En osaa oikein sanoa, kun en tiedä nimenomaan kellokaupan rakenteesta juuri mitään. Muu kultakauppahan toimii käytännössä niin, että häkellyttävän suuri osa liikevaihdosta tulee joulumyynneistä ja touko-kesäkuun vaihteessa myynnissä on toinen piikki. Muina vuodenaikoina myynti on naurettavan vähäistä. Kellojen osalta ostokäyttäytyminen voi olla erilaista, mutta voi hyvinkin olla, että analyysisi myynnistä ja kannattavuudesta ei ole oikea.
Voi hyvinkin olla että olen väärässä, mutta omat kokemukseni kyllä tukevat vahvasti näkemystäni. Seuraan melko aktiivisesti kellojen hintoja.
Mitä tulee hintoihin, siinä myös kellotehtaat ovat merkittävässä roolissa. Hintoja ei toki määrätä (ainakaan kovin avoimesti) mutta tehtaalla lienee jonkinlainen näkemys siitä, mihin hintaluokkaan heidän brändinsä kuuluu. Tosiasiassa jälleenmyyjän hinnoittelu ei liene täysin vapaata, vaan edustus voi karata käsistä vääränlaiseen hintaluokkaan tupatun tuotteen johdosta.
No, usein tehtaat ilmoittavat suositellut jälleenmyyntihinnat joissa sitä ilmaa on vähintään puolet, joten kyllä merkit itse ovat merkittävässä osassa tuota kuluttajan sumuttamista.
eBayssa ei kyllä ole kovin hääviä riskiä kun maksuturva kattaa koko kauppasumman. Pitää ostaessa tietenkin tietää kelloista jotain, mutta mielestäni on turha edes hankkia kallista kelloa jos niistä ei mitään tajua. Pätee muuten myös viineihin.
Tämä on mielestäni täysin turhaa snobbailua, enkä ikimaailmassa allekirjoittaisi tätä. (Varsinkaan viinien osalta. Viini on juoma, joka on tehty juotavaksi.)
Viiniä voi toki juoda kuka tahansa, mutta mielestäni se on ihan suoraa idiotismia juoda 100 euron viinejä jos niistä ei mitään tajua ja yhtä hyvin maistuisi 10 euron viini. Kalliin kellon hankkiminen ilman, että ymmärtää miksi se on hieno on sentään taloudellisesti järkevämpää kuin kalliiden viinien juominen tajuamatta viinin hienoutta. Jos kelloa pitää hyvin, se pitää sentään suuren osan arvostaan jos kellon on ostanut hyvään hintaan.
Parastahan tässä ajattelutavassa on se, että esim. kelloharrastus pysyy aika suljettuna piirinä, jos noviisien on turha hankkia sitä ensimmäistä kallista kelloa, kun ei niistä mitään tajua.
Mielestäni ei ole kohtuutonta edellyttää muutaman tunnin tutustumista aiheeseen jos on käyttämässä huomattavia summia johonkin. Ei viiniharrastustakaan aloiteta ostamalla kymppitonnin punkkua ja vetämällä sillä perskännejä perjantaina vaan edullisilla rypäleille tyypillisillä viineillä, joista makuaistin kehittyessä voi jatkaa kalliimpiin sitä mukaa kun oppii arvostamaan niiden hienoutta. Parilla sadalla saa jo hyvin laaduikkaita kelloja, joilla voi aloittaa kelloharrastuksen (esim. vanhat Girard-Perregauxit tai Omegat) ja ne ovat myös erinomaisia sijoituksia.
Sitä paitsi monissa lähteissä olen lukenut, että nykyajan piraattikopiot ovat pahimmillaan päällisin puolin todella, todella vaikeasti erotettavissa aidoista, eikä aitoudesta voi siten todellakaan olla noviisina varma.
Kannattaakin hankkia sellaisia kelloja, joista ei ole jäljitelmiä liikkeellä ja esimerkiksi ircnetissä kanavalla #watchtalk ammattitaitoiset kellosepot kommentoivat auliisti tuotteita ja varoittavat väärennöksistä. Myyjien palaute kertoo pitkälti sen, onko myyjä rehellinen. Todella harva firma haluaa riskeerata 10 000 positiivisen palautteen käyttäjätunnusta myymällä feikkejä, koska rangaistuksena on yhdestäkin väärennösrikkeestä eBaysta pois potkiminen ja lisäksi mahdollinen rikossyyte.
Muutama asia jäi hieman epäselväksi...
Onko ihan kohtuullista puhua sekundatuotteista esim. nyt niiden 1500 euron kellojen osalta? Ei kai kukaan 150 euron Citizeniä ollut myymässä 1500 eurolla?
No esim. 200 eurolla myydään kelloja, joissa on euron kiinalainen muovikoneisto. Olen vaihtanut paljon paristoja ystävieni kelloihin ja sydäntä särkee, kun todella jämerän oloisessa kellossa on halvin mahdollinen koneisto mitä markkinoilla pyörii. 150 euron Citizenin tuotantokustannukset ovat ehkä 10-20 euroa ja arvon säilyminen ihan olematon ja mielestäni moisen ostaminen on täysin järjetöntä, kun samalla hintaa saisi vanhan Omega Seamasterin jonka arvo vain kasvaa vanhetessaan.
Onko suomalaisten kellokauppojen vika, että suomalaiset kuluttajat haluavat tietynlaisia kelloja? Varmaan jokainen haluaisi myydä vain hienoja mestariteoksia, mutta kuka niitä ostaa?
Yhtä lailla suomalaiset ovat itse syypäitä siihen, että Turo tekee halpoja muovipukuja eikä kukaan tarjoa kunnon laatua? Kyllä minusta vastuu on myös yrittäjissä, joilla pitäisi olla ammattiylpeyttä sen verran että tarjoaisi edes halpisten rinnalla kunnon laatua jos välttämättä haluaa kertakäyttöistä laadutonta muovia myydä. Vitsi on siinä, että kun myydään isolla katteella laadutonta helposti hajoavaa korjauskelvotonta tavaraa, saadaan koko ajan myytyä uusia kelloja hajonneiden tilalle.
Lisäksi en hyväksy kvartsikellon osalta rinnastusta alkuunkaan. Vaikka itsekin pidän ajatuksesta, että kello on mekaaninen, parhaimmillaan hienon käsityön ja vähintäänkin lositavan insinöörintyön tuote, on kvartsikellon halventaminen myös tarpeetonta snobbailua. Periaatteessa kvartsikello on kuitenkin ymmärtääkseni mekaanista kelloa tarkempi, eikä siinä ole mitään varsinaista sisäistä, rakenteellista heikkoutta, jonka perusteella niiden haukkuminen tuohon sävyyn olisi nähdäkseni perusteltua. Mekaaninen viehättää minuakin, mutta tunnistan sentään tämän syyt. Päällimmäinen syyhän on (erityisesti sveitsiläisten) kellofirmojen ylläpitämä imago mekaanisen kellon tarunhohtoisesta loistokkuudesta, insinöörintyöstä, kestävyydestä ja glamourista. Kyse on siten tietyllä tapaa markkinoidusta imagosta. Se kolahtaa minuun, mutta kvartsikellojen mollaamiselle ei ole mitään perusteita. Kvartsikellohan on jopa tarkempi!
Pahoittelut, tarkoitukseni ei ollut mollata kaikkia kvartsikelloja. Esim. Omegalla on loistavia kvartsikelloja ja itsellänikin on pari patterikelloa sellaisiin päiviin, jolloin pitää tehdä ajanottoa. Tarkoitukseni oli ilmaista inhotukseni satojen eurojen kelloihin, joiden koneisto on kiinalaista muovia, ei kategorisesti ilmoittaa kvartsikellojen olevan pahasta.
Nykyaikana rannekello on kuitenkin lähinnä koriste. Kännykässä on kello, joten rannekello on mielestäni asuste siinä missä taskuliinakin. Itse käytän jopa paria kelloa jotka eivät pidä aikaa, jos haluan sopivan asusteyhdistelmän eikä aikaa pitävistä kelloistani mikään sovi paidan ja pikkutakin kanssa.
Lopuksi totean vielä, että on vissi ero siinä, jos kellon markkinahinta nettikaupassa on 600 euroa, ja jos sen hinta eBayssä on 600 euroa. Ainakin minulle.
Monilla myyjillä on täsmälleen samat hinnat eBayssa ja omassa verkkokaupassa. Mutta tuo on kyllä hyvä pointti.