Keikarin foorumi

Näkisin, että nimenomaan tuommoinen disclaimer-kohta on aivan riittävä eturistiriitojen minimoimiseksi. Ainakin siihen asti, kunnes olet itsenäisesti varakas :).

Lähtökohtaisesti vastustan kaikkia korruption kannustimia, mutta tässä asiassa suon kyllä oikein mielelläni Villelle mahdollisuuden hyötyä panostuksestaan suomalaisen pukeutumisen hyväksi. Luulenpa kuitenkin, että suurin hyöty tulee ihan jotain muuta kautta kuin ilmaisnäytteinä: suoraan sanottuna epäilen tässä "bisneksessä" liikkuvan ainakaan Suomessa koskaan niin paljon rahaa että - karu totuus - suomalaisen kirjoittajan lahjominen tai välttämättä edes ilmaisnäytteillä siunaaminen kannattaisi.

Toivotaan kuitenkin parasta Villen vaatekaapin kannalta :). Sellaisen toivomuksen/ehdotuksen esittäisin vastaisuuden varalle, että ilmoitat avoimesti esimerkiksi arvostelun yhteydessä mikäli olet saanut arvostelun kohteelta jotain etuja. Arvostelu- ja ilmaiskappaleista nauttiminen on yksi asia (entisenä kirja-ja tuotearvostelijana en tästä oikein pysty ketään tuomitsemaan); lukijoiden johdattaminen uskoon, että on ostanut arvostelukappaleensa omilla rahoillaan on aivan toinen.

Saattaisi olla hyödyllistä myös kertoa, jos on syytä epäillä että olet saanut ns. arvostelukappaleen omilla rahoillasikin ostamastasi tuotteesta tai palvelusta - olen muuttunut kokemuksen myötä pikkuisen kyyniseksi nähtyäni miten arvostelukappaleita valikoidaan ennen tunnetulle arvostelijalle lähettämistä.

Uskon, että tämän sivuston lukijat ovat sen verran valveutuneita ja lähdekriittisiä, että he osaavat sitten tehdä faktoista omat johtopäätöksensä ja tarpeen mukaan esimerkiksi pienen arvosanojen normeerauksen Pchanin esittämällä asteikolla.

Onko Sinullakin aamuisin vaikeuksia päättää, miten pukeutua toimistoon?

Ei ole enää!

http://http://www.amctv.com/originals/madmen/madmenyourself/

Lainaus käyttäjältä: "JMK"

... Silloin puhelimetkin voisivat olla melkein kuin Patek Philippet: et omista niitä, vain pidät niistä vain huolta seuraavalle sukupolvelle :).

Erinomainen idea. Eipä muuta kuin rahoittajaa etsimään.

No, tältä foorumiltahan niitä raha- ja rahoitusmiehiä pitäisi löytyä. Kiinnostuneet laittakoot yksityisviestiä, tietäisin jo muutaman elektroniikkamaakarin jotka noita voisivat toimittaa ja kelloseppäänkin olisi mutkan kautta yhteydet :). Brändin rakentaminen taitaisi olla se suurin ja kallein haaste.

Noissa olemassaolevissa kellopuhelimissa on (ainakin meidän tutkimuksemme mukaan) suurin turn-off se päivitettävyyden puute. Siksipä tuota ideaani hahmottelinkin.

Mutta oikeastaan halusin vain kompata jaron erittäin oleellista huomiota: puhelimenhan ei oikeastaan tulisi näkyä saati kuulua lainkaan. Ei ole mielestäni mitenkään herrasmiesmäistä jos vaikka keskustelun keskeyttää jatkuvasti "oota otan tämän".

Jossain wanhassa oppaassa mallia "vanhan jyyrän neuvoja neuvottomille" oli mielestäni mainio ohje puhelimenkäyttöön työasioissa. Siinä neuvottiin vastaamisen sijaan soittamaan aina takaisin mikäli suinkin mahdollista. (Sihteeri siis välitti siihen aikaan soittopyynnön, nyt ei edes tarvitse sihteeriä.) Perusteluna se, että näin voi valmistautua puheluun, niin aineiston, tilanteen kuin mielialankin puolesta. Näin välttyy vaikuttamasta töykeältä ja kiireiseltä ja ehtii paneutumaan siihen, mitä toinen sanoo.

Olen tämän ohjeen havainnut hyödylliseksi ja yritän sitä mahdollisuuksien mukaan noudattaa.

Ah, kännykät...

Oma ja edustamani yhtiön Virallinen Mielipide m. 2007(?) oli, että Nokia 6300:ssa eleganssi ja hinta lyövät oikealla tavalla kättä :).  Läppäriä joudun raahaamaan joka tapauksessa joten en pahemmin kaipaa sähköpostien y.m. näpertelyä.

Nokian Zippo-sarja on kyllä sekin melko sievä, mutta mielestäni vähän ylihinnoiteltu ja esim. liian paksu.

Testasin joskus eräässä projektissa erilaisia puhelimia, mukaanlukien Vertu. Suoraan sanottuna ne kulta- ja platinahökötykset olivat niin kammottavan mauttomia että ennemmin pitäisin korvallani vaikka kultaharkkoa ja leikkisin sen olevan puhelin. Ilmeisesti ne kuitenkin myyvät.

Vertulla kuitenkin ainakin oli ns. "halpa" malli (alle 4000 euroa) ruostumatonta terästä, keraamia ja nahkaa. Se itse asiassa houkutteli hyvin, hyvin paljon.  Mielikuvana oli sveitsiläinen laatukello.

Siitä lähtien olen eri yhteyksissä yrittänyt ajaa läpi omaa konseptiani. Peruspuhelimen form factor on jo melko kypsä, joten miksei rakennettaisi pieniä, elegantteja ja kestäviä  "arvokello"-henkisiä kuoria ja varustettaisi niitä suhteellisen standardisoidulla ja likimain akun tapaan vaihdettavissa olevalla elektroniikkapaketilla? Silloin puhelimetkin voisivat olla melkein kuin Patek Philippet: et omista niitä, vain pidät niistä vain huolta seuraavalle sukupolvelle :).

Noksut sun muut eivät tälle tosin oikein lämmenneet, koska se ei oikein sopinut niiden liiketoimintamalliin. Toisaalta, puhelimen elektroniikka alkaa olla niin standardikauraa että tälläisen toteuttamiseen saattaisi sopia paremminkin joku mid-range kellovalmistaja, tai vaikka Swatch. Jotain edistystä tosin on tainnut tapahtua, kun eräs julkisuuteen putkahtanut Nokian visio on 25 vuoden puhelin...

Lainaus käyttäjältä: "JMK"

Sitten on tietysti Tumi, jonka salkut ovat varmasti erinomaisen hyviä mutta joita lady ei anna minun ostaa :).

Silkasta uteliaisuudesta ja haluamatta olla tunkeileva: mitä ladyllasi on Tumia vastaan?

Huppistarallaa, minulle osoitettu suora kysymys enkä noteerannut sitä laisinkaan! Pahoitteluni tästä.

Itse asiassa keskustelimme eräänä päivänä juurikin tästä kysymyksestä. Ongelma Tumissa ei kuulemma ole missään yksittäisessä yksityiskohdassa, vaan kokonaisuuden ulkonäössä, joka ladyn mielestä on mitäänsanomaton ja halvan oloinen - "sellainen jota perusinsinööri ostaa koska se on teknisesti hyvä ja siinä on 'toimivia yksityiskohtia'." Yritin varovaisesti vihjata understatementin olemuksesta mutta se ei tällä kertaa uponnut, vaikka argumentti onkin kelvannut meriselitykseksi mm. tilanteissa joissa vaatekaappiin ilmestyy olemassaolevasta pikkutakista vain hienoisesti poikkeava versio.  

Toinen ongelma on keinomateriaalien käyttö, mitä lady ei sattuneesta syystä oikein arvosta. Erityistä kritiikkiä (johon tosin yhdyn) herättää se, että keinomateriaalit ovat yleensä huonoja ikääntymään. Siinä missä hyvin pidetty nahkasalkku vain paranee vanhetessaan, naarmut nylonissa ovat naarmuja nylonissa. Kierrätettävyyskin taitaa vähän huolestuttaa.

Kuten tästä voinee päätellä, laukkukysymys odottaa vieläkin ratkaisuaan. Ja sanottakoon taas, että muutamaa Tumin mallia käpisteltyäni ja käyttäjäkommentteja luettuani uskon hyvin, että toimivuudeltaan nuo laukut ovat oivallisia.

Itse olen tällä hetkellä kallistumassa kokeilemaan CustomHiden replikaa m/1945 upseerinsalkusta, vaikka Filsonin laukkukin näyttää varsin mainiolta ja SageBrownin työnjälki ilahdutti. Neljäs vaihtoehto olisi edellisessä ketjussa esille nostamani Saddleback Leatherin salkku. SaddleBackissa on vain alkanut arveluttamaan laukun avaaminen ja sulkeminen, sekä se, että ilmeisesti pelkkä laukku painaa pari kiloa...

Erilaisia salkkumalleja viimeisten vuosien aikana testattuani, käyttömukavuusjärjestys on mennyt näin:

1) Kaksipuoleinen "Grosvenor"-malli, eli sellainen kuin tässä kuvassa. Riittävästi tilaa, voi kaapata mukaan tarvitsematta sulkea taskuja, ja ennen kaikkea, sen saa siististi auki vaikka laukku olisi hihnassa olalla tai muuten kannossa. Jos tälläinen löytyisi fiksun näköisenä, todennäköisesti ostaisin. Kokeilemani versio oli liian halvan näköinen ollakseen käytettävä, SageBrown on ehkä aavistuksen moderni omaan makuuni.

2) Perussalkku, eli esimerkiksi tämä. Ostaessa kannattaa varmistaa, että salkkuun todella mahtuu kaikki tarvittava. On etu, jos salkun soljessa on useampi reikä tai salkkua saa muuten tarpeen vaatiessa paisutettua. Harmittaa muuten tax-freessä. Ikävänä puolena voi olla esim. se, että salkku on hankala avata mikäli sitä kantaa olkahihnassa. Jos hihnalenkit ovat salkun sivuissa eivätkä salkun kannessa, siisti avaaminen ja sulkeminen helpottuu, mutta toisaalta laukun kansi saattaa kulua siitä mistä hihna hiertää sitä. Valintoja, valintoja...

3) Kaksilla kiristysremmeillä varustettu salkku kuten Filson. Ongelma näissä on se, että kiristysremmit jäävät usein sulkematta. Jos niitä ei käytä, pelkona on se, että kansi venyy ja alkaa nousemaan kulmista. CustomHideltä saa tuohon 1945-laukkuun valinnaisena myös kiristysremmit pikalukoilla - tämä on alkanut kallistamaan vaakaa siihen suuntaan. Pidän ulkonäöstä, ja myös lady pitää.

4) Malli Gladstone l. lääkärinlaukku. Näissä ei yleensä ole olkahihnaa, mikä tekee niistä hyvin ikäviä matkustaessa, mutta muuten konstruktio on erinomaisen toimiva. Olen yhtä tälläistä käyttänyt kuutisen vuotta ja se pelaa edelleen verrattomasti.

5) Olkalaukku eli messenger bag, esim. malli Marimekko ja muut vastaavat. Ihan kivoja mutta eivät mielestäni kuulu virallisempaan pukeutumiseen. Kahvattomat mallit, esim. Marimekko, ikäviä julkisissa kulkuvälineissä ja kaupoissa y.m. ahtaissa tiloissa. Tavaroiden putoamis- ja varastamisvaara mikäli käytössä esim. malli Marimekko ilman solkia tai vetoketjuja.

6) Attaseasalkku. Kova, vaikea käyttää, kolhii ihmisiä, epämukava kantaa olkahihnan varassa, tila loppuu yleensä kesken. Muuten hyvä. Suosittelisin kuitenkin lähinnä merkitsemättömien 20 euron seteleiden kuljettamiseen.

7) Portfolio/kansio, esim. tämä. Ruskeana kaikkein elegantein ratkaisu, jos tilaa ei tosiaan tarvitse. Tässä odottelen, että Apple tuuppaa jälleen ulos 12-tuumaisen tai pienemmän pikkumacin - sitten saisi tuon kauniin Filofaxin jälleen työkäyttöön...

Mitä tulee laatuun, olen tullut siihen tulokseen että nahkatavarat kestävät varsin hyvin vaikkeivat olisi sitä kaikkein tunnetuintakaan merkkiä. Esimerkiksi tuo oma, varsin järeää käyttöä nähnyt "merkitön" made in Italy-tohtorinlaukkuni on likimain uutta vastaavassa kunnossa yhtä naarmua lukuunottamatta. Kahdella eurolla kirpparilta ostamani, jossain kaakkois-Euroopan maassa tehty perus-nahkasalkku on sekin vielä aivan käytettävässä kunnossa ja käytettävän näköinen. Toki joku SAB on aivan riivatun nätti noihin verrattuna, mutten nyt pysty perustelemaan 1000 euron salkkuinvestointia...

Enemmän kiinnittäisinkin huomiota toimiviin yksityiskohtiin, kuten vaikkapa kantokahvan ja hihnan mukavuuteen, siihen, onko laukku avattavissa ja suljettavissa myös olkahihnasta roikkuessa, ja taskujen mitoitukseen. Sekä tietysti siihen, ovatko soljet ja muut vempeleet laatukamaa.

Kiitokset kommenteista, olen erittäin samaa mieltä tuon raita-asian kanssa - näin siinä joskus käy...

Takki on yksirivinen mutta mallia kivi ja keppi, arvelisin että vähintään 30 vuotta. Käänteet ovat todella harvinaisen leveät, mikä onkin syynä siihen etten tätä pukua yleensä käytä kaikkein edustavimmissa tilanteissa.

Kenkinä tässä rohkeasti Dodonin syvänruskeat puoli-brogue-oxfordit.