Tumma puu, persialaismatot, pankkiiri- ja Tiffany-valaisimet sekä kaikki klassisesta muotoiltu. Olen pohtinut eri tyylisuuntia, mutta täys-Biedermeier/rokokoo/tms. -sisustus sopii vain kartanoihin tai vastaaviin ympäristöihin.
IKEA on hirvitys.
...arvostan enemmän kerroksellisuutta ja eri tyylien (ei-tietoista) sekoittumista...Samoilla linjoilla Ivyn kanssa, mielestäni onnistunut sisustus syntyy ajan kanssa sekoittamalla eri aikakausien mööpeleitä. Jos ostaa kaiken kerralla ja kaikki on sävy sävyyn samaa tyyliä niin lopputulos on hyvin toimistomainen.
...arvostan enemmän kerroksellisuutta ja eri tyylien (ei-tietoista) sekoittumista...Samoilla linjoilla Ivyn kanssa, mielestäni onnistunut sisustus syntyy ajan kanssa sekoittamalla eri aikakausien mööpeleitä. Jos ostaa kaiken kerralla ja kaikki on sävy sävyyn samaa tyyliä niin lopputulos on hyvin toimistomainen.
Totta. tämän vuoksi en useinkaan voi sietää sisustuslehdissä näkemääni..Persialaisista matoista pidän suuresti. Niitä löytyy lähes joka huoneesta. Netistä en osta mattoja, pariin otteeseen on käynyt niin että kaupassa hyvältä näyttänyt matto ei vaan ollut mistään kotoisin. Viimeisimmät olen hankkinut Mäkelinin alesta.
Pidän persialaisista matoista myös, toimivat oikein mainiosti myös modernististen kalusteiden kaverina ja antavat niile mukavaa tyylikontrastia. Valitettavasti oma persialaismattomme sai lopullisen kuoliniskun koiramme oksennettua sille noin sadannen kerran.. Vielä en ole myynyt koiraa korealaiselle kokille..
Muuten täysin samoilla linjoilla, mutta persialaismatot eivät ole ehkä itselleni niin lähellä sydäntä ja olisin listaan lisännyt vielä Chesterfield-sohvat. Jalopuupaneeleita ja listoja vielä haikailen seiniin ja tämän Anttilan pyökkiyökötyksen kun saisi vaihdettua työpöydän virkaa toimittamasta johonkin jalopuiseen johtajanpöytään, olisin tyytyväinen. Boknäskin voisi toimia. Toisaalta, tuollainen pöytä vie sen verran tilaa että työhuonetta pitäisi laajentaa. Ja jos työhuonetta laajentaisi, niin... ...ja sitten vaakunoita seinille... ...haarniska nurkkaan toljottamaan... ..kirjastokompleksi.. ...tornini sisustaisin seuraavasti... ...ja vielä... - Olen Chesterfield-kierteessä (http://uusi.ihmiskunta.org/index.php?option=com_content&view=article&id=675:chesterfield-kierre&catid=82:uusinta&Itemid=70). :-
Tavoitteenani on hankkia pyörivä, korkeaselkänojainen tuoli. Olen jo harjoitellut melko uskottavaa ääntämystä, jotta voin kääntyä tuolissani kohti vieraita ja lausua: "Ach! Vi miit agen, missterr Bondt!"
Tuoli vain puuttuu.
Mää nään taas tuon tapahtuvan jostakin tälläisestä:Tavoitteenani on hankkia pyörivä, korkeaselkänojainen tuoli. Olen jo harjoitellut melko uskottavaa ääntämystä, jotta voin kääntyä tuolissani kohti vieraita ja lausua: "Ach! Vi miit agen, missterr Bondt!"
Tuoli vain puuttuu.
Minulla on ratkaisu ongelmaasi: tässä ketjussa edellisessä viestissäni toisen linkin takaa löytyvä Fysio-tuoli. Siinä onnistuu erittäin sulavasti kuvailemasi toiminta, se on kokonsa puolesta uskottava ja mahdollisesti universumin ergonomisin ja mukavin työtuoli. Kannattaa valita nahkaverhoilu.
Hyvä paikka ostaa persialaismattoja netistä on Carpetvista, josta löytyy hurjan paljon tietoa itämaisista matoista, loistavat kuvat matoista ja videoituja tietoiskuja eri alueiden matoista. Suosittelen tutustumaan sivuihin, jos aihe vähänkin kiinnostaa, ja sitten se vie mennessään...
http://www.carpetvista.fi
Tavoitteenani on hankkia pyörivä, korkeaselkänojainen tuoli. Olen jo harjoitellut melko uskottavaa ääntämystä, jotta voin kääntyä tuolissani kohti vieraita ja lausua: "Ach! Vi miit agen, missterr Bondt!"
www.esturri.com
Laatukaluja edullisesti, kauppa on Espanjalainen mutta toimittaa myös tänne pohjolaan.
Esimerkiksi mainittu Muna-tuoli Suomeen toimitettuna 1410€, saako Suomesta moista alle 3000€.
Hinnat on siis epäilyttävän edulliset mutta onneksi maksu tapahtuu paypal-palvelulla.
Tavoitteenani on hankkia pyörivä, korkeaselkänojainen tuoli. Olen jo harjoitellut melko uskottavaa ääntämystä, jotta voin kääntyä tuolissani kohti vieraita ja lausua: "Ach! Vi miit agen, missterr Bondt!"
Jacobsenin Muna tai Aarnion Pallo lienevät tämän 'skenen' klassikoita? Kukkapurolla on myös kääntyvä korkeaselkäinen, jonka nimeä en muista. Ja budjetti-vintage-versiokin löytyy, Olli Borgin Rondo, jonka saa murto-osalla orginaalin Jacobsenin hinnasta.
Niin, tässä Kukkapuron Karuselli, maailmanhallitsemistuolien kuningas.
(http://www.finnishdesignshop.com/product_thumb.php?img=images/karuselli_bl_tk.jpg&w=233&h=290)
Edit.: Jostakin hiivatin syystä en nyt saa tuota kuvaa esiin.
Älkää nyt loukkaantuko mutta 'Mouhijärven Villa Royal' kuulostaa tahattoman ja tavattoman koomiselta!
Yleensäkin, selkeästi ei-aateliset aatelista leikkivät saavat itseltäni hetken syvää halveksuntaa.
Tarvitsisin hieman vaatesäilytyksen kapasiteetin laajennusta, onko arvon foorumiiteillä ehdotusta mistä kannattaisi lähteä etsimään kunnollista vaatekaappia? Kaapilla tulee olla kokoa runsaasti, ja tulee samaan huoneeseen jossa mahonkinen työpöytä 1900-luvun alusta ja massiivinen valkoinen kokopuinen kirjahylly, joten lastulevyä en kaipaa. Huonekorkeus meillä on noin 3,5 metriä joten korkeus ei ole ongelma.
Tilaa roikkuville ja sitten sitä perushyllytilaa. Ensin mainittu tärkeämpi.
Tarvitsisin hieman vaatesäilytyksen kapasiteetin laajennusta, onko arvon foorumiiteillä ehdotusta mistä kannattaisi lähteä etsimään kunnollista vaatekaappia? Kaapilla tulee olla kokoa runsaasti, ja tulee samaan huoneeseen jossa mahonkinen työpöytä 1900-luvun alusta ja massiivinen valkoinen kokopuinen kirjahylly, joten lastulevyä en kaipaa. Huonekorkeus meillä on noin 3,5 metriä joten korkeus ei ole ongelma.Jos fyffeä riittää maksaa logistiikasta, on Saksan eBay oivallinen paikka kaikentyyppisten kaappien hankkimiseen. Itse olen löytänyt 2 upeaa vaatekaappia huuto.netistä mutta kyttäykseen käytetty aika oli tolkuton ennen kuin sopivat kaapit tulivat vastaan.
Tilaa roikkuville ja sitten sitä perushyllytilaa. Ensin mainittu tärkeämpi.
Keikari ei tunnut olevan erityisen aktiivinen sisustusfoorumi, joten kysyisinkin sellaisen perään; onko tietoa suomalaisesta, laadukkaasta foorumista josta voisi hakea apua oman sisustuksen uusimiseen?
Kiitos!
On vain yksi tuoli, ja se on Jacobsenin "Seiska".
On vain yksi tuoli, ja se on Jacobsenin "Seiska". Näin siis meikäläisellä, omistan tosiaankin vain yhden tuolin ja se on tämä:
(http://brcdesigns.com/files/5012/7665/9679/arne%20jacobsen%20series%207.jpg)
Oletteko testanneet Aarnion uutta kiikkua? Istumismukavuudeltaan parhaita tuoleja, mitä on keksitty.
(http://www.designeeroaarnio.com/WebRoot/GPL/Shops/20032008-40191/4B82/C46A/8AED/6051/7ADB/0A28/1011/37D8/ring_Cweb_m.jpg)
Varmasti Ray ja Charles Eamesin suunnittelema Lounge Chair rahin kanssa on se ainoa oikea paikka keikarille nauttia mallasviskinsä raskaan työviikon jälkeen.
..pitääkö maksaa ~3000-4000 eur aidosta?
On se kyllä vaan niin mahtava valkoisena pähkinäpuulla:Magee on kieltämättä, mutta tuohon kun lisätään punaviiniä, lapsia, lemmikkejä ja huolimatonta rasvaisten/tahmaisten ruokien nautintaa niin voipi äkkiä näyttää vähemmän mahtavalta. Makuja on monia mutta itse arvostan kotia joka kestää elämistä ja elämisen jälkiä. Itselleni ja pesueelleni ihanne varmaan olisi koti jonka voi siivota painepesurilla...
Pitää maksaa aidosta tai olla ilman. Kopiota on kiva selittää niille vieraille, jotka ensin ihastelevat ja sitten pettyvät. Itse en voisi vain kestää kopiota omassa kodissani.
Oletteko muuten tutustuneet ko. lepotuolin historiaan?
Ray ja Charles Eames suunnittelivat sen alunperin (vuonna -56) ystävälleen, elokuvaohjaaja Billy Wilder:lle työtuoliksi ja antoivat sen hänelle syntymäpäivälahjaksi. Tuolihan on ergonomisen designin suurimpia, ellei jopa kaikista suurin klassikko sarjassaan. Runko aitoa, TARKKAAN valikoitua jalopuuvaneriviilua ja nahka järisyttävän huippulaadukasta ja paksua, suorastaan syntisen pehmeää nappanahkaa.
Ensimmäinen valmistaja oli tosiaan Amerikkalainen Herman Miller ja myöhemmin (tietääkseni 80- luvulta lähtien) tuolin lisenssit ostanut Sveitsiläinen Vitra. Joten siinä mielessä toki Vitralainenkin on yhtä aito kuin vanha Miller..
Jos en väärin muista niin Vitran valmistama Eamesin Lounge Chair and Ottoman (rahi) maksoivat Helsingin Artekissa vuosi sitten yhteensä n. 8000 euroa... En ostanut.
Oletteko testanneet Aarnion uutta kiikkua? Istumismukavuudeltaan parhaita tuoleja, mitä on keksitty.Missä hinnassa tuo on ja onkohan tuota Tampereella jossain istuttavana? Meillä vähän tasapainoillaan vanhan ja modernin välillä. Yläkerta kun saadaan rakennettua niin siitä varsinkin tulee hieman modernimpi. Alakerrassa on lähinnä vain massiivipuuta ja pitkälti antiikkia. Talo on 1916 rakennettu hirsitalo ja alakerrassa tullaan monin paikoin ottaan hirret näkyviin. Mutta kyllä vanhan sekaan aina muutama moderni pilkku joukkoon sopii :)
(http://www.designeeroaarnio.com/WebRoot/GPL/Shops/20032008-40191/4B82/C46A/8AED/6051/7ADB/0A28/1011/37D8/ring_Cweb_m.jpg)
Levykatoissa kiinnitys pitäisi tehdä sopivalla paisuntaruuvilla tai ankkurilla, mutta niissä on aika tarkat määritykset kuinka paljon ne kestävät, ellei sitten ruuvaa koolaukseen. Paneelikatoissa kiinnitys pitää tehdä koolaukseen, mieluiten purkaa vaikka paneelia sen verran, että saa tuolia varten omat kiinnityspisteet kantaviin rakenteisiin.Enpä ole sellaista ankkuri tai paisuntaruuvia nähnyt joka kestäisi tuolin + ihmisen painon levykatossa. Joten kyllä se mielestäni pitää saada sinne kantaviin rakenteisiin kiinni. Omassakin tapauksessa pitää hieman etsiä sitä oikeaa kohtaa. Alkuperäistä helmipanelia en lähde purkamaan, mutta eiköhän se koolaus sieltä löydy, parissa huoneessa ainakin naularivistö paistaa kyllä maalin läpi aika tehokkaasti.
Kirjallisuutta aiheesta todella paljon mutta en ole viellä löytänyt "raamattua" aiheesta.
Niin tosiaan, pitikin mainitsemani jo aikaisemmin kun täällä ylistettiin (toki ihan syystäkin) Mies Van Der Rohe:a ja Le Corbusier:ia, että meiltä täältä Suomesta löytyy sitten ihan yhtä kova nimi kuin ko. herrat.. Niin, Alvar Aalto.
Kenelläkään heittää vinkkiä Vitraa myyvästä, edullisesta ja luotettavasta nettikaupasta? Muutaman olen toki itsekin googlaillut, mutta käytännön kokemuksia otetaan vastaan.
Löytyy juu jopa täältä syrjäkyliltä, mutta paikalliseen Vepsäläiseen kyllästyneenä haluaisin kantaa euroni toisaalle. Aeron hinta on taas vastaavasti ratkaisevasti kovempi.
Kärsivällisyyttä rajoittaa tässä tapauksessa se, että ko. häkkyrä olisi tarkoitus hankkia rouvalle synttärilahjaksi joulukuun alussa. Ja tarinaahan vekotin alkaa keräämään, kun joku ruuvaa sen tuonne eteisen seinään.
Mutta kiitokset Tumppi näkemyksistä ja vinkeistä!
Kärsivällisyyttä rajoittaa tässä tapauksessa se, että ko. häkkyrä olisi tarkoitus hankkia rouvalle synttärilahjaksi joulukuun alussa. Ja tarinaahan vekotin alkaa keräämään, kun joku ruuvaa sen tuonne eteisen seinään.
Mutta kiitokset Tumppi näkemyksistä ja vinkeistä!
Itse suosittelen vain ja ainoastaan "second hand"- periaatetta designia hankittaessa.. Tuolloin vielä kaiken kukkuraksi esineillä on edes jonkinlainen tarina/historia..
Itse suosittelen vain ja ainoastaan "second hand"- periaatetta designia hankittaessa.. Tuolloin vielä kaiken kukkuraksi esineillä on edes jonkinlainen tarina/historia..
...juuri näin. Oma Herman Millerin Mirra-tuoli löytyi Englannin eBaystä ja hurjan rahtimaksun jälkeenkin oli vain aavistus siitä summasta, jonka Suomessa saisi pulittaa. Kunto oli luonnollisesti ensiluokkainen. Paras hinta-laatusuhde on aina se, jota haen. Pelkkä suoraan ostaminen on kovin tylsää; ei ole hakemisen ja etsimisen tuomaa jännitystä, löydön tekemisen tuomaa yllätystä ja jännitystä saatavasta diilistä.
Mistä löytää laadukkaita 2nd hand huonekaluja? Huuto.netistä löytyy tietääkseni lähinnä artekia. Artek muuten perusti juuri 2nd cycle nimisen kaupan pikkuroballe mutta en ole itse vielä siellä käynyt.
Otetaan esimerkki.. Esim. tuolta Festart:sta vaikkapa professori Yrjö kukkapuron suunnittelema Remmi- sohva
Ihan kivaa designia, mutta esteettisesti ihan hirveän näköinen suurimpaan osaan kodeista. Pelkästään pehmustamattomat käsinojat torppaavat tuon useimmista talouksista. Hyvä, mutta hieman epäkäytännöllinen ja muodista poistunut design on usein edullista.
(http://www.festartdesign.com/assets/galleries/3/h10323_remmisohva_yk_redwine.jpg)
Eli onko nimim. Pchan sitä mieltä, että esim. tämän kaltaisiin ympäristöihin tuo Kukkapuron sohva ei sovi, vaan parempi olisi vaikkapa Maskun "näpsä"..?
Lol.
Eli onko nimim. Pchan sitä mieltä, että esim. tämän kaltaisiin ympäristöihin tuo Kukkapuron sohva ei sovi, vaan parempi olisi vaikkapa Maskun "näpsä"..?
En tietenkään. Noihin kuviin remmi sopii kuin vyölenkkiin. Valtava enemmistö ei vain halua asua tuollaisessa ympäristössä. Tähän viittasin sillä, että epäkäytännöllistä designia saa halvalla. Esim. Aallon Tank sopvissa väreissä sopii useimpiin nykykoteihin ja niinpä sen hinta onkin jotain ihan toista.
Bensaa liekkeihin. Esimerkiksi tämä tuoli on hienon näköinen, mutta siihen istuminen ja siitä nouseminen on syvän kupin ja käsinojien puuttumisen takia hankalaa. Esteettisesti hieno, mutten haluaisi sitä kotiini. Hyvä muotoilu kun on mielestäni sekä hyvän näköistä että toimivaa.
Eli kuten todettua, aidon designin EI ole tarkoituskaan puhutella "suurta yleisöä" ensivilkaisulla, vaan se vaatii aina tietoista pureskelua/totuttelua ja opiskelua.
Aallot (Alvar, Aino ja Elissa) tekivät paljon ansiokasta työtä. Suomessa vain on valitettavasti niin, että mikä tahansa Alvarin koskettama etenkin arkkitehtuurissa on parasta ja pyhää, vaikkei lopputulos olisi oikeasti niin kovin onnistunut.
Eli kuten todettua, aidon designin EI ole tarkoituskaan puhutella "suurta yleisöä" ensivilkaisulla, vaan se vaatii aina tietoista pureskelua/totuttelua ja opiskelua.
Aika elitistinen näkökulma? Iso osa hyvästä designista vetoaa ihan kaikkiin. Se on sitten ihan eri asia, mitä kukin haluaa kotiinsa. Harvalla on varaa ylläpitää tiloja sisustussohvia varten muualla kuin kotona.
Siinä vaiheessa kun design tai taide vaatii oikein erillistä perehtymistä, ollaan jo siirrytty saarnaamaan kuorolle.
Onko mielestäsi maailman legendaarisin ja ylivoimaisesti tunnetuin ja eniten valmistettu jakkara eli ehkäpä suurin modernismin ikoni koskaan, eli Alvar Aallon kolmijalkainen A60 jakkara huono, koska siinä ei ole pehmusteita eikä käsinojia..?
En nyt ihan ymmärrä pointtiasi, että jos jokin asia vaatii hieman tietoista pureskelua ja "sisäänajoa", on se jotenkin elitististä...? Millä ihmeen logiikalla näin?
Onko mielestäsi maailman legendaarisin ja ylivoimaisesti tunnetuin ja eniten valmistettu jakkara eli ehkäpä suurin modernismin ikoni koskaan, eli Alvar Aallon kolmijalkainen A60 jakkara huono, koska siinä ei ole pehmusteita eikä käsinojia..?
Eh? Tuohan on suosittu, koska tuo on simppeli näppärä pinottava jakkara. Noita menee pieneen tilaan iso pino vieraita varten. Tosin nelijalkainen versio E60 taitaa olla suositumpi, koska sen päällä uskaltaa seisoa. Joka tapauksessa tuo aallon jakkara on juuri sitä käytännöllisyyttä, joka tekee designista haluttua ja kestävää. Kukkapurolla esim. on aika paljon kamaa, jolla on lähinnä keräilyarvoa. Uustuotantoonhan harvoja Kukkapuroja kannattaa ottaa, koska eivät ne menisi kaupaksi.
En nyt ihan ymmärrä pointtiasi, että jos jokin asia vaatii hieman tietoista pureskelua ja "sisäänajoa", on se jotenkin elitististä...? Millä ihmeen logiikalla näin?
Ihan sillä logiikalla, että hyvä design helposti lähestyttävää. Ei hyvän designin tajuaminen vaadi mitään perehtymistä. Jos vaikeasti lähestyttävää designia pitää jotenkin parempana kuin massojen tajuamaa, niin kyllä se hieman elitistiseltä kuulostaa. Nämä 'ei tiedä paremmasta'-heittosi ovat aika vahva viesti.
Jos kadulta ottaa kenet tahansa, niin he pitävät aallon jakkaraa, koskisen blockia ja fiskarsin saksia hyvänä designina.
No, jos tuo Remmi ei puhuttele, niin entäpä sitten esim. Karuselli? Tai vaikkapa Ateljee?
Siis tiedätkö oikeasti mitä AITO funktionalistinen design on? Eli sehän lähtee aidosta tarpeesta, eikä siitä mikä kenenkin mielestä sattuu kulloisenkin muodin mukaan olemaan "nättiä" ja "ihanaa".
Esim. tuosta Koskisen Block:sta voidaan olla toistakin mieltä... Ok, näyttäähän se varmasti ihan "kivalta" ja "nätiltä" monenkin silmään, mutta esim. valaistusteknisesti se ei mikään riemuvoitto ole, vaan kyse on enemmänkin koristevalaisimesta kuin ankaran funktionalistisesta design esineestä.
No, jos tuo Remmi ei puhuttele, niin entäpä sitten esim. Karuselli? Tai vaikkapa Ateljee?
Nyt sinulla menee puurot ja vellit sekaisin. Ei designin hyvyydellä ole välttämättä suurta merkitystä siihen haluaako jotain kotiinsa. Kommentoin alun perin vain sitä, että suomalaisten epäkäytännölliseksi kokemaa designia saa ihan syystä edullisesti, varsinkin silloin kun tuote on jo virttyneessä kunnossa. Linkkaamasi remmi oli ihan hyvää kamaa designina, mutta ei sen hinta tarkoita mitään löytöä hyvästä designista huolimatta. Useimmille 650€ on paljon epäkäytännöllisestä virttyneestä sohvasta. Ainahan tuon sohvan voi kunnostaa, mutta eikös se maksa reilusti enemmän kuin tuo sohva?
Mutta, mutta kertokaas te muotoilugurut, millaiset kalusteet eivät ole noin rumia ja epäkäytännöllisiä... Niin tarkastellaan niitäkin sitten oikein porukalla...Mun mielestä on aivan järjetöntä kiistellä makuasioista, eli miltä joku kenenkin mielestä näyttää tai miltä se tuntuu käytössä. Laadusta on paljon helpompi kiistellä.
Täytyy sanoa että en ehkä ottaisi mitään moista Tumpin esittelemistä tavaroista kotiini. Osa niistä on ihan hyvännäköisiä, mutta ei sopisi kyllä kotiini lainkaan (enkä haluaisi kotiani myöskään tuon näköiseksi sisustaa). Jonkun toimiston ehkä...
Karuselli on kiva, Ateljee ihan helkutin ruma.
EDIT: se mitä tuossa desingissa arvostan on että pääsääntöisesti nuo kaikki on pirun laadukkaita. Mutta pelkästään se ei riitä, ne pitää palvella hyvin käyttötarkoitusta ja olla hyvännäköisiä.
^ Usko jo, suurin osa ei halua kotiinsa noita kuviesi sisustuksia. Corbusier on noista useimpiin koteihin sopivin ja sen kopioita näkeekin sitten paljon*.
(*Kopiointihan on tässä tapauksessa ihan jees, koska mallisuojat ovat vanhenneet jo aikoja sitten. Kyse on siis ihan yhtä hienosta jutusta kuin vaikkapa lääkkeen patenttisuojan loppumisesta, jolloin hyvää kamaa alkaa saamaan halvemmalla.)
Sinun olisi hyvä eritellä ja sisäistää pari asiaa:
- Desing
- Estetiikka
- Sopivuus suunniteltuun käyttötarkoitukseen
- Sopivuus ostajan käyttötarkoitukseen
- Sopivuus ostajan esteettiseen kokonaisuuteen
Aallon kiikkerä jakkara on monelta kannalta hyvää designia ja esteettinen, mutta useimpiin koteihin se ei vain toimivuuden puolesta sovi. Yllä esittämäsi kokonaisuudet ovat ihan nättejä, mutta harvassa suomalaisessa kodissa noita kokonaisuuksia pystyy toteuttamaan. Toki voihan sitä lähteä rakentamaan jotain designkotia designin ehdoilla, mutta tuo ei ole ainakaan meikäläisen juttu ja näkemäni perusteella ylivoimainen enemmäistä suomalaisista on samaa mieltä, jopa ne designiin hurahtaneetkin.
]
Mutta, mutta kertokaas te muotoilugurut, millaiset kalusteet eivät ole noin rumia ja epäkäytännöllisiä... Niin tarkastellaan niitäkin sitten oikein porukalla...
Okei...onhan se varmaan hyvää bisnestä tehdä muutama nimekäs tuote joissa kate on hirmuinen ja sitten jotkut life-style ihmiset korvaavat oman varman silmän ja synnynnäisen hyvän maun (miten se ikinä määritellään) ja ostavat näitä nimituotteita. Mutta että maailman myydyimpiä ? Enpä usko...eiköhän ne myydyimmät löydy IKEAsta tai vastaavista.
Olof Ottelin , Olli Borg, Josef Frank, OScar Riedel, Karl-Erik Ekselius, Jul De Roover ja Jacques Dumond ...uskot names droppingiin, siinä Sulle muutamia.
X600 jakkara on oikeastaan A60:a sirompi. Mutta molemmissa on horokkialusta, ne kaatuvat helposti levottoman istujan alla.
Vaikka meillä on kotona ns. klassikkohuonekaluja, en haluaisi asua missään noista ylempänä olevista, vaikka ne tyylipuhtaita ovatkin. Joitakin elementtejä voisin harkita, mutten mitään noin steriiliä. Missä ovat vaikkapa kirja- ja levyhyllyt tai huonekasvit? Miten tuolla asutaan? Miksi lattiat ovat usein kylmää ja kovaa kiveä, joka toki on kestävä ja helppo pitää puhtaana, mutta joka on jalan alla kylmä ja jolle pudotessaan mikä tahansa astia (paitsi peltilautanen tai puukippo) on säpäleinä.
Noista sinun mainitsemistasi nimistä... Nuohan ovat ihan ok suunnittelijoita kaikki. Esim. Olli Borg:lta löytyy muuten hyvinkin kaunistelematonta ja funktionalistista designia.. Kuten vaikkapa Rondo- lepotuoli raheineen..
Noista sinun mainitsemistasi nimistä... Nuohan ovat ihan ok suunnittelijoita kaikki. Esim. Olli Borg:lta löytyy muuten hyvinkin kaunistelematonta ja funktionalistista designia.. Kuten vaikkapa Rondo- lepotuoli raheineen..
Rondo on ihan kiva eames-pastissi / -kopio jossa on hyvä röhnöttä ja lukea. Keinonahkaisena tosin hieman hiostava, etenkin kesällä. Erityisesti meidän edesmennyt Parson Russell diggaili nukkua siinä.
Pitää todeta: tietyllä tavalla itseä tökkivät tässä keskustelussa esitetyt ehdottomuudet ja mustavalkoiset näkemykset / kahtiajaot 'designia ymmärtäviin superihmisiin' ja typeriin taviksiin jotka kalustavat kämppänsä Ikealla. Mahtaakohan tulla mieleen, että maailmaan saatta mahtua väkeä, jotka vaeltavat näiden ehdottomuuksien välimaastossa? Kaikenlaisen lifestylism-ajattelun vastustajana suhtaudun lievästi sanottuna nihkeästi puristiseen sisustusajatteluun, jossa luetaan dogmaa siitä, miltä kodin pitää näyttää ts. 'jos olet kiinnostunut modernismista sinulla pitää olla nämä ja nämä esineet ja sinun pitää asua sen ja sen tyylisessä talossa' jne. Minähän saatana ostan niitä mööpeleitä, tauluja, levyjä, kirjoja jne joista pidän ja siihenhän ei kenelläkään ole mitään sanomista. Mikäli sisustusmakuni on jonkun dogmaatikon mielestä huono ja / tai olen sivistymätön juntti, olkoon. Tiettyjen esineiden omistaminen ja / tai suunnittelijanimien name dropping ei tee kenestäkään sivistynyttä. Se kertoo vain sen, että kyseinen henkilö omistaa tietyt esineet ja on hyvä opiskelemaan luetteloita.
Jotten menisi itse tähän name dropping -ansaan, totean että omasta luukusta löytyy niin Biedermeieria kuin orkkis Aaltoa ja kaikkea siltä väliltä, niin nimi- kuin peruskamaa. Mööpeleitä on haalittu sieltä täältä ja ehdottomasti ilman pyrkimystä rakentaa oman elämäni MOMAa.
Muutamissa Aallon sekä ainakin Corbusierin designeissa on ongelmana se, että ne on mitoitettu eri kokoiselle ihmiselle. Siis pienemmille. Ainakin Alvar oli pieni mies ja mielestäni se näkyy hänen designeissaan.
Corbusierin ja Perriandin longuessa en pysty istumaan kun käsille ei ole paikkaa. Harmillista, sillä se on erittäin kaunis huonekalu.
EDIT: Vielä lyhyesti mielipidekeskustelun ja faktan eroista... Eli jos jonkun mielestä Ateljee tai Remmi- sohva on ruma, niin se on mielipide ja se sallittakoon. Mutta jos väitetään että ko. sohvat ovat epäkäytännöllisiä, (vain siksi että ne eivät miellytä jonkun silmää) niin se ei pidä paikkaansa, vaan se on paskapuhetta. Näin siis Suomeksi.
EDIT: Vielä lyhyesti mielipidekeskustelun ja faktan eroista... Eli jos jonkun mielestä Ateljee tai Remmi- sohva on ruma, niin se on mielipide ja se sallittakoon. Mutta jos väitetään että ko. sohvat ovat epäkäytännöllisiä, (vain siksi että ne eivät miellytä jonkun silmää) niin se ei pidä paikkaansa, vaan se on paskapuhetta. Näin siis Suomeksi.
Ostaja määrittelee käytännöllisyyden oman tarpeensa mukaan. Jos ostaja haluaa seisoa jakkaralla ylettyäkseen kirjahyllyn päälle, niin hänen mielestään kolmijalkainen jakkara voi olla epäkäytännöllinen.
Ihan sama pätee noihin mainitsemiisi sohviin. Varsinkin remmin kohdalla se nojatuoli on ihan jees ja toiminee useimpien käytössä nojatuolina. Sen sijaan sohvat ovat kodeissa lähes järjestään tarkoitettu mahdollistamaan makaaminen. Tällöin harva on kiinnostunut remmin kaltaisesta sohvasta, jossa makaaminen on hankalaa istuimen muodon tai käsinojan takia. Jos sohva ei sovi ostajan käyttötarkoitukseen, niin se on ostajan näkökulmasta epäkäytännöllinen, vaikka olisi muuten kuinka funkkista ja istuinteknisesti loistelias.
Aivan vastaanpanematon fakta on, että sohvan keskeinen funktio on toimia myös miellyttävänä, joskin luonteeltaan väliaikasena ja sekundäärisenä kodin makoilualustana. Sohva-instituution olemus perustuu mukavuuteen. Sohvalla isäntä ottaa ansaitut torkut tai nukkuu aina kun vaimo komentaa sängystä pois renttuilun jälkeen. En mä missään kirkonpenkillä tai jakkaralla jäpittäen viitsi katsella joka kodin alttaria koristavaa audiovisuaalista jalokiveä, televisiota. Eläköön viihde!
Sitä paitsi, oikeasti laadukas lepotuoli on aika hemmetin paljon parempi/mukavampi paikka olla television orjana kuin sohva.Siihen lepotuoliin mahtuu vain yksi -> ei toimi. Sohvalle pitää mahtua kaksi kolme aikuista epämääräiseen kasaan kera parin koiran. Eri ihmisillä on erilaisia käyttötottumuksia.
Ja edelleen myöskin siitä Remmi- sohvasta saa riittävän hyvän paikan maata, juurikin sen moduulirakenteensa ansiosta.
Sitä paitsi, oikeasti laadukas lepotuoli on aika hemmetin paljon parempi/mukavampi paikka olla television orjana kuin sohva.Siihen lepotuoliin mahtuu vain yksi -> ei toimi. Sohvalle pitää mahtua kaksi kolme aikuista epämääräiseen kasaan kera parin koiran. Eri ihmisillä on erilaisia käyttötottumuksia.
Ja edelleen myöskin siitä Remmi- sohvasta saa riittävän hyvän paikan maata, juurikin sen moduulirakenteensa ansiosta.
Tuo nelijalkainen jakkara on hyvä. Kolmijalkeinen mielestäni ei koska se ei palvele niin montaa käyttötarkoitusta, neli jalkainen on ainakin omassa taloudessa funktionaalisempi.
Niin...? Ja edelleen esim. se Remmi- sohva toimii vaikka siinä istuisi/makaisi kymmenen ihmistä+muutama koira.. Moduuleja lisäämällä ko. sohvasta saa vaikka kymmenmetrisen.Mielestäni se ei ole mukava siihen tarkoitukseen. Olen kyllä maannut remmi sohvalla, ei ole siitä kiinni etteikö ole kokeiltu.
Totta ihmeessä kaikista esineistä saa pirun epäkäytännöllisiä, jos niitä käytetään tarkoituksiin joihin niitä ei ole luotu.Minun tapauksessani sohvan pitää olla sellainen kuin kerroin, eli läjä ihmisiä ja koirat, jotta se olisi funktionaalinen. Nyt esim tämä remmi ei täyty minun sohvan tarpeitani joten se ei ole minun valintani. Remmissä ei välttämättä ole mitään vikaa sellaiselle jonka käyttötarkoitusta se palvelee.
Niin...? Ja edelleen esim. se Remmi- sohva toimii vaikka siinä istuisi/makaisi kymmenen ihmistä+muutama koira.. Moduuleja lisäämällä ko. sohvasta saa vaikka kymmenmetrisen.Mielestäni se ei ole mukava siihen tarkoitukseen. Olen kyllä maannut remmi sohvalla, ei ole siitä kiinni etteikö ole kokeiltu.Totta ihmeessä kaikista esineistä saa pirun epäkäytännöllisiä, jos niitä käytetään tarkoituksiin joihin niitä ei ole luotu.Minun tapauksessani sohvan pitää olla sellainen kuin kerroin, eli läjä ihmisiä ja koirat, jotta se olisi funktionaalinen. Nyt esim tämä remmi ei täyty minun sohvan tarpeitani joten se ei ole minun valintani. Remmissä ei välttämättä ole mitään vikaa sellaiselle jonka käyttötarkoitusta se palvelee.
Ei kait siinä mitään ihmeellistä ole että maailmassa ei ole sellaita esinettä joka olisi kaikille henkilöille se juuri oikea. Me ollaan yksilöitä ja meillä on eri tarpeet.
Niin, ja kuten minä kerroin, saa tuolle Remmi-sohvalle tarvittaessa ihmisien ja koirien lisäksi mahtumaan vielä vaikka joulupukinkin jos haluaa.. Vai mitä sinä nyt et sisäistä tekstissäni? Ymmärrätkö/tiedätkö mikä on moduuli/moduulirakenne? Se on sellainen jota voidaan muuntaa/muokata erilaisiin kokoonpanoihin, eli vaikkapa tarvittaessa jatkaa tämän sohvan tapauksessa.Kyllä tiedän mitä moduulirakenne on. En ole sellaista Remmi sohvan modulia nähnyt jolla siitä saisi muutettua mukavan tuohon tarkoitukseen. Sellainen moduli ehkä on olemassa, en ole siinä mielssä tosiaan mikään Remmi sohvan fani. Se että siitä saa pitkän ei muuta tilannetta miksikään, se ei muuta sitä vielä mukavaksi rötväykseen.
Tässä myöskin pikkuinen tietopaketti siitä mitä on funktionalismi.. Se on ihan yleinen määritelmä eikä mikään toivomuskaivo joka täyttää vaikka veroilmoituksen puolestasi taikka pyyhkii takapuolesi..Kiitos, täytyy lukea paremmalla ajalla. Sinäänsä tiedän mitä funkkis on tyylinä. Tosin nuo tuskin tulee muuttamaan käsitystäni siitä täyttääkö joku esine sille minun asettamat tarpeet. Esim jakkara, omasta mielestäni sillä neljännellä jalalla on tarkoitus, sen on tarkoitus antaa jakkaralle lisää tukea. Itse pidä kolmejalkaisen ulkonäöstä enemmän (samoin puolisoni), mutta nelijalkainen on käytännöllisempi meillä, koska istumisen lisäksi sitä voi käyttää korokkeena ja meidän 3,5m huonekorkeuden omaavassa talossa on aika paljon paikkoja missä tarvitaan sitä koroketta. Tosin tämä ei aina toki iitä, vaan välillä pitää kaivaa esiin ne alumiinitikkaat. Mutta en viitsisi kaivaa esiin niitä jos tarvii koroketta, kolmijalkaiselle en oikein uskalla nousta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Funktionalismi
http://oppimateriaalit.jamk.fi/taideteollisuus/funktionalismi/
Erityisesti tuo alemman linkin teksti kannattaa lukea ja sisäistää ennen kuin alkaa kovin hirveästi esittämään mielipiteitä siitä mikä on funktionalistista ja mikä ei.
On tarpeita ja "tarpeita".. Eli noita "tarpeita" keksimällähän saa esineestä kuin esineestä epäkäytännöllisen jos oikein yrittää. Eli onko lapiokin epäkäytännöllinen kapistus, koska se niin huono kananmunan paistamisessa?Tästä ei varmaan ole kukaan eri mieltä, mutta väitän että aika moni on samaa mieltä siitä että sohvan pitäisi olla mukava esim maata, katsoa televisiota (itsellä ei ole televisiota tosin mutta niillä joilla on), lukea kirjaa yms. Se voi vaikka johtua mun skoliosiista tai jostakin muusta vaivasta, mutta yhdelläkään remmillä en ole kokenut oloani mukavaksi (jos jossain on koemaattavana se mukavuus moduli siihen remmiin niin infotkaa, käyn kokeileen ihan mielenkiinnosta). Joten se ei täytä tarpeitani edes siinä mielessä (ei vaikka se olisi kaunis). Jos on tarvetta metsässä sekä kaivaa että paistaa kananmuna niin mielummin otan lapion kuin paistinpannut, lapio on paistinpannua huonompi paistamiseen (mutta kyllä se nuotiolla toimii, kymmeniä munia lapiolla paistaneena), mutta paistinpannu on todennäköisesti lapiota todella paljon huonompi kaivamiseen. Paras olisi toki olla molemmat, mutta se ei aina ole mahdollista.
EDIT: Jos tuo Remmi on nyt niin ylitsepääsemätön kompastuskivi, niin otetaan toiseksi esimerkiksi vaikkapa Tobia Scarpa:n Bastiano:Vaikka en olekkaan fuktionalisti ainakaan siinä mielessä mitä se arkkitehtuurissa tai desingissa tarkoittaa niin vastataan nyt. Ulkonäöltään tuo näyttää ihan hyvältä, puuta ja nahkaa (värinä ei tosin toimisi meillä koirien kanssa). Tosin tarvitsisi jotain lisätyynyjä että pään saisi mukavasti makuultaan, mutta niin tarvii melkein kaikki sohvat. Istua ja maata tuokin pitäisi päästä. Monissa tuollaisissa irtotyyny sohvissa on se ongelma että tyynyt valuvat miten sattuu (tässä ei varmaan ole sitä ongelmaa jos on hyvää suunnittelua). Lisäksi näyttää siltä että tyynyt olisi liian pehmeitä niin että nuo tyynyjen välit painuu kasaan, mutta sitä on vaikea sanoa kuvan perusteella. Lisäksi näyttää siltä että tuo käsinoja tyyny pääsisi tuolta takareunasta pullahtaan sohvan ulkopuolelle (jossain vastaavan oloisessa sohvassa olen ollut jossa tätä tapahtui).
(http://www.firmalondon.com/files/imagecache/800x600/files/imagefield/IMG_6466.JPG)
Kelpaisiko tämä arvon funktionalisteille, kun tuo Remmi ei tuntunut kelpaavan edes piskeille..
Kumma juttu että joku hermostuu siitä että rakastamansa esine ei miellytäkkään kaikkia tai täytä niiden asettamia tarpeita sille.
Ja lisäksi mikä tärkeintä. Mikä ei onnistu kuin murto-osassa nykyisiä sohvia. Siinä pystyy jopa istumaan semi ryhdikkäästi.
Onko mun tasapaino jotenkin ylihyvä kun en koe tuota kolmejalkaista aallon jakkaraa mitenkään erityisen kiikkeränä? Tosin ikääkin mulla on vasta 31 vuotta.
Noissa irtotyynysohvissa tosiaan mietityttää nuo Jamin esittämät ongelmakohdat. Sekä se miten nuo tyynyt kestävät käyttöä...
Itselläni on sohvana "kevyt" rakenteinen sohva jostain 50 luvulta. Se on uudelleen verhoiltu kertaalleen. Samalla kertaa vaihdettiin vaahtomuovipehmusteet. Täytyy sanoa että nykyinen vaahtomuovipehmuste on painunut jo kasaan neljän tai viiden vuoden käytöllä siitä kohtaa jossa istun eniten. Muuten tykkään sohvastani. Siinä on hyvä loikoilla kun on pari tyynyä puista käsinojaa vastaan. Ja lisäksi mikä tärkeintä. Mikä ei onnistu kuin murto-osassa nykyisiä sohvia. Siinä pystyy jopa istumaan semi ryhdikkäästi. Lisäksi siitä saa helposti hyvin toimivan vuoteen. Vetää istuin osan eteenpäin. Taittaa puujalat sieltä alta sekä kaataa selkänojan siihen missä istuinosa oli aikaisemmin. Ei natise eikä notku. Siinä mielestäni funktionalismia. Eikä se edes ole ruma.
No, samaa minäkin olen ihmetellyt.. Eli minultahan löytyy tälläkin hetkellä yksi aito 30- lukulainen kolmijalka A60 jakkara (istuinosa ns. kynsiliitoksella kuten aina näissä vanhimmissa) ja itse olen mieltänyt sen pirun jämäkäksi jakkaraksi ollakseen kolmijalkainen. Edelleen kuulutan myös sitä tosiseikkaa, että ollakseen niin "kiikkerä", on ko. jakkara melkoinen menestystarina ja ehkäpä suurin ja merkittävin yksittäinen modernismia ja funktionalismia kuvaava ikoni jota tullaan valmistamaan tasan niin kauan kuin ihmiskunta tätä palloa asuttaa.No ehkä olen ilmaissut itseni huonosti (jos kirjoitin että se on kiikkerä), se on kiikkerämpi kuin neljä jalkainen, ja itse en mielelläni sille kipua. Mutta varmaan näissäkin on eroja, voi olla että ne kolmijalkaiset mille olen kiivennyt on ollut jotenkin esim noilta liitoksiltaan erilainen. Jalan ja istuinosan välissä kun ei tarvitse olla juurikaan klappia niin se huojuu (varsinkin kolmijalkaisena). Meillä on tietääkseni kumpiakin taloudessa. Ja emäntä kun tykkää enemmän tuosta kolmijalkaisesta ja pääsääntöisesti huonekaluja ostaa niin veikkaisin että jos lisää tulee niin ne on kolmijalkaisia.
Niin...? Ja edelleen esim. se Remmi- sohva toimii vaikka siinä istuisi/makaisi kymmenen ihmistä+muutama koira.. Moduuleja lisäämällä ko. sohvasta saa vaikka kymmenmetrisen.Mielestäni se ei ole mukava siihen tarkoitukseen. Olen kyllä maannut remmi sohvalla, ei ole siitä kiinni etteikö ole kokeiltu.Totta ihmeessä kaikista esineistä saa pirun epäkäytännöllisiä, jos niitä käytetään tarkoituksiin joihin niitä ei ole luotu.Minun tapauksessani sohvan pitää olla sellainen kuin kerroin, eli läjä ihmisiä ja koirat, jotta se olisi funktionaalinen. Nyt esim tämä remmi ei täyty minun sohvan tarpeitani joten se ei ole minun valintani. Remmissä ei välttämättä ole mitään vikaa sellaiselle jonka käyttötarkoitusta se palvelee.
Ei kait siinä mitään ihmeellistä ole että maailmassa ei ole sellaita esinettä joka olisi kaikille henkilöille se juuri oikea. Me ollaan yksilöitä ja meillä on eri tarpeet.
Tämä kuva ei ole pelkkää sisustusta, vaan myös arkkitehtia mutta sopii mielestäni tähän väliin hyvin. Tykkään tästä, mutta en silti haluaisi omaksi kodiksi tuollaista. Tästä puuttuu se parjattu kodikkuus :) Mutta, omalla tavallaan erittäin nätti.
[spoiler]
Tämä kuva ei ole pelkkää sisustusta, vaan myös arkkitehtia mutta sopii mielestäni tähän väliin hyvin. Tykkään tästä, mutta en silti haluaisi omaksi kodiksi tuollaista. Tästä puuttuu se parjattu kodikkuus :) Mutta, omalla tavallaan erittäin nätti.
(http://pics.kuvaton.com/kuvei/perfect_balance_of_human_genius_and_natural_beauty.jpg)[/spoiler]
No ehkä olen ilmaissut itseni huonosti (jos kirjoitin että se on kiikkerä), se on kiikkerämpi kuin neljä jalkainen, ja itse en mielelläni sille kipua. Mutta varmaan näissäkin on eroja, voi olla että ne kolmijalkaiset mille olen kiivennyt on ollut jotenkin esim noilta liitoksiltaan erilainen. Jalan ja istuinosan välissä kun ei tarvitse olla juurikaan klappia niin se huojuu (varsinkin kolmijalkaisena). Meillä on tietääkseni kumpiakin taloudessa. Ja emäntä kun tykkää enemmän tuosta kolmijalkaisesta ja pääsääntöisesti huonekaluja ostaa niin veikkaisin että jos lisää tulee niin ne on kolmijalkaisia.
Tottakai kolmijalkainen on kiikkerämpi nelijalkaista. Sen funktionaalisuus onkin ennen muuta suunniteltu pinottavuutta varten, kolme jalkaa sallii loputtomasti kiertyvän pinon, neljällä taitaa kierroksen täytyttyä kolista samaan kohtaan tulevat ylemmän kierroksen jalat alempana oleviin. Ja onhan se sirompi , kuin nelijalkainen. Meillä on molempia, ei tosin täyteen kierrokseen asti pinottavaksi (ellei niitä sitten vielä ole jossain nipussa).
Tässä ketjussa menee sekaisin funktionalismi (tyylisuunta) ja funktionaalisuus (käytännöllisyys).
Onko mun tasapaino jotenkin ylihyvä kun en koe tuota kolmejalkaista aallon jakkaraa mitenkään erityisen kiikkeränä? Tosin ikääkin mulla on vasta 31 vuotta.No, samaa minäkin olen ihmetellyt..
Edelleen kuulutan myös sitä tosiseikkaa, että ollakseen niin "kiikkerä", on ko. jakkara melkoinen menestystarina ja ehkäpä suurin ja merkittävin yksittäinen modernismia ja funktionalismia kuvaava ikoni jota tullaan valmistamaan tasan niin kauan kuin ihmiskunta tätä palloa asuttaa.
Onko mun tasapaino jotenkin ylihyvä kun en koe tuota kolmejalkaista aallon jakkaraa mitenkään erityisen kiikkeränä? Tosin ikääkin mulla on vasta 31 vuotta.No, samaa minäkin olen ihmetellyt..
Fysiikan alkeet haltuun. Tukipisteiden muodostama taso ja painopisteen sijainti ovat oleellinen osa tukevuudessa. Mitä lähemmäs tukitason reunoja painopiste asettuu, sitä pienempi sivuttainen voima tarvitaan jakkaran kaatamiseen. Laskin käteen: kolmijalkaisen jakkaran tukitaso on vain 33% nelijalkaisen tukitasosta. Eli ei se kolmijalkaisen kiikkeryys ole mikään makuasia, vaan fakta. Se on sitten jokaisen itse arvioitava, että mitä tuo fakta oman elämän kannalta merkitsee.Edelleen kuulutan myös sitä tosiseikkaa, että ollakseen niin "kiikkerä", on ko. jakkara melkoinen menestystarina ja ehkäpä suurin ja merkittävin yksittäinen modernismia ja funktionalismia kuvaava ikoni jota tullaan valmistamaan tasan niin kauan kuin ihmiskunta tätä palloa asuttaa.
Miksi se nelijalkainen versio sitten on edelleen valikoimissa, vaikka nelijalkainen on esteettisesti heikompi ja hinnaltaan kalliimpi? Voisiko tuohon olla joku syy? Jos syy liittyy siihen ainoaan eroon, eli neljänteen jalkaan, niin mikäköhän se syy voisi olla? Ehkä 4 on onnennumero euroopassa? Ehkä nelijalkaista ostavat varakkaat pyhään neliyhteyteen uskovat? Vai voisiko syy mitenkään liittyä jakkaran tukevuuteen, eli käyttökelpoisuuteen vaikkapa lampun vaihdossa?
Toki kolmijalkaisellakin on etuja:
- esteettisempi
- yksinkertaisempi ja halvempi valmistaa
- kolme jalkaa tekee jakkarasta tukevan epätasaisellakin pinnalla, esim. yksi jalka maton päällä. Tällöin täysi kahvikuppi ei läiky niin helposti apupöytänä käytettäessä rippujuhlissa.
- samaan pinoon mahtuu enemmän jakkaroita
Funktionaalisesta näkökulmasta kolmijalkaisuuden historiallinen merkitys ei kuitenkaan ole arvo, koska status ei vaikuta jakkaran käyttöön.
Muutamissa Aallon sekä ainakin Corbusierin designeissa on ongelmana se, että ne on mitoitettu eri kokoiselle ihmiselle. Siis pienemmille. Ainakin Alvar oli pieni mies ja mielestäni se näkyy hänen designeissaan.
Corbusierin ja Perriandin longuessa en pysty istumaan kun käsille ei ole paikkaa. Harmillista, sillä se on erittäin kaunis huonekalu.
Hyvin perusteltu.. Sopiiko kysyä, mitä ko. suunnittelijoiden esineitä vaivaa tämä ongelma? Ja samalla kysyisin ihan mielenkiinnosta ja tiedoksi itselleni vastaisuuden varalle, että kuinka pitkä olet jos/kun kalusteet ovat sinulle pieniä?
Toki tuon Le corbusier:n LC4:en kohdalla olen tehnyt vähän samanlaisia havaintoja, koska varsin kapealtahan se näyttää. Tosin omakohtaista konkreettista testiä en ole siinä päässyt vielä tekemään.
Saattaispa kelvatakin jos sais Sulo Vilenin tyyliin halvalla tai jos joku haluaisi vanhastansa eroon...mutta tota väriä en huolisi.
Mutta on täysin naurettavaa pilkun viilaamista, jos ruvetaan kaivelemaan henkilökohtaisia (yleensä vieläpä täysin toisarvoisia ko. esineen alkuperäinen funktio huomioiden) epäkohtia yleisellä tasolla puhutuista esineistä. Eli kai nyt jokainen aikuinen ihminen ymmärtää, että ei funktionalistisinkaan yksittäinen ja yleisenä esimerkkinä käytetty esine voi palvella jok' ikisen ihmisen juuri tämän hetkistä tarvetta 100%:sti.. Eli tästähän on lopulta kyse.No enkös mää ole tästä jankannut koko ajan? En mää ole missään vaiheessa väittänyt että nämä esittelemäsi tuotteet olisi yleisesti kelvottomia. Ne on pääsääntöisesti epäkelpoja minun tarkoitukseeni ja ne on minun mielestäni rumia.
Jami, usko pois vaan... Ymmärrän paremmin kuin hyvin mitä tarkoitat. On ollut aika jolloin itsekin asuin tällaisessa "kodikkaassa" ympäristössä. Joten voin ihan jo omiin omakohtaisiin+ lukuisien "valaistuksen kokeneiden" tuttujeni kokemuksiin pohjautuen todeta, että tuo "kodikkuus" jos mikä on täysin äidinmaidossa opittuja asenteita ja mielikuvia.Olenko väittänyt että se on jokaiselle kodikasta? Oli äidin maidossa tai ei niin minä tykkään mistä tykkään. Sinäänsä ihmettlen jos se on sieltä kotoisin, lapsuudessa kun vanhempien sisustus on ollut aika pitkälti tässä ketjussa esiteltyä funkkista, edelleen heillä on aika paljon esim Aaltoa vaikka ovatkin jo vaihtaneet aika paljon pois funkkiksesta. Olen myös kaupungista kotoisin mutta pidän kodikkaana tätä meidän kaaosta maaseudulla.
.........
Eli, kun täällä huudettiin meikäläisen ehdottomuudesta, niin kolikolla vain tuppaa tässäkin kohtaa olemaan kääntöpuolensa.. Eli oletko Jami varma, että tuo jota sinä nimität kodikkuudeksi on jokaiselle kodikasta..? Eli älä sinäkään ole sen kodikkuutesi kanssa ehdoton, sillä se ei ole todellakaan kodikkuutta kaikille.
Jami, ennemmin tämä:Toisaalta, ja sit taas toisaalta ei. Omalla tavalla nättiä, mutta ei mun tyyli kuitenkaan. 60-80 luvun arkkitehtuuri on sellasta jota käytännössä vihaan (sen lisäksi että siellä on käytetty paljon huonoja materiaaleja ja virheellisiä ratkaisuja).
[spoiler](http://www.wright-house.com/frank-lloyd-wright/fallingwater-pictures/fallingwater-2.jpg)[/spoiler]
Tästä ollaan oikeilla jäljillä :) Kyllä oikea talo on rakennettu paikalla eikä tuotu siihen. Talopaketit on kyllä rumia kuin mitkä, mutta tämän päivän rakennushinnoilla toisaalta ymmärrän ne. Ei silti oma juttu missään nimessä.[spoiler]Jotain Älvsbytaloa pikemminkin vierastaisin.
Tämä kuva ei ole pelkkää sisustusta, vaan myös arkkitehtia mutta sopii mielestäni tähän väliin hyvin. Tykkään tästä, mutta en silti haluaisi omaksi kodiksi tuollaista. Tästä puuttuu se parjattu kodikkuus :) Mutta, omalla tavallaan erittäin nätti.
(http://pics.kuvaton.com/kuvei/perfect_balance_of_human_genius_and_natural_beauty.jpg)[/spoiler]
Tuota, funktionalismi kyllä pyrkii funktionaalisuuteen ja se on yksi funktionalismin ihanteista.
^Wright oli kylläkin Amerikan suurimpia modernistinimiä. Tuokin talo on jostain 30-luvulta.Ah so, ei ole tyylisuuntauksena tuttu. Kaveri oli ehkä myös aikaansa edellä. Mutta täytyy googletella hieman lisää kuvia talosta (varmaan niitä kyllä nähnytkin silloin tällöin). Erittäin mielenkiintoinen vaikka ei tosiaan se minun ihanteeni.
^Wright oli kylläkin Amerikan suurimpia modernistinimiä. Tuokin talo on jostain 30-luvulta.Ah so, ei ole tyylisuuntauksena tuttu. Kaveri oli ehkä myös aikaansa edellä. Mutta täytyy googletella hieman lisää kuvia talosta (varmaan niitä kyllä nähnytkin silloin tällöin). Erittäin mielenkiintoinen vaikka ei tosiaan se minun ihanteeni.
Eli tämä on siis aiheeseen liittyvän keräilyn se hyvä puoli. Eli ko. setti tuottaa nyt minulle päivittäin suunnatonta ja aitoa nautintoa, mutta sen lisäksi siihen sijoittamani pääoma kasvaa vuosittaista korkoa vain sillä että ko. setti asuu samaa taloutta kanssani. Ja voin kertoa, että tuo "osakesalkku" ei ole suhdanteista riippuvainen. Ihan kohtuullinen diili, vai mitä! Koettakaas saada Ikean tai Maskun "näpsä" sohvasta omanne pois, voitosta nyt puhumattakaan.Sinääns suurin osa meidän huonekaluista on sellasia että kohtuullisella myyntiajalla niistä saa omansa pois tai enemmän. Suurimman osan arvo kasvaa jos ei niitä nyt kovin kaltoin kohtele. Ne on antiikkia. Mutta on meillä toki niitäkin uusia kalusteita joilla ei ole juurikaan jälleenmyyntiarvoa tai se on alle puolet maksetusta, ja osa on mennyt muutamassa vuodessa erittäin heikkoon kuntoon (esim meidän nykyinen sohva). Tällä hetkellä ei vaan oikein ole edes tietoa millaista sohvaa etsittäisiin korvaavaksi. Siinäkin olisi mukava olla sitä piirrettä että siitä saisi omansa pois tarvittaessa.
Eli tämä on siis aiheeseen liittyvän keräilyn se hyvä puoli. Eli ko. setti tuottaa nyt minulle päivittäin suunnatonta ja aitoa nautintoa, mutta sen lisäksi siihen sijoittamani pääoma kasvaa vuosittaista korkoa vain sillä että ko. setti asuu samaa taloutta kanssani. Ja voin kertoa, että tuo "osakesalkku" ei ole suhdanteista riippuvainen. Ihan kohtuullinen diili, vai mitä! Koettakaas saada Ikean tai Maskun "näpsä" sohvasta omanne pois, voitosta nyt puhumattakaan.Sinääns suurin osa meidän huonekaluista on sellasia että kohtuullisella myyntiajalla niistä saa omansa pois tai enemmän. Suurimman osan arvo kasvaa jos ei niitä nyt kovin kaltoin kohtele. Ne on antiikkia. Mutta on meillä toki niitäkin uusia kalusteita joilla ei ole juurikaan jälleenmyyntiarvoa tai se on alle puolet maksetusta, ja osa on mennyt muutamassa vuodessa erittäin heikkoon kuntoon (esim meidän nykyinen sohva). Tällä hetkellä ei vaan oikein ole edes tietoa millaista sohvaa etsittäisiin korvaavaksi. Siinäkin olisi mukava olla sitä piirrettä että siitä saisi omansa pois tarvittaessa.
– – aidon designin EI ole tarkoituskaan puhutella "suurta yleisöä" ensivilkaisulla, vaan se vaatii aina tietoista pureskelua/totuttelua ja opiskelua.
– – AITO design on aina täysin, siis täysin demokraattista.
Mitä on design? Onko se sama asia kuin muotoilu, kenties sillä tavalla laajemmin ymmärrettynä, että se tarkoittaa esineiden koko ulkoasua eikä vain fyysistä muotoa?
Tähän loppuun muutama kuva siitä HELPOMMIN omaksuttavasta AIDOSTA designista ja modernista arkkitehtuurista:
Ludwig Mies Van Der Rohe, Barcelona- paviljonki vuodelta 1929!!!
Suunnattomasta niiden tuottamasta jokapäiväisestä nautinnosta ja Käyttöarvosta nyt puhumattakaan.
Ludwig Mies Van Der Rohe, Barcelona- paviljonki vuodelta 1929
Kiinnostaisi kuulla hieman tarkennusta paljon viljelemällesi aito design -käsitteelle.
Rivien välistä lukemalla ja kuvaleikkeiden perusteella viittaat etabloituihin designklassikoihin, mutta kenties tarkoitat jotain syvemmällä tasolla?
Oli alkup. suunnittelulliset lähtökohdat vaikkapa noissa hiljattain mainituissa esineissä mitä tahansa, ei niitä kalliina ja harvinaisina klassikkoina voi enää mitenkään "demokraattisina" pitää, kun ovat vain harvain ulottuvilla.
Itse asiassa nyt kun seuloin koko pitkän keskustelun läpi, niin täältä nousi tuon käsitteen määrittelyn kannalta muutama ristiriitainen kommentti, jotka poimin.Lainaus käyttäjältä: Tumppi$– – aidon designin EI ole tarkoituskaan puhutella "suurta yleisöä" ensivilkaisulla, vaan se vaatii aina tietoista pureskelua/totuttelua ja opiskelua.Lainaus käyttäjältä: Tumppi$– – AITO design on aina täysin, siis täysin demokraattista.
Ensimmäinen on vahvassa ristiriidassa modernismin (arkkiteht.- ja muotoilukontekstissa) ihanteille, joita taas alempi lainaus mielestäni koskee.
Ludwig Mies Van Der Rohe, Barcelona- paviljonki vuodelta 1929
Barcelonan saksalainen paviljonki on siitä hauska esimerkki, että sillä ei ole oikeastaan alunperinkään minkäänlaista funktiota vaan kyseessä oli väliaikainen "sääsuoja" näyttelyn avajaisseremonioita varten (ja mainospala edistyshenkisestä ja rauhanomaisesta Weimarin Saksasta). Paviljonki on kaunis ja toimii varmaan hyvin nimenomaan monumenttina ja edustustilana, mutta en silti haluaisi asua siinä. Tässä kiteytyy samalla yksi modernismin/jälkifunkiksen (ja samalla hassusti modernismin vaikka musiikissa) yksi isoista ongelmista: tavoitteesta keskittyä rakennusten ja esineiden käytettävyyteen tai siihen että muoto palvelee käyttötarkoitusta tuli todella äkkiä itsessään jonkinlainen dogmi, joka alkoi jyrätä alleen alkuperäisen ajatuksen. Esimerkkinä tasakatto ei voi olla Suomen ilmastossa koskaan funktionaalinen valinta, vaan sellaisen valitessaan arkkitehti laittaa väistämättä jonkun esteettisen päämäärän käyttötarkoituksen (katon tapauksessa "ilmasto ei tule taloon yläkautta sisään") edelle. Yksi genren harhoja on myös se, että koristelu ja koristeellisuus olisi aina jotenkin itsetarkoituksellista: päinvastoin, koristelulla voi olla sanotaan vaikka tilan mukavuuden kannalta hyvinkin suuri psykologinen merkitys ja sitä kautta funktio ("onko olohuone kodikas?").
Suosittelen muuten kaikille pääkaupunkiseudulla liikkuville tästä alasta kiinnostuneille piipahtamista Aallon yksityiskodissa Munkkiniemen Riihitiellä. Fiilis tuolla on samaan aikaan moderni, kodikas ja melko hämmentävä, rakennusaika kun on 1935-36 ja talon asukkaiden vaikutus kaikkeen suomalaiseen sisustukseen ja muotoiluun on siitä eteenpäin ollut niin valtava, että sisäpuoli voisi käytännössä olla aikakapseli miltä tahansa vuosikymmeneltä välillä 1930 - 1990.
Mitä on design? Onko se sama asia kuin muotoilu, kenties sillä tavalla laajemmin ymmärrettynä, että se tarkoittaa esineiden koko ulkoasua eikä vain fyysistä muotoa?
Tähän loppuun muutama kuva siitä HELPOMMIN omaksuttavasta AIDOSTA designista ja modernista arkkitehtuurista:
Ludwig Mies Van Der Rohe, Barcelona- paviljonki vuodelta 1929!!!
Usean sadan neliön yksikerroksinen talo hehtaarin tontilla keskellä Barcelonaa, eikä siellä edes voi asua. Nätti se kyllä on.
...Sori! Oli ihan pakko : - )
Hinta on usein designin akilleen kantapää. On hieman hassua edustaa teollista modernia maailmaa ja tuottaa jotain hervottoman kallista. Jos talo vaatii satoja neliöitä tyhjää tilaa sisälle ja ympärilleen ollakseen hyvää arkkitehtuuria, niin missä on pihvi? Samoin, mitä tehdään hienolla modulaarisella ja uusia valmistusteknologioita hyödyntävällä tuotteella, jos sitä ei kuitenkaan suolleta messoille robotisoidulta linjalta pää märkänä? Usein tuntuu, että ajattelu on kuitenkin jämähtänyt ihannoimaan räätälöivää ja kallista käsityömeininkiä. Samoin keräilyarvo ja 'tätä ei ole kaikilla' korostuu paljon. Suomalaisen muotoilun etuja on ollut se, että olemme olleet niin saakelin köyhiä, että monet täällä luodut tuotteet on tehty halvoiksi.
.. Vaan kyllähän se niin menee, että raavaan suomalaisen miehen herkkään mieleen voidaan vaikuttaa parhaiten esim. saunan lauteilla.
LainausSuunnattomasta niiden tuottamasta jokapäiväisestä nautinnosta ja Käyttöarvosta nyt puhumattakaan.
Tässä iski kademieli. Tuo on Tumpin kirjoituksista ehdottomasti paras designin hyvyydestä kertova asia. Itse kun katselen kämppää pinkkien silmälasien läpi en siltikään löydä kuin yhden hyllykön ja työpöydän joihin olen täysin tyytyväinen. Hyllykkö on hankittu nimenomaan ulkonäön ja työn laadun perusteella ja on ehdottomasti kämpän ainoa tyylikäs sisustuselementti. Lähes kaikkea muuta kämpässä katsoessa tuleekin sitten usein mieleen, että tuonkin voisi vaihtaa parempaan.
Pchan, en jaksa nyt kirjoittaa kokonaan uutta vastausta, mutta tässä jotain itse itseäni lainaten:
"Joten vielä kerran.. Se EI ole täydellisen demokraattisen designin itsensä syy, ettei se puhuttele suurinta osaa ihmisistä ensisilmäyksellä.
Tuohon ajatukseen takerrut jatkuvasti, vaikka kukaan ei oikeastaan ole sanonut, etteikö design puhuttelisi. Jos joku pitää jotakin rumana ja epäkäytännölllisenä, niin sehän nimenomaan kertoo designin puhutelleen.Pchan: Varmaan fiksuna kaverina kuitenkin ymmärrät mitä tässä kohtaa tarkoitan "puhuttelemisella".. Eli tarkoitan sillä designille lämpeämistä= puhuttelee positiivisessa mielessä.
Itse olen tosin sitä mieltä, että puhuttelu ei ole pakollinen osa hyvää designia. Esim. Fiskarsin sakset eivät yleisesti herätä suuria tunteita, mutta ne tunnustetaan hyvin muotoilluiksi saksiksi käytännössä jokaisessa suomalaisessa kodissa. 18 euron hinta on ihan ok klassikosta. Se on sitten toinen juttu, että kannattaako Fiskarsin historialliseen merkitykseen takertua kun samanlaisia saksia saa samaan hintaan muiltakin valmistajilta. Toisaalta, miksi vaihtaa kun mikään ei viittaa niiden muiden olevan parempia?Tuo yllä oleva on mielestäni erittäin hyvin sanottu ja ainakin luulen ymmärtäväni sinänsä fiksun pointtisi. Tähänpä heitänkin vasta-argumenttina sen tosiseikan, että moni ei tiedä esim. Ateljee- sohvan todellista nerokkuutta, vaan tietää vain sen mitä kuvista näkee. Eli, hän näkee vain äkkiä katsottuna pelkän "ruman" sohvan, tietämättä sen äärimmäisen nerokasta ja funktionaalista moduulirakennetta+muita etuja. Eli, tosiaan mikään ei viittaa kuvissa eikä edes luonnossakaan pelkästään visuaalisesti päältä päin tarkasteltuna sen paremmuuteen moneen muuhun sohvaan nähden. Ja tässä on yksi hyvin tärkeä pointti, miksi "ankara" design vaatii yleensä ja useimmiten jonkin verran perehtymistä. Eli tätä minä aina tarkoitan, kun kirjoitan että moni ei tiedä ns. paremmasta. Se ei ole siis kenenkään mollaamista edes pienimmissäkään määrin eikä kenenkään sivistymättömyyttä, vaan kylmä fakta, johon voidaan kuitenkin vaikuttaa nimenomaan tietoa lisäämällä JOS vain oikeasti halutaan.
Samoin esineen mahdollisesti kaliina pidetty hinta kertoo vain sen, että esine ei ole kyennyt kertomaan ostajalle tarjoamistaan hyödyistä. Olisi omituista ajatella, että modernissa rajattoman tarjonnan maailmassa ostajan pitäisi erikseen perehtyä miljoonien tuotteiden saloihin pystyäkseen perustelmaan ostopäätöksensä. Kyllähän hyvään designiin kuuluu se, että tuote on ymmärrettävissä nopeasti ilman erillistä perehtymista. Ei minun 2-vuotias tyttäreni käyttänyt aikaa iPhonen hienouksien pohdiskeluun, vaan otti sen käyttöön.Tämä taas kuulostaa omaan korvaani vain kauniilta ja tekopyhältä sananhelinältä, valitettavasti. Tiedät aivan taatusti itsekin, että noinhan asia ei ikävä kyllä tosielämässä mene monen muunkaan asian kohdalla. Nykyinen kulutusyhteiskunta ja sen markkinakoneisto riittää jo yksin tekemään tuosta niin kauniista ja romanttisesta mielikuvasta pelkkää sananhelinää ja suorastaan jopa itsepetosta jos/kun tuota pidetään vieläpä absoluuttisena ja ainoana totuutena, koska näinhän on aina ennenkin ollut, eiköstä vain...??? Tuossa olet toki jälleen oikeassa, että hyvän designin ymmärtäminen pitää tai ainakin pitäisi olla helppoa. No näinhän se toki onkin, eli hyvä design on lähes poikkeuksetta äärimmäisen selkeää ja yksinkertaisen nerokasta, kunhan kuluttajaa on edes hieman ohjeistettu siitä mitä tuleman pitää. Yksinkertainen esimerkki; Ateljee- sohva moduulirakenteineen on itse asiassa äärimmäisen, siis oikeasti äärimmäisen looginen ja yksinkertainen... Mutta moni ei tätä tiedä eikä osaa edes sitä odottaa, koska on tottunut jo siellä äidinmaidossa tiettyyn "totuuteen"/ maailmankuvaan. Kerroit että 2- vuotias tyttäresi otti iphonen välittömästi käyttöön eikä sen kummemmin miettinyt sen mahdollisia hienouksia... Oletko miettinyt miten tuo on mahdollista? Noh, tietenkin siksi, että hän tiesi vähintäänkin alitajuisesti mitä odottaa. Eli hänelle on jo sieltä äidinmaidosta saakka annettu erilaisia signaaleja/viestejä ympärillään olevasta maailmasta niin tietoisesti kuin myös tiedostamattakin... Eli, jos hänen alitajuntaansa olisi hänen syntymästään asti "ruokittu" tietoisesti ja tiedostamattakin sillä, miten esim. Ateljeen moduulirakenne toimii, niin siinä vaiheessa kun hän olisi saanut itselleen oman pikkuisen Ateljee- tuolinsa, olisi hän ihan samalla tavalla ruvennut käyttämään sitäkin niin kuin nyt tuota iphonea. Eli hän olisi istunut siihen ja jopa ruvennut etsimään tätä moduulirakennetta. Noh, nyt jos hän, tai joku muu tottuu jo syntymästään asti siihen, että sohva on sohva, ilman sen kummempia ominaisuuksia ja odotuksia, niin eihän hän voikaan olettaa niitä olevan missään muussakaan sohvassa, varsinkaan kun ne eivät päällepäin pelkissä julkisivu/nettikuvissa näy. Ja tuohan EI ole kenenkään moukkamaisuutta, tyhmyyttä eikä sivistymättömyyttä, vaan ihan puhdasta ja luontaista ihmisen/ihmismielen mekaniikkaa.
Samoin esineen mahdollisesti kalliina pidetty hinta...
Tähänpä heitänkin vasta-argumenttina sen tosiseikan, että moni ei tiedä esim. Ateljee- sohvan todellista nerokkuutta, vaan tietää vain sen mitä kuvista näkee. Eli, hän näkee vain äkkiä katsottuna pelkän "ruman" sohvan, tietämättä sen äärimmäisen nerokasta ja funktionaalista moduulirakennetta+muita etuja. Eli, tosiaan mikään ei viittaa kuvissa eikä edes luonnossakaan pelkästään visuaalisesti päältä päin tarkasteltuna sen paremmuuteen moneen muuhun sohvaan nähden. Ja tässä on yksi hyvin tärkeä pointti, miksi ankara design vaatii yleensä ja useimmiten jonkin verran perehtymistä. Eli tätä minä aina tarkoitan, kun kirjoitan että moni ei tiedä ns. paremmasta. Se ei ole siis kenenkään mollaamista edes pienimmissäkään määrin eikä kenenkään sivistymättömyyttä, vaan kylmä fakta, johon voidaan kuitenkin vaikuttaa nimenomaan tietoa lisäämällä JOS vain oikeasti halutaan.
Ummh... "ankara design"? Kalskahtaa meikämannen korviin Le Corbusier -brutalismilta. Onko se Ateljee -sohva "kone jossa otetaan kalsarikännit"?
http://hikipedia.info/wiki/Le_Corbusier
Moderni arkkitehtuuri on hienoa - teoriassa. Käytännössä nämä sci-fi lavasteet vaan harvemmin toimivat muualla kuin kiiltäväpintaiselle paperille painetuissa kuvissa. Hyvä esimerkki on Brasilia neljässä vuodessa keskelle ei-mitään hallinnollisella päätöksellä ja Le Corbusierin periaatteilla Lucio Costan toteuttama uusi pääkaupunki johon hallinnon virkamiehet jouduttiin pakkomuuttamaan irtisanomisen uhalla Rio de Janeirosta. Melkoinen osa porukasta otti mieluummin kenkää kuin muutti tuohon betonihelvettiin. Brasilian vilkkain liikenne on edelleen Brasilin ja RdJ:n välillä kun hallintoporukka reissaa viikonloppuisin kotonaan viikon pakkotyörupeamien välillä.
Le Corbusierin pohjoista ulottuvuutta voi käydä ihastelemassa vaikkapa Lasnamäessä.
Suomessakin on saatu "nauttia" näiden autisti-arkkitehtien neronleimauksista: "Hei, jätetäänpäs talosta perustukset ja räystäät pois pilaamasta muodon puhtautta. Ja katossa puhtain muoto on tasainen vaakasuora levy, eiköhän laiteta semmoinen. Tasakattohan sopii hyvin suomalaiseen maisemaan!"
Ujeltavia tuulitunneleita, ahdistavia betonikuutioita, bunkkereita, rakennusmassoja mittakaavassa joka on perustavanlaatuisessa ristiriidassa ihmisen psyykkeen kanssa. Teräsvahvisteista betonia, ainoaa ihmiskunnan tuntemaa rakennusmateriaalia joka ei ikinä, milloinkaan, missään muodossa voi vanhentua kauniisti.
Ja kuka hullu haluaisi asua akvaariossa? Jokainen voi pienessä päässään miettiä millaisen esteettisen elämyksen naapureilleen tarjoaisi esimerkiksi kaltaiseni kaljamahainen kajuuntuva keski-ikäinen kusipää tallustellessaan krapula-aamuna kalsareissaan Villa Tugendhatin olohuoneissaan pallejaan raapien.
"Ankaraa designia" esittelevissä kuvissa ei oikeastaan koskaan näy ihmisiä. Tähän on syynsä.
"Ankara design" ja brutalismi ovat kuin kommunismi ja kapitalismi: kuvissa, puheissa ja kirjoissa upeita juttuja, jotka ihmiset onnistuvat pilaamaan eikä homma koskaan toteudu ihanteen mukaisesti.
Jaksoin lukea vain vähän alusta, mutta vaikuttaisi siltä kuin pointtini olisi mennyt kaukaa ohitse.
Ei yksikään noista kolmesta.
Tarkoitus ei ollut mikään henkilökohtainen tölväisy (et tiedä asiasta muuta kuin mitä olet lukenut) tai mainita mitään "ismin" kestosta saati jotta aihe pilaantuisi. Enemmänkin pointti on argumentatiivinen eli ismejä, tyylisuuntia, aatteita ja vastaavaa puolustetaan aina niiden "puhtaimpaan" lähtökohtaan vedoten, jolla sitten tyrmätään toisista lähtökohdista tai käytännöstä lähtevä kritiikki "epäpuhtaana". Usein toki myös se tyrmätty kritiikki unohtaa tietyt lähtökohdat ja puhtaudet, mutta toisaalta maailman sivuhan väittelyt syntyvät siitä kun ihmiset puhuvat toistensa ohitse.
Toisaalta minä en ole kaksinen tietäjä/väittelijä, joten pahoittelut tästäkin.
Molemmissa kuvissa on moderni nojatuoli= eli vieläpä sama funktio kummassakin. Tästäkin huolimatta voimme todeta vain molempien olevan nojatuoleja ja moderneja sellaisia, mutta oikeastaan ilman ensimmäistäkään ulkoista/visuaalista yhteneväisyyttä. (poislukien "romanttisien" elementtien täydellinen puuttuminen rakenteista)
Tämä pointti menee minulta vähän ohi.Ok, yritän selventää parhaani mukaan.. Itse asiassa pointteja oli oikeastaan kaksi. Ensimmäinen pointti oli havainnollistaa sitä, että yksinkertaisesti jokin esine on joko moderni tai sitten ei. Eli näennäisesti hyvinkin erinäköiset esineet voivat kumpainenkin olla moderneja. Toinen pointti oli osoittaa se, kuinka moderni(smi) poikkeaa oikeastaan tyystin muista ismeistä, aatteista ja tyylisuunnista, koska se EI ole sitä. (tämän vuoksi sana modernismi on äärimmäisen ongelmallinen, koska tuon sanan perusteella se helposti mielletään tyylisuunnaksi/ismiksi muiden joukossa)
Onhan noissa tietyllä tapaa samoja elementtejä siinä mielessä, että niiden muotokielessä on jotain, jonka ainakin minä miellän ensivilkaisulla samaksi. Sanot, että näistä puuttuvat kaikki "romanttiset" elementit, mutta onhan kaikissa näissä esittämissäsi kuvissa se tietty "aidon designin" muotokieli, joka tekee ne jotenkin todella helposti tunnistettaviksi. Niiden muodot ovat pelkistettyjä, mutta yhtä kaikki niihin sisältyy myös koristeellinen ja selkeälinjaista kauneutta tavoitteleva elementti, joka on toki koruttomampi ja pelkistetympi kuin noissa kahdessa muussa kuvassa. Jos se ei ole romanttinen elementti, ymmärrän ehkä pointtisi tässä suhteessa väärin, mutta tämä perustelu tuntuu kestämättömältä.Kyllä, eli kuten siinä jo kirjoitinkin, on tietyt yhtäläisyydet toki olemassa kuten juurikin muotokielen pelkistyneisyys ja niiden "romanttisien" elementtien puuttuminen/karsiminen. Näillä "romanttisilla" elementeillä tarkoitetaan tarkoituksellista koristelua ja ikään kuin sisäänrakennettuja vanhentavia elementtejä. (palaan tähän "sisäänrakennettuun vanhenemiseen" hieman tuonnempana) Eli tuo mainitsemasi -aidon designin muotokieli- ei ole ns. "romanttista", koska tuo muotokieli on ongelmanratkaisun näkökulmasta aikaan saatu muoto. Eli nuo muodot eivät ole huvin tai koristeellisuuden vuoksi tuollaiset, vaan noissa kuvan esimerkeissä toinen on Arne Jacobsen:in näkemys optimista ja toinen taas Alvar Aallon näkemys optimista ratkaistavaan ongelmaan, joka tässä tapauksessa on ollut suunnitella tuoli pitkäaikaiseen istumiseen. Ja tuohan nimenomaan EI ole "romanttista", vaan "kylmän" funktionaalisiin tavoitteisiin perustuvaa ongelmanratkaisua. Itse Alvar Aalto on mielestäni kiteyttänyt asian aikanaan hienosti; "kauneus on muodon ja funktion sopusointu"
Joka tapauksessa se, mikä erottaa nämä "aison designin klassikot" niistä parjaamistasi Maskun tai Ikean kalusteista on ymmärtääkseni juuri tämä helposti tunnistettava muotokieli. Ja tämä muotokieli maksaa aivan tolkuttomasti mainitsemiasi alempia yhteiskuntaluokkia ajatellen. Siksihän niitä jäljitelläänkin: Ikea ja Masku ja monet muut myyvät (niiden kartanotyylisten kalusteiden lisäksi) tätä samaa muotokieltä karkeasti ja halvemmalla jäljitteleviä huonekaluja, vaikka tätä jäljittelyä ei mielestäsi pitäisikään tapahtua, kun modersnismi ja funktionalismi ovat aidon demokraattisia ja ovat murtaneet omin käsin luokkayhteiskunnan. No eihän se nyt näin taas taida olla.No niin, eli lupasin palata sanaan "sisäänrakennettu vanheneminen"... Eli useimmat Ikean ja esim. Maskun kalusteet voivat äkkivilkaisulla muistuttaa hyvinkin paljon näitä nyt keskustelun aiheena olevia modernin designin klassikoita. MUTTA jos ruvetaan tarkastelemaan esim. Ikean tai Maskun kalusteita lähemmin, huomaamme että useimpiin niistä on ujutettu mukaan jokin "romanttinen" elementti jota kutsutaan myös sisäänrakennetuksi vanhenemiseksi/muotokielen vanhenemiseksi. Tämänhän on tarkoitus kosiskella kuluttajaa nopeasti, jotta ostopäätös saadaan aikaiseksi jo lähes ensivilkaisulla. Eli näennäisesti hyvinkin modernin näköinen sohva alkaakin jo vuodessa tai parissa näyttää pahimmillaan sietämättömän vanhalta ja muodista poistuneelta. (toki on poikkeuksiakin, kuten Ikean keittiöt jotka ovat aidosti muotokieleltään moderneja) Eli nimenomaan niissä on helposti lähestyttävä muotokieli, jonka on tarkoituskin puhutella kuluttajaa jo ensivilkaisulla, mutta kolikon kääntöpuolena on juuri tuo muotokielen ennenaikainen vanheneminen. Ja se on nimenomaan saatu aikaiseksi lisäämällä jokin "romanttinen" elementti siihen pakettiin.
Jokainen tyylisuunta on aina pitänyt itseään ainoana oikeana ja mielestään syrjäyttänyt aiemmat tyylisuunnat parempina ja muutenkin superlatiivisempina.Kuten tuossa yllä jo mainitsin, modernismi oli nimenomaan se joka lopetti aikanaan tyylisuunnat. Moderni(smi) EI ole yksittäinen tyylisuunta eikä ismi sen varsinaisessa merkityksessä.
Eli nuo muodot eivät ole huvin tai koristeellisuuden vuoksi tuollaiset, vaan noissa kuvan esimerkeissä toinen on Arne Jacobsen:in näkemys optimista...
Eli nuo muodot eivät ole huvin tai koristeellisuuden vuoksi tuollaiset, vaan noissa kuvan esimerkeissä toinen on Arne Jacobsen:in näkemys optimista...
Arnen tuoli kylläkin on ihan selkeästi koristeltu tuon muodon osalta. Ei noilla selkänojan kulmissa olevilla kaarilla taida olla mitään funktionaalista merkitystä. Samoin pyöreä pohja on käytön kannalta varsin yhdentekevä, mutta luultavasti tuotannosta vastaavan painajainen. Nuo muodot ovat siis syntyneet hukkaamalla materiaalia ja monimutkaistamalla tuotantoa.
Modernin koristelun oikeutusta voidaan tietysti hakea siltä suunnalta, että muotoja korostamalla ja esiintuomalla voidaan kertoa tuotteen ominaisuuksista. Esim. Arnen tuoli kertoo muodollaan hyvin selkeästi "minä olen pyörivä tuoli" ja tuolla tiedolla on arvoa tuolin näkeville.
Ikealta löytyy kamaa laidasta laitaan. Jos haluaa pelkistettyä ja modernia, niin sitäkin löytyy sieltä pilvin pimein. Jos näkee modulaarisuuden ja muut valmistukseen sekä toimitusketjuun liittyvät arvot tärkeinä, niin Ikeahan on ainoa isompi moderni toimija alalla. Ei ihme, että Ikean kamaa löytyy paljon jokaisesta Wallpaperin numerosta.
Tunnut Tumppi$ käsittelevän e-aitoa ja aitoa designia vähän eri kriteereillä.
Kaikessa, missä sinä näet kylmää funktionaalista ongelmanratkaisua, minä näen oman, selkeälinjaisen ja pelkistetyn estetiikan, jota tavoitellaan omanlaisellaan koristeellisuudella. Tämä ei ole samanlaista krumeluuria kuin aiemmin on usein suosittu, vaan nimenomaan sulavaa, soljuvaa muotokieltä, joka yhtä kaikki on koristeellista ihan itsessään.
Sinun mielestäsi tämä on sivutuote. Minä en usko tähän, vaikka taiteilijat itse kuinka niin väittäisivät. Uskon, että koristeellisuus on ollut itsetarkoituksellista. Sitä tukee jo värienkin käyttö, joka on kaikkea muuta kuin funktionaalista.
En ole vieläkään tajunnut tuota funktionalismin demokraattisuutta, vaikka olen koko ketjun ihan kahlannut läpi.
Ja joku voisi tietenkin olla sitä mieltä, että modernismia ovat seuranneet ainakin post-modernismi ja miksei post-postmodernismikin. =) Minun on vakavissaan vaikea nähdä, että modernismi liikkeenä olisi päättänyt eri tyylisuuntien vaihdoksien kauden historiassa. Kyllä taidesuuntausten sirpaloituminen ja tyylisuuntien hegemonian aikakauden päättyminen tuntuisi liittyvän laajempaan historialliseen kontekstiin, mutten olekaan taidehistorioitsija.
Kyllä taidesuuntausten sirpaloituminen ja tyylisuuntien hegemonian aikakauden päättyminen tuntuisi liittyvän laajempaan historialliseen kontekstiin, mutten olekaan taidehistorioitsija.
Noh, nyt yritän valottaa tuon modernin designin demokraattisuuden niin lyhyesti kuin vain ikinä pystyn.. Eli, varsinaiset tyylisuunnat joita esim. varsinainen antiikki edustaa, on aina luotu luokkayhteiskunnassa alunperin "eliitille". Kun taas moderni design on "vain" ihmisille. Eli koska se perustuu aina jonkin tietyn funktion täyttämiseen, aitoon tarpeeseen ja ongelmanratkaisuun eikä mihinkään muuhun, ei se tuolloin erottele ketään.(Minusta alkaa vaan pikkuhiljaa tuntua että jonkin professorin tai muun "ylijumalan" se pitäisi täällä kertoa, ennen kuin tuo halutaan tajuta/uskoa.) Eli sen luomisen lähtökohdat ovat erilaiset... Eli sitä ei ole luotu erikseen esim. johtajalle, vaan IHMISELLE!
Noh, nyt yritän valottaa tuon modernin designin demokraattisuuden niin lyhyesti kuin vain ikinä pystyn.. Eli, varsinaiset tyylisuunnat joita esim. varsinainen antiikki edustaa, on aina luotu luokkayhteiskunnassa alunperin "eliitille". Kun taas moderni design on "vain" ihmisille. Eli koska se perustuu aina jonkin tietyn funktion täyttämiseen, aitoon tarpeeseen ja ongelmanratkaisuun eikä mihinkään muuhun, ei se tuolloin erottele ketään.(Minusta alkaa vaan pikkuhiljaa tuntua että jonkin professorin tai muun "ylijumalan" se pitäisi täällä kertoa, ennen kuin tuo halutaan tajuta/uskoa.) Eli sen luomisen lähtökohdat ovat erilaiset... Eli sitä ei ole luotu erikseen esim. johtajalle, vaan IHMISELLE!
Moderni design on tehty ihmiselle mutta ei yksilölle. Se ei puhuttele yksilöä vaan se suuntaa viestinsä kollektiiville. Se pyrkii määrittelemään yleispätevän normin - myös normi-ihmisen - johon yksilön on tyydyttävä ja unohdettava omat henkilökohtaiset tarpeensa ja mieltymyksensä. Piiloviesti on: Ellet hyväksy sitä, mitä sinua viisaammat ja lahjakkaammat sinulle sallivat, vika on sinussa, ei suunnitelmassa. Teoria on puhdas ja virheetön, siinähän ei voi olla mitän vikaa.
Ok, tunnustan provosoivani. Itse asiassa minä pääsääntöisesti tykkään modernin muotoilun pelkistetystä muotokielestä mutta pidän siihen mielellään etäisyyttä. On asioita joita on kiva katsella kiiltäväpintaisilta sivuilta mutta omasta elämästäni en halua kliinistä muotoilustudiota.
Siitä nyt ei vaan pääse yli eikä ympäri että moderni arkkitehtuuri on kamalimmillaan totalitaristista historiatonta valta-arkkitehtuuria, hirviömäisen kokoisia veistosrakennuksia ja viimaisia lentokentän mieleen tuovia tyhjiä kivipintaisia aukioita joilla ihminen kokee masentavia mitättömyyden ja voimattomuuden tunteita. Jos funktionalismin tavoitteena oli selkeys, toiminnallisuus ja muodon puhtaus niin valtettavan usein tuloksena on ollut rumuutta, toimimattomuutta ja dementoivaa tylsyyttä.
Siis ei, ei ja ei... Minähän nimenomaan pidän useimpia AITOJA design esineitä äärimmäisen kauniina. Se kauneus ei vaan tässä kohtaa tule koristeista tai koristeellisuudesta. Tuo mitä nimität soljuvaksi muotokieleksi tulee juuri nimenomaan siitä, että kaikki erillinen/erikseen toteutettu koristeellisuus on pyritty karsimaan pois eikä luomaan sitä. Tuota värien käyttöä toki voidaan pitää koristeluna, varsinkin jos/kun aletaan pilkkua viilaamaan. Nyt on kuitenkin taas syytä erottaa, että tuo(kaan) "koristelu" EI ole itse rakenteissa... Eli tuo koristeellisuus on tavallaan vain näennäistä.
Noh, nyt yritän valottaa tuon modernin designin demokraattisuuden niin lyhyesti kuin vain ikinä pystyn.. Eli, varsinaiset tyylisuunnat joita esim. varsinainen antiikki edustaa, on aina luotu luokkayhteiskunnassa alunperin "eliitille". Kun taas moderni design on luotu "vain" ihmisille. Eli koska se perustuu aina jonkin tietyn funktion täyttämiseen, aitoon tarpeeseen ja ongelmanratkaisuun eikä mihinkään muuhun, ei se tuolloin erottele ketään.(Minusta alkaa vaan pikkuhiljaa tuntua että jonkin professorin tai muun "ylijumalan" se pitäisi täällä kertoa, ennen kuin tuo halutaan tajuta/uskoa.) Eli sen luomisen lähtökohdat ovat erilaiset... Eli sitä ei ole luotu erikseen esim. johtajalle, vaan IHMISELLE!
Tuota demokraattisuuttahan yritetään aina kumota vedoten hintapolitiikkaan... Ok, tästä vain unohtuu samalla kaikki muu paitsi se hintalappu. Eli elinkaariajattelu, järisyttävän hyvä laatu, huollettavuus, korjaamisen mahdollisuus, ekoloogisuus jne, jne. Eli jos minä esim. maksan jostain modernista design tuolista 200€ mutta se palvelee minua niin kauan, kunnes sitten joskus siirryn täältä vihreämmille niityille, niin onko tuo tuoli maksanut minulle paljon loppujen lopuksi? Voisinhan ostaa esim. Maskun tuolin 50€:lla jonka käyttöelinkaari on maksimissaankin vain noin 10 vuotta (+/-5 vuotta).. Ei tarvitse olla kummoinenkaan laskupää jotta huomaa kumpiko noista on ollut minulle halvempi loppujen lopuksi. Entä jos haluan vaihtaa tuolini joskus toisenlaiseen..? Saan tuosta 200€ maksavasti tuolistani aina vähintäänkin omani pois, kun taas riemusta pitää kattoon hyppiä jos joku viitsii sen Maskun tuolin hakea minulta tuon kymmenen vuoden kuluttua edes ilmaiseksi.
Entä jos minulla on perillisiä..? Tuo Maskun tuoli on suorastaan ongelmajätettä kuolemani jälkeen heille ja kuolinpesäni huutokaupassa meklarin nuija pamahtaa viimeisen kerran koko Masku- irtaimiston osalta muutaman kympin, korkeintaankin vain muutaman satasen kohdalla. Kun taas tuo yksikin 200 euroa maksanut design esine... Sen kuvio meneekin muuten näin; "Myin isäni/ukkini tuolin, koska en itse pitänyt siitä tai tarvinnut sitä. Sain siitä 200€!" (todennäköisesti vielä paljon enemmän, mutta tuo 200€ ikään kuin vaatimattomana ja varovaisena vertauksena) Tai näin; "Ukkini/isäni irtaimisto kaupattiin juuri Bukowskin huutokaupassa 50.000€:lla!!!" Eli tuossa "vähän" erilainen näkemys siitä, mikä on loppujen lopuksi kallista ja mikä ei ja siitä kuka on lopulta nettosaaja ja kuka nettomaksaja... Funtsikaa asiaa jokainen tykönänne pienen hetkisen verran.
Kaino pyyntöni vain olisi se, ettet ihan oikeasti höpöttäisi tuota BS:ää faktana, vaan ihan kuten itsekin totesit, provona. Näin hyvä tulee, kun nyt annetaan asian olla.Ad hominemiin siirtyminen kertoo että argumentointirintamalla on paukut loppu.
Kyllä minä tämä ymmärsin. Sinun mielestäsi kaikki "romanttinen" on karsittu pois ja funktionalismissa pyritään tekemään toimivia esineitä, jotka sattuvat olemaan kauniita.Eikä ainoastaan minun mielestäni, vaan niinhän ne onkin karsittu/pyritty karsimaan pois. Näkeehän sen jo pelkistä kuvistakin. Ja kyllä, toimivuus/käytännöllisyys on yksi funktionalismin ihanteista/tavotteista.
Minä väitän, että funktionalismi on oikeasti syntynyt siitä, että joku on ajatellut, että kaiken mässäilyn jälkeen voisi kokeilla sitä, että tehdään asioista mahdollisimman yksinkertaisestetun kauniita esineitä. Tätä on tutkittu ja löydetty muotokieli, joka askeettisuudestaan huolimatta on kaunis. Tätä muotokieltä on lähdetty monistamaan. Sitten on kirjoitettu dogmi, jonka mukaan on lähdetty funktionaalisesta tarpeesta. Tosiasiassa kuitenkin funktionalismi on yhden tietyn teeman ja muotokielen tutkimusta, eikä aidosti funktionaalista.Ei ja kyllä.. Eli funktionalismi on syntynyt aidon tarpeen tyydyttämiseen eli toisin sanoen tietyn funktion täyttämiseen mahdollisimman hyvin, ilman mitään ylimääräistä. Eli tuohon yllä olevaan viittaukseen vastaus EI siksi, koska aito tarve on ollut olemassa, eikä luomisen peruste ole ollut kauneus itsessään. KYLLÄ taas siksi, että todellakin vähemmän onkin itse asiassa paljon enemmän! Vaikka karsastankin aiheen opiskelemista ja siitä keskustelemista pelkästään vedoten esim. kirjoihin, niin tässä vaiheessa tuo viittaus kirjallisuuteen on vain yksinkertaisesti pakko ottaa esille näemmä jo pelkän uskottavuudenkin kannalta. Eli tuo väitteesi siitä, miksi funktionalismi/modernismi on alunperin keksitty, on pelkkää omaa spekulaatiotasi, ei siis faktaa. Voit tarkastaa asian niin historiankirjoista kuin myös aiheeseen liittyvistä asiateoksista ja huomaat spekulaatiosi olevan virheellinen. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Kai sitä nyt jokainen on joskus väärässä. Totta kai, funktionalismin/modernismin syntyyn on paljon muitakin syitä kuin tuo äsken mainitsemani.. Syitä on ollut muun muassa tyylisuuntien kyseenalaistaminen/kapinointi niitä vastaan, teollistuminen, koneiden hyödyntäminen valmistuksessa, valmistus/tuotantokustannuksien karsiminen, (kuitenkaan liikaa laadusta tinkimättä) kuljetuskustannuksien minimoiminen, sarjatuotanto, käytännöllisyys ym, ym.
Se, onko tämä koristeellisuus erilaista kuin jonkun rokokootuolin koristeellisuus, näyttää dogmin ulkopuolelta vähän irrelevantilta ja teennäiseltä vastakkainasettelulta.Aivan! (Edelleen välttelen mahdollisimman pitkälle käyttämästä pelkkää kirjallisuutta keppihevosena, mutta nyt on tosiaan jo "pakko".) Eli, todellakaan mikään kirja ei useimpia muitakaan esittämiäsi väitteitä tue, kun taas minun väittämiäni tukee. Jos et usko, niin ei muuta kuin kirjastoon hopi, hopi.. Fakta ja mutu- tieto erikseen.
Tätä ei varmasti mikään kirja tue, mutta siltä se vahvasti tuntuu. Muuten moni kaunis kaari olisi korvattu yksinkertaisemmalla ratkaisulla
Eliitti on muuttunut, mutta eliitille noitakin tehdään. Se on ehkä alunperin ollut sellainen "intelligentsialle" suunnattu juttu, sitten ilmiön saatua jalansijaa hintalappu näyttäisi väittävän, että varakkaille tehty juttu.Aivan oikein! Nyt olet asian ytimessä.. Moderni ja funktionalistinen design on kaikille suunnattu, myös "eliitille".
Juu, totta kai on tosi fiksua ostaa huippulaatua mieluummin kuin roskaa, jos siihen on varaa. Jos kuvittelet, että tämä tekee aidosta designista demokraattista, olet pelottavan kaukana tämän yhteiskunnan todellisuudesta.Ok, jos ei ole varaa 50€:n maskun tuoliin, niin entäpä esim. 35€:n Aallon Jakkaraan..? Tätä hintapolitiikkaa voi kukin tykönään toki romantisoida ja märehtiä loputtomiin, mutta kannattaisi katsoa asiaa edelleenkin hieman laajemmin. Nyt pikkuhiljaa luulisi jo aikuisten ihmisien nähneen mitä on oikea elämä ja reaalimaailma.. Eli oliko niitä ilmaisia aterioita olemassa, vaiko EI? No eihän niitä todellakaan ole, ei siis tässäkään asiassa. Joten jos se ainoa ostokanava on esim. Vepsäläinen tai Artek, kun ei viitsitä/tiedetä muualta etsiä, niin olet oikeassa, se ei ole silloin jokaisen juttu. Toinen seikka joka taisi nyt taas kerran unohtua... Eli, kaikkea ei saa kerralla, eikä pidäkään saada. Eli kuka tässä on käskenyt tai edes neuvonut menemään esim. Vepsäläiselle ja ostaa sieltä kuutta tuliterää Seiskaa..? En minä ainakaan. Luuletkos, että esim. minä olisin ostanut kaiken itselleni viikossa tai parissa? Voin kertoa että kyseessä on vuosien projekti, joka ei välttämättä tule olemaan koskaan täysin valmis. Tämänhetkinen rahatilanteeni on sellainen, että en saisi esim. Vepsäläiseltä kannettua ulos ensimmäistäkään Kukkapuron Karuselli- tuolia. Tästäkään huolimatta se seikka EI vähennä pienimmässäkään määrin ko. esineen tai yleisesti designin demokraattisuutta eikä modernismin täydellisen demokraattista filosofiaa.
Et kai vakavissasi kuvittele, että kaikilla on millään varaa edes niihin 50 euron Maskun tuoleihin? Saati, että olisi ikinä varaa 200 euron tuoliin? Tai 500 euron seiskatuoliin? Tai vaikka kuuteen niitä ruokapöydän ympärille?
Tämä ei toisaalta johdu itse designista tai funktionaalisuudesta mitenkään vaan kysynnästä ja tarjonnasta. Antiikkituoli - vaikka sitten sitä rokokoota - pitää arvonsa ihan vastaavasti, jos sillä on ollut arvoa ostettaessa.Tiedän kyllä hyvinkin tarkkaan syyt, mistä minkäkin design esineen, tai vaikkapa antiikkiesineen hinta muodostuu.. Mutta pointti onkin se, että olivatpa syyt mitkä tahansa, niin eikö se asetelma/mahdollisuus kannattaisi hyödyntää?
Ad hominemiin siirtyminen kertoo että argumentointirintamalla on paukut loppu.
Ai teillä on aitoa antiikkia.. No perhana. Mitä tyylisuuntaa pääasiassa?Pääsääntöisesti taitaa olla Jugendia.
Ai teillä on aitoa antiikkia.. No perhana. Mitä tyylisuuntaa pääasiassa?Pääsääntöisesti taitaa olla Jugendia.
Aivan! (Edelleen välttelen mahdollisimman pitkälle käyttämästä pelkkää kirjallisuutta keppihevosena, mutta nyt on tosiaan jo "pakko".) Eli, todellakaan mikään kirja ei useimpia muitakaan esittämiäsi väitteitä tue, kun taas minun väittämiäni tukee. Jos et usko, niin ei muuta kuin kirjastoon hopi, hopi.. Fakta ja mutu- tieto erikseen.
Ok. Oletteko saaneet muun sisustuksen sointumaan helposti siihen? Vai oletteko pyrkineet täysin autenttiseen aikalaissisustukseen/tyyliin?Joo ja ei. Meillä on edelleen paljon huonekaluja jotka tulee vaihtumaan johonin muuhun kun sopivaa löytyy. Lisäksi tarkoitus on tehdä itse jonkun verran uutta. Ei ole pyritty täysin autenttiseen. Sanotaan näin että puisia huonekaluja ostetaan, lastulevyä ei. Mutta en tiedä onko tarkoitus myöskään sisustaa täysin autenttiseen aikatauluun, ei ainakaan tietääkseni. Vaan ihan oman silmän mukaan mitä halutaan.
Eikös teidän talonnekin ollut ihan sitä itseään, eli ihka aito vanha hirsitalo?Talo on 1916 rakennettu hirsitalo ja 1968-1970 raiskattu :) Siitä tulee myös osittain tämä inhoni tiettyjä aikakausia kohtaan. Lattialistat, ovien listat ja osa ovista on vaihdettu esim silloin tylsiksi. Paljon muutenin todella typeriä ratkaisuja tehty, osa liittyy energiaan kun se on halpaa ollut. Paljon on tehtävää, lattioista pitäisi repiä muovimatot ja lastulevyt pois (alla lankut), seinistä lastulevyt pois. Koko keittiö uusiksi, piippujen muurausta purettujen tilalle etc. Jalkalistat koko taloon, ovien vaihtamisia (ostin huutokaupasta talomme kaikki jäljellä olleet alkuperäiset ovet ja ikkunat joten sieltä saadaan jotain vaihdettua). Ikkunat on yksi iso mysteeri myös, koska ikkunat kun on 70 vaihdettu niin aukkoja on kasvatettu. Alkuperäisen kaltaiset ikkunat pitäisi saada tilalle, mutta on pirskatin kallista teettää ja yhtä hyvää puuta ei oikein enää saa. Julkisivulta pitäisi pudottaa mineriitti levyt alas ja todennäköisesti joutuu pistään uuden julkisivulaudan.
Entä oletteko itse hankkineet esineet, vai onko kulkeutunut suvussa?Omasta suvusta ei oikein ole mitään sellasta tullut, puolisolta jonkun verran. Sitten sitä on kerätty/osteettu sukulaisilta, kirppiksiltä, huutokaupoista yms.
Aivan! (Edelleen välttelen mahdollisimman pitkälle käyttämästä pelkkää kirjallisuutta keppihevosena, mutta nyt on tosiaan jo "pakko".) Eli, todellakaan mikään kirja ei useimpia muitakaan esittämiäsi väitteitä tue, kun taas minun väittämiäni tukee. Jos et usko, niin ei muuta kuin kirjastoon hopi, hopi.. Fakta ja mutu- tieto erikseen.
Missasit pointtini tältä osin.
Tiedän kyllä, mitä se kirja kertoo, ja mitä suunnittelija sanoo ajatelleensa jotain luodessaan. Meidän eromme on siinä, että sinä uskot siihen. Minä en usko hetkeäkään. Siihen viittasin kommentillani, että tätä ei varmaan mikään kirja tue. Funktionalismin julkilausutut perusteet eivät mielestäni ole uskottavia. Uskoakseni funktionaalisuus on ollut yksi pieni osatekijä, mutta pääasiallisena tekijänä funktionalismin synnyssä on ollut uuden estetiikan löytäminen, luominen ja hyödyntäminen, ilman mitään aitoa pyrkimystä funktionaalisuuteen.
Minä siis ihan yksinkertaisesti en usko näitä korupuheita.
Eli sikäli keskustelun jatkaminen tästä lienee turhaa. Toinpahan näkemykseni esille, jos sillä mitään arvoa on.
Sivuhuomautuksena muuten: tykkään kovasti funkkiksesta ja siihen tyyliin kotiani pääasiassa sisustan, vaikka varsinaisia klassikoita minulla ei vielä ole ollut mahdollisuus ostaa. Tykkään siitä kuitenkin puhtaasti esteettisistä syistä, enkä yksinkertaisesti usko kaikkea funktionalismiin liittyvää ideologiaa, dogmatiikkaa ja muuta hapatusta. Esineet ovat kauniita ja se riittää minulle.
Seuraan tätä ketjua vastedes lähinnä mielenkiinnosta, koska ei minulla tämän jälkeen mitään annettavaa varmaankaan enää ole. Jatkakaa.
Tuota, mihinkäs tässä sitten enää voi yleensä uskoakaan, jos ei historiankirjoihin ja alan erikois/ asiateoksiin tai suunnittelijoiden ja arkkitehtien itsensä kertomaan? No hyvä on, kuten olen tainnut mainitakin, niin myöskin tätä ns. "oppi-isäänikin" uskon hyvin vahvasti. MUTTA kun hänkin kertoo hyvin pitkälti nuo samat asiat+todella paljon vielä lisää... Joten oletko nyt ihan tosissasi, että kaikki nuo tietolähteet puhuvat palturia tai muunneltua totuutta esim. funktionalismin ja modernismin synnyn osalta? Nyt sinulla pitäisi olla oikeasti jotain todella paljon kättä pidempää, jotta voisimme alkaa kumoamaan pala palalta ainakin vielä toistaiseksi voimassaolevaa totuutta/historiankirjoitusta.
Väitän kuitenkin, että tuo väittämäsi on siitäkin huolimatta helposti kumottavissa jo parilla argumentilla. Tässä ne tulevat; teollinen sarjatuotanto ja koneiden maksimaalinen hyödyntäminen valmistusprosessissa. Eli yksin jo nämä funktionalismin ihanteet/pyrkimykset suorastaan pakottivat arkkitehdit ja suunnittelijat selkeään ja pelkistettyyn muotokieleen. Eli minä edelleen väitän, että funktionaalisuus on ihan aidosti ollut hyvinkin kantava voima ja pyrkimys modernismin ja funktionalismin historiassa.
Tuohan muuten EI pidä paikkaansa, etteikö sinulla tai jollain muulla olisi mitään annettavaa esim. tähän aiheeseen. Eli, vaikka olemme selvästi hyvinkin monesta aiheeseen liittyvästä asiasta täysin eri mieltä, niin juuri sehän on lopulta hedelmällistä. Tämäkin keskustelu olisi päättynyt aikapäiviä sitten, jos kaikki olisivat tuumineet esim. minun kirjoituksiini, että kyllä, juuri näin. Parhaani mukaan toki yritän kantani ja olemassa olevat tietoni perustella ilman muuta.
Sama koskee funktionalismia. Siitä haisee minulle todella vahvasti sellainen rationalisointi ja kaunistelu, jota minun on vaikeaa uskoa. Viime vuosisadan alussa etsittiin jatkuvasti uusia ilmaisukeinoja, uusia estetiikkoja, uusia tapoja jättää oma jälkensä taidehistoriaan, jonka kulku muuttui jo aiemmin todella verkkaisesta erittäin nopeaksi. Tässä yhteydessä suunnittelussa ja arkkitehtuurissa muutamat tyypit löysivät oman, toimivan estetiikkansa, ja kehittivät siitä oman juttunsa, jonka filosofia kirjoitettiin jälkikäteen suureksi ajatukseksi. Siltä se haisee, kun funkkista ja sen perusteluita vertailee.Mutta kun pelkkä estetiikka on vain pintapuolista "kiiltoa".. Ja minäkin olen avannut yksistään jo tässä keskustelussa useita eri esineiden ns. sisäänrakennettuja ominaisuuksia joita nimenomaan EI päältäpäin välttämättä näe laisinkaan. Nehän EIVÄT todellakaan ole mitään sattumaa. Esim. Poul Henningsen:in 20-luvulla tekemästä tutkimuksesta, koskien valon heijastumista, on yhä tuota uraa uurtavaa tutkimusmateriaalia olemassa tallella. Tuossa jälleen vain yksi esimerkki lähes loputtomista vastaavista esimerkeistä ja tutkimuksista/suunnitelmista.
Tätä taas mielestäni eivät tue funkkikselle ominaiset kaartuvat rakenteet, jotka ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia teollisten prosessien kannalta.Monen esineen kohdalla itse asiassa TODELLA helppoa.. Muun muassa Aallon kalusteisiin taivutukset ovat äärimmäisen helppoja tehdä, sillä hänen keksimänsä puu/koivuvaneri rakenteet taipuvat/taivutetaan valmistusprosessissa jo pelkän kuuman vesihöyryn avulla. Teräsputkirakenteiset esineet; edelleen äärimmäisen helppoja "prässättäviä".. Muoviset ja lasikuituiset; muottiin puristettuja/valettuja jne, jne. Rakennuksien kohdalla toki haasteellisempaa.
Muun muassa Aallon kalusteisiin taivutukset ovat äärimmäisen helppoja tehdä, sillä hänen keksimänsä puu/koivuvaneri rakenteet taipuvat/taivutetaan valmistusprosessissa jo pelkän kuuman vesihöyryn avulla.
Teräsputkirakenteiset esineet; edelleen äärimmäisen helppoja "prässättäviä".. Muoviset ja lasikuituiset; muottiin puristettuja/valettuja jne, jne. Rakennuksien kohdalla toki haasteellisempaa.
^ Laminoinnista: Ei kai se Artekin prosessikaan ihan läpihuutojuttu ollut, kun sitä kehitettiin. Sääli, että ns. rytmivanerin tekotaito on ymmärtääkseni kadonnut ajan myötä.
^ ja ^^
Kaikki kunnia tekniikan pioneereille, mutta eihän teollisessa maailmassa ole mitään järkeä suosia alkuperäistä, jos muilta löytyy jo samaa. Ei siinä ole funktionaalisuuden häivääkään, että fiilistellään 30-luvun tekniikan kanssa ja ihmetellään kuinka ne jo silloin osasi. Taivutettua koivua satulapunoksin saa ikeasta 99€ hintaan ilman mitään valmistukseen liittyvää mystiikkaa. Tarkoitus ei ole mitenkään vähätellä design-esineitä, mutta tyypillisesti vuosikymmeniä vanhat valmistusmetodit, jotka sittemmin ovat levinneet joka paikkaan, ovat aika huono peruste ostaa kamaa funktionaalisesta näkökulmasta.
Minusta tuntuu, että tässä keskustelussa Tumppi puhuu kirjallisuudesta ja esimerkiksi minä kirjoista. Ei kirjan lukemiseen tai esineen käyttämiseen vaadita mitään sen ihmeellisempää taustatyötä tai erityistä perehtymistä. Kirja joko löytää lukijansa tai sitten ei. Jos kirjaa tarkastelee kirjana, niin silloin esimerkiksi sen kirjoitusajankohdalla ei ole niin väliä. Kirjallisuuden harrastajalle sen sijaan voi olla isokin juttu se, että jokin kirja oli ensimmäinen kansallisromattinen teos swazimaassa.
^ Juuri siihen. Laminoinnin varmaankin osaa Ikean alihankkija, mutta jostakin syystä jälki ja mittasuhteet eivät ole aivan samaa kuin ns. alkuperäisissä tai ainakin kalliimmissa tekeleissä. Tosin, jos verrataan vaikka nykyisiä Artekin valaisimia A809 ja A331 niihin alkuperäisiin, joita voi bongata vaikka Finlandiatalossa, on laatuero vanhojen hyväksi selvä. Silloin joskus ne tehtiin pieteetillä käsin ja laatua valvottiin, nykyisissä on usein pieniä maalivirheitä. Artekin jo vakinaisesta palveluksesta eronnut myyjä myönsi tämän ja levitteli käsiään - parempaakaan ei kuulemma saanut. Maaleissa ja lakoissa on tietysti sekin vika, ettei entisajan kovia kestäviä tuotteita saa työsuojelu- ja ympäristösyistä käyttää. Vrt. venelakat ja ns. myrkkymaalit.
Tätä taas mielestäni eivät tue funkkikselle ominaiset kaartuvat rakenteet, jotka ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia teollisten prosessien kannalta.Monen esineen kohdalla itse asiassa TODELLA helppoa.. Muun muassa Aallon kalusteisiin taivutukset ovat äärimmäisen helppoja tehdä, sillä hänen keksimänsä puu/koivuvaneri rakenteet taipuvat/taivutetaan valmistusprosessissa jo pelkän kuuman vesihöyryn avulla. Teräsputkirakenteiset esineet; edelleen äärimmäisen helppoja "prässättäviä".. Muoviset ja lasikuituiset; muottiin puristettuja/valettuja jne, jne. Rakennuksien kohdalla toki haasteellisempaa.
Niin, mehän puhuimme kuitenkin funkkiksen syntyajasta ja sen syntyyn vaikuttaneista tekijöistä emmekä suinkaan nykypäivästä. Ilmaisin itseäni varmaan aika huonosti, kun tämä lähti täysin tangentin suuntaiselle sivuraiteille. Kun funkkiksen estetiikan ja esim. tiettyjen huonekaluratkaisuiden toteuttaminen on edellyttänyt täysin uusien teollisten prosessien kehittämistä pitkän tuotekehittelyn myötä, ei tämä mitenkään tue tuolla alhaalla sanomaasi, että funkkiksen muotokieli on syntynyt tarpeesta yksinkertaistaa teollisia prosesseja. 1900-luvun alkupuolella syntyneen funkkiksen kannalta kaarevat muodot ovat olleet kaikkea muuta kuin yksinkertaisia teollisten prosessien kannalta, vaikka nykyään monen materiaalin taittaminen onkin helppoa. Pikemminkin ymmärtääkseni esimerkiksi useissa huonekaluissa puuta taitettiin suunnitelmissa niin paljon, että se tuotti todellisia ongelmia tuolloiselle tekniikalle. Vastaavasti esim. lasin kanssa tekniikkaa on täytynyt hioa funkkislaisten ideoiden pohjalta, eikä funkkis suinkaan ole pyrkinyt käyttämään tuolloin tunnettuja yksinkertaisimpia tuotantomenetelmiä.
Piirustukset ja visiot edellyttivät siis peräti innovoimista, jolloin funkkis ei vaikuta pyrkineen tehostettuun teolliseen tuotantoon. Eli ei se minusta nyt vaikuta siltä, että funkkiksen syntyaikana on pyritty mahdollisimman yksinkertaisiin huonekaluihin teollisten prosessien takia. Pikemminkin funkkis on toteuttanut itseään ja sen ympärille on kehitetty teollinen prosessi. Se, että jostain prosessista tuli yksinkertainen, on sivuseikka. Tarve prosessin luomiseen ei ole kai kuitenkaan syntynyt yksinkertaisuuden tavoittelusta vaan muotokielen toteuttamisesta.
P.S. En sitten tosiaankaan aio ehdottaa autenttiseen Jugend- miljööseen mitään Remmi- sohvaa, vaan totta tosiaan, esim. Chesterfield olisi miltei täydellinen ratkaisu teille, mikäli koko ynnä muut seikat vain passaavat.. Ja onhan niitä eri mallisia.Ei saakeli, taitaa aiheuttaa turhan pahan kierteen tuo Chesterfield sohva. Ainakin jos Petjaa on uskominen: http://www.youtube.com/watch?v=LE5rVYU7n6c
^ Olet oikeassa että hehkulampun valo on laadukkaampaa kuin energiansäästölampun. Syykin on selvä, valon spektri on huono marketin energiansäästölampuissa. Joutuu pulittamaan aika paljon extraa, jos haluat saada lähelle edes samaa värispektriä toistavan energiansäästölampun vrt. hehkulamppu/halogeeni. Olen kyllä toista mieltä värilämpötilan suhteen, mutta nyt taas jakaudutaan eri koulukuntiin mielipiteiden kera. Kokeilkaapa lukea ensin lehteä päivänvalossa, miten värit ym. toistuvat, ja sitten illalla keinovalossa. Ihmissilmä osaa kyllä muuntautua jonkin verran valon värin mukaan, mutta lähtökohta on selvä: Jos valo on keltavoittoinen, eivät värit näy oikein.
Sama efekti jos keltaisuuden korvaisi vaikka vihertävyydellä tai violetinsävyllä. Ihmissilmä kyllä tottuu asiaan, mutta palautuminen siihen vanhaan totuttuun värimaailmaan voi olla outo. Hehkulampun sävyhän muistuttaa paljon kynttilänvaloa joka on ihan "kodikas" ja "romanttinen", mutta ei käytännöllinen värinsävyn tai valonmääränkään suhteen tietenkään.
^ En ole koskaan kuullut tästä, enkä löytänyt googlettamallakaan että ihmissilmän pupilli reagoisi eri väreihin eri tavalla. Voitko tarkentaa mihin tämä perustuu?
Olen samaa mieltä häikäisevän valon suhteen, häikäisevät spotit (migreeniherkälle varsinkin) ovat todella ärsyttäviä, ja varsinkin lapsiperheiden kannattaisi kiinnittää asiaan huomiota -> lapsi selällään esim. lattialla/sängyllä katselee ylöspäin, ja sieltä voi kirkkaat valonlähteet häikäistä suoraan päin näköä.
Olen edelleen eri mieltä siitä, että keltavoittoinen valo olisi ihmissilmälle jotenkin parempi valo lukemiseen, kuin keskipäivän luonnonvalo ulkoa. Jos keskipäivän valo sisältää tasapuolisemmin koko spektristä eri värejä, eli enemmän sinistä ja vihreää kuin punapäähän korostunut keltavoittoinen hehkulamppu/halogeeni-sävy, voisi nopeasti päätellä, että se olisi parempi ihmissilmällekin. Tällöin silmän/aivojen ei tarvitse kompensoida liiallista keltaisuutta pois. Yhtälailla voit toisessa ääripäässä hankkia jonkun toisen ääripään, vaikkapa vihertävän lampun ja lukea siinä valossa - tottakai se onnistuu, mutta onko se mieluisaa? Näyttääkö kotona siinä valossa tietyllä värillä maalattu/tapetoitu seinä enää hyvältä? Keltaisuuteen ollaan jokainen totuttu pienestä pitäen, onko kyse hyvästä tottumisesta vai olisiko sittenkin parempaa valoa olemassa?
Tästä on jotain tutkimuksiakin tehty, jossa varsinkin ikäihmisillä puhtaampi valkoisempi valo, helpottaisi näkemistä esim. luettaessa. http://www.adlux.fi/public/koti/silmannakokyky.html
Tottakai markkinointimiesten puheita kannattaa kuunnella aina skeptisesti, mutta asiaahan kannattaa kokeilla itse ja tehdä sen jälkeen vasta johtopäätökset.
Näin itsekin tein, sillä paras esimerkki asiasta löytyy omasta elämästä. En kuvittelisi että tekisin mitään valokuvatulostuksia jos joudun vertaamaan lopputulosta hehkulampun/halogeenin kellertävässä valossa, värit eivät näy oikein eikä omat silmät/aivot ainakaan pysty kompensoimaan kellertävän valon vaikutusta tarpeeksi. Lopputulos on siis "sinnepäin", sitten seuraavana päivänä katson päivänvalossa että hitto, värisävyt olivat ihan pielessä.
Nyt joku voi vetää pro/hifistelijä-kortin esiin ja todeta, että harvapa mitään valokuvaustulostuksia tekeekään. No, en minäkään niitä joka päivä tee, mutta yhtälailla jos haluan kotona nähdä värit paremmin ja VOIN tehdä sille jotain, miksi en hankkisi päivänvaloa mahdollisimman lähelle toistavia lamppuja.
Meikäläistä on puraissut viime vuosina pahasti design- ja arkkitehtuurikärpänen. Sisustustyylin osalta (jota tämäkin ketju ainakin otsikkonsa puolesta käsittelee, arkkitehtuurille voisi olla hyvä perustaa erillinen ketju?) mieltymykseni on modernismin klassikoissa. Mm. Eamesin pariskunnan tuotokset miellyttävät ja ennen kaikkea tanskalainen 50-60 -lukujen muotoilu. Mielestäni ko. tyylissä yhdistyy kaunis, yksinkertainen ja toimiva design upeaan käsityöhön ja loistaviin materiaaleihin. Pidän suunnattomasti 50-luvun moderneista tiikki- ja palisanterihuonekaluista. Tanskalaisten keskuudessa on huomattava määrä todellisia neroja, kuten kaikkien tietämät Jacobsen, Wegner ja Panton. Toistaiseksi kokoelmani on kovin rajattu, mutta pikkuhiljaa sitä olisi tarkoitus laajentaa.Jokaisella maalla/maanosalla on tosiaankin todella paljon annettavaa alan harrastajelle. (harrastus ehkä hieman väärä sana, koska usein kyse on jopa elämäntavasta, paljon harrastusta laajemmassa kontekstissa siis) Valtavan laajassa designin/ modernin arkkitehtuurin kentässä jos missä meinaa runsaudenpula olla joskus suorastaan "piinaavaa". Itsekään en ole rajoittunut yhden tietyn maan tai maanosan tuotoksiin, vaan kyseessä on eräänlainen "sekametelisoppa". Toki kaikki natsataan kyllä kohdalleen muotokielen, materiaalien ja värimaailman osalta tietenkin, mutta itseltäni siis löytyy niin kotimaista, tanskalaista kuin myös amerikkalaistakin designia. Toki kuten sanottua, nuo kaikki on pyritty natsaamaan keskenään ilman muuta. Tanska on tosiaan designin suurmaa... Oikeastaan voidaan puhua ylivoimaisesta ykkösmaasta, koska siellä tuotanto on todella laajaa ja samalla tarkoin valvottua/kontrolloitua. Lisäksi loistavien suunnittelijoiden ja arkkitehtien lukumäärällinen osuus on Tanskassa huikea. Tanskalaista designia yhdistää aina järjettömän korkea laatu. Viimeistely on usein suorastaan korumaista. Tuohon viimeistelyn laatuun ei mikään muu maa ole pystynyt/ryhtynyt. Nuo mainitsemasi tanskalaiset palisanteri/ruusupuuhuonekalut 50-60 luvulta ovat yksi parhaista esimerkeistä. Ne ovat täysin korumaisia viimeistelynsä puolesta. Itseäni harmittaa vieläkin kun missasin loppusyksystä yhden Arne Vodderin ruusupuisen Triennale- senkin huutokaupassa. Toinen loistava esimerkki modernin tanskalaisen laadusta ja viimeistelystä ovat yhä valmistuksessa olevat Hans J. Wegnerin Y-tuolit, eli ns. "toivomusluutuolit". Viimeksi eilen sellaisia hipelöineenä ja koeistuneena voin vain todeta että niiden viimeistelyn taso on aivan käsittämätöntä ollakseen "vain" ruokapöydän/ruokailuryhmän tuolit. Viimeistelyn tasossa ei mikään muu ruokapöydän tuoli pääse lähellekään noita. Olihan Hans J. Wegnerin yksi tunnetuimmista lauseista, että; "Tuolin pitää olla yhtä kaunis myös takaapäin katsottuna." Pitää kyllä 110%:sti paikkansa esim. noiden Y-tuolien osalta. Tanskalaiset valaisimethan ovat myöskin ylivoimaisesti maailman parhaita.
Aikakauden puuhuonekalujen lisäksi minua kiehtoo myös "muovimuotoilu" eli suomalaisten Eerojen Saarinen ja Aarnio luomukset, kuten myös Verner Pantonin vastaavat. Olen seurannut pari viime vuotta todella paljon kansainvälisiä design- ja arkkitehtuuriblogeja ja herrojen tuotoksia tuntuu olevan joka toisessa merkittävässä arkkitehtuurikohteessa. En usko, että Suomessa edes osaksi tajutaan kuinka tunnettuja kyseisten herrojen huonekalut ovat maailmalla. Suomessa puhutaan paljon Aallosta, jota myös osaltani suuresti arvostan, mutta uskoakseni Aalto ei suinkaan ole tunnetuin suomalainen maailmalla tässä suhteessa.Kyllähän toki Aalto on kokonaisuutta tarkasteltaessa kiistatta Suomen ykkönen.. Hänen tuotantonsa oli kuitenkin niin valtavan laajaa ja laaja-alaista. Eero Aarnio on välillä poikennut myöskin muodin puolella, joten se osaltaan nakertaa hieman hänen arvostamistaan joissakin tapauksissa. Saarisen tapauksessa taasen, ikävä kyllä, hänen maallinen vaelluksensa loppui valitettavan aikaisin ja varmasti paljon jäi vielä tekemättä. Japanissa taasen ylivoimainen ykkönen on Ilmari Tapiovaara. Hän on Japseille "Mr. Finnish design". Tapio Wirkkala olikin sitten enemmänkin muotoilija ja taiteilija eikä arkkitehti. Mutta, mutta, eiköhän tuossa ollut nuo meidän ykkösnimet, joista muuten voi olla todella ylpeä vielä tänäkin päivänä.
Yksi asia jota jatkuvasti ihmettelen ja josta haluan ehkä jopa hieman provota on ihmisten jatkuvasti hokema käsitys "kodikkuudesta". Mitä ihmettä se on? Nähdäkseni ei mitään muuta kuin kunkin yksilön käsitys siitä, minkälaiset tilat kokevat itseään miellyttäväksi ja rauhoittavaksi. Jollekin (ja varmasti useimmalle suomalaiselle, jos miettii keskimääräistä suomalaista sisustajaa) se on tavaranpaljouden ja erilaisten "ornamenttien" täyttämä tila mahdollisimman monine yksityiskohtineen, mahdollisesti hieman pesämainen ja ahdas. Toinen taas voi viihtyä yhtä hyvin täysin kliinisessä, suorastaan sairaalamaisessa tilassa.Noh, tätä samaa täälläkin on ihmetelty.. Tosin melkoinen myrskyhän siitä nousi kun uhmasin tuota yleistä "kodikkuuskäsitystä".. Mutta niin se vain on, että ihminen on "pesänrakentajatyyppi" joka tuntee eräänlaista keinotekoista turvallisuudentunnetta romun keskellä ja pesämäisessä ympäristössä. Se on jo siellä "äidinmaidossa" opittu asia, joten siitä pois pääseminen vaatii tietoista harjaantumista ja asennemuutosta kaikkeen ympärillä olevaan.
Sama juttu arkkitehtuurin osalta. En ymmärrä yhtään miten melko suuri osa ihmisistä katsoo, että kodikkaita voivat ainoastaan olla puutalot, joissa on ampuaukon kokoiset ikkunat ja harjakatto. Itse en voisi olla enempää eri mieltä. Mielestäni joka tyylisuunnan edustajilla on hyvät ja huonot hetkensä. On hienoa perinnetaloja ja helvetin rumia sellaisia. Sama moderneissa rakennuksissa. Suurin osa kaikista rakennuksista on kuitenkin täysin yhdentekeviä. Jos itselläni olisi rahaa rakentaa, rakentaisin tasakattoisen talon (en halua kuulla rakennusteknistä luentoa, olen varsin hyvin tietoinen näistä seikoista ja tiedän myös sen, että tasakattokin voidaan tehdä onnistuneesti, joskin se vaatii taitoa), jossa on kadun puoleisella julkisivulla nauhaikkunaa ja pihan/maiseman puoleisella julkisivulla aivan lattiaan saakka ulottuvat ikkunat. En haluaisi nykytrendin mukaista korkeaa pömpeliä kaksikerroksisella olohuoneella (muistuttavat usein pienine pinta-aloineen mielestäni ohjus/viljasiiloja ja ovat akustisia helvettejä), vaan enemmänkin horisontaalista tilaa. Mielestäni se on pirun tyylikästä, kodikasta ja rauhoittavaa.Jälleen kerran... En voisi enempää olla asiasta samaa mieltä. Eli kun selaa vaikkapa jotain etuovi.com:ia, niin minä alan suorastaan voida pahoin niistä sieluttomista lastulevykopeista, mummunmökeistä ynnä muista kertakäyttöpahvitaloista, jotka kuitenkin maksavat nekin satoja tuhansia euroja!!! Siinäpä se, pienet postimerkin kokoiset ikkunat, harjakatto ja lastulevyväliseinä toisensa perään... Ja siltikin hintalappu tyyliin 300.000€!!! Hemmetin vaikeaa tulee asunnon löytäminen olemaan kun minäkään en ole kulta- tai edes hopealusikka suussa syntynyt. Ihmettelen suuresti, että onko esim. aito kivi, lasi, puu ja väliseinättömyys niin paljon kalliimpaa että sitä näkee vain miljoonia maksavissa, useiden satojen neliöiden asunnoissa/taloissa...?
Yksi asia jota jatkuvasti ihmettelen ja josta haluan ehkä jopa hieman provota on ihmisten jatkuvasti hokema käsitys "kodikkuudesta". Mitä ihmettä se on?
Nähdäkseni ei mitään muuta kuin kunkin yksilön käsitys siitä, minkälaiset tilat kokevat itseään miellyttäväksi ja rauhoittavaksi.
nuff said
Yksi asia jota jatkuvasti ihmettelen ja josta haluan ehkä jopa hieman provota on ihmisten jatkuvasti hokema käsitys "kodikkuudesta". Mitä ihmettä se on?
Se on tätä:Nähdäkseni ei mitään muuta kuin kunkin yksilön käsitys siitä, minkälaiset tilat kokevat itseään miellyttäväksi ja rauhoittavaksi.
Provoan vastaan ja kysyn, että mitä ihmeteltävää tässä on? :)
Vai onko ihmetyksen aihe se, mitä keskiverto suomalainen kokee kodikkaaksi?
Eli ei vain tiedetä paremmasta. Tai ehkä alitajunnassa tiedetäänkin, mutta sitä pidetään itsepetoksellisesti elitisminä ja ties minä muuna paskana.
Eli ei vain tiedetä paremmasta. Tai ehkä alitajunnassa tiedetäänkin, mutta sitä pidetään itsepetoksellisesti elitisminä ja ties minä muuna paskana.
Kodikkuus on yksilöllistä. Ei ole olemassa parempaa kodikkuutta tai huonompaa kodikkuutta. Maulla ei ole yksilön kodikkuuden kanssa mitään tekemistä tai merkitystä. Ei tarvita hyvää makua, jotta voi sisustaa itselleen kodikkaan asunnon. Kyseessä on ihmisten yksityiset kodit, joista ei kirjoiteta lehtiartikkeleita tai jaeta tyylipisteitä. Onko siis ihme että joku pitää elitisminä sitä, että saa kuulla sisustaneensa väärin ja pitäisi jatkossa sisustaa erilaisella, "paremmalla" tavalla?
Jos ei ymmärrä, miten joku voi pitää sellaista kodikkaana, niin osoittaa lähinnä empatian puutetta.
Väitettäsi keskivertosuomalaisen innostuksesta uusia sisustustaan parin vuoden välein en allekirjoita lainkaan. Keskivertosuomalaisella ei ole varaa sellaiseen, eikä kiinnostusta. Jos jotain hajoaa niin ostetaan uusi tilalle, ehkä, tai muuton yhteydessä päivitetään kalusteita.
Mutta asiaan, eli tuossahan se jälleen tuli... "Makuasia"... Todellisuudessa tuo on kuitenkin vain opittuja asenteita ja juuri tuota sinun itsesi mainitsemaa uskoa "tutusta ja turvallisesta". Itsepetoksellista mantraa kaikki tyynni. Eli lueppas itse tuo linkkittämäsi fraasi ihan ajatuksella ja mene samalla peilin eteen...
Edelleen sanon vain sen, että makua todellakin VOI kehittää, jos se vain halutaan tehdä.
Ja siis nimenomaan nykyinen keskiverto suomalainen notkuu esim. Maskun ja Kruunukalusteen ovella vähintään kymmenen vuoden välein. Tarkista itse tietosi/olettamuksesi.
Yrittääkö Tumppi$ esittää, että on olemassa Oikea Hyvä Maku ja suuri kodikkuuden ideaali, joita kohti kaikkien tulee pyrkiä?
Keskivertosuomalainen tienaa 2500e/kk brutto. Ei siitä jää pakollisten menojen jälkeen juurikaan käteen millä sisustaa. Tätä kotitalouksien käytettävissä olevien varojen määrää sivuttiin jo kellothreadissa.
Yrittääkö Tumppi$ esittää, että on olemassa Oikea Hyvä Maku ja suuri kodikkuuden ideaali, joita kohti kaikkien tulee pyrkiä?
On se kumma juttu, että vaikka tämän keskiverto suomalaisen kokema "kodikkuus" onkin niin "ihanaa", niin siitä huolimatta keskiverto suomalainen pistää tämän "ihanan kodikkuuden" uusiksi muutaman vuoden välein! Eli yllätys yllätys, se Maskun tai Kruunukalusteen "kodikas" sisustus muuttuukin aina muutaman vuoden välein jostain kumman syystä niin vastenmieliseksi ja vanhahtavaksi että se on vaihdettava/uusittava...
Äsken Teemalla tulleessa Muotoilun huiput -sarjan Sisustussuunnittelijoita-osassa analysoitiin oivallisesti modernismin ongelmia. Eli kiteytettynä suunnittelun lähtökohta siinä, minkälaisia ihmisten tulisi olla, eikä niinkään siinä, minkälaisia he oikeasti ovat. Kannattaa tsekata uusinta tai Areenasta, jos sinne ilmaantuu. Ohjelmassa tuli monien haastateltavien osuvasti argumentoiden osoitetuksi noita epäkohtia, joista monet tässä ketjussa ovat nimimerkki Tumppi$:aa kritisoineet.
En tiedä mihin perustat väitteen, että keskivertosuomalainen (sic) tosiaan pistäisi sisustuksensa uusiksi noin usein (tosin eipä siinä, huonolaatuinen kama tuskin kestää tuota pitempään). En ole ainakaan itse havainnut tällaista ilmiötä lähipiirissäni. Lähinnä jotkut päivittävät isompia kalusteitaan muuttaessaan, jolloin uusi tila saattaakin edellyttää uudenlaisia ratkaisuja. Kokonaan toinen pointti onkin sitten, miksi ei uusisi? Jos siis jätetään pois vaikkapa luonnonvarakeskustelu. Onhan tuollainen sisustaminen monelle harrastus siinä, missä vaatekaapin ylläpito ja ajanmukaisena pito, eikä siinä sinänsä liene mitään väärää.
^Oman kokemukseni mukaan perheiden koko, tarpeet ja asunnot vaihtelevat vaikkapa nyt viiden, kymmenen vuoden sykleissä niin paljon, ettei "kerralla valmiin" sisustuksen ja joka ikisen artikkelin hankkimisessa filosofialla "loppuelämäksi" ole oikein tolkkua. Iskut, Askot ja Maskut ja muut palvelee Pihtiputaan mummoa ja keskivertosuomalaisvarallisuuksia ihan hyvin.
Itse suhtaudun huonekaluihin puhtaasti kulutustavarana ja tässä kontekstissa design-huonekalujen pitäminen perintövarallisuutena tuntuu vieraalta ja vähän huvittavaltakin. Ne räntäsateessakin tienatut eurot kun tuottavat ihan muualla kuin irtaimistoon upotettuna, vaikka se irtaimisto olisikin nimekkäältä tanskalaiselta pajalta.
^Oman kokemukseni mukaan perheiden koko, tarpeet ja asunnot vaihtelevat vaikkapa nyt viiden, kymmenen vuoden sykleissä niin paljon, ettei "kerralla valmiin" sisustuksen ja joka ikisen artikkelin hankkimisessa filosofialla "loppuelämäksi" ole oikein tolkkua. Iskut, Askot ja Maskut ja muut palvelee Pihtiputaan mummoa ja keskivertosuomalaisvarallisuuksia ihan hyvin.
Itse suhtaudun huonekaluihin puhtaasti kulutustavarana ja tässä kontekstissa design-huonekalujen pitäminen perintövarallisuutena tuntuu vieraalta ja vähän huvittavaltakin. Ne räntäsateessakin tienatut eurot kun tuottavat ihan muualla kuin irtaimistoon upotettuna, vaikka se irtaimisto olisikin nimekkäältä tanskalaiselta pajalta.
Huoh.. Eiköhän niitä laatukalusteitakin voi vaihtaa mikäli asunto vaihtuu..? Niissä on vain se ero esim. Maskupaskaan että niistähän saa AINA vähintäänkin omansa pois ellei ole mennyt ostamaan niitä uusina Vepsäläiseltä tai vastaavasta puljusta. Juu, Maskut ja muut palvelevat oikeinkin mielellään sitä Pihtiputaan mummua. Ainut vaan, että ko. mummu jättää jälkeensä käytännössä arvottoman irtaimiston.
Niin, suhtaudu sinä huonekaluihin miten haluat... Niin minäkin teen. Minulle ne ovat vähän muutakin.
Ai niin, minuakin muuten huvittaa 5-10% vuosittainen arvonnousu omassa irtaimistossani. Näiden "osakkeiden" tuotto ei myöskään ole suhdanteista riippuvaista. Sitäpaitsi ne tuottavat minulle suunnatonta nautintoa ja hyvää mieltä PÄIVITTÄIN, toisin kuin osakekirjat jossain pankin tallelokerossa. Mutta nimim. socrates taas varmaankin tietää paremmin ja kumoaa väittämän...
Nimim. Sócrates ei tiedä paremmin, eikä edes pyri kumoamaan mitään - tulokulmia itse aiheeseen vaan voi olla monenlaisia. Pointtini oli vain se, ettei "laadukkain ja paras" ole välttämättä sitä jokaisessa elämäntilanteessa ja jokaiselle kukkarolle.
Harrastuksena käytettyjen kalusteiden osto, kunnostus ja myynti on varmasti antoisaa ja voi olla tuottoisaakin, itse kukin määrittää sitten sopivaksi katsomansa arvon tähän käytetylle ajalle ja vaivalle. Ihan puhtaasta mielenkiinnosta ja veetuilematta - havainnollistaisitko sitä, miten tuo irtaimistosi 5-10 prosentin vuosittainen arvonnousu syntyy? Oletan, ettei tässä puhuta taiteen keräämisestä.
Mitähän rouva sanois jos hankkis tuollaisen kotia pölyä keräämään? ;)
[spoiler](https://fbcdn-sphotos-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash2/s720x720/155412_10151611216145651_526035650_23764387_1852519646_n.jpg)[/spoiler]
"I can't bear this anymore."
Tässä itseä miellyttävä ratkaisu http://www.marttimela.com/works/2011/interior-design-of-an-apartment-in-berlin/
Lehdissä oli juttua tuollaisesta kuin www.designersrevolt.com (http://www.designersrevolt.com).
^no itse olen sitä mieltä että voi ostaa myös ei aitoa, mutta tälläisten tuotteiden kohdalla on yksi ongelma. Hintaero on toki noilla huima mutta ne alkuperäiset pitävät hintansa tai jopa kasvattavat sitä, noiden kopioden arvo on 10% tuosta maksetusta hinnasta sen jälkeen kun sen olet ostanut.
Onko tosiaan niin, että jos haluaa kotiinsa tyylikkään sisustuksen, mutta budjetti ei taivu 10k kustantaviin munatuoleihin. Niin sitten on aivan pakko tyytyä Ikean kolmijalkaisiin jakkaroihin? Onko piraattien osto automaattisesti elvistelyä? Mitä jos ei välitä kuka sen munan on suunnitellut. Vaan siitä että se näyttää omaan silmään hyvältä. Eikä ole varaa maksaa järjettömän kokoista design- ja merkkilisää.
Ikea voisi periaatteessa tehdä saman, jos sinne palkattaisiin kunnon muotoilijat ja jos jollakin muulla kuin hintalapulla olisi väliä (poikkeuksiakin on).
Hesarissa oli tänään ihan hyvä juttu siitä, miten Artekin huonekaluilla saattoi aikanaan sisustaa ihan normaaleilla tuloilla. Sama päti moniin muihinkin muotoilun klassikoihin. Samaisessa artikkelissa nostettiin aivan aiheellisesti esiin kysymys siitä, voiko nykykauppias rahastaa 40 vuotta sitten kuolleen suunnittelijan työllä.Miksi Artekin kalusteilla ei enää nykyisin voisi normaalituloinen sisustaa? Ok, jos se ainoa ostokanava on se Espan Artek tai joku Vepsäläisen myymälä, niin sitten tuo yhtälö toki pätee.. Mutta kannattaa myös muistaa nämä itsensä Alvar Aallon jo aikoinaan lausumat sanat: "50 vuoden päästä jokaisella suomalaisella on varaa hänen suunnittelemiinsa kalusteisiin." Mitähän se Aalto mahtoi tuolla oikein tarkoittaa..? Olisiko kyse voinut mitenkään olla vaikkapa elinkaariajattelusta? Ehkäpä Aalto itsekään ei tarkoittanut aikanaan suunnitellessaan esineitä ja perustaessaan Artekia, että jokaisen hänen kalusteitaan ja esineitä haluavan olisi marssittava ostamaan niitä "marmoritiskiltä".. Kannattaa jokaisen funtsia hetki ihan tykönään mitä hän tuolla lauseellaan tarkoitti... Enhän esim. minäkään ole todellakaan kehottanut ketään kävelemään Artekille tai Vepsäläiselle. Minullekin nuo ostokanavat ovat totta tosiaan aivan liian kalliita... Ja vaikka minulla joskus sattuisikin olemaan rahaa sen verran taskun pohjalla, että voisin noissa putiikeissa käväistä ilman että myyjät kusisivat kintuilleni, niin tästäkin huolimatta valitsen sata kertaa mieluummin sen kauniisti patinoituneen, villistä pohjoisessa kasvaneesta koivusta valmistetun 30- lukulaisen jakkaran (useimmiten vieläpä puoli-ilmaiseksi) kuin sen "virheettömän", mutta samalla paljon, paljon kylmemmän ja värittömämmän tuliterän jakkaran vailla mitään tarinaa tai löydön tuottamaa huumaa.
Ihan hyviä kysymyksiä mielestäni. Ja ennen kuin möykkä alkaa, kerron olevani alkuperäisten puolella, mutten oikein ymmärrä niiden hintaa.
Ei Ikealla ole nytkään mitään ongelmia muotoilun kanssa. Firman tuotteita löytyy jokaisesta Wallpaperin numerosta. Ikea vain haluaa tehdä niin edullista, että se rajoittaa tuotantomenetelmiä ja materiaaleja. Muotoilu ei ole mikään ongelma, koska kulu jakaantuu niin turkasen suurelle myynnille. Useimmat muotoilijat ovat kuitenkin täydellisen kyvyttömiä suunnittelmaan sikahalpaa, joten Ikean pitäisi tehdä kalliimpaa, jotta muotoilijoiden vaihtamisella olisi mitään merkitystä.Pchan:lle tiedoksi, että Ikean muotoilu muuten nojaa varsin pitkälle juurikin näihin vähättelemiisi design klassikoihin.. Ainoa erotus on monesti vain siinä, että Ikean muotoiluun/esineisiin on lisätty tarkoituksella jokin vanhentava= romanttinen elementti, jotta ne vetoavat Pentti Peruskuluttajaan paremmin ensivilkaisulla ja näin ollen saadaan 30:ssa sekunnissa tapahtuva ostopäätös aikaiseksi, sekä vältytään tuotesuojan rikkomisesta aiheutuvilta syytteiltä. Toisekseen tällä saadaan aikaiseksi se, että useimmiten myös kyllästyminen tapahtuu varsin nopeasti ja sama asiakas saadaan piakkoin ostoksille uudestaan. Mutta, mutta ettei nyt mene ihan Ikean mollaamiseksi, niin kyllä heiltä löytyy oikein kelvollistakin muotoilua... Esim. Ikean keittiöitä ei kannata missään nimessä karsastaa. Minäkin olen muuten asioinut Ikeassa moneen otteeseen. Omien taidejulisteideni alumiiniset kehykset ovat kaikki Ikeasta.
Ennen kuin joku hyökkää kertomaan designin halpuudesta, niin kannattaa muistaa, että maailma on muuttunut sadassa vuodessa. Ne tuotantomenetelmät jotka 50-luvulla olivat uusia ja tehokkaita, ovat tänä päivänä toivottoman kalliita. Tarvitsisimme uutta muotoilupolvea, joka ymmärtäisi toimitusketjuja, tämän päivän tuotantoteknologiaa, osaisi duunata kamat edullisesti kumipuusta aasiassa, eikä haaveilisi nimestään luksustuotteiden kyljessä. Euro kertaa miljoona on ihan yhtä paljon kuin satku kertaa kymmenentuhatta.
Minulla oli Artek 406 kauan sitten. Pidin tuolista ja sillä oli kiva historia, se oli nimittäin tuotu New Yorkista ja liittyi Finnairin toimistoon tavalla tai toisella. No, sitten myöhemmin meillä oli kissa, ja se tykkäsi makoilla tuolilla. Kissathan herätessään venyttelevät ja käyttävät kynsiään, joten ajan myötä tuoliin tuli valtava reikä.
Sain päähäni heittää koko tuolin roskiin, ja sinne se meni. Ja tätä päätöstä olen vähintään kymmeninä iltoina murehtinut päässäni. Ehkä tuolin olisi voinut korjata, en tiedä. Tehty mikä tehty, ja kissakin kuoli viime syksynä.
Lohdutuksena voin kuitenkin kertoa, että jos edelleen kaipaat 406:sta ja haluaisit sellaisen uudelleen itsellesi, niin sellaisen kyllä löytää Suomesta parhaillaan alle parinsadan euron, kunhan malttaa hetken kärkkyä ja etsiä.
Lohdutuksena voin kuitenkin kertoa, että jos edelleen kaipaat 406:sta ja haluaisit sellaisen uudelleen itsellesi, niin sellaisen kyllä löytää Suomesta parhaillaan alle parinsadan euron, kunhan malttaa hetken kärkkyä ja etsiä.
Kiitos lohdun sanoista. Katsotaan, mitä vastaan tulee.
Ihan hyviä kysymyksiä mielestäni. Ja ennen kuin möykkä alkaa, kerron olevani alkuperäisten puolella, mutten oikein ymmärrä niiden hintaa.
Sinulla näyttää muuten olevan melkoisen vankka ja suorastaan "insinöörimäinen" usko siitä, että kaikki olisi nykyaikana parempaa... Miksi sitten nämä paremmat esineet ja valmistusmenetelmät eivät vaan syrjäytä monia vanhoja? Voisiko mitenkään olla mahdollista, että monessa asiassa täydellinen optimi on saavutettu? Oletko esim. sitä mieltä, että äänentoisto ja äänentoistolaitteet ovat parantuneet merkittävästi vielä 80- luvun jälkeen?
Sinulla näyttää muuten olevan melkoisen vankka ja suorastaan "insinöörimäinen" usko siitä, että kaikki olisi nykyaikana parempaa... Miksi sitten nämä paremmat esineet ja valmistusmenetelmät eivät vaan syrjäytä monia vanhoja? Voisiko mitenkään olla mahdollista, että monessa asiassa täydellinen optimi on saavutettu? Oletko esim. sitä mieltä, että äänentoisto ja äänentoistolaitteet ovat parantuneet merkittävästi vielä 80- luvun jälkeen?
Satun olemaan sunnuntaihifisti ja kyllähän ne vehkeet ovat parantuneet huomattavasti. Tekniikka ei juurikaan ole mullistunut muuten kuin digitaalisten tallenteiden osalta, mutta kyllä teollisuus on kuitenkin 80-luvulta kehittynyt melkoisesti leveällä rintamalla.
Valitaanpa tarkasteltavaksi komponentiksi se, joka on varmasti vähiten muuttunut vuosikymmenten saatossa: kaiuttimet. Tänä päivänä vaikkapa kaiuttimien kohdalla pääsee 300€ valitsemaan erittäin hyvistä vaihtoehdoista. 300€ oli 1985 rahassa 1000mk. 80-luvulla en valitettavasti harrastanut, joten en osaa sanoa mitä tuolla rahalla silloin sai. 90-luvun puolivälissä 1000-1500mk luokassa yleisesti suositelty ja testejä voittanut JPW Minimonitor kustansi tämän päivän rahassa 200€. JPW ei kuitenkaan ääneltään ollut mikään huikea ja ulkoasultaan kaiutin oli susiruma. Tänä päivänä 200€ luokassa irtoaa esim. Tannoy Mercury V1, joka on JPW:tä kauniimpi ja parempiäänisempi.
Digitaalisuutta voi tietysti dissata, mutta onhan se aika huikeaa, että musiikki kulkee mukana lähes huomaamatta. Jos vertaa Sonyn Walkmania ja iPodia, niin onhan iPod kiistatta kehittyneempi ja parempiäänisempi vehje. Ei tuohon auta mitään vaikka kuinka kuuntelisi Walkmanillaan pelkästään ostettuja kasetteja.
Kannettavuuden lisääntyminen on myös tuonut varsin hyviä vaihtoehtoja kuulokerintamalle. Tuohon kun lisätään jo varsin yleiset USB-DAC:it, niin laadukkaasta äänentoistosta pääsee nauttimaan pikkurahalla missä tahansa. Itsellänikin on USB-DAC läppärin kaveriksi ja siinä on paristokäyttömahdollisuus mikäli haluaisin kännykän ja nappien väliin kuulokevahvistimen. Aiemmilla Etymoticeilla tuota vahvistinta tuli hieman käytettyäkin, mutta nykynapeilla sitä ei jaksa roudata mukana.
Kotihifini on perinteisempää osastoa, mutta kyllä silläkin puolella on käytössä nettiradio ja musan striimaus serveriltä. Vaikea kuvitella, että kovin moni olisi 80-luvulla valinnut radiosta afrikkalaisen kanavan silloin kun syödään afrikkalaiseen tyyliin tehtyä ruokaa.
Summaten sanoisin hifimaailman tarjoavan tänä päivänä enemmän ja halvemmalla kaikin puolin parempia vaihtoehtoja. Teollisuuden ja teknologian kehitys on ihan kirkkaasti satanut suoraan kuluttajan laariin, ihan kuten pitääkin.
^Asiaa Pchanilta, kyllä tässä elellään niin sunnuntaihifistin kuin paatuneemmankin kultakorvan ruhtinaspäiviä. Laadukas 80-luvun setti soundaa toki edelleen hyvältä, mutta sen käyttökokemus on nykystandardein sen verran jäätävä, että aika harvalla on paluuta vanhaan. Satunnaiset nostalgiatripit ja parantumattomat vinyyliniilot toki erikseen.
^Ilmeisesti puhutaan B&O:sta? Tuon firman tuotteet ovat tyypillisesti olleet 4x kalliimpia kuin vastaavalla äänenlaadun tarjoavat vaihtoehdot, joten aika harvalta hifistiltä on löytynyt B&O:n vehkeitä. Käytettävyydeltään B&O oli parempi kuin monet muut ja tunnistettava muotoilu luonnollisesti vetosi moniin.
B&O on kyllä ihan hyvä esimerkki teknologian kehityksestä. Tänä päivänä meikäläisen squeezeboxin kaukosäätimenä toimii kännykkä ja tabletti. Netin, tietokoneen ja laitteen oman näytölllisen kaukosäätimen kautta ohjaus luonnollisesti onnistuu myös. Sanoisin, että kehitys on todellakin mennyt eteenpäin kun tähän toiminnallisuuteen pääsee käsiksi pikkurahalla.
Ei siis ole ihme, että B&O:n liikevaihto ja voitot ovat lähtenyt sulamaan: Liikevaihto 2006 4,3 mDK -> 2010 2,9 mDK. Jos joku haluaa tänä päivänä polttaa tuhansia euroja B&O toiminnallisuuteen, niin hän ostaa kasan applean vehkeitä. Entäs jos ne vehkeet applelta tai muiltä löytyy jo? No sitten ostetaan korkeintaan pari komponenttia ja hyvät kaiuttimet. Satojen eurojen kosketusnäyttökaukosaatimen virkaa hoitaa tänä päivänä matkapuhelin kun siihen hommaa ilmaisen tai muutaman euron appsin.
Vertailu:
Beosound 5: 2700€
VS
Sonos Connect: 249€
iPad: 479€
YHT: 728€
Molempien vaihtoehtojen serveripään ja langattoman verkon vaatimukset ovat samat. Eli sama neljän kerroin pätee tässäkin, tosin Beosaundia on paha ottaa laukkuun mukaan. Kymmenen pisteen kysymys kuuluukin: onko Beosound helpompi käyttää kuin Sonosin softa iPadilla? Onko Beosound paremmin muotiltu kuin iPad? Beosound on toki 'päheämmän' näköinen, mutta kannattaako siitä maksaa 2000€?
Maailma menee eteenpäin kaikilla rintamilla. Muotokieli voi olla ikuista, mutta siinä ympärill kaikki muu kyllä muuttuu vuosikymmenten saatossa.
^Asiaa Pchanilta, kyllä tässä elellään niin sunnuntaihifistin kuin paatuneemmankin kultakorvan ruhtinaspäiviä. Laadukas 80-luvun setti soundaa toki edelleen hyvältä, mutta sen käyttökokemus on nykystandardein sen verran jäätävä, että aika harvalla on paluuta vanhaan. Satunnaiset nostalgiatripit ja parantumattomat vinyyliniilot toki erikseen.
No minulla on tuossa edessäni soitin/"musiikkikeskus" vuodelta -93, joka tosin on suunniteltu ja kehitetty sekä tuotu markkinoillekin jo 80- luvun puolivälin hujakoilla ja siitä löytyy muun muassa kosketusnäyttö/kosketuskäyttöpaneeli joita ei muuten ole kovinkaan monessa nykypäivänkään laitteissa...
...Että sen verran "jäätävä" käyttökokemus suoraan 80- luvulta...
Palataan lopuksi sen verran takaisin ketjun teemaan, että hifivehkeet kannattaa hankkia silmää miellyttävinä, erityisesti kaiuttimet. Kaiuttimien sijoittelu helpottaa kummasti kun on tullut valittua oikeat pömpelit, jotka kehtaa asettaa näkyville. Markkinoilta löytyy jokaiseen sisustukseen sopivia hyvä-äänisiä kaiuttimia, joskus jopa ihan hyvään hintaan.
^ Hybridi SACD:ta soitat kyllä ihan tavallisena CD:nä, jossa ei ole teknisiä etuja normaaliin CD:hen nähden. Tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö se CD-puolelle tallennettu äänite voisi olla rutkasti parempi. Noinhan usein onkin, eli massalle tarkoitetut äänitteet on masteroitu soimaan hyvin myös heikoista laitteista kun taas audiofiiliäänitteet on masteroitu hyötymään paremmista vehkeistä. Nuo paremmat äänitteet erottuvat nimenomaan dynamiikaltaan. Itsellänikin on hyllyssä sinkkuja, joilta löytyy samasta biisistä radio edit. Tyypillisesti radio edit on dynamiikaltaan latistettu ja niistä ei vain saa kunnon vehkeillä oikein mitään irti. SACD on siis usein hyvä ostos, vaikka käyttäisi sitä vain tavallisena CD:nä ja tallentaisi sen jonnekin serverille.
^ Hybridi SACD:ta soitat kyllä ihan tavallisena CD:nä, jossa ei ole teknisiä etuja normaaliin CD:hen nähden. Tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö se CD-puolelle tallennettu äänite voisi olla rutkasti parempi. Noinhan usein onkin, eli massalle tarkoitetut äänitteet on masteroitu soimaan hyvin myös heikoista laitteista kun taas audiofiiliäänitteet on masteroitu hyötymään paremmista vehkeistä. Nuo paremmat äänitteet erottuvat nimenomaan dynamiikaltaan. Itsellänikin on hyllyssä sinkkuja, joilta löytyy samasta biisistä radio edit. Tyypillisesti radio edit on dynamiikaltaan latistettu ja niistä ei vain saa kunnon vehkeillä oikein mitään irti. SACD on siis usein hyvä ostos, vaikka käyttäisi sitä vain tavallisena CD:nä ja tallentaisi sen jonnekin serverille.
Juu, siis juuri tuota tarkoitin. Eli eihän se tietenkään soi SACD:nä tavan cd- asemassa, mutta juuri tuo masterointi tekee ihmeitä. Toki se vaatii laitteiltakin aika paljon, kuten totesitkin, jotta maksimaalisen hyödyn saa tässä kohtaa ulosmitattua/hyödynnettyä niin pitkälle kuin se vain ilman SACD soitinta on suinkin mahdollista. Toki nuo SACD- levyt tuppaavat monesti olemaan hinnoissaan, joten kärkkymistä se tämäkin vaatii. Yleisesti esim. juuri Dylanin tallenteita pidetään erityisen laadukkaina ja siltähän ne toki kuulostavatkin. Vielä kun sopivasti satun pitämään ko. herran osasta tuotannosta, niin tuo hybridi SACD on useimmiten erittäin kannattava ostos aina kun halvalla irtoaa..
Ja joo, "radiolaatu" tai radiokompensoitu on hyvin tasapaksua puuroa, ilman suuria vaihteluita. No nyt täytyy kysäistä, että kun sitten nykytekniikan mukaisesti tallennetaan esim. jostain SACD:ltä serverille, niin onko kanssa varma juttu, että tuo tapahtuu niin ettei se "hukkaa" ja kadota piiruakaan tallennettaessa lähteestä toiseen? Vai onko digitaalisuus se avainsana tässä kohtaa? "Radioilmiötä" pelkäävänä ja inhoavana siis kyselen tuota...
Täysin häviötön. Koko oma kirjasto on tallennettu FLAC:na (pakkausmuoto, Free lossless audio codec) joka vie noin puolet cd:n datasta, mutta on silti häviötön. WAV-sisältää saman lähdedatan kuin CD-soittimen soittama musiikki. Itse CD:llä musiikki on jo lähtökohtaisesti digitaalista ja yhtä "pakattua" kuin kovalevylle tallennetussa versiossa. Analogiseksi signaaliksi se muunnetaan Cd-soittimen, tai tietokoneen äänikortin DACissa (Digital-to-Audio-converter). Tietokoneella soiton pullonkaula ei koskaan ole cd-aseman laatu vaan digitaalisen tiedon kääntäminen signaaliksi. Vakioäänikorttien DACit ovat huonoja.
Ja joo, "radiolaatu" tai radiokompensoitu on hyvin tasapaksua puuroa, ilman suuria vaihteluita. No nyt täytyy kysäistä, että kun sitten nykytekniikan mukaisesti tallennetaan esim. jostain SACD:ltä tai muusta lähteestä serverille, niin onko kanssa varma juttu, että tuo tapahtuu niin ettei se "hukkaa" ja kadota piiruakaan tallennettaessa lähteestä toiseen? Eli onko digitaalisuus se avainsana tässä kohtaa? "Radioilmiötä" pelkäävänä ja inhoavana siis kyselen tuota...
Äänentoistokeskustelu on sinänsä mielenkiintoista...
Lisäksi on vielä sellainen haaste, että aika monen ripustuksen kanssa on tullut tuskailtua sitä kun katto on vino niin lampunpidikettä ja sähköliitäntää ei oikein saa peitettyä nätisti. Se lampun kiinnityksen "juuressa" oleva kuppi jää aina irvistämään.
Lisäksi on vielä sellainen haaste, että aika monen ripustuksen kanssa on tullut tuskailtua sitä kun katto on vino niin lampunpidikettä ja sähköliitäntää ei oikein saa peitettyä nätisti. Se lampun kiinnityksen "juuressa" oleva kuppi jää aina irvistämään.
Hommaat vaan riittävän ison kupin, vedät siihen katon kaltevuuden mukaisen merkkiviivan ja leikkaat merkkiviivaa pitkin poikki. Kiinnityksen kattoon ja johtoon kyllä keksii jollain konstilla.
...................mutta kun täällä oli aiemmin puhetta valaisimista niin kyselisin vinkkejä kattolampun hankintaan....................
....................."Muutoskohteena" on aulamainen avoin tila rivitalon yläkerrassa. Lakikorkeus on noin 4 m (vinoin katoin) ja ripustuspiste ei tosin ihan harjassa.............
Pitäis pikkuhiljaa hommata sänky kämppään...
Olisko jollain suositella jotain hyvännököistä ja toimivaa parviratkaisua, koska sellanen vois tulla kyseeseen, jos löytäisin sopivan?
Onko parviratkaisu kuinka välttämätön kämppääsi?
Onko parviratkaisu kuinka välttämätön kämppääsi?
No mikä nyt on välttämätöntä... Kuten sanottua, tällä hetkellä ei ole minkäänlaista sänkyä.
Pitänee ottaa selvää tuosta teettämisestä...
Jos jostain saiskin vesisängyn, ni en miettis hetkeäkään.
Jos jostain saiskin vesisängyn, ni en miettis hetkeäkään.
Tohon kuvanmukaiseen laveriin ei kyllä pysty taipumaan millään...
Ja se teettäminen antaa kai sen lisäarvon, että alkaa näyttämään lähes ainoalta vaihtoehdolta, jos sen parven haluaa. Ei sen kummempaa...
Patjat kannattaa hakea Ikeasta. Ihan sama laatu kuin vaikka Hästensit, mutta murto-osa hinnasta.
Osa Ikean tavarasta on hintaansa nähden kohtuullista, mutta patjoja ei voi aitoihin Hästenseihin oikein edes verrata... Tai toki voi, kunhan muistaa vähintään puolet lyhyemmän elinkaaren.
Osa Ikean tavarasta on hintaansa nähden kohtuullista, mutta patjoja ei voi aitoihin Hästenseihin oikein edes verrata... Tai toki voi, kunhan muistaa vähintään puolet lyhyemmän elinkaaren.
No, ruotsalaiset kuitenkin vertasi: http://www.testfakta.se/hem_hushall/article62069.ece (http://www.testfakta.se/hem_hushall/article62069.ece)
Testi vastasi 10–12 vuoden normaalia käyttöä. Ikea voitti Hästensin sekä mukavuudessa että kestävyydessä.
(http://farm9.staticflickr.com/8445/7816228964_e636d59680_b.jpg)Junghansin arvaisin olevan 30-luvulta, mutten noista tiedä. Hieno peli, kelpo kellomerkki.
Residenssistäni.
^paitsi sitten kun pääsee kunnon futonin makuun.
Onko lepakkotuoleja useampia malleja, vai onko niiden mallia muutettu? Hankin uuden lepakkotuolin, mutta se ei sovi selälleni ollenkaan niin hyvin kuin vanha.
Onko lepakkotuoleja useampia malleja, vai onko niiden mallia muutettu?
Residenssistäni.
[spoiler](http://a5.sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash3/555559_10151054652999221_1895979097_n.jpg)[/spoiler]
Residenssistäni.
[spoiler](http://a5.sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash3/555559_10151054652999221_1895979097_n.jpg)[/spoiler]
Iskee silmään tuo "martelansininen" tuoli, muut osat istuu oikein eklektisesti toistensa kanssa. Nariseehan lattia autenttisesti?
Onko lepakkotuoleja useampia malleja, vai onko niiden mallia muutettu? Hankin uuden lepakkotuolin, mutta se ei sovi selälleni ollenkaan niin hyvin kuin vanha.
Onko lepakkotuoleja useampia malleja, vai onko niiden mallia muutettu? Hankin uuden lepakkotuolin, mutta se ei sovi selälleni ollenkaan niin hyvin kuin vanha.
Kuka muuten ylipäänsä valmistaa nykyiset? Vanhathan ovat Knollilaisia.. (vuodesta 1947 lähtien)
Ongelman syy alkaa selvitä. Rupesin vertailemaan vanhaa lepakkotuoliani ja epäonnistunutta uushankintaa sekä kaupoissa myynnissä olevia lepakkotuoleja. Huomasin, että vanhempi tuoli on hitsattu, kun taas uudempi on kasattu ruuveilla ja suunniteltu lyhytselkäisemmälle istujalle. Olen nähnyt myös ristikkäisistä putkista tehdyllä liitoskappaleella varustetun mallin, mikä oli kooltaan lähempänä hitsattua tuolia.
Tämäkin on huonekalujen kopioinnin huonoja puolia, kun tehdään pintapuolisella tarkastelulla huomaamatta jääviä muutoksia, jotka saattavat vaikuttaa olennaisella tavalla tuotteen sopivuuteen ostajalle. En tiennyt eri versioista, joten en ymmärtänyt istua tuoliin ennen kauppaa. Toivottavasti tuoli kelpaa lyhytselkäisemmille vieraille.
Kyllä tuo kuulostaa ns. aidolta. Eli lisenssillä tehdyltä uudelta tuolilta. Tuollainen on tässäkin taloudessa ollut ja kankaisena. Itselleni mitoitus kaiketi pelasi. En ole koskaan päässyt sitä vanhaa istumaan.
Uusi tuoli on Varaxin valmistama. Vanhemmassa tuolissa ei ole enää valmistajamerkintöjä jäljellä. Valmistiko Artek lepakkotuolia joskus Suomessa, kun Yhdysvalloissa ensimmäiset tuolit olivat Artek-Pascoen valmistamia? Löysin vanhan tuolin kehikon joskus lapsena vintiltä.
Uusi tuoli on edestä neljä senttiä korkeampi ja takaa seitsemän senttiä matalampi kuin vanha.
Pitää kai laittaa lehteen ilmoitus lepakkotuolin vaihtamisesta. Vanhoja runkoja lienee riittämiin liikenteessä. Joku saa uuden tuolin ja minä saan mukavamman tuolin.
Kaikenlaista tavaraa sitä suvun kätköistä löytyykään. Tällä hetkellä yläkerran aulatilassa nakottaa ilmeisesti vähän aikaa nähnyt seinäkello ja radio. Joku osannee sanoa, että mitä aikaa mahtavat edustaa ja ovatko miten tusinatavaraa? Molemmat ovat ainakin mainioita sisustuselementtejä.
(http://farm8.staticflickr.com/7121/7816194688_6af6b8bf98_c.jpg)
(http://farm9.staticflickr.com/8445/7816228964_e636d59680_b.jpg)
Kyllä tuo kuulostaa ns. aidolta. Eli lisenssillä tehdyltä uudelta tuolilta. Tuollainen on tässäkin taloudessa ollut ja kankaisena. Itselleni mitoitus kaiketi pelasi. En ole koskaan päässyt sitä vanhaa istumaan.
Ok, no kukas nykyiset aidot valmistaa? Knoll se nyt ei ole ainakaan enää nykyisin, vai?
Pitää kai laittaa lehteen ilmoitus lepakkotuolin vaihtamisesta. Vanhoja runkoja lienee riittämiin liikenteessä. Joku saa uuden tuolin ja minä saan mukavamman tuolin.
Mulla löytyy noita runkoja 3-4, koska ovat päällistä niin paljon kestävämpiä. Peräisin 60-luvulta sanoisin, en tiedä valmistajaa.
^Oleellinen kohta viestiäsi on tämä: "niin sen tulisi tuottaa omistajalleen/talon asukkaalle mielihyvää ja nautintoa". Uskoisin kyseessä olevan vain, että lisäsijoitus ja lisäarvo ei vastaa toisiaan ja ihmiset oikeasti viihtyvät ts. saavat mielihyvää ja nautintoaan kodeissaan, joissa sinun mielestäsi ei ole päätä eikä häntää. Uusi telkkari ostetaan koska se houkuttaa tai vanhaan ollaan tyytymättömiä, kalusteisiin luultavasti ei olla.
Toisaalta, on myös hauska kuulla aina niitä perusteluja, että mitä lisäarvoa se uusi telkkari antaa verrattuna siihen edelliseen... Yleensä ne perustelut ovat muuten aika "köppäisiä".
Toisaalta, on myös hauska kuulla aina niitä perusteluja, että mitä lisäarvoa se uusi telkkari antaa verrattuna siihen edelliseen... Yleensä ne perustelut ovat muuten aika "köppäisiä".
Ns. henkilökohtainen mieltymys. Mielestäni perusteet taidelasin hankinnalle ovat "köppäisiä" mutta ei tulisi mieleenkään kyseenalaistaa muiden päätöksiä niiden suhteen.
Muistin juuri, että olen tainnut keskustella täällä kanssasi aiemminkin, muistaakseni viskeistä.
Ihminen joka on vakavasti kiinnostunut taidelasista on jo puoliksi kuollut.
Jes jes jes.....
Muistin juuri, että olen tainnut keskustella täällä kanssasi aiemminkin, muistaakseni viskeistä.
Oliko silloinkin kyse "makuasiosta"?
Hienoja on, mutta joku silti pistää nuo rahat uuten iPhoneen. Ei koe saavansa samalla rahalla yhtä paljon = makuasia. Ei kiistellä makuasioista vaan tosiasioista .. täh?
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat tumppi :) Itse olen saanut äidinmaidon yhteydessä kasvatuksen, joka arvostaa mm. taidetta, kirjoja, antiikkia tai lasiesineitä. Me vaan ollaan vähemmistössä. Ja parempi ettei suututeta enemmistöä.
Tänään sain täydennyksen Harri Koskisen taidelasikokoelmaani, joten olen mielelläni hiljaa ja annan muiden räksyttää samalla kun istuskelen sohvalla ja katselen lasia. Mutta todettakoon että tämä tosiaan makuasia eikä lasi ole sen "hienompi" juttu kuin mikään muukaan mutta satun vain siitä pitämään. Varoituksena niille jotka nyt suunnittelevat lasikeräilijän uraa, tähän jää koukkuun ja paluuta ei ole.
Tämän kertainen tuote oli sarjatuotantoa. Kyseessä Muotka maljakko. Olen koittanut määrätietoisesti hankkia kaiken Harri Koskisen tuotannon, joka sisältää koko Iittalalle tehdyn ArtWorks kokoelman, paljon sarjatuotantoa (viellä tuotannossa olevaa, sekä jo poistunutta), sekä Veninille tehtyjä taidelasisarjoja, ja muutamia aika harvinaisia alkuajan töitä. Myös uniikit Veninille tehdyt teokset ovat olleet kuolauksen kohteena, mutta niiden hinnat ovat olleet liian korkeat.
Harrastukseni alkoi Wirkkalan, Sarpanevan, Frankin ja Stillin taidelasilla, jonka jälkeen aika nopeasti keskityin puhtaasti Koskisen tuotantoon, koska hänen muotokieli puhuttelee itseäni todella paljon.
Nyt kammpailenkin ajatuksen kanssa että myisinkö jotain näitä vanhan kaartin teoksia pois, kun lasia alkaa olla sen verran että niitä on arkistoitu puulaatikoihin varastoon ja kaikki mahdolliset tasaiset pinnat ovat kotona niillä vuorattu.
Tässä aika tyypillinen muotokieli Koskisen tuotannolle. Kyseessä Veninille tehty piensarja. Hinnat liikkuvat koosta riippuen siinä parin tonnin hujakoilla. Eli näilläkin alkaa jo olla hintaa.
Jos Tumppi liikut Tampereen suunnalla niin tule piipahtamaan ensi kuussa avattavaan galleriaani. Voisin kuvitella että sisustus voisi osua joltain osin myös sinun estetiikkaan. Olen keräillyt galleriaan tulevia tuotteita pinterestiin, josta voit vilkaista mitä tuleman pitää. Tilassa myös muut rakenteelliset ratkaisut uskoisin kiinnostavan sinua.
http://pinterest.com/wikstedt/wikstedt-art-gallery/
Hinnat olivat 13-15k€ ja noin puolet myytiin avajaisissa eillen. Viellä oli muutama todella hieno teos vapaana, joten jos jollain tuo summa polttelee taskussa niin suosittelen ehdottomasti!Vittuilekkonä??
Jos Tumppi liikut Tampereen suunnalla niin tule piipahtamaan ensi kuussa avattavaan galleriaani. Voisin kuvitella että sisustus voisi osua joltain osin myös sinun estetiikkaan. Olen keräillyt galleriaan tulevia tuotteita pinterestiin, josta voit vilkaista mitä tuleman pitää. Tilassa myös muut rakenteelliset ratkaisut uskoisin kiinnostavan sinua.
http://pinterest.com/wikstedt/wikstedt-art-gallery/
Kohtuu edullisestikin voi sisustaa ja tällöin ratkaisu ei todellakaan ole Ikea vaan Ikuinen, vanhat käytetyt huonekalut.
Galleria löytyy osoitteesta Hämeenpuisto 31
Katsos vaan, siitä se lähtee.. Onko tuo lattia oikein öljyvahattua lankkua?
Jep, käsin höylätty tammilankku. Epätasaisen pintansa johdosta myös erittäin miellyttävän tuntuinen. Nyt vain sen patinoitumista odotellessa.
...Tilasin jo myös kangaspäällysteistä johtoa ja...
Suosittelen erittäin lämpimästi Tampereella valaisinkorjaamo Vanha pannuhuonetta. Sieltä saa vanhoja osia. Kaupan etuosa on omistettu kaikenlaiselle valaisinromppeelle, joten jos kierrekappale, kytkin, pidike, suutarinlampun paino, tms. puuttuu niin sieltä saa!
Jos jotakuta kiinnostaa niin huutokaupattavana taidekeskus retretin konkurssipesän tavaraa, en mää noista mitän ymmärrä mutta on siellä ainakin Kukkapuron valaisimia: http://www.lainvoima.com/kohde.php?id=2157&pid=20662Vois hommata tuon Lindforssin 21-metrisen lintuveistoksen siirtomaapuutarhatontille pelätiksi.
(http://i1197.photobucket.com/albums/aa426/tabbymark/c7aad6e1.jpg)
Kateellisena; tuo on todella hieno.
Nyt olen vahvasti samassa veneessä Partasudin kanssa. Pienempikin kämppä kyllä riittäisi.
^Mitä tarkoitat aikaansa sidotulla. Tyylillisesti huonekalut edustavat useita eri tyylejä, eri aikakausilta.
Luin hienoa julistetta 30-luvulta jossa puhuttiin monen rakennuksen osalla uusasiallisuudesta.
Onko uusasiallisuus sama kuin funktionalismi?
Tumpille (toki muillekin) kysymys koskien modernia designia. En tunne niin hyvin tyylisuuntia, mutta olen pohtinut tätä löytämättä vastausta. Moderni taide syntyi kutakuinkin samoihin aikoihin kuin nykyisin modernina muotoiluna tunnettu suuntaus (Bauhaussit, Aallot, ym...).
Modernille taiteelle oli tunnusomaista taiteen autonomisuus, jolloin taidetta käsiteltiin enemmänkin itseisarvon kuin välineellisen arvon kautta. Eli tässä iso ristiriita muotoilun suhteen, koska designissa oli juurikin kyse välineellisestä arvosta, tai ainakin näin olen sen ymmärtänyt.
Taiteen puolella ollaan siirrytty modernista taiteesta nykytaiteeseen, jossa tämä taiteen välineellinen arvo on tullut jossain mielessä keskiöön, etäännyttäen autonomian käsitettä sekä taiteen itseisarvoa.
Eli varsinainen kysymys, missä mennään designin suhteen? Onko modernismi jo menneen talven lumia ja onko sen tilalle tullut esim. "nyky" muotoilu tai vastaava, jossa muotoilun lähtökohdat ovat erit kuin modernissa designissa? Ja jos näin on, niin mitkä ovat tämän nykymuotoilun lähtökohdat?
onko esim. nykytaide vain yksi modernismin sisällä oleva virtaus?
Olen juuri viimeistelemässä tutkimusta Aaltoyliopistolle nykytaiteen tuotteistamisesta, viestinnän näkökulmasta, keskittyen suomalaiseen valokuvataiteeseen. Joten aihe jollain tavalla itselläni pinnalla.
Olen taipuvainen eriyttämään modernin taiteen ja nykytaiteen, juurikin tämän fundamentaalisen lähtökohdan takia. Moderni taide oli jollain tavalla kapinallista ja anarkistista, pyrkien irrottautumaan tyystin aikaisemmista tyylisuunnista ja taiteen "säännöistä". Samalla moderni taide linnottautui vahvasti juurikin taiteen autonomian taakse. Eli taidetta käsiteltiin vain sen itseisarvon kautta. Jolloin pyrittiin irrottautumaan mm. kaupallisuuden aiheuttamista vaikutuksista itse taiteeseen. Välittäjäportaan sekä taiteen loppukäyttäjien monipuolistuminen koettiin autonomian madollistavana voimana, koska tällöin ei yksittäiset mesenaatit päässeet vaikuttamaan itse taiteen sisältöön. vrt. esim kirkkojen ja valtion rooli taiteen tilaajana.
Kun taas nykytaiteeseen siirryttäessä taiteen välineellinen arvo on noussut puheenaiheeksi ja pikkuhiljaa myös hyväksytyksi. Eli taide voi olla vain väline taiteentekijän ja sen kokijan välillä, välittäen taiteilijan haluaman vaikuttavuuden, oli se sitten yhteiskunnallinen, poliittinen, tai esimerkiksi terapialähtöinen. Samalla taiteen tekijän ja itse taiteen välinen ero on jossain tapauksissa hämärtynyt, taiteilijan tullessa yhä kiinteämmäksi osaksi itse taidetta.
Tästä voisi kirjoittaa paljonkin mutta oman näkemykseni mukaan taiteen lähtökohdat ovat hyvin erilaiset modernin ja nykytaiteen välillä. Taiteen mediumista sekä sisällöstä löytyy toki paljon yhtymäkohtia mutta tarkemmin tutkittaessa, näissäkin on selkeästi huomattavia eroja.
Mielenkiintoinen aihe tosiaan ja olisi kiva käydä laajemminkin keskustelua designin tulevaisuudesta. Tässähän voisi olla Tumpille hyvä tutkimuskohde, jos viellä "vanhoilla" päivillä intoutuisit koulun penkille ;)
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/suunnittelumme_suunta_10461.html#media=10467 (http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/suunnittelumme_suunta_10461.html#media=10467)
Tuolta kannattaa kuunnella hieno ohjelma suunnittelumme suunnasta 1960 luvulta
Loft-henkisempää tyyliä. Löytyy avonaisia rakenteita ja betonia, sekä lämpimämpää sälekaihdinta ja parkettia. Minun silmääni tuo näyttää ihan hyvältä. Tosin Suomen talvikeleissä tuollaista ei helposti t-paitalämpöisenä saisi pysymään.
Eli varsinainen kysymys, missä mennään designin suhteen? Onko modernismi jo menneen talven lumia ja onko sen tilalle tullut esim. "nyky" muotoilu tai vastaava, jossa muotoilun lähtökohdat ovat erit kuin modernissa designissa?
Täällä mä tapaan istua ja juoda Singaporen swingia ja kuunnella Amerikan möykkärin soittamaa jatsia. Kauniit tytöt tarjoilee viilentäviä juomia. En mä viitti tuolla ulkona yhtään olla kun siellä on ihan ihmeellisiä ihmisiä ja kauheita hajuja. Täällä on magnifique.Kuva on alunperin julkaistu vuonna 1949 kirjassa Décoration de France.
Entäs kirjahyllyt?
Onko muuta kuin Lundiaa, mitä suosittelette? Ensin meinasin tilata parin seinän mitalla Boknäs / Billnäs/ wtf-tyyliä, mutta pari vuotta asiaa sulateltuani idea alkoi etomaan.
Jotain yksinkertaisempaa pitää saada, ja ei lastulevyä. Lasivitriinin halusin aluksi, mutta kaikki näkemäni ovat niin möhkälemäisiä.
Nykyisin meillä on noin 15 erilaista pätkää notkuvia lastulevytuotteita, Ikean kokopuista Lundia-kopiota, antiikkia ja muuta sellaista. Kyllä kai niissäkin Naket ja Jallut pysyvät tallessa, mutta jotain parempaa pitäisi saada.
No itse lähtisin suosittelemaan String- hyllyjärjestelmää
Sanokaapas kuitenkin, vaadinko liikoja, kun minusta näissä ylemmän hintaluokan tuotteissa ei pitäisi käyttää mdf-levyä?
No itse lähtisin suosittelemaan String- hyllyjärjestelmää
Ei pöljemmän näköinen, melkein sait myytyä.
Sanokaapas kuitenkin, vaadinko liikoja, kun minusta näissä ylemmän hintaluokan tuotteissa ei pitäisi käyttää mdf-levyä?
Aikaisemmin tässä säikeessä oli juttua Artekin hinnoista ja olen samaa mieltä, että ne ovat ylihinnoiteltuja käytettyihin materiaaleihin nähden. Alla on kuitenkin muutama vertailulukema kahdelta eri vuodelta, markkasummat on muutettu vuoden 2011 euroihin. Artekin hinnat ovat siis absoluuttisesti nousseet, mutta palkkoihin nähden pysyneet samana tai alentuneet.
Jakkara 60, v. 1951 = 56 € (Artek), vastaa metallityömiehen 12 työtunnin palkkaa v. 1951.
Jakkara 60, v. 2012 = 155 € (Artek), vastaa kaikkien työtekijöiden keskimääräistä 11 työtunnin palkkaa v. 2011.
Pöytä 81B, v. 1951 = 325 € (Artek), vastaa metallityömiehen 68 työtunnin palkkaa v. 1951.
Pöytä 81B, v. 2012 = 630 € (Artek), vastaa kaikkien työtekijöiden keskimääräistä 43 työtunnin palkkaa v. 2011.
Pöytä 90B, v. 1951 = 199 € (Artek), vastaa metallityömiehen 42 työtunnin palkkaa v. 1951.
Pöytä 90B, v. 2012 = 430 € (Artek), vastaa kaikkien työtekijöiden keskimääräistä 29 työtunnin palkkaa v. 2011.
Pöytä 95A, v. 1951 = 384 € (Artek), vastaa metallityömiehen 81 työtunnin palkkaa v. 1951.
Pöytä 95A, v. 2013 = 655 € (Artek), vastaa kaikkien työtekijöiden keskimääräistä 44 työtunnin palkkaa v. 2011.
Hylly 112A, v. 1951 = 63 € (Artek), vastaa metallityömiehen 14 työtunnin palkkaa v. 1951.
Hylly 112A, v. 2012 = 270 € (Artek), vastaa kaikkien työtekijöiden keskimääräistä 19 työtunnin palkkaa v. 2011.
Ihmettelen, että miksi muut valmistajat eivät kopio Artekin vanhoja valmistusmenetelmiä, varsinkin kun Alvar Aallon patentit ovat jo vanhentuneet.
Mikä sulla on tuo keskimääräinen palkka tuossa?
Mutta voin todellakin luvata, että ennen asia oli aivan toisin.. Eli aikoinaan myös käytetyt materiaalit olivat parasta mitä on olemassa. Eli se että niissä on aina käytetty esim. koivua ja mäntyä, eivät itsessään tee materiaaleista sen keskinkertaisempaa, koska todellakin on koivua ja "koivua".
Kyllä Artekilla edelleen on yksinoikeus Aallon kalusteisiin... Vaikka menetelmät ovat sinällään vanhentuneet, on tuotesuoja kuitenkin yhä olemassa. Eli ainakin muotokielen tulisi poiketa todella radikaalisti Aallon muotokielestä.
Artekin 1930-luvun piirustusten mukaan sen pöydissä oli täyttä koivua vain jaloissa. Esimerkiksi pöytätasot olivat vaneria ja linoleumia. Nähdäkseni sekä vaneri että linoleum olivat 30-luvun standardien mukaan "ihan OK", mutta eivät todellakaan massiiviipuun tasoista.
Niin, nyt on kuitenkin hyvä muistaa, että noille laskettu käyttöelinkaarikin on jotain ihan muuta kuin esim. Maskun kalusteilla.. Toki osittain allekirjoitan tuon mitä nykyisiin, HUOM! nykyisiin materiaaleihin tulee. Eli nykyään myös Artek käyttää etelän pikakasvatusmenetelmillä kasvatettua koivua, mäntyä jne. Mutta voin todellakin luvata, että ennen asia oli aivan toisin.. Eli aikoinaan myös käytetyt materiaalit olivat parasta mitä on olemassa. Eli se että niissä on aina käytetty esim. koivua ja mäntyä, eivät itsessään tee materiaaleista sen keskinkertaisempaa, koska todellakin on koivua ja "koivua". Eli esim. vanhoissa Aallon kalusteissa käytetty koivuhan on täysin villinä ja vapaana hitaasti kasvanutta pohjoisen koivua, joka on äärimmäisen tiheäsyistä ja aivan käsittämättömän kestävää esim. taivutukselle. Muun muassa vanhat L-jalat saattavat olla taivutettu suoraan oksan kohdalta! Ja sellainen temppu vaatii parasta puulaatua mitä on yleensä olemassa, vaikka se olisikin "vain" ihan kotoista koivuamme. Toki, yhä edelleen materiaalit ovat kuitenkin ihan jotain muuta kuin perushuonekaluissa. Eli todellakin on koivua ja "koivua". Asiaan vihkiytymättömän on toki vaikea tätä käsittää, mutta eroja yhä edelleen on.
Kyllä Artekilla edelleen on yksinoikeus Aallon kalusteisiin... Vaikka menetelmät ovat sinällään vanhentuneet, on tuotesuoja kuitenkin yhä olemassa. Eli ainakin muotokielen tulisi poiketa todella radikaalisti Aallon muotokielestä. Toisaalta, kaikki sijoittaminen infraan ja koneisiin aiheuttaisi sen että eipä hintaero iso enää olisikaan Artekin kalusteisiin. Eli asia ei ole todellisuudessa ihan noin yksinkertainen... Eli sitä ns. "merkkilisää" ei ihan niin mielettömästi näissä olekaan, vaikka sitä monet toki mielellään itselle+muille uskottelevatkin, kun Artekin hinnat tuntuvatkin äkkiä tarkasteltuna kovilta esim. Maskun hintoihin verrattuna.
Toki meihin kaikkiin on jo siellä äidinmaidossa iskostettu tuo romanttinen mielikuva (tai paremminkin harhakuva) massiivipuun "ylivertaisuudesta".
Pöytä
[...]
Pöytälevyjä valmistetaan monella tavalla. Halvin levy on liimattu kokoon laudoista. - mitä kapeammista, sitä parempi. Tälläisellä levyllä on se paha vika, että laudat kosteusvaihteluista taipuvat, saumat suurenevat ja koko pöytälevy käyristyy.
[...]
Parempi levy on jo sellainen, jossa laudoista valmistetun kehikon päälle on liimattu vanerilevy.
[...]
Muistellessamme, minkälaista kulutusta pöytämme on kestettävä, maksamme siitä ehkä mielellämme hiukan enemmän (n. 30 %) ja vaadimme, että pöytälevy on valmistettu ns. kimpilevystä, joka on erittäin hyvää huonerakennusainetta, että tämä levy on päällystetty ohuilla ristiinliimatuilla puulevyillä, joten levyssä ei näy minkäänlaisia saumoja, että pöytälevyn reunat on myöskin ympäriinsä päällystetty puulistoilla, joten laudan päät eivät missään ole näkyvissä.
Niin, nyt on kuitenkin hyvä muistaa, että noille laskettu käyttöelinkaarikin on jotain ihan muuta kuin esim. Maskun kalusteilla.. Toki osittain allekirjoitan tuon mitä nykyisiin, HUOM! nykyisiin materiaaleihin tulee. Eli nykyään myös Artek käyttää etelän pikakasvatusmenetelmillä kasvatettua koivua, mäntyä jne. Mutta voin todellakin luvata, että ennen asia oli aivan toisin.. Eli aikoinaan myös käytetyt materiaalit olivat parasta mitä on olemassa. Eli se että niissä on aina käytetty esim. koivua ja mäntyä, eivät itsessään tee materiaaleista sen keskinkertaisempaa, koska todellakin on koivua ja "koivua". Eli esim. vanhoissa Aallon kalusteissa käytetty koivuhan on täysin villinä ja vapaana hitaasti kasvanutta pohjoisen koivua, joka on äärimmäisen tiheäsyistä ja aivan käsittämättömän kestävää esim. taivutukselle. Muun muassa vanhat L-jalat saattavat olla taivutettu suoraan oksan kohdalta! Ja sellainen temppu vaatii parasta puulaatua mitä on yleensä olemassa, vaikka se olisikin "vain" ihan kotoista koivuamme. Toki, yhä edelleen materiaalit ovat kuitenkin ihan jotain muuta kuin perushuonekaluissa. Eli todellakin on koivua ja "koivua". Asiaan vihkiytymättömän on toki vaikea tätä käsittää, mutta eroja yhä edelleen on.
Kyllä Artekilla edelleen on yksinoikeus Aallon kalusteisiin... Vaikka menetelmät ovat sinällään vanhentuneet, on tuotesuoja kuitenkin yhä olemassa. Eli ainakin muotokielen tulisi poiketa todella radikaalisti Aallon muotokielestä. Toisaalta, kaikki sijoittaminen infraan ja koneisiin aiheuttaisi sen että eipä hintaero iso enää olisikaan Artekin kalusteisiin. Eli asia ei ole todellisuudessa ihan noin yksinkertainen... Eli sitä ns. "merkkilisää" ei ihan niin mielettömästi näissä olekaan, vaikka sitä monet toki mielellään itselle+muille uskottelevatkin, kun Artekin hinnat tuntuvatkin äkkiä tarkasteltuna kovilta esim. Maskun hintoihin verrattuna.
Eihän nykyisiä kusetushintoja pidä perustella romanttisilla mielikuvilla 30-luvun materiaaleista.
Tuon ylemmän taulukon perusteellahan todennäköinen asiakas maksoi vielä 50-luvulla paremmasta kamasta vähemmän.
^ Paitsi että puu on nykyisin pehmeämpää ja lakat huonompia. Edellinen on väkisinkasvatettua ja kunnon lakat on kielletty. Ja aikanaan mehiläispesää ostaessa karsin maalivirheiden takia kolme yksilöä pois. Kas kun valmistus oli alihankintana muistaakseni Virossa.
Eilen tuli taas törmättyä viime aikoina itseäni ja vaimoani ihmetyttävään ja enenevässä määrin ärsyttävään ilmiöön. Stockmann mainosti ekologisiksi luonnehdittuja kalustemaaleja, jotka mm. hajoavat luonnossa. Saman periaatteen mukaisia huonekalujakin on tullut vastaan viime aikoina. Kaikenlainen ympäristöystävällinen teknologia ja materiaalit ovat toki tervetulleita, mutta tässä mennään pahasti metsään. Eihän huonekalujen pidä maatua helposti, vaan kestää isältä pojalle! Ei niitä tarvitse asbestista tehdä, mutta siinä vaiheessa, kun on hyväksytty ajatus tuolin tai pöydän käyttämisestä vain joitakin vuosia, on mielestäni siirrytty sellaisen barbarian tasolle, että moiseen syyllistyneen ihmisen kohdalla on syytä kyseenalaistaa jo perustavanlaatuiset ihmisoikeudet. En halua kotiini kalusteita, joiden merkittävin ominaisuus on niiden nopea lahoaminen takaisin alkuaineiksi.
Kuten nimim. Falcon Crest totesikin, meidän pitäisi pyrkiä kuluttamaan OIKEASTI ekologisesti, eli panostamalla tuotteen mahdollisimman pitkään elinkaareen, samalla kuitenkaan uhraamatta ympäristöystävällisiä materiaaleja ja valmistusmenetelmiä.
Kaksi on massiivikoivua, yksi vaneria. Kysyn: kannattaako sijoittaa yli 100 € enemmän Artekiin vai ostaisitko esimerkiksi Askon jakkaran?
Artek - Jakkara E60 = 175 € (http://www.artek.fi/fi/products/chairs/11)
Asko - Pia-jakkara = 32 € (http://www.asko.fi/sisustustuotteet/pienhuonekalut/3991/pia-jakkara)
Ikea - FROSTA Jakkara = 8€ (http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/24286205/)
Kuten nimim. Falcon Crest totesikin, meidän pitäisi pyrkiä kuluttamaan OIKEASTI ekologisesti, eli panostamalla tuotteen mahdollisimman pitkään elinkaareen, samalla kuitenkaan uhraamatta ympäristöystävällisiä materiaaleja ja valmistusmenetelmiä.
Samaa mieltä. Vanhempieni Artekit olleet käytössä lähes 30-vuotta ja vieläkin erittäin vahvassa kunnossa. Esimerkiksi monet Ikean kamat näyttävät vuoden parin käytön jälkeen hirveiltä.
Ensinnäkin, jalkojen taivutustekniikka tekee E60:en jaloista suorastaan käsittämättömän solidit ja jäykät. (kun taas Pia ja Frosta nuljuavat uudesta saakka)
Ensinnäkin, jalkojen taivutustekniikka tekee E60:en jaloista suorastaan käsittämättömän solidit ja jäykät. (kun taas Pia ja Frosta nuljuavat uudesta saakka)
Sattumalta minulla on ollut useamman vuosikymmenen kaksi ilmeisesti Askon tekemää nelijalkaista jakkaraa ja ne eivät vieläkään nuljuta.
Aalto on loistava arkkitehti, mutta surkea sisustaja.
^^Aivan karmea sisustus. Aalto on loistava arkkitehti, mutta surkea sisustaja. Joku poikkeuskin on. Enson talossa on hyvia kohtia myös sisustuksen suhteen.
Tuo on jännä paikka, kävin taannoin tutustumassa. Joissain noista asunnon tolpista juoksee vesi katolta viemäriin. Lisäksi kaikki olohuoneen lasiseinät saa vedettyä auki. Tarkoitus on ollut että sisämaisema jatkaa ulkona olevaa kuusimaisemaa. Seiniä ei ilmeisesti ole kuitenkaan avattu koskaan kuin pari kertaa, kun metsiköstä tulee niin paljon hyttysiä sisään.
(http://images.lib.ncsu.edu/des/Size2/NCSULIB-1-NA/1084/89755.jpg?userid=1&username=admin&resolution=2&servertype=JVA&cid=1&iid=NCSULIB&vcid=NA&usergroup=Design_Library-1-Admin&profileid=1)
(http://images.lib.ncsu.edu/des/Size2/NCSULIB-1-NA/1084/89761.jpg?userid=1&username=admin&resolution=2&servertype=JVA&cid=1&iid=NCSULIB&vcid=NA&usergroup=Design_Library-1-Admin&profileid=1)
(http://images.lib.ncsu.edu/des/Size2/NCSULIB-1-NA/1084/89756.jpg?userid=1&username=admin&resolution=2&servertype=JVA&cid=1&iid=NCSULIB&vcid=NA&usergroup=Design_Library-1-Admin&profileid=1)
(http://images.lib.ncsu.edu/des/Size2/NCSULIB-1-NA/1084/89762.jpg?userid=1&username=admin&resolution=2&servertype=JVA&cid=1&iid=NCSULIB&vcid=NA&usergroup=Design_Library-1-Admin&profileid=1)
(http://images.lib.ncsu.edu/des/Size2/NCSULIB-1-NA/1084/89766.jpg?userid=1&username=admin&resolution=2&servertype=JVA&cid=1&iid=NCSULIB&vcid=NA&usergroup=Design_Library-1-Admin&profileid=1)
(http://images.lib.ncsu.edu/des/Size2/NCSULIB-1-NA/1084/89767.jpg?userid=1&username=admin&resolution=2&servertype=JVA&cid=1&iid=NCSULIB&vcid=NA&usergroup=Design_Library-1-Admin&profileid=1)
Kyllähän tuo Aallon pariskunnan jälki vaan omaa silmääni miellyttää.
Seiniä ei ilmeisesti ole kuitenkaan avattu koskaan kuin pari kertaa, kun metsiköstä tulee niin paljon hyttysiä sisään.
Seiniä ei ilmeisesti ole kuitenkaan avattu koskaan kuin pari kertaa, kun metsiköstä tulee niin paljon hyttysiä sisään.
Naurahdin.
Seiniä ei ilmeisesti ole kuitenkaan avattu koskaan kuin pari kertaa, kun metsiköstä tulee niin paljon hyttysiä sisään.
Naurahdin.
Samma här.
Toista ehkä kuitenkin 70 vuotta sitten.
Tuo on jännä paikka, kävin taannoin tutustumassa. Joissain noista asunnon tolpista juoksee vesi katolta viemäriin. Lisäksi kaikki olohuoneen lasiseinät saa vedettyä auki. Tarkoitus on ollut että sisämaisema jatkaa ulkona olevaa kuusimaisemaa. Seiniä ei ilmeisesti ole kuitenkaan avattu koskaan kuin pari kertaa, kun metsiköstä tulee niin paljon hyttysiä sisään.
Jokseenkin laadukas huonekalu on huikean kallis ollakseen taivutettua puuta ja vaneria kiinnitettynä ruuveilla laminaattiin. [...] Nyt lähellä samaa laatua olevia tuotteita saa esimerkiksi Ikeasta murto-osalla Artekin hinnoista.
No itse lähtisin suosittelemaan String- hyllyjärjestelmää
Ei pöljemmän näköinen, melkein sait myytyä.
Sanokaapas kuitenkin, vaadinko liikoja, kun minusta näissä ylemmän hintaluokan tuotteissa ei pitäisi käyttää mdf-levyä?
Päivän Ilta-Sanomissa Marko Paananen puhuu suunsa puhtaaksi Jakkara 60:stä:LainausJokseenkin laadukas huonekalu on huikean kallis ollakseen taivutettua puuta ja vaneria kiinnitettynä ruuveilla laminaattiin. [...] Nyt lähellä samaa laatua olevia tuotteita saa esimerkiksi Ikeasta murto-osalla Artekin hinnoista.
Tumppidollarin paras postaus :DD
Nuo kuvat ovat siis Villa Maireasta Noormarkussa. Ehkä hyttyset diggaa pihan uima-altaasta eikä niinkään metsiköstä. Paljon niitä siellä joka tapauksessa oli.Minäkin kävin tuolla. Ihan kivoja oli, mutta melkoinen Alvar Aalto overdose kyllä tuli.
Meillä on olkkarin nurkassa tällainen:Widdu että on komee!
(http://the189.com/wordpress/wp-content/uploads/2012/04/Ilmari-Tapiovaara-His-Life-and-Works-2.jpg)
Varsin mukava, joskin liukas istuttava.
Erinomaisia vaihtoehtoja toki nuo omatkin ehdotuksesi.
Aallon 406 on kuuluisa kippaaja, kaatuu herkästi eteenpäin. Ostaisin silti, jos ei olisi kissaa...
Widdu että on komee!
Pakko olla Tapiovaara?
Itsellä Tapiovaaraan wanhoja(juurikin tuon värisiä) Domuksia ruokapöydän ympärillä ja toi on ne paritettuna Marvin Gayen musaan!
Uusi sohva mietinnässä ja tällainen Valanti (http://valanti.fi/wordpress/wp-content/uploads/2011/09/Oiva_syv%C3%A4nettiin.jpg) kiikarissa. Muita vastaavia? Tuo Valanti lienee ihan asiallista tekoa?Hyvän näköinen sohva. Tuo on pitkälti, tai täysin, makuasia, että ottaako sohvansa kahdella tai kolmella istuintyynyllä. Samoin jalkojen materiaali ja paksuus.
Uusi sohva mietinnässä ja tällainen Valanti (http://valanti.fi/wordpress/wp-content/uploads/2011/09/Oiva_syv%C3%A4nettiin.jpg) kiikarissa. Muita vastaavia? Tuo Valanti lienee ihan asiallista tekoa?
Uusi sohva mietinnässä ja tällainen Valanti (http://valanti.fi/wordpress/wp-content/uploads/2011/09/Oiva_syv%C3%A4nettiin.jpg) kiikarissa. Muita vastaavia? Tuo Valanti lienee ihan asiallista tekoa?
^
Tuollainen tuli hankittua, vaalean harmaana. Vepsäläisen mallikappale sopuhintaan.
^
Tuollainen tuli hankittua, vaalean harmaana. Vepsäläisen mallikappale sopuhintaan.
Onnittelut!-) Meillä on myös Vepsäläisen mallikappale, myyköhän ne mitään muuta... ;)
Todennäköisesti eivät niillä hinnoilla.
Ilmari Tapiovaara 30/40-lukujen vaihteessa.
Ehdotuksia <500e lukutuoliksi? Pitäisi olla visuaalisesti suhteellisen kevyt, kämppä pyritty pitämään mahdollisimman minimalistisena. Domus lounge olisi unelma, mutta sitä ei opiskelija rahoita edes opintolainalla. Kukkapuron Saturnuksia sillä silmällä katsellut, mutta sopivaa yksilöä ei ole vastaan tepastellut ja visuaalisesti turhan massiivinen muutenkin. Artekin 406 löytyisi about 400e budjettiin, mutta kärsii munattomuudesta aka ei tarpeeksi ruma. Remmituolien hinnat kuntoon nähden turhan kovia. Aito design kiinnostaa.
Ehdotuksia <500e lukutuoliksi? Pitäisi olla visuaalisesti suhteellisen kevyt, kämppä pyritty pitämään mahdollisimman minimalistisena. Domus lounge olisi unelma, mutta sitä ei opiskelija rahoita edes opintolainalla. Kukkapuron Saturnuksia sillä silmällä katsellut, mutta sopivaa yksilöä ei ole vastaan tepastellut ja visuaalisesti turhan massiivinen muutenkin. Artekin 406 löytyisi about 400e budjettiin, mutta kärsii munattomuudesta aka ei tarpeeksi ruma. Remmituolien hinnat kuntoon nähden turhan kovia. Aito design kiinnostaa.
Mites Vitra?
(http://3.bp.blogspot.com/-4lonQ8ez7-g/TzZ2bli_-cI/AAAAAAAAA38/LYiGUbaBjVE/s1600/vitra-eames.jpg)
http://kukkapuro.fi/kukkapuro
Hyvää juttua suunnittelijan tuoleista ja mallien syntyfilosofiasta.
Ei kukaan sattuisi olemaan kiinnostunut tammisesta, mahdollisesti Billnäs-kirjoituspöydästä? Leimoja en löydä ja pöytälevy on pituussuunnassa kokonaan halki. Luultavasti halkeama on liimattavissa jos on tarpeeksi leveät puristimet. Vanhaa KRP:n kalustoa jos sattuisi kertomaan jotain valmistajasta.
Pöytälevyn vaurio on merkillinen, ovatko KRP:n pojat murjoneet rosmon päätä liian ronskisti pöytää vasten?
Ehdotuksia <500e lukutuoliksi? Pitäisi olla visuaalisesti suhteellisen kevyt, kämppä pyritty pitämään mahdollisimman minimalistisena. Domus lounge olisi unelma, mutta sitä ei opiskelija rahoita edes opintolainalla. Kukkapuron Saturnuksia sillä silmällä katsellut, mutta sopivaa yksilöä ei ole vastaan tepastellut ja visuaalisesti turhan massiivinen muutenkin. Artekin 406 löytyisi about 400e budjettiin, mutta kärsii munattomuudesta aka ei tarpeeksi ruma. Remmituolien hinnat kuntoon nähden turhan kovia. Aito design kiinnostaa.
Mites Vitra?
(http://3.bp.blogspot.com/-4lonQ8ez7-g/TzZ2bli_-cI/AAAAAAAAA38/LYiGUbaBjVE/s1600/vitra-eames.jpg)
Työmaalla on pari tuollaista neukkarituoleina. Ei hyvä. Koriste-esineenä ehkä menee mutta tuolina se ei toimi ollenkaan. Hiostava kuin mikä.
Lapset mankuvat säkkituoleja Pukilta.
Ja minähän toimitan.
Onko Lihaville Pojille olemassa asiallisia budjettivaihtoehtoja?
Lapset mankuvat säkkituoleja Pukilta.
Ja minähän toimitan.
Onko Lihaville Pojille olemassa asiallisia budjettivaihtoehtoja?
Mikä on budjetti? Fat Boy:ssa on mukava röhnöttää ja siinä on kiva istua ryhdikkäämminkin. Tai olisi jos ei likaa hylkivä pintamateriaali olisi niin hengittämätöntä että hiki tulee jo pleikkarilla pelaamisesta.
Kiitos! Jugend-tyyliä olen tässä yrittänyt toteuttaa, elementit ovat joko pohjoismaisia tai saksalaisia. Erotuksena tuo seinävaate, joka on hieman arvoitus. Lähinnä ehkä kuitenkin sitten tuota englantilaista Arts and Craftsia kaiketi vaikka siinä on hieman tuota itäisempää tyyliä, esim. unkarilaista.
Kiitos! Jugend-tyyliä olen tässä yrittänyt toteuttaa, elementit ovat joko pohjoismaisia tai saksalaisia. Erotuksena tuo seinävaate, joka on hieman arvoitus. Lähinnä ehkä kuitenkin sitten tuota englantilaista Arts and Craftsia kaiketi vaikka siinä on hieman tuota itäisempää tyyliä, esim. unkarilaista.
Nurkkaovesta/komerosta voisi kuvitella sen palvelijan tulevan siivoamaan, laittamaan tulen takkaan ja tekemään ruokaa :) Lystikkäitä esimerkiksi Kaisaniemessä olevat asunnot joista löytyy se palvelijanhuone/asunto.
Taitaa kaikissa jugend-taloissa olla samanlaisia nämä viritykset. Ja koska tämä on vuokralla oleva kimppakämppä ei ikävä kyllä voi paljon muutoksia tehdä. Haluaisin kyllä kovasti maalata seinään katon rajaan jugend-friisit... Nyt pitää vaan haaveilla.
Katsos vaan.. Sproilylla näyttää olevan todella sielukas koti. Harvinaista nykypäivänä. Nyt pitää kyllä nostaa molemmat peukut pystyyn tuolle.
Apropoo, minkä verran neliöitä ko. asunnossa on? Makuuhuone näyttää ainakin kuvassa suorastaan ruhtinaallisen kokoiselta..
Onpa mahtava huone. Sieltäkö löytyy Kukkapuron työtuolikin, tuosta naamioverkon alta?
Oho, näyttääpä melkein vanhalta tehdasrakennukselta tämä koti. Hyvin avaraa on. Tumppikselle sen verran, että minä kyllä pidän räsymatoista funkis-sisustuksessa, tuovat kivaa ... räsäisyyttä. Mutta silti kyllä ostaisin aitoja mattoja lattiat täyteen ;)
Kiitosta vaan kaikille! On tuolla ihan kiva pojan kanssa pitää juoksukilpailuja, ja hän saa ajella potkuautoillaan (vai mitä ne onkaan) ympäriinsä.
Neliöitä on vajaat 150, noissa ei näy kahta makkaria ja kylppäri/saunaa. Tjaa, multa on kadonnut määritelmä mikä on loft kun sitä tungetaan joka paikkaan, mutta tila on alunperin ollut leipomo -eli kutakuinkin varmaan on.
Meillä on ollut ajatuksena tehdä mahdollisimman simppeli tila, minne voi sitten suht surutta heittää lähes mitä vain -meillä on paljon erilaisia perintökalusteita, poistomyyntikamaa, jne. Minkään sortin sisutuslehtimeininkin ei juuri kiinnosta. Mulla on ehkä sama vaiva kuin miksi parturit ovat kaljuja, itsensä kanssa ei viitsi olla niin tietoisen tyylitietoinen (vaikka suoranaisesti sissari en itse olekaan).
Toi harmaa lattia on betonkia, ja trust me aika karussa kunnossa. Ja noi laatat on tilan alkuperäistä lattiaa. Asuntomme on maantasossa maanvaraisella lattialla, eli se on aika kylmä -siksi mattoja pitää olla aika paljon (ihan puhtaasti esteettisistä syistä niitä voisi kyllä pari ottaa pois). Sinänsä noista matoista olen eri mieltä kanssasi, räsymatot ovat ainoita hienoja mattoja. Ja toi lehmän talja on anoppini lapsuuden lemmikkilehmä.
Ja pientä perseennuolentaa loppuun: Tumppi$ -arvostan todella paljon sun tunteen paloa näissä, ja viski-, asioissa!
Ankaraan funkkiksen tuovat itämaiset matot mielestäni paljon ansaittua pehmeyttä. Maalatulle lautalattialle, vanhaan puutaloon, Blomstedtin kalujen viereen persialaismatto on aivan loistava vaihtoehto.
Tämä kuva on jaetusta olohuoneesta, mutta kuva on jo aika vanha. Jostain kesältä. Kuvassa näkyvä ovi tullaan peittämään seinävaatteella kunhan ensin löytyy sopiva keppi.
Ei se muutenkaan ole vielä tarpeeksi kehittyneessä vaiheessa, että siitä uutta kuvaa kannattaisi ottaa, mutta nämä asiat elää... Ajan kanssa.
Tässä on nyt sitten sitä paljon puhuttua funkista, mutta sitä vähän varhaisempaa ja raskaampaa, eli 30-lukua. Pikkuisen on sekoiteltu myös art decoa sinne tänne.
Pahoittelen, jos kuva on tullut laitettua jo aiemmin. En sitä itse selaamalla löytänyt ainakaan tästä ketjusta.
Ja kyllä, aito kelim taitaa olla se paras funkkikseen.
Tällaiseen törmäsin, näyttäisi olevan Artekin 65 -tuoleja myynnissä. Mitään käryä ei ole siitä onko hintataso järkevä.
http://shop.katkovintage.fi/epages/katkovintage.sf/seca95a4b60c1/?ObjectPath=/Shops/20121124-11092-168768-1/Categories/Huonekalut
(http://journal.beoplay.com/wp-content/uploads/2014/01/bo-home-styling-nick-wooster-01-960x638.jpg) (http://journal.beoplay.com/index.php/2014/01/home-styling-nick-wooster-new-york-city/)
Wooster esittelee residenssiään New Yorkissa. Armeijan telttakankaalla päällystettyä sohvaa ja lentokoneharmaata seinää, paksua puulattiaa ja nykyaikaisia lamppuja. Aika aistillista sanoisin.
En katso kotona työsähköposteja
Kyseessä voi olla ihan dyykkausinnon vähentäminen.Nojuu. Luulisi silti, että vaikka sitten myisi mieluummin. Kyllähän ne varmasti jollekin kelpaisivat.
Aika periaatteellista meininkiä.
Saneerauksissa taitaa olla ennemminkin sääntö eikä poikkeus, että miehet viskoo kaiken lavalle.Kyseessä voi olla ihan dyykkausinnon vähentäminen.Nojuu. Luulisi silti, että vaikka sitten myisi mieluummin. Kyllähän ne varmasti jollekin kelpaisivat.
Aika periaatteellista meininkiä.
Minua ei juuri tuollainen vanerituoli hetkauta, mutta makunsa kullakin.Eihän sitä tarvitse tuoleista tykätä, voihan niitä ajatella ihan setelinippuna, joka revitään ja heitetään roskiin.
Minua ei juuri tuollainen vanerituoli hetkauta, mutta makunsa kullakin.
^perustelemalla tuskin voi makua muuttaa. Käyttäjä ei ottanut kantaa tuolin hyvyyteen.
Mitä kalusteita olit ajatellut?
Jottei itse pääkysymys jää tyystin paitsioon, eli että voiko esim. Kikit sopia yksityiskotiin, niin minä vastaan omasta puolestani että kyllä voi ja vieläpä todella, todella tyylikkäästi kunhan vain kokonaisuus on muuten "hallussa" ja edustaa samankaltaista linjaa.
(http://www.insearchofilmaritapiovaara.com/uploads/2/7/1/9/2719619/8946813_orig.jpg)
No juu, nämä legendaariset modernistit ja funktionalistit olivat tuolloin niin paljon aikaansa edellä, että sitä on oikeastaan jopa mahdotonta tajuta. Moni heistä toki kokikin aluksi todella rajua arvostelua ja suorastaan boikotointia, ellei jopa suoranaista vainoamista. Alati vaihtuvat antiikkiset ja vain yläluokalle tarkoitetut tyylisuunnat saivat kuitenkin kuoliniskunsa nimen omaan näiden modernistien ja funktionalistien vaikutuksesta ja aikaansaannoksista. Asia tuntuu esim. monelle arkkitehtuurin historiaa tuntemattomalle hyvin kaukaiselle ja vieraalle, mutta on hyvin pitkälti juuri näiden herrojen ja rouvien (useita hienoja modernisti- naisiakin löytyy) ansiota, että meidän maailmamme ja muun muassa infrastruktuuri on niinkin kehittynyttä tänä päivänä.
Eivät siis aivan merkityksettömiä lamppuja! Todella hienoja joka tapauksessa.
No juu, nämä legendaariset modernistit ja funktionalistit olivat tuolloin niin paljon aikaansa edellä, että sitä on oikeastaan jopa mahdotonta tajuta. Moni heistä toki kokikin aluksi todella rajua arvostelua ja suorastaan boikotointia, ellei jopa suoranaista vainoamista. Alati vaihtuvat antiikkiset ja vain yläluokalle tarkoitetut tyylisuunnat saivat kuitenkin kuoliniskunsa nimen omaan näiden modernistien ja funktionalistien vaikutuksesta ja aikaansaannoksista. Asia tuntuu esim. monelle arkkitehtuurin historiaa tuntemattomalle hyvin kaukaiselle ja vieraalle, mutta on hyvin pitkälti juuri näiden herrojen ja rouvien (useita hienoja modernisti- naisiakin löytyy) ansiota, että meidän maailmamme ja muun muassa infrastruktuuri on niinkin kehittynyttä tänä päivänä.
Ei sattuisi olemaan muistissa mitään kirjallisia lähteitä tälle? Alkoi jostain syystä asia kiinnostaa hieman.
Laveri 710 hakusessa. Oisko kenelläkään/mistä halavalla? Käytettykin kelpaa.
Älä tee sitä! En ole taas aikoihin nähnyt mitään noin hirveää.
Ei ole tarkoitus loukata. Kyse lienee henkilökohtaisesta traumasta. Artek ei vain pääosin omalla kohdalla toimi. Tosin tietysti siellä on yksittäisiä poikkeuksia.
^Joskin ainoa oikea löytyy Tumppi$:lta.
Pahoitteluni. Yleensä ei tule trollia syötettyä mutta nyt en voinut vastustaa kiusausta.
Aihe on itseasiassa itselleni ajankohtainen sillä juuri rempataan uutta kämppää ja sata kappaletta lisäneliöitä tuo mahdollisuuksia myös uuden sisustuksen suhteen.
Tähän asti päätettyä on Woods Helsingiltä Vallilasta tuleva tamminen ruokapöytä johon Neo by Skovby 92 tuolit ja yläpuolelle 2kpl Louis Poulsen Toldbodeja (155 tai 220). Olkkariin tulee isompi kulma-/divaanisohva Tallinnasta Borg:lta. Kankaat on suomalaista ja päätös valmistupaikasta tuli paitsi hinnan myös täydellisen muokattavuuden takia, lähtökohtana oli valmis sohva mutta jotakuinkin kaikkia mittoja muokattiin meitä varten jonka lisäksi istuimien ja tyynyjen täytteet valittiin sopivan istumistuntuman saavuttamiseksi. Lamppu olisi vielä haussa ja tämän keskustelun innoittamana mietin miltä PH5 näyttäisi olohuoneen pöydän yläpuolella. Asennus tulisi melko lähelle kattoa (30-40cm) joten en tiedä pääseekö kuinka hyvin oikeuksiinsa.
Takkahuoneeseen valikoitui näillä näkymin Interfacen Duna sohva sekä Beat nojatuolit ja vaimon toivomana Normann Copenhagenin Tablo pöytä. Niin ja hifit pääsen toki itse päättämään takkahuoneeseen mutta pitää ensin katsoa kuinka hyvin budjetti on poltettu ennen sitä.
Takkahuoneeseen valikoitui näillä näkymin Interfacen Duna sohva sekä Beat nojatuolit ja vaimon toivomana Normann Copenhagenin Tablo pöytä.
Jos jostain tinkii "tein itse ja säästin" -mielessä, niin tuo laveri olisi itsellä varmaan ensimmäisenä listalla.
L-jalka joo, mutta visuaalisessa (ja todennäköisesti myös funktionaalinen) kate investoinnille on mielestäni pieni.
FJ: Itsellä PH5 keittiössä reilu puoli metriä katosta ja hyvältähän se näyttää. Hienompi olisi matalammalla, mutta vuokrakämpässä valaisinta ei saa sijoitettua keskelle ainoaa järkevää pöydän paikkaa ja siksi on oltava korkealla.
... Kyse lienee henkilökohtaisesta traumasta. Artek ei vain pääosin omalla kohdalla toimi. Tosin tietysti siellä on yksittäisiä poikkeuksia.
Aihe on itseasiassa itselleni ajankohtainen sillä juuri rempataan uutta kämppää ja sata kappaletta lisäneliöitä tuo mahdollisuuksia myös uuden sisustuksen suhteen.
(https://lh4.googleusercontent.com/-Vj0IcoAes8U/Vh_E6zGuekI/AAAAAAAADUg/IxtItWpBY04/s0/Conform%2BTimeout%252C%2B%2BJacobsen%2BEgg%252C%2BEames%2BLounge%252C%2BKukkapuro%2BKaruselli.jpg)
Hain huvikseni kuvat noihin. Vasemmalta ylhäältä myötäpäivään kiertäen Conform, Egg, Karuselli, Eames. Ja hinnat 1730, 5200, 7500, 6200 euroa. Noihin tarvitsee hakea sydänlääkkeitä jos haluaa uutena.
Mites onko tietoa pystyykö Eamesin niskatukea nostamaan? Muissa se ei onnistukaan. Olen jossain vaiheessa elämääni etsinyt elokuvatuolia, mutta kaikissa on se vika, ettei päätä pysty lepuuttamaan tukea vasten, vaan aina selkänoja on liian lyhyt.
(https://lh4.googleusercontent.com/-Vj0IcoAes8U/Vh_E6zGuekI/AAAAAAAADUg/IxtItWpBY04/s0/Conform%2BTimeout%252C%2B%2BJacobsen%2BEgg%252C%2BEames%2BLounge%252C%2BKukkapuro%2BKaruselli.jpg)Tuosta kuvasta ei oikein käy ilmi tuolien kokoerot, Vepsäläisellä Conformin ja Karusellin näkee samanaikaisesti ja ensimmäinen on sirompi. Karuselli on mittojensa puolesta kuin minulle tehty. Conform myös ja sen niskatuki on säädettävissä kätevästi ylös-alas-eteen-taakse, joten se on makaavassa asennossa jopa Karusellia parempi. Karuselli niskatuki on vaimolleni liian alhaalla, mutta Conformin niskatuen ala-asento on hänelle passeli. Coformin puolesta puhuu myös sen laaja materiaalivalikoima. Ainakin testituolin tekniikka toimi hyvin.
Hain huvikseni kuvat noihin. Vasemmalta ylhäältä myötäpäivään kiertäen Conform, Egg, Karuselli, Eames. Ja hinnat 1730, 5200, 7500, 6200 euroa. Noihin tarvitsee hakea sydänlääkkeitä jos haluaa uutena.
Mites onko tietoa pystyykö Eamesin niskatukea nostamaan? Muissa se ei onnistukaan. Olen jossain vaiheessa elämääni etsinyt elokuvatuolia, mutta kaikissa on se vika, ettei päätä pysty lepuuttamaan tukea vasten, vaan aina selkänoja on liian lyhyt.
Sittenhän on vielä olemassa muun muassa meidän "oman pojan" eli Eero Saarisen Womb Chair eli "kohtu".. Sitä valmistaa edelleen Knoll. Tosin, mikäli tila on tiukassa, niin se helposti karsii tuon vaihtoehdoista pois, sillä se vaatii sisustuksellisesti jonkin verran tyhjää tilaa ympärilleen.
Sitten on esim. Hans J. Wegnerin suunnittelema Ox eli "härkä", mutta sellaisen löytämiseen saattaa vierähtää vuosi jos toinenkin ja tämän kanssa on vähän sama juttu, eli sitä tyhjääkin tilaa olisi hyvä ympärillä olla.
Sittenhän on vielä olemassa muun muassa meidän "oman pojan" eli Eero Saarisen Womb Chair eli "kohtu".. Sitä valmistaa edelleen Knoll. Tosin, mikäli tila on tiukassa, niin se helposti karsii tuon vaihtoehdoista pois, sillä se vaatii sisustuksellisesti jonkin verran tyhjää tilaa ympärilleen.
Sitten on esim. Hans J. Wegnerin suunnittelema Ox eli "härkä", mutta sellaisen löytämiseen saattaa vierähtää vuosi jos toinenkin ja tämän kanssa on vähän sama juttu, eli sitä tyhjääkin tilaa olisi hyvä ympärillä olla.
Kirjastona ja TV:n kasteluhuoneena toimiva tila on kyllä suuri, sellainen vajaat 30 neliötä, mutta hieman haastava: ikkunaseinä, kaksi suurta pariovea, 4m hyllyjä, 2,4m kaappeja, kirjoitupöytä, sohva + pöytä, TV, suuri viherkasvi ja julmetun kokoinen jukeboxi. Näiden lisäksi toiminallisuus vaatii vielä mukavan, mutta sirohkon TV-tuolin. Nuo ehdotuksesi ovat hienoja, mutteivat ehkä tuohon paikkaan.
Olin hieman liian ankara, tarkoitin oikeastaan, että pidän Conformin ulkonäöstä enemmän kuin Eamsistä, joka on aivan selvästi ollut pohjana, kun Time Outia on suunniteltu. Time Out on jotenkin vähemmän teknisen näköinen kuin Lounge. Kaikki kuviesi tuolit ovat varmasti aivan huippuja, mutta eivät ehkä ihan natsaa kirjastoomme, jossa ennestään ainoa metalli on jukeboxissa - joka on sinne hieman irrallinen sisustuselementti, mutta sisustamisessa lähtökohtana onkin ollut muut seikat kuin pyrkiminen Avotakan sivuille.
Kerroit ettet pidä Eamesin Lounge- tuolin ulkonäöstä.. Mutta entäpäs Eamesin Aluminium Group tai Soft Pad? Ovat hieman kevyemmän näköisiä ja jonkun verran edukkaampiakin kuin EA 670/671 (eli Lounge+rahi)
Vielä sellainen huomio, että lukutuoliksi Karuselli, Skaala, Remmi ja muut tuolit, joissa on reilusti taakse kallistuva istuma-asento, ovat mielestäni sopimattomia. Yläraajat rasittuvat ikävästi kirjaa tai lehteä kannatellessa tai, jos sen laskee syliin luettavaksi, joutuvat niska ja hartiat koville. Sama vika on Eggissä, koska sen keinumekanismia ei voi lukita yläasentoonsa.
Kukkapurolta hyvä lukutuoli on mielestäni esim. Lepo productsin valmistama Moderno L-67. Nykyisin Artekin valmistaman Karusellin ohella Modernon eri mallit taitavat Avarten konkurssin jälkeen olla ainoat uutena Suomesta saatavat Kukkapuron tuotteet.
Osaako Tumppi$ (tai joku muu) heittää millaiset polttimot tulisi laittaa kun meille tulee nyt olohuone / ruokailutilakokonaisuuteen PH5 olkkarin pöydän yläpuolelle sekä 2kpl Toldbod 155 ruokapöydän yläpuolelle? Kohtuu kirkkaat saisivat olla jotta valoa riittää, tila on 6*8m jossa toinen lyhyt seinä koko matkalta ikkunaa ja toisella pitkällä sivulla suurimmaksi osaksi avoin keittiösyvennys jossa toki myös oma valaistus.
No niin, Conformin Timeout tilattu. Kahdeksan viikon toimitusaika. Rahilla, spekseillämme, kuljetuksella ja nahanhoitoaineella kampanjahinnaksi (rahi ilmaiseksi) muodostui 1.880 euroa.No niin, tuoli saapui kaksi viikkoa luvattua aiemmin. Hyvin toimii mukavuutensa puolesta (torkahdin heti ensitestillä), mutta sisustuksellisesti ei niinkään. No, se ei ole sinänsä tuolin vika vaan huoneen kalustuksellinen linjattomuus.
Haluaisin tämän tyyppisen häkkyrän seinälle:
(http://fondalashay.com/blog/images/post/calendar-wall-flip-clock-272x300.jpg)
Mikä olisi laatuvalmistaja/se originaali?
Naapurin puusepän tekemät porraslaatikot, kuvasta tulee mieleen että nämä rakennettiin jonkun keikarin kotiin, mutta kenen? Muistaakseni kohde oli eteläsuomessa. Galleriassa paljonkin kuvia koska Tapsa teki kohteeseen aika paljon eri puusepän töitä, muistaakseni eteinen, vessa ja keittiö ainakin.
https://www.facebook.com/www.puuhuonenurminen.fi/photos/pb.140648782664952.-2207520000.1450608292./753092604753897/?type=3&theater
Todella hyvän näköinen puun tekstuuri noissa viiluissa.
Viilu on jalavaa, mitä käytettiin vielä melko yleisesti 1950-luvulla, mutta väistyi tiikin ja mahongin tieltä 1960-luvulla.
(http://partasuti.fi/kuvat/011399.jpg) (http://partasuti.fi/kuvat/011399.jpg) | (http://partasuti.fi/kuvat/011400.jpg) (http://partasuti.fi/kuvat/011400.jpg) |
Samaa mieltä. Talon pitäisi ulkoisesta vastata sisäilmettä ja minusta siinä ulkopuolessa on eniten sitä feikki-ilmiön vaaraa.Tätä samaa olen itsekin miettinyt. Ulkopuolikin tietysti pyrittäisiin tekemään mahdollisimman perinteitä kunnioittavaan tyyliin. Peltikatot, rapattu kiviseinä pastellivärillä, sekä ikkunoiden ympärille betonikoristeet.
Kiinnostaisi päivittää keittiön ilmettä Eero Saarisen Tulppaani-tuoleilla ja -pöydällä. Onko kellään kokemusta, kuinka kuusi tuolia mahtuu pöydän ympärille? Tai pikemminkin miten kuusi henkilöä mahtuu pöydän ympärille syömään?
No tuota, sehän on täysin kiinni siitä pöydän ja ruokailutilan koosta.
Toinen vaihtoehto on lähetystyä talotehtaita ja heidän suunnittelijoitaan, ja pyytää heiltä ehdotuksia tuo julkisivun muokkaamiseen. Jos talon peruspohja pysyy samana, voi tuota julkkaria muokata aika vapaasti ja silloin siitä on mahdollista saada haluamansa (tietysti budjetin rajoissa).Juuri tämän kaltaista ratkaisua olen pitänyt parhaana vaihtoehtona. Yksityiskohtiin pitäisi kiinnittää paljon huomiota ja niihin varmasti uppoaisi jonkun verran rahaa. Uskoisin kyllä, että vielä nykypäivänä klassisen tyylinen talo olisi toteutettavissa ilman, että se aiheuttaisi suunnatonta myötähäpeää. Käsintehdyt hieman epätasaiset ikkunalasit, messinkiset pukinsarvihilat oviin ja ikkunoihin, pensselillä maalatut massiivipeiliovet ja valurautapatterit. Jos kaiken tekisi kunnon materiaaleista ja talon pinnat käsittelisi niin, että siinä näkyy käden jälki, voisi lopputulos olla hyvän näköinen. Tällaisessa toiveessa ainakin elän.
Pohjaratkaisu ei kuitenkaan katso aikakautta, jos ei ota huomioon näitä nykyisiä avokeittiötä.
Toinen vaihtoehto on lähetystyä talotehtaita ja heidän suunnittelijoitaan, ja pyytää heiltä ehdotuksia tuo julkisivun muokkaamiseen. Jos talon peruspohja pysyy samana, voi tuota julkkaria muokata aika vapaasti ja silloin siitä on mahdollista saada haluamansa (tietysti budjetin rajoissa).Juuri tämän kaltaista ratkaisua olen pitänyt parhaana vaihtoehtona. Yksityiskohtiin pitäisi kiinnittää paljon huomiota ja niihin varmasti uppoaisi jonkun verran rahaa. Uskoisin kyllä, että vielä nykypäivänä klassisen tyylinen talo olisi toteutettavissa ilman, että se aiheuttaisi suunnatonta myötähäpeää. Käsintehdyt hieman epätasaiset ikkunalasit, messinkiset pukinsarvihilat oviin ja ikkunoihin, pensselillä maalatut massiivipeiliovet ja valurautapatterit. Jos kaiken tekisi kunnon materiaaleista ja talon pinnat käsittelisi niin, että siinä näkyy käden jälki, voisi lopputulos olla hyvän näköinen. Tällaisessa toiveessa ainakin elän.
Pohjaratkaisu ei kuitenkaan katso aikakautta, jos ei ota huomioon näitä nykyisiä avokeittiötä.
Jep, riskiä on. En ole henkilökohtaisesti nähnyt vielä yhtäkään kuvailemani kaltaista taloa, jossa oltaisiin mielestäni onnistuttu riittävän hyvin. Enkä myöskään haluaisi rakentaa väkisin teennäistä taloa, jos kaikki muut pitäisivät sitä rumana.Toinen vaihtoehto on lähetystyä talotehtaita ja heidän suunnittelijoitaan, ja pyytää heiltä ehdotuksia tuo julkisivun muokkaamiseen. Jos talon peruspohja pysyy samana, voi tuota julkkaria muokata aika vapaasti ja silloin siitä on mahdollista saada haluamansa (tietysti budjetin rajoissa).Juuri tämän kaltaista ratkaisua olen pitänyt parhaana vaihtoehtona. Yksityiskohtiin pitäisi kiinnittää paljon huomiota ja niihin varmasti uppoaisi jonkun verran rahaa. Uskoisin kyllä, että vielä nykypäivänä klassisen tyylinen talo olisi toteutettavissa ilman, että se aiheuttaisi suunnatonta myötähäpeää. Käsintehdyt hieman epätasaiset ikkunalasit, messinkiset pukinsarvihilat oviin ja ikkunoihin, pensselillä maalatut massiivipeiliovet ja valurautapatterit. Jos kaiken tekisi kunnon materiaaleista ja talon pinnat käsittelisi niin, että siinä näkyy käden jälki, voisi lopputulos olla hyvän näköinen. Tällaisessa toiveessa ainakin elän.
Pohjaratkaisu ei kuitenkaan katso aikakautta, jos ei ota huomioon näitä nykyisiä avokeittiötä.
Kaikkihan on mahdollista. Etenkin jos taloudellisia rajoitteita ei ole. Tärkeintähän on se, että itse on tyytyväinen siihen mitä lopulta saa. Riskinä kaavailuissasi on helposti se, että lopputulos on tyylikäs kuin venäläisen oligarkin datsha.
Koska tuossa aiemmin mainitset budjetin, niin oletan että taloudelliset reunaehdot ovat olemassa. Rakentaminen ja rakennuttaminen on nykyään kallista huvia ja tulet kyllä huomaamaan, että kaavailemasi vaihtoehdot ovat sellaisia, että niiden tarjoajat osaavat kyllä hinnoittelun.
Ennen kuin etenet, kannattaa tarkkaan miettiä mitä haluat ja mihin rahkeet riiittävät.
Tahdotteko siis jotakin vanhaa tyylisuuntaa edustavan talon vaiko vain jotakin muuta kuin modernistisen kuution?Mieluiten haluaisimme 1900-luvun alun tyylisen kivitalon. Oikeasti vanha olisi autenttisuutensa ja patinan takia optimaalisempi, mutta sellaisia ei oikein ole tarjolla. Suurin osa vanhoista kivitaloista on kerrostaloja, mutta me haluamme ehdottomasti omakotitalon.
Ensimmäisessä tapauksessa minusta ainoalta oikealta ratkaisulta kuulostaa vanhan talon ostaminen.
Jälkimmäisessä taas vaihtoehtoina näen vanhan talon tai arkkitehdin suunnitteleman uuden talon, joka ei ole kopio vanhasta mutta voi lainata sitä ja ammentaa siitä ollen kuitenkin selvästi oman aikakautensa tuote tai jopa edelläkävijä. Tässä tietysti on kaksi ongelmaa: hinta ja oikean arkkitehdin löytäminen.
Tämä on siis oma tapani ajatella asiaa. Teidän tapanne voi olla toinen.
Tarkoitin 120cm pöytää. Onko siitä edes muita kokoja ruokapöytänä?
No 120cm pöytä on toki optimi neljälle tuolille, mutta ilman muuta "hätätilanteessa" kuusikin menee vielä. Tosin silloin eivät tuolit kärsi missään nimessä olla käsinojallisia Tulppaaneja. Tulppaani pöytäähän löytyy todella montaa eri kokoa myös ruokapöytänä. Aikojen saatossa sitä on taidettu valmistaa 75-300cm väliltä ovaalin muotoisena ja pyöreänä. Tällä hetkellä pyöreänä valmistetaan 90cm, 105cm, 120cm, 135cm ja 150cm. Ovaalin muotoisena ruokapöydät ovat pituudeltaan 195cm ja 240cm. 135 senttisen pöydän ympärille menee kuusi tuolia jo varsin mukavasti ja aivan heittämällä. 150cm on sitten pyöreänä jo aika jäätävän kokoinen pöytä ns. tavalliseen kotiin. Toki sellainen "varotuksen" sana pitää antaa, että mikäli mielessäsi on tuliterä aito Knollin valmistama Tulppaani, niin hienoimmilla kansivaihtoehdoilla (erilaiset marmorit) liikutaan siellä kymppitonnin hujakoilla. Meinaan vaan että hintaero on sitten melkoisen dramaattinen laminaatin ja marmorin välillä. Joka tapauksessa yksi maailman hienoimmista pöydistä mitä on kuunaan valmistettu.
Vilkaise toki valmistajan kotisivuja: http://www.knoll.com/design-plan/products/by-brand/knollstudio/dining-and-cafe-tables
Kiitos vinkeistä! Ajatuksena olisi itseasiassa bongata matto ajan kanssa ja mahdollisesti käytettynä huutokaupasta tms. Onko hyviä vinkkejä mainitsemiesi asioiden opetteluun (solmut, tiheys)?Itämainen matto. Mitä ottaa huomioon kun sellaista hankkii?
No ihan ensiksi opettele erottamaan aito käsin solmittu matto koneella tehdystä. Tämän jälkeen opettele erottamaan kaksi yleisintä solmutyyppiä toisistaan eli persialainen solmu ja turkkilainen solmu, sillä solmutyyppi määrittää karkeasti maton valmistusalueen. (Vaatii joskus aika harjaantuneen silmän muttei ole missään nimessä mahdotonta) kolmanneksi opettele laskemaan maton solmutiheys. Neljänneksi tutustu maa- ja aluekohtaisiin eroihin ja ominaispiirteisiin. Viidenneksi älä usko hurjiin alennuksiin netissä, koska yleensä se alennushinta on vasta oikea ovh. josta tinkaaminen pitäisi aloittaa. Kuudentena, mutta tärkeimpänä asiana maltti on valttia tässäkin kohtaa ja vaivan näkeminen sekä aiheen opiskelu voi olla parhaimmillaan kymmenien tuhansien eurojen arvoista tietoa.
Työtuoli hakusessa - onko hyviä ehdotuksia? Pitäisi olla säädettävä korkeus ja pyörät alla, mutta tällä kriteeristöllä kaikki näyttää aika kurjilta toimistotuoleilta.
En tietenkään tiedä sinun talouden tulotasoa mutta kannattanee kuitenkin visusti miettiä onko noin 20k€:n (jos siis meinaat hienoimpia matskuja siihen pöydän kanteen) sijoittaminen tässä kohtaa sen kanssa balanssissa.. Olkoonkin että Tulppaani- ryhmä on toki parasta ja hienointa mitä rahalla saa. Voin nimittäin luvata, että uutena noista on turha kovin kummoisia alennuksia odottaa. Eli kyllähän Tulppaanisetti jos mikä on järkevintä hankkia ilman muuta käytettynä. Tuoleja ja pöytiä meillä Suomessakin liikkuu keskimäärin sen pari-kolme settiä vuodessa ja hienonkin setin hinta kuudella tuolilla -tai vaikka erikseen pöytä ja tuolit ostettuna- jää kuitenkin alle kymppitonniin. Tietysti, vaivan näkeminen on hieman suurempi kuin käveltäessä Vepsäläisen tai espan Artekin ovesta sisään ja vaatii pitkää pinnaa sekä kärsivällisyyttä, mutta voin myös luvata että löydön ja niin sanotusti sen "juuri sinun setin" osuessa kohdalle myös siitä saatu tyydytys ja ilo ovat ihan eri luokkaa kuin tilauksen tekeminen tietokoneella sieluttoman keskustelun päätteeksi jossain huonekaluliikkeessä, ja samalla ne esineet saavat aivan toisenlaisen merkityksen kuin että "nehän ovat vain kalusteet jotka uusitaan muutaman vuoden välein aina kun akka kyllästyy edellisiin".Kuten nimimerkistä voi päätellä, olen kiinnostunut vanhoista tavaroista. Valitettavasti muovi ei vanhene yhtä kauniisti kuin nahka ja puu, siksi en harkitse käytettyjä tuotteita tässä tapauksessa.
No nimimerkistä voisi myös päätellä että nimenomaan aidosti vanha tavara kiinnostaisi.. Eihän uusissa Vepsäläiseltä tilatuissa Tulppaaneissa ole muuta vanhaa kuin niiden suunnitteluvuosi. Kukin toki tyylillään, mutta aidoista tulppaaneista puhuttaessa kannattaa tietenkin unohtaa ne lukuisat halvat lujitemuoviset näköiskopiot ja huoltoasematuolit 70- luvulta. Nimittäin ehdoissa Eero Saarisen suunnittelemissa ja Knollin valmistamissa Tulppaaneissa istuinosa on pirun kestävää ja sitkeää lasikuitua ja jalat ovat maalattua huippulaadukasta alumiinia joka kestää väsymättä kovaakin käyttöä helposti useita sukupolvia. Eli varsin kauniisti nekin ikääntyvät ellei kyseessä ole selkeitä/isoja vaurioita.
Saanko muuten kysyä, että oletko koskaan nähnyt vanhaa mutta hyväkuntoista Tulppaaniryhmää livenä? (ja siis varmasti aitoa Knollin valmistamaa) Kannattaa myös muistaa ettei se uusi ryhmäkään ole uusi kuin hetken ajan. Funtsippas asiaa myös näin; vaikka pystyisitkin laittamaan sen 20k€ uuteen ruokailuryhmään kiinni, niin investoimalla sen sijaan käytettyyn settiin esim. 6-10k€ jäisi tuosta 20k€:sta 10-14k€ jäljelle ja tuolla säästyneellä pääomalla saisi vaikkapa juhlaillallisia varten pöytähopeat+tyylikkään juhla-astiaston ja vielä öljyvärimaalauksenkin seinälle siihen mahdolliseen loppuelämän ruokailutilaan..
Mistä kannattaisi lähteä kirjahyllyä hakemaan? Askot ja iskut tuntuvat tarjoavan aika paljon vitriinejä, mutteivät avohyllyjä, joita haluaisimme mieluummin. Mitä sanotte Lundiasta vai suosivatko tekijämiehet jotain muita merkkejä? Rahaa nyt en viitsisi kohtuuttomia summia panna hyllyyn, mutta laadusta ja pitkästä elinkaaresta olen valmis maksamaan.
Meillä on Lundiaa työhuoneessa ja vihernurkassa, siis molemmat pois yleisestä näkyvyydestä. Lundia on sentään puuta, mutta kuusta tai mäntyä, siis pehmeää, ja se tummuu aikaa myöden. Nykyän sitä saanee kuultovaalena jne., joka ehkä paremmin säilyy saman värisenä.
Mutta ehdotus: puuseppä Virosta, hyllykkö lehtipuusta just mittojen mukaan ja omaan tyylin.
Boknäs ja vastaavat taitaa olla lastulevyä, kuten Ikea.Oma ja tuttujeni Boknäsit ovat kyllä täyspuuta.
Boknäs ja vastaavat taitaa olla lastulevyä, kuten Ikea.Oma ja tuttujeni Boknäsit ovat kyllä täyspuuta.
Kokosinpa taas Lundiat. "Laatu ilahduttaa kauan sen jälkeen, kun hankintahinta on jo unohtunut." Sain siitä innostuksen laadukkaiden nojatuolien hankintaan. Haussa siis kaksi kappaletta tuoleja.Artek 402. Itsellä toiminut hyvin. Mukavan tukeva suhteessa melko kepeään olemukseen. Käytettyjäkin liikkuu.
Haluaisin niiden olevan kevyet sekä massan että etenkin olemuksen suhteen. Selkänoja voisi olla matala. En halua lattiaan asti tai ympäristöön pullistelevia tuoleja. Tuolit tulevat melko ahtaaseen tilaan, joten kompakti koko on tarpeen.
Kauneus on katsojan silmässä, mutta en pane pahakseni iätöntä muotoilua. Joku klassikko voisi olla ratkaisu, mutta hurjaa design-lisää en ole kiinnostunut maksamaan. Käytetty on varteenotettava vaihtoehto.
Tuoleissa istuttaisiin seurustelemassa ja lukemassa. En hae makailutuoleja, mutta toki tuolin pitää ensisijaisesti toimia oikeassa käyttötarkoituksessaan ja olla mukava.
Ehdotuksia?
Oma ikuinen "märkä uni" on Wegnerin PP Möblerille suunnittelema työtuoli PP 502. Käytettynä niitä ei liiku juuri koskaan pl. maailman huippuhuutokaupat ja uuden hinta taitaa huidella jossain 16K€:n tietämillä.
Niin, mainitsin tuon Bingin tehdäkseni selväksi, että tietoni kyseisestä tuolista rajoittuvat muutamaan kuvaan eli hinta voi olla ihan perusteltukin, mutta kuvan perusteella ensimmäinen ajatus oli, että nyt taitaa hinnassa olla tavallista reippaammin ilmaa.
Totta kai esim. PP Möblerin tai vaikkapa Artekin valmistamissa esineissä on sitä ilmaa ja katetta, koska kyseessä on kuitenkin yritykset jotka pyrkivät tekemään tuotteillaan voittoa. Tuossakaan ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Ihan saman tekee esim. Ikea ja Masku. Ainoa ero vaan on se, että noiden kahden ensimmäisen yrityksen esineet ovat suunnitelleet maailman merkittävimpiin arkkitehteihin ja suunnittelijoihin lukeutuneet henkilöt jotka ovat usein suunnitteleet merkittävimpiä esineitään jopa vuosikausia.
^ Oletko ihan vakavasti sitä mieltä, että esineet joiden elinkaari on suunniteltu kestämään yksityiskäyttöä koko ihmisen eliniän ajan ja julkisien tilojen todella kuluttavaa käyttöä parhaimmillaan sitäkin pari vuosikymmentä, pitäisi saada samaan hintaan kuin esim. Ikean tai Maskun 5 vuoden elinkaariajattelulla valmistettua kamaa?
Eli on aivan lapsellista alkaa vertaamaan sen kestävyyttä tuoliin, jonka suunnittelun lähtökohtana EI todellakaan ole olleet tuberkuloosin runtelemat potilaat ja heidän hengittämisen helpottaminen ko. tuolin avulla niin kuin on ollut tuoli nro. 41:en eli alias "Paimio- tuolin" kohdalla. Entä, onko meillä mitään näyttöä tuon Ikean tuolin kestävyydestä? Noh, Paimio tuolin kestävyydestä meillä puolestaan on näyttöä noin 85:n vuoden ajalta... Eli eiköhän lopeteta tämä keskustelu, jooko... Ettet nyt ihan nolaisi itseäsi.
Sitä paitsi jälleen tuo sinun lapsellinen ja absurdi vertaus ontuu ja pahasti, koska verrataksesi Ikean Poäng- tuolia johonkin Alvar Aallon suunnittelemaan kalusteeseen, tulisi sinun ottaa vertailukohdaksi A401, josta tuo "ping pong" on kopioitu. Ja voin muuten todellakin luvata, että se on ollut jonkun teollisuuslaitoksen lämpökattilan polttoaineena jo vuosikymmeniä aikaisemmin siinä vaiheessa kun vanhoista originaaleista A401:sta maksetaan viisinumeroisia summia... Tarkastellaan mieluummin vasta sitten, kumpiko lopulta maksoi tuolistaan enemmän ja kummanko tuolin hinnassa oli ostohetkellä sitä "ilmaa" lopulta enemmän ;)
Suuri osa vuosikymmeniä sitten suunnitteluiden design-huonekalujen hinnoista on nykyään "ilmaa", esimerkiksi Aarnion pallotuoli maksoi 1960-luvun lopussa nykyrahaan muutettuna 1300 euroa (ovh. 6000 €). Samoin Aallon seinähylly 112A maksoi tuolloin 25 euroa, nykyään 350 €.Jotta hintamuutos hahmottuisi paremmin, mitkä markkamääräiset hinnat olivat 60-luvun lopussa? 1969 keskituntipalkka oli 5,18mk/h ja 2015 16,47€/h. On kuvaavampaa laskea, montako tuntia keskipalkalla piti työskennellä saadakseen ostettua tuotteen. Toki verot jms. jäävät tässä vertailussa huomioimatta.
Jotta hintamuutos hahmottuisi paremmin, mitkä markkamääräiset hinnat olivat 60-luvun lopussa? 1969 keskituntipalkka oli 5,18mk/h ja 2015 16,47€/h. On kuvaavampaa laskea, montako tuntia keskipalkalla piti työskennellä saadakseen ostettua tuotteen. Toki verot jms. jäävät tässä vertailussa huomioimatta.
Jotta hintamuutos hahmottuisi paremmin, mitkä markkamääräiset hinnat olivat 60-luvun lopussa? 1969 keskituntipalkka oli 5,18mk/h ja 2015 16,47€/h. On kuvaavampaa laskea, montako tuntia keskipalkalla piti työskennellä saadakseen ostettua tuotteen. Toki verot jms. jäävät tässä vertailussa huomioimatta.
Yleensä keskipalkan mukaan laskeminen on suositeltavampaa mikäli suurin osa tuotteen hinnasta muodostuu palkoista eikä materiaaleista. Tälläisiä tuotteita ovat esimerkiksi vaatteet sekä kengät. Muuten kannattaa käyttää Tilastokeskuksen elinkustannusindeksiä minkä mukaan yllä olevat hinnat on laskettu. Nähdäkseni pallotuolissa lasikuitu ja tarvittavat muotit muodosti suuren osan sen kokonaishinnasta vuonna 1969.
Pallotuolin ohjevähittäishinta oli 1875 markkaa vuonna 1969 ja vastavasti Aallon seinähyllyn lakattuna 36,50 markkaa. Suomen tilastolliset vuosikirjat eivät ilmoita koko Suomen keskituntiansioita kyseisenä vuonna, olet ilmeisesti saanut 5,18 mk/h Suomen Pankin rahanarvolaskurista ("työmiehen tuntipalkka")? Vuosikirjojen mukaan yksityisen sektorin teollisuustyöntekijäin keskiansiot olivat keskimäärin 5,09 mk/h vuonna 1969. Tilastokeskuksen StatFin-tietokannan mukaan yksityisen sektorin tuntipalkkaisten ansiot vuonna 2015 olivat keskimäärin 17,22 € tunnissa.
Keskipalkan mukaan laskettuna pallotuoli maksoi vuoden 2015 rahassa 6233 euroa eli hieman enemmän kuin sen nykyinen ohjevähittäishinta. Aallon seinähylly maksoi vastaavasti 121 € vuoden 2015 rahassa eli kolmanneksen ohjevähittäishinnasta. Yleisesti asuminen ja käsintehdyt tuotteet olivat suhteellisen halpoja 1960-luvulla elinkustannusindeksiin nähden, mutta esimerkiksi elektroniikka ja autot ovat nykyään paljon halvempia sekä parempi kuin tuolloin.
Omat suosikit väreissä ovat ruskea ja todella, todella hieno punainen. (yhden ruskeavöisen olen muuten myynytkin aikoinaan foorumin laatutorilla)Olen tämän tuolin ostaja ja täytyy sanoa, että tuoli on loistava. Toisen käsinojan liitoksen liimasin jossain vaiheessa, ei siis ollut rikki, mutta liimauksethan ajan mittaan usein pettävät.
Artek on todennäköisesti tuottanut voittoa omistajilleen jo vuodesta 1935 lähtien, koska se on vielä toiminnassa.Artek näyttäisi käyvän läpi vaikeita aikoja. Liikevaihto on supistunut ja viime vuonna kertyi 15 miljoonan liikevaihdolla rumat 1,3 miljoonaa tappiota. Viimeisin voitollinen tilikausi oli 2012.
...minulle on myöskään aivan turha tulla esittämään...Tämä olet onnistunut tuomaan hyvin esille.
Stockmann Ornon vuoden 1964 hinnaston mukaan lisenssituotettu Poul Henningsenin PH 5 maksoi tuolloin 50 cm koossa 140 markkaa väristä riippumatta. Vastaavasti Yki Nummen "Lokki" maksoi tuolloin 116 markkaa (50 cm) tai 164 markkaa (70 cm). Tilastokeskus ilmoittaa vuonna 1964 teollisuustyöväen (miesten) keskituntipalkaksi 3,31 markkaa. Käyttäen jälleen 17,22 € keskituntipalkkaa vuodelle 2015, PH 5:n hinta vastaisi 728 € ja "Lokin" 603 € tai 853 € koosta riippuen. Rahanarvonkertointa käyttäen PH 5:n hinta olisi 265 € ja "Lokin" 219/311 €.Mielenkiintoinen hintavertailu. Jotenkin tuntuu, että nykyinen hintaero on oikeampi kuin tuo 60-luvun ero. Eikös Lokki ollut välillä poissa tuotannosta? PH5-valaisin on kai ollut tuotannossa katkeamatta?
PH 5:n hinta verkkokaupoissa näyttää liikkuvan 600-650 € tienoilla sekä "Lokin" vastaavasti 200/250 €.
Eikös Lokki ollut välillä poissa tuotannosta? PH5-valaisin on kai ollut tuotannossa katkeamatta?
30 päivän jäähy useaan eri henkilöön kohdistuvista purkauksista.
Kuinka paljon kiinnostavaa tietoa menetetäänkään, kun keskustelukyky on tällä tasolla....minulle on myöskään aivan turha tulla esittämään...Tämä olet onnistunut tuomaan hyvin esille.
Minulla on myös tuo PH5 ja monia muita vintage-designesineitä. Olen hankintoihin pääasiassa oikein tyytyväinen, mutta suhtaudun asiaan vähemmällä kiihkolla.
Stockmann Ornon vuoden 1964 hinnaston mukaan lisenssituotettu Poul Henningsenin PH 5 maksoi tuolloin 50 cm koossa 140 markkaa väristä riippumatta. Vastaavasti Yki Nummen "Lokki" maksoi tuolloin 116 markkaa (50 cm) tai 164 markkaa (70 cm). Tilastokeskus ilmoittaa vuonna 1964 teollisuustyöväen (miesten) keskituntipalkaksi 3,31 markkaa. Käyttäen jälleen 17,22 € keskituntipalkkaa vuodelle 2015, PH 5:n hinta vastaisi 728 € ja "Lokin" 603 € tai 853 € koosta riippuen. Rahanarvonkertointa käyttäen PH 5:n hinta olisi 265 € ja "Lokin" 219/311 €.Mielenkiintoinen hintavertailu. Jotenkin tuntuu, että nykyinen hintaero on oikeampi kuin tuo 60-luvun ero. Eikös Lokki ollut välillä poissa tuotannosta? PH5-valaisin on kai ollut tuotannossa katkeamatta?
PH 5:n hinta verkkokaupoissa näyttää liikkuvan 600-650 € tienoilla sekä "Lokin" vastaavasti 200/250 €.
Ikävästi kiinnostava ja detaljipitoinen keskustelu päätyi jäähyyn.Tumppi$:n kaksi viimeisintä viestiä eivät enää tuoneet itse aiheeseen mitään sisältöä.
Itse tein kelolankuista kesäkeittiööni pöydän jotta sain riittävän ison ja tukevan ja halusin rustiikkista ulkonäköä myös. Tosin pöytä on myös painava joten vastaus ei nyt palvele sinua :)
En löytänyt tälle kysymykselle parempaakaan lankaa:
Rakennan mökille kesäkeittiön, johon tulee muun muassa puilla lämmitettävät grilli ja pizzauuni. Rakennus on kokonaan katettu, kaksi seinistä on umpinaisia ja muut kaksi kokonaan avautuvia lasiseiniä. Rakennusta ei eristetä, mutta säteilylämmittimet sinne asennan.
Hakusessa olisi 200 x 80 suuruinen ruokapöytä, siihen kuusi käsinojatonta tuolia ja kaksi käsinojallista tuolia isännälle ja emännälle. Kalusteet voivat olla uusia, teetettyjä tai käytettyjä ja tyylinä rustiikki. Ne eivät saa olla kovin painavia, sillä kalusto nostetaan kauniina kesäpäivänä ulos terassille. Ehdotuksia?
Mitenkäs tämä ? http://www.kainby1925.com/
Vuokrakämpässä moniin asioihin ei voi vaikuttaa, vaan niiden kanssa on vain elettävä. Tällaisia ovat tässä tapauksessa esim punainen (vanhan roosan ja terrakotan väliltä) tehosteseinä ja kattovalaisimien ripustuspaikat, jotka sijoittuvat siten, etten saa ruokapöydän päälle toivomaani riippuvalaisinta.
Toi alimman kuvan 'kireä' sivuveto on aikast hieno. Noi roikotukset kärsii vähän sisustuslehti-inflaatiosta.
Vuokrakämpässä moniin asioihin ei voi vaikuttaa, vaan niiden kanssa on vain elettävä. Tällaisia ovat tässä tapauksessa esim punainen (vanhan roosan ja terrakotan väliltä) tehosteseinä ja kattovalaisimien ripustuspaikat, jotka sijoittuvat siten, etten saa ruokapöydän päälle toivomaani riippuvalaisinta.
Itselläni on Pantonin S-tuolit saunan pukuhuoneessa, enkä ole tuntenut kylmyyttä edes paljasta p-tä vasten..
Muistakaa tämä, jos Tumppi kaupittelee Pantonin S-tuoleja.
Onko olemassa kohtalaisen kevyen näköisiä ja ajattoman tyylikkäitä kahdeksan hengen ruokaryhmiä?
Ihastuin Eames DSW tuoleihin samalla sekunnilla kun istuin sellaiseen. Ostin heti sellaiset.
Aniharvassa jos yleensä missään asunnossa tai talossa kaikki valaisinpaikat ovat tismalleen oikeassa kohdassa kulloiseenkin tarpeeseen, joten siirtokoukku on aivan peruskauraa ja täysin hyväksyttävä keino. Pelkkää koukkua siirtämällä valaisimen saa aina prikuulleen kohdilleen, vaikka huonejärjestys, tai huoneen- tahi siellä olevan valaisimen käyttötarkoitus muuttuisi jatkossa kuinka paljon tahansa. Tanska on tässäkin asiassa mallimaa, missä myös kattovalaisimien pistorasiat/sähköpisteet ovat seinässä. (pienet hyvin siistit pistorasiat seinän yläreunassa, aivan katon rajassa) Näin seuraavatkin asunnon tai talon asukkaat saavat laitettua valaisimensa juuri haluamaansa kohtaan, eivätkä ole orjallisesti sidottuja keskellä kattoa olevaan sähköpisteeseen.
pari selventävää kuvaa:
(http://www.museo-opas.fi/sites/default/files/styles/museo-slide-nocrop/public/museum/Aalto_House_living.jpg?itok=F0dba4T2)
(http://www.luca-inc.com/cms/wp-content/uploads/2010/04/09_PH.jpg)
Tuossa vielä tuo Tanskan malli kattopistorasioista:
(http://files.guidedanmark.org/files/382/172855_Finn_Juhls_hus_Fotograf_Anders_Sune_Berg.jpg?qfix)
(http://aconstellationjournal.com/wp-content/uploads/2015/07/aconstellation-denmark-finnjuhlhouse3.jpg)
Olisiko kellään muuten tietoa missä Eamesin Lounge Chairia voisi käydä koeistumassa? Ihan joka liikkeessä sitä ei tunnetusti ole. Tampereella esim.?
Kävin Vepsäläisellä koeistumassa muutaman nojatuolin.
Kovasti hehkutetussa Eamesissa (https://www.vepsalainen.com/fi/eames-lounge--nojatuoli/) selkänojan yläosa (tai niskatuki) painaa kehoa eteenpäin eikä tuoli ole kovin mukava istua. Ehkä lyhyemmät tai vartaloltaan toisenmuotoiset istuvat siinä paremmin. Pehmusteet olivat myös aika ohuet. Istuin muuten sen suuremman.
Timeout (https://www.vepsalainen.com/fi/conform-timeout-nojatuoli/) oli selvästi mukavampi. Siinä saisi myös niskatukea ylöspäin.
Re-Vive (https://www.vepsalainen.com/fi/natuzzi-re-vive-quilted--nojatuoli/) jäi koeistumatta, mutta ulkomuodon perusteella näyttää kotoisalta.
Kovin monta muuta nojatuolia ei taidakaan olla markkinoilla.
Kävin Vepsäläisellä koeistumassa muutaman nojatuolin.
(http://www.natuzzi.com/italia/uploads/categoriesfront/categoria_78/Re-vive-58baab9ecb7493.jpg)
Kovasti hehkutetussa Eamesissa (https://www.vepsalainen.com/fi/eames-lounge--nojatuoli/) selkänojan yläosa (tai niskatuki) painaa kehoa eteenpäin eikä tuoli ole kovin mukava istua. Ehkä lyhyemmät tai vartaloltaan toisenmuotoiset istuvat siinä paremmin. Pehmusteet olivat myös aika ohuet. Istuin muuten sen suuremman.
Timeout (https://www.vepsalainen.com/fi/conform-timeout-nojatuoli/) oli selvästi mukavampi. Siinä saisi myös niskatukea ylöspäin.
Re-Vive (https://www.vepsalainen.com/fi/natuzzi-re-vive-quilted--nojatuoli/) jäi koeistumatta, mutta ulkomuodon perusteella näyttää kotoisalta.
Kovin monta muuta nojatuolia ei taidakaan olla markkinoilla.
Tarkoitus on laittaa kaksi samanlaista valaisinta samalla korkeudelle pyödän keskilinjalle.
Sähkömies neuvoi vaihtamaan pitkät johdot, jotka vedetään kattorasialle. Rasian kanneksi vaihdetaan peitelaatta, jonka reiästä johdot vedetään sisään ja kytketään.
Kaikissa valaisimissa ei johtoa niin vain vaihdeta. Lampunkantaa ei välttämättä ole suunniteltu avattavaksi rikkomatta. Lampunkantoja kuitenkin löytyy tarvikkeina ihan kuluttajille suunnatuista liikkeistä. Menee siis askarteluksi tai on muuten oltava tarkkana että valaisin sallii johdonvaihdon.
Lyhytelokuvia:
Suomalainen muoto (1960). - Komea värilyhytelokuva suomalaisesta taideteollisuudesta 1960-luvun alussa. Suomen Taideteollisuusyhdistyksen tilaama dokumentti esittelee neljä suomalaista taiteilijaa uransa huipulla: muotoilija Bertel Gardberg, tekstiilitaiteililija Dora Jung, muotoilija Kaj Franck ja muotoilija Timo Sarpaneva. Suomalainen muoto on aikansa moderni lyhytelokuva, joka on rytmitetty erinomaisesti säveltäjä Tauno Marttisen musiikkiin. (https://www.elavamuisti.fi/aikajana/suomalainen-muoto)
Triennale (1957). - Kuvia Milanon XI:n Triennalen näyttelyalueesta ja erityisesti Suomen osastosta. (https://www.elavamuisti.fi/aikajana/triennale)
Ajatus vanhasta curtainside-merikontista muunnettuna huvilakäyttöön kiinnostelee. Liukulasiovilla saisi terassista oleskelutilaa ja sopivaan ilmastoon toteutettuna tällainen voisi toimia jopa offgridinä, jos katto+aurinkolippa on täynnä aurinkopaneelia.
^ Spotit kattoon, tai vaihtoehtoisesti pinta-asennettavat Flosin Wan- valaisimet (spotti toki sekin) ja tuohon ikkunoiden väliin yksi kappale Joko Poulsenin/Henningsenin PH 2/1 wall, tai Flosin IC wall... Ja mikäli nuo ovat liian ulottuvia/ulkonevia, niin sitten Flosin/ Tobia Scarpan Foglio.
Tai sitten jos haluaa hieman askarrella itse, niin miten olisi hieman japanilaista/itämaista henkeä... Eli pari-kolme pitkää loisteputkivalaisinta kattoon ja niiden suojaksi japanilaista shoji- paperia rimakehyksiin pingotettuna..
Eli vähän niin kuin Fallingwater- tyyliin:
https://www.google.fi/search?hl=fi&biw=1920&bih=990&tbm=isch&sa=1&ei=0QueXPakJsr16QS8rr-wBQ&q=fallingwater+lightning&oq=fallingwater+lightning&gs_l=img.3...86055.102522..103112...3.0..0.66.1333.24......0....1..gws-wiz-img.....0..0i67j0j0i30j0i19j0i5i30i19j0i8i30i19.T4d9yA2_5EM#imgrc=tfZ_RBrKDu_flM:
Mistä kannattaisi etsiä lakanoita? Hgin kantakaupunki tai verkko. Satiini kuluu mutta sileys on miellyttävää. Onko kokemuksia pellavasta?
(https://i.postimg.cc/tCCRdM3n/09-D01-DA6-6668-421-D-8685-B48078-D2-CA9-C.jpg)
Kotiteatteri sai päivityksen. Kaksi Sressless Mayfair tuolia. Eivät ehkä parhaimman näköiset kys. firmalta mutta mukavimmat itselleni.
Tuoleissa luetaan, katsotaan telkkaria, kuunnellaan musiikkia. Joten pakko mennä 90% mukavuus/10% ulkonäkö painotuksella. Eikä turhaan. Vanhoissa kotiteatterituoleissa piti käännellä, liikkua vähän väliä koska paikat alkoivat puutumaan. Katselin 2,5 tunnin leffan näissä ja huomasin leffan jälkeen että olen tuskin liikkunut koko leffan aikana.(https://i.postimg.cc/tCCRdM3n/09-D01-DA6-6668-421-D-8685-B48078-D2-CA9-C.jpg)
Kotiteatteri sai päivityksen. Kaksi Sressless Mayfair tuolia. Eivät ehkä parhaimman näköiset kys. firmalta mutta mukavimmat itselleni.
Sehän noissa on, kumpaa painottaa: mukavuutta vai ulkoasua.
(http://partasuti.fi/kuvat/rf.jpg) (http://partasuti.fi/kuvat/rf.jpg)
Netistä tarttui tällainen kuvapari, joka edustaa ilmeisesti Mid-century modernism -tyylisuuntaa. On toisin sanoen tehty siellä 1950-luvun tienoilla. On sinänsä jännää kuinka kuvataan kuinka tulevaisuudellista elämä tulevaisuudessa on, mutta edelleen katsellaan mustavalkoisia televisiolähetyksiä. Eikö ajatusmaailma taipunut elektroniikassa sen pitemmälle?
https://www.youtube.com/watch?v=6Mws1c9JhCI (https://www.youtube.com/watch?v=6Mws1c9JhCI)
HouzzTV:n tuotanto kertoo kuinka käytöstä poistetusta ladosta on tehty asunto. Kun Yhdysvalloista puhutaan, on lato iso. Vaikka huonekorkeus on paikoin valtava, on sisälle tehty muutamia tasoja, joilla lievennetään suurta tilaa sekä pieniä soppia, joihin voi vetäytyä.
Ladon alkuperäiset sisäkattorakenteet haluttiin jättää ennalleen ja mietin heti minkälaiset talvet Ohiossa on ihan lämmityskulujen mukaan. Ratkaisu oli rakentaa erillinen katto olemassaolevan päälle, jolloin tukipuut pysyttiin jättämään sellaiseksi.
Ihan mielenkiintoinen asunto.
Haksahdin vielä kybermaanantain viimeisinä tunteina tilaamaan sisustusbloggareiden suosikin, marenkiturausta muistuttavan Vita Carmina valaisimen. Mautonta, mutta mitä siitä. Tälle en povaa elämää jälkipolvien kodeissa. Riittää, että nautin siitä nyt.
(https://www.black-by-design.co.uk/images/umage-vita-lighting-carmina-pendant-light-shade-white-p1362-3505_image.jpg)
Onko Mooin Random Light tuttu? Toimii yksin ja ryhmässä.
Luin sairaalassa jotain sisustuslehteä ja siinä oli maininta Kukkapuron Remmi-tuolista. Tuossa yksi versio siitä.
https://www.modeo.fi/tuotteet/remmi-tuoli-817h-1k-3/ (https://www.modeo.fi/tuotteet/remmi-tuoli-817h-1k-3/)
Samaisessa lehdessä sanottiin, että Kukkapuro epäitsekkäästi suunnitteli tuolin itselleen, ja kun hänellä oli pitkä selkä ja lyhyet jalat, oli lopputulos tuoli korkealla selkänojalla. Tuollainen voisi sopia itsellenikin, onkohan noita koeistuttavana jossain? Hinta ei olisi liian kallis.
Tarkoittaako tarjouspyyntöjen olemassaolo, että vihko on melkein jo auki?
Kävin koeistumassa Lounge Chairin. Stockmannin keskustassa on se pienempi versio, mutta Vepsäläisellä Kehä-III:n varrella se isompi. Sekään ei sopinut vartalolleni. On todettava tässä vaiheessa, että selkänojan yläosa osuu huonoon kohtaan ja työntää lapaluista ylävartaloa hieman eteenpäin eikä tee istuma-asennosta hyvää. Myöskään pehmusteet eivät ole riittävän pehmeät.
Totean tässä vaiheessa, että jättäydyn Eames-kisasta pois. Herää myös kysymys onko tulevaisuus enää elämisen arvoinen kun nojatuolia ei löydy.
Onko niin, että Munan keinumekanismia ei voi lukita? Kerran kävin heidän liikkeessään Kampissa katsomassa sitä enkä keksinyt, miten keinun saa lukittua. Kysyin myyjältä ja tämä vastasi, ettei sitä voi lukita. Jos todella on näin, kyseessä on poikkeuksellisen surkea esitys.
Luin huvikseni ketjun läpi. Paljon hyvää keskustelua vuosien varrella, myös tiukkaa vääntöä aidosta designista ja funktionalismin olemuksesta.
Minua kiinnostaisi nimimerkki Tumppi$:in kokemukset nyt näin pidemmältä ajalta. Luonnehdit taannoin, että sinulle sisustaminen on pitkä prosessi, joka ei välttämättä koskaan tule valmiiksi. Ehkä mielessä taustalla on kuitenkin jonkinainen lopputulos, täydellisen valmis sisustus. Millainen tuo matka on ollut tähän mennessä? Oletko tehnyt hyviä löytöjä jotka vieläkin tuntuvat hyviltä? Onko tullut "huteja"? Onko mieli tai maku ajan kuluessa yhtään muuttunut?
Pakko sen verran tähän leijua että pari viikkoa olen nyt Lounge Chairissa pötkötelly ja onhan se ihanata.
Kiitos! Materiaaliksi valikoitui Santos palisander mustalla premium- nahalla ja mustalla jalalla. Pitkään arvoin sen suklaan ruskean nahan kanssa, mutta totesin että musta toimii lopulta paremmin kodissani. Toinen jahkailun paikka oli jalan väri, kirkas oli aivan loppusuoralle asti ykkönen, mutta päädyin sitten kuitenkin mustaan alkuperäiselle tyylille uskollisena. Kyllähän se täytyi ottomaani myös ottaa, nehän ovat luodut toisilleen. Nivalan laatukalusteesta hankin. Loistava palvelu kaikin puolin ja kotiin tuotiin henkilökohtaisesti olohuoneeseen saakka, vaikka etäisyyttä paikkakunnalle on täältä reilusti.
Itse istun Askon Harlekiinissa. Pidän sen muotoilun keveydestä sekä siitä, että sen alta siivoaminen on helppoa. Löhöilytuoli se ei ole, mutta mukava lukemiseen ja seurusteluun.
(https://www.asko.fi/tuotteet/uploaded/images/1272x1176_png/harlekiini_lepotuoli_culture_kitti_jalka_tumma.png)
[...]
Pidän silmiä jatkuvasti auki Ekornes Stressless tuolin varalta. Se on niin törkeä lehmänläjä, että se on jo jotenkin hieno.
(https://images.furnituredealer.net/img/products%2Fstressless_by_ekornes%2Fcolor%2Fstressless%20ruby_1258415%20paloma%20taupe%20brn-b9yr6g01pvkgkjjpzxormfw.jpg)