Keikarin foorumi

"Natsien univormut oli Hugo Bossin suunnittelemia!"

No ei ollut.

Mutta estetiikka on ollut aina kaikkien totalitarismien työvälineitä. Univormu, aiemmin uniformu (latinan sanasta uniformis eli ’yksi muoto’), myös sotilaspuku, (sotilas)virkapuku tai aiemmin asepuku on jonkin tietyn joukon yhdenmukainen puku.

Ja tästä voidaan jatkaa yhdenmukaiseen ajatteluun.

Onko nyky-yhteiskunnasta tunnistettavissa yhdenmukaisen puvun ja yhdenmukaisen ajattejun välistä korrelaatiota? (tarkoituksellinen provokaatio)


https://www.youtube.com/watch?v=5pOdESxw1o4

Tuossa taannoin tuli törmättyä niksiin, jolla voi häätää ikävät hajut vaatteista. Joko käytettynä hankituista tai ihan itse hiostetuista.

Niksi on sumuttaa vaatteet alkoholilla (vodka), jolloin döfistä tuottava, kuituihin kasvanut bakteerikasvusto kuolee. Ja kun etanoli haihtuu kohtuu nopeasti, vaatteet ovat raikkaat ilman kuluttavaa pesua.

Tuossa linkki erääseen aiheesta kirjotettuun juttuun: https://www.icanstyleu.com/how-to-remove-clothing-odors-with-vodka/

Meidän kaikkien tuntemamme webbikanava Gentleman's Gazzette on myös käsitellyt aihetta: https://www.youtube.com/watch?v=5EwZMAnPIgM

Onko raadilla kokemusta tästä jiposta? Itse olen raikastanut asusteitani vain etikalla, ihan toimiva esimerkiksi teknisten alusvaatteiden esiliotuksessa ennen pyykkikoneeseen menoa. Aremmille vaatteille - esim. puvun takkien kainaloihin - olen sumuttanut vesi-etikkaseosta mielestäni ihan kohtuuhyvin tuloksin. Mutta etanolia ei ole tullut kokeiltua.

Halpakaupasta saunasuojaa hakiessa mukaan lähti pullo spriipolttimiin tarkoitettua bioetanolia. Vodkan käyttö vaatehuollossa olisi alkoholin väärinkäyttöä, joten bioetanoli varmaan lähtee testiin taistelemaan kainalohikeä vastaan.

Eli, oletteko törmänneet tähän kikkaan ja kokeilleet?

Miesten puku on siinä mielessä kiitollinen hankittava verkko-ostoksena, että p.o. hyödyke on ominaisuuksiltaan kohtuu stabiili, mallit ja materiaalit tai rakenne, sekä ennen kaikkea mitoituksen määritykset ovat pysyneet samoissa speksissä pitkään. Koska käytän pukuja työvaatteena, minulla on koko ajan haku päällä best bang for the buck –periaatteella, haen jatkuvasti käytössä nuhraantuville puvuille seuraajia.
   
Koska arvelin, että aihe saattaisi jotakuta täällä kiinnostaa, laitoin tähän ajatuksiani puvun hankintaprosessista:


1. Tiedä mittasi. Tämä on kaiken lähtökohta. Helpoiten homma hoituu sillä että otat kaapistasi parhaiten istuvan puvuntakin tai pikkutakin ja mittaat sen. Sama juttu housujen kanssa. Jos vaikka hihat tai lahkeet näyttävät väärän mittaisilta, homma on helppo korjata paperilla ja hallussasi on resepti, jolla voit aloittaa hakuprosessin. Tärkeimmät mitat ovat rinnanympärys, hartianleveys, hihanpituus, takin pituus kauluksesta helmaan, vyötärön ympärysmitta ja lahkeen sisäsauman pituus.

2. Tutustu brändeihin ja niistä vallalla olevaan laatumielikuvaan. Oma näppituntumani on että ylemmän laatuluokan brändeillä hinnan putoaminen puvun tullessa poistoon sekä suhteessa että rahassa on paljon dramaattisempaa kuin ns. markettitavarassa. Itse tykkään selvittää mikä on vastaavan uuden tuotteen lähtöhinta ja mietin siltä pohjalta mitä olisin valmis maksamaan käytetystä tai poistomyynnissä olevasta tuotteesta.

3. Varaa hakuun aikaa. Jos sinulla on hyvin selkeä mielikuva siitä, mitä olet hakemassa, voi kulua aikaa ennen kuin tärppää. Toisaalta jos olet hakemassa yleistä business-pukua, eli yksiväristä laivastonsinistä tai grafiitinharmaata ja olet mitoiltasi keskiarvojen tuntumassa, hyviä tarjouksia löytyy nopeasti ja paljon.

4. Vie puku vaatturille hienosäädettäväksi.




Onko tässä hommassa mitään järkeä? No, miten sen nyt ottaa. Jos pukua tulee käytettyä päivittäin, satsaa mielellään käyttömukavuuteen ja tyylikkyyteen. Kertomallani tavalla pystyy kohottamaan omaa pukeutumisensa tasoa ilman velkavankeuteen ajautumista.

Ai, onko tullut huteja? Kyllä on tullut. Joskus paketista on kuoriutunut suoraan poisheitettäväksi kelpaavaa kamaa, mutta tämä pitää vaan niellä - ja katsoa peiliin. Tässä pelataan todennäköisyyksillä ja oma kokemus on että niitä positiivisia yllätyksiä on moninkertaisesti negatiivisia enemmän. Hyviä diilejä etsiessä pätevät säännöt että jos tarjous tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se tuskin on totta. Toisekseen jos suoraan ostettavaksi tarjotaan tuhannen dollarin pukua satasella, hinta vastaa kuntoa.

Mutta, kuten sanottu, kun tietää mitä on etsimässä, mikä on se hintahaarukka jossa haettu laatutaso todennäköisesti löytyy ja jaksaa etsiä kärsivällisesti, vaatekaapin sisällön tasoa onnistuu aivan varmasti hilaamaan pikku hiljaa haluamalleen tasolle.

Dressmann näyttää pistäneen talvimallistoa poistoon. Käyttökampetta saattaa löytää pikkurahalla jos koko natsaa, yleensä kaikki muut koot paitsi XL:ää suuremmat ja M:ää pienemmät ovat harvinaisia D:n poistoräkeissä.

Taannoin kahvipöytäkeskustelussa tuli vastaan käsite, jota en muistaakseni ole kuullut moneen vuoteen: Statussymboli. Pieni turhautuminen iski kehiin, kun huomasin, etten oikein pystynyt hahmottamaan termin sisältöä ja merkitystä, toisin sanoen en ole uhrannut aikaa tämän työstämiseen.

En ole varmaankaan ainoa jolle sana ”statussymboli” ensimmäiseksi herättää tunneperäisen mielikuvan jostain moukkamaisesta, nousukasmaisen pröystäilevästä, mauttomasta rehvastelusta, sanalla sanoen jostain sellaisesta josta nykyään tavataan mediassa käyttää raivostuttavaa etuliitettä öky-. Öky -määritelmäähän halpamedia käyttää järjestelmällisesti lietsomaan ihmisissä kateuden, osattomuuden ja kuvitellun epäoikeudenmukaisuuden tunnetta joka meikäläiseen nollasummapelin säännöillä toimivaan metsäläis-agraarikulttuuriin uppoaa kuin kuuma veitsi mummoon.

Tarkemmin asiaa pohdiskeltuani päädyin ajatukseen – korjatkaa jos olen mielestänne väärässä -, että statussymbolithan ovat hyvin käyttökelpoinen väline ihmisten sosiaalisten hierarkioiden tutkimiseen ja ymmärtämiseen. Ja hyödyntämiseen.

Kirjaimellisestihan statussymboli on symboli joka viestittää asemaamme hierarkiassa. Tältä pohjalta kun ajatusta jatkaa niin lähestulkoon mitä hyvänsä henkilöön liittyvää esinettä, ominaisuutta tai julkista tekoa voidaan tarkastella ja arvottaa statussymbolina, jonain mikä määrittää kyseisen henkilön aseman suhteessa yhteisöön, muihin ihmisiin.

Tästähän taas on helppo johdattaa ajatus siihen, että näitä symboleja voisi viisaasti hyödyntää sosiaalisessa hakkeroinnissa, toiminnassa jolla nostetaan omaa asemaa sosiaalisessa hierarkiassa ylöspäin.

Miten valita oman sosiaalisen hakkeroinnin symbolit? Olisiko paras lähtökohta syvällinen pohdiskelu siitä, mitä minä juuri tällä hetkellä olen ja onko se sosiaalisen statuksen viesti jota koko ajan lähetän minulle edullinen? Mihin olen menossa minne haluan päätyä? Jos haluan parantaa asemaani, niin kenelle viestin ja mihin symboleihin minun kannattaa investoida? Tukeeko investointini viestiäni vai kääntyykö se tavoitteitani vastaan? Onko investoinnilla saavutettava hyöty niin suuri että se oikeuttaa resurssien käytön juuri tähän asiaan? Ymmärtääkö kohderyhmäni viestini vai lähetänkö sellaisella taajuudella jota kukaan ei kuuntele?

Velmu pyhimys ja James Bond siirtynyt rajan taakse. Menetys kun joukostamme poistuu ihminen jolle on ikään kuin syntymälahjana asennettu tietynlainen virne suupieleen. Kevyet mullat.

Vuodesta näyttää tulevan kelpo leffavuosi. Omat odotukest kohdistuvat seuraavin:

1. Alien: Covenant. Jännä nähdä miten vakiintuneeseen tarinaan on tällä kertaa saatu uutta virtaa - jos on saatu?

2. Star Wars: Episode VIII. Kun Star Wars kuuluu olennaisena osana lapssusmuistoja niin pakkohan tämä on nähdä.

3. John Wick Chapter 2. Keanu Reeves ja toimintaleffa on mieleni mukainen yhdistelmä

4. Kingsman the Golden Circle.  Eka kingsman oli niin viihdyttävä kieli poskessa aivot narikkaan Bond-pastissi että tuskin tämäkään hirveästi metsään menee.

5. Dunkirk. Tästä on puhuttu niin paljon että uteliaisuuden tyydyttämiseksi nähtävä se on.

Eesti, Eesti, Eesti, kaipaan sinne per... joo, tiedätte tunteen.

Lueskelin tuossa yhtä herkuttelublogia jossa ikävän elävällä tavalla kuvailtiin eteläisen naapurin mahdollisuuksia kulinaristisessa mielessä. Mistä jäi päähän hinku hyökätä tallinnaan herkuttelemaan. Koska on aika pöljää lähteä tämmöiselle matkalle valmistautumatta, päätyy vielä pureskelemaan jotain geneeristä paneroitua porsaanleikettä hotellin loungeen, niin kysynpä vinkkejä: Mitä Tallinnassa kannattaa maistella?

Etusija paikallisille erikoisuuksille. Mitä kannattaa etsiä ruokalistalta? Mikä on hyvää, mikä on ***nan hyvää ja mikä on jumalaista? Löytyykö mielestänne Tallinnasta jotain sellaista jonka ajatteleminen nostaa pintaan vieroitusoireita ja vastustamattoman halun hypätä seuraavaan lauttaan?

Itsellä etusijan saavat herkut joita nauttiessa tuntee miten sepelvaltimot menee tukkoon. Eli tuhtia, maukasta, aitoa, oikeaa rehellistä ja teeskentelemätöntä ruokaa.