Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - Frank

Sivuja: [1]
1
Asut ja pukineet / Vs: Church's: käyttökokemuksia
« : 06.07.21 - klo:20:46 »
Sehän on selvä, että merkistä joutuu maksamaan. Silti merkistä maksaminen on erityisesti klassisten reunoskenkien kohdalla typerää, joista kukaan ei edes näe merkkiä. Typerää se on muutenkin, mutta jos joku haluaa näyttää merkkituotteensa logoa ympärilleen, ja saa siitä kiksejä, niin suotakoon se hänelle. Minulle henkilökohtaisesti se osoittaa vain mauttomuutta ja tyhmyyttä, kun maksaa paljon ylimääräistä jostain printistä, joka ainoastaan pilaa tyyliä.

Mutta taas Churchsiin. Prada on italialainen muotitalo, ja italialaisten (ja ranskalaisten) muotitalojen oikut toki tunnetaan. Jos joku tuote ei myy, nostetaan hintoja, jolloin asiakaskunta luulee sen olevan parasta mahdollista kuuminta hottia. Tämä tuntuu usein jopa toimivan. Vaikea kuvitella, että vaikkapa Kiton tai Brioni porskuttaisi vuodesta toiseen järjettömillä hinnoilla, jos joku ei niitä ostaisi. Todennäköisesti ostajat ovat nousukkaita, tai muuten vain niitä, joilla ei ole edes tarvetta kysyä hintaa.

Churchsin suhteen tilanteen luulisi olevan toinen. Se on vanha kenkävalmistaja, jonka asiakkaat ovat maksaneet erityisesti laadusta. Vaikka joukossa on varmasti paljonkin varakasta porukkaa, on vanhan rahan väki yleensä tarkempaa siitä, mistä maksaa. Jos Church’s Consulin hinta nousee 720 puntaan, se alkaa lähennellä jo Edward Greenin hintoja ja on selvästi esimerkiksi Crockett & Jonesin handgrade-sarjankin yläpuolella. Molemmat kuitenkin kepittävät Church’sin laadussa ja omasta mielestäni myös tyylissä, vaikka se makuasia onkin. Ja lieneekö tuo 720 puntaa vielä alviton hinta? Jos niin on, niin se on aivan järjetön.

Itse asiassa mallorcalaiset valmistajat Carmina ja TLB Mallorca päihittävät Church’sin niin laadussa kuin tyylissäkin. TLB Mallorca lienee näistä hieman parempi, mutta Carminan kokoelma on paljon laajempi. Molempia saa noin 400 eurolla, eli puoleen hintaan Churchsiin verrattuna. Kun myös Cheaneyn laatu alkaa olla vanhan Church’sin tasolla, ja sen Imperial Collection -sarjassa jopa edelläkin, on vaikeaa kuvitella Church’sille ruusuista tulevaisuutta. Klassisen tyylin ja laatutietoisuuden kannattajat kun eivät hyvällä katsele muotitalon tempauksia. Hieman aiemmin tässä ketjussa jo avauduin, miksi en enää Church’sin jalkineita osta, eikä sitä mielipidettä tarvinne muuttaa.

2
Asut ja pukineet / Vs: Church's: käyttökokemuksia
« : 24.06.20 - klo:01:06 »
Olen omistanut kaksi paria Church’sin jalkineita. Molemmat on myyty ja uusia tuskin tulee. Muutama vuosi sitten erehdyin ebaysta ostamaan mustat Consul-oxfordit 73 lestillä. Kyseinen lesti on elegantti ja sirohko, vaikka onkin perinteisen pyöreähkö kärjeltään. Itse lestistä pidinkin paljon, ja kengät istuivat kokonsakin puolesta hyvin. En vain tajunnut tuolloin, että Church’sin kaltainen perinteinen valmistaja tekisi noita kenkiä muovilla pinnoitetusta Polished Binder -nahasta. Olen vastaavaan materiaaliin kerran erehtynyt ostaessani Loaken jalkineita niin ikään netistä. Yhtä halvalta ja laaduttomalta ei nuo Churchin jalkineet tuntuneet, ja käytinkin niitä muutamissa juhlissa. Siitä huolimatta tuo muovipinta ei käytön aikana ainakaan parantunut. Juonteet taitoksissa olivat vääjäämättä silmiinpistäviä, eikä kenkiä voinut edes kunnolla kiillottaa, jos niihin pieniä naarmuja tuli.

Koska kenkä kuitenkin oli materiaalia lukuun ottamatta oikein hyvä jalalleni, erehdyin ostamaan ebaysta vastaavat mustat Churchin oxfordit, ja tällä kertaa varmistin, että ne todellakin olivat vasikannahasta. Materiaali ei pettymystä tuottanutkaan. Sen sijaan Pradan omistuksen myötä lesti oli muuttunut, ja kengät olivat 100-lestillä, mitä en kuvista huomannut. Kyseinen lesti on kaikkea muuta kuin elegantti ja varsinkin edestä hyvin leveä. En tykännyt siitä lainkaan, ja kengät jäivät käyttämättä. Onneksi sain ne sentään myytyä kohtuuhinnalla eteenpäin. Nykyään 100-lesti on onneksi korvautunut 173-lestillä, mutta sekään ei ole mielestäni yhtä hyvä kuin 73-lesti. Tässä siis ovat omat kokemukseni Churcheista.

Kun Church’sin sivuilla olen vieraillut, siellä hyppää silmille ties mitä muovisia niiteillä varustettuja kauheuksia. Kun Prada osti Churchsin, se muutti perinteisen laatuvalmistajan muotitalon haarakonttoriksi. Seurauksena laatu ja materiaalit ovat heikentuneet, mutta hinnat nousseet. Samalla monien jalkineiden mallit ovat muuttuneet aivan järkyttäviksi. Perinteisiä malleja toki yhä tehdään, ja jopa laadukkaasta vasikannahasta. Silti en voisi enää kuvitellakaan tukevani tuollaista toimintaa ja ostavani Churchsin jalkineita uutena. Lisäksi hieman halvemmat mallit on tehty "Nevada Leather", mistä minulla ei ole aavistustakaan, mitä se tarkoittaa. Kyseessä tuskin on laadukas vasikannahka, sillä se on erikseen mainittu, jos kengät vasikkaa on.

Jos jostain löytyisi vanhoja malleja, saattaisin huolia, mutta en niitä edes viitsi etsiä. Brittivalmistajista olenkin siirtynyt erityisesti Cheaneyn ja Crockett & Jonesin jalkineisiin. Varsinkin Cheaney onkin ollut laadullisesti positiivinen yllätys, ja ainakin osa heidän kengistä tehdään Churchsin vanhoilla lesteillä, vaikkakin lestien nimet ovat muuttuneet. Cheaney kun sattuu nyt olemaan Churchsin suvun hallussa toisin kun heidän Pradan pilaama nimikkomerkkinsä. Lisäksi Cheaneyn brandia ei ainakaan vielä arvosteta niin korkealle kuin Churchs aikanaan oli, joten niiden jalkineista ei tarvitse maksaa niin paljoa ylimääräistä merkistä. Omistan neljät Cheaneyn jalkineet, eivätkä ne mielestäni jää laadussa lainkaan Churchseille. Polished Binder Churchsit ne voittavat kirkkaasti.

3
Palaan vielä kenkien puolipohjaukseen. Tässä ketjussa kun on todettu, että eleganssi kärsii rankasti sen vuoksi. Tämä sitten herätti erilaisia mielipiteitä. Toissa kesänä puolipohjautin Meerminin louferit paikallisella suutarilla. Jätin vain kengät tiskille ja kerroin mitä pitää tehdä. Lopputulos oli melkoinen järkytys. Suutari kun oli valinnut puolipohjausmateriaaliksi noin 3,5mm paksun kumin, jossa taatusti oli kulutuspintaa, mutta jossa eleganssi kärsi rankasti. Jokin aika sitten ostin ebaysta Barkerin Anniversary-edition tummanruskeat captoe oxfordit. Ne olivat liki uudenveroiset ja puolipohjattu. Kenkien saavuttua tajusin heti, että nekin oli puolipohjattu samalla noin 3,5mm kumilla, ja luonnollisesti näissäkin kengissä eleganssi kärsi paljon. Tyypillisesti kenkäni – silloin kun ne on puolipohjattu – on puolipohjattu 2mm paksulla kumilla, joka ei ole läheskään yhtä silmiinpistävän näköinen, eikä tuo kenkiin myös liikaa lisäpainoa ja jäykkyyttä. Tämä nyt vain tiedoksi, että jos kenkiä puolipohjautatte, muistakaa katsoa ja hyväksyttää kumi ennen kuin päästätte suutarin töihin.

Kerran puolipohjauksen kanssa kävi niin, että puolipohjauksessa käytetty kumi alkoi välittömästi murentua varsinkin kärjestä, kun kävelin hiekoitetulla tai muuten karkealla asfaltilla. Olin aiemmin puolipohjauttanut kenkiäni samalla suutarilla, ja tuolloin materiaali oli ollut toisenlaista. Vein kengät heti suutarille takaisin ja annoin reklamaatiota materiaalista. Hän oli pahoillaan, ja puolipohjasi kenkäni uudelleen paremmalla kumilla. Lupasi myös olla tilaamatta enää sitä kehnoa kumilaatua, ja kiitti minua palautteesta. Hän kun sanoi, ettei kumin laatua paljaalla silmällä voi päätellä, vaan saatu palaute on ainoa keino vakuuttua laadusta tai sen puutteesta. Kyseisessä kumissa ei ollut mitään logoa, ja se saattoi hyvin olla ”Made in China” tms. tuotantoa. Pohjan paksuuden lisäksi varmistukaa siis, että kengät puolipohjataan luotettavaksi tiedetyllä materiaalilla, joka on ollut pitkään käytössä ja joka on tunnetun valmistajan (esim. Vibram) tekemää.

4
Asut ja pukineet / Vs: Meermin-kengät
« : 19.08.19 - klo:13:14 »
Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa kokemuksiani Meerminin kengistä, kun sitä on jo parin vuoden ajan kertynyt yhteensä kolmesta parista. Neljännen parin olen juuri tilannut, kun erään pikkuvikaisen lämpövuoratun parin chukkabootseja satuin ebaysta löytämään juuri omaa kokoani. Noita lämpimiä talvikenkiä kuin ei liikaa ole tarjolla.

Yksi kesän suosikkipareistani on Meerminin pennylouferi (Elton-lestillä, väri copper antique calf). Minulle kyseinen Elton-lesti sopii erinomaisesti. Se on pitkähkö ja varsin elegantti, muttei yhtä kulmikas kuin toinen lempilestini, eli Crockett & Jonesin 348. Niinpä vuosi sitten ostinkin Meerminin Balmoral-bootsit niin ikään Elton lestillä. Kolmas Meermin parini on perinteinen musta Oxford Hiro-lestillä. Lestinä en Hirosta niin paljoa pidä. Istuvuudelta sekin on jalkaani kohtalaisen hyvä, mutta varsinkin keskeltä makuuni hieman leveä.

Tällä palstalla Meerminin laadusta on annettu monia – pääosin negatiivisia mielipiteitä. Luulen sen johtuvan siitä, ettei odotukset täyttävästä tilauksesta niin helposti palautetta anneta, mutta pettymyksistä valitetaan helpommin. Minulle Meerminin kengät eivät suuria pettymyksiä ole tuottaneet. Se on todettava, että noissa loufereissa vasemman kengän nahkaan on taitekohtaan syntynyt selvästi syvemmät juonteet kuin oikeaan kenkään. Se on selvä merkki heikompilaatuisesta nahasta, ja toisaalta siitä, ettei nahka ole tasalaatuista. Siitä huolimatta näky ei ole silmäänpistävä, ellei sitä erityisesti tarkastele, ja tuskin itseni lisäksi sitä kukaan on noteerannut. Jos kuitenkin kuudesta kengästä viiden nahka on hyvää ja viimeisenkin tyydyttävää, ei nahan laadusta kokonaisuudessa voi liikaa valittaa – ainakaan tässä hintaluokassa.

Toinen laadun heikkous Meermineissä on nahan värjäys. Nahkaa ei ole värjätty imeytyvällä värillä, vaan väri on ainoastaan pinnassa. Sain epäonnekseni kenkäni kärkeen syvän naarmun, jonka alta paljastui hyvin silmiinpistävästi valkoinen nahka. Tämän sain toki onnistuneesti häivytettyä sopivanvärisellä kenkävoiteella. En tiedä, onko tämä ongelma kaikissa sävyissä ja kaikissa sarjoissa, mutta ainakin ruskeansävyiset parini näyttävät ainoastaan pintavärjätyiltä. Toki säännöllinen hoito värillisellä kenkävoiteella/vahakiillokkeella väriä voimistaa, ja osa väristä imeytyy syvemmällekin.

Työn jälki omissa Meermin-pareissa on ollut niin ikään kelvollista. Toki viimeistely jää kalliimmista merkeistä, kuten vaikka Crockett & Jonesista. Silti ajan patinoimat Meerminit näyttävät hyviltä, eikä pieniä heikkouksia huomaa kuin kengän omistaja niitä varta vasten tarkastellessa.

Minä kyllä olen kokonaisuudessaan Meermineihini tyytyväinen. Omistan nykyään yli 20 paria laatukenkiä, joskaan ihan kalleimmasta päästä en ole niitä hankkinut, vaan kalleimmat ovat Crockett & Jonesia, Churchia ja Aldenia. Monet Meerminin mallit ovat minusta tyylikkäitä. Ne ovat minulla arkikäytössä, eikä niitä täydy liikaa säästellä tai varoa, kun suuria omaisuuksia en niistä ole maksanut. Kokemusta on vasta parin vuoden käytöstä, mutta olen vakuuttunut, että oikein hoidettuna nuokin kengät kestävät pitkään. Toki tiedostan, että Kiinassa valmistettujen kenkien laadussa voi olla heittelyitä, mutta oman kokemukseni perusteella Meerminit ovat aivan kelvollisia ja hinta-laatusuhteeltaan ainakin minun parit ovat pienistä epätäydellisyyksistä huolimatta olleet erinomaisia. Olen vuonna 2012 sitten ostanut mm. kaksi paria Bexleytä (silloin kun ne vielä olivat Goodyear welt -kenkiä, ja kerran Loaken halvempaa L1 -sarjaa), ja paljon heikompia ne ovat laadullisesti olleet.

Ja kuten aloituksessa mainitsin, yhdet Meerminin lämpövuoratut chukka-bootsit ovat tulossa. Kenties joskus kirjoitan kokemuksiani niistäkin.

5
Luin tämän ketjun mielenkiinnolla läpi, ja ajattelin kirjoittaa siihen omia näkemyksiä, joita kaikkea ei tullut esille. Itse omistan yli 20 paria reunoskenkiä, joista puolenkymmentä on kumipohjilla, ja nahkapohjaiset ovat kolmea paria lukuun ottamatta puolipohjatut. Siitä voinee päätellä, että olen selkeästi puolipohjauksen kannalla. Syynä on erityisesti Suomen sääolosuhteet, ja kumipohjien kestävyys ja turvallisuus näissä olosuhteissa.

Esimerkiksi Roomassa vuotuinen sademäärä on jopa suurempi kuin Helsingissä, mutta se ei ole tässä olennaista. Olennaisempaa on se aika, jolloin tiet ovat märkiä. Sadepäiviä on Helsingissä keskimäärin yli 200 vuodessa, kun Roomassa noin 80. Kun haihtuminen Roomassa on paljon suurempaa, ovat kadut siellä märkiä vain murto-osan siitä ajasta mitä ne ovat märkiä Helsingissä. Jopa sateisena pidetyssä Englannissa tilanne on eri. Lontoossa sadepäiviä on vuodessa tilastojen mukaan 164 kappaletta, mutta suuremman haihtuvuuden vuoksi sielläkin kadut ovat sielläkin märkiä paljon harvemmin kuin Helsingissä. Mitä pohjoisempaan mennään, sateisuus vähenee hieman, mutta sadepäivien määrä pysyy lähes samana ja haihtuvuus hidastuu. Niinpä pohjoisemmassa Suomessa tilanne ei juurikaan eroa Helsingistä ainakaan parempaan suuntaan. Siksi varsinkin Suomessa puolipohjaus on perustellumpaa kuin vähänkin etelään mentäessä.

Puolipohjaus ei tee kengistä vedenkestäviä, mutta antaa kyllä riittävän suojan, jotta niillä voi märällä asfaltilla kävellä. Nahkapohjaiset ottavat siitä huomattavasti enemmän nokkiinsa. Lisäksi puolipohjat ovat muutenkin kestävämmät, varsinkin jos tiellä on hiekoitussoraa tai asfaltti surkeassa kunnossa, mikä on minulle tyypillistä, kun matkustelen paljon entisen itäblokin maissa. Hotellien auloissa ja monissa muissa tiloissa on lattia kivilaatoista, joka on nahkapohjille liukas. Itse asiassa kovan puolipohjan kumikin on noilla materiaaleilla liukkaahko, mutta antaa sentään hieman enemmän pitoa nahkapohjaan verrattuna. Kerran olen olkapääni saanut sijoiltaan kaatumisen seurauksena, joten ainakin minulle tämä on tärkeä näkökulma.

Eleganssi toki kärsii, mikäli kengät puolipohjauttaa. Pohjasta tulee vääjäämättä paksumpi, mutta 1-2 millin lisäkerros ei vielä silmiin pistä, ellei sitä erityisesti tarkastele. 99% suomalaisista ei edes tiedä mitä reunoskenkä tarkoittaa, ja tyypillinen reunoskenkä on maallikon mielestä puolipohjattunakin varsin siro, joskin malleja toki on monenlaisia. Saan säännöllisesti positiivisia kommentteja kengistäni, vaikka ne kuinka olisi puolipohjattu. Ne, ketä puolipohjaus häiritsee, ovat ns. alan friikkejä, ja kuten tässäkin ketjussa on huomattu, jopa asiantuntijoiden mielipide puolipohjaukseen on vaihteleva. Jonkun mielestä puolipohjaus teki pohjasta ruman, ja vain alkuperäinen nahkapohja olisi kaunis ja elegantti. Minunkin mielestä korkkaamattoman nahkapohjaisen kengän pohja on poikkeuksetta hyvin kaunis. Kuitenkin jo ensimmäinen kilometri asfaltilla kuluttaa ja naarmuttaa nahkapohjat aivan erinäköisiksi. Asiantuntija tietää, että niin kuuluu tapahtuakin, mutta maallikko ei sitä välttämättä kovin kauniina pidä. Useimpien maallikoiden mielestä puolipohjatun kengän pohja siis lienee vähän käveltynä jopa kauniinpi, jos he joskus sattuisivat niitä keskenään vertailemaan. Minun mielipiteeni on, että ohuen puolipohjan tuoma hyöty on selkeä verrattuna siihen haittaan, mikä eleganssin hienoisessa menettämisessä tapahtuu. Minulla on kyllä kaksi paria mustia oxfordeja ja yhdet louferit, joita en ole puolipohjannut, ja joita käytän sitten tilaisuussa, joissa en halua kompromisseja tehdä. Käyttökengät ovat poikkeuksetta joko puolipohjattu tai sitten valmiiksi kumipohjaiset.

Tosin sen vielä tarkennan, että omat kenkäni ovat halvahkoja tai keskihintaisia reunoskenkiä, kuten Meermin, Loake, Barker, Cheney, Church’s, Allen Edmonds, Alden ja Crockett & Jones. Mitään John Lobbia tai Saint Crispinsiä minulla ei ole. Jos olisi, arvostaisin kyllä niiden alkuperäisasua, ja jättäisin puolipohjaamatta. Silloin toki myös välttäisin niiden käyttöä sadesäällä yms. tapauksissa. Nämä ovat vain minun mielipiteitäni, ja ymmärrän ja hyväksyn muutkin mielipiteet.

6
Asut ja pukineet / Vs: Bexley
« : 19.01.19 - klo:16:29 »
Kirjoitanpa vaihteeksi kokemuksiani Bexleysta, kun sattui tämä ketju olemaan esillä. Ensi kertaa tilasin Bexleylta kenkiä vuonna 2012. Silloin mukaan sattui melko matalavartiset ridgeway-pohjaiset Watford-bootsit ja dainite-pohjaiset mustat oxfordit. Tämän jälkeen en ole Bexleyltä kenkiä tilannut, mutta muita tuotteita paljonkin. Kengistä kuitenkin sen verran, että nahan laatu ei mitään huippuluokkaa ole ollut, vaan siihen on tullut syviä juonteita ja pientä halkeamaa molempiin pareihin, vaikka kenkiä on säännöllisesti hoidettu. Mitään muovi tms. pinnoitusta nahassa ei kuitenkaan ole ollut, eli corrected grain leather ei ole kyseessä. Myös toisesta bootsista kannan liimaus petti melko äkkiä, joskin se oli halpa korjauttaa, ja on sen jälkeen kestänyt. Hinta Bexleyllä on aina ollut halpa, joten hintansa arvoisia nuo molemmat kengät ovat toki olleet, ja päihittävät kyllä minkä tahansa markettikengän mennen tullen. Silti jäävät selvästi todellisten laatuvalmistajien jalkineista. Yksi hyvä puoli noissa Bexleyn jalkineissa on ollut. Niiden pohjan kumilaatu on ollut varsin pehmeää ja pitävää myös jäällä ja lumella. Tämä on ongelmana mm. useimmissa brittiläisissä laatujalkineissa. Tosin, kun äskettäin vierailin Bexleyn sivuilla, huomasin, että heidän kenkänsä on nykyään tehty pääosin Blake-welted tekniikalla. Omat Bexleyni olivat Goodyear-welted kenkiä, joten ainakin sen perusteella valmistustekniikka ja todennäköisesti muukin laatu on mennyt alaspäin. Sen verran vaatimustaso on kengissä viime vuosina noussut, etten Bexleytä ole enää vuosiin varteenotettavan vaihtoehtona pitänyt.

Laatukenkiä minulla onkin yli 20 paria, ja useimmissa on Bexleyn lepolestit. Niiden laadun vaihtelusta on ollut keskustelua tällä foorumilla, mutta aina ovat minun mielestäni hintansa arvoisia olleet, vaikka joskus viimeistely on ollut heikompaa. Bexleyn kenkäharja on niin ikään hyvä, joskin alkuvaiheessa siitä irtosi jouhia melko runsaasti. Bexleyn boksereita on niin ikään tullut tilattua, ja niidenkin laatu on ollut hyvä. Erityisen tyytyväinen olen ollut Bexleyn housuihin. Minulla on niin chinoja kuin vakosamettihousujakin, ja niiden-laatusuhde on ollut hyvä. Istuvuuskin on erinomainen, kunhan olen löytänyt sopivan mallin. Esimerkiksi chinoissa ”adjusted fit” on ollut liian tiukka, kun taas ”normal fit” ihanteellinen. Vakosamettihousuissa taas ”adjusted fit” täydellinen, kun taas ”normal fit” liian väljä. Käytänkin nykyään paljon erilaisia Bexleyn housuja, ja sellaiset on tälläkin hetkellä jalassa. Yksi Bexleyn neule on tullut hankittua, ja sen verran se on nukannut, ettei laatua voi pitää kuin korkeintaan tyydyttävänä.

Nuo lepolestit ovat pääasiassa olleet syynä tehdä tilauksia Bexleylle. Siinä ohessa olen sitten muitakin tuotteita kokeilun vuoksi ostellut. Osaan kokeiluista olen tyytyväinen ollut ja osaan taas vähemmän tyytyväinen. Bexley yrittää olla klassisten laatuvaatteiden tuottaja halpaan hintaan, ja ajoittain siinä kohtuullisesti onnistuu. Kuten mainittu, minulle Bexleyn housut ovat olleet miellyttävä löytö. Istuvuus on hoisuissa toki tärkeää, ja siksi kaikki tuskin yhtä onnekkaita olisivat.

7
Asut ja pukineet / Vs: Tyylikkäät lentolaukut
« : 19.01.19 - klo:14:42 »
Kilo on matkustamoon otettavissa laukuissa aika paljon.

Tuo pitää täysin paikkansa. Olen itsekin pähkäillyt tuon lentolaukkuongelman kanssa, mutta käytännöllisyyttä ja tyyliä on vaikea yhdistää. Nyt käytössä on eri tilanteisiin kaksi eri tyyppistä lentolaukkua. Toinen on Samsoniten olkalaukku, joka kooltaan on melko lailla maksimi, mitä lentolaukulle sallitaan. Se on nailonkankaasta, ja pehmeä, joka sallii pienen kokoonpainumisen, ja siksi täyttää tarvittaessa tiukemmatkin mittavaatimukset. Kyseessä ei ole trolley, vaan kahvasta kannettava tai olkahihnan kanssa olalla roikkuva malli. Ei kuullosta kovin käytännölliseltä, mutta minulla onkin tämä laukku mukana lähinnä silloin, kun tarvitsen maksimaalisen hyötykuorman (laukku kun on kevyempi kuin useimmat trolleyt, vain noin kaksi kiloa tyhjänä) ja/tai matkustan ison ruumaan menevän laukun kanssa. Tämän laukun kun saa asetettua ison trolleyn päälle, ja mielestäni se silloin kulkee näppärämmin mukana kuin kaksi eri kokoista trolleyta. Lisäksi lentolaukku painaa muutenkin yleensä sen kahdeksan kiloa tai alle, joten siirtymiset lentoasemalla onnistuu kyllä normaalikokoiselta ja  -kuntoiselta mieheltä ongelmitta, vaikka laukku ei pyörillä rullaakaan. Laukussa on keinonahkaiset koristeet, ja mielestäni varsin tyylikäs, mutta ei toki laadultaan Rimowan tai Tumin tasoa. Mallin nimeä en muista, mutta se tuskin auttaisi mitään, sillä ostin sen noin kymmenen vuotta sitten, joten sama malli tuskin on enää saatavilla.

Sitten minulla on nelipyöräinen muovinen markettimalli. Väriltään tumman harmaa ja tyyliltään melko pelkistetty. Tämä kulkee kätevästi mukana silloin, kun matkustan pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa. Vaikka laukku lienee ”Made in China”, se on ihan toimiva ja laadukas ollut käytössä. Lentolaukku kun ei joudu suurille rasituksille, eikä se myöskään joudu muiden paiskomaksi ja kolhittavaksi. Lastin kanssa ne yleensä painavat 7-10 kg, joten yhtä rengasta kohden rasitus ei suuren suurta ole. Tämä on itse asiassa syynä, miksi en vaadi lentolaukulta mitään Rimowan tai Tumin tarjoamaa kestävyyttä. Se kun on normaalikäytössä tarpeetonta, sillä halpa markettilaukkukin kestää aivan hyvin vuosien käytön ainakin minulla. Mitään huipputyylikkäitä nuo markettilaukut eivät ole, mutta eipä ne silti ulkonäöltään kalleimmista brandeista paljoakaan poikkea (poislukien tietystia alumiini yms. laukut). Olen kyllä nähnyt erittäin kauniita kokonahkaisia trolleytakin, mutta kun niiden tyhjäpaino kun lähentelee viittä kiloa, niin eipä niistä paljoa iloa ole, jos lentoyhtiön raja käsimatkatavaroille on 7-8 kg, mikä nykyään on hyvin tavallista.

Useimmiten matkustan kuitenkin ison ruumaan menevän laukun kanssa, ja silloin lentolaukkua harvemmin tarvitsen. Käsimatkatavarana onkin usein tyylikäs nahkasalkku, jollaisia minulla on useita, mutta jotka aiheena kuulunevat sitten johonkin toiseen ketjuun…

8
Asut ja pukineet / Vs: Vyöt
« : 14.04.17 - klo:01:10 »
Tässä hieman kokemuksia omista pukuvöistäni. Leveimmistä farkkuvöistä saata joskus kirjoittaa erikseen. Vuonna 2007 ostin Fredalla sijaitsevast anahkakaupasta ruskean Giudi-merkkisen vyön, joka oli hinnaltaan noin 30 euroa. Hinta-laatusuhde siinä on ollut erinomainen, ja vyö on yhä erinomaisessa kunnossa, vaikka olen sitä toki välillä muistanut hoitaakin. Kokemuksesta innostuneena ostin pari vuotta myöhemmin samasta kaupasta samanlaisen vyön myös mustana, ja samaa tasoa sekin on ollut. Ainoa vika on ollut soljessa, joka oli jollain metallilla ”kullattu” niin että solki näytti kiiltävältä messingiltä. Messinkiä se ei kuitenkaan ollut, vaan tuo ”kultaus on haalistunut, joskin tasaisesti ja ensi silmäyksellä siitä on enää vaikea sanoa, onko se keltaista vai hopeista metallia. Kauniita ja hyväkuntoisen näköisiä molempien vöiden soljet toki yhä ovat, eikä moinen tasainen värin haalistuma käyttöä ole haitannut.

Ruskeana, tai oikeammin burgundyyn vivahtavana, minulla on myös Allen Edmondsin vyö, joka nahaltaan on vastaava kuin em. Giudit, mutta hinnaltaan yli 100 euron vyö. Siinä solki tosin on umpimessinkiä. AE:n vöitä voin siis myös suositella, mutta toki hinta niille on kova, joten hinta-laatusuhteeltaan Giudit vie kyllä voiton. Punertavaan vivahtavassa tan-sävyssä löytyy sitten Pierre Cardin -merkkinen vyö, joka niin ikään on ollut laadukas. Merkkiä tosin on siinä mielessä vaikea suositella, että kyseessä on muotitalo, joka tuskin vöitänsä itse valmistaa, vaan se on jonkin alihankkijan tuotantoa. Niinpä vöiden mallisto ja laatu varmasti vaihtelee. Oma vyöni on ostettu joskus 2009-2010 aikoihin, joten vastaavaa ei välttämättä ole enää saatavilla.

9
Asut ja pukineet / Vs: Loake
« : 02.06.16 - klo:21:52 »
Ensimmäinen viestini tällä foorumilla, vaikka satunnaisesti olen täällä vieraillut aiemminkin. Omistan kolme paria Loaken kenkiä, vaikka ainoastaan yhdet niistä ovat Loaket ja kaksi muuta eri brandilla, mutta Loaken valmistamat. Tuo ainoa Loake on musta oxford Loake 200, joka on Intiassa valmistettu halpamalli. Ostin sen ainakaan netistä, kun tarvitsin mustat oxfordit hieman parempaan tilaisuuteen. Työn jälki kengissä on OK, mutta nahka on jotain outoa muoviselta vaikuttavaa ja kokonaisuus on halvan tuntuinen. No halvathan ne olikin goodyear welted –kengiksi. Minulle lesti oli liian leveä, mutta ennen kaikkea nahan laatu oli suurin pettymys. En suosittele.

Sen sijaan muista Loakeistani on vain positiivista sanottavaa. Ensimmäinen pari on musta Herring Richmond täysbrogue oxford (Loaken valmistama). Ostin sen aikanaan halvalla kakkoslaatuna Herringiltä, mutta kenkien saavuttua en kyllä löytänyt syytä luokitukselle. Kengät ovat olleet minulla noin 8 vuotta. Arkikäytössä ne eivät juurikaan ole olleet, mutta messuilla, kongresseissa ym. puolivirallisissa tilaisuuksissa ne ovat palvelleet usein. Istuvuus on ollut alusta asti hyvä, joskin pientä sisäänajoa nekin toki aikanaan vaativat. Nahankaan laadussa ei ole valittamista.

Kolmannen parini ostin T. M. Lewiniltä, joka on tunnettu paidoistaan, mutta kauppaa myös kenkiä omalla nimellään, joista ainakin osa on ollut Loaken valmistamia, kuten minunkin parini. Kyseessä on ruskeat semibroguet oxfordit, joihin asennutin suutarilla kumiset puolipohjat. Niinpä ne ovat olleet ahkerassa arkikäytössäkin, ja todella olen tykännyt. Kengät ovat noin neljä vuotta vanhat, mutta yhä erinomaisessa kunnossa, eikä nahan laadussa ole valittamista. Silloin kun ostin ne, punta oli varsin halpa ja T. M. Lewinillä alennusmyynti, joten hinta taisi olla jotain sadan euron luokkaa. Jälkikäteen ajateltuna hyvä ostos. Minulla on myös ruskeat Allen Edmonds McClain –täysbroguet, joita usein vuorottelen noiden T.M. Lewin kenkien kanssa, jotta sama pari ei olisi jalassa peräkkäisinä päivinä. Vaikka AE on brandina astetta tai pariakin korkeammalla, en suoraan sanoen voi väittää, että nuo Loaken valmistamat kengät jäisivät jälkeen. AE:n sävystä toki pidän hieman enemmän.

Yhteenvetona todettakoon, kuten tässäkin ketjussa on havaittu, että pysykää kaukana Loaken halpismalleista, vaikka kuinka ovat goodyear welted. Sen sijaan kalliimmat mallit, eli 1880-sarja ja Herringin tai muulla merkillä myytävät paremmat Loaket ovat hyvä ostos. Jos etsii alennusmyynneistä ja/tai tyytyy kakkoslaatuun, ei niiden hintakaan ole paha edes uutena.

Sivuja: [1]