Keikarin foorumi

Pittiposet on mielestäni ihan hauskaa itseironiaa, mutta opeteltu ja matkittu sprezza on jotenkin pöljää ja sotii koko sprezzan ajatusmaailmaa vastaan. Linon touhuhan näyttää siltä, että se toinen solki kengästä on jäänyt auki sen takia, että rouva Ieluzzi on soittanut äijälleen kiukkuisena carbonaran olevan valmista ja Lino on hypännyt jonkun paikallisen mallivosun selästä suoraan munkkeihinsa ja kiireessä jäänyt kengät auki.

Tähän ja muuhun lähiaikoina jälleen esille pompanneeseen keskusteluun sen enempää osallistumatta lainaan itseäni viime kesältä...

Lainaus käyttäjältä: ChuckBass - 06.08.11 - klo:00:39

Ensinnäkään, en usko, että kenelläkään on tarkoitus yrittää miellyttää kaikkia. Will Boehlke ei varmasti olisi fiiliksissä meikäläisen tyylillisistä valinnoista, enkä minä ole hänen. Eikä se ole tällaisten ketjujen tai kenenkään pitämien blogien / sivustojen tarkoitus.

Toiseksi, itse ajattelen, että tässä ketjussa (tai missä tahansa muualla) näkyviä kokonaisuuksia voi arvioida neljältä kantilta. Tämä jako ei varmasti ole mikään ainoa ja oikea, mutta yksi varteenotettava vaihtoehto.

1) Vaatteiden istuvuus.
Tämä on näistä kaikista se objektiivisin. Takin olkapäät, paidan ja takin hihat, housujen roikkuvuus / istuvuus sekä muut tähän liittyvät seikat. Tämä on yleensä myös se lähtökohta koko hommalle. Tämä hieman linkittyy viimeisenä tulevaan tyylillisiin seikkoihin, koska toiset pitää hyvin tyköistuvasta ja toiset taas sack-mallisista puvuista ja väljemmistä leikauksista. Silti, liian pieni on liian pieni ja liian iso on liian iso, oli valittu leikkaus mikä tahansa.

2) Värivalinnat ja ruumiinrakenteenmukainen pukeutuminen
Niputan nämä yhteen, objektiivisen ja subjektiivisen tarkastelun väliinputoavina seikkoina. Jokaisen pitäisi pyrkiä hahmottamaan mitkä ovat itselle sopivat värit ja leikkaukset. Pillifarkut ei sovi kaikille, mutta tämä taas ei myöskään tarkoita, että yli 120kg kaverit eivät voisi pukeutua sopivaan, tyköistuvaan pukuun.

3) Värien, materiaalien ja kuvioiden yhteensopivuus
Tämäkin kohta on vielä hyvin objektiivisesti tarkasteltavissa. Paksu tweed ja pellavahousut harvoin ovat kovin hyvä valinta yhdessä. Värien osalta esimerkkinä musta ja ruskea yhdessä toimivat harvoin. Kun sitten taas esimerkiksi vaaleansininen ja ruskea tai laivastonsininen ja punainen ovat lähtökohtaisesti varmoja valintoja sovittaa samaan kokonaisuuteen, samoin kuin vaikka ohutta villaa oleva irtotakki ja puuvillahousut.

4) Tyylilliset seikat
Tämä on sitten se viimeinen ja oikeastaan täysin subjektiivisesti arvioitava seikka. Toiset tykkää pinkeistä housuista, jotkut eivät suostu käyttämään mustaa. Tähän kategoriaan menee myös hartialinja (liian leveä on liian leveä, mutta se, pitääkö toppauksista vai luonnollisesta hartiasta on jokaisen oma valinta), lahkeiden pituus, sukkien käyttäminen, pukujen, takkien ja housujen leikkaukset, rannekorut, hatut jne... Niistä joko pitää tai sitten ei ja jotkut kokee omaksi jutukseen enemmän kuin toiset. Tästä loppuviimein rakentuu se viimeinen mauste omalle tyylille.


Ja nämä kaikki sitten niputtuu yhteen sen paljon puhutun etiketin kanssa. Ei kukaan mene hautajaisiin tai oikeudenistuntoon ilman sukkia tai taskuliina rintataskusta joka suuntaan sojottaen. Nämä säännöt on kuitenkin erotettava niistä "säännöistä", kuten siitä, ettei ruskeaa voi käyttää kaupungissa tai siitä, että liivin alin nappi jätetään aina auki.

Edellä mainituista seikat 1-3 on arvosteltavissa jokaisesta vastaantulevasta asukokonaisuudesta ja niistä on halutessa helppo antaa sellaista palautetta, josta voi asukokonaisuuden kantajalle olla jotain hyötyä. Viimeinen kohta on sitten sellainen, että niistä seikoista voi olla montaa mieltä, mutta pelkästään sen kertominen, että "joku juttu ei henkilökohtaisesti miellytä", ei juurikaan liikauta ketään mihinkään suuntaan, vaikkakin tyylilliset seikat ovat voivatkin loppupeleissä olla juuri ne, mitkä voivat saada jutun katsojan silmässä joko toimimaan tai epäonnistumaan.

Lainaus käyttäjältä: oteos - 29.04.12 - klo:09:04

Cheap Monday, Acne, J Lindeberg, Morris, Red Collar Project, Elvine, Tiger Of Sweden ja tätä linjaa. Myös perus fredperry, ralphlaurenit ja gantit sun muut.

Miksi ostaa näitä Stokiksesta kun niitä on kotosuomessakin joka nurkalla? Ja jokainen ja sen mummo pitää niiitä myös.

Sen edullisemmin kuin Suomesta noita ei myöskään saa - Ruotsikin on kallis maa.