Itse en jaksanut lukea Puhdistusta juurikaan sataa sivua pidemmälle. Kieli alkoi jotenkin tökkimään, mielestäni kirja oli vähän turhan väkisin kirjoitettu, vähän kuten Rimmisen Pussikaljaromaani. "Hei tällä kirjalla voitetaan kaikki kirjallisuuspalkinnot"-ajatus tuntui puskevan läpi parin aukeaman välein..
Oho! Vaikea ajatella, että olisin enää sadan sivun jälkeen malttanut jättää kirjaa kesken. Rimmisen osalta olen kyllä samaa mieltä, mutta minusta Puhdistus on kovin pelkistettyä kerrontaa, ja nimenomaan tarina eikä kieli on kirjan kantava elementti. Olen samaa mieltä DandyAndyn kanssa, että Oksanen on kaikki palkintonsa ansainnut. Ehkä myös Rimminen, Nenäpäivää en ole vielä lukenut.
Omalla yöpöydällä on tällä hetkellä Antti Nylénin Halun ja epäluulon esseet. Ihan virkistäviä huomioita ja hauskoja heittoja.