Keikarin foorumi

^ Tyylikästä.

Korjattavaakin kuitenkin keksin. Hatun nauha näyttää yhtä leveältä kuin lieri. Kengät näyttävät puolestaan heppoisilta keliin, nostavatko nilkkaimet lahkeita noin ylös vai onko ne hieman liian lyhyet? Takin hihat saisivat olla sentin pari pidemmät.

Harvoin kuitenkaan vastaan kävelee yhtä tyylikkäästi pukeutunutta miestä.

Minulta löytyy muutamia värillisiä ja kuviollisia solmukkeita ja erittäin mieluusti myös käytän niitä, leveää mallia ovat kutsutaankohan sitä nimellä butterfly bow?. Tumman kaksiosaisen puvun kanssa ei oikein toimi, muistuttaa liikaa smokkia, mutta vaaleampien pukujen ja irtotakin kanssa näyttää erittäin hyvältä, varsinkin jos paidassa löytyy vaikka värillisiä raitoja.

Solmukkeen etuihin lukeutuu sen paikallaan pysyvyys, eli kun sen on kerran kaulaan solminut ei tarvitse koko iltana/päivänä kiristellä ja tarkistella istuvuutta.

Käytön vähyys johtunee siitä, että jotkut kokee solmukkeen liian feminiinisenä ja muutenkin vieraana asusteena myöskin solmimisen opetteleminen vaatii harjoittelua - valmiiksi solmittu ei tietenkään tule kysymykseen, vähän kuin laittaisi lenkkarit suorien housujen kanssa. Suurin osa ihmisistä ei myöskään halua erottautua, solmion ylivoima on musertava.

Minäkin arvostan siistiä pukeutumista ja hyviä tapoja, mutta en hyväksy sitä että niistä aletaan muille esitelmöimään. Neuvoa tietysti voidaan jos joku haluaa kuulla, mutta mestaroimaan ei pidä ruveta.

Päteminen pätemisen vuoksi ei ole tietenkään tarpeen, mutta kyllä minä ystävilleni huomautan pilke silmäkulmassa lenkkareiden käytöstä, logotuotteista ja muista kertakäyttökulttuurin turhakkeista. Oman kokemukseni mukaan monet ovat kiinnostuneet pukeutumisesta ja mielellään kyselevät tyylin liittyvistä asioista. Rajoittavana tekijänä tuntuu olevan valitettavan monella kuitenkin se kehtaaminen muuttaa pukeutumistaan valtavirran vastaiseksi.

Pukeutumisen sosiaalihistoriaan paremminkin perehtyneitä täältä löytynee, mutta uskoisin että suuri murros alkoi toisesta maailmansodasta ja tuli näkyväksi 1960-70-luvuilla.

Tässä vaiheessa ilmeisesti klassisen pukeutumisen perinne ikäänkuin katkesi, kun nuoret eivät halunneet opetella pukeutumaan, eivätkä vanhemmat ja ympäröivä yhteiskunta välttämättä halunnut edes opettaa.

Saamme siis kiittää suuria ikäluokkia - tästäkin.

Alakulttuurien synty ei tietenkään ole huono asia ja olen samaa mieltä "kaikkien kukkien kukkimisesta". Ennen 60-lukua oli kuitenkin vain olemassa valtakulttuuri ja vastakulttuuri. Nykyään alakulttuurit ovat pirstaloituneet niin pieniksi, että ei kukaan kulttuuritoimittaja pysty arvioimaan esimerkiksi kaikkea musiikkia vakuuttavasti.

Ilokseni kuitenkin Helsingissä nuorten ja nuorten aikuisten suosimilla rytmimusiikki-klubeilla ja live-tapahtumissa näkee pukeutumiseen paneutuneita miehiä. Tietysti myös college-paitoja, mutta kuitenkin. Onhan ravintolassa ja ulkona käyminen arjesta poikkeavaa ja näin myös mielelläni näkisin sen mahdollisuutena pukeutua juhlavasti tai ainakin paremmin.

Suomessa myös arvostetaan pukeutumisen käytännöllisyyttä ja mukavuutta selkeästi yli esteettisten arvojen. Tällä tarkoitan lähinnä suojaa luonnonilmiöiltä. Tapakulttuurin löystyessä vaatetuksen funktionaalinen merkitys on korostunut. Siksi suomalaiset tunnetaan tuulipukukansana.

Töissä mitkä täytyy tehdä ulkona kelistä riippumatta on perusteltua ja käytännöllistä hyödyntää kaikkea nykyteknologian tuomia helpotuksia, mutta kaupungeissa liikutaan mitättömiä matkoja kurjassa kelissä ulkosalla. Trenssi niskaan, kalossit jalkaan ja hattu päähän niin sateenvarjokin muuttuu turhaksi.

Varsin harva suomalainen pukeutuu työssään kovin formaalisti ja vapaa-ajallakaan sitä ei viitsitä tehdä. Ympäristön paine lienee monelle kynnys laittaa pukua päälle kuin häissä ja hautajaisissa. Vaatteet toimivat suoja-asuna ja suurin osa ihmisistä haluaa välttää erottautumista viimeiseen asti joten tuloksena on vaatetuksellinen katastrofi. Maassamme on ollut kuitenkin solmiopakko kaikkiin ravintoloihin vain muutama vuosikymmen sitten, nykyään edes Kämpissä ei vaadita nahkakenkiä. Ulkomailla asiat ovat tietenkin toisin.

Suomalaisissa elokuvissa pitkään sotien jälkeen rappioalkoholistitkin ovat puettuna paremmin kuin tämän päivän ihmiset. Olisi mielenkiintoista tietää mikä suomalaiset tällaiseen pukeutumisrappioon on ajanut?

Itse pukeudun nykyään esimerkiksi lähtiessäni viettämään iltaa ulos lähes aina pukuun tai vähintään irtotakkiin ja suoriin housuihin. Tämä tapahtuu siis paikasta ja seurasta riippumatta. En koe olevani ylipukeutunut vaikka olisin koko ravintolan ainut solmionkäyttäjä. Tässä piilekin mielestäni pukeutumisen kaikkein tärkein ohjenuora: pitää itse tuntea olonsa luontevaksi asussaan. Tarvitaan myös annos tervettä itsetuntoa siihen, että pystyy erottautumaan massasta ja pukeutumaan niin kuin haluaa. Eihän se ole hyvin pukeutuvan vika jos muut pukeutuvat huonosti!

Sanonnan mukaanhan mies voi pukeutua pukuun koska tahansa, olematta ylipukeutunut ja näin tosiaan mielestäni on. Frakki ja smokki ovatkin sitten eri asia.

^ Hiljattain tässä tutkiskelin appiukon uutukaista Lewinin pukua joka oli hankittu Lontoon reissulta ja hintalaatusuhde on kohdillaan. Jos tarvetta on niin kannattanee kokeilla. Isojen toimijoiden palautusmahdollisuus on kuitenkin takaporttina.

Ville oli blogissa kertonut heikkolaatuisemmasta nahasta mitä laatuvalmistajatkin käyttävät.

http://www.keikari.com/blogi/corrected-grain-leather/

Church'sin kohdalla yksinomaan siis "Polished binder" nahka. Minulla yhdet tällaiset ovat ja hankittu vain juhlakäyttöön. Nahka on ohuempaa ja tuntuu jäykemmältä kuin "Calf" nahka. Kauniin näköinen se on korkeakiiltoisena ja ajaa asiansa juhlajalkineissa, mutta arkikäyttöön liian kiiltävä ja ilmeisesti kestämätön.

Ihmettelen kyllä miksi "Polished binder" nahkaa edes tyrkytetään esim. Graftoneissa ja muissa brogue-kengissä kuluttajille?

Kiitokset ehdotuksista, harmailla flanelleilla mennään. L. Fellowksen kuvat ovatkin mainio inspiraation lähde.