Keikarin foorumi
Keikari => Vapaa sana => Aiheen aloitti: Co-re - 12.07.12 - klo:12:21
-
Tuli mieleen tuosta Jamin jutusta Tan-värisiin Loake Cannoneihin liittyen, että onko muut saaneet tyrmääviä tai huvittavan jyrkkiä kommentteja vaatevalinnoistaan tai mielipiteistään puolisoltaan tai muilta ihmisiltä nettipalstojen ulkopuolella? Oma vaimoni on aika tarkka siitä mitä päälleen pistää mutta ei yleensä ole katsonut asiakseen kritisoida pukeutumistani, ilmeisesti lähinnä syystä, että laatu on ollut kohtuullista tai edes riittävää mutta pari kertaa on tullut aika suoraa kommenttia. Viimeksi sattui huvittava tilanne kun vedin Stockmannilla niskaan sandstonen värisen Barbour A7:n McQueen-maalia ja ensimmäinen kommentti oli: "Ihan karsea, valmiiksi paskaisen näköinen" ja vieressä ostoksilla oleva pariskuntakin repesi nauramaan. Josks on tullut myös palautetta upslaakien mitoista tyyliin: "Jos ei nuo hipsterikäänteet lähde, saat kävellä yksin kaupungille".
Miten on, onko tullut ns. vastapalloon?
Jamin viesti:
Sain lopulta omanikin haettua. Vaikuttavat erittäin hyviltä, juuri sitä mitä pitikin.
Emännän arvion etukäteen arvasinkin kun halusi nähdä mitä tällä kertaa ostin.
"Oliko tuo ainoa väri ja malli mitä oli tarjolla?" "Ihan vi*** rumat" :D
Emäntä ei tykkää yleensä ruskeasta väristä oikein missään, eikä erityisesti vaaleasta. Tuplamunkitkin tökkii sillä pahasti vastaan.
-
Kyllä puolisolta noita tyrmäyksiä on tullut. Olen kuitenkin itsepintainen näissä asioissa, enkä ala epäilemään omaa makuani heti ensimmäisestä soraäänestä.
Tupsuavokkaat saivat täystyrmäyksen kotona, kun ne ilmestyivät hyllyyn. Syynä oli kuulemma tupsujen naisellisuus, jolle ei kuitenkaan löytynyt mitään perusteluita. Nyttemmin, kun puoliso on tottunut näkemään tupsuavokkaita käytössä, mielipide on muuttunut hyväksyväksi.
Ehkä pahin tyrmäys tuli pitkään ja harkinnalla kasaamalleni rennolle iltajuhla-asulle, joka koostui laivastonsinisestä samettitakista, sammaleenvihreästä samettisolmukkeesta, black watch -ruutuhousuista ja mustista oxfordeista. "Etkö sä voi koskaan pukeutua normaalisti"-kommentin kohdalla päädyin vaihtamaan päälleni tumman puvun ja jonkin mitäänsanomattoman solmion - ikään kuin mielenosoitukseksi. (Paras vaihtoehto olisi ollut hakea kirpparilta jotain normaalia: kaksi kokoa liian iso, musta Dressman-puku, musta kauluspaita, kiiltävän hopeinen muovisolmio ja kärjestä kuluneet turvakengät.) Tuo irroitteleva, samettipainotteinen asukokonaisuus on kuitenkin ollut käytössäni myöhemmin ja se on saanut osakseen myös puolison hyväksynnän.
-
Miten on, onko tullut ns. vastapalloon?
"Turun gorillan" hengessä vaimo pihalle jos yrittää.
-
Eraalta 65vee brittiesimiehelta tuli kerran palautteena:
"I don't believe the mild eccentricity that you like to affect displays the gravitas that traditional Australian business clients such as xxx expect from us."
Muuten ei ole hirveasti soraaania koti- tai tyoelamassa tullut.
-
Tuo lienee brittimielessä jo aika vakavaa kettuilua.
Mikä "eksentrisyys" herätti noin vahvan reaktion?
-
Kokeileppa joskus sanoa vaimokkeelle, että "sä näytät aika läskiltä noissa housuissa" tai, että "toi mekko on muuten tosi ruma," ja katso mitä tapahtuu. Itselleni ei tulisi moinen mieleenkään. Koska en katso asiakseni arvostella naiseni pukeutumista, niin odotan, että minullekkaan ei ruveta kuittailemaan satunnaisista ylilyönneistä. En ole mikään "keep them hoes' in check"-karju, mutta joillekkin jannuille tekisi mieli suositella snadia skarppaamista.
-
Tuo lienee brittimielessä jo aika vakavaa kettuilua.
Mikä "eksentrisyys" herätti noin vahvan reaktion?
veikkaan etta oli muu kuin tumma puku ja etta sen vaihtaa paivittain. Se oli mielenkiintoinen kaveri muutenkin.
-
Ahaha. Repeäminen. Viikon postaus.
Saan paskaa vaimolta vaatteisiin liittyen. Kohta mennään kesälomalla mun duuniin hakemaan saapuneita loafereita. Arvatkaa miten se reagoi, kun sanon, että ostin kahdet :)
-
Ahaha. Repeäminen. Viikon postaus.
Saan paskaa vaimolta vaatteisiin liittyen. Kohta mennään kesälomalla mun duuniin hakemaan saapuneita loafereita. Arvatkaa miten se reagoi, kun sanon, että ostin kahdet :)
Ihmettelin kovasti kun vaimoni ei napissut yhtään Uunottajalta ostamistani Churchseista. Liekö osuutta asiaan sillä, että hän pisti päälle tonnin vaihtokoneiden jälkeen uuteen ompelukoneeseen ja saumuriin.
-
.
-
Cannonit tyrmättiin kuvien perusteella aika täysin ja samalla hieman kyseenalaistettiin tarve hankkia taas yhdet ruskeat kengät. Sinänsä melko yllättävää, koska kuten aiemmin mainitsin ei mitään soraääniä ole tullut.
Parin päivän käytön jälkeen vaimo kuitenkin myönsi, että ovathan ne aika tyylikkäät. No viime viikolla ostin Sebagon purkkarit, mutta niistäkin on päästy jo yli :)
-
Äiteeltä tuli kommenttia italialaistyyppisestä lahkeen pituudesta. Olen kuulemma liian lyhyet housut ostanut.
Töissä jos yrittää pukeutua siististi niin välittömästi tulee kommenttia tyyliin "oletko menossa tänään johonkin, kun olet oikein kauluspaidan laittanut".
Kumpikaan ei sinällään mitään tyrmäyksiä, mutta kertoo omalla tavallaan ympäristön asennoitumisesta pukeutumistyylin parantamiseen.
-
Eraalta 65vee brittiesimiehelta tuli kerran palautteena:
"I don't believe the mild eccentricity that you like to affect displays the gravitas that traditional Australian business clients such as xxx expect from us."
Tuo on melkoisen vahva mielipide kulttuurissa, jossa You might want to consider doing it in a different way. pomon suusta tarkoittaa lähinnä Muuta tapojasi, tai saat potkut.
-
Nojaa, ei mun mielestä aussikulttuuri (olkoonkin että.sanojana oli britti) nyt ihan sellaista ole. Tuo oli mielestäni melko hienotunteista.
-
Töissä jos yrittää pukeutua siististi niin välittömästi tulee kommenttia tyyliin "oletko menossa tänään johonkin, kun olet oikein kauluspaidan laittanut".
Mä saan tämän tyylistä kommenttia (sellaista ootpas laittanu) asiakkailta... Se vähän häiritsee, kun se tarkoittaa, että silloin on ylipukeutunut.
-
Periaatteessa joo, mutta toisaalta olen pyrkinyt ottamaan sen kohteliaisuutena, sillä se, että joku kommentoi pukeutumistasi tuolla tavalla tarkoittaa yleensä Suomessa sitä, että setti on melkolailla mallillaan.
Itse olen pyrkinyt nostamaan työpaikan tasoa pukeutumisen suhteen, ja mielestäni vähän jopa onnistunut siinä, sillä nykyään näkee toisillakin välillä jopa kauluspaitoja... Irtotakkeja ei ole vielä näkynyt, joten työsarkaa on vielä.
-
Britit pyrkivät viimeiseen asti olemaan loukkaamatta toisia ja ovat siksi kiertoilmaisujen taitureita.
Such an interesting idea voi tarkoittaa jotain aivan muuta, kuin suora käännös antaisi ymmärtää.
-
Brittiparlamentin jäsenelle taito herjata täysin harmittomin sanoin on ylpeydenaihe...
-
Tyrwhittin liikkeessä tuli vanhempi Brittimies ihmettelemään aukinaisten kaulusnappien tarkoitusta ja kysyi lopulta: "is that considered proper in Finland?"
-
Minkä itse ottaisin melkoisena loukkauksena. Tuohon voisi mielestäni jo melkein tokaista "go fukatsuka yo self". "Please".
Melko ylimielistä! Jos olisi ollut myyjä, ei CT saisi enää jatkossa sterlingeitäni.
-
Kannattaa Lh olla tarkkana, saatoit päästä The London Loungen tai The Fedora Loungen inhotusketjuun.
Mitäs vastasit tälle herrasmiehelle?
-
Työporukassa komentoivat pukeutumistani toisinaan professorimaiseksi, jos menen duuniin tweedtakissa ja muissa vermeissä. Mikä sinänsä on ihan ok, ja perusteltua myös.
Faija muistaa aina mainita homokengistä jos on pennyt tai bucksit jalassa. Ei paljoa haittaa, kuittaan aina takaisin jotain nihkeetä sen Eccoista. Sitten kummatkin nauraa paskaisesti päälle.
-
Mitäs vastasit tälle herrasmiehelle?
Eiköhän tuosta herrasmies adjektiivista voi tuollaisen pentuilun jälkeen jo luopua, oli millainen fabu hyvänsä.
-
Eraalta 65vee brittiesimiehelta tuli kerran palautteena:
"I don't believe the mild eccentricity that you like to affect displays the gravitas that traditional Australian business clients such as xxx expect from us."
Tuo on melkoisen vahva mielipide kulttuurissa, jossa You might want to consider doing it in a different way. pomon suusta tarkoittaa lähinnä Muuta tapojasi, tai saat potkut.
Britit pyrkivät viimeiseen asti olemaan loukkaamatta toisia ja ovat siksi kiertoilmaisujen taitureita.
Such an interesting idea voi tarkoittaa jotain aivan muuta, kuin suora käännös antaisi ymmärtää.
Meidan alalla kylla puhutaan yleensa suoraan, muut tekstit hanelta tulivat harvinaisenkin selkeasti -seka hyvat etta pahat. Sanoisin etta syyna tuossa oli myos ikapolvien, tyoskentelytapojen ja osaamisalueen erot, jotka han kanavoi siihen etta on nuorehko kaveri joka vielapa kayttaa puhdasta paitaa ja erivarisia pukuja.
Hieman offtopiccina mutta esimieskansalaisuuksista loytyy hauskoja kliseita, saksalaiselta ja suomalaiselta tulee yleensa palautetta vain jos ei ole positiivista, italialaiset haslaavat ja istuvat kauan toimistolla tekemalla tehottomuutta, samoin aussit ehka viela pienemmalla struktuurilla tyoskentelyssaan. Mikromanageeraamisessa kauheimpia ovat nuoret jenkit ja usein britit. Parhaimmat esimiehet loytyvat usein Euroopan pienemmista jarkimaista: Belgia, Hollanti, Itavalta, Ruotsi ja Suomi. Kulttuurierot ovat kylla mielenkiintoisia, vaikka tyopaikallani yrityksen tyoskentelykulttuuri niita hieman tasoittaa.
Ja varmaankin kaikki miehet ketka elavat heterosuhteessa tietavat mita "such an interesting idea" tarkoittaa oikeasti.
-
Brittiläinen understatement asettuu usein jonnekkin kohteliaisuuden ja vittuilun välimaastoon.
"Understatement is still in the air. It is not just a speciality of the English sense of humour; it is a way of life. When gales uproot trees and sweep away roofs of houses, you should remark that it is 'a bit blowy.' I have just been listening to a man who got lost in a forest abroad for a week and was scrutinised by hungry wolves, smacking their lips. Was he terrified? - asked the television interviewer, obviously a man of Italian origin. The man replied that on the seventh day, when there were no rescuers in sight and the sixth hungry wolf joined the pack, he 'got a bit worried.' Yesterday, a man in charge of a home where 600 old people lived, which was found to be a fire risk where all the inhabitants might burn to death, admitted: 'I may have a problem.'"
(George Mikes, How to Be a Brit. Penguin, 1986)
Understatementin tunnistaa yleensä siitä, että käytetään laatusanoja "bit", "rather" tai "quite."
-
Eikös tuo Tuukan esimiehen "mild" mahdu myös mukaan.
Pukeutumisessahan understatement on vastavoima ranskalaiselle riikinkukkoudelle.
Maltillisesti pukeutuen välttyy kansan kohahtaessa turhilta ylilyönneiltä kuten
lyhtypylväiltä.
-
Minkä itse ottaisin melkoisena loukkauksena. Tuohon voisi mielestäni jo melkein tokaista "go fukatsuka yo self". "Please".
Melko ylimielistä! Jos olisi ollut myyjä, ei CT saisi enää jatkossa sterlingeitäni.
Mitäs tuossa on ylimielistä. Ehkä häntä aidosti kiinnosti suomalaiset pukeutumis tavat.
Ja jos ketuttaa niin vastaus mielummin jonain understatementina.
-
Eilen vaimoni ehti vielä tyrmäämään suoriltaan Barbourin Retriever-messengerilaukut. Tuli kuitenkin selvyys linjasta eli jos haluan kehuja, on turha esitellä hänelle mitään minkä hän mieltää jotenkin varustemaiseksi. Lienee siis selvää, että camopittaus tai reisitaskuhousut kotona ei pisteitä antaisi. Ei sillä, että olisin hankkimassa tai pisteitä varsinaisesti kaipaisin.
-
Työvaatteet päällä ratsastustallille = Sieltähän se jaarli tulee...
-
^Toihan on hyvä läppä. Nokkela menisi mukaan vastaamalla jotain tyyliin "Oletteko sattumalta nähneet monokkeliani" tjsp.
-
Noi pukeutumiseen kohdistuvat viikseilyt ovat aika harvinaisia ja yleensä vain harmittomia kieli poskessa heitettyjä verbaalisia haasteita joilla kokeillaan kepillä jäätä josko saataisiin aikaiseksi jotain tylsyyttä katkaisevaa sanailua. Jos siltä tuntuu niin noihin voisi mielessään miettiä muutaman yleispätevän hävyttömän vastavedon jolla voi heittää herjan takaisin.
(Tämä siis toimii miespuolisten kanssa. Naisilla voi tulla itkupotkuraivari.)
-
Minulla kävi aikaisemmassa työpaikassa pari kertaa ennenkuin tottuivat, että kun tulin töihin pikkutakissa niin kysyivät että onko jotain erikoistakin menoa kun olen niin hienona. Ja yksi ihmetteli että miksi minulla on päällystakki sisällä! Nykyisessa paikassa ei ihmettelyä ole tullut, johtuen ehkä siitä että olin ensimmäisenä päivänä jo pikkutakissa. Solmiota on joskus kehuttukin. Ei tuollainen tweedtakki ja sammarit, kauluspaita ja nahkakengät ole hissanlehtorille lukiossa edes kovin ihmeellistä, solmio yleensä herättää kommenttia. Sekin tulee opiskelijoilta, "ollaanpa sitä nyt niin tyylikkäänä" - tyylisen heiton kuulin ekalla lukukaudella, mutta sen jälkeen ei ole mitään sanottu. Tottuivat kai..
Vaimo saattaa joskus toppuutella joissakin hankinnossa, mutta ei ole mitään estänyt. Uskon että hänelläkin on jonkin verran silmää sille mikä sopii minulle, vaikka ei klassista tyyliä sinänsä tunnekaan. Minun mielestäni on hyvä että puolisolta saa välillä kommenttia, positiivista ja negatiivistakin. Itsestä on sitten kiinni kuinka paljon sillä on vaikutusta. Tupsuloafereista ei vielä innostunut, mutta kaikki muu on mennyt. Enemmän palautetta tulee vaatteisiin käytetystä ajasta ja rahasta.
-
Mitäs vastasit tälle herrasmiehelle?
Eiköhän tuosta herrasmies adjektiivista voi tuollaisen pentuilun jälkeen jo luopua, oli millainen fabu hyvänsä.
Joo, mies vaikutti olevan elämäntapahankala tiskiin nojailija.
Kyseinen sankari:
(http://img837.imageshack.us/img837/9764/jamppa.jpg)
Kaveri suivaantui kun kuvasin luvalla liikkeessä ja tiukkasi miksi kuvaan.
-What has happened to your shirt's buttons?
-I left them undone
-Is that considered proper in Finland?
-I don't care, just like it this way.
-
^^ Makeet vaatteet.
-
Työpaikallani tai siis yhteistyökumppanin työpaikalla minulta kysytään usein mistä vaatteeni ovat peräisin, suoria kehujakin saan, enkä koskaan ole poikkipuolista sanaa kuullut. Silkkiset neulekravaatit saavat osakseen eniten kehuja.Teen toki samoin, ja minusta on mukavaa kehua jonkun uusia kenkiä, käsilaukkua tai muuta vastaavaa.
Harvat asiakkaani ovat liituraitahirvityksistäni huolimatta keskityneet kenkiini ja sukkiini. Mieleeni tulee eräs arvokkaan vanhemman rouvan toteamus: "Teilläpä on hyvin hoidetut kengät. Mieheni tapasi aina kiillottaa kenkänsä joka ilta. Muistan sen kuin eilisen. Hän oli hyvä mies."
Joskus olen joutunut tahattomasti tekemisiin nuorehkojen naisihmisten kanssa, vieläpä paitahihasillani. Punaiset henkselit näyttävät keräävän potin aina kotiin.
Taskuliinoja olen käyttänyt koko työurani ajan, joten kukaan tuskin niitä irrallisina elementteinä huomaakaan.
Ainoa hetki kun minulle on aikaisemmassa työpaikassani tullut "sanomista" vaatteista, oli joitakin pikkujouluja takaperin, kun ensimmäisessä rahoitusalan työpaikassani oli illallistilaisuus. (Pukeutumisemme oli vapaahkoa, kaikilla oli päällänsä pikkutakki ja irtohousut, sekä solmio.) Olimme pari konjakkia nauttineena suunnittelemassa lähtöä kartanoravintolan suuressa eteisaulassa. Jutustelin alakerran neitien kanssa. Työpaikkani erittäin korkean johtotason mieshenkilö lähestyi minua. Tervehdittyämme hän ojensi kätensä takkini rintataskua kohden ja painoi taskussa olleen liinan kevyesti piiloon, sanoen hieman halveksuvaan sävyyn "Mitäs sinulla täällä on..." -- Olen ihminen, johon todellakaan ei oteta fyysistä kontaktia ilman syytä. Minuun ei todellakaan koske kukaan muu kuin lääkärini, vaatturini, vaimoni ja rakastajattareni. Otin saman tien määrätietoisen, lyhyen askeleen kohti häntä. Säilytin katsekontaktini häneen, samalla liinaani tarttuen ja siihen katsomatta sen oikealle paikalleen korjaten. Ympärillämme olleet nuorehkot naishenkilöt, jotka olivat mukana välikohtauksessamme, avasivat suunsa välittömästi: "Ompa se kyllä hieno...", "Onko se silkkiä?", "Sinulla on aina joku hieno liina taskussasi..." Myhäilin hiljaa pääni sisällä sitä uloispäin näyttämättä ja vilkaisin taskuliinaani. Vaihdoin asentoani (käänsin toisen jalkateräni hienoisesti osoittamaan kehujia, eristäen vaivihkaa miehen ulkopuoliseksi) samalla siirtäen katseeni neiteihin. "- Kiitos. Pitäähän taskussa jotain olla.." Mies tuli silmiinnähden vaivaantuneeksi, ja lähti samantien mutisten "hakemaan viimeisen"
--------
Mitä tulee omaan rouvaani, hän on siunaus. Hän on maltti päässäni ja innoittajani hulluuteen!
-
Toi brittipatu on olemukseltaankin jo kuin mikäkin sormea heristelevä häirikkögubbe tai ainakin sietämättömän utelias näätä. Juuri tuollainen patu, jonka on aivan pakko tunkea pottunokkasa päällä olevat kakkulat joka paikkaan ja kommentoida ihan kaikkea kaikkialla. Tietää kaikesta kaiken, on aina oikeassa ja neuvoo nuorempiaan. Pyyteetöntä pätemistä jo vuodesta 1934...
Eikö olekin muuten tarkka ja hieno luonnehdinta pelkän blurratun valokuvan perusteella?
Flawless.
(http://www.iedp.com/Pages/ImageManager/deerstalker-sherlock-holmes.jpg)
-
Eilen vaimoni ehti vielä tyrmäämään suoriltaan Barbourin Retriever-messengerilaukut. Tuli kuitenkin selvyys linjasta eli jos haluan kehuja, on turha esitellä hänelle mitään minkä hän mieltää jotenkin varustemaiseksi. Lienee siis selvää, että camopittaus tai reisitaskuhousut kotona ei pisteitä antaisi. Ei sillä, että olisin hankkimassa tai pisteitä varsinaisesti kaipaisin.
Kaikki kunnia Steve McQueenille, mut moni klassikko on miesten silmissä siisti siksi, että se on hyväksytty piireissä ja klassikko, eikä tietämättömät naiset ymmärrä sitä näkökulmaa. Joskin ois typerää luottaa sokeasti naisten tyylitajuun.
Esimerkkinä...
(http://cdn.yoox.biz/41/41313380sk_12_f.jpg)
-
^Joka on aivan helvetin komia.
-
^^ & ^ joka on kyllä hankintalistani kärkipaikoilla, juuri sen takia, että internationaali oli rakkautta ensisilmäyksellä.
-
Barbouria on yooxissa usein tarjolla. Kannattaa tarkkailla. Ja ei, en sanonut takkia rumaksi.
-
Mitäs vastasit tälle herrasmiehelle?
Eiköhän tuosta herrasmies adjektiivista voi tuollaisen pentuilun jälkeen jo luopua, oli millainen fabu hyvänsä.
Joo, mies vaikutti olevan elämäntapahankala tiskiin nojailija.
Kyseinen sankari:
(http://img837.imageshack.us/img837/9764/jamppa.jpg)
Kaveri suivaantui kun kuvasin luvalla liikkeessä ja tiukkasi miksi kuvaan.
-What has happened to your shirt's buttons?
-I left them undone
-Is that considered proper in Finland?
-I don't care, just like it this way.
Jeps. Tuossa on kaksi vaihtoehtoa. Sanoa whatever tai tuo kirjoittamani. Molemmat sopivat tuollaisille tolloille. Näitä tällaisia ukkoja on kiva kuumottaa. Hän päätti siis ruveta aukomaan päätään sen jälkeen kun olit kuvannut. Vastasit melko leppoisasti. Eikö harmittanut jälkikäteen, että et vastannut takaisin rumasti?
-
Voisiko naaman nähdä?
-
Jälkikäteen hyvä käytös ja oman maltin säilyttäminen harmittaa aika harvoin. Paljon harvemmin kuin se, että oli ilkeä ja töykeä pösilö. Kyl toi spede on taatusti saanut osansa jos se sellainen on kuin mitä kerrotaan.
Brittihengessä olis kai pitänyt olla kohtelias ja kettuilla understatementilla.
-
Jos vain olisi Winston Churchillin viiltävä kieli. (vaikka hän kirjoittikin sutkauksiaan etukäteen valmiiksi...)
-
-Is that considered proper in Finland?
Hymähdin kysymykselle
-
Lh kyllä hoiti tilanteen hyvin ja veikaan, että hänen tuollainen brush off -asenne kuumotti sitä aijää entuudestaan, kun ei saanut sanasotaa aikaan.
-
Lh kyllä hoiti tilanteen hyvin ja veikaan, että hänen tuollainen brush off -asenne kuumotti sitä aijää entuudestaan, kun ei saanut sanasotaa aikaan.
Toisaalta laaja katsaus pukeutumiskonventioihin Suomen eri alueilla olis ollut myös hieno.
Eli
"It is consired proper in Proper Finland!"
-
Olin hieman hämmentynyt tilanteessa, koska en ollut siinä hetkessä oikein varma mikä äijällä oli mielessä. Olin ihan tyytyväinen että jätin omaan arvoonsa. Kulmia taisin kohottaa ja poistuin.
En yleensä joudu edes töissä suuriin sanasotiin. Kuvatessa on myös syytä ymmärtää, jos joku pahastuu, ja pyrin olemaan sovitteleva.
Otin kuvia ja ukko siitä närkästyi:
-for what purpose are you taking photographs
-personal memories
-where are you from
-finland
siitä sitten jatkoi viisasteluaan kuten edellä mainittiin.
voin laittaa toki pärstäkuvaakin myöhemmin, ukko oli kuitenkin julkisella paikalla. Jaron kuvaus on hyvin osuva :D
Äijä ja "that lad is going to be my target"-ilme.
(http://desmond.imageshack.us/Himg690/scaled.php?server=690&filename=jamppa.jpg&res=landing)
-
Oliko tuo tosielämän Mr Meldrew siis asiakas vai putiikin henkilökuntaa?
Hieno hahmo eittämättä.
-
No onpa säkin näköinen äijä. Ylipitkät hihat ja lepattavat farkut. Aijai tosta olisi voinut heittää vastakommenttia. Tällaisia ukkoja useammin vastaan elämän tilanteissa!
-
Kiva naama.
-
Herran rooli ei lopulta oikein selvinnyt. Uskoisin olevan joku liikkeessä joutessaan vieraileva maanvaiva.
-
^Toihan on hyvä läppä. Nokkela menisi mukaan vastaamalla jotain tyyliin "Oletteko sattumalta nähneet monokkeliani" tjsp.
Tai "Kunhan tässä tiluksia tarkastan..."
Taunon stoorille ja tyynen viileälle käsittelytavalle vahvaa arvostusta! Ellei sitten muutama jo nautittu konjakki ole kullannut tuon illan muistoja... [spoiler]Todellisuudessa Tane alkanut pienessä rähinäkännissä tökkimään johtajaa etusormella rintaan ja uhoamaan. :P[/spoiler]
-
Meinasin kirjoittaa tähän näemmä palturia. (En ollutkaan tuolloin juomatta, kuten aluksi kirjoitin. Olen siis joskus aikanani ollut lähes vuoden juomatta, vain huomatakseni, ettei se sovi minulle.)
-Aika kultaa muistot.
-
Herran rooli ei lopulta oikein selvinnyt. Uskoisin olevan joku liikkeessä joutessaan vieraileva maanvaiva.
Eikös hällä ole itselläänkin ylin nappi auki? Vai millä lailla omasi oli?
-
Herran rooli ei lopulta oikein selvinnyt. Uskoisin olevan joku liikkeessä joutessaan vieraileva maanvaiva.
Eikös hällä ole itselläänkin ylin nappi auki? Vai millä lailla omasi oli?
(http://www.imgur.com/8Trt4.jpeg)
-
"Mitä järkee..." - tyttären (17 v) kommentti kun eräänä lauantaina päätin ilman näkyvää syytä pukeutua kauluspaitaan ja kravattiin.
-
^Murjottavien teinien duuni on murjottaa. Isin duuni on yrittää kaikin tavoin tehdä murjottavan teinin elämä ikäväksi.
-
Meillä homma menee just toisin päin.
-
off topicilla mennään mutta teineistä tuli mieleen, että mun 17v tytär valitsi viikolla taskuliinat meikän pikkutakkeihin kun käytiin naistenvaatekaupoilla noin £700 edestä eikä matkalaukussa ollut kuin 3 kiloa ylipainoa.
-
Oliko tuo tosielämän Mr Meldrew siis asiakas vai putiikin henkilökuntaa?
Nojailee sateenvarjoon? Asiakas siis? Ja olisikos tuo takki Paul & Shark? Iso logo rinnassa ja vetoketjun vedin isohko. Ja näyttäisi olevan kravatti kaulassa mutta löysättynä.
-
Herran rooli ei lopulta oikein selvinnyt. Uskoisin olevan joku liikkeessä joutessaan vieraileva maanvaiva.
Provoisoitko kaveria siis tahallasi ottamalla kuvia vai otitko kuvan sen jälkeen?
-
Otin kameralla kuvia, en tosin provosoidakseni. Mistään emuotokuvasta ei ollut kyse; tuo kuva on rankka croppi.
Yleiskuvia liikkeen sisustasta.
-
Olin parin kaverin kanssa lomamatkalla Keski-Euroopassa. Reissua oli takana jo pari viikkoa, kyseisenä iltana oltiin etsitty kaikille kelpaavaa illallispaikkaa toista tuntia, ja tunnelma oli kireä. Siinä tiuskiessa paras ystäväni julisti minun näyttävän aivan tarjoilijalta. Ylläni oli muistaakseni sini-valkoraidallinen paita ja paisley-kuvioinen musta-harmaa liivi. Tapahtumasta on aikaa yli 15 vuotta, mutta edelleen asia palaa mieleen silloin tällöin. Varsinkin jos olen pukeutumassa juhliin, saatan kysyä itseltäni, voidaanko minua nyt näissä vaatteissa luulla tarjoilijaksi.
-
Pikkusiskoni(12v) on kysellyt muutaman kerran ivaalliseen sävyyn "miksi sun kengissä on korot" tai "miksi sun pitää aina olla muka niin hienona".
Muutoin on selvitty aikalailla ilman tyrmäyksiä, lukuunottamatta kavereiden pieniä kysymyksiä. Niitä riittänee lähes jokaisella, jolla on vähän enemmän kuin silitetyt vaatteet.
-
Ei ole tullut vastaan törmäyksiä aikuisten maailmassa, jossa hyvää (työ)pukeutumista pidetään hyvänä asiana.
-
Ei mitään tyrmääviä, mutta ihmisiä kovasti kiinnostaa värikkäät sukat. Jalkapallosukiksi kyllä joskus luonnehditaan. :P
-
Kuulinpa tässä äskettäin tarinan kaverista joka oli tilannut netistä mieleisiään paitoja erilaisilla tribaali- ja riimukoristeluilla. Sattuipa vaan niin että p.o. paidat olivatten erään hyvin niukkaan hustyyliin, pilottitakkeihin ja maihinnousukenkiin innostuneen poikaporukan suosimaa vaatemerkkiä ja että firman sähköposti oli anarkomarkojen hakkeroima. Ihmetys oli suuri kun sähköposti alkoi täyttyä tappouhkauksista ja lievemmistä haistatteluista ja nimi osoitetietoineen löytyi anarkomarkojen ylläpitämältä uusnatsi-listalta.
Vaatteet on mun aatteet lauloi aikanaa se yksi (moottori)sahansoittaja.
Millekähän listalle minä pääsisin jos joku hakkeroisi mun vaateostokseni? Veikkaan republikaanisen puolueen jäsenlistaa...
-
Kuulinpa tässä äskettäin tarinan kaverista joka oli tilannut netistä mieleisiään paitoja erilaisilla tribaali- ja riimukoristeluilla. Sattuipa vaan niin että p.o. paidat olivatten erään hyvin niukkaan hustyyliin, pilottitakkeihin ja maihinnousukenkiin innostuneen poikaporukan suosimaa vaatemerkkiä ja että firman sähköposti oli anarkomarkojen hakkeroima. Ihmetys oli suuri kun sähköposti alkoi täyttyä tappouhkauksista ja lievemmistä haistatteluista ja nimi osoitetietoineen löytyi anarkomarkojen ylläpitämältä uusnatsi-listalta.
Vaatteet on mun aatteet lauloi aikanaa se yksi (moottori)sahansoittaja.
Millekähän listalle minä pääsisin jos joku hakkeroisi mun vaateostokseni? Veikkaan republikaanisen puolueen jäsenlistaa...
Koulukaveri täydensi skinhead-tyyliään Bleachers-sivustolta joka tuohon aikaan siis myi fetissiporukoille samankaltaisia tuotteita. Tunnusmerkkinä tietysti ne bleacherit joissa on persuuksissa halkio pikaisia miestenvälisiä puistosessioita varten. Ei missään vaiheessa suostunut kertomaan oliko tilaus tullut kotiin vaan kuulemma "posti oli hävittänyt" paketin.
Edit. no hitto, edelleenhän sama pulju on pystyssä ja farkuissakin on tunnusmallisto säilynyt: http://bleachers.co.uk/retail/j100z-back-zip-blue-jeans
-
Millekähän listalle minä pääsisin jos joku hakkeroisi mun vaateostokseni? Veikkaan republikaanisen puolueen jäsenlistaa...
Aloin pelkäämään kaikkien punaisten chinojen ostajien puolesta ;D
-
MTOP CHALLENGE: Back Zip Jeans?
-
Red Chinos Challenge ;-)
-
MTOP CHALLENGE: Back Zip Jeans?
Kiitos mielikuvasta! :D
-
En kyllä muista saaneeni "You should use a big windsor knot"-tyylisiä heittoja vielä USA:ssa ollessani enempää. Ihmettelen edelleen, että kukaan ei ole tullut haukkumaan mitään mun tupsuloafereitani. On kuitenkin ollut erittäin usein jalassa, niin päivisin kuin yöelämässäkin.
-
Kerran meinasi tulla vähän sanomista kun eksyin Pireuksessa Dropkick Murphysin apilanlehti t-paita päällä baariin, joka oli täynnä Olympiakos FC kannattajia.
-
Vähän sama kuin joskus reilut kymmenen vuotta sitten West Hamin kotistadionin viereisessä pubissa kotijoukkueen jääkaappipakastimen kokoinen kannattaja tuli tarkastamaan keitä vieraat ovat. Paikallispelissä hyväksytty vastaus oli "suomalaisia", josta päästiin keskustelemaan Jokereista ja niiden jalkapallopeleistä silloin joskus mm. West Hamia vastaan. Tässä jokerivastaisuuteni oli hyödyksi. Ja olimme siis good lads.
-
...Dropkick Murphysin apilanlehti t-paita päällä...
Arvostan!
-
"etkö yhtään nyppysempää villapaitaa löytänyt?"
-Isä brushed shelttineuleesta
-
^^+2
-
"Miks sullon keltaset housut?" "Koska mä tykkään" "Eiku miks?"
Tyrmäys, mutta oli viihdyttävää seurata kun henkilö kiipi aivoesteensä yli.
-
Jussi, arvasin noin käyvän. Hetki oli varmasti priceless.
-
Kesäaika näyttää irroittavan iltaa viettävien kielenkannat. Eräskin henkilö kertoi, että minuun pitää suhtautua ennakkoluuloisesti pukeutumiseni ja ulkonäköni vuoksi. Eikä ollut päällä kuin louferit, chinot ja nappikauluspaita + reiskat etutaskussa.
Onko muut saaneet palautetta kesän illanvietossa?
-
Minkälaiset louferit, minkälaiset chinot, minkälainen nappikauluspaita ja minkälaiset Reiskat?
-
Ei kyllä yllätä, että Suomessa katsotaan heti kieroon, jos on vain erehtynytkin laittamaan jotain muuta päälleen kuin bensalenkkarit, collegehousut ja hupparin.
-
Kyl ryhmää risoo enemmän aatteet kun vaatteet. Kun kantaa kledjunsa lungisti, niin ei tartte kenenkään tehdä numeroa.
-
Minkälaiset louferit, minkälaiset chinot, minkälainen nappikauluspaita ja minkälaiset Reiskat?
Puhtaat, istuvat ja toisiinsa sopivat, veikkaan.
-
Kyl ryhmää risoo enemmän aatteet kun vaatteet. Kun kantaa kledjunsa lungisti, niin ei tartte kenenkään tehdä numeroa.
(http://www.saihky.fi/images/handu.jpg)
-
Hieno kuva: Lipponen kättelee itseään.
-
Minkälaiset louferit, minkälaiset chinot, minkälainen nappikauluspaita ja minkälaiset Reiskat?
Puhtaat, istuvat ja toisiinsa sopivat, veikkaan.
Aikalailla näin. Loaferit oli jopa Herringin Exeterit, muuten mentiin ihan peruskauralla. Eiköhän sitä jokainen pyri kantamaan ne vaatteet ihan omana itsenään, ilman mitään larppausta. Olisi mukava kuulla muidenkin asuvalintoja kesäiseen illanviettoon?
-
Jonkun se on rimaa nostettava. Ennemmin itse kuin joku muu.
-
Toissa viikolla kävin Lidlissä suorissa vaaleissa housuissa ja spectator-jalkineissa. Rumia katseita tai heittolaukauksia en saanut. On niin satunnaista kuka vastaan tulee ja onko mahdollisesti ärrin-murrin -keksejä mahassa vaiko ei. Laobanilla vain kävi noin.
-
Kassatytöiltä saa parhaan palautteen yksinkertaisemmalla asusteella; hymyllä.
-
Viilee tarina, veli.
-
Tosi on. Tarinakin.
-
Toissa viikolla kävin Lidlissä suorissa vaaleissa housuissa ja spectator-jalkineissa. Rumia katseita tai heittolaukauksia en saanut. On niin satunnaista kuka vastaan tulee ja onko mahdollisesti ärrin-murrin -keksejä mahassa vaiko ei. Laobanilla vain kävi noin.
Viime viikolla tuli kyllä maitokaupassa mummoilta mulkaisuja kun päällä oli valkoinen wifebeater, virttyneet salihousut, remmisandaalit ja bomber-lasit. Vaimo soitti punttisalille ja käski käymään kaupassa kun tulen kotiin.
En kyllä mielestäni erottunut pukeutumiseltani mitenkään muusta paikalla olevasta possesta. Ehkäpä se oli tämä kateutta herättävä treenattu lihaksikas vartaloni.
(Heh-heh)
-
Can you feel the beat, feel the beet, feel the beat...
Joo, haen vaan takkini ja saan rangaistukseksi lämpöhalvauksen.
-
Olin kaverin kanssa kenkäkaupassa. Hän sovittaessaan yksiä derbyjä, olin jo muodostamassa huulilleni lausetta "älä nyt tuollaisia laatikkokenkiä osta", kun hän totesi kenkien olevan hieman liian pyöreäkärkiset makuunsa. Jäin sanattomaksi.
-
^Taiteilu kohteliaana pysymisen ja avuliaana olemisen välillä on vaikeaa. Onneksi tätä ongelmaa ei ole netissä.
-
Aika kehupainotteista on kyllä ollut viime aikoina. Viimeksi taisi tulla hipsteri- ja atlantinylittäjäkuittia Polon ruosteen oransseista sammareista.
-
"Eiks noi oo tyttöjen sukat?" loufer-sukista, kun olin vaihtamassa kenkiä.
-
Kermanvärisistä suorista kesähousuista näkyi kuulemma läpi -- ja näinhän se oli, vaikka mallissa oli vuori nilkkaan saakka. Palautukseen lähti. Varmaankin DTM:n puolella olisivat olleet sulaa nannaa.
-
Moi Ville,
minkälaiset housut kyseessä, jossa polvisilkki alas asti?
-
^Charles Tyrwhitt kauppasi valkoisia flanellihousuja. Ihan kiva, mutta väri oli kermaa eikä materiaali flanellia. Läpinäkyvyyttä oli sitten yritelty peitellä pitkällä vuorilla, mutta sekään ei auttanut. Täysi fiasko koko malli.
-
Valkoisissa housuissa nyt on muutenkin IMHO kaikki katastrofin ainekset kasassa. Jos niillä ei istu ensimmäisen vartin aikana tuolille tippuneeseen ketsuppiin niin seuraavan vartin aikana alkaa itseä kiusata kaikenlaiset pursiseuroihin, Miami Vice:en, krikettiin, 80-lukuun ja larppaukseen liittyvät mielikuvat minkä seurauksena pöksyt joko palautetaan tai haudataan unohduksen syövereihin.
-
(http://vandafineclothing.com/store/24-280-home/pair-of-lapel-pins.jpg)
Jo toistamiseen: Onko toi jokin Kokoomuksen tunnus?
-
Kai tuo ruiskukkaa koettaa esittää.
-
Minusta tuo näyttää joltain hyväntekeväisyyspinssiltä, sellaiselta mitä on joskus myyty joidenkin sokeiden tai veteraanien hyväksi.
-
Pasteur, kysyjälle voi vastata tuon napinläpikukan olevan Singaporen kansalliskukka, Vanda Miss Joaquim. Verkkokauppa Vanda myy näitä useissa väriyhdistelmissä, minullakin on yksi sini-valkoinen.
http://en.wikipedia.org/wiki/Vanda_%27Miss_Joaquim%27
-
^ Kiitos tarinasta! Minullakin myös kelta-valkoinen... Jälkikäteen molemmat värivalinnat hieman menneet metsään.
BTW. Vandafineclothing valikoima laajentunut aika jäätävästi viime aikoina.
-
"Näyttäisit ihan kunnon skinheadilta jos olisit kalju".
Kiitos Red Wingit, raakafarkut lahkeet käännettyinä ja ihmisten ennakkoluulot. Tällainen kommentti tuli siis ihan täysin tuntemattomalta henkilöltä, enemmänkin huomiona kuin jonain kauhisteluna.
-
^Asiaa! Kehuinahan tuollainen täytyy ottaa!;-)
-
^ no jaa, skinheadit käyttävät perinteisesti korjatusta nahasta tehtyjä väärinnauhoitettuja kenkiä ja paitoja, joiden kaulukset eivät rullaa oikeaoppisesti, eli saattoi olla verinen loukkauskin.
-
^mikä vit... fetissi tää nikin poistaminen on? Onko tää nyt taas jotain nykyajan next level teinijumppaa?
-
^ viestit saa kyllä poistettua ilman nikin poistoakin.
-
Ei viestien poistelulla ole mitään merkitystä, koska NSA.
-
Ei varsinaisesti mikään tyrmäys, mutta havainnollistaa vastakkaisen sukupuolen mielenmaisemaa. Ei varmaan tarvitse kenenkään kahta kertaa arvata, tuliko kehuja raidallisista sukista vai Lobbin tuplamunkeista. Voitaneen käytännössä ottaa sartoriaalisena backhanded complimentina (joksi se ei varmasti ollut tarkoitettu).
-
...tuliko kehu vielä aina yhtä ihanalla adjektiivilla "kiva?"* Joka tapauksessa melko priceless tilanne (voin hyvin kuvitella) ja järkevä muistutus siitä, miten kaukana tyylifoorumit ovat tosimaailmasta. Mairan Lobbitko päätyivät sinulle?
*kiva ei tunnetusti tarkoita yhtään mitään, joten käytän sitä ironiasanana
-
Ei tule tyrmäyksiä varsinaisesti paljoakaan mutta nykyistä pitää kyllä varovaisesti kouluttaa. Kuulemma tuolla pikkukaupungeissa miesten shortsit eivät esim. tapaa loppua polven yläpuolelle.
-
^^^ Naiset...
Kai olit republikaani-sukat jalassa, lol?
(http://www.gop.com/act/assets/20140410socks/img/socks.jpg)
-
Semi-rebublikaanit näkyis olevan, ja joo Lobbit pääty Mairalta mulle. Mulla on sen verran on rintava jalka, että jouduin yhdet rei'ät lisäämään remmeihin.
(http://i1258.photobucket.com/albums/ii534/Rapidout/20140507_154548_zps33682c4b.jpg)
-
^ Pyhä Yrjö lähinnä?
-
Vaimolta tulee joskus palautetta, että "toi on kyllä hieno, mutta ei se sovi sulle ollenkaan". Kyllä se joskus kehuukin, joten olen ottanut myös kritiikin ihan suosiolla vastaan. Lisäksi rouva on sitä mieltä, että olen "alkanut pukeutua kuin englantilainen lordi", mutta siinä on kyllä kyse enemmänkin muutoksesta entiseen verrattuna kuin mistään objektiivisen lordiuden määrästä. En minä sentään niin paljon ole (vielä) alkanut fiinistelemään.
Muuten tulee hyvin vähän palautetta kumpaankaan suuntaan.
-
Tässä yhtenä kauniina päivänä tuli hieman sanomista kun ohikulkija luuli allekirjoittanutta samassa rakennuksessa sijaitsevan pankin johtoportaan edustajaksi. Asiakaspalaute ei ollut millään muotoa positiivista mutta tilanne meni nopeasti ohi kun sain sanottua etten ole missään tekemisissä koko pankin kanssa, edes asiakkaana.
Taskuliina kuulemma hämäsi, koska Wahlroosillakin on sellainen.
-
^ halpaa on jos taskuliinalla pääsee pankin johtoportaaseen.
-
Olisit vain ollut leikissä mukana ja siteerannut Wahlroosia: "te tuotte vain hiekkaa kengänpohjissa meidän pankkiimme." ;)
-
Ajattelin vastaisuuden varalle varata jotain karamelliä taskunpohjalle.
-
Oli pojan ristiäiset tossa männäviikolla. Kävin mustassa puvussa hakemassa kukkia Pasilan asemalta, kun joku huutaa hei ja koputtaa olkapäähän. Pari Jehovan todistajaa oli erehtynyt henkilöstä :)
-
Oli pojan ristiäiset tossa männäviikolla. Kävin mustassa puvussa hakemassa kukkia Pasilan asemalta, kun joku huutaa hei ja koputtaa olkapäähän. Pari Jehovan todistajaa oli erehtynyt henkilöstä :)
Paha-paha...tämä on totisesti merkki jostakin korkeammalta, ettei mustaa pukua sinun tule pitämän. Tummansininen taas sopii kaikkeen eikä kanna mielleyhtymiä hautajaisista.
-
^Salille.
-
Tyttöystäväni kutsuu brogue-kuvioituja kenkiäni barokkikengiksi. (Kyllä se niistä oikeesti tykkää)
-
^ Olen kahden ihmisen suusta kuullut brogue-kuvioisia oxfordejani sanottavan "cowboy-tyylisiksi". Ei, eivät ole edes pitkävartiset.
-
Kaverini on vannoutunut brittikenkien ystävä ja hän joulun alla hermostui parin kaverimme kuittailuun siitä, että mitkä ovat laadukkaat kengät. Hän sitten nakkasi omat Church'sinsa akvaarioon ja kaverin piti heittää omat Ecconsa sinne. Siinä sitten jatkettiin illanviettoa ja kun aamulla (no, aamupäivää se oli) heräsimme, niin Eccoista oli pohjat irtoamassa.
Ei ole sen jälkeen Ecco-kaveri päätään aukonut. Church'seja piti kuivatella ja huoltaa viikon verran, että ne uskalsi laittaa taas jalkaan. Eli ei se akvaario tee niillekään hyvää, mutta ovat nyt ihan soivat peli. Eccot menivät roskiin. Pohdittiin siinä, että olisiko pitänyt jättää sinne viikoksi, niin olisi voinut myydä eBayssa sikakalliilla "köyhän miehen venäläisenä poronnahkakenkinä". :-D
Kaloja ei vahingoitettu testitilanteessa.
-
^Sain mielikuvan, jonkalaiselle ei hintaa voi panna. Kiitos.
-
Ex-vaimoni joskus kuittaili eräistä finealtan diversity chinoista, että noissa on kyllä liian kapeat lahkeet. Oikeassa oli, eipä ole niitä paljon tullut käytettyä.
Edelleenkin olen hänen kanssaan hyvissä väleissä, ystävyys on säilynyt. Kyllähän hän vieläkin joskus huumorilla heittää, että onko kuriiri tuonut viimeaikoina uusia paketteja.
-
^^^Aikamoinen kenkätesti
-
[quote author=Ville link=topic=2572.msg170351#msg170351 date=1400325120
Paha-paha...tämä on totisesti merkki jostakin korkeammalta, ettei mustaa pukua sinun tule pitämän. Tummansininen taas sopii kaikkeen eikä kanna mielleyhtymiä hautajaisista.
[/quote]
Mjoo, olen panostanut enemmän rentoihin irtotakkeihin ja sellaisiin, kun näitä virallisia tilaisuuksia tulee kuitenkin niin vähän. Mutta kahtotaan, kunhan tulee sopiva vastaan.
-
Eilen kävelin helteessä lierihattu (Tilley) päässä hakemaan nuorempaa lasta päiväkodista. Heti perille päästyäni pari n. 5-vuotiasta poikaa alkoi huudella pihalta, että "mikäs lännenmies se sieltä tulee?" No, otin tenavien kuittailun tietysti huumorilla. Ja olen kuullut saman kommentin ennenkin, mutta hatusta en silti tingi kuin pyöräillessä.
-
^ kommentithan olisi voineet olla suoraan täältä tai muilta internetin tyylipalstoilta.
-
No, en tiedä kuuluuko tämä sartoriaalisuuteen vaan pikemminkin Movember-ilmiöön, joka alkaa olla ehkä jo menneen talven lumia, mutta joka tapauksessa äitini ilme ja kommentit hänen nähdessään "viikseni" vastasivat tyrmäystä. Ei siitä sen enempää.
(http://i296.photobucket.com/albums/mm198/khunloli/imagejpg1_zps7562f218.jpg)
-
Eipä ihme, kun unohdit asianmukaisen parran!
-
Huomenna noita viiksiä ei enää ole, eihän.
-
Ei.
-
Olimme aamulla lähdössä appivanhempien kanssa kesätapahtumaan. Päällä havaijipaita, sortsit sekä mokkaloaferit.
Anoppi silmät pyöreinä: "Kui ei sul sukkii ol ollenkaa jalass? Ja mikä tua tommone paita o? Onk tua jostain ulkomailt?"
-
Ei vika ol sus, gon ne vaa ei ymmär siäl varsinaissuames.
-
^ Kyl ne ehk varsinaissuames, mut ei viäl satakunnas.
-
Ostin vuosi sitten Stockan alesta Boss Orangen harmahtavan kukikkaan paidan. Tämän tyylisen: https://www.careofcarl.com/sv/artiklar/boss-orange-edipoe-slim-fit-printed-shirt-dark-blue.html (https://www.careofcarl.com/sv/artiklar/boss-orange-edipoe-slim-fit-printed-shirt-dark-blue.html)
Paita ensimmäistä kertaa päällä töissä. Työkaverini mielestä se on Olli Lindholm -paita.
Tämän kommentin jälkeen en ole edes voinut katsoa kyseistä paitaa saari pukea sitä päälleni. Lasku lähtee kaverille.
-
ˆPrinttipaidat ovat vaikeita, sillä yleensä niiden kuviointi on liian voimakas. Pelkkä paita siis muodostuu helposti silmiä ärsyttäväksi, mutta homman saa haltuun kyllä: heität paidan ylle neuleen tai takin, jolloin siitä näkyy vain vähäsen. Näin printistä tulee piriste, eikä ärsyke.
-
Vaaleansininen OBCD, tummansininen crewneck neule, sarven väriset wayfarerit, raakadenimit ja dessut. Luultiin taksikuskiksi.
-
Missähän kuvauksen mukaisia taksikuskeja on?
-
^^ Sitten ymmärtäisi, jos olisi ollut valkoinen kauluspaita, denimit, Ray Banin Caravanit, M65-kenttätakki, cowboy-buutsit ja irokeesi.
-
^ :-D
-
Täytyypä jatkaa tätä ratkiriemukasta ketjua, monta kertaa saanut hymyn kasvoille!
Isäni mielestä dessut olivat "oudot ja vanhahtavat", kehoitti tutustumaan modernimpiin Sievi-jalkineisiin :)
Tuli tuosta laatikkokenkäepisodista mieleen tilanne kaverin kanssa kenkäkaupassa: tiedän hänen preferoivan ensisijaisesti "sporttista" pukeutumista, osoitan melko klassisen näköisiä tennareita "eikö nämä olis hyvät, alennuksessakin?" Ongelmaksi muodostui hinta: hänen mielestään yli 50€ oli ehdottomasti liikaa kenkäparista. Mitäpä siihen sanomaan.
-
ˆNyt jään miettimään, minkähänlaiset popottimet 50 eurolla saa nykypäivän Suomessa...
-
Onhan näitä. Muutamia vuosia sitten munkkikenkiä sanottiin "Peter Pan" -kengiksi. Erään karonkan jatkoilla musta trilby-hattu + musta villakangastakki -yhdistelmästä tuli kuulemma mieleen manaaja. Joskus tuli käytettyä eräässä karonkassa punertavansävyistä rusettia (sentään itsesolmittavaa) ja sain osakseni mulkoilua, joskin ansaitusti.
Yleensä ottaen solmiot, taskuliinat ja rusetit kirvoittavat juhlakontekstissakin paljon kommentteja: yleensä naisilta tulee kehuja ja miehiltä kummastelevia kommentteja.
Klassisen tyylin vahvinta alaa tuntuu olevan kenkäpuoli, josta lienee aika vaikea saada kovin negatiivisia kommentteja. Ja hyvät kävelykengät ovat muukin kuin tyylikysymys.
-
Yleensä ottaen solmiot, taskuliinat ja rusetit kirvoittavat juhlakontekstissakin paljon kommentteja: yleensä naisilta tulee kehuja
....jonka jälkeen....
ja miehiltä kummastelevia kateellisia kommentteja.
Korjasin hieman ;-)
-
....jonka jälkeen....
ja miehiltä kummastelevia kateellisia kommentteja.
Korjasin hieman ;-)
Ainakin kausaliteetti toimii tuohon suuntaan :) Mutta kyllä konservatiivisista* miehistä osa tuntuu oikeasti ajattelevan niin, että kaikki pukeutumiseen panostaminen on eksentrisyyttä.
Ääriesimerkkinä voisi kuvitella, että etiketin mukaiset, mutta "liian näyttävät" nahjapohjaiset cap toe -oxfordit voisivat kirvoittaa pahoja sanoja sukujuhlissa, kuten lakkiaisissa, häissä tai hautajaisissa; korrekti valintahan olisi tietty kumipohjainen bicycle- tai box-toe derby.
* käytetään tätä nyt karkeamman sanan sijaan
-
(http://partasuti.fi/kuvat/011579.jpg) (http://partasuti.fi/kuvat/011579.jpg)
Vanhempi nainen tuli Stockmann Itäkeskuksessa oikein kehumaan kuinka kauniin värinen takki minulla oli. Kerrankin näin päin. Kyseessä oli tuo etualalla oleva.
-
Nomutta! Tuliko kohtaamiselle onnellinen loppu?
-
-
-
Ei mennyt överiksi, tuossahan yritettiin etsiä vastauksia ja analysoida. Samaa olen miettinyt kauan. Ei ole pakko kulkea lippalakissa ja verkkareissa 3-vuotiaasta hautaan asti, jos ei tahdo.
-
"Hän on rento" = "Hän on laiska".
-
Kääntäen voi toki myös nähdä, että klassisen pukeutumisen aivan silminnähtävän elpymisen olevan vain selkeä kulttuurillinen vastareaktio ja pihaus valkoisen keski-ikäisen miehen vallan lievälle hiipumiselle ja feminismille.
Vastareaktiona feminismille se on varsin ontuva, koska feminismi ei puutu pukeutumiseen muulla tapaa kuin tarjoamalla jokaiselle vapauden pukeutua kuin haluaa. Ennemminkin se on vastareaktio kertakäyttökulutukselle ja valmiiksirikotuille housuille.
-
-
-
-
-
Näin on. Tällä foorumilla säästäminen tarkoittaa oman henkilökohtaisen kokemukseni mukaan sitä, että vuodessa käyttää vaatteisiin yhtä paljon rahaa kuin aiemmin 20 vuodessa.
-
-
-
Eiköhän tässäkin hommassa monella käy niin, että alkuinnostuksessa pannaan nopeasti koko vaatekaappi uusiksi - kaikista viisaista varoituksen sanoista huolimatta - jolloin uutta tavaraa ostetaan lyhyessä ajassa melko paljon. Sitten karsitaan ja korvataan niitä hätäisiä hutihankintoja jne kunnes tilanne tasoittuu hiljalleen.
Itsellä ainakin vaatekaapin uusimisen, ja sitä seuranneen paljon maltillisemman uudelleen säätämisen jälkeen en ole ainakaan reilusti yli vuoteen ostanut yksiäkään uusia kenkiä tai juuri mitään muutakaan paitsi mtm-vaatteita korvaamaan vanhoja kuluneita rekkipukuja ja -paitoja. Vaatteiden kokonaismäärä vaatekaapissa on pienentynyt, mutta niiden käyttöika on ihan varmasti parantunut. Uusien (korvaus)hankintojen kohdalla on paljon enemmän harkintaa mukana kuin aiemmin.
-
Jonkinlaiset oppirahat on kai aina maksettava. :-) Mutta kokemuksen ja tiedon pohjalta homma kummasti helpottuu, kun tietää mitä tarvitsee ja haluaa. Ei tartte kierrellä muotiliikkeissä ja ostella aleista huteja.
Ilman foorumeita tuskin olisin kuullut LG:sta, Asketista, edes Uniqlosta tai siitä, mistä hyviä kenkiä kannattaa ostaa. Erityisesti serkkufoorumin puolelta olen onnistunut täydentämään vaatekaappia pienellä budjetilla ostamalla käytettyä.
Kulttuuri muuttuu. Mites 1800-luvulla: ahdistuttiinko siitä, kun peruukit, miesten korkokengät, röyhälöpaidat yms. hävis muodista?
Klassinen pukeutuminen on yksi tyylisuunta. Musiikki on hyvää, huonoa tai jotain siltä väliltä riippumatta genrestä. Vai onko niin, että rytmimusiikkia katellaan nenänvartta pitkin? Samoin vaatteissa. Se joka aidosti nauttii pukeutumisesta, tuskin lukkiutuu vain yhteen genreen. Tässä mielessä mieslapsipuheet hieman särähtää ja herättää ahdasmielisyyden kaikuja. Rennommassakin pukeutumisessa on paljon astevaihtelua, toki sen täytyy olla tilannetta kunnioittavaa.
Miehisyys, karaktääri tai ylipäätään ihmisyys ei ole kuteista kiinni. The bones and flesh are the garments worn by the personality, not the other way around.
PS. multa löytyy kaapista oxfordit, ptb:t, lonkkarit, tuplamunkit, parit chukkat mutta tätä nykyä yleisin kenkävalinta on lenkkarit. :-) Irtotakkejakin pidän arjessa, mutta vain kevät-kesä. Solmiota ja kovia kauluksia en käytä juuri koskaan.
-
Ihminen on visuaalinen olento, tärkein aistimme on näköaisti ja muodostamme edelleen ensivaikutelmamme näkemämme perusteella. Ihmiselle asiat ovat siten miltä ne näyttävät.
Ulkonäöllämme ja olemuksellamme viestitämme lajitovereillemme mitä olemme, mitä ajattelemme itsestämme ja muista, mitä meiltä voi odottaa. Me luemme kaiken aikaa näitä viestejä toisistamme mutta myös itsestämme, ulospäin viestitämme visuaalisella ilmeellämme joko tiedostaen tai tiedostamattamme tarinaa itsestämme mutta samaan aikaan käymme myös itsemme kanssa dialogia siitä onko pukeutumisemme ja olemuksemme tasapainossa sen kanssa mitä tunnemme itse olevamme. Ja jos näiden kahden välillä on ristiriitaa, onko se ristiriita meitä vahvistava vai horjuttava.
Olen antanut kertoa itselleni että Friedrich Nietzsche olisi kirjoituksissaan ihmetellyt pappisseminaarista vastavalmistuneitten sielunpaimenten tekopyhyyttä. Vaikka olemus, maneerit, puheet ja tavat olivat täsmälleen odotusten mukaisia, heitä ei voinut pitää uskottavina. Ajan kuluessa heissä kuitenkin tapahtuu muutos jolloin pappia larppaavasta nuorukaisesta kuoriutuukin ”oikea” pappi, rooli muuttuu osaksi persoonallisuutta.
Businessmaailman pukeutumiskoulutuksissa puhutaan usein voimapukeutumisesta. Kehotetaan etsimään oma voimapuku jossa voit esiintyä parhaana versiona itsestäsi. Voimapuvun idea hukataan jos ei ymmärretä että sen vaikutus sisäänpäin tulisi olla vähintään yhtä voimakas kuin ulospäin, sinun tulisi tuntea itsesi voimapuvussa varmaksi, valppaaksi ja osaavaksi. Sen tulisi vahvistaa sinua, sinun persoonallisuuttasi, viestiäsi.
Tavallaan me pukeudumme kaikki univormuihin tai roolipukuihin, me kaikki larppaamme, eikä tässä mitään moitittavaa. Viranomaisilla on univormunsa joiden tarkoitus on vahvistaa kantajansa auktoriteettia mutta yhtä lailla valkoiseen laboratoriotakkiin pukeutunut näyttelijä on uskottava kertoessaan tv-mainoksessa että tämä pesuaine on kliinisesti testattu. Matkustajakoneen ohjaamoon vasemmalle penkille kömpivä virttyneeseen AC/DC paitaan ja pieruverkkareihin sonnustautunut menninkäinen taas saa matkustajat hamuamaan hätäuloskäytävän kahvaa pakomielessä.
Ihminen peilaa alitajuisesti koko ajan itseään lajitovereihinsa selvittääkseen oman asemansa sosiaalisessa hierarkiassa suhteessa läsnäolijoihin, eli raadollisesti sanoen kuka on ylempi, kuka on alempi, kuka on uhka ja kuka on hyväksikäytettävissä. Pukeutuminen sisältää mahdollisuuksia hyvin vahvoihin signaaleihin siitä, mikä onkaan tuntemattoman asema ravintoketjussa. Tässä juuri piileekin yksi juurisyy sille miksi lähipiiristä voi tulla hämmentävää palautetta jos muutat pukeutumistyyliäsi totutusta: Jos olemuksesi muuttuu yhtäkkiä huolitellummaksi, se tulkitaan helposti statuksen kohotusyritykseksi joka uhkaa vakiintunutta nokkimisjärjestystä ja sen vuoksi sinua aletaan painaa alas.
Pukeutuminen on kieli jolla on oma sanastonsa sekä kielioppinsa ja kielitaitoinen herättää kielitaidottomassa helposti alemmuudentunteita joita pitää sitten pyrkiä lääkitsemään ilkeämielisyydellä. Suomalaisen sielunmaiseman pimeällä puolella kun elää edelleen rajallisen hyvän periaate jossa toisen onni on itseltä pois sekä ositusmyytti jonka mukaan ihmisen positiivisten ja negatiivisten ominaisuuksien summa on aina vakio. Tämän johdosta esimerkiksi BMW merkkisen henkilöauton hankkiminen aiheuttaa välitöntä surkastumista genitaalialueilla. Nollasummapelin eetoksessa elävä ei voi sietää merkkejä menestyksestä, onnellisuudesta tai ilosta.
Jokainen voi puntaroida itse tykönään pukeutumisen suurta symboliarvoa suomalaisille siitä miten luontevasti jokainen meistä yhdistää saunan lauteiden alastomuuden yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoisuuteen. Jos ainoa ero lauteilla alasti rentoutuvan ja johtokunnan kokoustilassa puku päällä puurtavan miehen välillä on vain vaatteet, niin eikö tämä jo kerro suomalaisten pitävän pukeutumista arvostuksen mittarina vaikka kuinka muuta väittäisivät?
-
-
-
^Eiköhän kyse ole juuri tuosta salarymanin mainitsemasta ilmiöstä. Ihminen on enemmän tai vähemmän sosiaalisen kilpailun pauloissa, jossa vaatteet on yksi keskeinen elementti. Jos ei kuulu samoihin piireihin tai voi niissä pärjätä, luodaan oma todellisuus, alakulttuuri, joka kuitenkin kahnaa valtavirran kanssa. Us and them. Alakulttuurit tarvitsevat toisiaan vahvistamaan me-henkeä.
Mua ei kiinnosta vaatteilla koreilu, mutta tyyli kiinnostaa. Onko pukeutuminen vain kalleilla vaatteilla kukkoilua, joka on matkimista ja jossa ei ole kuitenkaan aitoa kiinnostusta, vaan ainoastaan välinearvo? Nyanssit saattavat olla pieniä, mutta sanoisin, että tarkkasilmäinen huomaa nopeasti, kummasta on kyse.
Pukeutuminen vahvistaa suhdetta itseensä ja omaan ryhmäänsä. Rituaalisessa ympäristössä tarkka pukukoodi on hyvin perusteltu. Mutta onko sattumaa, että ns. luovissa ympäristöissä vältetään turhaa jäpittämistä?
-
Pukeutuminen vahvistaa suhdetta itseensä ja omaan ryhmäänsä. Rituaalisessa ympäristössä tarkka pukukoodi on hyvin perusteltu. Mutta onko sattumaa, että ns. luovissa ympäristöissä vältetään turhaa jäpittämistä?
Eikö tuossakin ole pohjimmiltaan kysymus heimon/lauman sisäisestä käyttäytymiskoodista, sanattomasta sopimuksesta josta käytetään nimitystä kulttuuri?
Minulla oli kerran kauan sitten riemastuttava kahvipöytäkeskustelu päräyttävän terävänäköisen abiturienttineitosen kanssa joka kertoili meille muinaisille loistavan ironiseen sävyyn teinielämän ihmeellisyyksistä. Kertoi sellaisesta vaiheesta lukiossaan kun teinien keskuudessa tuli muotiin olla erilainen. Mutta: Piti olla erilainen täsmälleen tietyllä tavalla, muuten ei ole cool, ainoastaan outo.
Jos luovissa piireissä vältetään rystyset valkeina turhaa jäpittämistä niin miten se sitten loppuviimein eroaa tiukasta pukukoodista? Herrajumala, mitä mä pistän päälle ettei kukaan kuvittele että harrastan turhaa jäpittämistä?
-
^ Salarymanilta erittäin hyvä postaus. Aiheeseen liittyen muistuu itsellenikin mieleen eräs tutkimus, missä todettiin auton ja kodin kertovan ihmisestä enemmän kuin mikään muu ns. ulkoinen merkki halusimmepa sitä itse tahi emme. Näinhän se usein on. Joten helppo uskoa, että myös vaatteet ovat ihan "kärkikahinoissa" kun puhutaan ulkoisista merkeistä jotka sinusta ja minusta eniten kertoo. Toki kertainvestoinnit eivät niin suuria ole kuin mitä autoon tai kotiin voi kerralla rahaa palaa, joten siksi vaatteet eivät varmaankaan ko. tutkimuksessa niin suurta painoarvoa saaneet.
-
Hyvää keskustelua.
Eräs tuttava kertoi miten nuorena juuri valmistuneena oli hakemassa paikkaa tarkkuutta vaativassa työssä. Haastattelija oli katsonut ikkunasta parkkipaikalle hakijan likaista ja lommoista autoa. "Sinäkö tulit tuolla autolla?"
Mistä mahtoi lopulta olla kyse kun paikka ei ollut auennut, mutta tyyppi tajusi pian itsekin, ettei ollut työhön sopiva. Hänen uransa aukeni myöhemmin menestyksekkäästi erilaisessa ympäristössä.
Oma autoni antaa varmasti vähintään samanlaisen kuvan. Niin kauan kuin koen oloni kotoisaksi omassa autossani, on sen antama kuva ainakin suuntaa-antavasti oikea.
-
Olen pohdiskellut tätä ositusmyytin merkitystä ihmisiä ohjaavana, sanoisikos tuota ajatusvinoumaksi, voimana sen jälkeen kun tähän termiin törmäsin. Tämä myytti kun tuntuu olevan universaalisti syväkoodattu meidän ihmisten mieliin.
Yksi ihmiskunnan perustarinoista joka ilmeisesti esiintyy omina variaatioinaan kaikissa kulttuureissa on kertomus siitä miten luomisen yhteydessä kaikille luoduille olennoille annettiin tasapuolisesti hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Ihmisluonnossa tuntuu olevan pakkomielle sille että "punttien pitää mennä tasan”, paheiden summan on oltava vakio, hyville asioille ja ajoille on pakko olla vastapainona huonoja ja toisin päin. Vastoinkäymiset palkitaan ja hybriksestä on seurattava nemesis. Rikkaiden on oltava ylimielisiä, kauniiden on oltava pinnallisia, blondien on oltava bimboja ja bemarikuskilla on oltava pieni pili. Ja huolitellusti pukeutuneella, ”sliipatulla” tyypillä on joku vilunki mielessä kun taas marketien alevaatteisiin kääriytyy rehellisyys.
Jokainen järjellä ajatteleva ymmärtää tietenkin viimeistään pienen pohdiskelun jälkeen että tällainen ajattelu on mieltä vailla mutta tunnetasolla ositusmyytti toimii ja tarjoaa monelle vaikeuksien keskellä kamppailevalle lohtua. On se kyllä myös loputtoman katkeruuden ja vihan lähde kun punttien pitää mennä tasan vaikka väkisin.
Muutama päivä sitten kuuntelin autossa taustameluna novaa jossa aiheena olivat naisten kokemukset kampaamokäynneistä. Aihe nyt ei sinänsä itseäni kovin kiinnosta mutta valpastuin kun toimittaja luki erään kuulijan viestiä. Kuulija totesi että jos satut olemaan fitti kaunis nuori nainen, niin silloin kannattaa mennä kampaajalle ilman meikkiä pukeutuneena vaikka verkkareihin. Merkkivaatteet, kalliit korut tai muut menestyksen merkit ilmeisesti voivat laukaista kampaajassa alitajuisen tarpeen tasoittaa puntteja.
-
Ihmisluonnossa tuntuu olevan pakkomielle sille että "punttien pitää mennä tasan”, paheiden summan on oltava vakio, hyville asioille ja ajoille on pakko olla vastapainona huonoja ja toisin päin. Vastoinkäymiset palkitaan ja hybriksestä on seurattava nemesis. Rikkaiden on oltava ylimielisiä, kauniiden on oltava pinnallisia, blondien on oltava bimboja ja bemarikuskilla on oltava pieni pili. Ja huolitellusti pukeutuneella, ”sliipatulla” tyypillä on joku vilunki mielessä kun taas marketien alevaatteisiin kääriytyy rehellisyys.
Samaa olen pohtinut itsekin. Uskoisin, että kyseessä on jonkinlainen kognitiivinen defenssi, sillä olisihan se nyt perin masentavaa, jos paheiden summa ei olisi vakio. Kognitiivisen dissonanssin välttämiseksi sitten jätetään huomiotta kaikki havainnot, joka ovat ristiriidassa edellä mainitun olettaman kanssa.
Offtopic*
Toinen kummallinen juttu on hokema "kaikki meistä ovat samanarvoisia" osana keskustelua noiden paheiden summasta. Minusta tuollaiset kommentit kertovat ennen kaikkea sanojastaan: hän ei itse sisimmässään pidä yhtäläistä ihmisarvoa itsestäänselvyytenä. Olen varmaan julma ihminen, kun olen sitä mieltä, että hyvillä aikomuksilla ja sympatialla ei ole paljoakaan väliä, jos se ei näy tekoina tai lopputuloksessa. Uskonpa, että en ole ainoa tällä foorumilla, joka ei liiemmin arvosta tekopyhyyttä vaan pikemminkin periaatetta "put your money where your mouth is"; herrasmies auttaa tarpeen tullen, vaikkei saisi siitä yhtään facebook-tykkäystä.
*jätettäköön herra Raivion arvioitavaksi menikö yli.
-
On viimepäivinä tullut nähtyä pari esimerkkiä yliyrittämisestä:
- ascot löysien sinisten farkkujen, liituraitaisen puvuntakin ja mustien sämpyläkenkien kanssa.
- nahkapohjaiset ruskeat oxfordit löysien vaaleansinisten työmiesfarkkujen, mustan nahkavyön ja ohutkankaisen pikkutakin kanssa.
Tarkemmin ajatellen nuo olisivat voineet vaihtaa kenkiä keskenään ja hyötyä molemmat.
-
Itselläni on ympyrä sulkeutunut sinne, missä se ei ikinä alunperin ollutkaan. Geneerisiin muodinmukaisiin tavaratalomerkkivaatteisiin pukeutumisesta yliyrittämisen kautta jonkinlaiseen ymmärrykseen (konsensuksen mukaiseen) ja sitten taas niihin reisitaskuhousuihin, verkkareihin ja tuulipukuihin. Toki ihan hitosti kalliimpiin sellaisiin ja matkalla rahaa on muutenkin palanut paljon enemmän kuin järkevää olisi ollut.
Huvittavaa, että tuolla tosielämässä on tullut pitkälti pelkkiä kehuja paitsi silloin kun on tehnyt kaiken "oikein". Kun päällä on istuvat farkut ja Stonarin paitatakki ja jaloissa CP:t, ei kukaan kiinnitä mitään huomiota. Sama juttu istuvan puvun kanssa paitsi jos kangas on huomiotaherättävä. En itse osaa jäädä rypemään varmaan, toimivaan ja myös vähän tylsään. Ei tässä olla kenellekään lopulta mitään todistamassa?
-
Huvittavaa, että tuolla tosielämässä on tullut pitkälti pelkkiä kehuja paitsi silloin kun on tehnyt kaiken "oikein". Kun päällä on istuvat farkut ja Stonarin paitatakki ja jaloissa CP:t, ei kukaan kiinnitä mitään huomiota. Sama juttu istuvan puvun kanssa paitsi jos kangas on huomiotaherättävä. En itse osaa jäädä rypemään varmaan, toimivaan ja myös vähän tylsään. Ei tässä olla kenellekään lopulta mitään todistamassa?
Komppaan; tuskin mikään kirvoittaa yhtä vähän kommentteja kuin tyylipuhdas juhlapuku, ts. tumma puku valkoisella paidalla, helmenharmaalla solmiolla ja mustilla oxfordeilla.
-
Pukeudummeko saadaksemme huomiota ja kommentteja? Mitä tarkoittaa "vaatteilla koreilu" ja onko olemassa jokin raja jonka ylittäminen vie meidät koreilun puolelle? Mitkä ovat ne motiivit jotka ohjaavat valintojamme? Ovatko ne valinnat meidän omiamme vai jonkun muun sanelemia? Onko ulkonäkömme, johon pukeutuminen olennaisesti kuuluu, meidän itsemme omissa rajoissamme tietoisesti valitsema ja hallitsema vai toteutammeko jonkun toisen meille asettamia standardeja? Mitä tavoittelemme?
Nämä siis keskustelun katalyytiksi.
-
Ei kannata tehdä hommasta liian vaikeaa. Kulttuuri on ihmiselle kuin vesi kalalle.
Se, että löytyy tilanteeseen sopivat vaatteet, jotka on mukava laittaa päälle, riittää aika pitkälle. Jos on liikaa hyvin erilaisia vaihtoehtoja, hommasta tulee vaikeaa. :-) Tähän problematiikkaan nettifoorumit tarjoavat mukavasti inputtia; millaisia konteksteja tulee ymmärtää ja mikä toimii omalla kohdalla?
Itselle oikeanlaisten vaatteiden pitäminen saattaa nostaa elämänlaatua; kulutushysteriä lopputomine vaihtoehtoinen taatusti laskee sitä.
Mulla ympyrä on sulkeutunut sillä tavoin, että edes verkon haippijengit ja groupthinkit eivät enää jaksa temmata mukaansa. Edelleen tarve on pikemminkin luopua kuin hankkia lisää. Kohti Jobs-tyylejä?
-
Kohti Jobs-tyylejä?
Mulla on tää vaihe menossa.
-
Miten se ilmenee? Juuri kuten Jobs vai onko sinulla oma versio, jota sitten toistolla vaan päälle?
-
Oma versio. Lähes aina mustat kapeat farkut, valkoinen t-paita / ocbd ja päällä vaaleanharmaa neule / neuletakki. Pistin myös tilaukseen vaaleanharmaan rollneckin. Ehkä hommaan jossain vaiheessa myös tummanharmaan kevyesti kuvuidun paksusta kankaasta valmistetun rennom irtotakin.
-
Oma versio. Lähes aina mustat kapeat farkut, valkoinen t-paita / ocbd ja päällä vaaleanharmaa neule / neuletakki. Pistin myös tilaukseen vaaleanharmaan rollneckin. Ehkä hommaan jossain vaiheessa myös tummanharmaan kevyesti kuvuidun paksusta kankaasta valmistetun rennom irtotakin.
Tällaisessa "minimalismissa" on oma viehätyksensä. Olen elämäni aikana tuntenut kaksi henkilöä jotka pukeutuvat aina samanlaisiin vaatteisiin: toisen univormu oli farkut ja musta t-paita (talvella pitkä- ja kesällä lyhythihainen) ja toisella Suomen merivoimien musta sarkapuku. Mistä kukakin tykkää...
-
En ole vielä jobs tyyliin päässyt mutta pitkään olen ollut vahvasti job -tyylissä: Duunivaatekaapissa on puolen tusinaa pukua, yksivärisiä nappikauluspaitoja, valikoima solmioita, taskuliinoja, kelloja, solmioneuloja, kalvosinnappeja sun muita helyjä sekä kasa ruskeita kenkiä joista voi kaikista kasata randomina enemmän tai vähemmän toimivia kokonaisuuksia. Tavallaan pukeudun koko ajan samaan kokonaisuuteen mutta yhteensopivia paloja vaihdellen kombinaatioita on paljon.
Jokainen tietysti taaplaa tyylillään mutta itse olen ajautunut tähän jamaan sattuman kautta, jossain vaiheessa kun vaatehankintoihin ryhtyi tosissaan kiinnittämään huomiota, jokaisen hankinnan yhteydessä ryhtyi - ensin alitajuisesti, myöhemmin tietoisesti - miettimään muten uusi juttu sopii yhteen jo olemassaolevien kanssa. Siitä sitten syntyi vaatekaappi josta voisi pukeutua säkki päässä sysipimeässä.
-
Olen joskus ajatellut, että pukumiehenä vaatevalinnat olisivat jopa helpompia. Kuten Salaryman tuossa edellä hahmotteli.
-
Näin minä uskottelen itselleni ja pelkään että joku tulee ja puhkaisee kuplani.
-
Siitä sitten syntyi vaatekaappi josta voisi pukeutua säkki päässä sysipimeässä.
Tämä on ainakin oman vaatekaapin rakentamisen tavoite. Löytää/teettää mahdollisimman pieni määrä vaatekappaleita jotka sopivat mahdollisimman hyvin toistensa kanssa yhteen. Tällöin voi ostaa parempaa rajallisella budjetilla, jos ostaa harvemmin ja vähemmän. Ja kun investoi vaatteeseen joka on laadukasta ja mietittyä, tulee sitä myös pidettyä mielellään.
-
Näiltä keleiltä muistui jokin aika sitten tapahtunut:
Tuossa ensimmäisen MTOP-setin kuvauksen oton ajalla lähetin yhdelle vastakkaissukupuoliselle läheiselle samankaltaisen kuvan setistä. Ja taas sama palautetta, jota olen saanut tuotteen ostosta asti: "Ei tuo ruskea neulesolmio sovi sinulle" ja oli sitten tyrkyttämässä vaihtoehtoisesti vaaleansinistä kauluspaitaa ja keltaista solmiota.
Hieman tyhmistyneenä sitten tyrmäsin takaisin, että keltainen solmio olisi liian Sverige-meininkiä IMHO (Sitä en maininnut, että kokovaalea yläosa olisi myös luonut liian vahvan eron värimaailmoissa) plus en koe sitä itselle luontevaksi. Lopulta myöntyi vihreän solmion optioon, minkä sopivuudesta olin samaa mieltä tekstuuririkkaana.
Henkilöllä onkin jonkin verran värisilmää, niin siksi vasta hölmistynyt olin, että tämän ajan jälkeenkin pitää motkottaa asiasta. Toisaalta luulisin olevan totuttelukysymys, joten asia ei liene toivoton. Mutta siihen asti tämä määritelmä on edelleen rotinsa pitävä:
Nainen: keikariuniversumissa noneksistentti olento, jota ei kannata miesten tyyliasioissa kuunnella
-
Tulipa tässä mieleen eräs tilanne - alkoholilla oli osuutta asiaan - jossa minulle tultiin riidanhaastamismielessä sanomaan että päälläni on homopaita (vaaleanpunainen paita laivastonsinisen puvun ja neulesolmion kanssa).
Totesin tuohon että niinpäs onkin, se muuten tuli aamulla kaapista.
-
^Heh, täytyypä siteerata joskus :)
-
Ostin halvalla porkkananvärisen kaulahuivin tuodakseni hieman kontrastia tummansiniseen villakangastakiin. Nämä yhdistettynä oxblood-värisiin saappaisiin ja fedoraan. Erään hieman erilaista pukeutumissuuntaa edustavan miespuolisen vastaantulijan huulilta pystyi lukemaan kommentin "homo".
Tuli mieleen täällä foorumilla kuultu vinkki: jos päät kääntyvät kadulla, olet pukeutunut liian huomiota herättävästi.
-
Mustat tuiki tavalliset chelsea bootsit. Tyttöystävä sanoi saappaan näköisiksi.
-
Flatcapeistä on tullut vaimolta palautetta. Kuulemma tulee liikaa hipsterit mieleen. Ei ole silti estänyt minua pitämästä.
-
Muutamia havaintoja syksyltä:
- kaikki ihmiset eivät arvosta vuosijuhlilla(kaan) old school frakki-pukeutumista päällysvaatteineen. Joku ilmeisesti hieman hiprakassa ollut opiskelijanainen nauroi ystävättärensä kanssa päin naamaa ja kysyi, onko minulla Halloween-asu.
- isoisäni hautajaisista palatessani joku ilmeisesti vankilataustainen Jeesuksen sanansaattaja seurasi pitkän matkaa, koska olin hänen mielestään epäilyttävästi pukeutunut. Erityisesti häntä hämmensi valkoinen kaulaliina ja lierihattu. Hän ei kuitenkaan uskonut selitystäni hautajaisista, vaan alkoi tentata kuulunko jo entuudestaan johonkin herätysliikkeeseen. Vasta noin puolen kilometrin päästä hän uskoi, että olin tosiaan tulossa isoisäni hautajaisista ja jätti rauhaan.
-
Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin todellinen syy alipukeutua ei ole sota. Hän ei osallistu taisteluihin, niin voisi ihan hyvin pukeutua bisnesformaalin mukaan. On näin ennenkin toimineet sodassa olevien maiden valtionpäämiehet (esim. Winston Churchill). Tai sitten jonkinlainen univormu tai ylipäällikön asu kuten esim. Yhdysvaltojen presidentillä on sellainen takki jossa lukee commander-in-chief jne. Mun mielestä alipukeutumalla asettaa itsensä epäedulliseen asemaan, vaikka olisikin hyvä henkilöbrändi Zelenskyillä että pukeutuu kasuaaleihin, jotka ovat (enimmäkseen) oliivinvihreää. Tiedän että hän on näyttelijä ja osaa tietoisesti rakentaa brändiä, jossa kasuaalit ja ajamaton parta ovat osa tietoisesti rakennettua brändiä. Silti mun mielestä presidentin tulee pukeutua arvokkaasti ja kannattaa olla bisnesformaaleissa.
-
^ No sopii hyvin noiden nykyajan yliliberaalien valehtelijoiden joukkoon. Niinhän meidän pääministerimmekin näytti silloin aikanaan Ruotsin vierailulla nahkatakissaan enemmän katuvarpuselta kuin pääministeriltä.
Muutenkin tuo "bisnes" ja "bisnespukeutuminen" jo terminäkin hieman kuvottaa.. Sillä "bisneshän" on täyttä kusettamista jossa ajatellaan pelkkää rahaa, niin miksi moista touhua varten pitäisi pukeutua fiinisti? Tuota paradoksia olen koko ikäni hämmästellyt. Tästä syystä vanhat termit, kuten arkipuku, juhlapuku, iltapuku ja sotilailla tarvittaessa paraatipuku ovat mielestäni paljon parempia termejä kuin joku "kusetus" eli bisnespuku...
-
On näin ennenkin toimineet sodassa olevien maiden valtionpäämiehet (esim. Winston Churchill).
Churchill oli mukavuudenhaluinen ja eksentrinen ja vietti itse asiassa suurimman osan sota-ajasta, mukaanlukien vierailun Valkoisessa talossa 1942, ja myöhemminkin eläkkeellä vapaa-aikansa eräänlaisissa haalareissa, joiden esikuvana olivat toimineet hänen tilallaan olleiden remonttimiesten työhaalarit. Vastaavia käytettiin laajemminkin, koska ne sai vedettyä päälle ilmahälytyksen sattuessa nopeasti. Churchillin omat olivat materiaaleiltaan herraskaisempia, pääosin pukukankaita ja muutama jopa samettia.
(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/ce/Winston_Churchill_during_the_Second_World_War_in_the_United_Kingdom_H38661.jpg)
-
...lisäksi Churchillin mukavuudenhimosta osan saivat myös jalkineet. Saattoihan tuo olla vanhan iän aiheuttamaa myös. Joka tapauksessa hän teetti reunoskenkiä, joissa oli nauhojen sijaan vetoketju. Kuvia löytyy verkosta kyllä - ei kovin tyylikäs, mutta varmasti kovin helppo.
-
Sir Winston ei tykännyt ilmeisesti kengännauhoista ylipäätään James Bondin kirjallisen version tapaan. Vetoketjullisten lisäksi hänellä oli jalassaan muodollisemmissa yhteyksissä myös piilotetuilla venykkeillä ja valenauhoituksella varustettuja kenkiä. Uustuotantoversio: https://www.georgecleverley.com/churchill-black-calf
-
Mun mielestä kaikki Zelenskyin pukeutumisesta ei selity sodalla, esim. kun vierailee turvallisessa maassa.
-
Mun mielestä kaikki Zelenskyin pukeutumisesta ei selity sodalla, esim. kun vierailee turvallisessa maassa.
Zelenskyin pukeutuminen on viestintää, ja mielestäni hyvin tehokasta sellaista.
Tilannekohtainen pukeutuminen voi saada monia erilaisia muotoja...
-
Mun mielestä kaikki Zelenskyin pukeutumisesta ei selity sodalla, esim. kun vierailee turvallisessa maassa.
Zelenskyin pukeutuminen on viestintää, ja mielestäni hyvin tehokasta sellaista.
Tilannekohtainen pukeutuminen voi saada monia erilaisia muotoja...
1911 x tämä.
Zelensky valitsi linjansa kun hyökkäys alkoi. Tyylin pitäminen loppuun asti on äärettömän hyvä ja tehokas keino muistuttaa kaikkia tiltanteesta.
-
Vielä yksi huomio Ukrainan pomosta. Historia tuntee lukemattomia univormuja, joissa on rikas, näyttävä koristelu johtoaseman merkkinä. Zelenskyi valitsi paljon kevyemmän asun, jossa ei kultaus kiillä tai koristenauha heilu. En ole nähnyt hänellä solmiota tai univormun takkia. Tällä hän viestii, ettei nyt ole sopiva hetki keskittyä keikarointiin vaan tunkeutujan karkottamiseen ja maan jälleenrakentamiseen. Tämä on myös täysi vastakohta aiemmin maata johtaneisiin näpistäjiin, jotka käyttivät korruptiolla saatuja rahoja kalliiseen elämään.
-
Asiasta kolmanteen.. Oletteko huomanneet internet- aikakauden myötä muutosta klassisen tyylin saralla..?
Alan uskoa pikkuhiljaa, että kyllä hatut ovat pienimuotoisen paluun tehneet. Toki edelleen näillä seuduilla ne rajoittuvat lähinnä flat capeihin, mutta muistan hyvin ajan jolloin ei niitäkään näkynyt.
Toinen huomio klassisen pukeutumisen saralla housujen yksityiskohdat/ rakenne. Jälleen näkee nuoremmillakin veijareilla etulaskoksia sekä upslaakeja. (mikä on mielestäni erittäin positiivinen paluu) Tässäkin muistan hyvin ajan, jolloin ne olivat ehdottomasti poissa laskuista. Huomaan sen omastakin vaatekaapistani. Housut joita olen hankkinut kymmenen vuotta tai jopa toistakymmentä vuotta sitten, ovat järjestään ilman upslaakeja olevia flätti frontteja... Kun taas viimeisen viiden vuoden aikana juuri päinvastoin. Eli upslaakit suurimmassa osassa ja aika monissa myös etulaskokset, jopa tuplana.
Kolmas huomio on, että vihdoin on alkanut näkyä oikeasti sellaisia irtotakkeja joita ei miellä vahingossakaan orvoksi puvun takiksi. Eli kuviota ja kuosia sekä elävämpää tekstuuria näkee selvästi enemmän kuin vaikkapa vielä kymmenen vuotta sitten. Lisäksi värejäkin uskalletaan jo hieman reippaammin käyttää. Parhaimmassa tapauksessa vuodenajan mukaan.
Näitä huomioita on tullut tehtyä ihan täällä ylempänäkin maata.
Toki klassisen tyylin saralla näkee omaan silmään myös joitakin ei-toivottuja juttuja, mutta näinhän se aina väkisinkin menee. Toisaalta, ehkäpä muodissa olleet hyvin kapeat kauluskäänteet ja turhan lyhyet takit ovat saaneet houkuteltua uutta käyttäjäkuntaa, vaikkei se näkynä ehkä meitä kaikkia niin miellytäkään.
-
Lisää huomioita: meikäläisten oma Turo Tailor on täysin muokannut vaatteensa. Nykyisin niissä on kevyet rakenteet, italialaisia kankaita, enemmän värejä sekä kuvioituja kankaita. En tiedä syytä, mutta pidän nykyisestä menosta. Myös takkien leikkaus näyttää paremmalta sekä muodokkaammalta kuin vaikka vuosikymmen sitten.