Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - Partasuti

Sivuja: [1] 2 3 ... 126
1
Kulttuuri / Vs: Mitä luet nyt?
« : 27.05.23 - klo:15:31 »


Robert Louis Stevenson: The Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde

Olenkin etsinyt Jekyllin ja Hyden tarinaa sillä olen ollut kiinnostunut tietämään todellisen kerronnan tästä. Tunnettuuden perusteella jonkinmoinen ajatus tietenkin oli, mutta en tiennyt miten juonenkäänteet lopulta kulkivat. Kirja julkaistiin alun perin 1886 ja tämä versio on vuodelta 2003. Teokseen on nidottu pari muutakin Stevensonin kauhunovellia, mutta keskityn vain tähän tärkeimpään.

Tämä on käytännössä novelli, noin satasivuinen tapaus, ja melkeinpä toivoin että tarina olisi venytetty kokonaisen romaanin mittaan. Nykyisellään tapahtumat kulkevat aika nopeasti ja lopulliseen ratkaisuun päästään liian ripeästi. Varsinainen juonenkäänne on upotettu viimeiselle sivulle, mikä on harvinaista vanhassakin kirjallisuudessa.

Teos oli jättimenestys aikoinaan ja sen luki melkein joka lontoolainen. Tarina myös asemoi sumuisen ja pimeän Lontoon viktoriaaniseen kauhukirjallisuuteen ja pitemmällekin. Bram Stoker ammensi ideoita tästä sekä muista Stevensonin novelleista Draculaansa, ja myös Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes omi samankaltaisia ideoita.

Kirjallisesti teos on erinomainen ja sisältää niin monia ulottuvuuksia, että tätä on tutkittu puhki akateemisissa piireissä. Juonen ytimenä on käytännössä ihmisen kaksoisluonne.

On mielenkiintoista havaita, että tietyt aihepiirit ovat muodissa eri aikoina. Don Quijoten aikana 1600-luvulla tätä oli ritarikirjallisuus, ja parisataa vuotta myöhemmin kauhukirjallisuus.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.

This person (who had thus, from the first moment of his entrance, struck in me what I can only describe as a disgustful curiosity) was dressed in a fashion that would have made an ordinary person laughable: his clothes, that is to say, although they were of rich and sober fabric, were enormously too large for him in every measurement - the trousers hanging on his legs and rolled up to keep them from the ground, the waist of the coat below his haunches, and the collar sprawling wide upon his shoulders.

2
Kulttuuri / Vs: Mitä luet nyt?
« : 07.05.23 - klo:17:08 »


The Marquis de Sade: The 120 Days of Sodom

Markiisi de Sade oli nimenä tuttu ja tiesin, että hän kuuluu siihen armoitettuun kirjailijoiden joukkoon, jotka ovat saaneet tyylisuunnan nimettyä itsensä mukaan. Olin kuvitellut, että sadismi tarkoittaisi kevyttä pepulle läpsimistä, niin kuin oletus on näissä vanhoissa tarinoissa. Olin täysin väärässä. Jos tavallinen kansalainen tietäisi kirjan sisällöstä, vaatisi hän teosta kiellettäväksi.

Markiisi de Sade kirjoitti teoksen vedoksen 1785 reilussa kuukaudessa ollessaan haureuden vuoksi vangittuna Bastillessa juuri Ranskan vallankumouksen äärellä. Markiisi oli valmistellut teosta jo muutama vuosi aiemmin ja onnistui tämän vuoksi näin nopealla aikataululla. Tämä versio on vuodelta 2016 ja pohjautuu 1930-luvun kopioon, jolloin oli viimeinen aika kun ulkopuoliset pääsivät vielä käsiksi tekstiin.

Alkuperäinen teos on kirjoitettu 12 metriä pitkälle ja 11 senttiä leveälle käärölle pienellä käsiasialla. Markiisi joutui kirjoittamaan tekstin salassa ja halusi tuloksen olevan helposti rullalle käärittävissä ja piilotettavissa. Hänet siirrettiin yllättäen yön aikana toiseen vankilaan ja käärö jäi seinään sisään. Sieltä sen poimi eräs mies, joka myi käärön aristokraatille. Hänen suvussaan tuotos oli seuraavan kolmen sukupolven ajan, kunnes sadan vuoden kuluttua, 1900-luvun alussa ulkopuoliset pääsivät ensimmäisen kerran tutustumaan siihen. Nyt käärö on ilmeisesti Ranskan valtion hallussa.

Juoni on periaatteessa kuvaus miehistä, jotka elävät täysin hekumalle. Heillä on myös absoluuttinen valta sen toteuttamiseen rajoitteena vain mielikuvituksena, eivätkä he voi joutua teoistaan vastuuseen. Sadismi, sodomia ja alistaminen on heille luontaista. Ja tuo on sentään kauniisti ilmaistu verrattuna siihen mitä kirjassa on.

Teos on niitä, jotka kannattaisi jättää lukematta vaikka klassismi kiinnostaisikin. Kirja ei jätä ketään tunteettomaksi, eikä lukija ole enää entisensä.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.

[A] kind of small surcoat, very tight-fitting, light, and open like a Prussian uniform, but far shorter and reaching no lower than halfway down the thighs; this little surcoat, fastened at the waist and tails as with all uniforms, was to be of pink satin lined with white taffeta; the facing and cuffs were of white satin, and beneath was a kind of short jacket or waistcoat, also of white satin, with matching breeches that had a heart-shaped opening below the waist at the back, so that reaching through this slit one could grab the arse without the slightest difficulty; a ribbon tied in a large bow fastened the flap, and when one wanted this part of the child to be completely bare all one had to do was pull on the bow, which was of a colour chosen be the friend to whom the virginity belonged[.]

3
Porsche / Ryan Gosling's chase for the TAG Heuer Carrera.

4
Kulttuuri / Vs: Mitä luet nyt?
« : 15.04.23 - klo:08:26 »
Tuo oli aika hyvä, olen lukenut Alastalon salissa.

5
Kulttuuri / Vs: Mitä luet nyt?
« : 14.04.23 - klo:17:17 »


Volter Kilpi: Alastalon salissa

Olen toivonut löytäväni enemmän suomalaista kirjallisuutta, mutta pienenä kielialueena on tarjonta ollut vähäistä. Tällainen kuitenkin löytyi kaupasta. Kyseessä on kahdeksansataasivuinen teos, joka ilmestyi alkujaan kahtena niteenä. Nyt molemmat on sidottu yhteen, ja kohtalaisen pientä pränttiä on kirja täynnä. Kirja julkaistiin alun perin 1933 ja tämä versio on vuodelta 2022.

Takakannen tekstissä Matti Klinge vertaa Volter Kilpeä Suomen Proustiksi. Kieltämättä samankaltaista menoa on, juonta on vaikea erottaa kaiken kuvailun takaa. Aika kuluu tässä kirjassa erittäin hitaasti. Kolmannen luvun johdatustekstiksi on laitettu "Härkäniemi valitsee itselleen piippua Alastalon piippuhyllyltä ja tuumailee ajankuluksi erinäisiä." Ja tuota riittää seuraavat 70 sivua. Piipun valintaa mietitään pitkään ja hartaasti, välillä ajatus käy Hollannissa asti josta piippu on alkujaan hankittu, kunnes palaa takaisin nykyhetkeen.

Tämä on kirjoitettu 1930-luvulla, mutta ajoittaisin tarinan aikaisempaan. Ehkä samaan aikaan kuin Putkinotkossa. Kun siinä juoni pyörii metsäläisten keskuudessa, ollaan tässä rannikkolaisissa. Kirjan nimi Alastalon salissa kertoo kirjaimellisesti mistä teoksessa on kyse.

Toisinaan nykylukija on hieman harhateillä, kun tekstissä vilisee vanhoja sanoja.

Ei kaiketikaan sinunkaan pääsi pajupehko semmoisia ajatuksia haudo, että kokki juoskoon edeskäypänäkin pidoissa, räättien kypsääjä räättien keittämiltä räättien tyrkyttäjänäkin räättien kulumilla, ja minä jakajana juoksuttelemassa lirppua kannuihin sen tynnyrin hanalorolta, jonka harjatorolta minua paraastaan tarvitaan ämpärisouvissa kaatajan puhinoissa!

Mutta toisinaan taas kieli juoksee kuin runous.

Alastalo naurahti juttuunsa hyvällä omallatunnolla ja katsahti ympärilleen rauhallisella vatsalla. Hän tunsi, että hyrinä oli juossut parrasta sillä nuotilla kuin tottuneelta mieheltä pitää silloin kun isännän on kohenneltava mieliä salissaan ja pidettävä vieraitansa semmoisella suun höröllä ja mielen mehulla, etteivät leuat piukistu, ja istuta joukossa kuin kirkossa silmät sitkaina.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.

Langholmasta riippuu nyt, juuri tästä, samasesta Langholman penteleestä tärkkikauluksineen ja prässihousuineen, jota minä johdattelen, jota vietävää minun on suostuteltava, hänestä riippuu nyt, saanko minä parkin toimeen tänäpänä, vai enkö minä saa parkkia toimeen tänäpänä!

6
Kaunis elämä / Vs: Sisustustyylit
« : 07.04.23 - klo:10:46 »


Hankin Arne Jacobsenin suunnitteleman seinäkellon. En vielä tiedä mihin laitan sen, mutta eiköhän sijainti sille lopulta löydy.

7
Asut ja pukineet / Vs: Satunnaisia kysymyksiä
« : 27.03.23 - klo:16:41 »
Musta puku oli viktoriaanisella aikakaudella se ainoa oikea, sillä hiilellä käyvissä kaupungeissa muut värit likaantuivat herkästi. Aikaa kului ja värit lisääntyivät - huipennuksena varmasti 1970-luku, jolta on säilynyt huima määrä hullunkurisia muotikuvia. Minä en osaa sanoa mustan suosioksi Suomessa muuta syytä kuin "kätevyyden", sillä se käy hautajaisiin myös passelisti. Silti erittäin tummansininen näyttää aina paremmalta. Musta on keskisessä Euroopassa yleisin vain hautajaisissa. Sitten naureskelevat suomalaisille, jotka haudanvakavina käyvät kauppaa Euroopan sydämessä. Poikkeuksena tietysti nämä muotihuoneet, jotka 90-luvulla ns. keksivät mustan puvun. Sitä markkinoitiin seksikkäänä ja erilaisena silloin.

Sen mitä olen ranskalaisten kanssa ollut liike-elämässä yhteydessä, niin musta on heillä yleinen päällikankaan väri sekä miehillä että naisilla. Joten en ole ihan varma tuosta naureskelusta.

8
Asut ja pukineet / Vs: Suuri kangaskeskustelu
« : 20.03.23 - klo:16:22 »
Näissä pitäisi olla jonkinmoinen sormituntuma kuinka paksua on 350-grammainen. Valmiiseen pukuun sitä ei ole merkitty.

9


Pidän tuosta Paul McCartneyn rennosta rock-tyylistä, jossa on kuitenkin vielä jäljellä menneiltä vuosilta pukukengät ja suorat housut.

10
Kulttuuri / Vs: Mitä luet nyt?
« : 17.02.23 - klo:16:25 »


Ivan Goncharov: Oblomov

Kirjan kannessa kuvataan hahmoa laiskuuden kuolemattomaksi sankariksi, joten aika helposti lähti kirja mukaani. Vetäisikö hän vertoja saamattomuudessa Putkinotkon Juutas Käkriäiselle. Vetää ja menee vetelyydessä ihan omalle tasolleen. Alun perin teos ilmestyi vuonna 1859, tämä versio on vuodelta 2020.

Teos alkaa sillä kun nimihenkilö Oblomov herää sängyssään kahdeksalta aamulla. Hän on päättänyt nousta ajoissa sillä huolia on päivällä pohdittavaksi. Noususta ei vain tahdo tulla mitään. Hänen miespalvelijansa tuo aamuteen nautittavaksi, joten se kannattanee juoda ensin mihinkään ryhtymistä. Oblomov tulee todenneeksi, ettei teetä varten tarvitse nousta istumaan. Onnistuuhan sen juominen makuuasennossakin. Yhdessä vaiheessa hän on jo laskemassa toista jalkaansa lattialla olevaan tohveliinsa vain vetääksen koipensa takaisin. Sitten alkaa jo puolen päivän tienoo olla lähellä eikä Oblomov ole vieläkään saanut itseään ylös.

Goncharov aloitti kirjan kirjoittamisen keskelle sijoitetulla pitkällä unijaksolla, joka taustoittaa Oblomovin toimintaa. Ei hän syntyjään täydellinen vetelys ole, hän on vain ajautunut siihen osin verenperintönä, mutta myös olosuhteiden myötä. Teos on tarkoitettu koomiseksi samalla tapaa kuin Kuolleet sielut, mutta tunteeni eivät ihan sellaisia olleet lukemisen aikana. Melkein harmitti minkälaisiin ongelmiin Oblomov joutui tekemättömyytensä vuoksi.

Kirjasta rantautui venäjään ilmaus oblomovilaisuus kuvaamaan laiskuutta samalla tapaa kuin macchiavellimaisuus omien etujen tavoittelussa. Ilmeisesti ilmaus on Venäjällä tunnetumpi kuin maan ulkopuolella. Yksi syy voi olla se, ettei kirjasta ole ennen tätä versiota ilmestynyt kunnollista käännöstä puoleen vuosisataan.

Mutta Venäjällä teoksesta kehkeytyi suosittu nopeasti ja nykyään se arvotetaan samalle tasolle Anna Kareninan ja Rikoksen ja rangaistuksen kanssa. Jopa Tolstoi ja Chekov kehuivät tätä aikoinaan.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.

A young man of about twenty-five entered, aglow with health, his cheeks, lips and eyes smiling. It made one positively envious to see him. He was immaculately groomed and attired and there was a dazzling freshness about his face, linen, gloves and tailcoat. He wore a watch chain on his waistcoat, festooned with tiny trinkets. He drew out a handkerchief of the finest cambric, perfumed with oriental fragrances, took a sniff, passed it nonchalantly over his face and glossy hat and dusted off his patent-leather boots.

11
Jos sen hankkii puvun yhteydessä niin samaa kiiltävää kangasta kuin puvun vuori.

12
Kaunis elämä / Vs: Sisustustyylit
« : 12.02.23 - klo:14:25 »
Olen hankkinut olohuoneeseen sohvan kun kerta tilaa on runsaammin käytettävissä. Kangasvalintakin on harkittu. Mikä on parempi kuin flanukkahousut. Tietenkin flanukkasohva. Uusiseelantilaisen lampaan villasta tehty.




13
https://wornontv.net/278535/

Worn on TV esittelee televisiosarjojen hahmojen asusteita ja mistä niitä voi ostaa itselleen. Sivusto on vahvasti keskittynyt naisiin, mutta on tuo ylimääräinen tiedon lähde jollekulle.

14
https://yle.fi/a/74-20013344

Länsimaisen miesten puvun voittokulku perustuu klassiseen muotoiluun. Puhtaat linjat, mittasuhteiden tasapaino, ei mitään liikaa eikä liian vähän. Modernistit ovat yrittäneet poistaa kauluksen, liinataskun, napinläven ja takahalkion, mutta aina ne ovat tehneet paluun, koska huippuunsa viety traditio on parempi kuin itsestään liikoja luulevien uudistajien päähänpistot.

15
Kalossityyppisillä suojaimilla.

Sivuja: [1] 2 3 ... 126