Keikarin foorumi

Tuollaiset myynnissä, myydään vain yhdessä, kipparitakki St. James tumma navy blue, Paul Smith ruskea hillityllä kuvioinilla villakankainen (ehkä jokin sekoite) mitta puolireiteen. Kipparitakki hyväkuntoinen, Paul Smith ollut päällä alle kymmenen kertaa.
En jaksa näitä ruveta mittailemaan tai ottamaan kuvia, vain nouto Helsingin Ruskeasuolta, hinnoiteltu menemään eli yhteensä 80 euroa. Jollei mene niin laitan UFF:in laatikkoon, jonka sijaintia en paljasta... :-D
Yhteydenotot tekstiviestitse 044-33 55 987
EDIT: Varattu täksi päiväksi!

Oikein urakalla etsin mistä voisi näitä netistä tilata - Dormeuilin oma sivusto vaikuttaa olevan enemmänkin räätäleille ja muille kankaantilaajille tehty, eBay:sta vain muutama yksittäinen hajaosuma.
Tai myykö joku Suomessa hyvää valikoimaa - Saumasta ei löytynyt enää yhtään....

Lainaus käyttäjältä: omitlove - 24.03.11 - klo:10:29

Hyvähän se on treffeille pukeutua siististi (niinkuin muutenkin). Treffeille ainakin aiemmin tuntemattomien kanssa (m.l. nettitreffit) mennään kait lähinnä arvioimaan millainen se toinen on, "katselemaan päästä varpaisin" - ja tämä tietysti molempiin suuntiin. Näkisin aika lailla yliampuvaksi varata mitään suklaita tai kukkia mukaan tällaisen ensimmäiseen "arviointisessioon", myöhemmin niitä voi jakaa niin usein kun sielu ja lompakko sietää.

Ei jokin pieni lahja ole mielestäni mitenkään yliampuva juttu ensitreffeilläkään, vaikka siellä olisikin tarkoitus vain "arvioida toista päästä varpaisiin". Oikeastaan se vain nostaa tuon pienen symbolisen eleen merkitystä. Lahjan valitseminen voi olla aika haastavaa, minkä takia moni tästä ajatuksesta lopulta luopuukin. Ainakin punaiseen sydänrasiaan pakatut suklaakonvehdit kannattanee jättää ensimmäisillä treffeillä kotiin odottelemaan suhteen kehittymistä.

Olen niillä ensitreffeillä tavannut sellaisia moukkia ettei olisi kyllä tullut päähänkään ojennella jotakin hiton lahjoja - herrasmiehenä olen heidänkin ravintolaskunsa maksanut (mikä on hieman harmittanut - en viitsi käyttää nyt sitä paremmin mielentilaa ilmaisevaa sanaa...). Valikoimaton lahjojen ojentelu saattaa myös vastapuolessa herättää ajatuksen "että mikä hiton pelle tuo on?" - ei kaikki naiset suinkaan ole ihan "oohh-la -laa miten ihanan romanttista" kun heille ojentaa jotain....

Minusta J-ma on esittänyt varsin hyviä argumentteja tässä keskustelussa. Ainakin itselleni pukeutuminen on funktionaalista - eikä vaatteisiin liityy erityistä fetissiarvoa.

Minunkin mielestäni vaate/puku on käyttöesine ja menee kyllä ennemmin tai myöhemmin huonoksi - jos ei kestä sitä (taloudellisesti tai emotionaalisesti) että se uusi 1500-2500 euron puku päällä voi liukkaalla kadulla kaatua seuraavana päivänä niin että on polvet ja kyynärpäät rikki, niin kannattaa kyllä katsella sitten ehkä vähän halvempia vaihtoehtoja.

Lienee siten että todella hyvä pukeutuminen ei ole ihan opiskelijabudjetin hommia - jos sillä hyvällä tarkoitetaan uusia, laadukkaita, istuvia takkeja, pukuja, paitoja ja kenkiä - joita kaikkia on tarpeeksi paljon.
Rekkipuku on ihan hyvä kompromissi hinnan ja istuvuuden välillä - luultavasti loppupeleissä helpompi kuin ostaa 10 sikaa säkissä eBay:stä ja saada ehkä yksi hyvä vaatekappale.

Itse en halua kiinnittää pukeutumisellani mitään huomiota - jos joku katsoo että onpa siistit ja hyvinistuvat vaatteet niin se sopii.

En hiblaile fiinejä nappeja tai napinläpiä iltaisin, enkä todellakaan ole kiinnostunut mistään Feren tekstissä mainituista nahkasohvista, viskeistä ja jalkapalloista - hei, me eletään 2010 luvun Suomessa, me voidaan pukeutua ihan hyvin, mutta ei kai meidän tarvitse ryhtyä miksikään Lontoolaisen herraklubin jäsenen stereotypioiksi?

Pyydän herrasmiesmäisesti anteeksi pikku provoiluani...

Lainaus käyttäjältä: omitlove - 20.02.11 - klo:18:59

Joku täällä lohkaisi joskus että tavoitteena on: Muistetaan mies, ei hänen vaatteitaan - erittäin suositeltava ohje!

Kaikki keikarilaiset kyllä muistetaan vaatteistaan.

Yep...

Kyllä mä ostaisin heti jos vastaan tulisi hyvin leikattu musta/mustanharmaa miesten krimiturkki. Krimahatun jo ostinkin Budapestista viime keväänä.

Enpä tällaista aihetta hakemallaan löytänyt näiltä foorumeilta, joten päätin aloittaa itse...eikös paidan silittäminen ole kuitenkin sellaista liki jokapäiväistä hommaa - ja tätä myöten välineet tärkeät.

Antakaapa suosituksia hyvistä silitysraudoista, ja haukkuja huonoista.

Itseäni pohdituttanut tuollaisen Elnapress prässin hankkiminen, maksaa kuitenkin about 700 uutena - onko kellään kokemuksia?

http://www.elnapress.com/

Olisiko Sinulla Ville suosittaa Tallinnasta räätäliä tai pariakin? Mites heillä on tuo kangaspuoli vai kannataako viedä oma mukana?

Jaron kommentti yllä ja viittaus Juicen haastatteluvideoon kirvoitti kyllä päivän parhaat naurut, thanks!