21
« : 01.01.16 - klo:17:50 »
"Tuollaisen mä tarviin", silmät kimalteli kun luin blogeja. "Toi sopis noihin housuihin."
Viime vuosi oli itselle vahva käännekohta. Olin aiemmin sortunut asusteiden, siis taskuliinojen ja solmioiden, keräilyyn, sen sijaan että olisin käyttänyt niitä. Virallisia tilaisuuksia, jollaisissa niitä oli niin sanotusti pakko käyttää, oli tänä vuonna kaksi. Vaikka kuinka kuinka useasti yritinkin, en viihtynyt vapaa-ajalla solmio kaulassa, enkä luultavasti tule viihtymään. Ehkä pölyisenä tweedia rakastavana eläkeläisenä sitten.
Silkkiä ei tarvitse ostaa kaapin pohjalle pölyyntymään.
Tämä herääminen oli osittain pakon sanelema: yrittäjän alkutaipaleilla ei muutenkaan ollut rahaa juuri yhtään mihinkään. Se sai miettimään, mihin kaikkeen rahaakin sai käytettyä, kun sitä joskus oli. "Ei saatana", tuijotin solmiokoria, ja totesin, että hankinnat olisi voinut jättää siihen yönsiniseen grenadiiniin. Niin kauan kun työ ei solmiota edellytä, en muita tarvitse. Taskuliinat sujahtavat huomaamattoman värisinä tv-foldilla, pellavasta tai villasta.
Mutta intohimo ei kuollut. Nappikauluspaita ja irtotakki vakiintui. Ivy.
Ylilyönnit olisin mieluummin välttänyt. Siksi kaiutan päätöstäsi. Vastaisuudessa keskitynkin pelkästään perusasioihin: vaatteisiin joita tarvitsen. Tämä koristeiden metsästyskierre katkeaa ennen kuin se edes kunnolla alkaakaan. Onneksi solmiot eivät ole erityisen tärkeitä.
Tarve ennen kaikkea.