Keikarin foorumi

Parturin löytäminen on minulle ollut pitkään enemmän tai vähemmän vakava ongelma. Elättelen toiveita pitkästä, mieluiten vuosikymmenien mittaisesta asiakassuhteesta. Voi olla, että sellaisia on nykymaailmassa vain Clint Eastwoodilla elokuvissa, mutta toivoa en ole vielä heittänyt.

Minulla on muutama kriteeri, joista en mielelläni tinkisi:
1. Miesparturi
2. Parturi on äidinkieleltään suomalainen tai joka tapauksessa keskustelee sujuvasti suomeksi
3. Parturi ymmärtää, miksi asiakkaalle ei kannata ehdottaa mitään sesonkikampausta

Jotta edelliset kohdat avautuisivat kaikille, selitän niitä hieman. Ensinnäkin olen sillä lailla perinteinen mies, että kaikenlaiset keskustelut sujuvat paremmin toisten miesten kuin naisten kanssa. Tässä ei oikeastaan pitäisi olla mitään selitettävää. Vielä tarkennuksena - hienoiseen poliittiseen epäkorrektiuteen kompuroimisen uhallakin - sellainen seikka, että miesparturi olkoon nimenomaan parturi, ei kampaaja, mikäli ymmärrätte mitä tarkoitan. Toiseksi, koska olen oikeastaan sielultani kirjailija, jos en peräti runoilija, haluan keskustella kielellä, joka antaaataa käyttööni intiimissä palvelutilanteessa ilmaisullisesti täyden paletin. Kolmas kohta on oikeastaan itsestään selvä, mutta tulipahan nyt, kun nykymaailmassa on kaikenlaista.

Miten on, tuleeko kenellekään mieleen nämä kriteerit täyttävää parturia Helsingistä (mieluiten kantakaupungin alueelta)?

Aina pitää kääriä! Noilla kengillä käärisin kyllä ylemmäs, jos olisi kapeampi lahje, niin että nilkka (sukitettuna toki) näkyy kunnolla. Tietenkin silloin on vaarana liiallinen hipsterivaikutelma, mutta jos se ei haittaa...

Oikeastaan Porschen suurin ongelma on se, että se lähti laskemaan aikoinaan hintatasoaan ja sitä myöten brändin arvoa. Tätä taustaa vasten on ihan sama miltä nykyiset mallit näyttävät, eikä Hyundai-vaikutelma vie totuutta suuntaan tai toiseen.

Eilen tuli taas törmättyä viime aikoina itseäni ja vaimoani ihmetyttävään ja enenevässä määrin ärsyttävään ilmiöön. Stockmann mainosti ekologisiksi luonnehdittuja kalustemaaleja, jotka mm. hajoavat luonnossa. Saman periaatteen mukaisia huonekalujakin on tullut vastaan viime aikoina. Kaikenlainen ympäristöystävällinen teknologia ja materiaalit ovat toki tervetulleita, mutta tässä mennään pahasti metsään. Eihän huonekalujen pidä maatua helposti, vaan kestää isältä pojalle! Ei niitä tarvitse asbestista tehdä, mutta siinä vaiheessa, kun on hyväksytty ajatus tuolin tai pöydän käyttämisestä vain joitakin vuosia, on mielestäni siirrytty sellaisen barbarian tasolle, että moiseen syyllistyneen ihmisen kohdalla on syytä kyseenalaistaa jo perustavanlaatuiset ihmisoikeudet. En halua kotiini kalusteita, joiden merkittävin ominaisuus on niiden nopea lahoaminen takaisin alkuaineiksi.

Hetken mielijohteesta hankin Corcoranin alkuperäismallin mukaiset maihinnoususaappaat, ruskeana tietenkin. Mitään suunnitelmaa moiseen ei ollut, sillä uskoakseni olin saanut korkeavartisista nauhallisista jalkineista kyllikseni nuoruuden 14-reikäisten Dr. Martensien myötä. Punaruskea väri kuitenkin miellyttää silmääni erityisesti yhdistettynä vähänkäsiteltyyn denimiin. Erittäin mainioksi urbaaniksi retkeilyasuksi pikkupakkasella eilen osoittautuivat nämä saappaat, hyvin ylös käärityt farkut sekä Alphan talviparka. Kieltämättä skinhead-vivahde oli vahva, joskin asiaatuntevat tietenkin ymmärsivät, ettei totuuteen vihitty olisi käyttänyt muuta kuin Solovairia (okei, juntit ja köyhät nykyisiä Dr. Martenseja). Teknisissä ulkoiluasuissaan mallia Citymarket liikkuneet koirankusettajat epäilemättä miltei paheksuivat asuvalintaani, mutta se nyt oli odotettavissa. Kengät vaikuttavat muutaman tunnin käytön perusteella lupaavilta.

Side Show -kulttuuri tuntuu nykyisin minulle vieraalta ja tarpeettoman tarkoitushakuiselta jäykkäniskaisten tavisten pelottelulta. Kouluammuskelut ja sortuvat pilvenpiirtäjät ovat huomattavasti vaikuttavampia. Aikoinaan tutustuin rockfestivaalilla erääseen silloiseen kehotaiteilijaan (nykyinen päätoiminen sekakäyttäjä), joka heilutteli suurehkoa kiljukanisteria (reilu 10 litraa) siittimensä varassa. Silloin alaikäisenä se oli tietysti vaikuttavaa, mutta nyt ajatus tuntuu naurettavalta. Moni näistä kehonmuokkauksen elämäntavaksi kehittäneistä on toki onnistunut luomaan koko uransa harrastuksensa ympärille. En oikein pysty sitäkään pikkuporvarillisesti paheksumaan, jos vaihtoehto olisi sosiaaliturvalla eläminen, kun kukaan ei ota töihin. 

Odotukseni ovat korkealla, sillä tänä iltana aion mennä sirkukseen. Viime vierailusta onkin vierähtänyt vajaat 30 vuotta. Tuolloin elämyksen tarjosi legendaarinen Leningradin Sirkus, joka ei toki vedä vertoja Moskovan vielä legendaarisemmalle. Nyt elämyksen tarjoaa Finlandia, joka käsittääkseni edustaa ihan kohtuullista tasoa.
 Kaltaiselleni kuviteltua menneisyyttä ihannoivalle kulttuuripessimistille sirkus suo tuulahduksen kaivattua virvoitusta aikojen takaa. Se on myös kulttuuriarvoiltaan perinne, jonka haluan välittää lapselleni. Siinä yhdistyy sopivassa määrin teatraalista loistoa rahvaanomaiseen yleisön hätkähdyttämiseen.

Lainaus käyttäjältä: Pete - 16.05.12 - klo:10:31

Pegalossakin taitaa olla Brooksin satuloita ainakin kuvasta päätellen: http://pelagobicycles.com/kauppa

Joo Pelago-jälleenmyyjä minulle hehkutti, että näin on. Käykää tsekkkaamassa ko. puljun myymällä, voihan siellä olla hyllytavarana vaikka Brooksin satuloita?

Kyllä niitä oli ainakin aiemmin, kun myymälä sijaitsi tuossa lähistöllä. Nyt se on Kalevankadulla, enkä ole siellä käynyt.