Keikarin foorumi
Keikari => Kaunis elämä => Aiheen aloitti: VT - 19.05.10 - klo:16:12
-
Käyntikortti tarjoaa luonteensa mukaisesti mm. tilaisuuden esittäytyä ja osoittaa asemansa tietyssä yhteisössä, vaikkapa työpaikalla. Työnantajan tarjoamiin kortteihin harvoin pääsee vaikuttamaan, ellei itse satu olemaan työnantaja. "Firman" käyntikortti viestittääkin saajalleen enemmän firmasta kuin henkilöstä, joten olen valmis näissä työkäyntikorteissa sallimaan värikkäänkin ulkoasun. Itse olen sikäli onnellisessa asemassa, että työnantajan tarjoama kortti on kohtalaisen tyylikäs ja pelkistetty, mustavalkoinen ja tukevahkolle kuvioidulle kartongille painettu.
Vaan entäs ne vielä perinteisemmät, henkilökohtaiset käyntikortit? Käyttääkö näitä enää kukaan? Entä pariskuntien yhteiset kortit? Mikäli itselläni tuo työn puolesta saatu kortti olisi vähänkään rumempi, todennäköisesti teettäisin itselleni tuollaisia henkilökohtaisia. Itse asiassa, näin mietteitä kirjalliseen muotoon purkaessa, ei tuo huonolta ajatukselta tunnu muutenkaan. Mitäpä se henkilökohtaiselle tuttavuudelle kuuluu, mitä ja missä työkseni teen, tai miksi hän edes haluaisi yhteystietoni työpaikalle?
-
Käyntikorttien idea on mielenkiintoinen ja joissakin töissä noita on oikeasti tarvinut.
Siitä huolimatta ensimmäisenä käyntikorteista tulee mieleen: http://www.youtube.com/watch?v=cISYzA36-ZY (http://www.youtube.com/watch?v=cISYzA36-ZY)
-
Let's see Paul Allen's card!
Ja sit se toinen käyntikorttivideo...
http://www.youtube.com/watch?v=4YBxeDN4tbk&feature=related
(toi loppu hajoittaa joka kerta)
-
Minä käytän Radiolinjan kortteja (niissä tosin on vain nimi ja puhelinnumero), joita sain nipun lahjaksi vuonna -98 avatessani ensimmäisen matkapuhelinliittymäni. Nykyisin olen kyllä Saunalahden asiakas mutta, koska operaattoria halvempaan vaihtaessani oli jo mahdollista säilyttää vanha puhelinnumeronsa, eivät hienot kortit menneet hukkaan. Noilla Radiolinjan vanhoilla tylyillä logoilla on jo tiettyä nostalgia-arvoa.
-
Onko kellään tiedossa mitään hyvää ja huokeaa käytikorttipajaa?
Olisi kiinnostusta teettää ihan OMA kortti ilman mitään duuniliitoksia.
-
Olen kuullut, että jotkut eivät laita kaikkia tietojansa korttiin vaan esimerkiksi kirjoittavat puhelinnumeron korttiin aina käsin saadakseen sen "henkilökohtaisuuden" tunteen.
-
Kuulostaa kansainvälisten mysteerimiesten toiminnalta.
Diggaan!!
-
Laitoin Dandyishille YYVEETÄ.
Yksityisyrittäjänä koen olevani "hieman parempaa väkeä". En mahdu egoni kanssa ovesta sisään jos tiedän huoneessa olevan seurueen tietävän, että olen lisäksi ylioppilas.
Maaniseen pätemiseen pakkooni liittyvät tietenkin käyntikortit, joita sopivan "huolimattomasti" jakelen ihmisille. Ja niihin kortteihin on panostettu!
Jo otsikkoa lukiessani, olin varma, että joku linkittää youtubepätkän Amerikan Psykosta, juurikin tuon käyntikorttikohtauksen. Herkullista. Täytyy sen verran vielä mainostaa, että kirja on parempi.
-
[offtopic]
Kirjasta ja elokuvasta nyt ei voi puhua edes samassa lauseessa... elokuvan ainoa pelastava seikka on Balen roolisuoritus (kundi on aika matalissa rasvoissa ko. teoksessa)
[/offtopic]
Noo...Balelle arkea.
(http://sparrowsonline.net/basketball/uploaded_images/600full-the-machinist-photo-791249.jpg)
Aiheeseen: Omat käyntikorttini teetän ihan luottopainossani (esitteitä jne. vääntäessä yleisimmin käyttämäni lafka). Tietenkin kaikki kohoefektit jne. vaativat sitten erilaisen painon.
-
PIstin myös Dandyishille YV:tä, perheestä kun löytyy digipaino + leikkuri + foliontitulostin.
-
Kaiholla tuumin sitä aikakautta, jolloin myös käyntikortit olivat persoonallisia ja kauniita. Cartes-de-visite -valokuvia annettiin läheisille tuttavuuksille, ja usein niihin vielä kirjailtiin jotakin lämmintä musteella:
http://en.wikipedia.org/wiki/Carte_de_visite
-
Olen kuullut, että jotkut eivät laita kaikkia tietojansa korttiin vaan esimerkiksi kirjoittavat puhelinnumeron korttiin aina käsin saadakseen sen "henkilökohtaisuuden" tunteen.
Ja joillekin ei mielellään anna edes puhelinnumeroa! Tyylikkäin ja käytännöllisin on mielestäni kortti, jossa lukee vain henkilön nimi – siihen voi sitten kynällä kirjoitella mitä itsestään haluaa paljastaa.
-
Jos tilaatte käyntikortteja muistakaa samalla palauttaa videokasetteja
-
Jos tilaatte käyntikortteja muistakaa samalla palauttaa videokasetteja
Näillä ei minun mielestäni ole yhteyttä, käyntikortti on edelleen erittäin hyvin toimiva eikä tilalle ole tullut uusia muotoja. Videokasetit on korvattu ja korvaajakin on korvattu.
-
Itse olen aikanaan tehnyt käyntikortin CD:lle, on siis ihan perus käyntikortin kokoinen cd jolle mahtui muistaakseni 30-50MiB dataa. Sain sinne mukaan esimerkkejä, laajemman portfolion yms. Pääsääntöisesti kuitenkin sen saman datan voi jakaa netin kauttaa joten nettiosoite perus käyntikortissa ajaa monessa tilanteessa paremmin tuon asian (netissä se data on ajantasalla, CD:llä se vanhenee nopeasti). Vieläkin nippu noita käyntikortti CD:itä siitä syystä tuolla jossain.
-
Näillä ei minun mielestäni ole yhteyttä, käyntikortti on edelleen erittäin hyvin toimiva eikä tilalle ole tullut uusia muotoja. Videokasetit on korvattu ja korvaajakin on korvattu.
Nimenomaan. Toimivaa konseptia on turha ruveta muuttelemaan.
Hammastikku esimerkiksi on yhtä vanha konsepti kuin ihminen - sellaiset toista sataa tuhatta vuotta. Hyvin pelittää vieläkin.
-
Jos tilaatte käyntikortteja muistakaa samalla palauttaa videokasetteja
Näillä ei minun mielestäni ole yhteyttä, käyntikortti on edelleen erittäin hyvin toimiva eikä tilalle ole tullut uusia muotoja. Videokasetit on korvattu ja korvaajakin on korvattu.
Tällä sproily viittasi varmasti edellä mainittuun elokuvaan 'American Psycho'.
-
Olen kuullut, että jotkut eivät laita kaikkia tietojansa korttiin vaan esimerkiksi kirjoittavat puhelinnumeron korttiin aina käsin saadakseen sen "henkilökohtaisuuden" tunteen.
Ja joillekin ei mielellään anna edes puhelinnumeroa!
Ja joillekin antaa mielellään väärän!
-
Jos ihan hyödyllisyydestä puhutaan niin kätevin käyntikortti on sellainen, jossa on kuva. Se auttaa muistamaan kyseisen ihmisen myöhemmin.
-
Jos tilaatte käyntikortteja muistakaa samalla palauttaa videokasetteja
Näillä ei minun mielestäni ole yhteyttä, käyntikortti on edelleen erittäin hyvin toimiva eikä tilalle ole tullut uusia muotoja. Videokasetit on korvattu ja korvaajakin on korvattu.
Tällä sproily viittasi varmasti edellä mainittuun elokuvaan 'American Psycho'.
Tismalleen. Olisi pitänyt muistaa kirjoittaa parit ironiamarkkerit
-
Jatketaanpa muutamilla mietteillä aiheesta.
Tuo American Psycho -kohtaus näytti myös nuo korttikotelot, jotka näyttivät olevan pääosin mettallisia. Nahkaisiakin olen nähnyt. Itse käytän eräässä konferenssissa lahjaksi saamaani, ko. organisaation logolla varustettua metallista koteloa. Ensinnäkin siksi, etten omista muita koteloita. Toiseksi siksi, että ko. logo herättää yleensä pienen keskustelunpoikasen, mistä on sitten helppo jatkaa seurustelua. Toisaalta sen logon voi aivan hyvin pitää piilossa, jollei ko. asiaa halua esiin tuoda.
Yksinkertaisimmillaan henkilökohtainen käyntikortti voisi olla juuri sellainen, että siinä olisi vain nimi. Käsin kirjoitetut lisäykset tekisivät antotilanteesta henkilökohtaisemman. Toisaalta tällöin menetetään yksi kortin nykyfunktioista, yhteystietojen antaminen ilman muistiinpanoja.
Valokuvalliset kortit toki auttavat muistamaan antajansa. Itse olen kuitenkin ehdollistunut liittämään ne kiinteistönvälittäjiin ja autokauppiaisiin, samalla siten isoruutuisiin pikkutakkeihin ja viiksiin. (Tämä viimeinen siis ei ole ihan vakavaksi tarkoitettu lohkaisu).
-
Käyntikorttihan voisi mieluummin olla URL, sillä jos puhelinnumerot sähköpostit jne. työnantajien vaihtumisien myötä vaihtuisivat, olisi webbiosoitteessa aina päivitetyt tiedot.
Etunimi Sukunimi
nimi.osoite.fi
Kortissahan voi optiona olla kuvakin. Nettiin kun pääsee jokaisella kännykälläkin nykyään niin ei voi vedota että ei kaikilla ole nettiä. Plus tuohon voisi sitten tarvittaessa, kuten jo muutkin mainitsivat, kirjoittaa vaikkapa sen puhelinnumeron jne. Tätä korttia ei tarvitsisi uusia monen vuoden välein = ekologisuutta ;). Onko täällä jo kimppatilausta tiedossa, itsekin voisi muutaman tuollaisen hommata JOS joskus tarvitsisi antaa :)
-
Itse mainasin laittaa vain nimen ja mailiosoitteen.
Täytyy olla joku tekosyy ostaa kunnon kynä.
-
^ Oi! Loistava idea kynän hankintaan! :)
-
Ehkä elegantein ratkaisu olisi käyntikortti hienolla paperilla, jossa on nimi kohokirjaimilla ja sitten (limited edition) mustekynällä voi kirjoittaa siihen puhelinnumeron tai sähköpostiosoitteen.
Luonnollisesti metallinen käyntikorttikotelo, jossa ainoana tunnuksena omat nimikirjaimet tai suvun vaakuna.
-
Mistä noita suvun vaakunoita voi hankkia?
No, itsekin olen ajatellut tehdä tai teettää henkilökohtaisia käyntikortteja. Ammattikäyttöön kortteja on toki työnantajan puolesta ja ovat tarpeellisia, mutta niitähän on todella tympeä antaa yksityishenkilönä työn ulkopuolella...
-
Mistä noita suvun vaakunoita voi hankkia?
Churchill kertoi että täältä (http://www.google.fi/images?um=1&hl=fi&safe=off&tbs=isch%3A1&sa=1&q=vaakuna+suvun&aq=f&aqi=&aql=&oq=&gs_rfai=)
-
Mistä noita suvun vaakunoita voi hankkia?
Luonnollisesti paras tapa on syntyä aatelisperheeseen tai ns. porvarisvaakunaa jo vuosisatoja käyttäneeseen aatelittomaan perheeseen. Tämä on kuitenkin jälkikäteisesti hieman hankalaa niin Suomen heraldinen seura auttaa asiassa:
http://www.heraldica.fi/Etusivut/suomi.htm (http://www.heraldica.fi/Etusivut/suomi.htm)
-
Minulla oli pari työnantajaa sitten alumiiniset käyntikortit. Ne olivat siitä käteviä että ne hoitivat talvella myös jääskrapan virkaa.
Ko. firmassa oli muutenkin keskitytty enemmän ns. ulkomusiikillisiin seikkoihin kuin bisneksen tekoon ;-) Henkilöstö on nyttemmin kutistunut kahdeksastakymmenestä alle kymmeneen...
-
http://creativebits.org/cool_business_card_designs
Joukossa muutama ihan hauskakin idea.
-
Vaakunoista: heraldisen seuran jäsentaiteilijat ovat tasokkaita, mutta turkasen kalliita. Noin 400 euroa saa vaakunastaan pulittaa.
-
Mielenkiintoista tietoa vaakunoista. Tunnustan tietämättömyyteni, minulla ei ollut aavistustakaan että vaakunoita voi tuolla tavalla ottaa käyttöön. Huumorilla kyselin, pidin asiaa lähinnä aatelisten yms. ja "sir Winston Earl of Essexien" juttuna. No nyt alan suunnitella sellaista itsellenikin, ehkä ;)
-
Mielenkiintoista tietoa vaakunoista. Tunnustan tietämättömyyteni, minulla ei ollut aavistustakaan että vaakunoita voi tuolla tavalla ottaa käyttöön. Huumorilla kyselin, pidin asiaa lähinnä aatelisten yms. ja "sir Winston Earl of Essexien" juttuna. No nyt alan suunnitella sellaista itsellenikin, ehkä ;)
Miten muuten vaakunoiden käyttöoikeus naispuolisilla ja näiden puolisoilla?
Jos tuo toimii noin niin naapurimaassahan olisi mahdollisuus päästä käyttämään Bernadotten vaakunaa kun pokaisi Madden kuleksimasta...
(http://www.biocrawler.com/w/images/1/1d/Bernadotte_coat_of_arms.PNG)
-
Mikäli ei kuulu aatelissukuun, on tyylikkäintä olla käyttämättä vaakunaa.
-
http://creativebits.org/cool_business_card_designs
Joukossa muutama ihan hauskakin idea.
Totta. Pitää tähän väliin todeta, että kohopainatukset eli preeglaukset ja stanssit (muotoonleikkaukset) + folioinnit, metallivärit, valkoisella painatus (pitää toteuttaa silkkipainolla) ovat kallita tehdä. Siihen nähden heraldisen seuran 400€ vaakuna on halpaa kauppaa.
-
Kiitokset Jami linkistä muuten, hyviä painoteknisiä ideoita tuolla.
-
Mikäli ei kuulu aatelissukuun, on tyylikkäintä olla käyttämättä vaakunaa.
Olen täysin samaa mieltä.
Pahkasiassa oli aikoinaan hieno vaakuna-artikkeli, jossa oli nk. tavallisten ihmisten vaakunoita. Jonkun Rytkösen tms sukuvaakunan makkarakäädyt ovat jääneet mieleen.
-
Vaakunoista: heraldisen seuran jäsentaiteilijat ovat tasokkaita, mutta turkasen kalliita. Noin 400 euroa saa vaakunastaan pulittaa.
Mielestäni hinta ei ole kallis. Vaakunan suunnitteluun menee reippaasti työtunteja, josta suuren osan uskoisin olevan käsityötä ts käsin piirtämistä jne. Ainoatakaan kunnon logoa ammattisuunnittelijalta ei saa (eikä pidä saada) alle nelinumeroisen eurosumman. Vaakunan suunnittelu on työnä periaatteessa varsin samankaltainen ja vähintään yhtä työläs.
Lisäksi, uskoisin että köyhin kansanosamme ei taida ihan ensimmäisenä olla vaakunaa suvulleen / itselleen tilaamassa?
-
Lisäksi, uskoisin että köyhin kansanosamme ei taida ihan ensimmäisenä olla vaakunaa suvulleen / itselleen tilaamassa?
Täytynee hommata vaakuna itselleni. Siihen tulee stetoskooppi ja penis.
-
^Kuulostaa niin hyvältä että lupaan piirtää sulle semmoisen!
-
Omaan vaakunani tulisi ainakin seuraavat elementit:
- moottorisaha (kuvaamaan kulmikasta asennoitumistani maailmaan)
- 7 tuuman singlelevy (kuvaamaan sitä toista obsessiotani)
- musta neliö (kunnianosioitus Kasimir malevitshille)
- nappikaulukset kunnon rollilla (voisivat jotenkin kierää vaakunan alareunaa..)
- Bass Weejunit, ihan Weejun-vihaajien kiusaksi
- teksti 'talkin' all that jazz' Clarendon-kirjaintyypillä (leikkaus: regular)
- Haile Selassien kuva, pitäähän nyt jotainrastameininkiä olla, häh
- Tapio Wirkkalan designiä ts. perinteisen olutpullon siluetti
- porsaan rimpsuluureunus, tykkäänhän grillata
- musta nyrkki, northern soul -skenen kunniaksi
- dalmatiankoira ja jack russell, koirani ovat PYHIÄ
- Turun Palloseuran logo
.. ja ei kun piirtämään!
(Näistä saisi keitettyä kokoon myös mahtavan tatuoinnin!)
-
^Kuulostaa niin hyvältä että lupaan piirtää sulle semmoisen!
Vau, Evil Ivy -julisteen jälkeen jätän homman epäröimättä sinulle. Kun olet kerennyt jonkin luonnoksen saamaan valmiiksi, lähetä tähän ketjuun foorumin raadin arvosteltavaksi. Vastalahjana voin tulevaisuudessa toimittaa tarpeen mukaan pillereitä ym.
-
^Pilsut kelpaa aina! Parempi överit kuin vajarit niinku räppikansa sanoo.
-
Arska, kai voin laittaa injektio ruiskun myös? Ja luusahan, saanhan?
-
^ Laita, laita - kyllä taiteilijalle vapautensa kuuluu. Muista kuitenkin kokonaisuuden harmonia ja sellainen hallittu arvokkuus.
-
Suolikäädyt!
-
Proktoskoopit ristissä, alla latinaksi tunnuslause: Katso pelotta totuutta.
-
Aih, nyt sattuu jo.
Pahoittelut kaikille tämän vistiketjun raunioittamisesta.
-
http://www.smythson.com/SmythsonSite/contentM/bespokehomepage.htm
Tuolta on ollut tarkoitus tilata samann tarkoitukseen, mutta ollut holdissa muiden ajanvietteiden vuoksi jo jonkin aikaa.
Kerro ihmeessä jos löydät jonkun laadukkaan pajan.
-
Tunnistin Pietron tarkoittaman yrityksen tuosta kortin kuvauksesta. Oi niitä aikoja...
-
Miesten tiimarissa eli dealextremessä on myynnissä ihan käyttökelpoisen näköisiä korttioteloita. Ja kun hinnat ovat kiinalaiseen tapaan pari euroa kappale, niin noita voi tilailla vaikka pari jokaisen puvun taskuun ilman että bankrotti uhkaa.
-
Oikea käyntikorttihan painetaan vain itseä varten tehdylle paperille, jossa on lisäksi ainutlaatuinen fontti.
Luonnollisesti tällaisia tuotteita saa esim.
http://www.juhaniroininen.fi/ (http://www.juhaniroininen.fi/)
http://www.laurimajamaa.com/kayntikortit.html (http://www.laurimajamaa.com/kayntikortit.html)
Luonnollisesti tämän jälkeen ei kannata kääntää selkäänsä yhdellekään psykoottisella kirvesmurhaajalle, jolle on näyttänyt korttinsa.
-
Quick and dirty -metodi DIY -käyntikorteille on satasen mustesuihkutulostin, laatikollinen valokuvatulostuspaperia (paksua), Gimp -kuvankäsittelyohjelma (Open source -ohjelma, eli hintaisekseen halpa), parin kympin hintainen paperileikkuri ja luova mieli. Kiiltäväpintaiselle paperille saa tulostettua tosi teräviä kuvia, mattapintaiselle taas saa tehtyä graafisempia tulostuksia. Tulostimille on olemassa valmiita käyntikorttiarkkejakin (perferoituja?), en ole noita kokeillut joten en voi sanoa juuta tai jaata niiden käyttökelpoisuudesta. High Gloss -kartongille tulostetuista korteista on hyviä kokemuksia.
Älä vaan sorru kuvittelemaan että osaat leikata saksilla suorareunaisia kortteja! Kannattaa ostaa se leikkuri.
-
Saan itse aikamoisia kiksejä erilaisista fonteista ja olen paljon kiinnostunut fonteista, väreistä, asetteluista ym. Kyse on jonkunsorttisesta pornosta tällaiselle amatöörigraafikolle :). Usein tulee pysähdyttyä katsomaan saittia tai mainosta, jossa on käytetty massasta poikkeavaa fonttia tai asetteluun kiinnitetty huomiota normaalia enemmän.
Kai sitä käyntikorttisuunnittelua voisi itsekin alkaa duunaamaan..
PS. Kaikki kunnioitus Jälkiviisaan linkeille mutta tuo Lauri Majamaa näyttää portfolionsa osalta käyntikorttien suhteen aika karmivalta :).
-
Quick and dirty -metodi DIY -käyntikorteille on satasen mustesuihkutulostin, laatikollinen valokuvatulostuspaperia (paksua), Gimp -kuvankäsittelyohjelma (Open source -ohjelma, eli hintaisekseen halpa), parin kympin hintainen paperileikkuri ja luova mieli. Kiiltäväpintaiselle paperille saa tulostettua tosi teräviä kuvia, mattapintaiselle taas saa tehtyä graafisempia tulostuksia. Tulostimille on olemassa valmiita käyntikorttiarkkejakin (perferoituja?), en ole noita kokeillut joten en voi sanoa juuta tai jaata niiden käyttökelpoisuudesta. High Gloss -kartongille tulostetuista korteista on hyviä kokemuksia.
Älä vaan sorru kuvittelemaan että osaat leikata saksilla suorareunaisia kortteja! Kannattaa ostaa se leikkuri.
Juuri kuvailtua menetelmää soveltaen olen itse tehnyt semmoisia ei-niin-formaaleja käyntikortteja opiskelukavereille jaettavaksi. Minulla on paksu nivaska erilaisilta yrityselämän kontakteilta kerättyjä käyntikortteja, joista sitten olen ammentanut inspiraatiota. Mielestäni käyntikorteissa pätee hyvin "less is more"-periaate.
Ongelmana useimmilla ohjelmilla on kuitenkin sangen rajallinen fonttivalikoima. Lisäksi tasaisiin värialueisiin tahtoo tulla raitoja ainakin halvemmilla tulostimilla. Hyvä puoli on tietysti se, että säästyy khässiä.
-
PS. Kaikki kunnioitus Jälkiviisaan linkeille mutta tuo Lauri Majamaa näyttää portfolionsa osalta käyntikorttien suhteen aika karmivalta :).
Minusta jo nettisivu, jossa on harmaata tekstiä mustalla pohjalla on typeryydessään melkoinen saavutus.
-
Henkilökohtaisen, pelkän nimen sisältävän käyntikortin hankinta kiinnostaisi, ihan vaikka omaksi iloksi.
Ainoat suunniteltavat asiat ovatkin siis paperin laatu, väri sekä mahdollinen kuvionti sekä tietysti nimen fontti.
American Psykossa käytetty Paul Allenin kortin Copperplate-fontti on ilmeisen ylikäytetty milloin minkäkin muffinssifirman mainoksissa, ja muutenkin se on vähän pröystäilevän oloinen. Joku Arial ja muut vastaavat taas esiintyvät jokaisessa vastaan tulevassa lapussa. Hyviä vaihtoehtoja voisivat olla esim. Helvetica tai Myriad (joista Helveticakin esiintyy nykyään joka paikassa). Mitkä fontit miellyttävät teidän silmäänne?
Sitten mietinnän alle joutuu kuvionti ja väri. Joku pieni, lähes huomaamaton kohokuvio, nimi kohotettuna tai muu vastaava yksityiskohta toisi mukavaa lisämaustetta muuten pelkistettyyn korttiin. Tarkoitus kuitenkin on, että kortti ei näytä hätätilassa tulostimen läpi vedetyltä paperiliuskeelta. Myöskin "Egg shell white" tms. väri sisältäisi vähän enemmän fiilistä kuin pelkkä vitivalkoinen.
Ehdotuksia firmoista, jotka painavat laadukkaita kortteja otetaan vastaan. Laatu, hinta ja helppous ovat tärkeitä kriteerejä, tuossa järjestyksessä. Aikaisemmin mainituista sivustoista tuo Majamaan sivu ei vakuuttanut kyllä lainkaan.
-
Gill on toimiva, yllättävän moni-ilmeinen vahvasta brittivibasta huolimatta. Kannattaa tutustua Eric Gillin elämäntarinaan, suhteellisen eksentrinen kaveri.
Enemmän kuin fontti sinänsä, vaikuttaa miten sitä käyttää. Pistekoot, versaali- tai gemenakirjaimet, rivivälit, asemointi (symmetrinen/epäsymmetrinen, keskitetty/liehupalsta) ja marginaalit jne.
Jos ei halua fontivalinnalla viestiä sen ihmeempää, kannattanee pitäytyä joissain ajattomissa antiikvoissa, kuten Garamond tms.
Omassa käyntikortissani on toki itse piirtämäni fontti.
-
Mitkä fontit miellyttävät teidän silmäänne?
Comic sans. Ei liian vakava, mutta ei liian vapaa mielinen. Ei liian kantikas, muttei liian pyöreä. Pehmeä ja täyteläinen.
-
Comic sans. Ei liian vakava, mutta ei liian vapaa mielinen. Ei liian kantikas, muttei liian pyöreä. Pehmeä ja täyteläinen.
Muuten jees mutta vähän liian hipsterhenkinen tällä hetkellä.
-
Mitkä fontit miellyttävät teidän silmäänne?
Comic sans. Ei liian vakava, mutta ei liian vapaa mielinen. Ei liian kantikas, muttei liian pyöreä. Pehmeä ja täyteläinen.
Melkein liian vakava asia trollattavaksi :I
http://bancomicsans.com/ (http://bancomicsans.com/)
-
Mitkä fontit miellyttävät teidän silmäänne?
Comic sans. Ei liian vakava, mutta ei liian vapaa mielinen. Ei liian kantikas, muttei liian pyöreä. Pehmeä ja täyteläinen.
= vastenmielinen... Mutta lienen jo sitä ikäryhmää, joka on "leikkinyt" comic sansilla ihan liian paljon ja siksi ko. fontti on tullut jo vastenmieliseksi ja typerän näköiseksi.
Mikälisikäli et ole vielä ylittänyt sitä rajaa, jossa on ihan se yksi ja sama, mitä korttiisi painatat, niin suosisin hyvin simppeliä tyyliä (arial, yms.). Tärkeintä on se tapa, jolla luovutat käyntikortin.
-
http://www.google.com/landing/csfe/
Googlen Comic Sans for Everyone, julkaistu 1.4.2011
-
Mikälisikäli et ole vielä ylittänyt sitä rajaa, jossa on ihan se yksi ja sama, mitä korttiisi painatat, niin suosisin hyvin simppeliä tyyliä (arial, yms.).
Arialin käyttäminen missä tahansa painotuotteessa antaa saman vaikutelman kuin Lidlin 80 euron polyesteripukuun pukeutuminen. Arialin perverssi versaali R aiheuttaa allekirjoittaneessa akuuttia pahoinvointia.
(http://29.media.tumblr.com/tumblr_kwt8s0FNWW1qakvozo1_400.png)
I hears ya.
Arial syntyi siitä kun Bill Gates raiskasi Helvetican.
Kammottava fontti, jopa pahempi kuin Comic Sans.
Arial on nihkeä.
-
Käytin itse Copperplatea kun halvat kortit tilasin netistä, paperilaatu on surkeaa mutta ajaa asiansa :). Gill sansin tunnistaa liian helposti, en pidä. Helvetica on jo tietynlaisessa kliseemaineessa mutta silti ihan toimiva myös, suosittelen :D
-
Verdana, Futura, Bell Gothic, Microgramma (ajoittain), Eurostile, F F Scala Sans, ITC Bauhaus & Gill Sans. Comic Sans ja Arial taas ovat hyviä syitä käynnistää fonttiholokausti.
-
Verdana missään muussa kuin nettikäytössä? Ei toimi.
-
Nyt kun ei nappaa keskittyä töihin yhtään heitän muutamans sanasen tähän käyntikorttikeskusteluun. Fonttivalinta ei ole mikään frisbeen heitto: typografiaa valitessa kannattaa aina miettiä sitä, minkä kuvan haluaa kortin vastaanottajalle antaa. Haluanko olla viileän asiallinen? Hienostunut? Dynaaminen? Nykyaikainen? Vanhahtava? Vakava? Huumorimies? Jne. Jne.
En lähtisi ohjeistamaan fonttia tapaan: valitse tämä, valitse tuo, vaan kehottaisin miettimään ensin yllä olevaa, tämän jälkeen vilkuilemaan kaverielta / tuttavilta / työkontakteilta jne saatuja kortteja.Huippulakimiehen käyntikortti on saletisti erilainen kuin IT-alan koodityöläisen. Jonka kortti puolestaan eroaa (toivottavasti) kuin yö ja päivä mainostoimiston luovan suunnittelijan kortista. Ja - vaihteeksi - niin edelleen.
Käyntikorttihommissa - kuten missään muussakaan graafisessa suunnittelussa - fontti ei ole koko totuus, vaikka onkin kortin elimellinen osa. Kokonaiseen vaikuttavat myös asettelu (vaakamuotoinen, pystymallinen, jne), värisyys (mustavalkoinen, nelivärinen, kaksivärinen jne), materiaali (kiiltävää kartonkia, mattakatonkia, balsaa..), kortin koko (standardi 90 x 50 mm vai jokin muu?), muoto (perus suorakaide, sama pyöristetyin kulmin, vai jokin aivan muu?) ja painatuksen erikoisefektit (preeglaus, stanssaus, aihiolakka tms). Kuten pukeutumisessa, kokonaisuus ratkaisee.
Toki on fontteja, joita - jo mainituista syistä - välttäisin kuin ruttoa. Typografian syöpää edustavat pahimmillaan
arial
comic sans
verdana
ja useat fee fonts -haun alta löytyvät harrastelijavoimin suunnitellut hassufontit.
Tämän enempää en viitsi luennoida - muuten pitää alkaa laskuttaa konsultoinnista.
-
Mitkä fontit miellyttävät teidän silmäänne?
Comic sans. Ei liian vakava, mutta ei liian vapaa mielinen. Ei liian kantikas, muttei liian pyöreä. Pehmeä ja täyteläinen.
= vastenmielinen... Mutta lienen jo sitä ikäryhmää, joka on "leikkinyt" comic sansilla ihan liian paljon ja siksi ko. fontti on tullut jo vastenmieliseksi ja typerän näköiseksi.
Ei. Comic Sans on ollut sitä aina.
-
Gill on toimiva, yllättävän moni-ilmeinen vahvasta brittivibasta huolimatta. Kannattaa tutustua Eric Gillin elämäntarinaan, suhteellisen eksentrinen kaveri.
Enemmän kuin fontti sinänsä, vaikuttaa miten sitä käyttää. Pistekoot, versaali- tai gemenakirjaimet, rivivälit, asemointi (symmetrinen/epäsymmetrinen, keskitetty/liehupalsta) ja marginaalit jne.
Jos ei halua fontivalinnalla viestiä sen ihmeempää, kannattanee pitäytyä joissain ajattomissa antiikvoissa, kuten Garamond tms.
Toveri Erik puhuu asiaa. Joskin olen hiukan eri mieltä Garamondin suhteen: garaa käyttäessään vietii - jollei tietoisesti niin ainakin alitajuisesti - kuuluvansa länsimaiseen antiikista pohjaavaan humanistisen ajattelun traditioon. Ei ole mikään sattuma että edelleen suurin osa kirjoista ladotaan garamondilla tai jollain sen sovelluksella.
Sitä paitsi se on kauniisti piirretty kirjasin.
Eric Gill oli hieno mies.
-
Verdana missään muussa kuin nettikäytössä? Ei toimi.
I beg to differ. Olen muutamaan kertaan havainnut k.o. fontin tasan oikeaksi, etenkin jos pitää saada vaaleaa tummalle pohjalle.
Myönnän suhtautuneeni skeptisesti jokaisella kerralla - yleensä käyn leiskaa läpi fonttia sokkona vaihtaen. Yllätyksiä on tullut kuitenkin sen verran, että Verdana pääsi listalleni.
Nettikäytössä taas vältän Verdanaa tilanviennin takia, ainakin leipiksessä.
-
Verdana missään muussa kuin nettikäytössä? Ei toimi.
I beg to differ. Olen muutamaan kertaan havainnut k.o. fontin tasan oikeaksi, etenkin jos pitää saada vaaleaa tummalle pohjalle.
Myönnän suhtautuneeni skeptisesti jokaisella kerralla - yleensä käyn leiskaa läpi fonttia sokkona vaihtaen. Yllätyksiä on tullut kuitenkin sen verran, että Verdana pääsi listalleni.
Nettikäytössä taas vältän Verdanaa tilanviennin takia, ainakin leipiksessä.
Eikö sinua esteetikkona häiritse että Verdana on fonttina ihan helvetin ruma?
Miksi käytää verskaa kun voi käyttää noin ziljoonaa muuta fonttia, jonka on mikkisoftan teknikon sijaan suunnitellut jokin ihan oikea typografi?
-
Nettikäytössä Verdana on leveämpi kuin Arial, luettavampi, toimii myös hyvin pienenä aika hyvin. Printtikäytössä ja erilaisissa mainoksissa AIVAN karmea :)
Garamond on hyvä korvike Times New Romanille, jonka taas pilasi sen ylikäyttö vakiofonttina. Monet lehdet käyttävät Garamondin tyyppisiä fontteja nykyään. Käyntikortti-tarkoitukseen: tykkään, mutta varauksella, eli silloin vain jos ko. ihminen on kiinnostunut esim. kirjallisuudesta, on historioitsija tai muuten iäkkäämpi. Nuorelle ihmiselle Garamond voi olla liian vakava käyntikortti-fontiksi, liian teennäinen. Zuckerbergillä jos olisi Garamondia käyntikortissa, pitäisin elvistelijänä. (Ja ei, en ole nähnyt Zuckerbergin käyntikorttia)
-
Olen Ivyn kanssa samaa mieltä Verdanan rumuudesta, mutta todettakoon, että suunnittelijana on kyllä kunnianarvoisa Matthew Carter, ei sentään mikkisoftan insinööri.
Fontista kertoo jotain se, että Ikea käyttää sitä brändifonttinaan, ovat jopa teettäneet siitä oman customversionsa.
-
Printtikäytössä kannattaa muuten kokeilla Verdanan sijaan aitoa alkuperäistä Frutigeria, jonka johdannainen (ei siis sentään samanlainen halpakopio kuin Arial-Helvetica) se on. Myös Ikean brändifonttina Verdana näyttää ikävältä, kuten painettuna muutenkin.
-
Ikean versioima Verdana näyttää aina siltä, että mainokset ovat keskeneräisiä että ko. fontti on "unohtunut" siihen. Ehkäpä siinä on yksi syy, miksi Ikea ei brändinä itselleni ole kummoisessa arvossa :)
-
Eikö sinua esteetikkona häiritse että Verdana on fonttina ihan helvetin ruma?
Kyllä. Siksi minä sitä joka kerralla ihmettelenkin.
-
kunnianarvoisa Matthew Carter,
Kappas vaan, Carteria voi syyttää toisenkin ankean fontin suunnittelusta. Mies on luonut Tahoman.
Äijän skriptifontit, Shelleyt ja Snellit ovat kyllä ihan kauniita, ja Georgia ihan ok antikva.
Oho, editoinkin vahingossa tätä, luulin laittaneeni ihan uuden viestin. Koetetaanpa paluttaa tämän vastauksen alkuperäistä ajatusta.
Re. Verdana:
I stand corredted, aina ei voi luottaa mutu-tietoon, olen pitänyt Verdanaa aina mikkisoftan fonttina sen vähäisten esteettisten arvojen vuoksi.
Re. Verdana vs. Ikea: itse asiassa ihan hyvö valinta, fonttihan sopii oikein hyvin firmalle joka valmistaa pahvihuonekaluja halpatyövoimalla.
TJEU: v 2006: Ikea-lipaston kokoaminen 3h. V 2011 saman loppuun räsähtäneen lipaston purku, käsin vääntämällä 10 minuuttia.
-
Eikö sinua esteetikkona häiritse että Verdana on fonttina ihan helvetin ruma?
Kyllä. Siksi minä sitä joka kerralla ihmettelenkin.
Hyvä vastaus, en voi muta kuin antautua tuon edessä.
-
Printtikäytössä kannattaa muuten kokeilla Verdanan sijaan aitoa alkuperäistä Frutigeria, jonka johdannainen (ei siis sentään samanlainen halpakopio kuin Arial-Helvetica) se on. Myös Ikean brändifonttina Verdana näyttää ikävältä, kuten painettuna muutenkin.
Frutiger on aina jättänyt meikäläisen jotenkin kylmäksi, kenties siksi että Suomessa sitä näki aikanaan perintä- ja lakitoimistojen typografiana varsin runsaasti.
Alunperinhan herra Adrian kait suunnitteli fontin DeGaulle -lentokentän kyltitysfontiksi? Näin muistelisin.
-
Joo. Tuota näkee myös Sveitsissä kylttifonttina tosi paljon maanteillä ja lentokentillä sun vastaavilla. Vähän sellainen käkikellomaan Gill Sans.
-
Nämligen.
Hauskaa sinäsnsä, Frutigerin suunnittelija Adrian Frutiger (britti btw) piti Eric Gilliä esikuvanaan ja taisi jopa olla tämän oppilas jollen väärin muista.
-
Verdanasta vielä - olin osin oikeassa ts. Verdana on suunniteltu - kuten Tahoma - Mikkisoftan käyttön.
Kyllä se pojat on niin että pahuus näkyy. Aina.
-
Tahomahan on kuin täyteen ahdettu, 10 kiloa laihtunut Verdana :). Kovin samanlainen, ehkä ruutufonttina OK mutta muuten välttäisin kuten Verdanaakin.
Microsoftin tuoreempaa materiaalia oleva "Segoe UI" ei ole hassummasta päästä. Sen kyllä erottaa kaukaa MS:n fontiksi mutta on silti aika moderni ja selkeälinjainen. Light-versiona kovin monikäyttöinen.
-
...En lähtisi ohjeistamaan fonttia tapaan: valitse tämä, valitse tuo, vaan kehottaisin miettimään ensin yllä olevaa, tämän jälkeen vilkuilemaan kaverielta / tuttavilta / työkontakteilta jne saatuja kortteja.Huippulakimiehen käyntikortti on saletisti erilainen kuin IT-alan koodityöläisen. Jonka kortti puolestaan eroaa (toivottavasti) kuin yö ja päivä mainostoimiston luovan suunnittelijan kortista. Ja - vaihteeksi - niin edelleen...
Tässä tiivistyy ehkä se, mitä olisi alunperin pitänyt kysyä: Mikä fontti sopii mielesänne hyvin tuollaiseen pelkistettyyn henkilökohtaiseen korttiin? Olen vertailua tehtyäni päätynyt siihen, että Gill Sans on varsin hyvä. Vaikkakin siitä meinaa tulla mieleen metroasemien kyltit :)
Googlaillessa eteen sattui tällainen triidi, jossa on aika tarkkaakin keskustelua kirjainten asettelusta, välityksistä ja minimalismista yleensä. Näin maallikon (kuten minun) silmään minimalismi voi tarkoittaa sitä, että sisältöä on vähän. Kun taas "oikeasti" siinä on kyse siitä, että käytetään ne vähätkin elementit mahdollisimman hyvin. http://typophile.com/node/80522 (http://typophile.com/node/80522)
Löysin myös yhden esimerkin mielestäni hyvästä, tyylikkäästä kortitsta. Fonttina juurikin Gill Sans:
(http://4.bp.blogspot.com/-CXewXFktXnk/TZspdgY9Y6I/AAAAAAAAAHw/_OueK6v5GCI/s400/Screen+shot+2011-04-05+at+15.38.55.png)
Tuosta voi sitten keikaroidessaan jättää vaikka puhelinnumeron ja emailin kokonaan pois.
-
Teknisesti ihan kiva, en kyllä siltikään syty fontille. Nimen asettelu on hyvä, väristä en ole varma. Musta teksti, punainen viiva alle olisi ehkä riittänyt "väriksi".
-
Nettikäytössä Verdana on leveämpi kuin Arial, luettavampi, toimii myös hyvin pienenä aika hyvin. Printtikäytössä ja erilaisissa mainoksissa AIVAN karmea :)
Garamond on hyvä korvike Times New Romanille, jonka taas pilasi sen ylikäyttö vakiofonttina. Monet lehdet käyttävät Garamondin tyyppisiä fontteja nykyään. Käyntikortti-tarkoitukseen: tykkään, mutta varauksella, eli silloin vain jos ko. ihminen on kiinnostunut esim. kirjallisuudesta, on historioitsija tai muuten iäkkäämpi. Nuorelle ihmiselle Garamond voi olla liian vakava käyntikortti-fontiksi, liian teennäinen. Zuckerbergillä jos olisi Garamondia käyntikortissa, pitäisin elvistelijänä. (Ja ei, en ole nähnyt Zuckerbergin käyntikorttia)
Pari korjausta tähän:
Itseasiassa Times New Roman on kopioitu Adobe Garamondista, joka kopioitiin oikeasta Garamondista. TNR on siis korvike, jonka Microsoft tuotti Windowsia varten, koska se ei halunnut maksaa paremmasta kirjasin-järjestelmästä. Tästä syystä myös taittaja suosivat Applen tuotteita, sillä se tuki aikoinaan "oikeaa" postscript-kirjasinsysteemiä (jota siis sen aikaiset painot tukivat), kun Windows tuki ainoastaan kunnolla omaa Truetype-järjestelmää.
Monet lehdet ja kirjat eivät käytä ainoastaan Garamond typpistä kirjasinta, vaan nimenomaan Adobe Garamondia. Tyyppiesimerkki on joku Harry Potter. Toki on huomattava määrä muitakin Garamond- jäljitelmiä. AG on todella hyvä kirjasin siksi, että siitä löytyy varmaan yli 30 erilaista leikkausta, tämä mahdollistaa hyvin paljon erilaisia (myös rentoja) asetelmia.
Moni Windows-fontti (eli arkikirjasin joka on tullut tutuksi lähinnä officen kautta) on huono, sillä ne ovat usen kopioita, eivätkä ne sisällä kovinkaan montaa leikkausta. Siksi niiden käyttökelpoisuus tiettyyn tilanteeseen voi tuntua etenkin aluksi todella rajoitetulta. Times New Romanin ohella toinen tunnettu kopio on Arial, joka ottanut mallinsa Univers -kirjasimesta:
(http://membres.lycos.fr/dioxazmusic/images/universblack_vs_arialblack.png)
Hienoa, että foorumilla on alettu keskustelemaan typografisista seikoista. Jos joku suunnittelee käyntikorttia, niin ei kannata olla liian jyrkkä kirjasimen suhteen, ja kannattaa myös muistaa, kuten AG-n kohdallakin, että laadukas kirjasin sisältää useita eri leikkauksia, joita käyttämällä kortista voi saada persoonallisen ilman todella erikoisten kirjasiten käyttöä. Ohessa linkki, jossa yksi hyvä listaus käyttökelpoisia kirjasimia:
http://www.smashingmagazine.com/2007/08/08/80-beautiful-fonts-typefaces-for-professional-design/
-
^ Mukavaa asiantuntemusta aiheesta! :) Fontitkin on aikamoinen rikkaus, miten maissa joissa ei ole perinteisiä kirjaisimia vaan hanzi/kanji -tyylisiä (esim. kiina/japani) "kirjaimia", onko näissäkin jotain piirtoeroja joilla voi erottua?
-
Korjataan vähän kun tuli laidallinen virhetietoa.
Itseasiassa Times New Roman on kopioitu Adobe Garamondista, joka kopioitiin oikeasta Garamondista. TNR on siis korvike, jonka Microsoft tuotti Windowsia varten, koska se ei halunnut maksaa paremmasta kirjasin-järjestelmästä. Tästä syystä myös taittaja suosivat Applen tuotteita, sillä se tuki aikoinaan "oikeaa" postscript-kirjasinsysteemiä (jota siis sen aikaiset painot tukivat), kun Windows tuki ainoastaan kunnolla omaa Truetype-järjestelmää.
Timesia ei toki ole kopioitu Garamondista tai suoraan mistään muustakaan. Se on suunniteltu jo 1930-luvulla ja sen inspiraationa on itse asiassa ollut hollantilainen antiikvakirjain Plantin. Lisäksi siinä on paljon vaikutteita useista muistakin antiikvatyyleistä, mm. Baskervillesta ja Bodoneista (sekä toki arkkiantiikva-Garamondistakin varmaan).
Plantin:
(http://www.identifont.com/samples/monotype-imaging/NewsPlantin.gif)
Times New Romanin ohella toinen tunnettu kopio on Arial, joka ottanut mallinsa Univers -kirjasimesta:
Arial ei myöskään ole Universin kopio, vaan ihan paljon tutumman Helvetican.
(http://www.sessions.edu/notes-on-design/wp-content/uploads/2007/06/helvetica-vs-arial.jpg)
Eikä sekään oikeastaan ole kopio, vaan saman genren (l. uusgroteski) edustaja. Univers kuuluu toki myös tähän lajityyppiin.
Ja sanotaan vielä, että kirjasin on vähän huono termi. Se viittaa oikeastaan valettuihin, metallisiin kohopainokirjakkeisiin.
Kirjaintyyppi on täsmällisempi termi.
-
Fontitkin on aikamoinen rikkaus, miten maissa joissa ei ole perinteisiä kirjaisimia vaan hanzi/kanji -tyylisiä (esim. kiina/japani) "kirjaimia", onko näissäkin jotain piirtoeroja joilla voi erottua?
Vaikea arvioida, jos ei osaa lukea esim. noita merkistöjä, mutta oletettavasti niissä on ihan samankaltaisia nyanssieroja, kuin meidän käyttämissämme kirjaintyypeissä.
-
Omat henkilökohtaiset suosikkini ovat Kozuka Mincho Pro ja Kozuka Gothica Pro (toinen serif tyyppinen, toinen gothic). Molemmat ovat erittäin käyttökelpoisia ja niistä on monen tyyppisesti toimivia leikkauksia saatavissa.
-
Korjataan vähän kun tuli laidallinen virhetietoa.
Timesia ei toki ole kopioitu Garamondista tai suoraan mistään muustakaan. Se on suunniteltu jo 1930-luvulla ja sen inspiraationa on itse asiassa ollut hollantilainen antiikvakirjain Plantin. Lisäksi siinä on paljon vaikutteita useista muistakin antiikvatyyleistä, mm. Baskervillesta ja Bodoneista (sekä toki arkkiantiikva-Garamondistakin varmaan).
Plantin:
(http://www.identifont.com/samples/monotype-imaging/NewsPlantin.gif)
Times New Romanin ohella toinen tunnettu kopio on Arial, joka ottanut mallinsa Univers -kirjasimesta:
Arial ei myöskään ole Universin kopio, vaan ihan paljon tutumman Helvetican.
(http://www.sessions.edu/notes-on-design/wp-content/uploads/2007/06/helvetica-vs-arial.jpg)
Eikä sekään oikeastaan ole kopio, vaan saman genren (l. uusgroteski) edustaja. Univers kuuluu toki myös tähän lajityyppiin.
Ja sanotaan vielä, että kirjasin on vähän huono termi. Se viittaa oikeastaan valettuihin, metallisiin kohopainokirjakkeisiin.
Kirjaintyyppi on täsmällisempi termi.
Jep, itse opiskelin pari vuotta amkissa graafista suunnittelua ennen alan vaihtoa, joten omat tietoni ovat lähinnä harrastelijapohjalla. Nyt asiaa tutkailtuani taisin olla monessakin asiassa kovin hakoteillä. Ehkä tuo koko kopiointi-sana on ihan väärä, pitäisi puhua jäljittelystä ja kehittelystä. Onko oikea muoto se, että ensin Garamond, sitten Times, sitten Times New Roman? Times viittaa tietysti Times -lehteen. TNR lienee noista kuitenkin "helpoin" lukea.
Tuo Arial juttu on sellainen, jonka muistan mainittaneen jollain luennolla. En tosin yllättyisi jos tämä olisi ollut väärää tietoa. Univers (eka) Arial (toka) sekä Helvetica (kolmas) ovat kyllä hyvin samankaltaisia:
(http://www.identifont.com/samples/linotype/Univers.gif)(http://www.designworkplan.com/wp-content/typeface-arial.gif)(http://www.identifont.com/samples/adobe/Helvetica.gif)
Se mitä kuitenkin koitin tuoda esiin onnistumatta, oli, että ihan tavallisista kirjaintyypeistä saa väärän käsityksen tavallisen tietokonekäytön (lue office) perusteella. Melko tylsästä ja "värittömästä" kirjaintyypistä voi kuoriutua ihan erilainen, kun siitä saadaan käyttöön oikeat leikkaukset.
Ja tosiaan kirjaintyypeistä pitäisi puhua, ei fonteista eikä kirjasimista :).
-
Ehkä tuo koko kopiointi-sana on ihan väärä, pitäisi puhua jäljittelystä ja kehittelystä. Onko oikea muoto se, että ensin Garamond, sitten Times, sitten Times New Roman? Times viittaa tietysti Times -lehteen. TNR lienee noista kuitenkin "helpoin" lukea.
Jep, jäljittelyä on harrastettu jo ensimmäisistä kirjapainokirjasimista lähtien. Nykyään käyttämämme kirjaimisto on vakiintunut pitkän ajan kuluessa melko orgaanisessa prosessissa, jossa monille merkeille on haettu lopullista muotokieltä. Sellaisen löydyttyä toki kaikki eri kirjasinleikkaajat ovat ikään kuin tehneet kukin omaa tulkintaansa tietystä perushahmosta.
Jonkinlainen konsensus on siitä, että tässä kirjassa käytetty, tällä kertaa ihan ehta kirjasin, on eräänlainen protoantiikva.
[spoiler](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/0b/Hypneroto2.jpg)[/spoiler]
Eli tässä antiikvakirjainten piirteet olivat ensi kertaa vakiintuneet suurin piirtein sellaisiksi, kun me nykyäänkin ne tunnemme. Kyseessä Franseco Griffon Aldus Manutiuksen kirjapainolle leikkaama kirjasin. Siitä on tehty myös kaupallinen kirjasin 1900-luvulla ja digitaalinen kirjaintyyppi sittemmin.
Garamond on myöhäisemmän ajan tuotos, eli ei tyhjästä syntynyt sekään. Mutta Garamondin kirjainleikkaukset olivat kyllä aikanaan laajalti kopioituja ympäri Eurooppaa, eli siinä mielessä sekin on juuri nykyaikaisten antiikvojen suora esi-isä.
Univers (eka) Arial (toka) sekä Helvetica (kolmas) ovat kyllä hyvin samankaltaisia
Jep, tässä genressä nuo erot ovat jo varsin kosmeettisia, ts. maallikko ei ihan heti osaa eroja paikantaa (ainakaan leipätekstikatkelmia verrattaessa). Viivakontrastin puuttuminen tasoittaa yksittäisten kirjainten muotokieli- ja mittasuhde-eroja.
Näistä Univers on vielä riisutumpi ja abstraktimpi, kuin Helvetica, jossa on vielä havaittavissa muotokielen pohjautuminen antiikvakirjaimiin.
Se mitä kuitenkin koitin tuoda esiin onnistumatta, oli, että ihan tavallisista kirjaintyypeistä saa väärän käsityksen tavallisen tietokonekäytön (lue office) perusteella. Melko tylsästä ja "värittömästä" kirjaintyypistä voi kuoriutua ihan erilainen, kun siitä saadaan käyttöön oikeat leikkaukset.
Totta, ja ennen kaikkea vaikuttaa se, miten kirjaintyyppiä käytetään.
-
Tilasinpas Vistaprintistä käyntikortit, ja paketti saapui juuri. Kortti on melkein kuin kopio tuosta Paul Feldwick -kortista, eli fontti on Gill Sans. Kirjainten väliä ja muita pieniä yksityiskohtia toki vähän säädin. Hintaa 250 kortille + kotelolle tuli postikuluineen 40 eur. Valitsin paksuimman paperin, joka on hintaan nähden ok. Tämän perusteella tuolta tilatessa ne halvemmat paperit kannattaa unohtaa heti kättelyssä.
Kotelosta sanottakoon, että se on aika halvan oloinen (halpa se olikin), ja oli ensinnäkin vääntynyt jo paketissa otettaessa. Eli kannattaa hommata kotelo muualta. Lisäksi Vistaprintistä tulee nyt jatkuvasti jotain ärsyttäviä tarjousmaileja, eli kannattaa käyttää saitille rekisteröitymiseen jotain varamailia.
Lähetin myös hintaquoten tuonne Meticulous Inkkiin, josta tuo kalliimpi Gill Sans -kortti on. Heillä 100 korttia olisi maksanut yli 200 puntaa, ja 200 korttia 300 puntaa ja risat. Siinä tulee muuten jo kortille hintaa, vaikka epäilemättä ne laadukkaita ovatkin...
-
Osaako joku sanoa mikä kirjasintyyppi on kyseessä?
[spoiler](http://dl.dropbox.com/u/5097448/12112011438.jpg)[/spoiler]
-
http://comicsansproject.tumblr.com/
OK, voittaja on Comic Sans ;)
-
Onko olemassa jotain "dynaamista" fonttia, jossa sama kirjain esiintyisi aina hieman eri muodossa. Siis todellakin vain sen verran, että syntyisi käsin tekstattu vaikutelma, mutta kuitenkin hyvän tekstaajan tekemänä. (Ei siis mitään AKU ANKKA -vaikutelmaa.)
Tai saisiko tälläisen efektin jotenkin muuten helpohkosti aikaiseksi?
-
^^Kirjoita käsin.
-
Osaako joku sanoa mikä kirjasintyyppi on kyseessä?
Valitettavasti ei, mutta taitaa olla jonkin aikakauden laajemminkin käytetty kyltitysfontti sillä meillä on kehyksissä samalla kirjasimella painettu varoitus suu- ja sorkkataudista, jonka nojalla pääsy kielletään rangaistuksen uhalla vt. piirieläinlääkärin toimesta. Vuosi on 1940.
-
Jep! Kiva fontti ja vastaavalla olisi kiva saada tehtyä julkaisuja.
-
^Jossain vähän perinteisemmässä kirjapainossa osaisivat varmasti kertoa, mikä kirjasin on kyseessä.