Keikarin foorumi
Keikari => Kaunis elämä => Aiheen aloitti: orion - 06.08.09 - klo:00:55
-
Millainen on suhteenne kotona tapahtuvaan ruoanlaittoon? Oletko intohimoinen kotikokki vai onko ruoanlaitto vain pakollinen paha, jotta saisi mahaan täytettä kulinarististen elämysten jäädessä kokonaan ravintolakäyntien varaan?
Itselläni suhde ruoanlaittoon on jäänyt joksikin aikaa suhteellisen ontoksi, mutta viime aikoina se on alkanut kiinnostamaan enemmänkin. Kun asiaan vaan jaksaa perehtyä, ei maistuvan ja ehkä näyttävänkin ruoan valmistaminen niin työlästä olekaan kuin alkuun voisi luulla. Ruoanlaitto ainakin itselleni toimii tietyllä tavalla eräänlaisena terapeuttisena puuhasteluna.
Tällä hetkellä olen vielä yksin asuva opiskelija, joten monesti tulee kyllä sorruttua helppoon vaihtoehtoon, eikä jaksa niin paljoa panostaa... On kiire sinne ja tänne. Tilanne tietysti muuttuu, jos kyseessä on joku ei niin jokapäiväinen tilanne ja syöjiäkin enemmän kuin yksi.
Ja tottakai hyvä viini kruunaa hyvän ruoan. Viimeaikoina tosin ovat pullot saaneet olla kaapissa rauhassa, kun ei ole kehdannut kaivaa esille ja avata. Normaalikokoinen pullo kun on yhdelle ihmiselle turhan iso, jos pari lasillista riittää. Onhan noita puolikkaitakin olemassa, mutta valikoimat niissä melko heikot.
-
Ehdottomasti enemmän tuota intohimoista sorttia. Kokkaaminen on hyvää vastapainoa työlleni jossa abstraktiotaso on yleensä melko korkea. Kokatessa kättensä jäljen näkee ja onnistuneesta kokkaussessiosta saa myös välittömän palkinnon. En pidä itseäni gourmet-kokkina vaan ruokani ovat selkeästi kotiruokaa, mutta sortimentti on varsin monipuolinen ja ruokalajeja löytyy useamman maanosan keittiöistä. Usein kuitenkin ruoista tuntuu löytyvän italialainen painotus.
Tällä hetkellä olen vielä yksin asuva opiskelija, joten monesti tulee kyllä sorruttua helppoon vaihtoehtoon, eikä jaksa niin paljoa panostaa... On kiire sinne ja tänne. Tilanne tietysti muuttuu, jos kyseessä on joku ei niin jokapäiväinen tilanne ja syöjiäkin enemmän kuin yksi.
Mielestäni nämä helpot vaihtoehdot, mikäli niillä tarkoitetaan eineksiä/puolivalmisteita, ovat kyllä jonkinlainen perspektiiviharha. Laadukasta itse valmistettua ruokaakin pystyy tekemään erittäin helposti ja nopeasti. Esimerkkinä vaikkapa hyvä pihvi. Sen valmistamiseen kuluu jotakuinkin sama aika kuin maksalaatikon lämmittämiseen mikrossa (hieman kärjistäen). Omasta repertuaaristani löytyy koko joukko ruokalajeja, jotka syntyvät noin vartissa. Mielestäni tuo on varsin kohtuullinen aika käyttää ruoanlaittoon. Toki toisinaan tulee itsekin sorruttua eineksiin, mutta olen pyrkinyt pitämään moiset minimissä.
-
Andylla jälleen hyviä kommentteja. Tuo mitä puhut helposta ruuanlaitota ja einesruuasta on täyttä totta. Itse pyrin ihan periaatteestakin - en erityisesti arvosta kepu-kytkyistä suomen ruokateollisuutta - välttämään suurten ruokakonsernien einesruokia ja muutakin tarjontaa ja suosimaan lähiruokaa. Mahdollisimman usein itse tehtynä, tuoreista raaka-aineista. Perheellisenä en myskään halua totuttaa jälkikasvuanio einesmössöihin tai roskaruokaan. Myönnettäköön, että jokusen kerran vuodessa saatan laiskuuttani / väsymystäni sortua eineksiin. Joka kerta sellainen hävettää ja ahdistaa! ;)
Mitä ruuanlaittoon tulee, pidän siitä todella. Andyn tavoin en kuitenkaan lue itseäni missään nimeässä gourmet-kotikokkien joukkoon vaan kohtuulisen päteväksi kotiruuan laittajaksi. Itsellä painotus on itämaisissa (thai) ja italialaisessa keittiöissä, siis silloin kun en väsää ihan perussuomalaista kotiruokaa, lihapullia sun muuta. Kesällä grillaaminen - ja eritoten kaiken sorttisten marinadien / glaseerauskastikkeiden / dippien jne säätäminen - on suuri intohimoni. Se näkyy myös vyötärössä: syyskuun alettua alkaa taas pakollinen laihis ja kuntokuuri, jonka lokakuun alun kalastusreissu saaristossa ja joulu katkaisevat. Ja joka jatkuu joulun jälkeen ensi kesään saakka. Eli ribsit jäävät kauppaan ja salaatit solahtavat suuhun.
-
Suhteeni ruuanlaittoon on todella intohimoinen, kokkailtua tulee aina kun vain on mahdollista. Iän myötä kiinnostus senkun lisääntyy ja taitojen kartuessa tulee koitettu entistä vaativimpia kokkailuja. Joskus koitin yksilöidä minkä tyyppisen tai maalaisen ruuan ystävä olen mutta nyt myönnän olevani kaiken hyvin tehdyn ruuan ystävä.
Viini rintamalla lienee paljonkin opittavaa, vielä ei kuitenkaan innotus tuolla saralla ole puhjennut kukkaan, näin tulee ennen pitkää vielä käymään.
-
Vähän parempaan tähtäävä kotikokki olen itsekin. Kotona menetelmät ja raaka-aineet asettavat rajoituksia, joten tähtään 'alaston kokki' tyyliseen aika simppeliin kokkailuuun.
Einesruokia en syö lainkaan, tosin synnytyslaitoksella eväänäni oli juuri jotain vähän lihaisampaa tölkkihernekeittoa ja worschmackkia säilykkeenä.
Tällä hetkellä olen vielä yksin asuva opiskelija, joten monesti tulee kyllä sorruttua helppoon vaihtoehtoon, eikä jaksa niin paljoa panostaa... On kiire sinne ja tänne.
Opiskelijalla voi noita rientoja tosiaan riittää, mutta ei esim. hyvän munakkaan tekeminen ole juurikaan hitaampaa kuin einesten lämmitys. Wokit, pastat ja salaatit ovat myös vartin hommia. Isojen määrien valmistusta ja pakastusta yksittäisinä annoiksina kannattaa myös miettiä, tuo tulee jo halvaksikin.
-
Esivalmistus kannattaa myös jos on ajasta pulaa. Itse esimerkiksi pilkon usein aamulla ainekset valmiiksi, laitan pakasterasioihin ja pistän jaakaappiin, jos aion tehdä jonkun wok-jutun päivälliseksi. Näin itse wokkaus hoituu viidessä minuutissa, semminkin jos tekee nuudeleita joiden keittoaika ei päätä huimaa.
-
Itsellä painotus on itämaisissa (thai) ja italialaisessa keittiöissä, siis silloin kun en väsää ihan perussuomalaista kotiruokaa, lihapullia sun muuta. Kesällä grillaaminen - ja eritoten kaiken sorttisten marinadien / glaseerauskastikkeiden / dippien jne säätäminen - on suuri intohimoni.
Näihin kun lisätään vielä Louisiana/texmex/mexmex-tyyppinen ruoka niin ollaan aika lähellä meikäläisen repertuaaria. Kutakuinkin mikään ei ole mukavampaa kuin grillaaminen.
Se näkyy myös vyötärössä: syyskuun alettua alkaa taas pakollinen laihis ja kuntokuuri, jonka lokakuun alun kalastusreissu saaristossa ja joulu katkaisevat. Ja joka jatkuu joulun jälkeen ensi kesään saakka. Eli ribsit jäävät kauppaan ja salaatit solahtavat suuhun.
Vähän sama juttu. Tosin itselläni parempi elämä alkoi jo elokuun alusta.
Opiskelijalla voi noita rientoja tosiaan riittää, mutta ei esim. hyvän munakkaan tekeminen ole juurikaan hitaampaa kuin einesten lämmitys. Wokit, pastat ja salaatit ovat myös vartin hommia. Isojen määrien valmistusta ja pakastusta yksittäisinä annoiksina kannattaa myös miettiä, tuo tulee jo halvaksikin.
Kannattaa hankkia iso kattila ja opetella tekemään muutama hyvä keitto. Silloin tällöin keittää kattilallisen ja pistää pakastimeen niin pysyy erittäin edullisesti ruoissa pitkään.
-
Vähän sama juttu. Tosin itselläni parempi elämä alkoi jo elokuun alusta.
Itse en suostu aloittamaan terveempää elämää ennen kuin ilmat kylmenee ja oluet lämpenee.. :D
-
Opiskelijana on tosiaan hieman tylsää laittaa ruokaa yhdelle, joten laitan yleensä melko yksinkertaista ja helppoa ruokaa. Ja terveellisyydestä en välitä sen erikoisemmin, maku ratkaisee. Kyytipoikana näin kesällä maistuu olut.
-
^Komppaan re. olut. Toki näin osa-aikajuppona myös viinit maistuvat!
-
Tällä hetkellä olen vielä yksin asuva opiskelija, joten monesti tulee kyllä sorruttua helppoon vaihtoehtoon, eikä jaksa niin paljoa panostaa... On kiire sinne ja tänne. Tilanne tietysti muuttuu, jos kyseessä on joku ei niin jokapäiväinen tilanne ja syöjiäkin enemmän kuin yksi.
Mielestäni nämä helpot vaihtoehdot, mikäli niillä tarkoitetaan eineksiä/puolivalmisteita, ovat kyllä jonkinlainen perspektiiviharha. Laadukasta itse valmistettua ruokaakin pystyy tekemään erittäin helposti ja nopeasti. Esimerkkinä vaikkapa hyvä pihvi. Sen valmistamiseen kuluu jotakuinkin sama aika kuin maksalaatikon lämmittämiseen mikrossa (hieman kärjistäen). Omasta repertuaaristani löytyy koko joukko ruokalajeja, jotka syntyvät noin vartissa. Mielestäni tuo on varsin kohtuullinen aika käyttää ruoanlaittoon. Toki toisinaan tulee itsekin sorruttua eineksiin, mutta olen pyrkinyt pitämään moiset minimissä.
Näinhän se menee. Olisi pitänyt puhua "helpoista vaihtoehdoista" näin lainausmerkeissä.
Opiskelijalla voi noita rientoja tosiaan riittää, mutta ei esim. hyvän munakkaan tekeminen ole juurikaan hitaampaa kuin einesten lämmitys. Wokit, pastat ja salaatit ovat myös vartin hommia. Isojen määrien valmistusta ja pakastusta yksittäisinä annoiksina kannattaa myös miettiä, tuo tulee jo halvaksikin.
Maittavan omeletin/munakkaan vääntäminen kuuluu ilman muuta jokaisen miehen pakollisiin taitoihin. Mikä on mielestänne täydellisen munakkaan salaisuus? Maitoa sekaan vai ei? Tässä taannoin järkytyin, kun eräs henkilö aikoi paistaa munakkaansa molemmin puolin. Ei kaikki näköjään osaa...
Kannattaa hankkia iso kattila ja opetella tekemään muutama hyvä keitto. Silloin tällöin keittää kattilallisen ja pistää pakastimeen niin pysyy erittäin edullisesti ruoissa pitkään.
Hyvä idea. Keittoruoka onkin jäänyt viimeaikoina lähes unohduksiin, vaikka pääosin se on yksinkertaista tehdä ja maittavaakin. Laatikkoruokia ei pidä myöskään unohtaa. Pitänee muuten hankkia isompi uunivuoka...
Näin kesäaikana parasta syömistä on kuitenkin Good Ol' BBQ, kuten mm. Ivy totesi. Aina kun mahdollisuus on niin grillaamaan. Tuli muuten käytyä joku aika sitten Päijänteellä mökkeilemässä. Tuoretta verkoilla pyydettyä lämminsavustettua siikaa. Eipä ole kala vähään aikaan yhtä hyvältä maistunut.
-
Ruuanlaitto on hieno harrastus. Itse olen erityisesti italialaisen ruuan ystävä, aasialaisista ruokalajeista en ole ollut niin innostunut vaikka niitä mielelläni syönkin jos tarjotaan tai ravintolasta saa. Suurimpia suosikkejani ovat yksinkertaiset pastat kuten carbonara ja cacio e pepe, joiden hiomisessa kuluu helposti vuosikausia niiden näennäisestä helppoudesta huolimatta. Täydelliset raaka-aineet ovat avainasemassa, paraskaan kokki ei saa aikaan kuin korkeintaan hyvää ruokaa jos ainekset jättävät toivomisen varaa.
-
^Totta puhut mitä carbonaraan tulee, itselläni on kestänyt n 16-17 vuotta täydelliseen onnistumiseen.
-
Suurimpia suosikkejani ovat yksinkertaiset pastat kuten carbonara ja cacio e pepe, joiden hiomisessa kuluu helposti vuosikausia niiden näennäisestä helppoudesta huolimatta.
Carbonaran helppous on todella näennäistä. Olen ehkä kerran saanut, oikeasti, täydellistä Carbonaraa ja omani on parhammillaankin keskinkertaista. Usein ruokalajit joissa on vähän raaka-aineita/työvaiheita ovat kaikista vaikeimpia ruokia viimeistellä täydellisyyteen, koska muuttujia on vähemmän on onnistuminen kiinni melko pienten yksityiskohtien loksahtamisesta kohdalleen.
Jaanpa kanssanne oikeasti yksinkertaisen, helpon ja nopean pastareseptin:
Spaghetti al Tonno al Andy
2 dl oliiviöljyä
2 prk tonnikalaa
1 prk anjoviksia
2 prk Creme Fraiche (kermaviilikin toimii ihan hyvin)
1 ruukku persiljaa
Spaghettia nälän mukaan
Suolaa ja pippuria
1. Laita vesi kiehumaan.
2. Kaiva tehosekoitin kaapista. (homma onnistuu kyllä sauvasekottimellakin)
3. Kaada tehosekoittimeen öljy, tonnikala, anjovikset ja creme fraiche. Silppua persilja myös sekaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Suolan kanssa kannattaa olla aika varovainen, koska anjoviksistä tulee jonkin verran suolaisuutta kastikkeeseen, mutta sekä suola, että pippuri maun mukaan. Surauta kastike tasaiseksi massaksi.
4. Veden kiehuessa heitä sekaan suolaa ja sopiva määrä pastaa. Keitä pasta al denteksi.
Kun pasta on kypsää ruoka on valmista. Itse kastike on siis kylmä. Kastiketta tulee tuolla reseptillä sen verran, että siitä syö pari henkeä useampaan otteeseen. Osa siis kannattaa laittaa jääkaappiin nautittavaksi myöhemmin ja päivän annos sekoittaa spaghetin kera. Annokset voi koristella tuoreella persiljalla ja mustilla oliiveilla (oliivit ovat muutenkin hyvä lisäke ko. annokselle).
Jos minua laiskottaa oikein kovasti, eikä ruoanlaitto huvita on meillä usein ruokana al Tonnoa. Valmistusaika riippuu puhtaasti lieden tehoista. Itselläni on induktioliesi, joten kattilallinen vettä kiehahtaa noin kahdessa minuutissa. Kypsää pastasta tulee ehkä hieman vajaassa kymmenessä minuutissa, joten selkeästi alle vartissa pitäisi al Tonnon olla kasassa. En ole laskenut raaka-aineiden hintoja, mutta perusraaka-aineet ovat reseptissä melko edulliset ja tuosta tosiaan syö useamman kerran. Mikäli vaateostoksilta ruokabudjettiin on jäänyt pari euroa ylimääräistä suosittelen korvaamaan kaupan bulkkitonnikalan Albacore-tonnikalalla (Albacore on noin kaksi kertaa kalliimpaa kuin tavallinen). Makuun tuo ei kyllä vaikuta, mutta minusta on mukavaa, että syömiäni asioita ei tarvitse kuskata toiselta puolelta maailmaa (Tyynen valtameren sijaan Albacorea saadaan välimereltä), japanilaiset eivät yritä syödä niitä sukupuuttoon (useat tonnikalalajit ovat uhanalaisia, Albacore ei) ja minun ei tarvitse arvuutella onko ostamassani kalasäilykkeessä myös nisäkkäitä (kaikki näkemäni Albacoretonnikalat ovat ns. delfiiniystävällisiä).
-
Olen ehkä kerran saanut, oikeasti, täydellistä Carbonaraa ja omani on parhammillaankin keskinkertaista.
Tänään väsäsin ihan onnistuneen carbonaran:
pancettaa
luomumunaa
pecorino romanoa
rose-viiniä (Torres Santa Digna)
tuorepastaa
oliiviöljyä
valkosipulia
persiljaa
mustapippuria
1.
- Muna kulhoon ja sekoitus
- sekaan pecorino, persilja ja rouhaisu mustapippuria
2.
- valkosipuli kullankeltaiseksi oliiviöljyssä
- valkosipuli veks
- pancetta tilalle ja ruskeaksi
- rose-viiniä pancettan sekaan pariksi minuutiksi
3. Pasta munasekoituksen joukkoon ja pancetta perään
-
Carbonaran suhteen ongelmaksi muodostuu guanciealen saatavuus Suomessa. Pancettaa tai pekonia käyttämällä saa toki erinomaista ruokaa, mutta sianposkea voi voita mikään kun aletaan kunnolla hifistellä.
-
itse olen ulkoistanut ruuanlaittamisen kokonaan (en edes muista milloin olen ruokaa viimeisen 4 vuoden aikana tehnyt) Tuo parempipuoliskoni on joskus todennut että minä voin osallistua ruuanlaittamiseen pysymällä mahdollisimman paljon pois keittiöstä :) olenkin ottanut lastenhoitajan roolin ruuanlaiton ajaksi, mutta syömisien jälkeen keittiö on minun valtakuntaani kun siivoan pöydä ja laitan astiat koneeseen ja pesen käsin semmoiset astiat joita ei voi koneeseen laittaa, näin minäkin pääsen osallistumaan ruuanlaittoon siivoamalla sotkut,
-
Mikä onkaan parempaa kuin kunnon pihvi?
Itse lohkotut perunat uuniin, naudan sisäfileille pinta ja pippuri pannulla jonka jälkeen uuniin kypsymään, paistonesteet kerman, suurusteen sekä mausteiden kera kattilaan ja eiköhän olekin aika korkata viinipullo?
-
^Simppeli mutta toimiva yhdistelmä. 10/10.
-
Täydellistä pippurikastiketta olen metsästänyt pitkään. Laitatteko kastikkeeseen pippuria/sinappia/soijakastiketta/mustapekkaa/brandyä tms. joku salainen resepti minkä herraskerholaisille voi nyt paljastaa? :)
-
Soijaa, pippuria, mustapekkaa, sinappia tilanteen mukaan. Ensin kuumalla pannulla nopeasti pinta pihveihin, sitten lämpöä alas ja kerma sekä mausteet perään. Kaasuhella olisi paras, mutta induktio on hyvä kakkonen. Kaasulla on avoliekki valmiina liekitykseen - silloin on syytä sulkea liesituuletin, ettei hormipalo pilaa päivällistä.
-
Ja näin talviaikana ei tule unohtaa pataruokia. Helppoa ja edullista mutta hyvää. Halutessaan lihan voi jättää pois ja tehdä kasvis/punaviiniliemen tms.
-
Hop! Tämän kulinaristiketjun on nyt aika nousta kukoistukseensa.
Olen innokas ruoanlaittaja, mutta opiskelijana tulee yleensä arkisin syötyä yliopistolla. Viikonloppuisin tulee sitten aina kokkailtua jotain, ja joskus arkisinkin, kuten esimerkiksi huomenna. Tarkoitukseni on tehdä Ahmetin tohveleita (http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=1489) (jotka korvaavat pastan/perunat, koska pyrin lämpimien ruokien osalta noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota), jonkinlainen raikas salaatti sekä valkohäntäpeuran (nykyisin nimi taitaa olla valkohäntäkauris) sisäfileepihvejä. Projekti piti aloittaa luonnollisesti jo tänään laittamalla liha marinoitumaan.
Kuvaraporttia kokkailuista tulossa huomenna tai lauantaina.
-
Millä peuran marinoit? Minulle hirvieläin (varsinkin file) maistuisi mukavasti ihan marinoimattakin. Peuran makukin kun on kohtuullisen hentoinen.
-
Millä peuran marinoit? Minulle hirvieläin (varsinkin file) maistuisi mukavasti ihan marinoimattakin. Peuran makukin kun on kohtuullisen hentoinen.
Riistan, varsinkin hirven makua ei voi mielestäni kuvata sanalla "hentoinen", koska maku on aika voimakas jos sitä vertaa esimerkiksi sikaan tai nautaan. Eikä voimakas tarkoita tässä kohtaa "huonoa".
Päädyin marinoimaan lihakimpaleen, koska olen metsästäjätaustaisen perheen vesana tottunut syömään lähes pelkästään riistaa, eikä vain hienokseltaan maustettu riista tuota enää suurempia kiksejä. Olen marinoinut vain kerran aiemmin elämässäni, joten tämä toimii myös tavallaan kokeiluna.
Marinadiin tuli punaviiniä, oliiviöljyä, hunajaa, rosépippuria, mustapippuria, valkosipulia, rosmariinia ja puolitoista laakerinlehteä.
-
Riistan, varsinkin hirven makua ei voi mielestäni kuvata sanalla "hentoinen", koska maku on aika voimakas jos sitä vertaa esimerkiksi sikaan tai nautaan. Eikä voimakas tarkoita tässä kohtaa "huonoa".
Lähinnä tarkoitin, että hentoinen verrattuna vaikkapa hirveen.
-
Jos liha on hyvää en näe syytä marinoida sitä. Hestonin 'In search for perfection' kirjan innoittamana paistan lihan pitkään ja hartaasti. Heston itse tehdessään täydellisiä pihvejä antaa luussa kiinni olevalle ulkofileelle pinnan polttolampulla. Tämän jälkeen liha uuniin kahdeksaksitoista tunniksi 50'C uuniin tai kunnes sisälämpö on tuo samainen 50! Uunin jälkeen annetaan jäähtyä 2-4h. Tämän jälkeen leikataan liha irti luusta ja pihveiksi. Lopuksi nopea paisto kuumalla pannulla kääntäen joka 30s. Paistoaika paksuuden mukaan. Lopuksi pannulla sulatetaan maustevoi ja kaadetaan pihvien päälle.
Harvemmin tulee tuota ohjetta noudatettua mutta tuon luettuani muutin näkemystäni lihan valmistuksesta. Lähes aina jos on vieraita tarjoan nykyöön pitkään miedossa lämmössä kypsytettyä lihaa. Tässä on myös se etu että lihan valmistumisaikaa on helppo säädellä uunin lämöllä.
-
Kuulostaa kovin kuivalta tuollai. Itse kun pidän että pihvi vain käytetään pannulla saamassa väriä, puolisoni syö pihvin jo melkein raakana.
Tässä joku yö humalassa iltapalaksi paistettu entrecote: http://dl.dropbox.com/u/822962/pihvi.jpg
Ei tuon näköistä pihviä voi millään saada jos se kuivatetaan 12h uunissa.
Ei sen puoleen, kyllä tuonkin ohjeen mukaan voisin kokeilla.
-
Kuulostaa kovin kuivalta tuollai.
Vaan ei ole! Tietenkään mitä tahansa lihaa ei voi käyttää, reilusti marmoroitu liha toimii parhaiten. Mehukkuus kun ei perustu lihaan jäävään veteen vaan rasvaan joka sulaa valmistettaessa esim 10 viikkoa ilmassa riippuneessa lihassa on riiputuksen jäljiltä hyvin vähän kosteutta jäljellä, silti siitä saa mehukkaita pihvejä jos tietää mitä tekee ja liha on lähtökohtaisesti huippulaatua.
Pitkän kypsytyksen etu on siinä että Maillard-reaktioilla on enemmän aikaa pilkkoa lihan proteiineja maukkaamiksi ainesosiksi. Pinnan polttaminen tuo lihaan katalyytteja jotka vauhdittavat noita reaktioita. Eli mitä pidempään liha viettää yli 40 asteisessa lämpötilassa sitä parempaa siitä tulee.
Lihan pitää myös saada levätä paistamisen jälkeen jotta sulassa muodossa olevat maukkaat nesteet ehtivät hyytelöityä lihan sisään eivätkä karkaa lautaselle kun lihalle näytetään veistä.
Jos olet huolestunut nesteen haihtumisesta uunissa niin lihan voi kääriä tiukasti aluminifolioon.
-
Millainen on suhteenne kotona tapahtuvaan ruoanlaittoon? Oletko intohimoinen kotikokki vai onko ruoanlaitto vain pakollinen paha, jotta saisi mahaan täytettä kulinarististen elämysten jäädessä kokonaan ravintolakäyntien varaan?
Itselläni suhde ruoanlaittoon on jäänyt joksikin aikaa suhteellisen ontoksi, mutta viime aikoina se on alkanut kiinnostamaan enemmänkin. Kun asiaan vaan jaksaa perehtyä, ei maistuvan ja ehkä näyttävänkin ruoan valmistaminen niin työlästä olekaan kuin alkuun voisi luulla. Ruoanlaitto ainakin itselleni toimii tietyllä tavalla eräänlaisena terapeuttisena puuhasteluna.
Tällä hetkellä olen vielä yksin asuva opiskelija, joten monesti tulee kyllä sorruttua helppoon vaihtoehtoon, eikä jaksa niin paljoa panostaa... On kiire sinne ja tänne. Tilanne tietysti muuttuu, jos kyseessä on joku ei niin jokapäiväinen tilanne ja syöjiäkin enemmän kuin yksi.
Ja tottakai hyvä viini kruunaa hyvän ruoan. Viimeaikoina tosin ovat pullot saaneet olla kaapissa rauhassa, kun ei ole kehdannut kaivaa esille ja avata. Normaalikokoinen pullo kun on yhdelle ihmiselle turhan iso, jos pari lasillista riittää. Onhan noita puolikkaitakin olemassa, mutta valikoimat niissä melko heikot.
Viini kuuluu ehdottomasti hyvää ruokaan. Viinin voit huoletta avata myös yksin. Hommaat vaan ilmauskorkin tai esim EuroCaven järjestelmän mikä pitää viinin oikean lämpöisenä ja ilmaa sen aina käyttöjen välissä. Tällöin viini pysyy useamman päivän juomakelpoisena. EuroCaven systeemissä se hyvä puoli että siihen saa kaksi pulloa kerralla ja molemmat säädettyä oikeaan lämpöön jolloin voit naukata alkuruualle esim jonkun hyvän valkkarin ja sitten pääruaalle punkkua. Itselläni tuppaa menemään koko pullo kun pääsen hyvän ruuan kimppuun, sen verran perso viinille. Mikroaaltouunia ja normaalia liettä en ole koskaa omistanut enkä omista. Kaasuliesi ja hyvä uuni riittää, niin nopean kuin hitaankin ruuan tekemiseen. Täytyy myöntää että ruuan laitto ja viinit ovat lähteneet itseltä ihan räpylästä. Vaikken mikään mestarikokki olekkaan niin tykkään sen laitosta todella paljon. Viikolla perus kotiruokaa pienellä tvistillä ja sitten viikonloppuisin jotain aivan liian vaikeaa omille taidoille :D
-
Kuulostaa kovin kuivalta tuollai.
Vaan ei ole! Tietenkään mitä tahansa lihaa ei voi käyttää, reilusti marmoroitu liha toimii parhaiten. Mehukkuus kun ei perustu lihaan jäävään veteen vaan rasvaan joka sulaa valmistettaessa esim 10 viikkoa ilmassa riippuneessa lihassa on riiputuksen jäljiltä hyvin vähän kosteutta jäljellä, silti siitä saa mehukkaita pihvejä jos tietää mitä tekee ja liha on lähtökohtaisesti huippulaatua.
Pitkän kypsytyksen etu on siinä että Maillard-reaktioilla on enemmän aikaa pilkkoa lihan proteiineja maukkaamiksi ainesosiksi. Pinnan polttaminen tuo lihaan katalyytteja jotka vauhdittavat noita reaktioita. Eli mitä pidempään liha viettää yli 40 asteisessa lämpötilassa sitä parempaa siitä tulee.
Lihan pitää myös saada levätä paistamisen jälkeen jotta sulassa muodossa olevat maukkaat nesteet ehtivät hyytelöityä lihan sisään eivätkä karkaa lautaselle kun lihalle näytetään veistä.
Jos olet huolestunut nesteen haihtumisesta uunissa niin lihan voi kääriä tiukasti aluminifolioon.
Ja kelmu erinomainen tapa kääriä liha. Kelmu kestää reilusti yli sata astetta vaikka moni epäröikin sen laittamista uuniin. Hyvä paistimittari ehdoton lihan kypsennyksessä jotta saat oikean sisälämpötilan. Muutamia huomioitavia asioita eri lämpötiloista. Mitä miedommalla lämmöllä kypsytät sitä vähemmän kypsyminen jatkuu sen jälkeen kun liha otettu uunista. Jos kypsytät alle 75 asteessa niin liha ei jatka kypsymistä enään uunin jälkeen, kun taas 175 asteessa kypsentämisen jälkeen sisälämpötila nousee 5-8 astetta.
-
Lupasin pistää eilisestä illallisesta kuvaraporttia, joten tässä se on. Tarkempia reseptejä en lähtenyt luettelemaan, mutta jos joku niitä kaipaa, niin saa pyytää.
Torstai:
(http://img710.imageshack.us/img710/3285/pict2920.th.jpg) (http://img710.imageshack.us/i/pict2920.jpg/)
Lihankimpale oli peuran sisäfilee ja marinadiin tuli pari desiä punaviiniä, puolitoista laakerinlehteä, hunajaa, rosépippuria, mustapippuria, rosmariinia, valkosipulijauhetta sekä yrttisuolaa.
(http://img248.imageshack.us/img248/9444/pict2923k.th.jpg) (http://img248.imageshack.us/i/pict2923k.jpg/)
Siinä se mötkö on marinadissa.
Perjantai:
(http://img690.imageshack.us/img690/8359/pict2930.th.jpg) (http://img690.imageshack.us/i/pict2930.jpg/)
Ensin tehtiin jälkiruoka, joka oli "mokkapikarit ricottan ja kerman kera". Resepti on luottojälkiruokakirjakseni muodostuneesta "Suklaa"-teoksesta. Ainesosina oli vispikermaa, tummaa suklaata (käytin 81% suklaata eli normaalia tummaa suklaata kaakaoisempaa ja kitkerämpää laatua), ricottaa, tomusokeria, pikakahvijauhetta sekä kahvilikööriä.
(http://img141.imageshack.us/img141/2717/pict2936l.th.jpg) (http://img141.imageshack.us/i/pict2936l.jpg/)
Mozzarellaraasteesta, munakoisosta ja Aura-juustosta syntyi "ahmetin tohveleita".
(http://img535.imageshack.us/img535/7830/pict2938.th.jpg) (http://img535.imageshack.us/i/pict2938.jpg/)
24 tuntia jääkaapissa marinoitunut sisäfilee aka mötkö.
(http://img52.imageshack.us/img52/9271/pict2943.th.jpg) (http://img52.imageshack.us/i/pict2943.jpg/)
Sisäfilee pihveiksi leikattuna ja paineluvaihe on juuri käynnissä. Liha oli sen verran pehmeää tavaraa, että sitä ei todellakaan tarvinnut hakata, vaan nimenomaan vain painella hieman käsillä.
(http://img189.imageshack.us/img189/843/pict2944d.th.jpg) (http://img189.imageshack.us/i/pict2944d.jpg/)
Paistoin pihvejä ensin 2 minuuttia per puoli, mutta totesin ensimmäisen pannullisen jälkeen, että 1,5 minuuttia per puoli on parempi aika. Myöhemmin totesin, että minuuttikin olisi riittänyt.
(http://img829.imageshack.us/img829/1422/pict2952.th.jpg) (http://img829.imageshack.us/i/pict2952.jpg/)
Tältä pääruoka näytti lautasella. Kuvaajasta katsoen vasemmalla pihvit, oikealla salaatti (johon tuli oliiveja, kurkkua, viinirypäleitä, jääsalaattia, tomaattia, oliiviöljyä ja sitruunamehua) ja alhaalla yksi ahmetin tohveli. Onnistunut kokonaisuus kaikkiaan. Pihvit olivat mureita vielä jäähtyneinäkin, eli eivät menneet sitkeiksi. Ehkä lihan marinadi olisi kuitenkin saanut olla vielä mausteisempi minun makuuni, mutta eivät pihvit missään nimessä mauttomia olleet. Ahmetin tohvelit olivat todella positiivinen yllätys. Suosittelen kaikille! Juustojen maku tulee todella hienosti esille niissä.
(http://img821.imageshack.us/img821/3299/pict2954r.th.jpg) (http://img821.imageshack.us/i/pict2954r.jpg/)
Pääruoan jälkeen odotti jälkiruoka, joka sekin oli erittäin onnistunut. Varsinkin pohjakerroksen vaaleankeltainen ja mokan makuinen osuus oli todella hyvää.
-
Nice!
-
Tämä paistaa tänään elämänsä ekaa kertaa hevosen sisäfilepihvin... nomnom... jo pelkkä lihan näkeminen sai tämän herkkuperseen kuolaamaan lihakaupassa :D Onneksi myyjätädit ovat tottuneet tähän neitiin ;)
-
Se vasta herkkua onkin, tosin sitä EI TODELLAKAAN saa paistaa liikaa, koska se kuivuu. Suosittelen myös pihvin sitomista lihanarulla jotta se pysyy muodossaan.
-
^ No minultahan jää grillimaggarakin sisältä kylmäksi, joten sitä vaaraa ei ole, että paistaisin liikaa :P
Ja täytyypä myöntää, että oli kerrassaan herkullinen pihvi, vaikka itse kehunkin. Eikä hintakaan ollut paha; 18,90€/kg
-
G-Sus!
Minä en saa edes NAUDAN sisukkaa tuohon hintaan vaikka tunnetusti "voitelen" lihamiestäni kuten Rockefeller konsanaan...
-
Hevonen on paljon nautaa halvempaa (ja parempaa). Parhaat marketti hinnat sille mitä olen itse maksanut oli 3e/kg ulkofile ja 7e/kg sisäfile. Nykyään hinta taitaa olla lähellä 13e ja 20e. Se on tosin myös usein tuontilihaa jota koitan välttää.
Tässä on tarkoitus viedä tod.näk. yksi rikkinäinen varsa teurastamolle. Varsa ilmainen, kuljetus ehkä 50e, laakarintarkastus 20e. Lihat reilu euron vakuumipakattuna per kilo teurastamolta. Ihan ok hinta siis ja saa taas pakkasen täyteen ja voi välttää tehotuotettua.
Hevosiahan on paljon tarjolla ilmaiseksi, mutta suurin osa teurastamoista ei ota hevosta vastaan. Naapurissa tuo onnistuisi kyllä ilmaiseksi, mutta tuo vakuumi on kyllä plussaa.
-
Hevosiahan on paljon tarjolla ilmaiseksi, mutta suurin osa teurastamoista ei ota hevosta vastaan.
Minulla on sellainen käsitys, että monet ihmiset eivät tahdo syödä hevosta, koska pitävät sitä vähän samana asiana kuin koiran syömistä, joka ei tässä maailman kolkassa ole tapana.
-
Mun mielestä se on enemmän tottumiskysymys. Ennen syötiin, pitkään aikaan ei ja nyt taas on kysyntää. Ongelma on se että ennen hevosesta maksettiin teurastamolle kunnolla, nykyään et saa edes kuljetuskuluja. Monttu tulee halvemmaksi. Ravintolat olisi mielellään ottamassa mutta lihaa pitäisi saada säännöllisesti. Se miksi taas teurastamot ei ota niin laki sanoo että tilat on puhdistettava eri elainlajien välillä, ja se on liian työlästä ja kallista. Meidän lahiteurastamo taisi ottaa joka toinen maanantai. Lisäksi elainlääkärin pitää tarkistaa eläin ennen teurastusta. Hevonen on vielä tuotantoelain joten kaikki paperit pitää olla ok.
-
Minulla on sellainen käsitys, että monet ihmiset eivät tahdo syödä hevosta, koska pitävät sitä vähän samana asiana kuin koiran syömistä, joka ei tässä maailman kolkassa ole tapana.
Jeps! Hassun lihakauppatilanteesta teki se, että äitikultani oli mukana ja ihan kauhuissaan :D
"en IKINÄ voisi syödä HEVOSTA... tai siis hevosen LIHAA... makkara on eriasia, kyllä hevosmakkaraa ja metukkaa voi syödä... mutta oikein PIHVIÄ?? Ei ei ei... Kerro sitten oliko se hyvää... "
Lihan alkuperää en edes tullut kysyneeksi. Olen pitänyt oletusarvona, että siellä on suomalaista, ellei toisin mainita. Pitää muistaa kysäistä :)
-
Harry The Horse on joskus päätynyt myös meikäläisen grilliin. Muistan ostaneeni hevosen sisäfilettä kalareissuevääksi Paraisten K-marketista juurikin johonkin 18-19 € kilohintaan. Rub-maustettuna, hiiligrillissä grillattuna oli herkullista. Juomaksi hyvää punkkua ja jälkkäriksia Jaloviinaa. Ollapa taas kalastuskausi!
-
Lihan alkuperää en edes tullut kysyneeksi. Olen pitänyt oletusarvona, että siellä on suomalaista, ellei toisin mainita. Pitää muistaa kysäistä :)
Nykyään se tulee yllättävän usein ulkomailta, johtuen siitä että tarjonta suomessa ei riitä kysyntään. Ei se kyllä oikein riitä muutenkaan, mikä on syynä myös siihen että lihan hinta on 2-3 kertaistunut tässä muutaman vuoden aikana. Se ei siinäänsä ole lainkaan huono, hyvä että hevosen liha saisi arvostusta ja noi ilmaiset entiset ravihevoset kiertopalkintoina pikkulapsille loppuisi. Suomalainen hevosenliha on hyvinkin eettistä, hevosia kun ei suomessa lihaksi kasvateta ja tuntuu että ne saavat usein parempaa ruokaa kuin omistaja itsensä, varsinkin tuolla ratsu puolella. Ratsuhevoset menevet kyllä useammin monttuun ja ravihevoset teuraaksi. Ei mekään tosin omia hevosiamme varmaan syötäisi, mutta kyllä ne teuraaksi menee sitten joskus. Joku saa sitten hyvää lihaa. Ulkomainen tuontiliha hevosen kohdalla ei ole ihan niin eettistä, vaikka kasvatus hevosilla tehdään vielä kohtuu nätisti niin ne teurasmatkat sitten voivat olla hyvinkin stressaavia. Joten tässäkin asiassa koitan pitäytyä suomalaisessa lihassa (ja voin viedä hevosen itse teurastamolla ja tiedän minkälaisen elämän sen on kenenkin luona elänyt).
Sisäfileen grillaaminen on kyllä sitten aika taitolaji, on sen verran mureeta pihviä että vaikea on saada mokomaa grillin ritilästä yhtenä kappaleena irti. Itse nautin usein mielummin hevosen ulkofilettä kuin naudan sisäfilettä, ja tässä vaiheessa ei tarvitse edes verrata hintaa. Jos hintaa vielä vertaa niin hevonen päätyy lautaselle kyllä useammin.
Eipä muuten vuosisadan alkupuolella hevosia maatiloilla monttuun laitettu, vaan kyllä ne teuraaksi joutui. Myöhemmin kun ne jäi enemmän maatilan lemmikiksi kun traktorit tuli niin tilanne muuttui. Sen jälkeenhän suomen hevoskantaan tuli suuri romahdus joka taisi lähteä nousuu vasta 80 luvulla hevosratsastus harrastuksen myötä.
-
Lihan alkuperää en edes tullut kysyneeksi. Olen pitänyt oletusarvona, että siellä on suomalaista, ellei toisin mainita. Pitää muistaa kysäistä :)
Nykyään se tulee yllättävän usein ulkomailta, johtuen siitä että tarjonta suomessa ei riitä kysyntään.
Noniin... oli pakko käydä ostamassa viikonlopuksi lisää heppaa, että saavat vieraatkin jotain herkkua. Kysäisin samalla, että mistäs maasta liha on tullut ja sain toistaa kysymyksen, kun myyjätäti katsoi minua epäuskoisen näköisenä :D Mutta kuten arvelinkin, Liedon Lihakaupassa on kotimaista lihaa, ellei sitä sitten erikseen ilmoiteta kissankokoisilla kirjaimilla. Nyt vähän harmittaa, kun en ostanut yhtä ylimääräistä pihviä... nyt pitäisi malttaa huomiseen ennenkuin pääsee herkkuperseilemään taas ;/
-
^Polle on rooger!
Oma ensikohtaamiseni oli Finnéssä, ja koukkuun jäin.
-
Hyvät herrat,
Salaryman tunnustaa sairastavansa kroonista kulinarismia. Perheessämme miehen velvollisuus on huolehtia vaivojaan säästelemättä lieden ääressä ettei perheen nauttiman ravinnon aistillinen taso putoa rahvaanomaiselle tasolle, vaimon jos tänne päästäis niin penskat söis pelkkiä kalapuikkoja, jauhepottumuusia (puistatuksia) tai makaroonilaatikkoa.
Salarymanin kulinaristinen tyyli on - hmm - miehekäs: Reseptit ovat korkeintaan ohjeellisia, tärkeämpää on holistinen lähestyminen, intuitio ja luottamus omiin vaistoihin. Ehkäpä tämä on seurausta kohta kolmekymmentä vuotta kestäneestä intohimoisesta suhteesta kokkaamiseen mutta nykyään tulee harvemmin nuoteista soitettua: Reseptin kun lukee niin pääsee jyvälle mitä tässä haetaan, ensimmäinen kokeilu menee reseptistä huolimattomasti luntaten mutta sen jälkeen mennään soolona.
Keittiössä en juurikaan mittoja käytä vaan käytettävät mittayksiköt ovat tujaus, loraus, hulaus, riittävästi ja summamutikassa. Siis, iha oikeasti: Kuka mies ymmärtää teelusikallisen, grainin, unssin tms.? Kaljapullollinen, jääkiekon kokoinen, ruuvimeisselin mittainen tai snapsin verran ovat mittoja jotka jokainen mies ymmärtää. Miksi tämmöisiä ei käytetä?
Yleensä hyvä tulee mutta rehellisyyden nimissä aina joskus sattu crash and burn. Mutta, semmoista on elämä.
Salarymanin salainen ase on haudutuspata (crock pot), ehdoton hankinta kaikille kotikokeille. Tuolla saa aikaiseksi aivan uskomattoman mureita liharuokia.
Ruokablogeja seuraan aktiivisesti ja niistä tekee aina löytöjä. Suosittelen googlettamaan esimerkiksi "kulinaarimuruja", "Dublin Coddle" ja "Guinness Pudding". Helppoa maistuvaa. Suosittelen.
Kunnioittaen teidän,
Salaryman
-
^ ei niistä mittayksiköistä kaikki naisetkaan ymmärrä mitään (lue:jaksa välittää), mutta kai ne on hienoja asioita joillekin. Ripaus, räpsäys ja hyppysellinen on täällä normeja ja hyvin pelittää. Leivinuuni (vuodelta 1913) on aarre, jonka kanssa en ole saanut palovaroitinta huutamaan kertaakaan (sähköhellalla- kyllä), mutta useasti ruokailijat huokailemaan tyytyväisenä :)
-
^^ salaryman, suosittelepa jotain hyviä ruokablogeja.
-
http://pastanjauhantaa.blogspot.com/ on tosi hyvä
-
Salarymanin salainen ase on haudutuspata (crock pot), ehdoton hankinta kaikille kotikokeille. Tuolla saa aikaiseksi aivan uskomattoman mureita liharuokia.
Eihän kyseessä ole aromipesä (http://www.youtube.com/watch?v=U3CkS47oBj8)?
-
Voin suositella kaikille italialaisen ruoan ystäville Saku Tuomisen, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden erinomaista pastakirjaa Aglio & Olio. Kirjan neljästäsadasta sivusta noin puolet kertoo pastakulttuurista noin yleisesti ja toinen puolikas on reseptejä.
Ostin opuksen pari vuotta sitten joululahjaksi, mutta hetken selailtuani mieleeni juolahti ajatus, ettei yksikään potentiaalisista lahjan saajoista välttämättä arvostaisi kirjaa yhtä paljon kuin minä itse, joten päätinkin pitää sen. Arvostin hyviä raaka-aineita jo ennen tämän kirjan lukemista, mutta Aglio & Olio mullisti oman suhtautumiseni pastaan, siihen millaisia kastikkeiden tulisi olla, miten mittaan ainesosat, kuinka montaa eri raaka-ainetta minun tarvitsee käyttää jne.
Kirjaa löytynee melko hyvin ainakin suurista kirjakaupoista (Akateeminen, Suomalainen), mutta myös mm. Suuren kuun verkkokaupasta: https://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=9789513140618
Sivuhuomautuksena vielä, että Aglio & Olion lukemisen jälkeen olen ajautunut syvemmälle Italian ruokakulttuurin syövereihin, ja ainakin tällä hetkellä olen vahvasti sitä mieltä, että maailman parhaat ruoat tulevat nimenomaan sieltä huolimatta Berlusconista. Esimerkiksi Commonwealthin ruokakulttuurista minun on vaikeaa hyväksyä mitään muuta kuin erinomainen aamiainen :)
-
Salarymanin salainen ase on haudutuspata (crock pot), ehdoton hankinta kaikille kotikokeille. Tuolla saa aikaiseksi aivan uskomattoman mureita liharuokia.
Eihän kyseessä ole aromipesä (http://www.youtube.com/watch?v=U3CkS47oBj8)?
Ei. Haudutuspata on sähköllä toimiva keittoastia johon voi ohjelmoida eripituisia kypsennysjaksoja halutuissa lämpötiloissa. Itselläni on erätukusta ostettu laite jota suosittelen varauksin. Varaukset koskevat gizmon alkeellista ohjausjärjestelmää, valittavana on kaksi eri kypsennyslämpötilaa ja kaksi-kolme aikaohjelmaa. Sisäpatana tuossa on lasikantinen savipata (Romertopf), eli sen suhteen laite on parasta a-ryhmää. EBay:n ilmoituksissa näkee vähän kehittyneempiä laitteita, jos olisin ostamassa uutta laitetta, tutkisin tarkkaan mitä netistä löytyy.
(http://www.slowcookerrecipes.net.au/images/slow-cooker.jpg)
Hernekeitto, pitkästä haudututusajasta paranevat pataruoat ja periaatteessa kaikki liharuoat - paitsi joulukinkku - syntyvät tuolla vaivattomasti. Erityisesti on mainittava että ns. halvemmista ruhonosista saa pitkään matalalla lämmöllä hauduttamalla suussasulavaa herkkua.
Possun kassler on peruskamaa tuon kanssa: Ensin pistän lihaköntsän kepin nokkaan ja paahdan pinnan helvetin kuumalla (pun intended) nestekaasutoholla ruskeaksi, sitten hieron pintaan päivän mielialan (ja lääkityksen) mukaiset mausteet ja laitan sen keittimeen köllöttelemään juurespedille. Juurespedillä lohkottua perunaa, porkkanaa, sipulia ja ehdottomasti palsternakkaa. Antaa hautua neljä-viisi tuntia ja lihasta voi veistellä suupaloja vaikka puulusikalla.
Olen tehnyt tuolla myös rosvonpaistia, eli lihat ja mausteet tiukkaan folio- ja sanomalehtipakettiin käärittynä pataan ja pata päälle alhaisella lämmöllä yön yli.
Ohrasuurimopuurosta tulee myös vallan erinomaista yön yli haudutettuna.
Ruokablogeista puhuttaessa jo mainitut pastanjauhantaa ja kulinaarimurut ovat niitä joiden puoleen ensimmäisenä käännyn kun on inspis hukassa.
Kunnioittaen teidän,
Salaryman
-
Täydellistä pippurikastiketta olen metsästänyt pitkään. Laitatteko kastikkeeseen pippuria/sinappia/soijakastiketta/mustapekkaa/brandyä tms. joku salainen resepti minkä herraskerholaisille voi nyt paljastaa? :)
Kun pihvit on paistettu ja liekitetty, pannulle kaadetaan reilulla kädellä liekityksessä käytettyä boozea (Itse tykkään jaloviinasta. Myös keittiössä), antaa sen porista kaikki maut itseensä. Sitten lisätään kermaa tai ruokakermaa ja pyöräytetään pippurimyllystä päälle pari kierrosta. Lisätään suola ja tarkistetaan maku & koostumus. Jos on liian lirua, lisätään varovasti maizena-suurusta. Jos on kovin vetisen makuista niin rotevuutta makuun saa lisäämällä pienen lorauksen siirappia. Jos on suolatonta niin suolaa vaan lisää. Jos on liian suolaista niin voi-voi, peli on menetetty. Toivottavasti oli plan b. Siksi: Varovasti sen suolan kanssa!
-
^ Komppaan vahvasti reseptiä ja Jaloviinaa eli Tunturikonjakkia. Suositko yhtä vai kolmea tähteä? Täällä 1.
-
Yhden tähden mies komppaa, tuolla reseptillä tulee hyvät soosit.
Tässä osoitteessa oli tosin vähemmän hifisteltyä: poronkäristystä ja perunamuusia.
-
Lapin konjakki on nimenomaan yhden tähden. Kolmen tähden jaloviina aiheuttaa kulmien kohottelua ja epäilyjä juppiudesta. Yhden tähden jallussa on erinomainen bukée, pukee hyvin ketä hyvänsä. Raikastaa hengityksen ja takaa hövelin käytöksen. Tekee miehistä mukavia ja naisista kauniita. Siis kun itse juo.
-
^ Ai niinku selvänä symppis ja jurrissa jumalainen? Minä luotan intialaisvaikkutteisen kasvisruoan jälkeen ginitoniciin. Onhan siinä edes historiallinen kytkös.
-
Ai niinku selvänä symppis ja jurrissa jumalainen?
Juurikin näin. Omasta mielestä. Muilla voi olla toisenlainen näkemys. En piittaa. Se on heidän ongelmansa.
-
Tykkään kokoata viinin kanssa, joskus laitan sitä ruokaankin.
-
Tykkään kokoata viinin kanssa, joskus laitan sitä ruokaankin.
Kokki mallia Keith Floyd!
(http://www.thedailydust.co.uk/wp-content/uploads/2009/09/Keith_Floyd.jpg)
-
Tykkään kokoata viinin kanssa, joskus laitan sitä ruokaankin.
Juuri näin :)
Viininrippeet tulee aina pidettyä tallessa, sillä ne ovat erinomainen lisä kastikkeisiin. Punaviini menee tomaatti- ja lihaliemipohjaisten kastikkeiden mausteena hyvin talteen, valkoviini puolestaan kalan ja esimerkiksi risottojen kera.
-
Itsekin käytän melko paljon viiniä ruokaa laittaessa. Ihan siellä ruoassakin.
Enemmän tulee marinoitua valkoviinillä (risotot, kala, kana etc.) kuin punaisella, mutta yleensä ruokajuomana nautin punaista.
Tästä tietty kehkeytyy alkoholiongelma, kun on keittiö pullollaan avonaisia pulloja:) Viinihän ei kovin kauaa avattuna säily, ainakaan juomakelpoisena, joten ostinkin juuri tänään kaupasta kokeilun vuoksi erityistä ruoanlaittoviiniä jonka luvataan tarjoavan yhtä hyvät aromit, mutta säilyvän käyttökelpoisena jopa neljä kuukautta. Saas nähdä toimiiko, vai pitääkö jatkaa pikkupullojen hamstraamista ruoanlaittoa varten.
-
Jatka pikkupullojen hamstraamista.
-
Vacuvin on varsin loistava keksintö.
-
Hyvät herrat,
Hyytävän talvipäivän lämmikkeeksi ajattelin jakaa kanssanne hieman matkan varrella mukaan tarttunutta kulinaristista kokemusta eräästä, talviseen ruokapöytään loistavasti sopivasta ruokalajiperheestä joka on:
Seljankat
Suomessa elää virheellinen käsitys siitä että seljankka (= kylän keitto) tarkoittaisi vain ja ainoastaan kalakeittoa. Kuitenkin seljankan voi tehdä miltei mistä hyvänsä käsillä olevasta raaka-aineesta kunhan mukana on suolakurkkua ja suolakurkun lientä josta seljankka saa tyypillisen voimakashappoisen makunsa. On olemassa ortodoksisia sieni- kala- liha- yms. seljankkaohjeita mutta niistä puhuminen käynnistää yleensä päättymättömän, katkeran ja verisen oppikuntariidan. Paras ottaa seljankkoihin venäläisen lavea ja avarakatseinen asenne ja ymmärtää että seljankkoiden reseptien variaatiot on rannaton ja kirjava kuin syksyinen aro. Seljankkaa keittäessä ei voi mennä pieleen kunhan käytössä on riittävästi venäläistä suolakurkkua ja sen lientä.
Oma ehdoton suosikkini on lihaseljankka. Ja se syntyy näin:
Otetaan pari porkkanaa, paloitellaan pieniksi ja pannaan pataan.
Otetaan sipuli tai pari, pilkotaan ja pannaan pataan.
Otetaan puoli (pikku)purkillista suolakurkkuja, plkotaan pieniksi kuutioiksi ja pannaan pataan.
Kaadetaan perään liemi siitä tölkistä. Loput kurkut säästetään alkupaloiksi.
Otetaan tölkki tomaattimurskaa, kipataan sekin (yllätys-yllätys) pataan.
Silputaan sekaan selleriä, purjoa, tuoretta persiljaa, lipstikkaa oman taiteellisen näkemyksen mukaan. Määrä on oikea kun siltä tuntuu.
Lisätään vielä kourallinen oliiveja ja pari lusikallista kapriksen marjoja.
Otetaan yksi vakuumipaketti (taitaa olla noin 400 g) paistisuikaleita, ruskistetaan ne voi-öljyseoksessa ja kipataan pataan.
Kaadetaan päälle vielä tuokkosellinen (semmoinen neliömäinen purkki) hapankaalia.
Jos kaapissa satuu olemaan suolasieniä niin nekin voi nakata joukkoon.
Sekaan vielä pari lihaliemikuutiota tai reilu loraus härkäfondia. Lisätään vettä sen verran että ainekset peittyvät. Antaa porista hljaisella tulella ainakin kaksi tuntia. Maku vaan paranee ajan myötä.
Muistit tietysti laittaa kossun pakkaseen?
Kun pata porisee niin ota käsittelyyn ne jäljellä olevat suolakurkut. Leikkaa ne pitkittäin kapeiksi lohkoiksi. Nautiskele ruisleivän, hunajan ja smetanan kera. Oluen seurana ei hassumpaa. Älä kuitenkaan syö kaikkea smetanaa, sitä tarvitaan vielä.
Kun seljankka on tekeytynyt tarpeeksi, ts. keitiön täyttävä herkullinen tuoksi saa itsehillintäsi pettämään, tarkista että suola on sopiva. Happamuutta saa lisää sitruunanmehulla, jos sitä kaipaa.
Kauho soppaa reilusti lautaselle. Kippaa keskelle aimo nokare smetanaa. Ripottele päälle tuoreyrttihakkelusta (=silputtua persiljaa, ruohosipulia ym. tunnelmaan sopivaa). Lautasen viereen lämmitettyä ruisleipää. Olut tai perinteinen kalja sopii juomaksi. Laita taustalle soimaan kaihoisaa slaavilaistyyppistä musiikkia. Esim Georg Ots sopii hyvin. Maistele. Maistele lisää. Nappaa muutama pikku näkäräinen pakastinkuivaa kossua. Liikutu kyyneliin. Ala harrastamaan sing along -toimintaa Georg Otsin päälle.
Kunnioittaen Teidän,
Salaryman
-
^ Varasin onneksi juuri pöydän Saslikista.
-
Oma ehdoton suosikkini on lihaseljankka. Ja se syntyy näin:
....
Otetaan yksi vakuumipaketti (taitaa olla noin 400 g) paistisuikaleita, ruskistetaan ne voi-öljyseoksessa ja kipataan pataan.
Pitänee kokeilla seljankaa.
Yhden muutoksen kuitenkin tekisin: Suikaleita kannattaa yleensä vältellä. Hyvän paistin paloittelu tapahtuu hetkessä ja yleensä paketin valinnalla ja pienellä putsauksella saa priimakamaa.
-
Pitänee kokeilla seljankaa.
Yhden muutoksen kuitenkin tekisin: Suikaleita kannattaa yleensä vältellä. Hyvän paistin paloittelu tapahtuu hetkessä ja yleensä paketin valinnalla ja pienellä putsauksella saa priimakamaa.
Juuri näin. Toisaalta, seljankat ovat venäläisten versio pyttipannusta, pizzasta yms. ruokalajista johon voi käyttää mitä sattuu löytymään kaapista. Huvittuneena olen todennut kaikista ruokakulttureista löytyvän ainakin yhden ruokalajin joka rakentuu tähteiden ja jämäpalojen varaan. Eli seljankka on syntyperältään robustia maalaisruokaa johon on käytetty mitä käsillä on sattunut olemaan. Pitkä haudutusaika etikkahapon kanssa takaa että kalvoisemmista, rustoisemmista ja jänteisemmistäkin ruhon osista tulee mureaa.
Mikään ei estä hifistelemästä mureimpien paistien, vastapoimittujen luomutomaattien yms. kanssa ja lopputulos on varmasti ensiluokkainen. Mutta, kuten sanoin, tämä ruokalaji ei ole nökön nuuka raaka-aineistaan.
Vielä varoituksen sana: Jos tähän makuun ihastuu niin tähän jää koukkuun. Olen tarjonnut lihaseljankkaa monille vieraille ja yleensä vieras pyytää kolmannen santsilautasen jälkeen reseptiä kotiinviemiseksi.
Salaryman
-
Toisaalta, seljankat ovat venäläisten versio pyttipannusta, pizzasta yms. ruokalajista johon voi käyttää mitä sattuu löytymään kaapista. Huvittuneena olen todennut kaikista ruokakulttureista löytyvän ainakin yhden ruokalajin joka rakentuu tähteiden ja jämäpalojen varaan. Eli seljankka on syntyperältään robustia maalaisruokaa johon on käytetty mitä käsillä on sattunut olemaan. Pitkä haudutusaika etikkahapon kanssa takaa että kalvoisemmista, rustoisemmista ja jänteisemmistäkin ruhon osista tulee mureaa.
Mielestäni paistin jämistä saa erinomaisen lihakeiton. Liha on mureaa ja, jos paisti on ollut suuremmalle joukolle kuin keitto, lientäkään ei tarvitse kovin paljon laimentaa. Valmistusaika jää lyhyeksi, jos keitettyjä perunoita on sattunut jäämään yli.
-
Jos olette keittiönatseja (niinkuin minä)...painelkaa Utubeen ja etsikää "posh nosh".
Enpä ole itselleni naureskellut noin paljoa vähään aikaan. Ensimmäinen episodi osui erityisen tehokkaasti maaliinsa.
-
^ Hahaa!! Britit taitavat piilokettuilun jalon taiteen täydellisesti :D
Oma suosikkini, sinätuubin ruokaosioissa, on ollut Epic Meal Time.
http://www.youtube.com/watch?v=7Xc5wIpUenQ
-
Ja tottakai hyvä viini kruunaa hyvän ruoan. Viimeaikoina tosin ovat pullot saaneet olla kaapissa rauhassa, kun ei ole kehdannut kaivaa esille ja avata. Normaalikokoinen pullo kun on yhdelle ihmiselle turhan iso, jos pari lasillista riittää. Onhan noita puolikkaitakin olemassa, mutta valikoimat niissä melko heikot.
Totta, pienten pullojen valikoima (http://www.postikulta.com/jalometallin-osto) on yleensä aika heikko. Mutta säilyyhän viini avattuna pari päivää isossakin pullossa, varsinkin jos sen ilmaa. Toisaalta parhaaltahan viini maistuu hyvässä seurassa... http://www.viinilehti.fi/kotona/tarvikkeet/sulkijat.htm
-
Tiistai- iltapäivän ratoksi kollasin pakkasen ja jääkaapin varastot ja päädyin mysteeripitsaan. Voin suositella lämpimästi kanttarelleja, etikkakurkkuja ja Mustapekka-juustua normi jauhelihapitsan lisätäytteiksi :P Ja tulipahan todettua, että herkkupeppu maalaiskissakin mieltyi kovasti mustapekkaan, katkarapujensa lisukkeeksi. Oppia ikä kaikki... (ikävä oppia kaikki).
-
Aika jännän kuuloinen täyteyhdistelmä. Kotipizzalla kun on niitä hauskoja pitsannimiä (Berlusconi, Jytky), niin miten nimeäisit tuon omasi? : )
-
Jaa-a... erittäin hyvä kysymys! Toki taas mietin hetken, minkä pitsamestarin maailma onkaan minussa menettänyt, mutta niin pitkälle en vielä päässyt, että olisin alkanut nimetä ko. herkkua. Yleisnimitys kaikille pitsoilleni on tuo "mysteeripitsa", mutta se ei liene kovin kaupallinen nimi... :/ Ehdotuksia??
-
Muistan joskus lukeneeni suomalaisesta ravintolasta, jossa pystyi tilaamaan Random pizzan, ja täytteet oli kaikkea randomia suklaakastikkeesta kalanruotoihin.
-
Aika jännän kuuloinen täyteyhdistelmä. Kotipizzalla kun on niitä hauskoja pitsannimiä (Berlusconi, Jytky), niin miten nimeäisit tuon omasi? : )
Sprezzatura!
-
Aika jännän kuuloinen täyteyhdistelmä. Kotipizzalla kun on niitä hauskoja pitsannimiä (Berlusconi, Jytky), niin miten nimeäisit tuon omasi? : )
Sprezzatura!
Uuuuhh!... Mainio nimitys, mutta kovin haastava lausua, jos on sattunut naukkailemaan kuperkeikkajuomaa kyökin puolella :D
-
Aika jännän kuuloinen täyteyhdistelmä. Kotipizzalla kun on niitä hauskoja pitsannimiä (Berlusconi, Jytky), niin miten nimeäisit tuon omasi? : )
Sprezzatura!
Uuuuhh!... Mainio nimitys, mutta kovin haastava lausua, jos on sattunut naukkailemaan kuperkeikkajuomaa kyökin puolella :D
Täh? Tuohan on se ääni, joka huudetaan suureen valkoiseen puhelimeen silloin, kun viisasten lientä on mennyt kohtuuttomasti.
SPRREEEEZZZZAAAATUUUUUURRRAaAaaa...aa....aa...
-
Aika jännän kuuloinen täyteyhdistelmä. Kotipizzalla kun on niitä hauskoja pitsannimiä (Berlusconi, Jytky), niin miten nimeäisit tuon omasi? : )
Sprezzatura!
Tuo on semmoinen prosciutto-luksus-pitsa, jonka keskelle on 'unohdettu' yksi h**ykarva.
-
Ja jos nyt sen verran asiallisemman viestin tuuttaisi, että listaisin omat kolme suosikkipizzaani. Kaksi kolmesta on ns. valkoisia pizzoja, eli tomaattikastike loistaa poissaolollaan.
1: Tomaattimurska (veitsellä luumutomaateista tehty), mozzarellajuusto, tuore basilika.
2: Rosmariini- tai tilliöljy (anna rosmariinille vähän heviä veitsellä, dumppaa oliiviöljyyn, sekoita) siveltynä pohjalle, päärynä (siivuina), gorgonzolajuusto (rentoina murusina), sitruunavedessä liotetut pinjansiemenet. Luettuna outo. Kokeilkaa silti. Päärynän voi myös korvata kurpitsakuutioilla, jolloin myös niiden päälle kannattaa valella mausteöljyä & lisätä loppuun rouhaisu mustapippuria. Päärynäversiosta on kahdelta kulinaarisesti pamahtaneelta ihmiseltä tullut "parasta koskaan syömääni pizzaa/ruokaa" -kommentit. Klassinen napolilaissetti.
3: Pesto (minulle pähkinätön), feta, jokunen tuore herkkusienisiivu, parmankinkku. Paiston jälkeen päälle oliiviöljyllä ja mustapippurilla kevyesti maustettua sinappikaalia (rucola).
edit: unohdus korjattu
-
Alkaakin tulla nälkä noista Jussin resepteistä tässä lounasta odotellessa.
Yksi parhaista pitsoista oli varmasti New Yorkissa Yhdysvaltain ensimmäisenä tunnetussa Lombardi's Pizza:ssa. Raaka-aineiden tuoreus, kuoren rapeus ja kaikki muukin erittäin kohdallaan:
(https://lh4.googleusercontent.com/-HZAewzKC7pg/TjpNT3Wu2YI/AAAAAAAABec/eNvRsYkmHbw/s640/IMG_3300.jpg)
http://www.firstpizza.com/
-
^ Oliko pakko, lounasaikaan on vielä tovi.. :D
-
juuri sopivan kokoinen pizza
-
Itse olen sitä ihmisryhmää, joka tuskin koskaan tulee ITSE tekemään pitsaa, jossa ei ole yhtään lihaa mukana. Lihanhimo kun on välillä niin voimakas, että muutamaan otteeseen olen syönyt naudan sisäfilepihviä raakana, odotellessani paistinpannun kuumenemista. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kyllähän nuo Jussin pitsat aika herkullisilta kuullostavat ja varmasti maistuvatkin. Onneksi ystäväpiirissäni on yksi reipas kasvissyöjä, joka on myös innokas kokeilijakokkaaja... pitänee pistää hänelle vinkkiä etiäpäin ja kutsua itseni vieraaksi pitsaporsasteluun ;)
-
Täytyy todeta, että ajoittaista parmankinkkua ja joitakin makkaralaatuja mukaan laskematta minun on hyvin vaikea kuvitella lihasisältöistä pizzaa, joka vielä maistuisikin hyvältä. Valkoisella puolella voisi riistameiningillä toki onnistuakin, jos tykittää tarpeeksi stydillä yrttiöljyllä vauhtia.
Näin jälkikäteen ajateltuna lihapizzojen eräs ongelma on myös se, että täytettä tulee helposti liikaa. Pizzassa minulle tärkeintä on taikina (joskus riittää ihan oliiviöljy, rouhaisu mustapippuria ja ääntä kohti) ja se, että pizza ei vahingossakaan ole liian runsas. Makujen tasapainotus on myös sangen iso juttu.
edit: Selvennystä
-
Kana ja tonnikalakin maistuu pizzoissa itselleni. Vakio onkin yleensä kanapizza missä mukana ainakin ananasta :)
-
Täytyy todeta, että ajoittaista parmankinkkua ja joitakin makkaralaatuja mukaan laskematta minun on hyvin vaikea kuvitella lihasisältöistä pizzaa, joka vielä maistuisikin hyvältä. Valkoisella puolella voisi riistameiningillä toki onnistuakin, jos tykittää tarpeeksi stydillä yrttiöljyllä vauhtia.
Melko tylyä! No tosin tunnen useankin herran, jotka ovat hyvinkin ronkeleita ruokiensa suhteen. Mokomat eivät edes suostu maistamaan tiettyjä ruoka- aineksia, vaikkei ole kyse edes allergiasta tai uskonnollisesta asiasta ;( Onneksi ystäväpiirini naispuoliset kasvissyöjätkin ovat niin avarakatseisia ja vieraskoreita, että mitään ruokaa ei katsota ylen ja kaikkea suostutaan maistamaan. Onhan se hienoa, että ihmisillä on periaatteita, mutta nirppanokkaisuus ei vain ole hyväksyttävä syy olla syömättä tarjottua ruokaa.
Mutta kolmaaaaaalta... lienen itse nirppanokka, kun en millään haluaisi pistää minkään sortin riistaa pitsan täytteeksi! Pitsa on usein mielestäni kaappien kätköjen paistoalusta, vähän niinkuin pyttipannu :D Riistalihasta pitää nautiskella ihan muilla tavoin :P'
-
Jos saa itse valita täytteet meikän pizza on tonnikala, katkarapu, jauheliha, kebabliha
-
Täytteitä ei minusta voi oikein edes olla liikaa...
Piiraista saa ihan hyviä...
-
2: Rosmariini- tai tilliöljy (anna rosmariinille vähän heviä veitsellä, dumppaa oliiviöljyyn, sekoita) siveltynä pohjalle, päärynä (siivuina), gorgonzolajuusto (rentoina murusina), sitruunavedessä liotetut pinjansiemenet. Luettuna outo. Kokeilkaa silti. Päärynän voi myös korvata kurpitsakuutioilla, jolloin myös niiden päälle kannattaa valella mausteöljyä & lisätä loppuun rouhaisu mustapippuria. Päärynäversiosta on kahdelta kulinaarisesti pamahtaneelta ihmiseltä tullut "parasta koskaan syömääni pizzaa/ruokaa" -kommentit. Klassinen napolilaissetti.
millaisia ovat rennot murut. Toimiiko setti savolaisen lupsakoillla murusilla?
-
Tätä pitänee kokeilla sitten kun saan aikaiseksi hankkia pizzakiven. Onko kellään kyseisestä vehkeestä kokemuksia? Luulisin ainakin että ilman sitä on vaikea saada rapea pohja normiuunissa.
[/quote]
Mä paistan pitsan uunissa pelkällä ritilällä. Tämä vähän jeesaa asiaan. Kaveri sitten taasen Laittaa sen kuumalle paksuhkolle pellille ennen uuniin laitettaessa. Ei toimi mun mielestä ihan yhtä hyvin kuin tuo ritilä. Ritilällä voi toki käyttää leivinpaperia. Ja lämpötila pitää olla se ainakin 250 *C. (tarkkana paperin kanssa)
-
^ Itse suosin pitsapohjaa, joka EI ole rapea, vaan herkullisen muhea :P Ehkä en siis ole koskaan päässyt maistamaan rapeaa pohjaa. Viikonvaihteessa oli kummi- ipanat yökylässä ja pidettiin taas pitsailtamat... Tällä kertaa tosin POHJA oli kokeellinen, kun totesin normijauhojen olevan finaalissa. No Ohra-, ruis-, täysjyvävehnäjauhoistakin tuli näköjään niin hyvä pitsapohja, että kummityttö halusi syödä loppuviimeksi pelkkää pitsapohjaa :D
-
Suosikkipizzani täytteet:
1. Anjovis / valkosipuli / oliiviöljy / oregano/ Mozzarella
- anjovis ei ole sitten mitään suomalaista kilohailianjovista vaan ihan ehtaa herkullista ja suussasulavaa italialaista sardellia
- valkosipulin puristan hyvälaatuiseen oliiviöljyyn ja ripottelen ennen paistamista juustoraasteen päälle
2. Kinkku / kirsikkatomaatti / parmesaanilastuja / rucola / oliiviöljy / mozzarella
Taikinaan tuorehiivaa, durumjauhoja ja tavallisia vehnäjauhoja.
-
^ Mikäs se sitten on, kun pohja on kuitenkin ohuen ohut, käsin venytetty, ilmassa pyöritelty ja muotoiltu, mutta kuitenkin päällys täytteitä pullollaan?? Vaskiolainen pitzsa?? Hmmm... Sprezzatura- pitzsa!! Suits me Sirs :D
-
Tässä pizza-jutustelussa on vähän häirinnyt pieni asia. Toiset tarkoittavat pizza-sanalla paksupohjaista (kaulimella tehty, pannussa paistettu) ananas-tonnikala-aurajuusto-jotainlihaa-vielävähänlihaa -tyyppistä ruokaa, joka on Suomessa hyvin suosittua, ja toiset taas viittaavat sillä italialaistyyliseen ruokaan, jossa on ohut rapea pohja (taikinapallosta käsin venytetty) ja hillitysti täytteitä (ei ananasta!).
Pohjan paksuus ei oikein differoi kotimaista pitsaa pizzasta. Esim. roomalainen take away -pizza on aika paksua. Tässä napolilainen versio, joka on paksuudeltaan sellaista ohutta pitsaa vastaava:
(http://thumbs.dreamstime.com/thumb_68/115161590724I4Md.jpg)
Väittäisin myös, että suomessa pitsaa ei kotioloissa juuri koskaan tehdä pannulla. Lisäksi kaulimella tehty pitsa voi olla hyvinkin ohutta, reilusti napolilaista ohuempaa.
Itse kelpuuttaisin pizzaksi kaikki rapeahkot ja ohuetkot, joissa on maltillisesti täytteitä. Suomessa suurimmat puutteet eivät liity rakenteeseen tai tekotapaan, vaan pohjan, kastikkeen, juuston ja täytteiden laatuun.
-
^Totta, Italiassa tehdään myös paksumpipohjaisia, sisilialainen pizzakin taitaa olla pannupizzan tapainen. Ohut on kuitenkin siellä yleisempää.
Ohut on varmasti yleistä pohjoisen pizzerioissa, mutta edustaako tuo sitten 'oikeaa' italiaa? Taannoisella 3vko italian matkallani parasta pizzaa oli roomalainen take away, eli pizza al taglio:
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/43/Pizza_al_taglio.jpg/220px-Pizza_al_taglio.jpg)
Tuo oli niin hyvää, että painomääräisesti kulutimme tuota enemmän kuin ohutpohjaista. Uskoisin, että myös syntyperäiset italialaiset syövät tätä enemmän kuin pizzerian pizzaa.
-
Näitä takeaway-pitsoja tuli myös Roomassa kokeiltua. Varsin toimiva idea, toivoisin pikaruokakulttuurin keskelle Suomeenkin tämän tyyppistä asetelmaa, hirvittää suomalaisessa pussamössökulttuurissa kaikenmaailman munkkien+pullien+kakkujen ym. kanssa ääretön mässäily, mieluummin vaikka joka päivä pitsa-slice naamaan, kuin sokerinen hillomunkki.
-
^ Eniten noissa take away pizzoissa hämmästytti niiden korkea maku ja laatu. Sama päti siellä moneen muuhunkin 'vähempiarvoiseen' ruokaan. Itse saan todella paljon kiksejä siitä, että ihan perusruoka tehdään kunnolla ilman että makuja täytyy lähteä hakemaan iltaisin fine dining -paikoista.
-
Tätä pitänee kokeilla sitten kun saan aikaiseksi hankkia pizzakiven. Onko kellään kyseisestä vehkeestä kokemuksia? Luulisin ainakin että ilman sitä on vaikea saada rapea pohja normiuunissa.
Voin lämpimästi suositella pizzakiven hankkimista! Pizzan lisäksi kotikutoiset leivät saavat aivan erilaisen rakenteen! Oma pizzareseptini, kivellä tai ilman;
http://ruokaa-ja-muutakin.blogspot.com/2011/05/pizza-tai-pitsa-tai-pide-kuten-nurkilla.html
-
Mitä minä matkasin Calabriassa italialaisten ystävieni kanssa niin siellä pizzat olivat ohuita ja täytteitä ei ollut ihan jumalatonta määrää. Niitä kyllä oli että ihan minimalistisesta pizzasta ei voi puhua. Olivat ystäväni sitä mieltä että Roomassa ei kannata pizzaa syödä kun se ei ole sitä "oikeaa" tavaraa. Söin sielläkin tosin yhden tai kaksi. Hieman paksumpi se oli kuin nuo Calabrian taivaalliset verrokit. Varsinkin yhdessä Cosenzassa paikallisessa pienessä kellaribaarissa syöty. Sellainen mesta että sinne ei todellakaan olisi löytänyt ilman noita ystäviä.
-
Roomalaiset pitsat eivät olleet kovin kummoisia, pidin kuitenkin täytteiden maukkuudesta, esim. juusto maistui ihan erilaiselle kuin suomalaisten pitsojen "vähän-sinne-päin" -juusto. Kovin suolaisia juustoja käyttävät vissiinkin.
-
Mikä on "suomalainen pitsa"?
Saarioisten roiskeläppä? Tohtori Yökkerin pakastepitsa? Grandiosa-lätty? Karvakäsipitsa? Italialaisen ravintolan pitsa? Kotona leivottu uunipeltiläystäke?
-
Mikä on "suomalainen pitsa"?
Saarioisten roiskeläppä? Tohtori Yökkerin pakastepitsa? Grandiosa-lätty? Karvakäsipitsa? Italialaisen ravintolan pitsa? Kotona leivottu uunipeltiläystäke?
Grandiosaa voidaan ihan hyvin perustein sanoa norjalaiseksi pitsaksi (johtuen maan erikoisesta pizzeriaharvuudesta). Karvakäsipitsa taas on nimitys itsessään, kuvaa tuotetta. Suomalainen pitsa on 80- ja 90-luvuilla kotimaisten pizzerioitsijoiden pikkuhiljaa kehittämä tuote, jossa on kohtalaisen ohut pohja (hatunnosto siitä), tomaattikastiketta, juustoa ja reilu määrä täytettä. Puhdasverisimpiä tuotteen edustajia saa mm. Rosso-ketjun syöttölöistä.
-
Mikä on "suomalainen pitsa"?
Yleisesti siis Suomessa myytävä ravintolaruoka, eli ns. tuorepitsa. Eroa ei juurikaan ole onko suomalaistaustainen vai ulkomaalais/maahanmuuttajataustainen vetäjä (paitsi hinnassa heh-heh). Olen kyllä tykästynyt kovasti Kotipizzan juustoon, vaikka sekin kaipaisi makua ja tekstuuria enemmän..
Lisäys: Roomassa eräässä ravintolassa tarjoilija kysyi ihmetellen, kun pyysin pitsaani salamin ja tonnikalan, että "WHY?!", siellä oli aika yleisiä nämä yhden "täytteen" pitsat, joissa "täytteet" olivat aikalailla sivuroolissa. Loppujen lopuksi ko. pitsaan sain tonnikalaa toiselle puolelle, toiselle puolelle kaksi isoa, HYVIN ohutta salamiviipaletta, joka ei muistuttanut maultaan yhtään paikallista salamia (joita yleensä näkee pienenä kuutiosilppuna tai makkaranviipale-tyylisenä).
-
Mikä on "suomalainen pitsa"?
Suomalainen pitsa on 80- ja 90-luvuilla kotimaisten pizzerioitsijoiden pikkuhiljaa kehittämä tuote, jossa on kohtalaisen ohut pohja (hatunnosto siitä), tomaattikastiketta, juustoa ja reilu määrä täytettä.
Tarkennan hieman: reilu määrä heikkolaatuista ja täysin arvalla heitettyä täytettä. Heikkolaatuisuus ulottuu ihan mikrobiologiaan asti.
Jos tomaattikastikkeen saisi kuntoon ja täytteet laadukkaammiksi, niin suomalainen pitsa olisi varsin erinomaista. Pohjahan on kunnossa ja juustokin kelpaa. Liian runsaat täytteet eivät olisi ongelma, koska luultavasti ravintola suostuisi pyyntöön täytteiden puolittamisesta ilman lisämaksua. Mutta kun päälle tarjotaan eltaantunutta rehukinkkua, niin jätän väliin puolittamisen.
-
Mikä on "suomalainen pitsa"?
Suomalainen pitsa on 80- ja 90-luvuilla kotimaisten pizzerioitsijoiden pikkuhiljaa kehittämä tuote, jossa on kohtalaisen ohut pohja (hatunnosto siitä), tomaattikastiketta, juustoa ja reilu määrä täytettä.
Tarkennan hieman: reilu määrä heikkolaatuista ja täysin arvalla heitettyä täytettä. Heikkolaatuisuus ulottuu ihan mikrobiologiaan asti.
Jos tomaattikastikkeen saisi kuntoon ja täytteet laadukkaammiksi, niin suomalainen pitsa olisi varsin erinomaista. Pohjahan on kunnossa ja juustokin kelpaa. Liian runsaat täytteet eivät olisi ongelma, koska luultavasti ravintola suostuisi pyyntöön täytteiden puolittamisesta ilman lisämaksua. Mutta kun päälle tarjotaan eltaantunutta rehukinkkua, niin jätän väliin puolittamisen.
Joensuun pizza pojilta saa standardi nimisen pitsan jossa on täyte määrä puolitettu ja se on huomioitu hinnoittelussa myyden se halvempaan hintaan. Taisi olla kahden tai kolmen vapaavalintaisen täytteen pitsa.
-
Tarkennan hieman: reilu määrä heikkolaatuista ja täysin arvalla heitettyä täytettä. Heikkolaatuisuus ulottuu ihan mikrobiologiaan asti.
Tässäpä suurin ongelma minkä takia ähly-pitsoissakin on hirveästi eroja. Yllättäen monesti, tosin ei aina, ne hieman kalliimmat paikat tarjoavat parempia pitsojakin. Ei siinä tarvitse olla kuin yksi äärettömän huonolaatuinen täyte, ja koko pitsa on pilalla. Suuria eroja olen huomannut bolognese-pitsoissa, joissa monessa bolognese-kastike on epämääräistä jauhelihaa, oudossa tomaattikastikelillussa. Testaan usein uuden pitserian bolognesella ensimmäisellä kerralla, ja jos siinä onnistuu, kokeilen myös muitakin täytteitä. No, harvapa pitseria näitä kastikkeita itse tekee, ja usein on tullut samantyyppisiä ratkaisuja vastaan eli variaatiot jäävät aika vähäisiksi johtuen eri tukkureiden tuotteista.
Käytän pari kertaa kuukaudessa pizzaonline.fi sivustoa tilauksiin ja onneksi siellä voi arvostella ravintolan, jolloin kommenttien ym. perusteella saa hyvin osviittaa millaista pöperöä on tarjolla.
-
Tarkennan hieman: reilu määrä heikkolaatuista ja täysin arvalla heitettyä täytettä. Heikkolaatuisuus ulottuu ihan mikrobiologiaan asti.
Tässäpä suurin ongelma minkä takia ähly-pitsoissakin on hirveästi eroja. Yllättäen monesti, tosin ei aina, ne hieman kalliimmat paikat tarjoavat parempia pitsojakin.
Suomessa on ollut havaittavissa lievää havahtumista siihen, että on olemassa asiakkaita, jotka ovat valmiita maksamaan laadusta. Itse syön käytännössä vain yli kympin pizzoja, sillä pizzan hinnallahan ei ole juurikaan väliä. Kulutusta kun säätelee ihan muut asiat kuin pizzan hinta. Energiasisältöön nähden yli kympin pizzakin on edelleen edullinen.
-
Kokkaus sujuu, jälkien siivoaminen on meikällä lähinnä se, mikä tökkii ja pahasti.
Kokkaukseni tosin muistuttaakin lähinnä Regular Ordinary Swedish Meal Timea.
-
Itselläni on ilmeisesti käynyt huono tuuri tai sitten Rooman katukeittiöt ovat kohentuneet muutaman viime vuoden aikana, harvoin olen nimittäin kokenut kammottavampia ruokaelämyksiä kuin pari take-away -levypizzaa ko. kaupungissa.
-
Itselläni on ilmeisesti käynyt huono tuuri tai sitten Rooman katukeittiöt ovat kohentuneet muutaman viime vuoden aikana, harvoin olen nimittäin kokenut kammottavampia ruokaelämyksiä kuin pari take-away -levypizzaa ko. kaupungissa.
Suurin osa noista take away -paikoista ei tosiaan houkutellut. Meille sattui kuitenkin majapaikan viereen vatikaanin seudulla kiva mesta, jossa kuhisi paikallisia. Pizzapalan mukaan nappaaminen turistikadulta on jo ajatuksenakin tuhoon tuomittu, oltiin missä tahansa.
-
Minulle tulee tuosta Ordinary Swedish Mealista linkkiä katsomatta välittömästi mieleen Muppet Shown ruotsalainen kokki.
-
Kokkaus sujuu, jälkien siivoaminen on meikällä lähinnä se, mikä tökkii ja pahasti.
Kokkaukseni tosin muistuttaakin lähinnä Regular Ordinary Swedish Meal Timea.
Kyllä Epic Meal Time on vaan niin paljon parempi!!! Jotensakin ruåtsinkieli ei herätä ruokahalua... :P
-
Loppuviikosta olen syönyt enimmäkseen kana- aurajuusto- korvasieni- pitsaa... nammm!! :P
Mutta tänään on taas aika hevosen sisäfilepihvin. Joskin kauhistuin hieman lihakaupassa, kun loppusumma oli 4898,35€... Onneksi, pienellä tinkauksella, sain summan laskemaan alle 40€uron ;)
-
Foorumin ruoanlaittajat, ehdottakaa minulle laadukasta kokkiveistä (tai ainakin merkkiä), josta olisi keittiön yleisveitseksi. Mielellään sellainen, joka kestäisi aikaa, työtunteja ja teroittamista. Useampi eri vaihtoehto eri hintaluokista olisi plussaa.
-
MAC
edit: http://www.macknife.com/kitchen/index.php
-
Fiskarsin Takumi-sarja on poistumassa ja sitä on saanut erittäin halvalla. Carlsonilta voinee vielä löytyä (http://www.carlson.fi/sitepaper_root/pages/16_8.swf (http://www.carlson.fi/sitepaper_root/pages/16_8.swf)). Ilmeisesti Fuzion-sarja on seuraaja. Nuo ovat perushyviä veitsiä, joihin tutustumalla voi miettiä paljonko enemmän haluaa panostaa
-
Lisä-ääni MAC:ille. Aivan loistava - myös hinta/laatusuhteeltaan.
-
MAC tai Global, molemmat japanilaista laatutyötä. Vähän riippuu tykkääkö pyöreämmästä metallikahvasta tai kulmikkaammasta puukahvasta. Terä kestää isältä pojalle hyvällä huollolla molemmissa.
-
MAC taitaa olla itselläkin hankintalistalla. Nykyinen Sabatier tuntuu vähän köykäiseltä.
-
Zwilling. Hyvä laatu, kestää teroittamista ja käyttöä. Itselläni ollut zwillingin setti käytössä kuusi vuotta, ja veitset on vieläkin kuin uudet. Helppo teroittaa itse. tuossa on yksi setti --> http://www.kokkipuoti.fi/products/07-veitsi-ja-tukkisetit/zwilling-twin-profection-6-os-veitsisetti (http://www.kokkipuoti.fi/products/07-veitsi-ja-tukkisetit/zwilling-twin-profection-6-os-veitsisetti)
-
Toivottavasti Mr. Partasuti lukee tämän, kaikella kunnioituksella kirjoittelen, sillä hänen blogistaan löysin jotenkin hauskalla tavalla kaiken muun kauniiden vaatteiden ja elokuvien puvustuksien syväanalyysien keskellä kovin.. yksinkertaisia ruokareseptejä. Ts. Ermenegildo Zegna ja opiskelijaruoka nakeista ei jotenkin sovi samaan konseptiin, esim. http://partasuti.fi/2012/nakit-sinappikiekuralla
Vinkki: Asiahan olisi eri jos nakit olisi liekitetty konjakissa ja pasta olisi itsetehtyä!
-
Minulla on useampaa eri merkkiä käytössä, mutta kaikkein eniten olen käyttänyt esim. Chez Mariuksesta saatavaa Kaneyoshin (http://kauppa.chezmarius.fi/naytatuote.php?lTuoteTunniste=379) veistä. Sillä ei pidä huitoa luisia lihanpaloja, eikä sillä voi hakata halkoja kuten esimerkiksi Zwillingin veitsillä, mutta kaiken muun se hoitaa ylivoimaisen hyvin. Toisaalta kuka kuvittelisikaan voivansa hoitaa yhdellä veitsellä kaikki toimet.
-
Kiitos vinkeistä! Täytyypä joskus Helsingissä ollessa käydä Chez Mariuksessa kokeilemassa eri veitsivaihtoehtoja, koska he myyvät ainakin MACia, Globalia ja Kaneyoshia näistä ehdotetuista merkeistä.
Daniuksen linkkaaman Zwillingin teline on upea!
Otetaanpa vielä toinen kysymys:
Mitä olette mieltä valurautapannusta ns. yleispaistinpannuna? Harkitsen nimittäin uuden pannun ostamista, koska nykyiset pannut ovat jo vähän kärsineitä. Jotenkin erilaiset pinnotteet ja muu "hifi" vähän inhottaa, mutta valurauta sen sijaan olisi sopivan yksinkertainen vaihtoehto. Valurautapannu kestäisi oikein huollettuna melkein saman ajan kuin minäkin.
Olen iskenyt silmäni erityisesti Hackman Brasserie -sarjan valurautapannuun.
(http://www.iittalahomeshopping.com/WebRoot/Iittala/Shops/iittala/4C03/761C/79E2/BB68/CE1D/0A28/0F08/9D5F/J377270_Brasserie_paistinpannu_27_cm.jpg)
-
Valurautaiselle ääni. Perusmallina ja parilapinnalla.
-
Valurautapannu on hyvä, mutta olen joutunut nöyrtymään myös tavalliseen teflonpannuun.
Kunnon valurautapannu on näet niin painava, ettei hentoinen nainen jaksa sellaista nostaa eikä siten kykene valmistamaan minulle ruokaa. Saattaa olla myös, että pannun massaa yritetään käyttää vain tekosyynä.
-
Valurautaa haluaisin periaatteestakin kokeilla, ainakin isompien lihasatsien suhteen teflon-pannu ehtii jäähtymään hetkessä kun lihat tunkee pannulle. Miltähän valmistajalta löytyisi kunnon järeä pannu? Löytyiskö Vapaavalinta-tyyppisestä kaupasta vai pitääkö jotain erikoisliikkeitä tutkia ensin?
-
Ruotsalaiset Skeppshultit on ainakin toimivia.
-
Voisiko valurautaisen vaihtoehtona olla hiiliteräspannu? DeBuyerin pannut ovat paitsi edullisia mutta myös laadukkaita.
-
Oletteko kokeilleet näitä uusia keraamisia pannuja laisinkaan? Kestävämpiä/parempia kuin teflonit? Teflon-pintakin kuluu yllättävän nopeasti. Teflonin terveysasioistakin on jonkun verran ollut kirjoittelua niin kiinnostaa aihe kuitenkin enemmän nyt, kun pari pannukokoa pitäisi uusia. Viimeksi ostin halpispannun Ikeasta kun tietää näiden kestoiän, tosin Ikea-laatu yllätti (ainakin toistaiseksi) ihan positiivisesti hintaansa nähden. Ostos-TV:ssäkin pyörii joku jenkkien versio keraamisesta pannusta.
Hackmannit on ollut aivan roskaa, Tefalit suht ok (Jamie Oliver -mallisto ainakin).
-
Yleensä en intoile tai ole ehdoton, mutta tässä asiassa Tommi, listen to me. Valurauta on tietty paras ja perinteisin. Siinä on kuitenkin oma hoitamisensa ja tekniikkansa käytössä. Suosittelen ehdottomasti swiss diamond- pannua. Kun sen raaskin kerran ostaa, mikään muu pannu ei enää kelpaa. Timantti kestää vaikka mitä, sillä on aivan uskomattoman hyvä paistaa. Siihen ei tartu mikään ja se kuumenee hyvin ja tasaisesti. Helppo käyttää ja huoltaa. Aivan loistava paistinpannu. Kymmenen pistettä. Aion ostaa tästä lähtien pelkästään kyseisiä pannuja. -----> http://www.mastermarkbrands.fi/swissdiamond (http://www.mastermarkbrands.fi/swissdiamond)
Muuhun ruoanlaittoon kun pataa tarviset, ehdoton on le creuset. Ranskalaista käsityötä, uniikkikappaleet. Valumalli kuulemma tehdään jokaiselle pannulle uudestaan. ( kuulostaa kyllä epäilyttävältä, mutta padat ovat ruoanlaiton aatelia)
-
Fiskarsin Takumi-sarja on poistumassa ja sitä on saanut erittäin halvalla. Carlsonilta voinee vielä löytyä (http://www.carlson.fi/sitepaper_root/pages/16_8.swf (http://www.carlson.fi/sitepaper_root/pages/16_8.swf)). Ilmeisesti Fuzion-sarja on seuraaja. Nuo ovat perushyviä veitsiä, joihin tutustumalla voi miettiä paljonko enemmän haluaa panostaa
Kiitoksia tiedosta.
Takumit ovat itsellä olleet käytössä perusveitsinä ja sellaisina, joita voi ottaa hyvin mielin mukaan esim. mökkireissulle. Täytyykin katsella kaipaisiko jotain.
-
^^ Näyttää mielenkiintoiselta, mutta vähän hintavalta. Liekö tuo pinta ns. kaikenkestävä?
-
Kiitos vinkeistä! Täytyypä joskus Helsingissä ollessa käydä Chez Mariuksessa kokeilemassa eri veitsivaihtoehtoja, koska he myyvät ainakin MACia, Globalia ja Kaneyoshia näistä ehdotetuista merkeistä.
Daniuksen linkkaaman Zwillingin teline on upea!
Otetaanpa vielä toinen kysymys:
Mitä olette mieltä valurautapannusta ns. yleispaistinpannuna? Harkitsen nimittäin uuden pannun ostamista, koska nykyiset pannut ovat jo vähän kärsineitä. Jotenkin erilaiset pinnotteet ja muu "hifi" vähän inhottaa, mutta valurauta sen sijaan olisi sopivan yksinkertainen vaihtoehto. Valurautapannu kestäisi oikein huollettuna melkein saman ajan kuin minäkin.
Olen iskenyt silmäni erityisesti Hackman Brasserie -sarjan valurautapannuun.
Käyppä Tampereella Aleksis Kiven Kadulla Keskustorin ja Laukontorin välissä olevassa Keittiöelämää-liikkeessä. Maijastiinalla on kaikenmoisia valurautapannuja ja mm. Macin/Globalin veitsiä saa tilattua jos ei ole haluttua mallia hyllyssä. Ja muutenkin suosittelen siellä käymistä keittiötarvikkeiden ja vähän erikoisemman ruuan perässä.
http://www.keittioelamaa.fi/ (http://www.keittioelamaa.fi/)
-
^ En ole kuullutkaan tuosta liikkeestä, joten täytyy käydä tutustumassa. Kiitos paljon vinkistä!
-
Oletteko kokeilleet näitä uusia keraamisia pannuja laisinkaan? Kestävämpiä/parempia kuin teflonit?
Hagmanin Matador-sarja (Ceratec-pinnoite) on omassa käytössä kestänyt hyvin jo pitkään ja pinnoite on selkeästi parempi kuin teflon.
Swiss Diamond-pannut ovat parasta mihin olen törmännyt. Näistä on ollut ainakin aikaisemmin myynnissä pieni (20 cm?) kokeilupannu noin 30 euroa, jotta heti ei tarvitse törsätä yli satasta. Ainakin Prismat myyvät näitä.
-
Foorumin ruoanlaittajat, ehdottakaa minulle laadukasta kokkiveistä (tai ainakin merkkiä), josta olisi keittiön yleisveitseksi. Mielellään sellainen, joka kestäisi aikaa, työtunteja ja teroittamista. Useampi eri vaihtoehto eri hintaluokista olisi plussaa.
MACceja voin suositella omakohtaisella kokemuksella (käytössä Professional-sarjan veitset), mutta muillakin pärjää. Wüsthof kannattaa tsekata jo mainittujen lisäksi ja jos haluaa kasata huokeasti kelvollisen veitsisarjan, niin Victorinox on silloin hyvä vaihtoehto. Jos aloittaa keittiön varustamisen tyhjästä, niin iso kokkiveitsi, pienempi vihannes-/yleisveitsi, fileerausveitsi ja leipäveitsi olisi hyvä hommata heti kärkeen - näillä pääseekin jo niin pitkälle, ettei muita hankintoja oikeastaan tarvitse, jollei oma ruoanlaittoharrastus vie jonkin spesiaalityökalua vaativan alueen ääreen.
Veitsien valitsemiseeen kannattaa uhrata aikaa ja haeskella omaan kouraan sopivinta. Käden taito on meillä jokaisella vähän erilaista ja reilusti yli kaksikymmentäsenttinen, päheä japanilainen kokkiveitsi voi olla monelle liikaa. Joku tykkää kevyemmästä, toinen raskaammasta jne. On hyvä myös miettiä, kuinka paljon huoltamisen vaivaa jaksaa nähdä. Varoituksen sanakin on siinä mielessä paikallaan, että kun kerran lähtee varustamaan keittiötään laatuvälineillä, niin siihen ei sitten tule loppua.. :)
-
Varoituksen sanakin on siinä mielessä paikallaan, että kun kerran lähtee varustamaan keittiötään laatuvälineillä, niin siihen ei sitten tule loppua.. :)
Tämähän se vasta tuleekin yllätyksenä keikareille. :-D
-
Varoituksen sanakin on siinä mielessä paikallaan, että kun kerran lähtee varustamaan keittiötään laatuvälineillä, niin siihen ei sitten tule loppua.. :)
Tämähän se vasta tuleekin yllätyksenä keikareille. :-D
Voi se tulla. ;) Ostat ensin laatuveitsen ja kohta huomaat, ettei 300 egeä vaikkapa jostain niin triviaalista kuin leivänpaahtimesta ole ollenkaan liikaa..
-
^ OT:na sellainen huomio, että Suomessa paahdetaan leipä ja pistetään kinkkumakkara päälle ns. raakana. Englannissa leipä on ns. raakana (eli ei paahdeta), mutta se kinkkumakkara paahdetaan.
-
Oletteko kokeilleet näitä uusia keraamisia pannuja laisinkaan? Kestävämpiä/parempia kuin teflonit?
Hagmanin Matador-sarja (Ceratec-pinnoite) on omassa käytössä kestänyt hyvin jo pitkään ja pinnoite on selkeästi parempi kuin teflon.
Swiss Diamond-pannut ovat parasta mihin olen törmännyt. Näistä on ollut ainakin aikaisemmin myynnissä pieni (20 cm?) kokeilupannu noin 30 euroa, jotta heti ei tarvitse törsätä yli satasta. Ainakin Prismat myyvät näitä.
Meillä oli pari Ceratec-pinnoitettua Hackmanin astiaa arkikäytössä ja pinnoite on miellyttävä ja toimiva niin kauan kuin se kestää - omassa käytössä alle 2 vuotta. Terästä ja valurautaa uskaltaa suositella oikeastaan varauksetta, toki valurauta voi olla liikaa joillekin keraamisille tasoille, etenkin jos kokki on liikkeissään lennokas.
-
Veitsien valitsemiseeen kannattaa uhrata aikaa ja haeskella omaan kouraan sopivinta. Käden taito on meillä jokaisella vähän erilaista ja reilusti yli kaksikymmentäsenttinen, päheä japanilainen kokkiveitsi voi olla monelle liikaa. Joku tykkää kevyemmästä, toinen raskaammasta jne.
Tämä ehdottomasti.
Rohkeasti vain kaupassa kokeilemaan veitsen painoa ja pitävyyttä kädessä, se on paljon tärkeämpää kuin muut ominaisuudet. Hyvä veitsi on käden jatke kun taas huonolla ei tee mieli tehdä mitään, vaikka olisi kuinka suositeltu ja testivoittaja.
-
Ruotsalaiset Skeppshultit on ainakin toimivia.
Komppaan. Itsellä ollut semmoinen vuosikausia. Ja parilapannuna puolestaan Motonetistä löytynyt viiden euron halpis, joka on ollut ihan erinomainen vehje. Siinä on tosin kahvakin valurautaa eli pitää käsitellä pannulapun tai pyyhkeen kanssa.
-
Veitsi- ja pannukeskusteluun:
Macille suositus myös täältä, erinomaisen tasapainoisia veitsiä! Toki muillakin saa asian hoidettua.
Olen itse siirtynyt täysin pinnoittamattomiin pannuihin ja uskon pärjääväni tämän elämän kahdella omistamallani pannulla. Toinen on valurautainen ja toinen teräksinen. Valurautaisessa on hyvä paistaa kaikki vähänkään enemmän valkuaista sisältävät tuotteet (lihat, muna, plätyt ym.) ja toisessa sitten kasvikset ja haudutustouhut.
Valurautapannuissa mennään aina välillä älyttömyyksiin hinnan kanssa. Tuote on kuitenkin lähes aina sama eli liikaa ei kannata maksaa. Toki hinta menettää siinä mielessä merkityksensä, että pannu on käytännössä ikuinen. Hoitokin on mielestäni helppoa eikä vaadi mitään ihmeellistä voodoota, pesu käytön jälkeen ja tilkka rasvaa silloin tällöin riittää. Paistamisessa kannattaa sitten käyttää sitä rasvaa ihan kunnolla.
-
Olen itse siirtynyt täysin pinnoittamattomiin pannuihin ja uskon pärjääväni tämän elämän kahdella omistamallani pannulla.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monella pannulla foorumiveljet menee. Edellisen keittiön suursiivousmylläämisen jäljiltä meillä luku oli toistakymmentä. Aktiivikäytössä kolme - yksi teräksinen, yksi valurautainen sileä, yksi valurautainen parila. Silti joksus tarvetta munakaspannulle, blinipannulle, espanjalaiselle paellapannulle ja niin edelleen.
-
Itselläni on aktiivikäytössä kaksi valurautapannua, pienempi tasapohjainen ja isompi parilapintainen. Niillä saa paistettua kivasti erilaiset pihvit ja lihatuotteet. Wokkipannussa noh... wokataan. :-) Nykyinen teflonpintainen paistokasari jää varmasti viimeiseksi, eli teräkseen olen minäkin siirtymässä luonnollisen poistuman kautta.
Samoin laadukas paksupohjainen teräskattila on erinomainen kapistus. :-)
-
Itsellä on kaupunkikeittiössä teflon+teflon parila pannut ja valurautapannu. Maalla on teflon + valurautapannuja + rosteripannu. Noita pieniä valurautasia on hyvä olla useampi jos tila vain sallii, voi tuoda annoksen pannussa suoraan pöytään syöjälle.
-
Omat kaikki "kunnon veitset" on ostettu täältä:
http://www.japan-i.jp/data/eda80a3d5b344bc40f3bc04f65b7a357_1_0.html
Muita puukkoja yleiseen keittiöveistelyyn on sitten MACilta, Bunmeilta (Takohocho) ja Shimmeiltä.
Ihan OK, mutta ei todellakaan mitään maailmaa mullistavaa. Näiden teroittaminen on erityisen turhauttavaa hiiliteräsveitsiin verrattuna.
Lisäksi pidän paria halpaa muovikahvaista "teurastajanveistä" ja pientä "hedelmäveistä" laatikossa todella karskia puukotusta vaativiin operaatioihin.
Isojen kalojen ja luisempien ruhonosien raakaleikkuuseen on myös omanlaisensa "scalloped edge" puukko hallussa. Hurja peli!! Menee jopa tonnikalan kallo halki kuin voita vaan!
Hintaa oli muistaaksen muutama euro.
Loputon suo...
Seuraavalta Tokion keikalta pitää napata mukaan yksi keskikokoinen paksuselkäinen Deba, mutta sitten riittää...ehkä.
-
Kaksi valurautaista ja blinipannu.
Aika hyvin noilla pärjää.
-
Blinipannu uupuu itseltä, blinikestien järjestämisestä haaveillut jo vuosia.
-
Toivottavasti Mr. Partasuti lukee tämän, kaikella kunnioituksella kirjoittelen, sillä hänen blogistaan löysin jotenkin hauskalla tavalla kaiken muun kauniiden vaatteiden ja elokuvien puvustuksien syväanalyysien keskellä kovin.. yksinkertaisia ruokareseptejä. Ts. Ermenegildo Zegna ja opiskelijaruoka nakeista ei jotenkin sovi samaan konseptiin, esim. http://partasuti.fi/2012/nakit-sinappikiekuralla
Vinkki: Asiahan olisi eri jos nakit olisi liekitetty konjakissa ja pasta olisi itsetehtyä!
En näe tässä mitenkään ristiriitaa. Ei kukaan jaksa hienoilla kokopäiväisesti. Väliin tarvitaan myös tavallista arkea, johon nakit sinapilla sopivat hyvin. Tarkoituksenani on kuitenkin laajentaa repertuaariani ja ulottaa lonkeroni myös paremmin laitettuun ruokaan. Mutta tuo liekittäminen kuulostaa kokeilemisen arvoiselta. Teflonpannu ei tosin taida kestää sitä.
-
Veitsistä: Mac on huomattavasti kovempi nimi kuin saksalaiset kaksoset (ja nekin ovat loistavia veitsiä). Hinnaltaan kun ovat suhteellisen samaa luokkaa, neuvoisin japskeja. Mainittakoon vielä, että olen parin kokin kanssa väitellyt aiheesta ja Macin veitsiin tutustumisen jälkeen voin todeta heidän mielipiteensä olleen oikea. Helsingissä kyseisiä puukkoja myy ainakin http://www.tokyokan.fi/
-
^Tukekaa Tomidaa. Hieno mies!!
Taitaa heiltä löytyä hiiliteräspuukkojakin + kunnollisia vesikiviä jos huvittaa ottaa se "viimeinen askel".
-
Onko muuten kukaan kokeillut keraamisia veitsiä? Pysyvätkö ne oikeasti hyvin terässä? Entäpä materiaalin kestävyys, onko terä ensimmäisestä kolhusta päreinä?
-
Kohta vuoden palvellut keraaminen veitsi moitteetta. Ei valittamista toistaiseksi.
-
Olen käyttänyt 10+ vuotta Kokkipuodin Sabatier veitsiä, jotka ova korkahiiliterästä (siis eivät ruostumattomia). Sabatier merkillä myydään lukuisia veitsiä myös Suomessa. Kokkipuodin puukoissa on koko veitsen läpi menevä yksi teräskappale, mikä on siis paras rakenne. Hyviä veitsiä geometrialtaan ja saa teräviksi, materiaalin vuoksi(kin) pitää pestä heti käytön jälkeen, etteivät hapot tuhoa (värjää) terää. Hiiliteräs on pehmempää kuin rosteri, tämä on sekä hyvä että huono asia. Voin suositella näitä, ranskalainen geometria sopii minulle, samoin siro kahva.
Lisäksi olen käyttänyt kolmea Mac:n superior sarjan pyöreäkärkistä veitseä. Teräviä ja ohutteräisiä. Voin suositella näitäkin, itämäinen geometria vaatii tottumista.
Nyt kyökin kinginä on ollut reilun viikon Mac:n SBK kokkiveitsi - loistava! Jos 300+ hinta ei ole este, niin ostoon vaan. On paras veitsi, mitä Suomesta tällä hetkellä saa. Terävä! aika painava, mutta hyvä tasapaino eli paino auttaa leikkaamista. Hakkaa Globalin sekä ergonomiassa, että terän laadussa. G on kyllä upeannäköinen.
Yksi keraaminen 10 cm vihannesveitsi (Kyocera) on ollut pari vuotta, ihan kiva tomaateille jne. Pysyy terävänä ja on hygieeninen. Mutta mikä on lisäarvo tervävän perinteiseen, on jäänyt hieman auki.
Mökillä on Victorinoxin muovikahvaiset. Nämä ovat hyvät budjettiveitset. Kahva on itseasiassa parempi (pitävämpi märkään käteen) kuin huippuveitsissä.
-
Valurautapannu on ehdoton pihvienpaistossa. Päivittäiseen käyttöön vähän työläs putsata.
Muutoin käytössä melkein aina pinnoitettu, Swiss Diamond 26 cm. Toimii hyvin, on riittävästi massaa ja pintaan ei tartu. Eka meni tosin takuuvaihtoon, kun pinnoitetta irtosi kynnen kokoinen pala. Takuu toimi hyvin.
Toinen pinnoitettu on Hackmanin Tools 28 cm keraamisella molemminpuolisella pinnoitteella. Hyvä kuin mikä ja tyylikäs. Harmi, kun lopettivat valmistuksen.
-
Yksi keraaminen 10 cm vihannesveitsi (Kyocera) on ollut pari vuotta, ihan kiva tomaateille jne. Pysyy terävänä ja on hygieeninen. Mutta mikä on lisäarvo tervävän perinteiseen, on jäänyt hieman auki.
Kiitoksia kommentista. Tätä lisäarvoa olen hieman itsekin miettinyt. Pysyykö se edes pidempään terävänä? Toisaalta veitsen teroittaminen ei ole älyttömän työläs operaatio.
-
Miksi käyttää pinnoitettua, kun voi käyttää teräspannua?
-
Tuo Swiss Diamondin ns. timanttipinnoite (diamond like carbon) on käytössä aika monessa muussakin. Esimerkiksi jyrsimien teriä pinnoitetaan ja saadaan niiden kestävyys ihan eri tasolle. Jossain määrin on työasioissa joskus siihen tullut tutustuttua ja parempaa pinnoitetta ei tällä hetkellä taida löytyä.
Paistinpannuissa se on ihan eri planeetalta kuin keraamiset pinnoitteet.
-
Yksi keraaminen 10 cm vihannesveitsi (Kyocera) on ollut pari vuotta, ihan kiva tomaateille jne. Pysyy terävänä ja on hygieeninen. Mutta mikä on lisäarvo tervävän perinteiseen, on jäänyt hieman auki.
Kiitoksia kommentista. Tätä lisäarvoa olen hieman itsekin miettinyt. Pysyykö se edes pidempään terävänä? Toisaalta veitsen teroittaminen ei ole älyttömän työläs operaatio.
Eikös se niin ollut että keraamisia ei teroiteta? Tai ainakaan hyviä sellaisia.
-
Miksi käyttää pinnoitettua, kun voi käyttää teräspannua?
Siksi että teräspannu on hyvin kaukana optimaalisesta pannusta useisiin tarkoituksiin.
How about that?
Teräspannun/rosteripannun juju on siinä että se on käytännössä tuhoutumaton ja myöskin sangen kätsä valmistettaessa ruokia joissa proteiinin pinnan karamelisoituminen (ja jopa mahdollinen pannuun tarttuminen) on tärkeää. Lisäksi sen voi heittää uuniin ihan koska vaan.
Ko. pannu on suht huono esim. munille ja muille nopeille proteiineille (paitsi jos pannulla on perkeleesti eläinrasvaa).
Ko. pannu on myös täysi susi kuivahkoille tärkkelykselle ellei pannu käytännössä ui rasvassa.
Rasvapoltettu hiiliteräs on sitten eri juttu, mutta uskoisin että tätä et meinannut...koska nämä pannut ovat lähes poikkeuksetta wokkeja.
Alle kolmella pannulla ei vaan yksin kertaisesti pärjää.
1) Teräspannu, mieluiten kuparirungolla
2) Valurautapannu, lihapintojen nopeaan sulkemiseen ja mahdolliseen kypsentämiseen
3) Laadukas non-stick pannu yleiseen hosumiseen
Jos sinulle on käytössä paska väsynyt sähköliesi niin unohda koko juttu ja syö Mäkisessä.
-
Jos sinulle on käytössä paska väsynyt sähköliesi niin unohda koko juttu ja syö Mäkisessä.
Muut Barban jutut voi allekirjoittaa, muttei tätä. Kunnon seppä taikoo vaikka kynttilänliekillä.
-
^^ Mihin ruoanlaittoon olet Barbarossa käyttänyt teräspannua? Onko juju se, että sen voi paiston jälkeen heittää suoraan uuniin, jossa kypsyminen jatkuu? Tuon voi tehdä valuraudallakin, mutta sen putsaaminen voi olla sen jälkeen isompi operaatio. Varsinkin, jos mukana on kastike, eikä vain rasvaa.
-
Siksi että teräspannu on hyvin kaukana optimaalisesta pannusta useisiin tarkoituksiin.
How about that?
Lähempänä se on kuin mikään pinnoitettu pannu.
Ko. pannu on suht huono esim. munille ja muille nopeille proteiineille (paitsi jos pannulla on perkeleesti eläinrasvaa).
Ko. pannu on myös täysi susi kuivahkoille tärkkelykselle ellei pannu käytännössä ui rasvassa.
Paistan teräspannulla munakkaat joka viikonloppuaamu, ilman ongelmia, kevyesti voissa tai oliiviöljyssä. Mitä kuivahko tärkkelys tarkoittaa käytännössä? Perunoitakin olen siinä paistanut.
Alle kolmella pannulla ei vaan yksin kertaisesti pärjää.
Mulla on pelkästään toi teräspannu, enkä ole nähnyt tarvetta muille. Sen takia kyselinkin. Valurautaparila olis hyvä pihveille, mutta tulis niin vähän käyttöä ja onnistuu niin hyvin teräspannullakin, etten ole katsonut tarpeelliseksi.
2) Valurautapannu, lihapintojen nopeaan sulkemiseen ja mahdolliseen kypsentämiseen
Lihapintojen sulkeminen on myytti.
Jos sinulle on käytössä paska väsynyt sähköliesi niin unohda koko juttu ja syö Mäkisessä.
Induktio ftw.
-
Pinnoitettuja, pinnoittamattomia ja valurautaisia pannuja tarvitaan keittiössä - ihan kaikkia. Voi toki luulla, että on 1800-luvulla, mutta esim. munakkaiden tekoon pinnoitepannu on aika tavalla ehdoton.
Induktio, hyvä sähköliesi & kaasu. Kaikki rokkaavat, kaasu parhaiten.
Keittiössä "more is more" -ajattelu pätee johonkin asti, kunhan "more" on tarpeellista, eikä härpätintä.
-
Paistan teräspannulla munakkaat joka viikonloppuaamu, ilman ongelmia, kevyesti voissa tai oliiviöljyssä. Mitä kuivahko tärkkelys tarkoittaa käytännössä? Perunoitakin olen siinä paistanut.
Kyllähän tuo onnistuu, mutta mielestäni on kaukana optimaalisesta. Meinasin esim. nuudeleita, pastaa, polentaa jne..
Perunoiden paistamiseen teräspannu olisi omakin valintani niin kauan kun potut eivät ole täysin kypsiä ennen paistoa.
Lihapintojen sulkeminen on myytti.
Eikä ole.
Induktio ftw.
Kaasulla voittoon!
Kuitenkin, hyvä jos pärjäät yhdellä pannulla.
Itse en pärjäisi.
Pinnoitetuista pannuista...
Aika monta on tullut testattu ja tuhottua.
Tätänykyä itselle tärkein asia on se että kahvan niitit eivät läpäise pinnoitetta missään kohdassa.
Tuo on juurikin se kohta josta kuoriutuminen yleensä ensimmäisenä alkaa. Näin erityisesti kaasua käytettäessä jossa pannun reunat kuumenevat enemmän kuin sähköliesillä.
Tefalin pannut ovat olleet kovasti mieleen.
-
Kaasulla voittoon!
Arvostettava saksalaishenkinen asenne!
---haen takin.
-
^Vanha ja väsynyt sähköliesi nyt ei vaan yksinkertaisesti toimi tilanteissa jossa tarvitaan kuumaa ja kuumana pysyvää pannua sekä tarkkaa lämpötilan säätelyä.
Aiottu paistaminen menee keittämiseksi.
Sitä ei sähköseppää lukuunottamatta kyllä kukaan fiksaa.
-
^ Jep. Induktio on kova sana, joskin kuparipannuja ei sitten tarvitse harrastaa. Jos olisi tilaa, olisin varmaan rempassa ottanut vielä lisäksi yhden kaasupolttimen.
Tefalien pannujen antautuessa joskus, täytynee kokeilla tuota sveitsintimanttia. Hackmanin pannuja olen lähettänyt takaisin tehtaalle sen verran monta ekrtaa, etten enää viitsi kiusata itseäni niillä. Tulihan sieltä aina uusi vaihdossa, ei siinä mitään. Seuraavaksi taidan homata yhden teräspannun kokeiluun. Useimmat kunnon paistot teen valurautapannuilla. Pinnoitepannuille on sitten omat käyttökohteensa.
-
^Vanha ja väsynyt sähköliesi nyt ei vaan yksinkertaisesti toimi tilanteissa jossa tarvitaan kuumaa ja kuumana pysyvää pannua sekä tarkkaa lämpötilan säätelyä.
Aiottu paistaminen menee keittämiseksi.
Sitä ei sähköseppää lukuunottamatta kyllä kukaan fiksaa.
Olet tässä toki oikeassa, mutta kyllä sillä väsyneellä sähköliedelläkin ruokaa valmistaa.
-
[provo]
Teflonpannu on rasvakammon ja einesruoka-ajattelun lopputulos. Se sopii ruoan lämmittämiseen, ei ruoanlaittoon. Teflonpannu on helppo, mutta lopputulos huono. Teräspannu vaatii aluksi vähän opettelua, mutta lopputulos on huomattavasti parempi. Lisäksi teflonpannusta saa syövän.
[/provo]
Swiss diamondia en ole kokeillut, mutta siihenkin liittyy tuo provon viimeinen pointti. Tässäkin ketjussa moni kertoo kuinka pinnoitteet rapisee ja pannua pitää vaihtaa parin vuoden välein. Mihin se pinnoite menee? En minä halua muovia ruokaani ja elimistööni.
-
^ Jep. Induktio on kova sana, joskin kuparipannuja ei sitten tarvitse harrastaa. Jos olisi tilaa, olisin varmaan rempassa ottanut vielä lisäksi yhden kaasupolttimen.
Mulla voisi olla saumaa pistää jonkinlainen kaasukeittotaso kotiin. Onko jollakulla kokemuksia / suosituksia valmistajista ja/tai malleista? Mitä noin yleisesti kannattais huomioida, tekniikka itselle aika vierasta jotkut grillauskokemukset poislukien. Kaasun plussat ja miinukset?
-
^Plussaa ainakin: Nopeus, teho, nopea säätö (ei jälkilämmön viivettä), hieno, suoraan liekillä voi tehdä kaikenlaisia jippoja - muistan, miten aikanaan meillä paahdettiin leivät kaasuhellalla (sellanen kaupunkikaasu, jossa oli poletteja).
Miinusta: Jos ei ole kapunkikaasua, joudut aina joskus muutaman vuoden välein vaihtamaan sen pullon. Osta komposiittipullo, niin näet, onko kaasua jäljellä. Letku pitää vaihtaa viiden vuoden välein. Paitsi jos on kiinteä asennus.
Nykyisissä laitteissa on liekinvarmistus ja kaasua ei tule, ellei ole liekkiä.
-
Ei siitä timantista mitään pinnoitetta lähde. Vuosia on pysynyt hyvänä.
-
^^^Suurin osa kaasuliesiä valmistavista kioskeista käyttää saman alihankkijan komponentteja.
Itsellä ollut Ilve, Lofra ja nyt Fratelli. Kaikki hyviä. Smegejä olen myös käyttänyt. Hyviä ovat olleet poikkeuksetta.
Lisähinnalla saa yleensä lisää tukevuutta ja paremman uunin/uunit.
Yksi 4-5kw poltin olisi hyvä olla mukana.
Valurautaiset "ritilät" ovat käytön kannalta teräslankaisia mukavammat.
Pitkulaisia "kalapolttimia" ei kannata ostaa ellei ole ihan varma siitä että käyttöä tulee.
Parillatasoja ja muuta sälää ei mielestäni kannata myöskään kotikäyttöön ostaa. Ovat kenkkuja puhtaanapidettäviä.
Siemens ja AEG tekevät kauniita ja laadukkaita tasokomponentteja.
Jos tilaa olisi todella rajallisesti, luultavasti katselisin tuohon suuntaan.
Ovat lisäksi todella kivan näköisiä.
-
^ Noihin olisin itsekin päätynyt. Tosin uunina sähköllä toimiva. Ja arjen keittotasona induktio. Jonka hyvinä puolina nopeus ja teho ja sitten se, että levy ei mene päälle, ellei kattila ole paikallaan ja se, että taso ei kuumene. Arjen lapsiperheen realismi iskee taas, mutta nelivuotiaan keittiöapulaisen kanssa varsinkin se, ettei taso jää kuumaksi, on kiva asia.
Mihin muuten käytät teräspannua? Osa itämaisen keittiön paistamisjutuista tuli vielä mieleen edellisen viestin kirjoittamisen jälkeen.
-
Induktion hommaisin itse jos nyt hommaisin, eipä tarvitse pelätä että levytasolle joku syttyisi tuleen ym. jos tehoiltaan on parempi kuin perinteinen keraaminen liesi. Pitäisi itseasiassa keittiössä tehdä pieniä päivityksiä ja induktioliesistä (upotettava malli) olisi kiva kuulla ehdotuksia. Joitain induktioliesiä "kuulleena" olen huomannut että niissäkin on eroja, joku malli humisi aikalailla enkä ymmärrä, mistä ko. ääni oikein tuli.
-
...Tosin uunina sähköllä toimiva.
Mihin muuten käytät teräspannua? Osa itämaisen keittiön paistamisjutuista tuli vielä mieleen edellisen viestin kirjoittamisen jälkeen.
Juu, totta helvetissä sähköuuni.
Paistan teräspannulla lähinnä äyriäisiä, kanaa ja vihanneksia. Mitä tahansa missä karamelisoituminen on ensiarvoisen tärkeää. Saatan käyttää myös satunnaisesti nopeaan kokoonkeittämiseen ja kastikkeisiin.
Lisäksi mulla on risottoja varten semmoinen kuparinen kasari jossa on terässisus. Huippuvehjes!
Itämaiseen sihinään mulla on n.20v vanha hiiliteräswokki.
-
^ Onko noita kuparipannuja viritetty sellaisia, jotka toimisivat induktiolla? Ihan vähän on näes haaveena sellainen. Mikä muuten olisi hyvä teräspannu?
Induktioliesi on muuten sellainen vehje, jossa moni teflonpannu antautuu. Eivät kestä tehoa ja ihan sama, vaikkei niitä koskaan kuumentaisi tyhjänä.
-
Mulla voisi olla saumaa pistää jonkinlainen kaasukeittotaso kotiin. Onko jollakulla kokemuksia / suosituksia valmistajista ja/tai malleista? Mitä noin yleisesti kannattais huomioida, tekniikka itselle aika vierasta jotkut grillauskokemukset poislukien. Kaasun plussat ja miinukset?
Gaggenaut ovat hyviä joskin kalliita pelejä. Liekki sääty kynttilänkokoiseksi jopa suurimilla polttimilla. Wokkipoltimesta ei varmasti lopu teho!
-
Joitain induktioliesiä "kuulleena" olen huomannut että niissäkin on eroja, joku malli humisi aikalailla enkä ymmärrä, mistä ko. ääni oikein tuli.
Induktiolieden tehonsäätö perustuu virtapulssien taajuuteen. Kuuluva humina on kyseisen taajuuden kuuluvan alueen harmoonisia taajuuksia ja resonansseja.
-
^ Ts. mitään täysin äänetöntä induktioratkaisua ei ole olemassakaan?
-
^ Onko noita kuparipannuja viritetty sellaisia, jotka toimisivat induktiolla? Ihan vähän on näes haaveena sellainen. Mikä muuten olisi hyvä teräspannu?
En tunne asiaa, sorry.
Mariukselta luulisi löytyvän laadukkaita pannuja sopuhintaan.
Omani ostin sieltä vuosia sitten.
-
Pitäisi itseasiassa keittiössä tehdä pieniä päivityksiä ja induktioliesistä (upotettava malli) olisi kiva kuulla ehdotuksia. Joitain induktioliesiä "kuulleena" olen huomannut että niissäkin on eroja, joku malli humisi aikalailla enkä ymmärrä, mistä ko. ääni oikein tuli.
Itsellä Siemensin induktioliesi. Voin suositella. Pientä huminaa on, mutta en ole kokenut häiritseväksi. Saksassa nämäkin on aika paljon halvempia, esim. http://psi24.com/
-
Mikä muuten olisi hyvä teräspannu?
Chez Marius (http://kauppa.chezmarius.fi/naytatuotteet.php?lTuoteRyhmaTunniste=99) myy Padernoa (http://paderno.it/), varaukseton suositus. Myös Padernon teräskattilat hyviä.
-
Tefalien pannujen antautuessa joskus, täytynee kokeilla tuota sveitsintimanttia. Hackmanin pannuja olen lähettänyt takaisin tehtaalle sen verran monta ekrtaa, etten enää viitsi kiusata itseäni niillä. Tulihan sieltä aina uusi vaihdossa, ei siinä mitään. Seuraavaksi taidan homata yhden teräspannun kokeiluun. Useimmat kunnon paistot teen valurautapannuilla. Pinnoitepannuille on sitten omat käyttökohteensa.
Hackmaneja ja Tefaleja olen teurastanut melkoisen pinon. Tällä hetkellä - aitona läppäostoksena ostettu - Ikean Favorit, jossa on niitit teflonin läpi, on kestänyt neljän nimipannun verran ja vielä suoranakin, jatkuvasta ylikuumentamisesta huolimatta.
Sveitsintimantti on myös kokeilulistalla, jahka tuosta aika jättää.
Suhtaudun silti pinnoitepannuihin esineinä, jotka lähinnä käyvät kotonani kuolemassa. Kun laitan ruokaa, en erityisesti varjele pannuja - kestää jos kestää. Ruoka on etusijalla.
-
Kertokaapa oma reseptinne tai ehdotuksenne täydelliseen spagettikastikkeeseen - erityisesti tomaattipohjaiseen.
Itse olen kokeillut erilaisia variaatioita tomaattimurskan kanssa, joka ihan pelkästään sellaisenaan on hieman "etikkaisen" makuista. Olen kaupan valmis pastakastike-tötsistä katsonut sisältöjä ja monessa on tomaattimurskan lisäksi tomaattipyrettä esimerkiksi 30%.
Olen maustamisessa käyttänyt n. puolikasta lihaliemikuutiota (tai tämän tilalla suolaa), sokeria, kuivattua basilikaa, esikuullotettua sipulia+porkkanasilppua, mustapippuria, chiliä. Näillä pääsee aika kivasti alkuun kunhan on aikaa keitellä ja kastikkeen muhia (mieluusti 2-3h). Jauhelihana käytän mieluusti sikanauta-jauhelihaa, pelkän naudan tai paistijauhelihan käyttäminen ei mielestäni ole niin maukasta.
Kyllä näilläkin hyvin pitkälle pääsee hyvää lopputulosta mutta jotenkin tuntuu että jotain silti puuttuu. Miten tuunaisitte tätä tai miten teette oman versionne? :)
-
^ Jos intoa piisaa, niin kannattaa tehdä oikeasti tomaateista. Se vaatii toki aikaa, mutta maksaa vaivan.
Laakerinlehtiä käytän itse aina, tein sitten alusta pitäen tomaateista tai murskasta.
-
^^ Bolognese-kastikkeen ehdottomia aineksia ovat selleri, pancetta/ilmakuivattu kinkku ja punaviini.
-
Kokonaiset säilyketomaatit ovat paljon parempia kuin murska. Tuoreet, mutta raa'at tomaatit eivät ole säilykkeitä parempia. Perustomaattikastikkeeseen riittää aineiksi öljy, valkosipuli, kuivattu chili ja tölkkitomaatit (+tietty suola ja pippuri), hienostella voi lisäämällä timjamia, tähtianista, worchesteria, laakerinlehteä.. Bolognesetyyliseen kastikkeeseen taas tomaatiksi riittää pelkkä pyree, lihat ruskeaksi ja pois pannusta (ei siis keitetä harmaaksi!), sipuli+porkkana+selleri pehmeäksi, lihat takas, +tomattipyree,maito,viini, siitä reipas haudutus. Jos haluaa tomaattisempaa kastiketta, niin tekee sitten kaksi eri soosia ja sekoittaa hauduttelun loppupuolella.
-
Kertokaapa oma reseptinne tai ehdotuksenne täydelliseen spagettikastikkeeseen - erityisesti tomaattipohjaiseen.
Pääset pitkälle, kun etsit Heston Blumenthalin ragun ohjeen ja varaat aikaa haudutteluun.
Helpommallakin toki onnistuu, kun muistaa satsata laadukkaisiin raaka-aineisiin. Parasta saatavilla olevaa tomaattia (Suomessa talviaikaan suosiolla tölkistä), keltasipulia, valkosipulia, basilikaa, balsamicoa, suolaa, sokeria ja mustapippuria - siinäpä se.
-
Perusreseptit googlettamalla ovat ihan puutaheinää suurinosa, joista tulee vaan paha mieli. Täältähän kannatti kysyä, heti tuli hyviä ideoita joilla voin kokeilla tulevaisuudessa :).
MAITOA en olisi kuvitellut lisääväni kastikkeeseen, oletko moista tsitsikov kokeillut omassa kokkailussasi? Eikö se pilaa hieman ulkonäköä kastikkeesta jos ei makua kommentoida? :).
Kesällä voisi suomalaisia tuoreita tomaatteja kokeilla myös, purkkitomaattia tarvitsee myös kokeilla olisiko parempaa kuin tuo peruspurkkimurska. Viiniä en muuten kuluta joten sen käyttö ruuanlaitossa on jäänyt myös kokeiluasteelle aikoinaan. Onhan se sen verran yleinen raaka-aine italialaisessa keittiössä että sitä voisi vielä testata tässä tapauksessa. Ylimääräisen bolognesekastikkeen kun voi vaikka seuraavana päivänä käyttää pitsan päälle, naminami!
-
Heitä soosiin loraus etikkaa.
-
Maito toimii hienosti ragussa. Ei vaikuta kastikkeen ulkonäköön, kun haudutellaan pois, tuo mukavaa pehmeyttä kokonaisuuteen.
-
Kertokaapa oma reseptinne tai ehdotuksenne täydelliseen spagettikastikkeeseen - erityisesti tomaattipohjaiseen.
Itse olen kokeillut erilaisia variaatioita tomaattimurskan kanssa, joka ihan pelkästään sellaisenaan on hieman "etikkaisen" makuista. Olen kaupan valmis pastakastike-tötsistä katsonut sisältöjä ja monessa on tomaattimurskan lisäksi tomaattipyrettä esimerkiksi 30%.
Mutti:a huonompaa tölkkikamaa ei ole mitään syytä käyttää. S-ryhmä myy muttia ihan sopuhintaan.
-
Maito tosiaan keitellään pois eikä siten vaikuta ulkonäköön, mukavaa pehmeyttä ja kevyt makeus (tosin ilman viiniä saattaa sitten kaivata jotain muuta happoa, vaikka sitä etikkaa). Meiltä ei taida saada muttia ässästä.
Pastaruokien suhteen kannattaa pitää mielessä että pasta on se pääjuttu ja kastike lisuke, eli pastan pitää olla sellaista että sitä syö mielellään vaikka pelkän voin kanssa. Hyvä pronssimuotilla tehty pasta (De Cecco on kustannustehokas), huolellinen keitto kunnolla suolatussa vedessä ja keitetty pasta kastikkeeseen makustumaan hetkeksi.
-
Tomaattikastike on varsin simppeli ruoka: jos on hyviä tomaatteja, reilusti aikaa ja ripaus sokeria, ei voi oikein mennä mönkään. Kaikki muu sovelletaan aina tapauskohtaisesti. Omat suosikkimaut ragussa ovat kunnollinen pancetta, punkku ja selleri. Toinen hyvä tomaattisoosi on agliata: tukevasti valkosipulia, pieni takapotku chilistä ja loppuun reilu loraus punaviinietikkaa. Tarjoillaan rapsakoiksi paistettujen silakoiden tai affenien kera. Yllättävän toimiva yhdistelmä.
Kotimaisia tomaatteja käytetään silloin kun ne ovat kunnollisia, ts. kesällä, muuten mennään tölkkiversioilla. Niissäkin on tosin eroja, Mutti taitaa olla kunnollisista helpoimmin saatavilla.
Perusreseptit googlettamalla ovat ihan puutaheinää suurinosa, joista tulee vaan paha mieli. Täältähän kannatti kysyä, heti tuli hyviä ideoita joilla voin kokeilla tulevaisuudessa :).
MAITOA en olisi kuvitellut lisääväni kastikkeeseen, oletko moista tsitsikov kokeillut omassa kokkailussasi? Eikö se pilaa hieman ulkonäköä kastikkeesta jos ei makua kommentoida? :).
Kesällä voisi suomalaisia tuoreita tomaatteja kokeilla myös, purkkitomaattia tarvitsee myös kokeilla olisiko parempaa kuin tuo peruspurkkimurska. Viiniä en muuten kuluta joten sen käyttö ruuanlaitossa on jäänyt myös kokeiluasteelle aikoinaan. Onhan se sen verran yleinen raaka-aine italialaisessa keittiössä että sitä voisi vielä testata tässä tapauksessa. Ylimääräisen bolognesekastikkeen kun voi vaikka seuraavana päivänä käyttää pitsan päälle, naminami!
-
Minulla on pastakone ja ehkäpä kerran kuussa työstän taikinan ja siitä tagliatellet. Makuhan on aivan eri luokkaa kuin kaupan tuorepastoissa, kuivasellaisesta puhumattakaan.
Mutta kerran aivan vahingossa tein kastikeinnovaation jota kukin halutessaan voi soveltaa omalla tavallaan. Tein nimittäin antipastoa varten uunissa kuivattuja tomaatteja, eli puolitin rasiallisen Pirkka miniluumutomaatteja ja kuivatin niitä uunissa kolmisen tuntia n. asteessa. Ennen lämpökäsittelyä valelin tomaatit oliiviöljyllä johon olin puristanut valkosipulia. Tämähän on loistavaa bruschettanpäälliskamaa mutta kermaan seostettuna aivan mahtava tomaattikastike pastalle. Purkki- tai muihin tomaatteihin verrattuna suurin ero on se, että kuivatuksen myötä mausta tulee paljon intensiivisempi - lähes aurinkokuivattutomaattinen. Silti aurinkokuivattuihin verrattuna mehukkuutta ja tomaattisuutta on paljon enemmän, ja tuorepastahan imee nesteitä ja makuja todella hyvin.
Hyvää parmesania, hieman sormisuolaa ja mustapippuria, tuoretta basilikaa lehti tai pari sopivasti revittynä ja suu ei lakkaisi syömästä. Ah.
-
Induktio, hyvä sähköliesi & kaasu. Kaikki rokkaavat, kaasu parhaiten.
Tulevassa keittiörempassa tuo perus sähköliesi jää tuosta pois ja tilalle tulee puuliesi.
Eli seinälle tulee jokin vesikiertoinen puuhella uunilla (esim. La Nordican TermoSuprema http://www.lanordica-extraflame.com/en/thermoproducts-thermokitchen/termosuprema-compact-d-s-a_p9057)
Sitten saarekkeeseen (about vastapäätä), pitäisi tulla sekä kaasu että induktio. En vaan tiedä tuleeko molemmat 4 levyisenä vai tuleeko toinen 2 ja toinen 4. Ja jos tulee 2 + 4 niin onko järkevämpi pistää 2:n vai 4:n levyn kaasu.
-
Tässä savustusasioita tutkiessa tuli muuten vastaan tälläinen edullinen wok pannu: http://chilikauppa.fi/product_info.php?cPath=84&products_id=597
-
Kyllä näilläkin hyvin pitkälle pääsee hyvää lopputulosta mutta jotenkin tuntuu että jotain silti puuttuu. Miten tuunaisitte tätä tai miten teette oman versionne? :)
Muistaakseni alkuperäiseen bologneseen ei tullut tomaattia ensinkään. Yksi pikantin lisän antava osanen on broilerin maksa, jota olen joskus ko. soossiin laittanut.
-
Tässä kun on Italialaisista ruasta hieman keskusteltu niin kannattaa katsoa tämän kaverin Youtube sivu, on ihan hyvää settiä: http://www.youtube.com/user/bowhunter2439
-
Vaimo töissä, joten nyt oivallinen tilaisuus tehdä itselle brunssia.
Cocktail-piirakoita, toiselta puolelta paistettu kananmuna, pekonia, chorizo-makkaraa, chilillä maustettuja valkoisia papuja, sitruunalla maustettuja paistettuja tomaatteja sekä tuoretta ananasta. Juomana kivennäisvettä.
Sydärin estän menemällä iltapäivällä crossfittiin.
-
^ Hyvää aamiaissettiä. Puuttuu vain tasoittava nelonen ja lasi samppanjaa.
-
^ Hyvää aamiaissettiä. Puuttuu vain tasoittava nelonen ja lasi samppanjaa.
Heh, itse asiassa pöydällä on pullo samppanjaa. Ei vaan ole ollut kylmässä.
-
Oli sama mielessä. Kylmä olut tuohon ja ehkä snapsi.
-
Muuten kyllä, mutta treenin alla ei ole maailman parhain ajatus. :-)
-
Juuri muisteltiin opiskeluaikojen urheilusuorituksia. Silloin tuo ei olisi haitannut mitään, nyt seuraksena olisi luultavasti infarkti.
-
Nuorena saattoi siideri tai lonkero toimia tauoilla urheilujuomana. Nyt pitää olla tarkkana siitäkin, ettei syö liian nopeasti ilman tukehtumista.
-
K-Supermarket mainosti Pecorino Romano parmesan -juustoa..
Kuulosti niin eksoottiselta, että pitänee käydä yksi kuutio hakemassa. Italiasta voisi olla hankala ko. herkkua saada.
-
^Hih-hih. Kerro miltä maistui!
-
Eikö Pecorino ole nimenomaan pecorinoa ja parmesaani parmesaania. Käsittääkseni pecorinossa käytetään vuohenmaitoa ja parmesaanissa ei. Raastan välillä pastan päälle pecorinoa parmesaanin sijaan, antaa jännän, melko suolaisen maun.
-
Eikö Pecorino ole nimenomaan pecorinoa ja parmesaani parmesaania. Käsittääkseni pecorinossa käytetään vuohenmaitoa ja parmesaanissa ei. Raastan välillä pastan päälle pecorinoa parmesaanin sijaan, antaa jännän, melko suolaisen maun.
Näin minäkin luulin. Pecorinoa pistetään usein pizzan päälle. Siinä tarkoituksessa ainakin hyvää ostia.
-
Pecorino on lampaanmaitojuusto.
-
Lampaanmaito on huomattavasti miedompi kuin vuohemaito, mutta myös harvinaisempi (koittakaapa saada suomesta suomalaista lampaanmaitoa, on meinaan tasan yksi tila joka kasvattaa lypsävää lammasrotua, toki muiltakin sitä hieman saa lypsettyä aina). Vuohi lypsää myös vaikka ei kilejä alla olisikaan.
Itse en pidä vuohista lainkaan, ärsyttäviä eläimiä. Mutta silti mietitään niiden ottamista, jotta saataisiin meidän lampaat virallisesti luomuun ja toisaalta haluan tehdä vuohemaito juustoja :)
-
Miten vuohet liittyy lampaan luomuttamiseen?
-
Miten vuohet liittyy lampaan luomuttamiseen?
Karitsoille ei saa juottaa maidonkorviketta koska sellasta ei ole luomuna, vaihtoehtoina on maitolampaat tai vuohet (lehmänmaitoa ei lammas kestä).
-
Ah aivan. Enpäs osannut äkkiseltään tuota ajatella. Mutta ihan loogista.
-
Eikö Pecorino ole nimenomaan pecorinoa ja parmesaani parmesaania.
O.
Mutta kuka kertoisi sen K-kaupan mainostentekijöille.
-
Ah aivan. Enpäs osannut äkkiseltään tuota ajatella. Mutta ihan loogista.
Toinen vaihtoehto on luonnonvalinta ja antaa niiden olla nälässä ja heikoimmat kuolee. Ei vaan ole oikein mun vaihtoehto.
Tietyissä asioissa luomuissa saa mennä niin että saa käyttää tavallista jos luomua ei ole tarjolla, esim jos viljelet luomuna ja luomusiemeniä ei ole tarjolla niin saat käyttää tavallisia (tätä käyttääkin hyödyksi moni niin että ostaa siemenet niin myöhään että luomut on jo myyty ja sitten ostavat halvemmalla tavallista). Maidon kohdalla kuitenkin luomusäännökset on sitä mieltä että lehmänmaitoa voi juottaa koska kartisa ei todennäköisesti kuole siihen, vaikka vahvalle ripulille meneekin. Käytännössä tarvii vuohen tai lampaanmaitoa.
-
Ah aivan. Enpäs osannut äkkiseltään tuota ajatella. Mutta ihan loogista.
Toinen vaihtoehto on luonnonvalinta ja antaa niiden olla nälässä ja heikoimmat kuolee. Ei vaan ole oikein mun vaihtoehto.
Tietyissä asioissa luomuissa saa mennä niin että saa käyttää tavallista jos luomua ei ole tarjolla, esim jos viljelet luomuna ja luomusiemeniä ei ole tarjolla niin saat käyttää tavallisia (tätä käyttääkin hyödyksi moni niin että ostaa siemenet niin myöhään että luomut on jo myyty ja sitten ostavat halvemmalla tavallista). Maidon kohdalla kuitenkin luomusäännökset on sitä mieltä että lehmänmaitoa voi juottaa koska kartisa ei todennäköisesti kuole siihen, vaikka vahvalle ripulille meneekin. Käytännössä tarvii vuohen tai lampaanmaitoa.
Aivan aivan. Noissa säädöksissä on hieman rukkaamisen varaa kyllä. Toi siemenasia onkin itselle tuttu. Paheksun tosin tahallista väärinkäytöstä. Mutta eikös eläinsuojelusäädökset sitten kiellä sopimattoman ravinnon syöttämistä? Ne ei ole mulle ihan kauheen tuttuja.
-
Mmmm... kevätsipuleilla ja aurajuustulla täytetyt herkkusienet ovat melko maittavia.
-
Itse en pidä vuohista lainkaan, ärsyttäviä eläimiä.
Mikäs vuohissa tökkii, minusta ne ovat hauskoja otuksia.
-
Koskapa perinneruoat ovat nykyisellään suosiossa ja - näin länsirannikolle muuttaneena savolaisena - itäisen Suomen ruokaperinnekin tuntuu muutamissa ympyröissä kiinnostavan, jaan tässä oman synnyinseutuni (Pieksämäen-Kangasniemen seutu) erikoisuuden uusien perunoiden, voin, sillin ja kevätsipulisalaatin yhteydessä nautittavaksi. Kyseessä on kuiva dippi, joka saa kevyesti savustuneen makunsa paistoprosessissa. Maku on juureva ja yllättävänkin mausteinen, joskin selkeästi savolaiseen makukulttuuriin yhdistettävä.
Jauhosuhteita voi muunnella. Itse pidän suhteellisen rukiisesta pohjamausta, mutta myös 1/3 ruis- ja 2/3 -vehnäjauho -suhde toimii. Ruisjauho saa olla hieman vehnäjauhoa karkeampaa, vehnäjauhon toimiessa kokonaisuudessa myös savuntuottajana.
Paahtosuola
2 ruokalusikallista vehnäjauhoja
2 ruokalusikallista ruisjauhoja
1 ruokalusikallinen hienoa merisuolaa
Minimaalinen nokare voita tai pieni tippa öljyä.
Kuumenna pannu kuumaksi. Lisää rasva ja pyyhkäise se kattavasti pannun pintaan (käytän pinnoittamatonta rosteripannua) erittäin ohueksi kerrokseksi. Kaada jauhoseos pannuun ja paahda se koko ajan sekoittaen vaaleanruskeaksi. Lisää suola. Paahda vielä hetki sekoittaen, kunnes väri lähentelee keskiruskeaa (seos ei saa palaa mustaksi mistään kohdasta - rivakkuus on tarpeen). Kaada pannusta kulhoon ja anna jäähtyä (varoitus: suola kuumenee erittäin kuumaksi, joten odotus ennen maistamista on tarpeen).
Käyttö: Uusien perunoiden kera. Tökkää perunalohko haarukkaan, tönäise lohkolla voinokaretta ja tämän jälkeen dippaa paahtosuolaan. Mukaan voi ottaa - tai olla ottamatta - sillipalan. Ääntä kohti.
Suosittelen kokeilemaan, vaikka "paperilla" näyttääkin hauskalta. Eräitä parhaita lapsuusmuistomakujani, sekä mummolasta että kotoa.
-
Itse en pidä vuohista lainkaan, ärsyttäviä eläimiä.
Mikäs vuohissa tökkii, minusta ne ovat hauskoja otuksia.
Ne ei meinaa pysyä missään aitauksessa, ne syö kaiken minkä suuhunsa saa (esim naapurin betonisäkkejä kävi mutustaan) ja nukkuvat esim auton katolla naarmuttaen koko auton.
-
Itse en pidä vuohista lainkaan, ärsyttäviä eläimiä.
Mikäs vuohissa tökkii, minusta ne ovat hauskoja otuksia.
Ne ei meinaa pysyä missään aitauksessa, ne syö kaiken minkä suuhunsa saa (esim naapurin betonisäkkejä kävi mutustaan) ja nukkuvat esim auton katolla naarmuttaen koko auton.
Kuulostaa mukavilta elukoilta!
-
Ne ei meinaa pysyä missään aitauksessa, ne syö kaiken minkä suuhunsa saa (esim naapurin betonisäkkejä kävi mutustaan) ja nukkuvat esim auton katolla naarmuttaen koko auton.
Tuohan niissä juuri on hauskaa - ja se älykäs katse.
-
Mainio luumupiirakkaresepti. (http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=79304)
-
Nugetit uuniin ja makaronit tulille<3
-
Ruokakaupasta lähti mukaan pakastettua ankanrintaa. Mites valmistaisitte? Mitä kannattaa tehdä ja mitä välttää? Punaviinikastike ja paistettuja kanttarelleja lisukkeeksi?
-
Punaviinikastiketta en kyllä ensimmäiseksi keksisi laittaa ankan kanssa.
Kanttarellit sopisivat varmasti mainiosti.
-
Punaviinikastiketta en kyllä ensimmäiseksi keksisi laittaa ankan kanssa.
Kanttarellit sopisivat varmasti mainiosti.
Kyllähän punkku kastikkeessa pelittää. Ehkä ankalle voisi tehdä lisä kierrettä esim appelsiinillä. Freesaile shalottisipulit ja muut sörsselit mitä koet tärkeiksi mauksi pannulla. Siihen perään appelsiinistä puristettua mehua jota keittelet kasaan ennen vinettojen sekaan kaatamista. Lopuksi kanalientä ja jotain yrttiä sekaan ja keittele kasaan . Timjami esim toimii ankan kanssa.
-
Nonniin, homma meni näin:
Pistin aamupäivällä jääkaapissa sulaneen pakasteen lämpiämään vesihauteeseen, veden lämpö semmoinen mitä kuumavesihanasta tulee ja läksin jälkikasvun kanssa ruokakauppaan. Kaupasta mukaan tarttui pari litraa kanttarelleja, nippu kevätsipulia, rucolaa, puntta retiisejä ja tetra valmista punaviinikastiketta.
Kun pääsin himppeen, pistin uunin lämpiämään 200 asteeseen ja rupesin työstämään ankkaa; Liha pois vakuumista ja nahkaan ristiviiltoja.
Sitten liha kylmälle paistnpannulle nahkapuoli alaspäin ja lämpö päälle. Kolmen - neljän minuutin kuluttua nahka oli herkullisen kullanruskea ja pannulla reipas kerros sulaa ankanrasvaa. Kääntö ja pari minuuttia paahtoa toiselle puolelle ja sitten liha varttitunniksi uuniin.
Kuullottelin pannulle jääneessä rasvassa hienoksi hakattua sipulia raukeaksi, sitten kippasin päälle valmiin punaviinikastikkeen. Raastoin kastikkeeseen appelsiinin kuoren. Oli vielä pikkusen lirun makuista joten lisäsin täyteläisyyttä hulauksella siirappia - jopas lähti pelittämään. Hain pihalta kourallisen timjamia minkä murskasin sekaan.
Otin lihan uunista, kaadoin vuoasta nesteet kastikkeen sekaan ja käärin ankan folioon vetäytymään. Tässä vaiheessa homma rupesi tuntumaan sen verran gourmeelta että karkasin alkoon hakemaan pullon punkkua.
Viinakauppareissun jälkeen toinen paistinpannu tulille, pannuun nyrkillinen voita ja hulaus oliiviöljyä. Kanttarellit pannulle siksi aikaa kun leikkasin ankan ohkasiksi siivuiksi.
Kun sienet tekeytyivät, ladoin lautasille yhteen reunaan ankansiivuja riviin minkä päälle reilulla kädellä appelsiinikastiketta. Sitten revittyä rucolaa jonka koristelin retiisisiivuilla. Lopuosan lautasesta peittelin kanttarelleilla. Ja sitten syömään.
Hyvvää oli.
-
^ klassikkoa jota ei ole tullut itsellä maistettua. Kuulostaa täydelliseltä.
-
Eka kerta kun itse tein, ei ollut hirveän vaikeaa tai työlästä kun oikaisin kastikkeen teossa valmilla punkkukastikkeella. Ankanrintaa on Lidlin pakastealtaassa. Kannustan kokeilemaan jos paistinpannu on entuudestaan vähänkään tuttu.
-
No täytyypä tosiaan kokeilla, en ole ihan vieras paistinpannun äärellä. Jotenkin en ole osannut ostaa ankkaa pakastimesta, mutta mistäpä sitä paljon muualtakaan saisi. Ankan koipia, confit de canard olen laittanut. Niitähän saa säilöttynä vaikka stockalta. Loistavia perunoita saa kyytipojaksi kun tekee ohuita siivuja, oikeastaan lastuja, ja paistaa niitä oikein rapeaksi ankan omassa rasvassa. Siihen ei oikeastaan muuta tarvitsekaan kuin vaikka herneitä tai kevyttä salaattia kaveriksi. Vaikka tomaattia, rucolaa ym. Tietty joku hyvä ankkapunkku joka kestää tuhdin rasvan.
-
Onko vinkkejä kanan valmistukseen? Pitäisi tässä jossain vaiheessa pistellä varmaan pari kukkoa pois tuosta pihalta.
-
Salarymanille suosittelen Stockan confit de canard säilykettä. Ankan rasvaan säilöttyä ankan reittä. Ankan reidet uuniin ja säilöntärasvassa tuorepaistettuja perunaviipaleita...
Mahtavaa ja helppoa.
-
Onko vinkkejä kanan valmistukseen? Pitäisi tässä jossain vaiheessa pistellä varmaan pari kukkoa pois tuosta pihalta.
Kaljatölkkikana / Beer can chicken. Todistetusti toimii.
-
Onko vinkkejä kanan valmistukseen? Pitäisi tässä jossain vaiheessa pistellä varmaan pari kukkoa pois tuosta pihalta.
Kaljatölkkikana / Beer can chicken. Todistetusti toimii.
Joo, mutta tölkkikana tehdään broilerista. Luulisin, että nuo kukot ovat eläneet vähän kauemmin kuin kaupan chicksit.
Kanankasvattajatuttuni totesi, että kukkoa on perinteisesti haudutettu kauan ja hartaasti ihan syystä. Suosittelen Jamin tapauksessa siis ennemminkin viinikukkoa.
-
Sama juttu, kukkoa viinissä. Punkkua, sieniä, sipuleita sun muuta sekaan pintapaistettujen lihojen päälle ja 3 tuntia ainakin haudutella.
-
Tässä on ihan hyvä Coq au vin resepti, korvatkaa broileri kukolla niin tulee parempaa:
3-4 broilerin koipi- reisipalaa, mieluiten marinoimattomia
3 rkl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
¼ tl mustapippuria
2 rkl öljyä
3-4 dl punaviiniä tai
vastaava määrä
voimakasta lihalientä
3-4 valkosipulin kynttä
½ tl suolaa
2 laakerinlehteä
1 tl kuivattua timjamia
100-170 g pekonia
10 pikkusipulia
1 pkt (170 g) tuoreita
herkkusieniä tai
3 dl esikäsiteltyjä sieniä
1. Leikkaa koipi-reisipalat puoliksi nivelen kohdalta. Sekoita vehnäjauhon joukkoon suola ja pippuri. Kääntele palasia jauhoissa. Jos käytät marinoituja broilerin palasia, pyyhi ylimääräinen marinadi pois ja kierittele palaset maustamattomassa vehnäjauhossa.
2. Kuumenna öljy paistinpannulla ja paista muutama broileripala kerrallaan pannulla. Nosta ruskistuneet palaset pataan. Älä huuhdo pannua vielä, sitä tarvitaan.
3. Kaada pataan viini tai lihaliemi. Nestettä tulee olla sen verran, että broileripalaset juuri ja juuri peittyvät. Lisää kuoritut ja paloitellut valkosipulinkynnet, timjami, laakerinlehdet ja suola. Peitä kannella ja hauduta puoli tuntia. ( minun mielestä saa hauduttaa pidempään, ei ehkä ihan kolmea tuntia kuten aikaisemmin sanoin, mutta reilusti kuitenkin
4. Kuori pikkusipulit ja paloittele suuret sienet neljään osaan, pienet voivat olla kokonaisia. Suikaloi pekoni suoraan pannulle. Kuumenna, kunnes rasva alkaa irrota. Paista sipulit kokonaisina pekonin rasvassa kauniin ruskeiksi. Kaada pekonit ja sipulit pataan. Ruskista myös sienet kevyesti pannulla ja lisää nekin pataan.
5. Hauduta ruokaa vielä kymmenisen minuuttia. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Jos haluat suurustaa kastiketta lisää, sekoita puoleen desilitraan vettä kaksi teelusikallista maissi- tai ohratärkkelystä ja kaada seos pataan. Kuumenna koko ajan sekoittaen.
-
Meidän kukot on tällä hetkellä vanhimmat reilu vuoden ja nuorimmat varmaan joku 3-4kk. Mutta joo, jos vertaa broileriin niin onhan ne vanhoja, broileri teurastetaan 5-6 viikon ikäisenä. Tuo kaljatölkki todennäköisesti ei siis toimi, vaan on liian sitkeätä lihaa siihen tarkoitukseen, vaikka sitä on kyllä muuten tarkoituksena kokeilla. Ja kyseinen rotu ei ole muutenkaan mikään jalostettu tuotantorotu vaan on vanhoja suomalaisia alkuperäiskantoja.
Ja kuulemma meille on kalkkunoita tulossa, en ole kyseisten lintujen suurin ystävä, en vaikka ne olisi vakuumissa. Kalkkunaan voisin kanssa joskus ottaa reseptejä jos sille hyviä on. Oma tän hetken kuva kalkkunasta on aika kuiva ja mauton :) Viiriäisiä varmaan tulee myös, niitä olikin jo mutta taisi koira pistellä ne poskeensa. Ne menee kyllä grillissäkin pieninä suupaloina.
EDIT: Danius, kiitos, kokeillaan.
-
Viiriäisiä varmaan tulee myös, niitä olikin jo mutta taisi koira pistellä ne poskeensa.
Vuohet eivät olisi syöneet niitä.
-
:DD, totta. Kyllä se emäntä niitäkin taitaa haaveilla (itsekin haluaisin kyllä niistä maitoa, mutta muuten en kyseistiä eläimistä kyllä vieläkään innostu), tosin tällä hetkellä se taitaa eniten haaveilla parista lammasrodusta jota ei suomessa ole, pitäisi vissiin hakea englannista. Ja sitten fäärsaarten lampaitakin se varmaan haluaisi. No haaveita riittää, ehkä se jonkun niistä toteuttaa.
Eilen paimennettiin 20 lammasta 500m tässä tietä pitkin uudelle laitumelle. Hienosti seurasi 400m kunnes huomasivat meidän hevoset ja juoksivat takas kotiin. 2 kertaa koitettiin mutta hevoset oli jotenkin ylitsepääsemättömiä niin piti sitten mennä naapurin pihan läpi että eivät nähneet hevosia. Lampaiden kanssa tällänen kuitenkin onnistuu, vuohet pitäisi varmaan vetää nippusiteillä pakettiin ja kantaa. Toisaalta on meillä 20 lammasta myös yhdessä 17 hehtaarin saaressa ja sinne lampaat vietiin niin että rannassa teipattiin jalat pakettiin ja nostettiin soutuveneeseen. Kyllähän ne nyt vielä pieninä karitsoina meni mutta mietin miten ne syksyllä haetaan kasvaneina sieltä saaresta takaisin. Ettei tarvisi ruveta myymään saareen lampaan metsästyslupia.
Tuntuu muutenkin että tässä voisi ruveta täyspäiväiseksi hevosenliha trokariksi, niin monesta suunnasta sitä kysellään :)
-
Kyllähän ne nyt vielä pieninä karitsoina meni mutta mietin miten ne syksyllä haetaan kasvaneina sieltä saaresta takaisin. Ettei tarvisi ruveta myymään saareen lampaan metsästyslupia.
Rupeat myymään firmoille elämysmatkoja. Perjantaina pyytävät lampaan ja pistävät rosvopaistiksi, sitten pari iltaa köllivät laavulla ja juovat itse keittämäänsä pontikkaa. Tosin voi olla sunnuntaina hankalampaa saada remmi veneeseen kuin se täyskasvuinen lammas.
-
Olisiko foorumin mestarikokeilla heittää jotain hyvää wokkireseptiä kokeiluun? Suurin osa pikaisella googlettelulla löytyvistä resepteistä tuntuu vähän tympeiltä. Pakasteetkaan ei nappaa..
-
Rouskukausi näyttäisi olevan parhaimmillaan ja metsät ovat täynnä ilmaista herkkua. Aamupäivällä tuli tunnin ulkoilureiisun ohessa kerättyä vajaa kymmenen litraa kangasrouskuja - loistavaa tavaraa pakastettaviksi suolasieniksi. Parinkymmenen minuutin keitto suolavedessä, huuhtelu, pilko pieniksi ja silppuun sekaan vähän etikkaa.
Sen verran piti kuormasta syödä että pari litraa pätyi seljankan sekaan. Hyvää oli.
-
Jotain kikkakolmosia pitsan vääntämiseen tavallisessa uunissa pellillä? Uuni täysille, pelti mukaan lämpiämään, lätty leivinpaperille, täytteet päälle ja asia uuniin. Voiko tämän tehdä paremmin?
-
Jotain kikkakolmosia pitsan vääntämiseen tavallisessa uunissa pellillä? Uuni täysille, pelti mukaan lämpiämään, lätty leivinpaperille, täytteet päälle ja asia uuniin. Voiko tämän tehdä paremmin?
Ratkaisu on pizzakivi. Onnistut tekemään sillä oikein hyvää lättyä, pellillä paistettu "pizza" on aina enemmän tai vähemmän "pullaa". Esim motonetistä saa huokeaan hintaan.
-
Pitsakivi pitäisi kyllä hankkia. Tähän akuuttiin pitsannälkään se ei valitettavasti ehdi.
-
Jotain kikkakolmosia pitsan vääntämiseen tavallisessa uunissa pellillä? Uuni täysille, pelti mukaan lämpiämään, lätty leivinpaperille, täytteet päälle ja asia uuniin. Voiko tämän tehdä paremmin?
Ohut pohja, ei liikaa täytteitä, juusto muiden täytteiden alle.
Pizzakivi ja -lapio mm. Keittiöelämää-liikkeestä Laukontorin liepeiltä.
-
Ääni pizzakivelle, kuumalle uunille ja pizzalapiolle. Ohkainen pohja ja laadukkaat täytteet, ei mitään 80 luvun kaadetaan kaikkea mahdollista taikinalevyn päälle pizzaa.
-
Suosittelen mahdollisimman ohutta lapiota.
+Ziljardi!
-
Juu juusto ennen muita ja kaunis täyttö. Pizzan visuaalinen herkuttelu on osa hyvää pizzahetkeä :-)
-
Jotain kikkakolmosia pitsan vääntämiseen tavallisessa uunissa pellillä? Uuni täysille, pelti mukaan lämpiämään, lätty leivinpaperille, täytteet päälle ja asia uuniin. Voiko tämän tehdä paremmin?
http://www.youtube.com/watch?v=8ejC41lJfSs Tuosta vinkkiä pitsan vääntämiseen. Taikina onnistuu lyhyemmälläkin kohotuksella huoneenlämmössä, makuun tuo toki sitten vaikuttaa. Ja tosiaan, jos pitsakiveä ei ole, niin ylläolevalla pärjää jo pitkälle.
-
Alumiinifoliota kannattaa myös koittaa pitsan ja leivinpaperin alla. Pohjaa tehdessä kannattaa muistaa, että hiki säästää kyyneleitä syödessä, eli vaivata kannattaa kunnolla. Ja yhteen lättyyn tarvitsee yllättävän vähän taikinaa, kuten jo edellä mainittiin.
Edit. ja tuo edellä esitetty linkki oli vallan hyvä esitys aiheesta!
-
Jättää pellin pois ja käyttää ritilää sekä alalämpöä...
-
Jättää pellin pois ja käyttää ritilää sekä alalämpöä...
Mä en kyllä uskaltais kokeilla. Tuollaisella kunnollisella pitsapohjalla (ks. edellinen linkki) sotku on varmasti melkoinen ja uunin putsaamiseen saa käyttää enemmän aikaa kuin koko pitsan tekemiseen.
-
Niin siis jäi kirjottamatta että oon käyttänyt leivinpaperia siinä usein.
-
Pitsakivi löytyy täältäkin, hieman yliarvostettu on kyllä koska 1. vaatii aika pitkän ajan lämpiämiseen, 2. pitsan voi vääntää vaikka leivinpaperin päälle valmiiksi, mutta sen siirto pitsakivelle ei ole helpoin juttu (en omista mitään megaisoa pitsalapiota tosin), 3. pitsakivi on huokoista materiaalia eli sitä ei saa pestä millään pesuaineilla, joten sen puhtaana pitäminen voi olla haasteellista.
Mutta joku voisi silti vinkata jonkun hyvän pitsataikinaohjeen, nuo kaikki ohjeet mitä googlehaulla tulee vastaan (ensimmäistä tulossivua pidemmällehän ei ikinä mennä) maistuvat liian jauhoisilta, kaipaisin jotain leipämäistä tekstuuria, vaikkapa pannupitsahenkisesti.
-
Tuossa just ostin reilu 10kw:n kiertoilmauunin ja isompaa taikinakonetta/lihamyllyä. Samassa mestassa olisi edullisesti myynnissä pitsauuni :) Jos jollain on ylimääräistä tilaa keittiössä.
-
Tuli taas tehtyä suklaafondantia iltakahvin kanssa. Loistavaa, vaikka itse sanonkin.
-
Tässä on, ole hyvä.
Suklaafondant (8 kpl)
100 g voita
1 dl sokeria
2 kananmunaa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 rkl kaakaojauhetta
100 g tummaa suklaata
Tarjoiluun esimerkiksi kermavaahtoa, marjoja tms.
Vatkaa sulatettu voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa munat joukkoon yksitellen. Lisää kuivat aineet seoksena. Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa. Lisää suklaasula taikinaan.
Leikkaa leivinpaperista leveähköt suikaleet ja aseta ristiin muffinivuoan voideltuihin syvennyksiin. Fondantit nostetaan vuuasta suikaleiden avulla. Jaa taikina syvennyksiin. Vaihtoehtoisesti voit käyttää pieniä paperisia, voideltuja muffinivuokia.
Paista 200 asteessa 8 minuuttia. Fondantin pitää jäädä keskeltä pehmeän suklaiseksi ja valuvaksi. Anna jäähtyä muutama minuutti vuuassa. Nosta ne varoen leivinpaperisuikaleista nostamalla annoslautasille. Tarjoa lämpiminä.
Suklaana käytän aina Lidlin 81 prosenttista suklaata, sokerina usein raakaruokosokeria tai muuta vastaavaa ja joskus korvaan kaakaojauheen carob-jauheella. Tänään tein vehnätöntä sovellusta eli korvasin vehnäjauhot riisijauholla ja mantelijauholla (suhde 2:1).
-
Ehdotuksia viiriäisten täytteeksi? Viiniksi hankin jo paavin uudesta mökistä tämän http://alko.fi/tuotteet/fi/555677 (http://alko.fi/tuotteet/fi/555677).
-
Viiniksi hankin jo paavin uudesta mökistä tämän http://alko.fi/tuotteet/fi/555677 (http://alko.fi/tuotteet/fi/555677).
Mitähän rypälettä tuossa on se listasta puuttuvat 10%
-
Viiniksi hankin jo paavin uudesta mökistä tämän http://alko.fi/tuotteet/fi/555677 (http://alko.fi/tuotteet/fi/555677).
Mitähän rypälettä tuossa on se listasta puuttuvat 10%
Satunnaisia jämiä.
-
Viiniksi hankin jo paavin uudesta mökistä tämän http://alko.fi/tuotteet/fi/555677 (http://alko.fi/tuotteet/fi/555677).
Mitähän rypälettä tuossa on se listasta puuttuvat 10%
Olisko ranskalaista arroganssia?
-
Pari kököstystä tältä viikonlopulta.
Pastaa porkkanalla, prosciuttolla jne. (HS:n ohjeesta mukaellen):
(http://i1.aijaa.com/b/00969/11050306.jpg) (http://aijaa.com/xSjpOX)
Risotto alla milanese:
(http://i11.aijaa.com/b/00645/11050307.jpg) (http://aijaa.com/g3SYBI)
Lautaset: Iittala Teema
Kamera: Canon EOS350D
Objektiivi: Sigma 24-60/f2.8 EX
Valo: oma
Maku: erinomainen
-
Houkuttelevat otokset annoksista.
-
AM: ootko itse tehnyt pastan?
-
Kyllä se on Barillan käsialaa, casareccea malliltaan.
Pastakone kyllä löytyy, mutta turhan harvoin jaksaa itse vääntää. Oikeanlaisen taikinan aikaansaaminen on yllättävänkin haastavaa hommaa.
-
Risotto alla milanese:
(http://i11.aijaa.com/b/00645/11050307.jpg) (http://aijaa.com/g3SYBI)
Hyvältä näyttää!
Tuo parmesaani tässä jakaa mielipiteet, toisten mukaan peittää liiaksi sahramin makua. Itse olen tehnyt useimmiten ilman. Ellei tänään olisi tulossa linguine alle vongole, tuota voisikin tekaista.
-
Oli vähän harvinaisempi pastamalli! En ole koskaan itse tehnyt, pitäisi joskus kokeilla.
-
Juusto on Grana Padanoa, joka hieman miedompana toimii monissa kattauksissa parmesaania paremmin. Ainakin minun mielestäni.
-
En ole koskaan itse tehnyt, pitäisi joskus kokeilla.
Kannataa opiskella.
Vältän pastan syöntiä, mutta sitten kun sorrun niin leipaisen jotain omin pikku kätösin.
Helppoa, hauskaa ja herkullista.
Juju on tehdä taikina AINA (lasagnea ja cannelonia lukuunottamatta) pelkistä keltuaisista. Valkuainen on vihollinen.
Valkuaisen kanssa taikina "nousee" keittäessä. Vaahtoaa eläimenä, ja tuloksena on jotenkin leipäisää ja pulskaa pastaa.
-
^Molte interessantissimo. Teen usein pastaa kotona mutta käyttänyt taikinaan aina koko munan valkuaisineen. Täytyypä testata, keltuaisen hyvä maku korostunee. Onko jauho-keltuaissuhde näppituntumalta vai miten mitoitat? Normireseptissäni on muna per 100g jauhoja ja tarvittaessa hienosäädän sitkoa vesitipalla tai -kahdella.
-
Näppituntumalla. Lisään itse myös lähes aina vähän vettä taikinaan.
Ilman valkuaista pastasta tulee kauniin väristä ja paremman makuista.
-
Taas pashaa, tällä kertaa sitä hypetettyä avokadojuttua. Ja oli kyllä äärimmäisen hyvää. Eikä tarvinnut vakuumikypsennystä, polttolamppua tms.
(http://i8.aijaa.com/t/00460/11090743.t.jpg) (http://aijaa.com/JZtj3E)
Illalla (ja vielä hetki sitten aamiaisellakin) crostineja artisokkapyreellä. Simppeliä ja hyvää tämäkin.
(http://i2.aijaa.com/t/00340/11090744.t.jpg) (http://aijaa.com/0MxVNw)
-
Oon monille luvannut infota kun karitsanlihaa tulee myyntiin.
Facebook sivut sain tänään auki jota kautta voi tehdä jo varauksia: https://www.facebook.com/Kuusikorpi
Nettisivut aukeaa hyvin pian, ehkä huomenissa osoitteeseen: http://www.kuusikorpi.fi
Karitsojen lisäksi muutama kalkkuna taitaa olla vielä ilman tulevaa keittiötä.
15e/kg on karitsalaatikon hinta jossa on siis puolikas karitsa. Kooltaan laatikot on varmaan 6-10kg.
-
Meneekö maku jos pakastaa?
-
Meneekö maku jos pakastaa?
Ei suinkaan. Käytännössä ihmiset lyö aina laatikon pakkkaseen (puolikas karitsa kun on paloteltu ja vakuumissa niin menee aika pieneen tilaan), käyttävät ehkä sieltä jonkun paketin suoriltaan. Pakkanen kun on kylmä niin vähintään vuoden säilyvyyttäkin pystyy pakkasessa lupaamaan.
Itseasiassa jos haluaa suomalaista lammasta syödä pakastamattomana niin käytännössä sitä saa lyhyen aikaa keväällä ja syksyllä. Lampaita kun ei teurasteta ympäri vuoden.
Nyt ei vielä tiedetä teurastusajankohtaa eikä tarkkoja käytäntöjä, varmistan asiat vielä teurastajalta, mutta veikkaisin että teurastamossa lihaa riiputetaan n. 1-2 päivää ennen paloittelua ja vakumointia. Tämän jälkeen olisi sitä ihan hyvä pitää viikosta kahteen kylmiössä ennen pakastusta (paras olisi joku +2c) jotta liha mureutuu. Vakuumissa "riiputettu" liha mureutuu kaikkein nopeiten. Välttämätöntä se ei kuitenkaan ole. Riippuen vähän miten teurastamosta saadaan lihat ja miten toimitus tapahtuu niin pystymme itseitsekin pitämään niitä kylmiössä (tai sitten ostamme palvelun teurastamolta, meidän tiloja kun ei ole vielä hyväksytetty virallisiksi elintarviketiloiksi). Pakastuksessahan on sitten taas sellanen jännä että virallisesti myytävää elintarviketta ei saa pakasta peruspakkasessa. Pakastuksellekkin voitaisiin ehkä ostaa palvelu jääsaukolta, heillä on pakastustunnelin lämpötila muistaakseni -60c. Ja ehkä niin pitää toimiakkin jos ei kaikille lihoille ole ennakkoon ostajia (tosin vaikuttaa siltä kyselyiden perusteella että ei noi lihat käsiin jää).
-
Nettisivut aukeaa hyvin pian, ehkä huomenissa osoitteeseen: http://www.kuusikorpi.fi
Nyt aukesi sivut, josta nyt pääsee ainakin lihavarauksia (ja taljoja yms) tekemään. Kesken sivut vähän muuten ovat, logokin puuttuu vielä.
-
Olen erittäin kiinnostunut tuosta karitsasta. Miten tuollaisen toimitus käytännössä onnistuu, vai onnistuuko? Jos ei Urjalasta tai Tampereelta pääse hakemaan.
-
Olen erittäin kiinnostunut tuosta karitsasta. Miten tuollaisen toimitus käytännössä onnistuu, vai onnistuuko? Jos ei Urjalasta tai Tampereelta pääse hakemaan.
Voi tehdä varauksen ja katotaan miten järjestyy. Uskoisin että Helsinki ja Turku on myös sellasia suuntia johon on ajoa joten saadaan varmaan järjestymään jotkut päivät jolloin kuljetus onnistuu ainakin niihin suuntiin. Varaus ei sinäänsä sido mihinkään (ei myöskään meidän puolelta jos lihaa on varattu enemmän kuin sitä saadaan toimitettua). Kovin kaukaiset pohjoiset kohteet voi olla ongelmallisia, tai jos on joku yksittäinen toimitus jonnekkin paikkakunnalle niin pitää katsoa mikä on järkevää.
-
^Sinne pärähti varaus :)
-
No karitsoista ei juuri luita jää erikseen. On tietyt osat mitä ei saa teurastamo luovuttaa (nyt en muista tarkkaan, mutta taitaa olla pää ja sorkat ja selkäranka yli 1vuotiaasta eläimestä). Viulu esim tulee luullisena laatikossa. Eihän yli vuotiaasta lampaasta saa tehdä edes parikyljyksiä :) No karitsat ovat kuitenkin maaliskuussa syntyneitä joten ei sitä ongelmaa.
Hevosen luita tulee enemmänkin kun vaan ne jaksetaan tuoda teurastamolta mukana. Viimeksi niitä jakelin sen verran kun kerkesin ja aika paljon mätäni (ei ollut aikaa pakastella). Mutta jos noi jatkossa vetäisi lihavannesahalla pienemmäksi ja pussittaisi ja pakastaisi / jakaisi pois. Koirille ainakin hyvää tavaraa olivat.
Kanien suhteen tilanne on vähän kehno. Ehkä tässä kolme kania menee syksyllä teuraaksi. Sitten seuraavan kerran meneekin varmaan vasta ensi syksynä. Ollut vähän ongelmaa kanien kanssa ja tarkoitus aloittaa keväällä nollasta.
Kukkoja pitäisi tässä aika pikapuolin pistää pois, en tiedä kuinka monta. Mutta äänestä päätellen niitä on tällä hetkellä liikaa :)
Ja kiitoksia varauksista, ihan mukavasti niitä tullutkin.
-
Laitoin Jamille kanssa kyselyä, hienoa että homma pyörii (vaikka hitaasti heräävänä jäisinkin jo ilman). Harmi ettei päitä saa, mutta jos kieliä/maksoja/munuaisia on myytäväksi asti niin hierotaan ihmeessä kauppoja.
-
Sinne pärähti. Jos sitä koirallekin joululahjan samaan syssyyn hankkisi. :-)
-
Laitoin Jamille kanssa kyselyä, hienoa että homma pyörii (vaikka hitaasti heräävänä jäisinkin jo ilman). Harmi ettei päitä saa, mutta jos kieliä/maksoja/munuaisia on myytäväksi asti niin hierotaan ihmeessä kauppoja.
Kyllä niitä vielä riittää. No jos kaikki kyselyt ja yhteydenotot kesältä olisi tallella niin sitten ei ehkä, mutta oma vika kun sai nyt vasta sivun aikaiseksi.
Sisäelimistä ei ole olutkaan itseasissa vielä puhetta emännän kanssa, pitääkin ottaa puheeksi asia. Kieli on lampaalla kovin pieni että niitä pitäisi olla aika iso määrä ennenkuin niistä viitsisi jotain valmistaa (ainakin jos nyt vertaa sikaa tai nautaan).
EDIT: emäntä sanoi että sisäelimikin järjestyy, ja varmasti kohtuu hintaan.
-
Pikainen kysymys, löytyykö vastaajaa: eilen ostettu karistankare on rasvapuolelta yllättäen vihertynyt, pientä vihreää näkyy myös lihassa reunoilla. Haju ei mädäntyneen muttei houkuttelevakaan. Käyttäisittekö?
-
Käyttäisin. Leikkaisin kyllä niitä vihertymiä pois ensin.
-
Lihan väri muuttuu hyvin nopeasti jos pääsee ilman kanssa tekemisiin. Riippuu vähän vihreyden asteesta käyttäisinkö. Toi vihreiden osien leikkely varmaankin fiksu veto.
-
(https://fbcdn-sphotos-a-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash3/537388_10200450678895952_1360168099_n.jpg)
Tämän päivän - tai oikeastaan jo eilisen - teemakuva.
-
Pikainen kysymys, löytyykö vastaajaa: eilen ostettu karistankare on rasvapuolelta yllättäen vihertynyt, pientä vihreää näkyy myös lihassa reunoilla. Haju ei mädäntyneen muttei houkuttelevakaan. Käyttäisittekö?
Eikös keskiajalla liha luokiteltu tyyliin: hyvä, suolainen , vihreä tjsp.
Itse en varmaan olisi uskaltanut käyttää.
-
Pikainen kysymys, löytyykö vastaajaa: eilen ostettu karistankare on rasvapuolelta yllättäen vihertynyt, pientä vihreää näkyy myös lihassa reunoilla. Haju ei mädäntyneen muttei houkuttelevakaan. Käyttäisittekö?
Eikös keskiajalla liha luokiteltu tyyliin: hyvä, suolainen , vihreä tjsp.
Itse en varmaan olisi uskaltanut käyttää.
myoglobiini, joka normaalisti vastaleikattussa lihassa siis purppuranpunainen on bakteeritoiminnan vuoksi lähtenyt vihertymään (voi myös kellastua tai se kaikkein yleisin eli harmaantua). Periaatteessa ainakin se on pilaantumista, mutta pääsääntöisesti itse luottaisin nenääni.
-
Ovatko värimuutokset aina bakteeritoiminnan seurausta vai voisiko lihan omilla entsyymeillä olla osuutta asiassa?
Raakakypsytetty ts. riiputettu liha on joskus melkoisen kirjavaa olematta silti pilaantunutta. Ilmakuivattu kinkkukin, siis kun ensimmäisen kerran näkee kokonaisen kinkun eikä vakuumipakattuja siivuja, on visuaalisesti aika arveluttavan näköinen. Tuoreessa lihassa värivirheet pistävät kyllä miettimään.
-
Joskus yksinkertainen on parasta. Slaissailin naudan sisäpaistista oikein ohkaisia siivuja ja pistin ne hetkeksi marinoitumaan oliiviöljy-mustapippuri-merisuola-basilika -sekoitukseen. Sen jälkeen pistin pannulle nokareen voita, kuullottelin siinä runsaasti valkosipulia ja sitten paistoin hyvin nopeasti nämä ohuen ohuet siivut, etteivät vaan liikaa kypsyneet.
Siihen kylkeen paistoin sitten tomaatteja ja paprikaa.
-
Itse teen paistista seuraavanlaista mättöä: (Tällä on jokin italiankielinen nimi mutten jaksa hakea keittokirjaa keittiön hyllystä)
Otetaan paistia josta leikataan isoja ohkaisia siivuja. Nuijitaan ohkaisiksi.
Pannaan kippoon vuohenjuustoa, tilkka oliiviöljyä, sinappia, yrttimausteita, chilikastiketta ja kaikkea muuta hyvää mitä mieleen juolahtaa. Lämmitetään mikrossa notkeaksi ja vaivataan tahnaksi.
Levitetään tahnaa paistisiivulle. Läväytetään päälle pekonisiivu. (italialainen käyttää tähän prosciuttoa mutta savupekoni toimii yhtä hyvin.) Kääritään rullaksi ja lukitaan hammastikulla.
Ruskistetaan rulat nopeasti pannulla ja upotetaan pataan tomaattikasikkeeseen hautumaan. Valmis purkkikastike toimii ihan hyvin, turha ryhtyä hifistelemään. Antaa hautua pienellä liekillä kolme-neljä tuntia.
Syödään pastan kanssa. Nautitaan jumalaisen mureasta lihasta ja lihaisen makuisesta tomaattikastikkeesta. Kevyt punaviini ei ole ollenkaan huono ajatus tämän kanssa kuten ei uunilämpimät vehnäsämpylätkään valkosipulivoin kera.
-
^ Toi ei ole väärin. :-)
-
Muutama ruokavieras on kyllä väittänyt ihan päinvastaista, myös termiä "synti" (mitä se on ,en ole perehtynyt teologiaan) on muistaakseni käytetty. Tämä siis sen jälkeen kun ovat niillä sämpylänpalasillaan nuohonneet padan puhtaaksi.
Ai niin, murskattu valkosipuli unohtui tahnasta.
-
Synti ei ole aina pahasta.
-
Elämässä pitää olla hyppysellinen nautintoja ja hekumaa. Ei liikaa, ei liian vähän, mutta sopivasti.
-
Kyllä. Ks. Velmuiluketju.
-
Kiitos salaryman, tuli nälkä. Toinen kiitos siitä, että nyt tiedät mitä meillä syödään viikonloppuna. Mahtavan kuuloista, lievästi jopa perverssin oloista ruokaa. Ennen Keikarin foorumia tilillä näkyi isohkoja summia ja vaa'an lukemat oli pieniä - nykyään tilin summat on aika pieniä ja eiköhän kesään mennessä vaakaankin saada kunnon lukemat.
Hiukset kun vielä alkais lähtemään niin ai että. Se olis mahtavaa. Siihen tuskin Keikari pystyy vaikuttamaan tosin.
Mutta joo, tuota pitää varmaan miettiä hieman. Onko salarymanilla jotakin vakiotomaattikastiketta jota käyttää tuossa? Tai lähinnä tiettyjä speksejä? Niitä kun löytyy kauppojen hyllyiltä vaikka ja kuinka.
-
Itse teen paistista seuraavanlaista mättöä
Mahtavaa!
Vaihtaisin vielä vuohenjuuston pecorinoon ja hakisin ruuan hautuessa handelista vaikka tämän (http://alko.fi/tuotteet/fi/428697).
-
(Tällä on jokin italiankielinen nimi mutten jaksa hakea keittokirjaa keittiön hyllystä)
Braciola/Braciole(Am.).
Hienoa evästä!
-
Mutta joo, tuota pitää varmaan miettiä hieman. Onko salarymanilla jotakin vakiotomaattikastiketta jota käyttää tuossa? Tai lähinnä tiettyjä speksejä? Niitä kun löytyy kauppojen hyllyiltä vaikka ja kuinka.
Lidlin tomaattikastikkeita on tullut käytettyä mutta yhtä hyvin käy mikä muu hyvänsä. Nykyään tulee kokattua melkein aina freehandilla, eli mennään inspiraation varassa.
Kastikkeen säätäminen on oikeastaan hauskinta hommaa, yleensä akselit joita pitää säätää on suolaisuus, happamuus ja makeus. Suolaisuutta saa suolasta tai soijakastikkeesta, happoa on hyvä säätää balsamicolla ja rotevuutta saa siirapilla tai sokerilla. Jännä juttu mutta jos kastike tuntuu vetiseltä niin sokerilla sen saa maistumaan tuhdimmalta. Jos umamiin säätämiseen ei halua käyttää natriumglutamaattia niin lihaliemikuutioilla tai fondilla voi tätä akselia säätää.
Ja yrttimausteita kannattaa aina kokeilla, yrteillä saa hienoja makuja.
-
Siirappi on meikäläiselläkin vakiokamaa kokatessa.
-
Vaihtaisin vielä vuohenjuuston pecorinoon ja hakisin ruuan hautuessa handelista vaikka tämän (http://alko.fi/tuotteet/fi/428697).
Anna palaa Frank! Kokkaaminen ei ole mitään tiedettä vaan taidetta. Esimerkiksi mulla ei ole kokkauksessa käytössä muita mittayksikköjä kuin hulaus, loraus, summamutikassa ja riittävästi. Jos tarvitaan täsmällisiä mittayksikköjä niin ne ovat tyyppia kaljapullollinen, jääkiekon paksuinen, sulakkeen pituinen etc.
-
Ainoa tomaattituote tuoreiden sellaisten lisäksi joka ei maistu ketsupilta on yrttitomaattimurska purkista.
Jonkin verran lopputulokseen vaikuttaa kokin vaatetus.
Nappikauluspaita päällä tulee laveampi, useamman ruokailijan makuun sopiva ateria.
Onko tästä kokemusta muilla?
-
Mikäs vika ketsupin maussa? Ihan hyvä pohja lähteä säätämään oman maun mukaiseksi.
Voihan sen kastikkeen lähteä tekemään yrttitomaattimurskastakin: Lihalientä sekaan ja suurustus maissijauhoilla sopivaan suuntuntumaan. Sitten maku kohdalleen ylläkuvatuilla tempuilla. Lopputulos näyttää tältä:
(http://www.cbc.ca/inthekitchen/assets_c/2013/01/Braciole31-thumb-596x350-258382.jpg)
-
Näyttää hyvältä.
-
Tomaattien kalttaaminen on sen verran helppoa ettei ole tullut valmiskastikkeisiin tai -murskaan paljoa sorruttua.
-
Lopputulos näyttää...
...äärimmäisen herkulliselta!
-
Vaihtaisin vielä vuohenjuuston pecorinoon ja hakisin ruuan hautuessa handelista vaikka tämän (http://alko.fi/tuotteet/fi/428697).
Anna palaa Frank! Kokkaaminen ei ole mitään tiedettä vaan taidetta. Esimerkiksi mulla ei ole kokkauksessa käytössä muita mittayksikköjä kuin hulaus, loraus, summamutikassa ja riittävästi. Jos tarvitaan täsmällisiä mittayksikköjä niin ne ovat tyyppia kaljapullollinen, jääkiekon paksuinen, sulakkeen pituinen etc.
Olen kyllä osittain samaa mieltä. Maku ratkaisee ja ruuanlaitossa tärkeintä onkin maistella ruokaa koko ajan. Ei ole niin kova kiirekään kun saa vatsaan jotain kokatessa.
-
Voi veljet, nyt tiedän mitä kokkailen viikonloppuna! Pysyykö nuo rullat kiinni pelkällä hammastikulla vai onko solmiminen parempi keino?
-
Minä aion tehdä sen inhottavan S-ryhmän ohjeen mukaista broilerinmurekepihvit ja
ruohosipulikastike.
Dresettin mukaan vaikuttaa helpolta ja maukkaalta.
Ehkä jotain omia sooloiluja mukaan.
-
Eilen tuli testattua BBQ pulled pork burger. Aivan loistavaa.
Kuva lainattu nettisivulta, en jaksanut illalla alkaa omia burgereita kuvaamaan.
(http://4.bp.blogspot.com/-t5yU0Dc1ocQ/UFzBF5_C2GI/AAAAAAAAEQQ/3LCmH_wWhMI/s320/IMG_7224.jpg)
Linkistä resepti
http://puolialastonkokki.blogspot.fi/2012/09/bbq-pulled-pork-burger.html (http://puolialastonkokki.blogspot.fi/2012/09/bbq-pulled-pork-burger.html)
-
Voi veljet, nyt tiedän mitä kokkailen viikonloppuna! Pysyykö nuo rullat kiinni pelkällä hammastikulla vai onko solmiminen parempi keino?
Ei ole ollut hammastikkujen kanssa avautumisongelmaa, olen "ommellut" käärön kiinni tikulla, eli työntänyt tikun ensin kahden päälimmäisen kerroksen läpi ja sitten takaisin ylös. Jos sen kääryleen vain lävistää tikulla niin saattaa tulla auenneita rullia. Solmiminen olisi tietysti oikeaoppinen tapa ja paljon esteettisempi mutta työläs.
-
Eilen tuli testattua BBQ pulled pork burger. Aivan loistavaa.
Revitty possu on vaarallisen addiktoivaa ruokaa ja hemmetin monikäyttöistä. Kannattaa kokeilla jos ei ole koskaan tätä testannut. Mm. tarjouskassler muuttuu vallan taivaalliseksi.
Jos mennään tuohon laitepuoleen niin milteipä viimeinen keittiövärkki josta luopuisin on haudutuspata / crock pot. Pitkiä haudutusaikoja vaativat ruoat, kuten pulled pork, syntyvät tuolla lapsellisen helposti. Onnistuuhan se hauduttaminen tietysti uunissakin mutta ellei omista puulla lämmitettävää leivinuunia jota käyttää talon lämmitykseen niin suosittelen slow cookeria. Ei vie paljon sähköä eikä ennen kaikkea muuta keittiöä helvetin esikartanoksi.
-
Viime yön yli muhi haudutuspadan hellässä 80C lämmössä puolitoista kiloa suolattua possun lapaa mausteliemessä. Tuota sitten revittynä hapankaalin, etikkakurkkujen ja paahdetun sipulin kanssa halkaistun moniviljapatongin väliin niin vot!
-
Vaivattomammin saa leipää ei saa edes kaupasta, sillä nostatus- ja paistoaikaa lukuunottamatta tähän menee nykyrutiinilla minulta 2-3 minuuttia.
http://www.nytimes.com/2006/11/08/dining/081mrex.html
Teen isossa kattilassa ja seuraavalla annostuksella:
3dl ruis-, graham- ja tavallista vehnäjauhoa kutakin eli yhteensä 9dl
3 tl suolaa
1/4 tl kuivahiivaa
Sekoitan keskenään ja lisään
4,5 dl vettä
Sekoitan kädellä sen hetken verran kunnes tasaista mömmöä, ehkä puoli minuuttia.
Nousemaan n. 12 tunniksi eli teen illalla, aamulla jatketaan.
Nyt tulee ainoa sottainen vaihe: taikinamössö jauhotetulle pöydälle ja sen verran painellaan että taikina litistyy ja nostatuskuplat pois.
Uuni päälle 215 astetta ja kannellinen isohko kattila sinne lämpenemään. Kun uuni on valmis, kattila ulos (tässä kohtaa hyvä ottaa esim. patakinnas käyttöön) ja taikinaklöntti sisään ilman sen kummempia asetteluja. 35 minuuttia uunissa kannen alla, sitten kansi pois ja vielä 20 minuuttia.
Leipä on parasta 2. tai 3. päivänä. Laskeskelin tuossa että jauhoista riippuen kustantaa 1-2€ per leipä.
-
Kuvia ;) ?
-
Tämä oli ensimmäinen tuotos parin viikon takaa, pienempi kuin mitä nyt teen. Lisäksi annan paistua hieman tummemmaksi. Slurps.
Leipä ei ole liimautunut kyljellään olevaan pöytään vaan jokin muu häslinki on nyt akselilla ipadin käyttäjä ja käyttöliittymä.
(http://i2.aijaa.com/t/00737/11790691.t.jpg) (http://aijaa.com/UD0jb6)
-
Taidan kokeilla!
-
Vaivattomammin saa leipää ei saa edes kaupasta, sillä nostatus- ja paistoaikaa lukuunottamatta tähän menee nykyrutiinilla minulta 2-3 minuuttia.
http://www.nytimes.com/2006/11/08/dining/081mrex.html
Teen isossa kattilassa ja seuraavalla annostuksella:
3dl ruis-, graham- ja tavallista vehnäjauhoa kutakin eli yhteensä 9dl
3 tl suolaa
1/4 tl kuivahiivaa
Sekoitan keskenään ja lisään
4,5 dl vettä
Sekoitan kädellä sen hetken verran kunnes tasaista mömmöä, ehkä puoli minuuttia.
Nousemaan n. 12 tunniksi eli teen illalla, aamulla jatketaan.
Nyt tulee ainoa sottainen vaihe: taikinamössö jauhotetulle pöydälle ja sen verran painellaan että taikina litistyy ja nostatuskuplat pois.
Uuni päälle 215 astetta ja kannellinen isohko kattila sinne lämpenemään. Kun uuni on valmis, kattila ulos (tässä kohtaa hyvä ottaa esim. patakinnas käyttöön) ja taikinaklöntti sisään ilman sen kummempia asetteluja. 35 minuuttia uunissa kannen alla, sitten kansi pois ja vielä 20 minuuttia.
Leipä on parasta 2. tai 3. päivänä. Laskeskelin tuossa että jauhoista riippuen kustantaa 1-2€ per leipä.
Useammin tuota tulee syötyä kuin kaupan leipää, vaihtelevilla jauhokokoonpanoilla. Resepti löytyi alkujaan tuolta: http://www.menaiset.fi/artikkeli/reseptit/tee_itse_rapeaa_ja_mehevaa_leipaa (http://www.menaiset.fi/artikkeli/reseptit/tee_itse_rapeaa_ja_mehevaa_leipaa). Välillä heittelen sekaan seesaminsiemeniä tai muuta vastaavan tyyppistä matskua. Hyvää ja helppoa.
-
Pulled pork omalla kokeilulistalla.
Iltapalaksi eilen:
(http://i6.aijaa.com/t/00781/11794554.t.jpg) (http://aijaa.com/xu83sY)
-
Tuli sitten kokeiltua :)
(http://i.imgur.com/rD6iWdc.jpg?1)
-
Herkullisen näköinen. Taidanpa huomenna vapaapäivän kunniaksi tehdä myös.
-
Tuli sitten kokeiltua :)
:-)
Erittäin tutun näköinen!
Yleensä leipän on tuoreena parhaimmillaan, mutta olen huomannut että tämä versio on seuraavina päivinä parasta. Mutta kyllä uunituore leipä reippaan voi/margariini -kerroksen kanssa maistuu aina.
-
Tuli sitten kokeiltua :)
:-)
Erittäin tutun näköinen!
Yleensä leipän on tuoreena parhaimmillaan, mutta olen huomannut että tämä versio on seuraavina päivinä parasta. Mutta kyllä uunituore leipä reippaan voi/margariini -kerroksen kanssa maistuu aina.
Jep, paistoin illalla ja oli heti paiston jälkeen aika tahmeaa. Aamulla sitten maistoin ja erittäin hyvää oli. Tästähän voi tehdä vaikka mitä variaatioita, kiitos inspiraatiosta!
-
Leipäaiheeseen liittyen: http://www.seriouseats.com/2011/06/the-food-lab-the-science-of-no-knead-dough.html
Tuolla selitetään hyvin, miksi tuo resepti toimii - pitkä nostatus, ei vaivaamista ja kattila/pata uunissa.
Itse teen nykyään noin leipää ja loistavaa tulee. Lisäksi avuksi kannattaa ottaa paistimittari ja ottaa leipä uunista, kun sisälämpö on n. 98 astetta.
-
^mielenkiintoinen artikkeli, ja tulee aiheuttamaan muutoksia omassa leipurintoimessani. Taidanpa siirtyä järeämpään kalustopn eli valurautapataan. Ohut teräskattila jää nyt reserviin.
Paistimittari ensi kerralla mukaan.
-
Vai on se leipäkin keksitty Internetissä uudelleen...
-
Jos mennään tuohon laitepuoleen niin milteipä viimeinen keittiövärkki josta luopuisin on haudutuspata / crock pot. Pitkiä haudutusaikoja vaativat ruoat, kuten pulled pork, syntyvät tuolla lapsellisen helposti. Onnistuuhan se hauduttaminen tietysti uunissakin mutta ellei omista puulla lämmitettävää leivinuunia jota käyttää talon lämmitykseen niin suosittelen slow cookeria. Ei vie paljon sähköä eikä ennen kaikkea muuta keittiöä helvetin esikartanoksi.
Kenen valmistajan crock pot sinulla on? Mistä ostit? Minkä kokoinen? Koetko koon sopivaksi vai olisiko pienempi/isompi parempi? Kiitoksia etukäteen!
-
Valmistajasta en tiedä, värkki tuli hankittua impulssiostoksena erätukusta. Vetoisuutta padallani on arviolta viitisen litraa ja pidän sitä aika sopivan kokoisena. Nyt jos olisin pataa hankkimassa niin Saksan eBayssa on hyvät valikoimat näitäkin. Ja Saksassa on sama verkkojännite ja pistorasiat kuin meilläkin.
-
Nyt ollaan hienoilla vesillä: miehet kannustamassa toisiaan leipomaan ja jakamassa reseptejä - eikä nyt olla edes ruokafoorumilla. Enemmän tällaista, vähemmän trollailua.
Eilen pyöräytin tiikerikakun. Siitä tuli pahan makuista, ei lainkaan samanlaista kuin äidin tekemä, mutta seuraavalla kerralla tiedän epäonnistua paremmin.
-
Nyt ollaan hienoilla vesillä: miehet kannustamassa toisiaan leipomaan ja jakamassa reseptejä - eikä nyt olla edes ruokafoorumilla. Enemmän tällaista, vähemmän trollailua.
Eilen pyöräytin tiikerikakun. Siitä tuli pahan makuista, ei lainkaan samanlaista kuin äidin tekemä, mutta seuraavalla kerralla tiedän epäonnistua paremmin.
Ruuanlaitossa epäonnistumisista oppii enemmän kuin onnistumisista. Tämä on siis henkilökohtainen mielipiteeni.
-
Reilu 4 kg Jamin karitsaa otettu vastaan tänään. Viikonloppuna sitten karitsaburgeria :)
Kellään ideaa miten tehdä hampurilaissämpylöitä itse? Vai mitä suosittelette?
-
Itselle tuli tänään 3kg Hultgårdin luomujauhelihaa.. Tämä on nyt sellainen koe, jossa näen onko luomuliha yhtään kaupan snellmannia parempaa. :)
-
^ja ^^ Paljonko maksoivat?
-
17 eur/kg.
-
^ja ^^ Paljonko maksoivat?
9€/kg, yhteensä 27 toimitettuna.
-
Jatkan leipäbrassailua ja totean että Facebook-tuttujen joukossa tuntuu olevan leipien teko miesten keskuudessa kokemassa ihan uuden nousun. Itsekin muutamasta FB-kuvasta innostuneena lueskelin pari linkkiä ja kokeilin sitten tehdä itse. Ensin hiivaleipäjauhoista ja sitten ostin pienemmässä vihreässä pussissa kilon luomutäysjyvävehnäjauhoja. Kummatkin onnistuivat niin hyvin että hetken aikaa pidin itseäni melkein leipuri-savantina, kunnes tajusin että salaisuus onkin siinä että se on vain hemmetin helppoa.
Tässä tyylinäyte. Mukavan tummaa, kun käyttää täysjyvävehnää:
(http://i.imgur.com/fv9d5CL.jpg)
Ja tässä vielä tarpeeksi monimutkainen blogikirjoitelma aiheesta, että se tuntuu suurelta saavutukselta, kun ensimmäinen leipä otetaan uunista. Paransin kertoimiani käyttämällä sekä leivinkiveä että uunin pohjassa olevaa vesitäytteistä uunivuokaa. Tämäkin on ns "no knead dough", eli taikinaa ei vaivata ja se säilyy jääkaapissa pari viikkoa, niin että limpun voi pyöräyttää tunnissa niin kauan kuin taikinaa riittää.
http://www.motherearthnews.com/Real-Food/Artisan-Bread-In-Five-Minutes-A-Day.aspx (http://www.motherearthnews.com/Real-Food/Artisan-Bread-In-Five-Minutes-A-Day.aspx)
-
Reilu 4 kg Jamin karitsaa otettu vastaan tänään. Viikonloppuna sitten karitsaburgeria :)
Kellään ideaa miten tehdä hampurilaissämpylöitä itse? Vai mitä suosittelette?
En osaa itsekkään sanoa, emäntä meillä ruat laittaa. Mutta se laittaa kyllä lampaasta aina hyvää :)
EDIT: älkääkä muut ihmetelkö jolla lihasta varaus. Emännän pitäis soitella lähipäivinä, kartisat on kylmiössä kyllä varattuna :) On vaan ollut hiukka kiirettä ja hänellä viikko enää laskettuun aikaan.
-
Nyt ollaan hienoilla vesillä: miehet kannustamassa toisiaan leipomaan ja jakamassa reseptejä - eikä nyt olla edes ruokafoorumilla. Enemmän tällaista, vähemmän trollailua.
Eilen pyöräytin tiikerikakun. Siitä tuli pahan makuista, ei lainkaan samanlaista kuin äidin tekemä, mutta seuraavalla kerralla tiedän epäonnistua paremmin.
Ruuanlaitossa epäonnistumisista oppii enemmän kuin onnistumisista. Tämä on siis henkilökohtainen mielipiteeni.
En tiedä miten pahasti Ville tiikerikakkunsa kanssa epäonnistui, mutta ruuanlaitossa itseäni vaivaa yksi asia - ne ennakko-odotukset. Usein huomaa että siitä ruuasta tuli hyvää, mutta ei sitä mitä HALUSI ja yritti. Tällöin pöydässä istuessa on paradoksaalinen ahdistus siitä että ruoka on syötävää ja kelpaa muillekin, mutta kun siinä on vikaa.
Kuitenkin: hampurilaissämpylävinkkejä otan itsekin vastaan, näin muutoin.
Pienenä vinkkinä että omena sopii yllättävän hyvin liharuualle, esim. mausteiselle possulle, tulevan kastikkeen sekaan. Ei nyt pelkästään omenaa tarvitse kastikkeen olla, mutta vähän reilummin sitä saa kuitenkin olla. Viisi ihmistä söivät tässä lähimenneisyydessä meillä lihaa tuo kanssa ja kukaan ei arvannut tuota "salaista" ainesosaa kastikkeessa - kyseinen kastike kuitenkin teki kauppansa ja kirvoitti mainioita arvailuja että mikä tuo kastikkeeseen sen erikoisen vivahteen.
-
Nyt ollaan hienoilla vesillä: miehet kannustamassa toisiaan leipomaan ja jakamassa reseptejä - eikä nyt olla edes ruokafoorumilla. Enemmän tällaista, vähemmän trollailua.
Eilen pyöräytin tiikerikakun. Siitä tuli pahan makuista, ei lainkaan samanlaista kuin äidin tekemä, mutta seuraavalla kerralla tiedän epäonnistua paremmin.
Ruuanlaitossa epäonnistumisista oppii enemmän kuin onnistumisista. Tämä on siis henkilökohtainen mielipiteeni.
En tiedä miten pahasti Ville tiikerikakkunsa kanssa epäonnistui, mutta ruuanlaitossa itseäni vaivaa yksi asia - ne ennakko-odotukset. Usein huomaa että siitä ruuasta tuli hyvää, mutta ei sitä mitä HALUSI ja yritti. Tällöin pöydässä istuessa on paradoksaalinen ahdistus siitä että ruoka on syötävää ja kelpaa muillekin, mutta kun siinä on vikaa.
Kuitenkin: hampurilaissämpylävinkkejä otan itsekin vastaan, näin muutoin.
Pienenä vinkkinä että omena sopii yllättävän hyvin liharuualle, esim. mausteiselle possulle, tulevan kastikkeen sekaan. Ei nyt pelkästään omenaa tarvitse kastikkeen olla, mutta vähän reilummin sitä saa kuitenkin olla. Viisi ihmistä söivät tässä lähimenneisyydessä meillä lihaa tuo kanssa ja kukaan ei arvannut tuota "salaista" ainesosaa kastikkeessa - kyseinen kastike kuitenkin teki kauppansa ja kirvoitti mainioita arvailuja että mikä tuo kastikkeeseen sen erikoisen vivahteen.
Olet oikeassa, silloin kun ruoka ei täytä omia vaatimuksia sitä on ikävä syödä. Olen ainakin itse ruuanlaitossa itseni kovin kriitikko. Silloin kun on epätyytyväinen omaan lopputulokseen on erityisen kiusallista kuunnella positiivista palautetta ruuasta, vaikka palaute olisikin aitoa.
Toi omenavinkki on hyvä, rasvaiset ruuat (ja melkein kaikki muutkin) vaativat aina happoa.
-
Olet oikeassa, silloin kun ruoka ei täytä omia vaatimuksia sitä on ikävä syödä. Olen ainakin itse ruuanlaitossa itseni kovin kriitikko. Silloin kun on epätyytyväinen omaan lopputulokseen on erityisen kiusallista kuunnella positiivista palautetta ruuasta, vaikka palaute olisikin aitoa.
Toi omenavinkki on hyvä, rasvaiset ruuat (ja melkein kaikki muutkin) vaativat aina happoa.
Itsellä olo on sellainen "ei tän nyt pitäisi harmittaa, mutta..." jos onnistuu tekemään maittavaa ruokaa, joka on kuitenkin jotain muuta kuin mihin tähtäsi.
Omenasta vielä sen verran, että muutoin kastikkeessa saa kyllä olla hieman perinteisempiäkin makuja - tai sellaisia mitä ei ehkä heti mieltäisi omenan kanssa sotkevan. Yksi ihan hyvä esimerkki on tässä: http://mikes-table.themulligans.org/2008/09/28/pork-steak-with-dijon-apple-sauce/
Itse tykästyin siihen että omena tuo juurikin mainitsemaasi happamuutta - jos liha ja kastike ovat molemmat rasvaisia, suolaisia ja jopa mausteisia niin nopeasti ruokailun ohessa tulee sellainen olo ettei pysty enää syömään sitä. Turtuu ja tulee muutenkin vähän tönkkö olo.
Ainiin - onko kukaan herroista koittanut tehdä kebabia itse? Jos löytyy hyviä reseptivinkkejä niin jakoon vain.
-
Joulukinkun kastike on tullut tehdyksi jo vuosia seuraavalla kaavalla: keitellään kinkun paistolientä, kermaa, sinappia ja makeuttamatonta omenasosetta kokoon ja maustetaan valkopippurilla ja suolalla.
Muutenkin makeiden ja hapokkaiden komponenttien mukanaolo lihan kanssa parantaa vain lopputulosta. Yksi parhaista lisäkkeistä porsaalle, mutta myös naudalle, on itse tehty raparperichutney, joka on sopiva sekoitus hapokkuutta, makeutta ja tulisuutta. Suosittelen!
-
Possunfileen kanssa on tullut usein tehtyä seuraavanlaista kastiketta:
Perataan muutamasta kirpeästä omenasta kuoret ja siemenkodat pois, lohkotaan ja keitetään omenamehu-vesiseoksessa pehmeiksi. Sekaan pikkuisen kanelia ja inkivääriä. Ajetaan sauvasekoittimella sileäksi soseeksi, lisätään paistilientä ja lopuksi (rummunpäristyksiä) reilu loraus jaloviinaa. Antaa kiehua alkoholit pois, säädetään sakeus ja maku kohdalleen vedellä, maissijauholla ja suolalla.
Fileen kanssa uunissa samassa astiassa kannattaa kypsentää lohkottuja juureksia: Porkkanaa, palsternakkaa, lanttua, naurista. Ovat hyviä ja antavat liemelle makua.
-
Uusi vauva on sen verran rauhallinen että isyyslomalla kerkeää vähän kokkaillakin. Tässä viime viikon kokkauksia:
Suklaamacaronit
(http://i3.aijaa.com/b/00960/11869710.jpg)
Ulkonäössä vielä tekemistä mutta pirun hyviä olivat!
Yorkshire pudding ruusukaali-, papu- ja hernelisukkeella ja paahtopaisti kastikkeen kera
(http://i7.aijaa.com/b/00619/11869711.jpg)
Jälkkäriksi Eton mess
(http://i4.aijaa.com/b/00117/11869712.jpg)
-
Tapahtui tänään:
- Puolentoista kilon kiekko possun lapaa luineen nahkoineen
- Marinadiksi loraus savunmakuista BBQ-kastiketta, sinappia ja ketsuppia
- Kuuden tunnin haudutus crock potissa
- Riipiminen haarukoilla tikuiksi, paistinlientä sekaan antamaan mehevyyttä.
- Lisukkeena kaalisalaattia ja olutta
- Ahhh...
-
^Hyvää duunia.
Grillikautta rankasti odotellessa...
-
Gordon Ramsayn pannu kuumana-ohjelmassa näytetään juuri kuinka kasvattavat kalkkunoita takapihalla jouluruuaksi.
Ramsayn vaimo sanoi, että homma lasten vastuulla koska haluavat näyttää heille mistä ruoka tulee.
Kuinka moni täällä pyydystäisi edes citykanin ruoaksi niin että lapsetkin tuon tuotteen hyväksyisivät.
-
Käyn aina silloin tällöin joutessani kokkauskurssilla ja äsken tuli opittua tekemään tällaiset Persialaiset mätöt:
Kuku Sabzi (a baked omelette) with Walnuts & Herbs
Kashk-e-Bademjan (aubergine dip with whey & crispy fried onions)
Whole Baby Chickens with Preserved Lemon, Saffron & Onion Marmalade
Bejewelled Rice with Almonds, Pistachios, Barberries & Sour Orange Peel
Ei säästelty sahramissa eikä mausteissa muutenkaan. Erittäin maukasta.
-
Itse kun olen tällainen ongelmallinen henkilö, niin en syö pääsiäisenä lammasta kaikkien muiden tapaan. Otin siis pari riekkoa sulamaan ja erään teeren loput keitinliemet. Se liemi on muuten aika herkkua sellaisenaankin.
No, punaviinikastike on aina probleema. Laittaako sitä samaa pääruoalle tarkoitettua huippuviiniä, vai pihistelläkö halvemmalla? Itse kitsastelen tietyissä asioissa, ja alkoholin väärinkäyttöä en suvaitse. Siispä olen ostanut kastikeviinit aina erikseen Alkon alimmalta hyllyltä.
Miten te muut, onko punaviinikastikkeen viinillä väliä?
-
Punaviinikastikkeella on väliä mutta ei niin suuren suurta.
Kunhan on oikeanlaista viiniä.
Jotkut Shiraz ym,sellaiset helvetin kitkerät viinit pilaavat koko homman.
Muuten ei ole väliä.
Toisaalta on hauska lukea tuollainen viesti jonka ainoa asbesti lienee muiden
kertakaikkinen kyykyttäminen riekkoineen ja teeriliemineen.
Itse tekisin saman.
Arvostan ja toivotan hyvää ruokahalua.
-
No, punaviinikastike on aina probleema. Laittaako sitä samaa pääruoalle tarkoitettua huippuviiniä, vai pihistelläkö halvemmalla? Itse kitsastelen tietyissä asioissa, ja alkoholin väärinkäyttöä en suvaitse. Siispä olen ostanut kastikeviinit aina erikseen Alkon alimmalta hyllyltä.
Miten te muut, onko punaviinikastikkeen viinillä väliä?
Olen toiminut samoin, enkä ole katunut. Se on aika guru se joka punaviinikastikkeen läpi erottaa minkä rinteen rypäleistä on kastikeviini puristettu. Jo se, että yli 30 asteen lämpötilassa punaviinin rakenne muuttuu ja se ns. keittyy muodostaen imelää makean sherryn - tyylistä makua takaa sen, että laatuviini menee kastikkeessa tyystin hukkaan.
-
^ Kovin tanniiniseen viinin kyllä erottaa mausta vielä ruuassakin.
-
Toisaalta on hauska lukea tuollainen viesti jonka ainoa asbesti lienee muiden
kertakaikkinen kyykyttäminen riekkoineen ja teeriliemineen.
Heh, pahoittelen leuhkaa kirjoitteluani. En syö normaalisti lihaa ollenkaan, joten juhlapäivinä voi vähän herkutella senkin edestä.
-
Parhaat löydöt Alkossa tekee nimenomaan tuosta 10-20 hintaluokasta. Alle kympin viineistä suurin osa on todellakin peruskamaa, joitakin piristäviä poikkeuksia lukuunottamatta.
-
Vaivattomammin saa leipää ei saa edes kaupasta, sillä nostatus- ja paistoaikaa lukuunottamatta tähän menee nykyrutiinilla minulta 2-3 minuuttia.
http://www.nytimes.com/2006/11/08/dining/081mrex.html
Teen isossa kattilassa ja seuraavalla annostuksella:
3dl ruis-, graham- ja tavallista vehnäjauhoa kutakin eli yhteensä 9dl
3 tl suolaa
1/4 tl kuivahiivaa
Sekoitan keskenään ja lisään
4,5 dl vettä
Sekoitan kädellä sen hetken verran kunnes tasaista mömmöä, ehkä puoli minuuttia.
Nousemaan n. 12 tunniksi eli teen illalla, aamulla jatketaan.
Nyt tulee ainoa sottainen vaihe: taikinamössö jauhotetulle pöydälle ja sen verran painellaan että taikina litistyy ja nostatuskuplat pois.
Uuni päälle 215 astetta ja kannellinen isohko kattila sinne lämpenemään. Kun uuni on valmis, kattila ulos (tässä kohtaa hyvä ottaa esim. patakinnas käyttöön) ja taikinaklöntti sisään ilman sen kummempia asetteluja. 35 minuuttia uunissa kannen alla, sitten kansi pois ja vielä 20 minuuttia.
Leipä on parasta 2. tai 3. päivänä. Laskeskelin tuossa että jauhoista riippuen kustantaa 1-2€ per leipä.
Tein tänään ekaa kertaa tällä reseptillä leipää (vähän eri jauhoilla tietty) ja tuli hemmetin hyvää. Perheessä näytettiin peukkua ylöspäin, joten taidetaan meillä siirtyä meikäläisen leipiin jatkossa.
-
Onko tuo grahamjauho kuinka must vai voiko korvata? Ois just nyt innokkuutta laittaa tuo taikina tulemaan ja on vaan ruista ja vehnää.
-
Ei se ole mitenkään must... ruis ja vehnä sopivat hyvin yhteen. Itse kokeilen seuraavalla kerralla laittaa kaurahiutaleita todennäköisesti grahamin tilalla.
-
Ei se ole mitenkään must... ruis ja vehnä sopivat hyvin yhteen. Itse kokeilen seuraavalla kerralla laittaa kaurahiutaleita todennäköisesti grahamin tilalla.
Testasin jo nyt. Katotaan huomenna.
-
Aika raju tuo suolan määrä. Kieli kuivuu. Ens kerralla max 2.
-
"Suola" on natriumkloridia. Jos reseptissä lukee "suolaa" lisätään natriumkloridia. Jozon perusversiossa ja muissa vastaavissa valmisteissa on lisäksi jodia, joka on välttämätön kilpirauhasen toiminnalle.
-
Parhaat löydöt Alkossa tekee nimenomaan tuosta 10-20 hintaluokasta. Alle kympin viineistä suurin osa on todellakin peruskamaa, joitakin piristäviä poikkeuksia lukuunottamatta.
Alle kympin viineistä löytyy paljon hyviä. Tai siis 9-10€ väliltä löytyy, koska monet viinit on taktisesti hinnoiteltu 'alle kymppiin'. Viinistä viiniin -haun perusteella 9-10 haarukassa on 18 neljän tähden viiniä. Vertailun vuoksi saman verran neljän tähden viinejä löytyy 10-13 haarukasta.
-
Hyvin mahdollista että näin kemiallisesta lähtökohdasta. Viittasin tuolla jodisuolalla noihin perus pöytäsuoliin jota markettien hyllyt pullollaan. Pahaa ne on, oli jodia tai ei.
Merisuolaa riittää puolet siitä määrästä mitä pan-suolaa kuluu. Täällä käytetään vain merisuolaa ruoanlaitossa ja sitäkin jatkuvasti vähentäen.
-
Merisuola ja Vuorisuola on hyvää tavaraa.
-
Merisuolaa pääosin ruoanlaitossa.
Mutta osaisiko joku kertoa ihan oikeasti mikä pan-suolassa on sellaista
mikä tekee siitä huonomman.
Jodin lisäys ei tee siitä sellaista.
-
^Pan suola ei ole suolaa. Siinä on suolan lisäksi suoloja, mm. kaliumkloridia. Tarkoitus on vähentää natriumin määrää ravinnossa, mikä on kyllä hyvä tavoite. Pan-suolan maku on makuasia. (Toinen vastaava valmiset on Seltin.)
Sen sijaan aidot suolat ovat kekskenään aivan samaa kamaa, natriumkloridia, ja maistuvat aivan smalta. Joidenkin kuvittelemat makuerot ovat puhtaasti somaattisia. Liutotettuna veteen ei kukaan taatusti erota natriumklorideja sokkotestissä mitenkään, ei edes niitä, joihin on lisätty sallittu (ja tarpeellinen) määrä jodia.
-
^Makuasioita, pan-suola on paljon miedomman makuista kuin oikea suola. Merisuolassa ilmeisesti taas on enemmän mineraaleja kuin vuorisuolassa, eli kenties vähän terveellisempää.
-
^Makuasioita, pan-suola on paljon miedomman makuista kuin oikea suola. Merisuolassa ilmeisesti taas on enemmän mineraaleja kuin vuorisuolassa, eli kenties vähän terveellisempää.
Vuorisuola:
Kivennäis- ja hivenaineet
natrium 38700.0 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 191
suola 98607.6 mg summattu osatekijöistä KTL:n tuottama
kalium 37.0 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 394
magnesium 140.0 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 191
kalsium 230.0 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 191
fosfori 70.0 mg johdettu KTL:n tuottama
rauta 0.3 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 191
sinkki < 0.1 mg johdettu KTL:n tuottama
jodidi (jodi) 5.0 µg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 191
seleeni 0 µg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 394
Merisuola:
Kivennäis- ja hivenaineet
natrium 37600.0 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 394
suola 98607.6 mg laskettu reseptistä KTL:n tuottama
kalium 56.0 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 394
magnesium 37.0 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 394
kalsium 51.0 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 394
fosfori 1.0 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 394
rauta 3.0 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 394
sinkki 0.1 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 394
jodidi (jodi) 2000.0 µg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 191
seleeni 0 µg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 394
Mineraalisuola keksimäärin (Pan-suola, Seltin yms.)
Kivennäis- ja hivenaineet
natrium 21000.0 mg laskennallinen KTL:n tuottama
suola 53508.0 mg summattu osatekijöistä KTL:n tuottama
kalium 17880.0 mg laskennallinen KTL:n tuottama
magnesium 1100.0 mg laskennallinen KTL:n tuottama
kalsium 43.0 mg analysoitu julkinen laboratorio 21
fosfori 100.0 mg analysoitu julkinen laboratorio 21
rauta 0.9 mg analysoitu julkinen laboratorio 21
sinkki 0.2 mg analysoitu julkinen laboratorio 21
jodidi (jodi) 2100.0 µg analysoitu julkinen laboratorio 21
seleeni 1.2 µg analysoitu julkinen laboratorio 21
Vuori- ja merisuolan muiden mineraalien kuin natriumin määrät ovat niin pieniä verrattuna muiden ruoka-aineiden vastaaviin pitoisuuksiin, että niillä ei ole mitään merkitystä terveden tai maun kannalta. (Kun otetaan huomioon suolan lopullinen pitoisuus ruuassa. Vaikka syötäisiin pelkkää suolaa, ei eroa voisi havaita.)
-
^Maun kannalta ei tietenkään, mutta terveyden kannalta nuo pienetkin määrät ovat merkittäviä, mikäli niitä ei muusta ravinnosta saa.
http://www.terveydenjuuri.fi/MerisuolaaVaiVuorisuolaa.pdf
-
^ Sellaista "ravintoa" ei olekaan, missä ei olisi niitä. Teoreettisestikin suolasta saatu määrä olisi täysin merkityksetön tervyden kannlata, vaikka ei muualta mitään saisikaan. (On syytä pitää mielessä suolan käyttömäärät.)
Tuon lainatun "artikkelin" viimeinen kappale osoittaa, että kirjoittajilla ei ole muutenkaan mitään käsitystä asiasta, josta kirjoittavat. Tämän ymmärtää jokainen, joka vertaa vuori- ja merisuolan natriumpitoisuukisia. Tähän olisi kyllä pakko jo panna hymiö, sen verran asurdi tuo "artikkeli" on. (Kysehän on huuhaa-mainostekstistä.)
-
^Lähdekritiikki on aina aiheellista, mutta mikäli artikkeli, kuten väität, sisältää virheellistä tai vääristeltyä tietoa, epäselväksi jää mitä artikkelin kirjoittajat haluavat sillä mainostaa?
-
Miksi liha ja kana otetaan vetäytymään 30 min ennen paistamista? Mikä tässä on siis se tarkka juttu? Varmastikin joo se maku, mutta mitä siinä lämpenemisessä tapahtuu, mikä tekee maun paremmaksi?
Kuten voi päätellä, en ole mikään kokkaaja... enemmän sen vihaaja.
-
Miksi liha ja kana otetaan vetäytymään 30 min ennen paistamista? Mikä tässä on siis se tarkka juttu? Varmastikin joo se maku, mutta mitä siinä lämpenemisessä tapahtuu, mikä tekee maun paremmaksi?
Kuten voi päätellä, en ole mikään kokkaaja... enemmän sen vihaaja.
Sen takia että liha ei olisi paistamisen alkaessa kylmä sisältä ja tällöin kypsyys on helpompi saada samaksi läpi lihapalan. Pihvien kanssa toi aika voi helposti olla 1,5-2 tuntia.
-
Miksi liha ja kana otetaan vetäytymään 30 min ennen paistamista? Mikä tässä on siis se tarkka juttu? Varmastikin joo se maku, mutta mitä siinä lämpenemisessä tapahtuu, mikä tekee maun paremmaksi?
Kuten voi päätellä, en ole mikään kokkaaja... enemmän sen vihaaja.
Sen takia että liha ei olisi paistamisen alkaessa kylmä sisältä ja tällöin kypsyys on helpompi saada samaksi läpi lihapalan. Pihvien kanssa toi aika voi helposti olla 1,5-2 tuntia.
Jonka takia sitten lihaa kypsennetään liikaa ja mehukkuus kärsii. Toinen iso virhe on kypsentää liian kuumassa.
-
Lisäksi saattaa pinta palaa aika mustaksi ennenkuin lihan sisälämpötila on haluttu jos kovin kylmänä alkaa lihaa kypsentää, tietenkin mitä isompi lihakimpale on kyseessä, sen kriittisempi tämä homma on (ohueksi nuijitussa lehtipihvissä lihan lämpötila ennen kypsentämistä ei ole niin kriittinen kuin vaikka kokonaisessa paistissa).
-
Kiitos tiedosta! Oppi tänään taas jotain hyödyllistä uutta.
-
Miksi liha ja kana otetaan vetäytymään 30 min ennen paistamista? Mikä tässä on siis se tarkka juttu? Varmastikin joo se maku, mutta mitä siinä lämpenemisessä tapahtuu, mikä tekee maun paremmaksi?
Liha otetaan lämpiämään ennen paistamista ja laitetaan paistamisen jälkeen vetäytymään esimerkiksi folioon käärittynä.
Jääkaappikylmä liha ei ruskistu kauniisti vaan lähinnä palaa. Ruskistuessa lihan pinnassa aminohapot pilkkoutuvat ja reagoivat lihan omien nesteiden ja rasvojen kanssa karamellisoituen ja tuottaen paahdetulle lihalle ominaisen herkullisen maun. Paistamisen jälkeen lihan pitää antaa rauhoittua koska kypsyminen jatkuu vielä tässä vaiheessa. Lisäksi - oma käsitykseni, voi olla virheellinenkin - on että liian äkkinäiesti leukattu liha vuodattaa nesteensä leikkuulaudalle ja lihasta tulee kuivakkaa.
Lihan paistamiseen liittyy sellainen yleinen käsitys että lihan pinta pitäisi "sulkea" vaikkapa pannulla paahtamalla ennen varsinaista kypsennystä nesteiden pitämiseksi lihan sisässä. Olen antanut kertoa itselleni että tällä toimenpiteellä ei ole lopputuloksen mehevyyden kanssa mitään tekemistä, paahdettua makua se kyllä tuottaa.
Tästä aiheesta oli joskus vuosia sitten televisiossa muistaakseni pariosainen dokkari, "keittiökemiaa" tjsp. Mielenkiintoinen aihe.
-
Hmm mielenkiintoista. Kiitos. Otan ehdottomasti nämä asiat jatkossa huomioon.
Asiasta toiseen. Pirkan maitorahka. 0,50 vai 0,60 € / purkki Cittarissa. Tämä oli itselleni löytyö. Tuo 250 g on kuitenkin hyvä satsi ja hinnallisesti ei mielestäni mitään. Fooka yoghurt!
http://www.pirkka.fi/tuotteet/89102-pirkka-rasvaton-mieto-maitorahka-250-g
-
Tota menee karkeesti arvioiden kolme kiloa viikossa.
Hyvää
-
Hyi saatana en pysty kyllä imemään kahta purkkia päivässä jatkuvaan syöttöön. Tämä yksi menee, mutta ei tämäkään säännöllisesti syötynä. Eikö olisi helpompa vetää jotain Fastia tai vastaavaa? Vaikka aika skeidoja nekin ovat.
Joka tapauksessa. Tällaiseen perusruokavalioon (eli ei urheiluruokavalioon) tämä on kyllä loistava lisä. Purkki silloin tällöin terveellistä tavaraa ja todella edullista. Vielä kun pakasteessa on viimekesäisiä mansikoita riittävästi. Harmi, että en saa alas ilman sokeria.
-
Joka tapauksessa. Tällaiseen perusruokavalioon (eli ei urheiluruokavalioon) tämä on kyllä loistava lisä. Purkki silloin tällöin terveellistä tavaraa ja todella edullista. Vielä kun pakasteessa on viimekesäisiä mansikoita riittävästi. Harmi, että en saa alas ilman sokeria.
Ei mitään mansikoita tai sokeria, turhia hiilareita. Raakana vaan sisään, kyllä siihen tottuu kun pari viikkoa lappaa kilon päivässä alas. Itse olen suosinut Xtra merkkisiä Prismasta about eurolla 500g purkki.
-
Mulla menee lähemmäs 4kg. Kivempi noita on imeä kuin jotain heraa. Aika perus on, että tulee aina ruokailun jälkeen syötyä purkki.
-
Itse vedän normaalisti yhden aina treenin jälkeen, toisen jonkun aterian yhteydessä päivän aikana.
Välillä sitä yrittää ns. tuunata noista jotenkin siedettävämmän makuisia, mut pääsääntöisesti sitä vaan hyväksynyt et makunautintoa noista ei kuitenkaan saa, joten ihan sama. Kitti nyt on kittiä.
-
...
-
^tämä voisi muuten toimia todella hyvin! Täytyy hakea heti huomenna. Kiitos vinkistä!
-
Sokeroimatonta mehukeittoa sekaan ja lusikalla sekoitetaan ja sitten naamariin.
Ruoanlaittoa isolla ärrällä.
-
Terveellinen välipala on yhtä oleellinen osa ruokavaliota ja ruokaympyrää kuin mikä tahansa muukin ruokaympyrän terveellinen ateria.
-
Kilo päivässä mitä tahansa ei ole oleellista, paitsi ehkä vesi.
-
...
-
Tuo funlight on loistava idea jos muutenkin pitää teollisista liuottimista.
Mehukeitto on ok, mutta ehdottomasti paras on kourallinen pakastemustikoita nopeasti mikron kautta kierrätettynä. Ja rahkavalintana totta kai Ehrmannin rasvaton.
-
Yritän palauttaa keskutelun ketjun aiheeseen kertomalla, että tein eilen aivan mainiota focacciaa. Helppo ja nopea:
http://www.homeholes.net/blog/2009/08/03/helppo-ja-nopea-focaccia-leipa/
Olen niitä miehiä jotka tykkäävät lotrata oliiviöljyn ja sormisuolan kanssa, siksi tämä resepti tuntui heti omalta :)
-
...
-
^^ Ilmoittaudun myös oliiviöljyn ja sormisuolan ystäväksi, ja lisäksi tuoreet leipätuotteet viehättävät. Pitääkin testata vaikkapa ensi viikonloppuna.
-
Sokeroimatonta mehukeittoa sekaan ja lusikalla sekoitetaan ja sitten naamariin.
Ruoanlaittoa isolla ärrällä.
"Kyllä saa hyvää kun näkee sen vaivan että itse tekee".
-
...
-
^^ Tuo itse väsäämiseen kohdistettu piikki osuu hieman viereen sen vuoksi, että itse sekoittamisessa on tässä tapauksessa todellista merkitystä. Valmiina kun ei tahdo sokeroimattomiamaustettuja rahkoja saada. Jos siis mielii jotain makua rahkaan, mutta ei sokeria, niin itse on vaiva nähtävä, halusi tai ei.
-
^Näin on, ensi vuonna näillä ohjeilla MasterChefiin.
Rentoo äijä-rahkaa, sekaan pieni mehukeitto ja sit vaan sekoitetaan ja kaikki komponentit on lautasella!
-
...
-
Uusin kokeilu maitorahkaan on tyrnimarjat. toimii, mutta ei ehkä niin yllättävän hyvin kuin puolukat. Tavallisesti raakana. Nam.
-
Hyvää
Muuten hyvä paitsi maku.
-
Menkää nyt sinne
pakkotoistopainonnostotopiciin niitten rahkojenne kanssa. Jollain lihasmassaa lisäävällä proteiiniruokavaliolla ei ole mitään tekemistä ruoanlaiton kanssa ainakaan siten kuin minä sen ymmärrän.
-
Pahoittelut keikarin punttisalijaoston puolesta. Pysymme ketjuissa "kesäsuunnitelmia" ja "herrasmies ja fyysinen kunto". Jos ensi viikonlopun kanaleivät onnistuvat, lupaan postata kuvan.
-
^ Ei paniikkia. Kunhan naljailin.
-
Mitähän seuraavaksi?
(http://markarmstrongillustration.files.wordpress.com/2011/05/hipsterroast3-1.jpg?w=600)
-
Viikonlopun kokemusten perusteella ilmoittaudun afrikkalaisen ruoan ystäväksi. Kokonaisena glillattu makrilli isketään kappaleiksi, pinaattia keitetään naudanluiden kanssa, riisissä on lihalientä ja kalanpaloja sekä chiliä. Yksi parhaista oli kasviksia ja joitain kanan sisäelimiä, jotka myöhemmin selvitin kivipiiroiksi jne. Oli hyvää ja vaihteeksi erilaista kotiruokaa.
Kuulostaa hyvältä ja tiedän kokemuksestakin sellaiseksi. Taas yksi esimerkki hienoista maui'sta, joita syntyy satsaamalla aikaa ja pientä vaivaa ja työstämällä hieman vieraampaa komponenttia (kivipiira, naudan luut). Mut ei, kansa painaa markettiin, ostaa broiskun rintafilettä muovissa ja ylipaistaa sen ylilämmöllä tuusanpaskaksi.
-
Rahvaan trad. ruoka on Euroopassakin kasattu aika usein jämäpaloista ja sattumatavarasta; Ei se klassinen ranskalainen keittiökään ole priimalihasta kasattu vaan etanoista, sammakoista, häränhännästä ja sisäelimistä sun muusta paremman väen pöytiin alunperin kelpaamattomasta.
-
Rahvaan trad. ruoka on Euroopassakin kasattu aika usein jämäpaloista ja sattumatavarasta; Ei se klassinen ranskalainen keittiökään ole priimalihasta kasattu vaan etanoista, sammakoista, häränhännästä ja sisäelimistä sun muusta paremman väen pöytiin alunperin kelpaamattomasta.
Koko tämän hetken huippuruokaskene ja sen kovimmat tekijät käyttävät lähes pelkästään näitä "huonompia" eläinten osia. Ei tule suorilta mieleen yhtäkään yläpään raflaa Helsingissä jossa tarjottaisin naudanfilettä tms.
-
Rahvaan trad. ruoka on Euroopassakin kasattu aika usein jämäpaloista ja sattumatavarasta; Ei se klassinen ranskalainen keittiökään ole priimalihasta kasattu vaan etanoista, sammakoista, häränhännästä ja sisäelimistä sun muusta paremman väen pöytiin alunperin kelpaamattomasta.
Koko tämän hetken huippuruokaskene ja sen kovimmat tekijät käyttävät lähes pelkästään näitä "huonompia" eläinten osia. Ei tule suorilta mieleen yhtäkään yläpään raflaa Helsingissä jossa tarjottaisin naudanfilettä tms.
Tuohon on ilmeisesti vaikuttanut paljon ns. premium raaka-aineiden hinnan nousu. Ravintolan ei ole juuri mitään järkeä tarjota sisäfilettä, sillä muuten aletaan puhua 40e/pääruoka hinnoista. Näinkään korkea hinta ei jätä ravintolalle hyvää katetta.
Itse pidän tätä kehitystä erittäin positiivisena. Ulkona syödessä tulee vastaan luovempia annoksia ja itselle aikaisemmin huonosti tuttuja raaka-aineen osia.
-
Katsoo esim. Björkin raflojen tulosta niin hyvin kannattavaa toimintaa. Tuosta kehityksen suunnasta ehdottomasti samaa mieltä.
-
Olen antanut kertoa itselleni että pihvilihan kanssakin on saatavuus/laatuongelmaa: Riittävän pitkään raakakypsytettyä, toisin sanottuna riiputettua lihaa on vaikea saada koska vippaskonsteinkin mureutettu menee kaupaksi markettien tiskeillä. Lisäksi hyvin marmoroitunut premium tason pihviliha tulee vanhemmista eläimistä ja lihakarja puolestaan kannattaa pistää lihoiksi heti kun teuraspaino on saavutettu.
-
vippaskonsteinkin mureutettu
Tämä on omien havaintojeni mukaan melkoisen vistoa kamaa.
-
Mitä tarkoittaa vippaskonstein mureutettu?
Itsellä on just raakakypsymässä reilu 200kg hevosta kylmiössä. Vakuumipakattuna varmaan 2-3 viikkoa ja sitten pakkaseen ne mitkä ei ole mennyt jo eteenpäin. On tähän asti ainakin toiminut hyvin (vakuumihan jonkun verran kiihdyttä tuota raakakypsymistä. Tosin on myös elukoita jotka ei oikein perinteisellä tavalla riipu, esim kani. Se yleensä pakastetaan joka mureuttaa lihaa. Jänis taas riiputetaan.
EDIT: ja erikoisemmista raaka-aineesta puheenollen. Hyviä ideoita mitä tekisi kalkkunan kauloista? Olisi niitä nippu tuolla.
-
Mitä tarkoittaa vippaskonstein mureutettu?
Ehkä tätä: http://kehittyvaelintarvike.fi/teemajutut/34-entsyymit-lihateollisuudessa (http://kehittyvaelintarvike.fi/teemajutut/34-entsyymit-lihateollisuudessa)
-
Kuka haluaa lihansa mureutuvan ilman entsyymejä?
-
Ei kai kukaan? Sehän kuulostaa pelottavalta, kuten mm. ydinvoima, natriumglutamaatti, geenimuuntelu, rokote tai dihydrogeenimonoksidi (https://en.wikipedia.org/wiki/Dihydrogen_monoxide_hoax).
-
Entsyymit ja entsyymit. Tiesittekö että se pihvi on säteilytetty? Se on säteilytetty lämpösäteillä! Ja siinä on GEENEJÄ! Naudan geenejä! Kuka haluaa syödä geenilihaa? Ja on siinä HORMOONEJAKIN!
Leikki leikkinä mutta seuraava lainaus kertoo miksi en hirveästi diggaile näistä vippaskonsteista:
Tämän vuoksi sidekudoksellisen lihan entsyymiavusteinen mureuttaminen johtaa lähes väistämättä lopputulokseen, jossa lihan punainen osa on liian pehmeää ja puuromaista.
Paras kauniisti marmoroitunut pihviliha saadaan vanhemmista eläimistä joiden lihassa on rasvan lisäksi paljon kollageenia sisältäviä sidekudoksia. Tällainen liha vaatii pitkän ja huolellisen riiputuksen jonka aikana lihan omat entsyymit mureuttavat lihan. Vippaskonsteilla, siis lihaan lisätyilla kasvisperäisillä tai synteettisillä entsyymeillä saadaan kyllä sidekudokset pilkottua mutta samalla tuhotaan varsinaisen lihan tekstuuri.
Joskus vuosia sitten tuli koemaistettua lidlin pakastealtaasta poimittu pahvilaatikossa myytävä pihvipari (en muista tuotemerkkiä eikä sillä ole väliäkään) ja kun luin tuon artikkelin kemialisesti mureutetusta lihasta niin lidlin pihvien suutuntuma palasi elävästi mieleen.
-
Puolisen tuntia sitten sujahti uuniin osa Jamilta ostetusta hevosen paistilihasta. Eiköhän tuossa alkuiltapäivästä ole ruoka kypsää syötäväksi. Polle pääsi uuniin sitruunan, valkosipulin, chilin, mustapippurin, merisuolan (hyvin pieni ripaus), salvian ja balsamican kanssa, luonnollisesti runsaan sipulin kera. Sweet sanon minä.
-
(https://fbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash3/919840_10151566360343928_861830470_o.jpg)
Tulipa taannoisen Kuningas Kuluttaja -jakson perusteella kokeiltua nyt vappuna munkinpaistamisessa kookosrasvaa. Osoittautui aivan ykkösaineeksi, vaikka ei olekaan terveellisin vaihtoehto. Yksi 500g paketti riitti hienosti ~20 munkin tekemiseen pienehkössä kattilassa. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/04/18/parhaat-munkit-perinteisella-rasvalla
Jotain allekirjoittaneen simoissa kuitenkin meni pieleen, yhdeksäs päivä eikä rusinat vieläkään kellu. Hitto.
-
Kookosrasvan terveellisyydestä on monia käsityksiä. Myös niitä, että on rasvoista parhaimpia.
-
Mielipide on kuin perse, meillä kaikilla on sellainen. Toisilla isompi, toisilla pienempi.
-
^ Tällä foorumilla perseet ovat kuulemma keskimääräistä isompia?
-
^ Ainakin viikonloppuisin.
-
Kookosrasvan terveellisyydestä on monia käsityksiä. Myös niitä, että on rasvoista parhaimpia.
Jos miettii kookosrasvan vuotuisia kulutusmääriä ns. keskivertoperheessä niin huomaa nopeasti että kysymyksellä kookosrasvan terveellisyydestä on korkeintaan akateemista merkitystä. Ei niitä munkkeja kukaan paista kuin korkeintaan muutaman kerran vuodessa. Ei vaikka olisi upporasvakeitin kotona.
-
Tomaattien kalttaaminen on sen verran helppoa ettei ole tullut valmiskastikkeisiin tai -murskaan paljoa sorruttua.
Minusta se on helvetin rasittavaa ähertämistä, jossa menee sormet mähmäisiksi. MuttiPolpa-tomaattimurska on mulle se juttu.
Toki kalttaan tomaatit silloin, kun haluan / jaksan hifistellä, mutta jonkun ragun / bolognesen tms kanssa ei oikein maksa vaivaa IMO.
-
Muttilla on kuorittuja tomaatteja, käytän niitä tai sitten ivyn mainitsemaa murskaa. Turha niitä kotimaisia on alkaa kalttaamaan ja säätämään, Muttilla on kuitenkin maukkaampia tomaatteja kuin vetiset kotimaiset.
-
Njoo, itsellä menee arkiruoat todella kevyellä panostuksella, mut sit kunnon ruoanlaitossa tekee itse kaiken mikä on etäisesti edes mahdollista. Jos haluaa pitää sormet puhtaana niin ainakin stadista löytyy monta hyvää paikkaa josta saa sopurahalla vielä paljon parempien kokkien väsäämää safkaa :)
-
Muttin kuorituille tomaateille peukkua. Daniuksen kanssa samaa mieltä myös mausta.
-
Viime viikolla tuli kaltattua tomaatteja lasagnen kastiketta varten, jostain syystä punainen väri katosi ihan kokonaan kastikkeesta. Mietin että olisinko lisännyt hieman väriainetta ;)
-
Ja painotetaan vielä, etten missään tapauksessa suosi valmiskastikkeita. Valmiiksi kuorittuja tomaatteja kyllä, mutta kastike tehdään itse.
-
Muttilla on kuorittuja tomaatteja, käytän niitä tai sitten ivyn mainitsemaa murskaa. Turha niitä kotimaisia on alkaa kalttaamaan ja säätämään, Muttilla on kuitenkin maukkaampia tomaatteja kuin vetiset kotimaiset.
Kastikkeessa käytetään muutenkin eri tomaatteja kuin niitä kotimaisia salaattitomaatteja. Muttilla mennään.
-
(http://www.mutti-parma.com/uploads/product/_0003s_0004_pelati_med_nq_400g.jpg)
-
Olen antanut kertoa itselleni että pihvilihan kanssakin on saatavuus/laatuongelmaa: Riittävän pitkään raakakypsytettyä, toisin sanottuna riiputettua lihaa on vaikea saada koska vippaskonsteinkin mureutettu menee kaupaksi markettien tiskeillä.
Uskoisin myös monien ostajien kavahtavan kunnolla riippuneen lihan ulkonäköä. Markettiasiakkaiden mielestä pihvin pitää olla raikkaan punainen.
-
Äskeinen itse kokattu ja syöty ateria:
Aperitiivi:
Dry martini Tanqueraysta ja Noilly Pratista. Kerrankin tein ravistamalla normaalin sekoittamisen sijaan (vaihtelu virkistää).
Alkuruoka:
Grillattua parsaa käärittynä ilmakuivattuun kinkkuun, kreikkalaista neitsytoliiviöljyä ja 30kk kypsytetystä parmesaanista vuoltuja lastuja, päälle ripoteltu merisuolaa sekä puristettu sitruunasta mehua. Parsa on pahamaineisen vaikea yhdistää viinin kanssa, niin ruokajuomana oli kuiva vermutti (edelleen Noilly Prat).
Pääruoka:
Salaatti, jossa savuchiliöljyssä marinoitua fetaa, grillattua paprikaa, punasipulia, kurkkua ja kahta eri salaattia (jääsalaatti & lollo rosso).
Naudan paahtopaistia rosmariini-hunaja-punaviinikastikkeella ja puikulaperunamuusilla.
Ruokajuomana tylsästi kivennäisvesi sitruunalohkoilla, kun alkoi ateriaa edeltäneet gin & tonicit (Tanqueray & Fentimans) vähän kihahtamaan kupoliin.
Jälkiruoka:
Italialaista vanilijajäätelöä crema di aceto balsamico peperoncinolla (eli chili-balsamicolla).
Juomana Glenfarclas 21yo.
Ateria nautittiin raikkaassa ulkoilmassa, taustamusiikkina punakylkirastaiden ja satakielien laulu.
-
Upealta kuullostava setti. Toukokuun tyynet illat sopii ulkona ruokailuun mainiosti.
-
^^ Punakylkirastaat olisin vaihtanut mustarastaisiin.
-
Eikä satakielenkään laulua selvinpäin kuuntele.
-
^^ Punakylkirastaat olisin vaihtanut mustarastaisiin.
Näitäkin oli konsertissa mukana aina välillä.
-
#hipstersauce #umami
Viime aikoina tullut kokkailtua paljon kalakastikkeen kanssa. Olen lätrännyt kalakastiketta ja srirachaa oikeastaan ihan kaikkeen.
Parissakin ruokablogissa olen törmännyt Red Boat fish sauceen, joka on ilmeisesti kalakastikkeiden aatelia. Tyyliin tammitynnyreissä kypsytetty jne.
https://redboatfishsauce.com/index.html
No, lafkan nettisivuilta kastiketta saisi tilailtua suomeen, mutta postit ovat flat rate 50$, eli yksin ei kauheasti järkeä lähteä tilailemaan.
Helsingin seudulla yhteistilaukseen kiinnostusta? Itse kastike ei ole pahan hintaista, 10$/puol litraa. Aattelin että voisin pistää saman tien pari pulloa itse tilaukseen.
Onko ruokatarvikkeiden nettitilauksessa ylipäätään jotain ongelmia tjsp, itselle täysin tuntematon alue.
-
Onko kukaan maistanut muusta kuin anjoviksesta tehtyä kalakastiketta? Eroaako maku olennaisesti?
Muutenkin vertailutesti eri kalakastikkeiden (ja soijien) välillä kiinnostaisi.
-
#hipstersauce #umami
Viime aikoina tullut kokkailtua paljon kalakastikkeen kanssa. Olen lätrännyt kalakastiketta ja srirachaa oikeastaan ihan kaikkeen.
Parissakin ruokablogissa olen törmännyt Red Boat fish sauceen, joka on ilmeisesti kalakastikkeiden aatelia. Tyyliin tammitynnyreissä kypsytetty jne.
https://redboatfishsauce.com/index.html
No, lafkan nettisivuilta kastiketta saisi tilailtua suomeen, mutta postit ovat flat rate 50$, eli yksin ei kauheasti järkeä lähteä tilailemaan.
Helsingin seudulla yhteistilaukseen kiinnostusta? Itse kastike ei ole pahan hintaista, 10$/puol litraa. Aattelin että voisin pistää saman tien pari pulloa itse tilaukseen.
Onko ruokatarvikkeiden nettitilauksessa ylipäätään jotain ongelmia tjsp, itselle täysin tuntematon alue.
Pistin tuonne kaakkois aasiaan viestiä että saisiko tuota diilattua järkevämmin tännepäin. Sieltäpäin kun normisti postikulut on aina pienet.
-
...
-
Tarkoitetaanko näillä kalakastikkeilla siis ihan sitä perus "nam paa" : ta jota Thaimaassa on joka ravintola pöydällä ja jota sekoitetaan riisin kanssa? Eikö ainakin se ole ihan peruskamaa aasialaisissa etnisissä ruokakaupoissa ja melkein kaikissa isommissa marketeissakin täällä Suomessa. En kyllä edes tiennyt että siitä olisi premium-versioita, enkä myöskään sitä poikkeaako vietnamilainen thaimaalaisesta versiosta...
-
^käsittääkseni suurin piirtein samanlaista, mutta tuo nyt lähinnä on vissiin vähän parempilaatuista settiä ja tuosta puuttuu sokeri. Tavallista fisukastiketta toki löytää ihan joka marketista.
Pistin tuonne kaakkois aasiaan viestiä että saisiko tuota diilattua järkevämmin tännepäin. Sieltäpäin kun normisti postikulut on aina pienet.
Tämä olis erittäin jees.
-
Squid brand nam plassa ei ainakaan ole sokeria.
On käsittääkseni ylivoimaisesti suosituin merkki Thaimaassa.
Eikä todellakaan ole hinnalla pilattu jos hakee esim. Vii Voanista.
-
^^ Vii Voan mainittu. Muutenkin hyvä hankintapaikka.
-
^^Italiassa tuli tutustuttua sardiineista tehtyyn kalakastikeeseen, garumiin, jota tehdään edelleen samoin menetelmin kuin roomalaisaikaan. Erittäin hyvää ruoanlaittoon!
Thaikkujen kalakastikkeessa on jotain mikä meikäläiselle tökkii. Käytänkin tuon tyyppiseen tarpeeseen öljyyn säilöttyjä anjovisfileitä, eli sardellia.
-
Onko kellään tiedossa mitään edes puolikelvollista korviketta kalakastikkeelle tahi jotain vegaanisia versioita siitä? Itsellä kun saattaa eväniekoista valmistetuista tuotteista alkaa puskea lievää anafylaktista shokkia päälle, niin thaikkukokkailuissa olen yleensä korvannut kalakastikkeen soijakastikkeella, mutta eihän se nyt todellakaan ole sama asia.
-
Squid brand nam plassa ei ainakaan ole sokeria.
Kyllä on, 3%.
-
^Kuinka paljon sitä kalakastiketta pitää laittaa, että 3 % sokeripitoisuudella on jotain merkitystä?
-
Naudan vartaisiin marinadia. Millaista kannattaisi soveltaa? Vartaat tietty grillissä.
-
...
-
Kokis, ketsuppi, siirappi, vs, sipuli, chili, ja nippu eri yrttejä. Blenderissä sekaisin ja lihojen päälle.
-
Kyllä on, 3%.
No ei mun pullossa ainakaan niin lue.
Suolaa, anjovisuutetta ja vettä.
Tai, sitten tuossa anjovisuutteessa on sokeria.
Huomasin juuri että ravintoainetaulussa tosiaan näkyy sokereita vaikka valmistusaineissa ei näy.
Itselle ihan sama. Ajaa asiansa meikäläisen keittiössä virheettömästi.
Hirveesti en tuota aromilasissa pyörittele.
Toki, en millään lailla dumaa jos joku jaksaa jaagata jotain high-end kamaa.
-
Kiitos marinadivinkeistä!
-
Tämän päivän menu oli
Alkuun grillattua parsaa ilmakuivatulla kinkulla, parmesanlastuilla (30kk kypsytetty) ja sitruunasta puristetulla mehulla sekä kreikkalaisella neistytoliiviöljyllä.
Pääruokana pulled pork buns, eli BBQ-marnioitua pulled porkkia, coleslawta, leipänä ciabatta ja väliin vielä hunaja-chipotle-hikkorisavu BBQ-soossia.
-
Kiitos marinadivinkeistä!
Reinkarnaatiolla aika sama setti mitä väännän perus marinaadina. Salvia on henkilökohtainen yrttisuosikki italianreissun jälkeen.
-
Salvian käytön soisi yleistyvän muutenkin, ihan kuningasmauste. Sitä olen ihmetellyt, että kaikenmaailman mausteita saa marketeista täyttöpusseissa ja paketeissa, sekä isommissa paketeissa, mutta salviaa ei. Punnitse & Säästä on osoittautunut mulle varmaksi valinnaksi tämän suhteen.
-
Joo. Salvia ja balsamico kovin huonosti hyödynnettyjä.
-
Miten pahasti marinadin tekeminen voi ees epäonnistua? Tietty joku grillimausteen tunkeminen yms., mutta en ole ainakaan koskaan kovin pahasti mogannut.
-
Salvian käytön soisi yleistyvän muutenkin, ihan kuningasmauste. Sitä olen ihmetellyt, että kaikenmaailman mausteita saa marketeista täyttöpusseissa ja paketeissa, sekä isommissa paketeissa, mutta salviaa ei. Punnitse & Säästä on osoittautunut mulle varmaksi valinnaksi tämän suhteen.
Salviaa saa tuoreena ruukkuyrttinä ainakin meilläpäin joka marketista. Jos ei käytä koko puskaa juuria myöten niin jämän voi laittaa vaikka parvekelaatikkoon kasvamaan. Itsellä on joka kesä jonkinmoinen ryytimaa kasvamassa mistä sitten kesän mittaan silppuan yrtit ruokiin + pikku nyssäköitä pakastimeen. Tuoretavaran rinnalla kaupan kuivatuilla mausteilla ei ole mitään jakoa.
-
On kuivamausteillakin paikkansa, mutta ehkä enemmän talvisessa keittiössä, patoja haudutellessa. Pientä ryytimaata pidän itsekin, basilikoita, lehtipersiljaa, timjamia, rosmariinia, salviaa, tilliä ja muutama tomaattia tulee tällekin sesongille. Mainittu salvia on aika armollinen kasvatettava, ei säikähdä lämpöä ja sietää ihan hyvin janoakin.
-
Laittakaas salvia-fanit vähän esimerkkejä missä kaikessa sitä käytätte? Avovaimon puutarhapalstalla kasvaa salviaakin, jonka käyttö jäänyt harmillisesti vähemmälle, koska en yleensä oikein keksi, mihin sitä laittaisi.
-
Gnocchit salviavoikastikkeella on ainakin klassikko.
-
Saltimbocca alla romana, salvian ja marsalan hieno liitto.
-
Saltimbocca on loistavaa. Yleisesti ottaen salvia sopii monensorttisten liharuokien kanssa mainiosti. Voi huoletta kokeilla, jos sitä ei älyttömästi laita niin ei se pilaa vaikka tulisi tehtyä virhearvio. Salvia divinorum sitten erilaisissa yhteyksissä.
-
Salviavoikastike, nam.
Ylipäänsä, itse suosin salviaa pitkää haudutusta vaativissa liharuokaresepteissä.
-
Huomenna meidän esikoisen nimiäiset. Tiedä vielä mitä kaikkea tulee tehtyä, ainakin savukalkkunakeitto (oman tilan kalkkunoista) olisi suunnitelmissa. Jälkkäriksi ajattelin tarjota Nalifkaa ajattelin ainakin tarjota kun sitä joululta jäi aikapaljon (meillä ei kasva itsellä vielä kirsikoita niin ne on ryöstetty veljen puusta).
Ja mulle on just tulossa Somerolta 10kg hevosenpalvipaistia. Nam :)
-
Laittakaas salvia-fanit vähän esimerkkejä missä kaikessa sitä käytätte? Avovaimon puutarhapalstalla kasvaa salviaakin, jonka käyttö jäänyt harmillisesti vähemmälle, koska en yleensä oikein keksi, mihin sitä laittaisi.
Dublin Codle:
Ota pari sipulia, pari valkosipulin kynttä ja paketillinen savupekonia. Silppua sipulit ja leikkaa pekoni pieniksi palasiksi. Kuulota voissa pannulla mutta älä kärtsää. Jätä silleen raukeaksi.
Ota pata. Kuori ja viipaloi perunoita kerros pataan. Revi päälle summamutikassa salvian lehtiä. Lisää satsi sipuli-pekoniseosta. Lisää pottuja, kerros salviaa ja sipulipekonia, tiedät miten juoni etenee tästä.
Kun pata on 3/4 täynnä pottuja + ryydikkeitä, kaada päälle kiehuvan kuumaa kanalientä niin että potut peittyvät.
Paista paketillinen siskonmakkaroita pekonista pannulle jääneessä rasvassa ruskeiksi ja asettele pataan pottujen päälle.
Pataan kansi päälle ja tunniksi uuniin 180 asteeseen, ellet omista haudutuspataa (crock-pot) kuten minä. Kypsän padan päälle reilulla kädellä silputtua persiljaa.
Tumma olut sopii hyvin tämän kanssa.
-
Taisin tietoisesti syödä äsken elämäni ensimmäistä kertaa salviaa. Helvetin hyvä yrtti. Laitoin vaimon piirakan päälle ja imasin huuleen :D
Toimii!
-
...
-
Ei vaimon piirakkaan saa lisätä muuta kuin naturellia!
-
Kondan läppä härskeintä hetkeen: laitoin vaimon piirakan päälle ja imaisin huuleen. Hauskaa perjantaina teillä.
-
Toimiikos toi salvia viinassa eli saako hyviä drinkkejä? Sen verran raikasta kamaa, että jotain raikasta vodka/martini/varauksella vaalea rommi voisin nähdä tuon kanssa.
-
Tiedän tuottavani sinulle raskaan pettymyksen mutta vastaus kysymykseesi löytyy ainoastaan empiiristen kokeiden kautta. Cheer up old chap, kaikkienhan on tehtävä uhrauksia yhteisen hyvän eteen, keep stiff upper lip, lykkyä pyttyyn, boldly go to no man has ever etc...
-
No. Perhana. Jääkaapissa avaamaton Beluga ja tuo salvia. Nopeastihan tuota kokeilee. Mutta uskoisin tuon toimiva cocktailissa parhaiten. Hitto nyt pitäisi päästä A21 ja pyytää salviadrinkkiä. Kysyn baarimestareilta...
-
Tänään voisi keksiä jotain hyvää grillattavaa, mutta nyt lyö pää tyhjää. Pääraaka-aine olisi varmaan yksi lammas (ei siis karitsa, vaan aikuinen. Piti lapen nimiäisissä kesken kaiken vaihtaa juhlavaatteet vähän muihin vaatteisiin ja suorittaa hätäsektio. Karitsat saatiin pelastettua. Uuhi roikkuu kylmiössä). Eli voisi oikeastaan käyttää ihan mitä vaan osaa lampaasta, kun keksii vaan että mikä. Yksi vaihtoehto voisi olla pistää selkä fileitä irroittamatta vannesahalla parikyljyksiksi ja marinoida ne.
Lisäksi olisi iso kasa viiriäisen munia kun hautomakone on jo täynnä. En ole varmaan 10 vuoteen tehnyt mitään viiriäisen munista. Ideoita?
-
Kiitti hel.. hitosti konda. Vaimon piirakka + se että itse jotenkin oletin että kyseessä on se toinen salvia = kahvit pitkin työpistettä.
Ja ehkä kollegatkin ajattelee nyt että multa tippui päästä viimeinenkin ruuvi. Anyways, salviayrtti on tosiaan mainio mauste - kuten ehkä mainittua niin ainut huono puoli siinä on se että aika herkästi sitä pilaa ruuan sillä, pienikin "yliannostus" niin koko annos maistuu suht kammottavalta. Joten maltti on valttia tämän(kin) yrtin suhteen.
-
Salveaminen on myös toimenpide, jota ei pidä sekoittaa ruoanlaittoon.
-
Onko raadilla reseptiehdotuksia hummerin puolikkaille? Grilliin?
-
^Yep. Mutta, helvetillinen knööli voita, kuuma pannu ja kansi saattaisivat myös toimittaa.
Äyriäisten ja nilviäisten kanssa eläinkunnan rasva on aina kuningas.
Onnea matkaan!
-
Baby-mustekalat? Siis ne mitä löytyy itämaisten ruokakauppojen pakastealtaista. Mites laittaisitte niin että lopputulos ei muistuttaisi palanutta kumia sekä maultaan että suutuntumaltaan? Miten maustetaan, mitä lisukkeita?
-
^Pikainen pyöräytys infernaalisen kuumassa pannussa voin kanssa, ja siitä jatkopeleihin sitruunalohkojen ja valkopippurin+sormisuolan kanssa, tai...
Dippaat ne nätisti pituussuuntaan viipaloituina n.20 sekunniksi kiehuvaan veteen ja imuroit parempiin suihin ponzun kautta?
-
...
-
Ja lähtökohtana on huoneenlämpöoiset mustekalat? Mites jos noita marinoisi jotenkin ennen pannuun saattamista?
-
^NO! Nilviäisten ja äyriäisten marinointi kusahtaa poikkeuksetta.
Noiden eläinryhmien ruumiinkosteudesta ei tule poistaa yhtään nestettä ennen ruuaksi valmistamista.
Pintahierteillä voi saada jotain aikaan, mutta itse en veisi suolaa monia metrejä lähemmäklsi noita ennen tarjoilua.
-
Seelvä. Mites jos otetaan lähtökohdaksi huoneenlämpöiseksi sulatetut mustekalat joita ei ole maustettu muuta kuin naturellilla ja vieressä on valurautapannu jossa on oliiviöljy-voi-valkosipulimurskaseosta joka on himpun verran ruskistunut. Mites pitkään käsistän octopussya pannulla? Minuutti? Kaksi? Viisi?
Sitten valkoviini pannulle ja haudutetaan. Miten pitkään?
-
^Kuivaat ne otukset todella huolella talouspaperilla. Öljytettyinä minuutti per puoli. Siitä lautaselle pikaisesti vetäytymään. Suolaa ja pippuria raivolla niskaan---->voitto!
-
Nyt alkaa lyyti kirjoittaa. Käviskös sivuun valkosipulimajoneesi, sitruunalohkot, tuoresalaatti ja uunilämmin patonki?
-
Käy, mutta nopeasta ja saatanallisen kuumasta kypsytyksestä ei voi tinkiä.
-
OK, se on sitten pelkkää voi-öljyseosta pannussa ja valkosipuli tulee mukaan aiolin muodossa.
-
Yep.
-
Kalanpaistonyyppä tarttis vähän ohjeistusta. Turskafileet meni just kääntäessä palasiks, joten olettaisin tehneeni jotain väärin. Voisko joku guru kertoa miten kalafileet paistetaan niin, ettei tule sutta?
-
...
-
Salaryman, tuli muuten just mieleen...
Oliko kyseessä tursas?
Jos oli niin ei varmaan rokannut satasella?
Tursaan kokkaaminen on ihan oma taiteenlajinsa.
-
Hummeri ei mielestäni vaadi keittämisen jälkeen mitään muuta kuin voisulaa ja hyvän viinin kaverikseen.
Tursaat joko grillaisin pikapikaa tai laittaisin pastaan kastikkeen sekaan.
-
Salaryman, tuli muuten just mieleen...
Oliko kyseessä tursas?
Jos oli niin ei varmaan rokannut satasella?
Tursaan kokkaaminen on ihan oma taiteenlajinsa.
Näitä tämän näköisiä häksättimiä joita myydään kokonaisina syväjäässä markettien pakastealtaassa. Yleensä kai baby-octopussy -nimellä:
(http://static.kotikokki.net/public_files/recipeimages/0/215/417/large.jpg?1297692948)
Mulla on nyt yksi tuommoinen jääklöntti jääkaapissa sulamassa, pannukunnossa ehkä ylihuomenna.
Kalmarit ja seepiat on tuttuja kokkikurssilta, täytettyinä ja grillattuina ei ollenkaan hassumpaa.
Voipi olla että teen noista kuvan mukaisia vartaita tämän ohjeen mukaan: http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/182445/Grillattua%20mustekalaa/
-
Satay -vartaita, laiskan miehen grilliklassikko:
Käy hakemassa thaikkukaupasta maaginen ihmepussi jossa lukee Satay seasoning mix ja viereisestä marketista broilerifilettä ja kookosmaitoa. (Ei varmaan tartte erikseen mainita: Olutta myös. Riittävästi.)
Leikkaa fileet pitkiksi soiroiksi. Sekoita marinadi sieltä thaikkukaupan pussista löytyvästä pussi A:n sisäälöstä ja puolikkaasta kookosmaitotölkistä. Marinoi roilerisuikaleet siinä parin tunnin ajan.
Keihästä suikaleet grillitikkuihin ja pistä grillaantumaan. Sillä aikaa kun kana tekeytyy niin keitäppä basmati-riisiä ja siinä vieressä kiehauta kattilassa se loppu kookosmaito ja pussin B sisältö.
Ennen kuin ennätät sanoa kis.. (=juoda puolikkaan sixpackin) sinulla on tarjottavana herkullisia palmusokerille ja kookokselle maistuvia kanavartaita makealla pähkinä-chilikastikkeella ja tuoksuvalla riisillä. Jääkaappikylmä olut menee hyvin tämän kanssa. (Vaimo suosittelee huolella chillattua kuivaa skumppaa)
On muuten helppo ja nopea fiksi, kuulunut meidän perheen kesästandardeihin varmaan kymmenisen vuotta.
-
Baby-octopussyille kävi sitten seuraavasti:
Kun pääjalkaiset olivat päässeet vapaaksi jäisistä kähleistaan, nostin ne paksulla talouspaperikerroksella vuorattun vuokaan, painelin vielä talouspaperia päälle ja jääkaappiin muutamaksi tunniksi.
Seuraavaksi otin suurimman ja painavimman paistinpannun mitä taloudesta löytyy ja pistin tulille. Pannun lämpiämistä odotellessa kävin hakemassa puutarhasta kourallisen korianteria jonka silppusin hienoksi. Leikkasin vierä yhden minipaprikan ohkasiksi renkaiksi.
Pannulle heitin reilun nokareen voita ja hyvän hulauksen oliiviöljyä. Odottelin että voi alkoi ruskistua. Sitten kippasin mustekalat pannuun.
Ajatus oli paistaa 2 min. ja kääntää. Ei onnistunut. Kahden minuutin kohdalla olivat puskeneet itsestään nestettä niin paljon että uivat. Oli pakko panna roiskeverkko pannun päälle ja kaataa nesteet pois. Sitten takaisin tulille ja kaksi minuuttia lisää lämpöä.
Tämän jälkeen kippasin octopussyt kulhoon jossa oli silputtu korianteri ja paprikat. Päälle merisuolaa ja jääkaapista löytynyttä Lousiana wing saucea (Limeä ja chiliä): (http://www.brucefoods.com/media/catalog/product/cache/1/image/9df78eab33525d08d6e5fb8d27136e95/l/o/louisiana-jalapeno-lime-wing-sauce-12-oz_02154i_dv.jpeg)
Täytyy sanoa että maku oli hyvä mutta suutuntuma ei ollut (vielä) ihan sitä mitä hain. Ei ollut mureaa mutta ei mitään kumiakaan vaan jotain siltä väliltä.
Salarymanin keittiölaboratorio jatkaa kokeiluja: Seuraavaksi kokeilen esikeittämistä ja uppopaistoa. Maku kannustaa jatkamaan. Eikä tuo raaka-ainekaan ole hinnan kiroissa. Jenkkipaunan verran pakastettua mustekalaa maksoi neljä €uroa.
-
Olisko porukoilla jotain päräyttävää ohjetta tomaattikastikkeeseen pastan kaveriksi? Soossi, mitä oon tehnyt pitsoihin toimii todella hyvin niissä, mutta pastan kanssa se ei oikein kanna.
Oon tehnyt kastikkeen suunnilleen näin: pannuun reilu loraus oliiviöljyä, 2-4 pilkottua valkosipulia tirisemään, puolet kastikkeeseen tulevasta basilikasta sekaan, tomaattimurska sekaan ja loput basilikat. Tätä hässäkkää sitten keitellään pienellä lämmöllä 2-3 tuntia tai niin kauan kun jaksaa nälissään odottaa. Mausteiksi vaan suola ja pippuri ja fingerporillinen sokeria.
E: ja kysytään nyt samalla että olisko jotain tippejä kun lähtee ekaa kertaa tekeen ribsejä? Hiiligrilliä ei löydy mutta savustusboksi löytyis.
-
Olisko porukoilla jotain päräyttävää ohjetta tomaattikastikkeeseen pastan kaveriksi? Soossi, mitä oon tehnyt pitsoihin toimii todella hyvin niissä, mutta pastan kanssa se ei oikein kanna.
Oon tehnyt kastikkeen suunnilleen näin: pannuun reilu loraus oliiviöljyä, 2-4 pilkottua valkosipulia tirisemään, puolet kastikkeeseen tulevasta basilikasta sekaan, tomaattimurska sekaan ja loput basilikat. Tätä hässäkkää sitten keitellään pienellä lämmöllä 2-3 tuntia tai niin kauan kun jaksaa nälissään odottaa. Mausteiksi vaan suola ja pippuri ja fingerporillinen sokeria.
Mä tykkään laittaa tomaattipyreetä öljyn kanssa ja mahdollisesti jättää tomaattimurskan pois. Silloin kastikken maku voimistuu, mutta lopuksi loivennan sitä lisäämällä kermaa loppuvaiheessa keittelyä. Jos tykkää sattumista, ni laittamalla pari pekonia siivutettuna sekaan saa vähän suolaisuutta ja rasvaisuutta kehiin.
-
Italiassa söin joskus tomaattikastiketta, jossa oli kapriksia, sellaisia vähän isompia, ja olisikohan ollut ainakin varsiselleriä vielä valkosipulin lisäksi. Suolaiset ja happamat kaprikset sopivat mielestäni hyvin yhteen tomaatin kanssa.
Kotona tulee käytettyä kastikkeissa Mutti-merkkistä tomaattimurskaa, jossa on basilikaa ja valkosipulia. Mukavan tuhdin ja tiiviin oloista tavaraa.
-
^ Puttanescalta kuulostaa varsiselleria lukuunottamatta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Spaghetti_alla_puttanesca#Basic_recipe
-
Kiitos, tuo kuulostaa nyt tutulta. Yritin muistella oliko oliivia vaiko selleriä, mutta todennäköisesti kuitenkin oliivia. Sardelliakin varmasti kastikkeessa oli, mutta sehän kaiketi lähes liukenee sekaan ikään kuin mausteeksi. Harvinaisen hyvää joka tapauksessa ka jäi siksi mieleen. Stresan kaupungissa Lago Maggioren rannalla tuli tällainen lounas syötyä.
-
Sardelli liukenee melkein heti, ainakin jos ne nakkaa ensimmäisenä pannulle ja hämmentää hieman. Hyvä korvike suolalle.
-
Tuo sardellien käyttö välimeren resepteissä taitaa olla ikivanha muistuma garumista. http://fi.wikipedia.org/wiki/Garum
-
^ Äläs nyt, Garum on Bonkin (http://www.bonkcentre.fi/p1_fin.htm) keksintö.
-
Nykyään Euroopassa vedetään vähän modifioitua garumia worcestershire-kastikkeen nimellä.
-
Sardelli liukenee melkein heti, ainakin jos ne nakkaa ensimmäisenä pannulle ja hämmentää hieman. Hyvä korvike suolalle.
Kyllä. Muistaakseni tuota saa ostaa myös tahnana. Olisiko tamperelaisessa Keittiöelämäässä - heh - joskus tuollaisia myyty. Ostin ja käytinkin.
-
Olisko porukoilla jotain päräyttävää ohjetta tomaattikastikkeeseen pastan kaveriksi? Soossi, mitä oon tehnyt pitsoihin toimii todella hyvin niissä, mutta pastan kanssa se ei oikein kanna.
Tästä opuksesta löytyy mm. paljon tomaattikastikkeita erilaisilla vivahteilla. https://www.booky.fi//tuote/tuominen_saku/aglio_olio/9789513140618?kb=1&gclid=CI6A9cyHqLgCFZKXcAodHDMA3g (https://www.booky.fi//tuote/tuominen_saku/aglio_olio/9789513140618?kb=1&gclid=CI6A9cyHqLgCFZKXcAodHDMA3g)
Näköjään oktopus on aiemmin suositellut teosta ja täältä tulee vahvaa komppia.
-
^ komp komp. Ihastuin tuohon kirjaan ensisilmäyksellä, vaan ostin silloin vain lahjaksi. Hienoja ja herkullisia reseptejä siellä. Pastasta saa yleisestikin tosi helposti hyvää ruokaa, ja variaatioita on miljoonittain.
-
Samaa kuin ylhäällä. Loistava kirja. On vaikuttanut suuresti omaan pastafilosofiaan.
-
Salarymanin keittiölaboratorio jatkaa kokeiluja: Seuraavaksi kokeilen esikeittämistä ja uppopaistoa. Maku kannustaa jatkamaan. Eikä tuo raaka-ainekaan ole hinnan kiroissa. Jenkkipaunan verran pakastettua mustekalaa maksoi neljä €uroa.
Parin kokeilun jälkeen pääsin oikeille jäljille ja vahvistus löytyi eilen illalla tästä videosta: http://www.telvis.fi/images/filmiopas/titles/36/36815.jpg
Tänään sitten kaivoin aamusella pakastimesta puoli tusinaa pikkumustekaloja jotka pudostn jäisinä paistopussiin. Kaveriksi lorautin vähän sitruunamehua ja tuota yllä mainittua Lousianna wing saucea. Sitten pussi haudutuspataan ja hautumaan reiluksi tunniksi.
Tunnin jälkeen mustekalat lilluivat reilussa liemessä, nämä sisältävät ihan älyttömän määrän nestettä joka tulee kypsennettäessä pois. Heivasin nesteet ja keihästin octopussyt grillivartaisiin. Kärvensin näitä muutaman minuutin ajan kovassa paahteessa.
Jäisinä kämmenen kokoiset mustekalat olivat kutistuneen alle puoleen alkuperäisestä koostaan. Maku oli miedon tulinen, mukava limen sävyttämä jälkipolte. Ja tekstuuri oli täydellisen murea, ei pienentä jälkeäkään mustekalaan liittyvästä kumimaisuudesta.
Salaisuus on näköjään pitkässä esikypsennyksessä: Vähintään tunti hauduttamista omassa liemessään.
Seuraavan kerran kun teen sushia niin riisin päällä nähdään myös mureaa mustekalaa. Mustekalapasta syntyisi tästä myös helposti.
Iso pussillinen pakastettuja mustekaloja maksaa thaikaupassa neljä euroa joten hinnan kiroissa homma ei ole. Ja valmistus on oikeasti todella helppoa kun vaan muistaa tuon pitkän haudutusajan.
-
Oletan että otuksia ei tarvinnut millään tavoin erikseen perata tai muuten käsitellä?
-
Oletat ihan oikein, nämä tulevat patavalmiina, ts. sisälmykset on poistettu.
-
Joskus olen ostanut Stockan tiskiltä tuoretta (tai sulatettua) mustekalaa, siellä sen on saanut pyytämättä perattuna. Olen käyttänyt sitä mm. bouillabaisseen. Grillaan myös pikkumustekaloja silloin tällöin, jos satun löytämään. Vartaaseen olen niitä tökkinyt, ja sitten paistumaan.
-
Mites onnistui? Tuliko mureaa?
-
Vaikka normaalisti pystyn syömään vaikka mitä (paitsi aivoja), niin jotenkin ne pienet mustekalat, mistä näkee mitä ne on, eivät uppoa ollenkaan. Olen syönyt sellaisia isoja renkaita, mutta yleensä ne eivät maistu taasen millekään. Uppopaistaahan voi vaikka rautalankaa ja toisaalta useasti ne isot renkaat ovat kumimaisia pakastesulatettuja möhkäleitä.
Pitäisi varmaan jostain saada joku hyvä kokemus noista elukoista, että voisi uskaltaa harjoitella.
-
Netistä löytyi (jälleen kerran) uusi tapa yhdistää lihaa ja perunaa:
1. Otetaan kapallinen uudehkoja perunoita, siis semmoisia mitä ei tartte kuoria. Vedetään banjolla viipaleiksi.
2. Otetaan paketti pekonia ja leikataan pekoni pieniksi kuutioiksi. Laitetaan pekoni tirisemään pannulle rapsakaksi. Toistan: Rapsakaksi.
3 Pannaan perunaviipaleet kypsymään vartiksi kiehuvaan suolaveteen.
4. Jauhetaan rapeaksi paistuneet pekoninpalaset blenderissä jauhoksi, seassa parmesania tai jotain muuta kovaa juustoa ja valinnaisia yrttimausteita.
5. Käytetään esikypsennettyjä pottuviipaleita siinä paistinpannussa jossa ne pekonit ruskistettiin että saadaan rasvat käyttöön.
6. Sekoitetaan pekoni-juustojauho pottuviipaleisiin ja levitetään viipaleet uunipellille ohueksi kerrokseksi.
7. Levitetään päälle juustoraastetta.
8. Paistetaan uunissa puolirapeaksi.
9. Heitellään pala kerrallaan suusta sisään, jauhetaan ylä- ja alahampaita yhteen ja naatitaan.
-
Kävin toimittaan lihoja tänään ja ens perjantaina pitäisi saada 100 purkkia hevosen täyslihasäilykkeitä. Jos ei muuta niin pitää lähtee metsään jotta oi heittää purkin notskiin, nam :)
-
^ Mites tämä purkki notskiin homma käytännössä tapahtuu?
-
^ Mites tämä purkki notskiin homma käytännössä tapahtuu?
Eipä ole toviin tullut tehtyä. Nötköttiin tuli tehtyä reikä ja nakattua purkki nuotioon. Sitten se unohdetaan sinne ja haetaan joskus kun ei enää sormia polta. Yleensä oli hyvää, saattoi myös johtua yleensä kurjista olosuhteista (vrt armeijassa leirimuona usein maistui hyvältä).
Jos ei muista tehdä reikää niin kannattaa ilmoittaa puolustusvoimille ilmatorjuntaharjoituksista ja purkin voi noutaa sitten naapurikunnasta.
-
Erilaisten säilykkeiden vippailu nuotioon oli kyllä silloin joskus laatua. Kaikki jännä loppuu, tai ainakin kallistuu.
-
Hyvää äyriäis / mereneläväkeskustelua täällä aiempana. Arvostan. Liksapäivän kunniaksi pitääkin perjantaina tehdä alan ostoksia.
-
Eilen tuli ostettua reilun kokoinen ruodoton lohifile tarjouksesta. Illalla tuota syötiin perheen kanssa suraan savustuslaatikosta leivän päälle annosteltuna, tänään eilisen jämät ovat uunissa lohipiirakan täytteenä. Piirakan tein pastanjauhannan reseptin mukaan eli ihan kaupan pakastettuun piirakkataikinaan nojautuen. Vartin päästä voi ottaa piirakan uunista, tuskin maltan odottaa.
http://pastanjauhantaa.blogspot.fi/2006/05/mahdottoman-mehev-savulohipiirakka.html
-
Joskus lahjaksi saatu ns. yleiskone pitäisi vaihtaa. Amerikan vuosinani kokkauksesta innostunut ystäväni suositteli Kenwood Cheffiä ja KitchenAidia. Onko kellään näkemyksiä tai kokemuksia? Saako näitä mistään edullisemmin?
-
Vanhemmilla on Kenwood joka on ostettu 1970 ja hyvin toimii edelleenkin. Varma työjuhta. Kitchen Aid on tietenkin klassikko joka ei ole noin 100:an vuoteen muuttanut muotoaan (jostain olen joskus lukenut että KA:ssa ei myöskään ole osia vaihdettu sen jälkeen kun sitä alettiin valmistaa). Ei näitä varmaankaan mistään alennuksella saa
-
KA on aika varma valinta.
-
Kunnon yleiskoneen osto itselläkin suunnitelmissa. Tätä miettinyt http://eiring.fi/shop/index.php/akm6290c.html
-
Kannattaa suosiolla unohtaa ne yleiskoneet joita markkinoilla oli -70 luvulla. Suurin osa nykyisistä ns. yleiskoneista on silkkaa ihtiään. KitchenAid ja tuo Eiringin myymä malli saattavat jaksaa vääntää litran pulla/leipä taikinan. Muita en ole kuluttajamarkkinoilta löytänyt.
Väännän itse leipätaikinan käsin, mutta olisin ostanut mutsille -koneen. Kiinalaisia romuja en kuitenkaan suostu ostamaan, eikä niillä mitään teekään. Tuo Eiringin markkinoima malli saattaisi olla hyvä, olen sitä katsellut ohi kulkiessani, mutta siinä on vähän liikaa kaikenlaista oheissälää. No makunsa kullakin. Olen alkanut etsimään sopivan pientä ammattilaismallia, mutta sen löytyminen on kiven alla.
-
Tein suppilovahveropastaa.
Uskaltaisinpa väittää, että hyvää oli.
(http://i10.aijaa.com/t/00786/12664780.t.jpg) (http://aijaa.com/XqxcuD)
-
Jos ei muista tehdä reikää niin kannattaa ilmoittaa puolustusvoimille ilmatorjuntaharjoituksista ja purkin voi noutaa sitten naapurikunnasta.
Joo, eräs torvi teki näin intissä - tosin kukaan ei tajunnut, että se räjähtäisi. Siinä vain lämmiteltiin nuotion äärellä kunnes pamahti.
-
Jauhatin lihatiskillä nautaa ja tein elämäni parhaan burgerin. Sämpyläreseptin koppasin Optiosta - koomailin vissiin reseptiin vähän liikaa vettä, jonka vuoksi jauhoja piti lisätä aika tavalla. Kaupan etikanmakuisia valmishampurilaissämpylöitä ei tullut ikävä, kun uunilämpöisen sämpylän väliin kokoilin settejä. Maku oli loistava!
Sämpylöiden kohoillessa väkersin aiolin maustumaan ja karamellisoin sipulia. Burgeri oli tasapainoista täyteläistä pehmeyttä. Tuoreita simppeleitä juttuja ei voita mikään.
(http://i.imgur.com/Q25Q9DK.jpg)
-
^Asiallista!
-
KAsta on aina jokin tarjous stokkan hulluilla päivillä. Sieltä näyttäisi saavan edukkaimmin. En kyllä ole kovin tarkkaa tutkimusta aiheesta tehnyt.
-
Hulluilla päivillä on usein joku ihmeellinen nakkiversio KA:sta tarjolla.
-
Tuoreita simppeleitä juttuja ei voita mikään.
Asiaa. Arvostan.
-
Naapurin mummo köpötteli rollaattorillaan tuomaan meille muovikassillisen omenoita. Nyt on uunissa kaksi mummo ankan omenapiirasta. Toinen menee naapuriin ja toinen...parempiin suihin.
http://pastanjauhantaa.blogspot.com/2007/02/omenapiirakka-apple-pie.html
-
Nyt vasta tajusin että täällä kun tiedetään kaikesta kaikki niin mistä lähteä hakemaan _järeätä_ tehosekoitinta mallia ammattikeittiö/amerikka?
-
Nyt vasta tajusin että täällä kun tiedetään kaikesta kaikki niin mistä lähteä hakemaan _järeätä_ tehosekoitinta mallia ammattikeittiö/amerikka?
Biltemasta tms (http://www.youtube.com/watch?v=fansQ4CNuYc)
-
http://www.koneviesti.fi/lisamateriaali/fi_FI/rolmako/
-
Riittävän järeä?
http://www.ebay.de/itm/Stephan-UM12-Universalmaschine-Tischkutter-Kuchenmaschine-/111169006302?pt=Metzgereiausstattung&hash=item19e2306ade
-
Artikuloin ilmeisen huonosti. Jatkan etsimistä omatoimisesti :D
-
http://www.kitchenaid.fi/catalogue/pienet-kodinkoneet-tehosekoitin/artisan-tehosekoitin-5ksb5553-5ksb5553-wer/product-fi.htm?or=4250281403
-
Minä jatkaisin etsimistä Saksan eBaysta: Töpselit yhteensopivat ja sakemannit ovat tunnettuja siitä ettei ole hirveästi huumorintajua teknologian kanssa joten jos keittiöteknologiaa myyvä Hans on saanut tuossa systeemissä hyvät pojot niin tuskin myy paskoo...
-
Laitoin iltapalaksi tulisia katkarapuja ja kampasimpukoita nuudeli-vuonankaalipedillä.
(http://24.media.tumblr.com/21892631a628e6735b7392f5d434b632/tumblr_mtfq0giHQD1r89m6to1_500.jpg)
-
Sanokaas mikä olisi hinta-laatusuhteeltaan paras paistinpannu?
Pitäisi (jälleen kerran) löytää paistinpannu joka kestää kovia lämpötiloja ja huolimatonta käyttöä ja on helppo pitää puhtaana eikä ruoka pala kiinni. Pinnoittamaton valurauta ei kelpaa koska pitäisi olla tiskikoneen kestävä. Elikkäspäs siis jollain superhypernanotimanttikovapinnalla päällystetty raskaampi pannu olisi hakusessa mutta mikä niistä olisi oikeasti hyvä ja kestävä eikä maksa älyttömiä?
Kokemuksia?
-
Sanokaas mikä olisi hinta-laatusuhteeltaan paras paistinpannu?
Kirpputorilta wanha valurautapannu
Pitäisi (jälleen kerran) löytää paistinpannu joka kestää kovia lämpötiloja ja huolimatonta käyttöä ja on helppo pitää puhtaana eikä ruoka pala kiinni. Pinnoittamaton valurauta ei kelpaa koska pitäisi olla tiskikoneen kestävä. Elikkäspäs siis jollain superhypernanotimanttikovapinnalla päällystetty raskaampi pannu olisi hakusessa mutta mikä niistä olisi oikeasti hyvä ja kestävä eikä maksa älyttömiä?
Kokemuksia?
Toistaiseksi huonoja. Mutta jos jollain on hyviä kokemuksia tai tietoa hyvistä pannuista, minäkin kuulisin mielellään niistä.
-
On jo kolme valurautapannua: Pihvipannu, lettupannu ja blinipannu eli kokemusta niistä löytyy. Eivät sovellu lapsiperheen hektiseen menoon jossa pitää paistella nopeaan tahtiin sitä sun tätä välillä pannu nopeasti puhdistaen eikä kenelläkään ole aikaa pitää valurautaa kunnossa rasvauksineen ja pelkällä vedellä pesten. Meillä noi paanutkin eksyy välillä tiskikoneeseen vaikka ei saisi.
Hiiliteräs taas vääntyy turhan helposti käyttökelvottomaksi kun aamulla kärtsätään pekonia ja munia helvetin kuumalla pannulla ja saman tien putsataan karstat pois harjaamalla paistokuuma pannu juoksevan veden alla. (Joo, teidän: Näin ei saisi missään tapauksessa tehdä mutta silti tehdään jatkuvasti)
-
Hiiliteräspannu Carbone Plus litteä kahva (http://eiring.fi/shop/index.php/hiiliteraspannu-carbone-plus-littea-kahva.html)
Kirjoitin äsken pitkän vastauksen, mutta ei tämä saitti oikein toimi. Kadotin kaiken lisäksi kirjoittamani tekstin, mutta lyhyesti. Hiiliteräspannu on parasta mitä rahalla saa, eikä sitä rahaa tarvita edes paljon. Suosittelen. En ole saanut yhtään pannua vääntymään, vaikka pesen myös niitä juoksevan veden alla.
ps. eihän pannua tarvitse normaalisti pestä. Senkun pyyhkäsee talouspaperilla ja ripustaa koukkuun tai laittaa takaisin liedelle.
-
Sanokaas mikä olisi hinta-laatusuhteeltaan paras paistinpannu?
Pitäisi (jälleen kerran) löytää paistinpannu joka kestää kovia lämpötiloja ja huolimatonta käyttöä ja on helppo pitää puhtaana eikä ruoka pala kiinni. Pinnoittamaton valurauta ei kelpaa koska pitäisi olla tiskikoneen kestävä. Elikkäspäs siis jollain superhypernanotimanttikovapinnalla päällystetty raskaampi pannu olisi hakusessa mutta mikä niistä olisi oikeasti hyvä ja kestävä eikä maksa älyttömiä?
Kokemuksia?
Hmmm...hinnasta huolimatta Swiss Diamond on kyllä hintalaatusuhteeltaankin hyvä. Kestää tiskikoneen, lämpiää hyvin, helppo putsata ja voi myös käsitellä metallisilla työkaluilla vastoin kuin teflonia. Meillä munienpaiston jälkeen vetäistään kerran, pari talouspaperilla. Se siitä tiskauksesta.
-
Parista edellisestä ehdotuksesta kokemusta. Swiss diamond erinomainen pannu niin kauan kuin pinnoite kestää. Omassa käytössäni kesti n. 3 vuotta. Pannua käytetty induktioliedellä, joka kuumentaa pannut erittäin nopeasti ja voi aiheuttaa pohjan kieroutumisen, mutta swiss diamondin pohja on edelleen aivan suora.
Carbone plus on viimeisin ostos. Ostin samantien kaksi, koska on halpaa kuin saippua. Tähän mennessä kokemukset positiivisia. Kun pintaan muodostuu riittävä "kalvo" niin siihen ei tartu mikään kiinni. Olen kuitenkin varonut liian nopeaa lämmittämistä ja jäähdyttämistä pohjan kieroutumisen välttämiseksi.
-
Pinnoittamaton teräspannu:
http://kauppa.chezmarius.fi/naytatuote.php?lTuoteTunniste=516
-
Käytössä on rosterinen paistokasari ja kokemukset ovat just tuon chez mariuksen tuotekuvauksen mukainen eli helposti palaa proteiinit kiinni. Haudutettavissa jutuissa - kastikkeen teko sun muut - pelittää hienosti mutta paistinpannuna rosterinen on rampa. Pitää pystyä paistamaan siistejä aamiaiskananmunia ja räiskäleitä, ruskistamaan broilerisuikaleita ja jauhelihaa. Ja joskus jos tuuri käy pihvejäkin.
Alan kallistua tuon hiiliteräksen suuntaan, täytyy jossain välissä käydä katsomassa mitä kaupoista löytyy.
On se muuten kumma etteivät ole vielä onnistuneet tekemään semmoista pinnoitetta pannuun, keraamista tai muuta, joka säilyttäisi ominaisuutensa paria vuotta pidempään.
-
^ Kaikki toi onnistuu, vaatii vaan vähän opettelua ja oikeanlaisen lämmityksen (tarpeeksi pitkään, muttei liian kuumaksi).
Käytän itse tota pannua kaikkeen paistamiseen. En enää ikinä osta pinnoitettua pannua, en halua sitä pinnoitetta elimistööni.
-
Käytössä on rosterinen paistokasari ja kokemukset ovat just tuon chez mariuksen tuotekuvauksen mukainen eli helposti palaa proteiinit kiinni. Haudutettavissa jutuissa - kastikkeen teko sun muut - pelittää hienosti mutta paistinpannuna rosterinen on rampa. Pitää pystyä paistamaan siistejä aamiaiskananmunia ja räiskäleitä, ruskistamaan broilerisuikaleita ja jauhelihaa. Ja joskus jos tuuri käy pihvejäkin.
Alan kallistua tuon hiiliteräksen suuntaan, täytyy jossain välissä käydä katsomassa mitä kaupoista löytyy.
On se muuten kumma etteivät ole vielä onnistuneet tekemään semmoista pinnoitetta pannuun, keraamista tai muuta, joka säilyttäisi ominaisuutensa paria vuotta pidempään.
Tämä kaikki onnistuu hiiliteräspannulla ja pesu kuumalla vedellä. Rosteripannut ovat huomattavasti hankalampia esim. Kalan paistamiseen. Ja pinnoitettua pannua ei kaipaa kun hiiliteräspannuun on muodostunut "kalvo". Kuten jo aiemmin sanoin, mikään ei tartu kiinni. Noi DeBuyerin Carbone Plus -pannut ovat huippukamaa ja nopealla nettihaulla löytyy aika paljon hehkutusta niiden laadusta.
-
De Buyer:in pannu noudettu eiringin puodista Korkeavuorenkadulta, viehättävä pikku liike täynnä laatutavaraa ja tiskin takana mitä mukavin rouva espressokoneen kanssa. Kahvishotin ja yllekirjoittaneen jalassa olleiden kenkien kehumisen jälkeen pakenin liikkeestä henke.. siis luottokorttini edestä, jos olisin viipynut hetkeäkään kauempaa, erilaisia keittiötarvikkeita olisi alkanut siirtyä omistukseeni huomattavalla volyymilla.
Täytyypä vierailla puodissa uudelleen.
-
Ai niin, hulluilta päiviltä tuli hankittua iso tölkillinen ankankoipia, Confit de Canard. Kenelläkään kokemuksia?
-
Loistavia. Nehän on kypsiä, joten periaatteessa lämmittäminen vaikka kattilassa riittää. Tee ankan rasvassa paistettuja perunoita lisukkeeksi. Toinen hyvä on kun heität koivet paistinpannulle ja lurautat hunajaa joukkoon että tulee sellainen karamellisoitunut pinta nahkaan. Uunissa koipia voi kans laittaa, uunivuokaan ja siihen sitten kaveriksi jotain oman mielen mukaan. Rasvaahan tölkissä on ihan törkeästi.
-
...
-
De Buyer:in pannu noudettu eiringin puodista Korkeavuorenkadulta, viehättävä pikku liike täynnä laatutavaraa ja tiskin takana mitä mukavin rouva espressokoneen kanssa. Kahvishotin ja yllekirjoittaneen jalassa olleiden kenkien kehumisen jälkeen pakenin liikkeestä henke.. siis luottokorttini edestä, jos olisin viipynut hetkeäkään kauempaa, erilaisia keittiötarvikkeita olisi alkanut siirtyä omistukseeni huomattavalla volyymilla.
Täytyypä vierailla puodissa uudelleen.
Toi on kyllä helmi liike. Huomenna pitää taas vierailla kahvi ja jauho hankinnoilla.
-
^Miten tuota avatun purkin rasvaa voisi säilöä, ettei hyvä tavara mene hukkaan?
Tämä on täyttä kaukaista muistitietoa, että suhtaudu varauksella...
Jossain vaiheessa meillä uppo paistettiin munkit (taisi olla jotain muutakin, ainakin tippaleivät) kookosrasvassa. Käytön jälkeen rasvan annettiin jäähtyä ja kylmä, kiinteä rasva nostettiin omassa padassaan säilöön kunnes sitä tarvittiin uudelleen.
Kookosrasva säilyi viileässä kaapissa hyvin ja oli valmista uudelleen käytettäväksi kun tarvetta tuli. Ei se tietenkään ikuisuuksia säilynyt ja kuluihan sitä paistossa. Loppu heitettiin jossain vaiheessa pois ja alettiin puhtaasta padasta uudelleen.
Jos kokeilisit lasipurkkia, vaikka jääkaappiin.
-
... kookosrasvassa.
Hieman ohi aiheen, mutta kookosmaito (joka on pitkälti rasva-vesi emulsio) säilyy avattuna äärimmäisen huonosti, jääkaapissa 24 h on turvallinen maksimi. En tiedä syytä tähän, mutta näin vain on.
Jos kookosmaitoa jää yli, niin kannattaa pakastaa heti, säilyy ainakin pari kuukautta pakkasessa moitteetta. Riippuen käyttötarpeesta pakastus jääpalapusseihin voi olla fiksu vaihtoehto, jatkokäytössä annostelu on helppoa.
"Kookosmaito- ja kerma ovat poikkeus, ne tulisi käyttää saman päivän aikana avaamisesta."
http://www.finefoods.fi/kysymyksia-vastauksia/
[... ja nyt sitten OT: kookosmaito, kookoskerma ja light-kookosmaito ovat saman asian variantteja, ainoastaan lisätyn veden määrä vaihtelee. Kookoskermasta saa light-kookosmaitoa lisäämällä riittävästi vettä...]
-
^Miten tuota avatun purkin rasvaa voisi säilöä, ettei hyvä tavara mene hukkaan?
Ei mitään hajua rasvan säilymisestä. Tai no, kerran laitoin joulukinkun poistamisesta yli jääneen rasvan pakastimeen ja kyllä se ihan toimi kun pari kuukautta myöhemmin hernekeiton mausteeksi vähän kauhaisin. En siti keksinyt muuta käyttöä rasvalla niin tuli heitettyä menemään. Ankankoipien rasvassa paistan ne perunat kun ankkaa laitan. Kyllähän siinä purkissa on rasvaa vähän turhankin paljon, yli jää aina.
-
^Miten tuota avatun purkin rasvaa voisi säilöä, ettei hyvä tavara mene hukkaan?
Ei mitään hajua rasvan säilymisestä. Tai no, kerran laitoin joulukinkun poistamisesta yli jääneen rasvan pakastimeen ja kyllä se ihan toimi kun pari kuukautta myöhemmin hernekeiton mausteeksi vähän kauhaisin. En siti keksinyt muuta käyttöä rasvalla niin tuli heitettyä menemään. Ankankoipien rasvassa paistan ne perunat kun ankkaa laitan. Kyllähän siinä purkissa on rasvaa vähän turhankin paljon, yli jää aina.
Tarkistin kertomani ja kyllä se oikein oli mennyt. Siis munkin sun muun uppopaistossa käytetään ruokaöljyä, kookosrasvaa tai paistinrasvaa. Ja nuo rasvat tosiaan säilyvät kuten kerroin...
Muistaakseni, taas muistitietoa en nyt kerkiä tarkistaa tätä omasta suuresta keittokirjastani, Ranskassa, tuossa herkkusuiden luvatussa maassa ankanrasvaa pidetään varsin suuressa arvossa. Sitä lisäillään ruokiin antamaan tukevuutta ja varsinkin paistinrasvana. Ankanrasva, kuten muuten myös kookosrasva, on melko kranttu lämpötilan suhteen, mutta muutoin...siinähän paistuvat kananmunat mainiosti. Kursiivilla oleva on taas muistitietoa ja kuten tiedetään, muistiin ei ole luottamista. Varmistakaa keittokirjasta tai vaikka Stockmannin herkun neuvonnasta. Joo, koitan pitää tämän mielessä ja kaivaa ankanrinnan/rasvan kirjastostani. Elkää nyt kuitenkaan heittäkö sitä menemään, pakasteeseen jos ei heti ole käyttöä.
-
Stockalla on erikseenkin myynnissä ankanrasvaa lasipurkissa hyllyllä. Luulisi sen säilykkeestä kauhotun rasvankin säilyvän lasipurkissa jääkaapissa aika pitkään.
-
Pari eri kokoa tuli Eiringistä haettua hiiliteräspannuja. Kelpasi jälleen Passalacqua kupillinen kädessä tutkailla liikkeen tarjontaa.
-
Googlettamalla löytyi tuommoinen ploki ruokarasvoista, niiden käytöstä ja säilyvyydestä: http://rasvamaksa.info/2013/07/rasvalla-on-valia/
Muistan omasta lapsuudestani (kivikaudella) että äitini säilytti munkinpaistossa käytettyä kookosrasvaa siinä samassa valurautaisessa padassa jossa munkit paistettiin. Siellä se rasva köllötti käyttöjen välissä jääkaapissa, eikä tuo pilalle tuntunut menevän pidemmässäkään säilytyksessä.
-
Hanhenrasvasta. kirj. Armas J. Pulla
"Hanhen laita on samoin kuin ankan; se on gastronomisesti mielenkiintoinen vain silloin, kun sen ikä on alle 6kk."
"Hanhenrasva on erittäin hyvää paistamiseen ja valelemiseen, ja se antaa hyvän maun haudutetulle hapan- tai muulle kaalille. Kun se on kerran sulatettu, se säilyy viikkokausia jääkaapissa."
Tuossa suorassa lainauksessa puhutaan kokonaisen hanhen/ankan valmistamisesta ja rasvan sulattamisesta. Purkissa rasva on valmiiksi sulatettua joten ei muuta kuin jääkaappiin tai pakastimeen. Käyttäkää paistinrasvana tai lisätkää ruokiin makua ja tukevuutta antamaan
-
Saaristolaisleipää tuli tehtyä taas pitkästä aikaa.
(http://25.media.tumblr.com/bd2e7857857ffa0fa25424296b82a0d4/tumblr_murbxbinTz1r89m6to1_500.jpg)
-
Narinkkatorin Ranska-Italia ruokatorilta tarttui ostoksia matkaan.
(http://25.media.tumblr.com/5b60902cc266adc3941339b38a95e912/tumblr_mutg4xAiZd1r89m6to1_500.jpg)
(https://lh6.googleusercontent.com/-F5cQjIY48Ww/Ul_tsj-N-lI/AAAAAAAAdOI/a3E3lPmIXuk/w485-h647-no/IMG_5255.JPG)
(https://lh6.googleusercontent.com/-Kfdc7RGzk3I/Ul_tvW3u1kI/AAAAAAAAdOU/uyNnhya-NWs/w485-h647-no/IMG_5256.JPG)
-
Uunilohta tein pienellä twistillä, mutta häpeäkseni tunnustan olleen vasta toinen kerta lämpömittarin kanssa. Uunilohihan nyt onnistuu aina muutenkin... (not so, jos parasta kaipaa)
Uuni 120 C ja lohefileen sisälämpötila 47 astetta - ja tästä ei ole enää paluuta, digimittari poistaa kaiken arvailun.
Olon Pekka Terävä jättää lohen 42 asteiseksi...
(lähde: http://ankeriasvipunen.com/2013/07/11/herkkahipiainen-kala-ja-sen-oikea-sisalampotila/ )
-
^Paljonkos nuo digimittarit maksaa ja mitä niistä pitäisi ostovaiheessa tietää?
-
Jos piuhallinen kelpaa niin Ikeassa 6,95 http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/20103016/
(http://www.ikea.com/fi/fi/images/products/fantast-lihamittari-ajastin__59837_PE165774_S4.jpg)
Tässä hifimpi malli 26,50€ http://www.clasohlson.com/fi/Langaton-paistomittari/34-6723
(http://www.clasohlson.com/medias/sys_master/8873114468382.jpg)
-
^Paljonkos nuo digimittarit maksaa ja mitä niistä pitäisi ostovaiheessa tietää?
Halvimmat varmaankin valmistetaan samoissa pajoissa Kiinassa, joten suuria eroja niissä tuskin on. Lämmönkesto (erityisesti johdon ja anturin) kannattaa pakkauksesta tarkistaa, joskus törmäsin sellaiseen malliin, jossa maksimilämpötilaksi oli mainittu 120 astetta, vaikka johdossa olikin metallisukka.
-
Tässä hifimpi malli 26,50€ http://www.clasohlson.com/fi/Langaton-paistomittari/34-6723
(http://www.clasohlson.com/medias/sys_master/8873114468382.jpg)
Katos mokomaa! Olen etsinyt juuri tuollaista eli langatonta mittaria johon saa asettaa tavoitelämpötilan itse. Monissa kun on niitä turhaakin turhempia raaka-aineena toimivan elukan mukaan fiksattuja arvoja.
Noiden antureiden kanssa on muuten sitten ihan onnen kauppaa kestävätkö ne kuumaa tai vettä vai eivät. Multa on hajonnut yksi Weberin langattoman mittarin anturi grillikäytössä ja vettäkään ne eivät näytä kestävän. Joku täysin merkitön halpis tavallinen langallinen sitten taas porskuttaa yhä edelleen vuosien jälkeen kaikesta pahoinpitelystä huolimatta. Viimeksi kun tein kalaa ja lihaa sous vide (kylmälaukussa) niin Weberin anturi näytti yhtäkkiä veden lämpötilaksi yli 80 astetta kun tuo vanha luottopeli näytti 55. Aivan täysin yhteensopivia nuo anturit eivät ole sillä vaihtamalla niitä päittäin mittareiden kesken saattaa tulla aikamoisia heittoja lukemiin.
Noh, nyt on oma sous vide aparaatti speksailtu ja osat on tulossa maailmalta, mutta siitä lisää myöhemmin.
Edellä mainittujen lisäksi hankin jokin aika siten sellaisen instant read mittarin, jolla voi ottaa nopeasti lämpötiloja ruoista, joissa on muodosta tai valmistustavasta riippuen hankala roikottaa piuhaa kiinni koko ajan.
edit: Se aikaa ja rääkkiä kestänyt mittari on muuten tämä (http://www.clasohlson.com/fi/Paistomittari/Pr346722000) tai ainakin joku täysin saman näköinen.
-
Tämä sitten nopeaan pintalämpöjen tarkistukseen 8,37€ postimaksuineen.
http://www.ebay.com/itm/Non-Contact-LCD-IR-Laser-Thermometer-Gun-HD23L-Nice-Infrared-Digital-Temperature-/111184154963?pt=LH_DefaultDomain_0&hash=item19e3179153
(http://i.ebayimg.com/t/Non-Contact-LCD-IR-Laser-Thermometer-Gun-HD23L-Nice-Infrared-Digital-Temperature-/00/s/NzIwWDcyMA==/z/~8gAAOxyNq5SJ~uV/$T2eC16RHJG8FGslcqqMyBSJ+uVPJVg~~60_12.JPG)
-
Tuollainenkin löytyy. En juurikaan ole käyttänyt sitä ruoanlaitossa, mutta paistoalustan (grilli, paistinpannu, pizzakivi jne) lämmön tuolla saa kyllä näppärästi todennettua. Varsinainen käyttö on liittynyt kodin lämmityksen tarkkailuun.
-
Tekniikasta takaisin varsinaiseen ruokaan. :) Tuli tehdyksi pari vuokaleipää. Litran vehnäleipätaikina kahteen isoon vuokaan ja uuniin. Mahtuvat juuri ja juuri samalla kertaa paistumaan. Nyt alkaa vuokaleivän tekemisen niksit olla hanskassa, ainakin siitä päätellen, että meinasi kieli mennä mukana leipää "maistellessa".
(http://i2.aijaa.com/t/00765/12782411.t.jpg) (http://aijaa.com/VMtbVP)
-
Nyt kannattaa investoida maalaispannuun kun ovat -20% http://eiring.fi/shop/index.php/maalaispannu-mineral-b.html
-
Eilen duunailin vietnamilaisia kevätrullia porsas/katkaraputäytteellä. Kalakastike-sitrusdippi:
(http://i.imgur.com/Hvm0ejf.jpg)
Oon tässä hionu ite väsättyä pizzaa paremmaksi ja tänään oli aika P.Peloton-meininkiä ilmassa:
Valurautapannu kuutosen hellalla 15 minuuttia, uuni 300 astetta ja grilli täysille. Pizza paistui pannun pohjan päällä noin viidessä minuutissa.
Paistotulos oli erittäin hyvä lukuunottamatta avonaisen luukun läheistä reunaa. Rapea, mutta sisältä ilmava ja kivasti paistuneen makuinen. Pizzalapiota ei ollut, joten muoto otti raskaasti osumaa kun siirsin pizzaa kuumalle pohjalle pahvin avulla. Ruma kuin syöpä, mutta maku ja tekstuuri oli mitä olen hakenut!
Jatkossa täytyy hankkia pizzalapio. Pannun pohja on myöskin hieman liian pieni pizzoille - mistähän saisi halvalla valurautaisen levyn, jota voi lämmittää vaikka hellalla tai toholla? Luukunkin saisi kiinni...
(http://i.imgur.com/fmaK6UH.jpg)
(http://i.imgur.com/QYVVGGG.jpg)
-
^ Löytyykö näille kevätrullille ohjetta netin syövereistä? Näyttää sen hyvältä, että voisi kokeilla joku viikonloppu.
-
Oli makoisia, helppotekoisia ja ennen kaikkea mukavia syödä. Rullaaminen meni muutaman kerran häneksi, mutta kyllä senkin sai ihan näppeihin. Ihan monipuolinen konsepti varioida nuokin.
Sovelsin pitkälti tätä, dippiohje oli ainakin omaan makuuni hyvä - tosin sokeria taisin lisätä vielä hieman:
http://www.channel4.com/4food/recipes/tv-show-recipes/gordons-great-escape-recipes/vietnamese-summer-rolls
Riisipaperin hinta marketissa oli aika kova, etnisestä saa halvemmalla.
-
Näyttää loistavalta tuo pannusysteemi :D
Minkäslainen on Lh:n (salainen) pizzataikinaresepti?
-
Pannusysteemi on ihan toimiva, tullut itsekkin koitettua joskus. Pizzakivi vie silti voiton jos on enemmän syöjiä.
-
^voiko keraamista pizzakiveä lämmittää hellalla?
Lasersohijat: paljonko perus sähköhellasta saa asteita irti levyltä?
Ite oon menny taikinassa Ben Riccion kirjasta löytyvällä reseptillä. Ei mitään ihmeellistä, tärkeää on kohottaa taikina erikseen möykkynä ja sitten pizzapalloina. Tuolla reseptillä/metodilla saa kyllä ohuita pohjia helposti. Blumenthal laittaa mallassiirappia vielä lisätäkseen pöhinää taikinassa.
Voin heittää sulle käyttämäni reseptin kun oon takas reissusta. En muista äkkiseltään suhteita, varsinki ku tulee lähes aina tehtyä eri määrä.
-
Miksei sitä keraamista pizzakiveä voi kuumentaa siihen 300C sähköhellan uunissa ja pizzalapiolla pizza sinne tirisemään?
-
Täältä +1 pizzakivelle.
Kivi uuniin, uuni täysille ja uunin lämmettyä odotellaan vielä vartti jotta kivikin varmasti on kuuma. Paistoaika muutama minuutti joten siitä saa useammankin pizzan tehtyä samalle ruokailijaporukalle.
-
Juuri näin ja toimii oikein mainiosti kesäkaudella myös kaasugrillissä.
-
Tuossa mun säädössä oli taustalla ajatus siitä että pääsis yli kolmensadan asteen. Tai edes sen mitä uuni kolmellasadalla antaa.
Voi olla ihan perätön ajatus.
-
(http://img02.shop-pro.jp/PA01127/510/product/41834137.jpg?20120908115144)
Eli tuli Stockmannin Herkusta ostettua ylläoleva purkki hanhenmaksaa. Olen itse vielä aika noviisi tämän ainesosan kanssa. Mitä tulisi ottaa huomioon? Minkä kanssa ja miten valmistettuna?
Jos laiskuus vie voiton niin joutanee leivän päälle sellaisenaan.
-
Pastaa. http://www.nytimes.com/recipes/1014534/pasta-with-foie-gras-and-truffles.html
-
Hirvenpaistia viime syksyltä pakkasessa. Vieläkö uskaltaa syödä? Entä kauankos fasaani säilyy vastaavissa oloissa?
-
Tuskinpa on syömäkelvotonta.
-
Ehottomasti säilyy.
-
Vasaani kans? Se on jostain tämän vuoden alusta.
-
Pannulle vaan.
-
Huoli pois, ei tuollaiset lihat mene vuodessa miksikään. Jääkaapissa sitä ei kuitenkaan kannata säilyttää, vaan käyttää heti sulamisen jälkeen.
-
Kotona pidetty riistaa jopa 18 kk asti, toki pyritty käyttämään aiemmin.
Rakennehan muuttuu ylipitkässä säilytyksessä veltommaksi. Rasva härskiintyy aivan kuten ilmankin pakastusta. Mitä rasvaisempi liha, sitä lyhyempi säilyvyys.
Yleensä lihat 3 kk asti parhaimmillaan, mutta itse esim. en huomaa eroa 3 kk vs. 12 kk vähärasvaisessa riistassa.
-
Leikeltiin äskön pizzakivi, jota ei välttämättä tarvi heti uusia:
(http://i.imgur.com/qBGGAZe.jpg)
Senttistä rakenneterästä. Varaava massa ~11kg.
-
^Noniin, tuossahan kelpaa.
-
Näyttää loistavalta tuo pannusysteemi :D
Minkäslainen on Lh:n (salainen) pizzataikinaresepti?
30 gr tuoretta hiivaa, tai puoli paketillista kuivahiivaa.
2 tl suolaa
6 dl vettä
kilo jauhoja = 15dl
Hiivan liotus, suola messiin. Sitten sörsseli jauhoihin ja vaivataan tasaiseksi.
...tunnin kohotus.
Jaa kuuteen osaan (jokaisesta tulee yksi pizza), kohota tunti.
Muotoile.
-
Itse lisään aina aavistuksen sokeria ja lorauksen oliiviöljyä.
Myös jauhoihin kannattaa panostaa, esim näistä tulee hyvä sitko pizzataikinaan http://eiring.fi/shop/index.php/pizzajauho.html
Kohotus jääkaapissa ja mielellään 24h
-
Mikä muuten on syynä siihen, että pitkä kohotus neuvotaan usein tekemään juuri jääkaapissa?
-
Kylmäfermentaatio. Viinin teossa tätä käytetään myös.
Allows for more complete hydration of the starches, and more gluten development.
An enzyme called protease, which is naturally occurring the flour, breaks some of the long gluten bonds, making the dough more extensible. (This is not in conflict with the first reaction, it just controls the gluten length).
Creates flavors through alpha-amylase action converting starches to sugars
-
^^ tässä vielä aiheeseen liittyen paljolti samaa asiaa kuin Wolfilla:
Kun taikinan annetaan kohota jääkaappikylmässä, hiiva käyttäytyy erilailla. Se tuottaa hiilidioksidia hitaammin ja gluteiinin rakenne paranee, kun jauhojen entsyymit pääsevät pilkkomaan proteiineja paremmin, jotta ne pääsevät muodostamaan paremman verkon eli sitkon. Lämpimässä ja nopeassa kohotuksessa hiiva antaa yksipuolisempaa makua ja sivutuotteena huonompia happamia aromeja. Lisäksi kuplat säilyvät paremmin kylmempää taikinaa käsiteltäessä. Kylmässä kohotetussa taikinassa jauhot ovat ehtineet kypsyä ja pizza on kevyempää, ilmavampaa ja helpommin sulavaa.
Lähde: http://blogit.mtv.fi/sivumaku/2012/10/11/pizzaviikko-osa-3-mestarin-opein/
Itellä nyttenkin tekeytymässä jääkaapissa taikina. Kylmyys hidastaa taikinassa tapahtuvaa hässäkkää ja pitkä kohotus parantaa taikinan makua ihan huolella. Lisäks erittäin positiivinen vaikutus sitkoon. Suosittelen kokeilemaan.
-
Ja pizzaa tehdessä juusto heti seuraavaksi itsetehdyn pizzakastikkeen päälle, hillitysti hyviä täytteitä niin tulos on mahtava. Tryffeliöljyä kun vielä lirauttaa reunoille niin aijai kun on hyvää.
-
Pizzasta puheenollen koitettiin parin muun pizzaintoilijan kanssa tehdä pieni testi jossa "tutkittiin" tunnin, vuorokauden ja kolmen vuorokauden kohotusaikojen eroja ja paistoaikoja. Tuli vähän mutkia matkaan kun kaverin uuni ylsi parhaimmillaan 250 asteeseen joten kahta pohjaa esipaistettiin kunnes oli tarpeeksi väriä pinnassa. Yks kikka jos haluaa extra rapean pohjan on kääntää pohja 2-3 min esipaiston jälkeen ja jatkaa sen 3 minuuttia kunnes molemmat puolet on saanut väriä. Nää vinkit on siis ilman pizzakiveä paistetulle pizzalle.
1. Tunnin kohotusaika, ei esipaistoa
(http://i.imgur.com/9WJrhNU.png)
Pohja oli aika pullamainen ja mauton.
2. Vuorokauden kohotusaika, 6 min esipaisto
(http://i.imgur.com/HMu4cX1.png)
Rapeampi pohja ja parempi sitko, pohja nousi huomattavasti esipaistossa ja oli ilmava.
3. Kolmen vuorokauden kohotusaika, 6 min esipaisto
(http://i.imgur.com/I6JXdQX.jpg)
Ei suurta eroa vuorokauden kohonneeseen taikinaan, maku oli hieman intensiivisempi ja sitko vain aavistuksen parempi.
-
^hyvä meininki! :D
Oliko kohotus huoneenmmössä?
Kiitti pojille vinkeistä, oon leipomisessa vielä aika lapanen.
-
haha Thanks lähti vähän käsistä tää kiinnostus pizzaan.. Vuorokauden ja kolmen vuorokauden kohotukset oli jääkaapissa.
-
Et ole ainut.
Mistähän saisi San Marzano tölkkitomaatteja? Jyväskylästä ei tunnu löytyvän.
Perus tuoretomaateista tehty kastike on aika mauton ja vetinen. Pyreellääkään terästettynä ei ole hyvä kun pyre piikkaa.
Miten hyvä kastike?
-
Stockan herkusta löytyy ainakin. Jos ei oo asiaa mestoille niin netistäkin voi tilata:
http://www.italialaisiatuotteita.com/tomaatti/agrigenus-agricultural-cooperative/87-san-marzano-tomatoes-dop-agrigenus.html#.UoyrdMR3bAE (http://www.italialaisiatuotteita.com/tomaatti/agrigenus-agricultural-cooperative/87-san-marzano-tomatoes-dop-agrigenus.html#.UoyrdMR3bAE)
Jauhoista vielä sen verran että kannattaa ettiä korkean proteiinipitoisuuden omaavia tuotteita. Hifistelijät suosii 00-jauhoja joita ei oo itelle tullut vielä vastaan normikaupoissa. Näitäkin voi netistä tilailla jos on ihan kuutamolla.
Kastikkeesta: Ite teen pitkän kaavan mukaan. Reseptin oon saanut yheltä kokki kaveriltani joka on mukana pyörittämässä Finnish Food Mafiaa.
http://www.youtube.com/watch?v=T7XZmA0BTIA (http://www.youtube.com/watch?v=T7XZmA0BTIA)
Kastikkeen teko alkaa @ 3:50
-
0 ja 00 jauhatusta saa ainakin Eiringistä ostettua/tilattua.
Tomaattipyreissä ja muissa vastaavissa happamissa kannattaisi välttää säilykepurkkeja jos ei halua elimistöä kyllästää Bisfenoli A:lla.
-
Neljäs pizza ja asetukset "kivelle" alkaa löytyä.
(http://i.imgur.com/pUDX5MJ.jpg)
(http://i.imgur.com/cy9PGPE.jpg)
Pistin taikinaan vähän sokeria ja tein tomaattikastikkeen pitkälti ton JKL:n ohjetta mukaillen. Aika lähellä alkaa olla jo. Paistoaika oli noin neljä minuuttia.
-
On ainakin aika täydellisen näkönen!
-
Hyvältä näyttää!
-
Leikeltiin äskön pizzakivi, jota ei välttämättä tarvi heti uusia:
Senttistä rakenneterästä. Varaava massa ~11kg.
Hei mullakin on vastaava patentti testissä! Pataraudaksi sanoivat kun sain sen konepajan laserista, taitaa olla 10mm vahvuista ja painaa niin hemmetisti. Omani on neliskanttinen pyöristetyillä kulmilla. Olen kokeillut sitä vasta grillissä ja tohotin sen silloin liian kuumaksi. Pintalämpötilaa en nyt muista vaikka senkin mittasin. Ongelmaksi muodostui, että pohja kypsyi paljon täytteitä nopeammin. Perinteinen kivi toimii grilliympäristössä ympäristössä hieman ennustettavammin. Tuo teräslevy taasen on niin painava, että pelkään ettei uunissa mikään jaksa kannatella sitä.
Suhteeni pizzaan on muutenkin ongelmallinen. Pizza on tavallaan arkkiviholliseni - varmaankin siksi, että olen aina vihannut kaikenlaisen taikinan käsittelyä. Pizzan kanssa on kaikki kylmäkohotukset yms. koitettu ja aina ei vaan onnistu. Nyttemmin olen sentään saanut taikinan kohoamaan kun sain vakioitua prosessin siltä osin. Aina ei edes noussut, keski-ikä varmaan lähestyy siis. Jos taikina kohoaakin niin se ilmavuus ja rapeus jää usein puuttumaan. Teoria on pizzataikinan osalta vähän liiankin tuttua, mutta käytännössä se ei aina toimi. Harmi, koska grillipizza on meikäläiselle jonkinlainen graalin malja. Toistaiseksi se on ollut lähinnä valkoinen valaani.
Mistähän saisi San Marzano tölkkitomaatteja? Jyväskylästä ei tunnu löytyvän.
Miten hyvä kastike?
Kokeile Mutti-merkkistä tomaattimurskaa. On pahuksen hyvää ja eron muihin huomaa. Löytyy ainakin meidän cittarista. Meillä se menee ihan sellaisenaan, mutta jotkut keittelevät siitä vielä kastikkeen mausteineen.
Neljäs pizza ja asetukset "kivelle" alkaa löytyä.
[spoiler](http://i.imgur.com/cy9PGPE.jpg)[/spoiler]
Pistin taikinaan vähän sokeria ja tein tomaattikastikkeen pitkälti ton JKL:n ohjetta mukaillen. Aika lähellä alkaa olla jo. Paistoaika oli noin neljä minuuttia.
Helkkarin hyvännäköinen pohja. Kerrotko tarkemmin millaiset asetukset raudalle löysit ja mitä tuo sokeri mielestäsi tekee taikinassa? Ruokkii hiivaa vai jotain muutakin? Meikäläisellä on tällä hetkellä hieman pizzamasennus koska Turussa Pizzariumin tuotokset ovat niin hyviä, ettei omia oikein jaksa väsätä.
-
Grillissä haasteena voi just olla yläpuolen matala lämpötila.
Lämmitin kiveä 300c grilliasetuksella hyvän tovin. Taso toiseksi ylin. Odotin, kunnes vastukset alkoivat taas hehkuttaa (oma uunini vissiin hehkuu riippuen termostaatin lämmöistä) ja pizza uuniin suoraan teräkselle.
Mutti on tuttua settiä, perus pasta/raguupohja mulle :)
Monet prot on tuosta sokerista todennu että ruokkis hiivaa. Siksi heivasin ~ruokalusikan tuohon kilon jauhotaikinaan. En tiedä sitten, ihan ok pohjia on tullut aiemminkin. Resepti oli tuo minkä aiemmin mainitsin, perus jauhoilla ja taikinan märkyys sellainen, että irtoaa vaivatessa kulhon seinistä mutta tarrailee pohjaan. Kohotusta 8 tuntia, ja reilu tunti vielä jaettuna.
En tiedä vastasinko kaikkeen, lopputulos pitäisi vielä saada toistettavaksi :D
-
Hiivatti, hain just tuon raudan varastosta kokeiltavaksi ja se syvyyssuunnassa on noin sentin liian iso uuniin, jotta luukku menisi kunnolla kiinni. Leveyteen voisi lisätä sentin tai puolitoista niin alla ei tarvitsisi peltiä tai ritilää ollenkaan. Levy pysyisi silloin hyvin kannakkeiden varassa. Painoa levyllä oli tuo samat 11-12 kg eli on aikas inhottava mötikkä kuumana käsiteltäväksi. Sellaisen kiven saa kuitenkin vielä kintailla siirrettyä pois tieltä jos tarvitsee. Täytynee varmaan löytää leylle lämpötilabalanssi grillissä. Lupasin antaa tuosta konepajalle palautettakin joten en kehtaa ihan heti pyytää leikkaamaan toistakaan kappaletta.
-
Sitähän voi pienentää. Katkaisemiseen pajalla menee noin 10 sekuntia.
-
Juu totta kai voi, mutta sen normaalin tuotannon keskeytyksestä aiheutuvaan vaivaan meneekin kauemmin kuin 10 sekuntia. Siksi en viitsi heti vaivata ja toista yhtä kätevää paikkaa ei ole tiedossani. Sitä paitsi laserilla reunoihin saa mukavat viisteet :)
-
Aa niin joo se on joku paja. Ite hain tommosesta terästukusta, missä ukot jappasee kädet mustana aikaa tappaen.
Tommonen laserleikkaus ois kyl cool. Itellä vaan jollain kulmaleikkurilla tms. painettiin levy poikki. Jouduin sit viilaileen käsin vähän vähemmän törsöiseksi.
-
Noihin tomaattimurska- ym. tölkkitavarapohdintoihin pitsan päällä on pakko todeta, että itse luovuin niistä kertakokeilulla. Paras tomaattitäyte on tuoretäyte. Tomaateista pois kannat ja siemenet, liha mahdollisimman pieniksi kuutioiksi ja suoraan pitsan päälle, ilman keittämisiä tms käsittelyjä. Nostaa omassa makumaailmassa pitsan next levelille.
-
^Riippuu ihan niistä tomaateista. Minun kielelläni vaikkapa juuri se Muttin murska maistuu paljon maukkaammalle kuin joku valju talvinen kasvihuonetomaatti tai laivassa kuutamon alla kypsytetty espanjalainen pikkuserkkunsa. Toisaalta jos kyseessä olisi esimerkiksi auringossa loppuun asti kasvanut tuore San Marzanon tomsku niin sitten varmaan noin.
-
Hyvänmakuiset tuoretomaatit ovat kieltämättä aika harvassa.
Jotain kirsikkatomaatteja kalttaamalla voi saada varmaan ihan hyvää soosia.
-
^Riippuu ihan niistä tomaateista. Minun kielelläni vaikkapa juuri se Muttin murska maistuu paljon maukkaammalle kuin joku valju talvinen kasvihuonetomaatti tai laivassa kuutamon alla kypsytetty espanjalainen pikkuserkkunsa. Toisaalta jos kyseessä olisi esimerkiksi auringossa loppuun asti kasvanut tuore San Marzanon tomsku niin sitten varmaan noin.
Näin. Suomessa ei tahdo hyvänmakuisia tomaatteja saada edes kesällä juuri mistään. Kaikki on poimittu raakana ja loppukypsytetty jossain inexkeskovarastossa.
-
Keskikesällä tuntuu olevan sellainen parin viikon jakso, jolloin saattaa tuurilla saada hyviä tomaatteja, jos sää oikein suosii.
Kyllähän tuo joka kerta jaksaa hämmästyttää, kun etelämpänä syö vihanneksia ja hedelmiä sellaisina, kuin niiden kuuluisi olla.
-
Stockmannin herkusta saa, ei ympäri vuoden, mutta saa kuitenkin kypsänä poimittuja tomaatteja. En nyt muista kenen viljelijän ne ovat, mutta laatu oli hyvä.
-
Kaverin isä kasvattaa eläkeharrasteenaan kasvihuoneessa kananpaskalla eri tomaattilajeja ja harva asia maistuu elokuussa yhtä hyvältä. Maku ja aromi on käsittämätön.
-
Viikonloppuna pakko laittaa lättyä paistumaan!
Hyvää menoa.
-
Joo huomenna taikina nousemaan.
-
Varmaan se on itsekin groupthink-pizza paistettava viikonloppuna.
Unohdin tosin ostaa tänään ainekset kaupungista, joten onpahan huomennakin hyvä syy mennä sinne.
-
Naapurilla ei ole enää poroja, niin kaupasta ne on nämäkin hommattava...
(http://teemu.dy.fi/keikari/maksakieli.jpg)
Kieli on helppo juttu, ne meinasin keittää, mutta maksasta pitäisi jotain kehitellä. Ideoita?
-
Kaverin isä kasvattaa eläkeharrasteenaan kasvihuoneessa kananpaskalla eri tomaattilajeja ja harva asia maistuu elokuussa yhtä hyvältä. Maku ja aromi on käsittämätön.
Vielä 70-luvulla kasvatettiin kasviksia kaupallisesti muuallakin kuin lasivillassa tms., jollaisessa kasvatus kasvihuoneiss nykyisin kuulemma tapahtuu. Siihen aikaan silakkasaaliit olivat suuria, eikä niitä saatu ihmisravinnoksi kannattavasti kaupattua. Niinpä keksitiin, että ylijäämäsilakka syötettiin kanoille rehuna. Siitä seurasi, että a) kananmunat maistuivat silakalta ja b) kurkut maistuivat silakalta. Sitäkin saattoi pitää tavallaan käsittämättömänä makuna ja aromina.
-
Niin no ne kanatkin on ihan pihalta matoja syöviä, mutta kastikas ei pahemmin puske tomaateissa läpi. Äijä hifistelee noita tomaatteja vahvassa luomuhengessä.
Laitanpa itsekin jääkaappiin uuden taikinan, kun tuli hankittua tuota pizzajauhoakin ja vaikka pakkaseen valmiita pohjia eilen kaulinkin. Kaverit usuttivat jo pizza-illan järjestämiseen, joten pitää saada prosessi jiiriin.
-
No hemmetti tehdään sitten itsekin taikina jääkaappiin tekeytymään. Toivottavasti löytyy riittävästi sopivaa jauhoa.
edit: No ei löytynyt. Oli vaan vaan sämpyläjauhoa ja rippeet tavallisesta vehnäjauhoista. Lähdin kuitenkin kokeilemaan josko niistä syntyisi taikinajuuri.
-
Ensimmäinen kaveri alkupalaksi. Taikina sai vuorokauden kylmäfermentoitua jääkaapissa.
Täytteinä chorizomakkaraa ja tuoretta tomaattia. Uunista tulon jälkeen parmesanlastuja ja rucolaa päälle. Pizza toki valeltuna valkosipuliöljyllä ja ripaus mustaapippuria.
(http://25.media.tumblr.com/40162b29ab62223ceb9620dafbd55f3d/tumblr_mwq238PbO81r89m6to1_500.jpg)
-
Eipä onnistunut taaskaan pizzapohja. Melkein vuorokauden kylmäkohoamisen jälkeen taikina näytti lupaavan ilmavalta. Paistoin pizzakivellä uunissa lähellä grillivastusta. Lopputuloksena hiivaleivän makuista pullaa eikä rapeudesta tietoakaan. Täytteet olivat sinänsä hyviä, mutta menivät hukkaan huonon pohjan takia. En vaan tajua.
-
Pizzassa lämpö pitää tulla alta, kivi max kuumaksi, älä päältä korvenna. Kivi alas uunissa, ei ylös.
-
Tässä alkoi jo taikina hyvin muodostamaan ilmataskuja paiston aikana. Täytteinä artisokansydämiä, tomaattia, luomupekonia ja chorizomakkaraa.
(http://25.media.tumblr.com/f34796c676017c3fa0980c80885a15c3/tumblr_mwq65lUT691r89m6to1_500.jpg)
-
Vanhasta paistinpannusta kahva väkivalloin irti.
Taikina vuorokauden jääkaapissa.
Suoraan oliiviöljytylle pannulle ja tuoreita tomaatteja, sipuli, oreganoa ja juustoraastetta.
Päälle jauhelihaa ja keitetun kananmuna viipaleita ja lisää juustoa.
Juustona suoraan kaupasta ostettua pizzaraastetta.
Päälle lopuksi murskattua valkosipulia.
Aivan loistavaa.
-
Pizzassa lämpö pitää tulla alta, kivi max kuumaksi, älä päältä korvenna. Kivi alas uunissa, ei ylös.
Koskeeko neuvosi lähinnä kotikeittiön sähköuunia?
Kyllä sitä lämpöä saa ja täytyy tulla joka puolelta. Usein se alapuoli laiminlyödään, mutta se ei tarkoita muualta tulevan lämmön tarpeettomuutta. Perinteisessä puulla lämmitettävässä tiiliuunissakin lämpöä tulee saletisti joka puolelta. Alapuolisen lämmön olen joskus saanut niin tappiin, että pohja kärähti ennen täytteitä. Silloin laitteena oli grilli ja alustana liian kuumaksi lämmitetty teräslevy (ks. edellä). Kun katsoo vaikkapa tuota Lh:n rapsakkaa pohjaa niin uunin yläosassa sekin oli leivottu.
En tietysti sulje pois sitä vaihtoehtoa, että pizza oli liian ylhäällä. Täytteet eivät kuitenkaan palaneet ja kivikin oli kuuma. Siksipä siis veikkaan taas syylliseksi taikinaa ja/tai sen käsittelyä. Taikina on oikukas olio.
-
Joo ihan perus sähköuunia. Parhaaseen tulokseen pääsyyn vaadittaisiin paljon kovempia lämpöjä mitä perus sähköuuni antaa mutta tehdään sillä mitä uuni antaa myöden. Pizzakivi hoitaa sen paiston koska on saanut rauhassa uunin kanssa lämmetä siihen ~300C tai mitä uuni antaakaan. Täytteitä maltillisesti ja varsinkin keskialueelle ei liikaa tavaraa.
-
Oon katellu että Italiassa pizzanvääntäjillä on aika usein mittarissa just 300 tai vähän päälle.
-
Täytynee kokeilla tuota alempana paistamista vielä. Yhtäältä omatkin kokemukset tavallaan tukevat sitä, koska parhaimmat onnistumiset olen saanut grillissä kiven kanssa. Grillissä jos missä suurin osa lämmöstä tulee alhaalta. Pahimmat epäonnistumisetkin tapahtuivat tosin grillipizzojen kanssa... Toisaalta Napolin poikien tiiliuunit voivat hohkata lähes 400 astetta joka säteilee myös uunin katosta vaikkei siellä mitään poltetakaan. Samoin pizzerioiden sähköuunit ovat melko matalia. Olisi itse asiassa aika hienoa jos pizzan saisi aina onnistumaan oikealla paistotekniikalla koska se on paljon helpommin toistettavissa kuin taikinan käsittely. Omasta mielestäni olen onnistunut hommassa täydellisesti kaksi kertaa. Kaikki muut kerrat ovat olleet katastrofeja tai vähän sinne päin.
-
Tässä oma pikkupizza (mozzarellaa, savustettua hirveä ja parmesaania):
(http://teemu.dy.fi/keikari/pizza2.jpg)
Uuni täysillä (300 C), kivi alhaalla ja niin ohut pohja kuin kuin osasin. Puolitin taikinan normaalista, tässä jauhoja noin 70 grammaa. Paistoaika 7-8 minuuttia, ja tulos ihan hyvä, vaikka juusto menikin vähän överiksi. Grillissä tulee silti rapeampaa, tai sitten pitäisi paistaa vielä kauemmin.
Rakennan vielä sen pizzauunin pihalle...
-
^Oon sitä rakentamista itsekkin pitkään suunnitellut, siinä tekisi talvella joulukinkut ja muuten pizzat ja leivät jne.
Kylmäfermentaatiota voi vilpittömästi suositella taikinan valmistuksessa, reilusti vaan päiviä aikaa taikinan tekeytyä jääkaapissa.
Jauhoissa kannattaa hakea 0 tai 00 jauhatusta ja taikinan sekaan lusikallinen juoksevaa hunajaa + loraus oliiviöljyä ja kunnon kierto merisuolaa.
-
Suht eeppistä pohjaa tuli tänään. Postaan tossa kohta. Taikinassa käsittely kaikki kaikessa.
-
Eli kokeilin täältä löytyvää taikinareseptiä, tosin ilman juurta http://www.varasanos.com/PizzaRecipe.htm (http://www.varasanos.com/PizzaRecipe.htm) Nuo pizzat on omaan silmään aivan täydellisiä.
There are a lot of variables for such a simple food. But these 3 FAR outweigh the others:
-High Heat
-Kneading Technique
-The kind of yeast culture or "starter" used along with proper fermentation technique
All other factors pale in comparison to these 3. I know that people fuss over the brand of flour, the kind of sauce, etc. I discuss all of these things, but if you don't have the 3 fundamentals above handled, you will be limited.
Taikina:
1 kg jauhoja (oon käyttäny pizzajauhoja, mutta melkeenpä minkä tahansa pitäisi käydä)
7 dl vettä
1/2 ps kuivahiivaa
~2tl suolaa
75% jauhoista ja muut kuiva-aineet sekaisin. Vesi sekaan ja sekoitus tasaiseksi. Annetaan olla 20 min.
Sekoitus lusikalla, loput jauhot sisään hivuttaen, 6 min. Anna olla 5 min.
Vaivaa taikinaa noin minuutti. Muista jauhottaa pinnasta. Anna olla muutama minuutti. Vaivaa hetki. Taikinan pitäisi tuntua silkinpehmeältä. Kääri taikinaa alakautta "sisään" kuin laittaisit sukkapareja yhteen.
Öljyä kulho oliiviöljyllä, vippaa kuula sisään ja kelmuta. Jääkaappiin vuorokaudeksi.
Muljauta taikina pöydälle, tee siitä pitkä pötkö ja kääri päädystä alkaen taikinaa sukkapari-metodilla. Käsittele hellästi, jotta sisällä oleva ilma jää kupliksi taikinaan. Katkaise sopiviksi palloiksi ja kohota niitä vielä hetki huoneenlämmössä, mikäli taikina on liian kimmoisaa. Paina sormella kuoppa - jos taikina kimmahtaa suoraan takaisin tai tuntuu kovalta, anna sen levätä vielä hetki.
Kun teet pallosta pohjaa, varo turhaa väkivaltaa, jotta ilma pysyy taikinassa.
Teräksellä paistamisesta (uskoisin että pätee jossain määrin kiveenkin): Teräksellä parhaan tuloksen olen saanut pitämällä tasoa noin 10 cm päässä uunin yläosasta. Paisto täytyy ehdottomasti ajoittaa niin, että grillivastukset hehkuvat punaisina. Muuten taikina tulee kyllä pohjasta rapeaksi, mutta yläpuoli jää blondiksi ja pullamaiseksi. Pidemmällä paistoajalla pohja hiiltyy liikaa. Ratkaisin tänään yläpuolen ongelmaa joidenkin pizzojen kanssa niin, että otin pizzan ulos kun pohja oli sopivan ruskistunut ja crispi, ja laitoin pizzan nopeasti kylmälle uunipellille. Ruskistin yläpuoleen näin mahtavan crispin grillivastuksilla pohjaa liikaa polttamatta. Pohja oli täydellinen: todella kohonnut ja kumpuileva, mutta kopisevan crispi päältä ja alta olematta kuitenkaan palanut. En suoraan sanottuna ymmärrä tätä alhaalla paistamisen ideaa...
Paistoaika 5,5min, ylin taso ja grilli. Hiukan överiksi meni, mutta silti vieraiden mielestä päivän paras:
(http://i.imgur.com/pGpB3Yq.jpg?2)
Iltasnacksiksi tänään jengille pizza nutella:
(http://i.imgur.com/a3iixIk.jpg)
Theodoremaul, koitapa noilla ja kato mitä tulee. En usko että tyrit.
-
Täytyy kokeilla. Hieman luottamusta syö kylläkin se, että olen tuota Varasanoksen reseptiä käyttänyt jo. :) Paras pizza tuli juurikin sillä, mutta viimeisin epäonnistuminen myös. Sen sijaan Lh:n ohjeessa erinomaista on tuo taikinan käsittelyn tarkka kuvailu. Useimmissa ohjeissa listataan lähinnä ainemäärät eikä juuri muuta. Samaten paistaminen mainitaan usein melko ylimalkaisesti.
Luenpa tuon sivun kuitenkin vielä uudestaan ja kokeilen annettuja vinkkejä. Muutaman päivän päästä tuo oma taikinajuurikin toivottavasti kuplii jo.
-
Theodore, sait varmaan kuitenkin alapinnan paistumaan rapeaksi ja tummumaan?
-
Paistamiseen ei kelloa tarvita, silmä kertoo. Tarkistus paistaessa alta ja päältä.
-
Useimmissa ohjeissa listataan lähinnä ainemäärät eikä juuri muuta. Samaten paistaminen mainitaan usein melko ylimalkaisesti.
Resepteissä tuskastuttavan yleinen ongelma ylipäätään.
-
Mitä Italiaa ja varsinkin Espanjaa kierrellessäni olen huomannut niin pizza on simppeli ja onnistuu kun on kunnon uuni. Perusuuni, joita vieläkin näkee runsaasti varsinkin maaseudulla on ulos rakennettu massiivinen tiili/kivi uuni. Muistuttaa ällistyttävän paljon Suomalaista leivinuunia. Siis sitä oikeata puulämmitteistä leivinuunia. Homma perustuu uunin massaan ja pitkään lämmitykseen. Kun se on lämmin, vedetään hiilet ulos ja lapioidaan pizzat sisään.
Kun pizzat ovat paistuneet seuraavaksi sinne menee leivät ja pataruuat. Perusmallissa ei ole arinaa, tuli on kivipohjalla ja siihen ne pizzat ja leivät myös laitetaan.
Siksi siitä oikeasta pizzasta tulee niin riivatun hyvä. Samoin leivistä. Minulla on ollut omakotitalossa puulämmitteinen uuni mikä pitkälti toimi samoin kuin Italialaisten ulkouunit. Hiillosta ei tietenkään vedetty keittiön lattialle vaan työnnettiin sivulla olevan luukun kautta hormiin ja korjattiin joskus myöhemmin sieltä pois.
Pizzaa siinä ei muistaakseni tehty, mutta erilaisia leipiä runsaasti ja tietenkin kinkku ruistaikina kuoressa. Yön yli muhineen kinkun ja -kuoren maku aamulla on jotain mitä varten kannattaa rakentaa omakotitalo ja siihen puulämmitteinen uunikeskus*.
*Uunit taloon tehtiin Tillikeskuksen tjs. avustuksella ja yhteistyössä. Hella, uuni ja lämmitysuuni olohuoneen puolelle. Suosittelen.
Mikäli sisälle ei ole mahdollista rakentaa niin piha on hyvä paikka. Joskaan ei ehkä kerrostalo pihaan kantakaupungissa.
Sitä minä yritän tässä sanoa, että pizza ei ole gourmet ruoka, ja epäilen suuresti noitten teräslevyjen toimimista.
-
Useimmissa ohjeissa listataan lähinnä ainemäärät eikä juuri muuta. Samaten paistaminen mainitaan usein melko ylimalkaisesti.
Resepteissä tuskastuttavan yleinen ongelma ylipäätään.
Eihän se ole insinööritiedettä vaan lähinnä taiteeseen verrattavaa käsityötä.
-
Sitä minä yritän tässä sanoa, että pizza ei ole gourmet ruoka, ja epäilen suuresti noitten teräslevyjen toimimista.
Miksi? Samaa tulosta kuin oikeassa pizzauunissa ei tietenkään matalamman lämmön, ja savun puutteen vuoksi voi saavuttaa, mutta kotioloissa sähköuunilla ei oikeastaan lähemmäs voi päästä.
Useimmissa ohjeissa listataan lähinnä ainemäärät eikä juuri muuta. Samaten paistaminen mainitaan usein melko ylimalkaisesti.
Resepteissä tuskastuttavan yleinen ongelma ylipäätään.
Eihän se ole insinööritiedettä vaan lähinnä taiteeseen verrattavaa käsityötä.
Yhtä aikaa kädentaitoa, mutta kaikella on myös fysikaalinen tai kemiallinen perusta. Ei noita voi erottaa toisistaan. Sitä käsityötäkin ja jippoja voi opettaa resepteissä.
Tämän videon lopusta voi katsoa mallia sen taikinan "käärimiseen" palloiksi. Myös muut jatko-osat kannattaa tsekata läpi.
http://www.youtube.com/watch?v=EvbYcABI2IA (http://www.youtube.com/watch?v=EvbYcABI2IA)
-
Sitä minä yritän tässä sanoa, että pizza ei ole gourmet ruoka, ja epäilen suuresti noitten teräslevyjen toimimista.
Miksi? Samaa tulosta kuin oikeassa pizzauunissa ei tietenkään matalamman lämmön, ja savun puutteen vuoksi voi saavuttaa, mutta kotioloissa sähköuunilla ei oikeastaan lähemmäs voi päästä.
Samaa mieltä kuin Lh - "pizzakivet" ei tietenkään tee sähköuunista täysveristä pizzauunia jollakin mustan magian konstilla, mutta ero siihen "pizza kylmälle pellille ja uuniin vartiks"-tyyliin on huikaiseva. Ja yleensäkin, ilman pizzakiveä on vielä rajallisemmat mahdollisuudet saada pizzasta hyvää.
Ja itse olen eri mieltä (kuin DP) myös "gourmet ruoka"-kohdasta: pizza voi hyvinkin olla gourmet-ruokaa.
-
Yhtä aikaa kädentaitoa, mutta kaikella on myös fysikaalinen tai kemiallinen perusta. Ei noita voi erottaa toisistaan. Sitä käsityötäkin ja jippoja voi opettaa resepteissä.
Näin. Joku vaivaa taikinaa koneella ja toinen käsin. Monet kaulitsevat pizzataikinan pellille ja toiset eivät. Jos kaikki leivonta olisi vain perimätietona ja killan sisällä isältä pojalle siirtyvää salatietoa niin mitä järkeä siinäkään olisi. Valmistustavan jättäminen pois ohjeista on vain ajattelemattomuuttä tai laiskuutta. Joku napolilainen guru on tainnut sanoa, että pizzataikinassa aineksilla on vain 10% osuus onnistumisesta ja taikinan käsittelyllä 90%. Tämä todennettiin kun oppilaat saivat tehdä pizzan mestarin tekemästä taikinasta ja pieleen meni. Oikealla käsittelyllä taas homma alkoi parin päivän jälkeen toimia. Minua ainakin kiinnostaa miksi jokin ruoka onnistuu ja toinen ei. Mistä se hyvä maku tai koostumus syntyy? Toistaiseksi taikina on osoittautunut vaikeimmaksi hallita. Moni muu asia sujuu loistavasti juuri sen takia, että vähän miettii mitä kaikkea ruoanvalmistuksessa tapahtuu ja minkä takia. Kun hetken miettii niin vaikkapa juuri tuo teräsalustan tai pizzakiven tarpeellisuus on todella helppo ymmärtää. Ja jos ei ymmärrä niin netistä löytyy kyllä monta selitystä. Suosikkifanaatikkoni Heston Blumenthal esimerkiksi kehitteli ultimaattisen kotipizzan juuri vastaavalla paistotekniikalla kuin Lh. Sen lisäksi raaka-aineet oli tietysti viety jollekin toiselle olemassa olon tasolle.
-
Maine levis kavereiden keskuudessa ja tänään olikin yleisön pyynnöstä kunnon pizzasessiot. Tein lisätaikinaa erikoisvehnäjauhoista huonekohotuksella tänään samalla reseptillä ja koostumus oli aivan yhtä hyvä kuin jääkaappiversiossa. Maku jäi kuitenkin selvästi heikommaksi kuin pidempään kypsyneen taikinan. Kylmäfermentoinnin etu tuli siis selväksi.
Huomasin, ettei grillivastusten ajoituksella ollut niin suurta merkitystä. Tänään ei tarvinnut lisäruskistaa yhdenkään pizzan päällistä. Tärkeää oli se, että sisään lapioinnissa pizzapohja säilyi sileänä. Näin ruskistuminen tapahtui tasaisesti ja pohjaan ei jäänyt pullakohtia. Pientä silmän harjaantumista vielä vaatii paistohetken suhteen, mutta pizzat katosivat kovien kehujen kera kyllä parempiin suihin.
(http://i.imgur.com/kMVjCds.jpg)
Punasipuli, suppilovahvero. Päivän onnistunein, ja mielestäni aika täydellinen.
-
^ Tuossa on mitä ilmeisimmin päästy hyvin lähelle vanhan pitsanpaisto-ohjeen tavoitetta: pitsa on valmis minuuttia ennen kuin uunista tulee savua. Onnittelut!
-
Taikinanjämät piti tänään hyödyntää jääkaapista, Chorizo-Valkohomejuusto pizzoja.
(https://lh3.googleusercontent.com/-e1YfOJirTPQ/UpI6nyz9_pI/AAAAAAAAgiI/TwGMNKQOTMA/w861-h646-no/IMG_6219.JPG)
(https://lh5.googleusercontent.com/--CnJoVYsJM8/UpI6iUjpSrI/AAAAAAAAgh8/0KIyvZ9gxJM/w861-h646-no/IMG_6218.JPG)
-
Täälläkin paisteltiin loput taikinat, hyvää tuli.
Uuneissa on varmaankin erilaisia ominaisuuksia. Itse en ainakaan ole tarvinnut grillivastuksen apua, päinvastoin. Kivi ei kuumene tarpeeksi pohjaa varten, mutta yläosa on vaarassa palaa. Olen kokeillut kiertoilmalla ja ilman, uunin yläosassa ja alhaalla.
Syy voi olla Weberin pallogrilliin tarkoitetussa pizzakivessä. Grillissä tuolla kivellä kuitenkin on taipumus kuumentaa pohjaa liikaakin, sen takia pakkauksessa tulee mukana pelti. Ensi kerralla paistan pizzat silti grillissä, koska kuumuutta saa tarpeeksi ja savustuslastuilla hyvää aromia.
-
Juuri näin. Grillissä pizza leppälastuilla ja mielellään vielä pikku keolla hiiliä. Kaikki tämä kaasugrillin sisään ja pizza n. 300 asteessa kivellä n. 5 minuuttia. Se kuuluisa next level kotiuuniin verrattuna.
-
Tekeekö valmiilla pizzapohjilla mitään? Jos tekee suosituksia niistä?
-
Valmiita pizzapohjia voi käyttää vaikka piirrustusalustoina. Oikeasti kunnon pohjanteko on niin nopeaa ja helppoa että ei kannata mihinkään teollisiin valmistuotteisiin koskea.
-
Juuri näin. Grillissä pizza leppälastuilla ja mielellään vielä pikku keolla hiiliä. Kaikki tämä kaasugrillin sisään ja pizza n. 300 asteessa kivellä n. 5 minuuttia. Se kuuluisa next level kotiuuniin verrattuna.
Kiinnostavaa. Miten olet laittanut hiilet kaasugrilliin? Oletko sytyttänyt ne ensin muualla vai kuinka?Kaikkiaan kuulostaa aika mielenkiintoiselta hybriditekniikalta, jota voisi kokeilla.
Mulla on itse asiassa käynyt tuon Weberin kiven kanssa päinvastoin kuin T. Salamalla eli hiiligrillissä sitä on todella vaikea saada tarpeeksi kuumaksi. Kaasulla onnistuu kyllä. Mietinkin nyt, että josko viimeisin epäonnistuminen uunissa johtui osin samasta syystä. Noh, nyt sain taas ir-lämpömittarini takaisin joten tilannetta on helpompi seurata.
-
Mulla on itse asiassa käynyt tuon Weberin kiven kanssa päinvastoin kuin T. Salamalla eli hiiligrillissä sitä on todella vaikea saada tarpeeksi kuumaksi.
Oli minullakin joskus tuollaisia ongelmia, mutta tarpeeksi vain hiiliä/brikettejä peliin, niin hyvä siitä tulee. Yksi satsi Weberin piippusytyttimessä ei riitä ollenkaan 57 cm grilliin, pitää laittaa varmaankin tuplat.
-
(http://i.imgur.com/Gtweq8W.jpg)
Pepperoni-basilika
(http://i.imgur.com/gjbvprP.jpg)
Savulohi(sic)-punasipuli
Nää jäi edellisestä. Tuo aikaisemmin postaama, tumma pizza maistui pohjasta kuitenkin parhaimmalle. Wolfin pizzan alapuoli näyttää hyvältä, mutta yläpuoli on makuuni hieman blondi.
-
Kokeilin nyt tuota pohjareseptiä ilman täytteitä. Ensimmäinen kokeilu tehtiin samana iltana lämminkohotuksella. Ohessa tulokset.
Päältä:
(http://imageshack.com/a/img849/6881/6xkh.jpg)
Alta:
(http://imageshack.com/a/img132/1807/3hrf.jpg)
Mielestäni taikinassa olisi saanut olla enemmän vettä. Vertasin tuota ohjetta Varasanon vastaavaan ja siinä veden osuus on hieman suurempi. Eron huomasi jo ensimmäisen vaiheen liotuksessa (autolyysi). Yleensä tuossa kohtaa litku on hieman friteeraustaikinaa paksumpaa ja nyt se oli taas melko kuivaa ja kokkareista. En kuitenkaan lisännyt vettä koska en halusin kokeilla ohjetta sellaisenaan. Mahdollisesti kuivuudesta johtuen taikinaa oli hieman hankala levittää litteäksi ja se repeilikin useasta kohtaa. Tavallaan taikina venyi hyvin, mutta tuntui hieman liian paksulta. Sen jälkeen se jo repesikin. Pohjakuvan rypyistäkin näkee, että käsittelyssä on ollut ongelmia. Tuo kuivuus saattaa johtua siitä, että käytin melko korkeaproteiinista jauhoa (durum-vehnä, 14g/100g). Tuolla proteiini/gluteenipitoisuudella on huomattava merkitys sitkon muodostumiseen. Taikinan vaivaaminen sujui melko helposti (ja hellästi).
Pohja jäi mielestäni liian kalpeaksi. Pizzan mennessä uuniin oli kiven lämpötila noin 270 °C ja grillivastuksen samaa luokkaa. Yläpuolen paahtuminen tuollaiseksi ei oikeastaan yllätä. Tarkkaa paistoaikaa ei ole tiedossa sillä seurasin lähinnä värin muodostumista. Yli 5 min siinä kuitenkin meni. Taikina nousi kuplille aika hyvin, mutta kuivuudesta johtuen lopputulos oli näkkileipää. Asiaan varmaan vaikuttaa sekin, ettei tuossa ollut mitään täytteitä ja lätty pääsi kuivumaan kauttaaltaan. Ei silti mikään menestystarina. Jääkaapissa on toinen puolisko samasta satsista ja voidaan katsoa onnistuuko se paremmin.
-
Varasanon reseptissä on kyllä vähemmän vettä.
Varasano: 1.527kg jauhoja / 1l vettä
Tuo: 1kg jauhoja / 7dl vettä
Taikinan tulee olla hyvin märkää. Luulisin että kuivuuden syy on jauhoissa. Tuossa 7 dl:n tapauksessa käytin pizzajauhoja. Erikoisvehnäjauhon tapauksessa vettä kului vielä enemmän. Lisäilin tuntuman mukaan noin desin per kilo.
Käytät siis paistoalustana teräslevyä? Tulos on vähän yllättävä verrattuna omaan uuniin, ehkä grillivastuksesi ovat omaani tehokkaammat...
-
Varasanon reseptissä on kyllä vähemmän vettä.
Varasano: 1.527kg jauhoja / 1l vettä
Tuo: 1kg jauhoja / 7dl vettä
Taikinan tulee olla hyvin märkää. Luulisin että kuivuuden syy on jauhoissa. Tuossa 7 dl:n tapauksessa käytin pizzajauhoja. Erikoisvehnäjauhon tapauksessa vettä kului vielä enemmän. Lisäilin tuntuman mukaan noin desin per kilo.
Käytät siis paistoalustana teräslevyä? Tulos on vähän yllättävä verrattuna omaan uuniin, ehkä grillivastuksesi ovat omaani tehokkaammat...
Veden osalta tein näemmä ajatusvirheen ja katsoinkin jauhojen %-osuutta - hyvä kun huomasit. Olikohan tuo havaitsemani kuivuus sekoitusvaiheessa sitten vain harhaa? Saatoin myös tehdä jonkun muun laskuvirheen tai kämmätä punnitsemisen tahi veden mittaamisen (oli aika myöhä). Aiemmin se mömmö on todellakin ollut lähempänä frittitaikinaa. Olennainen ero noihin listaamiisi määriin oli, että skaalasin ainemäärät kolmasosaan koska ei ollut kiloa jauhoja. Mahtaako vaikuttaa asiaan?
Paistoalustana en käytä teräslevyä vaan Weberin pizzakiveä. Se teräs ei mahtunut uuniin :/. Pohjaa uuniin laittaessa oli kiven lämpö siis 270 °C, ja kun otin pizzan pois uunista oli kiven lämpö 210 °C. Grillivastuksen teho on 1650W. Jos käyttää pizzamoodia, jossa yhdistyy kiertoilma ja grillin lisäksi myös pohjalämpö niin silloin teho on 2450W. Joidenkin kokemusten mukaan uunin luukun ei tarvitse edes olla kiinni kun käytetään terästä. Siinä voisi olla kokeilun paikka vaikkei tämä uunitouhu vielä ihan vakuutakaan. Grillinkin jo puin talvipukuun, joten ihan pelkän taikinan takia en jaksa mennä terassille kaasuttelemaan.
Kokeilen seuraavaksi myös eri jauhoilla. Varasanokin kyllä kirjoittaa, että jauhoilla on suuri vaikutus veden imeytymiseen. Hän käyttää veden määrää kaiken pohjana ja lisäilee sitten jauhoja sen mukaan mitä sopivaan koostumukseen tarvitaan. Noilla durum-jauhoilla voisi tietysti mitata mikä on sopiva määrä. Harmi, että "sopiva" on niin epämääräinen käsite.
-
Durumia tuli itse vkl käytettyä, tuntuu että ei tule niin ilmava taikina.
-
Theodore, ite kokisin et sopiva = mahdollisimman märkä ja pehmeä. Siinä sitä vaivatessa siihen tulee käsittelyn mukana sitten jauhoja jonkin verran lisää niin, et lopputulos on samalla mahdollisimman vähäjauhoinen ja kuitenkin käsiteltävä. Miltä tuo sun taikina tuntui palloina? Itellä se on todella kevyt ja pehmeä, painettaessa kevyesti sormella tulee kuoppa joka palautuu hitaasti hieman.
Se Varasanon sivuilla oleva märän taikinan kuva voi jeesata.
Sulla pohjan paistoaika pitenee, sillä kiven lämmönjohtokyky on heikompi kuin teräksen. Siksi täytyisi ottaa varovaisemmin sen grillivastuksen/paistokorkeuden suhteen, jotta oikea lämpösuhde löytyisi.
-
En voi kuin ihailla tätä paneutumista pizzanpaistoon. Ei mulla muuta. Jatkakaa.
-
Todella! Vielä kun joku reipas tästä tekisi ytimekkään loppuyhteenvedon..
-
Theodore, ite kokisin et sopiva = mahdollisimman märkä ja pehmeä. Siinä sitä vaivatessa siihen tulee käsittelyn mukana sitten jauhoja jonkin verran lisää niin, et lopputulos on samalla mahdollisimman vähäjauhoinen ja kuitenkin käsiteltävä. Miltä tuo sun taikina tuntui palloina? Itellä se on todella kevyt ja pehmeä, painettaessa kevyesti sormella tulee kuoppa joka palautuu hitaasti hieman.
Se Varasanon sivuilla oleva märän taikinan kuva voi jeesata.
Sulla pohjan paistoaika pitenee, sillä kiven lämmönjohtokyky on heikompi kuin teräksen. Siksi täytyisi ottaa varovaisemmin sen grillivastuksen/paistokorkeuden suhteen, jotta oikea lämpösuhde löytyisi.
Aiemmin taikina on muistuttanut sitä kuvan märkää taikinaa, sehän tässä kummallista onkin. Palloina taikina ei nyt ihan kovin kevyttä ollut, pehmeää kylläkin ja melko tahmaista. Sormella painettaessa siihen jäi kuoppa, ei se hirveästi palautunut.
Kommenttisi kiven ja metallin lämmönluovutuskyvyistä on hyvä. Mietiskelin sitä jo aikaisemmin, mutta nyt viimeistään on selvää, ettei kivellä voi paistaa noin ylhäällä. Kiven kanssa siis mennään enemmän Wolfin paistotavan suuntaan.
-
Uusia jauhoja saapui testiin mutta taitaa tämän viikon pizzakiintiö olla nyt syöty viikonloppuna :)
(https://lh3.googleusercontent.com/-KJWhd1qKi5M/UpNiAYD83tI/AAAAAAAAgjY/vsdeATijkLQ/w485-h646-no/IMG_6224.JPG)
-
Ajattelin itsekin pitää taukoa kunnon fermentaation ajan.
-
Ketjun viimeaikaisesta suunnasta innostuneena väänsin myös pizzaa - vähän kaikkia ohjeita soveltaen.
(https://fbcdn-sphotos-d-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn2/1459662_10202793241818561_404636230_n.jpg)
-
Tää tuli tänään:
(http://i.imgur.com/bJIrSlX.jpg)
-
^On kyllä paras varuste pizzaharrastuksessa.
-
Etu aaltopahvilärpäkkeeseen on huomattava.
-
Lh, mistä lapio ja mitä kustansi?
-
Joku tietokonetarvike-nettikauppa, joka myy myös pizzalapioita (?)
Eli: http://www.jhb.fi/pizza/ (http://www.jhb.fi/pizza/)
28+pk. Saa myös noutaa Halikosta. Mulla 35-leveä, kapeampikin ois riittäny.
-
Teoreettista taustaa kysyisin valkosipulin murskaamisesta.
Aikoinaan ihan itse tajusin valkosipulin puristimen olevan huono keksintö
[spoiler]http://www.markkinointimasa.fi/tuotekuvat/900x600/1683_003.jpg[/spoiler]
mutta lopullisen varmistuksen sain Anthony Bourdainin kirjasta Kitchen confidential (joka on nerokkaasti suomennettu nimellä "Kitchen confidential"), jossa Anthony kertoo tyyliin: "en tiedä mitä tapahtuu, kun valkosipulia puristetaan, mutta se katkera massa mikä syntyy ei ole mitenkään tekemisissä aidon valkosipulin kanssa, jota saa kun murskaa veitsen lappeella valkosipulin kynnet."
Oma teoriani on, että puristimessa solukalvot rikkoontuvat liikaa, ja vapauttavat jotain katkeroaineita. Jos taas esim. pataan leikkaan veitsellä siivuiksi kymmenen valkosipulinkynttä, niin kukaan ei valita, kun ei se maku lyö läpi.
-
Oliiviöljyä purkkiin ja murskaa tai silppuaa valkosipulia sinne ja sekoittaa. Erittäin hyvää pizzan päälle laitettavaksi tai muihin ruokiin. Pidän jääkaapissa aina satsia käyttövalmiina.
-
Teoreettista taustaa kysyisin valkosipulin murskaamisesta.
...
Oma teoriani on, että puristimessa solukalvot rikkoontuvat liikaa, ja vapauttavat jotain katkeroaineita. Jos taas esim. pataan leikkaan veitsellä siivuiksi kymmenen valkosipulinkynttä, niin kukaan ei valita, kun ei se maku lyö läpi.
Jossain lehdessä joskus selitettiin tuo. Valkosipulissa on jotain kahta ainetta 'koteloituna' erikseen. Jos valkosipuli murskataan, niin nuo aineet sekoittuvat ja reagoivat, jolloin lopputulos on ärhäkkä. Jos aineet eivät pääse sekoittumaan ja valkosipuli kypsennetään, niin tulos on lempeä.
Itse joko siivutan valkosipulin tai sitten murskaan miedosti veitsen lappeella ja silppuan sitten. Siivuttaen lopputulos on miedompi.
-
Joku tietokonetarvike-nettikauppa, joka myy myös pizzalapioita (?)
Eli: http://www.jhb.fi/pizza/ (http://www.jhb.fi/pizza/)
28+pk. Saa myös noutaa Halikosta. Mulla 35-leveä, kapeampikin ois riittäny.
Kiitos!
-
Itse kun olen korkeintaan C-luokan kulinaristi ja taloudessa käytetään valkosipulia suht harvakseltaan, niin käytän tällaista. Purkki säilyy jääkaapissa aina puolisen vuotta, noin puolet jää siitäkin aina käyttämättä. Valkosipulimurska tässä säilötty valkoviinietikkaan. Just ostin uuden purkin, 2,85 e.
(http://i194.photobucket.com/albums/z15/oma304386/temporary_zpscddcfa4a.jpg)
-
Purkki säilyy jääkaapissa aina puolisen vuotta, noin puolet jää siitäkin aina käyttämättä
Häpeä!
-
Tänään tuli nautittua savustettuja katkarapuvartaita ja aiolia ja hyviä viinejä.
(https://lh3.googleusercontent.com/-AsE6JmhR7cU/UpoeCnboQ6I/AAAAAAAAgq8/GgIXLUpTtu0/w485-h646-no/IMG_6250.JPG)
Aijai!
-
Pizza onnistui vihdoinkin. Onnistuin tekemään jopa kaksi hyvää pizzaa. Jauhoina toimivin oli Sunnuntai erikoisvehnäjauho vaikka niistä tuleekin aika mauton taikina. Asiaa kuitenkin auttoi kun unohdin taikinat jääkaappiin neljäksi päiväksi. Aiemmin tuli kokeiltua myös hiivaleipäjauhoja sekä sämpyläjauhoja. En suosittele kumpaakaan. Sämpyläjauhoista tuli sellaista klimppiliisteriä, että se diskattiin heti.
Tein molemmat pizzat kivellä pallogrillissä. Onnistumisen salaisuus taisi olla pohjan esipaistaminen toiselta puolelta ennen täytteiden lataamista. Kuvia ei nyt ole koska meillä oli vieraita enkä viitsinyt siinä räpsiä.
-
Wolfin intohio hyvää ruokaa (ja juomaa!) kohtaan on kyllä ihailtavaa. Elämä on varmasti paljon nautinnollisempaa ja ihanampaa kun viitsii ja osaaa ruuan suhteen.
-
^ Oman sapuskan tason parantaminen vaatii aika vähän viitseliäisyyttä ja osaamista. Työmaaruokalassa pystyy usein kasaamaan ihan asiallisen kombon kun vähän miettii mitä siellä on tarjolla ja hieman soveltaa kokkiohjelman oppeja, eli eri makuja lautaselle. Kotona voileivän kasaaminen asiallisista aineksista ei ole yhtään sen hankalampaa kuin bulkista kasaaminen.
-
Tähän liittyen täytyykin laittaa tähän oma voileipäsuosikki:
2 siivua paahtoleipää, paahdettuna.
Majoneesia
Amerikkalaista sinappia
Salaattia
Valio Kippari -juustoa
Kalkkunaa leikkeletorilta - ei valmispakkauskamasta. Parasta jos ei kiinteää vaan sellaista höystettä.
Variaatoita:
Pekonia
Kananmunaa
Tomaattia
Suolakurkkua
Kalkkunan sijaan kinkkua tai kanaa
Juoma:
Cokis
-
^Herkullista, voin kuvitella mielessäni. Tosin jättäisin itse pois majoneesin...paitsi joskus. Joihinkin voileipiin majoneesi kuuluu niin olennaisena osana ettei sitä voi jättää pois. Tuo saattaa olla juuri sellainen, salaatista päätellen.
Teen itse usein ns. jämäleipiä. Paksu siivu itse leivottua vehnäleipää, joko paahdettuna tai kylmänä. Päälle mitä sattuu jääkaapista löytymään. Risottoa löytyy melko usein (teen sitä suuremman satsin kerralla), samoin tomaatti ja sipuli ovat vakiovarusteita -kaapissa.
Yksi suosikkini (nopeatekoinen) on vehnäleivälle kasattu sipulisilppua, paljon tomaattia ohuina siivuina, maustetaan (pippuri, timjami) ja päälle paljon oliiviöljyä. Eikun syömään.
-
Kilon pallo pyöräytetty pizzataikinaa jääkaappiin odottamaan torstaita.
-
Tuon pizzalapion kanssa oli vähän ongelmia. Puolikarkealla jauholla lapion jauhotus jauhotti pohjan jauhoiseksi ja pahaksi. Se ei myöskään ruskistunut kunnolla. Pitkästä aikaa sain aikaan huonoa pizzaa.
Pizzajauholla menestys oli parempi. Onko jippoja lapion käyttöön?
-
Itse pidän pöydällä mahdollisimman minimaalisesti jauhoja, koitan aina ekaksi lätyn kääntämällä että irtoaa nätisti.
-
Joskus luin, että maissijauho toimisi lapiolla kuulalaakerien tavoin. Kokeilin kyllä sitäkin, mutta ei ole tarkkaa muistikuvaa mausta tms. koska näitä epäonnistumisia on muutenkin ollut niin paljon ja yksikään ei ole johtunut lapiosta. Lähtökohtana pitää kyllä olla se, että taikinan alapuoli on riittävän kuiva eikä tartu koska se kostea taikina nappaa metalliin helpommin kuin pöytään. Lisäksi jos pohja on jostain kohtaa hieman ohuempi niin se vettyy liioista täytteistä ja taas tarttuu. Varasanon vinkki on jauhottaa lapio kevyesti ja laittaa täytteet nopsaan kun pohja on lapiolla. Aina välillä täytyy muistaa ravistella ja varmistaa, että lätty vielä liikkuu. Liika jauho palaa helposti karvaaksi ja jauhoissa on varmasti eroja tuonkin asian suhteen. Oma vinkkini on esipaistaa pohja toiselta puolelta jolloin käsittely täytteiden kanssa helpottuu. Lapion sheikkaus luo myös varmuutta tilanteeseen. Puolikarkealla erikoisvehnäjauholla en ainakaan havainnut mitään pahaa makua vaikka toivomiani mustia pilkkuja pohjaan tulikin.
P.S. Muistinpas kokemuksen maissijauhosta: jossain suositeltiin laittamaan maissijauhoja myös pizzakivelle. En tiedä missä lämpötilassa suosituksen antaja pizzansa paistaa, mutta kun minä heitin jauhoa suoraan paistoalustalle suli jauho mustaksi liisteriksi ihan hetkessä. Onneksi oli Weberin kiven päällä sen mukana tuleva alumiinipelti, josta sen karstan sai hinkattua poiskin. Olisi kyllä harmittanut, jos töhnä olisi tarttunut karheaan kiven pintaan. Lapiolla ja pohjassa olen joskus käyttänyt maissijauhoa eikä vastaavaa tilannetta syntynyt.
-
Ite oon siis lapioinu aaltopahvin palasella tähän asti hyvähköllä menestyksellä. Pizzajauho toimi paremmin lapion kanssa, kun se on karheampaa. Se myös maistuu paremmalta, vaikka sitä olisi hieman taikinan pinnassa.
-
Vajaan vrk kylmäfermentaatio jo tuottanut ilmavuutta
(https://lh4.googleusercontent.com/-cg7e-cxONXk/Up3TQOIM0PI/AAAAAAAAgxM/1nTMy_X9ZgY/w485-h646-no/IMG_6261.JPG)
-
Tuon näköistä omakin taikina tuppaa olemaan.
-
Onko kokemusta 5-6 päivän kylmäkohotuksesta? Meneekö jo yli? Tein tiistaina taikinan jääkaappiin mutten ehtinytkään tehdä Pizzaa. Palaan kotiin vasta sunnuntai-iltana jolloin ensimmäinen mahdollisuus pizzan tekoon. Aion testata mutta pitääkö varata lapsille varmuuden vuoksi jotain muutakin ruokaa?
-
Yksi vaihtoehto on pyörittää valmiit pallot ja pussittaa ja pakastaa.
-
Äsken meni uuniin itsenäisyyspäivän illallinen, pata jossa naudanpaistia ja hirvimakkaraa joiden kaverina kasviksia, tomaattimurskaa, tilkka punaviiniä, appelsiininkuorta, yrttejä jne. Noin viiden tunnin päästä pääsee maistamaan että miten onnistuttiin.
-
Onko kokemusta 5-6 päivän kylmäkohotuksesta? Meneekö jo yli? Tein tiistaina taikinan jääkaappiin mutten ehtinytkään tehdä Pizzaa. Palaan kotiin vasta sunnuntai-iltana jolloin ensimmäinen mahdollisuus pizzan tekoon. Aion testata mutta pitääkö varata lapsille varmuuden vuoksi jotain muutakin ruokaa?
Kuusi päivää lienee aika lailla suositeltu maksimi. En usko, että siitä on hirveästi hyötyä maun kannalta, mutta tuskin taikina pilallakaan on. Säilyvyys riippuu varmaan jääkaapin lämpötilasta yms, mutta eiköhän tuosta pizzat saa. Ainahan voit käyttää tuota pidempään elänyttä taikinaa ikään kuin juurena ja jatkaa sitä tuoreemmalla.
-
Turkki uunissa, valkosipuliperunat meni juuri pannulle, viini on jo avattu.
-
3 vrk nostatus jääkaapissa tuotti mahtavan ilmavan taikinan, kuvia ei oikein kerinnyt tuotoksista ottaa kun piti vieraille serveeraa pizzaa lisää ja lisää pöytään :)
-
Tänään valmistin tortilloita. Maku ja fiilis täysin eri verrattuna muovipaketista kaivettuilla E-lisäaineksilla kyllästetyillä lätyillä.
(https://24.media.tumblr.com/5aa66f45d337d007442b9f78f8500654/tumblr_mxe9x5MEvW1r89m6to1_500.jpg)
-
.
-
Mozzarellaraastetta pohjalle ja pizzan uunista tulon jälkeen parmesan lastuja päälle..
-
Huomasin kesällä, että pallogrillissä paistetussa pitsassa oli
erinomaisena lisukkeena tavallista Oltermannia raastettuna.
Maku tulee todella hyväksi kun paisto on riittävän
korkeassa lämpötilassa.
-
Mozzarella-emmentalilla saa hieman enempi makua kuin pelkällä raastemozzalla. Paras tähänastisista on kuitenkin ollut gruyere. Hintansa ja saatavuutensa takia sitä tulee vaan vähän harvemmin käytettyä. Oltermannia täytyykin kokeilla.
-
Oltermanni Cheddar oli yllättävän maukas juustotuttavuus. Sopivan voimakas ja maukas. Saattaisi toimia pizzassakin ainakin osana juustosekoitusta.
-
Oltermanni saa komppausta myös täältä suunnalta.
Salaneuvos on juustona omaan makuun erinomaista, mutta pizzan täytteenä siitä ei ole kokemuksia.
-
Itse tykkään laittaa pizzan päälle melkein mitä tahansa tosi voimakkaan makuista juustoa pieninä paloina/siivuina. Sitten siihen päälle jotain vähän edullisempaa bulkkiraastetta kuorrutteeksi. Viimeksi oli jotain kokeeksi ostettua "alppijuustoa", jonka tarkempaa nimeä en nyt muista. Oli niin tuhtia maultaan ja hajultaan, että meinasi muuten jäädä syömättä, mutta pizzan päällä se toimi hienosti.
-
^ Just noin olen tehnyt bulkkiraasteen ja vähän vanhemman goudan kanssa ja menetelmän hyväksi havainnut. Bulkkiraasteesta kehotan välttämään Valion Pizzajuustoa jota myydään oranssissa pussissa. Ei maistu sitten miltään ja sulaa ällöttäväksi rasvamössöksi.
-
Suhtaudun kyllä erittäin kriittisesti juustoraasteen käyttöön "perinteisellä" tavalla kuorrutteena.
-
En käytä kuorrutteena vaan pohjalla heti tomaattikastikkeen päällä ja siinäkin vähäisessä määrin. Muiden täytteiden jälkeen voi sitten laittaa isommalla silmällä raastettuja suikaleita jotain voimakkaampaa juustoa. Gruyerea käyttäessä taas en ole kokenut tarvetta millekään muulle juustolle.
-
Millaisia salaisia joulureseptejä foorumilta löytyy?
-
^ Blossan alkoholitonta glöigä, kossua. Ei manteleita, rusinoita tai muuta hedelmää.
-
(http://i.imgur.com/WJ4Pq6S.jpg)
(http://i.imgur.com/vtZKVDP.jpg)
Pizzan suhteen aletaan olla maalissa.
-
Hyvältä näyttää.
-
Itse pistin pollen sisäpaistista leikatut piffit yöksi marinoitumaan. Huomenna sitten vähän herkutellaan pihvien ja aurajuustolla maustettujen paistinpottujen sekä tomaatin kera.
-
Lh nam nam...
-
Millaisia salaisia joulureseptejä foorumilta löytyy?
Jos haluaa monikulttuurisempaa joukupöytään niin bataattilaatikko. Reseptivaihtoehtoja löytyy netistä, toimii erittäin hyvin joulupöydässä. "Sukkelan makust tää teijjä lanttuloora" sanoi kyllä anoppi...
-
Bataattilaatikko toimii ja sen lisäksi punajuuri-vuohenjuustolaatikko tuo myös hyvää vaihtelua porkkanan ja lantun kaverina.
-
^Mielenkiintoinen, eipä ole punajuuri-vuohenjuustolaatikko osunut eteen. Lämpimänä salaattina kylläkin tuttu ja aivan loistava joulupöydän täydennys. Tänään tuli keiteltyä perinteinen joulusinappi, vaihteeksi terästyksenä Marsalaa yleensä käyttämäni portin sijasta.
Nyt etsin ideaa, mitä voisi tehdä silakasta/sillistä klassikoiden rinnalle.
-
Oikeaoppisen (kai?) spaghetti carbonaran tekoa on tullut harjoiteltua viime aikoina. Käytän tätä reseptiä pohjana:
http://www.bbcgoodfood.com/recipes/1052/ultimate-spaghetti-carbonara
Juustona olen käyttänyt valmisraastettua parmesaania olosuhteiden pakosta. Lihana olen käyttänyt pekonia, mutta olisi kiva kokeilla pancettaa. Yhden italialaisen tutun mukaan maku paranee entisestään. No, ihan hyvää siitä tulee noillakin ainesosilla.
Edit: Olisiko muita klassikon asemassa olevia pastareseptejä/italialaisia reseptejä joita kannattaisi kokeilla? Tuntuu siltä, että minuun on iskemässä jonkinlainen Italia-villitys ruoanlaitossa.
-
Edit: Olisiko muita klassikon asemassa olevia pastareseptejä/italialaisia reseptejä joita kannattaisi kokeilla? Tuntuu siltä, että minuun on iskemässä jonkinlainen Italia-villitys ruoanlaitossa.
Hommaa kirja nimeltä Basta! -- saat paljon italiaanoa suomeksi.
Valmiiksi raastettu "parmesan" lienee sahanpurua ja muuta lattialta löytynyttä roskaa? Eikö helpoin keino parantaa makua ole siirtyä purusta oikeaan parmesaaniin tai edes johonkin vastaavaan oikeaan juustoon?
-
Ois huikeeta, jos enemmän kokanneet jakais kirjavinkkejä klassisista "raamatuista". Suuri osa keittokirjoista kun on melkoista huttua.
-
Il cucchiaio d'argento (englanniksi saa ainakin Akateemisestakin nimellä, tadaa, The silver spoon) on italialaisen ruoan jonkinsortin raamattu -isokokoinen ainakin. Saa vissiin myös iPhone appsina.
Italialaisen ruoan kanssa on hiukan se ongelma meillä, ainakin näin talvisaikaan, että se on niin yksinkertaista ja perustuu hyviin raaka-aineisiin jolloin makuelämys jää usein vähän 'vajaaksi' -ihan hyvää se usein silti on.
Valmiiksi raastettu parmesaani vaihtoon kyllä aivan ensimmäiseksi.
-
Minulla toimi vuosikausia pastaraamaatuna v. 96 julkaistu Maarit Enkovaara-Astraldin Pastatieto. Sisältää paljon niin tuore- kuin kuivapastareseptejä, vinkkejä miten korvata puuttuvia alkuperäisitalialaisia raaka-aineita (nykyään varmaan löytyykin jo kaikkea) ja hyvä kuvitus. Täytyypä sanoa että muuta reseptikirjaa en ole koskaan tarvinnut.
Suosittelen kaikille kokeilemaan omatekoista tuorepastaa! Ei tarvita muuta kuin durum-jauhoja, kananmunia, oliiviöljyä (hyvälaatuista!) ja suolaa. Lisäksi kaulin ja terävä veitsi. Pastakone on vasta next level, tagliatellen saa tehtyä kaulimalla taikinan levyksi, rullaamalla kasaan kuin maton konsanaan ja leikkaamaan sopivan paksuiksi kiekoiksi. Rulla aukeaa keitinvedessä -> tagliatelle.
-
Olisiko vinkkiä, mistä leivästä kannattaisi yrittää tehdä virolaisia valkosipulileipiä? Tiedän että paikalliset tekevät sen jostain tietystä Saarenmaan limpusta, mutta vähiten huono kotimainen korvike olisi nyt haussa.
-
Ehdottomasti hankkimisen arvoinen kirja on tämä
(http://cms.ruokala.net/wp-content/uploads/2009/01/agliolio.jpg)
-
^Olio-kirja on tosi jees!
Itse pidän tästä Wileyn raamatusta: http://www.ciaprochef.com/fbi/books/professionalchef.html
Lisäksi, Escoffierhan on klassikko :) (vaan vaatii kyllä vähän enemmän tekemistä)
-
Kauankohan pizzataikina säilyy jääkaapissa? Maanantaina tehty taikina tuoksahti vähän jo käyneelle.
-
^Ei se vaarallista ole, mutta muuttaa toki makua.
Itse heivaan pullat pakkaseen vuorokauden kylmäkäytön jälkeen. Pakkasesta tulee priimaa ulos.
-
5vrk menee hienosti.
-
Kauankohan pizzataikina säilyy jääkaapissa? Maanantaina tehty taikina tuoksahti vähän jo käyneelle.
Eikös hiivataikinan nouseminen perustu käymisprosessiin, joten kaipa taikinan kuuluukin tuoksahtaa käyneeltä.
-
Ehdin kuin ehdinkin tekemään maanantaillisesta taikinasta tänään lounaspizzan ja hyvää tuli. En huomannut maussa mitään eroa tavalliseen verrattuna ja koostumus oli erinomainen.
-
Onko täällä kukaan kokeillut sous vide menetelmää ruoanlaitossa? Kokelin sitä itse ihan kylmälaukussa kuuman veden kanssa sekä hellalla kattilassa. Näistä rohkaistuneena nyt on oma laite rakenteilla. Hinnat alkaen mallit ovat Gigantissa 400€ luokkaa ja ihan niin paljon en vielä halua sijoittaa laitteeseen, jonka käyttöastetta ja pitkäikäisyyttä en osaa ennustaa. Samaten ahtaassa keittiössä pitää olla tarkkana tilan kanssa. Omasta koneesta tulee sellainen, että se on helppo pakata pois.
Lisäksi kiinnostaisi muut molekyyligastronomiaan rinnastettavat kokemukset esim. nesteiden "pallottamisesta" (spherification) tai vaahtojen tekemisestä. Alustavalla ohjeiden lueskelulla ensimmäiseksi haasteeksi näissä näyttäisi nousevan tarvittavien aineiden saatavuus Suomesta. Lopuksi heitän tähän pienenä täkynä ajatuksen siitä voisiko vaikkapa Hendricks tonicin rakentaa siten, että kurkku onkin jossain muussa muodossa kuin tavallisesti.
-
Joskus tuota tapaa mietin mutta toisaalta ruuanlaitossa tuottaa itselle enemmän nautintoa kunnon pannulla kypsentää lihaa. Myöskään ei tee mieli muovissa valmistaa ruokaa http://nomnompaleo.com/post/12463202060/cooking-sous-vide-plastic-safety
-
Nämä ns. uudet menetelmät (vaikkakin sous vide on ollut käytössä jo vuosikymmeniä) jakavat mielipiteet usein kahtia. Monien mielestä tuollainen tarkka kokkaaminen on liian kliinistä ja tunteetonta eikä keittiöstä saa tehdä laboratoriota. Toiset ovat kiinnostuneempia kokeilemaan eri valmistustapoja hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi.
Tuo muoveihin liittyvä kirjoitus oli mielenkiintoinen, lukaisin itse tutkimuksestakin tiivistelmän ja Discussion-osion. En lähtisi ihan samanlaisiin ääriliikkeisiin kuin tuo blogikirjoittaja joka suunnilleen poisti kaikki muoviastiat kodistaan. Semminkin kun tuo turvallisempi (mutta myös kritisoitu) materiaali eli polyeteeni on hyvin yleinen aine näiden haudutuspussien (myös minigrip) valmistuksessa. Näemmä suurin riski mahdollisesti liukenevien aineiden osalta kohdistuu pieniin lapsiin, jotka meillä harvemmin näitä herkkuja syövät. Tuttipulloja ei olla kyllä vaihtamassa lasisiin.
-
Juu turha liiallisuuksiin on lähteä mutta kyllä nuo tutkimukset pistävät mietityttämään. Teflon pannut kyllä nakkasin roskiin ja hiiliteräspannut tilalle.
Mukava olisi päästä maistamaan sous vide menetelmällä tehtyjä ruokia.
-
Tänä jouluna 20.12.2013-4.1.2014 meinasin syödä poron. Vietän siis aina joulut lapissa ja poro läsnä joulupöydässä muodossa tai toisessa. Tänä joulu/vuodenvaihtumisen aikana valmistan/ syön poron jokaisen osan. Sisäelimistä en vielä tiedä mutta ainakin maksa tulee valmistettua. Nyt luut paahdettu ja keittymässä odottaen paahdettuja vihanneksia. Tästä muodostuu runko kastikkeille ja keitoille. Otan vastaan kaikenlaisia vinkkejä kyseisen otuksen valmistukseen. Aika monta otusta piipahtanut pannullani mutta nyt voisin kaivata jotain uusia ideoita perinteisiin resepteihin.
-
Ensimmäistä kertaa revin keittoluista lihat. Huomenna lounas niistä. En tiedä vielä mitä mutta jotain. Burgeri toimisi jos jaksaisi leipoa sämpylät. Katsotaan monelta lapset herättävät.
-
^ Rok! Laitahan kuvia tänne joulun jälkeen :)
Porosta varmaan voi tehdä kuten hirvestä kylkirullan täytettynä(?). Täyttää sen jotenkin luumuilla tai muuten jouluisesti.
Ainakin kaikki luulliset "jämät" kannattaa säästää keittoa varten. Poskilihat voi hyvin käyttää myös.
-
Paremman puoliskon työporukan kautta olisi saanut joko kokonaisen tai puolikkaan poron lihoiksi laitettuna. Vaikka diili kovasti houkuttikin ja poro on lempilihaani, en uskaltanut tilata kun pelkäsin kokemattomuuttani lähinnä pilaavani lihat (käsittääkseni tuossa olisi tullut lähinnä laatikko täynnä lihaa ilman sen kummempia erittelyitä että mikä on mikäkin ruhon osa). Houkuttaisi kyllä tuommoinen muuten kovasti.
-
Sikäli kun olen noita poronpuolikkaita nähnyt niin osat ovat olleet numeroiduissa vakuumipusseissa pakasteena. Laatikossa on ollut mukana pakkauslista, josta numeroiden merkitys on selvinnyt. Eikä se poron anatomia niin paljon muista poikkea etteikö useimpia osia tunnistaisi. Mitään perinteisistä resepteistä poikkeavaa vinkkiä ei ikävä kyllä ole antaa.
-
Sarvista sit poronsarviuutetta ;)
-
Tänä vuonna joulupöydässä on perinteisen kinkun lisäksi parin kilon hirvipaisti. Aika monen päivän projekti. Eilen aamulla otin sen sulamaan ja oli illalla ennen jääkaappiin laittamista melkein sulanut. Tänään leikkasin pinnasta kalvoja vähän pois, keitin suolaliemen ja panin paistin jääkaappiin suolaliemessä. Huomenna liotus, maustaminen ja paistaminen. Tarjolle sitten aattona.
-
Kaverini nakkasi mulle parin kilon paketin karhunpaistia. Mitähän tästä voisi tehdä?
-
Kaverini nakkasi mulle parin kilon paketin karhunpaistia. Mitähän tästä voisi tehdä?
Ööö, tuota. Karhupaistia ehkä. En ole ikinä karhua tehnyt, mutta muita metsäneläviä kyllä. Silavaa tai pekonia reilusti mukaan sillä kuivaahan se on. Paljon sipulia ja jotain yrttejä maustamaan. Uuniin muhimaan. Tässä arvaukseni. Katsotaan mitä asiantuntijat sanovat. :) Mutta noin minä sen tekisin jos nyt syliin tipahtaisi.
edit: jäi sanomatta, että en laittaisi sitä kypsymään kokonaisena niin upea kuin parin kilon paisti onkin. Pienisin sen jos ei aivan haarukkapaloiksi niin kuitenkin kaikki kalvot pois ja siinä samalla karhu paloiksi. Teen lammaspaistillekin nykisin saman, tosin pilkon sen puukolla valmiiksi haarukkapaloiksi. Mukava syödä kun padassa on selvää lihaa ja runsaasti vihanneksia ja juureksia. Makunsa kullakin.
-
Kaverini nakkasi mulle parin kilon paketin karhunpaistia. Mitähän tästä voisi tehdä?
Ei mitään. Parempi kun tuot sen mulle joskus Tampereella ajellessasi, niin hankkiudun siitä eroon puolestasi.
-
Joulukinkku on hiiligrillissä...alkaa näyttää lupaavalta.
-
Mulla sama pläni, mutta kinkku vasta huoneenlämmössä. Ajattelin käyttää myös uunia.
-
Täälläkin kinkku ottamassa huoneenlämpöä ja yöksi sitten uuniin. Luomua ilman potkaa.
Huomenna sitten kalojen kimppuun.
-
Pari ruokakuvaa Instagramin puolelta: ensin sukulaismiehen kanssa tekemämme joulumakkarat kypsymässä, ja toisessa kuvassa rosmariinilla ja katajalla maustettu hirvipaisti menossa uuniin.
(http://distilleryimage10.ak.instagram.com/28144e1469bd11e38f1b1221bafaee2a_8.jpg)
(http://distilleryimage11.ak.instagram.com/f47018766bd911e3b05212a6e2c83f33_8.jpg)
-
Ihan vaan heittona...
Mulla on talteenotettuna yksi helvetin komea ja pro leikkelekone.
Jos jollain on tilaa ja käyttöä, ilmoitelkaa.
Vaatii rasvauksen ja kevyttä huoltoa, mutta ei maksa paljoa.
-
Viimeisen rituaalin varrelta. Neljä kiloa:
(http://i.imgur.com/fKVupqA.jpg)
(http://i.imgur.com/bLmLt8v.jpg)
(http://i.imgur.com/EKR7Ei7.jpg)
(http://i.imgur.com/ziDe04h.jpg)
(http://i.imgur.com/cHAHB4z.jpg)
(http://i.imgur.com/NN31ztN.jpg)
(http://i.imgur.com/Y8MWVb5.jpg)
Jos pitäis jotain syödä, että kuolee, niin se on melkeen tätä.
-
^ Saaks vähän tarkemman reseptin porkin ja "mausteen" osalta?
-
^^No nyt on LH herkkuja tehnyt.
-
Joskus on vaan hyvä syödä nopeasti voissa paistettua kalaa.
(https://fbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn2/1559679_10152103704709518_1289415210_n.jpg)
-
^ Saaks vähän tarkemman reseptin porkin ja "mausteen" osalta?
Kassleria. 8h liotus marinadiliemessä, kuivamausteseos hieroskellaan viilleltyyn pintaan, uuni reilu 100c ja paistetaan kunnes sisälämmöt ->91. Parin tunnin välein valellaan paistoliemellä. Annetaan jäähtyä ja riivitään haarukoilla. Tarjoilu itse tehdyn BBQ-soosin kanssa.
Kuivamausteseos:
1 rkl jauhettua juustokuminaa
1 rkl paprikajauhetta
1 rkl chilijauhetta
1 rkl mustapippuria
1 rkl suolaa
1 rkl sipulijauhetta
1 rkl valkosipulijauhetta
reilu 1 dl (kukkurallinen) ruskeaa sokeria, esim. fariini
Marinadi:
1 dl suolaa
1 dl sokeria
2 l vettä
3 rkl kuivamausteseosta
-
^ Iso kiitos - huikeen kuuloista settiä. Laitetaan mahd. nopeasti testiin. Sämpylöiden valmistamisen taidan ulkoistaa jonnekin muualle, ne ei ole ihan mun juttuni, mutta taidan silti vähän speksata että mikä olisi haluttu lopputulos.
-
Joo tarvii kaslerit laittaa ostoslistalle.
-
Sämpylät, kuten burgersämpylät jo jonkin aikaa, tein tällä, hyväksi havaitsemallani briossireseptillä. Kunnia alkuperäisestä taitaa kuulua Jonas Crambylle, mutta leikkelin tuon talteen Optiosta:
Briossi-hampurilaissämpylät
n. 8kpl
2 1/2 dl haaleaa vettä
3 rkl haaleaa maitoa
2 tl kuivahiivaa
2 1/2 rkl sokeria
2 suurta munaa
7 1/2dl vehnäjauhoja
2 1/2 rkl voita
1 1/2 tl suolaa
seesaminsiemeniä
Sekoita vesi, maito, kuivahiiva ja sokeri. Anna seistä 10 minuuttia. Vatkaa 1 muna vaahdoksi. Nypi kulhossa jauhot ja voi murumaiseksi seokseksi. Lisää hiivaliemi, suola ja kananmuna-vaahto. Vaivaa taikinaa käsin tai koneessa 10 min. Muotoile taikina palloksi ja anna kohota liinalle peitettynä 1-2 tuntia. Jaa taikina 8 osaan ja leivo niistä pyöreitä sämpylöitä. Laita sämpylät pellille ja anna kohota jälleen 1-2 tuntia liinalla peitettynä. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita uunin pohjalle vedellä täytetty astia. Sekoita toisen munan joukkoon 1 tl vettä ja voitele sämpylät seoksella. Ripottele päälle seesaminsiemeniä ja paista n.15 minuuttia. Anna hieman jäähtyä ennen tarjoilua.
Laittakaa kuvia ja fiiliksiä kanssa jakoon jos possua pyöräytätte. Jäi sanomatta että nuo 2,5kg ja 1,5kg palaset paistui kellon ympäri. Tuo kuori on aivan törkeän hyvää.
-
Vaimo paistoi aamupalaksi mulle letun.
(https://fbcdn-sphotos-b-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn1/q90/s720x720/1555416_10152107190439518_685120311_n.jpg)
[spoiler](https://fbcdn-sphotos-c-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn2/1517659_10152107190514518_372389039_n.jpg)[/spoiler]
-
No mutta, oliko hyvää?
-
Ei oo Mairalla kummoisia lettukestejä sunnuntaiaamuisin.
-
Hyvää oli ja siihen on tyytyminen mitä saa.
-
Olen nyt kokeillut sous vide kokkausta muutaman kerran ja sinä on selkeästi potentiaalia. Valokuvia ei ole, mutta toivottavasti seuraavista saa jonkin käsityksen.
Kananmunat: Sellaisenaan veteen, 65 °C ja 60 minuuttia. Lopputuloksena ohut, mutta kasassa pysyvä valkuainen joka pitää sisällään kermaisen vanukasta muistuttavan keltuaisen, hieman kuten uppomunassa. Näitä tuli tehtyä useammankin kerran. Täytyy kokeilla eri lämpötiloja myöhemmin.
Lohi: Lohifileet annospaloiksi leikattuna oliviiöljyn kanssa vakuumiin. 50 °C ja 15 min. Tämän jälkeen nahan paisto rapeaksi pannulla. Lopputuloksena erittäin mehevä lohi ja syötävän rapea nahka. Ainoa miinus, että unohdin suolata lohen etukäteen. Hyvä konsti on pitää fileitä erittäin kylmässä (jäävesi) 10% suolaliuoksessa 20 min. Väri paranee eikä valkoista proteiinimohnää erity pinnalle niin paljon. Ja mikä tärkeintä, suolaus on pehmeämpi eikä jää vain pintaan.
Kanan reisi: Poistin luun ja jätin nahkan. Pintaan mausteita ja voipalan kanssa vakuumiin. 65 °C ja 1h 30 min. Tämän jälkeen pintojen kuivaus ja pannulla paisto. Nahkapuolta kauemmin kuin lihapuolta. Lopputulos hieman turhan suolainen, koska ei ollut suolatonta voita enkä saanut kaupan marinadia kunnolla pois. Koostumus mahtava, edes ohuet palat eivät kuivuneet pannulla. Nahka rapea. En muista, että olisin koskaan syönyt broilerin nahkaa (ellei sitten joissakin wingseissä) ja varmasti en ainakaan näin rapeaa.
Karpalot: Nämä vaativat itse asiassa hybriditekniikan, jossa sous vide olennaisessa osassa. Karpalot, karpalomehua ja sokeria (mehuun liuotettuna) vakuumiin. 88 °C ja 45 minuuttia. Jäähdytys huoneenlämpöön, marjojen ja mehun kaato kermasifoniin, paineistus hiilidioksidipatruunalla. 4h kylmässä jonka jälkeen paineet pois ja kuplivat karpalot sekä liemi tarjolle balsamico panna cottan kanssa. Karpalojen kypsennys vesihauteessa ei poksauta niiden kuoria rikki. Hiilihapotuksen jälkeen marjatkin ovat kuplivia ja pirskahtelevia. Osasta lientä tuli hyvä vaahto karpaloiden kylkeen. Tuossa panna cottassa on muuten mahtava koostumus koska liivatetta ei tarvita ollenkaan.
Porkkanat: Kuoritut porkkanat vakuumiin voinokareen kanssa. 85 °C ja 25 min. Tämän jälkeen glaseeraus pannulla viinietikan avulla (muistaakseni). Porkkanan maku säilyi paremmin eikä juures ollut vetinen. Kypsennys aika oli ehkä hieman lyhyt koska porkkanat jäivät aavistuksen liian al denteksi. Sous vide kypsennyksellä noista tulee joka tapauksessa al dente, mutta tässä jäätiin hieman tavoitteesta. Seuraavalla kerralla varmaankin halkaisen porkkanat.
Se ultimaattinen sous vide pihvi tai ribsit ovat vielä kokeilematta. Karpaloita lukuun ottamatta edellä mainitut olivat arkiruokaa, joka valmistui kuin itsestään.
-
Jossain kakkosen ruokaohjelmassa tekivät tätä pihalle kannetussa vanhassa astianpesukoneessa. Vakuumipalat koneeseen ja ohjelmaa vaan valitsemaan. Isäni kokeili samaa ja sanoi että ihan ok se onnistui, mutta tuo vaatisi paljon testikertoja. Teoriassahan ruokaa voisi tehdä samalla kun pesee astioita jos vain löytää oikeat speksit :D
Lohi: Lohifileet annospaloiksi leikattuna oliviiöljyn kanssa vakuumiin. 50 °C ja 15 min. Tämän jälkeen nahan paisto rapeaksi pannulla. Lopputuloksena erittäin mehevä lohi ja syötävän rapea nahka. Ainoa miinus, että unohdin suolata lohen etukäteen. Hyvä konsti on pitää fileitä erittäin kylmässä (jäävesi) 10% suolaliuoksessa 20 min. Väri paranee eikä valkoista proteiinimohnää erity pinnalle niin paljon. Ja mikä tärkeintä, suolaus on pehmeämpi eikä jää vain pintaan.
-
^Lyhyiden aikojen kypsennykselle (eli lähinnä just lohi tai vastaava) onnistuu ilman muuta ilman erikoislaitteita. Minäkin olen haudutellut lohta kylmälaukkuun kaatamassani lämpimässä vedessä. En kyllä tiedä miksi tuon tarinan tiskarin piti pihalla olla :). Suosittelisin tuota kylmälaukkua tai vaikka ihan tiskiallasta jo senkin takia, että ruoka on silloin varmasti kokonaan veden peitossa ja kypsyminen tasaista.
Lisäsin edelliseen listaan vielä porkkanat, jotka olin unohtanut. Porkkanoista ja vihanneksista yleensäkin sellainen vinkki, että ne vaativat ehdottomasti kunnon vakuumipussin eikä esim. minigrip-kikka toimi. Minigrip-pussi ei kestänyt vaadittavaa yli 85 °C lämpötilaa vaan hajosi. Lisäksi vihanneksista vapautuu kypsentyessään aika paljon kaasuja jolloin minigrip-pussista tulee ilmapallo.
-
Olen nyt kokeillut sous vide kokkausta muutaman kerran ja sinä on selkeästi potentiaalia. Valokuvia ei ole, mutta toivottavasti seuraavista saa jonkin käsityksen.
Kananmunat: Sellaisenaan veteen, 65 °C ja 60 minuuttia. Lopputuloksena ohut, mutta kasassa pysyvä valkuainen joka pitää sisällään kermaisen vanukasta muistuttavan keltuaisen, hieman kuten uppomunassa. Näitä tuli tehtyä useammankin kerran. Täytyy kokeilla eri lämpötiloja myöhemmin.
David Changin "Mind of the Chef" -sarjassa (esim. Netflixissä) on kokonainen jakso omistettu kananmunille ja nimenomaan noille eri muotoisille kypsytyksille. Aika villejä olivat ja siellä oli muutamakin resepti joita piti heti kokeilla.
-
Muutamia viimeisimpiä ruokakuvia.
Leipää.
(http://distilleryimage9.ak.instagram.com/b38681a278a311e3855d122fdeb2ec15_8.jpg)
Blinejä ja kaikenlaista sen kyljessä.
(http://distilleryimage9.ak.instagram.com/33a133c0763611e384c90e6362b12419_8.jpg)
-
David Changin "Mind of the Chef" -sarjassa (esim. Netflixissä) on kokonainen jakso omistettu kananmunille ja nimenomaan noille eri muotoisille kypsytyksille. Aika villejä olivat ja siellä oli muutamakin resepti joita piti heti kokeilla.
Kiitos vinkistä! Löysin Mind of a Chef -nimisen sarjan, mutta se ei ole saatavilla Suomen Netflixissä. Koitan sitten vaihtoehtoisia kanavia.
-
^Lataa MediaHint lisäosa chromeen tai firefoxiin, tällä näkyy netflix US suomessakin.
-
^Lataa MediaHint lisäosa chromeen tai firefoxiin, tällä näkyy netflix US suomessakin.
Vielä parempi on Hola!, jolla saa minkä tahansa verkkosivun minkä tahansa maanäkymän. Esim. britti-Netflixin.
-
^Lataa MediaHint lisäosa chromeen tai firefoxiin, tällä näkyy netflix US suomessakin.
Huomioikaa näissä vaan, että kyseessä on DNS-changer joka ohjaa DNS-liikenteen muistaakseni Latvian kautta. Potentiaalinen tietoturvariski siis. Voi siis käyttää, mutta suosittelen dedikoimaan erillisen selaimen tätä varten ja käyttää sitä ainoastaan flixittämiseen.
-
Kokeilinpa tehdä rommikaviaaria. Itse valmistus onnistui aika hyvin. Seuraavaksi voi sitten käyttää jotain oikeaa rommia valmistukseen. Tällä kertaa koekaniiniksi joutui kauan kaapissa pyörinyt Captain Morgan's Spiced Gold, jota on aika vaikea juoda sellaisenaan.
(http://imageshack.com/a/img819/6884/u956.jpg)
-
Agar-agarilla?
-
Juu. Tein myös teetä, jossa kupissa vasen puoli oli lämmintä ja oikea kylmää. Kokemus oli jännä, mutta ei kovin kuvauksellinen.
-
Kaverilta vuosia sitten lainattu suppiskeittoresepti:
3 dl kuivattuja tai 1 l tuoreita suppilovahveroita
2 sipulia
4-5 perunaa
2 rkl voita tai margariinia
1 l vettä
(1 kasviliemikuutio)
100-150 g Koskenlaskija-sulatejuustoa
ripaus valkopippuria
(tuoretta tai kuivattua lipstikkaa)
suolaa
Liota kuivatut sienet. Silppua sipulit, kuori ja kuutioi perunat. Kuumenna
rasva kattilassa ja kuullota siinä sipulit. Lisää joukkoon suppilovahverot
ja kääntele seosta n. 5 minuuttia. Lisää vesi, perunat ja liemikuutio. Keitä
kunnes perunat ovat puolikypsiä. Lisää sulatejuusto paloina ja sekoita
kunnes juusto sulaa. Mausta pippurilla (ja lipstikalla), suolan määrä
riippuu juuston määrästä ja käytitkö liemikuutiota.
Toimii. Itse korvasin osan Koskenlaskijasta Mustapekka-juustolla, mutta kannattaa olla varovainen, ellei todella tykkää pippurista.
-
Oli potkakiekot uunissa yön yli. Jälleen hyväksi havaitussa 85 asteen lämmössä. Nyt pitäisi keittää liemi kokoon ja keksiä joku lisäke niille.
-
Olen ostamassa pataa ja Sarpanevat houkuttelevat - erityisesti puukahvallinen kolmen litran pata. Jollakulla foorumin kotikokilla on näistä varmasti kokemusta, joten sanokaapa loppuuko kolmelitraisesta tila kesken vähänkin isompaa annosta tehdessä?
(http://www.kori.fi/uploadkuvat/FISKARS/300030.jpg)
(http://www.kori.fi/uploadkuvat/FISKARS/300040.jpg)
-
Olen ostamassa pataa ja Sarpanevat houkuttelevat - erityisesti puukahvallinen kolmen litran pata. Jollakulla foorumin kotikokilla on näistä varmasti kokemusta, joten sanokaapa loppuuko kolmelitraisesta tila kesken vähänkin isompaa annosta tehdessä?
Meikäläiselle tuo on riittänyt hyvin, toki jos jättikokoisia annoksia tekee niin kolme litraa ei riitä.
Sarpanevan padan ongelma on omassa käytössä ollut emalipinta. En oikein ymmärrä miksi siihen semmoinen on pitänyt laittaa, koska tuon jälkeen pata ei sovellu ruskistamiseen eikä sitä saisi käyttää tyhjänä. Ensimmäinen tekee pataruokien tekemisestä ärsyttävää, kun esim. lihat pitää ruskistaa muualla ja kikkailla maut sitten pannuun erikseen. Jälkimmäinen taas estää leipien paistamisen, kun pata pitäisi kuumentaa etukäteen - tai siis ainakin suositusten mukaan. Lisäksi emalipinta estää metallisten välineiden käytön.
Jos nyt tekisin uuden valinnan, ottaisin täysvalurautaisen padan ja hoitaisin sen kunnolla. Olisi taatusti omassa käytössä monipuolisempi ja pitkäikäisempi (käytännössä ikuinen).
-
^ Hyvä huomio. En tajunnutkaan, että emalipinta estää tyhjänä kuumentamisen. Se on kyllä iso miinus.
Mistähän mahtaisi saada emaloimattomia valurautapatoja? Netissä myytävistä kaikki tuntuvat olevan emaloituja.
-
^ Hyvä huomio. En tajunnutkaan, että emalipinta estää tyhjänä kuumentamisen. Se on kyllä iso miinus.
Mistähän mahtaisi saada emaloimattomia valurautapatoja? Netissä myytävistä kaikki tuntuvat olevan emaloituja.
Vintage Design Gardenissa Jätkäsaaressa Helsingissä oli vielä viikonloppuna yksi emaloimaton vanha Sarpaneva myynnissä. Hintaa en muista.
-
^ Tampereella asuvana ei ole mahdollisuutta käydä katsomassa, joten pitänee tyytyä muihin vaihtoehtoihin.
Sain hakusanat kuntoon ja nyt alkoi emaloimattomia löytyä. Skeppshultin patoihin voisi käydä tutustumassa, koska niitä ilmeisesti tästä kaupungista saa.
-
Minulla on le creusetin emaloitu ovaalin mallinen pata. En käsitä miksi olette sitä mieltä ettei emaloidulla voi ruskistaa. Ainakin creusetilla onnistuu ihan hyvin. Lisäksi minulla on creusetin valurautainen paistinpannu, jossa on emaloitu ulkopinta, mutta paistopintaa ei. Näillä pärjää maailman tappiin saakka ja voi vielä perinnöksi jättää. Suosittelen lämpimästi.
-
http://eiring.fi/shop/index.php/paistinpannut/padat.html
-
^ Hetkinen, mitäs nämä Emile Henryt (http://eiring.fi/shop/index.php/eh45.html) -padat ovat?
"Korkeateknologinen" ei kuulosta hyvältä, mutta kuvauksen (http://www.emilehenryusa.com/Flame-Top-Round-Dutch-Oven-Stewpot-Black-pluFG71455.html) perusteella en keksi tuosta huonoja puolia.
(http://eiring.fi/shop/media/catalog/product/cache/1/image/9df78eab33525d08d6e5fb8d27136e95/h/d/hd714553_cocotteronde5l3noir.jpg)
-
En tunne yhtään Eiringin myymää patamerkkiä eikä ole niistä kokemusta, mutta... Minulla on kaksi pataa, keramiikkaa, ja hyvin toimivat. Tosin ne ovatkin ihan tavallisia eikä korkeateknologisia. Keraamisia kuitenkin, toinen on kai kotimainen, toisesta en osaa sanoa. Pohjasta ei enää erota tekijää. Kaipa nuokin kestävät ja toimivat jos ei satu lattialle pudottamaan.
edit: pienempi pata oli Arabian Liekki sarjaa, toisesta ei tosiaan saa enää mitään selvää merkistä. Makuasia, mutta kaihdan pinnoitteita, joko rautaa/terästä tai keramiikkaa, mutta ei pinnoitteita.
-
Pizzateräs muuntui nyt tandooriksi.
Butter chicken ja garlic naan.
(http://i.imgur.com/NmOPHM8.jpg)
-
^Maukkaalta näyttää
-
Katso nyt Tommi näitä ja mieti uudelleen.
(https://encrypted-tbn1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTm2M6b5XZLigEkRosJ3Ti-hi-wjHfZfa1jXgqNLSMXhaGuT92eZg)
(https://encrypted-tbn1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcS7UEBUjVothcSCTY6LrEy7b20sjdn0FIZHbnVdrjsnkmhbRdhO)
(https://encrypted-tbn2.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSoMQj9R5Qmn7Iw2U11lywqJ-xe05q3MpbjmeH9p_bAOKH3kqC4rw)
-
Mistähän mahtaisi saada emaloimattomia valurautapatoja? Netissä myytävistä kaikki tuntuvat olevan emaloituja.
Rouva osti viime keväänä tylsästi ihan vaan Prismasta. Merkkiä tai logoa siinä ei ole, mutta pohjassa lukee made in France. Ei sillä prestiisi-pisteitä kerätä, mutta hyvin on toiminut käytössä. Semmoinen matala ja leveä malli, jotta mahtuu hyvin leivinuunin luukusta sisään ja ulos.
-
Katso nyt Tommi näitä ja mieti uudelleen.
[spoiler]
(https://encrypted-tbn1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTm2M6b5XZLigEkRosJ3Ti-hi-wjHfZfa1jXgqNLSMXhaGuT92eZg)
(https://encrypted-tbn1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcS7UEBUjVothcSCTY6LrEy7b20sjdn0FIZHbnVdrjsnkmhbRdhO)
(https://encrypted-tbn2.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSoMQj9R5Qmn7Iw2U11lywqJ-xe05q3MpbjmeH9p_bAOKH3kqC4rw)[/spoiler]
Ei noiden ulkonäkö mikään erityisen puhutteleva ole.
-
Minulla on le creusetin emaloitu ovaalin mallinen pata. En käsitä miksi olette sitä mieltä ettei emaloidulla voi ruskistaa. Ainakin creusetilla onnistuu ihan hyvin. Lisäksi minulla on creusetin valurautainen paistinpannu, jossa on emaloitu ulkopinta, mutta paistopintaa ei. Näillä pärjää maailman tappiin saakka ja voi vielä perinnöksi jättää. Suosittelen lämpimästi.
Yhteiseksi joululahjaksi vaimon kanssa tuli myös ostettua tuo Creusetin ovaalin muotoinen pata (kuvassa keskellä). Parin viikonlopun kokeilujen perusteella ihan sama fiilis - ruskistaa voi helposti ja putsaus sen jälkeen sujui aika vaivatta.
-
^ eikös noissa ole muovinupit? Itse olen jättänyt väliin kun haluan myös uunittaa pataruokia.
-
Katso nyt Tommi näitä ja mieti uudelleen.
[spoiler]
(https://encrypted-tbn1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTm2M6b5XZLigEkRosJ3Ti-hi-wjHfZfa1jXgqNLSMXhaGuT92eZg)
(https://encrypted-tbn1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcS7UEBUjVothcSCTY6LrEy7b20sjdn0FIZHbnVdrjsnkmhbRdhO)
(https://encrypted-tbn2.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSoMQj9R5Qmn7Iw2U11lywqJ-xe05q3MpbjmeH9p_bAOKH3kqC4rw)[/spoiler]
Ei noiden ulkonäkö mikään erityisen puhutteleva ole.
Nyt ollaan sen tason preferensseissä, että joku voisi vetää tupsuloufereilla Suomen talven läpi ihan vaan sillä, koska chukkat, saappaat saati muut dainite-pohjaiset kengät eivät puhuttele. :-D
Osta molemmat, Sarpaneva koristeeksi hyllyyn ja sitten funktionaalinen työkalu ruoanlaittoon.
-
^ Ontuva analogia. Minun näkökulmastani Le Creusetit eivät ole sen käytännöllisempiä kuin Sarpanevakaan.
-
Puusilmä :) Käy kattoon livenä niin tajuat.
Niihin on olemassa vaihdettavat nupit kovempia uuninlämpöjä varten.
-
Niihin on olemassa vaihdettavat nupit kovempia uuninlämpöjä varten.
Kuulostaa suunnilleen yhtä kätevältä kuin Suittarin outletista tilaaminen.
-
Le Creuset on niin "ihanan tunnelmallisen värikäs".
Ymmärrän ettei iske, varsinkin kun vertaa tuohon suorastaan luonnonvoimaiseen Sarpanevaan.
-
Kyllä minä ihan Creusetien väreistä diggaan, ihanan retroa. Onhan minulla parvekkeellakin Aromi Royal (jolla muuten juuri grillailin hampurilaisia 15 asteen pakkasessa).
-
Olen käyttänyt Sarpaneva pataa ruskistamiseen useasti, käytännössä aina ruskistan pataruokaan menevät lihat siinä. Ei mitään ongelmaa. Jos päädyt Sarpanevaan niin suosittelen isompaa pataa. se on itselläni ja en usko, että pärjäisin pienemmällä. Isoon mahtuu mm. kokonainen kana sellaisenaan, siitä lempinimi "lintupata".
-
Niihin on olemassa vaihdettavat nupit kovempia uuninlämpöjä varten.
Kuulostaa suunnilleen yhtä kätevältä kuin Suittarin outletista tilaaminen.
Sen verran vielä väännän tästä että eihän tuosta nyt vaivaa ole, vaihtaa vaan nupin ja se siitä. Ei sitä tarvi kuin kerran vaihtaa. Ja aika harvoin on tullut (ei vielä kertaakaan) semmosta ruokaa tehtyä jonka pitäisi olla uunissa padassa kansi kiinni 200 asteessa.
-
Mitenkäs Ikean versio? Sutta ja sekundaa? http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/50232842/
-
Mitenkäs Ikean versio? Sutta ja sekundaa? http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/50232842/
Meillä taitaa olla about tuollainen tummansinisenä. Hyvin on ajanut asiansa, paisti on hyvin hautunut tuollaisessa. Ruoanlaitossa olen ottanut sen linjan, että välineiden on oltava funktionaalisesti hyviä. Se estetiikka rakennetaan sitten lautaselle.
-
---------------------------------------lyhentelin vähän-----------------
Ruoanlaitossa olen ottanut sen linjan, että välineiden on oltava funktionaalisesti hyviä. Se estetiikka rakennetaan sitten lautaselle.
Allekirjoitan tuon välineiden toimivuuden kriteerinä. Olen jo useamman vuoden "siivonnut" huonosti toimivia tai epäkäytännöllisiä ruuanlaitto -kaluja. Roskikseen on lentänyt niin kattilaa kuin paistinpannua etc. Kaikki "turha" lähtee heti kun raatsin lempata ehjän työkalun. Pyrkimyksenä keittiö missä kaikki on toimivaa ja tarpeellista.
-
Mutta jos haluaa tarjota sen ruoan siitä padasta, niin kannattaa panostaa hieman ulkonäköön. Mielestäni tuo Ikean malli valkoisena näyttää liikaa Arabian ajattomalta astialta, jossa lukee IDO...
Emile Henryt ovat olleet ainakin omassa käytössä hyviä. Tosin minulla on välillä ihan normaali kattilakin "patana", koska siinä on vaan kätevä tehdä ruokaa. Ainakin siinä muovikahvat ja -nuppi ovat kestäneet jo vuosikaudet käyttöä.
-
Mitenkäs Ikean versio? Sutta ja sekundaa? http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/50232842/
Olen Ikean tuonnäköistä valurautapataa ahkerasti käyttänyt jo kymmenisen vuotta, ja yleensä siinä ruskistan liedellä ensin ja haudutan uunissa sitten.
Omani on vihreä ja "Made in France" (maksoikin tuon saman 50 euroa), muutama vuosi sitten katsoin samanlaista Ikean myymälässä niin oli sininen ja "Made in China". Jos valkoinen väri ei miellytä, niin odota vuosi tai pari, näköjään vaihtavat sitä väriä säännöllisesti.
Omaani olen ollut 100 % tyytyväinen. Sisäpuolelta se on täydellinen (vaikken sitä joka kerta rasvaakaan, sen mukaan kuinka kuivalta näyttää) ja joku voisi valittaa kun kannen päällä (ulkopuolella) näkyy ruskeita juovia, joita en sen kummemmin ole edes yrittänyt hinkata pois, pessyt vain tavallisesti.
Tiedä sitten miten laatu muuttunut Ranska ---> Kiina...
-
Huoh... Nyt on alkanut mietityttämään, että pitäisikö kuitenkin ostaa isompi kuin kolmelitrainen pata, ettei jää heti pieneksi. Teen tästä tosi vaikeata itselleni.
-
^ Mulla on tuollainen ikivanha Sarpanevan punainen kolmilitrainen. Tekeehän siinä vaikka burgundin padan, mutta lihaa ei voi olla paljoa yli puolen kilon ja kokonainen riistalintu/jänis ei tasan siihen mahdu edes paloina.
-
Huoh... Nyt on alkanut mietityttämään, että pitäisikö kuitenkin ostaa isompi kuin kolmelitrainen pata, ettei jää heti pieneksi. Teen tästä tosi vaikeata itselleni.
Le creusetin ovaali pata on 410cl vetoinen... Siinä on mahtunut mukavasti 8 hengen burgundinpadan haudutteleen, mutta ei ole silti liian iso vaikka neljän hengen ragulle.
-
Huoh... Nyt on alkanut mietityttämään, että pitäisikö kuitenkin ostaa isompi kuin kolmelitrainen pata, ettei jää heti pieneksi. Teen tästä tosi vaikeata itselleni.
Tilaa Eiringistä sekä 5l rautapata (http://eiring.fi/shop/index.php/paistinpannut/padat.html?p=1) ja se aiemmin mainittu keramiikkapata (http://eiring.fi/shop/index.php/paistinpannut/padat/emile-henry-keraamiset-padat.html). Ota ne molemmat pöydälle ja pyörittele käsissäsi jotta saat tuntumaa. Kokeile kuinka kansi istuu jne.
Tilaa soittamalla ja sano heti kättelyssä, että toinen tulee ainakin takaisin. Näin pääset näkemään ja kokemaan eikä tarvitse kahta ostaa.
-
Itsellekin tehdessä tosiaan se 3 litraa voi jäädä pieneksi. Mahtuu lihat ja mausteet, mutta perunan tunkeminen pataan alkaa jo täyttää sitä liiaksi.
-
^ Mä en ainakaan laita perunoita juuri koskaan pataan. Turhaan muhentuvat siellä. Muut juurekset kestävät paremmin.
-
^ riippuu missä vaiheessa potut sinne laittaa.
-
Suurin kokkiauktoriteetti eli äitini suositteli neljälitraista pataa jo aiemmin. Noh, otan siitä ja teidän suosituksistanne nyt vaarin ja hylkään pienempien patojen miettimisen. Lauantaina käyn katsomassa Tampereen tarjonnan ja ensi viikolla voisin käydä ainakin Eiringillä, kun poikkean Helsingissä.
-
Tietenkin. Itse vain teen padan kerralla ja annan hautua. Peruna ei muutenkaan ole mikään suosikkini padassa. Ennemmin keitän ne tai riisin lisäkkeeksi.
-
Kokkiauktoriteetti latoi argumentit pöytään ja vakuutti minut emaloidun padan paremmuudesta verrattuna täysvalurautaiseen. Ehkä ne leivät voi tosiaan vääntää jossain muussa uuninkestävässä astiassa, eikä keitoksia tarvitse hämmentää metallivälineillä... Sarpanevan neljälitrainen lähtee tilaukseen, koska Tampereen liikkeistäkään ei löytynyt mitään mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Kiitos kaikille mielipiteensä jakaneille!
(http://kori.fi/uploadkuvat/FISKARS/300040.jpg)
Tänään tein lounaaksi italialaistyyppistä ruokaa eli tomaattikastike hirvenjauhelihalla ja maissista tehtyä luomupastaa (suosittelen!).
(http://distilleryimage10.ak.instagram.com/8e0a71a880f611e389640e102d0902b2_8.jpg)
-
^ Tuo maissipasta on myös hyvä vaihtoehto gluteiinia vierastaville.
-
Tuli tehtyä seljankaa. Sai kehuja kaikilta paitsi perheen kuopukselta, joka tapansa mukaan tiesi jo katsomalla, että tästä ei sitten tykätä.
-
Kunnon Phở:ta väsäilin Vietnamin muistoja verestääkseni.
(http://i.imgur.com/e5qQ55n.jpg)
Liemi häränhännästä, sattumina kohmesiivutettua ulkofilettä.
-
Kaunis kuva, makukin varmasti kohdallaan.
-
^^ ai että, hyvältä näyttää. Onko tuo liemien keittäminen niin työlästä hommaa kuin kuvittelen? Käsittääkseni tälläisissä ruoissa se on se ero onnistumisen ja epäonnistumisen välillä. Keititkö liemen vain tätä varten vai teetkö näitä jotenkin säästöön?
-
^Tein tätä varten, mutta jäihän tuota kivasti pakkaseen, joka oli tarkoituskin. Tein vielä remouillagen, eli toisenkin "jämä"liemen noista luista, kun imiessä tuli sen verran huumaavasti vielä makua ensimmäisen jälkeen. Siinä makuna enemmän tommosesta klassinen mirepoix (porkkana, selleri, sipuli) ja pussissa laakerinlehtee, pippuria, yms. Useissa resepteistä lihaa/luita on nestettä kohti enemmänkin, mutta ite en raskinut, kun kaupassa ei ollut varsinaisia keittoluita myydä enää illalla ja häränhäntä on niin in, että kilohinta on suht kova liemeksi kuitenkin.
Mut liemi tähän:
400gr Häränhäntää (tosin enempi ois parempi)
1,5 sipulia
4cm bitsi inkivääriä
Sekaan puuvillaan käärittynä: 5xtähtianis, ruokalusikallinen fenkolinsiemeniä, 5 kokonaista neilikkaa, 2 kanelitankoa, tlk mustapippureita murskattuna. Ennen käärimistä, paahda kuivalla paistinpannulla pari minsaa.
1.
-Häränhännän ruskistus pannulla, nopea kiehautus ja vesi, saasta ja sakka pois.
-Sipulit ja inkiväärit lohkoiksi, foliolle ja uunin grillivastuksien läheisyyteen hiillosta pintaansa keräämään (voi myös pannuttaa kuivalla). Hiillostaminen tuo liemeen tummaa väriä ja syventää makua.
-Maustepaketti pussiin
Työaika n. vartti.
2. Kaikki edelliset pataan/kattilaan, nelisen litraa vettä, rkl jotain hyvää sokeria ja puoli desiä kalakastiketta. Porisuttelee 2-3 tuntia, suolaa maun mukaan. Ei vaadi suurempaa valvontaa.
3. Imeskele luita ja fiilistele.
4. Siivilöinti ja rasvan poisto pinnasta jollain kangassuikaleella tms. Helpointa jos on aikaa jäähdyttää -> rasva nousee pintaan.
Puolen litran astioihin pakkaseen.
Phở:
Lämmitä liemi n. 75 asteeseen.
1. (riisi)Nuudelien keitto sopivassa suolavedessä -> kipon pohjalle.
2. Pakkasesta jähmetetystä fileestä siivuja nuudelien päälle, vähän suolaa kannattaa hieroa näihin.
3. Kuuma liemi päälle, katso kun nauta viidessä on parissa sekunnissa medium. Korianteria, minttua, kalakastiketta, sitruunaa, chiliä, liotettua sipulia (ei niin äkästä) päälle. Ehkä maun mukaan etikkaa.
Menee aikaa, mutta varsinaisesti ei silti ihmeitä vaadi. Järkevintä ois tietty tehä vaikka se 6 litraa kerralla, niin ei ihan heti sit loppuis, mut itsellä ei oo mitään tommosia hirmuisia astioita. En lähtis yhtä ruokaa varten kuitenkaan keittelemään, jos ei ois oikeesti tekemisen puute. Aikaa meni arviolta 3,5h passiivista ja tunti aktiivista. Jatkossa voin kuitenkin nauttia tuoretta ex-tempore Phở:ta sen 10 kulhollista vain hieman voileivän kasaamista suuremmalla työmäärällä: Chilejä ja sipulia löytyy aina, korianteri kasvaa komerossa(sic), file ja liemi pakkasesta.
Yks parhaista puolista on nautiskella täydellisen kypsää, mureaa, maukasta naudanlihaa kuitenkin suhteellisen huokeasti. Yhteen annokseen menee alle 50gr tuota lihaa kuitenkin.
Makumaailmassa on paljon yhteistä niiden Vietnamilaisten kevätkääryleiden kanssa, joista tänne postasin jokin aika sitten. Joku aikoi kokeilla, miten onnistui?
Pakko varmaan mennä tekemään annos...
-
Kiitos hyvästä ohjeistuksesta :) Onnistuuko tuo pho myös muilla liemillä? Pakastatko ylimääräsen liemen vai pidätkö jääkaapissa?
-
Pakastan, kirkastettu liemi säilyy kaksi viikkoa.
Mikrossa tuon sulattaa nopeasti.
edit. Säilyvyys tsekattu.
-
Nauta pho:ssa lihaliemi, Kana pho:ssa kanaliemi jne. Uskoisin että noita mausteita kannattaa käyttää kuitenkin viemään makumaailmaa pois lihakeitosta. Lihakeitto on älyttömän hyvää, mut se on eri ruoka, eri mausteet.
Rahaa säästää ostamalla siivulihaksi paistia, ja tunkemalla esim häntäpaloista jääneet ja käristety jämät sekaan kuppiin.
-
Aloitin sunnuntaipäivällisen valmistamisen tänään (la). Tarkoituksena tehdä burgundinpataa sous vide. Inspiraationa tämä resepti (http://thekitchenalchemist.co.uk/meat/2013/3/3/72-hour-sous-vide-beef-bourguignon.html), mutta aion vetää tuon reiluun 24 tuntiin kolmen vuorokauden sijasta. Ensin teen kastikepohjan joka on samalla lihan marinadi. Lihaksi valitsin luutonta naudan lapaa, koska se on halpaa ja tällä menetelmällä siitä pitäisi tulla todella mureaa sekä maukasta. Totta kai tässä voisi käyttää myös jotain muuta pataan sopivaa naudan paistilihaa. Paistikuutiot ulkopaistista muuten maksoivat noin 17€/kg ja lapa noin 12€/kg. Jos tämä onnistuu niin hyötysuhde on aika hyvä.
Tuossa marinadissa ei ole mitään ihmeellistä: pekonia, porsaan kylkisiivuja, salottisipulia, porkkanaa, selleriä, timjamia, rosmariinia, vasikanfondia ja tietenkin punaviiniä. Valmistus tapahtuu kuten punaviinikastikkeessa, mutta toistaiseksi soosi jätetään laihaksi. Kun ainekset on ruskistettu, pehmennetty ja haudutettu niin ne jäähdytetään. Jäähdytettyyn marinadiin lisätään kuutioitu liha ja annetaan marinoitua 12h. Aion kuitenkin vauhdittaa marinointia tyhjiöastiassa muutaman tyhjiösyklin verran, jolloin tunnit muuttuvat minuuteiksi.
Marinoidut lihakuutiot laitetaan vakuumipusseihin ja seuraksi loraus marinadia (ei kaikkea). Pussit vakumoidaan ja suljetaan. Lämpötilasta riippuen lihoja kypsennetään vesihauteessa 24-48h. Itse ajattelin kokeilla 58 °C ja noin 24h.
Hauduttamisen jälkeen jäljelle jääneestä marinadista tehdään kastike. Jatkan kirjoittelua huomenna kun projekti etenee.
-
^Lapa ja rinta ovat kyllä aika halpoja ostaa, ja käteviä varsinkin jos ottaa luullisena, jolloin keittäessä tulee hyvin aromit esiin. Moni tuntuu maksavan triplasti siitä, että saa lihansa paloina tai kalansa fileenä. Esimerkiksi itse leivittämällä säästää yleensä pitkän sentin.
-
Aloin epäillä tuon marinoinnin tarpeellisuutta sillä lihat ovat joka tapauksessa hautumassa marinadin kanssa todella pitkän ajan joten mitäköhän lisähyötyä esimarinoinnista saa? Pakotin kuitenkin tuota keittelemääni lientä lihan huokosiin pumppaamalla astiaan ensin tyhjiön, sitten vapauttamalla paineen. Tuota muutama toisto pienin tauoin ja nesteen pitäisi tunkeutua lihaan aika hyvin. Aikaa kului muutama minuutti.
-
Aperitiivi: Dry Martini
Pääruoka: Hummeri voisulalla
Jälkiruoka: Bolivar Royal Corona & Havana Club 7 Años
-
Noniin, tässä väliaikatietoja boeuf bourguignonin valmistuksesta sous videllä. Selvästikään vuorokausi ei riittänyt tämän lihan (lapa) mureuttamiseen alle 60 asteessa. Kastikkeen maku oli kyllä ihan hyvä, mutta liha olisi saanut olla paljon hajoavampaa. Onneksi valmistin kaksi satsia joten toinen puolikas jatkaa nyt uimista 55 asteen lämpötilassa seuraavan vuorokauden.
-
Tein burgeria alusta loppuun. Sämpylä on hämeenkyröläistä luomuvehnää, täytteenä jääsalaattia, peuranjauhelihapihvi, tomaattia, aitoa cheddar-juustoa (ei mitään sulatejuustoa), suolakurkkua ja itse tehtyä majoneesia. Ai toimiko? Toimi.
(http://distilleryimage1.ak.instagram.com/a680b974967011e39edb0e8698020099_8.jpg)
-
Hiljaiseksi vetää...
Jännä muuten siinä Hestonin Perfect Burger -jaksossa, kun hän teki varta vasten sulatejuustonkin, ja vielä jostain Gruyerestä. Itse laitan vain jonkun hyvän juuston suoraan sulamaan.
-
Tein burgeria alusta loppuun.
Hieno! Mutta mä en nähnyt paistettua sipulia? Ja oliko peurapihvi kuivan puoleista vai oliko siinä mahd. jatkeena pekonia tms?
PS: En kinaa, mietin vain, miten kehittää omia virityksiäni.
-
Herkullisen näköinen burgeri!
-
Tommin ja muiden purilaisille:
https://www.youtube.com/watch?v=ecc0nbg9m-8
-
Gj Tommi.
Tosiaan paistettu sipuli on aika must.
-
No nyt on hyvän näköinen sämpylä burgerissa.
-
Hieno! Mutta mä en nähnyt paistettua sipulia? Ja oliko peurapihvi kuivan puoleista vai oliko siinä mahd. jatkeena pekonia tms?
PS: En kinaa, mietin vain, miten kehittää omia virityksiäni.
Tosiaan paistettu sipuli on aika must.
Pihvissä on paahdettua sipulia. Seuraavaan burgeriin voisin kokeilla vaikka marinoitua punasipulia suolakurkun tilalle.
Pihvi ei ollut kuivaa, koska valkohäntäpeurahan on - hieman yleistäen - aika rasvaista lihaa ollakseen riistaa.
No nyt on hyvän näköinen sämpylä burgerissa.
Myös maku oli myös loistava: päältä rapea, sisältä pehmeä. Käytin ohjeena tätä (http://blogit.mtv.fi/voisilmapelia/2010/01/03/vihdoin-eli-maailman-parhaat-hampurilaissampylat/), joskaan en noudattanut sitä orjallisesti.
-
Kannattaa myös harkita sipuleiden karamellisointia uunissa. Tulee todella maukasta, mielestäni parempaa kuin pannulla paistaen.
-
Tuo näyttäis nopealla silmäyksellä vastaavan pitkälti Crambyn briossiohjetta, joka on kyllä hyvä.
Ite eilen pesto-mozzarellatäytettyä kananrintaa @ 71C , uunivihanneksia ja wasabi-kermaviiliä.
Ystävänpäivä alkoi tyttöystävän luona itse leivotun muffinin päälle kasatulla eggs benedictillä:
(http://i.imgur.com/8Iy3Mh8.jpg)
-
Keittiöni on pieni eikä laskutilaa/työtilaa ole läheskään tarpeellista määrää. Niinpä tänään kun kävin tilaamassa vähän muitakin huonekaluja ostin apupöydän (http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/30240348/). Testailin sitä kaupassa ja hyvä siitä tulee. Ylätaso on varsinainen työtila ja alhaalla kaksi hyllyä padoille ja pannuille.
(http://i10.aijaa.com/t/00561/13058839.t.jpg) (http://aijaa.com/XeeKLW) Näyttää kuvassa vähän huteralta, mutta ei testissäni ollut sitä vähääkään. Odotan tuon nostavan keittiöni uuteen kukoistukseen...varsinkin kun samalla reissulla ostin mm. kahden hengen baaripöydän. Kynttilät ovat jo valmiina. (nehän kuuluvat jokaisen herrasmiehen tai sellaiseksi aikovan perusvarustukseen.)
-
^Minulla on ollut samanlainen apupöytä keittiössä kohta kymmenen vuotta eikä sitä voi huteraksi haukkua. Näppärä kaluste, helppo siirrellä kuormattunakin noiden pyörien ansiosta. Värjäsin omani heti uutena sävytetyllä öljyllä muun kaluston kanssa yhteensopivaksi ja hyvin tuo on pintansa pitänyt.
-
^Kasasin omani tänään ja on pakko sanoa, että oli hyvä ostos. Tarvittaessa sen saa työnnettyä työtason alle ja liikkuu tosiaan kevyesti.
En ole vielä tehnyt sille muuta kuin pyyhkäissyt pölyt kostealla liinalla, mutta luullakseni, ainakin työtaso on käsiteltävä jollain aineella. Muutoinhan se imaisee kaiken nesteen puun sisään. Tässä on nyt muutaman päivän "tuumaustauko", on muuta homma.
Nyt tuntuu, että vedän siihen pellavaöljyä muutaman kerran, mutta mitä muuta. Yksi hyvä konsti on sekoittaa viimeiseen käsittelyerään vernissaa joukkoon. Toimii hyvin mm. puuveneessä ja sadetakissa.
-
Kassleria. 8h liotus marinadiliemessä, kuivamausteseos hieroskellaan viilleltyyn pintaan, uuni reilu 100c ja paistetaan kunnes sisälämmöt ->91. Parin tunnin välein valellaan paistoliemellä. Annetaan jäähtyä ja riivitään haarukoilla. Tarjoilu itse tehdyn BBQ-soosin kanssa.
Minkä aikaa sulla oli tämä uunissa?
-
^Tarkkaa aikaa en katsonut, mutta yli 12h.
-
En ole vielä tehnyt sille muuta kuin pyyhkäissyt pölyt kostealla liinalla, mutta luullakseni, ainakin työtaso on käsiteltävä jollain aineella. Muutoinhan se imaisee kaiken nesteen puun sisään. Tässä on nyt muutaman päivän "tuumaustauko", on muuta homma.
Ellen ihan väärin muista niin käytin omani käsittelyyn puuöljyä + sävytettä jonka ostin samasta kaupasta kuin tasonkin. Paketista otettuna pöytähän on täysin käsittelemätön, mikä on tavallaan mukava juttu siinä mielessä että asiakas voi valita pintakäsittelyn mielensä mukaan. (Edelllyttää kyllä kohtuu hyvän nikkarigeenin olemassaoloa.)
-
Ensimmäinen pulled pork testi takana. Aivan jäätävän hyvää kamaa Lh:n reseptillä! Tarjoan bisset jos joskus törmätään :)
(http://i.imgur.com/7ZdD3Dt.jpg)
-
En ole vielä tehnyt sille muuta kuin pyyhkäissyt pölyt kostealla liinalla, mutta luullakseni, ainakin työtaso on käsiteltävä jollain aineella. Muutoinhan se imaisee kaiken nesteen puun sisään. Tässä on nyt muutaman päivän "tuumaustauko", on muuta homma.
Ellen ihan väärin muista niin käytin omani käsittelyyn puuöljyä + sävytettä jonka ostin samasta kaupasta kuin tasonkin. Paketista otettuna pöytähän on täysin käsittelemätön, mikä on tavallaan mukava juttu siinä mielessä että asiakas voi valita pintakäsittelyn mielensä mukaan. (Edelllyttää kyllä kohtuu hyvän nikkarigeenin olemassaoloa.)
Kylllä. Pidän myös tuosta käsittelemättömästä puusta. Minulla tuo ratkesi niin, että vedin eilen siihen pellavaöljyn. Huomenna uudelleen ja ensiviikolla loppukäsittely mehiläisvahalla. Sitä voi tarpeen mukaan vetää myöhemmin lisää pöydän työtasoon.
ps. hyvin veti pellavaöljyn sisään, hyvä kun rätillä ennätti vähän levittää. Lisäsin öljyä niin paljon, että varmasti tuli kunnon kerros. Tuossa ei ole niin nuukaa kerroksen paksuus, se ei tee kovaa pintaa.
-
Ensimmäinen pulled pork testi takana. Aivan jäätävän hyvää kamaa Lh:n reseptillä! Tarjoan bisset jos joskus törmätään :)
(http://i.imgur.com/7ZdD3Dt.jpg)
Mahtavaa ja hyvä että toimii. Pistä pakkaseen tuota niin tulen syömään! :)
-
Kylllä. Pidän myös tuosta käsittelemättömästä puusta. Minulla tuo ratkesi niin, että vedin eilen siihen pellavaöljyn. Huomenna uudelleen ja ensiviikolla loppukäsittely mehiläisvahalla. Sitä voi tarpeen mukaan vetää myöhemmin lisää pöydän työtasoon.
ps. hyvin veti pellavaöljyn sisään, hyvä kun rätillä ennätti vähän levittää. Lisäsin öljyä niin paljon, että varmasti tuli kunnon kerros. Tuossa ei ole niin nuukaa kerroksen paksuus, se ei tee kovaa pintaa.
Käsitelemättömässä puupinnassa on oma viehätyksensä jos tykkää seurata sen "patinoitumista" eli hidasta mutta vääjäämätöntä lahoamista sekä lian iskostumista pintaan. Itse tykkään öljytystä puusta vaikka se onkin vähän työläämpi verrattuna esimerkiksi lakattuun pintaan. Wanha tukkisepän resepti uuden kiväärintukin kyllästämisee menee näin: Käsittele öljyllä viikon verran kerran päivässä, kuukauden verran kerran viikossa ja siitä eteenpäin kerran vuodessa.
-
Kaverini on ruoanlaitossa next levelillä.
(https://fbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn2/t1/1451473_10152222552091543_861791596_n.jpg)
-
^Totisesti!
-
Yleensä meikäläisellä on mennyt nämä kokkausjutut niin, että sitä jaksaa keskittyä pääraaka-aineeseen ja muu tuppaa unohtumaan. Tiskien keskellä sitten tulee mieleen, että kuvakin ois ollu kiva. Tällä kertaa jaksoin kuitenkin panostaa asiaan ja suunnittelin tekemiseni joten keittiökään ei ole kuin pommin jäljiltä.
Lohta mi-cuit, basilikapyreetä, piparjuurivaahtoa ja pikkelöityjä sipuleita.
(http://oi57.tinypic.com/dqlkb4.jpg)
Reseptinä käytin ChefStepsin mainiota Salmon 104:ää (http://www.chefsteps.com/activities/salmon-104-f).
Poikkeamat edelliseen:
Vesikrassia ei ollut, joten tein basilikasta.
Lohi oli oikeasti kirjolohta (tuon huomaa esim. leikkauspintojen epätasaisuudesta).
Samalla kun eilisen pääruoaksi syöty kirjolohi valmistui, syntyi myös tämän päivän makupala kuin itsestään - tuo lisäodottelu oli itse asiassa pakollinen vaihe. Olennaisin valmistustapa tässä oli sous vide. Seuraavalla kerralla täytyy valmistaa tämä ihan oikeasta lohesta ultimaattisen koostumuksen saavuttamiseksi.
Merkillistä kyllä en kokenut tätä kovinkaan työlääksi vaikka jälkikäteen katsottuna noita vaiheita on aika paljon. Sain kuitenkin valmisteltua kaiken melko helposti eri aikoihin keskittymällä brutaaliin tehokkuuteen ja siiteyteen.
-
Tyylikäs annos!
-
Erittäin kaunis annos. Laitoin itsekin lohta tyttöystävän kanssa. Annospalat olisi kannattanut toki leikata raakana erilleen.
Paahdoin pannulla ja uunissa ->55c. Lisurina bataattilohkot ja hollandaise. Maut 10/10.
(http://i.imgur.com/0tgx1jC.jpg)
-
Menyyssä tänään: Lohta tyttöystävän kanssa bataattilohkoilla ja hollaidaisekastikkeella..
Joo maistuvan näköisiä annoksia edellisillä.
-
Suuressa maailmassahan tämä klassikko tunnetaan paremmin nimellä Saumon et petite amie avec patates douces et sauce hollandaise.
-
Täytyy tunnustaa typeryyteni, mut en tienny kombon olevan klassikko. Annos kasautui kaupassa syntyneestä ideasta syödä lohta.
-
Tiedän, tiedän, ei pitäisi selittää... Vitsi on lohta tyttöystävän kanssa.
-
Jep, Mars hoksasi.
-
Hahaha, ihmettelin että onpa jotenkin outo viesti, mutta ajattelin Daniuksen kopsanneen reseptin. Joskus näin :D
-
Jännää kuinka kiinnostus eri ruokakulttuureja kohtaan vaihtelee vuodenajasta riippuen. Talvella venäläinen keittiö oli kova juttu, mutta kevään tullen italialaiset ruoat ovat syrjäyttäneet kaiken muun keittiössäni.
(http://distilleryimage6.ak.instagram.com/f4dc127ea22f11e396fa0a25f71e791a_8.jpg)
(http://distilleryimage10.ak.instagram.com/ca3f6d4aa91911e389640e102d0902b2_8.jpg)
(http://distilleryimage11.ak.instagram.com/dc640632aa9711e381a5120ebd52bc37_8.jpg)
(http://distilleryimage1.ak.instagram.com/d88d3c4aae8911e38dc11209e8bc12e5_8.jpg)
-
^Söisin nuo kaikki.
Pisteet.
-
Hyvältä näyttää LH:n ja Tommin annokset.
-
Lidlistä tarttui mukaan köntti ilmakuivattua kinkkua. Saako tästä muuta ruokaa aikaiseksi kuin leivän tai pizzan päällisiä tai naposteltavaa?
-
^Käärii viikunan ympärille (josta kansi pois ja ristiviilto keskellä), klöntti vuohenjuustoa viikunan viiltoon ja valuttaa hunajaa kaiken päälle. Uunissa 10-15min ja nautiskelua.
-
(http://i.imgur.com/bS5oBZn.jpg)
Karitsan ulkofilettä, parsaa, minttuhollandaise, bataattia, valkosipulia.
Syötiin pois kuljeksimasta, ei tarvinnut valittaa. Hinta per annos 5,25€
-
Kaunista ja edullista.
-
Löytyykö reseptiä ja/tai vinkkejä minttuhollandaiselle? On kiinnostava combo, tuota voisi kokeilla.
-
Tein ihan perushollandaisen ja laitoin tuoretta minttusilppua valmiiseen kastikkeeseen maun mukaan.
Peruskaavahan on:
Keltuainen
5ml vettä
50gr kirkastettua voita
Riittää reilulle yhdelle syöjälle.
Lievästi kuplivan veden päällä vesihauteessa 1 keltuainen, 5ml vettä. Vispataan vimmalla kunnes keltuainen vaahdottuu tilavuudeltaan kolminkertaiseksi ja saostuu niin, että vispilä jättää siihen rantuja. Homma hetkeksi pois hauteesta ja tilkoitellen 50gr kirkastettua voita messiin koko ajan vispaten. Nostetaan voin puolivälissä takaisin hauteelle, ja vatkataan mukaan kaikki voi. Homma muistuttaa majoneesin tekoa, mutta lämpötila tuo yhden liikkuvan osan lisää. Maustetaan tilkalla sitruunaa, suolaa ja mahdollisia yrttejä (minttua, tms.)
-
Kaveriporukan sunnuntaisafkat:
Raguu ja workshop-tyyliin toteutettu tagliatelle.
(http://i.imgur.com/dj2wrh7.jpg)
Miks ihmisen pitää ylipäänsä tehä mitään muuta ku laittaa ruokaa/syödä?
-
Ihan aiheellinen kysymys. Mitäs lihaa meni raguun?
-
Nyt ei menty sen suhteen nextille levelille, vaan käytettiin pelkkää nautaa.
-
Kokeilinpa tehdä tänään kanagumboa (riisillä) ja limevaahtokarkkeja. En yleensä oikeastaan tykkää broilerista ja riisiä meillä syödään ehkä kerran vuodessa, mutta joskus on kiva kokeilla jotain vaihtelua. Gumbo oli tosi hyvää ja helppoa, mutta sen hauduttaminen vie aikansa.
-
Mitä tänään on kaapissasi:
(http://i.imgur.com/V6JCQ0b.jpg)
(http://i.imgur.com/cwzUHTg.jpg)
Kaapissa salaattia, Basilikaa, kanelibasilikaa, rucolaa, ruohosipulia ja persiljaa.
Ikkunalla NFT-vesiviljelyssä timjamia ja minttua. Itämässä korianteria.
-
Tulee ihan väkisin mieleen tämä
[spoiler]
(http://hs12.snstatic.fi/webkuva/sarjis/560/1305809795791?ts=612)
[/spoiler]
-
Asialliset viljelmät LH:lla
-
On kyllä. Kanelibasilikasta saa muuten myös hyvää yrttiteetä.
-
Aivan mieletön kyhäelmä -tarttis sinut käräyttää poliisille ihan siitä ilosta että näkisi heidän ilmeensä kun siellä kotikasvattamossa on ihan oikeasti vain rehuja!
Tosta peltipurkkilampusta saisi oivan 'katseenvangitsijan' johonkin sisutsusohjelmaan.
-
Tekeillä on toinen vastaava, kun nyt tuota auringonvaloakin on saatavilla. Myös chilit kiinnostaa.
Ostin ensin tällaisen, mutta satoisuus ei riittänyt, eikä tuohon mahdu tarpeeksi monta lajia:
(http://2.bp.blogspot.com/_Kv7sHx5uZa0/TP0Wixx3saI/AAAAAAAAAd0/8fKdO_OVBDA/s1600/herbie.JPG)
-
Sulla on kyllä vahvaa tekemisen meininkiä viimeaikoina, kun ottaa huomioon myös ton sun Toisella Puolella kuvailemasi farkkujen sisäänajon!
Kadehdin aina sydämeni pohjasta moista asioille omistautumista.
-
Tamperelaiset saavat jatkossa gluteenitonta ruokaa Viljaton Valinnnasta Tampereen Kauppahallista. Omistajalta voi samalla kysellä miten tehdään aito ja alkuperäinen mojito.
-
(http://i.imgur.com/jn20Ske.jpg)
Ulkofile medium-, salotti-punaviinikastike, lohkoperunoita, selleriä ja pinjansiemeniä. Salaatit omasta kaapista.
Piti hyödyntää cittarin filetarjous.
-
^Aaaaargh, veitsen terä sisäänpäin!
-
^^Nälkä.
-
^Aaaaargh, veitsen terä sisäänpäin!
Kunnollista palvelusväkeä jne... :p
-
Kuin Ikean kuvastosta:D
-
Tein eilen isolle vierasmäärälle pizzaa ja pahin tapahtui: pizzakivi halkesi, kun otin ensimmäistä pizzaa uunista. Tuloksena armoton sotku tulikuumassa uunissa. Loput paistelinkin sitten uunipeltiä pizzakivenä käyttäen.
Ajattelin ottaa opiksi heti ensimmäisellä kerralla ja hommata tilalle jonkin valurautaisen paistotason. Suosituksia?
(http://distilleryimage2.ak.instagram.com/bfaa2c6ace1e11e3a7f70002c99aae16_8.jpg)
-
^lol. Itellä on hajoillu mm. lattia, kun tuo levy tippu kerran kuumana käsistä.
Eikö terästaso siis käy?
Johonki teollisuusalueen teräsmyyjään yhteys, neljäkymppiä taskuun ja cittarista silavaa rasvapolttoon.
-
Tällainen tuli taloon ja mieluusti otan vinkkejä vastaan, mitä tuolla kannattaisi tehdä. Suunnitelmia toki on, tällä voisin vaikka pakkasessa olevat poron ribsit kypsennellä.
http://www.grillikauppa.com/kampanja-sahkosavustin-1100w-p-807.html
-
Vinkit kiinnostavat täälläkin. Joulupukki toi muurikan sähkösavustimen, mutta en ole vielä keksinyt mitä muuta kuin kalaa sillä laittaisi.
-
Tuo on ihan paras laite. Kalat toki joo ja katkaravut maistuu mahtavalle savustettuna. Sunnuntaina tuli viimeksi laitettua iltaherkuksi
(https://lh3.googleusercontent.com/-m-_PC9Ik3oo/U2_TwnAkhfI/AAAAAAAAoN0/OugTyQjlwrg/s623-no/IMG_7884.JPG)
-
Olen nyt pari kertaa tehnyt ribsejä tällä metodilla. Hyvin on vieraillekin kelvannut.
Hauduta ribsit padassa lihaliemessä (lientä niin paljon että ribsit peittyvät), uuni 75-80c ja vaikkapa yön yli. 8h ei ole liioittelua.
Anna jäähtyä hyvin, älä koske muuten ettei liha hajoa.
Nosta kylmät ribsit liemestä ja mausta oman maun mukaan.
Grillaa pinta ja nauti maailman mehukkaimmista ribseistä.
-
Tällainen tuli taloon ja mieluusti otan vinkkejä vastaan, mitä tuolla kannattaisi tehdä. Suunnitelmia toki on, tällä voisin vaikka pakkasessa olevat poron ribsit kypsennellä.
http://www.grillikauppa.com/kampanja-sahkosavustin-1100w-p-807.html
Pakko kehua, että on erinomainen vempele. Olen nyt testaillut lihalla, kalalla, kanalla ja makkaroilla. Kun oppii tarkkailemaan lämpötilaa ja tekemään sopivia puuhakeseoksia, on tässä pienimuotoinen taivas avautunut.
-
Turskaa ja kampelaa nousi perjantaina merestä, näistä sai oivaa savustettavaa.
-
Kukaan tän palstan ruokahifistelijöistä kiinnostunut sous vide -kokkauksesta?
https://www.kickstarter.com/projects/anova/anova-precision-cooker-cook-sous-vide-with-your-ip/posts
Anovan precision cooker kickstarterin puolella, viel neljä päivää jäljellä. Jos joku esim pk-seudun suunnalla olis kiinnostunut tilaamaan, niin voisin liittyy tilaukseen ja jakaa kulut (toi kahden anovan surf n turf -paketti siis, tulis huomattavasti halvemmaksi kun yhden tilaaminen).
-
^voisin alustavasti lähteä kimppaan, kaveri vois varmaan hakee mun härvelin kun sielläpäin asuu. Jossain vaiheessa sinnepäin on itselläkin kyllä asiaa taas.
Tutkin asiaa vielä vähän.
-
Olen nyt pari kertaa tehnyt ribsejä tällä metodilla. Hyvin on vieraillekin kelvannut.
Hauduta ribsit padassa lihaliemessä (lientä niin paljon että ribsit peittyvät), uuni 75-80c ja vaikkapa yön yli. 8h ei ole liioittelua.
Anna jäähtyä hyvin, älä koske muuten ettei liha hajoa.
Nosta kylmät ribsit liemestä ja mausta oman maun mukaan.
Grillaa pinta ja nauti maailman mehukkaimmista ribseistä.
Sivelyyn: Pari omenaa kuoritaan, kuutioidaan kattilaan ja keitetään pehmeiksi liemessä jossa on kuppi vettä, kuppi jaloviinaa, tujaus balsamicoa ja mausteita maun mukaan. Itse pistän tipan chiliä ja vähän nestesavua. Ruokosokeria voi kanssa varovasti lisätä, tulee mukava karamellisoitunut pinta. Surautetaan sauvasekoittimella sileäksi ja lääpitään grillissä tirisevän possun pintaan. Lihahan on jo suolattu esikypsennyksessä joten grillikastikkeen ei tarvitse olla suolainen vaan happamen makea.
-
Tänään kokeilin tehdä karamellisoitua possua (en ole ennen kokeillut), tuli oiottua muutamassa mutkassa mutta maukasta tuli. Inspiraatio syntyi kun kauppareissulla matkaan lähti paketti possunsuikaleita halavalla.
Lorautin wokille (silmämitalla) pari ruokalusikallista oliiviöljyä, saman verran soijaa, makeaa chilikastiketta ja tummaa siirappia. Teelusikallinen piri-piriä, valkosipulimurskaa ja inkiväärimurskaa. Pari kierrosta pippurimyllystä ja homma tulille. Kun liemi alkoi kiehua, heitin possusuikaleet sekaan ja hämmentelin, lämpöä sen verran että liemi kupli rauhalliseen tahtiin ja kun massa alkoi jäykistyä, lisäsin aina tilkan colaa. Annoin wokin olla tulilla reilun puoli tuntia miedohkolla lämmöllä koko ajan hämmentäen ja varoen ettei kärtsää.
Tarjolle riisin kera ja hyvää oli ottaen huomioon että possu ei ollut esikypsytetty. Seuraavan kerran teen tämän kasslerista niin että kypsennän semmoisen kilon palan mausteliemessä hitaasti hauduttamalla ja leikkaan jäähtyneestä köntsästä kuutioita jotka sitten paistan nopeasti kastikkeessa. Tavoitteena olisi saada pinnasta rapea ja karamellisoitunut mutta pitää kuutioiden sisus mehevänä ja mureana.
-
Tällainen tuli taloon ja mieluusti otan vinkkejä vastaan, mitä tuolla kannattaisi tehdä. Suunnitelmia toki on, tällä voisin vaikka pakkasessa olevat poron ribsit kypsennellä.
http://www.grillikauppa.com/kampanja-sahkosavustin-1100w-p-807.html
Ihan aluksi mittaisin, että missä lämpötilassa tuo puhisee. Kaverilla on OpaMuurikka ja sanoi, että käy melko kuumana, jopa 200 °C nurkilla.
Minäkin olen savustellut viime aikoina melkoisesti. Käytän Weberin pallogrilliä johon sain The Smokenator -nimisen lisäosan. Tätä myöden olen tyystin lopettanut esim. ribsien keittelyn. Se on tarpeetonta. Lämpötilan osalta tähtään sellaiseen 100-110 °C joka toimii useimmille lihoille ja tuo lämpötila on helppo ylläpitää tasaisena.
Savustus on sikäli vaarallinen valmistusmenetelmä, että harkitsen tässä jo isomman Weber Smokey Mountain tornin hankkimista.
-
Kukaan tän palstan ruokahifistelijöistä kiinnostunut sous vide -kokkauksesta?
https://www.kickstarter.com/projects/anova/anova-precision-cooker-cook-sous-vide-with-your-ip/posts
Anovan precision cooker kickstarterin puolella, viel neljä päivää jäljellä. Jos joku esim pk-seudun suunnalla olis kiinnostunut tilaamaan, niin voisin liittyy tilaukseen ja jakaa kulut (toi kahden anovan surf n turf -paketti siis, tulis huomattavasti halvemmaksi kun yhden tilaaminen).
Tuohan on huokea! Olen käyttänyt sous videen itse rakentamaani laitetta, mutta tämäkin kyllä kiinnostaa. Täytyy perehtyä tuohon tarkemmin sitten kun en ole enää pelkän puhelimen varassa.
-
Mitä amatöörit edellä sitä ammattilaiset perässä... http://www.makuja.fi/artikkelit/3453166/ajankohtaista/hans-valimaen-mahtivinkki-taydellinen-pizzapohja-syntyykin-nain/
-
Viikonloppuna tein paellaa oikein viimeisen päälle, mutta autenttista kalalientä ei löytynyt. Laitoin sitten litraan vettä kaksi kalaliemikuutiota ja loppupäivä kului ihanan pääkivun ja hermostuneisuuden parissa. Kyllä se natriumglutamaatti meille yliherkille on myrkkyä. Vatsavaivoja ei onneksi esikäsitellyistä merenelävistä ilmaantunut.
-
Paellaa on kiva tehdä ja tarjota vieraille ja syödäkkin myös :)
-
Poikamiesillan pikaruoka grillissä. Kauniimpiakin annoksia olen nähnyt, mutta hepan ulkofile on oikein hyvää :)
(https://farm3.staticflickr.com/2921/14542606612_74a15afcac_b.jpg)
-
Mökillä grillaillen. Kehitin herkullisen version valkosipuliperunoista:
Kypsensin ensin grillissä valkosipulimuhjua. Leikkasin kokonaisen valkosipulin (kuorimattoman) kannan pois ja sivelin leikkuukohdan voilla. Sitten valkosipulit folioon ja grilliin (tai saunan kiukaalle/uuniin, toimii yhtälailla) kypsymään noin tunniksi. Lopputuloksena on mössöä jonka voi kerralla puristaa ulos kuoresta. Tämä puristus tehdään sormin muussattujen uusien perunoiden päälle, sitten vielä hieman voita ja suolaa päälle.
Pippuroin Chateaubriand -pihvit ja grillasin nekin hitaasti ja hartaudella. Pihvien saavuttua lautaselle kaadoin Mustapekka -juuston sulana niiden päälle.
Fuck ravitsemussuositukset, tämä oli taivaallista! Salaattiakin oli, mutta who cares.
(http://i296.photobucket.com/albums/mm198/khunloli/imagejpg1_zpsebd8bcfc.jpg)
(http://i296.photobucket.com/albums/mm198/khunloli/imagejpg2_zps6a52947c.jpg)
(http://i296.photobucket.com/albums/mm198/khunloli/imagejpg3_zps7dfb9f3a.jpg)
-
Nälkähän tässä tulee kun noita katsoo
-
Tuo pihvivinkki menee ensi viikolla soveltavaan testiin.
-
Mökillä grillaillen. Kehitin herkullisen version valkosipuliperunoista:
Kypsensin ensin grillissä valkosipulimuhjua. Leikkasin kokonaisen valkosipulin (kuorimattoman) kannan pois
Ei tietenkään kannan vaan hatun, eli siten että voi sulaessaan pääsee jokaisen kynnen sisään ja sisällön puristaminen ulos onnistuu.
-
Testasin savustuspussitettua välikyljystä uunissa. Maku oli hyvä, mutta liha menee helposti ylikypsäksi kun savupussia ei voi avata nopeasti vaan sen pitää antaa vähän jäähtyä. Ensi kerralla tulee jättää varmaan reippaasti alle normaalilämmön ja antaa sen jälkeen muhia pussissa.
Juhannuksena tehty välikyljys toimi paremmin grillaamalla sitä ensin avotulella hajun ja maun lisäämiseksi ja sen jälkeen tunkemalla se uuniin. Ei tullut liian kypsää.
-
Valmistin viikolla saarimökillämme savustuspönttöä apuna käyttäen saaristolaisleipää ja sehän valmistui mainiosti ja maukkaaksi putsatussa pöntössä, eli hyvin saa korvattua uunin putsatulla savustuspöntöllä nuotion päällä. Ensi kesänä pitää tehdä useasti niin saa tuoretta leipää tasaisesti.
(https://31.media.tumblr.com/7dbaac0357ae93a0c2419e3ced9e09f0/tumblr_n96f1efZoR1r89m6to1_500.jpg)
Kampelaa, siikaa ja isoa ahventa pääsi valmistamaan päivittäin.
(https://38.media.tumblr.com/7d4c774818aab03da623a8a1117a0a0e/tumblr_n92mxaT9fa1r89m6to1_500.jpg)
(https://38.media.tumblr.com/4f42c5c3ccda10c3975a6d8e16d15dc2/tumblr_n944t16d6N1r89m6to1_500.jpg)
-
Olen nyt pari kertaa tehnyt ribsejä tällä metodilla. Hyvin on vieraillekin kelvannut.
Hauduta ribsit padassa lihaliemessä (lientä niin paljon että ribsit peittyvät), uuni 75-80c ja vaikkapa yön yli. 8h ei ole liioittelua.
Anna jäähtyä hyvin, älä koske muuten ettei liha hajoa.
Nosta kylmät ribsit liemestä ja mausta oman maun mukaan.
Grillaa pinta ja nauti maailman mehukkaimmista ribseistä.
Itse olen keittänyt ribsejä reilun tunnin joko kokis- tai olutpohjaisessa liemessä. Sen jälkeen grilliin. Toimii myös.
-
Tänään olisi tarkoituksena grillata naudan kuvetta eli flank steakia. Onko joku tehnyt tätä jo ja voisi jakaa vinkkejä? Lähinnä meikäläista arveluttaa nuo kohtuullisen pitkät paistoajat per puoli mitä monessa ohjeessa suositellaan. Käytän tietysti lämpömittaria, mutta ohuemman lihan kanssa se ei ole aina niin helppoa. Ajattelin myös tekaista tuohon jonkun marinadin. Tällä hetkellä liha odottelee vakuumissa raakakypsymässä yllättävän maustekastikkeen kanssa.
-
^ tässä linkki aiemmin postaamaani kokemukseen:
http://www.keikari.com/foorumi/index.php?topic=1812.msg159624#msg159624
http://www.keikari.com/foorumi/index.php?topic=1812.msg159648#msg159648
Mutta siis kypsennys kuten pihvikin: kuuman pannun kautta uuniin.
-
Kiitokset! Ehdin kyllä jo valmistaa tuon, mutta hyvin onnistui. Olin mielestäni oikeassa pitkien paistoaikaehdotusten suhteen ja lämpömittarin käyttö esti ylikypsymiset.
Söimme tätä kuvetta fajitas-tyyliin, seurana guacamolea ja juustoraastetta. En suosittele sillä lihan maku ei pääse oikeuksiinsa tällä tavalla. Lopulta kaikki söivät vain tuota lihaa viipaloituna. Seuraavaksi kerralla otetaan eri lisukkeet. Tuo Laurentiuksen resepti on varmaan aika hyvä.
Valmistin lihan siten, että ensin sivelin pintaan aasialaista kalakastiketta ja pistin vakuumipussiin pariksi päiväksi. Tuo on salainen kikkani naudanlihan raakakypsytykseen. Tämän jälkeen tein marinadin mukaillen yhtä Serious Eatsin resepteistä (http://www.seriouseats.com/recipes/2011/05/steakhouse-style-grilled-marinated-flank-stea.html). Marinointi kesti vain muutaman tunnin. Sen jälkeen liha huoneenlämpöön ja pyyhin marinadin pois sekä ripottelin vielä suolaa pinnalle. Grillasin todella kuumien hiilten (> 550 C mittarin mukaan) päällä 2-3 minuuttia per puoli siten, että sisälämpötila jäi sinne 55-56 C tienoille. Korostin hiilten kuumuutta siten, että ladoin pallogrillin brikettiritilän alle muutaman tiilen, jotta se olisi hieman korkeammalla ja siten tavallistakin lähempänä paistoritilää. Kikka toimi, mutta oli hieman epäkäytännöllinen. Paistamisen jälkeen liha meni löyhään folioon lepäämään jonka jälkeen viipalointi ja tarjoilu.
Kaikkiaan tämä oli yksi maukkaimmista ellei maukkain syömäni osa nautaa. Ohessa melko ala-arvoinen kuva jämistä kun ruokailu oli jo lopetettu. Kuvan perusteella paistoaika suoralla lämmöllä olisi voinut olla hieman lyhyempikin. Onneksi kuitenkin tuo pintakin oli oikein mureaa. Tuosta jäljelle jääneestä palasta saa vielä täytettä muutamaan aika maukkaaseen voileipään tms.
-
^ minullekin tuo kuve oli todella positiivinen yllätys. Lihakauppias kertoi minulle että Suomessa kuvetta ei erikseen erotella teurastamoissa vaan se yleensä päätyy jauhelihan osaksi. Syynä tähän "monimutkaiset säännökset" (yllätys, yllätys) mutten kysellyt tarkemmin asiasta. Siksipä minun pannulleni päätynyt kuve oli tuontitavaraa...
-
Ausseista tämäkin kuve tuli. Kävin tänään ostamassa toisen ja kehuin tavaraa tiskillä. Vastasivat sieltä, että kuve on hieman tuollainen unohdettu herkku.
-
kuve on hieman tuollainen unohdettu herkku.
Kuten moni muukin. Se on nykyään hieman kärjistetysti "joko filettä tai jauhelihaa". Pitää muistaa, että klassinen ranskalainen keittiö valmistaa nykymittapuulla aika estottomasti kaikenlaisia sorkkia ja häntiä.
Ruhonosien tiukat säädökset tulivat vastaan myös T-luupihvejä hakiessa. Hulluun lehmään vedottiin, ja saatavuudessa oli omat rajoituksensa. Toki lihakauppias toimitti mitä pyysin, mutta omat juttunsa siinä oli.
Vesihän tässä herahtaa kielelle, kun näitä lukee.
-
Kyllä mä olen saanut T-luupihvejä mm. Stockalta ilman sen kummempia salaisia kädenpuristuksia tms veljeskuntien omia juttuja.
-
Niin siis viime kesänä hiiligrillillä tuli pari kertaa erinomaista pitsaa.
Pohja oli kuitenkin yleensä liian paistunut.
Nyt ajattelin, että lämmitän kaasugrillin niin kuumaksi kuin sen saa ja
laitan lämmittämättömällä pitsakivellä pitsan paistumaan siten, että
laitan grillin samalla pois päältä. Kyllähän siellä se pirunmoinen lämpö pysyy.
Ei pysynyt.
Samantien, ainakin epämääräisen mittarin mukaan, alkoi lämpö laskea
kun laittoi polttimot kiinni.
Annoin olla pitsan siellä noin kymmenen minuuttia ja laitoin jopa lämpöä
vähän takaisin päälle. Ei ollut riittävän kuuma.
Pohja tuntui jääneen keskentekoiseksi.
Eli seuraavalla kerralla lämmitetään kaasugrilli ihan helvetinmoiselle
lämmölle ja annetaan olla jonkinlainen lämpö päällä vielä paistamisen ajankin.
Aiemmin on siis kokeiltu kiven esilämmitys ja hiiligrilli ja näillä selkeästi
pohja palaa. Hiiligrillin alalämpö on liikaa ja varsinkin lämmitetyllä kivellä
vielä tehostuu.
Pitäisi ehkä kokeilla esilämmitetyllä kivellä ja kaasugrillin vähän yli keskilämmöllä.
Hiiligrillistä tulee kyllä hyvä hiilen (hiiltyneen) maku.
-
Pakko jakaa: Laiskan miehen kesäkurpitsalasagne.
Grillikauden perintönä jääkaappiin oli jäänyt iso kesäkurpitsa. Vilkuilin netistä vihjettä mihin sen voisi käyttää ja siitä inspirotuneena väänsin p.o. kasviksesta työviikon jälkeisessä koomassa pöperöä perheelle. Tein siis näin:
Ruskistin paketillisen paistijauhelihaa. Päälle kippasin valmista pastakastiketta, tällä kertaa näppeihin osui onnekkaasti semmoinen seos jossa oli mukana olivisiivuja. Kun jauhelihakastike porisi kasarissa, siivutin banjolla uunivuokaan kerroksen kesäkurpitsaa joitten päälle levitin purkillisen valmista tex-mex cheddar-dippiä ja ripottelin vielä varuiksi päälle mozarella raastetta. Sitten taas banjolla kerros kesäkurpitsaa. Tämän päälle jauhelihakastike ja sitten reilu kuorrutus mozarellaraastetta. Homma uuniin tunniksi, 175 astetta.
Lopputulos ällistyttävän hyvää kun pikkuisen lisäsi lautasella suolaa. Kehoitan testaamaan jos kasvimaa puskee kesäkurpitsaa. Perhe ilmoitti että tätä pitää saada toistekin.
-
Tänään on savustuspäivä. Tulossa pari kiloa possun kassleria ja reilu kilo naudan paahtopaistia. Kukakohan tuon kaiken syö? Onneksi nyhdetty sika ei kärsi ihan hirveästi pakastamisesta.
-
Hyvää haukireseptiä?
-
Jos saa ruodottomaksi fileoitua niin leivitys ja rasvainen paisto ovat olleet ihan ok. Aika tuollainen perustylsä menetelmä, mutta onnistuessaan mukavan rapea ja helppo syötävä.
-
^ Komppia tälle. Leivitetty haukifile on erittäin jees. Itse olen leivittämisessä käyttänyt ruisjauhoja ja korppujauhoja. Tulee jotenkin krouvimpi maku.
-
Sen verran on tullut tänä vuonna syötyä pannuabborea, kuhaa ja harjusta, että hauki ei uppoa. Jänkäkoiraa syödään paistettuna vain kovaan nälkään ja pakon edessä. Leivitettynä kyllä parempaa kuin perus voissa.
Fileoin ruodottomaksi ja paloittelin ja tein etelä-Intialaistyyppisen kookoskalacurryn. Lisukkeena sinapinsiemenillä ja korianterilla ryydityttyä sitruunabasmatia.
Oli 5/5. Tuollaisessa hauki on suomen parhaita raaka-aineita.
-
Hyvää haukireseptiä?
Kalapullia: fileet jauhelihaksi ja mausteita yms maun mukaan. Pullat voi sitten keittää ja/tai paistaa ("joka keitetyn paistaa, se makean maistaa"). Olen jopa vetänyt ne tehosekoittimella ihan soseeksi ennen taikinan valmistamista.
Itse olen lisännyt esim. sipulia, yrttejä, savulohta, kananmunaa, katkarapuja, kalalientä, teriyaki-kastiketta, aasialaisia maustesekoituksia... En tietenkään kaikkia samalla kertaa. Hauki on aika kuivaa, joten jotain rasvaista kannattaa olla mukana, tai sitten öljyä.
-
(http://i10.aijaa.com/t/00248/13482639.t.jpg) (http://aijaa.com/ATG9Bm)
Risottoa, kevyttä soosia ja silakkaa. Oli hyvää.
-
Hyvältä näyttääkin.
-
Onko hyviä vinkkejä, mitä kaikkea herkkutateista voi tehdä? Tavalliset kombinaatiot perunan, pastan ja risoton kanssa on jo käyty läpi, pitäisi keksiä jotain uutta.
-
Fotograafista evidenssiä ei jäänyt, mutta kätevän arkiwokin resepti on helppo: vihannekset pannulle, myöhemmin limemehua ja soijakastiketta pohjalle, sitten niiden päälle katkaravut, annetaan olla ja imeä makua, sitten suolaa päälle ja hautumaan riisin valmistumisen ajaksi. Wokkiin voi myös heittää kookosmaitoa ja vihreää currya thaivaallisen maun saamiseksi. On se kumma, miten paljon makua jo pieni määrä limeä ja soijasoossia tuo.
-
Jaa-a, loppuviikosta meille tuleekin illallisvieraaksi hyvän ja lihaisan ruoan ystävä, ja tarkoitus on myös syventää keskustelua muutaman hyvän punaviinipullollisen avulla.
Mutta monta erinomaista liharuokaa on jo tullut tehtyä, ja olisi mukava tarjota aina jotain uutta. Toistaiseksi ko. yhteydessä on tarjottu ainakin
- Beef Wellington herneiden ja porkkanoiden kanssa
- Coeur de filet Provencale ja valkosipuliperunoita
- Poronfileetä ja lanttu- sekä bataattitikkuja
- Pippuripihviä ja valkosipuliperunoita
- Uunikanaa -> isossa padassa uuniin, voita puoli kiloa nahan ala, ruusukaalien jne. kera
- Lampaankaretta pannulla -> uuniin -> kyljyksiksi
- Osso bucoa ja risottoa
- Tonnikalapihvejä
Mutta mitäs tekisin tällä kertaa? Nyt ei oikein ideantynkää tule. Olisiko kellään hyviä vinkkejä tämän ylläolevan kuvaelman hengessä? Kertokaa!
Olen kerran kokeillut ja onnistunut tyystin kuivattamaan hirvipaistin. Mitenkähän sellainen onnistuisi?
-
Onko ankka pois laskuista? Jos rintafileitä tai ankan koipireisiä? Siihen joku sopiva pyree.
Tournedos Rossini?
-
^ No perhana ankka olisi kyllä kova sana. Olen pariin otteeseen syönyt oikein hyvää ravintolassa, uskallus lähteä ensimmäistä kertaa tekemään vieraille on kyllä siinä-ja-siinä. Pitääpä harkita!
Edit: ankkaa it shall be. Sopiva resepti löytyikin. Kiitti insiraatiosta!
-
Yksinkertainen on kaunista: Jääkaapissa odottaa huomista muutama mojova hevosen ulkofileestä leikattu pihvi. Siihen lisäksi pippurinen kastike, kermaperunoita ja höyrytettyjä kasvisia sekä rotevaa punkkua niin mitäpä sitä ihminen muuta kaipaisikaan. Ehkä jälkkäriksi juustoja ja viinirypäleitä?
-
^ Aamulenkiltä tarttuikin matkaan pari litraa suppilovahveroita joten polle sai seurakseen sienikastikkeen --> Nyt on ihmisen hyvä olla.
-
Laitoin juuri nuoren metsokukon ruskistetut palaset savipadassa uuniin. Tästä tulee säästä huolimatta hyvä päivä. Juomaksi valikoitunee Piedemonte Reserva 2008.
-
Hommasin eilen pastakoneen, hieno keksintö.
(http://www.clasohlson.com/medias/sys_master/8873013870622.jpg)
(http://teemu.dy.fi/keikari/piirakat.jpg)
Ette paljasta tätä huijausta sitten karjalaiselle isoäidilleni.
-
^Iso peukku! Oikean merkkinen vieläpä :) Ton voit sitten joskus antaa lapsenlapsille lahjaksi, sen verran kestävä tuntuisi vekotin olevan. Vaimo pudotti tollasen yläkaapista lattialle (vajaa 2m), pastakoneesta irtosi liimattu logo ja kivilattiaan tuli naarmu.
-
Hyvä värkki. Oma on jäänyt valitettavan vähäiselle käytölle alkuinnostuksen jälkeen mutta eiköhän se taas siitä joku päivä.
-
Tarkotus ois tehdä uus aluevaltaus, nimittäin pataruoat. Oisko suositella jotain kohtalaisen simppeliä ja helvetin hyvää reseptiä arkeen?
-
Näillä ei voi mennä pieleen:
Ranskalainen lihakeitto
800 g suikaloitua nautaa
6 pientä perunaa
3 isoa porkkanaa
200g juuriselleriä
300g palsternakkaa
2 sipulia
1 purjo
6 valkosipulinkynttä
1 nippu persiljaa
1 prk tomaattipyreetä
0,5 – 0,8 l tuhtia punaviiniä
0,8 l vettä
3 rkl lihafondia
suolaa, mustapippuria
1 tl viherpippuria
1 tl rosepippuria
2 laakerinlehteä
öljyä
1 pkt pekonia
1 prk smetanaa
Ruskista lihat tilkassa öljyä. Kuutioi perunat, porkkanat, selleri ja palsternakka. Laita liha ja juurekset kiehumaan veteen johon on lisätty fondi ja pyree. Laita mukaan laakerinlehdet.
Silppua sipulit ja purjo. Kuullota ne pehmeiksi ja lisää pataan. Puserra mukaan valkospulinkynnet. Lisää silputut persiljanvarret ja puolet lehdistä, jätä puolet persiljasta odottamaan keiton valmistumista. Lisää 5-8 dl punaviiniä sen mukaan, kuinka paksua keittoa haluat. Anna kiehua hetki ja mausta suolalla, mustapippurilla ja morttelissa jauhetulla rosee- ja viherpippurilla. Anna kiehua hiljalleen 4-8 tuntia. Mitä pidempään sen parempi. Tai sitten uunissa 80-100 astetta ja vaikka yön yli
Silppua pekoni ja ruskista se. Lisää pekonisilppu keittoon aivan loppuvaiheessa. Koristele annokset persiljalla ja tarjoile smetanan kanssa.
Osso buco
1 kg Naudan potkaa 2-3 cm viipaleina
vehnäjauhoja leivittämiseen
suolaa ja pippuria maustamiseen
1 sipuli kuutioituna
pala purjoa kuutioituna
2 porkkana kuutioituna
½ juuriselleriä kuutioituna
1 dl kuivaa valkoviiniä (italialaista)
1 dl lihalientä
1 prk kokonaisena säilöttyä tomaattia (Mutti)
1 valkosipulinkynsi
2-3 tlk tomaattipyrettä
laakerinlehti, persiljaa maun mukaan.
Tämä on perusohje jonka kasvismääriä en ole noudattanut. Olen käyttänyt kasviksia himpun enemmän mutta maun mukaan.
Mausta lihat ja kääntele ne kevyesti vehnäjauhoissa. Ruskista lihat pannulla kullanruskeiksi ja laita pataan odottamaan. Kuullota vihannes- ja juureskuutiot. Lisää joukkoon valkoviini, lihaliemi ja kokonaiset säilyketomaatit sekä valkosipuli tai useampi. Kiehauta. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää yrtit.
Kaada kuuma vihannesseos pataan lihojen päälle. Laita päällimmäiseksi, ikään kuin huipuiksi, tomaattipyreet, ja anna hautua miedolla lämmöllä 2-8 tuntia. Itse suosin tuota 8 (tai yön yli) tuntia jolloin lämpötila uunissa on noin 90-100 astetta. Tarjoa milanolaisen risoton kera.
-
Hetken mielijohteesta ostin hirven lapaa. Suosituksia?
-
^itsellä menee lähinnä patoihin tai käristelihaksi. Itseasiassa aika usein myös intialaisiin ruokiin mutta sellaista vinkkiä tuskin hait...
-
Spontaani vastaus olisi kärsivällinen hauduttaminen alhaisessa lämpötilassa: Pitkään ja hartaasti kasvisten ja yrttien kanssa vaikkapa savipadassa jos taloudesta ei crock potia (vielä) löydy.
-
Spontaani vastaus olisi kärsivällinen hauduttaminen alhaisessa lämpötilassa: Pitkään ja hartaasti kasvisten ja yrttien kanssa vaikkapa savipadassa jos taloudesta ei crock potia (vielä) löydy.
Tämä oli minullakin perusvaihtoehto. Taidanpa hauduttaa oluessa tuoreiden yrttien, sipulien ja juuresten kanssa.
-
http://uuni.net/products/uuni-2 (http://uuni.net/products/uuni-2)
Ei tarvinnut kauaa miettiä.
-
^Mutta mitä jos kuitenkin haluaa leikkiä kirveen kanssa? :-) Noei, tuo on tosi hieno! Taidan harkita ensi kesänä synttärilahjaksi itselleni. Kerrohan jokunen käyttäkokemus sitten joskus.
-
Tuohan rupesi kiinnostamaan hankkia :)
-
Aika jännä.
-
[spoiler=Varoitus, raakaa matskua!](http://teemu.dy.fi/lampaatbye.jpg)[/spoiler]
Pitää alkaa karitsareseptejä miettiä.
-
Millä vuosisadalla olet ottanut tuon kuvan?
-
Millä vuosisadalla olet ottanut tuon kuvan?
Ikean hyllynkannakkeet viittaavat kahdenteenkymmenenteen ensimmäiseen vuosisataan.
Varsin tunnelmallinen kuva, ja lihansyöntiä aidoimmillaan. Herkästi sitä unohtaa että se filepihvi lautasella on joskus lyöty hengiltä ja avattu.
Edit: typo
-
^^asiallinen meno.
-
Suosituksia hyvän hinta/laatusuhteen hiiliteräspannusta? Kotimaasta. Myös yksi pinnoitettu pannu pitäisi saada, ja olen huomannut että kalliskaan sellainen ei ole pitkäikäinen, joten sopuhintainen saisi olla sekin. Ehkä tällä kertaa jotain muuta kuin Hackmania.
-
Hiiliteräksen puolesta deBuyer on toiminut erittäin hyvin. Hintaa muistaakseni 60-70€.
Jos pinnoitetun pannun ainoa tarkoitus on olla non-stick, nämä ajavat sitäkin virkaa.
-
Eiringistä DeBuyer, pärjäät loppuelämän.
-
^Yes! http://eiring.fi/paistinpannut/paistinpannut/de-buyer-hiiliteras.html (http://eiring.fi/paistinpannut/paistinpannut/de-buyer-hiiliteras.html)
-
Millä vuosisadalla olet ottanut tuon kuvan?
Kotikäyttöön saa teurastaa pikkuisen vaatimattomammissa oloissa, jos sitä tarkoitit :D
Se oli muuten vaimo, kun nuo käsitteli. Toisilla vaimot neuloo upeita kaulahuiveja, meillä nylkee ja suolistaa perheen lemmikit. Taidetaan muutenkin olla vähän erikoista porukkaa.
-
Tuolla Eiringillä on hienoja pannuja.
Telkkarissa Frasierissa kerran kokkailivat komealla kuparisetillä. Vaikka en (enää) kyseisestä sarjasta paljoa piittaa, niin kuparinen sauteuse on jäänyt kutittelemaan takaraivoon. Ehkä tyydyn kuitenkin teräksiseen, että ei mene koko tili kerralla.
-
Pelletti paloi. Hieno vehje! Toisen laidan ajoitus vähän sakkasi, mutta tämä oli vasta ensimmäinen.
(http://i.imgur.com/bLG4l33.jpg)
(http://i.imgur.com/V9qBqqK.jpg)
(http://i.imgur.com/j6K7I6K.jpg)
-
Noniin, siitähän se kotipizzeria starttaa. Mikä on pizzan maksimikoko?
-
~30cm halkaisija.
On nuo pisamat nättejä.
-
^^^ Oijoijoi. Näyttääpä pizzaphja hyvältä. Nyt iski annoskateus ja laitehinku.
-
Eiringiltä kävin hakemassa de Buyerin pannun ja muita värkkejä. Piti oikein alkaa kirjoittamaan että oli kyllä mukava putiikki ja mukavat myyjät.
-
^Juu aina positiivinen kokemus.
-
Itsekin tilasin DeBuyerin Eiringiltä, kun vuosia vanha teflonkapine alkoi kesimään.
Vielä yksi kiusoittelukuva:
(http://i.imgur.com/AhG6BGW.jpg)
-
Kauanko pitää paistaa pizzaa? Oletko mitannut lämpötilan uunin sisältä?
-
En oo vielä kellottanut, enkä lämpötilasta tiedä kun ei mittaria ole. Tänään jäi yksi pizza varmaan kolmeksi minuutiksi sisään, ja se oli syttynyt palamaan. Lämpöä siis on riittävästi.
Veikkaisin, että paistoaika alle 2min kokonaisuudessaan, yhdellä käännöllä.
-
Kyselin tuossa aikaisemmin hiiliteräspannuista. No tänään Sauman visitiin jälkeen kävin Eiringillä ja mukaan tarttui pannu omaan käyttöön ja pieniä joululahjoja. Pakko kehaista putiikin asennetta - tuskin olin ehtinyt ulkoa sateesta sisään, kun kysyttiin maistuisiko kahvi ja vastausta odottamatta ojennettiin espressokuppia käteen :)
-
Ostin muutama viikko sitten Eiringiltä pannun.
Erinomainen tuote jolla ruoan valmistaminen tuntuun paljon hianommalta
kuin tavallisella pannulla. Onko tuloksessa eroa, en tiedä.
Loistavaa palvelua paikan päällä.
Suosittelen.
-
Itse kerettiläisenä ostin omat kaksi De Buyer Mineral B:tä Stockan alesta pari viikkoa sitten, omelettipannun ja korkealaitaisen maalaispannun.
Pari munakasta olen tehnyt, ja hyvältä vaikuttaa tähän mennessä.
(http://www.culinaris.eu/WebRoot/Store17/Shops/61562434/528A/10DF/B5CF/5F31/AB2C/C0A8/28BC/4E1B/de_buyer_omelettpfanne_24cm.jpg)
(http://www.culinaris.eu/WebRoot/Store17/Shops/61562434/545C/DF6D/4E4E/C9C0/B857/C0A8/2BBA/AAB8/de_buyer_bauernpfanne_28cm.jpg)
-
Stockalla ei taida kauppiasta kiinnostaa jutella asiakkaan kanssa kahvin lomassa ;^D
-
Joo ei taida. Mutta enpä itsekään saanut kahvia viime kerralla, ehkä olen epätoivottu asiakas. Jotain glögiä se kyllä yritti tyrkyttää :)
Nämä pannut tilasin Stockan verkkokaupan kautta Jumboon, kun on jotenkin vaikea mennä sinne keskustaan täältä landelta. Eiring on silti kaikin puolin hieno kauppa, vielä se kuparinen pannu puuttuu...
-
Onko kokemusta tästä? http://www.biggreenegg.eu/fi/eggs/medium/ (http://www.biggreenegg.eu/fi/eggs/medium/)
Vaikuttaa asialliselta, tosin hinta aika korkea.
(http://www.biggreenegg.eu/fi/cache/file/E442393B-2B0A-4037-A09DF87D577407EF.png)
-
Kyselin tuossa aikaisemmin hiiliteräspannuista. No tänään Sauman visitiin jälkeen kävin Eiringillä ja mukaan tarttui pannu omaan käyttöön ja pieniä joululahjoja. Pakko kehaista putiikin asennetta - tuskin olin ehtinyt ulkoa sateesta sisään, kun kysyttiin maistuisiko kahvi ja vastausta odottamatta ojennettiin espressokuppia käteen :)
Sama kokemus plus että rouva kehuu joka kerta meikämannen kengät. Ihana nainen!
-
Sorruin Sarpanevan valurautapataan hulluilla päivillä, vaikka onkin emaloitu. Saas nähdä, miten sorsa ruskistuu. Joskushan oli täälläkin puhetta. :)
(http://yritysmyynti.fiskars.com/WebRoot/Fiskars/Shops/FiskarsB2B/4E4B/AD75/60CC/78D4/813B/0A28/0F16/9B8D/Sarpaneva_pata_4L.jpg)
Nonni, tiesinhän minä...
(http://teemu.dy.fi/keikari/pannu.jpg)
-
Osuma?
-
Osuma?
If you can't stand the heat, get out of the kitchen.
Jäätynyttä lapaa vuoleskelin käristykseen, mutta näin kävi. Piti jatkaa vanhalla luotettavalla parinkympin valurautapadalla. Heitin Sarpanevan design-ihmeen ulos keittiöstä.
Kävin tietty Stockalla kääntymässä, vaihtoivat mukisematta uuteen. Ehkä pistän joululahjaksi jollekin onnettomalle.
-
Joulun makutesti. Tulokset: Itse tekemällä maut +30%, hinta -50%
(http://i.imgur.com/Xs7vIp2.jpg)
(http://i.imgur.com/JIcVyrl.jpg)
(http://i.imgur.com/blwnuTs.jpg)
-
"joulukinkku" 105 asteisessa uunissa odottamassa että joulupukki käy jakamassa lahjat ja perhe malttaa istahtaa joulupöytään. Poron etuselkä vihannespedillä. Poroliemi ja mausteina katajanmarjoja, pippuria, timjamia, rosmariiniä, suolaa, laakerinlehtiä,... Taustalla oleva viini ehkä paras porolle hintalaatusuhteeltaan mitä alkosta löytyy.
(http://i10.aijaa.com/b/00438/13636532.jpg?a7864c5983e9558ab860d8d81e5a9860718e23398d938429d6504ac31dd41c274494c8638a148c33bf98193e312165ca)
-
Itsekin tilasin DeBuyerin Eiringiltä, kun vuosia vanha teflonkapine alkoi kesimään.
Vielä yksi kiusoittelukuva:
(http://i.imgur.com/AhG6BGW.jpg)
Tilaan Uuni2 itselleni kanssa kun netraudasta noita nykyisin saa. Toimituskuluineen hinta 209 euroa on ihan ok.
http://www.netrauta.fi/uuni-2
Puu-uunista olen vuosia haaveillut ja pizzauunista myös joten nythän tämä käy mainiosti.
Tosin pannuahan tuonne pitää kokeilla laittaa myös.
-
^hyvä hankinta. Vaatii vähän tuntumaa, mutta maksaa vaivan.
-
^hyvä hankinta. Vaatii vähän tuntumaa, mutta maksaa vaivan.
Olitko pannua tuonne kokeillut? Esim kasviksia?
-
^Ei ole tullut kokeiltua, mutta suunnitelmissa on ollut testata muutakin kuin pizzaa.
Omista pannuista tuolla selviäisi kai vain valurauta ilman puukahvaa.
-
Hoonailin veitsiä ennen ruokahommeleita...
https://www.youtube.com/watch?v=KWRuwMngits&feature=youtu.be
-
Kaunista, etkö käytä ohjuria?
-
^^Mulla on samanlainen veitsi ja itsekin olen hionut siitä alkuperäistä teräkulmaa loivemmaksi, mutta en sentään noin loivaksi. Tuossa näyttää tosi matalalta tuo hiomiskulma, ei varmaan ole paljon yli viiden asteen?
-
Kaunista, etkö käytä ohjuria?
Minkälaista ohjuria tuossa voi käyttää?
-
^
(http://cdn1.bigcommerce.com/server2300/attnwxa/products/76/images/44909/Knife_Guide_Rail_DH5268_01__20751.1411047577.960.960.jpg?c=2)
(http://i.ebayimg.com/00/s/NTAwWDQ5OA==/z/-rEAAOSwDk5UAWfb/$_35.JPG)
https://www.youtube.com/watch?v=CO7KdLZY7fQ (https://www.youtube.com/watch?v=CO7KdLZY7fQ)
Näillä itse.
-
Ok, nyt ymmärrän, kiitos.
Pukki oli löytänyt jostain tuommoisen kasan käyttämättömiä veitsiä. Näitä on myyty Suomessa joskus 2000-luvun alkupuolella ja nyt kulkeutuivat minulle. Käsin taotuiksi mainostivat, materiaali on ruostuvaa. Tiedä sitten, ovatko rihkamalaatua vai mitä, mutta tuolla ylimmällä kokonaismitaltaan 41-senttisellä oli aika miehekästä veistellä lampaanviulusta siivuja joulupöytään.
(http://teemu.dy.fi/keikari/veitset1.jpg)
(http://teemu.dy.fi/keikari/veitset2.jpg)
-
Ohjuri ollut mielessä ihan testimielessäkin. Voisi kokeilla tarkasti eri kulmia. Tosiaan hion aika pienellä kulmalla. Tylsyy nopeasti mutta pystyy kokkiveitsellä ajamaan parran :D
-
Käsin taotuiksi mainostivat, materiaali on ruostuvaa. Tiedä sitten, ovatko rihkamalaatua vai mitä,
Saattaa olla että astuin huomaamattani sarkasmimiinaan, mutta siis ruostuva teräs on todennäköisesti yhtä kuin hiiliteräs joka sen monissa eri seostus- ja lämpökäsittelymuodoissaan on erinominen terämateriaali: kovempaa, kulutuskestävämpää, helpommin teroitettavaa kuin rosteri, mutta "ruostuu" helposti. Takominen on myös edullista mekaanisille ominaisuuksille, ja veikkaankin että veitsen teroitus on helppoa ja terä upposi kinkkuun kuin se kuuluisa kuuma veitsi voihin.
-
Joo, ei minulla mitään pahempia miinoja ollut mielessä :D
Minusta se oli vain jännä yksityiskohta, nämä veitset vaativat vähän normaalia enemmän huolenpitoa, tai aika paljonkin.
-
Apropos, onko kokemuksia keraamisista veitsistä?
http://www.kyocera.fi/index/products/kitchen_products/catalogue_download.-cps-5083-files-46324-File.cpsdownload.tmp/KYOCERA%20Ceramic%20Kitchen%20Products_Catalogue%2010_2012.pdf
-
Noiden käyttäjät kovasti niitä kehuvat. Itseäni arvelutta niiden teroitettavuus. Eli millä saa, vai saako ylipäätään, partaveitsen teräväksi. Toki eivät tylsy kovuudensa ansioista niin nopeasti kuin metalliseokset mutta kaikki tylsyy ajan mittaan ja noita ei perinteisillä kivillä ilmeisesti hiota.
-
Millä karkeuksilla olevat kivet kunnon teroittamiseen tarvitsee? Suosituksia tietyistä tuotteista? Onko kivissä paljon laatueroa?
-
1000 ja 6000/8000
Kingin kivet on ajaneet asiansa, eikä oo kalleimmasta päästä. Suomessa on pari puusepäntarvikkeita myyvää nettikauppaa, josta noita saa. "Japanilainen vesikivi" googleen vaan.
-
Itse käytän nykyään veitsien kunnossapitoon pelkästään Dianova Lapstone timanttikovasinta.
-
Oma suosikkini on myös Dianova Lapstone veitsien yms teroitukseen.
-
Käytän Naniwan vesikiviä. Ehkä joku aika karkea kannattaa myös hommata esim 400, jos alat ihan nollasta terottamaan niin saa tehtyä karkean muodon ja kulman. Jotkut tekee tonnilla ja siitä suoraan kahdeksaan tonniin. Minulla 400,1000,3000,5000,10 000, nahka storbe. Tämä sen vuoksi että voi aloittaa vähän eri karkeuksilla, riippuen terän tarpeesta. Teroitan yleensä jo siinä vaiheessa kun terä tylsynyt noin kolmeen tonniin.
-
Karkeammat vesikivet kuluvat kouruiksi tosi nopeasti. Itse käytän DMT:n karkeaa timanttikovasinta silloin, kun tarttee poistaa vähän enempi terästä.
-
Kiitos vinkeistä. Taidanpa hommata tuollaiset King kivet.
Tällä hetkellä käytössä on timantti- ja teräspuikon lisäksi nelitahoinen eri karkeuksilla varustettu "juustohöylätimantti". Sillä olen morapuukkoja ja kiveen lyötyjä kirveitä teroitellut ihan menestyksekkäästi todella kurjasta kunnosta. Sillä saan varmasti terän muodon haettua jatkossakin. Kaipaan kuitenkin lähes kiillotettua terävyyttä, ja uskon pääseväni noiden kivien kanssa vähän lähemmäs. Kypsää tomaattia olen leikannut ihan vaivattomasti, vaikkakaan en ihan niin hienosti kuin tuossa videossa.
Veitsinä minua ovat palvelleet jo kohta 15 vuotta hienosti Wüsthof Dreizack Grand Prix kokki- ja juuresveitsi. Leipäveitsenä on joku Fiskarsin sahalaitaveitsi, mutta muuten en ole kaivannut mitään kummempaa.
Kummatkin ovat saaneet maistaa verta, kun sohaisin hiljattain pienenkin veitsen sormeeni. Tylsä veitsihän on kaikkein pahin, joten ehkä kunnon teroitus auttaa.
-
Karkeammat vesikivet kuluvat kouruiksi tosi nopeasti. Itse käytän DMT:n karkeaa timanttikovasinta silloin, kun tarttee poistaa vähän enempi terästä.
Tämä on totta. Kivet kannattaa suoristaa ajoissa hankaamalla niitä vastakkain.
Hain oman 400-kiveni tänään Matkahuollosta. Pääsin eroon kiusallisista lohkeamista vähän pienemmällä vaivalla.
-
Yaxell japanilainen kokkiveitsi tuli taloon. Nyt pääsee kokeilemaan sellaisen teroittamista.
-
Tänään se tuli todistettua: ankanrasva saa miltei minkä tahansa ruoan maistumaan loistavalta. Se on mannaa, nektaria ja ambrosiaa yhdessä öljyisessä muodossa. Mikään varsinainen salaisuus tämä ei ole, mutta eipä tuota ankanlihaa kovin yleisesti Suomessa tarjota ja harvasta paikasta saa pakastamatonta Aku Ankkaa lautaselleen.
-
Tänään se tuli todistettua: ankanrasva saa miltei minkä tahansa ruoan maistumaan loistavalta. Se on mannaa, nektaria ja ambrosiaa yhdessä öljyisessä muodossa. Mikään varsinainen salaisuus tämä ei ole, mutta eipä tuota ankanlihaa kovin yleisesti Suomessa tarjota ja harvasta paikasta saa pakastamatonta Aku Ankkaa lautaselleen.
Mistä tuota saa? Oletan, että myydään säilykkeinä ja useaan kertaan olen sitä etsiskellyt, mutta eipä ole tullut vastaan.
-
Stockalla, ja on ollut toista merkkiä cittarissakin
-
Theodore, kunnon rintafileessä tulee mukana aimo kimpale läskiä. Kaadat vaan sen talteen pannulta tai leikkaat irti ennen paistoa.
-
Mahtaakohan Suomesta löytyä semmoista ankanrintaa joka ei olisi jossain ketjun vaiheessa käynyt pakkasessa? Pakastettuja on tullut aina satunnaisesti poimittua matkaan saksalaisesta ruokakaupasta eikä sekään ole hassumpaa mutta joskus tekisi mieli kokeilla tuoreempaa.
-
En tiedä noista säilykkeistä onko ne olleet pakkasessa, toisaalta miksi olisivat.
-
Parhaat liharaaka-aineet saa kyllä mielestäni tuolta maaston puolelta haulikon tai kiväärin ja myös jousen sekä virvelin kanssa, mutta se ei ole mahdollista kuin osan vuodesta, joten joskus joutuu ihan tuolta kaupan puolelta hakemaan. Ankkasäilykkeeseen en ole kyllä muistaakseni ainakaan täällä Jyväskylässä perusmarketeissa törmännyt, Mestarin Herkusta saattaisi löytyä jos jostakin. Ankkaa tuli kyllä Teneriffalla syötyä pariinkin otteeseen niin paikallisittain kuin Pekingin malliin kiinalaisessa ravintolassa, hyvää oli.
Mutta, joka tapauksessa huomasin täällä olevan ruoanlaitolle omistetun ketjun, joten kaippa tämän yksinkertaisen ja edullisen (mutta maukkaan) reseptin voi täälläkin jakaa, kun kerran en vastaavaa huomannut täällä:
Paketti lenkkimakkaraa, mieluiten ns. "Kunnon lenkkiä".
Purkki yrttimaustettua ruokakermaa, voi vaihtaa maun mukaan.
Juustoraastetta, noin 1dl, parmesaaniraaste toimii mainiosti.
Mausteeksi suolaa, musta- ja valkopippuria, persiljaa sekä timjamia.
Juustoa kuorrutukseen.
Poista kuoret makkarasta ja viipaloi se noin sentin viipaleiksi. Laita kerma, mausteet ja juustoraaste kulhoon. Sekoita esim. sauvasekoittimella, jotta kerma paksuuntuu/kuohkeutuu hieman, ja raaste saadaan hienommaksi. Lisää makkaraviipaleet pieneen voideltuun uunivuokaan, ja kaada seos tasaisesti päälle. Lisää juustoraastetta kuorrutteeksi maun mukaan, esim. mozzarellaraaste antaa mukavan säväyksen tavallisen edamraasteen kanssa. Myös sinihomejuusto toimii.
Nakkaa vuoka uuniin keskitasolle noin 175- asteeseen noin 15-20 minuutiksi, kunnes pinnalla oleva juusto näyttää hyvältä.
Tarjoile keitettyjen perunoiden tai tillimaustetun perunamuussin kanssa. Ruokajuoman pähkäilyn jätän kokeilijan tehtäväksi.
-
Olisiko raadilla suositusta paistinpannuksi? Nykyinen valurautapannu on niin hapero, että siitä menee öljyä läpi. Ja pohja on muutenkin kumman naarmuinen, vaikka olen koittanut hioa sitä kivellä.
-
DeBuyer hiiliteräspannu, vaikkapa Eiringiltä. Sain saman suosituksen täältä ja ei voi olla kuin tyytyväinen.
-
^tuossa.
Rasvapolton ja pinnan kanssa täytyy tulla tutuiksi, mutta kun pinnan saa aikaan niin vietävän hyvä.
Johtaa lämpöä mahtavasti.
-
Juuri näin, DeBuyerin pannut on parhautta ja ei ole mikään hifistelyhintainenkaan.
-
Juuri näin, DeBuyerin pannut on parhautta ja ei ole mikään hifistelyhintainenkaan.
Okei okei, uskotaan. Onko eri malleissa mitään käytännön eroa?
-
Juu, tuo DeBuyer on kyllä hyvä.
Sillä teen melkein kaiken mutten kuitenkaan ihan.
Lämmönjohtokyky jota kehutaan on niin hyvä, että lämmön kanssa saa olla
tarkkana ettei polta liian kuumalla.
Tarvitsee mielestäni pari harjoituskertaa.
Toisaalta minulla on sellainen keskikokoinen tuollainen joka on hieman liian
pieni kaikkeen tekemiseen.
Siksi toisena pannuna tavallinen iso Tefal, joku brofessional diamond independent structure made by a famous chef.
Siinä menee enämpi tavaraa kerralla ja jos joku vaatii pitemmän mutta
vähälämpöisemmän paistamisen niin sitten se kanssa.
Siis nuo kaksi kattavat kaiken mahdollisen.
-
Pääsiäisen kunniaksi nautin kuolleen karitsan lihaksia. Pala oli sisäfilettä, joten kypsennettynä se oli hyvin pehmeää eikä jäänyt punaiseksi mistään kohdin - ja mikä parasta, se ei maistunut lampaalta. Suuret peukut karitsalle.
-
Joo, meilläkin oli eilen karitsankyljyksiä - ja mikä parasta, maistui karitsalle.
Huomenna tulee nyhtökaritsaa, tänään makoilen sohvalla niiden taljojen seassa - tuoksuvat lampaalle.
-
Huomenna aamulla karitsanpaistia ja -paahtopaistia haudutuspataan.
Todennäköisesti maistuu samalta kuin kaikki muukin tuolla kypsennetty.
En ehkä ole osannut maustaa oikein mutta maut jotenkin häviävät
mutta liha toki kypsyy paremmin kuin millään muulla.
Nyt on reilusti yrteillä maustetut marinadit.
-
Tänään oli marinoitua karitsan paistia. Lisukkeina paahdettua munakoisoa ja fetaa sekä paahdettuja juureksia.
Paisti oli ensin muutaman tunnin uunissa miedossa lämmössä, kunnes sisälämpötila nousi 55 C. Toiseksi paisti folioon hautumaan ja uuni kuumaksi (vaiolikose 1. vaiheeesa 50 ja nousi 2. vaiheessa 55 C). Kolmanneksi paisti kuumaan uuniin, sisälämpö 65 ja pintaan hyvä väri. Neljänneksi uudestaan folion alle hautumaan ehkä 10 min. Hyvää oli, eikä ollut lainkaan kuivaa.
Vastaavalla tavalla teen esim. paahtopaistin. Tossa 1. vaiheessa olen pitänyt paistia astian päälle aseteltujen puisten tikkujen päällä, niin se ei makaa nesteessä.
-
Mökkikeittiö auki, Carpaccio-Parsa-Pippuripihvi illallinen masussa Ruffinon chiantin kera.
(https://lh5.googleusercontent.com/-UpxP_-IkXfI/VR7Cdg3uCFI/AAAAAAABCEU/gaccBRDZyq0/w445-h594-no/IMG_3391.JPG)
-
Pääsiäisenä tuli tehtyä simppeliä ruokaa. Valkosipulikermaperunat ja savustimessa valmistettua karitsanpaistia. Hyvää oli.
(https://fbcdn-sphotos-e-a.akamaihd.net/hphotos-ak-xta1/v/t1.0-9/s720x720/11096518_10153193426449518_4699245749703855284_n.jpg?oh=217030cea0ff012e9ed3d8e84bb810bb&oe=55B06B64&__gda__=1438252149_8d5dc6c98a7a6db3c2374b80fd381a75)
(https://fbcdn-sphotos-d-a.akamaihd.net/hphotos-ak-xap1/v/t1.0-9/s720x720/11136710_10153193426529518_3824371545178767202_n.jpg?oh=68742d2592293e24204138048ff5d7d4&oe=55ADCEFE&__gda__=1437746501_bb2f9274a88dbfeb8b315828c36fc0ab)
(https://fbcdn-sphotos-f-a.akamaihd.net/hphotos-ak-xtp1/v/t1.0-9/s720x720/11133719_10153193426599518_1830158100834224663_n.jpg?oh=c51b90b56dba63a63c45e48e78f620e8&oe=55A58019&__gda__=1438019503_fd70aa5b71f9e47b72665509b0d8edbc)
(https://fbcdn-sphotos-b-a.akamaihd.net/hphotos-ak-xfa1/v/t1.0-9/p720x720/1530311_10153193426809518_6965044743484682668_n.jpg?oh=9f39bb5fc0e8bdd567e0b1539eb077e9&oe=55A2C35D&__gda__=1437759446_1c09fc0f6ee9508d080375677c3b9819)
-
Karjalanpaisti ja Koff. Aperitiiviksi GT.
-
Aperitiiviksi, ja myös sen jälkeen, kaikkina pääsiäisenvapaina GT.
-
Tarttis löytää hyvä kokkiveitsi, stadista mielellään kivijalasta ja viikon varoitusajalla. Vinkkejä merkeistä / hankintapaikasta? Budjetti 100-150eur.
-
Eiköhän Eiring valikoimasta löydy http://eiring.fi/keittiovalineet/veitset.html tai sitten Tokyokanista MAC http://www.tokyokan.fi/macveitset.html
-
^^ Hämmästelisin kovin jollei Kokkipuodista tai Chez Mariuksesta löytyisi. Jälkimmäisen liikkeen valikoima järkevämpää hintalaatu-suhdetta omaan käyttöön, Kokkipuodista taas haetaan kalliimmat lahjatuotteet. Noinniinku kärjistettynä.
-
Mac veitset ja jotain edukkaampaakin -10% lanseerausalesta osoitteessa paista.fi maanantaina. Koko sivusto on sinällään taideteos itsessään kuvien takia. Sisältää kaikki keittiön must have isältä pojalle tuotteet.
Eikä siis ole oma kauppa, vaikka logistiikassa jeesataankin. Eräs foorumilainen kuitenkin tämänkin luotsaajana.
-
Mac veitset ja jotain edukkaampaakin -10% lanseerausalesta osoitteessa paista.fi maanantaina. Koko sivusto on sinällään taideteos itsessään kuvien takia. Sisältää kaikki keittiön must have isältä pojalle tuotteet.
Eikä siis ole oma kauppa, vaikka logistiikassa jeesataankin. Eräs foorumilainen kuitenkin tämänkin luotsaajana.
Tunnustaudun verkkokaupan isäksi. Hiukan hiljaiseloa ollut viimeajat tällä foorumilla kun olen keskittynyt taiteen tekemisen lisäksi keittiövälineiden verkkokauppaan. Tosiaan nyt pari viikkoa -10% kaikista tuotteista, joten jos hiiliteräspannut tai japanilaiset veitset kiinnostavat, niin kannattaa tsekata valikoima. Tuotevalikoimaa kehittelen kokoajan, joten laittakaa ihmeessä toivomuksia mistä tarvetta. Perus bulkkia tai ns. kertakäyttökampetta en tule myymään vaan ideologiana se että jokainen tuote kestäisi ainakin yhden käyttäjän eliniän ja niiden käytettävyys on parasta mitä tarjolla. Samalla ideologialla mennään kuin tuolla vaatepuolellakin.
-
Grillikausi avattu, hyvää oli :)
(http://casuallysmart.com/wp-content/uploads/2015/04/barbecue-in-progress2.jpg) (http://casuallysmart.com/2015/04/23/first-bbq-of-the-summer/)
-
Tuosta tulikin mieleen: Miten kokkaatte parsanne?
Parsa on herkkuani - jonkun toisen tekemänä. Omia tikkuisia kokeiluja järsiessä kirous ja frustraatio täyttävät mielen. Miten onnistutte esimerkiksi kuorimaan valkoisen parsan niin että suuhunsa saa vain pehmeää ydintä eikä sitä puisevaa kuorta?
-
Viimeksi paahdoin grillissä -- tai siis grillasin uunissa. Olen keittänytkin, mutta ehkä pitäisi hankkia parsakattila.
Parsan alapäästä pätkäisen 5 cm pois, yleensä vielä kun ne ovat nipussa. Lopusta raavin kuorimaveitsellä olisiko 2/3 pituudelta. Toimiva veitsi on onnettoman rimpulan näköinen, tossa kuvassa ylemmän kaltaisella
https://peda.net/oppimateriaalit/e-oppi/ylakoulu/Kotitalous/suunnitellen%20onnistuu/r3/r2/nimet%C3%B6n-e0ae
Joskus käytän vain nuput ja teen varsista keittoa.
-
Yleensä grillissä, juuresta se 3-5cm pois.
-
Hitusen hiljaiseloa ollut täällä kun olen keskittynyt verkkokauppani kehitykseen. Nyt olisikin kyssäri teille jotka leivotte: Mitä välineitä tarvitsette leivontaan. Eli paista.fi verkkokauppani idea on tosiaan tarjota pääsääntöisesti eliniänkestäviä tuotteita ja vieläpä niin että mahdollisimman vähällä tavaramäärällä saisi kaiken tehtyä. Tarkoitus laajentaa tuotteet leivontaan loppukesästä ja leivontaankin liittyen koitan löytää mahdollisimman monikäyttöisiä tuotteita, kuten kakkulapio toimii samalla pizzalapiona, vispikulhot kaikessa ruoanlaitossa ja samalla tarjoiluastioina, jne. Kaikki vinkit ja käyttökokemukset otetaan enemmän kuin kiitollisena vastaan.
-
Joku pätevä kulhosarja kiinnostaa, vielä kun olisi kangaspussissa niin kulkisi mukana seikkailuissa repun tai takakontin pohjalla
-
Onnistuu se pizza ulkosaaristossa savustuspöntössäkin..
(http://41.media.tumblr.com/41e4384be023970bfd6c06a67166ad89/tumblr_nrdo1hoe441r89m6to1_1280.jpg)
(http://40.media.tumblr.com/c7140555cf15cd8a4fe4c11c44109f28/tumblr_nrdpfnOPgR1r89m6to1_1280.jpg)
(http://40.media.tumblr.com/aff165877edc4a6db05e3f987a9d8e81/tumblr_nrdrzbIv491r89m6to1_1280.jpg)
-
Siikarouva matkalla savustumaan
(http://41.media.tumblr.com/03a4a6fb76a08c1906a14f0f359b5fc3/tumblr_nrjm8a26s01r89m6to1_1280.jpg)
-
Kuvat aiheuttavat vihreyttä.
Mutta viimeisestä kuvasta puuttuu viini?
-
Viini on pussissa ja maultaan luokattoman huonoa.
-
Eilen oli lettupäivä.
(http://imgur.com/Dlg56Rh.jpg)
-
Savolainen rantakala: Kilo kalaa ja kilo voita. Jos tuntuu heikolta niin lisää voita.
Tämän kesän vapaat meni sitten syvimmässä Savossa uistinta vedellessä ja katiskaa uittaessa sekä saalista kokkaillen periaatteella you eat what you catch. Ja täytyy sanoa että kun kalan tie järvestä pannulle lasketaan minuuteissa niin safkasta tulee parhaimmillaan jumalaista. Ja kaikki kalat ovat syötäviä.
Tänä kesänä tuli kokeiltua särkeä. On muuten tosi mainio savukalana; Särjista sisukset ja pää pois, sitten kolmeksi vartiksi savustuspönttöön minkä jälkeen vartiksi suolautumaan väkevään suolaveteen. Puoli litraa vettä ja neljä teelusikallista suolaa toimii hyvin.
Säynäväkin oli yllättävän hyvää, täysin lahnan veroista savustettuna. Ja hauskin kokeilu oli hauen savustaminen. Parikiloinen torpedo sisuksistaan perattuna reiluksi tunniksi savustumaan päineen, suomuineen, nahkoineen. Nahan alle uitetulla veitsellä vähän avittaen lihat esiin ja sitten vaan nostamaan sormin fileet lautaselle. Ruodot irtoavat kuin itsestään ja selkäpuolen hankalat y-ruodot nousevat esiin helposti nypittäviksi. Päälle sormisuolaa ja sitruunaa niin kyllähän kelpaa.
Mutta ahvenet ovat parhautta: Pikku ahvenet saa filetin ja saksien yhteiskäytöllä näppärästi peerhosleikkeiksi, eli viilsin niskasta pyrstöön selkäruodon viereen viillon jolla ahven aukeni levyksi jonka paistoin öljy-voiseoksessa rapeiksi ja sitten suolaus kuumassa suolavedessä.
Tuoretta kalaa, uusia pottuja, savua, suolaa ja voita sekä ryytimaasta poimittuja yrttejä. Mikäpä olisi parempaa?
-
Tänään lautasella pasta carbonaran lisukkeena voi-öljy -seoksessa paistettuja kanttarelleja suolalla ja mustapippurilla maustettuna. Oh Joy!
-
Täällä on helteet kuivattaneet kanttarellit, parina viikonloppuna tarjosin vieraille kanttarellipiirakkaa.
-
Taustalla näkyvässä kanalassa alkoi olla liian monta kukkoa, piti tehdä tilaa :(
(http://teemu.dy.fi/ruoka/kukotpannulla.jpg)
(http://teemu.dy.fi/ruoka/paistettukukko.jpg)
-
Hyvän näköistä.
Noilla vasemmanpuoleisilla on tälläkin helteellä ollut kylmä.
Miten se niinkuin onnistuu noiden omien kukkojen laittaminen
tuohon kuntoon?
-
Flank steakkia valmistui eilen.
(http://40.media.tumblr.com/223ead8a6f7a8883aff26fe8dd6a9512/tumblr_ntho6ezZwG1r89m6to1_1280.jpg)
-
Miten se niinkuin onnistuu noiden omien kukkojen laittaminen
tuohon kuntoon?
Henkisesti piti kerätä sisua jonkin aikaa ennen murhahommia, gin tonic auttaa.
Tekniset ohjeet löytyvät vaikkapa Youtubesta...
-
Tuota henkistä puolta tuossa ajattelinkin.
On mukavaa kuulla jotta gintonic auttaa siihenkin.
Melko kaikkivoipa lääke.
-
Flank steakkia valmistui eilen.
Hieno. Mutta olisiko pitänyt leikata poikkisyin?
-
Ehkäpä, tuo oli kyllä niin mureaa että syömisen kannalta ei ollut tarvetta.
-
Flank steakkia valmistui eilen.
(http://40.media.tumblr.com/223ead8a6f7a8883aff26fe8dd6a9512/tumblr_ntho6ezZwG1r89m6to1_1280.jpg)
Itsekin grillasin kuvetta viikonloppuna. Loistolihaa. Valuneista lihanesteistä päätellen et ilmeisesti antanut vetäytyä ennen leikkaamista?
Itse hoidan vetäytymisen foliopaketilla, mutta olisiko kellään vinkkiä esim. styrox-astiasta, jossa olisi ritiläpohja, ettei vetäytyvä liha ui omassa nesteessään?
-
Kyllä sai olla foliossa, chimichurria hölväsin folioon laittaessa päälle+tuossa ennen leikkausta.
-
Hulluilla päivillä on nyt De Buyerin pannuja ja kattiloita, löytyy hiiliterästä ja rosteria ihan ok hinnoissa.
-
Hulluilla päivillä on nyt De Buyerin pannuja ja kattiloita, löytyy hiiliterästä ja rosteria ihan ok hinnoissa.
Hyvä tarjous, harmi vaan kun oli 28cm pannu hakusessa Siellä siis myynnissä pienempi pannu ja 28cm pihvipannu. Mikähän ero pihvipannulla ja paistinpannulla? :D
-
Paksuus?
http://eiring.fi/hiiliteraspannu-mineral-b.html
http://eiring.fi/hiiliteraspannu-mineral-b-pro.html
-
Molemmissa näyttäis olevan ammattikokkiakin tyydyttävät 2-3mm.
-
Ja näköjään Eiring hoitaa Stokkalla tuon DeBuyer myynnin hulluilla päivillä.
-
Eiring taitaa olla maahantuoja, jos olen oikein ymmärtänyt.
-
28 cm:n pihvipannussa on jotain uria pohjassa ja reunat ovat niin matalat ettei niissä juuri muuta paistele kuin pihvejä
-
edit. poistettu tuplapostaus
-
Ostin lähi K-marketista naurettavan halpaa vasikan maksaa (ensimmäistä kertaa elämässäni, Saarioisten rusinatonta maksalaatikkoa ei lasketa) ja paistoin perheelle pihvit. Lisukkeeksi perunamuusia ja sipuli-pekoni-kermakastiketta. Parasta oli, että lapsetkin söivät ja toiseksi parasta se että koko setti maksoi alle vitosen.
-
Jääkaapissa odottelee huomista vajaa kilon painoinen härän kassler eli chuck roll/chuck steak. Heräteostos, hienosti marmoroitunutta lihaa. Onko vinkkejä miten tuon valmistaisi? Teräspannussa pinta ruskeaksi ja uuniin olisi tämän hetken suunnitelma. Arveluttaa vaan miten tuosta saisi mureaa.
-
(https://farm6.staticflickr.com/5643/22227263353_969a34a5ab.jpg) (https://flic.kr/p/zS9x1v)
Ostin silakoita, vinkkejä? Ei niitä sellaisenaan voi uuniin heittää. Tai voi mutta.
-
Ajattelin tarjota ankareisiä. Vinkkejä?
-
Ostin silakoita, vinkkejä? Ei niitä sellaisenaan voi uuniin heittää. Tai voi mutta.
Fileiksi ja fileet vastakkain. Väliin esim tuorejuustoa ja yrttejä. Paista voissa.
-
Miten ja mihin käytätte balsamicoa? Parhaat reseptit jakoon!
-
Mistä PK-seudulla saa soijaöljyä?
-
Joulusinappi valmistui eilen.
(http://40.media.tumblr.com/bc3c4275d8033f4c404601d3e2fed631/tumblr_nzryumxY2Y1r89m6to1_500.jpg)
-
Taas vihreää korttia tässä vaan ...
-
Viimeaikoina taloudessa syöty lähinnä lammasta monessa eri muotoa (lampaiden teurastukset oli tuossa marras ja joulukuussa) ja nyt pari viikkoa ollut Taiwanilainen pariskunta ja ne on tehneet sitten Taiwanilaisia safkoja joiden nimistä ei ole mitään käryä mutta hyvin on meikäläiselle maittanut kyllä ne (niihinkin kyllä upotettu sitä lammasta). Joulupöytään lampaan lisäksi tuli meille perinteinen sushi pöytä ja tänä vuonna uutta pöytään toivat nuo vieraamme.
-
Miten se niinkuin onnistuu noiden omien kukkojen laittaminen
tuohon kuntoon?
Henkisesti piti kerätä sisua jonkin aikaa ennen murhahommia, gin tonic auttaa.
Tekniset ohjeet löytyvät vaikkapa Youtubesta...
Ei muuten tunnu muutaman jälkeen enää miltään ja jos on oikein raivostuttava kukko niin joku saattaa jopa siitä tykätäkkin. Itse olen ollut muutaman kerran kouluttamassa siipikarjan kotiteurastustakin, vihaan kynimistä, mutta kynintäkonetta ei ole vielä tullut hommattua. Lampaita tulee pistettyä omiin tarpeisiin jonkun verran kotosalla (myyntiin menee sitten teurastamon kautta ja emäntä töissä pienessä leikkaamossa jossa leikkaavat). Nyt pitäisi lähipäivinä pistää yksi sonnivasikka nurin.
-
Ei muuten tunnu muutaman jälkeen enää miltään ja jos on oikein raivostuttava kukko niin joku saattaa jopa siitä tykätäkkin. Itse olen ollut muutaman kerran kouluttamassa siipikarjan kotiteurastustakin, vihaan kynimistä, mutta kynintäkonetta ei ole vielä tullut hommattua. Lampaita tulee pistettyä omiin tarpeisiin jonkun verran kotosalla (myyntiin menee sitten teurastamon kautta ja emäntä töissä pienessä leikkaamossa jossa leikkaavat). Nyt pitäisi lähipäivinä pistää yksi sonnivasikka nurin.
Täytyy vaan ihailla valitsemaasi elämäntapaa, helpompiakin vaihtoehtoja olisi varmasti ollut tarjolla. Lautasella olevaa ruokaa kunnioittaa ihan eri tavalla kun on sen eteen joutunut tekemään yhtä sun toista mikä ei tule marketista styroksikuppiin kelmutettuja fileitä muovikassissa kotiin kantavalle mieleenkään.
-
Ei muuten tunnu muutaman jälkeen enää miltään ja jos on oikein raivostuttava kukko niin joku saattaa jopa siitä tykätäkkin. Itse olen ollut muutaman kerran kouluttamassa siipikarjan kotiteurastustakin, vihaan kynimistä, mutta kynintäkonetta ei ole vielä tullut hommattua. Lampaita tulee pistettyä omiin tarpeisiin jonkun verran kotosalla (myyntiin menee sitten teurastamon kautta ja emäntä töissä pienessä leikkaamossa jossa leikkaavat). Nyt pitäisi lähipäivinä pistää yksi sonnivasikka nurin.
Tänään aamutoimina kynin kuusi kanaa, onneksi vaimo kävi heiluttamassa kirvestä.
Viime kesän karitsat meni meillä kaikki teurastamon ja lihaleikkaamon kautta. Jotain jäi nyt kokemuksesta puuttumaan, edelliseen vuoteen verrattuna, silloin teurastettiin ja leikattiin itse kotona.
Onko Jamilla sikoja ollut? Omasta joulukinkusta olen aina välillä haaveillut, possuissa taitaa vain olla omat haasteensa. Lampaathan ovat helppoja elukoita.
-
Miten ja mihin käytätte balsamicoa? Parhaat reseptit jakoon!
Lohisopassa luraus balsamicoa tekee eetvarttia.
-
Kokeilin savustaa naudan kuvetta eli flank steakia.
Marinoin lihaa yön yli jääkaapissa ja laitoin sen sitten reiluksi tunniksi savustuspönttöön, puolen tunnin kohdalla penslasin lankun grillikastikkeessa. Sitten se sai vetäytyä puolisen tuntia folion sisällä ennen kuin suikaloin pihvin ohkasiksi siivuiksi fajitan täyttämistarkoituksessa. On muuten älyttömän hyvää.
Marinaadin tein seuraavasti: Sekotin kupissa hunajaa, balsamicoa, oliiviöljyä, supertulista chilikastiketta ja lihaliemikuution. Pensselöin seoksen lihan pintaa. Sitten ripottelin päälle kuivayrttiseosta ja grillimaustetta niin että pinta kuivui. Sitten yön yli jääkaappiin.
Aamulla liha sai lämmetä pöydällä aamiaisrutiinien ajan. Minulla on pihagrillin sivupolttimon päällä muurikan rosterinen savustuslaatikko mihin laitoin lihan kertakäyttöisen grillialustan päälle. Jenkkien savustussivuilla kehoitettiin savustamaan tunnista kahteen mutta veikatessani suomalaisen savustuslaatikon olevan jenkkisavustimia kuumemman paikan, arvioin fiilispohjalta tunnin olevan riittävän.
Riittihän se, tosin lihasta tuli nyt kuivahkoa. Ensi kerralla kokeilen 45 minuutin savustusta.
Liha on mureaa ja maukasta, pehmeä beef jerky tulee mieleen. Kokeilu oli kuitenkin niin hyvin onnistunut että flank steak tulee köllöttämään lauteilla toistekin.
-
^ Mittareita kehiin. Toinen lihaan ja toinen grilliin:
https://www.verkkokauppa.com/fi/product/15105/djvtk/Strome-Kitchen-BBQ-paistomittari
-
Kirottua! Löysit heikon paikkani. Keittiögadgetteja ei voi koskaan olla liikaa. Kuten ei sähkötyökalujakaan. Tai reunoskenkiä ja nappikauluspaitoja.
Vastaava mittari löytyy kyllä kaapista, clas ohlsonin laarista hankittu. Mutta tuon savustuspöntön varustaminen lämpömittarilla - Hyvä idea!
(https://fi.pinterest.com/offsite/?token=969-581&url=https%3A%2F%2Fs-media-cache-ak0.pinimg.com%2Foriginals%2F6b%2F7c%2F58%2F6b7c584ab96cc79a937e8100e6727cc3.jpg&pin=63683782205597581)
-
Pari lähipäiviltä.
(http://i.imgur.com/ZS5HSpn.jpg)
(http://i.imgur.com/jfBY77O.jpg)
-
Jo aiemminkin päähänpinttymäksi heittäytyneestä pizzasta tuli reilu vuosi sitten Napolin reissulla sen verran riivaava päähänpinttymä, että tässä reilun vuoden tuskailujen jälkeen oli tehtävä ns. lopullinen ratkaisu.
Alkaa vuodet viuhua sen verran taajaan, ettei enää siedä kompromisseja...Puulämmitteinen pizzauuni Firenzestä ja homma haltuun.
(http://i.imgur.com/qNfdWFB.jpg)
(http://i.imgur.com/QdD2tvz.jpg)
(http://i.imgur.com/1S57MdQ.jpg)
(http://i.imgur.com/JAl12Ss.jpg)
(http://i.imgur.com/QNcysVj.jpg)
Paistoajat 45-90sek ja lämmöt 380-460c
-
Voi morjens. Tämä on legendaarista.
-
Onpas kyllä joo... sanattomaksi vetää.
-
Tuohan on päällikkö ratkaisu! Avaatko investointia vähän lisää?
-
Hah-hah, aploodit täältäkin! Nyt on harrastetaan huolella ja tosissaan. :-D
Niin hyvän näköistä pizzaa että tuntuu maku suussa ja kuola suunpielissä...
-
Jaahas. Tuossa ne tärkeimmät tuli jo edellisten sanomana. Nälkä tässä yllätti yhtäkkiä.
-
Tuohan on päällikkö ratkaisu! Avaatko investointia vähän lisää?
Uuni, lapiot, pesänputsausputki, ikkunallinen luukku ja tuo alumiinijalusta yht. 1000€ (http://"http://pizzapartyshop.com/en/outlet/16-outlet-wood-fired-oven-offer-pizza-party.html?cid=14")
Tuossa piipussa näkyvä savunpuhallinsysteemi oli vajaa 200€ (tää oli vähän pakollinen, koska kerrostalon parvekkeelle).
Rahti italiasta maksaa satasen.
= yllättävän halvalla
-
Voi muuta sanoo kuin hattua nostaa. Sopii täydellisesti "kaunis elämä" -teeman alle.
-
Hieno setti eikä loppujen lopuksi edes kalliskaan.
-
Edes mahdollinen parvekegrillauskielto ei päde tuohon!
-
Hieno setti eikä loppujen lopuksi edes kalliskaan.
Hinta on niin suhteellista. Jossain vaiheessa se hinta unohtuu mutta laatu säilyy. Kurjinta tämmöisissä hankinnoissa on jos joutuu jälkeenpäin harmittelemaan miksi saituuttaan tyytyi siihen "melkein" vaihtoehtoon ja ihmettelemään miksi ei satsannut sittenkin pikkuisen enemmän. Siksi kannattaa hankkia aina sitä, mikä on parasta omiin tarpeisiin.
-
Miten hoidatte pihvin vetäytymisen? Yleensä paisto-ohjeissa kehoitetaan käärimään paistettu pihvi folioon. Minusta pihvin pinnan rakenne kuitenkin kärsii folion sisällä. Uunia en haluaisi käyttää ja usein se ei edes onnistu, koska sillä on samanaikaisesti muuta käyttöä. Olen yrittänyt etsiä lämpölamppua kotikäyttöön, mutta huonolla menestyksellä.
-
Kääriminen kuulostaa liialliselta, Itse käytän foliota kevyesti lautasen päällä tai sitten ei mitään. Höyryttäminen ei tosiaan tee sille hyvää.
-
http://www.seriouseats.com/2013/07/ask-the-food-lab-does-resting-under-foil-ruin-meat.html (http://www.seriouseats.com/2013/07/ask-the-food-lab-does-resting-under-foil-ruin-meat.html)
Hyvät vinkit Serious Eatsista
-
Mistäs kaupasta nykyisin kannattaa tilata verkosta ruoanlaittotarvikkeita?
Pannua, veitsiä, mittoja, sirottimia olisi tarvetta saada mutta pari kauppaa oli hivenen epäilyttäviä tai sitten valikoima ei ollut tarpeeksi laaja - eli lopullisia ratkaisuja hakisin jälleen. Vai riittäisikö amazon.de?
-
Suositus osoitteelle Paista.fi
Hiiliteräspannut olen ostanut tuolta, ja valikoima näyttää laajentuneen sitten viimekäynnin. Eikä tarvitse arpoa onko tuotteet laadukkaita vai ei.
-
Suositus osoitteelle Paista.fi
Hiiliteräspannut olen ostanut tuolta, ja valikoima näyttää laajentuneen sitten viimekäynnin. Eikä tarvitse arpoa onko tuotteet laadukkaita vai ei.
No mutta sehän osui hyvin... ja etusivulla on siis juuri sitä pohdiskelua mitä itse suoritan - kotona on 10 eri kattilaa mutta ei "yhtään hyvää", on 5 kohtuullisen hyvää veistä, on yhdet mitat mutta toiset tarvitsisi, on kolme risaksi väännettyä myllyä jne jne. Ja ruokavalion muutoksen jälkeen on melkoinen osa välineistä jäänyt turhiksi.
-
Mitä raati tuuma kokkiveitsien tarjonnasta Paista.fi:ssä https://paista.fi/catalogsearch/result/?q=kokkiveitsi (https://paista.fi/catalogsearch/result/?q=kokkiveitsi), olisiko tuossa https://paista.fi/yaxell-santoku-mon-200-mm (https://paista.fi/yaxell-santoku-mon-200-mm) hinta/laatu -suhde kohdallaan?
-
deBuyerin 28 senttinen paistinpannu ja 28 senttinen country-pannu Stokkan hulluilla päivillä ihan hyvään hintaan. Varsinkin kun jälkimmäistä en itsekään saanut ostettua kun oli loppu tuolloin kaikkialta - ostin 34 senttisen (joka on Iso ja Painava mutta kelpaa).
Amazon.de warehouse dealsista saa välillä todella hyviä hintoja noille pannuille ja kipoille, postikulut yli 39 euron tilauksissa sisältyy, joskin paketit voivat tulla useasta paikasta eri paketeissa. Ja de Buyerit saa käsittääkseni halvimmalla nimenomaan Ranskan Amazonista.
Mutta Paista.fi ja Eiring kyllä saavat suositukseni.
-
Joskus tulee vastaan juttuja joita ensin epäilee jäyniksi mutta uteliaisuus ajaa kokeilemaan. Hairy bikerseistä jäi mieleen kahvitonic ja kun tiskipöydällä oli kylmettynyt puolikas pressopannu niin pitihän sitä kokeilla ihan noin näppituntumalla fifty-fifty mixillä. Ei yhtään huono, varmaan kesän tulevina hellepäivinä tuo löytyy lasistani useammankin kerran.
Nettiä kun tongin niin tätä on kaupallisestikin tarjolla nimellä espresso tonic ja sekoitussuhteeksi sopii hyvin kaksi osaa tonicia, jonka päälle kaadetaan yksi osa pehmeää espresso-tyylistä kahvia, jäitä unohtamatta. Mainitaan myös että tonicin tulee olla vähän parempaa kuin halvinta mahdollista. Varmaan totta mutta ihan kelpo kesäjuomalta maistui myös soodastream-tonicin ja tumman pressokahvin yhdistelmä.
Päivitys kaksi päivää myöhemmin: Huomaan mieltyneeni tähän. Makuasia tietenkin mutta nyt vaikuttaa siltä että kahvitonicista tuli uusi suosikkijuomani.
-
^ Turbo Gintonic.
-
Edesmenneen presidenntimme Mauno Koiviston muistotilaisuudessa omaisten edustaja Heikki Allonen toivotti kutsuvieraat tervetulleeksi muistotilaisuuteen. Samalla hän kertoi, että Mauno Koivisto arvosti halpoja perusmakuja.
"Ennen kuin annan puheenvuoron pääministeri Sipilälle, haluan jakaa kanssanne toisen presidentin mielilausahduksista, joka oli: On se lohdullista tietää, että halvat perusmaut ovat niin hyviä. Se ei välttämättä kuvaa tämän tilaisuuden tarjontaa, jonka toivon teille maistuvan."
Jep-jep. Tuoretta tavaraa ja konstailematta pöytään niin se on siinä.
Kevyet mullat Manulle.
-
Hauki on kala.
Mökkireissulla tuli fokusoitua haukeen, noita puikuloita kun tuppaa tulemaan käsiin niin paljon kuin jaksaa prosessoida.
Sen verran kehun itseäni että jollain tapaa opin fileoimaan haukea ruodottomaksi, mikä taas avasi oven ihan uusiin juttuihin.
Kuppiin kanamuna, jauhoja, suolaa ja pippuria, dipataan tulitikkuaskin kokoiset seokseen ja sitten paistinpannuun.
On muuten hyvää. Niin kuin kaikki tuore järvestä poimittu kala.
-
On muuten hyvää. Niin kuin kaikki tuore järvestä poimittu kala.
Pekka Terävä (mm. Ravintola Olo) on muuten eri mieltä:
"Hauki on omassa kategoriassaan ja oikein valmistettuna täydellinen nautinto."
"Erittäin tärkeää on, että haukifileen annetaan levätä pyytämisen ja fileoinnin jälkeen yksi-kaksi päivää kylmässä 0-asteessa."
Suosittelee siis eräänlaista riiputtamista hauelle:
http://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000001159344.html
-
Edellä mainitusta syystä hauki onkin ainoa kala, mitä viitsin ostaa paikallisen Prisman tiskiltä. Siellä ei yleensä ole pelkoa liian tuoreesta kalasta.
-
"Erittäin tärkeää on, että haukifileen annetaan levätä pyytämisen ja fileoinnin jälkeen yksi-kaksi päivää kylmässä 0-asteessa."
Tästä on ollut paljon juttua kalamiesten kesken ja itselläni on ollut suunnitelmissa tehdä tästä omia empiirisiä kokeita. Noiden kilon-parin painoisten uistinhaukien kanssa kärsivällisyys ei ole pitänyt vaan pakkohan ne on ollut syötäväksi valmistaa, eikä ole ollut valittamista. Jos joskus sattuu koukkuun kertaluokkaa isompi niin sitten tulee riiputtaminen ajankohtaiseksi.
Sitten kun puhutaan isoista järvihauista (yli viisikiloisista) niin itse olen catch-and-release ideologian kannalta. Näillä perusteilla:
1. Hauki on järvien apex preditor ja siihen rikastuvat kaikki ympäristömyrkyt.
2. Isompi hauki tuottaa enemmän jälkeläisiä joten kalamiehen logiikalla lisääntymiskonetta ei syödä.
-
Minä suhtaudun näihin huippukokkien kalaohjeisiin hieman varauksella, sillä minusta ravintoloiden kala-annokset häviävät lähes poikkeuksetta omille mökkikokkauksilleni. Huippukokit usein ylikokkaavat. Esim. monesti paistetun kalan rapea pinta pilataan uittamalla se kastikkeessa.
Mutta joo, ainoa ongelma, minkä olen huomannut ylituoreessa kalassa on se käpristyminen paistettaessa.
-
Minä suhtaudun näihin huippukokkien kalaohjeisiin hieman varauksella, sillä minusta ravintoloiden kala-annokset häviävät lähes poikkeuksetta omille mökkikokkauksilleni. Huippukokit usein ylikokkaavat. Esim. monesti paistetun kalan rapea pinta pilataan uittamalla se kastikkeessa.
Mutta joo, ainoa ongelma, minkä olen huomannut ylituoreessa kalassa on se käpristyminen paistettaessa.
Peukutan.
Salaisuus - mikä ei oikeasti ole mikään salaisuus - on että mökkikokkauksessa ruoka tulee suoraan kasvimaalta/järvestä/metsästä pannulle.
Makuja on tietysti monia mutta itsellä on pääsääntöisesti periaatteena että mitä tuoreempaa, sen parempaa.
Isommat elukat on tietysti poikkeus jossa raakakypsytys parantaa purtavan laatua mutta kun puhutaan tavarasta jota voi käsitellä ihan sormivoimin niin mitä nopeammin tavaran saa lähteestä lautaselle niin sitä parempi.
-
"Erittäin tärkeää on, että haukifileen annetaan levätä pyytämisen ja fileoinnin jälkeen yksi-kaksi päivää kylmässä 0-asteessa."
Tästä on ollut paljon juttua kalamiesten kesken ja itselläni on ollut suunnitelmissa tehdä tästä omia empiirisiä kokeita. Noiden kilon-parin painoisten uistinhaukien kanssa kärsivällisyys ei ole pitänyt vaan pakkohan ne on ollut syötäväksi valmistaa, eikä ole ollut valittamista. Jos joskus sattuu koukkuun kertaluokkaa isompi niin sitten tulee riiputtaminen ajankohtaiseksi.
Sitten kun puhutaan isoista järvihauista (yli viisikiloisista) niin itse olen catch-and-release ideologian kannalta. Näillä perusteilla:
1. Hauki on järvien apex preditor ja siihen rikastuvat kaikki ympäristömyrkyt.
2. Isompi hauki tuottaa enemmän jälkeläisiä joten kalamiehen logiikalla lisääntymiskonetta ei syödä.
1. Sama pätee periaatteessa myös pienempiin haukiin, ym petokaloihin. Tai, on siis kaksi tekijää. Kun kyseessä on peto, erityisesti apicem rapax, on raskasmetallikertymä suuri. Toiseksi, peto tai ei, vanhemmassa yksilössä on luonnollisesti kaikenlaista myrkkyä ja raskasmetallia enemmän kuin nuoremmassa. Täten erityisesti suurten petokalojen syöntiä kannattaa rajoittaa (hauki, lohi yms).
2. Isompi hauki tuottaa enemmän poikasia, mutta kannan kasvuun sillä on harvoin merkitystä. Lisäksi isot hauet syövät päivittäin valtavan määrän kalaa (ml pienempiä haukia), ja kyseisen hauen poistaminen saattaa elvyttää kalakantaa merkittävästi.
Lisäksi sana tuosta lihasta. Yksi juttu on, että hauki on pyytämisen jälkeen stressaantunut ja liha maitohapoilla, joten on parempi antaa kalan levätä yön yli saavissa tms, jolloin kalan lihakset palautuvat ja suoli tyhjenee.
-
Sous vide.
Olisiko vinkkejä hyvien tyhjiökypsennysreseptien lähteistä? Pitkällisen jahkailun jälkeen tuli hankittua sirkulaattori ja pyhien jälkeen lampaanliha on oletettavasti tarjouksessa.
Ajattelin kokeilla käyttää haudutusastiana perus kylmälaukkua, on ainakin halpa ja tilava, veikkaisin että oikean lämpötilan saavuttaminen ja ylläpito onnistuisi tuossa eristyksen ansiosta himpan verran helpommin. Mitä mieltä raati on ideasta?
-
Mistä tietää pitääkö veitselle näyttää hiomakiviä vai riittääkö vielä timanttipuikko? Japanilainen moneen kerrokseen taottu kokkiveitsi, jos sillä on merkitystä.
-
Jos on toispuoleinen terä, pelkästään hiomakivi. Välttäisin timanttia yms. viimeiseen asti. Tomaatti-testi on helpoin; jos tulee lammikko, teroita.
https://www.popularmechanics.com/home/food-drink/a13150392/how-to-sharpen-kitchen-knives/
-
Normaali kokkiveitsen terä. Miksi vältät timanttipuikkoa?
-
Normaali kokkiveitsi? Etenkin jos on perinteinen japanilainen hiiliteräsveitsi yksipuolisella terällä (tod.näk. usuba tai deba), puikko tekee terästä väistämättä epätasaisen.
-
Ei kun kokkiveitsi, olisiko tuo tai vastaava
https://www.veitsikauppa.fi/fi/kokkiveitset/569-yaxell-zen-kokkiveitsi-20cm.html (https://www.veitsikauppa.fi/fi/kokkiveitset/569-yaxell-zen-kokkiveitsi-20cm.html)
-
En käyttäisi japanilaisten veisten ylläpitoon timanttipuikkoa (joka on voimakkaammin hiova työkalu) vaan keraamista puikkoa, ihan siksi että timanttisella saa helposti vedettyä teräkulman uusiksi/pieleen jos on varomaton. Macin keraamisia puikkoja saa parilla kympillä, tosin sellaisen korvikkeena voi käyttää "kenttäoloissa" vanhan kansan tyyliin vaikka lasittamatonta posliinisen kahvikupin pohjaa. Varsinainen teroitus sitten vesihiomakivillä.
-
Haluaisiko raati suositella grilliä takapihalle? Edellinen (kaasugrilli) lähti tänään kierrätykseen. Tarjouksia vissiin turha toivoa tähän aikaan vuodesta?
-
Weber, jos mennään kaasulla.
Muutamia tarjouksia esim Motonet ollut liikkeellä. Motonetista vielä 10% kerta kanta-asiakas alennusta, kun liittyy siihen.
-
Weber, jos hinnalla ei ole väliä. Mielestäni ylihintainen.
Motonetin grillit taas ovat geneerisiä kiinalaisia, samoja peltilaatikoita on useissa halpakaupoissa kauppojen omille merkeille brändättynä.
Itsellä on juurikin viime kesänä motonetistä hankittu kaasugrilli, bulkkikamaa kolmella rosteripolttimella, valuraitaritilöillä ja sivupolttimella. Asiansa ajaa siinä missä muutkin.
Edeltäjä oli kanadalainen pääosin alumiinivaluista koostuva laitos joka sinnitteli takapihalla kymmenisen vuotta, kukistui sitten polttimien puhkiruostumiseen. Seuraaja hankittiin periaattella speksit täyttävä mahdollisimman halvalla, ja sellainen tuo on. Tuskin kestää yhtä pitkään kuin edellinen.
-
Joko se innostus niihin keraamisiin munan muotoisiin hiiligrilleihin meni?
-
Vihreät munat älyttömän kalliita. Tilasin sitten netistä hybridin, kaasu- ja hiiligrilli vierekkäin.
-
Hommasin myös hiiligrillin. Ostanko Pirkka-hiiliä vai onko raadilla ehdotuksia?
-
Hommasin myös hiiligrillin. Ostanko Pirkka-hiiliä vai onko raadilla ehdotuksia?
Hong Kongin Marienburg tms puuhiili on melko hyvää tavaraa. Vertasin sitä ravintoloiden käyttämään ”pro” tavaraan (Big K)ja erot eivät ole isoja. Pro tavara on jonkin verran tiiviimpää eli toimii kauemmin ja antaa noin 15-20C enemmän lämpöä, mutta Kamadogrillissä pääsen Honkkarin hiililä helposti 340-350 asteeseen tarvittaessa.
-
Sous vide.
Olisiko vinkkejä hyvien tyhjiökypsennysreseptien lähteistä? Pitkällisen jahkailun jälkeen tuli hankittua sirkulaattori ja pyhien jälkeen lampaanliha on oletettavasti tarjouksessa.
Ajattelin kokeilla käyttää haudutusastiana perus kylmälaukkua, on ainakin halpa ja tilava, veikkaisin että oikean lämpötilan saavuttaminen ja ylläpito onnistuisi tuossa eristyksen ansiosta himpan verran helpommin. Mitä mieltä raati on ideasta?
oletko tätä lukenut?
http://www.douglasbaldwin.com/Guide_Finnish.pdf