Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: Ernst, Max Ernst - 21.03.13 - klo:09:03
-
MTOP-ketjussa käynnistyi keskustelu, onko blue x grey työasu vai vapaa-ajan asu. Jatketaan omassa ketjussa:
Mikä on työasu? MTOP:issa GT mainitsi, että Suomessa on 13 yritystä, joissa puku on ainoa työasu. Mikä muualla sopii työntekoon? Oman havaintoni mukaan, kuten kirjoitin: Suomessa tosin menee työelämässä melkein mikä vain. Yleensä colleget tms. Keikarin foorumin yksi merkitys onkin mielestäni lisätä tietoisuutta siitä, mistä miesten klassisen vaatetuksen eri kokonaisuudet tulevat ja mikä on ollut niiden käyttöympäristö ja -tarkoitus. Samalla se edistää perinteiden, historian ja tyylin jatkuvuutta tuleville polville.
Toisaalta pukukin voi olla haalari, kuten on aiemmin on todettu. Puvulla ja puvulla on eroa. Monissa hommissa ilmeisesti sittenkin vaaditaan pukua, mainittujen kolmentoista yrityksen lisäksikin, ainakin erään tapauksen perusteella: eräs tuttu myyntiheppu halusi käydä ohimennen hoitamassa pikkujutun työpaikallani kanssani. Sattui olemaan kaverin vapaapäivä, ja vähän kasuaalimpi vaatekerta päällä. Tavatessamma hän pahoitteli vuolaasti, että joutui tulemaan tapaamiseen ilman pukua.
-
Työpaikkani on lukio, jossa toimin apul.rehtorina ja HI, FI ja YH. opettajana. Opettajien vaatteille ei ole tänä päivänä mitään standarnia. Voitte itse muistella mitä ne opet päällä pitävät. Vähän myös vaikuttaa onko alakoulun, yläkoulun vai lukion opettaja. (vai vaikuttaako) Minulla on yleensä aina kauluspaita. Neule tai neuletakki, irtotakki. Jalassa chinot, sammarit, flanellit, joskus farkut. Nahkapohhaiset Mokkabroguet tai ruskeat captoet, kumipohjaiset broguet, lämpimillä keleillä mokkaloaferit tai purkkarit. Solmiokin välillä, riippuu onko muutakin kuin opetusta. Yleensä neulesolmio. Navy puku ja mustat kengät juhlatilaisuuksissa kuten tanssit, päättäjäiset, merkkipäivät tms.
-
Minusta tämäkin määrittyy tilanteen mukaan.
Puku voi olla pakkopuku ja työhaalari, joten ei saa olla itseisarvo.
Toimistohommissa oma lähtökohta on, että yleisilme (kuten myös vapaa-ajalla) on siisti ja kun kyse on työstä, niin mieluiten hakee tyylikkäämpää ilmettä. Jos päivä koostuu istumisesta työhuoneessa, niin monella mittarilla rennompi setti saa mennä. Sitten jos on kokouksia, muita tilaisuuksia tai muuten "edustaa" työpaikkaa, niin silloin muodollisempaa riippuen asian luonteesta eli johonkin jokaviikkoiseen kokoukseen ihan irtotakilla ja taas johonkin toiseen puku päällä.
Kysymys on paljolti siitä, että mitä tahtoo viestittää itsestään (ja edustamastaan työpaikasta). Hakemalla pikkaisen epämuodollisempaa kokonaisuutta voi ainakin näissä akateemisissa asiantuntijahommissa rentouttaa tilannetta ja toisaalta sitten keikaroinnilla tai viimeisen päälle muodollisuudella ottaa paikka haltuun.
Tietysti on asia erikseen jos työnantaja edellyttää tietynlaista pukeutumista.
Olennaista on kuitenkin se, että tiedostaa mitä työvaatteet edustavat ja viestivät sekä pyrkii mahdollisuuksien mukaan olemaan niissä luontevasti.
-
Sen perusteella, mitä työmatkalla näkee, virallinen suomalainen työasu lähtee mustista farkuista niin naisilla kuin miehillä. Jostain ihmeen syystä ne tunnutaan miellettävän siistiksi pukeutumiseksi. Siitä virallisempi seuraava askel taas tuntuu olevan mustat suorat housut. Nämä molemmat yhdistyvät yleisimmin kauluspaitaan, joskus myös pikkutakkiin. Rohkeimmilla farkut saattavat olla siniset.
-
Nämä molemmat yhdistyvät yleisimmin kauluspaitaan, joskus myös pikkutakkiin.
Paita on valkoinen, takki musta. Muita värejä ei ole olemassakaan.
-
Tänään: tumman sininen puku (Fere), violetit sukat (Schoffa), keskiruskeat vahvasti perforoidut kengät (Church), violetti-valko-raitainen paita, pukua tummempi paksu sininen silkkikravatti, sinivalkoinen taskuliina ja teräksinen Seiko Lord Marvel vissiin 1970-luvulta.
Eilen: hyvin tummat farkut (Edwin -- taitavat olla liian slimmit punaviinissä marinoidulle outokummulleni), ruskeat italialaiset loaferit (Dodoni?), sini-ruudullinen paita (Turnbull Asser?), harmaa italialainen pikkutakki, punertavan kirjava taskuliina, siniset sukat (Schoffa) ja kultainen Omega Geneve 1970-luvulta.
Toissapäivänä: tumman siniset farkut (Diesel -- nämäkin taitavat olla liian slimmit), tummanruskeat italialaiset nauhakengät (Dodoni?), musta-vihreät sukat (Schoffa), pukupaidan sijasta hyvin tummanvihreä siistimpi pitkähihainen polopaita (Hugo Boss), ruskea italialainen pikkutakki, varmaankin siniseen painottuva taskuliina ja ranteessa kullattu Omega Constellation tämäkin vissiin tämäkin 1970-luvulta.
Maanantaina muistaakseni hyvin tumma liituraitapuku (Armani), mustat italialaiset nauhakengät, sininen paita, tuplamanseteissa sini-puna-valkoiset silkkisolmut, skaraga ja taskuliina (en muista), ranteessa varmaankin em. Seiko.
Huomenna taas jokin farkkusetti, lähden töistä suoraan vapaalle. Työvaatteeksi oikeastaan "kuuluu" puku, mutta ilmakin pärjää, ellei tarvitse edustaa työnantajaa. Ja kun pukuun on tottunut, kaikki muu tuntuu melkein alipukeutumiselta.
-
Sen perusteella, mitä työmatkalla näkee, virallinen suomalainen työasu lähtee mustista farkuista niin naisilla kuin miehillä. Jostain ihmeen syystä ne tunnutaan miellettävän siistiksi pukeutumiseksi. Siitä virallisempi seuraava askel taas tuntuu olevan mustat suorat housut. Nämä molemmat yhdistyvät yleisimmin kauluspaitaan, joskus myös pikkutakkiin. Rohkeimmilla farkut saattavat olla siniset.
Wannabetaiteilijaunivormuja.
Itse olen nyt uudessa hommassa kummastellut kollegaa, jolla on musta takki, musta paita, musta skaraga ja sitten graffifarkut.
Kengistä ei tarvinne mainita.
Joka päivä.
-
Jossakin kapakkakeskustelussa todettiin aikanaan että työpaikka on hyvä jos pukua voi mutta ei tarvitse käyttää. Pari kertaa on menneisyydessä vähän kohauteltu kulmakarvoja tai jopa ihmetelty ääneen kun olen ilmestynyt paikalle puvussa tai hämäävästi pukua muistuttavassa asukokonaisuudessa.
Tänään mennään Vadimin harmaalla liituraitapuvulla, asiakaspalaverista huolimatta. Normaalisti asiakaspuoli tuppaa kulkemaan fleeceissä ja sandaaleissa.
-
Itsellä duunipukeutumisen standardi on arkipuku, eli "ykköspuvusta" pykälän-pari rennompi kuviollinen/kuosillinen puku. Tuommoinen järeän rouhea arkipuku ei tee niin tyrmäävän virallista vaikutelmaa mutta on silti särmä.
Hyvin tyypillinen duunisetti kylmempänä vuodenaikana minulla on harmaa kampavillainen mustalla ja ruskealla Prince of Wales kuviolla oleva puku jonka kanssa vaaleansininen, -punainen tai valkoinen OCBD, ruskea tai laivastonsininen neulesolmio ja jalassa ruskeat pukusaappaat. Toimii mielestäni kohtuu hyvin sekä arki- että yllättävissä edustustilanteissa; Ei ole koskaan semmoista fiilistä että olisi erityisemmin yli- tai alipukeutunut.
Pointti tuossa arkipuvussa tosiaan on se, että arkipuku ei ole koodin mukainen tumma puku vaan että se viestittää värillään, kuosillaan, kankaan paksuudellaan ja kuviollaan tietynlaista "olen töissä, en juhlimassa" -viestiä. Herringbonet, box checkit, windowpanet, birdseyet yms. kuvioinnit tekevät selvän mutta tyylikkään pesäeron sileäkankaisiin yksivärisiin edustuspukuihin.
Mulle tuo puku edustaa myös rajaa työ- ja vapaa-ajan välillä. Duunipuku on tavallaan henkinen moodi jonka vetää päälleen kun lähtee työmaalle ja jonka ripustaa henkariin kun on aika vaihtaa vapaalle.
-
Minulla tänään puku päällä kun tapaan toimittajaa ja asiakasta.
Yleensä suorat housut ja kauluspaita. pukukin käy vallan mainiosti omalla toimistolla.
Asiakkaalle mennessä on vaatetus valittava asiakkaan tiloissa olevan käytännön mukaan. Tehtaalle ei pidä mennä puku päällä; se ei ole kohteliasta ja järkevää. Mielestäni ylipäätään puku ei aina ole se oikea vaate. Vallitsevan säännöstön puitteissa pitää pukeutua siististi. Jos on farkut ja villapaita, sitten laitetaan siistit farkut ja siisti villapaita.
-
Asiakkaalle mennessä on vaatetus valittava asiakkaan tiloissa olevan käytännön mukaan.
Ellei ole pankkiiri, lakimies tai liikkeenjohdon konsultti - kuten taidettiin aiemmin viitatakin. Vaikka taitaa lakimiehilläkin alkaa rakoilemaan tuo käytäntö?
Itse saatan mennä jopa Kainuulaiseen konepajaan navy DB päällä eikä ole kulmakarvat kohoilleet... Tuolloin kuitenkin unohdetaan taskuliinakikat ja rannenorut!
-
Nahkapohhaiset Mokkabroguet tai ruskeat captoet, kumipohjaiset broguet, lämpimillä keleillä mokkaloaferit tai purkkarit.
Väärin!
[spoiler]http://4.bp.blogspot.com/_gN_OB9DuVTI/TGzjcTIweJI/AAAAAAAABVo/Rf3kQ89aNPI/s1600/birkenstock.jpg[/spoiler]
-
Eikait sulla ole tuollaisia? pls.
-
[spoiler]http://4.bp.blogspot.com/_gN_OB9DuVTI/TGzjcTIweJI/AAAAAAAABVo/Rf3kQ89aNPI/s1600/birkenstock.jpg[/spoiler]
Matematiikanopettaja-kengät, eww...
-
Otin tämän aiheen puheeksi MTOP-ketjussa klubitakkiin liittyen. En nimittäin itse muista nähneeni klubitakkia kimaltelevine nappeineen asiakkaan päällä oman urani aikana taloushallinnon alalla, vaikka muuten pukeutuminen vaihtelee tuulipuvusta räätälinpukuun.
Yleensäkin klubitakista minulle tulee parhaiten mieleen entinen esimieheni turvallisuusalalla. Kaipa tämä vanhempi herrasmies halusi tuoda esiin piirteitä univormusta, kun muuten liikkui siviilivaatteissa, toisin kuin me tavalliset tallaajat. Kaksirivinen klubitakki oli minullakin kyllä monesti työasuna, mutta erilaisilla lätkillä varustettuna. Jenkkifoorumeita selaillessa joskus varoitellaankin tästä vaarasta sekoittua vartijoihin ja järjestyksenvalvojiin, mutta enpä tiedä...
-
Ellei ole pankkiiri, lakimies tai liikkeenjohdon konsultti - kuten taidettiin aiemmin viitatakin. Vaikka taitaa lakimiehilläkin alkaa rakoilemaan tuo käytäntö?
No lakimiehiä on yliopistojen hippiradikaaleista virastojen virkamiesten kautta huippuasianajotoimistojen täsmätorpedoihin...
(http://www.rumba.fi/wp-content/uploads/Tuomari-Nurmio-by-Perttu-Saksa.jpg)
(https://www.sttinfo.fi/data/images/legacy/img/e9a789d2-ba29-11de-bb67-dfffcf42219d.jpg)
(http://www.hameensanomat.fi/sites/default/files/styles/node-teaser-thumbnail/public/images/1306vihervuorita.jpg?itok=4TSj5qok)
-
Eikait sulla ole tuollaisia? pls.
Ei.
[spoiler]Enää.[/spoiler]
[spoiler]Ainakaan ihan tuollaisia.[/spoiler]
-
Pikkupojat kerran luulivat lentokapteeniksi, kun kuljin ohi. Päällä kaksirivinen laivastonsininen klubitakki, harmaat housut, vaaleansininen paita, raidallinen solmio ja mustat kengät. Asiakkaalta tulossa.
-
Minulla ei ole kiinteää ns säännöllistä työpaikkaa. Pyrin pukeutumaan tilanteen vaatimusten mukaan. On hautajaisia, ristiäisiä, synttäreitä, jumalanpalveluksia, sairaala- / vanhainkotikäyntejä, kouluja, nuorten tapaamisia, kollegiaalisia kokouksia. Voi olla muutakin, en nyt muista. Saatan vaihtaa vaatetusta muutamankin kerran päivän mittaan, sillä asun fillarietäisyydellä pääosasta työskentelypaikkojani.
Pyrin pukeutumaan kasuaalisesti. Tietyissä tilanteissa on vähemmän valinnanvaraa kuin toisissa. Ns. ykköshousujani en satulassa kuluta, joten on tilanteita, joissa ns. ylä- ja alakerta eivät stemmaa. Niihin sopinee "hullu ei huomaa eikä viisas virka", eli liikun iän ja aseman tuomalla auktoriteetilla.
Klubitakki on minusta aina näyttänyt jotenkin junttimaiselta - en olekaan nähnyt taas hyvin pitkään aikaan.
-
Yleensä työkuvioista tutut ihmiset ovat hämmästyneitä, kun kohtaavat minut siviilivaatteissani. Eli työ- ja siviilielämän pukeutumiseni eivät juurikaan kohtaa.