Finlandia-talon jälkeisista keskustan rakennuksista Kiasma on ihan ylivoimaisesti onnistunein. En keksi miten Kiasman olisi voinut paremmin toteuttaa nykyiselle tontilla. Vaikka finlandiaa vanhemmatkin rakennukset otettaisiin kisaan, niin Kiasman sisältä avautuvat näkymät kaupunkimaisemaan ovat aivan ehdotonta kärkeä. On erittäin harvinaista, että julkinen rakennus on suunniteltu siten, että sieltä on mukava katsella ulos. Yleensä julkiset rakennukset suunnittelee liikaa omaan rakennukseensa rakastunut arkkitehti, joka ei ymmärrä, että rakennuksen tulee hengittää ympäristöään. Kiasma: skeittarit, tapahtumat, nykytaide, helsingin näkymät, mannerheimin patsas, eräs parhaista terasseista. Vaikea tuota on päihittää.
Komppaan. Kiasma on mielestäni yksi Helsingin hienoimmista rakennuksista, etenkin sisältä. Edes vähän mallia Alvar Aaltoa ihaileville turisteille siitä, että osataan täällä vielä rakentaa vaikka ei itse suunnitellakaan. Arkkitehtuuri on usein vähän semmoinen ala, että ihmiset tahtovat nähdä vain niitä vanhoja upeita palatseja ja barokkilaista kaupunkikaavaa ja suorilta tuomita kaikki uusi höpöksi. Joskus leikittelen ajatuksella siitä, mitä tulevat rakennusbongarit haluavat nähdä esimerkkeinä 1980-2010 -lukujen rakennustaiteesta. Voisiko Kiasma kuulua joukkoon lasiseen, teräksiseen ja betoniseen? Ei se toki kansainvälisesti mikään järisyttävä pytinki ole, myönnän toki. Hakkaa kuitenkin esim. Eduskunnan lisärakennuksen tai Kampin keskuksen ja muut tuoreemmat Helsingin rakennukset.
Mitä taiteeseen tulee, on makuni varsin jyrkkä eikä oikein kuvailtavissa. Käyn kuitenkin ahkerasti näyttelyissä, ja esim. viimeisen viiden vuoden aikana olen tainnut missata yhden Kiasman näyttelyn. Pidän kuitenkin omaan makuuni sopimatontakin taidetta arvokkaana ja paikkansa ansainneena. Taiteilija on vähintään yhtä tärkeä osa yhteiskuntaa kuin yhteiskunnan rahoittava liikemies, ellei tärkeämpi. Raha kun on katoavaa materiaa, kun taide taas kumpua jostain ajattomasta ihmisen sisällä ja parhaimmillaan tuottaa jotain yhtä ajatonta kuvaillessaan lajimme kollektiivista sielua eli henkeä kunakin aikana.
Juuri taide ja muut korkeammat hengen tuotteet tekevät ihmisestä ihmisen.