Esimerkiksi professori Klinge on mainio esimerkki siitä, minkälaista jälkeä syntyy kun herrasmies noudattaa 1900-luvun alkupuolen tapakulttuuria vielä 2000-luvulla. Muuatta tv-kuvaajaa hän ei edes suostunut kättelemään, koska kuvaaja itse lähestyi häntä kättelyaikeissa. Melkoisen jäykkää.
Toinen seikka on, että professori Klinge tekee tavoista, sivistyksestä ja pukeutumisestaan ison numeron nostaen itsensä itsetehtyyn norsunluutorniin. Noista vanhoista professoreista tulee mieleen myös valtiosääntöoikeuden professori Mikael Hidén. Molempien kanssa olen ollut mukana hankkeissa ja suurin ero on, että siinä missä Klinge korostaa asennettaan niin Hidén on se mitä on tekemättä asiasta numeroa saati etenkään halveksumatta muita.
Minusta jälkimmäinen on kunnioitettavaa.
Herrasmies on herrasmies ja muiden tehtävä on huomata se. Herrasmiehen tehtävä ei ole kertoa muille olevansa herrasmies, saati muistuttaa muiden olevan sivistymätöntä rahvasta.
Olettaisin täällä olevan oikeustieteellisen nykyisiä tai entisiä opiskelijoita, jotka voinet kertoa jotta onko tämä edelleen Hidénin päivittäinen "univormu":