Näytä kirjoitukset
31
Vapaa sana / Vs: Valokuvaus ja kamerat
« : 29.06.14 - klo:03:18 »
Minuakin hiukan ihmetyttää tuo Mairan tarve laajemalle putkelle noihin rättihommiin. Luulisi että jalat ja muu ei-toivotut jutut tulevat jo tuollakin näkyviin jos tahtoo säilyttää perspektiivin tasaisena kuvaamalla suoraan ylhäältä alaspäin?
Mutta siis kameraharrastamisesta. Itse perin aikoinaan faijalta Pentax:in ME:n sekä muutaman putken 11-vuotiaana, kun pappa sai sellaisen hianon Nikonin täysautomaatti kinozuumipokkarin (28-115mm tjsp, oli kyllä pirun hyvä valotusautomatiikka tuossa aikaisekseen).
Kamera oli nassikalle siisti juttu ja iso ilon aihe, vaikkei sitä varsinaista kuvaamista juurikaan tullut opeteltua. Ohjeeksi annettiin että "tarkenna renkaalla, ja pyöritä sitä toista rengasta kunnes suljinaika vähintään 1/125 niin hyvä tulee", ja kyllähän niitä räpsyjä tuli otettua ja perhe-elämää dokumentoitua. Joskus myöhempinä vuosina kun lykkäsin tuon faijan käteen takaisin ja pyysin ottamaan kuvan niin sehän oli ihan sekaisin miten tämä laite toimii. Näin se kehitys kehittyy.
Sittemmin kuvaamien jäi, mutta kun digi alkoi viimein tulemaan "kunnolla" niin silloisen tietotekniikkahörhön piti tietenkin hommata sellainen hieno 2 mpix digipokkari ( ~600€ tjsp herran vuona 2002), ja sehän mahtui jopa melkein oikeasti paidan taskuun. Muutaman vuoden kuluttua turistireissun jälkeen alkoi sitten rassaamaan tuon kuvanlaatu, ja ostin perusjärkkärin uudelleen.
Sitä myötä kuvausharrastuskärpänen on ajan saatossa sitten yltynyt aina pahemmaksi. Faijan vanhan ME:n löysin kaapista uudestaan joskus viime vuosikymmenen loppupuolella, fiilistelin sen kanssa muutaman rullan verran. Tykkäsin, mutta koska perus-ME:ssä vain Av-kuvaustila joka vähän rajoittava, oli sille tietenkin "pakko" hankkia myös manuaaliversion taitava kaveri. Sittemin kokoelma on laajentunut jonkin verran, kun on tullut halu kokeilla myös muita formatteja:
Pentax K5 (croppidigi), Graflex Speed Graphic (4x5 pressi), Pentax LX (kinojärkkäri), Zeiss Super Ikonta 530/15 (120, 11x5.5)
Tästä huolimatta en kuitenkaan ole mikään 24/7 kameraa raahava kaveri, vaan edelleen olen sellainen henkilö joka ottaa kuvia lähinnä lomalla ja ulkomailla. Noiden kanssa venkslatessa sitä on tullut pikku hiljaa oppittua kerta kerralta enemmän ja paremmaksi kuvaajaksi, mutta hyväksi kuvaajaksi en kyllä voisi itseäni kutsua kovin hyvällä omatunnolla. Tykkään kuitenkin kuvien ottamisesta ja satunnaisten asioiden dokumentoimisesta, joten mitäpäs tässä, hauskaa on ja se on tärkeintä.
Digi on kiva ja kätevä, mutta filmillä on ihan eri fiilis kuvatessa. Itsellä pörrää ihan eri ajatukset päässä, ja koko prosessi on paljon keskittyneempi, varsinkin noiden vanhojen & hitaiden laitteiden kanssa. Digillä aina tulee räpsittyä muutama otos ja se on siinä, jos ei menny putkeen niin räpsitään muutama lisää kunnes on jotain suurin piirtein sinnepäin. Sitten säädetään loput fotarissa/lightroomissa jne. Eihän sen tarvitsisi mennä noin, mutta näin se vain allekirjoittaneen kanssa toimii. Digi myös painaa, tuo jättikokoinen grafleksi ei ole kauhean paljon painavampi kuin K5 + 17-70 peruszuumi.
Täytyy myös sanoa että olen olen oppinut kuvaamisesta tässä muutaman vuoden aikana noilla filmilaitteilla räpeltäessa aika paljon enemmän kuin niitä edeltävinä digivuosina. Ja kyllähän se pistää miettimään milloin sitä liipasinta painaa kun homma maksaa sen 0,5-5 euroa per napinpainallus =).
Mutta siis kameraharrastamisesta. Itse perin aikoinaan faijalta Pentax:in ME:n sekä muutaman putken 11-vuotiaana, kun pappa sai sellaisen hianon Nikonin täysautomaatti kinozuumipokkarin (28-115mm tjsp, oli kyllä pirun hyvä valotusautomatiikka tuossa aikaisekseen).
Kamera oli nassikalle siisti juttu ja iso ilon aihe, vaikkei sitä varsinaista kuvaamista juurikaan tullut opeteltua. Ohjeeksi annettiin että "tarkenna renkaalla, ja pyöritä sitä toista rengasta kunnes suljinaika vähintään 1/125 niin hyvä tulee", ja kyllähän niitä räpsyjä tuli otettua ja perhe-elämää dokumentoitua. Joskus myöhempinä vuosina kun lykkäsin tuon faijan käteen takaisin ja pyysin ottamaan kuvan niin sehän oli ihan sekaisin miten tämä laite toimii. Näin se kehitys kehittyy.
Sittemmin kuvaamien jäi, mutta kun digi alkoi viimein tulemaan "kunnolla" niin silloisen tietotekniikkahörhön piti tietenkin hommata sellainen hieno 2 mpix digipokkari ( ~600€ tjsp herran vuona 2002), ja sehän mahtui jopa melkein oikeasti paidan taskuun. Muutaman vuoden kuluttua turistireissun jälkeen alkoi sitten rassaamaan tuon kuvanlaatu, ja ostin perusjärkkärin uudelleen.
Sitä myötä kuvausharrastuskärpänen on ajan saatossa sitten yltynyt aina pahemmaksi. Faijan vanhan ME:n löysin kaapista uudestaan joskus viime vuosikymmenen loppupuolella, fiilistelin sen kanssa muutaman rullan verran. Tykkäsin, mutta koska perus-ME:ssä vain Av-kuvaustila joka vähän rajoittava, oli sille tietenkin "pakko" hankkia myös manuaaliversion taitava kaveri. Sittemin kokoelma on laajentunut jonkin verran, kun on tullut halu kokeilla myös muita formatteja:
Pentax K5 (croppidigi), Graflex Speed Graphic (4x5 pressi), Pentax LX (kinojärkkäri), Zeiss Super Ikonta 530/15 (120, 11x5.5)
Tästä huolimatta en kuitenkaan ole mikään 24/7 kameraa raahava kaveri, vaan edelleen olen sellainen henkilö joka ottaa kuvia lähinnä lomalla ja ulkomailla. Noiden kanssa venkslatessa sitä on tullut pikku hiljaa oppittua kerta kerralta enemmän ja paremmaksi kuvaajaksi, mutta hyväksi kuvaajaksi en kyllä voisi itseäni kutsua kovin hyvällä omatunnolla. Tykkään kuitenkin kuvien ottamisesta ja satunnaisten asioiden dokumentoimisesta, joten mitäpäs tässä, hauskaa on ja se on tärkeintä.
Digi on kiva ja kätevä, mutta filmillä on ihan eri fiilis kuvatessa. Itsellä pörrää ihan eri ajatukset päässä, ja koko prosessi on paljon keskittyneempi, varsinkin noiden vanhojen & hitaiden laitteiden kanssa. Digillä aina tulee räpsittyä muutama otos ja se on siinä, jos ei menny putkeen niin räpsitään muutama lisää kunnes on jotain suurin piirtein sinnepäin. Sitten säädetään loput fotarissa/lightroomissa jne. Eihän sen tarvitsisi mennä noin, mutta näin se vain allekirjoittaneen kanssa toimii. Digi myös painaa, tuo jättikokoinen grafleksi ei ole kauhean paljon painavampi kuin K5 + 17-70 peruszuumi.
Täytyy myös sanoa että olen olen oppinut kuvaamisesta tässä muutaman vuoden aikana noilla filmilaitteilla räpeltäessa aika paljon enemmän kuin niitä edeltävinä digivuosina. Ja kyllähän se pistää miettimään milloin sitä liipasinta painaa kun homma maksaa sen 0,5-5 euroa per napinpainallus =).
