Keikarin foorumi
Keikari => Vapaa sana => Aiheen aloitti: Gamla - 09.12.12 - klo:22:35
-
Ammattikoulun poika luulee olevansa trendsetteri.
(http://is11.snstatic.fi/img/978/1288522690836.jpg)
-
Aika hyvin tuo kaveri kuitenkin on elämässä pärjännyt, vai? Moniko akateeminen (täällä) on ollut omassa lajissaan maailman paras?
Todettakoon: en ole formula- enkä Kimi-fani - niin kyseinen laji kuin itse heppukin ovat minulle varsin yhdentekeviä, mutta tälläkin foorumilla aika ajoin ilmenevä akateemisen väen ei-akateemisia kohtaan osoittama ylenkatse ärsyttää aika lailla. Kun se kuitenkin on niin että ilman niitä 'tyhmiä amiksia' ei tämä maailma pitkään pyöri. Kukas teidät akateemiset taksilla ajaa tohtorikaronkasta toiseen? Kuka siellä teille shamppanjaa (kieliasun vääryys tahallinen) sitten tarjoilee? Kukas on asentanut siihen karonkka-saliin sähköt? Veden? Rakentanut sen? Jii än ee.
Ei millään pahalla arvon yliopistomaailman pilkunnussijoille, mutta on muutakin elämää kuin teidän kvantitatiiivis-kvalitatiiviset tutkimukset.
Ja ei, en ole amis, mutta joku roti.
( Paskahan tuo asu toki on, mutta pelleltä ne tohtorinhatutkin näyttää. Niinku olis lierilliset ämpärit päässä )
-
^komppaan.
Aivan turhaa kaivaa tähän tuota ammattikoululähtökohtaa.
Paha sanoa, mitä Kimi tuossa kuvassa on juuri tekemässä (jotenkin epäluonnollinen asento), mutta takki näyttää kohtuullisen oikean kokoiselta.
Mitä trendsetteriyteen tulee, niin tuo all-black -meininki taitaa olla jo aika vanhaa perua ja jostakin syystä se aina "löydetään uudelleen". Lisäksi satiinikauluksisia takkeja löytyy jo Stockan räkistä, eli tämän päivän trendsetterit taitaa puuhata jo uusia juttuja. Nyt enää pitäisi rahvaan tuhlata rahansa niihin muotitakkeihin.
-
Moniko akateeminen (täällä) on ollut omassa lajissaan maailman paras?
Olen "tiimissä", joka on ollut omalla alallaan maailman paras yhtäjaksoisesti vuodesta 2003.
-
Moniko akateeminen (täällä) on ollut omassa lajissaan maailman paras?
Olen "tiimissä", joka on ollut omalla alallaan maailman paras yhtäjaksoisesti vuodesta 2003.
Ihan kiva.
Ei ole varmaan hiihtoliitto?
Onnitelut.
-
Kukas teidät akateemiset taksilla ajaa tohtorikaronkasta toiseen?
Toinen akateeminen. Suomessa on maailman korkeimmin koulutetut alepan kassat. Aika moni maisteri vetää karonkan jälkeen haalarit päälle kun noita akateemisia duuneja ei nykyään riitä kuin osalle valmistuneista.
-
Mikä helvetin tarve kenelläkään voi olla nillittää tai päteä Ivyn kirjoituksesta, joka on selkeä reaktio täydelliselle aivopierulle, joka sinänsä on kyllä ihan oikeassa ketjussa? Missä maailmassa se tarvitsi jotain vastauksia?
Ja miten kukaan voi olla niin kateellinen, että heiluttaa amis-korttia kuin joku ensimmäisen vuoden opiskelija, jonka on pakko selitellä itselleen omien valintojen erinomaisuutta vaiheessa, jossa ammattiin kouluttautuneet tienaavat huomattavasti enemmän, vaikka sen akateemisen pitäisi omasta mielestään olla parempi ihminen kaikilla elämän osa-alueilla?
Saatanan säälittävää.
-
+1 Ivylle. Koulutuksella ei ole pätkän vertaa merkitystä, jos pärjää siinä mitä tekee, melkeinpä alasta riippumatta. Tämän ymmärtää jokainen vähänkin kauemmin työelämää nähnyt.
Mitä Kimiin tulee, niin äijähän on tutkitusti huippuälykäs, mitä ulosannista ei ehkä voisi uskoa. Lisäksi muutamat fyysiset taidot, kuten reaktionopeus ja avaruudellinen tilan hahmottaminen, ovat jopa f1-sarjassa poikkeuksellisia.
-
Yhden typerän amiskommentin perusteella voi sitten heitellä omia stereotyyppisiä ajatuksiaan yliopistoissa opiskelleista? Well done, Sirs!
-
Lue tarkemmin tai älyä olla hiljaa.
-
Dan-D, en nyt oikein näe miten typerä stereotypia ensimmäisen vuoden opiskelijasta on mitään muuta kuin sitä samaa p*skaa mitä Gamla suolsi ylempänä?
Dan-D ei esittänyt minkään tasoista stereotypiaa. Lue tarkemmin.
-
Keskustelu on ihan paskaa mutta eikö tässä esitetä stereotypia?
Ja miten kukaan voi olla niin kateellinen, että heiluttaa amis-korttia kuin joku ensimmäisen vuoden opiskelija, jonka on pakko selitellä itselleen omien valintojen erinomaisuutta vaiheessa, jossa ammattiin kouluttautuneet tienaavat huomattavasti enemmän, vaikka sen akateemisen pitäisi omasta mielestään olla parempi ihminen kaikilla elämän osa-alueilla?
-
Jäsen Ernstille onnittelut ansiokkaasta lainauksien käytöstä. Lue se lainausta seuraava rivi seuraavaksi ja kerro sitten lisää luetun ymmärtämisestä ;)
-
Tuossa edellisen sivun kuvassa Räikkönen on varmaankin vetänyt päälleen juuri ne vaatteet, jotka sponsori määrää. Ei siis kerro miehen omasta tyylitajusta välttämättä mitään. Inhon voi siis suoraan suunnata siihen sponsoriin ja sen vaatesuunnittelijaan/stylistiin.
Muuten en viitsi heittää bensaa liekkeihin mutta: mielestäni yleistyksien ja mielikuvien perusteella on vaarallista arvioida yksilöä, voi mennä pahasti metsään.
-
Ja miten kukaan voi olla niin kateellinen, että heiluttaa amis-korttia kuin joku ensimmäisen vuoden opiskelija, jonka on pakko selitellä itselleen omien valintojen erinomaisuutta vaiheessa, jossa ammattiin kouluttautuneet tienaavat huomattavasti enemmän, vaikka sen akateemisen pitäisi omasta mielestään olla parempi ihminen kaikilla elämän osa-alueilla?
Toisaalta jos amis-kortin käyttö helpottaa edes hetkellisesti ko. henkilön vähemmyydentunnetta huonommin koulutetun huippumenestyjän rinnalla niin mielestäni kortti on pelattu paitsi oikeutetusti, myös pelaajan kannalta hyvässä paikassa.
Ja Kimin pukeutuminenhan tukee suoraan hänen rakentamaansa (/hänelle rakennettua) brändi-imagoa yksinäisestä suorittajasta jota ei kiinnosta muiden mielipiteet.
-
Moniko akateeminen (täällä) on ollut omassa lajissaan maailman paras?
Olen "tiimissä", joka on ollut omalla alallaan maailman paras yhtäjaksoisesti vuodesta 2003.
Kerro nyt toki myös tämä "tiimi" tai ala kun mielesi kuitenkin tekee :)
-
Tähän aiheeseen ja keskusteluun liittyen:
http://www.youtube.com/watch?v=rAqgq6MEiOw
-
Auktoriteettiuskoiselle ja turvallisuushakuiselle suomalaiselle on usein todella kova paikka, jos tekee ensin kaiken ns. "by the book", lopussa siintävää palkintoa tuijottaen - ja sitten palkintoa ei tulekaan. Tai sitten palkinto tulee, mutta joku toinen saa saman palkinnon näkemällä vähemmän vaivaa olemalla näkemyksellisempi tai ovelampi.
"Tein opinnoissa hurjasti töitä hyvien arvosanojen eteen ja valmistuin maisteriksi - miksi en nyt saa hyvin palkattua työtä palkinnoksi?"
"Olen aina ollut kiltti ja kuuliainen - opiskelin, kävin armeijan, hankin työpaikan ja ison telkkarin - miksi en silti saa hyvännäköistä naista?"
-
Minulla oli aikoinaan sairaalloista lähentelevä usko koulutuksen ja yliopiston voimaan. Amikset olivat silmissäni enimmäkseen typeriä, laiskoja tai inhottavia. Tämä itse omaksuttu klingeläisyyden muoto sai roiman kolauksen, kun Suomen tasokkaimmassa yliopistossa ei tullutkaan vastaan tulevaisuuden toivoja tai 2000-luvun Klingejä. Suomalaisista yliopistoista on tullut massakoulutuslaitoksia työelämän tarpeisiin ja opiskelijat kilpailevat siitä, kuka vetää eniten viinaa ja pääsee tentistä vähimmällä läpi. Tohtoreiden joukosta löytyy perheenmurhaajia, juoppoja, narsisteja, elitistejä sekä erakkoja. Toisin sanoen täydellisyyttä ei ole - on vain vajaita, rikkinäisiä ihmisiä. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että tämähän on sitä elämää ja ongelma löytyi vain ajattelustani. Tämä henkinen uudistuminen ja eheytyminen vaati ensin rikkoutumisen.
Jätin yliopiston kesken, enkä ole vielä päättänyt mitä ainoalla elämällään tekisi. Haluaisin vain ja ainoastaan kirjoittaa, mutta sillähän ei Suomessa juuri elä. Liian kunnianhimoinen amikseksi, liian pettynyt yliopistoon. Vastaus saattaa löytyä tämän sairaan, inhottavan vastakkainasettelun ulkopuolelta.
-
Onko tämä ketju lohkaistu irti jostakin muusta riehakkaasta keskustelusta? Varsinkin ensimmäisen viestin kontekstia oli aika hemmetin vaikea hahmottaa.
-
^Mitä inhottavaa...
-
Auktoriteettiuskoiselle ja turvallisuushakuiselle suomalaiselle on usein todella kova paikka, jos tekee ensin kaiken ns. "by the book", lopussa siintävää palkintoa tuijottaen - ja sitten palkintoa ei tulekaan. Tai sitten palkinto tulee, mutta joku toinen saa saman palkinnon näkemällä vähemmän vaivaa olemalla näkemyksellisempi tai ovelampi.
"Tein opinnoissa hurjasti töitä hyvien arvosanojen eteen ja valmistuin maisteriksi - miksi en nyt saa hyvin palkattua työtä palkinnoksi?"
"Olen aina ollut kiltti ja kuuliainen - opiskelin, kävin armeijan, hankin työpaikan ja ison telkkarin - miksi en silti saa hyvännäköistä naista?"
Näin + elämässä palkintojen jako muistuttaa enemmän arvontaa kuin kilpailua. Kovasti töitä tekemällä voi ehkä saada pari ylimääräistä arpalippua... tai sitten polttaa itsensä loppuun.
-
TheodoreMaul, näiden viestien ketju sai alkunsa tuosta Gamlan Räikkös-heitosta ja ivymanin vastauksesta. Jaoin nämä uudeksi aiheeksi, sillä aihe on kuplinut pinnan alla Keikarin foorumilla.
-
elämässä palkintojen jako muistuttaa enemmän arvontaa kuin kilpailua.
Monessa tilanteessa kyllä, mutta toisaalta tuollaisia heittoja kuulee liikaa nimenomaan niiden suusta, joita ei omasta mielestään ole oikeudenmukaisesti palkittu raadannastaan/kiltteydestään/hengittämisestään/etc.
Vaihtoehtoiset keinot päästä tavoitteisiin nähdään lähestulkoon huijauksena tai pelkkänä hyvänä tuurina, vaikka kyse voi olla yksinkertaisesti taidosta nähdä metsä puilta tai tulkita muita paremmin talouden sekä yhteiskunnan virtoja. Tai uskalluksesta tehdä toisin kuin muut silloin, kun katsoo sen palvelevan omia tavoitteita.
-
Huvittavaa on se, että ne jotka eivät arvosta tutkintoa ovat yleensä juuri niitä, joilla sitä ei ole. Toinen tapaus on ne, jotka etenevät hyvin työelämässä mutta kuitenkin törmäävät jossain vaiheessa siihen, että unelmapestin reunaehtoihin kuuluu ylempi korkeakoulututkinto.
En usko, että kovin moni opiskelunsa päättävä luulee olevansa huippuammattilainen viimeisimmillä tiedoilla. Hyväksi tuleminen jossain edellyttää sisäistä motivaatiota, ripauden lahjakkuutta ja paljon toistoja. Niitä ei pelkällä koulutuksella saavuteta, mutta koulutus voi olla hyvä pohja: tiedon käsittely ja kriittinen ajattelu ovat ihan kelpo pääomaa. Toki ajatteluaan voi kehittää vaikka kulmakuppilassa, mutta myös yliopisto tarjoaa siihen ihan hyvän foorumin. Fiksummilta on mukava oppia.
-
elämässä palkintojen jako muistuttaa enemmän arvontaa kuin kilpailua.
Monessa tilanteessa kyllä, mutta toisaalta tuollaisia heittoja kuulee liikaa nimenomaan niiden suusta, joita ei omasta mielestään ole oikeudenmukaisesti palkittu raadannastaan/kiltteydestään/hengittämisestään/etc.
Näinhän se on. Tuollaiset ihmiset ovat kiinnittäneet onnellisuutensa johonkin tulevaisuuden palkintoon ja kun sitä ei sitten tulekaan, vedetään matto alta. Siinä vaiheessa totuus iskee kivuliaasti ja johtaa epäreiluudesta valittamiseen.
Jos elämän arvaamattomuuden sisäistää, ei muiden menestys olekaan enää itseltä pois. Tai no, ehkä se on siinä tilanteessa, kun joku vie sen ylennyksen, joka "kuului" sinulle, mutta pitkällä aikavälillä elämä kyllä näyttää arvaamattomuutensa. Kannattaa siis yrittää ottaa nautinto irti niistä onnen hetkistä ja antaa muiden nauttia omistaan.
-
Moniko akateeminen (täällä) on ollut omassa lajissaan maailman paras?
Olen "tiimissä", joka on ollut omalla alallaan maailman paras yhtäjaksoisesti vuodesta 2003.
Kerro nyt toki myös tämä "tiimi" tai ala kun mielesi kuitenkin tekee :)
Itsekin olen tästä tiimin työstä nauttinut, toivottavasti sinäkin.
-
elämässä palkintojen jako muistuttaa enemmän arvontaa kuin kilpailua.
Monessa tilanteessa kyllä, mutta toisaalta tuollaisia heittoja kuulee liikaa nimenomaan niiden suusta, joita ei omasta mielestään ole oikeudenmukaisesti palkittu raadannastaan/kiltteydestään/hengittämisestään/etc.
Näinhän se on. Tuollaiset ihmiset ovat kiinnittäneet onnellisuutensa johonkin tulevaisuuden palkintoon ja kun sitä ei sitten tulekaan, vedetään matto alta. Siinä vaiheessa totuus iskee kivuliaasti ja johtaa epäreiluudesta valittamiseen.
Jos elämän arvaamattomuuden sisäistää, ei muiden menestys olekaan enää itseltä pois. Tai no, ehkä se on siinä tilanteessa, kun joku vie sen ylennyksen, joka "kuului" sinulle, mutta pitkällä aikavälillä elämä kyllä näyttää arvaamattomuutensa. Kannattaa siis yrittää ottaa nautinto irti niistä onnen hetkistä ja antaa muiden nauttia omistaan.
Mutta eikö tuollainen onnen jahtaaminen ole vähän sama kuin jahtaisi omaa varjoaan?
-
Kyllä.
-
Huvittavaa on se, että ne jotka eivät arvosta tutkintoa ovat yleensä juuri niitä, joilla sitä ei ole. Toinen tapaus on ne, jotka etenevät hyvin työelämässä mutta kuitenkin törmäävät jossain vaiheessa siihen, että unelmapestin reunaehtoihin kuuluu ylempi korkeakoulututkinto.
Mikä tuossa on huvittavaa? Eikö se ole loogista että se joka ei arvosta tutkintoa, ei sellaista hommaa ja toisaalta se kenen mielestä tuo on ainoa arvokas asia siihen myös hakeutuu?
En usko, että kovin moni opiskelunsa päättävä luulee olevansa huippuammattilainen viimeisimmillä tiedoilla.
Juuri yhden rekryn tehneenä voin kumota tämän uskon. Minulla oli tarjolla puolen tusinaa juuri valmitunutta KTM:a jotka olivat mielestään täysin valmiita työelämään, tämä näkyi hakuasenteessa sekä varsinkin palkkatoiveessa.
-
^ Tuohon vaikuttaa osittain oppilaitosten antama täysin harhaanjohtava kuva siitä, mikä on realistista. Muutama vuosi sitten kun haettiin harjoittelijaa firmaan, niin sieltähän laukkasi toistakymmentä tradenomiopiskelijaa joilla oli palkkatoiveenia tradenomiliiton suosituksen mukainen 80 % palkka valmistuneen tradenomin keskipalkasta, tms.
Etenkin pienemmissä firmoissa jos ei ole vahvaa tietoa ja näyttöä, on turha kuvitella että harkkariin laitetaan vajaat kolme tonnia kuussa. Päälle tietysti sivukulut ja perehdyttämiseen käytettävä aika ja vaiva, joka harkkariin pitää laittaa.
-
Juuri yhden rekryn tehneenä voin kumota tämän uskon. Minulla oli tarjolla puolen tusinaa juuri valmitunutta KTM:a jotka olivat mielestään täysin valmiita työelämään, tämä näkyi hakuasenteessa sekä varsinkin palkkatoiveessa.
Pieni kärjistys: tuo asenne johtuu siitä, että ne olivat vastavalmistuneita KTM:iä :)
Ja vakavammin: mitä kauemmin on jossain ns. oman alan töissä sitä enemmän alkaa arvostamaan työkavereissa sitä varsinaista osaamista, kokemusta ja porukkaan sopivaa persoonaa. Osaaminen ja kokemus voivatkin sitten tulla aika erilaisten taustojen kautta.
-
Huvittavaa on se, että ne jotka eivät arvosta tutkintoa ovat yleensä juuri niitä, joilla sitä ei ole. Toinen tapaus on ne, jotka etenevät hyvin työelämässä mutta kuitenkin törmäävät jossain vaiheessa siihen, että unelmapestin reunaehtoihin kuuluu ylempi korkeakoulututkinto.
Mikä tuossa on huvittavaa? Eikö se ole loogista että se joka ei arvosta tutkintoa, ei sellaista hommaa ja toisaalta se kenen mielestä tuo on ainoa arvokas asia siihen myös hakeutuu?
En usko, että kovin moni opiskelunsa päättävä luulee olevansa huippuammattilainen viimeisimmillä tiedoilla.
Juuri yhden rekryn tehneenä voin kumota tämän uskon. Minulla oli tarjolla puolen tusinaa juuri valmitunutta KTM:a jotka olivat mielestään täysin valmiita työelämään, tämä näkyi hakuasenteessa sekä varsinkin palkkatoiveessa.
Huvittavaa on se, ettei kyetä näkemään korkeakoulututkinnon hyödyllisyyttä, vaan monesti aletaan jankuttamaan, että tekemällä oppii jadda jadda... vaikka todellisuudessa kukaan järkevä ihminen ei pyri korvaamaan tekemistä opiskelulla, vaan rakentamaan pohjaa tekemiselle.
-
Keskustelu on ihan paskaa mutta eikö tässä esitetä stereotypia?
Ja miten kukaan voi olla niin kateellinen, että heiluttaa amis-korttia kuin joku ensimmäisen vuoden opiskelija, jonka on pakko selitellä itselleen omien valintojen erinomaisuutta vaiheessa, jossa ammattiin kouluttautuneet tienaavat huomattavasti enemmän, vaikka sen akateemisen pitäisi omasta mielestään olla parempi ihminen kaikilla elämän osa-alueilla?
Esitetään: ihmisistä, jotka kokevat tarpeen haukkua toisia koulutuksen perusteella. Ei sen sijaan ensimmäisen vuoden opiskelijoista tai opiskelijoista yleensä. Eli annan ymmärtää, että tyypillinen muita halveksiva ihminen on epävarma ensimmäisen vuoden opiskelija - en, että kaikki ensimmäisen vuoden opiskelijat olisivat epävarmoja ja egoaan pönkittäviä ressukoita.
-
TheodoreMaul, näiden viestien ketju sai alkunsa tuosta Gamlan Räikkös-heitosta ja ivymanin vastauksesta. Jaoin nämä uudeksi aiheeksi, sillä aihe on kuplinut pinnan alla Keikarin foorumilla.
Mistä voikin ennustaa, että ketju on päivän päätteeseen mennessä lukossa.
-
Huvittavaa on se, ettei kyetä näkemään korkeakoulututkinnon hyödyllisyyttä, vaan monesti aletaan jankuttamaan, että tekemällä oppii jadda jadda... vaikka todellisuudessa kukaan järkevä ihminen ei pyri korvaamaan tekemistä opiskelulla, vaan rakentamaan pohjaa tekemiselle.
No joo, saman verran niitä näkemään kykemättömiä löytyy akateemisista piireistä jakelemassa noita amis-kortteja :) Eiköhän tän kaiken perusta ole se iän ikuinen yritys nostaa omaa arvoaan muiden kykyjä ja tekoja halventamalla. Tyhmyys ja kykenemättömyys nähdä asioita monelta kantilta on onneksi(?) koko väestön ominaisuus sosiaaliseen arvoon sekä koulutustasoon katsomatta.
-
Huvittavaa on se, ettei kyetä näkemään korkeakoulututkinnon hyödyllisyyttä, vaan monesti aletaan jankuttamaan, että tekemällä oppii jadda jadda... vaikka todellisuudessa kukaan järkevä ihminen ei pyri korvaamaan tekemistä opiskelulla, vaan rakentamaan pohjaa tekemiselle.
Tekemällä oppii, mutta kieltämättä totta tuokin että pohjaa sille osaamiselle saa tehokkaasti opiskelulla. Oma opiskelu rajoittuu huikeaan datanomin tutkintoon, taidan olla ainut ei-korkeakoulutettu henkilö tiimissä. Joskus sen huomaa siinä että osa teknologioista ei ole tuttua vaan pitää lähteä pohjalta ihmettelemään ja tutkailemaan perusasioita.
Mielessä on toki käynyt avoin AMK ja sen kautta tiedon syventäminen, mutta aikataulullisesti tulisi pieniä haasteita, iltaopiskeluksi kun se kuitenkin pääosin menisi ja kotiinmeno kestäisi melkoisen tovin. Toki ei sitä joka ilta pitäisi olla iltamyöhään asti koulussa, mutta kuitenkin.
Itse on tullut opittua erittäin paljon työelämässä, mutta kyllä silti joskus korpeaa se että oma teknologiaosaaminen on hieman vaillinaista.
-
^Et vain halua tai tarvitse asiaa riittävästi. Mitä arvokkaammaksi tai hyödyllisemmäksi uuden opettelun kokee, sitä enemmän aikaa siihen käyttää. Unikin on vain kahvin korvike. Eiku...
-
Huvittavaa on se, ettei kyetä näkemään korkeakoulututkinnon hyödyllisyyttä, vaan monesti aletaan jankuttamaan, että tekemällä oppii jadda jadda... vaikka todellisuudessa kukaan järkevä ihminen ei pyri korvaamaan tekemistä opiskelulla, vaan rakentamaan pohjaa tekemiselle.
No joo, saman verran niitä näkemään kykemättömiä löytyy akateemisista piireistä jakelemassa noita amis-kortteja :) Eiköhän tän kaiken perusta ole se iän ikuinen yritys nostaa omaa arvoaan muiden kykyjä ja tekoja halventamalla. Tyhmyys ja kykenemättömyys nähdä asioita monelta kantilta on onneksi(?) koko väestön ominaisuus sosiaaliseen arvoon sekä koulutustasoon katsomatta.
Oisko totuus jossain siellä suunnalla, että korkeakoulu tarjoaa paikan ja mahdollisuuden nähdä maailman moninaisemmin? Se osaako siihen tarttua vai limboaako kohti tutkintoa, onkin toinen juttu...
-
Sydämen sivistystä ei saa mistään oppilaitoksesta.
-
Sydämen sivistys on varmaan aika monimutkainen juttu. Harjaantumaton mieli voi alkaa pragaamaan sen prosessoinnissa. Mutta mitäs jos mieli saa kiinni tunteista ja ottaa myös tiedostamattoman käyttöönsä?
-
Huvittavaa on se, että ne jotka eivät arvosta tutkintoa ovat yleensä juuri niitä, joilla sitä ei ole. Toinen tapaus on ne, jotka etenevät hyvin työelämässä mutta kuitenkin törmäävät jossain vaiheessa siihen, että unelmapestin reunaehtoihin kuuluu ylempi korkeakoulututkinto.
Tuo ei taida enää päteä muualla kuin valtionhallinnossa ja sielläkin vaatimusta tulkitaan aika väljästi kun johonkin positioon pitää saada sopiva henkilö. Muuten maailmassa ollaan huomattavasti enemmän kiinnostuneita siitä mitä osaat ja mitä olet saanut aikaiseksi kuin mikä tutkinto sinulla on.
Tällä hetkellä Suomessa taitaa olla semmoinen tilanne että yliopistioissa ja korkeakouluissa on oppilaspaikkoja about 70%:lle ikäluokasta joten ei kaikkien akateemisten tutkintojen taso voi joka paikassa hirveän korkea olla kun sisää pitää ottaa porukkaa gaussin käyrän vasemmalta puolelta ja niillekin pitää antaa mahdollisuus valmistua. Yliopistojen rahoitus kun käsittääkseni korreloi suoritettujen tutkintojen määrään.
Tekniikan tohtoriksi väitellyt kollegani totesi aikanaan varjokronkassa ettei tämä tohtorointi niin kummallista ole, nykyään korkeakouluista tulee tekniikan tohtoreita enemmän kuin 70-luvulla diplomi-insinöörejä.
-
Itse on tullut opittua erittäin paljon työelämässä, mutta kyllä silti joskus korpeaa se että oma teknologiaosaaminen on hieman vaillinaista.
Työelämä on nykyään jatkuvaa opiskelua varsinin jos duunaa teknologian saralla. Kaikilla menee säännöllisesti sormi suuhun uusien juttujen kanssa ja joutuu etenemään tyvestä puuhun. Semmoista gurua ei olekaan joka ei tähän itse törmäisi.
-
elämässä palkintojen jako muistuttaa enemmän arvontaa kuin kilpailua.
Monessa tilanteessa kyllä, mutta toisaalta tuollaisia heittoja kuulee liikaa nimenomaan niiden suusta, joita ei omasta mielestään ole oikeudenmukaisesti palkittu raadannastaan/kiltteydestään/hengittämisestään/etc.
Vaihtoehtoiset keinot päästä tavoitteisiin nähdään lähestulkoon huijauksena tai pelkkänä hyvänä tuurina, vaikka kyse voi olla yksinkertaisesti taidosta nähdä metsä puilta tai tulkita muita paremmin talouden sekä yhteiskunnan virtoja. Tai uskalluksesta tehdä toisin kuin muut silloin, kun katsoo sen palvelevan omia tavoitteita.
Laitan nyt vähän saman asian toistoa, mutta eri lailla muotoiltuna.
Ronin tekstistä on helppo olla samaa mieltä, mutta samalla on myös hyvä muistaa kääntöpuoli, eli miten helppoa on olla jälkiviisas. Jälkeenpäin on helppo perustella että oma menestys johtuu kokonaan erinomaisista valinnoista ja vastoinkäymiset taas ovat vain huonoa tuuria. Esimerkiksi tällä hetkellä jotkut ovat varmasti sitä mieltä että Nokia nousee takaisin loistoon kun taas toiset sitä mieltä että konkurssiin mennään (näin kärjistetysti). Aika taas näyttää kumpi joukko pääsee kehumaan omilla ennustuskyvyillään. Juju lienee siinä että pystyy keskimääräistä useammin olemaan oikeassa.
-
Ja sehän menee nimenomaan niin päin, että menestys on omaa ansiota ja pettymykset olosuhteiden syytä.
-
Sydämen sivistystä ei saa mistään oppilaitoksesta.
Väittäisin että jopa saa.
Tai siis ainakin yksittäisiltä opettajilta.
-
Switti on asian ytimessä: Onnistumisella on paljon isäkandidaatteja mutta epäonnistuminen on aina orpo. Yritystenkin menestyminen on aina ylimmän johdon nerouden ansiota mutta tuloksen romahtaminen johtuu aina ulkopuolisista syistä.
-
Tekniikan tohtoriksi väitellyt kollegani totesi aikanaan varjokronkassa ettei tämä tohtorointi niin kummallista ole, nykyään korkeakouluista tulee tekniikan tohtoreita enemmän kuin 70-luvulla diplomi-insinöörejä.
Kevennän pienellä off-topicilla:
Isoisäni aikaan oli kuulemma tavallista, että vastikään valmistunut diplomi-insinööri töihin päästyään palkkasi itselleen ensimmäisestä tilistään sisäkön. Tätä jopa odotettiin. En ainakaan itse tunne yhtäkään DI:tä, jolla olisi palveluksessaan sisäkkö. Tosiaan siis kärsinyt jonkinlaista inflaatiota tuokin nimike kun tarjonta on lisääntynyt. Keikarointikin olisi varmaan helpompaa jos olisi sisäkkö hoitamassa kodin juoksevia asioita.
-
Hirmu älämölö!
Mitenkähän näitä sais aikaiseksi oikeassa elämässä. Lööpit kirkuis ja palstatilaa palais.
Edit: sanallakaan en tainnut mainita Räikkösen rahoista, menestyksestä tai älykkyydestä, vaan siitä, että herra väittää olevansa sääntöjen tekijä, ei niiden noudattaja. Kukahan puolestaan Räikkösen sääntöjä sitten noudattaa? Erityisesti vaatehtimisen saralla.
-
Itse on tullut opittua erittäin paljon työelämässä, mutta kyllä silti joskus korpeaa se että oma teknologiaosaaminen on hieman vaillinaista.
Työelämä on nykyään jatkuvaa opiskelua varsinin jos duunaa teknologian saralla. Kaikilla menee säännöllisesti sormi suuhun uusien juttujen kanssa ja joutuu etenemään tyvestä puuhun. Semmoista gurua ei olekaan joka ei tähän itse törmäisi.
Ah, totta, senpä takia kyllä tulee itseopiskeltua paljonkin. Tai ainakin "yritettyä" - sivuhuomiona se, että henkilökohtaisesti joskus ärsyttää kollegat jotka ei kokeile, vaan "no Ari osaa". No osaan joo, mutta en osannut aiemmin.
Mutta sanotaan nyt näin: perusasioista osa on aika pahasti hukassa, siis sellaisista hyvin hyvin hyvin muuttumattomista perusteista. Eli ei mitään cutting edge-teknologiaa, vaan jotakin mikä siellä pohjalla lymyää ja on lymynnyt vuosikaudet.
Mahtavan hyvää esimerkkiä ei tule nyt mieleen. Mutta uskon että ymmärsit mitä tarkoitan :)
-
Huvittavaa on se, että ne jotka eivät arvosta tutkintoa ovat yleensä juuri niitä, joilla sitä ei ole. Toinen tapaus on ne, jotka etenevät hyvin työelämässä mutta kuitenkin törmäävät jossain vaiheessa siihen, että unelmapestin reunaehtoihin kuuluu ylempi korkeakoulututkinto.
Tuo ei taida enää päteä muualla kuin valtionhallinnossa ja sielläkin vaatimusta tulkitaan aika väljästi kun johonkin positioon pitää saada sopiva henkilö. Muuten maailmassa ollaan huomattavasti enemmän kiinnostuneita siitä mitä osaat ja mitä olet saanut aikaiseksi kuin mikä tutkinto sinulla on.
Niissä duuneissa, joita olen hakenut, on aina ollut vaatimuksena maisterintasoinen tutkinto. Perusteluna se, että tutkinnon suorittamisen edellytyksenä on, että omaa kyvyn omaksua uusia asioita. Sama kyky voi toki olla muillakin, mutta tutkinnon katsotaan paremmin varmistavan tämän. Missään duunissa ei sen sijaan ole kuviteltu, että koulun penkiltä tulisi valmis tekijä. Kaikki duunit ovat olleet yksityisellä sektorilla.
-
elämässä palkintojen jako muistuttaa enemmän arvontaa kuin kilpailua.
Monessa tilanteessa kyllä, mutta toisaalta tuollaisia heittoja kuulee liikaa nimenomaan niiden suusta, joita ei omasta mielestään ole oikeudenmukaisesti palkittu raadannastaan/kiltteydestään/hengittämisestään/etc.
Näinhän se on. Tuollaiset ihmiset ovat kiinnittäneet onnellisuutensa johonkin tulevaisuuden palkintoon ja kun sitä ei sitten tulekaan, vedetään matto alta. Siinä vaiheessa totuus iskee kivuliaasti ja johtaa epäreiluudesta valittamiseen.
Varmasti näinkin, mutta olen törmännyt niihinkin, jotka valittavat tien nousseen pystyyn ja mahdollisuuksien puuttumista, kun aikoinaan eivät opiskelleet.
-
Vuoden ketju. Toi teinit ja teinimieliset taas esille.
Olen todennut valinnan amis+korkeasti koulutettu melko toimivaksi. Oli hyvä valinta silloin joskus käydä sekä amis että lukio ja jatkaa sieltä korkeakouluun/kouluihin.
-
Arvostan sitä, miten jo topikin otsikoinnissa on duunari-amisten ja akateemikko-maistereiden välistä tyystin sivuutettu kaikenmaailman ylioppilaat, kandit ja muu hyödytön rupusakki.
Huom! Viesti saattaa sisältää jäämiä sarkasmista.
-
Hauska ketju. Räikkönen on hyvä tyyppi, vaikkakin "lievästi" omalaatuinen...
-
^^Laitoinpa nyt vain jotakin raflaavaa otsikkoon, kun jaoin viestejä uuden aiheen myötä.
-
Niissä duuneissa, joita olen hakenut, on aina ollut vaatimuksena maisterintasoinen tutkinto. Perusteluna se, että tutkinnon suorittamisen edellytyksenä on, että omaa kyvyn omaksua uusia asioita. Sama kyky voi toki olla muillakin, mutta tutkinnon katsotaan paremmin varmistavan tämän. Missään duunissa ei sen sijaan ole kuviteltu, että koulun penkiltä tulisi valmis tekijä. Kaikki duunit ovat olleet yksityisellä sektorilla.
Nykyään fraasi "arvostamme ylempää korkeakoulututkintoa" on duuni-ilmoituksissa pelkästään karsimassa epävarmoja pois. Kyllä se kyky omaksua uusia asioita näkyy työhistoriassa ja saavutuksissa ilman maisterin papereitakin. Firmojen kotisivuilla kun lukee hallituksen jäsenten ansioluetteloita niin aika paljon siellä on porukkaa, jos ei nyt ihan vanhanaikaisesti kansakoulupohjalta niin kumminkin ilman mitään korkeampaa akateemista oppiarvoa. Teot puhuvat yleensä painavammpia sanoja kuin tutkinnot.
-
Hauska ketju. Räikkönen on hyvä tyyppi, vaikkakin "lievästi" omalaatuinen...
Vaikea sanoa kun en miestä tunne, ainoastaan hänen media-avatarinsa.
Yleensä kun noita julkisuudesta niinsanotusti tuttuja tyyppejä tapaa kasvokkain niin vastassa on useimmiten ihan eri ihminen kuin minkälaisen kuvan media on heistä tarkoitushakuisesti luonut.
-
Eipä tosin tuo pelkkä koulutus sitä pelkästään tee, nähdäänkö joku ammattikunta enemmän "duunarina" vai "akateemikkona", kumminkin esim. monella puolustusvoimien työntekijällä, rajavartijalla etc. on ylempi tutkinto kuin jollain perushumanistilla.
-
Arvostan sitä, miten jo topikin otsikoinnissa on duunari-amisten ja akateemikko-maistereiden välistä tyystin sivuutettu kaikenmaailman ylioppilaat, kandit ja muu hyödytön rupusakki.
Huom! Viesti saattaa sisältää jäämiä sarkasmista.
Johtuu siitä että me olemme vastakkainasetteluiden yläpuolella ja muutenkin tavattoman mukavaa väkeä. Toisin kuin maisterit ja amisväki. Veljeni on muuten molempia.
-
Niissä duuneissa, joita olen hakenut, on aina ollut vaatimuksena maisterintasoinen tutkinto. Perusteluna se, että tutkinnon suorittamisen edellytyksenä on, että omaa kyvyn omaksua uusia asioita. Sama kyky voi toki olla muillakin, mutta tutkinnon katsotaan paremmin varmistavan tämän. Missään duunissa ei sen sijaan ole kuviteltu, että koulun penkiltä tulisi valmis tekijä. Kaikki duunit ovat olleet yksityisellä sektorilla.
Nykyään fraasi "arvostamme ylempää korkeakoulututkintoa" on duuni-ilmoituksissa pelkästään karsimassa epävarmoja pois. Kyllä se kyky omaksua uusia asioita näkyy työhistoriassa ja saavutuksissa ilman maisterin papereitakin. Firmojen kotisivuilla kun lukee hallituksen jäsenten ansioluetteloita niin aika paljon siellä on porukkaa, jos ei nyt ihan vanhanaikaisesti kansakoulupohjalta niin kumminkin ilman mitään korkeampaa akateemista oppiarvoa. Teot puhuvat yleensä painavammpia sanoja kuin tutkinnot.
Ahaa, herra besserwisser se näköjään osaa yleistää ja tietää asiat paremmin jokaisen vapaan työpaikan ja sen vaatimusten osalta. Ne duunit, joista puhun, edellyttivät korkeakoulututkintoa, juuri luettelemistani syistä. Ilman tutkintoa hakemus lensi roskakoriin. Capiche? Muista duuneista en väitä tietäväni.
-
Hirmu älämölö!
Mitenkähän näitä sais aikaiseksi oikeassa elämässä. Lööpit kirkuis ja palstatilaa palais.
Edit: sanallakaan en tainnut mainita Räikkösen rahoista, menestyksestä tai älykkyydestä, vaan siitä, että herra väittää olevansa sääntöjen tekijä, ei niiden noudattaja. Kukahan puolestaan Räikkösen sääntöjä sitten noudattaa? Erityisesti vaatehtimisen saralla.
Sen verran puuttuisin tähän, että minä en kyllä ole nähnyt/kuullut/lukenut Räikkösen sanoneen tai väittäneen olevansa tai edes haluavansa olla sääntöjen tekijä (tarkoittanet tällä trendsetteriä). Vastaavanlaiseen asuun voi tietämätön päätyä selaamalla seiskan.
-
On aloja, joilla ylempi korkeakoulututkinto on nykyään pakollinen, tai siis jos sitä ei ole, hakija on epäpätevä, ja laki sanoo, ettei häntä saa palkata, jos paikkaa on hakenut yksikin, jolta ylempi korkeakoulututkinto löytyy.
-
On aloja, joilla ylempi korkeakoulututkinto on nykyään pakollinen, tai siis jos sitä ei ole, hakija on epäpätevä, ja laki sanoo, ettei häntä saa palkata, jos paikkaa on hakenut yksikin, jolta ylempi korkeakoulututkinto löytyy.
Siinäpä se. Tervemenoa terveydenhuoltoon kertomaan, kuinka näytöt riittävät vaikkei valviran laillistusta löydy. Tai vaikka lakimiehen hommiin.
Tämän keskustelun piti loppua ivyn viestiin, mutta kuudetta sivua kai viedään.
-
On aloja, joilla ylempi korkeakoulututkinto on nykyään pakollinen, tai siis jos sitä ei ole, hakija on epäpätevä, ja laki sanoo, ettei häntä saa palkata, jos paikkaa on hakenut yksikin, jolta ylempi korkeakoulututkinto löytyy.
Nojaa, onhan meillä ihan lähimenneisyydestä näyttöjä siitä miten (poliittisesti) sopiva ohittaa (muodollisesti)pätevän mutta menee politikoinnin puolelle...
-
Ahaa, herra besserwisser se näköjään osaa yleistää ja tietää asiat paremmin jokaisen vapaan työpaikan ja sen vaatimusten osalta. Ne duunit, joista puhun, edellyttivät korkeakoulututkintoa, juuri luettelemistani syistä. Ilman tutkintoa hakemus lensi roskakoriin. Capiche? Muista duuneista en väitä tietäväni.
Ahistaako noin kovasti kun pitää ad hominemiin turvautua? Itse olen tehnyt duunia kohta kolmekymmentä vuotta organisaatioissa joissa saavutukset painavat tutkintoja enemmän. Toisaalta, onhan niitäkin organisaatioita joissa perinteisesti ei ura etene ellei sukunimessä ole "af" tai "von" etuliite.
-
Ahaa, herra besserwisser se näköjään osaa yleistää ja tietää asiat paremmin jokaisen vapaan työpaikan ja sen vaatimusten osalta. Ne duunit, joista puhun, edellyttivät korkeakoulututkintoa, juuri luettelemistani syistä. Ilman tutkintoa hakemus lensi roskakoriin. Capiche? Muista duuneista en väitä tietäväni.
Ahistaako noin kovasti kun pitää ad hominemiin turvautua? Itse olen tehnyt duunia kohta kolmekymmentä vuotta organisaatioissa joissa saavutukset painavat tutkintoja enemmän. Toisaalta, onhan niitäkin organisaatioita joissa perinteisesti ei ura etene ellei sukunimessä ole "af" tai "von" etuliite.
Ei vaan korpeaa turhanpäiväiset yleistykset kuten yllä teit.
Ja vielä selvennykseksi, työpaikan saaminen edellytti tutkintoa, uralla eteneminen on/oli sitten omista rahkeista kiinni eikä riippuvainen muista tutkinnoista. Yhdessä duunissa tosin oli selvää etua sukunimen etuliitteistä, jos sellaisia sattui omaamaan.
-
Hirmu älämölö!
Mitenkähän näitä sais aikaiseksi oikeassa elämässä. Lööpit kirkuis ja palstatilaa palais.
Edit: sanallakaan en tainnut mainita Räikkösen rahoista, menestyksestä tai älykkyydestä, vaan siitä, että herra väittää olevansa sääntöjen tekijä, ei niiden noudattaja. Kukahan puolestaan Räikkösen sääntöjä sitten noudattaa? Erityisesti vaatehtimisen saralla.
Sen verran puuttuisin tähän, että minä en kyllä ole nähnyt/kuullut/lukenut Räikkösen sanoneen tai väittäneen olevansa tai edes haluavansa olla sääntöjen tekijä (tarkoittanet tällä trendsetteriä). Vastaavanlaiseen asuun voi tietämätön päätyä selaamalla seiskan.
Nyt voit lukea: http://m.iltasanomat.fi/inf/infomo?site=ilta-sanomat&view=osatuutiset&feed:a=a_mostpopular&feed:c=is_mostpopular&feed:i=1288522688180&ref=mob-traf-talsa-1
-
On sääli, että tällaista vastakkainasettelua on. On kuitenkin fakta, että jokaiselle työlle on kysyntää ja siten aitoa tarvetta, ja on vain luontevaa, että ihmiset erikoistuvat eri aloille. Tietysti Suomessa oman osansa tuovat julkisesti rahoitetut projektit ja koulutuspolitiikan suuri vaikutus työvoiman tarjontaan ja palkkoihin, mutta näin periaatteessa.
En siis näe minkäänlaista vastakkainasetteluja eri ammattien, kuten putkimiehen ja lakimiehen, välillä. Molempia tarvitaan.
-
Onhan se nyt niin, että ne todelliset trendsetterit ovat vähintään ylioppilaita:
(http://www.formulaworldshop.com/images/autographs/a6krosberg5.jpg)
-
Ahaa, herra besserwisser se näköjään osaa yleistää ja tietää asiat paremmin jokaisen vapaan työpaikan ja sen vaatimusten osalta. Ne duunit, joista puhun, edellyttivät korkeakoulututkintoa, juuri luettelemistani syistä. Ilman tutkintoa hakemus lensi roskakoriin. Capiche? Muista duuneista en väitä tietäväni.
Ahistaako noin kovasti kun pitää ad hominemiin turvautua? Itse olen tehnyt duunia kohta kolmekymmentä vuotta organisaatioissa joissa saavutukset painavat tutkintoja enemmän. Toisaalta, onhan niitäkin organisaatioita joissa perinteisesti ei ura etene ellei sukunimessä ole "af" tai "von" etuliite.
Jostain kumman syystä tästä tuli heti mieleen tällainen blast from the past:
Mielenkiintoisesti oman onnensa seppyyteen uskovat noudattavat oppiaan tasan niin kauan kuin itsellä menee hyvin.
Menemättä omaan henkilökohtaiseen menneisyyteeni niin voin sanoa että pidän itseäni todisteena letkautuksesi paikkansapitämättömyydestä.
Olet ilmeisesti hyvin nuori ja kokematon, kuten myös Dan-D. Kun teille tulee yhtä paljon vuosirenkaita kuin allekirjoittaneelle niin elämä on taatusti tarjonnut sitä nurjaakin puolta. Se, miten noista selviytyy on loppuviimein omasta asenteesta kiinni. Toisille ensimmäinen astetta rankempi vastoinkäyminen (läheisen kuoleman, paha sairastuminen, työpaikan menetys yms.) pudottaa ihmisen polvilleen, toiset toteavat stoalaisesti että tämmöiset kortit tulivat tällä kertaa käteen ja näillä mennään.
"Myös uhrimentaliteettia koskeva osuus kirjoituksessasi osoittaa sen, ettet ole ikinä kokenut syrjintää."
Voi tuota nuoruuden itsesäälissä vellovaa weltschmertziä! Ihan tulee sedälle tippa silmään. Jokainen meistä kokee omasta mielestään syrjintää päivittäin jos ottaa sen asenteen. Jokainen meistä kuuluu johonkin vähemmistöön ja jokainen voi kokea olevansa etuoikeutettujen sisäpiirin ulkopuolella. Ihmisen luonne on vain semmoinen että kaikki omaa mimosanhipiäistä egoa naarmuttavat arkipäivän kolhut on helppo tulkita syrjinnäksi ja "etuoikeutettujen" salaliitoksi. Sitä kutsutaan lieväksi vainoharhaisuudeksi.
Voihan sen elämänsä tuollakin lailla pilata ja elämän kaikinpuoleista epäoikeudenmukaisuutta märehtimällä ja keräämällä katkeruutta tekee vaan hallaa itselleen. Elämä on epäikeudenmukaista ja epäreilua mutta se on sitä kaikille. Kukaan meistä ei ansaitse sitä mitä saa, ei potkut saava symbian-koodari sen enempää kuin miljoonaoptiot kuittaava toimitusjohtajakaan.
IMHO Suomessa luokkajako on olemassa vain siihen uskovien korvien välissä. Ne jotka uskovat yhteiskuntaluokkien välisten raja-aitojen olemassaoloon ovat tuomittuja elämään niiden asettamissa rajoissa.
-
Hirmu älämölö!
Mitenkähän näitä sais aikaiseksi oikeassa elämässä. Lööpit kirkuis ja palstatilaa palais.
Edit: sanallakaan en tainnut mainita Räikkösen rahoista, menestyksestä tai älykkyydestä, vaan siitä, että herra väittää olevansa sääntöjen tekijä, ei niiden noudattaja. Kukahan puolestaan Räikkösen sääntöjä sitten noudattaa? Erityisesti vaatehtimisen saralla.
Sen verran puuttuisin tähän, että minä en kyllä ole nähnyt/kuullut/lukenut Räikkösen sanoneen tai väittäneen olevansa tai edes haluavansa olla sääntöjen tekijä (tarkoittanet tällä trendsetteriä). Vastaavanlaiseen asuun voi tietämätön päätyä selaamalla seiskan.
Nyt voit lukea: http://m.iltasanomat.fi/inf/infomo?site=ilta-sanomat&view=osatuutiset&feed:a=a_mostpopular&feed:c=is_mostpopular&feed:i=1288522688180&ref=mob-traf-talsa-1
Kumpi tuossa twiittasi - talli vai Räikkönen? Any publicity is good publicity ja Lotus tarvitsee kipeästi sponsoreita tai leikki loppuu. Räikköstä ei pukeutuminen todennäköisesti kiinnosta pätkääkään.
-
Kumpi tuossa twiittasi - talli vai Räikkönen? Any publicity is good publicity ja Lotus tarvitsee kipeästi sponsoreita tai leikki loppuu. Räikköstä ei pukeutuminen todennäköisesti kiinnosta pätkääkään.
Kimi ei twiittaa. Kimiä ei kiinnosta.
-
Hirmu älämölö!
Mitenkähän näitä sais aikaiseksi oikeassa elämässä. Lööpit kirkuis ja palstatilaa palais.
Edit: sanallakaan en tainnut mainita Räikkösen rahoista, menestyksestä tai älykkyydestä, vaan siitä, että herra väittää olevansa sääntöjen tekijä, ei niiden noudattaja. Kukahan puolestaan Räikkösen sääntöjä sitten noudattaa? Erityisesti vaatehtimisen saralla.
Sen verran puuttuisin tähän, että minä en kyllä ole nähnyt/kuullut/lukenut Räikkösen sanoneen tai väittäneen olevansa tai edes haluavansa olla sääntöjen tekijä (tarkoittanet tällä trendsetteriä). Vastaavanlaiseen asuun voi tietämätön päätyä selaamalla seiskan.
Nyt voit lukea: http://m.iltasanomat.fi/inf/infomo?site=ilta-sanomat&view=osatuutiset&feed:a=a_mostpopular&feed:c=is_mostpopular&feed:i=1288522688180&ref=mob-traf-talsa-1
Kumpi tuossa twiittasi - talli vai Räikkönen? Any publicity is good publicity ja Lotus tarvitsee kipeästi sponsoreita tai leikki loppuu. Räikköstä ei pukeutuminen todennäköisesti kiinnosta pätkääkään.
Tuohon "kumpi twiittasi"-kysymykseen pieni komppaus: kuinkas monta kertaa kuluneen F1-kauden aikana Lotuksen väki hehkutti miten "Kimillä on sillein kreisibileet-kivaa meidän kans"? ;)
Villi veikkaus on että Lotus haluaa jatkaa tällä "ollaan Kimin näköinen talli"-linjalla ja on sanonut että tämmönen pieni pukukoodin rikkominen vois olla tosi hauska idea - Kimin ollessa varmasti ideasta lähinnä mielissään.
Kaikki siis spekulaatiota, mutta en pitäisi kovinkaan erikoisena tätä.
-
Palkkamies kyllä puhuu asiaa monessakin kohtaa.
Korkeakoulututkinto on lähinnä signaali ihmisen draivista kuten vaikkapa RUK:n käynti tai menestyminen jossain urheilulajissa nuorena. Sille toki on ehdottomasti paikkansa. Se ei ole ainoa mittari ihmisen motivaatiosta - eikä aina edes hyvä. Kuitenkin esimerkiksi sen nimeäminen toivottavaksi on tapa jättää nahjukset pois työnhakijoiden joukosta - kuten palkkamies totesi.
Minulta vaadittiin nykyisessä toimessani ylempää korkeakoulututkintoa, vaikken ollut sitä aiemmin "ehtinyt" loppuun suorittaa. Otin yhden työviikon illat sekä viikonlopun ja rykäsin gradun (mcl) ulos. Eipä tuollaisen pikku esseen tekeminen nyt minusta kovasti fiksumpaa tehnyt, mutta tulipahan sekin hoidettua. Naurettavaa korkeakouluissa on lähinnä se, että jengi homehtuu niissä 5-8 vuotta. Kyllä viiteen vuoteen pitäisi saada jo väikkärikin ulos, jos ottaa opiskelun yhtään tosissaan.
Bottom line - oli koulutus mikä tahansa: Voittajat tekee - häviäjät puheen hoitaa!
-
Mahtaa tulla todella laadukkaita ja tiedemaailman kannalta kurantteja väikkäreitä jos sellaisen ulos kainalopieraisee viiden vuoden kuluttua siitä kun on korkeakoulun ovista tuoreet lukiopaperit kourassa ja finnit naamassa sisään kävellyt.
-
^Veit jalat suustani.
^^Saanko udella tiedekuntaa, jossa tällaisella ponnistuksella saa gradun tehdyksi? Vai perustuiko gradusi suoraan siviiliammattiisi ja siellä tekemääsi?
-
Arvovalintojahan nämä toki ovat, mutta minun silmissäni "voittajuuteen" tarvitaan muutakin kuin menestyminen työelämässä. Viitaten siis tuohon Pasteurin tekstiin. Väikästä olen siinä mielessä vähän eri linjoilla parin yläpuolella olevan herrasmiehen kanssa, että sen pitäisi olla jotenkin erityisen ansiokas: se on tutkijan opinnäytetyö, jonka jälkeen on pätevöitynyt akateemiselle uralle. Valitettavasti Suomessa tohtorien aika menee turhaan hömppään ja se tutkimustyö jää liian usein jatko-opiskelijoiden harteille.
-
Itse olen vakaasti sitä mieltä, että jatko-opiskelijan työn tehtävä on hyödyttää tiedemaailmaa ja yhteiskuntaa vähintään yhtä paljon, kuin häntä itseään. Kysymys ei siis pitäisi olla pelkästä akateemisen pätemisen osoittamisesta, vaan myös uuden tiedon tuottamisesta.
-
MUTTA siitä siis ehdottomasti samaa mieltä, että Suomessa on usein niin, että niiden, joiden sitä tutkimusta nimenomaan pitäisi tehdä (eli joilla on parhaat edellytykset luoda uutta tietoa omalla alallaan), aikaa haaskataan kaikenmaailman triviaaleihin hanttihommiin.
-
Palkkamies kyllä puhuu asiaa monessakin kohtaa.
Korkeakoulututkinto on lähinnä signaali ihmisen draivista kuten vaikkapa RUK:n käynti tai menestyminen jossain urheilulajissa nuorena. Sille toki on ehdottomasti paikkansa. Se ei ole ainoa mittari ihmisen motivaatiosta - eikä aina edes hyvä. Kuitenkin esimerkiksi sen nimeäminen toivottavaksi on tapa jättää nahjukset pois työnhakijoiden joukosta - kuten palkkamies totesi.
Minulta vaadittiin nykyisessä toimessani ylempää korkeakoulututkintoa, vaikken ollut sitä aiemmin "ehtinyt" loppuun suorittaa. Otin yhden työviikon illat sekä viikonlopun ja rykäsin gradun (mcl) ulos. Eipä tuollaisen pikku esseen tekeminen nyt minusta kovasti fiksumpaa tehnyt, mutta tulipahan sekin hoidettua. Naurettavaa korkeakouluissa on lähinnä se, että jengi homehtuu niissä 5-8 vuotta. Kyllä viiteen vuoteen pitäisi saada jo väikkärikin ulos, jos ottaa opiskelun yhtään tosissaan.
Bottom line - oli koulutus mikä tahansa: Voittajat tekee - häviäjät puheen hoitaa!
Tää on taas niin naamapalmua että sattuu. Toivon, että trollaat. Just in case not (kun tulee jotenkin epäilyttävästi sellainen tunne, että näin on):
1) Alat on erilaisia. Joillain aloilla väikkärin voi teoriassa kirjoittaa tunnissa - vaikka matematiikassa. Toisilla aloilla säällisen (edit: ei tietenkään gradun vaan) väikkärin kirjoittamista ei kannata edes aloittaa ennen kuin on perehtynyt alan tutkimukseen vaikka nyt sen 5-10 vuotta. Empiirisissä aineissa esim. riittävien artikkelien kokoon kasaaminen saattaa datan keräämisen osalta edellyttää jo tuota pidempää aikaa. Sama saattaa koskea gradua. Aloja, joilla "esseellä" saa edes A:n on onneksi aika vähän.
2) Niitä pikaväikkäreitä ja -graduja jonkin verran lukeneena voin todeta, että jos on esim. ambitioita sen ensimmäisen työpaikan ohi (sanotaan vaikka jatko-opintoihin kotimaassa tai varsinkaan ulkomailla), ei ehkä kannata.
3) On jonkinasteinen suomalainen poikkeama (suurelta osin perustuen yliopistojen rahoitusmalliin), että täysiin ala-arvoiset väikkärit (graduista nyt ei edes kannata puhua) päästetään läpi. Tervemenoa maailmalle yrittämään samaa. Tai edes jollekin itseään kunnioittavalle proffalle.
4) Artikkeliväitöskirjojen (tai laajemmin artikkelian ylipäänsä) osalta on syytä huomata, että monella alalla niitä alan lehtiä ei välttämättä ilmesty Suomessa ollenkaan. Ja monella lehdellä (ainakin ns. hyvillä lehdillä - monilla aloillahan tunnetaan toki ne sekundalehdet, jotka painavat melkein mitä tahansa) on ihan oikeatkin standardit, eikä suomalainen höpö höpö-tason "tiede" mene ainakaan hyvissä lehdissä läpi ollenkaan. Siitä vaan tekaisemaan viidessä vuodessa väikkäriä alalla, jossa julkaisukynnys on korkea.
5) Ihan oikeasti: työpaikkojakin on aika erilaisia. Yrittäkää nyt vähän edes miettiä sitä omaa hiekkalaatikkoa laajemmin. Asiantuntijaorganisaatio rekrytoi eri tavalla kuin myyntiorganisaatio, joka rekrytoi eri tavalla kuin luova organisaaatio, joka rekrytoi eri tavalla kuin terveydenhuoltoalan organisaatio, joka.... Draivi ja draivi. Ei kaikilla aloilla pärjätä golfilla.
6) Ei ihme, ettei viikon puuhastelu pikkuesseen kanssa tehnyt sinusta fiksumpaa. Ihan oikean gradun kirjoittaminen voi kuitenkin olla aika avartava kokemus, jos sen eteen viitsii nähdä vähän vaivaa. Ainakin itse käytin siihen aikaa, tein siitä hyvän enkä kadu hetkeäkään sitä, että näin vähän ylimääräistä vaivaa.
Voittajat ja häviäjät? Nahjukset? Jee.
-
^^Saanko udella tiedekuntaa, jossa tällaisella ponnistuksella saa gradun tehdyksi? Vai perustuiko gradusi suoraan siviiliammattiisi ja siellä tekemääsi?
Toki oli jokusen vuoden tutkijan taustakin yliopistolta/kauppakorkealta... Mutta ei gradun aiheesta, joka oli puhtaasti teoreettinen (kansis).
Kyllähän "vaativiakin" maisterin opintoja on vaikkapa lääketieteiden puolella, joissa ei ajallisesti voi opintoja nopeuttaa, mutta kyllä perus yliopistoaineissa pitäisi maisterin paperit kolmessa vuodessa ulos saada, jos yhtään yrittää. Toki ymmärrän, että porukka haluaa "viettää opiskelijaelämää". Mielestäni vaativuutta kuitenkin pitäisi lisätä huomattavasti tai sitten lyhentää opiskeluaikoja. Aikamoista laiskottelua tuo koko yliopistotouhu!
Arvovalintojahan nämä toki ovat, mutta minun silmissäni "voittajuuteen" tarvitaan muutakin kuin menestyminen työelämässä.
Juuri näin: arvovalintoja. One-liner -heittoni ei kuitenkaan liittynyt sinällään tähän. Muodostuu se oma henkilökohtainen onnellisuus sitten instrumentalistisista (raha, auto, käsintehdyt reunoskengät) tai pehmeistä (ystävät, perhe, vapaa-aika) arvoista, niin niiden eteen voi vaikkapa tehdä asioita sen sijaan, että kitisee niistä. Tekemisen asenteeseen ei kouluja käydä: se joko on tai ei ole.
Ja joo, kyllä, tykkään karrikoida! Tämä aihe kun on taas niiiin kultaa.
-
6) Ei ihme, ettei viikon puuhastelu pikkuesseen kanssa tehnyt sinusta fiksumpaa. Ihan oikean gradun kirjoittaminen voi kuitenkin olla aika avartava kokemus, jos sen eteen viitsii nähdä vähän vaivaa. Ainakin itse käytin siihen aikaa, tein siitä hyvän enkä kadu hetkeäkään sitä, että näin vähän ylimääräistä vaivaa.
Se on hyvä, että joku jaksaa innostua! En tartu kaikkeen, mutta tartutaan nyt tähän.
Tein gradun tasolle ja arvosanalle, joka mahdollistaa jatko-opinnot muitta mutkitta. Omasta mielestäni gradussa toki olisi ollut edelleen paljon tekemistä, joka olisi innostanutkin työtä jatkamaan, mikäli siihen olisi ollut mitään muuta syytä kuin henkilökohtainen kiinnostus. Oikeitakin töitä kuitenkin oli tehtävänä. Kuten sanoin, tasoa voisi hyvinkin nostaa! Harva kuitenkaan jaksaa tehdä gradun eteen mitään muuta kuin sen pakollisen ja silloin selviää oikeasti vähällä. Syy miksi siihen yleensä menee 0,5-1v on ryyppääminen ym opiskelija-elämöinti - toki Dan-D:n kaltaisia poikkeuksiakin on.
Sinällään akateemiseen kirjoittamiseen panostaminenkaan ei ole vierasta minulle useita kansainvälisiä julkaisuja saaneena - ja joitain viittauksiakin. Tässä viitekehyksessä arvostan syvästi kovaa teoreettistakin tutkimusta sekä yliopistotyötä - se ei kuitenkaan liity tähän keskusteluun eli työläisten (=maistereiden) kouluttamiseen.
-
Taitaa olla about yhtä hyödytöntä sakkia ne, jotka ovat yliopistolla vain kirjoilla lonnimassa ja viettämässä opiskelijaelämää, ja ne, jotka rykäisee jonkun ihan minkä vaan paperin mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisivät näyttämään sitä paperia sitten työnantajalle. Kumpikin ryhmä tuottaa opinnoillaan hyötyä yhteiskunnalle ja itselleen suunnilleen yhtä paljon, eli aika vähän. Edelleen opiskelujen pointti on oppia ja sisäistää sekä tuottaa uutta tietoa - sivistyä ja tuottaa sivistystä: jos siihen oikeasti pystyy kolmessa vuodessa, niin hatunnostoni.
-
^^En voi tietenkään kyseenalaistaa sanomaasi, mutta kyllä tässä jonkinlaista pätemisen tarvetta on havaittavissa - gradu tuosta vain viikossa kasaan ja hyvällä arvosanalla, kansainvälisiä julkaisuja takana, mutta niitä oikeitakin töitä on tehtävä. Saavutustesi vähättely ihmetyttää. Vai onko vähättelyn tarkoitus juuri päinvastainen; katsokaa, miten kova kundi olen? Kun vielä dissaat muita opiskelijoita, joilla samoihin - tai oikeammin paljon vähempiin saavutuksiin menee vuosia, niin kyllähän tässä melkoista ylenkatsetta on.
-
^^En voi tietenkään kyseenalaistaa sanomaasi, mutta kyllä tässä jonkinlaista pätemisen tarvetta on havaittavissa - gradu tuosta vain viikossa kasaan ja hyvällä arvosanalla, kansainvälisiä julkaisuja takana, mutta niitä oikeitakin töitä on tehtävä. Saavutustesi vähättely ihmetyttää. Vai onko vähättelyn tarkoitus juuri päinvastainen; katsokaa, miten kova kundi olen? Kun vielä dissaat muita opiskelijoita, joilla samoihin - tai oikeammin paljon vähempiin saavutuksiin menee vuosia, niin kyllähän tässä melkoista ylenkatsetta on.
Joo - lähti lapasesta! Ei ollu tarkotus mutku Dan-D alotti...
Itsehän olen vain surullinen esimerkki opiskelijasta, joka ei missään vaiheessa päässyt elämään sitä kuuluisaa elämää. Arvovalintoja... Mutta en jaksa ruikuttaa sillä hymyileminen on helpompaa. Ja hei, voittajan on helppo hymyillä...
-
Tässä ketjussa on toistaiseksi unohtunut yksi seikka, joka hidastaa kovasti valmistumista: joissakin pääaineissa pakollisia kursseja järjestetään vain kerran tai kaksi vuodessa. Jos sairastuu, eroaa tai jokin muu elämänhaaste kohtaa, anelut tai pyynnöt eivät auta. Suoriutumisen on oltava tasaista ja varmaa elämäntilanteesta huolimatta. Tähän päälle vielä harrasteet ja työssäkäynti, kakku on valmis. Suomalaisen opiskelijan taival on silti helpompi kuin monessa muussa Euroopan maassa, vaikka opintotuesta ja opiskelija-asunnoista valitetaankin. Mitä kandin- ja maisterintöihin tulee, useimmille tapaamilleni sankareille ne ovat vain pakollinen paha. Ne tehdään, jotta päästään pian pois.
-
Olen itse törmännyt työelämässä siihen, että kun "alemmassa asemassa" oleva kuulee, että minulla on alempi koulutus kuin hänellä (merkonomin paperit), alkaa kummallinen vähättely ja rooleja yritetään sekottaa. Itselleni on aivan sama mitkä paperit kaverilla on taskussa, kunhan hän vain osaa hommansa, on asiasta kiinnostunut ja hoitaa sen tarkasti ja huolellisesti. Olen törmännyt kaikenlaisiin "asiantuntijoihin" joilla paperit polttaa taskussa, että nyt sitä ollaan NIIN valmiita, ja silti näitä jannuja pitää kouluttaa vielä vuodenkin jälkeen, että miten se homma tehtiinkään.
Sama korostuu työnhaussa, jota olen nyt useamman kuukauden tehnyt. Varsinkin kunnan ja valtion hommissa tuntuu merkkaavan hirveästi koulutus, jotenkin sieltä paistaa se byrokratia läpi, että jos koulutusta ei ole - vaikka kokemusta olisikin - et ole jatkossa. Yksityistä sektoria olenkin pääsääntöisesti kalunnut läpi, mutta Tampereella on tällä hetkellä poikkeuksellisen kova työttömyysaste (varsinkin nuorilla) - joten kilpailu on kovaa. Sähköposteja on kolissut jatkuvasti laatikkoon tyyliin "Saimme 140 hakemusta mutta ikävä kyllä.."
Pistää tosin mietityttämään, että jos tiukassa työttömyystilanteessa on paljon hakijoita ja työllisyystilanne näyttää hankalalta, pitäisikö tästä suunnata takaisin koulun penkille hakemaan muutama sulka hattuun - jos joku niitä sulkien määrää laskisi ja arvostaisi. Toinen vaihtoehto on yrittäjyys.
-
Se on hyvä, että joku jaksaa innostua! En tartu kaikkeen, mutta tartutaan nyt tähän.
Tein gradun tasolle ja arvosanalle, joka mahdollistaa jatko-opinnot muitta mutkitta. Omasta mielestäni gradussa toki olisi ollut edelleen paljon tekemistä, joka olisi innostanutkin työtä jatkamaan, mikäli siihen olisi ollut mitään muuta syytä kuin henkilökohtainen kiinnostus. Oikeitakin töitä kuitenkin oli tehtävänä. Kuten sanoin, tasoa voisi hyvinkin nostaa! Harva kuitenkaan jaksaa tehdä gradun eteen mitään muuta kuin sen pakollisen ja silloin selviää oikeasti vähällä. Syy miksi siihen yleensä menee 0,5-1v on ryyppääminen ym opiskelija-elämöinti - toki Dan-D:n kaltaisia poikkeuksiakin on.
Sinällään akateemiseen kirjoittamiseen panostaminenkaan ei ole vierasta minulle useita kansainvälisiä julkaisuja saaneena - ja joitain viittauksiakin. Tässä viitekehyksessä arvostan syvästi kovaa teoreettistakin tutkimusta sekä yliopistotyötä - se ei kuitenkaan liity tähän keskusteluun eli työläisten (=maistereiden) kouluttamiseen.
Ei tekisi edelleenkään mieli kajota koko keskusteluun mutta haluaisin tosiaan kuulla, millä alalla tehdään viikossa gradu joka tekijänsä sanoin mahdollistaa jatko-opinnot muitta mutkitta. Koko viesti haiskahtaa muutenkin trollaukselta kun jaksaa oikein innostua että joku tarttui mutta voihan tässä olla kätkettyjä totuuksia kuten vaikkapa että tutkimus oli tehty, aineisto kasassa ja analysoitu, vain loppurykäys puuttuu ja näin saatiin "gradu viikossa". Tai sitten kyseessä oli joku erittäin pelkistetty matemaattinen osoittaminen, joista joksus kuulee kaupunkitarinoita. Itse teollisuuden puolella lopputyöni tehneenä muistikuvat ovat sen suuntaisia, että viikossa ei saatu edes oleellisia henkilöitä saman pöydän ääreen sopimaan tavoitteista, aikatauluista, palkkauksesta tai muusta oleellisesta.
Ville: Tuo varmaan vaihteleekin paljon opintoalojen ja koulujen välillä. Teknillisellä puolella tenttejä järjestettiin tarvittaessa neljänäkin ajankohtana vuodessa ja harjoitustöissä oli joustoa aina sen verran että henkilökohtaiset kriisit tai yhdet tärkeät juhlat eivät aina kursseja tuhonneet. Kurssien suoritusjärjestys ei myöskään ollut kriittinen joten toisin kuin vaikkapa lääkiksessä, koko vuosi ei helpolla valunut hiekkaan.
-
Minulla ei ole mitään halua ruotia omaa gradusuoritustani tämän enempää, vaikka sen omakohtaisena esimerkkinä toinkin julki. Olen hämmentynyt siitä, että se koettiin noin ihmeellisenä asiana. Ilmeisesti gradun teko sitten vain on noin kovatöistä... Itse vain jään ihmettelemään kavereitani, jotka vielä opiskelevat, sillä heidän opintonsa vaikuttavat pikemminkin sivutoimelta chillailun ohessa. Itsekin muistan opiskeluajan ikään kuin pitkänä lomana nyt jo lähemmäs kymmenen vuotta oikeassa työelämässä olleena.
-
Minulla ei ole mitään halua ruotia omaa gradusuoritustani tämän enempää, vaikka sen omakohtaisena esimerkkinä toinkin julki. Olen hämmentynyt siitä, että se koettiin noin ihmeellisenä asiana. Ilmeisesti gradun teko sitten vain on noin kovatöistä... Itse vain jään ihmettelemään kavereitani, jotka vielä opiskelevat, sillä heidän opintonsa vaikuttavat pikemminkin sivutoimelta chillailun ohessa. Itsekin muistan opiskeluajan ikään kuin pitkänä lomana nyt jo lähemmäs kymmenen vuotta oikeassa työelämässä olleena.
Tämä olikin hyvä. Viikon gradu, pistit siinä jatko-opintoihin kirkkaasti riittävän opinnäytetyön ohessa byrokratiankin ennenkuulumattomaan vauhtiin ja pyöräytit kaikki tutkimukset ja ohjausprosessit läpi vasemmalla kädellä. Opiskelukin oli yhtä lomaa. Nyt alkaa oikeasti ala kiinnostamaan.
Jos pelataan en aio ruotia -peliä enemmän niin sittenhän minä tein graduni päivässä, väittelin viikossa ja kohta kun käyn hakemassa automaattikahvia, kirjoitan yhden tieteellisen artikkelin matkalla kännykälläni.
-
Tässä ketjussa on toistaiseksi unohtunut yksi seikka, joka hidastaa kovasti valmistumista: joissakin pääaineissa pakollisia kursseja järjestetään vain kerran tai kaksi vuodessa. Jos sairastuu, eroaa tai jokin muu elämänhaaste kohtaa, anelut tai pyynnöt eivät auta. Suoriutumisen on oltava tasaista ja varmaa elämäntilanteesta huolimatta. Tähän päälle vielä harrasteet ja työssäkäynti, kakku on valmis.
Näinpä. Mutta voittajat eivät sairastu, voittajat valitsevat sellaiset pääaineet, joissa kursseja järjestetään ja voittajat eivät 'harrasta' vaan fokusoituvat voittamiseen.
Ihan vain vähän huvittaa tämä voittamisen kliseemantra: ruk - maisterin pahvit kolmessa vuodessa - voittajat vs. laiskat lorvijat. Voi hellan duudelis.
-
Tässä ketjussa on toistaiseksi unohtunut yksi seikka, joka hidastaa kovasti valmistumista: joissakin pääaineissa pakollisia kursseja järjestetään vain kerran tai kaksi vuodessa. Jos sairastuu, eroaa tai jokin muu elämänhaaste kohtaa, anelut tai pyynnöt eivät auta. Suoriutumisen on oltava tasaista ja varmaa elämäntilanteesta huolimatta. Tähän päälle vielä harrasteet ja työssäkäynti, kakku on valmis.
Näinpä. Mutta voittajat eivät sairastu, voittajat valitsevat sellaiset pääaineet, joissa kursseja järjestetään ja voittajat eivät 'harrasta' vaan fokusoituvat voittamiseen.
Ihan vain vähän huvittaa tämä voittamisen kliseemantra: ruk - maisterin pahvit kolmessa vuodessa - voittajat vs. laiskat lorvijat. Voi hellan duudelis.
Heikompi aines on vallannut yliopistot.
Jo määritelmälläisesti Pasteurin kaltaisia ylemmän tason janareita voi olla vain osa porukasta.
-
Tässä ketjussa on toistaiseksi unohtunut yksi seikka, joka hidastaa kovasti valmistumista: joissakin pääaineissa pakollisia kursseja järjestetään vain kerran tai kaksi vuodessa.
Sitä hidastaa tai sen tuhoaa myös läsnäolopakko. Keveri lopetti kauppakorkean juuri läsnäolopakon vuoksi: teki samalla gradua oikiksesta, 2 pienen lapsen isä, opiskeli kauppakorkeassa, kävi töissä. Ei vaan riittänyt aika luennoille menemiseen ja koska oli läsnäolopakkoja, oli pakko lopettaa kesken. On vielä pohjalta Tradenomi, eli ei kuitenkaan aloittanut kauppakorkeeta aivan nollasta... Tällainen läsnäolopakko on mielestäni ylemmässä korkeakoulussa aivan järjetön asia.
-
^Ei kai kauppakorkeassa läsnäolopakkoa ole? Sehän nimenomaan on siitä tunnettu, että moni tenttii tutkintonsa aika pitkälle, joko ihan perusopiskelijana tai sitten työn ohessa toisen tutkinnon suorittaen.
-
Riippuu taas kovasti aineesta ja aiheesta.
-
AMK opinnoissa on tietyillä aloilla aivan järjettömiä läsnäolovaatimuksia. Vaimolla meinasi valmistuminen siirtyä vuodella häämatkamme vuoksi. Itse olen humanisti, valmistuin viidessä vuodessa (suhteellisen nopeasti verrattuna moneen ikiopiskelijaan). Mielestäni lukemani opintokokonaisuuden voisi suorittaa nopeamminkin jos tiedekunta tiivistäisi. Kaikille se ei tietenkään sovi, mutta että se olisi edes mahdollista. Turhauttavaa väijyä jotain yhtä pakollista kielikokonaisuutta, joka järjestetään kerran vuodessa. Gradua tein tosissani yhden lukukauden.
-
Tässä ketjussa on toistaiseksi unohtunut yksi seikka, joka hidastaa kovasti valmistumista: joissakin pääaineissa pakollisia kursseja järjestetään vain kerran tai kaksi vuodessa.
Sitä hidastaa tai sen tuhoaa myös läsnäolopakko. Keveri lopetti kauppakorkean juuri läsnäolopakon vuoksi: teki samalla gradua oikiksesta, 2 pienen lapsen isä, opiskeli kauppakorkeassa, kävi töissä. Ei vaan riittänyt aika luennoille menemiseen ja koska oli läsnäolopakkoja, oli pakko lopettaa kesken. On vielä pohjalta Tradenomi, eli ei kuitenkaan aloittanut kauppakorkeeta aivan nollasta... Tällainen läsnäolopakko on mielestäni ylemmässä korkeakoulussa aivan järjetön asia.
Suomessa läsnäolopakko on käsittääkseni lähinnä poikkeus, mutta opiskeluajat venyvät silti. Isossa maailmassa valmistutaan nopeammin, vaikka läsnäolopakko on huomattavasti tavallisempaa. Erityisesti valmistumisajat tuntuvat mielestäni venyvän vapaamman opiskelun aloilla, mutta dataa minulla ei tästä ole.
En allekirjoita tätä muutenkaan. Läsnäolopakko on loistava asia, jos opetus on laadukasta. Mielestäni Suomessa ollaan auliisti valmiita tinkimään läsnäolosta, koska opettajat eivät juurikaan opettamisesta piittaa. Haluavat päästä mieluummin helpolla. Vastaavasti opiskelijat vastustavat kaikkea, minkä eteen joutuu tekemään töitä. Yliopistostakin pitäisi kai valmistua lähinnä vaivaa näkemättä.
-
Oleellista on kai valmistua (muodollinen pätevyys) ja saada valmiudet siihen oikeaan oppimiseen, joka tapahtuu työelämässä. Joillekin on vaan kirjallisten tuotosten tekeminen (esim. gradu) helpompaa, kun siihen keskittyy. Ei siinä mitään, hyvä vaan jos ei ole tuottanut ajallisesti tuskaa.
Hyvä frendini on hyvä esimerkki siitä, että vauhtia saa jos vain viitsii. Ekaan vuoteen puoleentoista sai hän kasaan ehkä pari opparia, sitten alkoivat Kelasta kysellä ja kaveri särmäsi maisterin paperit puoleentoista vuoteen. Pari vuotta myöhemmin oli käytännössä toinen maisteritutkinto valmis ja siitä ekasta lisuri. Tänä vuonna sitten väitteli tohtoriksi pitkän väännön jälkeen, kun työelämä vei välillä mennessään.
Omaksi ilokseni hän loistaa siinä, että hän osaa kansaintajuistaa monimutkaisetkin asiat.
-
Suomessa läsnäolopakko on käsittääkseni lähinnä poikkeus, mutta opiskeluajat venyvät silti.
Jos tähtäin on todellisessa maailmassa tapahtuvassa palkkatyössä eikä esim. yliopistohommissa, jonkinlaisen järkevän työkokemuksen hankkiminen opiskeluaikana on absoluuttinen pakko. Ja nyt ei puhuta mistään kaupan kassalla istumisesta iltaisin - tai kesäduunista, jossa "vastuu" on kesä-heinä-elokuussa lähinnä nimellinen käsite, oli toimenkuva olevinaan miten hieno tahansa.
Itse huudan hurraata kenelle tahansa, joka jo opiskeluaikanaan ymmärtää, että yliopiston ulkopuoliseen maailmaan on syytä kiinnittyä tiukasti mahdollisimman aikaisin. Monelle se on vaikeaa, kun oppilaitoksen kuppilan omahyväinen ilmapiiri tuntuu eristävän kivasti ulkomaailman vaatimuksilta.
-
2) Niitä pikaväikkäreitä ja -graduja jonkin verran lukeneena voin todeta, että jos on esim. ambitioita sen ensimmäisen työpaikan ohi (sanotaan vaikka jatko-opintoihin kotimaassa tai varsinkaan ulkomailla), ei ehkä kannata.
En myöskään suosittele, että tekee gradua ja väitöskirjaa sen 10+10 vuotta, sillä maailmalla on usein post-doc -paikkoihin yläikäraja, omien havaintojeni mukaan tyypillisesti 35 vuotta.
-
Suomessa laitetaan opinnäytteille aivan järjettömästi painoarvoa. Ison maailman isoissa yliopistossa väitöskirjojen sisältö voi olla ainakin omalla alallani tieteellisesti paljon kevyempi mitä kotimaassa - viime aikoina edestä on mennyt ylijäreän suomalaisen gradun tai diplomityön tasoisia, oikein hyviä väikkäreitä joissa mainitaan lisämausteena että tuloksena on syntynyt myös tieteellinen julkaisu, ja muutama tuttu ns. maailman huipulla on tehnyt myös tällaisen. Jos gradu ei valmistu puolessa vuodessa, ohjaaja on mitoittanut sen työmäärän väärin, ei ohjaa kunnolla tai kirjoittaja ei ole tehnyt töitä sellaisia tuntimääriä mitä olisi ollut tarkoitus. Kyseessähän ei ole missään tapauksessa kirja jossa tarvitsisi esittää omaa tieteellistä sisältöä, vaan ennemmin että kertynyt osaaminen riittää jonkun oman alan probleeman ja siitä julkaistun tavaran käsittämiseen.
-
^Diplomitöissä on se hyvä puoli, että kun suuri osa tehdään liike-elämälle tai teollisuudelle, tapaa tekijälläkin olla palkan muodossa realisoituva motivaatio ja mahdollisuus se ajallaan tehdä. Toki näissäkin mennään välillä täysin metsään kun vaikkapa yrityksen projektien aikatauluista ja rahoituksesta johtuen homma alkaakin venymään ja sitten tuloksena syntyy kaikenlaista keskeneräistä kasaan räpellettyä kun niin korkeakoululla kuin opiskelijallakin on motiivinsa saada työ kansiin ja tutkinto valmiiksi.
Harvoin tuo onneksi noin kuitenkaan menee, enemmän olen seurannut näiden omaan vapaaseen tahtiin tehtävien tutkimusgradujen venymistä kun kukaan jolla on valtaa ei valvo ja töissäkin pitäisi käydä jotta asumisen ja syömisen saa maksettua.
-
Täällä on keskusteltu lähinnä akateemikkojen suhtautumisesta amiksiin, mutta törmäsin intissä ammattiin valmistuneiden ajatusmaailmaan ollessani tupani ainoa ylioppilas. Yleisesti ilmapiiri lukiota kohtaan oli yllättävän vihamielinen ja pojat ihan oikeasti mietti, jos ylioppilas osaa kaivaa lapiolla kuoppaa.
Henkilökohtaisesti en saanut osakseni juurikaan pilkkaa, sillä ilmeisesti olin tarpeeksi jätkämäinen, kesät erilaisia käytännön töitä tehnyt hybridi. "No sä olet vähän eri juttu".
Tuosta on tosin jo 15 vuotta aikaa, joten ehkä asenteet ovat muuttuneet. Tuolloin oli muuten normaalia, että erään tumman kaverin kävellessä kasarmin ohi, osa juoksi ikkunaan katsomaan "ulkona kävelevää neekeriä."
-
^ hear hear- olen sitä mieltä että koulutus myös sivistää. Korkeakouluissa on monesti kansainvälisiä opiskelijoita, kieliä( ja samalla kulttuuria) joutuu opiskelemaan ja käyttämään. En tarkoita että korkeammin koulutettu on automaattisesti sivistyneempi ja vähemmän juntti.
Myös: Onhan jo tutkittukin että esimerkiksi lukiolaiset polttavat vähemmän tupakkaa kuin ammattikoululaiset. Tilastollisesti mitä enempi kouluja on käynyt sen terveemmät elintavat ja pidempi elinajanodotus. Siis jos takana on pelkkä peruskoulu, on suurempi riski kuolla epäterveellisten elintapojen aiheuttamiin sairauksiin. (käännelkääs nyt joku tämäkin lausuma jotenkin päälaelleen.)
-
En usko ammattikoulun olevan epä-älyllinen tai koulutusinhoa ruokkiva. Olen tavannut mukavia vanginvartijoita, miellyttäviä sähköasentajia, tasapainoisia putkimiehiä ja asioista selvän ottavia lähihoitajia. Paljon vaarallisempi on kotoa ja kaveripiirin kautta saatu vaikutus: jos muksuiästä alkaen kasvatetaan herravihaan ja hoetaan elämänkoululla pärjäävän, seuraukset ovat selvät. Asiat eivät kiinnosta, lukeminen ei innosta, niin sanottu eliitti koetaan riistäjiksi ja ajattelusta muodostuu mustavalkoista. Samoissa varastohommissakin toimi aikoinaan sekä viksuja että vihaisia miehiä. Enemmän kuin koulutusta arvostan elämänasennetta ja maailmankuvaa.
-
^erittäinkin näin. Toisella puolella vastaan tulee tietysti myös mahdolliset asenneongelmat. Vaikkapa kategorinen tarve nähdä jotkut muut jollakin tapaa huonompina ihmisinä - koulutuksen, elämänkatsomuksen, ammatin tai harrastusten takia. Oman (kuvitellun?) erinomaisuuden korostaminen yleensä johtaa myös vihaan.
-
^Asennenongelmia on toiseenkin suuntaan; perisuomalainen alemmuudentunne johtaa kateuteen ja miksei jonkinlaiseen vihaankin. Näkeehän sen miten suhtaudumme ruotsalaisiin - niin kauan kuin tunnemme heitä kohtaan alemmuudentunnetta, pysymme helpolla pääseviä hannu hanhia kadehtivina hurrivihaajina. Samaa mentaliteettia on nähtävissä omassa yhteiskunnassammekin.
-
^erittäinkin näin. Toisella puolella vastaan tulee tietysti myös mahdolliset asenneongelmat. Vaikkapa kategorinen tarve nähdä jotkut muut jollakin tapaa huonompina ihmisinä - koulutuksen, elämänkatsomuksen, ammatin tai harrastusten takia. Oman (kuvitellun?) erinomaisuuden korostaminen yleensä johtaa myös vihaan.
Enemmän olen tavannut ihmisiä, jotka kuvittelevat niiden "toisten" pitävän heitä typerinä/snobeina/juntteina/... ja vastareaktiona tähän ovat valmiiksi loukkaantuneita. Jokainen tapaus joka vahvistaa tuota kuvitelmaa on todiste sen paikkansapitävyydestä ja vastakkaiset esimerkit poikkeuksia. Huvittava on ihminen.
-
Itse huudan hurraata kenelle tahansa, joka jo opiskeluaikanaan ymmärtää, että yliopiston ulkopuoliseen maailmaan on syytä kiinnittyä tiukasti mahdollisimman aikaisin. Monelle se on vaikeaa, kun oppilaitoksen kuppilan omahyväinen ilmapiiri tuntuu eristävän kivasti ulkomaailman vaatimuksilta.
Totta - näin ainakin itselle kävi ts. oppilaitoksen kuppila kutsui usein. Joskin onnistuin ilmeisesti hoitamaan opinnotkin siinä ohessa, ainakin on töissä tullut viihdyttyä jo vuosikaudet. Omahyväisyyteen en tosin ota kantaa - hauskaahan siellä kuppilassa oli.
-
jaro, olisikin ollut. Tuo vanginvartija on setäni, ehdottomasti kyynisin tapaamani mies. Tämä lienee joko ammattitauti tai vuosien kakkuvahtina tullut ominaisuus. Hänelle on myös kertynyt pelkkää inhoa romaneja kohtaan, mutta eipä kyllä usko kuussakaan käydyn. "Se on lavastettu koko juttu!"
-
Koerkeakouluopiskelu, eli aikuisten ihmisten opiskelu, toteutuu parhaiten silloin, kun ihminen voi opiskella hänelle itselleen parhaiten sopivalla tavalla: kunnellessaan luentoja ja pohtimalla liitutaululle piirrettäviä kaavoja tai lukemalle luennoilla ja liitutauluilla käsiteltävät asiat oppikirjoista oma-aloitteisesti. Ei tähän voi kukaan sanoa, että vain jompi kumpi on oikein. Ei voida vaatia läsnäoloa sillä verukkella, että ihminen oppii paremmin kuuntelemalla kuin lukemalla tai toisin päin.
-
Koerkeakouluopiskelu, eli aikuisten ihmisten opiskelu, toteutuu parhaiten silloin, kun ihminen voi opiskella hänelle itselleen parhaiten sopivalla tavalla: kunnellessaan luentoja ja pohtimalla liitutaululle piirrettäviä kaavoja tai lukemalle luennoilla ja liitutauluilla käsiteltävät asiat oppikirjoista oma-aloitteisesti. Ei tähän voi kukaan sanoa, että vain jompi kumpi on oikein. Ei voida vaatia läsnäoloa sillä verukkella, että ihminen oppii paremmin kuuntelemalla kuin lukemalla tai toisin päin.
No jos käsitys luennoista on passiivinen kuunteleminen ja opiskelun ainoana tavoitteena selviytyä seuraavasta tentistä, olen ilman muuta samaa mieltä: ei sinne kannata mennä ollenkaan. Miksi kuunnella monotonisella äänellä esitettynä tenttikirjaa omin sanoin mumistuna? Muunkinlaisia opetusmenetelmiä on. Se toki vaatii opettajaltakin aika paljon enemmän. Ja oppimiskokemus voi olla niin paljon enemmän, ja siitä voi myös saada aika paljon enemmän kuin hyväksyttävän arvosanan seuraavasta tentistä.
Ron: tämä on nykytilanteessa ihan totta - työuran luominen jo opintojen aikana on välttämättömyys. Seurauksena on vähän outo tilanne, jossa kaikki yrittävät epätoivoisesti täyttää CV:tä opiskeluaikana, opiskeluajat venyvät ja lopputuloksena opiskelijat eivät kuitenkaan ole juurikaan sen valmiimpia työelämään kuin jos he tulisivat sinne täysin ummikkoina.
Matti: totta tämäkin. Edelleen, aloilla on niin suuria eroja, etten esitäkään mitään ehdottomia totuuksia. Kyseenalaistan vain tuon "jos ei kolmessa vuodessa pääse mistä tahansa yliopistosta paitsi ehkä lääkiksestä ulos, on nahjus ja häviäjä."
Alhazen: se riippuu olennaisesti alasta.
-
^kyllä, kyllä. Nimen omaan AMK:issa harjoitettava konstruktivismiin pohjautuva oppiminen ryhmissä on omasta mielestäni paras tapa oppia yhdistettynä kriittiseen päättelyyn opettavaan vertaisarviointiin. Tässä henkilö oppii myös niitä tärkeitä ryhmätyötaitoja, jotka tuntuvat olevan akateemisesti korkeimmin koulutetuilla melko hakusessa. Toisaalta ehkä näiden henkilöiden kuuluukin olla enemmän John Nash, Jr. -tyylisiä.
-
^erittäinkin näin. Toisella puolella vastaan tulee tietysti myös mahdolliset asenneongelmat. Vaikkapa kategorinen tarve nähdä jotkut muut jollakin tapaa huonompina ihmisinä - koulutuksen, elämänkatsomuksen, ammatin tai harrastusten takia. Oman (kuvitellun?) erinomaisuuden korostaminen yleensä johtaa myös vihaan.
Enemmän olen tavannut ihmisiä, jotka kuvittelevat niiden "toisten" pitävän heitä typerinä/snobeina/juntteina/... ja vastareaktiona tähän ovat valmiiksi loukkaantuneita. Jokainen tapaus joka vahvistaa tuota kuvitelmaa on todiste sen paikkansapitävyydestä ja vastakkaiset esimerkit poikkeuksia. Huvittava on ihminen.
En ole tehnyt kvantitatiivista vertailevaa tutkimusta näiden kahden ryhmän demografisista eroista, mutta kumpikin ryhmä on osa samaa ongelmaa. Ihminen on mielenkiintoinen eläin ja toisinaan jopa huvittava.
-
Tenttikirjalle on hankala esittää kysymyksiä tai kommentteja, ja parhaimmillaanhan sinne liitutaululle piirtelee tyyppi, joka on kirjoittanut sen tenttikirjan.
-
Se toki vaatii opettajaltakin aika paljon enemmän. Ja oppimiskokemus voi olla niin paljon enemmän, ja siitä voi myös saada aika paljon enemmän kuin hyväksyttävän arvosanan seuraavasta tentistä.
Onneksi näitä paljon enemmänkin tarjoavia opettajia yliopistoista löytyy! Suurinta osaa en ehkä viitisisi mennä kuuntelemaan, mutta toisia kuuntelisin ihan vapaa-ajan vietteenkin tähden.
Kyseenalaistan vain tuon "jos ei kolmessa vuodessa pääse mistä tahansa yliopistosta paitsi ehkä lääkiksestä ulos, on nahjus ja häviäjä."
En minäkään kolmessa vuodessa valmistunut, sillä opiskelin töiden ohessa kuten niin moni muukin. Muutoinkaan en erityisesti opinnoissani loistanut, sillä panostukseni olivat muualla. Ajatukseni, jota et yksittäisten retoristen termien takaa suostu lukemaan, on, että mikäli opiskelijat saataisiin panostamaan opiskeluun kuin normaaliin 8-16 arkityöhön, saataisiin opiskeluaikoja varmasti lyhennettyä nykyisestä erittäin huomattavasti. Ja vähintään esimerkiksi ennen gradun tekoa tuohon kolmeen vuoteen. Toki työkokemuksen kartoittaminen opiskelun ohessa on erittäin hyvä asia - mutta monelle se työ on jotain muuta kuin tulevaisuuden kannalta relevanttia. Kuinka moni teistä on oikeasti laittanut 6 vuotta täyspäiväistä työpanosta yliopistoon?
Hymyssä suin heittämäni voittaja - häviäjä -asettelun tavoitteena ei ollut leimata yliopisto-opiskelijoita, vaan heittää ajatus ylipäänsä koulutustaustan merkityksestä - tai merkityksettömyydestä. Hyvän asenteen omaavia tekijöitä tulee niin peruskoulusta, amiksesta kuin korkeakouluistakin. Nämä ovat mielestäni aina arvokkaampia kuin tohtoritaustan omaava kitisijä. Älkää olko noin negatiivisia - sillä harvemmin saadaan mitään aikaan!
-
^Omat opintoni veivät erittäin tiiviisti vedettynä 4 vuotta ennen gradua. Töissä kävin vain lomakausina. Eli jälleen kerran, jos omat kokemuksesi omasta tiedekunnastasi antavat ymmärtää, että opiskeluja voisi tiivistää, ei kannata yleistää, kun et tiedä tilannetta muissa tiedekunnissa.
-
^Omat opintoni veivät erittäin tiiviisti vedettynä 4 vuotta ennen gradua. Töissä kävin vain lomakausina. Eli jälleen kerran, jos omat kokemuksesi omasta tiedekunnastasi antavat ymmärtää, että opiskeluja voisi tiivistää, ei kannata yleistää, kun et tiedä tilannetta muissa tiedekunnissa.
Ei sitä pidä ihmetellä. Tällä foorumilla on kauttaaltaan vallalla todella lapsellinen asenne, jonka mukaan kaikkea voi täydellisesti arvioida omista lähtökohdista ja vaikka kuinka vähäisen kokemuksen perusteella. Minkä on itselle tai omassa ympäristössään todennut oikeaksi, toimivaksi tai sopivaksi, toimii kaikialla muuallakin. Sitä asennetta ei muuttane muu kuin pikkuhiljaa kartuva elämänkokemus. Kaikkien kohdalla ei ilmeisesti sekään.
-
^Omat opintoni veivät erittäin tiiviisti vedettynä 4 vuotta ennen gradua. Töissä kävin vain lomakausina. Eli jälleen kerran, jos omat kokemuksesi omasta tiedekunnastasi antavat ymmärtää, että opiskeluja voisi tiivistää, ei kannata yleistää, kun et tiedä tilannetta muissa tiedekunnissa.
Kyllä. Erilaisia ja vaativampiakin tiedekuntia on. Tämähän sinällään on hyvin epäoikeudenmukaista opiskelijoiden näkökulmasta. Tutkinnot pitäisi ehdottomasti standartoida samoille vaatimustasoille - oli suunta sitten kumpi tahansa.
Omat näkemykseni ja kokemukseni pohjautuvat humanistisiin, luonnontieteellisiin sekä kaupallisiin tiedekuntiin. Toki aine -tason erojakin on...
-
^Omalta kohdaltani voin sen verran vielä kertoa, että sivuaineinani oli niinkin kummalliselta vaikuttava pari kuin kansantaloustiede ja fysiikka. Kansantaloustieteen muinaista approbaturia vastaavan kokonaisuuden tentin muun opiskelun ohessa muutamassa kuukaudessa, fysiikan vastaavan kokonaisuuden suorittaminen vei puolitoista vuotta, eikä tuota juuri olisi voinut nopeuttaa pääaineopintojeni kärsimättä. Näistä kansantaloustiede oli lisäksi opintoviikkomäärältään vähän fysiikkaa suurempi. Fysiikan kokonaisuuden vaativuudesta vielä, että siinä hyödynnettiin esim. fourier-analyysia, joka matematiikan pääaineopiskelijoilla tuli vastaan vasta laudatur-vaiheessa.
Summa summarum, aineiden vaativuus ei todellakaan ole yhteismitallista ja siksi kaikenlaisia yleistyksiä tulisi välttää.
-
^Omat opintoni veivät erittäin tiiviisti vedettynä 4 vuotta ennen gradua. Töissä kävin vain lomakausina. Eli jälleen kerran, jos omat kokemuksesi omasta tiedekunnastasi antavat ymmärtää, että opiskeluja voisi tiivistää, ei kannata yleistää, kun et tiedä tilannetta muissa tiedekunnissa.
Kyllä. Erilaisia ja vaativampiakin tiedekuntia on. Tämähän sinällään on hyvin epäoikeudenmukaista opiskelijoiden näkökulmasta. Tutkinnot pitäisi ehdottomasti standartoida samoille vaatimustasoille - oli suunta sitten kumpi tahansa.
Omat näkemykseni ja kokemukseni pohjautuvat humanistisiin, luonnontieteellisiin sekä kaupallisiin tiedekuntiin. Toki aine -tason erojakin on...
Outoa tasapäistämistä. Miksi pitäisi standardoida? Onhan eri ammattienkin vaatimukset aika erilaisia.
-
Standardisointiin voisi perustaa komitean: puheenjohtajaksi Ollila ja ryhmään entisen presidentin poika ja sitten se valtakunnan ykkösfilosofi + muita kovia joka-alan-asiantuntijoita. Budjetti avoin ja lopputuotosvaatimukseksi jonkinlainen raportti, vaikkapa post-it-lapullinen ranskalaisia viivoja.
-
^Hahahaha
Olet asian ytimessä.
-
Outoa tasapäistämistä. Miksi pitäisi standardoida? Onhan eri ammattienkin vaatimukset aika erilaisia.
Haha! Kuka täällä trollaa... :)
Vaikkapa siksi, että 60 opintopistettä vastaa lukuvuoden työmäärää tai 1 600 tuntia työtä. Yksi opintopiste vastaa siis noin 27 tunnin työpanosta. Eikö siis olisi ihan järkevää, että tätä määritelmää edes pyrittäisiin noudattamaan? Mikäli eri ammattien vaatimukset ovat erilaiset, niin eri maisterintutkintojen opintopistemäärienhän tulisi olla erilaiset (mikä imho tuntuisi myös oudolta). Eihän tästä maailmasta toki täydellistä saada...
-
Outoa tasapäistämistä. Miksi pitäisi standardoida? Onhan eri ammattienkin vaatimukset aika erilaisia.
Haha! Kuka täällä trollaa... :)
Vaikkapa siksi, että 60 opintopistettä vastaa lukuvuoden työmäärää tai 1 600 tuntia työtä. Yksi opintopiste vastaa siis noin 27 tunnin työpanosta. Eikö siis olisi ihan järkevää, että tätä määritelmää edes pyrittäisiin noudattamaan? Mikäli eri ammattien vaatimukset ovat erilaiset, niin eri maisterintutkintojen opintopistemäärienhän tulisi olla erilaiset (mikä imho tuntuisi myös oudolta). Eihän tästä maailmasta toki täydellistä saada...
.. Ja niinhän ne ovatkin. Oma tutkintoni esimerkiksi on 330 opintopistettä.
-
.. Ja niinhän ne ovatkin. Oma tutkintoni esimerkiksi on 330 opintopistettä.
Poikkeuksia... 180+120 on se yleisin ja siihen liittyen ainakin itse kommentoin. Esim. tuo aiemmin mainittu ero fysiikan ja kansiksen välillä. Näistä molemmat ovat 120op (?). Jos molemmat ovat 120op niin eikö niiden pitäisi olla yhtä vaativia?
-
Ainakin omana opiskeluaikana, muinaisella 1900-luvulla, tuli hämmästeltyä kielten opiskelijoiden työmäärä-opintoviikkosuhdetta. Oli jotain tyyliin seitsemän tenttikirjaa, pakolliset demot ja 1 opintoviikko. Itse koin saavani työmäärään suhteutettuna helpoimmat nopat kansiksen approsta ja kivaakin oli Kullervo Marja-ahon luennoilla. Ukko ajoi muuten ryppyisellä Lantikalla.
-
Haluaisin tuoda esiin myös sen näkökulman, että usein tilanne on (havaintojeni mukaan varsinkin AMK-puolella) se, että koulut itse tarjoavat jotain ihan höpöhöpöä "tehkää nyt jotain" kurssia opintopisteitä vastaan, koska halutaan saada rahat valmistuneista pois. Välillä opiskelija joutuu lähestulkoon tappelemaan koulutuksen järjestäjän kanssa saadakseen opintopistemäärää vastaavan määrän opetusta ja koulutusta. Ei taida palvella kenenkään etua tällainen, valitettavasti ilmeisesti yleistymässä oleva toiminta.
-
Asiaan hieman liittymättä totean:
Oli typerää poistaa opistotason koulutus.
Kaupalliselta alalta tuli merkantteja ja merkonomeja jotka oman kyvykkyytensä perusteella
etenivät myyjästä ja laskuttajasta aina valtionyhtiöiden talousjohtajiin.
Nyt koulutetaan AMK-tasoisia ihmisiä jotka luulevat pääsevänsä heti tehtäviin jotka
ovat "korkeakoulutasoisia."
Samoin teknillisellä puolella. Varsinkin teknillisen koulun lopettaminen aiheutti
työnjohtotason häviämisen maastamme. Onneksi rakennusalalla tämä
typeryys huomattiin ja alettiin uudelleen kouluttaa rakennusmestareita.
Kun ei vaan voi niistä kaikista miljoonista tradenomeista tulla suoraan niitä
talouspäälliköitä.
Mistä tulevat kymmenen vuoden päästä tavalliset sihteerit, laskuttajat.
konttorin- ja reskontranhoitajat?
-
itse olen lukioamis. kirjotin todella hyvät paperit, mutta lukuhommat ei vaan enää kiinnostanu. nyt teen töitä haalarit päällä ja elämä hymyilee. ei edes puutu mitään.
ennakkoluuloa "maistereita" kohtaan sen verran, että monesti oletan näiden korkeakoulutettujen olevan täysin irti käytännön jutuista. yleensä ennakkoluuloni ovat aiheellisia, ainakin omalla alallani. mut mitäpä sitä käytäntöön tutustumaan, jos ilmankin pärjää. mulle loppujen lopuks ihan sama kunhan hommia riittää :)
-
^^ Sihteeriopistosta.
-
.
Mistä tulevat kymmenen vuoden päästä tavalliset sihteerit, laskuttajat.
konttorin- ja reskontranhoitajat?
No sieltä tradenomeistä ja AMK-insseistä näköjään. Lähinnä olen seurannut IT-palvelupuolta ja sinne ollut palkkaamassa porukkaa. Ennen mikrotukihenkilöt olivat käytännössä itseoppineita tai datanomeja. Nyt sisään tuleva porukka on tietoliikenneinsinöörejä tai IT-tradenomeja edellisten lisäksi.
-
^^ Sihteeriopistosta.
Muitta kuinka yritysten toiminnan käy?
-
.
Mistä tulevat kymmenen vuoden päästä tavalliset sihteerit, laskuttajat.
konttorin- ja reskontranhoitajat?
No sieltä tradenomeistä ja AMK-insseistä näköjään. Lähinnä olen seurannut IT-palvelupuolta ja sinne ollut palkkaamassa porukkaa. Ennen mikrotukihenkilöt olivat käytännössä itseoppineita tai datanomeja. Nyt sisään tuleva porukka on tietoliikenneinsinöörejä tai IT-tradenomeja edellisten lisäksi.
Juuri näin se menee ja juuri väärin. Duunarihommiin ei ole duunareita.
-
Asiaan hieman liittymättä totean:
Oli typerää poistaa opistotason koulutus.
Onneksi rakennusalalla tämä
typeryys huomattiin ja alettiin uudelleen kouluttaa rakennusmestareita.
Samahan tapahtui myös esim. pv:n puolella aikoinaan... Opistoupseereiden koulutus lopetettiin, eli vanha kunnon "rottakoulu" (entinen kanta-aliupseerikoulu, myöh. päällystöopisto, myöh. maanpuolustusopisto) lakkautettiin, (upseerien ja silloisen pv:n komentajan tahdosta ja esityksen pohjalta tietenkin) kun kaikista ammattisotilaista haluttiin upseereja ja akateemisia. Noh, kuinka kävikään..? Ei mennyt kauankaan aikaa kun huomattiin että käytännön osaajat- ja tekijät tulevat häviämään tällä menolla, joten pyörä piti keksiä uudestaan ja kas, jälleen perustettiin uusi kanta-aliupseeristo. Voi vain kuvitella kuinka paljon tuokin helmöily maksoi veronmaksajille ja pv:lle itselleen... Ainakin pienen varuskunnan verran taatusti... Asia jäänyt erityisen hyvin mieleen, sillä itsehän myöhästyin aikanaan jokusen hassun kuukauden viimeiseltä rottakoulun kurssilta. (tiedä sitten oliko se hyvä vai huono juttu?)
-
Vastoin Tumppi$:n mielikuvaa, kollektiivista 'upseerien tahtoa' ei ole olemassa. Opistoupseerikoulutus lopetettiin yksinomaan PV:n silloisen komentajan päätöksellä ja tätä päätöstä monet aktiiviupseeritkin ovat ihmetelleet. Nykyinen, suoraan varusmiespalveluksen jälkeen virkaan nimitettävä kanta-aliupseeristo ei sinällään vastaa vanhoja toimi- ja opistoupseereita, jotka ennen ammattiin valmistumistaan suorittivat 2,5-vuotisen kurssin Lappeenrannassa. En suinkaan väheksy oppareiden käytännön osaamista, mutta ei se nykyinen sotatieteen maisterin koulutusohjelmakaan täysin vapaa käytännön suorittavasta työstä ole. Akateemiset opintopisteet on luonnollisesti suoritettava graduineen päivineen, jotta voi saada maisterin oppiarvon. Samalla on kuitenkin suoritettava erilliset, hyvinkin käytännönläheiset ammattiopinnot saadakseen erikseen kelpoisuuden upseerin virkaan nimittämiselle. Kyllä siinä töitä saa tehdä ihan tosissaan, sillä ei se ns. kädet savessa tekeminen kadettikoulussa mitenkään vierasta ole, eikä koskaan ole ollutkaan.
-
Vastoin Tumppi$:n mielikuvaa, kollektiivista 'upseerien tahtoa' ei ole olemassa. Opistoupseerikoulutus lopetettiin yksinomaan PV:n silloisen komentajan päätöksellä ja tätä päätöstä monet aktiiviupseeritkin ovat ihmetelleet. Nykyinen, suoraan varusmiespalveluksen jälkeen virkaan nimitettävä kanta-aliupseeristo ei sinällään vastaa vanhoja toimi- ja opistoupseereita, jotka ennen ammattiin valmistumistaan suorittivat 2,5-vuotisen kurssin Lappeenrannassa. En suinkaan väheksy oppareiden käytännön osaamista, mutta ei se nykyinen sotatieteen maisterin koulutusohjelmakaan täysin vapaa käytännön suorittavasta työstä ole. Akateemiset opintopisteet on luonnollisesti suoritettava graduineen päivineen, jotta voi saada maisterin oppiarvon. Samalla on kuitenkin suoritettava erilliset, hyvinkin käytännönläheiset ammattiopinnot saadakseen erikseen kelpoisuuden upseerin virkaan nimittämiselle. Kyllä siinä töitä saa tehdä ihan tosissaan, sillä ei se ns. kädet savessa tekeminen kadettikoulussa mitenkään vierasta ole, eikä koskaan ole ollutkaan.
Niin, totta kai päätöksen teki taho jolla siihen paukut riitti, (+ henkilökohtainen viha ko. ammattikuntaa kohtaan) mutta eiköhän tuotakin asiaa ole siellä "työryhmissä" valmisteltu..?
-
Outoa tasapäistämistä. Miksi pitäisi standardoida? Onhan eri ammattienkin vaatimukset aika erilaisia.
Haha! Kuka täällä trollaa... :)
Vaikkapa siksi, että 60 opintopistettä vastaa lukuvuoden työmäärää tai 1 600 tuntia työtä. Yksi opintopiste vastaa siis noin 27 tunnin työpanosta. Eikö siis olisi ihan järkevää, että tätä määritelmää edes pyrittäisiin noudattamaan? Mikäli eri ammattien vaatimukset ovat erilaiset, niin eri maisterintutkintojen opintopistemäärienhän tulisi olla erilaiset (mikä imho tuntuisi myös oudolta). Eihän tästä maailmasta toki täydellistä saada...
Käsittääkseni opintopisteiden myöntämisessä pyritään edelleen noudattamaan opintopistekohtaisen sivumäärän ajattelutapaa. Tämä on sinänsä ihan järkevää, mutta ongelmat tulevat siitä, että muutamat yksittäiset tiedekunnat eivät noudata tätä, ja toisaalta siitä, että sivu oppiainetta a ei ole sama kuin sivu oppiainetta b. Ja edelleen, opiskelija a ei lue yhtä nopeasti kuin opiskelija b (mitä siis ei - vastoin valitettavan yleistä ajattelutapaa - tule pitää jonain älykkyyden ja tyhmyyden mittarina). Tietynasteista epäoikeudenmukaisuutta ei ole mitenkään mahdollista poistaa, eikä mikään standardisointi luo mitään muuta kuin illuusion yhteismitallisuudesta. Mielestäni nykyinen käytäntö on ihan riittävän hyvä. Opiskelun kehittämisessä tämä on ehkä se vihoviimeinen ongelma, jota tulisi edes teoriassa ryhtyä miettimään vasta sitten, kun huutavammat puutteet saadaan korjattua ensin.
-
^Miten suhteutetaan sivu differentiaaliyhtälöitä vaikkapa sivuun englanninkielistä kirjallisuutta?
-
Onko sillä lopulta merkitystäkään? Opettajiksi kumpikin lopulta päätyvät.
-
^Yllättävä väite. Tunnen korkeintaan yhden opettajana toimivan diplomi-insinöörin jos ei luennoivia tutkijoita lasketa ja kaikki kyllä luki diffiksiä päänsärkyyn saakka.
-
Viestin sisälsi sarkasmia ja aasinsillan.
Tasapäistäminen nyt on hullunhommaa, sillä alat ovat erilaisia ja ehkä tämä korreloituu myöhemmin palkkakehityksen ja tehtävien vaativuuden mukaisesti. Särmä DI pääsee hyvinkin hyville palkoille, joka varmasti kompensoi opiskeluajan tiukan laskemisen.
-
Tuohon standardisointi asiaan voisi heittää vielä sellaisen jutun, että ainakin omalla alalla oli todella suuria eroja eri yliopistojen välillä. Aine siis oli sama, mutta eri kaupungeissa pisteiden eteen joutui tekemään eri määrän töitä. Myös sivuaineissa on ollut eroja, esim. tuon parjatun kansiksen kohdalla jouduin vääntämään ihan tosissaan - ja niin joutui koko kurssikin kun peruskursseista ei päässyt edes 1/3 läpi. Toisissa yliopistoissa pahimmillaan perus makrot ja mikrot on pitäneet sisällään jälkeenpäin ehkä vain samaisen 1/3 osan siitä mitä omat kurssit piti. Ei tuntunut kivalta sekään.
Noh, nallekarkit ei vaan mene tasan, tietty kiva olis jos menis edes lähelle. Työelämässä asia kuitenkin edes hieman tasoittuu - kyvykkyys ja aikaansaavuus on nimittäin arvostettua edelleen ja silloin ei aikaisempia pistemääriä tai arvosanoja juuri katsella.
-
Joku kyseli myös tuosta opintoviikkojen työmäärän toteutumisesta omalla kohdalla ja kyllähän se on pakko sanoa, että vain muutama kurssi tuli TKK:lla suoritettua, joissa oikeasti tunsi tekevänsä edes lähelle 40 tuntia työtä opintoviikkoa kohden. Tosin en tiedä, oliko noissa myös oletus että määritelty työmäärä olisi ollut vaikkapa kiitettävälle viitosen suoritukselle kun monessa kurssissa haettiin todellisuudessa vain sitä hyväksyttyä suoritusta. Laboratoriotyöt taisivat välillä vastata liiankin hyvin opintosuoritteen nimellistä suuruutta.
Sitten jos miettii jotain ihan puhtaasti lukuaineita, niin kirjamäärä on varmaan aika suuri jos opintoviikot on suhteessa lukemiseen ja sisäistämiseen kuluvaan aikaan. Luonnontieteissä sillä oivaltamisella ja lahjakkuudella on niin suuri merkitys, että joku perusmatematiikka voi olla toisella pelkkää leikkiä kun toinen opettelee epätoivoisesti ulkoa kaavoja ja vanhoja tenttejä.
-
alat ovat erilaisia ja ehkä tämä korreloituu myöhemmin palkkakehityksen ja tehtävien vaativuuden mukaisesti.
Nyt en ihan tajunnut. Tietääkseni nimenomaan kieliaineissa työmäärät ovat yliopistossa suhteettoman suuria verrattuna kursseista saataviin opintoviikkoihin. Ja työelämässä sitten odottavat surkeat palkat. Kuten Co-re totesi, DI sen sijaan voi surffailla koulun läpi yllättävänkin kevyesti ja päätyä heti nostamaan paria kertaluokkaa isompaa palkkaa kuin opettaja tai kääntäjä - vaikka ei olisikaan minkään sortin avainhenkilö tai erikoisosaaja.
-
^No en oikeastaan ihan sitä tarkoittanut. Ajatukseni oli, että vaikkapa kielissä tai historiassa lienee hyvin mahdollista toteuttaa järkevästi suhde opintoviikkojen ja sivujen välillä. Kyllähän lukemaansa pitää välillä sulatella mutta periaatteessa sivu on sivu noin haastavuudeltaan. Sitten taas vaikkapa matematiikassa voi tulla vastaan sivu jota tavaa tollompi teekkari päiväkausia ymmärtämättä siltikään kaikkien venyneiden s-kirjainten ja ylä- sekä alaindeksien merkitystä. Sata sivua matematiikka voi olla valtava ponnistus suorittaa siinä missä tietoliikennetekniikkaa tuhat sivua menee vaivatta ja ensinmainitusta saa enemmän suorituspisteitäkin.
Aika harvassa oli ne tutut, joille nuo peruskurssit olivat suorastaan helppoja. Mutta ei se diplomi-insinöörin tutkinto noihin laskentakursseihin rajoitu, ne ovat lähinnä ne peruskurssit. Myöhemmät kurssit ovat usein vahvasti lukupainotteisia vaikka myös laskemista harjoitellaan.
-
periaatteessa sivu on sivu noin haastavuudeltaan.
Jaa-a... en ole varma, päteekö tuollainen lausunto ylipäätään mihinkään akateemiseen oppiaineeseen, mutta sivusta seuranneena on käynyt selväksi, että ainakaan se ei päde "kieliaineisiin". Niitäkin on nimittäin montaa sorttia. On vähän eri asia lukea sivun verran kirjallisuutta kuin vaikkapa pähkäillä sivun verran erittäin teoreettista lingvistiikkaa, joka koukkaa välillä jo selvästi matematiikan puolelle.
Mutta ei se diplomi-insinöörin tutkinto noihin laskentakursseihin rajoitu, ne ovat lähinnä ne peruskurssit. Myöhemmät kurssit ovat usein vahvasti lukupainotteisia vaikka myös laskemista harjoitellaan.
Juu, tämä on selvä. Tunnen vaan muutaman DI:n, jotka ovat kyllä sinänsä ihan skarppeja kavereita, mutta joiden ei olisi voinut kuvitellakaan saavuttavan akateemista loppututkintoa missään muussa oppilaitoksessa. Laskeminen sujui, kaikki muu oli suunnatonta tuskaa.
-
DI-tutkinnotkin yllättäen vaihtelevat haastavuudeltaan ihan laidasta laitaan. Sielläkin on käsienheiluttelu- ja hihavakiopääaineita kuten vaikkapa teollisuustalous (josta suoritin sivuaineen), ja vähän haastavampia kuten vaikkapa teoreettinen fysiikka. Ja kaikkea siltä väliltä.
-
^Miten suhteutetaan sivu differentiaaliyhtälöitä vaikkapa sivuun englanninkielistä kirjallisuutta?
Huonosti, mikä nyt tavallaan oli pointtikin. Mielestäni tiedekunta määrittää kurssien vaativuuden eikä mitään standardeja tulisi ollakaan.
-
Opiskeluaikana mietin tuota pisteiden (silloin tosin opintoviikkoja ja tiedekuntakin oli osasto) korrelaatiota työmäärän kanssa ja päädyin seuraavaan:
1. tiedekunta määrittelee aihealuekokonaisuuden, joka antaa opiskelijalle jonkinlaisen aavistuksen alansa ongelmakentän laajuudesta
2. tiedekunta pilkkoo aihealueen opintokokonaisuuksiin ja edelleen kursseihin, joiden vastuulliset sitten päättävät sisällöistä kohdan 1. tavalla
3. tiedekunta katsoo isosta kirjasta kuinka paljon opintopisteitä Suomessa tarvitaan kandin ja maisterin tutkintoihin ja sitten arpoo opintopisteet kursseille kenties pieniä painotuksia käyttäen
-
alat ovat erilaisia ja ehkä tämä korreloituu myöhemmin palkkakehityksen ja tehtävien vaativuuden mukaisesti.
Nyt en ihan tajunnut. Tietääkseni nimenomaan kieliaineissa työmäärät ovat yliopistossa suhteettoman suuria verrattuna kursseista saataviin opintoviikkoihin. Ja työelämässä sitten odottavat surkeat palkat. Kuten Co-re totesi, DI sen sijaan voi surffailla koulun läpi yllättävänkin kevyesti ja päätyä heti nostamaan paria kertaluokkaa isompaa palkkaa kuin opettaja tai kääntäjä - vaikka ei olisikaan minkään sortin avainhenkilö tai erikoisosaaja.
Njoo. Toisaalta taas sitten kun vastaavien kurssien nimellislaajuuksia katsoo, DI-versioista saa järjestään vähemmän opintopisteitä vaikka oppimateriaali tai pahimmillaan luennot olisivat tasan samat. Aallon tulo teki vertailusta erityisen helppoa, samoista tuotantotalouden laitoksen ja kauppiksen kursseista saattaa saada 5 tai 8 opintopistettä sen mukaan, kummalla puolella aitaa sattuu istumaan. Räikein vastaan tullut esimerkki oli se, että saman kirjan (sisällöltään sitä "numeroasiaa") tenttimällä saa Otaniemestä 5 ja Kumpulasta 15(?!) opintopistettä.
-
^Eikös tuotantotalous ole menossa lihoiksi muutenkin tämän aaltointegraation myötä? Harmi nykyisten teekkareiden kannalta, sieltä sai paljon helppoja opintoviikkoja napsittua niistä edellämainituista hihavakio- ja kanbankorttikursseista. Tosin en kyllä tiedä nykymenosta, ehkä teekkari voi mennä kauppiksen kursseja lukemaan ja päinvastoin.
-
Brändi yritysmaailmassa ja alumnien vaikutusvalta ovat ilmeisesti sen verran suuret, ettei näin taida tapahtua ihan lyhyellä tähtäimellä. Kauppiksen suunnalta taitaa olla kyllä painetta siihen suuntaan...
-
Joku kyseli myös tuosta opintoviikkojen työmäärän toteutumisesta omalla kohdalla ja kyllähän se on pakko sanoa, että vain muutama kurssi tuli TKK:lla suoritettua, joissa oikeasti tunsi tekevänsä edes lähelle 40 tuntia työtä opintoviikkoa kohden. Tosin en tiedä, oliko noissa myös oletus että määritelty työmäärä olisi ollut vaikkapa kiitettävälle viitosen suoritukselle kun monessa kurssissa haettiin todellisuudessa vain sitä hyväksyttyä suoritusta. Laboratoriotyöt taisivat välillä vastata liiankin hyvin opintosuoritteen nimellistä suuruutta.
Muistelen itse, että se ov-määrä olisi vastannut ohjeellisesti kolmosen suoritusta (asteikko 1-5). Kokonaisuudessaan koin, että ne tuskaisimmat kurssit kompensoivat työmäärällään hyvinkin niitä 1-2 ov irtopistekursseja. Esim. yhtään 5-6 ov kurssimerkintää en kokenut saaneeni opintorekisteriin helpolla. Vaativuus tuntui kasvavan ov määrän kanssa kun kurssin laajuus oli 3 ov tai yli. Ehkä parhaimpana muistona opettavuudesta ja vaativuudesta tulee mieleen 5 ov kurssi aiheella Ohjelmistoprojekti, jossa tehtiin 6-7h tiimissä puolisen vuotta töitä ihan oikealle asiakkaalle ja tekemistä totisesti riitti. Kuitenkin tuo oli erittäin antoisa ja hyödyllinen kurssi kun samaa aihetta oli käsitelty teoreettisesti eri kursseilla aiemmin.
Vertailupohjaa muihin osastoihin T-talon ulkopuolelta minulla ei juurikaan ole, tosin kaikki taitavat suhtautua teoreettiseen fysiikkaan ja laajaan matematiikkaan pelonsekaisella kunnioituksella. Siis kaikki ne, jotka eivät noihin aineisiin suuntautuneet. Minulle riittivät ihan hyvin ne peruskurssit matematiikasta ja fysiikasta joita taisi olla yhteensä luokkaa 30v. Joku noista oli vieläpä sen verran ihana, että piti tenttiä ihan kahteen kertaan. Toki kurssien vaativuus vaihteli sitten saman oppialan sisällä vielä kaupungeittain. Muuan kaveri siirtyi Tampereelta Otaniemeen ja kertoi järkyttyneensä siitä erosta mikä perusmatematiikan vaativuudessa oli. Tuokin kertomus on tietysti yksittäistapaus eli en ole tässä dissailemassa tamperelaisia kollegoita.
Onkos muuten nykyisessä Aallossa tuo eri tutkintojen kokonaislaajuus sama? Eli onko DI:n entinen 180 ov karsittu muiden maisteritutkintojen 160ov tasolle vai vieläkö tuo ero on olemassa? Huomatkaa, että puhun edelleen opintoviikoista, koska en ole koskaan omaksunut näitä uusia opintopisteitä.
En enää edes tiedä miten tämä liittyi aiheeseen, mutta hauskahan näitä on muistella ja vertailla. Alkaa kylläkin muistuttamaan jo hieman inttijuttuja.
-
Brändi yritysmaailmassa ja alumnien vaikutusvalta ovat ilmeisesti sen verran suuret, ettei näin taida tapahtua ihan lyhyellä tähtäimellä. Kauppiksen suunnalta taitaa olla kyllä painetta siihen suuntaan...
Mitä nyt olen tuota Aaltoilua sivusilmällä seurannut, niin eipä taida valitettavasti yritysmaailman näkemykset paljoa painaa. Teollisuusrahaa päin suunnilleen syljetään ja overheadeilla vedetään tutkimuksen teettäminen kovan hintaiseksi.
-
Esimerkkejä humanistin opiskelemien aineiden työmäärästä:
Yleinen teologia: 5 op kokonaisuus sisälsi luentosarjan, 5 luettavaa tenttikirjaa (n.400 sivua per teos) ja luentomuistiinpanot.
Yleinen historia: 5 op kokonaisuus sisälsi luentosarjan, 1 tenttikirjan (n.400 sivua) ja luentomuistiinpanot.
sosiologia: 5 op kokonaisuus suoritettiin kolmella tentittävällä kirjalla, (n.300 sivua) per kirja.
Valtio-oppi: 5 op kokonaisuus : luennot + tenttikirja
Filosofia: 5 op kokonaisuus: 3 tenttikirjaa (200-500 sivua per kirja)
-
Yleinen kirjallisuustiede: 7 tentittävää kaunokirjallista teosta, 2 op.
-
Esimerkkejä humanististen aineiden työmäärästä:
Yleinen teologia: 5 op kokonaisuus sisälsi luentosarjan, 5 luettavaa tenttikirjaa (n.400 sivua per teos) ja luentomuistiinpanot.
Yleinen historia: 5 op kokonaisuus sisälsi luentosarjan, 1 tenttikirjan (n.400 sivua) ja luentomuistiinpanot.
sosiologia: 5 op kokonaisuus suoritettiin kolmella tentittävällä kirjalla, (n.300 sivua) per kirja.
Valtio-oppi: 5 op kokonaisuus : luennot + tenttikirja
Filosofia: 5 op kokonaisuus: 3 tenttikirjaa (200-500 sivua per kirja)
Myöhemmässä elämässä näihinkin sekaantuneena, en voi olla hieman oikaisematta: sosiologiaa, valtio-oppia ja teologiaa ei yleensä pidetä varsinaisesti humanistisina tieteinä. Kaksi ensin mainittua luetaan yleensä (Suomessa) valtiotieteisiin ja teologialla on puolestaan oma tiedekuntansa.
Muutoin, sekä matemaattisia tieteitä että valtiotieteitä opiskelleena, en kuitenkaan lähtisi vertailemaan niiden vaatimia työmääriä kovin suoraviivaisesti. Omalla kohdalla oli matemaattisten aineiden opintoviikojen kerääminen huomattavasti kevyempää kuin valtiotieteiden opintoviikkojen kasaaminen. Jollekulle toiselle tilanne on epäilemättä päinvastainen.
-
Tuo vaihtelee suuresti... Esimerkiksi Tampereella historia on yhteiskuntatieteiden yksikössä, ennen se oli, tietääkseni, humanistisessa tiedekunnassa.
-
Mielestäni tiedekunta määrittää kurssien vaativuuden eikä mitään standardeja tulisi ollakaan.
Olisi siis kansantaloudelliseti, sivistyksellisesti ja eettisesti oikein, että jokin tiedekunta voisi lanseerata täysin nimellisellä työpanoksella suoritettavan maisteriohjelman ja näin kerätä valtiolta epäsuorasti rahaa tutkimustyöhönsä? Fuck the standards!
Pidän otteestasi!
-
Mielestäni tiedekunta määrittää kurssien vaativuuden eikä mitään standardeja tulisi ollakaan.
Olisi siis kansantaloudelliseti, sivistyksellisesti ja eettisesti oikein, että jokin tiedekunta voisi lanseerata täysin nimellisellä työpanoksella suoritettavan maisteriohjelman ja näin kerätä valtiolta epäsuorasti rahaa tutkimustyöhönsä? Fuck the standards!
Pidän otteestasi!
Maailmassahan näitä on yritetty aika ajoin toteuttaa, mutta ne tuntuvat kovasti kaatuvan omaan mahdottomuuteensa. Kuten täällä on todettu moneen otteeseen, sillä tittelillä itsellään ei paljon tee. Jostain kumman syystä Harvardia ja Yalea arvostetaan vähän enemmän kuin netti-MBA:ta tai Lumumba-yliopistoa. Olen toki sitä mieltä, että tutkinnonanto-oikeuksia ei pidä jakaa ihan kenelle tahansa, mutta jos joku haluaa ehdoin tahdoin tuhota opinahjonsa uskottavuuden kokonaan, by all means.
-
Editoin, piti laittaa että esimerkkejä omista humanistin opinnoistani, jotka tosiaa koostuvat muidenkin tiedekuntien, kuten teologisen ja kasvatustieteellisen, opinnoista.