Keikarin foorumi
Keikari => Yhteiskunta => Aiheen aloitti: Heppikissa64 - 28.04.11 - klo:11:21
-
Valitettavan usein tuntuu siltä ettei teitä arvon foorumilaiset ole olemassakaan, sillä mikään mitä ympärilläni näen, ei luo eikä ylläpidä uskoa tyyliin tai sivistykseen tai edes alkeellisiin käytöstapoihin. Olisin ikionnellinen jos näkisin edes niitä paljon (aiheettakin ?) parjattuja Turopukuja ja muurahaiskarhukenkiä ja ylisuuria Windsor-solmuja. Oleilen virka-aikani suurehkossa kaupungissa etelä-Suomessa ja kun piipahdan ruokatunnilla ulos tai muuten liikun kaupungilla, niin mitä näenkään?:
Mustia huppareita, mustia farkkuja, tennareita, maastohousuja, tuulipukuja, viinan turvottamia naamoja, "vaatteita" ,joissa en edes tervaisi puuvenettäni, edellyttäen, että minulla sellainen olisi. Siis aivan sietämätöntä miehisyyden alennustilaa. Varmaan kerran päivässä tulee joku tolkun ilmestys vastaan. Jatkuvaa rimanalitusta eikä naisissakaan ole kehumista, mustaa säkkiä, lankkaamattomia jalkineita, röökit hampaissa. Arrgghh... ja ne violetinoranssithennakampaukset
Luulisi, että tähän olisi jo tottunut, mutta kun ei...
Siis kuten aiemmin kirjoitinkin, ei se frakin liivien näkyminen contra näkymättömyys ole suurimpia huolenaiheitamme. Pitäisi vissiin saada lääkitys kohdalleen, niin syleilisin maailmaa ja kaikki olsi kaunista.
-
^ Minä esimerkiksi olen kadun miehen mielestä mielikuvitusolento. Kuljen töihin fillarilla, vaihdan duunissa vaatteet ja liikun pois toimistolta taksilla, autolla ja joskus bussilla. Minut bongatakseen pitäisi olla samassa työpaikassa tai asiakkaana tai sattua oikealla hetkellä jonnekin Hesingin ytimeen.
-
Suomessa on omanlaistaan tyyliä.
Minä näin Aleksanterinkadulla miehen paljain jaloin ja housut repeytyneinä alhaalta miltei nivusiin asti. Hän ei edes vaikuttanut spurgulta. Itäkeskuksessa keski-ikäisen miehen farkkutakin hihassa luki: "Tapa perussuomalaiset". Itäkeskuksen metroasemalla teini-ikäisen tytön nahkatakin selässä luki: "Fuck you".
-
Minä näin Aleksanterinkadulla miehen paljain jaloin ja housut repeytyneinä alhaalta miltei nivusiin asti.
Oliko Hel Looksin valokuvaaja jo lähietäisyydellä?
"Lately my style has been influenced by alcoholism and being poor. These ripped pants are by Hiromi Takahashi. I bought them in New York last week."
-
Upeinta Hel-Looksissa pitkään aikaan:
(http://hel-looks.com/big-photos/20110414_02.jpg)
Ei, kyllä me aivan aitoja olioita olemme, mutta aikataulujen ja harvinaisuuden vuoksi et meitä tapaa. Joukkomme kasvavat kummasti, jahka kaikki foorumiitit opettavat osaamansa pojilleen - ja jos nämä vielä haluavat isän oppeja seurata. Maailmanvalloitusta odotellessa...
-
^ Minä esimerkiksi olen kadun miehen mielestä mielikuvitusolento. Kuljen töihin fillarilla, vaihdan duunissa vaatteet ja liikun pois toimistolta taksilla, autolla ja joskus bussilla. Minut bongatakseen pitäisi olla samassa työpaikassa tai asiakkaana tai sattua oikealla hetkellä jonnekin Hesingin ytimeen.
Tässäpä se. Töitä tehdään sisätiloissa. Kaupungilla näkee arkisin lähinnä nuoria ja niitä, joilla ei ole päivätyötä. Jokunen sankari menee liikelounaalle, mutta niillekin mennään joko hyvin lyhyt kävelymatka tai taksilla.
Työasioissa sitä näkee välillä huomattavankin hyvin pukeutuvia ihmisiä.
-
Mustia huppareita, mustia farkkuja, tennareita, maastohousuja, tuulipukuja, viinan turvottamia naamoja, "vaatteita" ,joissa en edes tervaisi puuvenettäni, edellyttäen, että minulla sellainen olisi.
Sama on riivannut itseäni lähiaikoina. Pohdin kulttuuripääkaupungin merkitystä kun keskustassa bussia odottaessani spurgu virtsasi kääntäen selkänsä tovereilleen ja etumuksensa kaikkia muita kohden. No ainakin samaan bussiin kanssani tuli ihan tyylikäs trenssi ja näin samana päivänä vielä mustat oxforditkin. Turoa ja turvonnutta puoliwindsoriakin olen nähnyt ihan tarpeeksi.
Koin tarpeelliseksi kirjoittaa tämän tyhjänpäiväisen vastaukseni lähinnä sen takia, että aloitusviestissäsi ilmaisit monta asiaan niin hauskasti.
-
Sama on riivannut itseäni lähiaikoina. Pohdin kulttuuripääkaupungin merkitystä kun keskustassa bussia odottaessani spurgu virtsasi kääntäen selkänsä tovereilleen ja etumuksensa kaikkia muita kohden. No ainakin samaan bussiin kanssani tuli ihan tyylikäs trenssi ja näin samana päivänä vielä mustat oxforditkin. Turoa ja turvonnutta puoliwindsoriakin olen nähnyt ihan tarpeeksi.
Koin tarpeelliseksi kirjoittaa tämän tyhjänpäiväisen vastaukseni lähinnä sen takia, että aloitusviestissäsi ilmaisit monta asiaan niin hauskasti.
[/quote]
Vastauksesi ei ollut ollenkaan tyhjänpäiväinen ja minähän olen hauska mies ( ja tyylini vanki....)
Eilen näin paikallisessa kauppaliikkeessä kaksi veikkoa ja toisen hmm ..housuja katsoessani oivalsin miksi kauppa on nimennyt itsensä ass-marketiksi.
-
Minä näin Aleksanterinkadulla miehen paljain jaloin ja housut repeytyneinä alhaalta miltei nivusiin asti.
Oliko Hel Looksin valokuvaaja jo lähietäisyydellä?
"Lately my style has been influenced by alcoholism and being poor. These ripped pants are by Hiromi Takahashi. I bought them in New York last week."
Tämä letkautus aiheutti tänään maata järisyttävän repeämisen. Onneksi ääni ei kuitenkaan kuulunut housuistani.
Upeinta Hel-Looksissa pitkään aikaan:
Täytyy kompata. Todella hienosti otettu omaa kulttuuriperimää mukaan ja tehty siitä omanlainen tyyli.
-
Uskon, että olet Heppikissa esim Helsingissä kulkiessasi kävellyt monen täällä foorumilla hengailevan, tätä lukevan tai tänne kirjoittavan ohi, mutta et ole sen enempää siihen kiinnittänyt huomiota, koska suurin osa ei erotu mitenkään siitä vastaantulevasta massasta.
Ja varsinaiseen otsikon kysymykseen, ei Chuck Bassia oikeasti ole olemassa.
-
Oleilen virka-aikani suurehkossa kaupungissa etelä-Suomessa ja kun piipahdan ruokatunnilla ulos tai muuten liikun kaupungilla, niin mitä näenkään?:
Mustia huppareita, mustia farkkuja, tennareita, maastohousuja, tuulipukuja, viinan turvottamia naamoja, "vaatteita" ,joissa en edes tervaisi puuvenettäni, edellyttäen, että minulla sellainen olisi.
Niin. Järvenpään rautatieasema arkiaamuisin marraskuusta maaliskuuhun: mustia farkkuja, mustia suoria housuja, mustia kenkiä, mustia hansikkaita, mustia villakangastakkeja, mustia villakangastakkeja, mustia saappaita, mustia hattuja, mustia pipoja, mustia laukkuja, mustia sateenvarjoja. Tunnelma on kuin 1960-luvun Neuvostoliitosta kansallisena surupäivänä.
Pitäisi vissiin saada lääkitys kohdalleen, niin syleilisin maailmaa ja kaikki olsi kaunista.
Se parhaiten nauraa, jolla on vahvin lääkitys. Täkäläinen sanonta.
-
Ja varsinaiseen otsikon kysymykseen, ei Chuck Bassia oikeasti ole olemassa.
Oh? Maamme tyylikkäin mies on siis mielikuvitushahmo?
Arvostan...
Mustanaamiomeininki jne...
-
Ja varsinaiseen otsikon kysymykseen, ei Chuck Bassia oikeasti ole olemassa.
Oh? Maamme tyylikkäin mies on siis mielikuvitushahmo?
Arvostan...
Mustanaamiomeininki jne...
Tämän ChuckBassin viestin innoittamana päätin itsekkin ryhtyä mielikuvituksen tuotteeksi. Johannes P siis häipyi tältä foorumilta, ja tilalle tuli hänen alter egonsa, eli John Galt. Pyrin jatkamaan samaa linjaa, mitä Johannes P:kin edusti, mutta pyrin täydellisyyteen. "Who is John Galt?" [1] (http://en.wikipedia.org/wiki/John_Galt)
-
Ja varsinaiseen otsikon kysymykseen, ei Chuck Bassia oikeasti ole olemassa.
Oh? Maamme tyylikkäin mies on siis mielikuvitushahmo?
Arvostan...
Mustanaamiomeininki jne...
(http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135265714925.gif)
-
Nyt unohdit listasta crocsit !
Kuulin juuri eräässä keski suomalaisessa kaupungissa ystäväni serkun luona vieraillessani että eräs paikallinen kundi jonka minäkin tiedän oli yrittänyt paikalliseen yökerhoon nuo helvetin saunalipokkaat jalassa ja mukana ollut naisporukka oli ihmetellyt ja kauhistellut suureen ääneen " miksi jaskaa ei päästetty sisälle "...
Noita helvetin kenkiä ei saa pitää edes mökillä saatika sellaisessa paikassa missä toinen kanssa ihminen voi ne nähdä.
"ne on mukavat jalassa" ei vain yksinkertaisesti riitä selitykseksi minulle...