Miguel de Cervantes: Don QuixoteAiempien lyhyempien kirjojen jälkeen tähän teokseen meni neljä kuukautta, mutta lopulta sain luettua kaikki tuhat sivua.
Kirja julkaistiin alun perin kahdessa osassa, ensimmäinen 1605 ja toinen 1615. Tämä painos on tehty vuoden 2005 jälkeen.
Tiesin kirjasta suurin piirtein ainoastaan sen, että Don Quixote ratsastaa hevosellaan ja Sancho Panza muulillaan ja he taistelevat tuulimyllyjä vastaan. On sinänsä mielenkiintoista miksi juuri tämä kohtaus on jäänyt ihmisten mieliin kun parivaljakkomme kohtaa aika paljon muunlaisia seikkailuja. Ehkä koska kohtaus on alkupuolella eivätkä monet ole juuri pitemmälle jaksaneet kirjan kanssa. Tai ylipäätään aloitteneetkaan. En tosin syytä ketään tästä.
Koska Quijote kirjoitetaan Suomessa tuolla tavalla ja englanninkielisessä - ja espanjankielisessä - kirjallisuudessa otsikon mukaisesti, täytyi minun katsoa Wikipediasta miten äksä oikein äännetään. Nykyespanjassa h:na, jossa on kurkkuäänne mukana, mutta Cervantesin aikana suhuässänä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Don_QuixoteAlkuperäisen espanjankielisen tekstin on käynyt läpi jokin tutkija ja sen sekä kääntäjän ansiosta on kirjassa runsaasti alaviittauksia selittämässä nykylukijalle vieraita tapoja, tottumuksia ja käsitteitä. Esimerkiksi kun eräässä vaiheessa Sancho Panza on saapunut hallitsemaan ínsulaansa ja joutuu selvittelemään alaistensa ongelmia. Ensimmäisenä paikalle pöllähtää räätäli asiakkaansa kanssa.
Señor Governor, I and this peasant have come before your grace because this good man came to my shop yesterday (for I, if those present will excuse me, have passed the tailor's examination*, God be praised, placed a piece of cloth in my hands, and asked: 'Señor, is there enough cloth here to make me a pointed cap?'Ja tämän sivun alaviitteeseen on kääntäjä selventänyt:
* In other words, he has been admitted to the tailors guild. He asks to be excused because, at the time, tailors were held in exceptionally bad repute.Aikalaisille tämä oli selvää, mutta nykylukija ei ymmärrä viittausta. Samantapainen tilanne tulee mieleeni tuosta aiemmin kirjoittamastani Heli Laaksosen Ajopuujalasta. Sen nykyviittaukset ovat tunnettuja nyt, mutta tuskin enää sadan vuoden kuluttua.
Vaikka Don Quixote pitää haarniskaa yllään lähes koko tarinan ajan, oli ritariaika jo jäänyt keskiajalle, useampi sata vuotta taaksepäin. Cervantesin aika tunnetaan nykyään Renessanssina. Tuolloin ritarikirjallisuus oli suosittua. Ilmeisesti siitä oli kulunut riittävän kauan, jotta sitä pystyttiin romantisoimaan. Kirjan tarinaa pystyy ymmärtämään monin paikoin enemmän mikäli tiedostaa ritareihin liittyneitä tapoja ja tottumuksia. Monet näistä erikoisuuksista ovat suoraa seurausta ritarien hyveellisen elämän tavoittelusta.
Cervantes kirjoitti tarinan kynällä ja ilmeisesti myös hyvin nopeasti velkavankeudessa ollessaan, joten en ihmettele kun kääntäjä mainitsee lukuisista virheistä, joita juoneen on jäänyt. Henkilöiden nimet vaihtelevat ja muutama kappale on väärässä järjestyksessä. Myös Sancho Panzan muulin katoaminen yhdessä vaiheessa ja ilmaantuminen myöhemmin takaisin on kiinnittänyt monien huomion. Cervantes jopa käsittelee asiaa kirjan toisessa osassa osana tarinaa.
Juonen on kaiketi tarkoitus olla kevythenkinen seikkailukertomus, mutta mielestäni siinä on aika surullinen sävy juonen perusasetelmasta johtuen. Ehkä useimmat eivät kuitenkaan ajattele asiaa tällä tavalla.
Kääntäjä käytti sanojensa mukaan kaksi vuotta alkuperäisen tekstin kääntämiseen, kunnes kustantajan paine sai hänet lopulta viimeistelemään tuotoksen. Lukijan odotus oli korkea tämänkin kirjan kanssa.
Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.
They were engaged in this conversation when they were overtaken by a man riding behind them on the same road, mounted on a very beautiful dapple mare and wearing a coat of fine green cloth trimmed with tawny velvet and a cap made of the same velvet; the mare's trappings, in the rustic style and with a short stirrup, were also purple and green. He wore a Moorish scimitar hanging from a wide green and gold swordbelt, and his half boots matched his swordbelt; his spurs were not gilt but touched with a green varnish, so glossy and polished that, since they matched the rest of his clothing, they looked better than if they had been made of pure gold.
Näytä kirjoitukset
