Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - Arska

Sivuja: 1 2 3 [4] 5 6 ... 295
46
Miten leveät nämä ovat? Kokoni on UK11 G. Jos joskus liikut Helsingissä kenkien kanssa, voisin sovittaa.

47
Asut ja pukineet / Vs: Pk-seudun suutarit
« : 16.01.21 - klo:19:10 »
^ Miten hän ompeli pohjan kiinni reunokseen - meneekö lanka samoista vanhoista rei'istä kauttaaltaan vai onko kone iskenyt uusia reikiä reunokseen tai jättänyt vanhoja tyhjiksi?

Paljonko pohjien vaihto maksoi ja minkälaiset pohjat laitatit?

48
Vuosia sitten esim. Herring shoes myi EU:n ulkopuolelle ilman Brittien VAT:ia eli saattoivat myydä EU:sta sen ulkopuolelle verovapaasti ja ostaja maksoi vain oman maansa verot. Nyt kun lähtevät unionista, sama ei siis välttämättä onnistu toisin päin (että myisivät EU:n ulkopuolelta EU:hun verovapaasti)?

49
En tiedä tuota mutta toista asiaa kysyäkseni, eikö ole niin, että enää brittikaupoista tilatessa ei tarvitse maksaa sikäläistä arvonlisäveroa (koska ovat ulkona EU:sta) vaan suomalainen tavaraa tullatessa?

50
Eikö tuo onnistu missä tahansa optikkoliikkeessä? Olen omiin Clubmastereihini teettänyt linssit vahvuuksilla Nissenillä.

51
Asut ja pukineet / Vs: Ekologiset vaatevalinnat
« : 26.10.20 - klo:20:05 »
Onko sekoitekangas välttämättä epäekologista? Ainakin puuvillakankaiden kulutuksenkestoa muutama kymmenen prosenttia polyesteriä parantaa huomattavasti. Esim. vanhemmat, täyspuuvillaiset Baracutat rispaantuvat luvattoman nopeasti puhki varsinkin helmasta.

52
Karttakin näyttää hyvältä.

53
Asut ja pukineet / Vs: Mitä tänään on päälläsi?
« : 21.09.20 - klo:14:37 »
Eikö takin hihoissa ole hieman liian paljon pituutta ja paidan kalvosimet turhan väljät? Hihat näyttävät roikkuvan.

Missä maski?

54
Asut ja pukineet / Vs: Vaatteet ja tyyli uutisissa
« : 17.08.20 - klo:14:06 »
^ "Jose Riikonen uskaltaa käyttää pukua ainoastaan lauantai-iltaisin yksin kotonaan – Näin miehen puvusta tuli vaate, joka edustaa hämmentäviä asioita
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006602329.html
Haluaako joku jolla on Hesarin tilaus, laittaa tänne copypastena koko jutun?"


"JOSKUS perjantai- tai lauantai-iltaisin otan lasin konjakkia. Kun mieli alkaa olla keveä, kävelen vaatehuoneeseen ja alan sovitella vaatteita.

Sitten teutaroin kämpillä iloisena vetimissä, joissa en uskalla julkisesti näyttäytyä.

Ja mihin pukeudun? Perinteisiin miesten pukuihin.

Teen tätä siksi, että koti tuntuu olevan harvoja paikkoja, jossa pukua sopii pitää yllään.

Sitä ei kannata laittaa töihin, kaupungille eikä mihinkään muuhun juhlaan kuin häihin tai hautajaisiin, mikäli ei halua jatkuvasti selitellä asiaa muille.

Puku ei nimittäin ole enää sitä, mitä se joskus oli.

PUKU on englanniksi suit. Sana juontaa juurensa ranskan kielen sanasta suivre, joka tarkoittaa seurata. Se on puvun määritelmä: takki seuraa housuja, eli ne on tehty samasta kankaasta.

Puku oli 1900-luvun puoliväliin asti joka paikan asu, joten pukeutuminen oli helppoa: puku päälle töihin, ravintolaan, postiin, pankkiin ja juhliin. Puku tekee miehen, sanottiin.

1960-luvun vastakulttuuriliikkeet kävivät vanhaa valtaa – ja pukua – vastaan, sillä se edusti tukahduttavaa konservatiivisuutta. Pitkät hiukset ja värikkäät asut olivat kapina puvulle ja lyhyille hiuksille: arkkityypille, jonka kerrottiin olevan asianmukainen aikuinen mies.

Puku teki edelleen miehen, mutta vähemmässä määrin kuin ennen, sillä pukeutuminen alkoi vapautua. Vuosikymmenten halki on menty jatkuvasti epäformaalimpaa kohti. Pukeutuminen alkoi vapautua etenkin 2000-luvulta lähtien, ja hiljattain jopa konservatiivinen Goldman Sachs -pankkiiriliike ilmoitti, että puvun voi jättää vastedes kaappiin toimistolle tultaessa.

Minä väitän, että tämä johtuu saman tyyppisistä seikoista kuin 1960-luvulla.

2000-LUVUN teknologiabuumin jakamispalveluilla, sosiaalisella medialla ja digitaalisella tasa-arvolla on paljon samoja arvoja kuin 1960-luvun vastakulttuureilla: hajotetaan muurit, hierarkiat ja portinvartijat, kuten talouslehti Forbes kirjoitti vuonna 2013.

Se näkyy pukeutumisessa. Kun teknologiayrittäjä pukeutuu puvun sijasta huppariin, hän viestii olevansa rento, uuden ajan tyyppi. Hän ei ole mikään vanhan liiton pukumies, jonka toimistolla pokkuroidaan, vaan ollaan itseohjautuvia ja käydään aina välillä toimiston pallomeressä samalla kun muutetaan maailmaa.

Esimerkiksi pelisuunnittelija Peter Vesterbacka on rikas liikemies, mutta punaisessa hupparissaan vapaa vanhan maailman pukeutumisnormeista. Applen edesmennyt johtaja Steve Jobs piti aina kauhtuneita farkkuja ja mustaa neuletta. Facebookin perustaja Mark Zuckerberg pukeutuu t-paitaan.

Onko niin, että nykyään puku ei siis tee miestä, vaan huppari tekee miehen?

PROFESSORI Terhi-Anna Wilska on tutkinut paljon kulutukseen liittyviä sosiologisia kysymyksiä. Hän ei tyrmää rinnastusta 1960-luvun vastakulttuuriin, mutta Wilskan mielestä kysymys ei ole siitä, että teknologiayritykset huppareissaan yrittäisivät muuttaa maailmaa.

”En näkisi it-porukassa juurikaan kapinaa”, Wilska sanoo.

Jos tarkemmin katsoo, niin näinhän se on. 1960-luvulla hyökättiin riistävää järjestelmää vastaan. Nykyajan teknologiateollisuus ei kuitenkaan systeemiä kritisoi.

Päinvastoin se toimii sen ehdoilla ja eetoksella: Keksitään uusia tuotteita ja sovelluksia, joita markkinoidaan ja myydään kasinotalouden ehdoilla. Bisnes ei ole muuttunut, vaikka sen harjoittajan asu on vaihtunut Brionin liiturautapuvusta ja Guccin loafereista Patagonian huppariin ja Doctor Martensenin kenkiin.

Syy pukeutumisen muutokseen on toisenlaisessa ihanteessa. Se on nuoruus.

Nuoruus venyy yhä pidemäälle aikuisuuteen

KYSYMYS on siitä, millaista yksilöä yhteiskunnassa arvostetaan: nuoruus on ihannoitu ominaisuus, ja se heijastuu pukeutumisessa.

Wilska käyttää termiä kulttuurinen nuortuminen. Se tarkoittaa, että nuoruus venyy yhä pidemmälle aikuisuuteen. Wilska puhuu ikuisen sinkkuelämän kulttuurista: ”Perheen perustaminen viivästyy. Ei uskalleta eikä haluta ottaa vastuuta. Aikuisuutta pelätään.”

Huppari- ja t-paita-aikuiset eivät siis ole hylänneet pukua kapinan vuoksi, vaan siksi, että heillä on identiteettikriisi.

”Äijät huppareissaan haluavat olla ikuisia teininörttejä”, Wilska sanoo.

WILSKAN mielestä puku on tehnyt tietynlaisen sukupovienvälisen U-käyrän: vanhemmat herrat käyttävät pukua usein univormun tapaan ja luontevasti, ja toisaalta todella nuoret, kouluikäisetkin, saattavat käyttää nykyään pukua.

Puku on kuitenkin nuorimmille univormun sijaan individualistista keikarointia ja leikittelyä. Heidän ei tarvitse pukeutua huppariin tai t-paitaan osoittaakseen olevansa nuoria – he ovat sitä oikeasti.

Kolmi-nelikymppiset aikuiset taas ovat välivaiheessa: He eivät ole poikia vaan aikuisia, jotka eivät kuitenkaan halua alistua perinteisen aikuisuuden normistoon eli pukuun.

Toki on edelleen töitä, joissa kaikki käyttävät pukuja. Wilskan mukaan teknologia-ala on omanlaisensa kupla. Silti on kiinnostavaa, kuinka monilla nuorten aikuisten dominoimilla aloilla puku saattaa olla peräti alistumisen merkki.

VUONNA 2018 tapahtui jotain järisyttävää: Facebookin johtaja Mark Zuckerberg pukeutui pukuun.

Hän todisti Yhdysvaltain kongressissa yhtiön tietosuojaskandaalista. Facebook oli joutunut ongelmiin massiivisen käyttäjätietojen väärinkäytösepäilyn takia.

Hän osoitti puvussaan pelaavansa kongressin (aikuisten) ehdoilla sen sijaan, että olisi ilmestynyt paikalle start-up-maailman hupparikoodin mukaisessa asussa.

The New York Times kutsuikin asua nimellä ”I’m sorry suit” eli ”olen pahoillani -puku”.
 
Tärkeää on, että kyseessä oli nimenomaan konservatiivinen puku. Pukuja kun on nykyään moneen lähtöön, kun on alettu arvostaa yksilöllisyyttä ja jokaisen mahdollisuutta olla oma itsensä. Ajattelutapa on laventanut myös puvun konseptia.

VUODEN 2019 Oscar-gaalassa Black Panther -elokuvaa tähdittänyt Chadwick Boseman säväytti pukeutumisellaan, sillä hänen asussaan oli paljon samaa kuin perinteisessä naisten iltapuvussa.

Taiteilija Billy Porter taas oli valinnut asun, jossa smokin yläosa yhdistyi hulmuavaan hameeseen.

Nykyään keskustellaan sukupuoli-identiteetistä liukuvana käsitteenä: miksi rajoittaa oma olemisensa mieheksi tai naiseksi, jos sellainen muotti ei tunnu sopivalta.

Perinteinen puku on maskuliininen asu. Ei mies sellaiseen halua pukeutua, jos ei tunne itseään perinteiseksi maskuliiniseksi mieheksi eikä halua edustaa sellaisia arvoja.

Puvun evoluutio heijastelee tätä: Jos aikoinaan Oscar-gaalaan – tai Linnan juhliin – kaikki pukeutuivat perinteiseen tummaa pukuun, smokkiin tai frakkiin, nykyään tilaa on enemmän. Puku voi olla villimpi, jännittävämpi ja sukupuolirooliltaan ambivalentti, kuten ihminenkin.

Konservatiivisten ihmisten mielestä voi olla loukkaavaa pukeutua hienoihin juhliin klassisen etiketin vastaisesti. Oikeasti asia on päinvastoin: jos on jaksanut nähdä valtavasti vaivaa uniikin vaatekokonaisuuden suunnitteluun, sehän on kunnianosoitus tilaisuutta kohtaan.

Jos ennen siis sanottiin, että puku tekee miehen, nykyään voitaisiin sanoa, että puku tekee ihmisen – mistä tulikin mieleen:

Tänään on lauantai. Saattaa olla, että illalla otan muutaman ja laitan taas puvun päälleni. Miksi?

MINUA ei kiinnosta osoittaa puvulla mieltäni perinteisen maskuliinisuuden tai perinteisten sukupuoliroolien puolesta.

Puku ei ole myöskään minulle ole asu, johon joutuisin alistumaan osoittaakseni pelaavani samoilla säännöillä kuin joku muu. Oikeastaan päinvastoin: altistun jatkuvasti porukalle, johon professori Wilska viittasi, siis 30–40-vuotiaille t-paitoihin ja huppareihin pukeutuville tyypeille, joissa kulttuurisen nuortumisen ilmiö näkyy.
 
Taidan itsekin olla esimerkki kulttuurisesta nuortumisesta: 33-vuotias viestintäalan yrittäjä, jolla ei ole juurikaan perinteisiä aikuisen ihmisen asioita: ei omistusasuntoa, ei lapsia eikä edes avioliittoa vaan avoliitto.

Tällä tavalla puku – entisaikojen sovinnainen ja konservatiivinen vaate – on muuttunut viiteryhmässäni rohkeaksi ja individualistiseksi asuksi, jota miehen pitää selitellä kuten pitkiä hiuksia 60-luvulla.

Olen sen verran mukavuudenhaluinen ja estynyt, että puku jää edelleen pääosin koti-iltojen prinsessaleikkeihin. Mutta lenkkareihin ja huppareihin en suostu taipumaan."

Kuten tavallista, ulosteet olivat parasta antia mutta niitä en ruvennut kopioimaan.

55
Asut ja pukineet / Vs: Autenttista trenssiä etsimässä
« : 25.07.20 - klo:15:22 »
Nuo ovatkin pitkät kalsarit eivätkä farkut.

56
Asut ja pukineet / Vs: Nahkatakki
« : 11.07.20 - klo:14:17 »
Muistaakseni Schottin Cafe Racer on hieman pidempi kuin Perfecto. Siinä on myös hartioissa sellainen paljerakenne, että kiristelemättä pystyy kurottamaan ohjaustankoon.

57
Asut ja pukineet / Vs: Church's: käyttökokemuksia
« : 24.06.20 - klo:22:06 »
Minulla on joukko noin 7-10 vuotta sitten uusina ostettuja Church'sin Custom Grade -sarjan jalkineita ja niihin olen ollut hyvin tyytyväinen. Firma oli jo tuolloin Pradan omistuksessa ja esim. Consul- ja Grafton-malleissa oli jo silloin siirrytty 173-lestiin aiemmasta 100-lestistä. Kenkien vasikannahka on laadukasta ja siitä käytettiin tuolloin muistaakseni sekä "Nevada calf"- että "Calf"-nimitystä. Silloinkin olivat tosin samat mallit tarjolla myös tuosta "polished binder" -nimisestä roskasta valmistettuina samaan hintaan eli ilmeisesti jotkut tosiaan tahtovat ostaa laatukenkänsä muovisina eikä nahkaisina. Siihen aikaan Church'sien viimeistely oli omien vähäisten kokemusteni perusteella siistimpää kuin esim. Cheaneyllä.

Myöhemmästä tuotannosta minulla ei ole kokemusta mutta on helppo uskoa, jos kerrotte sen olevan kuraa. Ainakin moni klassikkomalli näyttää olevan lopetettu ja esim. Graftonia ei ole enää tarjolla kuin muovisena. Samalla hinnat ovat lähes kaksinkertaistuneet. Kyseessä on ns. merkkikelloilmiö.

58
Kaunis elämä / Vs: Sisustustyylit
« : 16.04.20 - klo:17:03 »
Kukkapuron kalusteita pääsee koeistumaan Modeon esittelytilassa Helsingin Vanhassakaupungissa - tosin ei varmaankaan näin koronasesongin aikaan. Fysiota, Sirkusta ja valtaosaa muista Kukkapuron tuotteista valmistetaan nykyään Kiinassa käsittääkseni saman valmistajan toimesta, joka teki niitä siellä lisenssillä jo siihen aikaan, kun Suomessa Avarte valmisti samoja kalusteita, ennen kuin saksalaiset avoivat firman konkurssiin.

Minulla on Suomessa valmistetut nahkaverhoillut Fysio ja Remmi sekä joitakin muita Kukkapuron kalusteita. Valitettavasti noista Kiinan tuotteista on sanottava, että ne eivät laadultaan ole aivan samalla tasolla kuin vanhat suomalaiset. Esim. käytetty nahka ei ole yhtä laadukkaan oloista, vaikka vaikuttaakin asialliselta. Siitä huolimatta voisin harkita esim. Ateljeen tai Remmin hankkimista tuollaisena kiinalaisena versiona. Sen sijaan Fysioon on vaihdettu uusi keinumekanismi, joka on ruma eikä tarjoa samaa jämäkkyyttä ja yhtä suurta liikerataa kuin vanha versio. Muutenkin tuolin materiaalit ja viimeistely vaikuttivat vanhaa suomalaista huonommilta, kun sen katsastin, eikä tuoli tuntunut edes yhtä mukavalta istua vaan tuntui vähän siltä, kuin muoto ei olisi ollut aivan sama - tässä tosin saattavat psykologiset tekijät vaikuttaa. Ainakin Fysion kohdalla etsisin ennemmin hyväkuntoista, vanhaa suomalaista kappaletta.

Fysio on mielestäni huikean hyvä ja ergonomisesti onnistunut työtuoli. Varmaankin Sirkuksesta löytyvät samat ominaisuudet kompaktimmassa koossa mutta Fysiossa tuo riittävä koko on ainakin aikuisen miehen kannalta yksi syy, miksi tuoli on niin mukava. Se on myös veistoksellinen ja pimentää puoli huonetta. Kannattaa hankkia nahkaverhoiltu.

59
Linkit ja vinkit / Vs: Alennusvinkit
« : 09.04.20 - klo:21:26 »
Herring shoesilla tiistaihin asti 20 % alennus Briteissä valmistetuista kengistä koodilla EASTER2020.

60
Asut ja pukineet / Vs: Satunnaisia kysymyksiä
« : 25.03.20 - klo:19:00 »
Daniuksen kysymys ilmeisesti ei ollut, kenen muuntokerrointa kannattaa käyttää, vaan missä valuutassa kannattaa maksaa - mikä myös ratkaisee, tuleeko valuutan muuntoa ollenkaan.

PS

Tai siis, kyllähän se valuutan vaihto on kai joka tapauksessa edessä viimeistään luottokorttilaskussa, jos sen maksaa euroissa.

Sivuja: 1 2 3 [4] 5 6 ... 295