Keikarin foorumi

Olen tässä sunnuntaiaamun ratoksi lukenut Nicholas Antongiavannin kirjaa "The Suit: A Machiavellian Approach to Men's Style". Kirjan 12. kappale "Of the young man" herätti minut pohtimaan pukeutumistyylin sosiaalista hyväksyttävyyttä suhteessä ikään ja sosiaaliseen asemaan.

Antongiavanni toteaa "It does not seem reasonable to them that young men should enjoy the trappings of eminence before attaining the reality". Tässä lauseessa "them" viittaa siis vanhempiin miehiin. Myöhemmin mainitaan yksityiskohtaisemmin asioita, joita nuoren miehen tulisi välttää: kolmiosaiset puvut (etenkin kaksirivisellä liivillä), kontrastikaulukselliset paidat, muut kuin yksiväriset vasikannahkaiset kengät, hatut, taskukellot, rusetit, taskuliinat, voimakkaat kuviot ja kirkkaat värit.

Vastaavasti todetaan, että nuorta miestä pukevat pikkutakit ja khakit, yksiriviset puvut, koristeettomat mustat kengät, nappikalvosimella olevat paidat, nappikauluspaidat, raitasolmiot, vyöt, hienovaraiset kuviot ja rauhalliset värit. Pukeutumistyylin hyväksyttävyyden yhteys sosiaaliseen asemaan käsitellään epäsuorasti sitä kautta, että nuoremmilla sosiaalinen asema on ainakin saman ammattiryhmän sisällä luonnostaan matalampi kuin vanhemmilla.

Lähdin hieman jatkojalostamaan ajatusta Suomen oloihin. Alla on hyvin karkeaa pohdintaa, jota voivat muut täydentää osaltaan:

Alle 20 v
Vertaisryhmän sosiaaliset odotukset pukeutumisen rentoudesta suhteellisen korkea, johtuen osin vertaisryhmän heikoista mahdollisuuksista panostaa pukeutumiseen. Huonosti istuvan puvun kanssa näyttää helposti asiakaspalvelijalta tai siltä, että on menossa rippijuhliin ja hyvin istuvan puvun kanssa herättää huomiota. Raskaista kankaista olevat pikkutakit näyttävät helposti isältä lainatulta.

20–25 v
Tässä iässä useimmat joko opiskelevat ja/tai käyvät töissä. Molemmat yhteydet nostavat odotusta pukeutumisesta; vaatteiden on syytä olla vähintäänkin ehjiä. Opiskelumaailmassa tuskin välttyy täysin erilaisilta juhlatilaisuuksilta. Pikkutakin käyttäminen on luontevaa puolimuodollisissa yhteyksissä. Suorittavaa työtä tekevillä käytössä on usein erillinen työnantajan määrittämä ja antama työasu, jolla on siten varsin vähän yhteyttä vapaa-ajan pukeutumisvalintoihin.

25–35 v
Korkeakoulutaustaiset ovat siirtyneet ensimmäisiin töihinsä, joissa pukeutumisoletuksena on tyypillisesti smart casual, joskin monissa tehtävissä pitäytyminen opiskeluajoilta jäänteenä olevassa casual-pukeutumisessa on vielä sosiaalisesti hyväksyttävää. Asiantuntija- ja esimiestehtävissä arkipukuja käytetään lähinnä merkittävissä asiakastapaamisissa tai puolivirallisissa yhteyksissä. Oman lukunsa muodostavat tietyt kaupalliset ja lainopilliset tehtävät, joiden parissa business casual saattaa olla oletus jo tässä vaiheessa. Arkipukeutumisen osalta oletus asiallisesta pukeutumisesta ei kata juuri muuta näkökulmaa kuin sen, että vaatteet ovat ehjät ja siistit. Pikkutakit edustavat arkipukeutumisen muodollisempaa päätä ja vapaa-ajallaan arkipukua käyttävä leimautuu helposti eksentrikoksi, erityisesti jos työtehtävät eivät perustele sellaisen hankkimista; esimerkiksi eräästä tuttavastani paikallislehti teki tällä perusteella haastattelujutun.

35–60 v
Luontainen karisma alkaa puskea esiin ja liikkumatila laajenee. Tämän ikäisellä miehellä ei ole varsinaisesti mitään syytä olla pukeutumatta asiallisesti töissä tai juhlatilaisuuksissa. Asiantuntija- ja esimiestehtävissä hupparit ja kivipestyt farkut pudottavat miehen helposti mieslapsikategoriaan, joskin IT-ala muodostaa tässä merkittävät poikkeuksen – jos nyt ei muiden niin ainakin alan itsensä silmissä. Esimiestehtävissä smart casual muodostaa pukeutumisen alarajan eikä arkipukukaan herätä suurempaa huomiota. Vapaa-ajan pukeutumisen osalta hyvänä pukeutumisena koetaan jonkinlainen vakiintunut oma tyyli, oli se sitten rokkikukko tai keikari.

60–
Eläkeiän kynnyksellä ympyrä sosiaalisesti sallittu pukeutumisen kirjo laajenee entisestään. Tässä iälle on ominaista suuri sosiaalinen vapaus yhdistettynä vähäiseen sosiaaliseen rohkeuteen.


Kommentteja, ajatuksia? Erityisesti tuosta iäkkäämmästä päästä minulla ei ole omakohtaista kokemusta.

Varminta on jättää menemättä. Mikähän tapahtuma on kyseessä?

Erään useampipäiväisen ammatillisen tapahtuman iltatanssit. Uskoakseni kyseessä on Suomen mittapuulla suhteellisen vanha tapahtumaperinne.

En ole aivan varma edistääkö menemättä jättäminen tapahtumaan osallistumista, mutta kiitän kuitenkin vinkistä.

Myydään seetripuiset Shoepassion-merkkiset lepolestit kokoa 40. Lepolestien kokonaispituus on 29 cm eli vastaa hyvinkin joidenkin valmistajien kokoa 41.

Ostettu huhtikuussa 2016 ja hyvässä kunnossa. Alla linkki malliin.
http://www.shoepassion.eu/shoe-trees/cedar-shoe-tree.html

Hintapyyntö: 15 €.

Lepolestit sijaitsevat Oulussa, toimitustapa nouto, postitus tai toimitus lähialueelle.

Lainaus käyttäjältä: paddington - 22.11.17 - klo:18:10

Voisimmeko todeta vaatetuksen olevan viestintää, jolla sijoitutaan johonkin haluttuun ryhmään? Joko osoitetaan kuuluminen siihen, tai vastaavasti pyritään kuulumaan ja pääsemään siihen?

Ulkoisen habituksen muuttuminen osoittaa ryhmälle kantajan halua päästä siihen. Liian nopeasti tehty muutos särähtää silmään (terveiset Pasi Heikuralle), eli näyttää ympäristössä larppaamiselta. Sopivan hitaasti tapahtuva muutos taas antaa kuvan vakaasti etenevästä henkisestä transitiosta. Nopea muutos voi tapahtua myös takapakkia tai toiseen suuntaan, eikä kantajaa siis voida pitää luotettavana.

Pukeutumistyylin vaihdoksella on mielestäni eri vaikutukset niihin ihmisiin, jotka tuntevat sinut kuin niihin joita et tunne. Sinut tuntevissa ihmisissä tunne nokkimisjärjestystä uhkaavasta muutoksesta voi kirvoittaa happamia kommentteja mutta sinua tuntemattomiin ihmisiin vaikuttaa toivottavasti haloefekti.

Eihän statussymboleissa ole kysymys muusta kuin luoda mielikuva siitä että olet saavuttanut jotain vaikeasti tavoiteltavaa, oli se sitten todellista tai feikkiä. Tällä mielikuvalla on merkitystä koska ihmisluonteeseen on syväkoodattu ajatus siitä, että jos sinulla on jokin poikkeuksellisen positiivinen ominaisuus, se heijastaa sitä että olet muutenkin poikkeuksellisen ”hyvä” ihminen. Jos olet saavuttanut menestystä yhdellä elämän alueella, oletetaan että pystyt toistamaan menestyksesi jollain toisella elämänalueella.

Pukeutuminen on varmaan helpoin tapa luoda haloefektiä. Pukeutumalla sinulle sopiviin, siisteihin ja harmoonisiin setteihin synnytät ihmisissä alitajuisen mielikuvan siitä, että sinulla on homma hallussa ja tämän jälkeen he olettavat että pystyt toistamaan jämptin, hallitun suorituksen myös muilla elämänalueilla.

Harvemmin pelkillä symboleilla mitään nousua hierarkiassa saa aikaiseksi, juju on vaan siinä että näillä vivuttamalla saa mahdollisuuksia osoittaa olevansa ensivaikutelman mukainen. Voivat siis toimia ovenavaajina sellaisiin mahdollisuuksiin jotka muuten jäisivät piiloon.

Mikäli pukeutuminen on todella huonoa niin tuo halo-efekti toimii varmasti myös toiseenkin suuntaan. Voi olla mahdollista, että efekti toimii jopa voimakkaammin negatiivisen kuin positiivisen vaikutuksen suuntaan. Valtaosa ihmisistähän ei osaa erottaa #menswear-nyansseja, mutta osaa kyllä tehdä pesäeron vaikkapa rumien/epäsiistien ja rikki olevien vaatteiden välillä.

Ostin halvalla porkkananvärisen kaulahuivin tuodakseni hieman kontrastia tummansiniseen villakangastakiin. Nämä yhdistettynä oxblood-värisiin saappaisiin ja fedoraan. Erään hieman erilaista pukeutumissuuntaa edustavan miespuolisen vastaantulijan huulilta pystyi lukemaan kommentin "homo".

Tuli mieleen täällä foorumilla kuultu vinkki: jos päät kääntyvät kadulla, olet pukeutunut liian huomiota herättävästi.

Myydään kaksi paria seetripuisia Human Scales -lepolestejä.

Noin puoli vuotta vanhoja ja kaikin puolin erinomaisessa kunnossa. Tässä linkki malliin.

Hintapyyntö: 20 € per pari.

Lepolestit sijaitsevat Oulussa, toimitustapa nouto, postitus tai toimitus lähialueelle.

Vetoaako Sherlock Holmes siihen osaa sosiaalista tietoisuuttamme joka lukee ja tulkitsee vallan ja aseman symboleja ympärillään?

Hyvinkin mahdollista, että tuo selittää osaltaan Holmesin ajattomuutta.

Uskoisin, että yhteiskunnan voimakas keskiluokkaistuminen on jossain määrin muuttanut statussymboleiden ja yhteiskuntaluokkien yhteyttä. Tämän luulisin johtuvan siitä, että valtaosa ihmisistä on keskiluokkaa ja viettää aikansa pääosin keskiluokkaisten ihmisten kanssa. Näin ollen ihmiset huomaavat kyllä hyvin keskiluokkaiset statussymbolit, mutta heikommin muita. Väittäisin, että sotien jälkeisenä aikana on osattu päätellä jo kengistä, mihin yhteiskunnan kerrokseen kukin on sijoittunut. Nykyään rikkinäisissä tennareissa kulkeva mies voi olla yhtä hyvin IT-miljonääri kuin vähävarainen. Osaltaan ilmiön havainnointia vaikeuttaa samanaikainen kehitys kohti epämuodollisempaa pukeutumista.