Keikarin foorumi

https://www.avclub.com/dwayne-johnson-wants-the-antithesis-of-a-fast-furio-1847990563

Lihaksikkaat miehet ovat juuri nähneet mtoppauksesi.

https://gizmodo.com/report-amazon-used-sales-data-to-duplicate-popular-pro-1847854586

Bezos yllättää taas. Onkohan tuo liivi alun perin ollut. Taskuliinakin löytyy.

https://www.avclub.com/goldeneye-for-fashion-a-menswear-expert-weighs-in-on-j-1847806770

AV Club on listannut merkittävimmät James Bondin tyylilliset asusteet kautta aikain. Asiantuntijana on ollut Sean Crowley, jolta ilmeisesti löytyy myös osaamista tältä alalta.

Nämä kaikki ovat miesten pukeutumispiireissä jo moneen kertaan käyty, mutta kyllä ne lueskelee uudelleen uudella näkökulmalla.

Sean Connery’s introductory tuxedo in Dr. No (1962)
Sean Connery’s dinner jacket quick-change in Goldfinger (1963)
Sean Connery’s terrycloth onesie in Goldfinger (1963)
George Lazenby’s bold mock turtleneck in On Her Majesty’s Secret Service (1969)
Roger Moore’s tactical turtleneck in Live And Let Die (1973)
Roger Moore’s safari jacket in The Man With The Golden Gun (1974)
Timothy Dalton’s bridal party suit in License To Kill (1989)
Pierce Brosnan’s cashmere coat in Tomorrow Never Dies (1997)
Pierce Brosnan’s Tommy Bahama moment in Die Another Day (2002)
Daniel Craig’s statement swimwear in Casino Royale (2006)
Daniel Craig’s pick-and-pick suit in Skyfall (2012)
Daniel Craig’s action sweater in No Time To Die (2021)

https://youtu.be/RQWfamOAesg?t=402

Objectivityn video Darwin at the Zoo ei välttämättä herätä kiinnostusta sen katsomiseen, mutta siinä esiintyy kuuluisa kuva Charles Darwinista, joka ei kuitenkaan ole se sama. Useimmiten nähty kuva on myös Wikipedian sivulla.

https://en.wikipedia.org/wiki/Charles_Darwin#Responses_to_publication

Ihmisillä oli jo tuolloin vaikeuksia pitää vaatteitaan kuosissa.

Yllättävän vanhanaikaista tuo kirjoituksen parsi, jos vertaa pari vuosikymmentä myöhemmin Aleksis Kiven julkaisemiin teoksiin. Tuosta näkee myös, että lauserakenne oli aikoinaan aika koukeroista ja vaikeasti nykyihmisen ymmärrettävää.

Minulla ei ole ollut keinokuitupaidoista kokemusta pitkään aikaan enkä niiden tilanteeseen käytännön pohjalta pysty sanomaan mitään. Mutta ottaen huomioon kuinka hyviä urheilutekstiilit ovat nykyisin, luulen tässä olevan mahdollisuuden. Jos työnantajasi sallii, tilaa yksi mallikappale ja pidä sitä muutaman päivän kokemuksia keräten.

Niccolò Machiavelli: The Prince

Raskaan luku-urakan jälkeen otin seuraavaksi hieman kevyemmän välipalan, josta kirjoitan köykäisemmin. Tämän käsikirjoitus ilmestyi ensimmäisen kerran noin 1513 ja tämä painos on vuodelta 2011.

Ryhdyin tähänkin lukemiseen ilman ennakko-odotuksia ja -asenteita. Pian lukemisen aloitettuani kävi ilmi, että kyseessä on opaskirja. Machiavelli on tavallaan kirjoittanut käsikirjan hallitsijalle. Teos keskittyy vahvasti valloittamiseen ja sodankäyntiin ja oletuksena on, että lukija on jo vallan kahvassa kiinni ja hänellä on vahva armeija käskytettävänä. Joko oma tai palkattu.

Kirja antaa suuret suuntaviivat hallitsijalle menemättä yksityiskohtiin sen tarkemmin. Jos haluat tällaisen lopputuloksen, on valittavissa tällaiset menetelmät ja niissä on kummassakin hyvät ja huonot puolet.

Kriitikot ovat pitäneet tätä teosta juonittelijan ohjekirjana, sillä suomessakin on käytössä juuri tästä kirjasta syntynyt käsite machiavellismi, häikäilemätön valtapolitiikka, jossa tarkoitus pyhittää keinot. Vaikka tämä on tavallaan Prinssin ajatus, liittyy siihen muutakin.

Machiavelli kertoo analyyttisesti kuinka hallitsijan kannattaa toimia pysyäkseen vallassa. Jos tämä tarkoittaa vaarallisten ihmisten tappamista, se kannattaa tehdä ennen kun heistä tulee suurempi uhka. Machiavelli käyttää runsaasti vertauskuvia selventääkseen tilannetta.

Remember what the doctors tell us about tuberculosis: in its early stages it's easy to cure and hard to diagnose, but if you don't spot it and treat it, as time goes by it gets easy to diagnose and hard to cure. So it is with affairs of state. See trouble in advance (but you have to be shrewd) and you can clear it up quickly. Miss it, and by the time it's big enough for everyone to see it will be too late to do anything about it.

Ajat tuolloin 1500-luvun Euroopassa ja myös useampi sata vuotta eteenpäin, olivat sotaisia kaikkialla. Lähes jokainen valtiontapainen nahisteli naapuriensa kanssa. Neutraalit hallitsijat eivät pärjänneet kuin hyvällä onnella. Oli parempi etsiä liittolaisia sekä heitä, joita vastaan kannatti hyökätä. Vanhan sanonnan mukaan, jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.

Kirjassa on runsaasti viittauksia sekä senaikaisiin ihmisiin että historiallisiin tapahtumiin. Kuten esimerkiksi Hannibal. Vaikka hän johti hyvinkin sekalaista armeijaa, ei hänellä ollut vaikeuksia pitää heitä aisoissa, sillä hän ansaitsi armeijansa kunnioituksen suunnattomalla julmuudella.

Machiavellin tarkoituksena ei ollut neuvoa hallitsijaa olemaan julma pelkästään julmuuden takia. Hän oletti, että poliittinen työ tuohon aikaan oli vaaroja täynnä. Hallitsijalla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin tappaa tai tulla tapetuksi.

Machiavelli toimi neljätoista vuotta ylellisenä diplomaattina kiertäessään Firenzen valtakunnan maita. Sitten Medicin perhe tuli valtaan, ja Machiavelli joutui vangituksi ja kidutetuksi. Lopulta vapautumisen jälkeen hän muutti kaupungista maalle, jossa hän kirjoitti Prinssin.

Hänellä oli tavallaan kaksi tavoitetta tämän kirjan suhteen. Yhtäällä esitellä erinomaisia analyyttisiä taitojaan ongelmien ratkomisessa, mutta toisaalta myös halu päästä Medicin suosioon ja takaisin leveän leivän ääreen. Kirjan avulla hän ei onnistunut siinä, mutta ennen kuolemaansa hän kuitenkin ehti hetken verran toimia neuvonantajana silloiselle hallitsijalle.

Kirjan on kääntänyt Tim Parks, joka kertoo pitkälti alussa erilaisista haasteista saada teksti italiasta englanniksi. Tunnettu kirja kun on, on tämä käännetty useaan kertaan. Parks sanoo, että alkuperäinen teksti seisoo aina omilla jaloillaan, mutta käännöksista tulee aika ajoin puhaltaa pölyt pois. Hän käyttää kahta eri ajan käännöstä esimerkkinä ja kertoo miksi on päätynyt erilaiseen kieleen kuin aiemmat.

Machiavellin alkuperäinen teksti on liian vaikea jopa nykyisille italialaisille ymmärtää. Kyse ei ole sanoista vaan niiden käytöstä.

The obstacle for the Italian reader --- is hardly lexical at all --- rather it has to do with a combination of extreme compression of thought, obsolete, sometimes erratic grammar, and, above all, a syntax where subordinate and pre-modifying clauses abound in ways that the modern reader is not used to.

Parks antaa esimerkkinä kolme käännöstä englanniksi:

W. K. Marriot (1908):

A prince is also respected when he is either a true friend or a downright enemy, that is to say, when, without any reservation, he declares himself in favour of one party against the other; which course will always be more advantageous than standing neutral; because if two of your powerful neighbours come to blows, they are of such a character that, if one of them conquers, you have either to fear him or not.

George Bull (1961):

A prince also wins prestige for being a true friend or a true enemy, that is, for revealing himself without any reservation in favour of one side against another. This policy is always more advantageous than neutrality. For instance, if the powers neighbouring on you come to blows, either they are such that, of one of them conquers, you will be in danger, or they are not.

Ja hänen omansa:

A ruler will also be respected when he is a genuine friend and a genuine enemy, that is, when he declares himself unambiguously for one side and against the other. This policy will always bring better results than neutrality. For example, if you have two powerful neighbours who go to war, you may or may not have reason to fear the winner afterwards.

Näissä tuo lihavoitu lause on mielenkiintoinen. Alkuperäinen sanaelma on ollut seuraava:

...o sono di qualità che, vincendo uno di quelli, tu abbia a temere del vincitore, o no.

Ja se on sanatarkasti käännettynä:

...either they are of qualities that, winning one of those, you ought to fear the winner, or not.

Tim Parks on siten pyrkinyt käännöksessään välittämään alkuperäisen tekstin ajatuksen sen sijaan, että pyrkisi pitäytymään vain tekstissä. Huomattavaa on, että prinssin hän on kääntänyt sanaksi ruler, josta käytän ilmaisua hallitsija. Se kertoo paremmin alkuperäisen sanan tarkoituksen. Kirjan nimeä ei tietenkään voi vaihtaa.

Kääntäjän johdannossa on myös sopiva lopetus tarinalle.

Reading The Prince it is impossible not to engage with the disturbing notion that politics cannot be governed by the ethical codes that most of us seek to observe in our ordinary lives. An however we react to this idea, once we have closed the book it will be very hard to go on thinking of our own leaders in quite the same way as we did before.

Philip Ziegler: Mountbatten

https://en.wikipedia.org/wiki/Louis_Mountbatten,_1st_Earl_Mountbatten_of_Burma

Seuraavaksi jotain täysin erilaista.

Kun kuulin hiljattain 99-vuotiaana kuolleen prinssi Philipin sukunimen olleen Mountbatten, muistin perheen kirjahyllyssä olevan samannimisen kirjan. Olisiko peräti kyseessä sama mies? Ei, mutta samasta sukujuuresta on kyse.

Onneksi kirjan kansiaukeamalla on Brittein kuninkaallisten sukupuu, josta pystyy helposti katsomaan miten juuret leviävät. Lordi Mountbatten oli prinssi Philipille eno. Toisin sanoen Philip oli Mountbattenin sisaren lapsi. Ja toisesta suunnasta tarkastellen Mountbatten oli kuningatar Victorian tyttärentyttären poika. Tyylistään tunnettu prinssi Edward taas oli Mountbattenin serkku ja myös hyvä ystävä. Englannin kuningas George VI oli myös serkku Mountbattenille ja hänen tyttärensä on nykyinen kuningatar Elizabeth.

Samaan sukupuuhun kuuluu myös sellaisia nimiä kuten Wittelsbach, Romanoff, Habsburg ja Hohenzollern. Toisin sanoen Mountbatten oli niin siniverinen kuin vain voi olla. Käytän muuten yksinkertaisuuden vuoksi nimien englantilaisia versioita.

Wikipediassa on yksinkertaistettu sukupuu. Hieman alempana on House of Windsor ja siitä House of Hesse-Darmstadt on se, jossa Mountbatten on.

https://en.wikipedia.org/wiki/Family_tree_of_the_British_royal_family

Tämä on niin sanotusti virallinen elämänkerta. Tekijä Philip Ziegler on saanut haastatella haluamiaan kuninkaallisen perheen jäseniä ja hänellä on ollut myös pääsy kuninkaallisiin kirjearkistoihin. Suurella tarmokkuudella onkin hän työn hoitanut. Kaksisataa haastattelua ja viisi vuotta on kirjan kirjoittaminen vaatinut. Lähdeviitteitä on monta kymmentä sivua lopussa ja viittaukset on merkitty sivuille virkkeen tarkkuudella.

Kirjan rungon muodostavat lähinnä Mountbattenin lähettämät kirjeet ja päiväkirjamerkinnät. Niiden perusteella kirjailija onkin saanut kattavan käsityksen miehen menoista ja mietteistä. Ziegler on verrannut ristiin eri lähteitä ja mainitsee myös jos kirjeen kirjoittaja antaa itsestään liian ystävällisen kuvan tai suoranaisesti valehtelee. Mountbatten oli hamstraaja, joka säästi lähes kaikki paperit, joita vuosien saatossa käsitteli. Ehkä tämän vuoksi myös kirjeet ovat säilyneet näihin päiviin asti.

Zieglerillä on omien sanojensa mukaan ollut vapaus päättää mitä kirjaan laittaa. Mountbattenin huonot puolet on myös tuotu esille, mutta pääsääntöisesti kirja on suopea kuvaus kohteesta. Kirja on ilmestynyt 1985. Ziegler aloitti kirjoittamisen jo vuosi Mountbattenin kuoleman jälkeen, ja on ilmeisesti edelleen elossa (syntynyt 1929).

Huomionarvoista on, että myös Wallis Simpson oli kirjan ilmestyessä vielä hengissä. Samoin Diana Spencer, tosin Charles tapasi hänet vasta Mountbattenin kuoleman jälkeen.

Prinssi Louis Battenberg syntyi vuonna 1900 - mikä helpottaa kovasti iän määrittämistä kirjassa vilisevien vuosilukujen viidakossa - ja kuoli 1979 IRA:n asettamaan venepommiin. Hän nousi nopeasti nuoresta upseerista Brittein laivaston ylimmäksi komentajaksi ja lopulta Englannin puolustuksen johtajaksi.

Prince Louis of Battenberg, the future Lord Mountbatten [was born as] 'a most vigorous baby who came kicking and shouting into the world'. Queen Victoria took a keen interest in this latest great-grandchild --- and urged that it should 'bear my name of whatever sex it may be'. The Battenbergs got as near as they could by including Victor among the baby's names, but the Queen then pressed for Albert to be added. --- [H]e was named Louis Francis Albert Victor Nicholas. With a perversity characteristic of the British upper classes at the time, the child was never called by any of these. A nickname was de rigueur and the Queen suggested Nicky. This served for a while but caused confusion amid the plethora of Nickies at the Russian court, and recourse was had to Dicky, or, more frequently, Dickie. Dickie he remained for the rest of his life.

Mountbatten oli alkujaan Battenberg saksalaisen paikannimen mukaan, mutta silloinen Englannin kuningas antoi jossain välissä käskyn nimien englantilaistamisesta ja Battenbergistä tuli suoraan käännettynä Mountbatten. On vaikea kuvitella parempaa nimeä suurelle miehelle.

Laivojen ja laivaston käytännön johtamisessa Mountbatten oli keskinkertainen. Hän sai omalla itsepäisyydellä laivansa useaan otteeseen pinteeseen. Eräänä kertana hän ohjasti laivaa kovassa merenkäynnissä liian suurella vauhdilla ja kaksi merimiestä huuhtoutui aallokossa laidan ylitse. Toinen heistä hukkui ja toinen vain onnen kaupalla lennähti aallon mukana takaisin laivaan. Mountbatten myös vahingoitti toista laivaansa kahteen otteeseen, joista jälkimmäisellä laiva upposi ja Mountbatten pelastettiin veden varasta.

Tästä huolimatta Mountbatten sai nopeasti pestin uudelle Yhdysvalloissa rakennettavalle laivalle ja hän lähti meren yli tutustumaan siihen. Britannian pääministeri Winston Churchill kutsui Mountbattenin nopeasti takaisin sillä tarjolla oli uusi tehtävä. Mountbatten ei ollut kovin innostunut tästä sillä hän olisi paljon mieluummin halunnut päästä laivaa käskyttämään. Vielä Lontoossa hän anoi Churchilliltä, että saisi tehdä tämän. Churchill ei ollut suopea.

'You fool!' stormed Churchill. 'The best thing you can hope to do there is to repeat your last achievement and get yourself sunk.' Then he went on to expound the greatness of the task. --- [H]is main object was to be the invasion of France. For this he must create the machine, devise the appliances, find the bases, create the training areas, select the site for the assault.

Itse Normandian hyökkäykseen Mountbatten ei enää osallistunut, hänet oli jo siinä vaiheessa nimitetty rauhoittamaan siirtomaalevottomuuksia Aasiassa. Ensin saada japanilaiset pois Burmasta ja lopulta Intialle itsenäisyys.

Ihmisten johtamisessa Mountbatten oli omassa lajissaan. Hänellä oli ulospäin suuntautunut sosiaalinen luonne ja luontainen kyky ihmistuntemukseen. Mountbatten paneutui kaikkeen suurella tarmokkuudella. Hän uudisti laivansa viestintäjärjestelmän, joka otettiin käyttöön muuallakin Brittein laivastossa. Myös poolonpeluun harrastukseensa hän paneutui äärimmäisellä kiinnostuksella.

Mountbattenin isä oli Britannian laivaston ylin komentaja (niin kuin Mountbatten myöhemmin myös), mutta joutui luopumaan pestistään ensimmäisessä maailmansodassa kun saksalaistaustaisiin suhtauduttiin Briteissä erittäin epäilevästi. Sota Saksaa vastaa oli henkisesti raskasta Mountbattenille. Hänen vanhempansa olivat sieltä kotoisin. Mountbatten oli myös viettänyt lapsuudessaan kesiä Saksassa sekä tunsi ystäviä sieltä. Kummallisesti kyllä tämä Saksan tausta ei tuntunut haittaavan Mountbattenin uraa. Mountbatten tosin itse oli englantilainen henkeen ja vereen taustastaan huolimatta.

Voidaan sanoa, että Mountbattenin elämä oli mielenkiintoinen. Hän nousi jo reilu 40-vuotiaana Englannin huippuvirkoihin. Jalosukuisuus, vauraus vaimonsa myötä, sosiaalinen ja ulospäinsuuntaunut luonne, ihmistuntemus ja komeus kieltämättä auttoivat asiassa. Hän eli myös sopivasti ajassa jolloin Euroopassa kuohui. Hän tapasi työnsä kautta monia maailman johtajia. Nasser Egyptissä, Tito Jugoslaviassa, Gandhi ja Nehru Intiassa, Roosevelt, Eisenhower ja MacArthur Yhdysvalloissa näin muutamia mainitakseni.

Mountbattenin toinen sisarista oli naimisissa kreikkalaisen prinssin kanssa, ja tästä avioliitosta syntyi prinssi Philip. Mountbatten piti itseään tärkeänä osallisena Philipin and Elizabethin yhteensaattamisessa. Kun he lopulta kihlautuivat, osoitti Mountbatten edelleen liian suurta kiinnostusta suhteeseen, joten prinssi Philip joutui hieman toppuuttelemaan:

I am not being rude, but it is apparent that you like the idea of being the General Manager of this little show, and I am rather afraid that she might not take to the idea quite as docily as I do.

Toinen sisar oli taas naimisissa Ruotsin Kustaa VI:n kanssa ja heidän lapsensa on nykyinen kuningas Carl Gustaf. Hänenkin naimapuuhiin Mountbatten paneutui tosissaan. Hän esitteli tulevalle kuninkaalle englantilaisen Ladyn sekä yhden romanialaisen prinsessan. Carl Gustav ei kuitenkaan innostunut näistä vaan valitsi puolisokseen saksalaisen maallikon Silvia Sommerlathin.

Philip ja Elizabeth ovat muuten kaukaista sukua toisilleen. Molemmat ovat saaneet alkunsa kuningatar Victorian lapsista. Philip on Victorian tyttärentyttärentyttären poika ja Elizabeth Victorian pojanpojanpojan tytär. Näinhän siniveristen kuuluukin olla.

1950-luvun alussa Mountbattenillä alkoi olla jo ikää sen verran, että hänen tyttärensä ja vaimonsa yrittivät saada häntä luopumaan liian rasittavista harrastuksista. Poolonpeluun Mountbatten jätti aika suosiolla, mutta hän oli löytänyt sukelluksen uudeksi korvikkeeksi.

Eventually he was persuaded to go to a specialist who had been instructed by [Mountbatten's wife] Edwina to prohibit any further diving. Not only was this object not achieved, but the next thing Edwina knew was that the specialist was himself attending the diving-school.

Tekstin tyyli on pääosin hyvää, joskin Ziegler toisinaan antautuu tarpeettoman hienoon kirjoitteluun niin kuin tässä kuvauksessa Mountbattenin tulevasta vaimosta:

A lesser girl might have been daunted by the sombre splendours of Brook House, but Edwina was indomitable. Highly intelligent without being intellectual, elegant and vital rather than conventionally beautiful, she blazed in London society with a fierce brilliance which alarmed some and dazzled almost all. Restless, egocentric, intolerant, she was rarely a comfortable person to be with yet, equally, was never boring. Her passion for the syncopated rhythms of the age reflected something deeper in her personality.

Kirjassa paneudutaan paikoin hyvinkin yksityiskohtaisesti byrokraattiseen köydenvetoon eri osapuolten välillä. Kirjaa ei oikein kannata suositella satunnaiselle lukijalle vaan tähän täytyy paneutua päättäväisyydellä. En yleensä ole kiinnostunut elämänkerroista, mutta nykyhetken sidoksen vuoksi kirjaan tuli tartuttua ja onneksi näin tein. Lukukokemus oli raskas, mutta miellyttävä.