Keikarin foorumi

Victor Hugo: Les Misérables

Ajattelin että ehkä on aiheellista lukea tämä teos, kun kerta se on noussut niin tunnettuun asemaan. Siitä on varmaan aika monta elokuvasovitustakin tehty. Kirjassa on kepeästi 1300 sivua, joten en ollut alussa varma ehdinkö lukea teoksen kokonaisuudessaan vielä tämän vuoden puolella. Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran 1862 ja tämä versio on vuodelta 2016. Kirja on nimestään huolimatta englanniksi.

En tiennyt juonesta mitään ennen lukemaan ryhtymistä, mutta nimi antoi viitteen siihen suuntaan, ettei ihan onnistuneista elämistä ole kyse. Suomeksi tämä on julkaistu nimellä Kurjat.

Kirja alkaa kertomuksella maalaispiispan elämästä. Hän vaikuttaa perin hyvältä ihmiseltä, joka on tyytyväinen kaikkeen. Lukija alkaakin miettiä, milloin ne onnettomat ihmiset tulevat mukaan tarinaan. Ja aika pian näin alkaa käydä. Myönnän että tosi kurjia ihmiskohtaloita teokseen mahtuu. Osa on ihan selviytymisen kannalta huonossa asemassa, osa taas päänsisäisten ristiriitojen riivaamia.

Tarinaan tuodaan koko ajan uusia hahmoja ja vähitellen heidän elämänsä alkavat nivoutua yhteen. Teoksessa on yksi keskeinen hahmo, jonka elämänkulkua seurataan koko ajan. Välillä käydään sivuhenkilöiden tekemisissä usein pitkäänkin, mutta aina palataan takaisin.

Victor Hugo käyttää paljon sanaleikkejä kirjoituksessaan, ja niitä kääntäjä sitten selittelee alaviitteissä. En ole katsonut alkuperäistä tekstiä, mutta osa käännöksistä on häiritsevän nykyaikaisia ilmauksiltaan. Mutta vain pieni osa. Laatukäännöksestä on tässäkin kyse.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.

Monsieur Gillenormand's attire was not the apparel of Louis XV or even that of Louis XVI. It was the dandy's costume worn by the incroyables* of the Directory period. He had thought of himself as quite young until then and had been a follower of fashion. His coat was of light wool with broad lapels, a long swallow-tail and big steel buttons. With this he wore knee-breeches and buckled shoes. He as always tucked his hands into his fob-pockets. He would say authoritatively, 'The French Revolution is a bunch of scoundrels.'

*Literally, 'incredibles', young dandies of the Directory period, who also affected not to pronounce their rs, notably in a favourite catchphrase 'c'est inc(r)oyable'.

Vaatehuoneeni on muuttanut pohjoissiivestä eteläsiipeen. Tai laajentunut, en ole vielä päättänyt. Mutta tämä huone vaikuttaa paremmalta pukineiden säilyttämiseen kuin se edellinen.

Sisustus ei ihan vielä ole lopullinen, mutta aika käyttökelpoinen jo tässä vaiheessa.

Television katselutila kaipaa sekin eheistämistä. Nyt lähes kaikki kalusteet ovat hieman eriparia, kun olen ne edellisestä asunnosta tänne tuonut.

Tarkoitus on pikku hiljaa parannella ja tehdä kohtaa siistimmäksi. Nostella laitteita lattialta jalustalle ja poistella ylimääräisiä kaiuttimia.

Olen muuttamassa ja sen mukana on tulossa runsaasti lisää tilaa. Kuvassa on vaatehuoneeni pohjoissiipi, joka on samalla ainoa siipi. Laitoin kengät lattialle tilapäisesti ja kuvan ottamisen jälkeen huomasin, että eteisen kaappeihin ne sopivat paremmin. Pitääpi siirtää sitten jossain vaiheessa.

Voin ilokseni kertoa, että Harry Styles on sprezzaturampi kuin keskivertokeikari.

https://ulkopolitiikka.fi/lehti/3-2020/eu-konkari-paavo-lipponen-lyttaa-federalismivouhotuksen-palloa-pelataan-kentalla-ei-kotikatsomosta/

Tuossa on lähde.

https://www.theguardian.com/politics/gallery/2021/dec/06/no-cheap-shots-no-10s-carefully-crafted-portraits-in-pictures#img-16

Jeff Bezos ja Boris Johnson rentoilevat.

Henry James: The Portrait of a Lady

Lukija pudotetaan heti alussa suoraan brittiläisen maalaisidylliin.

Under certain circumstances there are few hours in life more agreeable than the hour dedicated to the ceremony known as afternoon tea.

Paikalle pöllähtää nuori nainen Amerikasta ja loppu pyöriikin hänen ympärillään. Kovasti yritetään saada kosimista tapahtumaan. Toisinaan onnistutaan, mutta aika usein ei. Eikä lopputulos ole kummassakaan tapauksessa ihanteellinen.

Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran 1881 ja tämä versio on vuodelta 2012. Juoni sijoittuu yläluokan maailmaan ja sen kautta tarinaa kerrotaan. Mieleeni tulee aina näitä lukiessani, että edes ylimmällä luokalla ei tuohon aikaan ollut käytettävissä sähköä tai juoksevaa vettä, tai edes autoja. Mutta muutoin ihmiset olivat sivistyneitä. Vaikka Englannista aloitetaan niin merkittävä osa tapahtumista sijoittuu Roomaan. Ja jo silloin menneen valtakunnan raunioita käytiin turisteina ihmettelemässä. Luulen kuitenkin, että turismi oli tukevasti ylemmän luokan harrastus.

Tarina ei ole onnen kertomus. Jokainen on enemmän tai vähemmän vankeina elämässään. Etenkin naiset. Kirja on yllättävän nykyaikainen tyyliltään. Se jopa sisältää suuren juonenkäänteen lopussa. Tällaisia ei ole tottunut näkemään klassisessa kirjallisuudessa. Kertomuksen yleistunnelmasta tulee mieleen Juhani Ahon Papin rouva.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.

He was dressed in the loose-fitting, heterogeneous garments in which the English traveller in foreign lands is wont to consult his comfort and affirm his nationality; and with his grey eye, his bronzed complexion, fresh beneath its brownness, his manly figure, his modest manner, and his general air of being a gentleman and an explorer, he was such a representative of the British race as need not in any clime have been disavowed by those who have a kindness for it.