Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - Partasuti

Sivuja: 1 ... 5 6 [7] 8 9 ... 127
92
Asut ja pukineet / Vs: Kauluspaidat
« : 12.06.21 - klo:10:49 »


Nousin eilen autosta ja kuulin kyynärtaipeesta repeävää ääntä. Tarkemmin tarkasteltuani havaitsin kauluspaidan kankaan revenneet kalvosimen avauman vahvikeosan juuresta. Tällaista ei olekaan tapahtunut ennen. Myös sillä toisella puolella oli repeämänalkua, mutta tämä oli selvästi suurempi vaurio. Paita on alun alkaen mitoitettu hieman liian tiukaksi kyynärtaipeesta mikä ainakin on osasyy tähän. Paita on Herrainpukimon valikoimista, jos sillä on merkitystä.

93
Kulttuuri / Vs: Mitä luet nyt?
« : 08.06.21 - klo:14:52 »
Olikohan tuo eri kirjassa, kun en muista Juutaksen kaupunkiin matkanneen. Monet muut edesottamukset ovat jääneet mieleen.

94
Asut ja pukineet / Vs: Satunnaisia kysymyksiä
« : 25.05.21 - klo:14:54 »
Olen lukenut tuon kirjan kaksi kertaa enkä muista katkelmaa. Tämä ei tarkoita, etteikö se olisi ollut siinä.

95
Kaunis elämä / Vs: Automuotoilu
« : 20.05.21 - klo:15:30 »

https://int-media.opel.com/en/05-19-first-elektromod-opel-manta-gse?idtok=4f1fdbbb8479

Opel on julkaissut Mantasta sähkökokeilun. Näyttää hyvältä.

96
Kulttuuri / Vs: Mitä luet nyt?
« : 18.05.21 - klo:16:38 »


Joel Lehtonen: Putkinotko

Seuraavaksi kouriini tarttui Joel Lehtosen suurromaani. Se ilmestyi kahtena osana 1919-1920 ja tämä versio on vuodelta 2012. Veikkaisin tapahtumien sijoittuvan silti ennen itsenäistymistä. Kirjan lopussa on aikalaisarvosteluja ja niiden perusteella kirjan kaksi osaa arvotettiin aika korkealle jo ilmestyessään.

Tarina kulkee mielenkiintoisesti tosiajassa eikä siinä hypitä ajassa eteenpäin. Otetaan yhden henkilön näkökulma ja käydään tarinaa läpi hänen kannaltaan, kunnes vaihdetaan henkilöä. Toisinaan mennään hieman taaksepäin ja kerrotaan sama hetki toisen henkilön mietteiden kautta. Näistä syistä johtuen on tarinan ajallinen jänne todella lyhyt vaikka paksusta kirjasta onkin kyse.

Mutta sanottavaa silti riittää. Tarina on hyvin käytännönläheinen kuvaus metsäsuomalaisen perheen arjesta. Lehmiä ajetaan pois pellolta, saunotaan, ojennetaan lapsia, kalastetaan, jahdataan metsoa ja siirretään kiviä pois pihalta.

Tekstin tyyli on hyvin nykyaikainen eikä sitä arvaisi satavuotiaaksi. Tarina on myös aika vetävä eikä niin sanottua turhaa turinointia ole. Vastapainoksi voisin mainita vaikka Dostojevskin tuotannon. Sitä lukiessa tulee usein mieleen kuinka oleellista kokonaisuuden kannalta on sivuhenkilöiden mietteiden kuvailu.

Olen huomannut aiemminkin kuinka suomalaiset tuolloin nimesivät lapsiaan ruotsista otetuin nimin, jotka oli muutettu helpommin äännettäviksi. Putkinotkossa on myös sellaisia kuten Repekka. Venäjältä alun perin olevia nimiä en ole havainnut ajan kirjallisuudessa. Ehkä valloittajien kulttuuria ei haluttu omaksua vaikka aika sata vuotta kestikin.

Tähän kirjaan on sisällytetty loppuun myös Lehtosen myöhemmin kirjoittamia lyhyitä jälkitarinoita, jotka kertovat mitä varsinaisen kirjan jälkeen on tapahtunut. Putkinotkossa tarina nimittäin jää hieman kesken. Mielestäni nämä jälkitarinat olisi voinut jättää kirjoittamatta ja jättää Putkinotkon hieno kerronta ennalleen.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.

"Onpas sillä vaatteet! Harmaa takki, pitkä, jonka hännykset supistuvat taaksepäin kuin minkä kurjen pyrstö. Musta helmatakki sillä oli viime syksynä ... kuin hame. Nyt ... rannukkaat housut. Ja niinkuin ennenkin sellaiset länget kaulassa, että tuskin korvat pääsevät pilkistelemään niiden reunojen ylitse. Ja maha pullottaa, oikea herran maha. Olkihattu päässä, pehmeä kuin pussi. Siinä kirjava nauha. Ruskeat kengät isoissa jaloissaan."

97
Yhteiskunta / Vs: Totalitariamismin estetiikka
« : 26.04.21 - klo:16:52 »
En ollut kuullut tuosta midtown uniformista. Ihan mielenkiintoinen kokonaisuus. Suorat housut yhdistetty fleece-pusakkaan, josta on poistettu hihat. Minua kauhistuttaisi pukeutua tavalla, joka on havaittavan suosittua. Ehkä nämä ovat ihmiskohtaisia asioita, osa tykkää kuulua joukkoon. Niin kuin nuorten suosimat polvista revityt housut.

98
Kulttuuri / Vs: Mitä luet nyt?
« : 26.04.21 - klo:16:42 »


Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

Äidinkielenopettajani kehui aikoinaan tätä kirjaa ja sen perusteella tunnistin nimen nettikirjakaupan listauksessa. Tiesin että Maiju Lassila ei ole kirjailijan oikea nimi (juonipaljastus) eikä hän ole edes nainen (juonipaljastus). Tähän tietoni opuksesta ja kirjailijasta jäivätkin ja sellaisena haluaisin tilanteen yleensäkin pitää ennen lukemiseen tarttumista. Haluan että mieleni on mahdollisimman avoin tarinan suhteen. En koskaan lue takakansien kuvauksia, sillä niissä on usein kerrottu liikaa. Esimerkiksi tuon Dyynin takakannessa oli pahoja juonipaljastuksia, joita haluan välttää viimeiseen asti.

Tässä kirjassa takakannen esittely on poikkeuksellisesti aika mietoa. (seuraa juonipaljastuksia) Kirjaa kuvataan suomalaisen humoristisen kirjallisuuden perusteokseksi. "Se on toimintaromaani, jossa tapahtumien vyöry kasvaa hetki hetkeltä: kosiopuuhia, perättömiä huhuja, maalaiset kaupungissa -koheltamista, karanneen porsaan takaa-ajoa, väärinkäsityksiä ja yhteensattumia." Ehkä tuo oli riittävän turvallisesti sanottu. (juonipaljastukset loppuvat)

Yleisjuoneltaan ja tunnelmaltaan Tulitikkuja lainaamassa on aika samanlainen kuin Heli Laaksosen ajopuujalka. Sopivaa keikarikirjallisuutta.

Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran 1910 ja tämä painos on vuodelta 2001. Näennäisesti tämä uutena hankkimani teos on levännyt varastossa viimeiset parikymmentä vuotta. Mutta toisaalta, kirjat eivät vanhene.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus:

- Missäs ne ovat ne Ihalaisen verkavaatteet, jotka sille jäivät ukko Ihalaiselta?
- Ka siellähän ne ovat vaateaitassa.
- Muuten ne vielä sopivat, vaan housunpersuuksissa on kokonainen vaaksa liikaa!
- Se Ihalainen on semmoinen runsasruumiinen mies varsinkin niiltä paikoin!
- No olkoon! Kyllä tässä on semmoinen Tahvo, että kun se vähän aikaa saksineen ja neuloineen liehuu, niin istuvat niistä housuista pitää tulla... Kas noin! Tuosta leikata lupsautettiin liika pois ja nyt sen kun vetäistään haava umpeen!
- Käskekääpäs rahtilaiset sen Kanasen akan panna ryykkyyrauta hiilille, jotta saa vähä näitä lahkeita sujauttaa!
- Nutun selkämästä pitää leikata luiska pois ja napit muuttaa etupuolelta, niin nuttukin istuu ruumista myöten kuin paras sortuukki!

99
Kaunis elämä / Vs: Kellot
« : 23.04.21 - klo:15:55 »
Vain kirjoittaja tietää.

100
Kaunis elämä / Vs: Kellot
« : 22.04.21 - klo:15:54 »
Ketjuun on näemmä ilmestynyt yön tunteina kirjailtuja harkitsemattomuuksia. Ehkä nuo kaksi voisi poistaa lopullisesti.

102
Vapaa sana / Vs: Mitä ostit tänään?
« : 20.04.21 - klo:16:18 »
Dave Lindholm voi loukkaantua tuollaisista kommenteista.

103
Kulttuuri / Vs: Mitä luet nyt?
« : 18.04.21 - klo:15:54 »


Frank Herbert: Dune

Silloin kun olin lukiossa, yksi luokkatovereistani oli innokas tieteiskirjojen lukija. Arthur C. Clarke, Robert A. Heinlein ja Stanisław Lem taisivat olla niitä, joiden tuotoksia hän ahmi. Hänen innoittamana minäkin kahlasin muutaman silloin lävitse, mutta varsinainen kiinnostus jäi tavoittamatta.

Nyt kun Dyynistä on tulossa ehkä ensi lokakuussa tuorein filmatisointi, tiedostin pohjana olevan kirjan olemassa olon ja päätin lukea ensin sen. Kuulemani perusteella tämä on jonkinmoinen klassikko alallaan. Kirja ilmestyi ensimmäinen kerran 1965 ja tämä versio on painettu joskus 2010 jälkeen. Näissä englanninkielisissä kirjoissa ei usein ilmaista painovuotta tarkasti.

Tekstin tyyli ei ole korukielistä vaan pikemminkin asiallista kerrontaa, jota tahdittavat satunnaiset kauniimmat virkkeet. Pääosa tekstistä on henkilöiden välistä keskustelua. Yleensä tarinassa valitaan yksi henkilö, jonka näkökulmasta tarinaa viedään kullakin hetkellä eteenpäin, mutta tässä on mielenkiintoisesti annettu lukijalle monin paikoin kaikkien osapuolten mietteet tiedoksi. En ole kohdannut tällaista aiemmin.

Frank Herbert on luonut aikamoisen maailman yhden kirjan perustaksi. Hän on miettinyt hyvin tarkasti minkälaisen taustan tarinan tueksi tarvitaan. Henkilöiden historia, kulttuuri, uskonto ja koulutus on mietitty loppuun. Ehkä tämän ja myös myöhemmän menestyksen takia, Herbert kirjoitti viisi muutakin kirjaa samaan sarjaan ja hänen poikansa vielä lisää.

Kirjaa lukiessani tuli mieleeni yhtäkkiä, että tämä on varmaan toiminut yhtenä merkittävänä innoittajana Tähtien sota -elokuville. Kauhistuttavat hiekkamadot, aavikkoväki ja miekkataistelut tuntuvat samalta kuin Tähtien sodissa.

Ja noista miekoista puheenollen, kirjassa on eripuolille vetävä kaksinaiskehitys tekniikan suhteen. Avaruusmatkailu on jo löydetty ja voimakentät kehitetty, mutta edelleen taistellaan miekoilla ja veitsillä. Niin kuin Tähtien sodissakin. Ja myrkyttäminen tuntuu olevan yleinen tappamisen keino Dyynissä.

Vaikka kyseessä on tieteistuotos, on avaruus vain sivuviitteenä kirjassa. Sinänsä mielenkiintoisesti, sillä kirjan ilmestymisen aikoihin Yhdysvalloilla oli kova vauhti kohti kuuta, mutta tästä huolimatta on Frank Herbert jättänyt varsinaisen avaruuden arkipäiväiseksi asiaksi. Onko tämä muotia vastaan kulkemista vai tiedostamatonta henkilöiden dynamiikkaan keskittymistä, sitä en tiedä.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus:

"The Duke was tall, olive-skinned. His thin face held harsh angles warmed only by deep gray eyes. He wore a black working uniform with red armorial hawk crest at the breast. A silvered shield belt with the patina of much use girded his narrow waist."

104
Kaunis elämä / Vs: Sisustustyylit
« : 18.04.21 - klo:15:10 »


Olohuoneen kattovalaisin vaihtui Lundia Haloon. Tuo on se metrin halkaisijaltaan oleva ja sinne menee kolme E27-kantaista polttimoa eli saman verran kuin aiempaan pienempään valaisimeen. Tämä uusi on sentään tyylikkäämpi.

Katsotaan pimeän tullen miltä valaisin näyttää, mutta toistaiseksi tutinat ovat hyvät.

105
Asut ja pukineet / Vs: Church's: käyttökokemuksia
« : 16.04.21 - klo:18:05 »
Aika parahultainen hinnankorotus.

Sivuja: 1 ... 5 6 [7] 8 9 ... 127