Keikarin foorumi
Keikari => Kaunis elämä => Aiheen aloitti: AlecLewain - 11.06.09 - klo:14:06
-
Oikeastaan jo otsikointi tuottaa hitusen ongelmia. Tarkoituksenani on käsitellä fyysisen kunnon, vaatetuksen ja herrasmies-käsitteen yhteyttä.
Lähden liikkeelle väittämällä: "Nykyajan pahe on lisääntyvä ylipaino. Herrasmiehen tai keikarin tulee pitää huolta itsestään siten, ettei ylipainoa pääse kertymään."
Mielestäni fyysinen suorituskyky on hyve, joka tulee laskea herrasmiehen määritelmään. Maamme nuorison ja myö vanhemman väen kunto on laskenut jo vuosikymmeniä ja tulokset alkavat olla sen suhteen katastrofaalisia. Eräiden mittareiden mukaan suomalainen ei selviä edes kahdeksan tunnin työpäivästä vaan työpäivän pituuden tulisi olla 6h fyysisen kunnon puitteissa. Kunnon mukaisen rajan ylittäminen kerää fyysistä velkaa ja osaltaan aiheuttaa sairaspoissaoloja. Asiaa on tutkittu enemmänkin ja ohessa on EVAn raportti etenkin suomalaisten miesten kunnosta http://http://www.eva.fi/files/1986_miehet_kuntoon.pdf.
Kerran keikari on edelläkävijä pukeutumisessa, käytöstavoissa jne., tulisi hänen olla myös suunnannäyttäjä myös urheilullisuudessa.
Vähän taustoja itsestäni:
Lapsesta asti urheilua harrastaneena olin pitkään kunnossa ja viimeisinä opiskeluvuosina kunto pääsi vähän repsahtamaan ja sen myötä painokin nousi. En silti ollut ylipainoinen, mutta tiesin, että jotakin on tehtävä. Aloitin vuosi sitten kuntoilukamppanjan "huippukuntoon kolmekymppiseksi", jonka parissa tulnen viettämään loppuikäni. Pari vuotta on vielä tuohon omaan päämäärääni matkaa ja olen huomannut sekä työssä jaksamisen että oman elämisen laadun parantuneen. Ohessa on tullut kommentteja hoikentuneesta ulkomuodosta, mutta ne olen jättänyt omaan arvoonsa, sillä vietän aikaa lenkkipolullaomaa hyvinvointiani varten. Omana tavoitteena on klassisen urheilullisen miesvartalon omaaminen ja sinne on vielä jonkun verran matkaa, mutta tavoitteita pitää olla.
-
Yläaste tietokoneen äärellä, lukio myös ja nyt yliopisto-opiskelujen toisena vuonna huomaan olevani kasa luita. Hyvä kun keho pysyy kasassa nykyisten rauskalihasten avulla juuri ja juuri. Olen päättänyt aloittaa hölkkäämisen, sillä kaikki merkit osoittavat liikkumattomuuden olevan tappavaa. Ei evoluutio ole suunnannut ihmiskehoa istumaan tuntikausia vuosien ajan.
Alec: keikari-sanaa tulisi välttää, sillä konnotaatioiden puolesta se viittaa räikeän erottuvaan huikentelijaan. Foorumin puolen vuoden keskustelut ovat osoittaneet, ettei jäsenistössämme keikareita ole lainkaan. Mikäli sanaa haluaa hakea, valitsisin "herrasmiehen", tai edes herrasmiehen kuvaa kunnioittavan miehen. Viilaan pilkkua, mutta en tee sitä tullakseni suosituksi.
Mitä kuntoon tulee, uskon riittävän hyvä yleiskunnon olevan merkki itsekurista ja itsensä arvostamisesta. Nämä eivät ole huonoja ominaisuuksia kenessäkään.
-
Ihan pienenä miehenä tuli liikuttua ja olin jopa nopeakin juoksemaan, mutta yläkoulu-luokio-akselilla tuli liikuttua todella vähän. Siitä huolimatta kykenin suorittamaan varusmiespalveluksen hyvin muiden mukana (jopa au-koulutus). Vähäisestä liikunnasta huolimatta olen aina ollut hoikka.
Mielestäni fyysinen suorituskyky ei ole itseisarvo nykyajan herrasmiehelle, riittää, että on terveen näköinen ja kulkee reippaasti selkä suorassa.
-
Mielestäni fyysinen suorituskyky ei ole itseisarvo nykyajan herrasmiehelle, riittää, että on terveen näköinen ja kulkee reippaasti selkä suorassa.
Itsekin olen ollut aina hoikka ja "terveen näköinen" mutta olen tästä hiukan eri mieltä. Esim. pitkänä henkilönä jo pelkkä selkä suorassa kulkeminen (ryhti) vaatii säännöllistä lihashuoltoa ja liikuntaa. Olenkin enemmän AlecLewainin kanssa samoilla linjoilla siitä että fyysinen kunto/suorituskyky pitäisi olla osa nykyajan herrasmiehen niinkuin oikeastaan kenen tahansa muunkin määritelmää. Ja yhdyn myös Villen näkemykseen itsekurista, määrätietoisuudesta ja itsensä arvostamisesta.
En tarkoita fyysistä suorituskykyä nyt minään kuinka monta leukaa, punnerrusta, kiloa tai kilometriä taittuu, vaan enemmänkin sellaisena terveenä liikuntana ja oman kehonsa huoltamisena, joka pitää miehen menossa ja muodossa.
Vaikka olenkin aina ollut aika urheilullinen, myös minulla opiskeluvuosien aikana liikunta on joutunut välillä lapsipuolen asemaan. Syinä ovat olleet varmaan opiskelijaelämän muut houkutukset, epäsäännölliset rytmit ja välillä jopa rahan puute (vaikka eihän juokseminen mitään maksa...). Kahdesti olen opiskelujen välissä tehnyt puolikkaan vuoden töitä ja huomannut kuinka säännölliset ajat ja tulot helpottavat urheilua. Molempien kertojen aikana olen myös huomannut kuinka heikosti huonossa kunnossa pahimmillaan jaksaa ja kuinka paljon lisää energiaa ja hyvää oloa urheilu tuo. Nyt kun valmistuminen on enää viikoista kiinni ja työt nurkan takana, olen päättänyt jatkaa liikunnan viittoittamalla tiellä. Sen verran useita lajejakin on vuosien aikana tullut harrastettua, ettei se ainakaan vaihtoehdoista ole kiinni:D
Disclaimerina pakko kumminkin vielä todeta etten todellakaan koe että urheiluun ja kuntoiluun pitäisi suhtautua liian vakavasti vaan enemminkin nauttien. Pyrin nauttimaan elämästä täysillä kaikille sen osa-alueilla ja en urheiluintoilusta huolimatta ala varmastikaan laskemaan kulinarististen nautintojeni kalorimääriä tai sylkemään lasiin illanistujaisissa. Kaikki äärimmäisyys ja ryppyotsaisuus vaan minimoivat hauskuutta...
-
Vielä lisähuomatuksena kun tämä keskustelu oli "Kaunis elämä" kategorian alla: Onhan atleetti aina kotleettia kauniimpi ja ainakin enemmän klassisen mieskuvan mukainen:D
-
Ehdottomasti yhdyn edellisten kirjoittajien näkemykseen siinä, että hyvä fyysinen kunto kuuluu herrasmiehen ominaisuuksiin. Itse pidän kuntoani yllä lenkkeilemällä ja toisessa ketjussa vihjaamallani Savate-harrastuksella. Minun kohdallani liikunta vaatii nimenomaan sitä itsekuria, koska en ole koskaan ollut erityisen urheilullinen. Nykyinen kuntoilubuumini lähti myös AlecLewainin tapaan kuntoon kolmekymppiseksi projektista. Projektin alusta on jo pari vuotta kulunut ja välillä projekti on unohtunutkin. Ensimmäinen etappini projektissa oli juosta maraton ennen kuin täytän kolmekymmentä ja sen saavutin aikataulussa. Päätavoitteen saavuttamisen jälkeen liikunta kuitenkin tahtoi jäädä. Nyt tavoitteet ovat myös minulla enemmän esteettisellä puolella. Vuosien saatossa on kertynyt hieman ylimääräistä kannettavaa joista haluaisin päästä eroon. Tuohon vain ei pelkkä liikunta riitä.
-
Totisesti: atleetti on kotleettia komeampi näky!
-
Hyvä fyysinen kunto kuuluu mielestäni osaksi herrasmiestä, vaikka en sitä tärkeimpänä miehen mittana pidäkään. Myös Bernhard Roetzel otti sen esiin yhtenä klassisen herrasmiehen ominaisuutena.
Äärimmäinen lihavuus tai laihuus (vaan ei hoikkuus) tekee hallaa parhaimminkin puetulle miehelle. Räätälöidyt vaatteetkaan eivät pysty peittämään todellista ongelmavartaloa.
-
Äärimmäinen lihavuus tai laihuus (vaan ei hoikkuus) tekee hallaa parhaimminkin puetulle miehelle. Räätälöidyt vaatteetkaan eivät pysty peittämään todellista ongelmavartaloa.
Toisaalta urheilulla saa aikaan sellaisen "ongelmavartalon", ettei siitä selvitä ilman vaatturia.
-
Äärimmäinen lihavuus tai laihuus (vaan ei hoikkuus) tekee hallaa parhaimminkin puetulle miehelle. Räätälöidyt vaatteetkaan eivät pysty peittämään todellista ongelmavartaloa.
Toisaalta urheilulla saa aikaan sellaisen "ongelmavartalon", ettei siitä selvitä ilman vaatturia.
Rajansa kaikella tietysti, myös urheilulla.
Täytyy myöntää, että tietoni pukeutumiseen liittyvistä etiketeistä eivät ole päätä huimaavalla tasolla, mutta kaikkihan sen tietävät että vaatteet istuvat paremmin jos kroppa ei näytä kolmiolta jossa on terävä kärki ylhäällä.
Mielestäni myös jokainen voi parantaa omaa fyysistä kuntoa mielettömän helposti, en ymmärrä miksi asiasta tehdään kaikkialla näin isoa numeroa. Joka aamu kun heräätte, punnertakaa semmoiset 40-60 kertaa, tehkää vähän vatsoja... Lisäksi voimapyörä joka maksaa kaupassa sen 10-20 € tekee ihmeitä keskivartalolle. Näillä pääsee helposti alkuun, ja uskokaa pois, kun te joku kaunis aamu satutte peilin edessä näkemään vatsalihasten alkuja, niin siitä kyllä saa mukavasti lisää motivaatiota.
Itse en missään tapauksessa halua isoa haukkaa proteiinin ja kreatiinin avulla, joten välttelen punttisaleja kaikin keinoin, toisaalta haluan että fyysinen kuntoni riittää siihen, että pystyn juoksemaan vähän pidemmänkin matkan jos olen myöhässä bussista tai voin vaivatta auttaa kaveria muutossa.
Tämä kaikki tietenkin vain sitä varten että kunnioitus itseään kohtaan nousisi, sillä kaikki tietävät myös sen että naiset rakastavat korvilla, joten loppupeleissä hartijoiden leveydellä ei ole sen suurempaa merkitystä (ensivaikutusta lukuunottamatta).
P.S. Joku aika sitten tehtiin tutkimus. 2 Ryhmää, toinen kävi juoksemassa 30 minuuttia 4 kertaa viikossa ja toinen uimassa myös 4 kertaa viikossa 30 minuutina ajan. Tutkimus kesti 6 viikkoa. Tutkimuksen jälkeen selvisi että niillä jotka kävivät lenkillä hapenottokyky parani säälittävät 1,5 % kun taas niillä jotka kävivät uimassa 11 %. Niinpä rakkaat ystävät, suosittelen uintia lenkkeilyn sijasta, varsinkin niille joilla on uimahalli kävelymatkan päässä.
-
Oma fyysinen kuntoni on tällä hetkellä surkea: vaimo ja lapset mökillä, minä kaupungissa joten viikonloppu on mennyt 'dunk & dabauchery' -meiningillä perjntaista sunnuntai-iltaan!
Ona more serious note: en ole himourheilija, itse asiassa koen useat liikuntamuodot (eritoten kuntosalit ja juoksun) varsin kyllästyttävänä ajanvietteenä, mutta jotten olisi tonnikeiju olen ratkaissut asian maltillisemmalla liikunnalla ts. pitkät, suhteellisen nopeatempoiset kävelylenkit koirien (2kpl) kanssa, vähintään 2 h / päivä, satoi tai paistoi. Lisäksi kesäkautena pyöräilen töihin aina kun se on sään puolesta mahdollista. Ja koetan hieman katsoa mitä syön, joskin grillauskausi tuo tähän omat vaikeutensa.
Nuorempana pelasin futista ja harrastin thainyrkkeilyä, mutta puulaakifutisottelussa hajonnut vasen polvi estää tehokkaasti tällaiset harrasteet.
Eli summa summarum: kesäisin lähempänä kotleettia, talvisin atleettia. Eli välimaaston miehiä.
-
Mielestäni on tärkeää, että hyväksyy oman vartalonsa sellaisena kuin se on ja on todella sinut sen kanssa. Herrasmies mielestäni pitää itsestään myös huolta fyysisesti ja tällä haluan tarkoittaa sitä, ettei päästä itseään sellaiseen kuntoon missä kumartuminen, portaiden nouseminen ym. arkiset askareet alkaa hengästyttämään tai on muuten vaivalloisia. Ei kaikkien tarvitse omata urheilijan vartaloa, mutta kyllä jokainen varmasti ymmärtää mikä on liikaa.
Itselläni on tasan vuosi näinä päivinä kun aloin laittamaan itseäni kuntoon. Lähtötilanteessa ylipainoa oli reippaat 25kg ja se lähti viidessä kuukaudessa liikunnalla ja tietysti kevennetyllä ruokavaliolla. Olo on aika erilainen nyt. Olen aina tykännyt kyllä liikkua, mutta jos kesällä onkin aktiivinen niin muutama hävinnyt kilo tulee takaisin sohvalla maaten talvella.
No olen erittäin tyytyväinen tällä hetkellä ja vartaloni on varsin jäntevässä kunnossa ja huolta aiheuttaa enemmän se, ettei kiloja lähtisi enää pois kuin se, että ne tulisivat takaisin. Lajeina minulla on ollut pyöräily, juoksu ja uinti. Adonikseksi en halua joten salilla en ole käynyt kertaakaan.
Näin suuri painonpudotus aiheutti tietysti sen, että garderoobi meni täysin uusiksi, ainoastaan sukkien koko on pysynyt samana. Kiinnostus pukeutumiseen syntyi osittain uuden vartalon ansiosta kun paidankin kehtaa laittaa housuihin ja ryhtikin parempi. Siististi olen kyllä pukeutunut aina, mutta intohimoisesti en siihen ollut suhtautunut. Suuri kiitos kiinnostukseen on myös Villellä sillä löysin keikari blogin samoihin aikoihin.
P.S. Joku aika sitten tehtiin tutkimus. 2 Ryhmää, toinen kävi juoksemassa 30 minuuttia 4 kertaa viikossa ja toinen uimassa myös 4 kertaa viikossa 30 minuutina ajan. Tutkimus kesti 6 viikkoa. Tutkimuksen jälkeen selvisi että niillä jotka kävivät lenkillä hapenottokyky parani säälittävät 1,5 % kun taas niillä jotka kävivät uimassa 11 %. Niinpä rakkaat ystävät, suosittelen uintia lenkkeilyn sijasta, varsinkin niille joilla on uimahalli kävelymatkan päässä.
Heikossa tai heikohkossa kunnossa oleva henkilö ei jaksa juosta niin kovaa ja pitkään, että saisi sykkeet kohoamaan riittävästi. Uidessa liikuteltava massa taas on vedessä kevyempää ja sykkeet saa pysymään korkealla pidempään, joten hapenottokyky paranee nopeammin.
Itse en missään tapauksessa halua isoa haukkaa proteiinin ja kreatiinin avulla, joten välttelen punttisaleja kaikin keinoin, toisaalta haluan että fyysinen kuntoni riittää siihen, että pystyn juoksemaan vähän pidemmänkin matkan jos olen myöhässä bussista tai voin vaivatta auttaa kaveria muutossa.
Herrasmiehen ei koskaan kuulu juosta, paitsi tietysti urheillessa ja todellisessa hädässä. Herrasmiehen ei koskaan tarvitse juosta koska hän on huolehtinut aikataulunsa niin, että sellaista kiirettä ei tule.
-
Ona more serious note: en ole himourheilija, itse asiassa koen useat liikuntamuodot (eritoten kuntosalit ja juoksun) varsin kyllästyttävänä ajanvietteenä, mutta jotten olisi tonnikeiju olen ratkaissut asian maltillisemmalla liikunnalla ts. pitkät, suhteellisen nopeatempoiset kävelylenkit koirien (2kpl) kanssa, vähintään 2 h / päivä, satoi tai paistoi. Lisäksi kesäkautena pyöräilen töihin aina kun se on sään puolesta mahdollista. Ja koetan hieman katsoa mitä syön, joskin grillauskausi tuo tähän omat vaikeutensa.
Jos haluaa hoikan olemuksen/pitää muotonsa hoikkana niin kyllä sekä inputista, että outputista pitää huolehtia. Pelkkä liikunta (output) ei riitä. Toki liikkumalla saa kunnon kohdalleen, jne, mutta jos pelkästään liikunta lisäämällä laihtuisi kuolisivat huippu-urheilijat nälkään. Meikäläisellä ainkin ihan luonnostaan ruokahalu kasvaa liikunnan määrän kasvaessa. Siksi ainakin minulle on äärimmäisen tärkeää katsoa mitä suuhuni pistän. Treenin jälkeen tulee nimittäin sellaiset "munchiesit", että heikompaa hirvittää.
Herrasmiehen ei koskaan kuulu juosta, paitsi tietysti urheillessa ja todellisessa hädässä. Herrasmiehen ei koskaan tarvitse juosta koska hän on huolehtinut aikataulunsa niin, että sellaista kiirettä ei tule.
Amen.
-
Herrasmiehen ei koskaan kuulu juosta, paitsi tietysti urheillessa ja todellisessa hädässä. Herrasmiehen ei koskaan tarvitse juosta koska hän on huolehtinut aikataulunsa niin, että sellaista kiirettä ei tule.
Yhden vanhan sanonnan mukaan herrasmies hikoilee vain vuoteessa. Miksei näinkin.
-
Herrasmiehen ei koskaan kuulu juosta, paitsi tietysti urheillessa ja todellisessa hädässä. Herrasmiehen ei koskaan tarvitse juosta koska hän on huolehtinut aikataulunsa niin, että sellaista kiirettä ei tule.
Yhden vanhan sanonnan mukaan herrasmies hikoilee vain vuoteessa. Miksei näinkin.
Peittoa ohuemmaksi näin kesällä.
-
Liikunnallisia elämäntapoja kannatan ehdottomasti, mutta en näe oikein yhteyttä herrasmieheyden ja liikunnallisuuden välillä. Olenko todellinen herrasmies kun juoksen Cooperin testissä 3000m mutta kolmois-salkov ei onnistu?
Ei kannata kuntosalia ja voimatreeniä välttää jos suunnitelmissa on yleiskunnon parantaminen ja laihduttaminen. Lihas kuluttaa enemmän kuin läski ja se on painavampaa. Eikä "adonismaista" kehoa ihan helpolla saavuteta.
-
Ville sopiva laji voisi olla soutu,
sitä seuratessahan blazeri ja olkihattu ovat täysin korrekteja vaatteita, varsinkin
jos kutsu käy oikeisiin aitioihin.
-
Liikunnallisia elämäntapoja kannatan ehdottomasti, mutta en näe oikein yhteyttä herrasmieheyden ja liikunnallisuuden välillä. Olenko todellinen herrasmies kun juoksen Cooperin testissä 3000m mutta kolmois-salkov ei onnistu?
Tarkoitin ketjun alussa, että fyysinen kunto on ennenkaikkea hyve. Tänä maailmankautena, jona ihmiset eivät välitä omasta kunnostaan, herrasmiehen tulisi toimia tämänkin hyveen esitaistelijana ja pyrkiä omalla esimerkillään rohkaisemaan muitakin liikkumaan.
Mielestäni herrasmiehen ei tarvitse pystyä mihinkään temppuihin, jotka vaativat suuria toistomääriä onnistuakseeni (mihin luen kolmois-salkovin). Minulle on veistelty kauan sitten eräs fyysisen kunnon määritelmä: "Miehen voi olettaa olevan hyvässä kunnossa, jos tämä nostaa 100 kg penkistä, juoksee 3000 m Cooperissa ja pystyy suorittamaan spagaatin." Myönnän jakavani fyysisen kunnon näihin kolmeen osatekijään: kestävyyteen, lihasvoimaan ja notkeuteen sillä, jos joku näistä tekijöistä on muita huonompi loukkaantumisriski tätä ominaisuutta vaativassa tilanteessa suurehko.
-
Minulle on veistelty kauan sitten eräs fyysisen kunnon määritelmä: "Miehen voi olettaa olevan hyvässä kunnossa, jos tämä nostaa 100 kg penkistä, juoksee 3000 m Cooperissa ja pystyy suorittamaan spagaatin."
Nyrkkisääntö muuttuisi hieman järkevämmäksi, jos tuohon 100 kg:n tilalla laittaisi oman painonsa. Sadan kilon nostaminen penkiltä alle 70-kiloiselle veijarille olisi jo kieltämättä osoitus huippukunnosta.
-
Minulle on veistelty kauan sitten eräs fyysisen kunnon määritelmä: "Miehen voi olettaa olevan hyvässä kunnossa, jos tämä nostaa 100 kg penkistä, juoksee 3000 m Cooperissa ja pystyy suorittamaan spagaatin."
Nyrkkisääntö muuttuisi hieman järkevämmäksi, jos tuohon 100 kg:n tilalla laittaisi oman painonsa. Sadan kilon nostaminen penkiltä alle 70-kiloiselle veijarille olisi jo kieltämättä osoitus huippukunnosta.
Muuttuisi vielä järkevämmäksi jos tillalla olisi rinnalleveto omalla painollaan.
-
Fyysisen kunnon parantaminen, varsinkin lihasmassan lisääminen, ei koskaan onnistu helposti. Rehkimättä se ei tule, mutta en millään muotoa pidä epäherrasmiesmäisenä kuntoilevaa miestä, olipa laji mikä tahansa.
Enemmän kunnioitusta herättää minussa vaikkapa Randy Couture (joka on herrasmies ainakin käytökseltään) kuin Tiger Woods, vaikka golf onkin niitä perinteisiä herrainlajeja.
-
Tarkoitin ketjun alussa, että fyysinen kunto on ennenkaikkea hyve. Tänä maailmankautena, jona ihmiset eivät välitä omasta kunnostaan, herrasmiehen tulisi toimia tämänkin hyveen esitaistelijana ja pyrkiä omalla esimerkillään rohkaisemaan muitakin liikkumaan.
Mielestäni herrasmiehen ei tarvitse pystyä mihinkään temppuihin, jotka vaativat suuria toistomääriä onnistuakseeni (mihin luen kolmois-salkovin). Minulle on veistelty kauan sitten eräs fyysisen kunnon määritelmä: "Miehen voi olettaa olevan hyvässä kunnossa, jos tämä nostaa 100 kg penkistä, juoksee 3000 m Cooperissa ja pystyy suorittamaan spagaatin." Myönnän jakavani fyysisen kunnon näihin kolmeen osatekijään: kestävyyteen, lihasvoimaan ja notkeuteen sillä, jos joku näistä tekijöistä on muita huonompi loukkaantumisriski tätä ominaisuutta vaativassa tilanteessa suurehko.
Asia selvä, tuota mieltä itsekin aika pitkälti olen. Itse en pidä penkkitulosta mitenkään merkittävänä lihaskunnon mittarina, mutta muutama vuosi takaperin kohtasin erittäin kunnioitettavan herrasmiehen juuri penkkipunnertaessa. Kyseinen herrasmies tuli kysymään voiko hän treenata minun kanssa samaan aikaan. Siinä sitten nostellessa ja jutellessa kävi ilmi hänen ikänsä, 80 vuotta. Pappa vielä valitteli ettei nyt nouse satanen penkistä, kun on tullut hieman sairasteltua. Kyllä siinä nuori kloppi oli ihmeissään ja samalla omaksui itselleen 60 vuoden mittaisen kuntoprojektin tavoiteen.
-
100 kg penkistä tuntuu olevan joku maaginen juttu, en oikein ymmärrä miksi. Se on vain yksi liike monien voimailuliikkeiden joukossa. Toki se mittaa kohtuuhyvin yläkropan voimakkuutta, mutta tulos nousee 'helposti' lajityyppisellä harjoittelulla, ilman että lihaskunto yleisesti paranisi. Tyyppiesimerkki näistä ovat teinipullistelijat. Voimalajeissa oma paino on suuri etu, eli suhteellista voimaa mittaavat tulokset ovat mielekkäämpiä herrasmiehelle. Jos penkkitulosta halutaan käyttää, niin toistot omalla painolla (käytännössä sotilaspenkki) olisi aika hyvä, jos vaikka 10 toistoa olisi kelpo tulos. Yläkropan liikkeistä pystypunnerrus on elegantimpi. Raskain liike lienee jalkakyykky, koska siinä työskentelee kropan suurimmat lihasryhmät.
Lihasmassan hankkiminen vaatii työtä, tosin kun aloittaa painoharjoittelun, voi ensimmäisinä vuosina saada massaa useita kiloja per vuosi (siis puhdasta lihasmassaa) ihan ilman pillereitä. Painoharjoittelulikkeistä tehokkaimpia ovat vanhat perusliikkeet (kyykky, punnerrukset), eivät ne salin hienoimmat yhtä lihasta eristävät laitteet. Jos ei ole treenannut painojen kanssa, kannattaa hakeutua kunnon ohjaukseen, jotta oppiipi liikkeet oikein. Oikeilla liikkeillä kunto kohenee, eikä tule haavereita. Kannattaa aina muistaa, että mies vie painoa, eikä toisinpäin.
-
Olisiko jengillä mielenkiintoa kerätä joku kuntoiluporukka? Voisi käydä lenkillä tai esim. kisahallilla nostamassa punttia ja turisemassa.
-
Olisiko jengillä mielenkiintoa kerätä joku kuntoiluporukka? Voisi käydä lenkillä tai esim. kisahallilla nostamassa punttia ja turisemassa.
Lenkille voisin vaikka lähteäkin. On viime aikoina ollut vaikea motivoida itseään juoksulenkille ja seurasta voisi olla siinä apua.
-
Itse uin kolmesti viikossa Yrjönkadun uimahallissa. Koskaan en ole tavannut paikkaa, jossa liikuntaan yhdistyy yhtä suuri eleganssi kuin tuossa roomalaistyylisessä miellyttävyydessä. Sali, jossa uinti tapahtuu on tosiaan suunniteltu antiikin kylpylöitä silmällä pitäen ja toisessa kerroksessa voi nauttia höyrysaunan jälkeen shampanjaa, ilman että kukaan kuiskuttelee "elitistiä" suunpielestään.
Uintiaika Yrjönkadulla on kaksi tuntia per kerta, josta itse pyrin käyttämään uimiseen tunnin: ensin viisitoista minuuttia lämmittelyuintia, jonka jälkeen ylös juomaan kuppi kahvia ja lukemaan sanomalehteä, tämän jälkeen takaisin uima-altaan 28 asteiseen veteen uimaan nopeaa rintauintia 45-60 minuuttia ilman kosketuksia reunoihin tai pohjaan. Uinnin jälkeen pyhitän ajan kuohuviinille, shampanjalle, punaviineille, etanapannulle ja toisen kerroksen saunavalikoimalle.
Toki Yrjönkadulle on muodostunut maine seksuaalivähemmistöjen mekkana miesten alastonuinnin tähden, mutta itse koen alastomuuden vain kulttuurisena, paikkaan täysin kuuluvana ilmiönä, jota ilman uintikokemus ei olisi yhtä rento sekä mielyttävä. Itse en koskaan ole kokenut minkäänlaista häiritsevää käytöstä muiden miesten taholta, enkä usko että kovin moni muukaan Yrjönkadulla käyvä - maine on kasvanut tietämättömien kuullessa uimahallista jossa miehet uivat alasti, näin uskon.
Itse pysyn täysin uimahallini puolella ja käytän sitä hamaan loppuun asti ylpeydellä ja rakkaudella Mannerheimin ja Risto Rydin tavoin.
(http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/matkailu/uutiset/kotimaa/561636.jpg)
-
Sivuilta löytyvä esittely:
"Yrjönkadun uimahalli vihittiin käyttöön 4.6.1928. Se oli vuosikymmeniä Suomen ainoa julkisessa käytössä ollut uimahalli. Helsingin kaupungin omistukseen halli siirtyi vuonna 1967.
Yrjönkadun uimahalli on rakennuksena historiallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokas, aikansa klassismin tyypillinen ja edustava esimerkki. Vuosikymmenten ajan halli on säilyttänyt alkuperäisen ilmeensä ja vuonna 1997 aloitetun peruskorjauksen jälkeen halli avattiin upeasti entisöitynä yleisölle lokakuussa 1999.
Uinti hallissa tapahtuu erikseen naisten ja miesten vuoroilla. Uida voi uima-asussa tai ilman. Uima-asua on saanut käyttää syyskuusta 2001 alkaen."
Hinnastoa
Ensimmäinen kerros:
Kaappi 4,40e
Istumahytti 4,80e
Toinen kerros: 12e
Etanapannu valkosipuli-pestovoilla & patonkia 9.80€
Brie-juustoa & lämmintä viikunahilloa 7.00€
Peltolan tilan vaniljajäätelöä & Provencen orvokkisiirappia 7.20€
Cristal Castellblanch Seco 20cl - kuohuviini 9,90€
Vilarnau Rose 75cl - kuohuviini 39,50€
Pommery POP 20cl - shampanja 24,00€
Chateau de Bligny Grande Reserve Brut 75cl - shampanja 69,00€
Kahvi 2,50€
http://www.hel.fi/wps/portal/Liikuntavirasto/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/Liv/fi/Liikuntapaikat/Uimahallit/Yrj_nkadun+uimahalli (http://www.hel.fi/wps/portal/Liikuntavirasto/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/Liv/fi/Liikuntapaikat/Uimahallit/Yrj_nkadun+uimahalli)
-
Olisiko jengillä mielenkiintoa kerätä joku kuntoiluporukka? Voisi käydä lenkillä tai esim. kisahallilla nostamassa punttia ja turisemassa.
Lenkille voisin vaikka lähteäkin. On viime aikoina ollut vaikea motivoida itseään juoksulenkille ja seurasta voisi olla siinä apua.
Ehkä tässä olisi ideaa. Töölön kisahalli on myös oiva ja halpa paikka käydä lihaskuntoharjoittelemassa, eikä 1,5/3e kertamaksu hirvitä.
-
Ehkä tässä olisi ideaa. Töölön kisahalli on myös oiva ja halpa paikka käydä lihaskuntoharjoittelemassa, eikä 1,5/3e kertamaksu hirvitä.
...mutta paikkana se on aivan hirveä. Minulle riitti kertakäynti tuossa betonin, melun, hässäkän ja muovin tyyssijassa.
-
Toki on paikkana "kauhea", mutta sillä on myös pitkä historia kuntoilun mekkana.
Itsekin päässyt rapistumaan, niin ehkä esim. alkuun kerran viikossa joko lenkki tai kävellen kisahallille? Miten tämä saadaan järjestettyä?
-
Meikäläisen punttisalitreenistä alkaa olla aikaa jo useampi vuosi. Voisi olla ihan mukava käydä heiluttelemassa näitä omia naruja kuntosalillakin. Eiköhän helpoin tapa olisi koittaa löytää yhteinen aika ja sopia tapaaminen. Kuinkas usein herroilla olisi tavoitteena reenata?
...mutta paikkana se on aivan hirveä. Minulle riitti kertakäynti tuossa betonin, melun, hässäkän ja muovin tyyssijassa.
Juu.. Kyllä tämä kuulostaa ihan asialliselta kuntosaliksi.
-
ja tietysti punttiksella ollaan keikarin aatteen mukaisesti ns. kovat kaulassa :)
-
Sitähän voisi harkita myös jotain sellaista kiertoa tuohon kuntoiluun, esim. kerran viikossa kuntosali, lenkki tai uimaan..
-
Harmittaa, että asun väärällä paikkakunnalla herrojen kanssa. Lähtisin mielelläni käymään lenkillä tai kuntosalilla hyvässä seurassa, kun muutenkin kyseisiä aktiviteetteja tulee harrastettua.
Kai se on ruvettava katselemaan asuntoja Helsingistä...no ehkei sentään, koitan mahtua Ivymanin kanssa vielä samaan kaupunkiin ;)
-
ja tietysti punttiksella ollaan keikarin aatteen mukaisesti ns. kovat kaulassa :)
Cricket sweater -neuletta voin suositella varauksetta. Ehdottoman tasokasta inspiraatiota:
(http://www.edubiz.co.uk/acatalog/img_sportswear_9.jpg)
-
Itse en kyllä pidä urheilua minään välinetapahtumana. Jos käydään kerran vaikka kunnon kävelyllä ja funtsitaan siellä jollain kokoonpanolla jatko? Toki humoristisessa ja mukavassa ilmapiirissä tämä touhu, hieman vanhempien herrojen pelimieskänkeä muistuttavaa ehkä :) Jos vaikka loppuviikosta jotain kiinnostaa, niin voitaisiin tavata vaikka Oopperan edessä ja lähteä siitä.
-
Oma käsitykseni kuntoilusta, ja toisaalta aineenvaihdunnan vilkkaus, aiheuttaa sen, että cricket sweater on kyllä hiukan turha kapistus minun liikkumisessani. Kuntosalille vanha t-paita ja shortsit. Lenkille kelin mukaan soveltuvat varusteet. Liikuntavarusteet ovat ainoita joissa suhtaudun synteettisiin kuituihinkin suopeasti, jopa suosin niitä.
Itse en kyllä pidä urheilua minään välinetapahtumana. Jos käydään kerran vaikka kunnon kävelyllä ja funtsitaan siellä jollain kokoonpanolla jatko? Toki humoristisessa ja mukavassa ilmapiirissä tämä touhu, hieman vanhempien herrojen pelimieskänkeä muistuttavaa ehkä :) Jos vaikka loppuviikosta jotain kiinnostaa, niin voitaisiin tavata vaikka Oopperan edessä ja lähteä siitä.
Suunnittelukävely kuulostaa mainiolta idealta. Sopisiko esim. torstai?
-
Ikävä kyllä flunssa iski. Mutta jos tehdään niin, että laitat (myös muut jotka haluaa) postia alfienpaluu gmail.com niin sovitaan sitten meilitse joku sopiva ilta :)
-
"Herrasmieslajeista" kriketti vaikuttaisi kyllä hienolta lajilta, mutta golf ei ole vielä alkanut tarpeeksi innostamaan että haluaisin lähteä kokeilemaan. Sen sijaan puntin nostelu on todella mieleistä ja miehekästä puuhaa, ja vaikka kyseessä ei ehkä varsinainen herrasmieslaji ole, on vanhanajan viiksekkäissä muskelimiehissäkin jonkinlaista herrasmiesmäistä estetiikkaa.
(http://farm4.static.flickr.com/3214/2873294990_67af3b3744_m.jpg)
Mielelläni lähtisin mukaan porukkaan lenkkipolulle ja punttisalille, mutta ellei porukasta löydy Itä-Vantaan jaostoa, en taida ihan kaupunkiin asti jaksaa säännöllisesti vaivautua kuntoilemaan. Olen DandyAndyn kanssa vahvasti samoilla linjoilla kuntoiluvaatetuksen kanssa.
-
Ensimmäinen pisti jo meiliä. Kiinnostuneet voi laittaa, niin pistetään sitten kaikille vastasta jostain ajoista. Ja tosiaan, itse en ainakaan halua nähdä mitään 40-luvun krokrettioutfitteja, vesipoolotiimiä tai muuta vastaavaa epäilyttävää, vaan ihan yleistä tutustumista ja urheilua vaikka suomi-verkkareissa.
-
Sain kahdelta kiinnostuneelta meiliä. Jos vielä tovi odotellaan ja yritetään järkätä jotain viimeistään ensi alkuviikkoon.
Kokoontuminen voisi olla vaikka Oopperalla. Asustelen melko lähellä, niin espressotarjoilu lopuksi ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto. Aina mukava tutustua uusiin ihmisiin, vaikka heitä Helsinki täynnä onkin. A stranger is a friend waiting to be made!
-
Sain kahdelta kiinnostuneelta meiliä. Jos vielä tovi odotellaan ja yritetään järkätä jotain viimeistään ensi alkuviikkoon.
Kokoontuminen voisi olla vaikka Oopperalla. Asustelen melko lähellä, niin espressotarjoilu lopuksi ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto. Aina mukava tutustua uusiin ihmisiin, vaikka heitä Helsinki täynnä onkin. A stranger is a friend waiting to be made!
Pitää ilmoitella, kun olen tulossa seuraavan kerran pitemmälle työreissulle Helsinkiin. Lenkkiseura ei ole pahitteeksi, kun vaihtoehtona on muussa tapauksessa vain "äänet pään sisällä".
-
Kyseeseen voisi tulla myös vaikkapa kuukausittainen kokoontuminen Yrjönkadun uimahallissa (itse asustelen kyllä valitettevasti suurimman osan ajasta ulkomailla). Naku-uinnissa voisi olla hyvä vastapaino tälle foorumille. Kukin voisi osoittaa oman herrasmiesmäisyytentä ilman rihmankiertämää! Uinnin jälkeen torniin drinkille.
-
Terve.
Ajattelinpa nostaa tämän keskustelun jälleen pinnalle, koska aihe kuitenkin koskettaa monia foorumilaisia.. Ainakin näin olen ymmärtänyt, että foorumilla on aktiivisia liikkujia, sekä niitä jotka haluaisivat/ tai ovat tehneet päätöksen ruveta kohottamaan ja kohentamaan fyysistä kuntoaan ja hyvinvointiaan..
Ja Ah, mikä olisikaan parempi ajankohta pureutua tähän aiheeseen kuin tämä hetki.. Nimittäin takana on juuri päätökseen saatu tehokas, monipuolinen ja priorisoitu 40 minuutin mittainen voimaharjoittelu/lihaskuntoharjoite... Sekä tietenkin virkistävä suihku ja ravitseva, tukeva, ja terveellinen ateria.
Omasta taustastani sen verran, että olen ollut nyt jo useamman vuoden ajan innokas liikkuja ja harjoittelija. Nyt jo siis useamman vuoden mittainen innostukseni ei suinkaan johdu urheiluhulluudesta, vaan pikemminkin siitä näkymästä, jonka säännöllinen liikunta ja sen myötä muutenkin terveelliset elintavat saavat aikaan.. Yleinen hyvinvointi ja jaksaminen ovat kohentuneet uskomattomalla tavalla aktiivisen liikunnan ja harjoittelun myötä..
Mitä sitten tulee herrasmieheen/naiseen ja fyysiseen kuntoon, niin sanoisin että tietenkään liikunta eivätkä edes terveelliset elämäntavatkaan riitä vielä tekemään herrasmiestä/naista, eivätkä edes nosta pisteitä mikäli muuten joku ihminen on käytökseltään ja tavoiltaan täysin "anti-herrasmies/nainen"...
Mutta ajan hermolla olevalla ja aktiivista elämää elävällä herrasmiehellähän/naisella on jo muutenkin laadukkaita ja kehittäviä sekä nautinnollisia harrastuksia, niin miksi ei liikunta ja fyysinen harjoittelu sekä mukaanlukien ravinto-oppi (järkevissä määrin) voisi olla niistä yksi...??
Minun mielestäni hyvä fyysinen kunto ja hyvä terveys on jälleen yksi asia, jolla herrasmies/nainen erottuu edukseen.. Mutta muistetaanhan samalla se, että herrasmies/nainen ei erotu edukseen omahyväisessä mielessä, eikä siis mitenkään näyttääkseen olevansa muita parempi tai korkeammalla, vaan herrasmies/nainen voi toimia tässäkin kohtaa oivana ja kannustavana esimerkkinä esim. nuoremmilleen..
Itse ainakin olen erittäin tyytyväinen ja hyvällä tavalla ylpeä, jos saan kannustettua muita ihmisiä liikkumaan ja harjoittelemaan säännöllisesti ja pysyvästi.
......hetkinen... AIVAN! Tässäkin asiassa kuten kaikessa muussakin kolikolla on myös klaavapuolensa... Joten palataanpa jälleen hieman taaksepäin ja alkua kohti. Nythän meidän kaikkien on yritettävä muistaa, että aiheena on siis HERRASMIES/NAINEN ja fyysinen kunto, Eikä pelkästään fyysinen kunto.
Kuten jo moni fiksu foorumilainen on aiemmin maininnutkin, niin yksi herrasmiehen/naisen suurimmista hyveistä ja ominaisuuksista on monipuolisuus elossa ja yleensäkin kaikessa olemisessa ja tekemisessä.
Eli ainakaan minun mielestäni ei ole kovin herrasmiesmäistä/naismaista, mikäli ihminen ei pysty keskustelemaan kuin vain yhdestä ja ainoasta asiasta, tai ihmistä ei kiinnosta kuin yksi ja ainoa asia elämässään...
Herrasmiehen/naisenhan tulee olla terveellä tavalla kiinnostunut lähes kaikesta ympärillään tapahtuvasta ja olevasta.
Ja sama pätee hyvän fyysisen kunnon tavoittelemiseen.. Se ei saa olla herrasmiehelle/naiselle pakkomielle, tai ainoa asia hänen elämässään.
Sama pätee myös herrasmiehen/naisen ravintoon. Eli hän syö järkevästi ja terveellisesti, muttei myöskään täysin kieltäydy mistään.. Siis hän voi ilman muuta herkutella ja napostella silloin tällöin, jopa ottaa kuppiakin, mutta noissa asioissa hän vain noudattaa erityistä kohtuutta ja järkeä. Lisäksi aktiivinen ja hyvässä kunnossa oleva herrasmies/nainen voi tehdä noitakin asioita ja samalla nauttia niistä hyvällä ja puhtaalla omallatunnolla, sillä elämä joka on täynnä vain kieltoja ja rajoituksia ei ole elämisen arvoista.
Mitä sitten on hyvä fyysinen kunto??
Moni yhdistää hyvän kunnon kykyyn juosta mielettömän pitkiä matkoja, tai isoihin ja näyttäviin lihaksiin. Minun mielestäni hyvä fyysinen kunto ei yksistään ole kumpaakaan noista. Toki hyvän fyysisen kunnon sivutuotteena tulevat kestävyys sekä kehittyneet lihakset...
Vaan mielestäni hyvä fyysinen kunto on mahdollisimman tasapuolinen yhdistelmä kaikkia fyysisiä ominaisuuksia... Kestävyys, nopeus, voima, liikkuvuus, motoriikka. Eli ollaksesi todella hyvässä fyysisessä kunnossa sinun ei tarvitse olla kaikkein paras, tai edes erityisen hyvä millään osa-alueella, mutta sinun on oltava kohtalainen kaikissa noissa.. Sitä on hyvä fyysinen kunto.
Fyysisen kunnon mittari onkin sitten erityisen hankala määritellä.. Mutta sanoisin, että herrasmies/nainen on silloin riittävän hyvässä kunnossa, kun mikään arjen askare ei tunnu uuvuttavalta.. Toki työ/ tai koulupäivän jälkeen väsyttää ihan meitä jokaista, mutta se ei saa olla sellaista uupumusta, ettei enää sohvalta ylös pääse.
Yksittäisien liikkeiden tai suoritusten käyttäminen mittarina on mielestäni aika huono konsti.. Sillä tiedän moniakin jotka juoksevat kymmeniä kilometrejä, sanoisinko "yhden silakan voimalla", mutta sitten esim. leuanveto on aivan ylitsepääsemättömän raskasta heille.. Tai hyvä jos saavat edes pelkän 20kg painavan tangon nostettua penkiltä.
Vastaavasti tunnen myös muutaman jotka nostavat penkiltä 200kg leikiten, mutta sitten jo pari kierrosta urheilukentällä on liikaa heille.
Eli jos halutaan ehdottoman luotettava analyysi ja mittari fyysisestä kunnosta ja terveydestä, niin sen on oltava laaja testi, johon sisältyy paljon kaikkea samalla kertaa... Lisäksi testin pitäisi sisältää myöskin kehonkoostumusmittaukset, sekä verikokeet, jotta näkisimme myös testattavan nahan alle, jotta voisimme kartoittaa samalla myös hänen yleistä terveydentilaansa.
Summa summarum: Herrasmiehen/naisen tulee siis harrastaa monipuolista liikuntaa ollakseen hyvässä kunnossa.. Hiihto, uinti, lenkkeily, pallopelit, voimaharjoittelu, liikkuvuusharjoittelu, lihashuolto ja kaikki muut liikunta- ja lajimuodot... Noista on vain löydettävä se mieluinen mixi.
Mutta tässäpä vaikka tähän lopuksi yksi oivallinen esimerkkirunko:
- maanantaina; lihaskunto/voimaharjoittelu (40-45 min.+illalla venyttely)
- tiistaina; hiihto (50-75 min.)
- keskiviikko; välipäivä
- torstai; lihaskunto/voimaharjoittelu (40-45 min.+illalla venyttely)
- perjantai; hiihto (50-60 min.)
- lauantai; välipäivä
- sunnuntai; sulkapallo (60-120 min.)
P.S. Enkä todellakaan väitä itse olevani mikään pyhimys, enkä huippu-urheilija, tai teräsmies, tai edes terveellisien tapojen ehdoton tai ultimaattinen noudattaja, sillä tupakkia ja sikareita tulee välillä sauhuteltua, enkä lasiinkaan aina sylje.
Lisäksi en ole maailman monipuolisin treenaaja.. Mutta liikunnalla sekä fyysisellä harjoittelulla ja herrasmiesmäisyydellä/naismaisuudella en koe olevan mitään ristiriitoja keskenään. Päinvastoin. Jos herrasmiehellä/naisella ei ole mitään liikuntaa ja harjoittelua estävää sairautta tai vammaa, niin ylös ulos ja lenkille.. NO PAIN- NO GAIN!! Heh! Ei vaan, järki ja kohtuus kaikessa.
Kuriositeettina nykyisen treeniohjelmani perusrunko, jota olen noudattanut noin vuoden ajan:
- 1.päivä; lihaskuntotreeni (40-50min.)
- 2.päivä; lihaskuntotreeni (40-50min.)
- 3.päivä; juoksu/hiihto (35-60min.)
- 4.päivä; lihaskuntotreeni (40-50min.)
- 5.päivä; lihaskuntotreeni (40-50min.)
- 6.päivä; lepopäivä
- 7.päivä; juoksu/hiihto (35-60min.)
EDIT: Poistin tuosta omasta harjoittelurungostani sanan voimaharjoittelu, koska se mielletään yleisesti vain punttisaliin... Ja itse en ole käynyt punttisalilla enää moneen vuoteen kertaakaan. Eli nykyiset lihaskuntoharjoitteeni ovat sekoitus omalla painolla tehtävää lihaskuntoharjoittelua sekä kahvakuula-harjoittelua. (girya-kuula) Eli sisältää erilaisia punnerruksia, työntöjä, heilautuksia, kyykkyjä, voimapyörää, leuanvetoa yms.
-
^Kiitos kattavasta kirjoituksesta ja hyvistä ajatuksista. Todellakin tyyli on muutakin kuin vaatteiksi kutsutut kankaat päällämme. Jos panostaa pukeutumiseen, miksi ei panostaisi samalla innolla kehoonsa? Puvun istuvuuskin on jokseenkin yhdentekevä asia, jos alla ei ole mitään, johon istua. Tässä asiassa ei myöskään auta paksu lompakko tai synnynnäinen tyylitaju vaan on oltava tahdonvoimaa ja luonteen lujuutta. En kyllä itsekään ole mikään malliesimerkki aktiivisesta liikunnanharrastajasta muiden kiireiden vuoksi (tekosyy, kuten kaikki syyt, jotka estävät liikunnan (Kekkonen)) mutta yritän kuitenkin pitää edes kohtuullista huolta kunnostani ja olenkin onnistunut pysymään varsin solakassa kunnossa, kiitos läpipasko-tyyppisen aineenvaihduntani.
-
Itselleni liikunta on itsestäänselvyys.
Nyrkkeilyä/potkunyrkkeilyä olen harrastanut jo 7 vuoden ajan. Keväällä ja kesällä tulee käytyä uimahallissa pari kertaa viikossa.
Punttiksesta en tykkää, jotain ikävää siinä mielestäni on. Voimaharjoituksia teen kuntopiirien muodossa (yhden 20 kilon levypainon avulla voi käydä helposti kaikki lihasryhmät läpi).
Isoja lihaksia en ole koskaan tavoitellut, vaan haluan että vartaloni pysyy "kiinteänä" ja "huolletulta" jos näin voi suomeksi sanoa.
Tumppi: vaikutat tässä asiassa varsin asiantuntevalta kaverilta, mutta mielestäni kunnon ylläpitämistä varten ei tarvitse treenaa noin paljoa.
Itse en uskalla harjoitella tuota 6 kertaa viikossa, ei ole terveellistä lihasten kannalta. Tulee helposti revähdyksiä ja kaikkea muuta tuskallista. Tästä seuraa se, että pitää käyttää kaikkia ravintolisiä ja niitä vihaan yli kaiken.
-
Tumppi, sinun fysiikkaa ja tavoitteitasi tuntematta tiputtaisin ohjelmastasi 1. ja 4. päivän lihaskuntoharjoittelun. Kuulostaa oudolta, että olet vuoden harjoitellut kyseisellä ohjelmalla ilman ylikuntoa. Ilmeisesti kehitystä on tullut? Kuulisin myös mielelläni, miten esimerkiksi leuanvetotuloksesi on kehittynyt vuoden aikana lähtötilanteestasi tuolla kyseisellä ohjelmalla?
Toisena ongelmakohtana pidän lihasepätasapainon muodustumista kyseisillä harjoitusmenetelmillä. Et voi rasittaa ylävartalon työntäviä lihaksia samalla vastuksella kuin vetäviä (esim. leuanveto vs. peruspunnerrus tai pystypunnerrus kahvakuulalla). Joten suosittelen kuntosalia ja levytankoa. Ohjelmaksi vaikka koko vartalon läpikäyvä 1-jakoinen kolme kertaa viikossa.
1.tyontävä (punnerrusliikkeet esim. penkkipunnerrus, pystypunnerrus), vetävä(vetävät liikket esim. leuanveto, kulmasoutu), takakyykky
2.lepo
3.työntävä, vetävä, maastaveto
4.lepo
5.työntävä, vetävä, takakyykky
6.lepo
7.lepo
-
Arska: Olen kateellinen sinulle. :) Nimittäin itse olen läpipaskon vastakohta, eli kaikki tarttuu meikäläiseen, ellen tee töitä asian eteen.. Heh!
Voland: Yritän vielä kehittää kuntoani/fysiikkaani, en vain ylläpitää.. Heh! No ei vaan, ei ollut tarkoitus viisastella..
Ja kyllä, treenikertojen määrä on iso, mutta huomaa, että treenit ovat hyvin lyhyitä.. Tunti on ehdoton maksimi. Lihaskuntotreenit vain rapiat puolituntisia (tuo 40-50 minuuttia sisältää myös alkulämmittelyn). Eli ihan tietoisesti treenikertojen määrä on iso, jotta voin pitää harjoitukset lyhyinä ja terävän sähäkköinä. Tietyin ehdoin ihminen palautuu nopeammin kahdesta lyhyestä kuin yhdestä pitkästä harjoituksesta.
Lisäksi, jos minulta jää syystä tai toisesta joku noista harjoituksista väliin, niin silti harjoitusmäärä kokonaisuudessaan ei romahda niin totaalisesti kuin jos treenaisin harvemmin mutta pidemmän aikaa kerrallaan.
Lisäksi vältän treenaamista uupumukseen asti.. Eli en yritä imeä kaikkia mehuja pois.. Esim. lihaskuntotreeneissä jätän sarjoissa hieman pelivaraa, eli en tee niitä aivan viimeiseen saakka... Esim. leuanvedossa jätän 1-2 toistoa varastoon per jokainen sarja.. Ja tämä puolestaan mahdollistaa tekemään isomman kokonaistyömäärän lyhyemmässä ajassa, koska palautuminen sarjojen välillä on suht' nopeaa kun ei ole tehnyt sarjoja aivan loppuun asti, vaan on jättänyt sen 1-2 toistoa varastoon..
Ja sitäpaitsi loppuun asti tehdyt sarjat kuormittavat hermostoa valtavasti, joten myös siitä syystä vältän tekemistä aivan "piippuun" asti.
Eli nuo ovat siis eväät ja perustelut siihen, miksi harjoittelen usein.. Eli lyhykäisyydessään kuvio toimii näin; useasti ja tehokkaasti, mutta vähän kerrallaan ja järkevästi..
-
Tumppi, sinun fysiikkaa ja tavoitteitasi tuntematta tiputtaisin ohjelmastasi 1. ja 4. päivän lihaskuntoharjoittelun. Kuulostaa oudolta, että olet vuoden harjoitellut kyseisellä ohjelmalla ilman ylikuntoa. Ilmeisesti kehitystä on tullut? Kuulisin myös mielelläni, miten esimerkiksi leuanvetotuloksesi on kehittynyt vuoden aikana lähtötilanteestasi tuolla kyseisellä ohjelmalla?
Toisena ongelmakohtana pidän lihasepätasapainon muodustumista kyseisillä harjoitusmenetelmillä. Et voi rasittaa ylävartalon työntäviä lihaksia samalla vastuksella kuin vetäviä (esim. leuanveto vs. peruspunnerrus tai pystypunnerrus kahvakuulalla). Joten suosittelen kuntosalia ja levytankoa. Ohjelmaksi vaikka koko vartalon läpikäyvä 1-jakoinen kolme kertaa viikossa.
1.tyontävä (punnerrusliikkeet esim. penkkipunnerrus, pystypunnerrus), vetävä(vetävät liikket esim. leuanveto, kulmasoutu), takakyykky
2.lepo
3.työntävä, vetävä, maastaveto
4.lepo
5.työntävä, vetävä, takakyykky
6.lepo
7.lepo
1234: Hyviä ja tärkeitä huomioita.. Mutta en ole unohtanut noita asioita.. Eli ylikunnon olen välttänyt pitämällä harjoitukset lyhyinä, sekä vältän sarjojen aivan loppuun asti tekemistä.. Lisäksi lihaskuntoharjoitukseni ovat priorisoituja.. Eli painotan eri asioita eri kertoina.
Lisäksi en ruoski tiettyä lihasryhmää kerralla vaan käytän alakroppa-yläkroppa jakoa harjoituksissani. esim. maanantai; alakroppa, tiistai; yläkroppa, torstai; alakroppa, perjantai; yläkroppa...
Ja tuohon lihasepätasapainon välttämiseen minulla on myös konstini... Eli muuntelen paljon suorituskulmia jolloin saan lisävastusta, tämän lisäksi käytän muunmuassa sitkeitä vetokumeja, joilla saan todella paljon lisäpainoa/lisävastusta liikkeisiin.. Siis hyödynnän paljon erilaisia tekniikoita ja apuvälineitä, jotta saan suhteessa samanlaista vastusta eri liikkeisiin...
Esimerkkinä voin kertoa että ihan tavalliset etunojapunnerrukset alkavat olla melkoisen raskaita 15kg:n hiekkasäkki selässä ja sitkeä vetokumi pingoitettuna yli hartioiden ja kun vielä suorituskulmaa on muutettu siten, että joudut tekemään noin 10 cm pidemmän liikeradan kuin normaalisti...
-
Uhraan paljon aikaa kuntoilulle, sillä nautin siitä täysin sydämin. Raskaiden rautojen kolistelu salilla tai pitkien matkojen juokseminen vaan on jostain syystä mukavaa puuhaa. Ehkä nautin harjoitteista siksi, että silloin saan olla yksin, eikä muita ihmisiä tarvitse sietää.
En tiedä mitään rentouttavampaa kuin pitkä juoksu- tai hiihtolenkki. Siinä ajatukset selkeytyvät kummasti. Itsekin olen aktiivinen liikkuja ja olen oikeastaan keskittynyt kestävyysurheiluun, juoksu kesällä ja hiihtoa tai uintia talvella. Välillä tulee kuntosalillakin rehkittyä, mutta nautin enemmän pitkäkestoisista harjoituksista.
Tärkeää tyylikkään pukeutumisen lisäksi on, kuinka henkilö kantaa itseään ja vaatteittaan. Vaikka vaatteet istuisivat täydellisesti mutta henkilön ryhti on kuin Tuomiojalla eduskunnan täysistunnossa, niin tyylikkyys laskee huomattavasti.
-
Mä voisin mieluusti lähteä kokeilemaan boulderointia. Tuota voi harrastaa ainakin Boulderkeskuksessa. Boulderointihan on siis seinäkiipeilyä ilman köysiä ja hieman matalammilla seinillä. Turvavälineenä on patja.
-
Kiipeily on hieno laji, tosin Suomi on aika ankea paikka kiipeilijälle. Siirtolohkareita täällä tosin on runsain mitoin, mutta tuo boulderointihan on hieman kuin onania haaremissa. Boulderointi on myös hyvä tapa loukata sormensa, nilkkansa, polvensa jne. Jotta kehitystä tapahtuisi pitäisi oikeastaan kiivetä vähintään 2 kertaa viikossa. Tosin laji on niin addiktiivinen että alottelijoilla nuo etenkin sormien rasitusvammat ja jännetuppitulehdukset ovat aika tavallisia. Asiaa mutkistaa se että jänteet vahvistuvat paljon hitaammin kuin lihakset. Oma kiipeilyharrastus alkoi vuonna 1998, välillä harrastin todella aktiivisesti. Sittemmin lapset, työkiireet ja kaverien elämäntilanteet ovat vaikeuttaneet lajin harrastamista.
-
Kiipeily on kyllä kuningaslaji, kunnioitan kaikkia jotka sitä harrastavat. Kiipeily ihan lihaskunnon kannalta tarkasteltuna on vallan mahtavaa treeniä, ellei halua salilla vääntää.
Tämä lihaskuntoulottuvuus minua nimenomaan kiipeilyssä kiinnostaa.
-
Calle:
Vähän samansuuntaisen käsityksen itsekin olen saanut, että loppupeleissä kuitenkin sinne seinälle (tai siis kalliolle) kannattaa kiivetä, koska boulderoinnissa ei pääse korkean paikan kammoakaan juuri fiilistelemään ja muutenkin vähän vaisuksi tuppaa jäämään. Ja ulkomaillakin olisi varmaan siistiä käydä joskus kiipeilemässä. Eiköhän jo euroopasta löytyisi aika upeita kallioita. Mites, oletko helsingissä päin harrastanut vaiko jossain muualla?
Lähinnä mietin et jos nyt boulderoinnilla aloittamisen jälkeen johonkin seuraan liittyisi (olettaen et nyt ylipäätään innostuu), mut ei mitään tietoa et miten helsingin seudulla edullisimmin pääsee seinälle jne (kun rahaa nyt ei varsinkaan ens keväänä kauheasti ylimääräistä ole).
Boulderoinnista: Kyllä tuossa boulderoinnissa adrenaliinia piisaa, ajatus tippumisesta 5-6 metristä ohuelle patjalle tuppaa nostamaan sykettä. Lajin repivyys ja loukkaantumisriskit ovat rajoittaneet omaa kiinnostusta. Youtube on pullollaan kuumottavia videoita.
Kiipeilyseurat: Edullisin vaihtoehto harrastaa taitaa olla liittyminen Suomen Alppikerhoon. Heillä on vuoroja eri puolilla stadia. Toinen vaihtoehto on Tapanilan Erä. Toiminta keskittyy Tapanilan halliin. Suosittelen aloittelijalle seuraan liittymista koska sitä kautta löytyy samanhenkistä porukkaa kesän kallioille.
Oma harrastus: Eniten on tullut käytyä parin tunnin säteellä stadista. Coloradossa jossa asuin 6kk tuli tietenkin kiipeiltyä. Lisäksi Norja, Sveitsi ,Ranska, Italia ja Espanja ovat olleet kiipeilymatkojen kohteina. Kymmenessä vuodessa ehtii kiertää paikan jos toisenkin. Europassa on runsaasti erittäin hienoja mestoja kiipeilylle. Esim: Gorge de Verdon Provencessa on ällistyttävä.
-
Kestävyys on herrasmiehelle keskeinen fyysinen ominaisuus ja siitäpä syystä päätimme allekirjoittaneen ja foorumiitti ttj:n kanssa perustaa Keikarin puolimaratonkerhon. Kerhoon liittyminen on yksinkertaista. Menet osoitteeseen http://www.hcr.fi/ (http://www.hcr.fi/) ja klikkaat sieltä kohtaa ilmoittautuminen. Syötät ilmoittautumislomakkeelle omat tietosi ja seuraksi merkkaat: Keikari. Tämän jälkeen suoritat osallistumismaksun 40 euroa (luottokortilla tai pankkitunnuksilla). Näin olet mukana toukokuun 8. päivä juostavassa Helsinki City Run juoksutapahtumassa ja varmistat juoksusi tapahtuvan tyylikkäässä seurassa.
Ennen toukokuuta voisi harkita vaikkapa jotain yhteislenkkejäkin kunhan kelit tuosta hieman paranevat.
-
Masinoinpa tämän threadin taas ylös... Eli, lähtekäähän kaikki mukaan juoksentelemaan! Itse pistin ilmoittautumiseni juuri sisään tavoiteajalla 2h00m, mikäli joku sattuu eksymään samaan lähtöryhmään. Tyylikkäästä seurasta en tiedä, mutta lupaan vetää tiukat juoksutrikoot tapahtuman kunniaksi jalkaan.
-
Pitäisiköhän joskus jousta puolimaratoni aivan oikeissa olosuhteissakin. Muutaman kerran olen vääntänyt sen juoksumatolla, kun muu keli ei ole oikein suosinut. Hullun hommaa, tiedän kyllä, mut kaikkea sitä tuleekin tehtyä treenatessa.
-
Pitäisiköhän joskus jousta puolimaratoni aivan oikeissa olosuhteissakin. Muutaman kerran olen vääntänyt sen juoksumatolla, kun muu keli ei ole oikein suosinut. Hullun hommaa, tiedän kyllä, mut kaikkea sitä tuleekin tehtyä treenatessa.
Melko monotoniselta touhulta tuo kyllä tuntuu.. Voisi kuvitella, että on myös nivelet aika kovassa rasituksessa. Itse olen joskus juossut ratakympin kuntotestimielessä ja sekin oli ihan tarpeeksi yksitoikkoista. Ei muuta kuin mukaan vaan tuonne HCR:n. Reitti on kaunis joskin melko ruuhkainen, koska osallistujia on runsaasti. Yleensä tuolla on ollut ihan hyvä fiilis ja on mukava juosta (tai hölkätä, joka kuvaa enemmän meikäläisen etenemistä) yleisön kannustaessa.
-
Pitäisiköhän joskus jousta puolimaratoni aivan oikeissa olosuhteissakin. Muutaman kerran olen vääntänyt sen juoksumatolla, kun muu keli ei ole oikein suosinut. Hullun hommaa, tiedän kyllä, mut kaikkea sitä tuleekin tehtyä treenatessa.
Huhhuh! Ja vieläpä muutaman kerran... ei ymmärrä. :-)
Itselleni riitti pari kesää sitten juostu 20 km juoksuradalla (50 kierrosta) ja yhtäältä tuntui ettei tätä alita mieluisuudessa enää mikään, mutta toisaalta niinkin realistisen ja yksinkertaisen haasteen asettaminen kuin 50 ratakierrosta tuntui paljon motivoivammalta kuin pitkä ja epämääräinen juoksulenkki. Aikaa "lystiin" meni 1h 37 min.
-
Juoksemaan en lähde kun polvi ei kestä mutta jos saisimme kokoon kirkkoveneellisen porukkaa voisin lähteä mukaan Sulkavan soutuun.
-
^ Kaikilla solmio kaulassa vai knalli päässä? Kirkkovenesoutuun voisin kyllä lähteäkin. Suurin haaste muodostuu siitä, ettemme pysty harjoittelemaan kertaakaan yhdessä ennen suoritusta. Se aiheuttaa ongelmia. Olen kerran kiertänyt Sulkavan lenkin ollessani kovemmassa kunnossa ja ei se silloinkaan helppo lenkki ollut. Epäilen äkkiseltään, että reissu olisi liian kova pala purtavaksi. Hyvä idea kuitenkin.
-
^ Itsekin olen kerran tuon Sulkavan soutanut, meillä oli kolmen hengen vaje veneessä jonka takia aika painui yli viiden tunnin. Samaa mieltä että ei se ihan harjoittelmatta mene, tosin jos joukkueen rungon saisi harjottelemalla soutamaan samaan tahtiin niin yksittäiset henkilöt saadaan kyllä istutettua veneeseen melkein kylmiltään...
-
Ei muuta kuin mukaan vaan tuonne HCR:n.
Huhhuh. Ilmoittautuneiden joukossa ei edelleenkään näytä olevan muita kuin DandyAndy ja allekirjoittanut. Mikäs nyt herroja ja daameja oikein vaivaa? Nyt ilmoittautumaan pikaisesti! :)
-
Ruskamaratonin puolikkaan viime syksynä Levillä juosseena olisin periaatteessa hyvinkin kiinnostunut HCR:stä... mutta pitäisi varmaan alkaa taas juoksemaan - olen pitänyt koko talven taukoa vedoten mitä moninaisimpiin syihin, kuten pakkasiin ja siihen että on mukavampi siemailla punaviiniä kotona kuin juosta räntäsateessa.
-
Sama vika allekirjoittaneella. Oma juoksutaukoni on vain jo venähtänyt parin vuoden mittaiseksi (satunnaista lenkilä käyntiä lukuunottamatta). Ilmoittautuminen tapahtumaan on hyvä tapa motivoida itseään lenkkipoluille joten mukaan vaan.
-
Ei onnistu. Polvi muusina. Pienten portaidenkin nousu sattuu jo.
Suosittelen kansalaisille kautta, paria jalkapalloa Turun Pubiliigassa. Siinä tulee enemmän ja pahempia vahinkoja kuin katutappeluissa. :D
-
Pitkästä aikaa talvi on tarjonnut mahdollisuuden hiihtää. Olen nautiskellut ladulla riittämiin ja kuun loppupuolella pitäisi suunnata Uttiin Kaukopartiohiihtoon, 150 km matkalle. Armeihan eräsukset luovat sen lopullisen "hohdon" tuohon suoritukseen.
-
Ei onnistu. Polvi muusina. Pienten portaidenkin nousu sattuu jo.
Suosittelen kansalaisille kautta, paria jalkapalloa Turun Pubiliigassa. Siinä tulee enemmän ja pahempia vahinkoja kuin katutappeluissa. :D
Komppaan tätä. Paras keino saada jalat hajalle on pelata mitä tahansa firma- tai pubiliigaa mieluusti huonojen häviäjien kanssa. Kokeiltu on!
Onko foorumilla muuten muita tenniksenpelaajia kui minä?
-
..Joskus pelannut.. en enää re. se v---n polvi!
-
Jaahas.. Päivitänpä omalta osaltani tätä aihetta, pitkästä aikaa..
Aikaisempi harjoitteluohjelmani perustui ideologiaan; vähän kerrallaan, mutta suh't usein.. Eli harjoitukset olivat lyhyitä mutta intensiivisiä.. Pääsin mielestäni varsin hyvään/ tai ainakin riittävään peruskuntoon tuolla ohjelmalla, niin lihaskunnon kuin myös muun peruskunnon osalta.
Mutta vuoden tahkottuani sitä, alkoi jokainen treenikerta kyllästyttämään yhä enemmän ja enemmän, lopulta aika pahastikin.. Vähensin täten treenikertojen määrää osin tietoisesti, osin laiskuuttani..
Oli siis selvästi aika vaihtaa ja muuttaa harjoittelua, jottei todellinen kyllästyminen aiheuttaisi, ah, niin tuttua kokonaan lopettamista/venähtänyttä täystaukoa. Heh. (voin vakuuttaa, että minulle on usein käynyt niin että tauko liikunnasta on tupannut venähtämään ja pahasti)
Aloitin kuitenkin "uudet kuviot" pitämällä yhden viikon mittaisen täystauon.. Samalla tietysti keho sai aikaa palautua uutta ohjelmaa varten. Nyt tällä "uudella" ohjelmalla on menty kuukauden päivät. Olen ottanut takaisin ihan perinteisen voimaharjoittelun punttisalilla, ja lisäksi tietysti vanhaan tapaan aerobista liikuntaa kaveriksi, eli lenkkeily, hiihto ja välillä sulkapallo, mikäli pelikaveri löytyy..
Tein todella mielenkiintoisen havainnon liittyen voimatasoihini.. Vaikka aikaisempi kahvakuulaharjoittelu ja kehonpainolla harjoittelu onkin kovaa ja monipuolista treeniä, niin pelkäsin että punttien kanssa joutuisin aloittamaan taas kaiken aivan täysin alusta, koska varsinaiset harjoittelupainojen kilomäärät ovat kuitenkin aivan erilaisia kuin esim. kahvakuulien kanssa. (vertaa esim. 24kg:n kuula vs. levytanko jossa vaikkapa 100kg)
Mutta minulle oli todella positiivinen ja ennen kaikkea suuri yllätys, että olen jo tässä vaiheessa päässyt jopa yllättävänkin lähelle samaa tasoa, (joka tosin ei mikään häävi ole. Heh!) jossa olin silloin kun lopetin punttisalilla käymisen ja vaihdoin sen siihen kuula/voimistelurengas/kehonpainotreeniin. Peruskunto on nyt huomattavasti parempi kuin aikaisemmin. Eli minulla on nyt paljon paremmat edellytykset myös hyvään ja tehokkaaseen saliharjoitteluun.
Eli tuo kuula/voimistelurengas/kehonpainotreeni auttaa näköjään luomaan erittäin hyvän pohjan myös muulle harjoittelulle. Motorisesti haastavat liikkeet ja jopa vaikeat suoritustekniikat ja erikoiset suorituskulmat auttavat luomaan varsin käyttökelpoista voimaa ja kehittämään tukilihaksistoa, sekä koko kehon yhteispeliä..
Tällä uudella/ tai siis muutetulla ohjelmalla olisi tarkoitus taas mennä ainakin puoli vuotta eteenpäin.
Tässä vielä loppuun esimerkkinä raaka perusrunko nykyisestä ohjelmasta:
Päivä 1. (esim.maanantai)
- jalkakyykky 4x5
- penkkipunnerrus 4x5
- kulmasoutu 4x5
- vatsavääntö taljassa 4x6
Päivä 2. (esim.keskiviikko)
- jalkakyykky 4x5 (kevennetty, noin 50-60% maksimista)
- maastaveto 4x5
- sotilaspunnerrus (eli pystypunnerrus seisten) 4x5
- leuanveto 4x5
- voimapyörä 4x10
Päivä 3. (esim.perjantai)
- jalkakyykky 4x5
- penkkipunnerrus 4x5
- kulmasoutu 4x5
- vatsarutistukset lisäpainolla 4x6
Ja sitten lisäksi sitä aerobista pari kertaa viikkoon... Esimerkiksi tiistaisin kolmen vartin mittainen aamulenkki ja sunnuntaisin tunti-puolitoista sulkapalloa.
Kyseinen ohjelma ja ohjelmarunko perustuu yhteen maailman legendaarisimpaan ja tehokkaimpaan voimaharjoitteluteoriaan, "Bill Starr 5x5", jossa ideana on sarjapainojen ja sitä kautta työmäärän kasvattaminen viikoittain. Eli sarjapainoja tarkastellaan ja pyritään kasvattamaan yhden viikon sykleissä. Ohjelmaan kuuluu olennaisesti myös täysin ennalta määrätyt ja suunnitellut kevyet viikot ja tietoiset pakittamiset sarjapainoissa taaksepäin, koska painojahan ei pysty kukaan kasvattamaan loputtomasti viikko toisensa perään.
Itse olen aloittanut ohjelman maltilla ja hieman sovelletusti.. Teen tällä hetkellä vain 4x5/ per liike, koska tuolla ohjelmalla on helppo ajaa kroppa täydelliseen tukkoon, mikäli sitä ahnehtii yhtään liikaa. Parin kolmen kuukauden sisäänajon jälkeen toki pyrin siirtymään siihen oikeaan 5x5:een, koska siten tuo teoria on alunperinkin luotu ja havaittu toimivaksi ja tehokkaaksi.
Ohjelman toinen perusajatus ja sääntö on tehdä vain kovia perusliikkeitä, jotka tuntuvat lähes koko kropassa. Turhille "nippeli- ja hilavitkutusliikkeille" ei ole tuossa ohjelmassa tilaa eikä aikaa. Myös sen vuoksi tuon ohjelman kanssa on todella syytä pitää maltti mukana. Kun esim. jalkakyykkyäkin tehdään kolme kertaa viikossa, on ylikunnon vaara jatkuvasti läsnä. Kevyet viikot ja tietoiset "takapakit" sarjapainoissa ja kokonaistyömäärissä ovat aivan välttämättömiä.
Tätä ohjelmaa suositellaan yleisesti kaikille jotka yrittävät saada edes kohtalaisia tuloksia aikaan puhtailla jauhoilla, ilman sitä niinsanottua "voisilmää" aamupuurossaan. :-)
Terveisin,
ikuinen WANNABE riski sälli :-)
-
Kirjoitellaanpa tästä muutama sananen, kun aikaa on ja urheilu ollut aina erittäin suuressa osassa omia tekemisiäni. Junnuaikoina tuli pelattua kiekkoa sm-tasolla, mutta se sitten jäi. Jossain vaiheessa tanssi (breakdance, hiphop, street) ja myös siinä kilpaileminen tuli kuvioihin. Eli aina on tullut pidettyä kropasta huolta. Omasta mielestäni mies voi olla herrasmies, vaikkei urheilua harrastaisikaan, mutta erittäin suotavaa ja suositeltavaa jokaiselle itseään arvostavalle miehelle on. Ja kyllähän hyvä fyysinen kunto ja "timmissä kunnossa oleminen" antaa ainakin itselleni lisää itsevarmuutta sekä myös ulospäin kuvan itsestään huolehtivasta persoonasta.
Tällä hetkellä omaan ohjelmaan kuuluu pääasiassa enää kuntosaliharjoittelua, sekä aerobisena lisänä sitten salibandya, jalkapalloa, uintia ja muuta. Juoksemista en ole oikein koskaan pitänyt, mutta nyt täällä jenkeissä asuessa olen alkanut käyttää myös juoksumattoa, koska paljon muuta aerobista ei ole tarjolla juoksun ja uinnin lisäksi. (futiskausi ei sattuneesta syystä ole käynnissä, futsal ei ole täällä suosittua ja salibandysta täällä ei ole kuultukaan...)
Itse en ole koskaan innostunut mistään varsinaisista "punttistreeniohjelmista", vaan olen treenannut sen mukaan miltä tuntuu. Jalkoja en ollut treenannut salilla sitten jääkiekon junnuaikojen, kunnes nyt taas täällä aloittanut senkin. Oma ohjelma on yleensä kolmi(/neljä)jaotteinen: 1) Rinta/hauis 2) Olkapäät/ojentajat 3) (Jalat)/selkä 4)koko kroppa. Vatsat ja perusselkälihasliikkeet teen jokaisella salikerralla. Suomessa harjoittelu on ollut suurinpiirtein 3-4krt/viikko periaatteella, mutta nyt tammikuusta lähtien kertoja on tullut 5-6/vko, koska punttis on lähellä, ilmainen ja aikaa on reilusti. Tuohon sitten lisänä juoksua / uintia, yleensä salikertojen yhteydessä.
Eli itse treenaan sinänsä hieman erilailla kuin esim Tumppi, en yritä käydä jokaisella kerralla koko kroppaa läpi (paitsi silloin tällöin) vaan harjoitan eri lihasryhmät aina kerralla. Esim olkapäitä treenatessa ei itselleni pelkkä pystypunnerrus (+leuanveto) olisi mitenkään riittävästi, koska se treenaa olkapäitä vain tietyssä tavalla ja tiettyä kohtaa olkapäistä. Sen takia mielestäni tarvitaan lisäksi noita "nippeli- ja hilavitkutusliikkeitä", esim taljassa / käsipainoilla tehtynä :)
Ja täytyy kyllä sanoa, että pelolla (&ihastelulla) katson tuollaista ohjelmaan, missä jalkakyykky vedetään 3xviikko. Sen verran olisin vielä kysellyt mielenkiinnosta, että mitä Tumppi tarkoitat tuolla maksimilla. Koska nyt en ole varma, tarkoitatko, että teet vain keskiviikon kyykyn kevennettynä ja mitä on sitten tuo muiden päivien maksimi? Koska yleensähän maksimilla viitataan siihen tulokseen, mikä on "maksimiykkönen" esim penkissä.
Jos jotain kehoitan jokaisen "herrasmiehen" tekemään, niin se on venyttely! Itse harmittelen, että muutama vuosi sitten tuli lopetettua venyttely oikeastaan kokonaan ja nyt kun sen on aloittanut uudestaan, niin melkein hävettää, miten jäykässä kunnossa voi mies olla.
Viimeisenä mainittakoon, että mielestäni hyviä mittareita hyvästä yleiskunnosta (ja yleisestä lihaskunnosta) normaalille miehelle ovat Cooperin testi, leaunveto ja sotilaspenkki. Tähän voisi laskea myös jalkakyykyn ja maastavedon, mutta varsinkin maastaveto on sen verran kiinni tekniikasta (ettei ensinnäkään satuta itseään), että jätetään ne pois laskuista. Ja penkissäkin tulosta kannattaa aina verrata mielestäni prosentuaalisesti omaan painoon (siksi sotilaspenkki, mutta sillä kun ei sinänsä voi niitä maksimeja mitata). Leikkimielisissä kilpailuissa missä itse olen nostanut, tulokset on suhteutettu aina niin sanotuilla Wilkesin pisteillä, jolloin jokainen lähtee samalta viivalta.
Muuten herrasmiehen harrastuksista mainittakoon, että jos pystyisin valitsemaan harrastuksikseni "mitä vain", niin varmastikin valikoima koostuisi (kuntosalin lisäksi) ratsastuksesta, tenniksestä ja rugbysta, siinä olisi mieluiset lajit.
edit.
-
^ Juu, eli tuon 5x5 ohjelman ydinajatus on kasvattaa sarjapainoja suunnitelmallisesti ja pyrkiä kohti uusia sarjaennätyksiä.. Jotta suunnitelmallisuus ja progressio kestää ja pitää, on ehdottoman tärkeää pitää täsmällistä kirjaa/taulukkoa painoista jokaisella viikolla ja treenikerralla.
Tuon ohjelman suurin haaste on kurinalaisuus, koska helposti ahnehtii pahasti liikaa, ja seurauksena on kehityksen loppuminen ja jopa tuloksien tippuminen, tai jopa pahimmillaan "vuosisadan" pahin ylirasitustila ja sitä kautta ajautuminen ylikuntoon. Tosiaan ne kevyet viikot ovat myös ensisijaisen tärkeitä oikeaan väliin.
Eli tosiaan vain 2. päivän (esim. keskiviikon) kyykky tehdään kevennettynä, koska sille päivälle on myös toinen todella kova liike, eli maastaveto. Tuon kyykyn keventämisen lasken suoraan kyykyn ykkösmaksimista. Muina päivinä tarkastellaan kyykyssä progressiota taulukon mukaan, viikon paloissa, eli pyritään lisäämään sarjapainoja joka viikko, niin kauan kuin se onnistuu. Sitten kun stoppi tulee, niin on pidettävä kevyt viikko, jonka jälkeen otetaan tietoisesti takapakkia, eli palataan sarjapainoissa kaksi viikkoa taaksepäin ja sieltä lähdetään kipuamaan taas kohti uusia sarjaennätyksiä, eli pyritään siis nostamaan 5x5 tuloksia.
Tässä vielä erittäin hyvä kuvaus toiselta foorumilta liittyen tähän 5x5 ohjelmaan (teksti ei ole minun kirjoittamani joten laitan sen sitaatteihin):
"5x5 = perusliikkeet, tiheä frekvenssi, suuri volyymi ja paljon kiloja
Perusidealtaan 5x5 on muutaman kokonaisvaltaisen perusliikkeen ympärille rakentuva voimaohjelma, jossa tehdään kolme harjoitusta viikossa ja keskitytään treenaamaan kehon suurimpia lihasryhmiä paljon ja usein. Viesti on, että mitä enemmän kyykkäät, punnerrat, maastavedät jne. niin sitä vahvemmaksi ja isommaksi tulet – isoimpia miehiä ei ole koskaan tehty keskitetyillä hauiskäännöillä tai treenaamalla jokaista lihaista jokaisessa treenissä jokaisesta mahdollisesta eri kulmasta tunteeseen keskittyen. Erilaiset monijakoiset (esim. 4-6) treeniohjelmat väistämättä vievät huomion pois oleellisesta eli raskaista perusliikkeistä, joita tulisi nimenomaan tehdä paljon ja usein – ja keskittyä nostamaan sarjapainoja suunnitelmallisesti juuri näissä liikkeissä eikä erilaisissa koneissa ja taljoissa. Keho ei yksinkertaisesti toimi niin, että sitä voidaan kasvattaa loputtomasti erilaisilla eristetyillä liikkeillä, koska lihakset eivät toimi kehossa eristettyinä yksikköinä vaan vaativat tasapainoista voimaa ja tukea monilta muilta lihaksilta. Toisin sanoen esimerkiksi hauis ei kasva loputtomasti pelkästään hauista treenaamalla vaikka lihas treenattaisiin joka ikinen kerta totaalisen päreiksi erilaisilla supersarjoilla tai hitailla negatiivilla pudotuksilla ja kaverin avustuksella. Sitä paitsi jos haluat oikeasti kasvaa kokonaisvaltaisesti, keskeisempää on kasvattaa esim. kyykky-, penkkipunnerrus- ja maastavetotulosta vuodessa 25kg:lla (johon tämä ohjelma on tehty) kuin lisätä hauiskääntöön tai ristikkäistaljaan muutama kilo. Vastaavasti myös kumulatiiviset kokonaiskilomäärät ovat raskaisiin perusliikkeisiin painottuvassa ohjelmassa aivan toisenlaiset verrattuna perinteisiin monijakoisiin ohjelmiin."
-
Viimeisenä mainittakoon, että mielestäni hyviä mittareita hyvästä yleiskunnosta (ja yleisestä lihaskunnosta) normaalille miehelle ovat Cooperin testi, leaunveto ja sotilaspenkki. Tähän voisi laskea myös jalkakyykyn ja maastavedon, mutta varsinkin maastaveto on sen verran kiinni tekniikasta (ettei ensinnäkään satuta itseään), että jätetään ne pois laskuista.
Leuanveto on myös hyvin pitkälti tekniikka laji. Aikanaan kun oli tanko kotona niin kun se siihen ekan kerran lyötiin oli 2 leukaa työn ja tuskantakana. Viikon päästä 10 leukaa meni hienosti, parin viikon päästä 15, kuukauden päästä 20. Kyseessä tuskin oli voimien 10 kertaistuminen vaan tekniikan kehitys ;) (toki se voimakin varmaan kehittyi). Leuanvedossa ei toki helposti satuta itseänsä, mutta mielestäni vertailu kunnon puitteissa on aika hankalaa leuanvedon tiimoilta.
-
Tumppi: Jep, noin tuon maksimin ajattelinkin, mutta tulipa varmistettua. Ihan vaan vielä mielenkiinnosta, minkälaisia korotuksia viikottain itse teet? (tämä on tottakai kiinni myös liikkeestä, mutta jotain esimerkkejä) Ja millä perusteella otit nuo aloituspainot ohjelman alussa? Kokeilemalla joka liikkeen maksimin ja siitä sitten prosentuaalisesti laskemalla alaspäin?
Ja niinhän se on, että varmasti jokaisen täytyy löytää se ohjelma, mikä itselle sopii ja paljon on kiinni siitä, mitä hakee. Itse olen parin viimeisen vuoden aikana nostanut lihasmassaa noin kymmenisen kiloa, joten enää sitä ei voi kovin paljoa edes hankkia, koska oma tarkoitukseni ei kuitenkaan ole näyttää esim Hunksien Juccilta, vaan mahdollisimman alhainen rasvaprosentti, lihaserottuvuus sekä tietysti myös lihaskehitys. Ja tuo 5x5-ohjelma, kuten mainitsit kun on tehty noihin sarjapainojen kehitykseen ja tarkoitukseen tulla "isommaksi", niin sellaiseen treeniin ei itsellä ole enää tarvetta, pituutta kun sillä ei kuitenkaan kasva.
Miten muuten, tuo maininta "puhtaista jauhoista"? Puhutaanko tässä treenaamisesta ilman lisäravinteita vai treenaamisesta esim ilman anabolisia ja muita "alan tuotteita"?
Jami: Totta tuo, mitä mainitsit leuanvedosta. Hommassahan on tottakai paljon myös kyse siitä, vedätkö myötä- vai vastaotteella, kuinka leveällä otteella, paljonko autat jaloilla jne. Lähinnä tarkoitin kuitenkin, että kun kyse on liikkeestä, missä voimaa suhteutetaan omaan kokoon ja painoon, niin kunhan tekniikka on suurinpiirtein kunnossa, niin tätä voi mielestäni ihan hyvänä mittarina käyttää.
Heh, täällähän on keskustelu kohta kuin pakkotoisto.comissa, mutta kuten sanottu, kyllähän herrasmiehen on syytä (lihas)kunnostaan huolta pitää ja jossain vaiheessa miittien yhteyteen voidaankin järjestää "keikarin vahvin mies"-kilpailut.
-
Heh, täällähän on keskustelu kohta kuin pakkotoisto.comissa, mutta kuten sanottu, kyllähän herrasmiehen on syytä (lihas)kunnostaan huolta pitää ja jossain vaiheessa miittien yhteyteen voidaankin järjestää "keikarin vahvin mies"-kilpailut :)
Ovatkohan Raudo ja Testo Man herrasmiehiä.
http://users.tkk.fi/u/jlinnosa/massaa/massaa.txt (http://users.tkk.fi/u/jlinnosa/massaa/massaa.txt)
-
Miten muuten, tuo maininta "puhtaista jauhoista"? Puhutaanko tässä treenaamisesta ilman lisäravinteita vai treenaamisesta esim ilman anabolisia ja muita "alan tuotteita"?
Käsitin että tumppi puhui natuna treenaamisesta, ts. ilman steroideja. Kovaa treenaavalle lisäravinteet on ihan järkevä veto, varsinkin hyvälaatuinen palautusjuoma on paikallaan.
Juu, siis puhtailla jauhoilla= eli ilman kiellettyjä myrkkyjä.
ChuckBass: Ohjelman aloituspainojen määrittäminen alkoi 5x5 maksimien testaamisella.. Eli jokaista liikettä kohden testataan 5x5 maksimi. Kuten todettu, niin ideana tuossa on kasvattaa sarjapainoja, eikä suoranaisesti yhden toiston maksimia. (toki sekin kasvaa siinä sivussa hiljalleen, ainakin pitäisi. Heh!)
Ohjelman alussa laskin aloituspainot siten, että viikolla 3. olisin noissa aiemmin testatuissa 5x5 maksimeissa.. Ja sitten viikolla 4. olisin uusissa 5x5 ennätyksissä.. Eli pari ensimmäistä viikkoa on niinsanottua kuormitusvaihetta, viikolla 3. ollaan 100%:ssa eli niissä aiemmissa 5x5 ennätyksissä, ja sitten viikolla 4. uusissa 5x5 ennätyksissä.. Viikko 5. on sitten kevyt viikko. Viikolla 6. aloitetaan jälleen kuormitusvaihe siten, että palataan painoissa parisen viikkoa taaksepäin, viikon 3. tai viikon 2. painoihin. Tavoitteena jälleen uudet 5x5 ennätykset joko viikolla 8. tai 9.
Sarjapainoja olen pyrkinyt kasvattamaan kyykyssä ja vedossa 5 kiloa kerrallaan, ja muissa vain 2,5kg. Eli tosi hidasta puuhaa tämä on. Mutta tuon ohjelman kanssa ei pidä hätäillä yhtään, muuten noutaja tulee. Suurimmalla osalla tämä ohjelma kaatuu juuri palautumiseen.
Ja siis minäkään en edes tee vielä aitoa 5x5:sta, vaan olen aloittanut sisäänajon 4x5:lla. En tiedä onko tuo paras mahdollinen tapa aloittaa, koska tuo ohjelma on testattu ja tutkittu juuri 5x5:lla toimivaksi. Mutta on myös muistettava että kyseessä on vain sunnuntai-kuntoilija, eli minä, joten kehokaan ei ota treeniä samalla tavalla vastaan kuin huippu-urheilijalla.. Ja kun normaaleissa töissäkin pitäisi käydä vielä tuossa sivussa. :-)
Ainakin toistaiseksi jo tuo 4x5 tuntuu suht' kovalta, niin voisin kuvitella että tuo aito 5x5 on jo RAAKA.
-
Kohta on kaksi vuotta treeniä takana. Löysin vanhan kuvan, jossa oli riittämiin "ylimääräistä". Paino on yhä suunnilleen sama (2 v sitten n 80 kg ja nyt 75-76 kg), mutta mies on aivan eri näköinen. Hapenotto pelaa ja kestävyyttä löytyy kaikilta alueilta, eilen tuli testattua vk/mk-treeni ja hyvinhän se sujui.
Tämä viikko on vielä tiukempi, jonka jälkeen palauttelen muutaman päivän ensi viikon pe-la kestävään 150 km hiihtosuoritukseen. Viime aikojen vähempi punttiharjoittelu on pysäyttänyt siellä etenemisen, mutta muuten on päästy eteenpäin.
-
En satavarmana voita Keikarin vahvin mies-kilpailua. Olen aina vihannut punttisaleja kuin ruttoa, ja olen yrittänyt päästä sisään salien - hm - kiehtovaan maailmaan useaan otteeseen siinä onnistumatta. Kiinnostus lopahtaa aina noin kahden käyntikerran jälkeen. Homma on mielestäni yksinkertaisesti tylsää. Tiedän noin miljardi muuta aktiviteettia joihin voin käyttää saman ajan ja tuntea itseni onnelliseksi.
Jälkiviisas: TestoMan-tarinat naurattavat aina.
-
En satavarmana voita Keikarin vahvin mies-kilpailua. Olen aina vihannut punttisaleja kuin ruttoa, ja olen yrittänyt päästä sisään salien - hm - kiehtovaan maailmaan useaan otteeseen siinä onnistumatta. Kiinnostus lopahtaa aina noin kahden käyntikerran jälkeen. Homma on mielestäni yksinkertaisesti tylsää.
Kuntosalit on kyllä ihan oma maailmansa. Punttien nosteluun pätee kyllä sama kuin mihin tahansa liikuntaan, että jos tavoitteet on kohdallaan niin on valmis sietämään sitä epämukavuutta mikä treenistä aiheutuu. Myöhemmin siitä voi sitten oppia pitämäänkin.
Mikäli yleistä voimatasoaan haluaa kehittää niin toki muitakin vaihtoehtoja on kuin punttien kanssa hikoilu. Eikä toisaalta kaikkien tarvitse vahva mies -kilpailuissa pärjätäkään. Tuskin menestyisin minäkään vaikka en itseäni suoranaisesti heikkona pidäkään.
-
En valitakaan voimaharjoittelun fyysisestä epämukavuudesta sinänsä, mutta kuntosalit ovat ympäristöinä selkeästi aistittavan pumppaus-fitness-testo-jne -mentaliteetiltaan mielestäni äärivastenmielisiä paikkoja. Pitää varmaan hankkia vermeitä omaan kellariin, jottei tarvitsee sietää saleilla käyvää muuta väkeä.. Perus käsipainot tms löytyvät jo.
Toisaalta, remonttiroinaa, työkaluja jne raijatessa kunto pysyy ihan hyvänä, mitä nyt selkää ja polvia särkee koko ajan. Lisäksi, periaatteessa 60 km päivässä juoksuliikuntaa jaksava dalmatiankoira pistää kyllä viban punttiin kun ulos lähdetään.
Tulen saamaan tästä (verbaalisesti) turpiini, mutta olen vuosikaudet pitänyt penkkipunnertamista kenties yhtenä typerimmistä miehisen pullistelun muodoista.
-
Tulen saamaan tästä (verbaalisesti) turpiini, mutta olen vuosikaudet pitänyt penkkipunnertamista kenties yhtenä typerimmistä miehisen pullistelun muodoista.
+1000!!!
-
Minä en enää nykyisin suostu harrastamaan mitään sisäliikuntaa. Haluan liikkuessani samalla raitista ilmaa tomistotyön ja muun sisäilyn vastapainoksi. Lajivalikoimana lumitöiden ja lastenvaunujen työntämisen lisäksi väkisinhiihto sekä ympärivuotinen pyöräily ja lenkkeily.
-
^^Jep, lumitöitä on ainakin tänä talvena saanut paiskia urakalla.
Punttimiehille suosittelen testaamaan 50cm paksuisen jääköntäleen käsin sahaamista jääsahalla. Tässä erään kuntosaliurheilua, lenkkeilyä jne aktiivisesti harrastavan kaverin kanssa tuli testattua asiaa herran saunamökillä. Niin minä kuin ystäväni ounttimies olivat aivan finaalissa urakan jälkeen. Siinä on laji jossa erotetaan pojat miehistä. ;)
-
Minä en enää nykyisin suostu harrastamaan mitään sisäliikuntaa. Haluan liikkuessani samalla raitista ilmaa tomistotyön ja muun sisäilyn vastapainoksi. Lajivalikoimana lumitöiden ja lastenvaunujen työntämisen lisäksi väkisinhiihto sekä ympärivuotinen pyöräily ja lenkkeily.
Tässä hankitilanteessa lastenvaunujen työntäminen on kyllä Helsingin keskustassakin hyvää urheilua. Vaipanvaihto käy myös hyvästä staattisesta hauistreenistä, kun tuollaista seitsenkiloista lötköä pitää lavuaarin yllä hauis jännitettynä.
-
Seuraava vaihe on uhmaikäisen 15-kiloisen lötkön nostelu. Se luo ympärilleen jonkun omituisen gravitaatiokentän ja jää kiinni alustaan niin halutessaan.
-
^ kieli metalliin?
-
Ei sentään, noin käy ihan lämpimissä sisätiloissa ilman liimaa tms. kiinnitettä. Käsivarsien lihaksen ainakin pysyvät kunnossa.
-
Itsekin perheellisenä olen todennut et paras keino harrasta lihaskuntoilua, on puolen tunnin painimatsi 2,5 ja 5v kanssa samaan aikaan. Tulee hiki ja kädet väsähtää, kun koittaa punnertaa koko ajan lapsia pois kimpusta :D Ja mikä parasta, siitä tulee varsin hyvä mieli puolin ja toisin.
-
Siis kaiken muun treenaamisen talosta löytyy kohta nelivuotias "jumppakuutio". Illalla tulee harrastettua paljon nostelua ja muuta kanniskelua treenin lisäksi. Jos lapset eivät riitä, kannattaa nostella sitä vaimoketta.
-
Yksi haittapuoli tästä liikkumisesta on. Mielestäni olen normaalikokoinen kaveri 179 cm/76 kg, mutta puvut koossa 48 ovat minulle turkasen isoja ja vastaavasti nelikutonen meinaa olla pieni. Eivätkä valmispaidatkaan ole kroppaani varten. No ratkaisu tiedetään, mutta se on vain kalliin oloinen.
-
En valitakaan voimaharjoittelun fyysisestä epämukavuudesta sinänsä, mutta kuntosalit ovat ympäristöinä selkeästi aistittavan pumppaus-fitness-testo-jne -mentaliteetiltaan mielestäni äärivastenmielisiä paikkoja. Pitää varmaan hankkia vermeitä omaan kellariin, jottei tarvitsee sietää saleilla käyvää muuta väkeä.. Perus käsipainot tms löytyvät jo.
Eipä minun ollut tarkoitus rajata epämukavuustekijöitä millään tavalla. Fyysinen epämukavuus on yksi epämukavuutta lisäävä tekijä ja tilan/tilanteen epämukavuus toinen. Uskon silti, että riippumatta syystä epämukavuus on voitettavissa mikäli motivaatiota piisaa. Se kuntosalikin voi jossain vaiheessa alkaa tuntumaan ihan mukavalta paikalta kun siihen yleiseen meininkiin tottuu. Korostan kuitenkin edelleen, että pakko ei ole tottua jos ei halua.
Omassa reenissä arvostan sitä jos harjoitus on jollain tavalla funktionaalinen tai harjoitukseen liittyy hikoilun lisäksi myös joku muu ulottuvuus. Lumen kolaaminen ja jään sahaaminen ovat varmasti hyviä funktionaalisia treenejä. Itselläni vain ei moiseen ole mahdollisuuksia/tarvetta kovin usein. Omista lajeista juoksu (oli muuten äärimmäisen epämiellyttävää aluksi) on laatuaikaa itselle. Juostessa voi samalla kelailla omia juttujaan kenenkään häiritsemättä tai vaihtoehtoisesti juoksu voi olla sosiaalinen juttu jos on kaveri matkassa. Savate/itsepuolustus harjoittelu taas palkitsee sillä, että kuntoilun yhteydessä on mahdollisuus oppia uusia asioita (toiveeni kuitenkin on, että en koskaan tarvitse oppimiani asioita). Hyväksi lihastreeniksi osoittautui jäsen BowtiePastan kanssa testattu kiipeily. Seinällä roikkuminen, ja ylös päin yrittäminen, tarjoaa lihaskunnon kehittämisen lisäksi myös mukavan pulmatehtävän pureskeltavaksi.
-
^Andy, hyviä pointteja. Kiipeilyn olin kokonaan unohtanut. Testattu skene. Eräs kaverini harrasti lajia 90-luvulla ja sai meikäläisenkin houkuteltua niin seinäkiipeilyhommiin kuin kalliolaskeutumiseen luonnossa käysien varassa ja pitää todeta että siitä pidin. Valitettavasti homma hiipui osaltani kaverin muutettua Espooseen. Yksin en ole saanut aikaiseksi lähteä testailemaan.
Itsepuolustuslajeja (thainyrkkeily) ja juoksua on tullut kokeiltua ja harrastettua mutta molempien harrastus on tyssännyt muusina olevaan vasempaan polveen joka alkaa ilmoittaa itestään varsin ikävällä tavalla viimeistään viiden minuutin hölkkäämisen jälkeen. Näin ollen kävelen paljon. Eri toten nyt, kun koti sijaitsee inhimillisen kävelymatakan pässä niin työhuoneelta kuin lapsen hoitopaikastakin. Juuri äsken kävelin kotoa keskustaan (Turku) lounaalle ja takaisin. Etätyöpäivää viettävän iloja.
Kuntosaleista vielä: ne assosioituvat mielestäni inhoamaani suorituskeskeiseen nyky-minä-minä-kulttuuriin niin voimakkaasti etten pysty oikein millään pääsemään kyseisen inhon tunteen yli. Minun ja kuntosalien välillä on varsin korkea muuri! :D
-
Ainahan voi lainata mottoa: Vauhti rikkoo paikat ja hiki syö aivot.
-
^Ei huono! :D
-
Tulen saamaan tästä (verbaalisesti) turpiini, mutta olen vuosikaudet pitänyt penkkipunnertamista kenties yhtenä typerimmistä miehisen pullistelun muodoista.
Kyllähän se niin on, ettei kuntosalituloksilla yleisestikään kannata kovasti "leijua", oli sitten kyseessä penkkipunnerrus, hauiskääntö tai vaikka ylätalja. Turhaa hommaa. Sinänsä pidän penkkiä kuitenkin erittäin suositeltavana salitreeninä, koska se harjoittaa yläkroppaa kyllä ihan kokonaisvaltaisesti. En kuitenkaan suosittele sitä, mitä joskus saleilla näkee, että tullaan farkut jalassa tekemään pelkkää penkkiä ja sitten lähdetään pois.
Ja niin, kyllähän tähän salihommaan pätee se, että se sopii toisille ja toisille vaan ei. Ja Andylta hyviä pointteja koskien tuota epämukavuuden sivuttamista, juuri noin asian itsekin näen. Ehkä Ivy voisi myös koittaa noita niin sanottuja "vip-klubeja", joissa löytyy samasta paikasta esim "kuntosalilaitteet harjoitusohjelmat, kuntotestit, rentoutumishuone, jossa hierovat nojatuolit ja kirkasvalolamput, solarium, pyyhkeet, shampoot ja pesuaineet, tilavat pukukaapit, virvokkeet, uusimmat sanoma- ja talouslehdet, matkapuhelinlaturit, internet-yhteydet, sekä omat musiikkikuulokkeet" Ja nämähän ovat täynnä niitä "mukavia ihmisiä".
Ja Tumpille, kiitokset vastauksista tuo selvensi vielä käsitystä, varsin hyvältä treeniltähän tuo kuulostaa, tosin vaativalta. Itse joskus treenannut melko lailla samantyyppisesti, nykyään tosiaan pyrkimys vain pitää yllä kondista ja hieman kiristellä paikkoja, vaikka se "paikallaan junnaaminen" välillä turhauttaakin.
-
En valitakaan voimaharjoittelun fyysisestä epämukavuudesta sinänsä, mutta kuntosalit ovat ympäristöinä selkeästi aistittavan pumppaus-fitness-testo-jne -mentaliteetiltaan mielestäni äärivastenmielisiä paikkoja. Pitää varmaan hankkia vermeitä omaan kellariin, jottei tarvitsee sietää saleilla käyvää muuta väkeä.. Perus käsipainot tms löytyvät jo.
Toisaalta, remonttiroinaa, työkaluja jne raijatessa kunto pysyy ihan hyvänä, mitä nyt selkää ja polvia särkee koko ajan. Lisäksi, periaatteessa 60 km päivässä juoksuliikuntaa jaksava dalmatiankoira pistää kyllä viban punttiin kun ulos lähdetään.
Tulen saamaan tästä (verbaalisesti) turpiini, mutta olen vuosikaudet pitänyt penkkipunnertamista kenties yhtenä typerimmistä miehisen pullistelun muodoista.
Vaikka itse aloitinkin taas salilla käymisen, niin olen kyllä taipuvainen samalle kannalle kuin Ivyman.. Eli en itsekään välttämättä pidä saleja kovin mieltä ylentävinä paikkoina. Tunnenkin olevani etuoikeutettu tässä asiassa koska työpaikallani on ihan asiallinen sali, jossa voi käydä milloin vain. Monesti, esim. viikonloppuisin se saattaa olla lähes täysin tyhjänä, joten tuolloin siellä voi puuhastella aika rauhassa.
Henrypitkin:in kanssa olen myös täysin samaa mieltä, että mikään ei kyllä korvaa eikä voita ulkoilua ja ulkoliikuntaa.. Se on oikeasti terveellistä ja mielekästä. Jos pitäisi valita vain yksi liikuntamuoto, jota harrastaa näin talvisin, olisi valintani ehdottomasti vanha kunnon hiihtäminen.. Vieläpä oikein eräsuksilla maastossa. Todella monipuolista koko kehon liikuntaa ja vieläpä terapeuttista.. Esim. tiedän monen voittaneen jopa selkävaivat hiihdon avulla.
Penkkipunnerruksesta: Se on hyvä ylävartalon perusvoimaliike.. Mutta silti vain liike muiden joukossa. En itsekään oikein ymmärrä jatkuvaa penkin hinkkaamista. Rintalihakset ovat kuitenkin verrattaen pieni lihasryhmä, joten ei sitä penkkiä tarvitse puolta tuntia hinkata, ellei meinaa kisata siinä. Itse olen suorastaan hävyttömän huono penkissä, mutta silti teen sitä, koska tiedän sen olevan hyvä ja tehokas liike rinnalle, olkapäille ja käsien ojentajille. Penkkipunnerrus on myös suh't turvallinen liike, ellei mennä aivan äärimmäisyyksiin.
-
Henrypitkin:in kanssa olen myös täysin samaa mieltä, että mikään ei kyllä korvaa eikä voita ulkoilua ja ulkoliikuntaa.. Se on oikeasti terveellistä ja mielekästä.
Komppaan teitä sataprosenttisesti.
-
Itselleni kuntosalilla käymisestä on tullut tavallaan pakko. Olen kärsinyt useamman vuoden ajan alaselkäkivuista, joiden yhtenä syynä on, että lihakset eivät tue selkärankaa tarpeeksi. Jopa varomaton askel alemmalle portaalle saattoi vihlaista selässä ilkeästi. Säännöllinen treenaaminen on tuonut tähän helpotusta ja lisäksi vyötäröltä on hävinnyt vararavintoa nelisen tuumaa. (Oli muuten hienoa pitkästä aikaa ostaa housut joissa vyötärö ja lahje olivat MOLEMMAT 34"). Sopivan kuntosalin löytäminen oli merkittävä seikka, koska sen piti olla kävelymatkan päässä, ilman vuoden pakkojäsenyyksiä ja ilmapiirin tuli olla mielummin testosteronin kuin trendijumpan sävyttämä. Onneksi sellainen sitten löytyi.
-
Itselleni kuntosalilla käymisestä on tullut tavallaan pakko. Olen kärsinyt useamman vuoden ajan alaselkäkivuista, joiden yhtenä syynä on, että lihakset eivät tue selkärankaa tarpeeksi. Jopa varomaton askel alemmalle portaalle saattoi vihlaista selässä ilkeästi. Säännöllinen treenaaminen on tuonut tähän helpotusta ja lisäksi vyötäröltä on hävinnyt vararavintoa nelisen tuumaa. (Oli muuten hienoa pitkästä aikaa ostaa housut joissa vyötärö ja lahje olivat MOLEMMAT 34"). Sopivan kuntosalin löytäminen oli merkittävä seikka, koska sen piti olla kävelymatkan päässä, ilman vuoden pakkojäsenyyksiä ja ilmapiirin tuli olla mielummin testosteronin kuin trendijumpan sävyttämä. Onneksi sellainen sitten löytyi.
Jos sinulla on mahdollisuus hiihtää, niin sitä suosittelen myös lämpimästi.. On todella terapeuttista myöskin selälle.
-
Hiihtämisen suosio on huimassa kasvussa. Tälläinen talvi auttaa asiaa.
Itse käy ladulla 1-4 kertaa viikossa, riippuen siitä miten muu treeni ja aikataulut antavat periksi. Perinteinen tyyli on oiva harjoite alaselälle. Tasatyöntö kuormittaa olkapäitä, ojentajia, vatsoja ja selkää hyvin. Vuorohiihto kuormittaa samoja lihaksia, mutta ei aivan niin paljoa. Harjoituksen kokonaistehon ratkaisee aika.
-
Tuossa kun luin hyviä juttuja salilla treenaamisesta,niin tuli mieleen sellainen tärkeä asia kuin Keskivartalon treenaus. Esimerkiksi voimanostossa keskikroppa on oikeastaan kaiken perusta hyville nostoille. Sopiva keskivartalon vahvistus tuo myös herrasmiesmäisen hyvää ryhtiä normaaliin olemukseen. Syvien vatsalihasten ja selkälihasten treenaus treenin päätteeksi on erittäin suotavaa. Syvien vatsojen treenaamisessa on myös se hyvä puoli, että mahan pömpötys alkaa katoamaan mukavasti.
-
Nyt kun tässä jokainen jakaa omaa tietoaan parhaista treenimenetelmistä, niin en malta olla mainitsematta omaani. Olen parisen vuotta treenannut Yhdysvaltain länsirannikolta kotoisin olevalla Crossfit-menetelmällä (http://www.crossfit.com). Tai oikeastaan sitä voisi sanoa treenifilosofiaksi. Crossfitin ideana on tavoitella parasta mahdollista kuntoa (fitness), ei siis pelkästään voimaa, lihaserottuvuutta, taitoa, tms. vaan ottaa tarkasteluun kunnon käsite ja lähestyä sitä mahdollisimman monipuolisesti ja analyyttisesti. Crossfitin tavoitteena on general physical preparedness eli yleinen valmius suoriutua fysikaalisista tehtävistä, ja sitä käyttävät monet tällaisia ponnisteluja ammatikseen tekevät henkilöt kuten palomiehet tai sotilaat. Useimmat Crossfit-treenit tehdään kuntosalilla, jossa tärkeimmät välineet ovat leuanvetotanko, levytangot, kahvakuulat, eli niin sanotut vapaat painot. Ja C2-soutulaite. Treeneihin sitten lisätään elementtejä monista urheilulajeista kuten painonnostosta, voimanostosta, voimistelusta, sisäsoudusta, ja yleisurheilulajejakin sivutaan. Treenit ovat intensiivisiä mutta helposti skaalattavissa niin erikoisjoukkojen sotilaille kuin 60-v. mummoillekin. Tyypillinen Crossfit-treeni on "metcon" eli 10-30 minuutin aikana kelloa vastaan tehtävä joukko suoritteita, esim. 5 x (sarja painonnoston työntöjä, 500 m soutu), tai vaihtoehtoisesti voimaa kehittävä treeni jossa tähdätään maksimipainojen kehittämiseen pitkillä lepotauoilla.
Crossfit-ohjelma on saatavissa tuolla kotisivuilla: siellä on blogi jossa treenimenetelmän isäntä antaa joka päivälle harjoituksen (workout of the day). Blogikommentteja kannattaa lukea, sieltä saa lisätietoa. Crossfitin ympärillä pyörii iso open source -yhteisö eli treenejä voi tehdä ihan ilmaiseksi, ja keskusteluihin osallistumisesta hyötyy itsekin. Homma on kasvanut aika isoihin mittasuhteisiin kotimaassaan, ja siellä on järjestetty vuosittain "Crossfit Games", jonka voitti viime kesänä puskista tullut suomalainen Mikko Salo (häntä pidetään Crossfit-yhteisössä jo jonkinlaisena epäihmisenä hurjan suorituskykynsä ansiosta).
Itse olin käynyt vuodesta 1999 kuntosalilla ja käynyt läpi nuo kaiken tyyliset ohjelmat, esim. kolmijakoiset, HST, 5x5, jne., ennenkuin löysin Crossfitin. Nyt en ole muuta juuri tehnytkään, enkä ole ikinä ollut paremmassa kunnossa. Sanoisin että vaatii perus-punttisalilla kävijältä hieman maailmankuvan ja asenteen muutosta että tajuaa ryhtyä tällaiseen, ja sitten kun ryhtyy ei varmasti tule katuneeksi. Väitän että monen joka luulee olevansa hyvässä lihaskunnossa tekee nöyräksi treeni jossa tehdään esimerkiksi 100 tavallista kyykkyä ilman lisäpainoa. Jos et usko niin kokeile vaikka heti.
Jos jotakuta kiinnostaa, kerron mielelläni lisää. Ehdottomasti kannattaa ainakin tutustua tuon sivuston tarjontaan. Suomessa on muutama Crossfit-sali (salinpitäjät tarvitsevat affiliaatti-pätevyyden), mm. Helsingissä, Porissa ja Tampereella joissa saa kädestä pitäen opetusta. Aloituskynnys on kuitenkin matala, riittää että pääsee kuntosalille josta löytyy se leuanvetotanko ja levytanko.
Tässä linkki Youtube-videoon jossa on esitetty yksi perustreeneistä, "Fran": http://www.youtube.com/watch?v=IVBgKB4Gnsw
-
Rjs: Enpä ollut tuollaisesta setistä ennen lukenutkaan, vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta ja toimivalta, varsinkin siinä vaiheessa kun hommaan pääsee sisään.
Tässäpä vielä linkki kisaan, joka sattui silmään:
http://extremerun.fi
Jos ei halua lähteä maratonille kipittämään, niin siinä olisi vain tuollainen 15km "pikkulenkki", harmi etten itse ole tuolloinkaan maisemissa. Ja kun vielä tuossa "huumori"-sarjassa hauskin asu palkitaan, niin ei muuta kuin pukua päälle, solmuketta kaulaan ja liikkeelle :)
-
Tuonne saattaisin hyvinkin osallistua, katsoo ny vahan et miten aikataulut jne. Tuskin menisi yhta kierrosta enempaa ja juoksukunto parhaillaan ihan nollassa, mutta hauskantuntuinen idea. Onko muuten Helsingin seudulla mitaan puolimaratoneja jne tuossa loppukesasta? Olen havainnut mahdottomaksi motivoida itseani talvisin tai muuten vaan kehnolla kelilla juoksemaan, mutta kunhan nyt lumet sulavat ja vahan ilmat paranevat, voisi ujosti ryhtya vahan juoksemaan ja loppukesasta voisi ihan kokeiluna yrittaa vaikka puolikkaan juosta (tavoitteet rajattu ihan vaan maaliin asti raahautumiseen).
Ja koska aiemmin ketjussa esitin epailyni boulderoinnin mielekkyytta kohtaan, otan sanani tuon suhteen kokonaan takaisin. Hieno laji ja olen aika rankasti itseasiassa tuosta innostunut, vaikka takana vasta ihan muutamia harjoituskertoja. Todella hankalaa ja turhauttavaa saheltamista viela tassa vaiheessa, mutta joku tuossa jai ekan kerran jalkeen sen verran viehattamaan etta seinalle oli pakko paasta uudemman kerran. Seinakiipeilya (ja myohemmin) kalliokiipeilyakin tulee varmaan kokeiltua, mutta joku tuossa boulderoinnissa oikeastaan viehattaa ehka melkein jopa enemman.
-
^^ voi mahoton. Mie en oo maassa tuolloin. Harmittaa vietävästi. Onneksi viikonvaihteena pääsee testaamaan kuntoa.
-
Tällä uudella/ tai siis muutetulla ohjelmalla olisi tarkoitus taas mennä ainakin puoli vuotta eteenpäin.
Ohjelmassasi näyttäisi olevan hyvin paljon volyymia, koko kroppa saa käytännössä rasitusta jokaisella harjoituskerralla ja painojen noustessa kokonaisrasitus nousee hyvin korkeaksi. Tässä on yksi hyvä artikkeli 5x5-ohjelmasta, http://www.fourhourworkweek.com/blog/2008/12/18/pavel-8020-powerlifting-and-how-to-add-110-pounds-to-your-lifts/ Oman harjoitusrungon olen suunnitellut tältä pohjalta näin perusvoimakauden (6-8 viikkoa) alussa, myöhemmin kyykyssä myös 5x5 käytössä:
Maanantai
Rinnalleveto 3x5x80 kg
Kyykky 3x10x90
Tiistai / Keskiviikko
Penkki 5x5x80 kg
Leuanveto 3 sarjaa n. 10 kpl
Perjantai
Tempaus 3x5x50 kg
Kyykky 3x10x90
Suorin jaloin maastaveto 3x10x90 kg
Joka toisella viikolla teen kaksi jalkatreeniä (yläkroppatreeniä), salilla yleensä 2-3 päivänä viikossa. Laitoin treenipainoista tämän hetken tilanteen, jotta rasittavuudesta saa jonkinlaisen käsityksen. Pääliikkeiden ohessa saatan tehdä välillä jotain apuliikkeitä, mutta kehitys tuntuu tulevan toistamalla raskaita perusjuttuja tarpeeksi usein ja huolehtimalla säännöllisesti lihashuollosta, ml. hieronta. Suuremmalla volyymilla treenejä ei jaksa viedä läpi painojen kasvaessa, mutta pienellä volyymilla treeni on mielekästä ja tehokasta. Palautuminen tuntuu selvästi nopeammalta, kun treenin jälkeen ottaa kylmän suihkun ja muutaman kerran päästelee kuumaa vettä treenatuille lihaksille. Teen vain pääliikkeessä sen 5 sarjaa, muissa liikkeissä aina vähemmän sarjoja. En tiedä, oliko näistä ajatuksista iloa, mutta voidaan jatkaa toki spesifisemmin vielä. Taustatiedoista vielä lyhyesti, että nuorempana tuli osallistuttua nopeuslajissa Kalevan kisojen finaaliin, nykyisellään kamppailen lähinnä hidastumista ja mahan kasvua vastaan.
-
Shiieeeit. Nyt taas kyllä into kuntosaliharjoitteluun romahtanut totaalisesti.
Alkusyksystä jaksoi käyttää tuota Rippetoen Starting Strenght-ohjelmaa joka tuntui ihan hyvin toimivan, mutta sitten alkoi polvi temppuilemaan kyykkyjen kanssa (voi olla että kyykkytekniikassani olisi varmasti hiomista) ja koko homma vähän unohtui. Nyt tuossa muiden kiireiden takia jäänyt treenaus melkein kokonaan ja asian suhteen pitäisi varmaan tehdä jotain.
Joten osaisiko joku Keikarilainen osoittaa minut sopivan ohjelman suuntaan jolla saisi taas ihan pohjamudista rakennettua kuntoa ja lihaksia parempaan suuntaan. Realistinen tavoite tässä elämäntilanteessa on viikossa pari kertaa salilla käynti (muuta treeniä tulee harrastettua BJJ:n ja kiipeilyn muodossa + satunnainen jooga) mutta toki kotona onnistuvat punnerrukset ja leuanvetotankokin löytyy. Polven takia tosiaan kyykystä en oikein parhaillaan välitä.
Tosin kunhan vähän vauhtiin pääsee, voisin kuvitella kyllä siirtyväni tuohon Pekan linkittämään 5x5-ohjelmaan, se vaikutti ihan fiksulta. Kyykkytekniikka vaan pitäisi saada kondikseen.
Ja tosiaan vaikka salilla tullut jonkun verran käytyäkin, olen asiassa aivan amatööriharrastelija vailla juuri mitään aiheeseen liittyvää tietoa. Joten jeps, apua ja neuvoja arvostettaisiin. :)
-
Meikäläinen kirjoitteli tuossa Crossfit-ohjelmasta, kokeileppa sitä. Niin, ja Crossfitissä kyykky tarkoittaa kirjaimellisesti kyykkyyn menemistä, siis oikeaan kyykkyyn ilman lisäpainoja niin että takareidet osuvat pohkeisiin, eikä mitään suorituskyvyn rajoilla olevien rautojen kanssa niskassa pyllistelyä. Itselläni ei ole ikinä ollut polvien kanssa ongelmia vaikka kyykky on kuulunut aina lempiliikkeisiini.
Muuten, kyykkytekniikka paranee kun ottaa ne kuminpalaset jalkapohjan ja lattian välistä (joita myös kengiksi kutsutaan) pois...
-
Muuten, kyykkytekniikka paranee kun ottaa ne kuminpalaset jalkapohjan ja lattian välistä (joita myös kengiksi kutsutaan) pois...
Täytyy sanoa nyt kun kerrankin on faktatietoa tarjota, että tekniikka nimenomaan paranee kun on sitä kuminpalaa kantapään alla tai muuta koroketta. Jos koroketta ei ole, niin sääri on pystyssä ja selkä menee pyöreäksi pohjakyykyssä (jos edes pääsee niin alas). Korotettu kantapää ohjaa polvia eteen ja säärtä lattiansuuntaisesti, jolloin on paremmin tilaa mennä kyykkyyn ruoto suorana.
Edellä oli käsitystä ilmassa, että penkkipunnerrus olisi turvallinen liike. Se on sitä oikein suoritettuna, kun on varmistaja lähellä (tai vaihtoehtoisesti varmistimet penkkiin kiinnitettyinä). Ilman varmistimia tai varmistajaa ei tule koskaan harrastaa penkkipunnerrusta, sillä vahingon sattuessa seuraukset ovat mittavat.
-
Jos liikkeen on opetellut kunnolla ja malttaa tehdä sitä ilman egopainoja, niin silloin nivelissä pitäisi olla sen verran liikkuvuutta että pääsee syvälle kyykkyyn ilman selän pyöristymistä. Ihmiselle on luontaista mennä kyykkyyn ilman mitään kenkiä, me kaikki osaamme sen lapsena. Jos selkä pyöristyy taaksepäin kaatumisen välttämiseksi, niin silloin vähennetään nöyrästi painoja.
(http://johnsifferman.com/img/overhead_keg_rock_bottom_squat%28small%29.jpg)
-
Kyykkyyn pääseminen on kiinni ensinnäkin välityksistä (reisi sääri mittasuhde) ja liikkuvuudesta. Kaikki eivät todellakaan pääse kyykkyyn, edes alakouluikäiset (kokemusta on punttivalmentajana. kyykkyyn pääsemisellä tarkoitan, että pääsee pohjakyykkyyn selkä suorana niin, että kantapäät eivät irvistä ilmaan). Rajoittavia tekijöitä ovat mm. nilkan liikkuvuus ja takareisien jäykkyys.
Tietenkin, jos on opetellut liikkeen kunnolla niin pääsee kunnolla kyykkyyn. Ja kun katsoo alle 7-vuotiaita muksuja, niin ei se luontainen kyykky ole kuin tuo kuvassa oleva kyykky, vaan kyykky jossa selkä pyöristy pohjalla.
-
Alkusyksystä jaksoi käyttää tuota Rippetoen Starting Strenght-ohjelmaa joka tuntui ihan hyvin toimivan, mutta sitten alkoi polvi temppuilemaan kyykkyjen kanssa (voi olla että kyykkytekniikassani olisi varmasti hiomista) ja koko homma vähän unohtui.
Polven oikuttelut voi johtua monestakin syystä, mutta kannattaa kiinnittää huomiota lihashuoltoon. Kyykkytreenien jälkeen etureidet menevät ainakin alkuvaiheessa helposti jumiin ja polvi oikuttelee helposti, vaikkei siinä olisi mitään varsinaista vikaa. Etureisiä kannattaa venytellä vaikka kahdesti päivässä, kunnes lihakset ovat tottuneet rasitukseen. Alkuvaiheessa treenit kannattaa myös aloittaa ennen perusvoimatreeniä lihaskestävyydestä, eli paljon kyykkyjä ilman painoja esim. http://twohundredsquats.com/ ohjelmaa mukaillen.
Mitä tulee välineisiin, niin en usko, että huipputason painonnostajilla on turhaan kantapäästä korotetut kengät, liikkuvuus näillä painonnostajilla on ainakin erinomainen. Omalla kohdalla hyvien painonnostokenkien osto on ollut erinomainen investointi, mutta monipuolisuuden nimissä tulee tehtyä kyykkyjä myös ilman korotuksia ja myös yhdellä jalalla (pistol squat).
-
Päivän treenit taas ohi ja niin kuin Tumppi$ taisi joskus mainita, ei ole kyllä paljon parempaa fiilistä, kuin treenin jälkeinen olotila, suihku + protskut ja pieni rentoutuminen.
Mutta asiaan: Sain meilin seuraavasta tapahtumasta ja ajattelin nyt postata sen tännekin. Yleensä en tällaisista niin välitä, mutta kyseessä on kuitenkin ihan hyvä tarkoitus ja samallapa tulee hyötyliikuntaa itsekullekin. Eli sunnuntaina 16.5.2010 järjestetään Helsingissä, Turussa, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa (18.5) FiMSICin järjestämä AIDS-juoksu. Matkan pituus on 5km ja osallistumismaksu 5e. Lisäinfoa löytyy osoitteesta http://www.fimsic.org/aids-juoksu/
Täällä oli joitakin (ei ilmeisesti montaa), jotka olivat tuonne Helsinki Cityruniin lähdössä ja jos se tuntuu liian pitkältä matkalta, niin tästä on hyvä aloittaa. Ja meneehän tuo ihan vaan tapaamisenkin puitteissa.
Itse en vielä tuolloinkaan Suomessa, joten jää väliin, mutta onpahan ajatuksena heitetty ilmoille.
Viimeisenä on pakko kysellä, että miten Tumppi$ ohjelmasi on edistynyt? Tulokset kohentuneet ja rantakondis kohdillaan?
-
"Keikarin kuntoklubista" sen verran että täällä olisi ainakin yksi innokas osallistuja mm. lenkkeilyyn...
-
Päivän treenit taas ohi ja niin kuin Tumppi$ taisi joskus mainita, ei ole kyllä paljon parempaa fiilistä, kuin treenin jälkeinen olotila, suihku + protskut ja pieni rentoutuminen.
Mutta asiaan: Sain meilin seuraavasta tapahtumasta ja ajattelin nyt postata sen tännekin. Yleensä en tällaisista niin välitä, mutta kyseessä on kuitenkin ihan hyvä tarkoitus ja samallapa tulee hyötyliikuntaa itsekullekin. Eli sunnuntaina 16.5.2010 järjestetään Helsingissä, Turussa, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa (18.5) FiMSICin järjestämä AIDS-juoksu. Matkan pituus on 5km ja osallistumismaksu 5e. Lisäinfoa löytyy osoitteesta http://www.fimsic.org/aids-juoksu/
Täällä oli joitakin (ei ilmeisesti montaa), jotka olivat tuonne Helsinki Cityruniin lähdössä ja jos se tuntuu liian pitkältä matkalta, niin tästä on hyvä aloittaa. Ja meneehän tuo ihan vaan tapaamisenkin puitteissa.
Itse en vielä tuolloinkaan Suomessa, joten jää väliin, mutta onpahan ajatuksena heitetty ilmoille.
Selailin tätä ketjua ja ilmeisesti tuo "Keikarin kuntoklubi" ei koskaan ottanut oikein tuulta alleen? Itse palaan kesän alussa ja tarkoitus on kyllä jatkaa salilla käyntiä ja miksei sitten ehkä myös lenkkeilyä Suomessakin. Joten jos jollakulla on vielä kiinnostusta jotain keksiä, niin katsellaan.
Viimeisenä on pakko kysellä, että miten Tumppi$ ohjelmasi on edistynyt? Tulokset kohentuneet ja rantakondis kohdillaan? :)
Jep, olisipa treenin aloittaminen ja keskivaihekin yhtä nautinnollista kuin tuo loppuhuipennus. Haha! Treenin Aloittaminen on ainakin minulle monesti myrkkyä, sekä suorastaan työn ja tuskan takana.
Ohjelmasta: Ohjelma on kyllä kerrankin sellainen, että onnistuminen on vain ja ainoastaan miehestä ja miehen maltista kiinni. Kehitystä on tapahtunut jokaisessa liikkeessä ja voimatasot ovat selvästi kasvaneet. Paino on myös noussut, mutta se nyt on selvä asia, koska energiaa vaaditaan paljon. Tosin yritän kesää kohti hallita tuota painoa, ettei enää juurikaan nousisi. Eli täytyy ottaa aamulenkit tyhjällä vatsalla mukaan kuvioon.
Suurin haaste on kuitenkin ollut ylirasituksen torjuminen. Osaltaan myös sen vuoksi paino on noussut muutamilla kiloilla, koska olen tietysti pyrkinyt tehokkaaseen palautumiseen myös ravinnon avulla. Ohjelma on raskas, vaikka voimaharjoittelua on "vain" kolmesti viikkoon. Treenien kokonaiskuormitus on raju, koska lukuunottamatta kevyitä viikkoja, ohjelmassa mennään maksimeita hipoen lähes koko ajan.
Minä olen joutunut pitämään välillä parikin kevyttä viikkoa väliin, vain estääkseni ylirasituksen. Yksi viikko oli ihan totaalitaukoa, koska kävin läpi flunssan ja kaupan päälle vatsataudin.
Kaiken kaikkiaan ohjelma on todella tehokas ja uskon, että kuka tahansa pääsee voimassa ja lihaskasvussa aivan uusiin ulottuvuuksiin, kun vain muistaa toteuttaa tätä ohjelmaa maltilla ja järkevästi. Erityisesti pari ensimmäistä kuukautta on otettava todella kevyesti ja rauhallisesti.
Toisaalta, koska kyse on puhtaasta voimaohjelmasta, niin suosittelen lämpimästi myös aerobista harjoittelua esim. pari kertaa viikkoon.. Myös liikkuvuusharjoitukset ovat erittäin tärkeitä tällaisen "rautakankitreenin" lomassa. Kesää kohti itse kevennän tuota punttaamista huomattavasti ja lisään yleiskuntoa kohottavaa aerobista, sekä lisäilen ketteryyttä ja liikkuvuutta, sekä nopeutta parantavia harjoituksia mukaan.
-
No niin, nyt enemmän kuntoilusta tietävät keikarilaiset voisivat hieman minua auttaa. Omat liikunnalliset harrastukset ovat olleet jäissä taas pidemmän aikaa olkapään rasitusvamman takia. Syynä siihen taisi aikoinaan olla punttireeni ja toisaalta myös boulderointi, jossa varmasti tekniikan puute osaltaan teki suorituksesta väärällä tapaa repivää.
Kesällä tullutkin lähinnä uitua ja pyöräiltyä (ja juotua kaljaa, mikä näkyy oikein hyvin).
Eli suunnitelmissa olisi aktivoitua uudestaan kun tuntuu että tuo olkapää taas taitaa toimia. Ongelmana on nyt vaan se, etten tiedä miten liikunnalliset aktiviteettini tulisi ajoittaa viikolle, niitä kun on aika paljon. Itsellä ei mitään käsitystä miten esim lepopäivät jne tulisi hoitaa, tai punttireeni rytmittää.
Mutta siis näistä kyse:
-Boulderointia/seinäkiipeilyä 2krt viikossa
-Astangajoogaa 1-2krt viikossa
-Punttireeni mieluitenkin 1-3krt viikossa
-Kotona ajattelin ruveta tekemään noita 100 pushups, 200 situps ja 100 squats treenejä (lähinnä niiden helppouden takia).
http://hundredpushups.com/
Eli mille päiville tuollaiset kannattaisi ajoittaa? Boulderoinnista nyt ei tule mitään punttitreenin kanssa samana päivänä, mutta esim joogan pystyy kyllä hyvin suorittamaan. Punttiohjelmana ajattelin taas aloittaa Rippetoen starting strenghtin kanssa, mutta toisaalta siinä taas kyykyt saattavat polviongelmien kanssa tehdä hallaa (siksi ajattelinkin ne korvata ihan sillä että tekee niitä ilman painoja tuon 100 squats treenin mukaisesti).
Pääasiallinen tavoitteeni olisi boulderoinnissa edistyä edes jollain tapaa (hienoin laji koskaan!), eli siihen olisi tavoitteena panostaa mutta toisaalta olkapään temppuileminen taas pelottaa. Olisiko hyviä ohjeita/linkkejä vammojen välttämiseen?
-
Hmm.. Viksummat vinkatkoon tarkemmin, mutta kesän inaktiivisuusjakson jälkeen aloittelisin ainakin aika varovasti. Jos sinulla jo aiemmin pääsi syntymään rasitusvamma boulderoinnista niin tuossa sinun ohjelmassasi on mielestäni vähän liikaa kamaa. Pikaisesti laskien tuosta tulee kymmenkunta treenikertaa viikkoon. Tuosta setistä voisi punttitreenin vaikka pudottaa pois. Lajikunto kehittynee parhaiten boulderoidessa ja 100 pushups, jne. tukee tuota mukavasti. Jooga toiminee palauttavana liikuntana. Ainakin pari ihan totaalista lepopäivää pitäisin viikossa.
Liian innokkaalla aloituksella vetää itsensä takuuvarmasti ylikuntoon tai muuten rikkoo paikat ja sitten saakin taas pääsääntöisesti huilia. Jäitä hattuun siis.
-
Jos boulderointi on päälaji, niin sijoittamalla ne maanantaille ja torstaille (tai tiistai ja perjantai tmv) saat rakennettua rytmityksen. Itsellä ei ole kokemusta kiipeilystä, mutta kuuleman ja lukeman (sekä kuvia kiipeilystä ja kiipeilijöistä nähneenä) perusteella sanoisin, että joko salilla on pakko jättää yläkroppa pienemmälle rääkille tai sitten skippaat 100 pushups ohjelman. Jooga on hyvä, palauttaa oikein hyvin salitreenin jälkeen ja parantaa liikkuvuutta (josta polvet tykkääväät).
Ma: Kiipeily
Ti: Salitreeni
Ke: Kävely
To: Kiipeily
Pe: Salitreeni
La: Kävely
Su: Lepo
Joogan voi laittaa oikeastaan mille päivälle vain, päivän päätteeksi tehtynä säästää lihaskivuilta. Jos haluat kompensoida oluenjuonnin vaikutuksia niin kävely / kevyt hölkkä pari kertaa viikkoon on paikallaan. Salilla kannattaa aluksi keskittyä pidempiin sarjoihin (10-15 toistoa) ja tehdä sitten vaikka vähän kovemmalla intensiteetillä treeni läpi. 2-3 viikon päästä kannattaa ottaa kevyempi viikko ja jättää vaikka salitreenit pois ja samalla suunnitella muutoksia jos tuntuu pahalta. Kunnon yöunet ovat ehdottomat puhumattakaan ravinnon merkityksestä (joka on useimmiten se ratkaiseva tekijä)
-
Jees, kiitokset vastauksista!
Boulderoinnissa on tavallaan kuitenkin se ongelma, ettei se juuri tuossa voiman kasvattamisessa ole ehkä ihan paras laji. Tämä ensinnäkin siitä syystä, että ensimmäiseksi pettää voima sormista. Kädet ja yläkroppa jaksaisivat vielä, mutta sormista ei enää pitoa tai puristusvoimaa. Muutenkin siinä ehkä vähän enemmän tekniikkaa tuli varsinkin treenattua keväällä, jolloin myös kunnianhimo oli varmaan osasyynä rasitusvammaan. Vaikeampia reittejä (minun tapauksessani 5b tai 5c, haha) yrittäessä tosiaan homma on vähän sellaista parin muuvin repivää nypläystä. Nyt sentään tajunnut enemmän ihan kuntoilun puolesta vetää edestakas noita helpompiakin reittejä. Tuolla onneksi pari aika kuluttavaa 5a:ta, mutta silti näkisin että jonkun verran punttitreeniä kaipaa yläkropan saamiseksi kuntoon.
Teemun postaama aikataulutus näyttää aika hyvältä ja luotan luontaiseen laiskuuteni siinä määrin että jokatapauksessa hienoista suunnitelmista riippumatta noita DandyAndyn mainitsemia lepopäiviä ehkä tulee ne pari viikossa sitten kuitenkin...
Noi hundred jne -ohjelmat ajattelin iskeä aina kiipeilyn perään (jotta menee vähän niinkuin samana treeninä jonka jälkeen kroppa saa levätä) ja joogat salitreenipäiville. Kävelyä ja muuta vastaavaa tulee onneksi muutenkin harrastettua säännöllisesti aika paljon, että se lienee kondiksessa.
-
Tässä on kesän aikana tullut naureskeltua omaa fyysistä suorituskykyä., kun 20 - 40 metrin spurtit on ihan tappoja minulle (salibändy), mutta sen kuutisen tuntia jaksaa painaa melko huoletta. Triathlonin puolimatka meni tyydyttävästi alle viiden ja puolen tunnin ja muitakin pitkiä suorituksia on tullut tehtyä vaikka millä mitalla. Näköjään muutamaa hetkeä vaille kolmikymppisenä kestävyysominaisuudet alkavat olla pitkälle viritetyt, mutta lyhyet matkat ovat menetetty.
-
Ongelmanani on ollut kuntoilun ja laiskottelun on/off suhde. Välillä on rehkinyt tosissaan ja sitten jäänyt vähemmälle. Painoa tempaisin alas yli 15 kiloa, sitten tuli takaisin ja taas ollaan matkalla alaspäin.
Älyttömän suorittamisen sijaan otin tavoitteeksi liikkua 30 minuuttia päivittäin, ihan mitä tahansa. Kaikenlaisista treeniohjelmista luovuin kokonaan, teen fiilispohjalta kaikenlaista: pyöräilyä kesäisin 3-5x viikossa, juoksulenkki kerran viikkoon, kävelyä joskus, talvella crosstraineria. Salitreeniä myös, tosin turhan harvoin. Suosittelen, homma toimii ja koko ajan pysyy fiilis päällä. Reenille on helppo lähteä kun ajattelee ettei tarvitse vetää kuin se 30 min, tosin kun vauhtiin pääsee niin ei se siihen jää...
-
^^ Painon pudotukseen kuntoilu toimii apuvälineenä. Avainsana ovat pienet muutokset. Tämä (http://verkkokauppa.duodecim.fi/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=6338) ja muut Mustajoen kirjat ovat aika hyviä johdatuksia aiheeseen. Jos aikoo pudottaa painoa loppuelämän ajaksi, on kyettävä tekemään sen pituisia lupauksia.
-
^^ Painon pudotukseen kuntoilu toimii apuvälineenä.
Ja usein kuitenkin jopa sitä haittaavana tekijänä.
Reilumpaa painonpudotusta tehdessä tulee liikunta pitää kevyenä ja repimättömänä (reipas hyötyliikunta on tähän täysin riittävää). Liikunnalla ei muutenkaan saa optimaalista (n. 500kcal alle peruskulutuksen laihduttaa nopeimmin ja tehokkaimmin - ja myös pysyy, kunhan jaksaa tehdä "saattotyön" eli vähäisempään ravintomäärään totuttelun sisulla ja huolella) kalorivajetta aikaan tyydyttävästi. Palautuminen hidastuu voimakkaasti, vammariski kasvaa huomattavasti ja liikuntaa ei yksinkertaisesti jaksa.
Entiselle aktiiviliikkujalle vähäisemmän liikunnan aika (tällä kertaa ilman painonpudotuksellista tavoitetta) on ollut autuasta. Tältäkö keho tuntuu kun siihen ei satu, kaikki liikealueet toimivat ja on vain hyvä olla koko ajan?
Alan pikkuhiljaa epäillä liikunnan positiivisia vaikutuksia ja kallistua "liikunta on tapa elää pitkä, kolottava ja kurja elämä" -mietelauseeseen. Krikettikentät ovat niin pitkän matkan päässä, ettei juoksuaskeltakaan taida enää olla välttämätöntä ottaa.
-
Painon pudotuksessa mielestäni liikunnalla on aineenvaihduntaa kiihdyttävän/ylläpitävän vaikutuksensa vuoksi tärkeä rooli. Lisäksi lihasten kuormittaminen miinusdietillä ollessa ylläpitää lihasmassaa, jota yleensä halutaan dieetillä ollessa säilyttää mahdollisimman paljon. Ilman liikuntaakin on toki mahdollista laihduttaa. Dietillä ollessa voimataso laskee ja saliharjoittelu tuntuu raskaammalta. Palautumisessa tai vammautumisherkkyydessä en usko olevan merkityksellistä eroa. Kaikki aika mitä ollaan pois kotoa jääkaapin vaikutuspiiristä on katsottava positiiviseksi asiaksi dieetillä ollessa :-)
Pitkään jatkunut liikkumattomuus passivoi ja laskee mielialaa. Tästä syystä allekirjoittanut aloitti nyt vuoden vaihteessa yli 7 vuoden tauon jälkeen säännöllisen harjoittelun punttisalilla. Joskus 2000-luvun alussa innostuin kokeilemaan tosissani miten paljon minunlaiseni pitkä ja laiha ektomorfi-tyyppi saa hankittua lihasta natuna, kun kolmiyhteys harjoittelu-ravinto-lepo on kunnossa. Kolme vuotta treenattuani lihasta oli kertynyt arviolta +10kg ja voimataso joka liikkeessä oli tuplaantunut. Vireystaso oli hyvä ja mieli virkeä. Flunssaa en tuona aikana sairastanut kuin kerran. Ainoa negatiivinen asia oli, että loukkasin selkäni kyykyssä ja sain siitä ilmeisesti loppuelämäkseni vaivan. Välilevyn pullistuma tuli huonon tekniikan aiheuttamana. Vamma ei estänyt treeniä kokonaan,mutta haittaa siitä oli (ja on vieläkin).
Nyt tavoite on maltillinen: parempi lihaskunto - keskivartalon lihaskunto erityisesti, rasvaprosentin reilu tiputtaminen kesään mennessä ja vireämpi yleinen olotila. Syksyllä vyötärölle pääsi kertymään muutama ylimääräinen kilo, jotka pitää tiputtaa parin kk miinusdietillä kesään mennessä pois. Olen tiputtanut aiemmin treenivuosinani kahteen otteeseen 10 kg painoani kun rasvan kertymiseltä plusdietillä ei oikein voi välttyäkään. Jos vyötäröä ei saa kavennettua, niin useat viime vuosina hankkimani housut uhkaavat jäädä pieneksi. Toisaalta pelkona on, että jos paikat kasvaa takaisin 7 vuoden takaisiin mittoihin niin vaatekaapissa pitää tehdä tyhjennys. No onneksi aika moni irtotakeistani on aavistuksen isoja, joten "kasvunvaraa" niistä vähän löytyy. Paidatkin ovat pääsääntöisesti classic-fit mitoituksella ...
-
Niin no, vammaherkkyys ja palautumisen hidastuminen tietenkin riippuvat ihan siitä, millaista liikuntaa on tottunut harjoittamaan ja kuinka kireä dieetti on kyseessä. Jos vetää todella tiukilla miinuksilla, ei kannata ihan noin vain tuhahdella palautumisen hidastumiselle ja loukkaantumisriskeille, etenkään jos lajit sisältävät pätkääkään akrobatiaa, kamppailua tai muita vastaavia asioita, jotka tuovat keholle mahdollisesti junttisalia enemmän toivuttavaa. Lisäksi liikunnasta tulee nälkä, mikä on tehodieettaajan pään vihollinen numero yksi - se on jatkuvaa ja sitä pitää sietää muutenkin.
Kukin tavallaan. Kerran 40 kiloa suht' ongelmitta suhteellisen sähäkästi poistaneena (ja sen aikana liikunta-liikunnattomuus -kombot kokeilleena) luotan nykyisin sekä luettuun tietoon että kokemukseen. Tuolloin toki pidin tarpeellisena ja tärkeänäkin pudottaa myös kohtalaisen määrän lihasmassaa.
Liikkumattomuuden passivointi ja mielialanlasku? Mitä ihmettä? Kai nyt jokainen sen verran kävelee ja punkassa peuhaa, että tätä ei pääse syntymään. Liikunta itsessään on harvemmalle nautinto, ainakin jos vertaa muihin huveihin.
-
^ Jussi, olette viimeisessä kappaleessa asian ytimessä. Itse lisään tuohon (hyöty)pyöräilyn, turhan autoilun välttelyn ja murtomaahiihdon.
Ns. hyötyliikunnalla on muuten ihmeitä tekevä voima.
-
Reilumpaa painonpudotusta tehdessä tulee liikunta pitää kevyenä ja repimättömänä (reipas hyötyliikunta on tähän täysin riittävää). Liikunnalla ei muutenkaan saa optimaalista (n. 500kcal alle peruskulutuksen laihduttaa nopeimmin ja tehokkaimmin - ja myös pysyy, kunhan jaksaa tehdä "saattotyön" eli vähäisempään ravintomäärään totuttelun sisulla ja huolella) kalorivajetta aikaan tyydyttävästi. Palautuminen hidastuu voimakkaasti, vammariski kasvaa huomattavasti ja liikuntaa ei yksinkertaisesti jaksa.
Mikäli puhutaan normaalista kiristelystä, voi vaje olla korkeampikin varsinkin dieetin alkupuoliskolla.
Näin toki on. Olen suhteellisen varovainen laittamaan ääritiukkoja kalorirajoja verkkoon, jo siksikin että kaikenlainen "thinspiration"-väki hakee fiiliksiä esim. kamppailu-urheilijoiden kiristelydieeteistä "hitusen" erilaisin tavoittein. Ketoosirajalla surfaaminen on, kuitenkin, taitolaji, vaikka onnistuneesti tuokin sen tehokkaimman painonpudotuksen.
muille siitä on vain ja ainoastaan hyötyä jotta lihasta saisi pysymään mahdollisimman paljon mukana.
Toki näinkin. Käytännössä kuitenkin esim. lajiharrastusliikkujien liikuntatasoa ei kannata yrittääkään pitää yllä laihdutuksen ajan. Jos on ollut aiemmin sohvaperuna, liikuntaa todennäköisesti lisätään, mutta aktiiviliikkujat (silloinkin voi olla liikapainoinen - jopa huomattavasti) tulevat pudottamaan treenimääränsä tasolle, joka on heille itselleen yhtä kuin "ei mitään".
Omalla kohdallani palautumisen hidastuminen oli erittäin konkreettista (1 päivä vs. 8 päivää -mallia) ja johti siihen, että pudotin aiemmin hyvin aktiivista liikuntamäärää erittäin radikaalisti - käytännössä pelkäksi rivakaksi hyötyliikunnaksi.
-
Niin no, vammaherkkyys ja palautumisen hidastuminen tietenkin riippuvat ihan siitä, millaista liikuntaa on tottunut harjoittamaan ja kuinka kireä dieetti on kyseessä. Jos vetää todella tiukilla miinuksilla, ei kannata ihan noin vain tuhahdella palautumisen hidastumiselle ja loukkaantumisriskeille, etenkään jos lajit sisältävät pätkääkään akrobatiaa, kamppailua tai muita vastaavia asioita, jotka tuovat keholle mahdollisesti junttisalia enemmän toivuttavaa. Lisäksi liikunnasta tulee nälkä, mikä on tehodieettaajan pään vihollinen numero yksi - se on jatkuvaa ja sitä pitää sietää muutenkin.
Väitän että "junttisali"-harjoittelu kovaa tehtynä voittaa kehonkuormituksella mitattuna suurimman osan muista urheilulajeista. Itse suosin heavyduty/megaduty tyyppistä metodia, jossa lihasryhmät käydään kerran viikossa läpi intensiivisellä harjoituksella. Palautumisaika lihaksille ennen seuraavaa harjoitusta on 5-6 päivää. Samojen lihasryhmien kuormittamista ei voi täysin välttää edes käyttämällä kolmijakoista vetävät-työntävät-jalat jaksotusta. Normitreenin jälkeen lihakset ovat arkoja/jäykkiä helposti pari kolme päivää, joskus enemmänkin.
Kukin tavallaan. Kerran 40 kiloa suht' ongelmitta suhteellisen sähäkästi poistaneena (ja sen aikana liikunta-liikunnattomuus -kombot kokeilleena) luotan nykyisin sekä luettuun tietoon että kokemukseen. Tuolloin toki pidin tarpeellisena ja tärkeänäkin pudottaa myös kohtalaisen määrän lihasmassaa.
Lihasmassan pudottamista ainakin itse yritän dieetillä välttää kuin ruttoa. Painonpudotus on loppuviimein yksinkertaista: kalorit sisään - kalorit ulos. Anaerobinen harjoittelu nostaa perusaineenvaihduntaa korkeammalle tasolle vuorokaudeksi. Aerobinen harjoittelu auttaa nostamaan kalorikulutusta ja nopeuttamaan rasvan palamista.
Liikkumattomuuden passivointi ja mielialanlasku? Mitä ihmettä? Kai nyt jokainen sen verran kävelee ja punkassa peuhaa, että tätä ei pääse syntymään. Liikunta itsessään on harvemmalle nautinto, ainakin jos vertaa muihin huveihin.
YMMV
-
Väitän että "junttisali"-harjoittelu kovaa tehtynä voittaa kehonkuormituksella mitattuna suurimman osan muista urheilulajeista. Itse suosin heavyduty/megaduty tyyppistä metodia, jossa lihasryhmät käydään kerran viikossa läpi intensiivisellä harjoituksella.
Tällainen harjoittelu ei kuitenkaan ole kovin hyvä tavallisen ihmisen kunnonkohottaja. Todennäköisesti verenpaine nousee ja sydän ei kehity oikealla tavalla. Rauhallinen aerobinen harjoittelu on se, mistä ihmiset hyötyvät elämänlaatunsa paranemisena. Kannatan siis ehdottomasti Jussin hyötyliikunta-ajatusta.
-
Pääkoppaan kertyneeseen tietoon. En tunne ihmisen fysiikkaa niin, että pystyisin sen sitä kautta mitenkään perustelemaan. Tiedän tapauksia, joissa lääkärit ovat ihmetelleet nuoren miehen korkeaa verenpainetta ja sattumalta nämä henkilöt ovat harrastaneet pelkkää lihaskuntoharjoittelua. Hyvin epätieteellistä, tiedän, mutta tuskin puhdasta sattumaa.
-
Niin, ehkäpä tässä ei tullut tosiaan selväksi, että tarkoitin sellaista harjoittelua, joka perustuu lähes yksinomaan lihaskuntoharjoitteluun. Monipuolisuus on aina ehdottoman tärkeää. Tosin vanhoilla ihmisillä lihaskunnon harjoittaminen saattaa olla jopa tärkeämpää, että ylipäätään pystytään liikkumaan. Vierastan kuitenkin ajatusta, että tavallisen kuntoliikkujan ensimmäinen ajatus kunnon kohottamiseen on punttisalilla vääntäminen, suurempi hyöty saavutettaisiin panostamalla enemmän hapenottokyvyn parantamiseen toki sopivilla lihaskuntoharjoitteilla tavoitetta tukien.
-
Lihasmassan pudottamista ainakin itse yritän dieetillä välttää kuin ruttoa.
No, minun oikeasti oli tarpeen pudottaa lihasmassaa. Minulla oli sitä - etenkin jaloissa - huomattavasti liikaa.
Oma treenini on ollut aiemmin niissä määrissä, joihin ei päästä vahingossa tai sattumalta ja oma "en tee juurikaan mitään" -tasoni lienee normaalia korkeampi. Nivel- ja lihasrasitukset ovat akrobaattisissa (ja vastaavissa) suoritteissa erilaisia kuin painoharjoittelussa, etenkin repivyytensä vuoksi. Nämä harjoitukset vaativat myös usein paljonkin pidempiä ja huomattavasti erilaisia palautumisaikoja kontrolloidumpaan harjoitteluun nähden.
Lisänä oman kehon kuormitukseen tulee tietenkin yhdessä lajissa sen "toisen kehon" kuormitus ja muissa lajeissa erilaiset luonnonvoimat, jotka kivasti nostavat kertoimia kehon painoon.
Mileage varies, tietenkin, enkä ehkä sille koskaan liikkumattomalle "konttorirotalle" suosittele treenitöntä dieettiä. Hyväkuntoiselle ja paljon treenanneelle henkilölle (joka liikkuessaan liikkuu rajusti) loukkaantumisriskien nousu (ihan konkreettisen vetämättömyyden, erilaisten bursaongelmien ja muiden vastaavien takia) ja palautumisen hitaus ovat kohtalaisen valideja syitä vähentää treeni "tuskin mitään" -tasolle - jopa siihen rivakkaan kävelyyn.
Näin aiemmin sangen aktiivisesti liikkuneena myös totean, että joskus Pyhä Joutilaisuus on vain pirun nautittava olotila ja keho sellaisena, ettei siinä ole rasituskipuja, aivan kirjaimellisen ihana kokemus. Nyt hieman pidempään jatkuneenakin upeaa, tosin edelleen kolmen vartin kymppi onnistuu ilman kummempia hengästymisiä tai palautumistarpeita. Keskitason peruskunto siis pysyy.
-
Painon pudottamiseen lenkkeily ja uinti ovat mitä mainioimpia lajeja – lenkkeily ainakin itselläni jopa riesaksi asti, sillä aina kun juokseminen alkaa maistua paremmin, tippuu paino parissa kuukaudessa normaalipainon alarajoille.
Punttiksen negatiivinen vaikutus sydämen tai verenpaineen suhteen kuulostaa erikoiselta, enkä ehkä pohjaisi moiseen mutuun sitä miten itse lähden harjoittelemaan. Jos kyseessä ovat kovasti saliharjoitteluun paneutuneet henkilöt, saattavat verenpaineeseen vaikuttaa myös lisäravinteet, enkä nyt tarkoita viitata steroideihin.
Jotkut salilla kovasti käyvät tuttuni kokevat tarpeelliseksi tankata proteiinia reilusti ja siten heidän ruokailutottumuksensakin ovat ainakin omasta vinkkelistäni katsottuna välillä aika epätasapainoisia.
-
Yksi parhaista tietämistäni kuntoilutavoista on päivittäinen leuanveto. Ainakin jos kestää tangon epäesteettisen vaikutuksen asunnon sisustukseen...
Pitää päätetyön kirot aisoissa, kohentaa ryhtiä luonnostaan.
Haittapuolena tosin rinnanympäryksen kasvu leveiden selkälihasten kehittyessä.
Noin muutoin kuntoiluni rajoittuu lähinnä lämpimämpien vuodenaikojen kevyeen lenkkeilyyn. Pitää aineenvaihdunnan ja mielialankin kunnossa.
-
Pääkoppaan kertyneeseen tietoon. En tunne ihmisen fysiikkaa niin, että pystyisin sen sitä kautta mitenkään perustelemaan. Tiedän tapauksia, joissa lääkärit ovat ihmetelleet nuoren miehen korkeaa verenpainetta ja sattumalta nämä henkilöt ovat harrastaneet pelkkää lihaskuntoharjoittelua. Hyvin epätieteellistä, tiedän, mutta tuskin puhdasta sattumaa.
Tiedän tapauksen, jossa paksun hauiksen vuoksi tavallisen kokoinen verenpainemittarin mansetti on antanut mittauksissa toistuvasti liian korkeita lukemia. Putosivat selvästi kun vaihdettiin "oikean" kokoiseen.
-
Yksi parhaista tietämistäni kuntoilutavoista on päivittäinen leuanveto. Ainakin jos kestää tangon epäesteettisen vaikutuksen asunnon sisustukseen...
Tangosta on joo hieman haittaa, mutta toisaalta siihen on kätevä laittaa hengareissa paidat kuivumaan.
Tunnustaudun siis myös leuanvedon ystäväksi.
-
Leuanveto on kyllä erinomainen liike, sen kun yhdistää vielä etunojapunnerruksiin, saa ylävartalon lihakset pidettyä aika kivassa kunnossa ja osittain myös keskivartalonkin lihakset.
Myötä- ja vastaotteita sekä otteen leveyttä tangosta vaihtelemalla saa myös hieman säädeltyä kuormitettuja lihaksia. Sama homma etunojapunnerruksissa - vaihtelun vuoksi voi vaikka välillä punnertaa rystyset verille.
-
Vielä kun saisi sellaisen leuanvetotangon joka kestäisi päälle sata kiloa. Kaikissa näkemissäni tapauksissa lukee "max 90kg" - tai jotain muuta yhtä säälittävää. Olisi kiva tietää, koskeeko tuo "max kg" tangon kiinnitystä karmiin vai tangon kiinnitystä niihin palikoihin jotka ovat karmissa kiinni.
-
Vielä kun saisi sellaisen leuanvetotangon joka kestäisi päälle sata kiloa. Kaikissa näkemissäni tapauksissa lukee "max 90kg" - tai jotain muuta yhtä säälittävää. Olisi kiva tietää, koskeeko tuo "max kg" tangon kiinnitystä karmiin vai tangon kiinnitystä niihin palikoihin jotka ovat karmissa kiinni.
Hmm! Itse painan vaatteiden ja kenkien kanssa varmasti 85 kg, mutta tuommoinen ihan vain karmeihin kiristetty tanko ilman mitään palikoita on kestänyt hyvin pienet aamuiset jumppatuokiot :). Jotenkin sitä kuvittelisi, että riittävän piukalle kiristetty tanko, avitettuina niillä palikoilla, kestäisi satakin kiloa. Karmeihin saattaa kyllä tulla jälkiä.
No, toinen vaihtoehto on sitten kunnollinen, karmeihin ruuvattava tanko. Joskus niitä taisi Hong Kong-tavaratalosta saada, itse en sellaista löytänyt kun omaani etsin.
-
Aivan, nyt muistinkin. Tankoja on kahta sorttia, toinen ruuvataan sisäisen kierteen avulla karmien väliin ja toinen malli kiinnitetään vielä ruuveilla karmiin. Ensiksi mainittu on näitä "max 90kg"-juttuja.
Ruuvikiinnitteinen malli kyllä pysyy, jos seinät ovat jotain "oikeaa" materiaalia, eikä esim. siporexia. Samoin karmeissa on eroa, vanhat ydinpuukarmit kestävät vaikka mitä, mutta nämä uudemmat ovat kyllä niin heppoista kamaa. Puhumattakaan muovilistakarmeista.
Bespoke-tanko!
En haluaisi profiloitua tuttavapiirissäni miehenä joka tilasi "mittatilaustangon olohuoneeseensa"........
-
Bespoke-tanko!
En haluaisi profiloitua tuttavapiirissäni miehenä joka tilasi "mittatilaustangon olohuoneeseensa"........
Mutta eihän sinun tarvitse kertoa, että kyse on leuanvetotangosta...
-
Vielä yksi leuanvedon ja etunojapunnerrusten ystävä ilmoittautuu. Itse vedän leukoja porraskäytävän puisteluparvekkeelta löytyvässä tangossa, joka lienee tarkoitettu mattojen ripustamiseen. Siinä ei ole mitään painorajoituksia.
-
Puolustusvoimien kuntotestissä katselin vierestä Suomen Toivojen leuanvetoyrityksiä. Muutoin kovakuntoisista yllättävän monella oli vaikeuksia juuri tässä leukailussa. Olisiko juuri tämä - dippien ohella - kaikkein kovimpien jätkien voimailulaji?
-
Leuanveto (lisäpainoilla), dipit (lisäpainoilla) ja sotilaspenkki. Siinähän ne kovan jätkän lajit onkin. Jalkojen treenaus on turhaa.
-
Leuanveto (lisäpainoilla), dipit (lisäpainoilla) ja sotilaspenkki. Siinähän ne kovan jätkän lajit onkin. Jalkojen treenaus on turhaa.
"Kovat jätkät" treenaa vain penkkiä ja hauiskääntöä. Tämä tulee väistämättä mieleen kun seuraa salilla nuoria miehen alkuja...
Kovimmat lajit ovat maastaveto ja kyykky. Näissä koko kroppa joutuu koville - ja sen kyllä tuntee viimeisillä toistoilla.
-
Leukailu on muuten semmoinen laji, jossa saa kohtuunopeasti parannettua tuloksia. Ennen sotaväkeä sain päähäni vähän treenata tätäkin. Lähtötaso oli hädin tuskin yksi, puolessa vuodessa meni helposti se kymmenen, vaikka treeni rajoittui 1-3 "sarjan" tempaisuun per päivä.
-
Lapsena/nuorena itsellä leuanvetokyky kehittyi 1 -> 20 reilussa kuukaudessa. Hyvin paljon tekniikkalaji alkuun. Sitten kun tekniikka on hallussa niin voi oikeasti ruveta seuraan kehittymistä.
-
Hyvin paljon tekniikkalaji alkuun.
Totta, esimerkiksi se auttaa, että oppii jalkoja sopivasti kyykistelemällä eleminoimaan holtittoman edes takaisin keinumisen.
Jokunen sana puhtaista suorituksista: leuanvedossa tulee kyynärnivelten jokaisella vedolla käydä suorina. Ei niveliä aivan lukkoon tarvitse rusauttaa eli mielestäni on hyväksyttävää, että olka- ja kyynärvarren välinen kulma jää noin 170 asteeseen, mutta luvattoman paljon on juntteja, joiden mielestä leukoja vedetään jättämällä nivelet suurin piirtein 90 asteen kulmaan eli he vetävät vain puolikkaita leukoja. Sitten esimerkiksi armeijan kuntotesteissä he pokkana vetelevät näitä pilipalileukoja, vaikka ympärillä porukka mylvii suoristamaan kädet, eikä suorituksia edes hylätä. Korpesi, kun itse veti kunnolla. Olisi tietysti voinut tehdä saman tempun perässä mutta luonto ei sallinut alentua moiseen.
-
nk. muscle-up (mikähän lienee suomeksi)
On suomeksi palomiespunnerrus.
-
Leuanvedosta seuraava haaste olisi sitten varmaan nk. muscle-up (mikähän lienee suomeksi).
.
Muscle-up on suomeksi palomiespunnerrus
-
^toi on on aika hc, mutta ilmeisesti myös hyvin paljon tekniikasta kiinni.
Tässä ihan hyvä video aiheesta: http://www.youtube.com/watch?v=0SSKgxdAoLM
EDIT: helpoltahan toi oikeastaan näyttääkin :)
http://www.youtube.com/watch?v=X2Sr6FFdcII
-
Ajattelin vähän kevään tullessa kiinteyttää keskivartaloa ja pudottaa hieman painoa. Lisäsin vähän lihaskuntoharjoittelua ja pienensin vähän ruoka-annosten kokoa töissä. Sata grammaa on nyt jo viikossa lähtenyt. Ei pidä hötkyillä painonhallinnan kanssakaan.
-
Talvi tuli vedettyä aika tiukkaa punttikuuria ja paino nousi 90kg päälle. Toukokuun loppuun mennessä pitäisi olla rasvaprosentti alle 20 ja saada intin kuntotestistä kiitettävä arvosana tai häviän vedon ja köyhdyn 300euroa. Nyt alkaa tehokkaampi rasvanpoltto ja lajinomainen treeni kuntotestiä varten :) Isoimpia haasteita lienee leuanveto ja vauhditon pituushyppy.
http://twentypullups.com/
Tuossa on muuten aika hyvä syklitys jos haluaa lisätä toistojen määrää leuanvedossa.
-
Leuanveto poistuu armeijan kuntotestistä alkaen kesäkuun saapumiserästä.
-
Ja lisäksi se naurettava selkälihasliike.
-
Tuo koko armeijan kuntotestihän nyt on ihan vitsi.
Edit. Ja surullista on tietysti ennen kaikkea se, että sitä pitää vielä helpottaa, jotta inttiin menevä jengi tästä koitoksesta selviytyy...
-
Viimeeksi kertauksissa kaikista täydet ja meillä oli vielä oma erikoinen eli 3000 m reppujuoksu (repun paino 10 kg) aikaan 13:30. Olin mielestäni vielä rapakunnossa.
-
^ Tuo on kyllä varsin hyvä aika reppujuoksussa. Eli en puhuisi rapakunnosta.
Itselläni oli vähän vastaavanlainen testi vuonna 2009. Tosin sillä erolla, että kantamuksena oli tst- varustus eli tst-vyö kilkkeineen, sirpaleliivi, kypärä ja rynsesteri. Varustuksen painon piti olla vähintään 15kg ja se varmistettiin kalavaa'alla. Aikaraja oli 20 minuuttia. tulokseni oli muistaakseni jotain 19 minuutin pintaan. 18:52 taisi olla tarkka aika. Otti kyllä yllättävän koville!
-
Toivottavasti tämä oli sitä kuuluisaa huumoria..
No joo, pitkälti huumoria kyllä. Paino on pysynyt yllättävänkin hyvin tasaisena ilman suurempia toimenpiteitä, mutta talvella tahtoo aina kertyä hieman ylimääräistä vyötärön seudulle, joka sitten keväällä ja kesällä lähtee vähän aktiivisemman elämän myötä.
Ajattelin nyt vain ihan mielenkiinnosta kirjata vähän ylös painoja viikoittain ja ensimmäisen viikon jälkeen vaa'an näytöllä oli tosiaan sadan gramman pudotus. (No paino nyt heittelee tietysti päivän ja päivien mittaan, mutta oli vaan niin koominen tuo tulos, kun suunta oli kuitenkin oikea.)
Tällä hetkellä itsellä liikunta lähinnä hyötyliikuntaa, työmatkan ym. kävelyä ja hieman vatsalihaksia ja punnerruksia. Aiemmin (ennen kuin perheeseen ilmestyi kaksi poikaa) enemmän kuntosaliharjoittelua, hieman uintia ja esim. sisäsoutua, joka on mielestäni harvinaisen mukava laji. Ehkäpä sitä aikaa edelleen järjestyisi, kun yrittäisi.
-
Tuo koko armeijan kuntotestihän nyt on ihan vitsi.
Edit. Ja surullista on tietysti ennen kaikkea se, että sitä pitää vielä helpottaa, jotta inttiin menevä jengi tästä koitoksesta selviytyy...
Äläs muuta sano! Kuitenkin tuollaisesta suppeastakin testistä olisi mahdollista tehdä ainakin jokseenkin vakavasti otettava pienillä muutoksilla. Toki onhan se selvä että suppean testin tulokset ovat myöskin käyttökelpoisuudeltaan aina suppeat.
-
Paino on pysynyt yllättävänkin hyvin tasaisena ilman suurempia toimenpiteitä, mutta talvella tahtoo aina kertyä hieman ylimääräistä vyötärön seudulle, joka sitten keväällä ja kesällä lähtee vähän aktiivisemman elämän myötä.
Tuo (joidenkin ylimääräisten kilojen pudottaminen liikuntaa semisti lisäämällä) on paljon mukavampi tilanne kuin se, että ajan (ja johonkin kadonneen motivaation) puutteesta johtuen ei ehdi treenata normaalisti ja siitä johtuva painon putoaminen näkyy sitten myös tuloksissa...
-
^ Kovin paljon aiheeseen liittymättä, taitaa taistelusukeltajien pääsykoe olla ainoa paikka, missä penkkipunnerrus on lajina (50kg x niin monta ku jaksaa). Normaaleissa kuntotesteissä ei. (Cooper (erillisenä päivänä) ja sitten vatsalihakset, selkälihakset, leuanveto, punnerrus ja vauhditon pituus)
-
Itse olin armeijaan mennessä mielestäni "rapakuntoinen", sain tietysti välttävät tai huonot paperit kuntotestistä. Cooperissa kirmasin 2240 metriä, kun 2200 taisi olla se alin mahdollinen "hyväksymisraja".
Kotiuttamiscooperissa juoksin peräti 70 metriä paremmin vaikka oli puoli vuotta "treeniä" takana, olin käynyt vapaaehtoisesti juoksemassa lenkkejäkin yhden kuntoisuusloman verran.
Joko olen syntymähuono urheilija tai sitten kunto ei vaan "tartu" meikäläiseen. Onneksi olen oppinut suhtautumaan kaikenlaiseen urheiluun huumorilla.
-
Leuanveto poistuu armeijan kuntotestistä alkaen kesäkuun saapumiserästä.
Joo näin kuulema, mutta me tehdään se tosimiesten versio, joka löytyy vanhasta varusmiehen käsikirjasta ;)
...
nk. sikabulkki?
No kyllä se aika sikamaista oli joo. Kai siinä vähän lihastaki tuli :)
-
Yksi hauska urheiluun liittyvä armeijamuisto itsellä on, kun komppaniassa oli samaan aikaan nuorten SM-tason suunnistaja, ja jossain suunnistuskilpailussa sitten sattui samaan aikaan rastille, niin ajattelin että nythän lykästi.
Ajattelin että, kun itse ei tarvitse enää lukea karttaa ja suunnistaa, ja voisi keskittyä vain juoksuun, niin pitäisi selvitä ihan mukaville sijoituksille, kunhan vain pysyttelisi kannoilla maaliin asti. No siinä meni sitten sellainen kymmenen sekuntia, kun kaverista ei näkynyt enää jälkeäkään ja piti palata suunnitelmaan A... (Ja itselläkin kuitenkin ihan suht ok kunto silloin 3250 m Cooperilla).
Palautui tuolloin mieleen myös juoksutreenit Amerikassa, kun juostiin joitain lyhyitä spurtteja intervalliharjoituksina. Kun itse lähti niin kovaa kuin jaloista lähti, olivat mustat kaverit ottaneet kylmän viileästi jo ensimmäisellä 10 metrillä 5 metrin etumatkan. Samoja, sellaisia 180-senttisiä kavereita, joille myöskään donkkaaminen ei ollut minkäänlainen suurempi ongelma.
http://www.youtube.com/watch?v=-gFXa4AcD5w
-
No siinä meni sitten sellainen kymmenen sekuntia, kun kaverista ei näkynyt enää jälkeäkään ja piti palata suunnitelmaan A... (Ja itselläkin kuitenkin ihan suht ok kunto silloin 3250 m Cooperilla).
Coopereista tuli myös ihan hilpeitä kun ryhmän esimies oli maajoukkuetason suunnistaja ja tupakaveri liigatason jalkapalloilija... Jostain syystä kumpikaan ei ollut mennyt urheilukouluun vaan nyt sitten aina ottivat kisaa keskenään.
-
Yksi hauska urheiluun liittyvä armeijamuisto itsellä on, kun komppaniassa oli samaan aikaan nuorten SM-tason suunnistaja, ja jossain suunnistuskilpailussa sitten sattui samaan aikaan rastille, niin ajattelin että nythän lykästi.
Ajattelin että, kun itse ei tarvitse enää lukea karttaa ja suunnistaa, ja voisi keskittyä vain juoksuun, niin pitäisi selvitä ihan mukaville sijoituksille, kunhan vain pysyttelisi kannoilla maaliin asti. No siinä meni sitten sellainen kymmenen sekuntia, kun kaverista ei näkynyt enää jälkeäkään ja piti palata suunnitelmaan A... (Ja itselläkin kuitenkin ihan suht ok kunto silloin 3250 m Cooperilla).
Palautui tuolloin mieleen myös juoksutreenit Amerikassa, kun juostiin joitain lyhyitä spurtteja intervalliharjoituksina. Kun itse lähti niin kovaa kuin jaloista lähti, olivat mustat kaverit ottaneet kylmän viileästi jo ensimmäisellä 10 metrillä 5 metrin etumatkan. Samoja, sellaisia 180-senttisiä kavereita, joille myöskään donkkaaminen ei ollut minkäänlainen suurempi ongelma.
http://www.youtube.com/watch?v=-gFXa4AcD5w
Aijai.. Kyllä se inttiaika oli vaan pirun hienoa ja huoletonta aikaa loppujen lopuksi. Ainakin tunnelmallista muistella näin vuosien jälkeen.
Juu, on se noilla kavereilla uskomattomat geenit nopeiden lihassolujen suhteen. Eipä finaaleissa paljon kalpeita kliitupiippuja näy: http://www.youtube.com/watch?v=By1JQFxfLMM&feature=related
EDIT: Muistin juuri dokumentin jonka satuin telkkarista kerran katsomaan. Se oli Usain Boltista. Siinä kerrottiin, että kun Bolt on päässyt täyteen vauhtiinsa, on hänen juoksuaskeleensa pituus keskimäärin 2,6 metriä! 100 metriä Bolt runnoo noin 41:llä askeleella.
-
^ Tuo on kyllä varsin hyvä aika reppujuoksussa. Eli en puhuisi rapakunnosta.
Itselläni oli vähän vastaavanlainen testi vuonna 2009. Tosin sillä erolla, että kantamuksena oli tst- varustus eli tst-vyö kilkkeineen, sirpaleliivi, kypärä ja rynsesteri. Varustuksen painon piti olla vähintään 15kg ja se varmistettiin kalavaa'alla. Aikaraja oli 20 minuuttia. tulokseni oli muistaakseni jotain 19 minuutin pintaan. 18:52 taisi olla tarkka aika. Otti kyllä yllättävän koville!
Siis siihen nähden mihin kuntoon olen vähitellen saanut itseni. Nyt ois tavoite reppujuoksussa alle 13 minsaa. Painoa on tippunut vajaat 5 kiloa ja olomuoto on vieläkin sporttisempi. Kesällä taas puolimatkan triathlonille.
-
^ Ah, minä laskeskelinkin mielessäni, että kyllä tuollaiset ajat reppujuoksussa vaativat jo hyviä pohjia ainakin. Iron Man!
Vielä tuohon testiin jonka suoritin silloin 2009. Testihän oli melko rankka ja se vähän otti päähän silloin, (no perhana kun aikamiehiä rassattiin kovemmin kuin varusveijareita, haha!) mutta kun siitä selvisi, niin olimme kyllä porukan kanssa yhtä mieltä siitä, että tuollaista testiä pitäisi käyttää enemmänkin ja laajemmin, miksi ei myös varusmieskoulutuksessa. Vaikka sitä kuormaa on yhteensä vain 15-18kg niin kyllä se vaan ihmeitä tekee. Rynkyn osalta säännöt olivat vielä sellaiset että ase piti olla kaulalla edessä koko ajan ja toisen käden oli oltava kahvalla läpi koko suorituksen, eli ns. taisteluvalmiina. Eli 3 kilometrin pikamarssihan se oli.
EDIT: Täytyy muuten korjata viestiä jonka eilen kirjoitin, eli Usain Bolt käyttää 100:lla metrillä vain noin 41 askelta!
-
Usain Boltilla on kyllä 196-senttisenä (88 kg) aika vetävä askel. Ihme kyllä, että tuolla mitalla löytyy vielä nopeuttakin.
Katselin mielenkiinnosta vähän noita satasen ennätysaikoja vielä. Ensimmäisenä valkoihoisena maagisen kymmenen sekunnin ajan alitti ranskalainen Christophe Lemaitre viime vuoden heinäkuussa ajalla 9,98:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Christophe_Lemaitre
http://www.youtube.com/watch?v=EHynWVNDUGc&feature=player_embedded
Tommi Hartosen Suomen ennätys vuodelta 2001 (10,21) näyttäisi olevan suurinpiirtein sama kuin Jesse Owensin ennätys (10,2) vuodelta 1936.
-
Täällä ilmoittautuu yksi leuanvedon ystävä lisää! Leukoja teen monipuolisesti (leveällä ja kapealla otteella, lisäpainoilla ja yhdellä kädellä). Sarjat pyrin pitämään lisäpainoilla n. 12-8 toistossa.
Leuanvedosta ennen inttiä on kuitenkin edelleen myös sitä hyötyä, että 1000 leukaa vetämällä saa yhden kuntoisuusloman. Eli vähän treenaamalla saa helposti itselleen yhden lomapäivän lisää. En ole tuollaisesta "kuormaa vain 30 % painosta"-säännöstä kuullut, mutta ei sitä varmaan missään noudateta. Oma tst-varustukseni painoi yli 70 kg ja omaa painoa oli ~68kg, lisäksi jos joku "kuoli" ryhmästä, niin se oli aina 25-30g:n painoinen osa lisää asejärjestelmää kannettavaksi. Pahimmillaan oli kannettavana n. 200% omasta painosta (ryhmälle kuuluva asejärjestelmä + oma tst varustus >130kg).
Huumorilla kuorrutettu tämä viesti :D Yhden käden leuat ja 130kg+ kantamukset selässä... as if.
-
Yhden käden leuat eivät ole mikään älytön juttu. Vaikka on varmasti parempiakin tapoja treenata, mutta se ei varmasti ole pointti. Tekniikkalaji ja ei tietenkään onnistu jokaiselta, mutta ei mitään erityistä.
Edit. luettu uudestaan tuo Joonan postaus ja kyllähän siinä taidetaan tarkoittaa, että >130kg kannettavana. Mikä kuulostaa kyllä sinänsä ihan kovalta. Siltä osin vedetään siis hieman takaisin.
-
Vinkkejä mitä ei kannata tehdä: eilen päätin tehdä ensin jalkapuntin ja juosta sen jälkeen kotiin. Juokseminen oli kaikkea muuta kuin lennokasta. No ehkä palvelee kesää, kun fillariosuuden jälkeen jalat ovat kuitenkin ihan tönkkönä.
-
Yhden käden leuat eivät ole mikään älytön juttu. Vaikka on varmasti parempiakin tapoja treenata, mutta se ei varmasti ole pointti. Tekniikkalaji ja ei tietenkään onnistu jokaiselta, mutta ei mitään erityistä.
Millä tyylillä vedätte leukoja yhdellä kädellä?
-
^ Nimenomaan. Yhdellä kädellä vetäminen on hiivatin raskasta.
-
Vinkkejä mitä ei kannata tehdä: eilen päätin tehdä ensin jalkapuntin ja juosta sen jälkeen kotiin. Juokseminen oli kaikkea muuta kuin lennokasta. No ehkä palvelee kesää, kun fillariosuuden jälkeen jalat ovat kuitenkin ihan tönkkönä.
Yksi asia mitä ei myöskään kannata tehdä on se, että aamulla pelaa 90 min futismatsin ja iltapäivällä menee vielä futisturnaukseen pikkukentälle pelaamaan kolme 2x25min mittaista peliä. Painaa jaloissa vielä pari päivää myöhemmin..
-
En ole testannut leuanvetoa enkä dippiä lisäpainoilla. Punnerrukset ovat myöskin ihan näppäriä pienellä lisäpainolla (lue rinkka/5-vuotias poika). Semmoiset 20 kiloa lisää ja kestovoimakin kehittyä.
-
Kuten ChuckBass sanoi, yhdellä kädellä leuka on aika paljon tekniikasta kiinni. Minä opettelin sen niin, että heitin pyyhkeen tangon yli josta pidin toisella kädellä kiinni ja avustin vain juuri sen verran kuin on tarpeen. Näin tekemällä se liikerata menee suht oikein ja huomaa kuinka lähellä on saada ilman toisen käden apua. Kaikkein suurin kynnys on saada suoralta kädeltä ne ensimmäiset 5 senttiä itseään liikkeelle. Toinen ns. vaikea kohta on aivan liikkeen lopussa. Itse suoritus mulla menee niin, että lähden ihan alhaalta, käsi suorana ja liikkeen aikana vartalo kiertyy jonkin verran ennen kuin leuka on tangon yläpuolella.
Jos vedät ilman pyyhettä tai muuta apuvälinettä, aloitatko vedon niin, että rintamasuuntasi on yhdensuuntainen tangon kanssa eli olet ikään kuin kylki kohti tankoa? Tähän asentoonhan vartalo pyrkii kiertymään yhdellä kädellä roikuttaessa.
-
Aika kovassa kunnossa sodanajan jantterit sitten ovat. Itse raahasin viime kesänä laastisäkkejä viidenteen kerrokseen, kaksi kerrallaan eli 50 kiloa hartian päällä. Täytyy sanoa, ettei mieleen olisi tullutkaan lähteä vetämään leukoja, hyvä että pystyi normaalitahtiin kapuamaan portaita.
Myöhemmin syksyllä kannoin ~1500kg purkujätettä kuudennesta kerroksesta 40kg erissä alaspäin ja silloinkin oli pohkeet aika hapoilla.
Yhdenkäden leuat ja yli kaksinkertaisella kuormalla, 220kg pitäisi siis repiä ylös. Aika hiljaista.
Ilmeisesti olen rapakunnossa, astmaatikko tai vakavasti sairas.
-
Saan myös ne leuat molemmilla käsillä vaikka 'rapakunto' määrittää minua parhaiten oikeastaan kaikilla muilla osa-alueilla.
Parasta harjoitusta noihin olivat ns. negatiiviset leuat. Tämähän tarkoittaa sitä, että lasketaan hitaasti ylhäältä alaspäin yhdellä kädellä. Samalla tulee se leuan liikerata hieman tutummaksi.
-
Eihän täällä kukaan ole edes puhunut yhden käden leuanvedoista joillakin +100kg lisäpainoilla. Aikaisemmin jotkut jakoivat kultaisia armeijamuistojaan ja kantamuksiensa painoja.
Luetun ymmärtäminen kus..siis meni vikaan!
-
Ei ollut IHI huumoria, eikä pitäisi olla edes lapinlisää luvuissa. Meidän sodanajan kokoonpanossa tukiryhmällä on kannettavana ITKK + kasa raskaita ja kevyitä kertasinkoja. Eikä sinkopartiolle voi luonnollisesti antaa ITKK:n osia kannettavaksi. ITKK:n osat painavat muistini mukaan, 25kg ase, 9kg piippu, joita on siis 2 kannettavana (vaihdettava kuumentuessa) jalat +20kg, kehto n. 25kg. + lipaslaatikot, painopurje, tähtäin ym. sälää. Joku joka on tällä hetkellä intissä, voisi varmaan noi luvut tarkistaa, mutta ei tossa puhuta kuin max muutamien kilojen heitosta suuntaan tai toiseen. Homma menee niin, että kun ITKK on ilma-ammuntaa varten asennettu, niin koko roska nostetaan harteille ja menoksi, kehto (johon ase ja piippu on asennettuna) tulee siis harteille ja jalat jäävät sojottamaan vartalon sivuille. Nykyään kuulemma ITKK on ja pysyy pasin katolla eikä sitä enää metsässä kanneta. Ihan fiksua, sillä mun ryhmästä kahdella meni selkä rikki sitä kantaessa. Mun lisäksi myös ainakin yksi toinen rj kantoi koko roskaa vielä useammin yksin, mutta kaveri olikin mua selvästi isompi ja kovemmassa tikissä.
Yhden käden leuan uskon, sillä se on erittäin lähellä jopa itselläni (molemmilla käsillä menee 19-20). Yli sadan kilon kantamuksia taas en usko millään, jos et itse satu olemaan sataviisikymmetäkliloinen järkäle. Testaa huviksesi vaikka salilla heittää 130kg tankoon ja mieti paljonko se painaa. Panskampana kun painoin noin 75kg ja olin hapenottokyvyltäni huippukunnossa, pidin yhden vaelluksen ajan vain yhden päivän sellaista 50kg kuormaa rinkassani. Täytyy sanoa että aika paljon painoi sellaisen 15km jälkeen.
-
^ Nimenomaan. Yhdellä kädellä vetäminen on hiivatin raskasta.
Ihan samaa mieltä. On hyvä välillä vaihtaa kättä.
-
Löytyykö foorumilta muita maratooneihin hurahtaneita? Itselläni on nyt takana kolme maratonia ja tulevana kesänä olisi tarkoitus päästä ensimmäistä kertaa alle neljän tunnin.
-
Löytyykö foorumilta muita maratooneihin hurahtaneita? Itselläni on nyt takana kolme maratonia ja tulevana kesänä olisi tarkoitus päästä ensimmäistä kertaa alle neljän tunnin.
Yhden puolikkaan ole vetänyt ja 28.5 pitäisi mennä kokonainen. Tosin itse olen hurahtanut triatloniin, vaikka yhtään kokomittaista ei ole mennyt, eikä välttämättä ihan heti menekkään.
-
^ näemmekö kesällä Joroisissa puolikkaalla?
-
Jotta pysyisi edes etäisesti aiheessa, niin minulle pukeutuminen on pienemmässä roolissa hyvältä näyttämisessä ja hyvinvoinnissa kuin hyvän fyysisen kunnon ylläpitäminen.
No jaa. Tärkeintä on asenne, se tapa miten kehoasi kannat. Itsevarmuus, hyvä itsetunto ja usko itseensä ovat asioita jotka säteilevät ihmisestä ulospäin ja saavat ihmisen näyttnämään tyylikkäältä. Jos ihminen näyttää kävelevältä anteeksipyynnöltä niin eipä siihen auta paraskaan vaatturi, personal trainer tai kuntosalilla vietetty valveillaoloaika.
Ei lihaskunnon ylläpidosta haittaakan ole mutta ei se ole mikään oikotie onneen. Itse pidän paljon tärkeämpänä irtisanoutumista tästä Suomeen jostain käsittämättömästä syystä juurtuneesta itseinhon ja -halveksunnan kulttuurista. Ole ylpeä itsestäsi, vaatteet ja muu tauhka ovat vain välineitä osoittaa että arvostat itseäsi. Ja että arvostat muitakin.
-
Osaisiko joku täällä neuvoa hyviä tapoja nilkkojen lihasten vahvistamiseen?
Kärsin jonkin asteisesta ylipronaatiosta, joka johtuu ilmeisesti "laiskoista" jaloista. Nyt mietinkin, että millä tavoin tästä laiskuudesta voisi päästä eroon. Tämä vaiva aiheuttaa kipuja erityisesti toisen polveni sisäpuolelle.
Varpaille nousu ja varpaiden "kipristely", perinteisen hiihto, paljasjalkajuoksu tai hyvin vähän vaimennetuilla tossuilla lenkkeily.
-
Osaisiko joku täällä neuvoa hyviä tapoja nilkkojen lihasten vahvistamiseen?
Tasapainolauta tai -tyyny on hyvä nilkan kuntouttaja. Ilmatäytteinen tyyny on mielestäni paras. Sen avulla pystyy aktivoimaan koko jalan jalkapohjaa myöten. Tyynyn päällä voi sitten tehdä samoja liikkeitä kuin tasaisellakin; kyykkyjä, askelkyykkyjä, koordinaatioliikkeitä ym.. Luonnossa liikkuminen epätasaisella alustalla (kivet, juuret) aktivoi myös koko jalan lihaksistoa ihan eri tavalla kuin lenkkipolulla. Eli metsään siis...
-
Osaisiko joku täällä neuvoa hyviä tapoja nilkkojen lihasten vahvistamiseen?
Kärsin jonkin asteisesta ylipronaatiosta, joka johtuu ilmeisesti "laiskoista" jaloista. Nyt mietinkin, että millä tavoin tästä laiskuudesta voisi päästä eroon. Tämä vaiva aiheuttaa kipuja erityisesti toisen polveni sisäpuolelle.
Mä olen päässyt näistä vaivoista eroon seuraavalla kaavalla: Juoksua vähintään neljä kertaa viikossa tunnin ajan ja siihen päälle kerran viikossa salilla jalkatreeni joka sisältää seuraavat: Kyykky, yhden jalan kyykky, jalkaprässi, etureisipotku koneessa, takareidet koneessa sekä alataljassa taaksepäinpotku suoralla jalalla. Tuo juokseminen tosin kannattaa mitoittaa vastaamaan omaa kuntoaan, lähinnä matkan osalta siis. Tunnin kevyt hölkkä pitäisi kyllä onnistua jokaiselta. Tuo on se kaava, jolla onnistuin kuntouttamaan oman nilkkani yhdennentoista nivelsidevamman jälkeen takaisin siihen kuntoon, että pystyy treenaan kerran viikossa futista sekä pelaamaan yhden matsin viikossa.
-
Kiitos vinkeistä!
Juuri juokseminen on saanut toisen polveni kipeytymään polven sisäreunasta, mikä on jännä juttu sillä ei juoksemine ole ennen minulle mitään erityisiä kipuja aiheuttanut. Toisaalta ennen tätä kevättä en oikein harrastanut liikuntaa muutamaan vuoteen. Olen nyt lepuuttanut jalkaani parin viikon ajan. Tänään olisi tarkoitus käydä varovaisesti kokeilemassa juoksemista, mutta varmaankin otan rauhallisesti, ettei polvi rasitu liikaa. Ajattelin kokeilla puolen tunnin kevyttä lenkkiä ja lopettaa heti, jos alkaa sattumaan tai tulee muita outoja tuntemuksia polveen.
Matala jalan kaari ja löysät nilkat ei ole mikään ideaali yhdistelmä. Juostessa kipeytyvät polvet, eivätkä mitkään kengät sovi, koska sopivat muuten hölskyvät kantapäästä. Toivottavasta ahkera jalkajumppa auttaa kumpaankin ongelmaan eikä sen aloittaminen ole minulle vielä liian myöhäistä.
Käy teetättämässä itsellesi tukipohjalliset juoksukenkiin ja osta juoksukengät, jotka ovat profiililtaan neutraalit. Ja mitä ikinä teetkään, älä luota intersportin ja muiden yleisten urheilukauppojen myyjiin. Esim. ForRunnersin myyjillä Kampissa (en tiedä mistä kaupungista olet kotoisin) on ihan oikeaa asiantuntemusta aiheesta. Sano myyjälle, että sinulla on oma pohjallinen ja sen takia haluat neutraalit kengät. Kerro myös millaisella alustalla juokset päässääntöisesti ja jos juokset vuoropäivinä esim. hiekalla ja asfaltilla, niin hommaa molemmille alustoille omat lenkkarit. Tuolla pitäisi tuo pronaatiosta johtuva polvenkipeytyminen korjautua. Pronaation huonopuolihan on se, että polven lisäksi se kipeyttää pitkässä juoksussa myös lonkan ja aiheuttaa jännetulehduksia niveliin. En suosittele lähtemään leikkimään tuon kanssa, se kengissä ja pohjallisissa "säästetty" 250€ ei enää virnuiluta siinä vaiheessa, kun olet kolmatta kertaa lääkärillä ja kuukauden putkeen sairaslomalla. Lenkkareissa kannattaa muistaa, että lenkkarit ovat yleensä tehty joustavasta ja kevyestä kankaasta, joka venyy ja muokkauttaa todella hyvin käytössä.
e: ja tiedän, ei ole helppoa myöntää itselleen, että on ostanut itselleen sopimattomat lenkkarit ja vaihtaa niitä muutaman kuukauden käytön jälkeen.
Itse salitreenistä sen verran, että etenkin kyykky ja jalkaprässitekniikat kannattaa käydä saliohjaajan kanssa alkuun läpi, sillä kyykätessä on todella helppo rikkoa selkä ja prässissä polvet. Ja alkuun kannattaa aloittaa pienillä painoilla ja tehdä pitkää sarjaa, luokkaa 3 sarjaa 20 toistoa. Sitten kun 3-4 kuukauden jälkeen tekniikka ja perusvoima on alkanut päästä kohdalleen, niin lisää painoja sen verran, että sarjat lyhenevät 15 toistoon. Noh, nämä kyllä ovat sellaisia asioita, joissa saliohjaajat neuvovat ja halvimillaan pt:n saa tekemään treeniohjelma parilla kympillä.
edit2: hyvät lenkkarit ovat myös pitkäikäinen sijoitus. Mulla ollut nykyiset käytössä 4 tai 5 vuoden ajan tahdilla vähintään 40km/viikko (nykyisin tosin ~60km/viikko) ja ovat kunnoltaan edelleen kuin uudet.
-
Ja alkuun kannattaa aloittaa pienillä painoilla ja tehdä pitkää sarjaa, luokkaa 3 sarjaa 20 toistoa. Sitten kun 3-4 kuukauden jälkeen tekniikka ja perusvoima on alkanut päästä kohdalleen, niin lisää painoja sen verran, että sarjat lyhenevät 15 toistoon.
Ei, koska ei. Nostotekniikka pitää hioa kohdilleen, siitä olen samaa mieltä mutta toistomääriä ei ole pakko pitää missään 15+ tasolla. Useimmiten täydellä aloittelijalla tekniikka kuitenkin hajoaa jossain vaiheessa toistomäärän (tai vastuksen) kasvaessa, joten on paljon parempi tehdä vaikkapa 6-8 toiston sarjoja niin että paketti pysyy kasassa kuin 3x25 niin että puolivälissä katoaa esim. yläselän jännitys jos kyykystä puhutaan.
Toi on se mitä mulle joskus 7-8 vuotta sitten opetettiin. Ja kuten sanoin, sen saliohjaajan valvonnassa ja neuvoilla tuo treenaaminen kannattaa aloittaa.
-
Osaisiko joku täällä neuvoa hyviä tapoja nilkkojen lihasten vahvistamiseen?
Kärsin jonkin asteisesta ylipronaatiosta, joka johtuu ilmeisesti "laiskoista" jaloista. Nyt mietinkin, että millä tavoin tästä laiskuudesta voisi päästä eroon. Tämä vaiva aiheuttaa kipuja erityisesti toisen polveni sisäpuolelle.
Vielä yksi vinkki. Varpaille (tai oikeastaan päkiöille) nousu on hyvä liike, erityisesti jos teet sen yhdellä jalalla ja huolehdit jalan hyvästä linjauksesta. Yhden jalan nousu aktivoi paremmin jalan mediaalikaarta tukevia lihaksia kuin kahden jalan nousu ja on toki selvästi raskaampi harjoite.
-
Personal trainereitakin on niin monenlaisia, kannattaa valita kaveri joka tietää painonnostosta jotakin
Kaikesta muustakin samaa mieltä kuin Cdos, mutta erityisesti lainattua kohtaa pidän todella tärkeänä, jos haluaa esim. kyykkyn, maven, tempauksen ja rinnallevedon oppia tekemään oikealla ja turvallisella tekniikalla.
Olen myöskin samaa mieltä herrojen kanssa. Useimpien personal trainerien pyllistyskyykyt eivät ole mistään kotoisin. Kyykky pitää tehdä kunnolla pohjaan. Mikäli alaslaskun pysäyttää juuri niin, että reidet ovat vaakatasossa tai ylempänä vahingoittaa tämä polvia. Tuossa kohdassa rasitus on polville juuri suurimillaan ja siinä kohdissa junnaaminen ei tee hyvää. Pohjassa kääntyessä voivat käyttäytyä paljon luonnollisemmin, niin kuin niiden on tarkoitettu.
Itsekin painonnostoon hurahtaneena voin suositella sitä kyllä lämpimästi voimailusta kiinnostuneille. Tekniikka on kyllä tuossa lajissa todella tärkeä asia, että varsinkin aloittaessa ja koko harrastuksen aikana olisi hyvä olla joku tekniikasta tietävä mukana.
-
Terby, ostitko tarkoituksella nimenomaan adizero-sarjaa? Kyseessähän on kilpailuihin ja kovavauhtisiin harjoitteisiin tarkoitettu kenkä, jonka ominaisuudet ovat sen takia keveys ja hyvin vähäinen vaimennus (verrattuna muihin juoksukenkiin). Mikäli hait nimenomaan näitä ominaisuuksia, niin asia ok, muuten ihmettelen valintaasi.
-
edit2: hyvät lenkkarit ovat myös pitkäikäinen sijoitus. Mulla ollut nykyiset käytössä 4 tai 5 vuoden ajan tahdilla vähintään 40km/viikko (nykyisin tosin ~60km/viikko) ja ovat kunnoltaan edelleen kuin uudet.
Mikäli juokset millään tasolla tuetuilla tai vaimennetuilla kengillä kuulostaa tuo määrä aika hurjalta. Itse juoksen vain paljain jaloin tai täysin tukemattomin ja vaimentamattomin kengin, eli askel kulkee ulkosyrjältä isolle varpaalle ponnistettaessa ilman kovaa täräytystä mikä normaalilla juoksutekniikalla kannallisilla kengillä tulee. Tuo täräytys kuluttaa melkoisen tehokkaasti tuetut kengät, enkä itse uskaltaisi juosta kovinkaan paljoa yli 1500 kilometriä samoilla tuetuilla vaimennetuilla kengillä. Vaikka hyvältä näyttäisivätkin.
Ja jos paljasjalkajuoksu kiinnostaa kannattaa aloittaa varovasti jos on tottunut kävelemään, juoksemaan ja oleskelemaan kengät jalassa joissa on mitään tukea missään suunnassa, voin taata että jalat kipeytyvät varmasti alkuun. Ja infoa löytyy paljon, kannattaa vain pitää lähdekriittisyys mielessä ja juostessa kuunnella omaa kehoaan.
Itse liikun kaikki kesät paljain jaloin ja juoksen joko paljain jaloin (pururadat, juoksuradat, hiekkarannat, hiekkatiet) tai tukemattomissa paljasjalkakengissä (käytössä tällä hetkellä Vibram Fivefingers KSO Trek, Merrel Trail Glove ja Feelmax Panka). Mutta mielessä täytyy aina olla oma keho ja sen kuuntelu. Itse olen ollut ikäni paljain varpain aina kun voin ja kehtaan (eli ei pukupäällä) joten totuttelua ei ole tullut tehtyä aikuisiällä, mutta jos jalat ovat kunnossa matala holvikaari (nousee paljasjalkajuoksua harrastettaessa luonnostaan lihasten vahvistuessa), lyhyt akileen jänne kannallisista kengistä, jne niin varmasti menee tovi totutellessa alkuun. Kuuntele itseäsi.
-
Ja jos paljasjalkajuoksu kiinnostaa kannattaa aloittaa varovasti jos on tottunut kävelemään, juoksemaan ja oleskelemaan kengät jalassa joissa on mitään tukea missään suunnassa, voin taata että jalat kipeytyvät varmasti alkuun. Ja infoa löytyy paljon, kannattaa vain pitää lähdekriittisyys mielessä ja juostessa kuunnella omaa kehoaan.
Miten suosittelet aloittamaan? Juoksen vähän ja lyhyesti; alle 5 km lenkkejä ja alle 10 km viikossa. Tavoitteena ennemminkin nopeus kuin pituus.
-
edit2: hyvät lenkkarit ovat myös pitkäikäinen sijoitus. Mulla ollut nykyiset käytössä 4 tai 5 vuoden ajan tahdilla vähintään 40km/viikko (nykyisin tosin ~60km/viikko) ja ovat kunnoltaan edelleen kuin uudet.
Mikäli juokset millään tasolla tuetuilla tai vaimennetuilla kengillä kuulostaa tuo määrä aika hurjalta.
Itse liikun kaikki kesät paljain jaloin ja juoksen joko paljain jaloin (pururadat, juoksuradat, hiekkarannat, hiekkatiet) tai tukemattomissa paljasjalkakengissä (käytössä tällä hetkellä Vibram Fivefingers KSO Trek, Merrel Trail Glove ja Feelmax Panka).
Aika villiltä tuntuu itsestänikin tuo km-määrä, vaimennetuilla kengillä. No jalkahan tottuu melkein mihin vain, valitettavasti.
Mutta Kallisti... kun vaikutat noihin paljasjalkajalkineisiin perehtyneeltä, niin osaatko suositella, millä kannattaisi aloitella? Fivefingerseillä, Merrelillä vai Feelmaxilla? Paljaat varpaat on täälläkin käytössä, kun säät sallii, mutta juoksu/ kävelylenkille ei kestä paljain jaloin mennä, kun täällä on aina matkan varrella joko pirusti havunneulasia ja/ tai terävää soraa ;(
-
edit2: hyvät lenkkarit ovat myös pitkäikäinen sijoitus. Mulla ollut nykyiset käytössä 4 tai 5 vuoden ajan tahdilla vähintään 40km/viikko (nykyisin tosin ~60km/viikko) ja ovat kunnoltaan edelleen kuin uudet.
Mikäli juokset millään tasolla tuetuilla tai vaimennetuilla kengillä kuulostaa tuo määrä aika hurjalta. Itse juoksen vain paljain jaloin tai täysin tukemattomin ja vaimentamattomin kengin, eli askel kulkee ulkosyrjältä isolle varpaalle ponnistettaessa ilman kovaa täräytystä mikä normaalilla juoksutekniikalla kannallisilla kengillä tulee. Tuo täräytys kuluttaa melkoisen tehokkaasti tuetut kengät, enkä itse uskaltaisi juosta kovinkaan paljoa yli 1500 kilometriä samoilla tuetuilla vaimennetuilla kengillä. Vaikka hyvältä näyttäisivätkin.
Ei ole tuettu, vaan käytän irtopohjallista. Se tulee vaihdettua pariin otteeseen vuodessa. Mun oikea nilkka on siitä vekkuli, että se ilmoittaa kyllä hyvin nopeasti, jos jalassa oleva kenkä ei miellytä ja tähän mennessä tuon pohjallisen vaihtaminen on aina haihduttanut kivut.
Ja jos paljasjalkajuoksu kiinnostaa kannattaa aloittaa varovasti jos on tottunut kävelemään, juoksemaan ja oleskelemaan kengät jalassa joissa on mitään tukea missään suunnassa, voin taata että jalat kipeytyvät varmasti alkuun. Ja infoa löytyy paljon, kannattaa vain pitää lähdekriittisyys mielessä ja juostessa kuunnella omaa kehoaan.
Ei mun nilkalla.
-
Paljasjalkakengistä,
Parhaat kokemukset on Fivefingerseistä, mutta niissä on totutteluastetta hiukka enemmän kuin normaalisti, varsinkin jos ei ole varvassukkiin tottunut. Feelmaxeissa on paras tuntuma, ihan kuin paljain jaloin juoksisi, mutta olen juossut niiden kenkiä kolmet puhki, kaikki alle 300 kilometrin. Eli kestävyys ongelmana. Merrelit on uudet tulokkaat enkä uskalla sanoa mitään vielä, hyvältä tuntuu mutta aika näyttää. Merreleissä on sama pohja kuin Vibramin raskaammissa kengissä KSO Trekissä ja vastaavissa, eli sen osalta usko on kova. Ja laatu vaikuttaa hyvältä, itseasiassa harkitsin vakavasti kesän kevyeksi kävelykengäksi Merrelin Tough Glove nahka lenkkaria, mutta kun en oikein lenkkareita osaa "kenkänä" pitää (tämä "ongelma" tosin vaivaa varmaan tällä foorumilla jokaista) :)
Ja lenkeistä, totuttelua ihan oman kehon mukaan, alkuun jollain pehmeällä alustalla kuten rantahiekat tai nurmikentät. Paljasjalkakenkä antaa sen verran suojaa että voi hyvin juosta hiekkateitä kohtuu tottumattomillakin jaloilla (näin olen kuullut sanottavan). Täysin paljain jaloin ensimmäistä juoksulenkkiä ei kannata suunnata hiekkateille tai sepelille :) Jalka karaistuu ja tottuu, mutta turha sitä uutta harrastusta on heti alussa tuhota satuttamalla itseään.
Lenkin kestot aluksi ennemmin vähän lyhyempinä kuin pidempinä. Aloittaisin normi juoksukengän kanssa jos on jo juoksija ja vetämällä lenkistä esim kolmanneksen paljain jaloin alkuun, mielellään lopuksi venyttelynä. Siitä sitten pidentämään lenkkejä ja totuttelemaan. Jos kipua tuntuu tälläinen hippijuoksija lopettaa siihen.
Itselläni juokseminen on kunnon ylläpitoa, eli tavoitteellisesta treenaamisesta en juuri mitään tiedä :) Juoksen 12-17 kilometrin lenkkejä kaksi viikossa ja siihen päälle kaksi noin 4 kilometrin vauhtilenkkiä. Pyöräilen sekä lenkkeilymielessä että kulkuvälineenä, eilen työmatkaa tuli yllättäen pyörälle 28 kilometriä erään tapaamisen takia. Yleensä noin 10 kilometriä päivässä, joskus jopa 90 (silloin tosin pyörä valitaan vain sään suosiessa ja jos on riittävästi aikaa siirtymiin).
-
^ Kiits! Taidan siis sortua noihin Fivefingerseihin, kun on jo valmiiksi varvassukkakokemusta. Noita Feelmaxeja havittelin, kun Feelmaxin varpikkaat ovat olleet suht kestäviä, mutta kolmaalta käytössäni on varmasti ainakin 20pr ko. sukkia, joten eihän ne kovin kovalle kulutukselle silloin joudu.
-
edit2: hyvät lenkkarit ovat myös pitkäikäinen sijoitus. Mulla ollut nykyiset käytössä 4 tai 5 vuoden ajan tahdilla vähintään 40km/viikko (nykyisin tosin ~60km/viikko) ja ovat kunnoltaan edelleen kuin uudet.
Tämä vaihtelee varmaankin painon ja juoksutekniikan suhteen aika tavalla.
1000-2000km ovat minun (suhteellisen vaimennetut) juoksukenkäni kestäneet käyttöä. Yleensä jo tonnin jälkeen huomaa eron uusiin/tuoreempiin, vaikka ulkoisesti mitään eroa ei olisi. Vaimennuksen hiipumisen huomaan parhaiten jos juoksee peräkkäin uudemmilla ja vanhoilla. Parhaimmillaan juoksukenkäni ovat olleet noin 200-500km juostuna - liian uusilla tai kuluneilla ei kannata lähteä ainakaan viivalle.
-
Ei pitäisi eksyä lepopäivinään youtubeen katsomaan painonnostovideoita.. varsinkin seuraavan pätkän katsomisen jälkeen tekee tavattomasti mieli taas suunnata salille tekemään tekniikkaharjoitteita.
Tässä siis Pyrros Dimas, täydellinen työntönosto:
http://www.youtube.com/watch?v=Igcy8Gwljjc (http://www.youtube.com/watch?v=Igcy8Gwljjc)
Itse pidän kyllä enemmän kiinalaisista nostajista. Heillä on vain jotain teknistä harmoniaa raa'an voiman lisäksi. http://www.youtube.com/watch?v=kGoBoXkzdhk (http://www.youtube.com/watch?v=kGoBoXkzdhk)
Missä muuten reenaat? Itse käyn Tampereella kouluni salilla, mutta kesätyöt sijoittuvat nyt Espooseen, joten olisi kiva löytää sieltäpäin joku hyvä painonnostosali.
-
Muistaahan Keikaritkin olla tarkkana vesillä, vaikka siellä jahdin kannella keekoillaankin...
http://mariovittone.com/2010/06/hukkuminen/
Turvallisia vesileikkejä!
-
Turvallisia vesileikkejä!
Nopeasti tämän voi lukea niin väärin ja ehtii jo ihmetteleen että harvemmin ne niin kovin vaarallisiakaan on...
-
Tuli viikolla testattua kulkeeko se fillari ja nihkeäähän se oli. Ajelin 9-tietä Jyväskylästä Turkuun tulen suunnan ollessa lounaasta. Fillarin meinasin heittää Aurajokeen, mut ihme kyl tuo on vielä tallessa.
-
Tuli viikolla testattua kulkeeko se fillari ja nihkeäähän se oli. Ajelin 9-tietä Jyväskylästä Turkuun tulen suunnan ollessa lounaasta. Fillarin meinasin heittää Aurajokeen, mut ihme kyl tuo on vielä tallessa.
Tuo on jo kunnioitettava lenkki, ei meinaan mene enää ihan kylmiltään! Saako udella minkälaista matkanopeutta sait pidettyä?
Pääsin samaan tunnelmaan juhannuksen menoliikenteessä, 175 km vastatuuleen ja jälkimmäinen puolisko sateessa. Väkisinkin mieleen tuli ettei tässä ihan täyspäinen ole! Nyt tuntuu jo paremmalta...
-
No vihdoin ja viimein sain kotiin omat Fivefingersini! Kiitos Kallistille; tuli jopa oikean kokoiset! Jos olisin tilannut normikokoni mukaan, niin johan olisin voinut samaistua varsin hyvin siihen oravaan, jonka käpy on jäässä ;(
Suututtaa, miten hankalaa aina tuppaa olemaan ns. suomalaisesta nettikaupasta tilaaminen. On se kumma, että Itella osaa toimittaa ulkomaan tilaukset ihan moitteetta, mutta auta armias kun tilaat "Suomesta", niin siinähän onkin odottelua. Tällä kertaa kesti kolmisen vkoa, ennenkuin sain paketin. Joskin on omaa syytäkin, kun en mennyt utelemaan pakettia omasta postitoimipaikastani. Siellähän se oli möllöttänyt jo yli viikon, vaikka lähetyksen seuranta sanoi sen jumittavan jossain ihan muualla, muutaman "virhetoimituksen" jälkeen ;/ No onneksi Itellan asiakaspalvelun täti oli vikkelä selvittämään paketin paikan, kun pistin utelua menemään.
Edit... Viimeinkin sain nimettömätkin varpaat tottelemaan ja oikeihin koloihin! Nyt testitepastelulle, tarkastamaan mustikka- ja kanttarellitilanteet.
-
En ole koskaan kokeillut Fivefingersejä ja saattaa olla, että niillä käveleminen tuntuu jännältä jne. Niissä kuitenkin tökkii eräs asia: tiedän maailmankaikkeudessa kahdet Crocseja rumemmat jalkineet ja nämä ovat niistä ne rumemmat.
-
Ihan oli mukavat tepastella, joskin aika kaukana ihan oikeasta paljaasta jalasta. Olisin kuvitellut, että se pohja olisi ollut ohuempi, mutta toisaalta hyvä näin; nythän noilla tosiaan voisi vaikka jokusen juoksulenkinkin vetäistä noilla soramontuilla ja- teillä.
Ja Arska; nämähän onkin tarkoitettu tänne korpikannon alla käytettäväksi, jossa vastaantulija ja silminnäkijä on todennäköisimmin nelijalkainen metsän elukka kuin kaksijalkainen keikari tms ;) Crocseja en kyllä täälläkään käyttäisi... paitsi ehkä katiskan poijuna...
-
Ihan oli mukavat tepastella, joskin aika kaukana ihan oikeasta paljaasta jalasta. Olisin kuvitellut, että se pohja olisi ollut ohuempi, mutta toisaalta hyvä näin; nythän noilla tosiaan voisi vaikka jokusen juoksulenkinkin vetäistä noilla soramontuilla ja- teillä.
Todellakin Vibrameissa on paksuimmat pohjat mihin olen paljasjalka kengissä törmännyt, mutta mielestäni se on erinomainen kompromissi kestävyyden ja joustavuuden välimaastosta. Olen juossut Feelmaxin kenkiä puhki useammat ja vaikka olivatkin ihanat jalassa (kuin sukat) en kyennyt enää perustelemaan hintaa suhteessa kilometreihin.
Itse kuljen ja juoksen mahdollisimman paljon paljain jaloin, mutta kiitos ympäristön tulee aika usein käytettyä paljasjalka kenkiä lenkillä (käytössä sekä Vibramin, Merrelin ja uusimpana Vivon kengät, näistä Vivon kengissä ohuin ja joustavin pohja, kestävyydestä ei vielä tietoa).
Ja nuo Vibramit ovat oikeasti tyylikkäät popot :) Ainakin herättävät ihastusta / hämmennystä / kummastusta mukavasti kaupungilla. Itsellä KSO Trek joka on nahkapintainen ja varsin kestävän oloinen kenkä, sekä kohtuu siistin näköinen vaikkei niitä puvun kanssa käyttäisikään. Olisi hiukan turhan eksentrinen lookki :)
-
Olen myöskin samaa mieltä herrojen kanssa. Useimpien personal trainerien pyllistyskyykyt eivät ole mistään kotoisin. Kyykky pitää tehdä kunnolla pohjaan. Mikäli alaslaskun pysäyttää juuri niin, että reidet ovat vaakatasossa tai ylempänä vahingoittaa tämä polvia. Tuossa kohdassa rasitus on polville juuri suurimillaan ja siinä kohdissa junnaaminen ei tee hyvää. Pohjassa kääntyessä voivat käyttäytyä paljon luonnollisemmin, niin kuin niiden on tarkoitettu.
olen samaa mieltä siitä, että personal trainerin kyykkytekniikasta ei useimmiten kannata ottaa oppia. sen sijaan kyykkyjä tehdään tarkoituksella eri syvyyksiin. yleisurheilijan kyykky jää toisinaan korkeaksi ja kuormat ovat suuria. voimanostossa tärkeintä on saavuttaa hyväksyttävä syvyys. painonnostossa juntataan usein pohjasta asti. kaikki riippuu välityksistä (raajojen pituus, liikkuvuus), tekniikasta (esim. leveä vai kapea kyykkyasento, lantion käyttö) ja tavoitteista. itsekin varioin liikkeitä jaksoittain.
-
Tärkein ero on siinä että tietää ja osaa käyttää oikeaa tekniikkaa. Vaikkapa vn-puolella tehdään paljon vajaita liikkeitä juuri sen takia että vahvistetaan jotain tiettyä noston osa-aluetta (esim. lankkupenkki, lattiapunnerrus, häkkiveto jne.) - täyden aloittelijan kohdalla neljäsosakyykky hirveillä raudoilla on aivan käsittämätöntä. Kyllähän tuota kyykkytekniikkaa muokataan aika paljon lajin vaatimusten mukaan, voimanostossa tavoitteena on nostaa maksimiraudat, eli tekniikka on sen mukainen (puvusta saadaan mahdollisimman paljon hyötyä, käytetään takareisiä ja lonkkia) kun taas painonnostossa tärkeää on päästä kunnolla pohjiin työnnössä ja tempauksessa saada mahdollisimman hyvä allemeno ja vakaa asento, ts. kyykyn ala-asento.
aivan, tätä juuri tarkoitin. lisäksi on erittäin tärkeää oppia tuntemaan oma kroppansa. kaikki liikkeet eivät sovi kaikille, heikkoja kohtia voi vahvistaa - ja puolikyykky ei automaattisesti tuhoa polvia ;)
-
Tulin tänään kokeilleeksi squashia ja totesin sen varsin mukavaksi lajiksi. Taisin löytää vihdoinkin jonkin urheilulajin, mitä alkaa harrastamaan. Toinen mukava laji olisi lentopallo, mutta tarvitsen sormia myös soittamisessa..
-
Tulin tänään kokeilleeksi squashia ja totesin sen varsin mukavaksi lajiksi. Taisin löytää vihdoinkin jonkin urheilulajin, mitä alkaa harrastamaan. Toinen mukava laji olisi lentopallo, mutta tarvitsen sormia myös soittamisessa..
Hieno homma! Sitten pitäisi vielä löytää toinen ihminen joka vielä muistaa squashin olemassaolon ;)
-
Tulin tänään kokeilleeksi squashia ja totesin sen varsin mukavaksi lajiksi. Taisin löytää vihdoinkin jonkin urheilulajin, mitä alkaa harrastamaan. Toinen mukava laji olisi lentopallo, mutta tarvitsen sormia myös soittamisessa..
Hieno homma! Sitten pitäisi vielä löytää toinen ihminen joka vielä muistaa squashin olemassaolon ;)
Se oli hauska laji, ei ole tullut kyllä harrastettua sitten 90-luvun alun :) Aikoinaan oli melkoisen suosittukkin. Pitääkin katsoa löytyisikö jostain lähettyviltä vielä kenttää tuolle aktiviteetille, voisi olla mukavaa ajan vietettä kaveriporukalla.
-
Tein kuukausi sitten päätöksen, että nyt elämäntapoihin pitää tulla muutosta - parempaan. Taustalla on tietty keski-iän pelko (heh) sekä tuleva isyys, joka on pistänyt ajattelemaan asioita siltäkin kantilta, että on tärkeää olla niin hyvässä kunnossa että pystyn konttamaan ja juoksemaan mukulan perässä kesät talvet.
Unohtaa ei sovi myöskään keikarismia helpottavaa mittasuhteiden muutosta, eli hieman laihempana on helpompi löytää vaatteita jotka näyttävät hyvältä päällä. :-)
Taustallani on lapsuuden ja nuoruuden kestänyt yleisurheiluharrastus, jota tuin muillakin liikuntamuodoilla (tennis, säbä, sulkis, pyöräily, uiminen). Armeijan jälkeen sitten urheilu-ura päättyi ja opiskelut sekä työelämä veivät mennessään. Satuinnaisia pyrähdyksiä toki oli, mutta aina ne jäivät. Osana siinä ehkä oli se, että kun elit ohjelmoitua urheilijanelämää vajaat 10 vuotta, niin siitä sai tarpeekseen.
Nyt olen vajaan kuukauden päivät systemaattisesti ja lähes päivittäin vetänyt lenkkiä, säbähöntsää ja kuntopiiriä. Tuntemuksia olen koko ajan seurannut, eli en noudata orjallisesti mitään tiettyä ohjelmaa, vaan pyrin jaksottamaan liikkumisen omien menojeni mukaan. Säbä on ollut erittäin hyvä urheilumuoto siinäkin mielessä, että sen kautta intervalliharjoittelu tulee kuin itsestään. Plus se sosiaalinen tapahtuma itsessään on tosi jees.
Näin vanhempana (olen siis 33) on pitänyt kiinnittää erityistä huomiota lihashuoltoon ja palautumiseen. Venyttely, suihkussa kuuma-kylmä-kuuma -käsittely jaloille, sekä riittävät yöunet ovat olleet prioriteettilistalla korkealla. Sinänsä nukkumisen määrä ei ole lisääntynyt, mutta unen laatu on parantunut selvästi. Näin ollen herään virkeämpänä aamulla.
Kuntosaliharjoittelusta en ole koskaan varsinaisesti perustanut, mutta hotelleissa olen toki heidän omiin välineisiin turvautunut jos ulkona on ollut rytökeli. Nuorkauppakamarissa meillä on ollut muutaman vuoden perinteenä lähteä lauantaiaamuisin kokousten yhteydessä aamulenkille. Joskus se on ollut puhdasta juoksemista, joskus crossfit-tyyppistä intervallitreeniä siinä sivussa. Ajatuksena on ollut se, että saadaan kone käyntiin, mutta ei syödä energiaa koulutuspäivältä.
-
Näin on, mutta harvoin tulee tehtyä jos ei ole liikkunut. Jotenkin lihashuolto on ainakin itselleni iskostunut liikuntasuoritukseen kuuluvaksi, ei itsenäiseksi toimenpiteeksi.
-
^^& ^ Jos jumppa ei pelota, niin core, body combat et cetera tunnit pelastaa konttorirotan selän ja hartiat.
-
Pidetään ehdottomasti mielessä. Rantalentistä voisin taas lyhyydestäni huolimatta pelata, se kun on myös kiva tapa chillata. Verryttely pitää vaan hoitaa huolella, sillä joka kesä jokin kaverini on telonut nivelensä tässä hienossa kesälajissa. Ja ihan selvin päin. :-)
-
muista reiskan aviatorit, tuntolevyt, digitaalikello ja huolestunut ilme. Lyhyet miehet ovat näiden avulla onnistuneet pelaamaan beach volleyta jo 80 -luvulta saakka.
Tämä selvä. :-D
-
muista reiskan aviatorit, tuntolevyt, digitaalikello ja huolestunut ilme. Lyhyet miehet ovat näiden avulla onnistuneet pelaamaan beach volleyta jo 80 -luvulta saakka.
Tuohan on kuin kohtaus Top Gunista:)
-
Kävin tänään crossfitissä ja oli upea kokemus. Monipuolista harjoittelua ja ihan huomaamatta tuli rehkittyä. Lopussa ollut seitsemän minuutin kombo (50 sentin kuution päälle hyppimistä, kahvakuulan heilautusta ja tankoa suorille käsille nostoa) imi mehut. Nyt on sitten hemmetin hyvä fiilis. Rappuset kotiin tuntuivat jaloissa yllättävän paljon. :-)
-
^Anteeksi vain tyhmyyteni mutta en ymmärrä mitä facepalmaamista tuossa oli?
-
^Älä huoli, ei kukaan muukaan. Cdos yrittää pitää mainettaan yllä vaikkei ole oikein mitään sanottavaa.
-
^ Itse nautin Cdossin heitoista suuresti. (http://serve.mysmiley.net/party/party0024.gif) (http://www.blueislandsdiving.com) Täällä meinaa muuten mennä kuivakaksi tää touhu.
-
Kunnon ylläpito on tärkeää sekä henkisen että fyysisen hyvinvoinnin kannalta. Harrastan kuntonyrkkeilyä joka on erinomainen kuntoilulaji ja jota voin suositella lämpimästi
kaikille. Tässä iässä, olen reilusti yli nelikymppinen eivät enää kilot pysy kurissa, jollei liikuntaa harrasta.
-
Tässä iässä, olen reilusti yli nelikymppinen eivät enää kilot pysy kurissa, jollei liikuntaa harrasta.
Syömisellä on monin verroin enemmän tekemistä painonhallinnan kanssa kuin liikunnalla. Toki liikunta voi tarjota tekosyyn/syyn pitää elämänsä kurissa muutenkin.
-
Itselläni sama lähestymistapa eli en ollut valmis luopumaan kulinaristisista elämyksistä, joten lisäsin liikuntaa. Tosin samalla tuli kuitenkin tarkistettua hieman ruokailutottumuksia, jotta liikkuminen olisi mahdollisimman kivaa.
-
Niillä satunnaisilla kulinaarisilla nautinnoilla ei ole mitään tekemistä painonhallinnan kanssa. Näillä on:
- mitä syöt aamupalaksi
- mitä mätät lautasellesi lounaalla
- mitä syöt töiden jälkeen
- syötkö aina kaikki tarjolla olevat kokouspullat ja muut herkut
- juotko aina kaiken tarjolla olevan alkoholin, tissutteletko joka päivä
- menetkö joka paikkaan autolla, jos voit
- valitsetko aina hissin
- liikutko koskaan tai ikinä
Liikkuminen on huono tapa laihtua, siinä kun tulee nälkä. Ja lenkin jälkeenhän voi palkita itsensä oluella ja...
-
Joillekin elämä on kulinaristista nautintoa (millä ei ole mitään tekemistä satunnaisuuden kanssa), jossa ei tehdä kompromisseja. Kyse on valinnoista, että korvaanko esim. pihvin kermakastikkeen viinikastikkeella tai lohkoperunat vaikka ratatouillella. Nämä variaatiot tekevät elämästä ja ruoasta nauttimisen arvoista ja kun liikun tarpeeksi, menetti lisukkeiden valinta painonhallinnan näkökulmasta katsottuna kohdallani merkityksensä. Nimimerkillä vajaassa kahdessa kuukaudessa yli 10 kiloa laihtuneena ja lihasmassaa (kehonkoostukusmittarilla katsottuna) hieman kasvattaneena.
Kohdallani pulla tai kampaviinerit eivät edusta kulinarismis, vaan hiilarip**kaa jota en ole satunnaisuutta lukuunottamatta koskaan suosinut.
Olen samaa mieltä siitä, että ruokavaliolla on suurempi merkitys painonhallinnan kannalta, mutta se ei korreloi fyysistä kuntoa millään tavalla. Mikään ruokavalio ei kehitä fyysistä kuntoa, joka kiistatta vaikuttaa myös positiivisesti psyykkiseen kuntoon. Siihen tarvitaan välttämättä liikuntaa, joka kärjistetysti riittää parantamaan kuntoa myös huonolla ruokavaliolla. Tätä en tietenkään suosittele kenellekään.
Viikonlopun elät ruoan puolesta ihan vapaasti, mutta viikolla katson mitä syön. Ja kun teen ruokani (myös evääni) itse, tiedän mitä syön.
-
Juuri mietin että painoa tullut 12 vuodessa lisää 4 kiloa. Urheilu on ollu valitettavan vähissä viimeisimmän 5 vuoden aikana. Juokseminen vaihtunut ampumiseen, jossa kunto ei samalla tavoin kohene.
-
Onko tämä liikunnan väheksyminen joku uusi trendi painonhallinnassa? Olen hieman yllättynyt, kun ekaa kertaa tälläiseen törmään ja tällä foorumilla.
-
^^ Mairaksinen, kerro ihmeessä miten laihdutit 10kg ja kasvatit lihasta. Rupean heti samalle kuurille.
Jeps, yksi hyvä ystäväni sai myös samanlaisia tuloksia eräällä koostumusmittarilla (sähköimpulssi, "uusinta uutta", muka tarkin), hänellä oli rasvaa lähtenyt 5kg ja lihasta lisääntynyt 3kg puolessatoistakuukaudessa. Puhutaan lisäksi kaverista joku on jo valmiiksi erittäin lihaksikas ja suht vähärasvainen, joka on kilpaurheillut 15 vuotta. Suurinpiirtein jokainen alan ekspertti, joka ei ole tuppaamassa omaa diettiään, sanoisi että tuo on täysin mahdotonta, ja vetäisin mutuna saman mielipiteen - lihas ei kasva, jos kalorit ovat miinuksella.
En omista alan tutkintoa, mutta olen omalla kehollani aika tarkkaan kaikkea kokeillut sekä lukenut asiasta suht paljon. Kehonkoostumusmittarit ovat myös aika epätarkkoja, vaikka mitä tiheyksiä millä maailman sähköllä tutkisivat. Omakohtaisena esimerkkinä tällainen mittari aikoinaan kertoi jalkojeni olevan täysin yhtä suuret lihasmassaltaan, kun todellisuudessa vasen jalkani oli noin puolet oikean ympärysmitasta (Joka ei ollut pelkkää läskiä (http://serve.mysmiley.net/winking/winking0052.gif) (http://www.blueislandsdiving.com)) kahden perättäisen polvileikkauksen jälkeen. Kyseessä oli SATSin mukaan kuulemma uusin ja tarkin sähköimpulsseja käyttävä laite.
-
Lihasmassa oli siis hieman kasvanut.
Taustaksi siis se, että olen liikkunut koko pienen ikäni ja nuoruus meni kilpaurheilun parissa. Täältä on siis peräisin peruspositiivinen suhtautuminen harjoittelua kohtaan.
Vuosien aikana liikunta muuttui satunnaisemmaksi ja kun siihen liittää makean elämän ja siihen viehtymisen, niin kiloja kertyi hiljalleen. Tämä siis tarkoitti hemmetin hyvän ruoan tekemistä ja syömistä, ei mitään b-luokan makkaroita.
Lupasin viime kesänä vaimolle häälahjaksi pudottaa painoa, ihan siis omatoimisesti vailla painostusta. Asia on siis kytenyt pidemmän aikaa mielessäni, kun vanhat kuteet eivät mahtuneet enää päälle ja kaupasta piti ostaa jo xl-koon vaatteita tietyltä osin. Lopullisen niitin päätökselleni aloittaa säännöllinen liikunta on kesällä syntyvä esikoinen. Ei se voi mennä niin, että en pysty hänen tahdissaan kulkemaan.
Se mitä olen tehnyt, on ollut säännollistä. Yksittäisiä treenivapaapäiviä on ollut, mutta ne ovat olleet yksittäisiä tai korkeintaan kaksittaisia. Olen lenkkeillyt (alku hitaasti ja loppu kovaa), tehnyt kuntopiirin pari kertaa viikossa, säbäilen 1-2 kertaa viikossa ja nyt on alkamassa crossfit-kurssi. Olen pyrkinyt tekemään intervalli-tyyppisiä harjoitteita, koska niihin ei mene tuhottomasti aikaa, niistä tulee hemmetin hyvä olo ja ne eivät fiksusti tehtyinä vie työpäivälle tarvittavaa energiaa.
Lisäksi töissä teen etunojapunnerruksia pöytää vasteen (about 45 asteen kulma) 10 x 20 -sarjoina, eli 200 punnerrusta per päivä. Näin siksi, että jaksan tehdä riittävästi toistoja hikoilematta. En nimittäin koskaan ole tykännyt punnertaa. :-)
Kaukkihan sen tietävät, että ensimmäiset kilot lähtevät helpommin ja näin se on ollut mullakin. Treeni on kuitenkin purrut hyvin, kun siinä on monipuolisuutensa ansiosta koko kroppa saanut osansa. Nyt kevättä kohti mennessä ruuvia olen aavistuksen kiristänyt, koska kunto antaa myöden ja kevyempänä asiat tapahtuvat helpommin.
Ruokailutottumukset ovat myös piirun parantuneet, kun iltasyöpöttely on nykyisin hedelmäsalaattia ja leipää en tinttaa samaan malliin. Kasviksia ja vihanneksia olen aina syönyt melko varmasti keskivertosuomalaista enemmän.
Lopputulemana olen laihtunut lähtötilanteesta saman vaa'an mukaan 11 kiloa ja jollain hemmetin kalliilla ammattilaismittarilla mitattuna lihasmassan paino on kasvanut hieman. Luonnollisesti lihasmassan osuus on kasvanut kun läskiä on sulanut. Toiseksi nyt voin aloittaa vaatteiden koettamisen m-koon hyllyistä.
Paino on siis tippunut säännöllisellä ja monipuolisella liikunnalla, jota olen tukenut riittävän terveellisellä ruokavaliolla.
-
Onko tämä liikunnan väheksyminen joku uusi trendi painonhallinnassa? Olen hieman yllättynyt, kun ekaa kertaa tälläiseen törmään ja tällä foorumilla.
Liikunnan merkitystä painonhallintaan on vahvasti liioteltu.
-
Kehonkoostumusmittareilla ja perusvaa'oillakin voi oikeastaan vain seurata kehonmuutoksen trendejä, ei niinkään tehdä satavarmoja mittauksia. Tällöinkin moni muuttuja, vaikkapa nyt mittausaika, nautitun nesteen määrä jne. olisi hyvä saada vakioitua.
Erilaiset vekottimet on kyllä hauskoja ja motivoivat kummasti ainakin tekniikkaorientoituneen liikkumista. Itselläni on käytössä Withingsin vaaka, jonka tuottamaa dataa on mukava ihmetellä iOS-laitteilla ja hankintalistalla Fitbitin palikka tai Jawbonen UP päivittäisen aktiviteetin tallentamiseen.
Itselläni on käynnissä hiukan samantyylinen proggis kuin mairaksisella, tarkoituksena huuhtoa liian makean elämän ja pitkän vammakierteen jäljet. Samaan syssyyn on hyvä laittaa vaatekaappiakin uusiksi. Jokunen tovi menee vielä risaa kroppaa kuntoutellessa, mutta kova hinku on jo baanalle. Kesä tulee menemään crossfitin, trail runningin ja melomisen parissa. Tauolla ollut golfaaminenkin pitäisi elvyttää, edellisestä kierroksesta onkin jo 6-7 vuotta. HCP ei kyllä tule olemaan ihan samaa kuin silloin....
-
Onko tämä liikunnan väheksyminen joku uusi trendi painonhallinnassa? Olen hieman yllättynyt, kun ekaa kertaa tälläiseen törmään ja tällä foorumilla.
Liikunnan merkitystä painonhallintaan on vahvasti liioteltu.
Asia on siinä mielessä tärkeä tiedostaa, varsinkin kun ketjun nimi on Herrasmies ja fyysinen kunto.
Tottahan se on, että huonolla ruokavaliolla ei painonhallintaa edistetä. Mutta se on fakta, että ilman liikuntaa fyysinen kunto ei kasva. Siihen ei ruokavalio itsessään auta mitään. Lihas ei kehitys jos sitä ei rasita.
-
Asia on siinä mielessä tärkeä tiedostaa, varsinkin kun ketjun nimi on Herrasmies ja fyysinen kunto.
Tottahan se on, että huonolla ruokavaliolla ei painonhallintaa edistetä. Mutta se on fakta, että ilman liikuntaa fyysinen kunto ei kasva. Siihen ei ruokavalio itsessään auta mitään. Lihas ei kehitys jos sitä ei rasita.
Viestini oli hieman lyhyt, pahoittelen. Kommentoin lähinnä tuota liikunnan ja painonhallinnan yhteyttä jota usein liioitellaan. Jos ajatellaan että kova liikunta kuluttaa 600kcal/h, ja kilon rasvanpudotukseen (esim viikossa) tarvitaan 7000 miinuskilokaloria saadaan ynnäiltyä liikunnan tarpeeksi noin 11,5 tuntia. Samaan pääsee tiputtamalla syötävien kalorien määrää tuhannella/päivä.
So. kolme kertaa viikossa kuntosalilla pudottaa painoa ehkä 250 grammaa, ellei sitäkin kompensoi 300 kkalorin palkkarilla :p
Fyysinen kunto sensijaan ei nouse muten kuin urheilemalla. Samoin voi olla että kovasti ylipainoinen tai muuten vain veltto olmi jää veltoksi olmiksi laihanakin jos ei ole lihaksia tukemassa. Rinnanympäryksen olisi kuitenkin hyvä olla se vyötärö +20cm...
-
Onko tämä liikunnan väheksyminen joku uusi trendi painonhallinnassa? Olen hieman yllättynyt, kun ekaa kertaa tälläiseen törmään ja tällä foorumilla.
Liikunnan merkitystä painonhallintaan on vahvasti liioteltu.
Kirjoittelee laiska keikari?
-
Onko tämä liikunnan väheksyminen joku uusi trendi painonhallinnassa? Olen hieman yllättynyt, kun ekaa kertaa tälläiseen törmään ja tällä foorumilla.
Liikunnan merkitystä painonhallintaan on vahvasti liioteltu.
Kirjoittelee laiska keikari?
Ei vaan oikeassa oleva keikari. Nyt siihen mussuttaa joku väärässä oleva jotakin turhaa piikkiä perään.
-
Tässä oivallinen kirjoitus: http://www.motivire.fi/blogi/hyvinvointi/hyva-paiva-rakennetaan-aamulla (http://www.motivire.fi/blogi/hyvinvointi/hyva-paiva-rakennetaan-aamulla)
-
kiteytettynä homma vaan menee niin että ruokavalio määrää rasvat ja treeni fysiikan.
Hyvin sanottu!
-
Ehkä liikunnan ja syömisen välillä on sitten vaan selkeä korrelaatio kun vastaan tulee lähinnä hoikassa kunnossa olevia urheilijoita ja aktiiviliikkujoita ja vastavuoroisesti sitten geenejään ja muuta vastaavaa syyllistäviä sohvaperunoita, joiden lihavuus kuulemma johtuu ihan muusta kuin liikunnan puutteesta. Itsekin kymmnenen kiloa huippulukemista lähtenyt lähinnä runsaalla liikunnalla, ruokavalioni on nimittäin uskoakseni vain huonontunut. Lihakset tosin varmasti polttavat energiaa ja lihakset on puolestaan liikunnalla hankittu joten ollaanko muna vai kana -kysymyksen äärellä?
-
Kehonkoostumusmittareilla ja perusvaa'oillakin voi oikeastaan vain seurata kehonmuutoksen trendejä, ei niinkään tehdä satavarmoja mittauksia. Tällöinkin moni muuttuja, vaikkapa nyt mittausaika, nautitun nesteen määrä jne. olisi hyvä saada vakioitua.
Tämä on totta. Sen takia mittaan painoani yleensä iltasella, jolloin ei ainakaan liian hyviltä lukemat näytä. Koska en kuitenkaan treenaa kilpailumielessä (vaikka maraton on ensi kesän tavoitteena 35-vuotispäivien kunniaksi kun kelpaan veteraanisarjoihin), joten mulle riittää nimenomaan tämän trendin seuraaminen.
Liikunnan määrän ja tehon osalta pyrin myös huolehtimaan trendistä siinä määrin, että tietty minimitaso säilyy jatkossa. Hedonistinen suhtautuminen elämään vaikuttaa sillä tavalla, että haen inspiraatiota laajemmasta liikuntapaletista kuin nuorempana. Nyt on oikeasti hauskaa kokeilla erilaisia lajeja, kuten vaikkapa crossfittia. Mielenkiinto pysyy paremmin yllä, kun ei mene yhden lajin parissa puurtamiseksi.
Olen järkeillyt asiaa myös niin, että mitä kovemmalle perustasolle säännöllisen liikkumisen saan, niin sitä vähemmän minun tarvitsee katsoa mitä syön noin keskimäärin. Tarkoitan, että minun ei tarvitse kategorisesti missään bileissä kieltäytyä mistään, jos mieli tekee. Liikkumalla vapautan itseni yltiötarkasta syömistarkkailusta. Eikös tämä ole aika jees tapa elää? ;-)
-
Ehkä liikunnan ja syömisen välillä on sitten vaan selkeä korrelaatio kun vastaan tulee lähinnä hoikassa kunnossa olevia urheilijoita ja aktiiviliikkujoita ja vastavuoroisesti sitten geenejään ja muuta vastaavaa syyllistäviä sohvaperunoita, joiden lihavuus kuulemma johtuu ihan muusta kuin liikunnan puutteesta. Itsekin kymmnenen kiloa huippulukemista lähtenyt lähinnä runsaalla liikunnalla, ruokavalioni on nimittäin uskoakseni vain huonontunut. Lihakset tosin varmasti polttavat energiaa ja lihakset on puolestaan liikunnalla hankittu joten ollaanko muna vai kana -kysymyksen äärellä?
Aivan läskien lihavuus johtuu siitä, että he eivät pysty olemaan tunkematta naamaansa ruokaa.
-
Ehkä liikunnan ja syömisen välillä on sitten vaan selkeä korrelaatio kun vastaan tulee lähinnä hoikassa kunnossa olevia urheilijoita ja aktiiviliikkujoita ja vastavuoroisesti sitten geenejään ja muuta vastaavaa syyllistäviä sohvaperunoita, joiden lihavuus kuulemma johtuu ihan muusta kuin liikunnan puutteesta. Itsekin kymmnenen kiloa huippulukemista lähtenyt lähinnä runsaalla liikunnalla, ruokavalioni on nimittäin uskoakseni vain huonontunut. Lihakset tosin varmasti polttavat energiaa ja lihakset on puolestaan liikunnalla hankittu joten ollaanko muna vai kana -kysymyksen äärellä?
Aivan läskien lihavuus johtuu siitä, että he eivät pysty olemaan tunkematta naamaansa ruokaa.
Tämä ei ole täysin aukoton teoria. Esim. kilpisrauhasen vajaatoiminta on pirullinen vaiva, koska se aiheuttaa monille painonnousua vaikka elintavat olisivat miten hyvät tahansa. Vastaavasti kilpisrauhasen ylitoiminta voi laihduttaa paremmin kuin rappioalkoholismi.
Mutta noin pääpiirteissään olet täysin oikeassa. :-)
-
Olen järkeillyt asiaa myös niin, että mitä kovemmalle perustasolle säännöllisen liikkumisen saan, niin sitä vähemmän minun tarvitsee katsoa mitä syön noin keskimäärin. Tarkoitan, että minun ei tarvitse kategorisesti missään bileissä kieltäytyä mistään, jos mieli tekee. Liikkumalla vapautan itseni yltiötarkasta syömistarkkailusta. Eikös tämä ole aika jees tapa elää? ;-)
Allekirjoitan tämän osin. Jos kuitenkin käy niin, että treenitehot nousee korkeiksi ja harjoittelusta tulee tavoitteellisempaa ja haluaa vielä pysyä terveenäkin, niin siitä se oman syömisen vartioiminen vasta alkaa. Etenkin kestävyyslajia harrastaessa joutuu usein jättämään bileissäkin ne viimeiset kymmenen bisseä imaisematta...
-
Olen järkeillyt asiaa myös niin, että mitä kovemmalle perustasolle säännöllisen liikkumisen saan, niin sitä vähemmän minun tarvitsee katsoa mitä syön noin keskimäärin. Tarkoitan, että minun ei tarvitse kategorisesti missään bileissä kieltäytyä mistään, jos mieli tekee. Liikkumalla vapautan itseni yltiötarkasta syömistarkkailusta. Eikös tämä ole aika jees tapa elää? ;-)
Allekirjoitan tämän osin. Jos kuitenkin käy niin, että treenitehot nousee korkeiksi ja harjoittelusta tulee tavoitteellisempaa ja haluaa vielä pysyä terveenäkin, niin siitä se oman syömisen vartioiminen vasta alkaa. Etenkin kestävyyslajia harrastaessa joutuu usein jättämään bileissäkin ne viimeiset kymmenen bisseä imaisematta...
Tottahan toki pitää tarkkailla täydellisiä ylilyöntejä muutenkin. :-) Itse olen taustaltani pesunkestävä kestävyysjuoksija, joten tunne on tuttu. Nuorena tosin kroppa käsitteli mitä tahansa ilman, että olisi tuntunut mitään seurauksia edes olleen. Näin viisastuneena (lue: vanhempana) sitä huomaa konkreettisesti, että edellisen päivän tekemiset vaikuttavat suoraan miten nautinnollista on urheilla. Ainoa poikkeus on kaverini, joka salibandymolarina torjuu kuin unelma kun on hörpötellyt viikonlopun.
Tästä tulikin mieleeni, että liikunta on selkeästi paras tapa vaikuttaa positiivisesti kuntoon ja painoon, jos se kierteenomaisesti johtaa myös ruokavalion petraamiseen mitä enemmän liikkumisen syövereihin joutuu.
-
Ilman muuta selvää, ettei krapulapäivänä lähdetä treenaamaan mutta ei muuten kyllä rankempikaan juoksutreeni ole viikonloppuina irroittelemista estänyt.
-
kiteytettynä homma vaan menee niin että ruokavalio määrää rasvat ja treeni fysiikan.
Hyvin sanottu!
Juuri näin.
Lisäksi nuorena treenaamalla saatu fysiikka kantaa hyvin kauas ja treenittömät välit saavat olla hyvinkin pitkiä.
Urheilijoiden yleinen hoikkuus johtuu ihan siitä, että heille ei rasvasta ole hyötyä (ja muutenkin suhtautuminen kehoon on usein "temppelimäinen"). Vastakohtiakin löytyy - jos urheilulajissa on löysästäkin massasta etua, sitä kerätään. Esim. sumopainijat ja kuulantyöntäjät sekä kiekonheittäjät ovat näistä esimerkkeinä.
Omalla kohdalla taustanani on hyvin pitkä aktiivinen harjoituspohja, jonka seurauksena en nykyisin erityisemmin perusta treenaamisesta. Tunteja tulee enää n. 1 per päivä, sen päälle kävely hyötyliikuntana. Treenimäärä siis on käytännössä olematon. Aikoinani poistin monesta syystä kertyneitä kiloja vuoden aikana 40 - ja projekti alkoi yksinkertaisesti liikunnan minimoinnilla. Miinuskaloreilla liikkuminen ja palautuminen (sekä esim. vastustuskyvyn lasku) ovat sen verran hanurista, etten halunnut olla jatkuvasti sairaana.
Liikunnan etua painonhallinnassa liioitellaan yleisesti (ja tuo on myös ammattilaisten tiedossa). Treenitehot saavat olla valtavia ennen kuin tulee edes marginaalista hyötyä, lisäksi palautuminen ja treeniturvallisuuden ylläpito (kehon ollessa melkoisessa rasituksessa jo laihduttamisesta) ovat vaikeita.
Lihasmassaa ei laihduttaessa saa nostettua. Mittarit valehtelevat valtavasti ja eri tuloksia tulee eri operoijienkin käsissä niin paljon, ettei luotettavaa tulosta muutaman kilon näennäisistä lihasmassavaihteluista edes voi saada.
-
Ilman muuta selvää, ettei krapulapäivänä lähdetä treenaamaan mutta ei muuten kyllä rankempikaan juoksutreeni ole viikonloppuina irroittelemista estänyt.
Joo, krapulassa urheilu on oikeasti vaaraksi terveydelle.
-
Urheilijoiden yleinen hoikkuus johtuu ihan siitä, että heille ei rasvasta ole hyötyä (ja muutenkin suhtautuminen kehoon on usein "temppelimäinen"). Vastakohtiakin löytyy - jos urheilulajissa on löysästäkin massasta etua, sitä kerätään. Esim. sumopainijat ja kuulantyöntäjät sekä kiekonheittäjät ovat näistä esimerkkeinä.
Omalla kohdalla taustanani on hyvin pitkä aktiivinen harjoituspohja, jonka seurauksena en nykyisin erityisemmin perusta treenaamisesta. Tunteja tulee enää n. 1 per päivä, sen päälle kävely hyötyliikuntana. Treenimäärä siis on käytännössä olematon. Aikoinani poistin monesta syystä kertyneitä kiloja vuoden aikana 40 - ja projekti alkoi yksinkertaisesti liikunnan minimoinnilla. Miinuskaloreilla liikkuminen ja palautuminen (sekä esim. vastustuskyvyn lasku) ovat sen verran hanurista, etten halunnut olla jatkuvasti sairaana.
Liikunnan etua painonhallinnassa liioitellaan yleisesti (ja tuo on myös ammattilaisten tiedossa). Treenitehot saavat olla valtavia ennen kuin tulee edes marginaalista hyötyä, lisäksi palautuminen ja treeniturvallisuuden ylläpito (kehon ollessa melkoisessa rasituksessa jo laihduttamisesta) ovat vaikeita.
Lihasmassaa ei laihduttaessa saa nostettua. Mittarit valehtelevat valtavasti ja eri tuloksia tulee eri operoijienkin käsissä niin paljon, ettei luotettavaa tulosta muutaman kilon näennäisistä lihasmassavaihteluista edes voi saada.
Kuulantyönnöstä sen verran, että tätä löysää massaa on huipputyöntäjillä aika vähän. Katso vaikka jenkkityöntäjiä, niin ei siinä massa hylly. Tosin kysyä voi, että millä keinoilla loppuviritys on tehty. Mutta kun käry ei ole käynyt, niin silloin on oletettava sääntöjä noudatetun.
Painonpudotuksessa toki liikunnan totaalinen lopetus auttaa, jos syö fiksusti. Lihashan painaa käsitykseni mukaan enemmän kuin läski. Tässä tullaankin siihen tulokseen (vähän kuin kolesterolissakin) siihen pöytään, jossa pohditaan lihasmassan suhdetta rasvan määrään. Tai hyvä kolesteroli ja huono kolesteroli, jotka ovat tyystin eri asia, mutta jotka lasketaan kolesteroliksi anyway.
-
^^^ Jussi kirjoittaa asiaa.
Nuorena treenattu fysiikka kestää pitkään, muttei loputtomiin - kokemusta molemmista. Tausta auttaa toki täydellisen sohvaperunoitumisen jälkeenkin siinä mielessä, että erottaa jalkakyykyn vinopenkistä.
-
^^^ Jussi kirjoittaa asiaa.
Nuorena treenattu fysiikka kestää pitkään, muttei loputtomiin - kokemusta molemmista. Tausta auttaa toki täydellisen sohvaperunoitumisen jälkeenkin siinä mielessä, että erottaa jalkakyykyn vinopenkistä.
Totta. Väitän, että kun olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni sporttaillut, niin ei ole tarvinnut ihan pohjilta lähteä ja mikä tärkeintä, terve asenne liikkumista kohtaan on ikäänkuin sisäsyntyistä. Ei siis ketuttanut aloittaa treenaamista, ketutti vain huono kunto.
-
Kuulantyönnöstä sen verran, että tätä löysää massaa on huipputyöntäjillä aika vähän. Katso vaikka jenkkityöntäjiä, niin ei siinä massa hylly.
Pekingin kuulantyönnön voittaja:
(http://s.v3.tvp.pl/images/b/d/4/uid_bd4103a58ea4d9de75e51780d912af751297271743015_width_700_play_0_pos_3_gs_.jpg)
Läski ei ole voimaa tuumasi paininnostajavalmentaja Juhani Salakka jo aikoinaan... Halvarin tuhti läskikerros todennäköisesti pahensi polvi- ja nilkkaongelmia.
-
Totta. Väitän, että kun olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni sporttaillut, niin ei ole tarvinnut ihan pohjilta lähteä ja mikä tärkeintä, terve asenne liikkumista kohtaan on ikäänkuin sisäsyntyistä. Ei siis ketuttanut aloittaa treenaamista, ketutti vain huono kunto.
Näitä näkemyksiä on kyllä yhtä monta kuin näkijöitäkin. Itse olen lapsuuteni ja nuoruuteni vieroksunut liikuntaa, lintsannut jumppatunnit, jättänyt cooperit sun muut väliin ja itse näen asian niin, että sen takia ylipäätään jaksan nykyisin tehdä kovaakin treeniä. En kyllä ikinä mitenkään ylipainoinen ollut, että se varmasti helpotti aloittamista. Kuitenkin moni tuttu nuoruutensa sulkapallokuningas, futari tai jääkiekkoilija nimenomaan toteaa, että nuoruudessa tuli tehtyä niin paljon tuota, ettei vaan enää nappaa. Valitettavasti runsas syöminen ja nuuskan käyttö ym. on varsinkin noilla lätkän pelaajilla tuntunut jääneen päälle.
-
Nuorena treenattu fysiikka kestää pitkään, muttei loputtomiin - kokemusta molemmista. Tausta auttaa toki täydellisen sohvaperunoitumisen jälkeenkin siinä mielessä, että erottaa jalkakyykyn vinopenkistä.
Totta. Väitän, että kun olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni sporttaillut, niin ei ole tarvinnut ihan pohjilta lähteä ja mikä tärkeintä, terve asenne liikkumista kohtaan on ikäänkuin sisäsyntyistä. Ei siis ketuttanut aloittaa treenaamista, ketutti vain huono kunto.
Siinä, että entinen piirinmestari alkaa rykiä kylmiltään ja vanhasta muistista entiseen malliin on toki vaaransakin - kokemusta tästäkin. Mieli ei aina muista, että kroppa ei pysy perässä ja loukkaantumisriski kasvaa.
-
Totta. Väitän, että kun olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni sporttaillut, niin ei ole tarvinnut ihan pohjilta lähteä ja mikä tärkeintä, terve asenne liikkumista kohtaan on ikäänkuin sisäsyntyistä. Ei siis ketuttanut aloittaa treenaamista, ketutti vain huono kunto.
Näitä näkemyksiä on kyllä yhtä monta kuin näkijöitäkin. Itse olen lapsuuteni ja nuoruuteni vieroksunut liikuntaa, lintsannut jumppatunnit, jättänyt cooperit sun muut väliin ja itse näen asian niin, että sen takia ylipäätään jaksan nykyisin tehdä kovaakin treeniä. En kyllä ikinä mitenkään ylipainoinen ollut, että se varmasti helpotti aloittamista. Kuitenkin moni tuttu nuoruutensa sulkapallokuningas, futari tai jääkiekkoilija nimenomaan toteaa, että nuoruudessa tuli tehtyä niin paljon tuota, ettei vaan enää nappaa. Valitettavasti runsas syöminen ja nuuskan käyttö ym. on varsinkin noilla lätkän pelaajilla tuntunut jääneen päälle.
Tietysti on yksilöllisiä eroja ja omalla kohdallani kiitosta pitää antaa perheeni suuntaan, joka kannusti urheilemaan, mutta koskaan ei pakotettu tavoittelemaan kuuta taivaalta. Kun tahtotila oli tavoitteellinen, toimi isäpuoleni valmentajana (kun on ammattivalmentaja) laatien harjoitusohjelmat, seuraten treenejä, kuljettaen kisoihin ja hieroen tarvittaessa paikkoja auki. Kaikki tämä täysin omilla ehdoillani, positiivisen kautta.
Ja kun kilpaurheilu-ura loppui armeijaan, niin siitä ei tullut negatiivista palautetta, vaan toivottiin liikunnan säilyvän elämässäni mukana. Ja kuten se on enemmän tai vähemmän säilynytkin, jos ei muuta niin urheiluseuratoiminnan kautta. Nyt kun sitten into palasi, niin ei ollut mitään negaatioita asiaa kohtaan.
Nimimerkillä Jukka Keskisalon 800 metrin kisassa loppukirissä voittanut. :-D (disclaimer: junnuvuosina).
-
Nuorena treenattu fysiikka kestää pitkään, muttei loputtomiin - kokemusta molemmista. Tausta auttaa toki täydellisen sohvaperunoitumisen jälkeenkin siinä mielessä, että erottaa jalkakyykyn vinopenkistä.
Totta. Väitän, että kun olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni sporttaillut, niin ei ole tarvinnut ihan pohjilta lähteä ja mikä tärkeintä, terve asenne liikkumista kohtaan on ikäänkuin sisäsyntyistä. Ei siis ketuttanut aloittaa treenaamista, ketutti vain huono kunto.
Siinä, että entinen piirinmestari alkaa rykiä kylmiltään ja vanhasta muistista entiseen malliin on toki vaaransakin - kokemusta tästäkin. Mieli ei aina muista, että kroppa ei pysy perässä ja loukkaantumisriski kasvaa.
Tämä on tullut aina syksyisin muistutuksena, kun pelaamme keski-ikäistyvällä jengillä säbää ja höntsyt alkavat. Mieli on kuin nuorella, mutta kroppa ei. :-D
-
Lihaksen kadottaminen laihduttamalla onkin sitten ihan veemäistä puuhaa. Omista koivistani oli pakko saada n. kymmenen ympäryssenttiä pois - onnistui, mutta niin tiukilla miinuksilla vetäminen toi mukaan krampit. Vielä olisi kiva saada reisiä sen viitisen senttiä hoikemmiksi, mutta kivut & kramppiheräilyt ovat liian tuoreina mielessä.
Treenin autuudesta olen kyllä montaa mieltä. Sinällään punttispuurtaminen, juokseminen ja erilaiset kuntopiirit ovat aina olleet minulle todella ärsyttävää ja turhauttavaa pakkopullaa. Lajinomaiset voima- ja kuntoharjoitteet sitten oikein mukavia - ja tuntuu siltä, että funktionaalisen voiman kannalta paljon kehittävämpiä. En, toisaalta, ole koskaan treenannut "vain kunnon" tai kehon estetiikan takia, vaan voidakseni tehdä jotain. Tästä tulee tuo n. tunnin päivittäinen treenailukin - haluan pystyä tekemään asiat, jotka olen ennenkin osannut tehdä lajipuolella.
Kai tässä voisi hieman terävöityä kesää kohti. Jos saisi haastettua leidinkin mukaan niin olisi jotain motivaatiotakin olla tikissä. Muuten on liiankin houkuttavaa lähinnä ylläpitää "perushyvää kroppaa", jossa ei puhuta huikeasta lihaserottuvuuesta tms.
Kuukauden kuurilla toki saisi muutettua paljon.
-
Lihaksen kadottaminen laihduttamalla onkin sitten ihan veemäistä puuhaa. Omista koivistani oli pakko saada n. kymmenen ympäryssenttiä pois - onnistui, mutta niin tiukilla miinuksilla vetäminen toi mukaan krampit. Vielä olisi kiva saada reisiä sen viitisen senttiä hoikemmiksi, mutta kivut & kramppiheräilyt ovat liian tuoreina mielessä.
Treenin autuudesta olen kyllä montaa mieltä. Sinällään punttispuurtaminen, juokseminen ja erilaiset kuntopiirit ovat aina olleet minulle todella ärsyttävää ja turhauttavaa pakkopullaa. Lajinomaiset voima- ja kuntoharjoitteet sitten oikein mukavia - ja tuntuu siltä, että funktionaalisen voiman kannalta paljon kehittävämpiä. En, toisaalta, ole koskaan treenannut "vain kunnon" tai kehon estetiikan takia, vaan voidakseni tehdä jotain. Tästä tulee tuo n. tunnin päivittäinen treenailukin - haluan pystyä tekemään asiat, jotka olen ennenkin osannut tehdä lajipuolella.
Kai tässä voisi hieman terävöityä kesää kohti. Jos saisi haastettua leidinkin mukaan niin olisi jotain motivaatiotakin olla tikissä. Muuten on liiankin houkuttavaa lähinnä ylläpitää "perushyvää kroppaa", jossa ei puhuta huikeasta lihaserottuvuuesta tms.
Kuukauden kuurilla toki saisi muutettua paljon.
Itse juurikin monipuolisella urheilulla pyrin välttämään ennalta pakkopullautumisen. Juokseminen on ajoittain tätä, vaikka nautinkin siitä suuresti. Siinä saa ajateltua rauhassa ja moni hyvä idea on saanut alkunsa lenkin aikana. Junnaamista estän myös sillä, että olen ottanut tavakseni kiihdyttää vauhtia loppua kohti. Lenkkireittini on suhteellsen vakio, koska tällöin pystyn vertailemaan päivän kuntoa ja jos tuntuu todella hyvältä, jatkan lenkkiä loppupäässä. Tai sitten olen tehnyt kotona lyhyen kuntopiirin lähinnä aktivoidakseni vähäisiä selkä- ja vatsalihaksiani, jotka ovat vielä hyvin elintasorasvan peitossa. :-)
-
Ilta-Sanoman artikkeli tuo esille juoksemisen kauniit puolet: http://www.iltasanomat.fi/juoksukoulu/juoksukoulu-mita-kunto-on/art-1288459494145.html (http://www.iltasanomat.fi/juoksukoulu/juoksukoulu-mita-kunto-on/art-1288459494145.html)
(http://is13.snstatic.fi/img/978/1288459493840.jpeg)
-
Lihasmassaa ei laihduttaessa saa nostettua. Mittarit valehtelevat valtavasti ja eri tuloksia tulee eri operoijienkin käsissä niin paljon, ettei luotettavaa tulosta muutaman kilon näennäisistä lihasmassavaihteluista edes voi saada.
Tähän lähinnä pyrin tarttumaan edellisessä viestissäni. Reilulla 2-3g/kg proteiinilla olen ainakin itse pystynyt voimia jopa lisäämään 500-1000 miinuskalorin kuureilla, mutta voin sanoa, että se lihas ei kyllä siittä kasva, korkeintaan sopeutuu uuteen reeniin jne. Laitteet valehtelevat.
Lopuksi sanon vielä sen, että parhaaseen mahdolliseen tulokseen pääseminen vaatii aika hyvää oman kehon ja sen manipuloinnintuntemusta. Joku toimii toiselle, joku taas toiselle.
-
Totta. Väitän, että kun olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni sporttaillut, niin ei ole tarvinnut ihan pohjilta lähteä ja mikä tärkeintä, terve asenne liikkumista kohtaan on ikäänkuin sisäsyntyistä. Ei siis ketuttanut aloittaa treenaamista, ketutti vain huono kunto.
Näitä näkemyksiä on kyllä yhtä monta kuin näkijöitäkin. Itse olen lapsuuteni ja nuoruuteni vieroksunut liikuntaa, lintsannut jumppatunnit, jättänyt cooperit sun muut väliin ja itse näen asian niin, että sen takia ylipäätään jaksan nykyisin tehdä kovaakin treeniä. En kyllä ikinä mitenkään ylipainoinen ollut, että se varmasti helpotti aloittamista. Kuitenkin moni tuttu nuoruutensa sulkapallokuningas, futari tai jääkiekkoilija nimenomaan toteaa, että nuoruudessa tuli tehtyä niin paljon tuota, ettei vaan enää nappaa. Valitettavasti runsas syöminen ja nuuskan käyttö ym. on varsinkin noilla lätkän pelaajilla tuntunut jääneen päälle.
Totta. Itse pelasin jääkiekkoa korkeimmalla tasolla sinne noin 16-vuotiaaksi asti, jolloin tytöt ja kalja alkoivat viedä voiton jäähallissa asumisesta. Kyllästyin ja lopetin, sittemmin on harmittanut kun kaverit pelaavat työkseen ympäri maailmaa, mutta olen itse kokenut tämän kyllästyneisyysefektin. Mutuna väittäisin kuitenkin 95% urheilijoista välttävän tämän kohtalon: Samalla lailla ainakin oman kaveripiirini vanhat aktiiviurheilijat painavat samoja lajeja samaan malliin, vielä näin 10 vuoden jälkeen. Itsekin tekisi mieli palata lätkän pariin.
Yksi positiivinen fakta (uskon tähän itse, vaikka olen varsin skeptinen aiheen tutkimuksiin. liikuntatieteilijäystävät ovat saaneet vakuutetuksi (http://serve.mysmiley.net/happy/happy0013.gif) (http://www.mysmiley.net/free-animal-smileys.php)) nuorena kovaan kuntoon itsensä saamisesta on se, että aika moni moderni ja riippumaton tutkimus osoittaa tämän korreloivan sen kanssa, mihinkä itsesi saat pumpattua vanhempana. Ilmeisesti huippukohdaksi sanovat ikää 19-21. Esimerkiksi lihassolut ilmeisesti venyvät huomattavasti helpommin vanhoihin isoihin mittoihin, jos ne ovat siellä joskus käyneet.
-
Tänään jaksoin painaa säbässä melkein koko ajan, eli koneesta alkaa irtoamaan tehoja. Toinen merkittävä parannus vajaan parin kuukauden aikana on ollut koordinaatio, eli jalat ja kroppa tottelevat ajatusta paremmin kuin aiemmin. Pistän tämän "lihas ei kehitys jos sitä ei rasita" -teeman alle.
-
Tänään jaksoin painaa säbässä melkein koko ajan, eli koneesta alkaa irtoamaan tehoja. Toinen merkittävä parannus vajaan parin kuukauden aikana on ollut koordinaatio, eli jalat ja kroppa tottelevat ajatusta paremmin kuin aiemmin. Pistän tämän "lihas ei kehitys jos sitä ei rasita" -teeman alle.
Viestini ei nyt myöskään oikein enään liity ketjuun, mutta:
Hyvä homma, että olet saanut tehtyä selvän elämäntapamuutoksen hyvin käyntiin. Iso plussa ja toivotan onnea, että pysyt samalla tiellä ainakin sinne kuuteen kymppiin. :)
-
Tänään jaksoin painaa säbässä melkein koko ajan, eli koneesta alkaa irtoamaan tehoja. Toinen merkittävä parannus vajaan parin kuukauden aikana on ollut koordinaatio, eli jalat ja kroppa tottelevat ajatusta paremmin kuin aiemmin. Pistän tämän "lihas ei kehitys jos sitä ei rasita" -teeman alle.
Viestini ei nyt myöskään oikein enään liity ketjuun, mutta:
Hyvä homma, että olet saanut tehtyä selvän elämäntapamuutoksen hyvin käyntiin. Iso plussa ja toivotan onnea, että pysyt samalla tiellä ainakin sinne kuuteen kymppiin. :)
Ainakin viisikymppiseksi, jolloin kakara on siinä iässä, että läsnäoloani ei teininä enää kaivata. :-D
Tavoite on tosiaan liikkua fiksusti niin, että ei tulisi kyllästymistä. Ennemmin vähän rennommin ja pidempijänteisesti, kuin nopea rykäisy ja vielä nopeampi taantuma. Mulla kroppa on aina reagoinut nopeasti muutoksiin suuntaan ja toiseen. Sulavaa outokumpua ja kiloja on kasvatettu vuosia kalliilla viinalla ja hyvällä ruoalla.
-
Sulavaa outokumpua ja kiloja on kasvatettu vuosia kalliilla viinalla ja hyvällä ruoalla.
Money well spent!
-
Tänään jaksoin painaa säbässä melkein koko ajan, eli koneesta alkaa irtoamaan tehoja. Toinen merkittävä parannus vajaan parin kuukauden aikana on ollut koordinaatio, eli jalat ja kroppa tottelevat ajatusta paremmin kuin aiemmin. Pistän tämän "lihas ei kehitys jos sitä ei rasita" -teeman alle.
Kannattaa muuten ottaa varovasti ekat puolivuotta kaikkien pallopelien kanssa. Suorituskyky paranee, mutta jänteet ja nivelet eivät kehitys läheskään yhtä nopee tahtia.
-
Tänään jaksoin painaa säbässä melkein koko ajan, eli koneesta alkaa irtoamaan tehoja. Toinen merkittävä parannus vajaan parin kuukauden aikana on ollut koordinaatio, eli jalat ja kroppa tottelevat ajatusta paremmin kuin aiemmin. Pistän tämän "lihas ei kehitys jos sitä ei rasita" -teeman alle.
Kannattaa muuten ottaa varovasti ekat puolivuotta kaikkien pallopelien kanssa. Suorituskyky paranee, mutta jänteet ja nivelet eivät kehitys läheskään yhtä nopee tahtia.
Säbää olen höntsännyt useamman vuoden syksystä kevääseen. Nyt sen höntsän ympärille olen rakentanut muutenkin säännöllisen liikuntapaketin. Sen verran on itsesuojeluvaisto kehittynyt, jotta alkukaudesta ei mitään sankaritekoja yritetä, vaan mennään rennommalla otteella. Suurimmat sankariteot tehdään sitten keväällä. :-)
Pointtisi on siinä mielessä erittäin tärkeä, että nyt on pitänyt ihan oikeasti panostaa kahteen asiaan enemmän kuin nuorempana; nimittäin alkulämpöön ja toisaalta loppuverryttelyyn ja venyttelyyn. Muuten ei kulje pelissä, eikä varsinkaan seuraavana päivänä. Työkyvyn säilyttämisen kannalta huoltavat harjoitteet ovat välttämättömiä.
-
Kukas oli päkiäjuoksun tai paljasjalkajuoksun osaaja, joka täällä jossain minulle aiheesta mainitsi aiemmin? Silloin vähän hylkäsin koko jutun kun ongelmanani on ollut lähinnä säärien rasitusmurtumat mutta nyt haluaisin kokeilla kun hyppääjän polvikin vähän kiusaa.
Ilmeisesti Vibram Five Fingers on sellainen, jolla vähän pakollakin juoksee oikein, tai ainakin luonnollisesti, kun kantapääkorotus puuttuu?
-
sulla vissiin on jo joku patellatuki tohon polvivammaan, jos ei niin rehbandin neopreenit saattavat antaa vähän apuja urheillessa.
Ei ole varsinaista vammaa tai muuta, pelkkä ortopedin lausunto että pientä hyppääjän polvea. Pelkään, että tulee joku ja ajattelin että jos ainakin osan treenistä korvaisi päkiäjuoksulla. Joskus pienen pientä tunnetta polvessa jos on ollut rankka treenaus mutta oikeaan kohtaan sormen tökkäämällä pääsee huuto.
-
Ilmeisesti Vibram Five Fingers on sellainen, jolla vähän pakollakin juoksee oikein, tai ainakin luonnollisesti, kun kantapääkorotus puuttuu?
Samaa ajattelin aikanaan itsekin kun FF:sit ostin, mutta ei homma toimi ihan noin. Viikko sitten kiellettiin kaikki juokseminen ko. kengillä. Kävellä saa ja oikeastaan pitäisi, tekee hyvää jalalle. Käytän noita itse crossfit-treeneissä, johon ne ovat kyllä erittäin hyvät.
Valmentaja kielsi kaiken juoksun ja pätevä lääkäri sanoi, että jos ehdottomasti haluaa vielä jatkaa niin juoksukoulun kautta. Jaloissa on niin paljon niveliä, lihaksia yms. että voi viedä parikin vuotta tottua noihin, joskus jopa pidempään.
Eli todella rauhallisesti tekniikkaharjoittelua ja kävelyn kautta. Varaa aikaa, pari vuotta kuulostaa ihan järkevältä tahdilta.
-
Juoksukoulu ei ole yhtään hullumpi tapa aloittaa. Mulla on about 15 vuoden kilpajuoksutausta nuoruudesta ja siitäkin huolimatta uudelleennaloitus oli työlästä juuri tekniikan osalta. Onneksi se edes jossain määrin löytyi, koska muuten siitä olisi tullut kivuliasta. Kesällä saa kyllä ex-koutsini seurata pari juoksulenkkiäni tekniikan osalta.
-
^^Miksi kielto? Hajosiko sinulla joku paikka vai aloititko liian rankasti? Akillesjänteeseenhän tuo ottaa ja rasittaa jalkapöydän lihaksia ja niveliä ihan eri tavalla kuin perinteinen juoksu. Tiedän kyllä, että turhaudun helposti, jos ei pysty menemään niin lujaa, että pääsee kunnolla hikeen ja saa sykkeen korkealle mutta ajattelin tuota lähinnä varovaisesti ujuttaa osaksi harjoittelua. Väliin normaalia juoksua ja uintia.
-
^^Miksi kielto? Hajosiko sinulla joku paikka vai aloititko liian rankasti? Akillesjänteeseenhän tuo ottaa ja rasittaa jalkapöydän lihaksia ja niveliä ihan eri tavalla kuin perinteinen juoksu. Tiedän kyllä, että turhaudun helposti, jos ei pysty menemään niin lujaa, että pääsee kunnolla hikeen ja saa sykkeen korkealle mutta ajattelin tuota lähinnä varovaisesti ujuttaa osaksi harjoittelua. Väliin normaalia juoksua ja uintia.
Yritän pitää vastauksen lyhyenä, näistä asioista jutellessa lähtee helposti lapasesta...
En siis perinteisesti sanottuna lenkkeile metriäkään. Pitkän matkan juoksu on omasta mielestä tylsää enkä usko, että saan siitä juurikaan hyötyä. Olen todennut nopeiden intervallien juoksemisen paljon tehokkaammaksi liikunnaksi, joka tukee hyvin muuta treenaamista.
Kielto tuli sen pohjalta, että en mitenkään pysty juoksemaan esim. 3 kertaa viikossa CF-treeneissä noilla ilman, että pohkeet menevät pahasti jumiin. Haittaa siis treeniä aika reilusti. Lääkärin mielipide oli, että itsenäisesti päkiäjuoksun oikean tekniikan oppiminen onnistuu ehkä 30%:lta ihmisistä ja siksi suositteli tekniikan opettelua esim. juoksuklinikalla. Jalat eivät vain totu tuohon uuteen tapaan niin nopeasti. Valmentaja sanoi myös, että tällä kehonpainolla (85kg) tähän paljasjalkatrendiin ei kannata lähteä, voi tehdä pahaakin jälkeä.
Kävelyyn ja crossfittiin noi toimii kyllä hyvin, juoksutreenejä varten joudun hakemaan ihan normaalit kengät, vaikka barefoot-huumassa viime kesänä pidin niitä aivan "väärinä" juoksemiseen.
-
^ Voisin veikata ihan arvauspohjalta (heh), että sun kontakti alastullessa töksähtää vähän liian eteen, jolloin isku tulee vastavoimana - eikä siis suomeksi sanottuna rullaa. Yleensä tässä on taustalla se, että lantio on liian takana, jolloin kun perse kärjistetysti laahaa perässä, niin askelkontakti on väistämättä lantion etupuolella.
-
^^Ok. Et siis koe itseäsi matkajuoksijaksi. Itse taas ensisijaisesti miellän sellaiseksi itseni ja puolimaratonia juoksisin säännöllisenä lenkkinä jos ei tulisi vaivoja. Ilmeisesti valmentaudut melko tosissasi toiseen lajiin, päätellen siitä, että sinulla on valmentaja ja ongelma on, että päkiäjuoksu haittaa päälajiasi?
En tapaa lähteä mihinkään huumaan ja haluaisin kokeilla tätä ehkä enemmänkin ratkaisuna ongelmaan kuin tarpeena tehdä jotain oikein tai luonnollisemmin tai mitä pupputerminologiaa huumaantuvammat näistä käyttävätkään.
-
Ilmeisesti valmentaudut melko tosissasi toiseen lajiin, päätellen siitä, että sinulla on valmentaja ja ongelma on, että päkiäjuoksu haittaa päälajiasi?
Tosissaan treenaan kyllä, mutta ihan harrastuksena. Valmennus on yleistä voima- ja tekniikka-asiaa, oppii tietysti anatomiastakin jotain samalla.
Ylisuorittaminen tuntuu vaan olevan luonteessa, kaikki tai ei mitään. Sen takia jatkuva pohjejumitus olisi käytännössä mahdoton olotila, muu tekeminen olisi turhan hankalaa.
-
^Sama täysillä ja liian usein suorittaminen vaivaa itseänikin. Ei kai tässä auta kuin lähteä vaan kokeilemaan, omaan rauhalliseen tahtiin.
-
Tänään tuli 2,5 tunnin crossfit-harjoitus. Voin sanoa, että välillä meinasi usko loppua. Harkoista pääsin sitten roudaamaan rautasänkyä, kunnon puista ruokapöytää ja anopin hyytelövarastoa. Toki siinä välissä roudasin grillin kaasupulloineen terassille ja tein perheelle ruokaa.
Ja nyt ei tule uni silmään, prkl.
-
Life is. :-) Mutta fiilis on hyvä.
-
Miten voi crossfit-harjoitus kestää 2,5 tuntia? En käsitä.
-
Ohoh, no onpas pitkä harjoitus. Itse harrastan kuntonyrkkeilyä ja siinä paikassa missä minä treenaan harjoitukset kestävät maksimissaan alku ja loppuverryttelyineen
tunnin ja neljäkymmentäviisiminuuttia ja ei sielläkään noin pitkiä treenejä ole kuin kerran viikossa.
-
anopin hyytelövarastoa
...
Ja nyt ei tule uni silmään, prkl.
Ei meille muillekaan tulisi.
-
Olemme kaikki aloittelijoita ja siinähän on nyt löysää aina välissä. Tekniikoiden opettelu vie oman aikansa. Harjoitus oli tavallista pidempi, mutta kyllä sen nyt kerran kesti. :-) Tosin nyt koskee ihan joka paikkaan. Lihas ei kehity jos sitä ei rasita.
Tänään sitten tunnin säbähöntsy.
-
(http://www.voimaharjoittelu.fi/media/sksafetybar.jpg)
<3
-
Miten voi crossfit-harjoitus kestää 2,5 tuntia? En käsitä.
No Esim.
800 metrii TÄYSII, n. 2min
pena 100kg 10x3, n. 5min
800 metrii TÄYSII, n. 2min
mave 200 kg 10x3, n. 5 min
800 metrii TÄYSII, 2. min
leukoja 20 putkeen, 2. min
800 metrii TÄYSII, 5 min.
ja samaa jatketaan 2,5h ajan
-
no sillai vammanen et lukee jotain t-nationia ja jim wendlerin saittia jne. eli tosi vammanen.
hieno tanko, vasta viimeaikoina oppinu arvostamaan.
-
Mikä tuo tanko on? Ladan kampiakseli? Laakeriviallinen? Vaihdoitko anopin tuohon? *
* (Joskus Pahkasian osto- ja myyntipalstalla haluttiin vaihtaa v-mäinen anoppi moiseen ja myös laakerivialliset huomioitiin)
-
Mikä tuo tanko on? Ladan kampiakseli? Laakeriviallinen? Vaihdoitko anopin tuohon? *
* (Joskus Pahkasian osto- ja myyntipalstalla haluttiin vaihtaa v-mäinen anoppi moiseen ja myös laakerivialliset huomioitiin)
https://www.youtube.com/watch?v=iz6ZY11Jjlo
-
Ymmärtääkö joku Cdosta?
-
sama :/
jätän thibsit omaan arvoonsa
seuraavaan ohjelmaan toivottavasti ssb <3
-
Onko täällä innokkaita uimareita? Kun löysin vanhat uimalasini, olen viimeisen parin viikon aikana päässyt oikeen kunnolla uinnin makuun. Kroolaus oli aluksi aika rankkaa puuhaa mutta 8-10. kerta ja jaksaa jo huomattavasti paremmin kuin alkukerroilla. Olen muksusta lähtien uinut ja ollut uimisen perään, taisin joskus ala-asteella voittaa koulujen välisissä kilpailuissakin ikäluokkani. Uinti jostain syystä jäi sitten pitkäksi aikaa taka-alalle ja samalla kuntokin rapistui, mutta nyt olen pikkuhiljaa saanut heräteltyä intohimoa uudestaan. Myös ongelma-alueeni eli niskojen suhteen uinti on ollut mainiota venyttelyn ym. suhteen. Ilman laseja en viitsisi harkita edes uimista enää nykyään, normaali sammakko mitä usein halleissa vedetään pää veden yläpuolella, aiheuttaa enemmän ongelmia niska-alueelle kuin auttaa.
-
Olen aika aktiivinen uimari, sellaiset vajaat 140 kertaa tunti menee vuodessa mutta tekniikka ei ole mitään erityistä. Pää pystyssä rintaa menee se tasainen 2,5-2,6 km/h kun on tällainen kipeytymätön vartalo.
-
Edellistalven uin arkiaamut ennen töihin menoa. Tämä talvi jäi väliin :( mutta jos syksyllä taas aktivoituisi ja alottaisi säännöllisen aamukäynnin uimassa. 30-45 min reipas uinti ja terapia altaassa rentoutuminen uinnin päätteeksi antoi kummasti puhtia aamuun.
-
Muutama vuosi sitten oli kaverin kanssa tapana käydä uimassa muutaman kerran viikossa kuntosaliharjoittelun ohessa. Nyt on uimiset vähän jäänyt läheisimmän uimahallin remontin vuoksi, mutta kuntosalilla tulee käytyä melko säännöllisesti sekä myös pyöräilemässä ja kävelemässä joskus. Satunnaisesti sitten kesäisempiä lajeja, kuten pöytätennistä, frisbeen heittelyä, beachvolleyta, petankkia, mölkkyä yms.
Olen myös sitä mieltä, että hyvä fyysinen kunto ja terveys kuuluu olennaisena osana herrasmiehen elämään. Tietenkään himourheilija tai Olympiatason suorittaja ei tarvitse olla, mutta tasaisesti omaa kuntoa ja kroppaa kuunnellen lienee kannattavaa liikuntaa harrastaa. Itselleni pyöräily ja kuntosaliharjoittelu ovat olleet niitä kestosuosikkeja lapsuuden ja nuoruuden jääkiekko- ja jalkapallo harrastuksen jälkeen.
-
On jotenkin hauskaa, että paasaan nykyisin enemmän treenaamista vastaan kuin sen puolesta. Ajattelen myös, etten treenaa juuri lainkaan - ja että siksi keho on paremmassa kunnossa kuin kovan aktiivitreenin aikana ja etenkin tuntuu paremmalta.
No. Kirjailin tässä viimeisen viikon ajalta treenit. 10h tuli aktiiviseksi kokonaisajaksi, tästä n. kolmasosa kuntopiiriä lajin tapaan (sis. dynaamisen venyttelyn) ja 2/3 lajiharjoittelua (oikeastaan teknistä ylläpitoa). Lajiharjoittelun osana myös n. viiden minuutin kevyempi jäähdyttelyosuus kunkin treenikerran lopussa.
Joten ei tuo ehkä aivan olematonta ole. Tuli vain muistettua, että treenimääräkin (ja tunne sen määrästä) on kullakin yksilöllisessä kontekstissa henkilöhistoriaan.
-
Tämä on totta, mitä Jussi puhuit.
Omalla kohdallani treenaan oikeastaan aika vähän, jos vertaan urheiluvuosiini. Yksi syy lopettamiseen oli kyllästyminen, joka johtui osaltaan vaivoista joita alkoi tulla. Ei ollut enää kivaa treenata, kun se tarkoitti huonompaa työkykyä ajoittain. Saattoipa olla niin, että kilometrit tulivat yksinkertaisesti täyteen.
Nykyään vannon enemmän tehon nimiin, eli pyrin pitämään treenit voimaannuttavina, eli että eivät vie päivän energiaa. Tämän takia olen suosinut aamulenkkejä, jolloin on virtaa, lihakset ovat levänneitä ja saan koneen hyvin käyntiin heti aamusta. Lenkki kestää 30-45 minuuttia ja se on vaihtelevavauhtinen, jolloin saan syketason nousemaan. Lopun vedän aina niin lujaa kuin pystyn, jotta karstat lähtevät liikenteeseen. Vartti treenin jälkeen on monesti paha olo, mutta kun se taittuu niin sitten tunne on mahtava ja kantaa pitkälle iltapäivään.
Toinen avain virkeään liikkumiseen on kohdallani ollut monipuolisuus. Lähdin ihan kylmiltäni kokeilemaan crossfittia ja se sopi minulle hyvin. Tampereella on todella hyvää ohjausta asiaan ja oppimisen tunne on sitä luokkaa, että ihan jo sillä sitä tekee. Plus tietty parantunut lihaskunto, jonka toimistotyössä huomaa selvästi. Ei enää kivistä hartioita, tai jomota selkää.
-
Juba-tyylinen myöhäisillan treeni. Rintaa, olkapäitä ja hauiksia ad infinitum. Vahvat bro-fiilikset, swole as fk. Feelsgoodman.
-
Nykyään vannon enemmän tehon nimiin, eli pyrin pitämään treenit voimaannuttavina, eli että eivät vie päivän energiaa. Tämän takia olen suosinut aamulenkkejä, jolloin on virtaa, lihakset ovat levänneitä ja saan koneen hyvin käyntiin heti aamusta. Lenkki kestää 30-45 minuuttia ja se on vaihtelevavauhtinen, jolloin saan syketason nousemaan. Lopun vedän aina niin lujaa kuin pystyn, jotta karstat lähtevät liikenteeseen. Vartti treenin jälkeen on monesti paha olo, mutta kun se taittuu niin sitten tunne on mahtava ja kantaa pitkälle iltapäivään.
Juu. Juoksen silloin tällöin lenkin, ihan jonkin kumman henkisen "tarkastuksen" takia. 10km pitää mennä kolmeen varttiin ilman, että on millään tavalla paha olo, ilman että syke nousee häiritsevästi ja etteikö pystyisi vielä rypistämään ajasta pois, jos kakara-ajan hampaat irvessä -meno houkuttaisi yhtään. N. kerran kahdessa viikossa moinen - ja onnistuu. Melkein on olo, että voisi jutella tuolla vauhdilla koko matkan ilman isompia ongelmia.
Normaalitreenini on kamppailulajipohjaista, kehon painolla toimivaa ja monipuolista. Sen jälkeen tulee lähinnä olo siitä, että keho on sopivasti rasitettu, liikeradat ovat auki ja että jokainen juttu lähtee siten, miten pitääkin.
Kerran viikossa sitten totean kavereiden kanssa (eri lajeista), että lähtee, miten pitääkin. Kaikilla väh. 20v tausta - koska mukaan ei mahdu niitä, joiden pitää saada joku typerä sulka hattuunsa. Kaikki meistä ovat olleet sellaisia, on hyvä vääntää siten, että voitto ja häviö kuitataan oppina. Uudet mukaan jonkun tuomana, mistään avoimesta setistä ei ole kyse.
On oikeasti kivaa treenata jotain, jonka lopullisella "täydellisesti" hallitsemisella ei ole väliä ja jota ei tarvitse opetella pidemmälle. Ja jossa silti on tarpeeksi varianssia siihen, että sitä voi vain tehdä ja nauttia.
Ylläpitoa.
-
Hyvä kirjoitus. Itse olen kilpaurheilutaustainen ja aikuiseksi piti kasvaa, jotta osaan nauttia treenistä treeninä. Jos lähtökohtaisesti ei ole fiilistä niin sitten en tee sellaista mikä ei tunnu hyvältä. Korvaan sen jollain muulla.
Vaikka tavoitteita olen asettanut, niin ne eivät maksimaalisesti ohjaa tekemistäni. Kun ei tartte tuhannesosia ulosmitata tuloksesta, niin voin treenata silti hyvillä mielin kohtuudella.
-
Ollut aika nuutunut viikko maanantain jälkeen. Viikko alkoi aamu-uinnilla, tunti rintaa 06.30 Uimastadionilla, töiden jälkeen lihastreeniä puoli tuntia jonka jälkeen spontaani puolimaratoniksi venynyt iltalenkki. Oma ennätys 1.37 syntyi ja olen aika tyytyväinen mutta sen jälkeen on ollut ihan maksimi tuollainen tunti per päivä mitä on jaksanut. Kyllä se mehut vei.
-
Ollut aika nuutunut viikko maanantain jälkeen. Viikko alkoi aamu-uinnilla, tunti rintaa 06.30 Uimastadionilla, töiden jälkeen lihastreeniä puoli tuntia jonka jälkeen spontaani puolimaratoniksi venynyt iltalenkki. Oma ennätys 1.37 syntyi ja olen aika tyytyväinen mutta sen jälkeen on ollut ihan maksimi tuollainen tunti per päivä mitä on jaksanut. Kyllä se mehut vei.
Puolimaraton tuolla vauhdilla on jo kuluttava suoritus, joten ei ihmekään jos vähän hyydyttää.
-
Ollut aika nuutunut viikko maanantain jälkeen. Viikko alkoi aamu-uinnilla, tunti rintaa 06.30 Uimastadionilla, töiden jälkeen lihastreeniä puoli tuntia jonka jälkeen spontaani puolimaratoniksi venynyt iltalenkki. Oma ennätys 1.37 syntyi ja olen aika tyytyväinen mutta sen jälkeen on ollut ihan maksimi tuollainen tunti per päivä mitä on jaksanut. Kyllä se mehut vei.
Aika hyvät treenit. Ihailen viitsimistäsi herätä uimaan tuohon aikaan.
-
Cross fit miehet ja muut leuanvetäjät, mikä on paras keino saada jumittunut kehitys eteenpäin? Maksimit on tällähetkellä 19-20 kapealla vastaotteella, leveällä myötäotteella vähemmän. Aloitin aikoinaan tällä ohjelmalla ihan huvikseni tekemään sarjoja mutta nyt on ohjelman tavoite saavutettu mutta silti koko ohjelma ei mene: http://twentypullups.com/
Nuo sarjat ovat jääneet minulla viikon 5 päivään 3, jossa pitäisi kahden minuutin tauoilla vetää 10-11-12-13-15, parhaimmillani olen saanut kaikki vedettyä paitsi viimeisen, jossa jään johonkin 11 tasolle. Välillä ei mene ollenkaan. Kuitenkaan kehitystä ei tapahdu, välillä jopa taantuu.
Enemmän treenejä viikossa? Nyt kolme, tuntuu että peräkkäisinä päivinä ei homma kulje. Pitempiä sarjoja vai enemmän lyhyempiä?
-
Cross fit miehet ja muut leuanvetäjät, mikä on paras keino saada jumittunut kehitys eteenpäin? Maksimit on tällähetkellä 19-20 kapealla vastaotteella, leveällä myötäotteella vähemmän. Aloitin aikoinaan tällä ohjelmalla ihan huvikseni tekemään sarjoja mutta nyt on ohjelman tavoite saavutettu mutta silti koko ohjelma ei mene: http://twentypullups.com/
Nuo sarjat ovat jääneet minulla viikon 5 päivään 3, jossa pitäisi kahden minuutin tauoilla vetää 10-11-12-13-15, parhaimmillani olen saanut kaikki vedettyä paitsi viimeisen, jossa jään johonkin 11 tasolle. Välillä ei mene ollenkaan. Kuitenkaan kehitystä ei tapahdu, välillä jopa taantuu.
Enemmän treenejä viikossa? Nyt kolme, tuntuu että peräkkäisinä päivinä ei homma kulje. Pitempiä sarjoja vai enemmän lyhyempiä?
En ole mikään guru, mutta...
Tee lyhyempiä sarjoja (3-5 toistoa), lisäpainoilla. Aina kun menee 3 x 5, lisää 2,5kg. Tee leukoja kerran viikossa ja joku hyvä apuliike kerran viikossa. Pikkuhiljaa voimat kasvaa ja lisäpainottomat leuat tuntuu jo reilusti kevyemmiltä. Meidän salilla käy muutama tyyppi, jotka tekee ainoastaan lisäpainoilla ja vitosia. Ilman lisäpainoja pystyvät kuitenkin tekemään ihan älyttömän määrän leukoja kerralla.
Oma kehitys on tolla systeemillä ollut tasaisen varmaa ja tavoitteena oleva muscle-up on varmaan ihan realismia syksyllä. Ainakin toivottavasti.
-
Ei varmaan sitten muuta kuin reppu selkään ja painoa sinne. Onko muuten olemassa jotain painovöitä tai -reppuja, jotka sopisi tähän hyvin? Mieluummin paino mahdollisimman korkealla selässä, niin punnerruksissakin toimisivat tehokkaasti.
-
Ei varmaan sitten muuta kuin reppu selkään ja painoa sinne. Onko muuten olemassa jotain painovöitä tai -reppuja, jotka sopisi tähän hyvin? Mieluummin paino mahdollisimman korkealla selässä, niin punnerruksissakin toimisivat tehokkaasti.
Laitan aina levypainoja roikkumaan painonnostovyöhön, toiset käyttää salin painoliivejä tai roikottaa kahvakuulia vyössä. DIY-meininkiin ehkä joku tosi tiukalle kiristetty reppu ajaisi saman asian.
-
Treenailen näitä kotona niin joku helppokäyttöinen reppuratkaisu olisi varmaan paras. DIY-viritelmät varmasti toimii leuoissa mutta punnerruksissa tarvitaan jo tukeva ratkaisu.
-
http://shop.spartan.fi/product_details.php?p=46
Ei nyt se ihan halvin vaihtoehto, mutta toisaalta nuo ovat kyllä todella hyviä. Nykyisellä salillani tosin noita ei ole, joten olen levypainoja roikuttanut. Mutta just esim punnerruksia, juoksuja jne varten painoliivi paras valinta.
-
Itse sain hurjasti kehitystä leuanvedossa aikaan sillä, että tein kerran viikossa kolme sarjaa.
Aloitin sellaisella kunnolla, että sain muistaakseni 3 kertaa 12 toistoa ja sitten loppujen lopuksi meni jo 3 kertaa 25 leukaa. Kun olin ensin saanut tehtyä tuon 3 kertaa 12 tein seuraavalla kerralla esimerkiksi 13, 13 ja 10 jolloin taas seuraavalla kerralla yritin tehdä 3x13 ennen kuin siirryin ylöspäin toistomäärässä. Samalla tein kylläkin kaikkea muuta mahdollista 2-jakoisella kuntosaliohjelmalla aerobiset treenit mukaanlukien ja rasvaprosenttikn pieneni samalla noin 14-> 8%. Lisäpainoja ei tullut käytettyä juuri ollenkaan. Tuo 3 sarjaa kasvavilla toistomäärillä tai suuremmilla painoilla tuntui toimivan myös muissa liikkeissä hyvin.
-
tarjoon sille kaljan, joka saa vedettyä 20 muscle uppia sillai, et näyttää ettei tunnu missään
-
Noita ois kiva joskus koittaa tehdä mutta salilla menis pää läpi katosta jos yrittää.
-
Tuollainen Spartan shopin painoliivi 10kg painoilla voisi olla ihan asiallinen sijoitus kun lihakseni ei ole vielä Juban lailla MAKSIMIKOOSSAAN. Nykyinen tahti on ollut sellainen viisi kymmenen-kahdentoista sarjaa kolmesti viikossa. Jos 5kg lisäpainolla vetelisi aluksi mahdollisimman lähelle samaa määrää kuin nyt, niin kai se kehitys siitä taas nytkähtäisi liikkeelle? Paljon useampaa tuollaista 50 settiä en usko viikkoon saavani menemään, ainakaan jos lisään painoa.
-
Cross fit miehet ja muut leuanvetäjät, mikä on paras keino saada jumittunut kehitys eteenpäin? Maksimit on tällähetkellä 19-20 kapealla vastaotteella, leveällä myötäotteella vähemmän. Aloitin aikoinaan tällä ohjelmalla ihan huvikseni tekemään sarjoja mutta nyt on ohjelman tavoite saavutettu mutta silti koko ohjelma ei mene: http://twentypullups.com/
Nuo sarjat ovat jääneet minulla viikon 5 päivään 3, jossa pitäisi kahden minuutin tauoilla vetää 10-11-12-13-15, parhaimmillani olen saanut kaikki vedettyä paitsi viimeisen, jossa jään johonkin 11 tasolle. Välillä ei mene ollenkaan. Kuitenkaan kehitystä ei tapahdu, välillä jopa taantuu.
Enemmän treenejä viikossa? Nyt kolme, tuntuu että peräkkäisinä päivinä ei homma kulje. Pitempiä sarjoja vai enemmän lyhyempiä?
En ole mikään guru, mutta...
Tee lyhyempiä sarjoja (3-5 toistoa), lisäpainoilla. Aina kun menee 3 x 5, lisää 2,5kg. Tee leukoja kerran viikossa ja joku hyvä apuliike kerran viikossa. Pikkuhiljaa voimat kasvaa ja lisäpainottomat leuat tuntuu jo reilusti kevyemmiltä. Meidän salilla käy muutama tyyppi, jotka tekee ainoastaan lisäpainoilla ja vitosia. Ilman lisäpainoja pystyvät kuitenkin tekemään ihan älyttömän määrän leukoja kerralla.
Oma kehitys on tolla systeemillä ollut tasaisen varmaa ja tavoitteena oleva muscle-up on varmaan ihan realismia syksyllä. Ainakin toivottavasti.
Näin, mutta palautumisesta ja muista treeneistä riippuen leukoja voi kyllä vetää useamminkin. Eli vaikka yksi setti lisäpainoilla em. mallin mukaan ja sitten pitkin viikkoa sopivasti sarjoja kehonpainolla. Mikäli haluaa panostaa lisäpainotulokseen, voi vielä vetää 3x3 -settejä räjähtävästi vaikka 10kg limpun kanssa.
Olen aina ollut huono vetämään leukoja, maksimi taisi olla juuri jossain 20 paikkeilla. Lisäpainoilla saa kuitenkin mukavasti potkua kehitykseen - johonkin asti. Vedin joskus 1x50kg ja 3x5x30kg, mutta op-leuat eivät enää mainittavasti tuosta paristakymmenestä tuntuneet nousevan.
-
tarjoon sille kaljan, joka saa vedettyä 20 muscle uppia sillai, et näyttää ettei tunnu missään
Pihi mies. Noin helvetisti pitäis tehdä töitä jonkin hikisen tuopin eteen.
-
Ei suinkaan, keikarihan on täynnä maailmanluokan atleetteja. Ainoastaan täällä 20 leukaa vetävä kaveri on "huono vetämään leukoja".
Juba joutuisi vielä vararikkoon jos joutuisi jokaiselle pari muscleuppia ohimennen heittävälle tarjoamaan.
-
^Joo, tätä mä oonki aina ihmetelly.. Miten kaikki on tänne keskittyny.
-
Keikarin foorumi - toiselta nimeltään Suomen Testo Keskus.
Kynäniskat tai läskit pysykää koton.
-
Ei suinkaan, keikarihan on täynnä maailmanluokan atleetteja. Ainoastaan täällä 20 leukaa vetävä kaveri on "huono vetämään leukoja".
Mikäli viittasit minuun, niin hieman ohi meni. Tuon saavuttamiseen meni kyllä aikaa; lisäksi elopainoa ei ole kovin paljon. Kaikki on suhteellista. Luulisi sinunkin ilmeisen paljon treenaavana tietävän, että johonkin hommaan joko on lahjakkuutta (= vaatii vähemmän työtä, kehittyy nopeasti) tai sitten ei.
Pakkotoistoa sun muita asiaan liittyviä keskustelupalstoja on ollut ihan turha lukea jo vuosiin - tai oikeastaan aina. Jotenkin ajattelin, että tämä ketju pysyisi asiallisena. Näköjään turha toivo.
Täällä ei ole oikeasti esitetty yhtään sellaista tulosta eikä mitään muutakaan ihmetekoa, jota jokainen hieman pohjakuntoa omaava ei pystyisi kohtuullisessa ajassa saavuttamaan.
-
En toki kiistä lahjakkuuden roolia jne.
Väitän kuitenkin että jos vedät/vedit 20 leukaa, et ole enää millään tasolla huono vetämään leukoja. Itseasiassa se on itsessään jo aika hiton kova tulos (kuten myös tuo 1x50kg). Jos yhtään oikein muistan, esim intin kuntotesteissä 16 toistolla sai erinomaisen tuloksen. Vaikka lahjakkuus hommaan olisi miten olematonta, voitaneen sanoa että siinä tapauksessa tuo on ainakin helvetillinen työvoitto -> et ole huono vetämään leukoja.
-
Taisi armeijassa erinomaisen leuanvedon raja olla vain kaksitoista toistoa.
-
En toki kiistä lahjakkuuden roolia jne.
Väitän kuitenkin että jos vedät/vedit 20 leukaa, et ole enää millään tasolla huono vetämään leukoja. Itseasiassa se on itsessään jo aika hiton kova tulos (kuten myös tuo 1x50kg). Jos yhtään oikein muistan, esim intin kuntotesteissä 16 toistolla sai erinomaisen tuloksen. Vaikka lahjakkuus hommaan olisi miten olematonta, voitaneen sanoa että siinä tapauksessa tuo on ainakin helvetillinen työvoitto -> et ole huono vetämään leukoja.
Ok - ymmärrän nyt pointtisi. 1x50kg oli mielestäni hyvä tulos, mutta op-tulos siihen verrattuna heikompi. Tästä tuo ajatuskuvioni taisi lähteä. Mulla on kestävyysvoima aina ollut suhteessa heikompi maksimiin nähden leuanvedossa.
Takaisin asiaan. Tein äsken 40min kahvakuulatreenin pihalla. Tehokasta ja mukavaa puuhaa.
-
Pihi mies. Noin helvetisti pitäis tehdä töitä jonkin hikisen tuopin eteen.
kaikki fygyt menny ironisiin rytkyihin
Eikä varmasti ole halpaa löytää jaappanilaisia lasten kokoisille tehtyjä vaatteita, jotka sopii MAKSIMIKOKOISILLA lihaksilla varustettuun runkoon.
-
Matkahuolto oli kantanut Siwaan painoliivit. Päädyin tällaiseen 10kg malliin koska ne oli ylivoimaisesti edullisimmat, jotka löysin: http://www.bikefactory.fi/tuote/374/gym4you-painoliivi-20-x-05kg. 10kg tuntuu sekin yllättävän suurelta painolisältä vaikka olen "parhaimmillani" suunnilleen sen verran enemmän painanut. Laitan käyttökokemuksia kunhan saan aikaiseksi vähän treenausta.
-
Vedin parit leukasarjat ja kyllä tuo 10kg antaa haastetta hyväksi aikaa taas. Liivit istuvat mukavan korkealla joten vaikutus punerruksissakin lienee paras mahdollinen ja kapealla vastaotteella leukoja vetäessä eivät ole mitenkään tiellä.
-
teet myötäotteella leukoja rinnan alaosaan asti. sit kun niitä menee se 2x10 ni rupeet treenaa muscleuppeja.
-
Voimavedoissa ote on aika ratkaiseva. Saa olla melko kapee ja tanko pitää olla kämmenillä tai melkein ranteilla, ei sormilla. Kun rinta on tangon yli, pitää nojata eteenpäin reilusti. Itsellä ainakin huomattavasti helpompaa renkailla kuin tangolla.
-
Muscle up tuntuu renkaissa tosiaan jotenkin kevyemmältä vaikka itselläni renkaat heiluvatkin hulluna.
Tangolla jos tekee muscle uppia, niin alussa voi vähän huijata niin että kääntää ensin vain toisen käden tangon päälle. Mitä enemmän räjähtävyyttä siihen leukaan alussa saa, niin sen helpompi on tuo loppuosa.
Räjähtävyyttä leukoihin voi hakea esim. taputusleuoilla, joiden idea on lainattu vastaavista punnerruksista.
-
Enemmän treenejä viikossa? Nyt kolme, tuntuu että peräkkäisinä päivinä ei homma kulje. Pitempiä sarjoja vai enemmän lyhyempiä?
Joskus kannattaa myös pitää hetken taukoa treenaamisesta, viikko pari. Tauon aikana lihakset ja elimistö pääsee palautumaan totaalisesti, etenkin jos on treenannut itsensä jo vähän ylikuntoon. Siitä on sitten helpompi lähteä uuteen nousuun.
-
Leuanveto on kuullema tekniikkalaji. Millä tekniikalla saa eliminoitua tehoja syövän keikkumisen edes taas?
Edit. Kysymysmerkki
-
^Alaruumis vatsasta alaspäin vaan rentona niin kyllä se minulla pysyy. Heiluminen alkaa vasta kun väkisin repii ja fuskaa jopa tahtomattaan.
Lisäkysymyksenä esittäisin, että onko joku tapa ns. oikea tapa vetää leukoja. Itse vedän mieluiten kapealla vastaotteella jota ilmeisesti mm. poliisikoulun testissä käytetään. Toisinaan kun vedän leveällä myötäotteella saan kyllä huomata, että ei mene kovin hyvin ja ottaa siis eri paikkaan.
-
Vastaote (chin up) taitaa olla yleisin ote normaalissa leuanvedossa. Teen yleensä leveällä (pull up) myötäotteella selkätreenin yhteydessä. Vastaote ottaa enemmän hauiksiin ja on usein helpompi ote maksimien toistomäärien tavoittelussa.
-
(http://a2.sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc7/479936_10150908692292190_962732523_n.jpg)
-
Mukavasti kädet ja jalat tasapainossa.
-
Ei tarvii pakkislaisten tavoin tyytyä Gaspin tai Gazozin tarjontaa tai tuskailla kuinka mistään ei saa sopivia farkkuja.
-
Cdos kenen massivine selkä on sun LIHASAVATARIS? Oon miettiny. Juban?
Ja kertokaa miks mun penkkailut on jämähtäny aivan täysin...olen suht aloittelija vielä niin olisi kiva jos ne sarjapainot saisi taas nousuun. Taukoa ja panostusta apuliikkeisiin vai lisää rautaa ja lyhyempää settiä?
-
Pertti Hynni totesi kerran, että selälleen asettuminen on eläinmaailmassa antautumisen merkki.
Jätät siis penkin vain väliin.
-
Ei tarvii pakkislaisten tavoin tyytyä Gaspin tai Gazozin tarjontaa tai tuskailla kuinka mistään ei saa sopivia farkkuja.
Mikä on varmaan ihan hyvä asia, varsinkin kun katsoo noiden valmistajien valikoimia.
-
Cdos kenen massivine selkä on sun LIHASAVATARIS? Oon miettiny. Juban?
Ja kertokaa miks mun penkkailut on jämähtäny aivan täysin...olen suht aloittelija vielä niin olisi kiva jos ne sarjapainot saisi taas nousuun. Taukoa ja panostusta apuliikkeisiin vai lisää rautaa ja lyhyempää settiä?
Riippuu kai aika paljon et minkä verran parhaillaan nostat, onko tekniikka kondiksessa jne?
-
sit ku kehitys pysähtyy, niin pitää vaihtaa ohjelmaa, eli jos nyt teet esimerkiksi 3x10-sarjaa, niin vaihdat 2x6 ja vice versa
-
Cdos kenen massivine selkä on sun LIHASAVATARIS? Oon miettiny. Juban?
http://www.youtube.com/watch?v=_EUcV1hX3S4
Sori Cdos. Lu ansaitsee katselukertoja.
-
Enemmän treenejä viikossa? Nyt kolme, tuntuu että peräkkäisinä päivinä ei homma kulje. Pitempiä sarjoja vai enemmän lyhyempiä?
Joskus kannattaa myös pitää hetken taukoa treenaamisesta, viikko pari. Tauon aikana lihakset ja elimistö pääsee palautumaan totaalisesti, etenkin jos on treenannut itsensä jo vähän ylikuntoon. Siitä on sitten helpompi lähteä uuteen nousuun.
Vähän niinkuin viinan juonnissa.
-
http://www.gq.com/style/wear-it-now/201206/gq-rules-2012-videos-summer-fashion-men?currentPage=9
So bad.
So homo.
-
Ensimmäisessä ollut mitään vikaa, pitääkö kohta salillakin olla taskuliina esillä ;)
-
Oisko jollain ajatuksia hyvistä uintiharjoituksista? Kauanko altaassa, montako kierrosta, mitä tekniikkaa, jne?
Tarkoituksena olisi vain kunnon ylläpito tai mahd. kohennus. Uimalla saisi vähän koko kehoa treenattua samaan aikaan ja se olisi sen lisäksi vielä hauskaa.
-
Sukellus 25 + uinti takas, repeat 20 x
-
^Tietyissä piireissä tunnetaan myös allassikana.
-
Sukellus 25 + uinti takas, repeat 20 x
Tuu perässä...riuku.:-)
-
Uinnissa itselläni on määrä korvannut laadun. Hyvää kokovartaloliikuntaa tyylistä riippumatta ellei saa jotain kipuja ja särkyjä. Itse uin pelkkää rintaa, tunnin kerrallaan noin 2,5-2,6 km/h. Viime vuonna lähemmäs 150 kertaa.
Kertakaikkiaan mahtava laji jos pää kestää. Veikkaisin, että pelkkä uinti riittäisi lajina minulle noin tavoitteideni suhteen. Juoksu ja lihastreeni vaihteluna pitää miehen hommassa kiinni.
-
^Hyvä, eikun HELEVTIN hyvä tahti.
Oma rinuli on niin luokatonta että on pakko pysytellä vaparissa.
-
Sukellus 25 + uinti takas, repeat 20 x
Tuu perässä...riuku.:-)
Välineurheilija. Sulla on liikaa räpylöitä. En ala.
-
^Hyvä, eikun HELEVTIN hyvä tahti.
Oma rinuli on niin luokatonta että on pakko pysytellä vaparissa.
Ristinsä kullakin. Meikäläinen ei osaa roolata ollenkaan ja yrityskin johtaa yleensä pohjekramppiin ja puolihukkumiseen. Rintaa sen sijaan menee pää pystyssä -tyylillä loputtomiin mutta vaudin kasvaessa riittävästi pitää kyllä vetää pää ns. Kirvesniemenä. Eli tyylini on kaukana oikeaoppisesta.
-
Välineurheilija. Sulla on liikaa räpylöitä. En ala.
Voidaan ottaa ilmankin.
Tää on ainoa laji jossa kukaan tällä foormilla ei meikäläistä kepitä.
Dokaaminen saattaa olla toinen.
-
Et siis laske päätä pinnan alle lainkaan?
-
Et siis laske päätä pinnan alle lainkaan?
Minun rintauinnista kyse? En.
-
Ei kukaan pysty 25 metriä sukeltamaan.
-
Kyllä minäkin tuossa iässä onnistuin mutta enää ei mene millään. Tosin en ole kokeillut ihan kylmiltään vaan aina kesken uinnin, jolloin on jo hengästynyt. Suora potku vielä meinaa krampata pohkeet ellen muista otta magnesiumia hyvissä ajoin.
-
^Kokeilepa.
Rintauinnin tekniikka ja liuku loppuun saakka. Ottaa noin kuusi veto/potkuparia treenaamattomalta. Onnistut takuulla.
-
Pitääpä kunhan hallikausi alkaa eli joskus syys-lokakuussa. Uimastadionin allas on 50m eikä siellä kehtaa torpedoida.
-
^ Kyllä uimarit sukeltaa jo alle 12 v. tollasen matkan..
Niin olen kyllä kuullut mutten suostu uskomaan, että se vaakasuunnassa olisi mahdollista. Sen sijaan alaspäin minäkin uskon pystyväni tuon verran sukeltamaan.
-
Miten lisää vasusta kotona tehtäviin vatsalihasharjoituksiin? Poliisikoulun testeissä ilmeisesti käytetään 5kg painoa niskan takana mutta miten se toimii käytännössä? Onko saatavilla jotain painoja, jotka ovat muotoiltu ja pehmustettu jotenkin niskan taakse sopiviksi ja joissa on vaikka kahvat, joista käsillä pitää kiinni? Onko painon lisäämisessä vatsalihasliikkeeseen jotain erityisesti huomioitavia rasitusvamman riskejä?
-
Tää on ainoa laji jossa kukaan tällä foormilla ei meikäläistä kepitä.
Dokaaminen saattaa olla toinen.
Mihin aikaan vedät satasen vaparia?
Ei kukaan pysty 25 metriä sukeltamaan.
Helposti. Parhaimillaan olen itse päässyt 45 metriin asti... vit... edelleen, etten puristanut sitä vikaa viittä metriä.
-
Nyt täytyy kysyä, osaatko Arska uida? 25 metriä syvyyttä on todella paljon haastavampi homma jo paineenkin takia + joudut palaamaan sieltä vielä rauhassa ylös. Vrt. sukellat vain 25 m matkan pituutta.
No, en ajatellut tulla ylös.
-
Mihin aikaan vedät satasen vaparia?
Nykykunnosta ei oo tietoa, mutta joskus mennyt himasen yli minuuttiin. Jää varmaan melkoisesti tuosta tänäpäivänä.
Meinasin tuota "allassikaa". Meikäläisen leipälaji...
-
Mihin aikaan vedät satasen vaparia?
Nykykunnosta ei oo tietoa, mutta joskus mennyt himasen yli minuuttiin. Jää varmaan melkoisesti tuosta tänäpäivänä.
Eli kutakuinkin samaa tahtia ollaan kauhottu.
Meinasin tuota "allassikaa". Meikäläisen leipälaji...
Itse tykkään maata sohvalla.
-
Oisko jollain ajatuksia hyvistä uintiharjoituksista? Kauanko altaassa, montako kierrosta, mitä tekniikkaa, jne?
Tarkoituksena olisi vain kunnon ylläpito tai mahd. kohennus. Uimalla saisi vähän koko kehoa treenattua samaan aikaan ja se olisi sen lisäksi vielä hauskaa.
Mm. http://cetusmasters.fi/wiki/index.php/Uintiohjelmia (http://cetusmasters.fi/wiki/index.php/Uintiohjelmia) ja http://blog.swimator.com/ (http://blog.swimator.com/) tarjoavat aikuisille suunnattuja uintiohjelmia ja -ohjeita. Muita vastaavia varmaan löytyy mm. eri uimaseurojen mastersien sivuilta.
Ehdotan aikuisten uintitekniikkakurssia, ellei kauhomista ole jo hiottu kohdalleen. Ainakin suuremmissa kaupungeissa löytynee jatko- tms nimellä kulkevia kursseja, jos uinti jo sujuu kohtalaisesti. Uinti on kuitenkin tekniikkalaji, ja on mukavampaa kun sen tekee suunnilleen oikein. Lisäksi on helpompaa oppia kerralla oikein, kuin ensin yrittää oppia pois huonoista tottumuksista ja sitten opetella oikeammat tavat pärskiä.
-
Miten lisää vasusta kotona tehtäviin vatsalihasharjoituksiin? Poliisikoulun testeissä ilmeisesti käytetään 5kg painoa niskan takana mutta miten se toimii käytännössä? Onko saatavilla jotain painoja, jotka ovat muotoiltu ja pehmustettu jotenkin niskan taakse sopiviksi ja joissa on vaikka kahvat, joista käsillä pitää kiinni? Onko painon lisäämisessä vatsalihasliikkeeseen jotain erityisesti huomioitavia rasitusvamman riskejä?
Osta voimapyörä, maksaa jotain femman.
[spoiler](https://ssl.everlast.fi/u_files/image/tuotekuvat/voimapyora.jpg)[/spoiler]
Ainoa ihmeitä tekevä fitnessroju johon oikeastaan kannattaa sijoittaa. Himassa nyt ei muutenkaan pysty treenaamaan kovin fiksusti mitään muuta lihasryhmää kuin vatsaa.
-
^Kaveri laittoi kerran tuohon liittyen videon mutta en onnistunut kiinnittämään huomiota itse laitteeseen vaikka mukamas yritin: http://www.youtube.com/watch?v=OyIBwbX6yiA
Toimiiko tuo?
Painoliivit nosti kyllä selvästi punnerrusten ja leukojen tehoa.
No itsellä on ainakin toiminut ihan hyvin perus levypainot ilman mitään muotoiluja, pehmusteita tai kahvoja. Kannattaa vatsoja tehdessä muistaa, että selän on hyvä mennä kaarelle (ikään kuin kerälle), silloin ottaa hyvin juuri vatsalihaksiin. Selän suoristaminen sitten vasta liikkeen lopuksi kun on taas aloitusasennossa ja sama uusiksi.
Eli niska levyjen välissä tangolla ja tangon päistä kiinni? Pitää kokeilla mutta tarvitsen ensin painon.
-
Kannattaa vatsoja tehdessä muistaa, että selän on hyvä mennä kaarelle (ikään kuin kerälle), silloin ottaa hyvin juuri vatsalihaksiin. Selän suoristaminen sitten vasta liikkeen lopuksi kun on taas aloitusasennossa ja sama uusiksi.
PT opetti viimeksi uuden tavan jossa selkä on suorana koko ajan ja kehui sitä hyväksi. Ja voin todistaa että hyvin tuntuu vatsoissa. Tuskin tuo kaarelle meno/suorana teko kumpikaan mikään perimmäinen totuus ole, molemmat hyviä.
-
Onko kellään kokemusta tuosta Total Immersion-uintitekniikasta? Löytyykö pääkaupunkiseudulta opastusta ja onko ylipäätään sellainen juttu jota kannattaisi opetella?
Itsellä nykyään hieman sama tilanne kuin corespalla, eli rintauintia uin kyllä ihan hyvää vauhtia mutta pää pysyy veden pinnalla. Teoriassa osaan toki uida paremmalla tekniikallakin rintaa ja kroolia, käytännössä veikkaan et aika surkuhupaisaa olisi meikäläisen räpiköintiä noissa katsoa.
Nyt tarkoitus fiksata uimatekniikka kondikseen ja muistelisin että ainakin yhteen aikaan tuota TI-metodia kehuttiin lyömättömänä vaivattoman uintitekniikan opetteluun. Faktaa vaiko hypeä?
-
@ Co-Res.
a) kyllä voimapyörä toimii. siinä määrin universaalia kunnioitusta nauttiva laite, että jopa isommat punttikarhut vääntäävät sillä rautamajalla ihan julkisesti, mikäli nyt vatsoja tekevät.
b) tissit on kivoja.
c) mitä tulee lisäpainoihin ja leuanvetotankoon, niin en laske niitä kategoriaan fitnessroju.
-
Bowtie: Saan varmaan kiittää kumiukkomaista rakennettani tuosta väärän uintityylin selkäytimeen painumisesta. Moni tuttu toteaa, ettei voi uida pää pystyssä vaan niska kipeytyy pahasti mutta minulla ei tule paikat kipeäksi oikeastaan mistään. Muistan vain kaksi särkyihin johtanutta kokemusta, golfin kokeileminen ja Toyota Avensiksen kuskinpenkki kuuden tunnin ajossa. Kuitenkin suuri osa tekee tuota puolisukellusuintia ihan väärin ja se ylöspäin nousemiseen käytetty energia ei ohjaudu eteenpäin suuntautuvaksi liikkeeksi vaan homma näyttää enemmän kohona paikallaan pomppimiselta.
-
Onko kellään kokemusta tuosta Total Immersion-uintitekniikasta? Löytyykö pääkaupunkiseudulta opastusta ja onko ylipäätään sellainen juttu jota kannattaisi opetella? [...] Faktaa vaiko hypeä?
Ei käsitystä, muuten kuin netistä. Mielikuvaksi jäi, että TI sisältää paljon oikeita asioita kalliissa paketissa. Suosittelen edelleen uintitekniikkakurssia. Tai kysy jostain uimaseurasta valmentajaa. Mä tunnen yhden todella hyvän uimarin ja ymmärtääkseni kovan tason valmentajan, joka antaa yksityistunteja. Kysy YV:llä jos kiinnostaa.
-
Itsellä on kaikenlaisia ongelmia alaselän kanssa, mutta niska ei ole koskaan vaivannut. Jotenkin tuo pää pystyssä uinti tuntuu itsellekin jopa aika luontevalta ja ilmeisesti muuten uimatekniikka ei ole ihan huono, koska aika hyvää vauhtia tosiaan pääsen tuollakin tapaa eteenpäin.
Mutta joo, eiköhän tuossa syksyllä voisi tsekata jonkun uimatekniikkakurssin. Yksityistunneille ei ehkä ole varaa (enkä tiedä onko tarvettakaan), mutta eiköhän joku tekniikkakurssi voisi tulla tarpeen.
-
Uintitekniikoista tyylikkäin löytyi Youtubesta: http://www.youtube.com/watch?v=rJpFVvho0o4
Aloin välittömästi reenaamaan tuota, on kohtuu huoleton uintityyli samalla.
-
Näyttää hyvältä mutta toimiiko aallokossa?
Pitäisi lähteä Cooperia vetämään mutta kun tietää miten pahalta se tuntuu ja yksin on heikko motivaatio ja vaikea seurata tavoiteaikaa.
-
^ Tuota tyyliä ainakin monen Youtube-videon perusteella opetetaan triathlonisteille (avomeri). Ei eroa suuresti Michael Phelpsin uintityylistä, jos ottaa vertailuun rinnakkain :).
-
Näyttää hyvältä mutta toimiiko aallokossa?
Ei toimi. Nimenomaan tuollainen smooth-tyyli (esim. Phelps ja Thorpe) on huono avovedessä, koska vetotiheys on pieni, jolloin aallot (tyynellä kelillä myös muiden uimareiden aiheuttamat) pysäyttävät vauhdin, kun vetoja on harvakseltaan. Avovedessä vetotiheyttä tulee lisätä, jolloin aallokko ei pääse hidastamaan vauhtia niin radikaalisti.
-
Uintitekniikoista tyylikkäin löytyi Youtubesta: http://www.youtube.com/watch?v=rJpFVvho0o4
On muuten hyvin, HYVIN lähellä omaa pitkänmatkanvetoa.
En tiennytkään uivani muodikkaasti!
Ilmaa joka neljännellä FTW!
-
Ei toimi. Nimenomaan tuollainen smooth-tyyli (esim. Phelps ja Thorpe) on huono avovedessä, koska vetotiheys on pieni, jolloin aallot (tyynellä kelillä myös muiden uimareiden aiheuttamat) pysäyttävät vauhdin, kun vetoja on harvakseltaan. Avovedessä vetotiheyttä tulee lisätä, jolloin aallokko ei pääse hidastamaan vauhtia niin radikaalisti.
Eihän aallot pitäisi vaikuttaa koska tuossa veto tapahtuu veden alla joka tapauksessa? Tuossahan painotetaan veden alla kehon virtaviivaisuuteen jonka ei pitäisi poistua vaikka olosuhteet muuttuisivat altaasta avoveteen? Kts. http://www.youtube.com/watch?v=97b6XIntfcc
-
Itse ajattelin, että tuo pieni hengityskuoppa voikin olla aallon alla kun kääntyy hengittämään ja meno muuttuu köhimiseksi.
-
Ei toimi. Nimenomaan tuollainen smooth-tyyli (esim. Phelps ja Thorpe) on huono avovedessä, koska vetotiheys on pieni, jolloin aallot (tyynellä kelillä myös muiden uimareiden aiheuttamat) pysäyttävät vauhdin, kun vetoja on harvakseltaan. Avovedessä vetotiheyttä tulee lisätä, jolloin aallokko ei pääse hidastamaan vauhtia niin radikaalisti.
Eihän aallot pitäisi vaikuttaa koska tuossa veto tapahtuu veden alla joka tapauksessa? Tuossahan painotetaan veden alla kehon virtaviivaisuuteen jonka ei pitäisi poistua vaikka olosuhteet muuttuisivat altaasta avoveteen? Kts. http://www.youtube.com/watch?v=97b6XIntfcc
Täh, totta kai veto tapahtuu veden alla? Sulava ja hidastempoinen veto ei tuota jatkuvaa vetovoimaa, jolloin aallokko hidastaa vauhtia merkittävästi. Nopeammalla tempolla vetovoima on tasaisempaa, jolloin vauhti ei pääse pysähtymään missään vaiheessa. Swinger-tyylinen rumempi uintitekniikka on yleensä parempi avovedessä.
Tässä muutama linkki asiasta:
http://www.feelforthewater.com/2012/06/uk-clinics-interviews-rough-open-water.html
https://www.youtube.com/watch?v=5NcXYN2IxOc
-
Täh, totta kai veto tapahtuu veden alla? Sulava ja hidastempoinen veto ei tuota jatkuvaa vetovoimaa, jolloin aallokko hidastaa vauhtia merkittävästi. Nopeammalla tempolla vetovoima on tasaisempaa, jolloin vauhti ei pääse pysähtymään missään vaiheessa. Swinger-tyylinen rumempi uintitekniikka on yleensä parempi avovedessä.
Tässä muutama linkki asiasta:
http://www.feelforthewater.com/2012/06/uk-clinics-interviews-rough-open-water.html
https://www.youtube.com/watch?v=5NcXYN2IxOc
Kuvittelin että tarkoitit aallokolla nimenomaan niitä pinnalla olevia aaltoja jotka paiskaavat päin naamaa/yläkroppaa uidessa, lisäten vastusta. Noista openwater-tekniikoista näyttää olevan yhtä paljon mielipiteitä kuin on uimakoutsejakin. Ikinä en ole kunnon aallokossa uinut ja varsinkaan sekuntikellon kanssa, joten asiasta ei paremmin tässä voida kättä vääntääkään ;)
Lisäys kun katsoin tuota Youtube-videoo: Phelps-tyylihän antaa veden alla vedolle enemmän pituutta, enemmän tehoa. Swinger-huitomisessahan kädet joutuvat jatkuvasti taistelemaan veden rikkomisen kanssa, josta seuraa vastusta, vartalo ei ole yhtä virtaviivainen, josta seuraa vastusta. Arvailuahan tämä on kuitenkin :D
-
Lisäys kun katsoin tuota Youtube-videoo: Phelps-tyylihän antaa veden alla vedolle enemmän pituutta, enemmän tehoa.
Teho tulee kuitenkin epätasaisesti, jolloin vasta-aallokko pysäyttää vauhdin, kun varsinainen vetovaihe ei ole päällä. Nopeampi tempo, joka on ominaista swinger-tyyliselle uimarille, takaa tasaisemman vetovoiman.
-
^ Suattaapi olla! Tulee heti Audin mainos mieleen nelivedosta, missä koiralta katosi jatkuva veto jäällä :D
-
Helposti. Parhaimillaan olen itse päässyt 45 metriin asti... vit... edelleen, etten puristanut sitä vikaa viittä metriä.
Uutta yritystä vaan ja kaveri varmistamaan. Itellä on menny 50m ilman välineitä vaan kerran. Surkealla tekniikalla ei pidemmälle päässyt, vaikka uskoisin pidättäväni henkeä pidempään kuin kukaan tällä foorumilla - Barba saattaa kyllä olla kova kanssa. Paljon menee?
-
^75 menny joskus helpohkosti. 50 menee vaikka kauheessa darrassa jopa tänään.
Statikkia vetäny 5:48, 5m altaan pohjassa painoilla 4:45.
-
^Näin pelkäsin. On se kova!
Jäin kuitenkin toiseksi :D
5min5sek, tosin vain kuivastatic.
-
^ & ^^ Puhutaanko pintasukelluksesta vai syvyys? Aikamoisia minuuttimääriä statikkia, penskana pintasukellusta meni parhaimmillaan ~70m, nykyään en ole kehdannut kokeilla..
-
Pintaa ilman räpsiä.
Mulla on aina ollut niin totaalisen paska rinulitekniikka että ei oo tosikaan.
Paremmalla tekniikalla olis salettiin menny +100m.
Syvyyttä on menny monolla 58m. Syvin ammuttu kala on 32m syvyydestä.
-
^ Ohhoh, jos jaksaa 5 minuuttiin venyttää hengittämättä, voisi kuvitella että paukkuisi joku yli 100m helposti jo sellaisella huonollakin tekniikalla. Itse tuolloin ala-asteikäisenä sain n. 2 min pidätettyä hengitystä yleisesti, jolloin meni tuo ~70m rikki. Voiko tuota reenata edes millään tavoin vai onko yleisesti kyse keuhkojen tilavuudesta ja hyvästä kunnosta (alhainen syke) ?
-
^Meikäläisen räpistely (erityisesti rinulin potku) polttaa happea aivan saatanasti.
Kuten sanottu, jos olisin korjannut tekniikkaa, olisi varmasti heittämällä mennyt +100m.
Staattinen hengenpidätys ja matkasukellus eivät ole todellakaan 1:1 verrannollisia.
Toki auttavat toisiaan, mutta pituussukelluksessa on monen monta lisätekijää sotkemassa kuvioita.
-
Huippuvaparimiehet taitaa muistaakseni tehdä 3 potkua ja 2 käsivetoa per 25m. Eli 2,5 paria. Itsellä menee aina se kuusi. Kertoo jotain. Toki kaulapaino auttaa viemään liukua pidemmälle.
En ole mikään geneettinen mutantti pidättämisessä, treenaamalla pientä poltetta alkaa sietää ja pystyy ottamaan rennosti, vaikkei happea olisikaan aivan keuhkot täynnä. Vitaalikapasiteetti mulla oli 4l(tää on se minkä te ootte mitannu jos ootte hönkässy johonkin hyrrään) ja totaalikapasiteetti 4.9l.
Kun alan uida/sukeltaa erityisesti ilman välineitä niin se rentoudesta saatu hyöty häviää saman tien ja olen lähes kuin kuka tahansa treenaamaton. Vedän ehkä sisulla lähemmäs rajoja, mutta kun happi on kulutettu niin se on kulutettu.
-
Itse uin aina mahdollisimman rajoilla jaksamisen puitteissa koska en toisaalta jaksa ikuisuuksia altaassakaan viettää joten mikään spontaani sukellus ei tosiaan pääty kuin poltteeseen keuhkoissa lähes välittömästi.
-
Välineurheilija. Sulla on liikaa räpylöitä. En ala.
Voidaan ottaa ilmankin.
Tää on ainoa laji jossa kukaan tällä foormilla ei meikäläistä kepitä.
Dokaaminen saattaa olla toinen.
Uinnista en tiedä mutta juomisessa olen ihan hyvä.
Jep.
Kuntoasioihin. Paskahan se on, yleiskunto, juonhan paljon olutta ja tykkään syödä miesten (lue: epäterveellistä) ruokaa. Joka tapauksessa, olen alkanut kyllästyä huonoon kuntoon ja plösähtävään lärviini jne. joten kahvakuulatreenit ja lekajumppa aloitettu. Juoksuhommat pitäisi elvyttää, mutta vasen polvi ei välttämättä innostu asiasta. Kiitos Pallopeli Appelsiini 1995-96.
Uintihommiin en lähde hupiräpiköintiä kummemmin: tekniikka on sen verran surkea eikä vanha koira opi uusia temppuja.
Fillarilla on kiva suhata, pitäis ottaa tavoitteeksi semmoinen 1-2 h tehokasta vääntöä tyyliin joka toinen ilta. Saas nähdä.
-
Joka tapauksessa, olen alkanut kyllästyä huonoon kuntoon ja plösähtävään lärviini jne. joten kahvakuulatreenit ja lekajumppa aloitettu.
Spartanilla?
-
Aika kova pudotus toi yhdeksän kiloa sillä tuskin alahuikku lähtökohdiltakaan liian pöhöttynyt kaveri oli.
Suvi Mikkoselta voisi ainakin Fightsportin mukaan odotella myös ihan hyviä tuloksia taekwondon puolelta.
-
Suomen parhaana pukeutujana on toki tärkeää olla ns. on point myös liikkuessa. Itselleni taitaa tässä syksystä tulla ajankohtaiseksi hankkia uudet juoksulenkkarit ja kelailin et täällä kun noita juoksijoita on, niin josko sais vähän idiksiä että mitä kannattais tsekata.
Parhaillaan olen juossut noilla Niken Free-kengillä ja olen kyllä ollut niihin erittäin tyytyväinen. Olisiko suosituksia samanhenkisistä (eli onko noi nyt niitä barefoot-kenkiä tjsp?) kengistä jotka toimii asfaltilla? Pääsääntöisesti tulee juostua kaupungissa tai maanteitä pitkin.
-
Itselläni on tällaiset:
(http://www.vibramfivefingers.it/images/products/FF6B108YM.jpg) (http://www.vibramfivefingers.it/product_details.aspx?model=SPEED)
Näissä taitaa olla perusmalleja paksumpi pohja. Alle 10 kilometrin lenkkejä olen näillä juossut sekalaisella alustalla (hiekka, asvaltti yms.). Ovat toimineet oikein hyvin. Toimii myös matolla.
-
Mun Niket lienevät Free V2 ellen nyt ihan väärin muista. Tosiaan ovat toimineet hyvin itsellekin, mutta ajattelin et vaihtoehtoja swooshille vois kokeilla myös. Varvaskengät on impossible, mut esim noi Merrellit saattaa hyvinkin olla se mitä tässä ollaan etsitty. New Balancen Minimus vaikuttaa myös kiinnostavalta.
Juoksutekniikka toki virheetön, kuin gasellin kepeä askellus.
-
Itse noita merreleitä hiplanneena niin niissä on kyllä mun makuun ihan liikaa tukea ollakseen barefoot... Tällainen vaihtoehto on kanssa. http://www.vivobarefoot.fi/ (http://www.vivobarefoot.fi/)
-
(http://img16.imageshack.us/img16/6171/asxvibram.jpg)
-
^ Kaikki näppikselle.
-
^^ Trololol! Taidokasta photoshoppausta? :D
Aiheeseen takaisin. Mikä on uidessa että alkuun kestää hieman aikaa, että pääsee kunnon rytmiin ja vauhtiin. Aluksi helposti saa kyllä sykkeen korkealle kun lämmittelen lihaksia ja venyttelen, mutta tuntuu että väsymys tulee heti jos yrittää pitää ripeää tahtia päällä. Hetken päästä, esmi. n. 20-30min päästä sama uintivauhti ei tunnukaan missään ja syke pyörii 140-150 hujakoilla ilman tunnetta väsymisestä? En ole juoksumiehiä, mutta kuulemma juoksussa on sama ilmiö.
-
Aiheeseen takaisin. Mikä on uidessa että alkuun kestää hieman aikaa, että pääsee kunnon rytmiin ja vauhtiin. Aluksi helposti saa kyllä sykkeen korkealle kun lämmittelen lihaksia ja venyttelen, mutta tuntuu että väsymys tulee heti jos yrittää pitää ripeää tahtia päällä. Hetken päästä, esmi. n. 20-30min päästä sama uintivauhti ei tunnukaan missään ja syke pyörii 140-150 hujakoilla ilman tunnetta väsymisestä? En ole juoksumiehiä, mutta kuulemma juoksussa on sama ilmiö.
Minulla käy jalkapallo-otteluissa juuri noin. Ensimmäisen 30 min jälkeen tuntuu, ettei enää jaksa juosta askeltakaan, mutta kun peli etenee ja loppu lähenee niin virtaa vain tulee lisää. "On vain jaksettava" pyörii päässä ja kyllähän jalat liikkuu kunhan tarpeeksi yrittää. Tästä ilmiöstä pääsisi ehkä eroon vielä paremmalla alkuverryttelyllä. Uinnissakin kuivalämmittelyn (sitähän tarkoitit?) jälkeen kannattaa suosiolla uida ensin hitaampaa vauhtia, ja kun tuntuu hyvältä, nostaa vauhtia.
-
Mikä on uidessa että alkuun kestää hieman aikaa, että pääsee kunnon rytmiin ja vauhtiin.
Mulla on ihan sama ilmiö. Ja oli juoksussakin, kun muutamia vuosi sitten kun kokeilin juoksemista. "Vanha diisseli lämpenee hitaasti", olen uskotellut itselleni. Rapakunto yhdistettynä hienoon kankeuteen ja oivalliseen kömpelyyteen saattaa minun kohdalla olla olla oikeampi.
-
Sisäpelikengät menossa uusiksi. Olisko foorumin atleeteilla heittää suositusta tossuista? Pääsiasiassa ne jalassa tullaan pelaamaan squashia, sulkkista ja satunnaisesti korista. Ja tietenkin samoilla monoilla käydään salilla. Kohtuullinen hinta ja hyvä ulkonäkö ehdotonta plussaa.
-
(http://media.tumblr.com/tumblr_m7torimTxe1qg1vd7.jpg)
-
Täyshajoaminen.
-
fucking alpha
vähän wanha kyl mut eisemitään
-
-- suositusta tossuista? --
Minä käytän Adidas Originals Spezial -tossuja. En kyllä tiedä mistä nyt saisi halvalla.
(http://a248.e.akamai.net/f/248/9086/10h/origin-d5.scene7.com/is/image/adidasgroup/033620_01?wid=500&hei=500&fmt=jpeg&qlt=92,0&resMode=sharp2&op_usm=1.1,0.5,1,0)
-
Noita oonkin kattellutkin. Kuinka tukevat nuo on verrattuna nykyaikaisiin(?) kenkiin?
-
Noita oonkin kattellutkin. Kuinka tukevat nuo on verrattuna nykyaikaisiin(?) kenkiin?
Samanlaiset kuin nykyisetkin. Eri asia on, tarvitseeko kummoista tukea - nuo ovat hyvät välimuodot.
Tee lihaksistosta tuki. Kengät, kuitenkin, pettävät siinä paikassa kun oikeasti jotain menisi rikki.
Bowtie: Täysrepeäminen.
-
yeezy workout swag
(http://25.media.tumblr.com/tumblr_m8pc5bIbej1qargt4o1_1280.jpg)
-
Kävin eilen pitkästä aikaa rullaluistelemassa. Hieno laji ja vähän kumma miten se olikin niin vahvasti muoti-ilmiö. Suoranaista lepoa nivelille runsaan juoksutreenin jälkeen ja vauhti tekee hommasta ihan eri lailla hauskaa. Munkan ja Lehtisaaren välillä pääsi ohi jokaisesta työmatkapyöräilijästä ja parhaat kilometrit meni ihan mukavaan 2:30 aikaan.
Renkaat on melkoisina kartioina ja laakerit sen mukaiset että sade tai hiekka ei ole ennenkään hidastaneet. Ensi kesäksi voisi hankkia todella pitkästä aikaa uudet ja lisätä luistelua. Nykymallit näyttävätkin ihan erilaisilta vaikka pitihän noiden 80-millisten pyörienkin muka olla suuret.
-
i'll just leave this here...
http://youtu.be/c9q30Ce2vwE
-
Liikunnanvieroksujat gonna hate jne.
Jännä juttu miten onkin muuten edelleen lihakset kipeinä tuosta pikaluistelusta. Ilmeisesti sekä säärissä, että reisissä paljon sellaista mihin tuo ottaa kun uinti ja juoksu ei.
-
Syksyksi tilattu jäätävä lasti luomulihaa, exiltä tuli uus treeniohjelma (kyykkyjä ssb:llä, don't hate cdos), innostuin uudemman kerran kiipeilystä ja tavoitteena saada säännölliset uimatreenitkin vielä rullaamaan. Diettikin alkaa olla pian nähty, time to get swole.
(http://www.levlane.com/blog/wp-content/uploads/2011/12/curb_pretty_good_black_shirt.jpg)
-
Palataanpas perusasioihin:
(http://media.riemurasia.net/albumit/m10225/normal_948810940.jpg)
Arkiliikunnastakin saa paljon irti kun ei sitä aktiivisesti välttele.
-
Kävelin portaat ylös liukuportaiden sijaan. Päivän liikunta suoritettu.
-
Syksyksi tilattu jäätävä lasti luomulihaa, exiltä tuli uus treeniohjelma (kyykkyjä ssb:llä, don't hate cdos), innostuin uudemman kerran kiipeilystä ja tavoitteena saada säännölliset uimatreenitkin vielä rullaamaan. Diettikin alkaa olla pian nähty, time to get swole.
Minkäslaisissa numeroissa kiipeät ja mitä lajia?
Itse olen ujosti aloitellut taas treenaamista muutaman kuukauden tauon jälkeen. Pienenä kannustimena on ollut mahdollisesti osallistua johonkin Kinkkuboulderin reinkarnaatioon.
-
Ihan täys amatööri, jotain 5C:tä normaalisti, 6A voi mennä jos joku jäätävä negatiivinen kahvareitti jossa voi vaan vetää leukoja. :D
Sporttia kiipeän (tai no seinää kyl varmaan viel enemmän), talvella varmaan jääkiipeilyä enemmän testaamaan. Parit kerrat tuli viime talvesta kokeiltua ja diggailin kovin.
-
Tästä penkkiurheilua 40+ minuuttia: https://www.youtube.com/watch?v=IwhC30sQDms (https://www.youtube.com/watch?v=IwhC30sQDms).
-
cdos, parry, ak ja keitänäitänyt
treeniohjelmassa on nykyään etukyykkyä ja kaikenlaista, ostoslistalle menivät siis tuollaiset painon nosto korkokengät. Mistä halvalla jotkut hyvät? meikäläisen kyykkytekniikka on ollu aina aika sellainen uskomaton low bar wide stance pyllistys, nyt haetaan vähän erilaista tatsia kyykkäämiseen
En tosiaan ainakaan viel tässä vaiheessa tee tempauksia tai työntöjä joten mitään superhienoa top of the linea en kaipaa, mutta perushyvät kengät kiinnostaisivat.
-
http://www.painonnosto.fi/portal/fi/liitto/verkkokauppa/painonnostokengat/
Tuolla on ihan mukavasti valikoimaa. Minulla ei omakohtaista kokemusta ole yhdestäkään mallista tuolla, mutta yleisesti noita Polskin kenkiä on käyttäjät pitäneet ihan hyvinä. Ovat aikalailla halvimmasta päästä. Do-Winejä löytyy myös melko halvalla pitkin nettiä. Niissä kannattaa huomioida, että vanhemmissa malleissa kanta on huomattavan korkea.
Vaikka et juuri tähän hätään ehkä sitä kaikkein parasta kenkää tarvitsisikaan, niin tarttuisin sinuna melkeinpä kiinni tuohon PN-liiton tarjoukseen noista Addun Power Perfect kakkosista. Muutaman kympin lisäsatsaus Polskiin ja laatu riittää varmasti pidemmälläkin tähtäimellä.
-
Koot loppuvat 48 ½:n ja suurempia kokoja saatavilla.
-
Kiitän, eiköhän noi power perfectit tule pistettyä tilaukseen. Dowinit kiinnostaisi, mutta 43 tuskin voi millään sopia kun normaalisti koot mulla jotain 45:n paikkeilla.
Ja joo, liikkuvuusongelmat kyllä muutenkin hoidossa, aika paljon tulee treenailtua nykyään noita juttuja. Ei sillä että valtavia ongelmia liikkuvuuden kanssa olisi, mutta herkästi kiukutteleva alaselkä ei anna juurikaan virhemarginaalia kyykyissä tai mavessa.
-
Tuo tarjous PN-liiton sivuilla noista Adduista on kyllä kova. Intersportit sun muut pyytävät vielä muutaman kympin enemmän noista. Ilmeisen hyvä ja jäykkä pohja noissa, mitä pidän lajin kenkien tärkeimpänä ominaisuutena. Itse vedän vielä vanhoilla Karhun Herkuleksilla, mutta kengät nostajan tason mukaan.
Kyykyn syvyyttä helpottaa kyllä kiilapohjaisten pn-kenkien ostaminen, mutta ei se vielä autuaaksi tee. Itse olen kokenut, että erityisesti nilkkojen ja pohkeiden kireys voi haitata "pohjaan" pääsemistä. Toisaalta kyllä kireys voi alkaa jo alaselästä lähtien, jolloin hyvällä formilla kyykkääminen syvälle voi olla hankalaa alaselän pyöristyessä alaspäin mentäessä.
Cdos: Eikös DoWinit ole kooltaan hieman pieniä? Omaan 42:n jalkaan tuo 43:n kenkä vois sopia hyvin. Oletko myymässä niitä pois?
-
Onko kellään kokemusta tuosta Total Immersion-uintitekniikasta? Löytyykö pääkaupunkiseudulta opastusta ja onko ylipäätään sellainen juttu jota kannattaisi opetella?
Itsellä nykyään hieman sama tilanne kuin corespalla, eli rintauintia uin kyllä ihan hyvää vauhtia mutta pää pysyy veden pinnalla. Teoriassa osaan toki uida paremmalla tekniikallakin rintaa ja kroolia, käytännössä veikkaan et aika surkuhupaisaa olisi meikäläisen räpiköintiä noissa katsoa.
Nyt tarkoitus fiksata uimatekniikka kondikseen ja muistelisin että ainakin yhteen aikaan tuota TI-metodia kehuttiin lyömättömänä vaivattoman uintitekniikan opetteluun. Faktaa vaiko hypeä?
Linkitin ja puhuinkin jo tästä uintitekniikasta tuossa pari sivua aiemmin, mutta pientä catchuppia, sillä nyt on takana 2,5kk TI-harjoittelua. Pitkänmatkan kestävyys on parantunut huimasti, uintirytmi jolla jaksaa uida vaikka kilometrin putkeen on n. 52-55sek per 50 metriä. Pisin yhdellä sessiolla uitu on 3500m, silloinkin virtaa olisi ollut uida enemmän mutta aika loppui. Kilometri on mennyt parhaimmillaan 18min40sek ja 100m sprinttiaika on n. 1min29sek hujakoilla tällä hetkellä. Sprinttitekniikkahan tuo ei ole, eli otan noita sprinttisessioita lähinnä vain lihasten lämmittelyyn. Olen alkanut opettamaan ko. uintitekniikkaa jo puolisolle, anopille sekä siskolle ja siskon miehelle. Suosittelen jos uimahallissa tuntuu siltä, ettei jaksa uida kuin 100-200 metriä ja pitää ottaa huilitaukoa. Välineurheilua tämäkin on, tuli hommattua uimiseen tarkoitettu mp3-soitin, kierrosluku+aikamittari (sormustyyppisesti sormeen) jne.. :D
-
Aijaa, sain jotenkin sellasen käsityksen, että ne on iskemättömät...
-
http://youtu.be/SS_69v3lVVo
what is this
-
http://youtu.be/SS_69v3lVVo
what is this
Feikattua paskaa?
-
^^Miten tuo on edes mahdollista? Kaverinhan täytyy olla tuollaisella "treenillä" täysin toispuoleinen... Tosin aikamoiset siimathan nuo raajat ainakin oli, että toispuoleisuus tuskin näkyy ulospäin.
-
http://youtu.be/SS_69v3lVVo
what is this
Eihän tosta puutu kuin iso kello seinästä ja puhe olisi crossfitistä.
-
Kiitän, eiköhän noi power perfectit tule pistettyä tilaukseen. Dowinit kiinnostaisi, mutta 43 tuskin voi millään sopia kun normaalisti koot mulla jotain 45:n paikkeilla.
Kummat tilasit? Pitäisi itsekin panostaa muutaman vuoden jahkailun päätteeksi nostokenkiin. Adidaksia kävin sovittamassa: muuten hyvät, mutta kanta voisi olla hieman korkeampi. Mitä mieltä cdos ja kumppanit ovat - onko Adidaksen 2 cm riittävä?
Hetki sitten kyselin eräästä Turun Kauppiaskadulla sijaitsevasta liikkeestä painonnostokenkiä:
Minä: Onko teillä painonnostokenkiä?
Myyjä: Joo on meillä näitä Otomixeja (osoittaa hyllyä)
Minä: Nuo taitavat olla painitossut
Myyjä: Ei ei, nämä ovat painonnostokengät
Minä: Eihän näissä ole yhtään kantakiilaa edes?
Myyjä: On näissä sisällä
Myyjä: Näillä Jutta ja Arikin treenaa, näillä on hyvä vetää kyykkyä ja MAVEE
Minä: Selvä
-
Ok, kiitos. Lähinnä mietin tuota kantaa etukyykyn kannalta. Kengän pitäisi varmaan istua aika napakasti?
-
Kyykyt menee pohjiin ihan hyvin. Ajattelin, että tuo kanta auttaisi pitämään selän paremmassa asennossa, nyt kippaa välillä vähän liikaa eteen varsinkin raskaamilla romuilla. Luulen, että takareisien (erityisesti yläosan) venyttely, nostokengät ja keskivartalon vahvistaminen korjaavat ongelman.
-
otin power perfectit. ainakin mun peruskyykkäilyyn ovat sopineet aivan loistavasti. two thumbs up.
-
Jos ei kyykyssä pääse pohjaan, niin kannattaa kokeilla käyttää useimmilta saleilta löytyvää kantakiilaa (se laudanpätkä joka asetetaan kantapäiden alle). Itse en ole käyttänyt, mutta toimii kuulemma myös pidempiaikaisena ratkaisuna, toisaalta olisi kyllä parempi että saisi tehtyä ilman.
Hyvä kenkä tietenkin tukee jalkaa, mutta on täysin mahdollista treenata turvallisesti jalkoja ilman kenkiä myös suuremmilla määrillä malmia.
-
Jees, taidan laittaa addut tilaukseen. Itse asiassa tuo kanta taitaa olla yli 2 cm (0,75"), kun tarkemmin muistelen.
-
Hain lopulta PP:t paikallisesta Intersportista hintaan 103,50 €. Yhden käyttökerran perusteella erittäin hyvät tossut.
-
(http://koti.welho.com/lseppan2/partasuti/008373.jpg) (http://koti.welho.com/lseppan2/partasuti/008373.jpg)
Wrangen kuvasto tuli tänään ja siinä oli Gasp-vaatemerkin valikoimaa yhdelle aukeamalle levitettynä. Olen seurannut mielenkiinnolla kuinka tyypittelevää harraste- ja elintapapukeutuminen on. Raudan pumppaajien ajatellaan viihtyvän vaatetuksessa, jonka värit ovat hyvin maanläheiset ja kuviointi lehvästöön sulautuvaa. Myös kuriositeetteja arvostetaan, kuten lyhyt- ja pitkähihaisen t-paidan yhdistelmää.
Ymmärrän kyllä kuinka massiiviset lihakset kasvattaneet eivät löydä tavaratalovalikoimasta istuvia vaatteita, mutta että samalla heidän tyylillisen makunsa oletetaan myöskin olevan valtavirrasta poikkeavaa. Eikö kehonrakennus ole vain harrastus, vai muuttuuko ihmisen psyyke samalla tietyn kaavan mukaiseksi? Onko normaaleissa asusteissa jotain vikaa mikä estää niiden tekemistä vain laveammalle vartalolle? Puntinnostajien kuvittelee haluavan marginalisoida itsensä myös vaatteiden perusteella.
Mainoksien laajuuden perusteella tämä on myös yleistä.
-
Lyhyt vastaus. Kyllä. Ja koskee isoa osaa intohimoisesti johonkin suhtautuvia. Eli siitä tulee elämäntapa ja siihen ryhmään halutaan kuulua myös ulkoisen olemuksen perusteella.
-
^^Mitään kamppailulajeista tietämättömänä olen aina mieltänyt tuon näiden UFC-tyyppien ja muiden älyvapaaottelijoiden tyyliksi. Tapout ja vastaavat merkit, unohtamatta ripausta Ed Hardyä.
-
Lyhyt vastaus. Kyllä. Ja koskee isoa osaa intohimoisesti johonkin suhtautuvia. Eli siitä tulee elämäntapa ja siihen ryhmään halutaan kuulua myös ulkoisen olemuksen perusteella.
Toisin sanoen, pukeudutaan tietyllä tavalla kun kaikki muutkin niin tekevät. Ei varsinaisesti yksilöllistä, mutta taitaa olla sama juttu tällä foorumilla.
-
^^Mitään kamppailulajeista tietämättömänä olen aina mieltänyt tuon näiden UFC-tyyppien ja muiden älyvapaaottelijoiden tyyliksi. Tapout ja vastaavat merkit, unohtamatta ripausta Ed Hardyä.
Sen verran tekisin rajausta, että Suomessa noita Tapoutin ja muiden vapaaottelurytkyjen valmistajien vehkeitä vapaa-ajallaan käyttävät pääosassa juuri peruskurssin käyneet UFC-fanipojat sekä satunnaiset hurjat, jotka sitten kuppilassa aukovat suutaan ja kertovat kuinka vetävät porukkaaturpaan, eivät todelliset harrastajat niinkään.
-
Lyhyt vastaus. Kyllä. Ja koskee isoa osaa intohimoisesti johonkin suhtautuvia. Eli siitä tulee elämäntapa ja siihen ryhmään halutaan kuulua myös ulkoisen olemuksen perusteella.
Pukeutuminen on viestintää ja tapa manifestoida ja vahvistaa ryhmäidentiteettiä. Ihminen on visuaalinen olento ja suurin osa elämän ad-hoc -informaatiosta tulee päähän silmien kautta. Teemme vastaantulevasta tuntemattomasta monenlaisia pitkällekin meneviä luokittelevia johtopäätöksiä sekunnin - pari kestäneen näköyhteyden peristeella; Onko vastaantulija kiinteistönvälittäjä vai pultsari? Onko golffari, ratsastaja, purjehtija vai enemmän automiehiä? Onko päällä golf- vai ratsastushousut, purjehdustakki vai mersun mainostoppa? Omien kiinnostuksen kohteitten semiotiikkaa tunteva tunnistaa muita helpommin lajitoverin pienistäkin vihjeistä kuin keikari toisen klubisolmiosta.
-
Venyttely ja tekniikkatreeni auttaa. Myös etukyykyn harjoittelu voi auttaa parantamaan kapean jalka-asennon takakyykyn tekniikkaa, koska se pakottaa ylävartalon pystympään asentoon. Ei kannata treenata palikka kantojen alla pysyvästi, vaan harjoitella oikea kyykkyliikkuvuus (ellei ole jokin vamma joka estää). Ei myöskään kannata treenata ilman kenkiä. Kengät suojaavat iskuilta ja tukevat jalkaa sekä tuovat pitoa.
Polvivamman takia uskallan kyykätä vain korkeintaan siihen asti, että jalka muodosta suoran kulman. Eikös se riitä?
Nimin. Kuntosalin-äskettäin-löytänyt
-
^^Kyykkämisessä pahinta on, jos polvi on varpaiden etupuolella kohtisuoraan alas katsottaessa. Tällöin vartalon painopiste on väärä, liian edessä siis ja paine kohdistuu liiaksi polville. Liike tulee opetella siten, että näin ei käy.
Jaa, tämä tarina liikkuu vieläkin. Tuosta uskomuksesta opetettiin pois jo 90-luvun puolella ensin Kuortaneen urheiluopistolla ja sitten vielä toistamiseen tolkutettiin samaa Vuokatissa. Tulee silti vastaan säännöllisesti ja jopa täysin eri yhteyksissä (kuten karatetreenien asennoissa jne. oppilaiden väittämänä).
Jos kehonkäyttö on oikeaa - eli lantio ja selkä ovat oikeassa asennossa - varvaslinjan ylittämisessä ei ole mitään tekniikan kannalta väärää tai vaarallista. Moni kammoaa kyykätessä linjaylitystä niin paljon, että tökkii hanuriaan taaksepäin tai tekee muita tekniikkavirheitä.
Ei nyt jaksanut muuta surfata, mutta tässä on pikavilkaisulla ihan hyvä ketju: http://forum.bodybuilding.com/showthread.php?t=141144931&page=1
1: There is no debate over this its simply ignorance
Some broscientist came up with the idea of knees and toes and the bros listened and so it shall be written so it shall be done. Its almost as bad a myth as high reps to get ripped but lets not even go there.
2: Individualized if the client exhibits no postural distortion pattern and their natural form is knees over toes with the use of triple flexion (large part coming from hips) then I'm all for it!
3: If anyone can tell me the exact mechanism by which the knee is injured by passing beyond the toes in a squat, or give examples of injuries sustained while doing so, I should be most interested.
Jne. hyvin sanottua asiaa. Kolmosen kysymyksessä on hemmetin hyvä pointti.
Ja tietty vähän tutkimustakin: Effects of technique variations on knee biomechanics during the squat and leg press. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11528346)
-
Jos liike lähtee suuntautumaan eteenpäin, syvään kyykkyyn on käytännössä mahdotonta päästä luontevassa asennossa useimpien ihmisten välityksillä. Jos kyykky on etupainotteinen, tasapaino estää yleensä raudan lisäämisen. Varpaat-polvet on hyvinkin käyttökelpoinen peukalosääntö siitä, miten syvää kyykkyä voi ylipäänsä tehdä. Tosin jos liike lähtee eteenpäin, mutta silti viedään pohjaan, matkalla saattaa tapahtua outoja korjausliikkeitä, jotka eivät ole millekään hyväksi. Se, mikä on tai ei ole turvallinen kyykkyasento, riippuu loppujen lopuksi lähinnä kehon mittasuhteista ja liikeradoista. Sama koskee jossain määrin myös vajaata kyykkyä, mutta siinä on myös muita mekaanisia tekijöitä mukana.
-
Olen minäkin saanut ohjeen, että jos polvet taittuvat varpaitten yli, se kuormittaa pahasti polvia. Mutta tämä on siis kiistanalaista? Siksi en ole uskaltanut kyykätä syvemmälle. Annettiin vielä neuvo, että kuvittele istuvasi tuolille, ts. peffa kurottuu pitkälle. Toisaalta tässähän yläkroppa kallistuu pikkuisen eteenpäin; se ei liene haitallista, kun selkä on notkolla.
Varmaan kaikissa tapauksissa on hyvä kuunnella omaa kehoaan, ja tehdä sen mukaan treeniä.
Vammasta riippuen voisi olla hyvä treenata levellä jalka-asennolla eli voimanostokyykyllä, jolloin polvikulma jää suuremmaksi. Tämä vähentää etureisien osuutta ja lisää selän, takaresien ja pakaroiden osuutta nostossa. Kyykky on parhaita liikkeitä, mutta ei se silti mikään PAKKO ole. Jos tekee vajaata kyykkyä, niin vajaa kyykky paranee. Esim. lentopalloilijat voivat hyvinkin hyödyntää tätä voimanostollisesti ajateltuna vajaata liikerataa, koska heidän tavoitteensa liittyvät lentopalloon.
Meikäläinen haluaisi vahvistaa lihaksiaan ja mielellään saada myös hieman lisää lihasta, ei sen kummempia urheilullisia tavoitteita. Tuota leveää asentoa en ole vielä kokeillut.
-
syväkyykky on siitä hyvä, että sitä on hankala tehdä huonolla tekniikalla huomaamattaan.
-
^Totta.Aika hiton monella ne kyykyt jääkin todella vajaiksi. Usealle olen sanonut, että kannattaa joskus kysästä jotain kisoja käynyttä katsomaan milloin ollaan oikeassa syvyydessä. Itse ainakin yllätyin kuinka persaus kentässä ollaan.
Kokemukseni mukaan tuo polvi-varvas linja puhe ei ole ihan turhaa. Varsinkin siinä vaiheessa kun romua on niskassa aidosti enemmän. Yhtäkään "mäkihyppääjää" en ole nähnyt raskailla painoilla tekemässä sarjaa.
-
Näin viittäkymppiä lähestyvänä gubbena sanoisin, että kaikki liikunta on hyvästä. Salilla en ole enää käynyt kymmeneen vuoteen.
Nuorempana punttien nostelua tuli harrastettua ihan tarpeeksi, huonolla tekniikalla ja liian raskailla painoilla. Tälle tuli kerran samanikäisen
kaverini kanssa naureskeltua, jonka kanssa silloin aikanaan salilla ähelsimme.
Nykyisin hoidan kuntoani kuntonyrkkeilemällä, joka on siitä hyvä laji, että pitää myös lihaskuntoa yllä. Lisäksi lenkkeilen/kävelen.
Ruumiinrakenteeltani olen rotevahko ja leveäharteinen ja lihaksia kehittyy helposti. Tosin ei tässä enää ihan yhtä kireässä kunnossa olla
kuin nuorempana, mutta suhteellisen hyvässä kunnossa edelleenkin. Bowtiepastalle syvät respektit kyykkytuloksista, voimaa on kuin pienessä kylässä.
-
Bowtiepastalle syvät respektit kyykkytuloksista, voimaa on kuin pienessä kylässä.
Hetkinen, nyt mennyt väärään osoitteeseen. Tai sitten kyse todella, todella pienestä kylästä. En kai ole täällä tuloksistani mitään puhunut?
-
Jep väärä ketju meni sekaisin, tuossa kesäsuunnitelmat 2013 ketjussa jotain tuloksia mainitsit.
-
Aa, sitähän minäkin, mavesta tosin siellä. Mietin että meikäläisen kyykyssä ei parhaillaan ole kyllä mitään hurraamista, josko kevään aikana saisi siinä tulokset nousuun.
-
Löytyisiköhän täältä hivenen apua kuntosalilla treenaamiseen. Miten kannattaa tehostaa treenausta, olisiko järkeä tehdä välillä pienemmillä painoilla ja pidemmillä sarjoilla? Painoja kun ei voi loputtomiin nostaa enkä nyt ole lisäämässä salille käyntimääriä.
-
Muuttujia per liike on kolme: kuorma, toisto, sarja. Lisää jotain (itse suosittelisin yleensä ensin sarjojen määrää), homma muuttuu. Muutoksia kannattaa tehdä säännöllisesti, parin kuukauden välein.
Vaihtoehtoisesti pääliikkeitä ja tukiliikkeitä voi harkita uudelleen.
Tietämättä yhtään miten ja miksi treenaat, vaikea sanoa enempää.
-
Jeps, tuossa nyt tarvitsisi tietää aika paljonkin nykyisestä treenauksesta. Millainen ohjelma, mitkä sarjapainot, onko tekniikat kunnossa jne.
-
Tavoitteena on erityisesti ylävartalon kiinteyttäminen, lisää lihasta tullee, mutta mitenkään erityisesti tarkoituksena ei ole lihasmassan kasvattaminen.
Tällä hetkellä erityisenä haasteena on rintalihaksien muokkaus. Teen tällä hetkellä niitä 3*8 penkkipunnerrus, 3*8 vinopenkki ja 3*8 peck deck. Kaksi ekaa tangolla ja viimeinen laitteella. Tekniikat noissa pitäisi olla OK, kun ulkopuolinen katsoi että menee oikein. Käyn salilla kolmesti viikossa. Muina päivinä juoksen, salilla käynti kun ei niin paljon kuitenkaan kaloreita kuluta.
Olisiko siis järkevää kokeilla samat painot ja pidemmät sajat 2kk ja sitten yrittää nostaa painoja ja palata lyhyempiin sarjoihin vai tehdä isompaa muutosta millä rintalihakset tekee?
-
Tavoitteena on erityisesti ylävartalon kiinteyttäminen, lisää lihasta tullee, mutta mitenkään erityisesti tarkoituksena ei ole lihasmassan kasvattaminen.
Tällä hetkellä erityisenä haasteena on rintalihaksien muokkaus. Teen tällä hetkellä niitä 3*8 penkkipunnerrus, 3*8 vinopenkki ja 3*8 peck deck. Kaksi ekaa tangolla ja viimeinen laitteella. Tekniikat noissa pitäisi olla OK, kun ulkopuolinen katsoi että menee oikein. Käyn salilla kolmesti viikossa. Muina päivinä juoksen, salilla käynti kun ei niin paljon kuitenkaan kaloreita kuluta.
Olisiko siis järkevää kokeilla samat painot ja pidemmät sajat 2kk ja sitten yrittää nostaa painoja ja palata lyhyempiin sarjoihin vai tehdä isompaa muutosta millä rintalihakset tekee?
Kasi on pitkähkö sarja. Välillä 8-12 tehdään pohjakuntoa. Keskity väliin 3-6 muuten. Sarjoja paljon, muttei kaikkiin kolmeen liikkeeseen. Pääliikkeessä toistomäärä kokonaisuudessaan 20-30 per treeni perustreenissä. Valitse pääliike. Jos keskityt rintaan, katso ensi alkuun, että penkkityylisi ottaa rintaan, eli onsuht leveä. Jos ei ota rintaan, ota väliaikaisesti (3-4 kk) vinopenkki pääliikkeeksi. Lisäksi ehkä käsipainopenkkiä, pecdecin unohtaisin. Rintapäivä normaalisti 1-2 kertaa viikkoon, mutta ota johonkin väliin ns. ryssäpenkki kuuden viikon intendiivijaksoksi. Palauttele riittävästi sen jälkeen.
-
Kiinteytyminen kuulostaa ämmien hommalta. (Pelkästään) salilla se ei onnistu äijiltäkään.
-
Aerobista harjoittelua mukaan! Käsittääkseni aerobinen harjoittelu yhdistettynä salitreeniin tuottaa hyvin "kiinteyttäviä" tuloksia.
-
Kiinteytyminen kuulostaa ämmien hommalta. (Pelkästään) salilla se ei onnistu äijiltäkään.
Meinasin tulla sanomaan saman.
N: "Haluan kiinteytyä!"
M: "Niin siis haluat kroppaan enemmän lihaa ja vähemmän rasvaa?"
N: "EI MITÄÄN LIHAKSIA VAAN HALUAN KIINTEYTYÄ!"
M: "..."
-
Kiitoksia kaikille neuvoja antaneille. Kun googlaa, niin tulee erilaisia ohjeita. Nuorempana kävin salilla enemmän ja söin tietysti massanlisääjiä ja kyllähän sillä tavalla sai massaa. Sitten salilla käynti väheni 1-2 kertaan viikossa. Talvella aloitin käymään 3 kertaa viikossa ja ympärysmittaa on vähän jo lähtenyt, mutta nyt täytyy tehdä jotain toisin.
Kokeilen tuota 3*8 tai vastaavaa ainakin rinnan ja selän pääliikkeille isommilla painoilla. Juokseminen on toinen tärkeä liikuntamuoto ja siihen olen HIT-mallilla saanut vaihtelua. Lisäksi olen tehnyt kotona vähän MrManin mainitsemaa: puolisen minuuttia kyykkyjä, 10 sek lepoa, puolisen minuuttia punnerrusta, 10 sek lepoa, puolisen minuuttia vatsaa ja sitten alusta mahdollisimman nopealla temmolla.
-
Rasvat palamaan siellä lenkillä ja lihasmassaa tilalle salilta. En itse lähtisi salille varsinaisesti "kiinteyttämään", jos ymmärsin oikein mitä tarkoitit. Gimmat käy tuon takia siellä body pumpissa yms., jotka ovat aika eri juttu (paljon paljon toistoja nopeasti) kuin tällä sivulla kuvatut treenitavat.
-
En näistä hommista kauheasti tiedä, mutta samanaikainen lihasmassan lisääminen ja rasvanpoltto ovat toisensa poissulkevia tietyin pienin poikkeuksin. Laihdutuskuuri päälle ja salia, jotta kaikki lihakset eivät lähde samalla.
-
^Kyllähän salilla pumppu hakkaa ja hiki valuu. Varsinkin jos tekee kokonaisvaltaisemmin kehoa kuormittavia isojen lihasten liikkeitä.
"Rasvanpolttoa" ei ole lahdutusmenetelmänä olemassakaan, kyse on kokonaisenergiansaannista ja -kulutuksesta. Yhtä lailla kilot karisee kuluttavassa salitreenissä kuin saman energian vaativalla lenkillä.
-
^Kyllähän salilla pumppu hakkaa ja hiki valuu. Varsinkin jos tekee kokonaisvaltaisemmin kehoa kuormittavia isojen lihasten liikkeitä.
"Rasvanpolttoa" ei ole lahdutusmenetelmänä olemassakaan, kyse on kokonaisenergiansaannista ja -kulutuksesta. Yhtä lailla kilot karisee kuluttavassa salitreenissä kuin saman energian vaativalla lenkillä.
Olenko väittänyt, ettei kuntosaliharjoittelu kuluta kaloreita? Tottakai kilot karisevat liikuntamuodosta riippumatta, mutta varsinainen lihaskasvu vaatii positiivista kokonaisenergiansaantia.
"Rasvanpoltolla" tarkoitin, että laihduttessa on mahdollista pitää osasta lihaksia kiinni ja kuitenkin laihtua samalla. Tällöin toki lihaksen osuus kehon kokonaiskoostumuksessa kasvaa, mutta mitään uutta lihasta ei synny. Tällöin laihtuminen pyritään pääasiassa kohdistamamaan rasvakudokseen, koska lihaksia rasittamalla ja riittävästi kehon rakennusaineita tarjoamalla keho ei paikkaa energiavajetta lihaksia purkamalla.
-
Ei sen liikunnan tarvitse olla mitään rakettitiedettä, jos siitä ei sellaista tee. Menet kevyillä miinuskaloreilla ja treenaat täysillä, omaa kroppaa kuunnellen.
Treeniin saat vaihtelua juuri sarjojen,toistojen, palautusaikojen ja liikkeiden vaihdolla. Paras tapa on vaihtaa tangolla tehtävät liikkeet käsipainoihin. Tsemppiä reeniin!
-
En näistä hommista kauheasti tiedä, mutta samanaikainen lihasmassan lisääminen ja rasvanpoltto ovat toisensa poissulkevia tietyin pienin poikkeuksin. Laihdutuskuuri päälle ja salia, jotta kaikki lihakset eivät lähde samalla.
Joo ilmaisin itseni epäselvästi. Eli laihduttaessa punttia siis sen takia, että saa ylläpidettyä vanhaa lihasmassaa.
^Kyllähän salilla pumppu hakkaa ja hiki valuu. Varsinkin jos tekee kokonaisvaltaisemmin kehoa kuormittavia isojen lihasten liikkeitä.
"Rasvanpolttoa" ei ole lahdutusmenetelmänä olemassakaan, kyse on kokonaisenergiansaannista ja -kulutuksesta. Yhtä lailla kilot karisee kuluttavassa salitreenissä kuin saman energian vaativalla lenkillä.
Tietenkin se paino laskee ja nousee juuri energiankulutuksen mukaan. On myös tärkeää harjoitella oikealla intensiteetillä ja ruokavaliolla, jolloin keho käyttää elimistön rasvavaroja energiana. Rasvan palaminen ja laihduttaminen ei tietenkään ole sama asia. Hyvän kondiksen määritelmä on toki subjektiivinen käsite, mutta mun mielestä treenaamisen idea on, että rasvaprosenttia saadaan alas ja lihasmassan osuutta jonkin verran ylös.
Eipä mulla muuta. En ole, enkä etenkään väitä olevani asiantuntija näissä asioissa.
-
3 krt viikossa HIIT. Lisäksi 3 krt viikossa joku yksijakoinen ohjelma (tyyliin G6?). Mitäpä jos lisäisi HIITin oheen vatsalihastreeniä ja salitreenissä tekisi vaikkapa jalkojennostoja? Toimisiko tuollainen? Sitten kun rasvaa on lähtenyt voisi enemmän keskittyä lihasmassan saantiin, mutta jos aloittelijan tavoitteena päästä "kiinteyttää" kehoa ja samalla nostaa voimatasoa?
-
Komppaan yleisesti raskaampia sarjapainoja, mutta 8x3 sarjat kuulostaa helvetin raskaalta väärällä tapaa. Ts jos ottaa painon jolla jaksaa vetää kahdeksan kolmosta, niin ei kyllä liikuta lähelläkään todellisia kolmosmaksimeja. Sanoisin että joku 3x5 tai 3x3 olisi parempi pääliikkelle, koska silloin siihen pystyy lastaamaan tarpeeksi rautaa jotta jokainen sarja ottaa kunnolla, eivätkä vasta ne viimeiset pari sarjaa kahdeksasta. Tuon lisäksi sitten vaikka apuliikkeet suuremmilla toisto+sarjamäärillä.
Ylipäätään dietilläkin kandee pitää raskaita perusliikkeitä (järjen rajoissa) mukana jotta voimatasot eivät ihan totaalisesti lähde kävelemään. Kiinnittäisin enemmän huomiota tohon, kuin mihinkään taukojen pituuteen sarjojen välillä, Hiitteihin tai sykkeeseen treenin aikana. Kunhan pitää huolta että lihakset saavat treenissä tarpeeksi ärsykettä niin kyllä ne rasvat lähtevät ruokavaliolla. -> "kiinteytyminen"
Mut huomiota erityisesti henkiselle puolelle, tosta se monella on kiinni. Pitää treenaa täysiä.
-
Se, mitä itse asiassa haluan sanoa on se, että haastakaa vallitsevat käsitykset, omanne ja muiden. Älkää jämähtäkö tekemään asioita samalla tavalla tai pienin variaatioin. Älkää uskoko asioita siksi, että saliohjaaja, bodauslehti tai -guru niin sanoo.
Vaikka teoriassa olen samaa mieltä, niin käytännössä en näe tuota kovin suositeltavaksi useimmille. Perusohjelmilla varmasti 95% salilla kävijöistä saa hyviä tuloksia ja nillä jäljelle jäävillä 5% ei kuitenkaan ole mitään ajatusta mistä suunnasta lähteä ohjelmaa muuttumaan.
Uusien ja outojen asioiden kokeilu ihan jees siinä vaiheessa kun perusteet ovat vahvasti hallinnassa ja ylipäätään on jo löytänyt sen tuntuman treenaukseen. Ihan ookoo jos treeni onkin sitten välillä vähän tylsää, jos tuloksia tulee.
-
Kyllästyin kököttämiseen ja aloitin juoksemisen.
Ennen tuli kuntoa ylläpidettyä luistelemalla, jääkiekolla, hiihtämisellä ja uimisella. Nyt ei ole ollut millekään niistä aikaa, ja vaativat esivalmisteluja.
Pieni hölkkä on helppo ja nopea tapa pitää kuntoa yllä. Täällä Tampereella on vielä mainiot maastotkin katseltavina.
Nimim. rapakunnossa.
-
Niin, no en nyt tiedä että mitä hyötyä ns. "paremmasta kunnosta" jos siihen ei kuulu lihasvoima? Ei kenestäkään tule bodaria tai testomania vahingossa vaikka saliohjelmassa olisikin raskaiden rautojen liikuttelua.
Toki varmaan ideaali kaikille olisi se, että omia tavoitteita ja lähtötasoa jne arvioisi joku ammattilaisvalmentaja ja siitä lähdettäisiin rakentamaan. Ellei sitä vaihtoehtoa halua ottaa (ei muuten ole kauhean hintavaa), niin perusohjelma on kuitenkin parempi vaihtoehto kun että aloittelija lähtee kokeilemaan ja arpomaan itse ohjelmaansa fiilispohjalta koska mitään fiilistä ei aloittelijalla ole.
Itse ainakin tein salilla aikoinaan kaikki mahdolliset mokat. Aika onnettomat tulokset niiltä vuosilta.
-
Allekirjoittanut suosii mieluummin kestävyyttä kuin kertaluontoista räjähdysvoimaa. Ihan eri asia jaksaa juosta pari tuntia putkeen kuin nostaa muutamassa sekunnissa painava tanko ylös. Stubb on kova jätkä.
-
Ihan eri asia jaksaa juosta pari tuntia putkeen kuin nostaa muutamassa sekunnissa painava tanko ylös
I see a shitstorm coming..
-
Ei kai kukaan oikeasti käy salilla minkään "paremman kunnon" takia. Salilla käydään, koska halutaan näyttää paremmalta, ainakin nuorempana. Keski-iän saavuttaneilla saattaa myös liikunnan terveysvaikutukset motivoida.
-
Allekirjoittanut suosii mieluummin kestävyyttä kuin kertaluontoista räjähdysvoimaa. Ihan eri asia jaksaa juosta pari tuntia putkeen kuin nostaa muutamassa sekunnissa painava tanko ylös. Stubb on kova jätkä.
Kaikki meistä on joskus käynyt ekaa kertaa salilla. Osa meni toisen kerran, osa alkoi juoksemaan.
-
Ei kai kukaan oikeasti käy salilla minkään "paremman kunnon" takia. Salilla käydään, koska halutaan näyttää paremmalta, ainakin nuorempana. Keski-iän saavuttaneilla saattaa myös liikunnan terveysvaikutukset motivoida.
Minä käyn salilla itsekkäästi itseni takia. Se tunti muutaman kerran viikossa on minulle käytännössä ainoa aika tässä elämäntilanteessa jonka voin käyttää vain ja ainoastaan itselleni. Laitan tulpat korviin, musiikin soimaan ja alan seurustella fysiikkani kanssa raudan avulla. Kuuntelen lihaksiani, jänteitäni, luitani ja niveliani ja annan niille pientä haastetta. Annan alitajunnan työstää työpäivän ja perhe-elämän solmuja. Kun olen salilla, pyörän selässä tai ampumaradalla, olen eri maailmassa jossa ajankululla ei ole enää merkitystä. Tunnen olevani läsnä vain ja ainoastaan tässä ja nyt, menneellä ja tulevalla ei ole mitään merkitystä. On vain tässä ja nyt.
Aistit herkistyvät, tunnen jokaisen sydämenlyönnin, jokaisen hengenvedon, jokaisen hikipisaran. Kuitenkin mielen täyttää suloinen rauha. Ajatus kirkastuu ja avartuu, arkipäivän pikku vastoinkäymiset asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin.
Just my 2c.
-
Ei tarvitse kirjoittaa Pakkotoistoon saadakseen vinkkejä. Jotain näistä poimin omaan käyttöön ja katson tuleeko muutoksia kroppaan.
Kuten bowtiepasta sanoi, niin toki PTn palkkaaminen on yksi vaihtoehto. Voi olla että siihen tulee mentyä jossain vaiheessa.
-
Ei kai kukaan oikeasti käy salilla minkään "paremman kunnon" takia. Salilla käydään, koska halutaan näyttää paremmalta, ainakin nuorempana. Keski-iän saavuttaneilla saattaa myös liikunnan terveysvaikutukset motivoida.
Mä aloin käydä salillla 22 vuotta sitten kun valmentaja "käski" että pitäisi saada vähän lihasta kroppaan. Laji oli pikajuoksu joka sittemmin vaihtui pyöräilyyn. Kumpaakaan en enää harrasta, mutta salilla käyn yhä sen 3 kertaa viikkoon. En oikein osaa sanoa mikä siinä motivoi tai ei. Elämäntapa lienee se oikea määritelmä. Vinkkejä ja ohjeita saliharjoitteluun on yhtä paljon kuin siellä käy jengiäkin ja kaikenlaista tyyppiähän siellä tosiaan näkee. Itse tiedän tasan tarkkaan mikä sopii minulle mutta se ei kyllä selvinnyt ihan heti vaikka oli ammattilaisen tekemät ohjelmat joilla homma lähti alkuun. Sanoisin, että kannattaa ottaa vinkkejä vastaan vähän sieltä ja täältä ja opetella mikä on itselle se paras tapa. Kesäsuunnitelmaketjussa sanoin Choirille, että tarjoon viskit jos tulee kulmille mutta salille en kyllä aio häntä viedä.
-
Mä aloin käydä salillla 22 vuotta sitten... En oikein osaa sanoa mikä siinä motivoi tai ei. Elämäntapa lienee se oikea määritelmä. Kesäsuunnitelmaketjussa sanoin Choirille, että tarjoon viskit jos tulee kulmille mutta salille en kyllä aio häntä viedä.
AI ET VAI !? No, whisky kyllä riittääkin, kiitos! Voimme myös halutessasi keskustella kuntosaliharjoittelusta, kun Sinulla on siitäkin noin pitkä kokemus. Minä olen oikeastaan viime syksystä alkanut käydä salilla ja vuoden vaihteen jälkeen jopa 4x /vko. En ole koskaan ollut kovin liikunnallinen, mutta tässä lajissa on jotakin ihanan äijämäistä!
Olen reenannut kaksijakoisella systeemillä, eli kropan lihasryhmät jaetaan kahteen ja treenataan 2x viikossa. Toisaalta hieman pelkään, että jos väsähdän hommaan... Sarjoissa 10-15 toistoa, joka lienee aika paljon. Ehkä pitäisi laittaa enemmän painoa? Itselleni tuntuu hyvältä tehdä viimeisessä sarjassa niin monta toistoa, ettei paino enää fuskaamatta nouse. Silloin vasta tuntee harjoitelleensa.
Salarymanin viimeisin viesti oli ajatuksia herättävä.
-
Toki on selvää, että aloittelija ei osaa tehdä oikeita valintoja. Mats kuitenkin kirjoitti, että harjoitustaustaa oli jo takana, ei siis ollut kyse aloittelijasta. Ja toki suorituskykyyn kuuluu voima. Suorituskykyyn kuuluu kuitenkin muitakin asioita. (Maksimi)voiman kehitykseen kuuluu mm. maksimikolmosten tekeminen, esim. ehdotetut 3*3, 5*3 tai jopa 8*3 tukevat tätä kehitystä. Tämä ei kuitenkaan ollut se, mitä asiakas tilasi, hän melko suorasanaisesti halusi kiinteyttää kroppaansa, ei kehittää varsinaisesti voimaa. Eli ehdotettu lääke ei parhaalla tavalla vastannut tavoitetta.
Se mitä halusin kritisoida, oli se, että kaikkeen tarjotaan samoja vakiovastauksia, nämä perusohjelmat lähtökohtina uskoen, että ne tarjoavat tosiaankin vastauksen kaikkeen. Missä olivat ehdotukset käyttää vaikkapa laddereita, vo2 max- intervallitreeniä jne, jotka todistettavasti ovat tehokkaimpia tapoja vähentää kehon rasvaa ts. kiinteytyä? Toki voimatasoistakin kannattaa pitää kiinni, mutta siihen riittää yksi treeni viikossa, jopa kahdessa. Näkökulmat ovat kovin suppeita.
Tämän läpikäynti vaatisi paljon pidempää kirjoitusta, johon tämä ei ole paras paikka. Jos haluaa avartaa käsityksiään, kannattaa lukea ahkerasti, eikä pakkotoisto.com ole se kaikkein informatiivisin nettisaitti. Se mitä peräänkuulutan on, että ajatelkaa out-of-the-box. Toki voi jäädä joka tilanteessa käyttämään näitä eccojakin, jos siltä tuntuu. Over and out.
Ainakin itse ajattelin koko homman aika eri tavalla kuin sinä. Mats käsittääkseni sanoi haluavansa kiinteyttää kroppaa JA kehittää vartaloaan, erityisesti rintalihaksia, eikä siis vain kiinteyttää kroppaa. Eikö kuitenkin näin? Tästä pääsemme seuraavaan ajatuskulkuun:
Lihasmassan kasvattaminen miinuskaloreilla on ns. erittäin haastavaa. (Lisäksi Mats taisi ilmoittaa käyvänsä 3x viikossa salilla ja juoksevansa muina päivinä.) Kuntosali on suhteellisen huono paikka kiinteytymiselle, koska:
1) ns. puhdas urheiludieetti on joka tapauksessa haastava lähestymistapa, jos ruokavalioon ei kosketa
2) urheiludieetti on vaikea myös siksi, että ruokavaliolla hyvin usein kompensoidaan saavutettu kalorinkulutus, jolloin päädytään nollatilanteeseen
3) juokseminen, erilaiset jumpat, ja mikä tahansa olennaisesti liikkuvampi laji on kalorien kulutukseen helpompi ja tehokkaampi lähestymistapa
Tämän vuoksi kuntosalilla mielestäni kannattaa keskittyä oikeasti niihin kahteen asiaan, joihin se toimii ylivertaisesti tavallisen tallaajan ulottuvilla oleviin muihin keinoihin nähden: lihaksen ja/tai voiman kasvattamiseen.
Kun yllä todettiin, että lihaksen kasvattaminen miinuskaloreilla on vaikeaa, ja olettamana on, että Mats toteuttaa kiinteytystavoitettaan 1) juoksun; ja 2) dieetin avulla, salilla ei ehkä ole järkevää yrittääkään sitä lihaksen kasvattamista, vaikka tavoitteena on "rintalihasten muokkaus." Pikemminkin kannattaa mielestäni kehittää ja ylläpitää voimatasoa (ns. hermotukset) dieetin ajan. Tämä antaa huomattavasti paremmat lähtökohdat kiinteytystavoitteen jälkeen lähteä muokkaamaan vartaloa (koska mitä ilmeisimmin sellaisia tavoitteita on kiinteytymistavoitteen lisäksi) tai siirtyä kohti muita tavoitteita saliharjoittelussa.
Näin itse ajattelin asian.
-
Ilmaisin varmasti omat tavoitteet huonosti. Nuorempana oli enemmän lihasta (ei varmasti mitään hyvää treeniä, mutta niistä ajoista on yli 10 vuotta) ja kun lihasten osuus on vähentynyt, niin rasvaa on päässyt kertymään. Yritän siis saada rasvaprosenttia pienemmäksi, mutta tarkoitus ei ole hävittää loppuja lihaksia kuitenkaan.
Varsinaisella dietillä en ole, koska tarkoitus on löytää tavat, joilla pitää kroppa suhteellisen vakiona, kunhan saan ympärysmittaa pois. Pari senttiä lähti talvella ja vielä olisi hyvä saada lisää pois. Painoani en tarkkaile, mutta hiilareita olen karsinut. Kuten aikaisemmin totesin, ideoita sain täältä ja kokeilinkin jotain jo. Jos kevään ja kesän aikana en edisty uusilla ideoilla mitä otan käyttöön, niin sitten pitää ostaa asiantuntijan apua. Personal trainereista kokemus on hyvin vähäistä(kun on vaihtanut salia, niin jonkun ohjelman on saanyt tms), tiedä sitten millaisia ohjeita heiltäkin tulee.
Ohjeita on toki erilaisia, mutta niin on ihmisiä ja tavoitteita. Mitä olen lukenut, niin tutkimusten mukaan saatujen kaloreiden määrän vähentäminen on paras tapa tiputtaa painoa. Ja joku hi-juoksu vaikuttaa helpoimmalle tavalle polttaa rasvaa. Kuten täälläkin joku totesi, ns. normaali kuntosaliharjoittelu (muutama liike, lepo jne) ei kuluta kovin paljon kaloreita. Toisena puolena on tietysti se, että mitä painavampi ja suuremmat lihakset on, sitä enemmän kuluttaa energiaa kun vaikka kävelee. Tai ihan vaan kun pitää sohvalla puolensa Maan vetovoimaa vastaan.
-
Huolestuttavaa on se, että Suomessa osteoporoosi on kansantauti, joka on kummallista sillä kulutamme eniten maitoa maailman kansakunnista. Liikunnan puutehan tähän on suurin syy, eikä sydän- ja verisuonitauditkaan parane pillereitä popsimalla. Liike on lääke. Outoa että tällaisia vasta alkaa ajattelemaan vanhetessaan, nuorempana terveysaspekteja ei miettinyt juurikaan.
-
Huolestuttavaa on se, että Suomessa osteoporoosi on kansantauti, joka on kummallista sillä kulutamme eniten maitoa maailman kansakunnista.
Ei se osteoporoosi maitoa juomalla vähene, suomalainen maitohan on täyttä roskaa.
-
Ei suomalainen maito välttämättä roskaa ole (itse käytän vain kahvissa), mutta sanottakoon näin, että sillä valion myyntimiehellä on omat intressinsä kun sepustaa tarinoita siitä miten maito ehkäisee ties mitä. Kaikille ei tule yllätyksenä se, että maito ei ehkäise osteoporoosia.
-
Kohta joku sanoo, että älä laita kahvia maitoon. Mutta itse kysymyksen osalta sanoisin, että kuulostaa todella epäilyttävältä.
-
^^ testaa ja raportoi tänne.
-
Huolestuttavaa on se, että Suomessa osteoporoosi on kansantauti, joka on kummallista sillä kulutamme eniten maitoa maailman kansakunnista.
Ei se osteoporoosi maitoa juomalla vähene, suomalainen maitohan on täyttä roskaa.
Totta, tästä syystä mainitsinkin koska maitoa markkinoidaan että se vahvistaisi luustoa. Sen kun istutaan perseellämme ja vedetään maitoa niin lihakset kasvaa silmissä ja luusto vahvistuu.
-
Vedetään maitoa niin lihakset kasvaa silmissä ja luusto vahvistuu.
Juuri näin, Valion suunnitelma pähkinänkuoressa.
-
Voi voi, jotenkin tämä argumentointi tuntuu pyörivän kehää ja sieltä omalta mukavuusalueelta on kovin vaikea päästä pois.
Tietysti ruokavalio on tärkeä osa haluttaessa kiinteytyä, se on tärkeämpi osa kuin treeni (tähän ilmeisesti viittasit urheiludieetillä).
Juokseminen, erilaiset jumpat ovat varmasti tehokkaampia tapoja kalorien kulutukseen kuin perinteinen salitreeni, jossa tehdään sarja ja sitten istutaan perseellään pari minuuttia. Mutta tällaista treeniä en missään vaiheessa ehdottanutkaan, sen tekivät aivan muut (sinä itse?). Salitreenin voi tehdä aivan toisella tavallakin, jolloin kulutus itse asiassa menee juoksutreenin ohitse. Kun siihen lisätään intervallitreenin epoc-vaikutus, joka steady state treenistä puuttuu, ero vain korostuu.
Jossain taisin sanoa, että itselläni on vuosi(kymmeni)en treenikokemus, myös salilta. Omista tuloksista sen verran, että parhaimmillani/pahimmillani painoin n. 110 kg 10%:n rasvoilla, sittemmin jonkin verran vähemmän, kun tavoitteeni muuttuivat. Olen neljällä vuosikymmenellä nostanut esim. penkistä 10*100 kg. Ei mikään kummoinen tulos, mutta jotain kuitenkin; työntävät liikkeet ovat aina olleet heikko kohtani. Ihan kiinnostuksen vuoksi olen itseäni kehittääkseni suorittanut esim. yleisurheiluvalmennuksen valmentajatutkinnon ja käynyt monissa itseäni kiinnostaneissa seminaareissa, esim viime vuonna tunnettua fysiikkavalmentajaa Martin Rooneya kuuntelemassa. Valmennuskokemustakin löytyy jonkin verran.
Älkää uskoko sokeasti minua. Älkää uskoko sokeasti lehdista/foorumeilta lukemaanne. Älkää uskoko sokeasti guruja. Älkää myöskään uskoko sokeasti omia menetelmiänne/uskomuksianne oikeiksi/parhaiksi. Kun poistaa laput silmiltä, näkee paljon paremmin.
Musta taas tuntuu, että sä et välttämättä lue ihan hirveän ajatuksella muiden kirjoituksia.
Mähän ehdotin kahden tavoitteen saavuttamiseksi eriytettyä treeniä, ja puhuin vain ja ainoastaan siitä, miten salitreeni (puhtaana salitreeninä eikä kiinteytymiseen tähtäävänä treeninä) omasta mielestä kantsii dieetillä hoitaa sen "rinnan kehittämiseksi". Jos halutaan keskittyä puhtaammin kiinteytymiseen (ja jätetään muut tavoitteet myöhemmäksi) varmaan kandee vetää esim crossfitllä. Siinä saa lihas tehdä työtä kovaakin kalorinkulutuksen pysyessä kovana. (Vastaavia metodeja on lukemattomia kuntopiiristä lähtien, ei sen tietty tarvitse olla joku kaupallisen toimijan ratkaisu.)
On tässä itse kullakin jos jonkinlaista treenitaustaa. En tiedä, mistä päättelit mun olevan fakkiutunut, mutta väärässä olet. Treenitausta on hyvinkin monipuolinen. Ja suhtaudun huvin avoimesti vähän kaikkeen. Näimme vain Matsin tilanteen aika eri tavoin.
-
MrMan:
Oma pointtini oli lähinnä se, että jos pidempää kokemusta treenauksesta ei ole (tai jos edellisestä aktiivitreenauskaudesta on se 10 vuotta), niin aloittelijan ei kannata lähteä kelailemaan juttuja sieltä laatikon ulkopuolelta. Siinä vaiheessa puuttuu kaikenlainen kyky arvioida treenijuttujen todellisuuspohjaa. Pian sitä heiluu käsipainot kädessä jalkaprässissä hakien jotain muscle confusionia tjsp.
Voit ihan rauhassa puhua eccoista, lapuista silmillä jne, mutta en näkisi kaiken kyseenalaistamista itseisarvona siinä vaiheessa kun sen (järkevästi) mahdollistava treenikokemus vielä puuttuu.
Se tässä kai nyt pointtini.
-
Voi näitä ernoiluja.
Ei tässä nyt kannata heti vetää herneitä nenään ja lähteä viestejä poistamaan. Kuvaamasi vastareaktio käsittääkseni rajoittui pääsääntöisesti siihen, että kaikki eivät olleet kanssasi samaa mieltä.
-
Matsille voisin omat kokemukseni jakaa. Eli taustalla on koko nuoruuden kestänyt kilpaurheiluhararstus, joka sitten loppui inttiin. Se mitä sieltä jäi mieleeni oli se, että liikunnan kautta homma kehittyy.
Mutta mutta.
Aloitin reilu vuosi sitten elämäntaparemontin, jonka seurauksena painoa on tippunut noin 20 kiloa ja vyötäröltä on lähtenyt noin 17 senttiä. Tämä ei ole lähtenyt noin kärjistetysti liikunnalla, vaan ruokavaliolla. Ja siinäkin olen ollut armelias, eli olen syönyt fiksusti viisi kertaa viikossa, käytännössä töissä syön lounaaksi salaattiapohjaisesti. Makkarat jätin pitkälti pois muutenkin ja satsasin kunnon lihaan.
Tällä tavalla ovat sentit ja kilot lähteneet tasaisesti, pari pientä repsahdustaukoa on ollut matkan varrella, mutta suunta on ollut oikea. Avainsana on ollut se, että pyrin aina vähän parempiin valintoihin.
Tämä on johtanut siihen, että liikuntaa on ollut mukavampi harrastaa ja olen nauttinut mm. säbähöntsyistä kerran viikossa. Sitten kävin crossfit-kurssin, joka oli mahtavaa. Toisin sanoen liikun nykyään ehkä sen kaksi kertaa viikossa kunnolla, en sen enempää.
Eli nuoruuteen verrattuna pelkkä liikunta ei minulle riittänyt, vaan nyt piti pistää ruokailu kuntoon, jonka jälkeen liikunta on tuonut prosessiin potkua. Kehonkoostumusanalyysin mukaan lihasmassani määrä on lisääntynyt, joten laihtumisen nettovaikutus on kai ollut suurempikin kuin pelkät lukemat antavat ymmärtää, kun elintasorasva on saanut kyytiä.
-
Aloitin reilu vuosi sitten elämäntaparemontin, jonka seurauksena painoa on tippunut noin 20 kiloa ja vyötäröltä on lähtenyt noin 17 senttiä. Tämä ei ole lähtenyt noin kärjistetysti liikunnalla, vaan ruokavaliolla. Ja siinäkin olen ollut armelias, eli olen syönyt fiksusti viisi kertaa viikossa, käytännössä töissä syön lounaaksi salaattiapohjaisesti. Makkarat jätin pitkälti pois muutenkin ja satsasin kunnon lihaan.
Tällä tavalla ovat sentit ja kilot lähteneet tasaisesti, pari pientä repsahdustaukoa on ollut matkan varrella, mutta suunta on ollut oikea. Avainsana on ollut se, että pyrin aina vähän parempiin valintoihin.
Olen lukenut, että parempi tapa tiputtaa painoa on vähentää syöntiä kuin lisätä liikuntaa. Monet lisäävät syömistään kun lisäävät liikuntaa, niin paino ei tipukkaan. Yksilöllistä toikin on toki.
Vähän parempiin valintoihin, se kuulostaa varsin hyvältä. En ole jättänyt riisiä, pastaa yms kokonaan pois, mutta olen vähentänyt niiden syömistä. Ylellä oli viime vuonna BBCn syömiseen ja liikuntaan liittyviä dokumentteja. Niiden mukaan pienilläkin arkiliikunnalla (käyttää portaita eikä hissiä -tyylisillä) saa aikaan yllättävän paljon.
-
^jop, tota tarkoitin urheiludieetillä. Kaikki kuten ennen ja lisää liikuntaa. Vaikea juuri koska nälän tunne kasvaa, ja on muutenkin ruokavalioremppaa hitaampi. Optimaaliset tulokset yleensä yhdistävät kummatkin. Se, mitä sitten miinuskaloreilla treenaa, onkin vähän hankala juttu.
-
^^ ja ^ Juurikin noin.
Itselläni on käynyt niin, että ne pienet valinnat tulee tehtyä, kun on päässyt oikeaan rytmiin. Kävelen portaat ennemmin kuin menen hissillä, jätän santsaamatta ja sitä rataa. Mulle arkipäivän lounas on se, mistä voin helpoiten nipistää turhat rasvat ja hiilarit pois, eikä se ole harmittanut, sillä salaattia olen vetänyt (kanaa, tonnikalaa) vatsani täyteen. Se on vaan pikkuisen paremmin kuin se, että vetäisin vatsani täyteen pastaa tai muuta hiilaria. Tämä on minulle riittänyt.
Liikunta on ollut aina mukana, mutta ei siten että se olisi pääsyy. Se on ollut hyvä buusteri ja toiseksi olen vaan lisännyt tehoja niihin harvoihin treenikertoihin, eli tässä mielessä crossfitin filosofia on tullut mukaan. Normaalia kärryajeluita (10-kuinen poika kun on) en ole laskenut liikunnaksi, se on ennemminkin hermolepoa, koska syke ei sanottavasti nouse.
Se minkä unohdin sanoa on se, että mulle hyvä mittari suunnan pitämisessä on ollut vaaka. En harmittele satoja grammoja tai kiloja, vaan seuraan trendiä. Paino kun vaihtelee, niin sitä on helppo peilata sitä vasten, että mitäpä on tullut tänään tehtyä. Yksittäiset lipsahdukset eivät jää vaivaamaan, kun tiedän seuraavana päivänä tekeväni vähän paremman valinnan.
Vedin koko nuoruuteni kovalla harjoitusohjelmalla ja se leipiinnytti jossain vaiheessa, jonka takia kilpailu-ura loppui armeijan jälkeen. Tämä itselleni armollisempi ajatusmaailma on ollut avain siihen, että minulla on säilynyt tasainen into terveellisempään elämäntapaan ja -rytmiin. Sen verran voisin kehaista ystävääni Niemisen Tuukkaa (http://www.motivire.fi), sillä hän on mulle tämän ajatusmaailman vuosien saatossa eri yhteyksissä iskostanut. Vuosi sitten olin valmis muutokseen ja siitä se lähti.
Crossfitista sen verran, että se avasi minulle uuden maailman. Itsehän en ole koskaan ollut ns. sali-ihmisiä, vaan olen ennemmin juossut, hiihtänyt, pelannut ja tehnyt kuntopiiriä. Crossfitin kautta tutustuin mm. levytankoon ja kahvakuulaan, joilla olen sellaista pientä monipuolisuutta saanut niihin harvoihin treenikertoihin.
Dan-D:n kommenttia komppaan sen verran, että omalla kohdallani en ole koskaan nälkää nähnyt tämän elämäntapamuutoksen takia, syödä pitää jotta jaksaa.
-
No mä nyt satuin huomaamaan sun yv:n laitettuani sen viestin, jonka poistin heti luettuani yv:si. Ihan sama, vedit sen tason marttyyrit, etten vedä varsinaisesti mitään takaisin, kunhan kohteliaisuuttani sen poistin.
En viitsi ruveta itse kopioimaanvastaustani viestiisi.
Edit: edelleen joudun kuitenkin suosittelemaan keskustelua aidosta designista.
-
No niin, laitetaan sitten aloittelijan kysymys. Käyttävätkö edistyneemmät treenaajat paljon 1-jakoista ohjelmaa? Olen saanut käsityksen, että 1-jakoinen on lähinnä aloittelijoita varten: se on helppo suorittaa, voi totutella kehoaan treenaamiseen tietyillä perusliikkeillä, eikä haittaa vaikka joskus jäisikin joku treeni välistä. Lisäksi 1-jakoista varten ei yleensä tarvitse paljoa välineitä ja aikaa (siis viikossa yhteensä, yksittäinen treenihän lienee pitempi).Aloittelijan lisäksi ei tarvitse optimoida ohjelmaa niin tarkkaan, vaan joku perusohjelma toimii hyvin ja tulosta pitäisi tulla.
-
Ajattelua mielestäni vaivasi aloittelija-on-aloittelija-on-aloittelija -lähestyminen. Samalla mentaliteetilla aloittelevan voimanostajan, maratoonarin, pikajuoksijan ja sulkapalloilijan tulisi treenata yhteneväisellä treeniohjelmalla. Näin he eivät kuitenkaan tee. Miksi?
Esitän nyt oman ajatukseni tuon esimerkkisi kautta. Kaikkien noiden ei tulisi treenata yhteneväisellä treeniohjelmalla. Jos kuitenkin otetaan kaksi huonokuntoista tyyppiä, joilla kummallakaan ei ole kauheasti kokemusta juoksemisesta, mutta joista toinen tähtää ehkä pikajuoksuun ja toinen ultramaratoneihin, niin molemmille voi suositella ensin ihan juoksukunnon pohjaa rakentavaa ohjelmaa. Mielestäni ei järkeä lähteä pistää suoraan juoksemaan maksimipituisia lenkkejä tai räjähtäviä 50 metrin vetoja, vaan rakentaa ihan peruskuntoa. Sekä nopeutta että kestävyyttä sopivassa suhteessa. Ei sitä tarvitse hioa vuosia, mutta ihan jo pari kolme kuukautta simppeliä perusohjelmaa antaa kuvaa siitä miten kroppa reagoi rasitukseen, miten palautuu ja ennen kaikkea rakentaa sitä kokonaisvaltaista kuntopohjaa. Tuon päälle lienee jo paljon helpompi lähteä hiomaan ohjelmaa haluttuun suuntaan.
Tietysti jos käytössä on ammattivalmentaja joka voi livenä arvioida toisen kuntoa, suoritustekniikkaa jne niin tilanne muuttuu.
Ei tässä mitään hampaan koloon ole jäänyt varmaan kenellekään, mutta komppaan Dan-D:tä että aikamoisella marttyyriasenteella oltu tuossa liikkeellä. Kukaan ei hyökännyt sinua vastaan henkilökohtaisesti tai kyseenalaistanut osaamistasi, kunhan vaan esitti että aiheesta saattaa olla eriäviä mielipiteitäkin.
-
No niin, laitetaan sitten aloittelijan kysymys. Käyttävätkö edistyneemmät treenaajat paljon 1-jakoista ohjelmaa? Olen saanut käsityksen, että 1-jakoinen on lähinnä aloittelijoita varten: se on helppo suorittaa, voi totutella kehoaan treenaamiseen tietyillä perusliikkeillä, eikä haittaa vaikka joskus jäisikin joku treeni välistä. Lisäksi 1-jakoista varten ei yleensä tarvitse paljoa välineitä ja aikaa (siis viikossa yhteensä, yksittäinen treenihän lienee pitempi).Aloittelijan lisäksi ei tarvitse optimoida ohjelmaa niin tarkkaan, vaan joku perusohjelma toimii hyvin ja tulosta pitäisi tulla.
1-jakoinen riittää tiettyyn pisteeseen saakka, mutta rajoittaa kehitystä sen jälkeen kun ns. perusasiat, eli peruskunto ja tekniikka ovat kunnossa. Aloittelijoille suositellaan aloittelijoiden ohjelmia, koska ne tähtäävät juurikin perusasioiden kuntoon saantiin, eli pääliikkeiden oikean tekniikan oppimiseen ja riittävän peruskunnon saamiseen ilman turhia kommervenkkejä ja epäoleellisuuksia. Sitten kun perustaso on saavutettu, lihasten palautuminen mahdollistaa useamman treenikerran per viikko per lihasryhmä ja kehitys alkaa hidastumaan, on järkevää alkaa etsiä monipuolisempaa ja tehokkaampaa tapaa muokata kehoaan juuri siihen suuntaan kuin omissa tavoitteissa on. Autoanalogiathan ovat parhaita ja sopivat kaikkeen, joten käytetään sellaista. Ennen kuin lähdetään Nordschleiffelle etsimään huippuaikoja Porsche GT3:lla, on syytä lukea teoriaosuudet ja ajaa ajokortti, totutella ajoon liikenteessä Yariksella ja varmistaa että taidot riittävät julkisilla teillä ajamiseen liikennesääntöjen mukaisesti. Treenauksen aloittaminen puolikuntoisena keskittyen joihinkin tarkkoihin erityistavoitteisiin tähtäävillä overreachingillä, negatiivisilla toistoilla ja superseteillä johtavat lähinnä virheellisiin tekniikoihin ja loukkaantumisiin.
1-jakoinen, tai vaihtoehtoisesti 1½-jakoinen (kaikki lihasryhmät kerralla mutta liikkeitä vaihtaen, esim. treeni 1 penkki ja kyykky, treeni 2 vinopenkki ja mave) ovat oikein hyviä aloittelijaohjelmia. Jos jollekin käy liikaa luonteen päälle aloittaa aloittelijana aloittelijaohjelmalla, kannattaa vaikka kutsua sitä itse joksikin muuksi jotta äijämäisyys omissa silmissä ei kärsi liikaa.
-
Ennen kuin lähdetään Nordschleiffelle etsimään huippuaikoja Porsche GT3:lla, on syytä lukea teoriaosuudet ja ajaa ajokortti, totutella ajoon liikenteessä Yariksella ja varmistaa että taidot riittävät julkisilla teillä ajamiseen liikennesääntöjen mukaisesti.
Ajokortilla tai julkisilla teillä ajamisella ei ole mitään tekemistä rata-ajon kanssa. On monia huippulahjakkaita autourheilijoita joilla ei vielä iästään johtuen ole ajokorttia eivätkä ole koskaan ajaneet julkisilla teillä.
-
^ way to get the point, bro...
-
Farmerilta muutama jäätävä kommentti viime aikoina
-
Joo, oon vihdoin saanut foorumin yleisen tason kiinni.
-
Käsitykseni siis vahtistui, eli 1-jakoinen aloittelijoille pääasiassa eikä sitä sen jälkeen pahemmin tehdä. Tähän näyttää olevan hyvät syyt enkä näe mitään syytä aloittaa millään muulla. Toisaalta jotkut vissiin on aloittaneet hyvin esim. 2-jakoisellakin (riippuen toki taustoista). Lueskelin hieman ja 2-jakoinen ollessa suhteellisen yksinkertainen on kuitenkin ilmeisesti jonkin verran myös "edistyneempien" treenaajien käyttämä, eli ei voine todeta tyyliin että "mitä edistyneempi treenaaja -> sitä enemmän tulee treenejä jakaa", vai?
-
Ennen kuin lähdetään Nordschleiffelle etsimään huippuaikoja Porsche GT3:lla, on syytä lukea teoriaosuudet ja ajaa ajokortti, totutella ajoon liikenteessä Yariksella ja varmistaa että taidot riittävät julkisilla teillä ajamiseen liikennesääntöjen mukaisesti.
Ajokortilla tai julkisilla teillä ajamisella ei ole mitään tekemistä rata-ajon kanssa. On monia huippulahjakkaita autourheilijoita joilla ei vielä iästään johtuen ole ajokorttia eivätkä ole koskaan ajaneet julkisilla teillä.
Toki, sääntöihin löytyy aina poikkeuksia. Näitä huippulahjakkaita autourheilijoita joilla ei vielä iästään johtuen ole ajokorttia eivätkä ole koskaan ajaneet julkisilla teilläkin maailmanhistoria tuntee kymmeniä. Me loput miljardit pärjäämme paremmin kun teemme asiat hyviksi todettujen kaavojen mukaan.
-
Toki, sääntöihin löytyy aina poikkeuksia. Näitä huippulahjakkaita autourheilijoita joilla ei vielä iästään johtuen ole ajokorttia eivätkä ole koskaan ajaneet julkisilla teilläkin maailmanhistoria tuntee kymmeniä. Me loput miljardit pärjäämme paremmin kun teemme asiat hyviksi todettujen kaavojen mukaan.
Kyllä se sääntö enemmänkin on se että kun tarpeeksi hieroo radalla tulee hyväksi rata-ajajaksi. Vaikka kuinka ajaisi miljoonia kilometrejä katuliikenteessä niin valmius rata-ajoon ei ole yhtään sen parempi.
-
Ohjelman jakamisesta: itselläni toimii parhaiten kaksijakoinen ohjelma. Mulla on kyykyn ja maastavedon jälkeen takki niin tyhjä, ettei olisi toivoakaan kunnollista treenistä muilla osa-alueilla. Hyvä ettei taju lähde :) Yksi kierto viikossa on riittänyt ainakin vielä siihen, että tulokset paranevat kohisten, ensimmäistä kertaa ~15 vuoteen..
-
Sain ainakin erittäin hyviä tuloksia Starting Strength -ohjelmalla, jota hinkkasin alkuun noin 4kk ollessani vaihto-oppilaana. Tekniikat paranivat huomattavasti, maxit paranivat ja lihasta tuli lisää. Sitten siirryin G6-tyyppiseen treeniin, mutta siinä liikkeiden määrä/treenikerta oli itselle vähän liian suuri. Nykyisin menen kaksijakoisella ohjelmalla, mutta pääliikkeiden (kyykky, mave, rive, penkki) osalta samalla periaatteella, kuin SS:ssä eli 3*5 ja lisään painoa. En tosin jokaisen treenikerran jälkeen kuten alussa. Itselle myös riittää yksi rankka treeni viikossa per liike. Kehitystä on vieläkin tullut ihan mukavasti.
-
^ sama meininki. mulla sama "perussääntö" 3x5. Välillä olen tosin lisännyt painon sijaan settejä (4x5 tai 5x5), jos on tuntunut että tekniikka alkaa hajoamaan. parempi hinkata vähän pienemmällä painolla enemmän toistoja, että tekniikka pysyy varmana.
-
Mikä on pienin mahdollinen panostus, jolla saadaan suurin mahdollinen tulos? Tätä ohjetta seuraten kannattaa yksijakoista muuttaa vasta sitten, kun jollain muulla ohjelmoinnilla saadaan parempia tuloksia. Ei ole olemassa mitään maagista aloittelijan ja edistyneemmän rajaa, jonka ylittämisen jälkeen pitäisi muuttaa treeniohjelmaa. Usein ihmiset treenaavat tarpeettoman monimutkaisesti.
Jakoisuus ei myöskään ole ohjelmoinnin ainut parametri, vaan pitää huomioida mm. treenitiheys, palautumiskyky, volyymi. Jos treenaa kerran viikossa, ei treeniohjelman jakoon ole mitään syytä. Toisaalta esim. Starting Strengthissä kyykätään tuloksekkaasti kolme kertaa viikossa.
Keskustelussa kannattaa muistaa, että treenijako voi tarkoittaa (ainakin) kahta eri asiaa: lihasryhmäjakoa ja liikejakoa. Retoriset esimerkit:
Lihasryhmäjako:
päivä A: rinta, jalat
päivä B: selkä, kädet
Liikejako:
päivä A: kyykky, penkki, leuat
päivä B: kyykky, pystypunnerrus, maastaveto
Itse pidän lihasryhmäjakoa vähän vanhanaikaisena.
eli ei voine todeta tyyliin että "mitä edistyneempi treenaaja -> sitä enemmän tulee treenejä jakaa", vai?
Ei.
-
Selvä homma. Mikä on muuten ohjelman "jakoisuus" englanniksi? Löydän kyllä useita eri ohjelmia, mutta nimenomaan kiinnostaisi lukea yleispiirteisesti eri "jakoisista" ohjelmista englanniksi. Mitä mieltä muuten olette niskan takaa punnerruksesta? Tänään sitä tehdessä ei tuntunut kipua mutta oli se kyllä yllättävän raskas liike. Mikäli oikein muistan niin joskus aikoinaan olkapääni on hieman vihoitellut (ei kuitenkaan mitään vakavaa) sen jälkeen. Täytynee korvata pystypunnerruksella.
-
^jakoisuus=Split enkuksi. Ja kontekstissa esimerkiksi: "The Best 2 Day Split Workout Routine To Get Toned".
-
Käsitykseni siis vahtistui, eli 1-jakoinen aloittelijoille pääasiassa eikä sitä sen jälkeen pahemmin tehdä. Tähän näyttää olevan hyvät syyt enkä näe mitään syytä aloittaa millään muulla. Toisaalta jotkut vissiin on aloittaneet hyvin esim. 2-jakoisellakin (riippuen toki taustoista). Lueskelin hieman ja 2-jakoinen ollessa suhteellisen yksinkertainen on kuitenkin ilmeisesti jonkin verran myös "edistyneempien" treenaajien käyttämä, eli ei voine todeta tyyliin että "mitä edistyneempi treenaaja -> sitä enemmän tulee treenejä jakaa", vai?
1-jakoinen on ohjelmana paras. Ongelmana on lihaksen kasvun yhteydessä pidentyvä palautumisaika: aloittelijalle tämä ei ole ongelma, mutta 4-6kk treenin jälkeen palautuminen pitenee. Aloittelijan tulee hyödyntää tätä nopeampaa palautumisaikaa ja tehdä yksijakoista, oma henk koht suositukseni Starting Strenght mikäli saat apua suoritustekniikkaan. Tein itse 1-jakoisen jälkeen 3, 4 ja lopulta 5-jakoisella treenillä 2v yhteensä. Edistyksen mukana on yleensä helppo jakaa treeniä useammille päiville koska tarvitset enemmän volyymia lihaksen kasvuun. Toistojen määrän lisääntyessä on mielekkäämpää jakaa treeniä eristävämpiin liikkeisiin, mistä en tosin itse huomannut olevan kehityksen kannalta mitään hyötyä.
Viimeisen kuun aikana olen siirtynyt takaisin 2-jakoiseen ohjelmaan. Tästä on ollut selvästi hyötyä, mutta uskon sen johtuvan lähinnä ohjelman muutoksesta. Salitreenissä kannattaa kuitenkin muistaa, että ravinnon vaikutus on aina suurempi kuin treenin ja 90% salillakäynnin hyödyistä saavutetaan vain käymällä salilla säännöllisesti ja oikeasti rasittamalla lihaksia. Loput 10% ovat tätä hokkuspokkusta treeniohjelmien muodossa.
-
-
-
Tässä on sitten uutta otetta treeniin: https://www.facebook.com/photo.php?v=193081177491491
-
Käsitykseni siis vahtistui, eli 1-jakoinen aloittelijoille pääasiassa eikä sitä sen jälkeen pahemmin tehdä. Tähän näyttää olevan hyvät syyt enkä näe mitään syytä aloittaa millään muulla. Toisaalta jotkut vissiin on aloittaneet hyvin esim. 2-jakoisellakin (riippuen toki taustoista). Lueskelin hieman ja 2-jakoinen ollessa suhteellisen yksinkertainen on kuitenkin ilmeisesti jonkin verran myös "edistyneempien" treenaajien käyttämä, eli ei voine todeta tyyliin että "mitä edistyneempi treenaaja -> sitä enemmän tulee treenejä jakaa", vai?
1-jakoinen on ohjelmana paras. Ongelmana on lihaksen kasvun yhteydessä pidentyvä palautumisaika: aloittelijalle tämä ei ole ongelma, mutta 4-6kk treenin jälkeen palautuminen pitenee. Aloittelijan tulee hyödyntää tätä nopeampaa palautumisaikaa ja tehdä yksijakoista, oma henk koht suositukseni Starting Strenght mikäli saat apua suoritustekniikkaan. Tein itse 1-jakoisen jälkeen 3, 4 ja lopulta 5-jakoisella treenillä 2v yhteensä. Edistyksen mukana on yleensä helppo jakaa treeniä useammille päiville koska tarvitset enemmän volyymia lihaksen kasvuun. Toistojen määrän lisääntyessä on mielekkäämpää jakaa treeniä eristävämpiin liikkeisiin, mistä en tosin itse huomannut olevan kehityksen kannalta mitään hyötyä.
Viimeisen kuun aikana olen siirtynyt takaisin 2-jakoiseen ohjelmaan. Tästä on ollut selvästi hyötyä, mutta uskon sen johtuvan lähinnä ohjelman muutoksesta. Salitreenissä kannattaa kuitenkin muistaa, että ravinnon vaikutus on aina suurempi kuin treenin ja 90% salillakäynnin hyödyistä saavutetaan vain käymällä salilla säännöllisesti ja oikeasti rasittamalla lihaksia. Loput 10% ovat tätä hokkuspokkusta treeniohjelmien muodossa.
Jahas, olenkin miettinyt sitä, milloin pitäisi vaihtaa 2-jakoisesta ohjelmasta 3-tai 4-jakoiseen... jos ylipäätään pitäisi. Eli vaihtelu on hyväksi asialle, kunhan vaan lihaksia rasitetaan.
-
Jahas, olenkin miettinyt sitä, milloin pitäisi vaihtaa 2-jakoisesta ohjelmasta 3-tai 4-jakoiseen... jos ylipäätään pitäisi. Eli vaihtelu on hyväksi asialle, kunhan vaan lihaksia rasitetaan.
Nimenomaan. Vaihtelun tulisi tapahtua silloin, kun lihakset ovat tottuneet nykyiseen rasitusmuotoon kehityksen maksimoimiseksi. Nyrkkisääntönä onkin juuri tuo kuukausi: mikäli kehitystä ei tapahdu kuukaudessa, ohjelma pitää vaihtaa. Kannattaa myös huomata, ettei 2-jakoisesta 3-jakoiseen siirtyminen vaadi yhtään enempää salillakäyntejä, lihakselle annetaan vain enemmän aikaa palautumiselle ja kierrossa kestää kauemmin.
-
Kysytään nyt tässä ketjussa: onko suosituksia hyvistä "salihanskoista"? En nostele viittäsataa kiloa penkistä, vaan ihan jo esim. soutulaitteen ja käsipainojen* & kahvakuulan kanssa puuhastelu ärsyttää kämmentä ns. rystysen kohdalta liian ikävästi.
Eli mieluiten sellaiset sopivan kestävät hanskat jotka kädessä pysyy kuitenkin tuntuma, se olisi ikävää jos se käsipaino lipeää vieressä bodaavan Arnoldin varpaille. Voi olla pitää fedoraakin pitäisi sovitella päähän kenkälusikalla sen jälkeen.
-
ite teetin bespoket
-
ite teetin bespoket
:D Näinpä, itse kans.
-
puutarhahanskat, joissa grippipuoli on nahkaa. otan tosin käyttöön vasta siinä vaiheessa, kun hiki heikentää otetta muuten.
-
^ ehdottomasti, jos en kävisi "kuntoklubilla" vaan oikealla salilla :)
-
Kysytään nyt tässä ketjussa: onko suosituksia hyvistä "salihanskoista"? En nostele viittäsataa kiloa penkistä, vaan ihan jo esim. soutulaitteen ja käsipainojen* & kahvakuulan kanssa puuhastelu ärsyttää kämmentä ns. rystysen kohdalta liian ikävästi.
Olen ollut tyytyväinen bilteman fillarihanskoihin. Valittu äärimmäisen tiukoilla kriteereillä eli halvin hinta mitä silmiin on osunut.
(http://biltema.fi/ProductImages/27/large/27-472_l.jpg)
-
Clas Ohlsonilta saa kanssa ilmeisesti purjehduskäyttöön tehtyjä aika samannäköisiä. Ei noita kehtaa ihmisten ilmoille viedä mutta kyllä niillä rautaa siirtelee ja materiaali on jotain kevlaria tms. riittävän tuhoutumatonta siihen käyttöön.
-
^mankkuu.
tämä
-
Remmitkin käy jos pussy niin kun mie.
-
Raavas mies ei mitään hanskoja käytä, kysykää vaikka Seppo Rädyltä.
-
Remmitkin käy jos pussy niin kun mie.
tääkin ok
heitersgonnaheit.gif
-
http://www.leangains.com/2011/09/fuckarounditis.html
En ole hepun kanssa samaa mieltä kaikesta, varsinkaan ruokavalioon liittyvästä, mutta jokaisen salillakävijän kannattaa lukea oheinen artikkeli.
-
Aika pitkälti omaa reenitapaani kuvaa. Ruokavaliojutut onkin sitten jo jotain ihan next level shittii.
-
Mahtava artikkeli, joka tukee vahvasti omaa kokemuspohjaista näkemystä siitä, miksi jengi ei kehity.
-
Mulla on nyt ensimmäinen kokonainen viikko menossa lean gains-protokollan mukaisesti. En ole makroista kauhean tarkasti pitänyt kiinni kunhan proteiinit on kohdillaan ja urheilun mukaan rytmitetään syömistä. En tiedä vielä miten on vaikuttanut painoon mutta toivottavasti vähän olisi mennyt alaspäin.
Yksinkertaisuudessaan lean gains - paasto voi soveltaa vain niin, että jättää aamiaisen syömättä. Ei siis vielä hirveän nextiä leveliä. Olen vuoden alusta alkaen mahduttanut jokaiseen viikkoon muutaman pätkäpaastopäivän. Vaikuttaisi siltä että vaikka makroista ei pitäisikään kiinni, niin leposyke laskee kyllä välittömästi ja jää aamulla enemmän aikaa esimerkiksi nukkumiseen. Puhdasta voittoa siis. Iltaisin kannattaa viimeiseksi nauttia tuhdisti proteiineja, niin pysyy leptiinitkin kurissa seuraavaan lounaaseen.
-
IF on todella hyvä tapa tiputtaa painoa. En allekirjoita tätä "lose fat, gain muscle" mentaliteettia, mutta paino tippuu ja elämä helpottuu tällä tyylillä.
-
Uimastadion ollut nyt kuusi päivää auki ja kuudesti olen käynyt. On hieno fiilis mennä töihin kun on 6.30 käynyt aamu-uinnilla ja on täynnä energiaa muiden kiskoessa kahvilla konettaan käyntiin. Muutenkin alkaa taas olemaan sellainen olo, että keski-ikäinen mies on paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Kevään ensimmäinen 10km alle 45 minuuttia meni aika helposti ja hyvän olon pysyessä koko juoksun vaikka maasto oli mäkinen. Vatsalihasharjoituksiin olen ottanut 10kg painoliivin niskan taakse ja lopulta voisi sanoa, että vatsalihakset alkavat näkyä. Leukoja meni myös oma ennätys 23 ihan vastikään. Vähän miettinyt jotain uutta lajia ja yksi kärkikandidaatti on boulderointi. Tekniikka olisi varmaan kiva lähteä hiomaan kun käsivoimat ja paino ei ole suurin ongelma tässä vaiheessa. Mikä ettei köyden kanssa kiipeäminenkin mutta siinä tarvitsee kurssin, aina kaverin ja se näyttää vähän kuin harvoja tikapuita kiipeäisi.
-
^Olen melkeinpä kade!
-
^^boulderointi (ja kiipeily) on hyvä, tyylit.fi -approved laji.
23 leuan tuloksella kehittyminenkin on varmaan alkuvaiheessa varsinkin todella nopeeta.
-
^^Boulderointi on kyllä todella jees laji. Tolla liikuntataustalla tosiaan greidit nousee varmaan aika nopeesti. Sit mitataan kyllä miestä kun tulee seinä kunnolla vastaan.
-
Ilmoittauduin Salmisaareen alkeiskurssille ihan että oppii talon tavat ja saa vähän tietoa. Smartumin setelit pitää saada johonkin käytettyä ja tuolla saa pari ilmaista käyntiä samaan hintaan.
Aiheesta kolmanteen, mistä saisi pääkaupunkiseudulta 20kg painoliivit? UFS on tainnut lopettaa ja tyhjää niillä on saldo aina näyttänyt muutenkin.
-
^ Meinaatko hakea lisähaastetta boulderointiin? Respect.
-
^Ei, tämä tulisi leuanvetoon ja punnerruksiin. Leuoissa kai tavallinen ratkaisu on vyö ja levypaino mutta kotona ei viitsisi kolhia paikkoja. Saatoin olla havaitsematta huulenheittoa ;)
-
:)
-
Tämä eka oli tällainen halpis. Nyt on tähtäimessä tuollainen 20kg painoinen, johon saa vielä 10kg halutessaan lisää. Ei nuo levypainotkaan ilmaisia ole ja vyö on aika käytännöllinen. Hintaa 20kg:lla joku 120-130€ tosin.
-
...
-
Alkeiskurssi takana, vahinkoina vain yksi polvi verillä. Aluksi meni kovaa ja jaksoi kurottaa ja jopa vetää pelkillä käsillä itseään mutta loppua kohden sormivoimat alkoi loppua pahasti. Tekniikkaa ei juuri ollut hommassa mukana vaan enemmän apinan raivoa. Pääsisi kai pitemmälle kun malttaisi nostaa itseään jaloilla eikä vetää käsillä ylöspäin.
-
^Joo se gripin kehittyminen ottaa kyllä aikansa. Koita tosiaan siirtää jalkoja eteenpäin ennen käsiä, vaikka ylöspäin pyrkiessä tuntuu aluksi jotenkin luonnollisemmalta kurottaa koko ajan käsillä mahdollisimman ylös. Mut heti kun löytää ne alakropan voimat käyttöön niin homma tuntuu kevyemmältä.
-
Mitäs aloittelijalle kiipeilyhousuiksi kun ei viitsi vielä investoida varusteisiin? Olisiko reisitaskuhousut tai kenttähousut Varustelekasta ihan väärä valinta? Shortsit tosiaan lyttäytyi valjaiden alle ikävästi ja polville olisi kiva saada kestävää kangasta suojaksi.
-
H&M verkkarit. Toimii.
-
Hommasin väljät itävallan armeijan kenttähousut. Noilla pärjään ihan hyvin.
-
Cyclocrossari on ollut mielessä. Mistä sitä kannattaisi lähteä hakemaan lisätietoa valinnan helpottamiseksi? Sanotaan, että voisin sijoittaa vaikkapa 1000-1500€ ja olisi tarkoitus, että voi ajaa myös tuollaisilla puistotiemäisillä hiekkaosuuksilla, ei sen kummemmassa maastossa.
-
^Oletko varma, että budjetti kestää rättiharrastuksen lisäksi myös pyöräharrastuksen? Se cyclo on nimittäin gateway drug. Kohta huomaat, että sulla on pyörä joka käyttötarkoitukseen ja keliin. Pahimmillaan kaksi.
No, jos kuitenkin haluat väkisillä, niin succistelufoorumilla (http://www.fillarifoorumi.fi/forum/forum.php) asiaa on ainakin käsitelty paljon.
Siitä se alamäki alkaa.
btw. cycloa et välttämättä tarvi, jos pahin maasto on puistotie. Ehkä joku retkipyörä voisi olla passelimpi. Itse ostaisin (jos olis rahaa) Pelagon Stavangerin.
-
^Oletko varma, että budjetti kestää rättiharrastuksen lisäksi myös pyöräharrastuksen? Se cyclo on nimittäin gateway drug. Kohta huomaat, että sulla on pyörä joka käyttötarkoitukseen ja keliin. Pahimmillaan kaksi.
Nyt poltetaan isolla liekillä kun alkoi kerran. Tuskin tulee kelloja tai valokuvausta kalliimmaksi. Ajattelin satsata yhden laatuobjektiivin verran koko varustukseen, lisäksi tietty huollot, varaosat jne.
-
Cyclocrossari on ollut mielessä. Mistä sitä kannattaisi lähteä hakemaan lisätietoa valinnan helpottamiseksi? Sanotaan, että voisin sijoittaa vaikkapa 1000-1500€ ja olisi tarkoitus, että voi ajaa myös tuollaisilla puistotiemäisillä hiekkaosuuksilla, ei sen kummemmassa maastossa.
Joko suoraan Velosporttiin tai sitten luet sukkisforumia ja revit hiuksiasi kun väittely menee siihen onko jauhemaalattu runko kevyempi kuin nestemaalattu ja haluaisit vain pyörän.
Tosin itse katsoisin todellakin fillaritorin läpi, varsinkin CC tuntuu olevan laji jossa innostus hiipuu nopeasti ja vuoden - pari vanhoja fillareita saa todella asiallisilla kokoonpanoilla alle tonnilla ja melkein käyttämättöminä.
Jos tuntuu tylyltä niin muutamia satoja hankintoja seuranneena pitää sanoa että a) osta suoraan toinen pyöräsi (ei se kökkö "jolla pääsee alkuun") ja b) muista että tuo pyörä on alle kahden vuoden käytön uhri todennäköisesti. Miksi alle 2 vuotta? Koska joko harrastus lopahtaa tai innostut ja GAS iskee ja myyt edellisen pois ja ostat seuraavan "täydellisen pyörän". Ostamalla suoraan "sen paremman" säästät yhden kierroksen mutta todennäköisesti ostat rinnalle sitten toisen parin vuoden päästä kuitenkin :)
-
^Minkälaisista hintaluokista puhutaan näissä "paremmissa" tai toisissa fillareissa?
-
Itse asian itse asiassa, jos pyörä tulee treenikäyttöön, niin skippaa cyclo ja osta maantiepyörä. Sijoita keskiluokan komponentteihin ja hyviin kiekkoihin. Alumiinirungolla jää budjettia komponentteihin, kuituun joutuu sijoittamaan ~2k.
Käytetty on kyllä hyvä vaihtoehto ostit sitten mitä vain.
-
Tosin itse katsoisin todellakin fillaritorin läpi, varsinkin CC tuntuu olevan laji jossa innostus hiipuu nopeasti ja vuoden - pari vanhoja fillareita saa todella asiallisilla kokoonpanoilla alle tonnilla ja melkein käyttämättöminä.
Minusta cc ei ole suomessa kyllä mikään "laji", ottaen huomioon että prosentilla pyöristä ajetaan mitään cc-kisaamisen henkistä. Nuo pyörät on suosittuja siksi, ne ovat sopivia ympärivuotiseen käyttöön ja osaan saa lokareita, tarakkaa yms. Osalla koko pyöräilyinto hiipuu ja sitten niitä myydään.
Jos ajaa kesäkeleillä ja lenkkiä, niin minäkin suuntaisin suoraan maantiepyörään.
-
Fillari ei tulisi varsinaisesti treenikäyttöön vaan sekalaiseen aina työmatkoista siirtymisiin harrastuspaikalle mutta miksei myös maantiereissuille kaverien kanssa jotka saattaa johtaa huonommallekin päälliselle.
-
Itsehän en näistä pyörähifistelyistä mitään tiedä, mutta paras fillari tuohon coren käyttöön on kyllä miten päin tahansa mitattuna vanha pappapyörä tai jopo. Itseasiassa mummopyörätkin ovat todella hyviä, jos ei naisten malli haittaa. Jos näistä löytyy joku hifimalli hiilarirungolla niin mikäs siinä. Itse ajelen roskalavalta dyykatylla jopo-kloonilla, jota on korjattu viimeisen kolmen vuoden ajan pelkästään ilmastointiteipillä ja on edelleen paras pyörä mitä olen koskaan omistanut, vaikka kaikennäköistä maastopyörää ja hybridiä on tallin kautta käynyt vuosien varrella :)
-
^ Samaa mieltä, vanha patinoitunut klassikko hakkaa 10 uutta :)
-
Saako tulla kuvaamaan ilmeitä parinkympin maantielenkin jälkeen pappajopolla?
Crossari on oiva jokapaikan kapine, hyvän vastineen rahalle á la function over form (tosin ilman kännärien ja spessujen merkkiuskottavuutta) saa vaikkapa täältä:
http://www.rosebikes.fi/tuotteet/pyoeraet/cyclocross/
-
Nykyiset jopot valmistetaan taas Suomessa, tuossa välissähän ne koottiin Taiwanissa ja hintalaatusuhde oli aika onneton.
-
Saako tulla kuvaamaan ilmeitä parinkympin maantielenkin jälkeen pappajopolla?
Tervetuloa vaan. Harvemmin kyllä tulee ajeltua. Käsitin tuosta coren kuvauksesta, että ne ovat aika epätodennäköisiä myös hänen käytössään ja siksi on turha ostaa pyörää ne mielessä.
Maantiepyörä on paskin ja epäkäytännöllisin ostos, mitä voi kuvitella, jos tarkoitus on ylittää yhtäkään katukivetystä tai ajaa kertaakaan yhtään epätasaisemmalla alustalla pyörän elinaikana. Sama koskee kaikkia maantiepyöräjohdannaisia, joissa on ohuet ja matalaprofiiliset renkaat. Jos tarkoitus on ajaa silkkisen tasaista maantietä tai pyörätietä pitkää lenkkiä useampi kerta viikossa niin silloin toki maantiepyörä on hyvä valinta. Veikkaan kyllä, että silloinkin tulee tehtyä työmatkat mielummin julkisilla kuin kaupunkipyöräillen.
-
Joo, edellistä mukaellen.
Ostin aikanaan sellaisen harjoituskilpapyörän. Äärimmäisen epämukava kaikkeen muuhun ajoon kuin mitä ajoi suoraa asvalttia. Sitten vuosikymmen myöhemmin oli rahaa ostaa uusi. Ostin sellaisen kotimaisen hybridin. Ensimmäisenä hankin korokepalat ohjaustankoon koska asento oli äärimmäisen epämiellyttävä alle kymmenen kilometrin lenkeille.
Tästä tuskastuneena ja ehkä viisastuneena hankin vanhan armeijan vaihteettoman polkupyörän ja kunnostutin kuluvat osat uudenveroisiksi.
Siinä on pyörää loppuelämäksi. Toimii hyvin reilun kymmenen kilometrin lenkeillä vielä ja on helppo ajaa ne lyhyemmät siirtymiset tai kaupassakäynnit. Välitys on sekalaiseen ajoon sopiva, ainoastaan jyrkimmät mäet eivät onnistu ja kuitenkin soveltuva nopeus on saavutettavissa suorillakin kun ei halua yltiöksi.
Kovakuntoiset nuoret naiset ohittavat kyllä ökypyörillään joka harmittaa aina hetken.
Suosittelen yksinkertaista vankkaa polkypyörää sekalaiseen ajoon.
-
Nykyiset jopot valmistetaan taas Suomessa, tuossa välissähän ne koottiin Taiwanissa ja hintalaatusuhde oli aika onneton.
Ihan saman ne maksoivat, ja ihan samanlaisia ne olivat. En oikein ymmärrä mitä haet? Täsmälleen samoista palikoista koottuja.
-
^^^No jos puhutaan parin kilsan matkoista niin lienee aika sama minkälainen kulkupeli on alla.
Maantiepyörästä täysin samaa mieltä ja sama pätee varauksella maastopyöriin, loistavia omassa ympäristössään ja surkeita muualla. Hybridit/fitness-pyörät taas ovat mielenkiintoinen kompromissi, jotka eivät toimi yhtään missään. Retkipyörä ajaa asiansa siinä tapauksessa, että pitää ilman isompaa kiirettä saada kuljetettua jotain ylimääräistä mukanakin. Jos kaikki tavarat kulkevat selässä, on cyclocross paras kompromissi kaikkeen käyttöön, voi huoletta painella missä vaan. En ole mikään aktiiviharrastaja ja 35km on pisin maantielenkki jonka crossarilla olen polkenut, vaikka hiekkateillä se parhaiten onkin kotonaan.
Fillaroinnissa, kuten monessa muussakin, ne välineet vaan ovat tärkeitä. Kyllähän sillä jopolla ne pakolliset lyhyet siirtymät polkee, mutta harvapa taitaa hihkua, että pääsisipä taas vetämään kovemman lenkin sellaisella. Mitäpä sitä vaatteisiin tai asusteisiinkaan satsaamaan, kun farkuissa ja tennareissakin pärjää ympäri vuoden tilanteessa kuin tilanteessa.
-
Fillari ei tulisi varsinaisesti treenikäyttöön vaan sekalaiseen aina työmatkoista siirtymisiin harrastuspaikalle mutta miksei myös maantiereissuille kaverien kanssa jotka saattaa johtaa huonommallekin päälliselle.
CC on sit sun pyörä. Omasta mielestä ehdottomasti käytännöllisin pyörä jos on tarkoitus ajaa monin eri tavoin, mutta ei maastossa (teiden ulkopuolella). Krossarissa on paljon maantiepyörän urheilullisia ominaisuuksia (jos lenkkeily innostaa enemmän niin aina saa kapeemmat nakit alle) ja toisaalta kaupunkipyörien käytännöllisyyttä. Kaiken maailman citypyörät ja hybridit on oikein jees vähän satunnaisempaan ja lyhyempään ajoon, mutta jos ajaminen on yhtään urheilullisempaa (lenkkeily, päiväreissut) niin ainakin itsellä tulisi nopeasti mieli tiukempaa geometriaa, keveyttä ja rullaavampia renkaita. CC:hen saa tosiaan paremmin noita lisävarusteita kiinni jos esim. touringajaminen alkaa kiinnostaa. Semikapeilla nakeilla ajo kaupungissa ei oo mikään ongelma, itellä 25mm tällä hetkellä alla (CC:ssä yleensä 32mm aikalailla default jos muistelen oikein). Ei ehkä kaikista mukavinta, mutta tuleepahan ainakin katseltua sitä tienpintaakin (yllättävän tärkeää).
t. fiksihipster ja entinen pyörämyyjä
-
Kyllä, CC on paras yleispyörä, voin suositella. Sillä voi ajaa työmatkaa kaupungissa kesät-talvet, ja se toimii hyvin myös maantielenkeillä. Jos lenkit alkavat kiinnostaa enemmänkin, vannejarrulliseen cyclocrossariin voi ostaa rinnalle hyvät maantiekiekot, jolloin oikeasta maantiepyörästä ei jäädä enää paljoa jälkeen. Tosin sitten se ihka aito maantiepyörä alkaa kuitenkin jossain välissä polttelemaan...
-
Saako laadukkaaseen CC:iin helposti kohtuullisen toimivat lokasuojat esim. jollain pikakiinnityksellä? Märällä ajaminen ilman niitä vaatii täyden sadeasun ja muovisen repun selkään.
-
Löytyyhän noitä kaikenlaisia härpättimiä, jotka saa kiinni pyörään kuin pyörään (http://www.bike24.com/1.php?content=8;navigation=1;product=5889;page=1;menu=1000,5,160;mid=0;pgc=0), tosin kohtuullinen toimivuus on subjektiivista. Jos vähänkään pitää vauhtia yllä märällä, kastuu kyllä oli minkälaiset lokarit tahansa. Noilla linkkaamillani säästyy kyllä pahimmilta roiskeilta, kunhan kiertää suurimmat lätäköt ja ajelee varovaisesti. Huonona puolena se, että ne näyttävät sleekissä pyörässä urpoilta, joten ne eivät koskaan sateen yllättäessä ole mukana.
-
^Minkälaisista hintaluokista puhutaan näissä "paremmissa" tai toisissa fillareissa?
Tarkoitin että tuo katsomasi budjetti on hyvä ja esim. käytettynä alkaen shimano 105 osat sisältäviä settejä aina tuonne duraAceen saa tuohon hintahaarukkaan. Toki Bianchia tai muutakin jos niistä tykkää. Konat (Jake the Snake etc.) ovat vähän erilaisia ajotuntumaltaan, jotkut tykkää ja jotkut ei.
Palsta on paitsi ostoon niin tuosta näkee hyvin erilaisia pyöriä erilaisine osasetteineen, paremmin kuin fillariforumilla jossa jokaisella on täydellinen pyörä:
http://www.fillaritori.com/index.php?/forum/9-maantie/
Ja yleensä harrastus (melkein kuin mikä tahansa harrastus, mukaanlukien vaatteet) menee niin että heti samana kesänä alkaa varustelukierre, ts. osasettiä, penkkiä, renkaita, jne. aletaan vaihtelemaan ja sovittelemaan ja jossain vaiheessa rinnalle tulee toinen pyörä ("maastoajoon" tai "kun halvalla sain") ja/tai sitten seuraava pyörä on se mistä jo tietää mitä haluaa. Ihan normaalia ja ymmärrettävää, siksi yleensä suosittelen että se eka pyörä on jo sellainen että sillä saa sen ajonautinnon ja jaksaa ajaa ja kuitenkin sellainen että sen saa myytyä.
Sitten kun aletaan siihen grammaviilaukseen niin sehän on yleensä euron per vähennetty gramma pyörän painosta (hymiö).
Itse ajan nykyisin Konan sinkulalla mutta maantiepyörä tai cc menee hankintaan muuton yhteydessä, nyt ei ole tiloja missä säilyttää.
-
Fillarimiesten pointit ymmärtää etenkin jos ajetaan tavoitteellisemmin, mutta aina välillä tuntuu, että harrastetaan vekottimia, ei itse asiaa. Muutama frendi virittää tonnien pyöriään tallissa ja foorumeilla ja ajaa kerran, pari kuukaudessa. Taudinkuva on kyllä tuttu itsellekin valokuvauksen puolelta, harrastin vuosia kameroita ennenkuin ymmärsin, että niillä voisi kuvatakin. Pointtini siis se, että investointeja ja roinaa vaativissa harrasteissa ei ehkä kantsi kiivetä perse edellä puuhun, vaan aloitella iisimmin ja miettiä tarpeitaan oman kokemuksen kautta.
-
Kaikki harrastukseni liikuntaa lukuunottamatta ovat enemmän tai vähemmän välineharrastuksia enkä näe siinä mitään pahaa. Tärkeintä että itsellä on kivaa.
-
Olisiko näissä jotain, josta lähteä liikkeelle: http://www.sellonpyora.fi/tuoteryhma/4
Kasan fillareita omistava työkaveri suositteli ko. myymälää asiantuntemuksen ja huoltopalveluiden osalta.
-
Fillarimiesten pointit ymmärtää etenkin jos ajetaan tavoitteellisemmin, mutta aina välillä tuntuu, että harrastetaan vekottimia, ei itse asiaa. Muutama frendi virittää tonnien pyöriään tallissa ja foorumeilla ja ajaa kerran, pari kuukaudessa. Taudinkuva on kyllä tuttu itsellekin valokuvauksen puolelta, harrastin vuosia kameroita ennenkuin ymmärsin, että niillä voisi kuvatakin. Pointtini siis se, että investointeja ja roinaa vaativissa harrasteissa ei ehkä kantsi kiivetä perse edellä puuhun, vaan aloitella iisimmin ja miettiä tarpeitaan oman kokemuksen kautta.
Järkevintä mitä mistään harrastusalueesta tällä foorumilla on todettu.
Omalla kohdalla tämä järkevyys ei tietenkään toteudu rättipuolella, eikä se ennen vanhaan toteutunut myöskään äänilevypuolella, eri toten mitä seiskatuumaisiin soulsingleihin tulee. Nim. Toipuva Addikti.
Olen siinä mielessä tosin omituinen äijä, että mulla ei ole koskaan ollut minkään suhteen monomaanista mekaanis-koneellisten laitteiden / vekottimien harrastusta. Kalastusvälineidenkään kanssa en hifistele, sekin homma pysyy jollain tapaa maltillisena.
Kaljanjuonnissa mulla ei tosin koskaan oo ollut holttia.
-
^ Et ole ainoa minuakaan ei ole koskaan erityisemmin kiinnostanut mitkään mekaaniset vehkeet, kaikenmaailman hilavitkuttimet tahi autot. Tietysti hienoa autoa on kiva katsella, mutta auto on vain käyttöväline jolla liikutaan tarvittaessa paikasta toiseen. En edes omista tällä hetkellä autoa, myin oman rotiskoni pois kun ei ollut tarvetta autolle. Rättien kanssa on kyllä lähtenyt jo lapasesta aikoja sitten, kaapista löytyy turhankin paljon kamaa joka ei ole juuri käyttöä nähnyt. Nyt tässä on kyllä tätäkin puolta yrittänyt hillitä, mutta minkäs teet kun piru iskee. No eiköhän tälle palstalle kirjoittavat ole kaikki vaatevammaisia jossakin suhteessa. No niin pitkät alkulätinät ja eikös tämä ollut liikuntaketju.
Totean vain lyhyesti että liikuntaa tulee harrastettua välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kohtuus kaikessa kun alan olla jo ikämies. Antaa nuorempien pullistella, hyvä on liikkua muttei liian ryppyotsaisesti, ettei kasva tatti päähän.
-
Tervehdys uudelta jäseneltä! Miten Co-ren pyörähankinnan kanssa kävi? Onko kalusto päivittynyt vuoden aikana? Itse olen oikeastaan koko ikäni ollut pyörien ja pyöräilyn kanssa tekemisissä, nyt esivarhaiskeski-ikäisenä on pukeutuminen alkanut kiinnostaa. Kaikissa harrastuksissa asiaan syvempi tutustuminen avaa portin, lopulta ollaan ns. syvällä. Kokemuksesta voin sanoa, että pyöräily ei poikkea muista harrastuksista tältä osalta. Pukeutumisen kanssa olen havainnut hienoista syventymistä.
-
Itse olen kyllä tavallaan cyclocrossin kannalla yleispyöräksi, mutta jos ei meinaa ajaa kymmenien kilometrien maantielenkkejä (esim. tosi pitkä työmatka) tai osallistua kilpailuihin, kannattaa ottaa suora ohjaustanko, jolloin pyörästä tulee fitness bike.
Tämä siksi, että suora tanko on toimivampi työkalu huonossa kelissä (enemmän momenttia), ja jos ei aja pitkiä matkoja kovaa, ei ole mitään syytä muutenkaan viettää pitkiä aikoja virtaviivaisessa asennossa, joka lähinnä ylirasittaa useimpien toimistorottien selkää.
Käppyräsarvet ovat nyt muotia, kuten 80-luvullakin, joten siksi niitä on joka toisessa fillarissa, ja kaikki niitä siksi kilpaa kehuvat ja suosivat. Fillaroinnissa on menossa vahva retroiluaalto, ja kasarin sävyt ovat vahvoja.
Lokarit nyt ovat Suomen oloissa yleispyörään ehdottomat. Ja jos ajaa pelkkää kaupunkiajoa eikä alapää ole kovin herkkä tärinälle, saa polkemiseen keveyttä kätevästi vaihtamalla vanteille kesäksi crossikumien tilalle maantiepyörän 20-25mm kumit.
Oma kaupunkipyöräni on nimenomaan suoratankoinen cyclocrossari 23mm maantiekumeilla ja lokareilla. Toukokuussa sillä tuli mittariin joku 550km, eli kyllä sellaisellakin töihin ja kauppaan pääsee. Tuon päälle on sitten maantiepyörälenkit erikseen. Talvella käytän nastarenkaita. Ajan läpi vuoden, ellei nyt satu tulemaan uutta lunta sitä kymmentä senttiä.
Äkkiseltään katsottuna Sellon Pyörän fillarit ovat hinnaltaan jonkin verran yläkanttiin, mutta näinpä se suomalaisessa kivijalassa aina on. Saksasta ostamalla saa satoja euroja arvokkaampia osia, jos saman hintaisia pyöriä hakee. Jos kuitenkin hakusessa on se ensimmäinen oikea pyörä, kannattaa mennä ehkä kuitenkin sinne kivijalkaan, ostaa hyvärunkoinen (kevyt ja ergonominen) pyörä, jossa on menettelevät Shimanon/SRAM:in osasarjat, jotka voi päivittää parempiin niiden hajotessa. Shimano/SRAM siksi, että ne ovat pääsääntöisesti yhteensopivia ja yleisiä, joten työkaluja ja varaosia on hyvin saatavilla.
Jos minulta kysytään, millainen pyörä kannattaa ostaa yleispyöräksi noin tonnin budjetilla, niin vastaus on helppo: Bike-Discount:ista Radon Skill 9.0 lokasuojilla. Painaa sen 9kg ja osat ovat suomalaiseen hintaverrokkiin nähden aivan toista maata. Pari kaveria on tuollaisen ostanut ja tyytyväisiä ovat olleet.
Kannattaa budjetoida rahaa 100-200e myös lukkoon, valoon (hyvä on yllättävän kallis), soittokelloon, heijastimiin ja työkaluihin. Oma lukkoni on vajaa 130cm pitkä kettinki Abloyn munalukolla, koska sellainen pakkautuu pieneen tilaan, ja sen avulla saa pyörän ja vanteet kiinni tolppaan helposti. Se on tarvittaessa käytettävissä myös muihin tarpeisiin.
Pumpuiksi kannattaa hankkia joku kätevä pikkupumppu mukana kuljetettavaksi ja lattiapumppu kotiin. Laiska tai kiireinen hankkii jonkun CO2-virityksen, jolla säästää useita minuutteja katastrofin yllättäessä.
Fiksu tyyppi kuljettaa mukanaan ehjää sisuskumia, jonka voi vaihtaa nopeasti rikkoutuneen tilalle, mutta paikkarasia tarvitaan sitten myöhempiä korjauksia varten. Rengasraudat (ellet ole vahvanäppinen) tarvitset myös, ja erinäisiin säätöihin eri kokoisia kuusiokoloavaimia (yleensä 2-6mm). Suosittelen lämpimästi Topeak Alien 2 -monitoimityökalua (parempi kuin 3), jossa on mukana suunnilleen kaikki tarvitut työkalut paitsi hyvät nippeliavaimet - ja niitä tarvitaan vain vanteen oikaisuun, mikä aloittelijan kannattaa jättää ammattilaisen tehtäväksi.
Niin ja ketjut sekä muut liikkuvat osat tulee öljytä heti, kun ne alkavat ääntelemään. Jarrupaloja kannattaa olla varastossa, paitsi nyt jos laitat levyjarrut.
Keikarille suosittelen mukaan myös jonkinnäköisiä työhanskoja, koska käsien sotkeutumista fillaria korjatessa on hankala välttää.
-
Jokohan sitä tänään taas viitsisi vääntäytyä salille. Lapset tuovat päiväkodista niin jatkuvalla syötöllä kaikenlaisia tauteja, että kun yhdestä parantuu ja pääsee vähän salitreenin tuntuun, niin seuraava flunssa tai vatsatauti tarttuu jälkikasvusta ja siinä sitä taas kärvistellään. Ehkä jonain päivänä taas saan itseni kuntoon...
-
Tuohon SloBon postaukseen sen verran, että itse suosin kippurasarvia ihan sen takia, että ajoasentoa voi vaihtaa ja tarvittaessa ajaa vastatuuleen alaotteelta. Kannattaa ottaa sellainen tanko, jossa droppi alaotteelle on pieni. Ja jos aikoo ajaa oikeast huonoilla talvikeleillä (polanteet ja muut urat), on cyclocross tai fitness joka tapauksessa ainakin vähän vaikea kun kovin leveitä nastoja ei saa alle. Itse ajan talvella pääsääntöisesti jousittamattomalla isopyöräisellä maastofillarilla. Yleispyörään levyjarrut ehdottomasti, jos budjetti kestää.
-
Hyviä pointteja SloBolta yllä. Työkalujen käytön voi mun mielestä jakaa kahteen ääripäähän: omat työkalut aina mukana ja remontti tarvittaessa tien päällä. Toinen ääripää on kulkea ilman työkaluja ja remonttitarpeen ilmetessä tilata liikkuva pyörähuolto paikalle. Itse suosin ensimmäistä, tosin lyhyille kauppamatkoille en viitsi työkaluja ottaa mukaan.
Mitä pyöräsuosituksiin tulee, itse suosittelen arkikulkineeksi mahdollisimman yksinkertaista pyörää lokasuojilla ja muilla tarpeellisilla varusteilla kasattuna. Vaihtajat ja muut himmelit ovat toki hienoja insinöörityön taidonnäytteitä, mutta arkikäytössä melko tarpeettomia. Useamman kymmenen kilometrin matkoilla vaihteet toki helpottavat.
Oma valintani arkikulkineeksi alla. Kuvan setti toimii myös pidemmillä matkoilla, perinteinen kevään avaus HKI-BORGÅ-HKI meni onnistuneesti.
(https://dl.dropboxusercontent.com/s/kqwktxltkxr981g/1.jpg)
-
Joo, vaiheiden määrä on makuasia kyllä. Itse arvostan kiihtyvyyttä ja ylämäkiominaisuuksia yhtälailla kuin mahdollisuutta ajaa kovaa, ja vaihdan ahkeraan, joten tykkään niistä. Mutta syklokrossarin rengashan on 35mm, ja kyllä siinä koossa jo renkaita saa kaikkiin muihin keleihin, paitsi siihen syvään lumimuhjuun.
-
^^Tyylikäs pyöräilyasu.
Minä ajelen etupäässä työmatkat, joista kertyy n. 15 km päivässä. Menopelinä on 7-vaihteinen perus-Helkama (made in Finland). Alkuun pidin mukana työkaluja ja sellaista, mutta olen pitemmän päälle jättänyt ne pois. Jos rengas hajoaa matkalla, niin menee suunnilleen yhtä kauan sen vaihtamisessa kuin siinä, että vain kävelen/talutan loppumatkan/jatkan bussilla. Ja sotken käteni mieluummin vasta kotona. Viimeisen 4 vuoden aikana rengas on hajonnut matkalla yhden kerran.
-
Onko muuten punttisalilla käyvät keikarit täällä kokeilleet HIT-tyyppistä treeniä? Ei osunut silmään tätä ketjua lueskellessa.
Luin tässä taannoin Doug McGuffin et al. Body By Science-kirjan jossa perusteltiin HIT- eli High Intensity-treeniä (joka on siis eri asia kuin HIIT, eli High Intensity Interval-treeni) monelta kantilta ja itse sitä muutaman kuukauden kokeilleena voin sanoa että tehokasta on. Sopii juuri laiskalle ja/tai kiireiselle kaverille. Itse kuulun laiskojen kastiin.
Jos ei halua kayttää tuntikausia/viikko salilla ja lenkkipolulla niin koko homman voi McGuffin mukaa tiivistää varttiin viikossa. Itse sentään käytän pari tuntia (enintään) viikossa saliin ja sekin on yksi kolmasosa siitä mitä aiemmin. Varsinainen TUL eli Time Under Load siinä on kuitenkin vain n. 30-40 min/viikko, kymmenkunta eri liikettä ja vain yksi sarja kustakin. Vähemmän on enemmän.
Mielenkiintoinen pointti kirjassa on se että loppuun asti tehty hyvin hidas ja raskas lihastreeni voi olla jopa tehokkaampaa kardiotreeniä kuin tuntikausia juoksentelu. Siinä myös esitetään että nykyisenlainen kuntoiluohjelmien jako lihas- ja kardioharjoitteluun perustuu 70-luvun puutteelliseen tutkimukseen ja yksioikoisiin johtopäätöksiin. Perusväite on siis että harvoin ja lyhyesti mutta loppuun asti treenaaminen on ajallisesti tehokkainta ja turvallisinta sekä lihas- että kardiokunnon kohotusta. Itselleni tämä on ollut aikamoinen näkökulman muutos koko hommaan, varsinkin kun on huomannut edistyvänsä käytännössä. Mutta täytyy sanoa että on kyllä vaikeaa päästä tarvittavalle intensiivisyysasteelle ja oppia menemään mukavuusrajan yli. Kaikki eivät varmaan tämmöisestä tyylistä tykkää tai kokevat sen liian raskaaksi.
-
Kuulostaa milenkiintoiselta. Itsekin olen harjoitellut tuollaisella maksimivoima periaatteella, mutta hieman eri näkökulmasta.
Tuollainen maksimivoimaharjoittelu rekrytoi tehokkaammin motorisia yksiköitä, jonka takia tulokset tuntuvat nopeasti. Alun suoritusten nopea paraneminen johtuu siis hermostollisesta "kehityksestä". Antaa hyvän pohjan lihaskasvulle, mutta ei ole ehkä siihen suorin reitti. Itse arvostan juuri tuota hermostollista puolta, koska en halua juurikaan lisää lihasmassaa, vaan maksimit irti nykyisistä…
Tosin kannattaa pitää mielessä että sitä saa mitä tilaa. Fysiologian käsitykseni mukaan jos treenaat anaerobisesti saat pääsääntöisesti lihaksia ja kun treenaat aerobisesti saat kestävyyskuntoa, ihan näin uudenkin tutkimuksen valossa. Kannattaa myös pitää mielessä, että tuo "kardio" on vähän huono käsite. Kestävyyskunnossa kun on mukana kehon muutkin kudokset.
Mistä ostit kirjan? Löytyykö jostain ihan hyllystä? Kiinnostaa kurkata tuon kirjan lähdeluettelo, kun oli nettisivulla aika hurjat lupaukset ja väitetty tieteellinen pohja.
-
Pakkiksella on yllättäen käyty HIT-asiaakin läpi. Kannattaa lukea sieltä.
-
jos se on joku piri-mentzerin suojatti niin pitää tietenkin arvostaa.
omassa lajissani harvoin ja hitaasti harjoittelu on täysin naurettava ajatus, mutta ilmeisesti ulkonäköpuoleen panostaville tämäkin on toimiva systeemi ainakin johonkin pisteeseen asti.
-
Pakkis? Missä?
^^Jos motorisilla yksiköillä tarkoitat niitä hitaammin mukaan tulevia lihassoluja, niin niitä juuri tavoitellaan. Ymmärsin niin että niitä on sellaisiakin jotka ovat ovat ikäänkuin hätävarana ääritilanteita varten, jolloin harjoituksessa on mentävä sille äärirajalle, eli yhtään toistoa ei enää saa tehtyä vaikka henkeä uhattaisiin ase ohimolla.
Näiden yksiköiden palautuminen on myös hyvin hidasta, jopa viikko tai enemmän, kun taas normaalissa 3 sarjan pumpissa rekrytoidaan pääasiassa niitä yksiköitä jotka toipuvat max minuuteissa. Tämä on mielestäni hieman eri asia kuin hermostollinen kehitys, vaikka en kyllä asiantuntija olekaan. Hermostollinen puoli otetaan huomioon niin että kun oppii paremmin tekmään sarjan loppuun asti, harjoitusmäärää pikemminkin vähennetään kuin lisätään toipumisen varmistamiseksi. Ylikunnon varominen otetaan siis vakavasti tässä tyylissä. Olen myös lukenut voiman kasvattamisesta ilman lihasmassan kasvua, mutta arvelen että se on eri asia.
Aerobinen/anaerobinen on juuri fysiologisten argumenttien taustalle tässä, mutta täytyy sanoa että perehtyneisyyteni ei ole vielä sillä tasolla että osaisin argumentoida sitä. Lähtökohtana taitaa olla että kaikki lihastyö riittävällä intensiteetillä lisää rasitusta ja vaatimusta sydämelle ja verenkierrolle, olipa se sitten matalaintensiteettistä ja tasaista juoksemista tai hyvin vaativaa painoharjoittelua. Kirjassa tätä tarkastellaan lihassolujen mitokondrioiden aineenvaihdunna tasolla. Treeni on siis nimenomaan aerobista. Pistää puuskuttamaan voimallisesti sillä käytössä on suuria lihasryhmiä täydellä teholla. Kesto on lyhyt, mutta aerobista intevalliharjoitteluahan on tutkittu ja havaittu tehokkaaksi, joten tätä kohtaa en näe kyseenalaiseksi. Youtubesta löytyy videoita haulla esim. "Doug McGuff workout". Niissä näkyy kuinka raskasta on hidas kadenssi ja kuinka hengitys muuttuu puuskutukseksi.
Eräs toinen mainittu etu olisi että kun treenataan loppuun asti, tyhjentyvät lihassolujen glykogeenivarastot jolloin solut ottavat verestä glukoosia ja insuliiniherkkyys kasvaa.
Lainasin kirjan Helmetin kautta eli pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyy.
-
Tässä video jossa McGuff lyhyesti esittelee kirjan pääkohdat ja perustelee kantansa:
https://www.youtube.com/watch?v=ahIKTdJaXPE
-
En ole oikein tajunnut miten kopioin useamman linkin samaan viestiin joten pahoittelen peräjälkeen viestittelyä. Laitan vielä linkin videoon miltä McGuff-treeni näyttää:
https://www.youtube.com/watch?v=FVhhbC51_3k
Herra treenaa laitteessa, koska niissä sarjan absoluuttiseen loppuun asti vieminen on turvallisempaa ja kontrolloidumpaa. Ongelmana voi olla löytää hyvät laitteet. Parhaimpina kuulemma pidetään Arthur Jonesin (HITin pioneeri...ja kyllä, Mentzer taisi olla varhaisia tyylin puolestapuhujia) 70-luvulla kehittämiä Nautilus-laitteita. Liikkeet ovat kuitenkin moninivelliikkeitä joten ne voi tehdä myös käsi-/levypainoilla ja tangolla. Itse olen huomannut että näissä ihan loppuun asti saaminen on pelottavampaa ja vaikeampaa siksi että toissijaiset, stabiloivat lihakset väsyvät ennen kuin kohteena oleva lihasryhmä. Itse käytän enimmäkseen smith-telinettä, jalkaprässiä ja tankoa painoineen.
-
Vielä yksi linkki Drew Bayen sivuille ja blogiin, jossa on monenlaista asiaa HITistä.
http://baye.com/
On imeisesti treenannut ihmisiä tällä metodilla jo kauan. Kaveri on myös kehitellyt kehonpainoharjoittelusta HIT-version ja kirjoittanut siitä kirjan, joka voisi olla kyllä kiinnostava. Youtubessa on myös Bayen luento HITistä ja haastatteluja.
-
Oma asenne on no pain, no gain. Toisaalta noita ei varmaan ole edes tarkoitettu mihinkään triathlon-kuntoon tähtäävälle tai muuten.
Tiivistä kansankielellä vähän tän sisältöä. Yritetäänkö tässä sanoa, että läskit palaa, kestävyys kohoaa ja lihakset kasvaa puolen tunnin viikkotreenillä?
-
No pain, no gain on nimenomaan se viesti tässä. Oma kokemus on sama. Aiemmin pumppailin kuusikin tuntia viikossa enkä tullut muuta kuin väsyneeksi. Eli olin ilmeisesti ylikunnossa eli -rasituksessa.
Ei puolen tunnin, vaan 12 minuutin. Ellei pidä taukoja.
Ja läskit ei pala treenillä, vaan ruokavaliolla, vaikka lihasmassan kasvu tietenkin lisää kalorinkulutusta. McGuff nimenomaan väittää että tämä on tehokainta yleiskunnon kohotusta. Sydäntä ja verenkiertoahan ei voi suoraan treenata, vaan se tehdään lihastyön kautta. Tehokkainta siinä on tehokkain treeni, eli suurten lihasryhmien loppuun asti rasittaminen. Hitaasti, eli hyvin raskaasti, mutta turvallisesti.
Thriathlonissa tarvitaan sen lajien treenausta koordinaation ja taidon takia, mutta periaatteessa siis se kardiopuoli hoituu tällä lihastreenillä, vieläpä ajallisesti tehokkaammin ja turvallisemmin. Juosta, pyöräillä ja uida voi jos niistä tykkää, mutta lihas- ja kardiokunnon takia ei ole tarvis vaan voi päästä vähemmällä.
Itse käytän läskin polttoon pätkäpaastoa fast-5 tyylillä, eli syön päivän ruoat 1-3 aterialla 5 tunnin aikaikkunassa esim. klo 11-16. Muuna aikana ei suuhun mene mitään, paitsi kalorittomia juomia. Itse juon vain vettä. Erittäin tehokasta ja laiskalle miehelle hyvin sopiva rutiini. Siihen tottuu yllättävän nopeasti. Voi tosin viedä muutaman viikon ennenkuin ketoosiin tarvittavat entsyymit kehossa heräävät ja alkavat toimia tehokkaasti jos ei ole tottunut syömään harvoin.
Tämä ei siis ole crash-dieetti tai kuuri vaan elämäntapa. Olen tullut vakuutuneeksi siitä että näillä pääsee just siihen rasvaprosenttiin kuin haluaa ilman suurempaa ponnistusta. Lisäksi paastolla on luultavasti suojaavia vaikutuksia aivosairauksia (dementia), diabetesta ja monia muita kroonisia sairauksia vastaan.
Oma terveysreseptini on siis HIT ja fast-5. Olen ollut myös kasvissyöjä n. 25 vuotta, mutta sen terveellisyydestä on tietysti monenlaisia mielipiteitä. Kamppailuni keskittyy liian hyvin maistuvaan makeaan, millä tunnetusti on kaikenlaisia terveyttä rapauttavia vaikutuksia painonnousun lisäksi.
-
No joo, ollaan vähän eri linjoilla kun itselleni ei tosiaan mikään paasto tai erikoisdieetti sovi ja yksi perussääntö on ollut, ettei oman tahdon mukaan syömisestä ja juomisesta tingitä. Omakin treeni (lihaskunto, juoksu) on aika lähellä siinä 6h viikossa mutta olen kyllä tullut siihen vuosikausien vähitellen lisäämisellä enkä ole ylikuntoa joutunut kokemaan. Lajipaletti on kyllä itselläni aika spartalainen, pyöräily on ainoa "välineurheilu" ja muuten lajeina pelkät juoksu, uinti ja omapainotreeni josta lipsun painoliivillä. Olen kyllä kai ns läpipasko joten treeni tuntuu toimivan painonhallinnan ja lihaskunnon osalta hyvin.
-
olin ilmeisesti ylikunnossa eli -rasituksessa.
ylikunto on kyllä paska termi. veikkaan että ihan sellaseen legittiin sympaattisen/parasympaattisen hermoston ylikuntoon ei kukaan tässä triidissä tule ikinä pääsemään koska ei kellään tänne kirjoittavista ole sen vaatimaa työkapasiteettia.
-
Joo, tarkoitin sellaisessa yleisessä merkityksessä että työtä tekee mutta tulosta ei synny. Systeemi ei toivu ja reagoi stimulukseen niinkuin normaalisti vaan pikemminkin taantuu. Eli ei nouse kiloja niinkuin ennen tai tulee atrofiaa jne. Kai siinä on joku tietty oireluettelo. HIT-piireissä katsotaan sen olevan aika yleistä.
Suomessahan on nyt viime aikoina kehitetty kuluttajakäyttöön joku mittari jolla voi tarkistaa hermostonsa vasteen ja toipumisen, eli kannattako treenata vai ei, ihan päivä- ja treenikohtaisesti. Minkälaiset lienee asiasta tietävillä näkemykset siitä? En nyt muista sen mittarin tai firman nimeä.
-
Hyvä pointti oikeasta ylikunnosta. Sen hankkiminen on saavutus jo sinänsä.
Sen verta vakuuttavasti selostit HIT:stä, että taidan lukaista siitä ihan kirjallisuudesta. Suosittelen muutenkin tällaisista ns. ei maku asioista lukemaan kirjallisuudesta, lähteistä voi yleensä suoraan sanoa onko homma huuhaata vai ei…
Motorinen yksikkö on yksi hermosolu ja sen käskyttämät lihassolut. Maksimivoimaharjoittelu on omiaan opettamaan kehoa rekrytoimaan motorisia yksiköitä nopeasti, sillä alhaisella voimalla yksiköitä ei tarvita niin paljoa. Siksi maksivoimalla harjoitellessa tulokset "näkyvät" nopeasti vaikka varsinaista lihasten hypertrofiaa ei ole vielä tapahtunut. (Tästä vielä sekoittamaan että maksimivoimaa voi harjoitella lihaskeskeisemmin, kun toistoja ja taakkaa/maxvoima% säätämällä)
Oma "treenini" kostuu 2-5 kertaa viikossa 1-3 tuntia pääosin aerobisen lajin harrastamista. Tämän lisäksi välillä teen salitreeniä juurikin tuollaisella hermostollisella painotuksella, niin ettei lihasmassa juurikaan kasva. Nivelet ei muuten harrastuksessa kestä. Tämän lisäksi teen tarvittaessa pitkiä sarjoja pienellä vastuksella, tiettyjen liian löysien kudosten kiristämiseksi (tästä en tosin ole varma onko paras tapa, olen myös miettinyt isompaa vastusta).
(Kuntosali)Harjoittelussa usein unohdetaan että lihaskunnossa ja aerobisessa kunnossa on molemmissa useita osa-alueita, joilla on hyvin vähän (jossain tapauksissa ei lainkaan) siirtovaikutusta. Siksi jotkin asiat tuossa HIT:ssä hieman epäilyttävät. Pitänee tutustua lisää…
-
Tämä HIT on mulle kategoriaa "liian hyvää ollakseen totta". Ymmärrätte varmaan että kuulostaa kuin joltain TV-shopin ihmetuotteelta ;)
Jos täysin mitättömällä ajallisella viikkopanostuksella saa noin merkittävät tulokset aikaan niin luulisi tällaisen jo räjähtäneen kulovalkean tavoin ja olevan kaikkien huulilla. En nyt suoriltani toki tuomitse kun en teoriaa taustalla ymmärrä mutta kokeilun ollessa kaikille helppoa, luulisi tästä kuulleen enemmänkin.
-
Vähän samat vibat, mutta siksi se kiinnostaakin. Jos suhtautuu vakavasti johonkin asiaan, on mielestäni erittäin tehokas oppimisprosessi se että miettii "mikä tässä on väärin". Ja vaikka kaikki ei ole kohdallaan, niin aina jotain hyviä osa-alueita voi löytyä...
-
Skeptinenhän kannattaa olla. Itsekin olen. HITiä on sovellettu jo vuosikymmeniä. Voi olla että toisilla se ei toimi. Eräs suomalainen kehonrakentaja raportoi käyttävänsä HITiä ja perinteisempää useamman sarjan treeniä vaihdellen. HITillä voimaa, pumpilla hypertrofiaa.
Siihen miksi se ei ole yleistynyt, voisi esittää muutamia pointteja:
- Yleiset suositukset jämähtävät usein uriin pitkiksi ajoiksi kunnes riittävä näyttö vaihtoehdosta alkaa horjuttaa niitä. Vrt. esim. eläinrasvojen välttelysuositukset vuosikymmeniksi, vaikka näyttö ja teoria oli alunperinkin hatara. Konsensuksen voima asiantuntija- ja viranomaispiireissä. Tieteessäkin on trendinsä.
- Intervalliharjoittelu kardiopuolella saavuttaa parhaillaan suosiota (näin olen ymmärtänyt). Siitähän jo todella on laajaa yhteisymmärrystä että se toimii. Tosin ei kaikilla. Voisi kuvitella voimaharjoittelun seuraavan perässä.
- HIT-treenin vaikeus ja brutaalius. Se on psyykkisesti vaativaa. Voi olla että harva on todella kokeillut määrätietoisesti loppuun asti treenaamista. Mitä olen lukenut niin lihastreenitutkimuksissa ei useinkaan ole kontrolloitu tätä tekijää. Kardio-intervallitreenikin on hyvin vaativaa, minkä ymmärtää jos on katsonut Ylelläkin esitetyn BBC:n dokkarin Truth About Exercise, jossa Michael Mosley kokeilee sitä.
Mitä tulee kardiovaikutuksiin niin en tiedä riittääkö todellakin vartti viikossa. Intervalliharjoittelussahan tämän on todettu toimivan. Mutta jos on kokeilut tätä niin tajuaa että se ottaa hengitykseen ja voisi kuvitella että treenaa sydäntä. Lisäksi kannattaa muistaa että se tehdään hitaasti, eli todellinen TUL eli time under load voi olla pidempi yhdellä sarjalla kuin 3 sarjalla ja nopeammalla rytmillä. Hitaasti tehden ei myöskään fuskata eli heilutella painoja, niinkuin voi käydä nopeammalla kadenssilla. Body By Science-kirja selittää solutason mekanismeja yksityiskohtaisesti, mutta oma tietämykseni ei riitä sanomaan mennäänkö siinä harhaan. Edellä linkitetyssä McGuffin haastattelussa kaveri mainitsee lyhyesti jotain tästä.
Viime kädessä kannattaa vain kokeilla tuleeko tuloksia. Itse olen melko vakuuttunut, ja kuten sanottu, olen laiska niin mitä vähemmällä sitä parempi.
-
Eikö voimaan vaikuta myös nopeat lihassolut, miten tän tyyppinen treeni kehittää niitä?
-
Tässä kai yritetään saada kaikki mukaan. Mutta jos haluaa treenata räjähtävää voimaa tai nopeutta niin kai siinä lajinmukainen harjoittelu on parasta, varmaan hermotuksesta paljolti kysymys.
Sarjat tehdään hyvin hitaasti ja käsittääkseni nopeat lihassolut rekrytoidaan ensiksi ja ne ovat niitä jotka väsähtävät nopeimmin, mutta myös palautuvat nopeasti. Hitaat taidetaan jakaa ainakin kahteen alalajiin, ne tulevat perässä. Niiden palautuminen voi viedä viikon. HITissä yritetään saada kaikki mukaan, McGuffin kirjassa sanotaan muistaakseni että ne viimeiset ovat niitä jotka saadaan rekrytoitua vasta kun mieli alkaa sanoa että nyt pitää lopettaa, eli kun alkaa poltella ja tekee mieli lopettaa. Sen läpi pitää päästä. Jos pakka tai tanko liikkuu, niin sarja jatkuu. Tietysti oikea asento ja tekniikka pitää säilyttää.
Tulin juuri salilta ja tällaisen treenin jälkeen sitä tärisee pitkään. 5 liikettä, yksi 8-10 toiston sarja kutakin, n. puolitoista minuuttia per sarja. Plus kunnon tauot, koska hengästys iskee. Varsinkin jalkaprässin, jossa hengästys tulee viiveellä. Tuntuu että väkisinkin sillä jonkinlainen kardiovaikutus on. Ja prässistä pitää muistaa nousta varovasti että jalat kantaa. Taukoja ei pyritä venyttämään liikaa mutta kuitenkin sen verran että seuraavan sarjan jaksaa tehdä loppuun asti.
-
Vastausta edelliseen löytyy Drew Bayen mainiosta blogista:
http://baye.com/train-intensely-without-wrecking-yourself/
"Contrary to uninformed opinion it is not necessary to move in a fast, explosive manner during exercise to improve your speed or explosiveness in other activities or to accomplish any general fitness goals, and doing so unnecessarily increases your risk of injury. Regardless of the speed of movement used to develop strength, if you get stronger, you will able to move faster and more explosively."
-
Salilla raudan pumppaamisen ja vieraiden naisten tiirailun ohessa tulee väkisinkin havainnoitua muita treenaajia. Erityisesti satunnaiset turistit joita erilaiset tarjouskampanjat heittävät purskeina vakijengin sekaan tarjoavat säännöllisesti ihmeteltävää.
En tiedä olenko ainoa joka tunnistaa tämän stereotyyppisen parivaljakon joka muodostuu kahdesta noin parikymppisestä miespuolisesta henkilöstä? Toinen näistä on silminnähden treenannut ja toinen on joko klassinen kukkakeppi tai sitten vauvanpyöreä punkero.
Parivaljakon treenattu osapuoli nostelee poseerauksenomaisesti selkeästi ylisuuria egopainoja ihan vaan osoittaakseen kaverilleen tämän paikan nokkimisjärjestyksessä, toinen puolisko sitten saattaa kokeilla jotain laitteita ja varovasti puntteja mutta kehon kieli oikein huutaa että mieluummin olisi missä tahansa muualla kuin täällä kaverinsa pätemisen vastentahtoisena yleisönä.
Kuukauden sisään havainnoinut kolmea tämmöistä performanssia. Yhteistä näille on että sen yhden kerran jälkeen ei toista havaintoa tule.
Kaikkea sitä tulee rautaa pumpatessa mietittyä.
-
Juu, tuon vaikutelman antamisen ehkäisemiseksi ei
ole tullut lähdetyksi sitä ensimmäistäkään kertaa.
-
Metsässä lenkillä puita katsellessa ei tarvitse tuollaisia miettiä.
-
Kuntosalien ilmapiiri ei kyllä itseenikään vetoa. Omapainoharjoitukset mahdollisilla lisäpainoilla kotona ftw.
-
Nyrkkeilyä 3 kertaa viikossa 1,5 tuntia. Sen lisäksi olen tänä vuonna hankkinut vaimon kanssa kävelysauvat (ensi häpeäntunteen jälkeen aika hienoa puuhaa). Tässä pääse jotenkin sellaiseen runners high tyyppiseen tilaan ja teho on aika lailla parempi kuin tavallisella kävelyllä (varsinkin yläkroppaan). Tänä vuonna oli tavoite kävellä Vaasa-Hki-Vaasa matkaa vastaavat kilometrit ja meni rikki viime kuussa. Tonnin rajakin on lähellä.
-
Metsässä lenkillä puita katsellessa ei tarvitse tuollaisia miettiä.
Metsässä puita kaadellessa ei tarvitse tuollaisia miettiä ;) vaan eipä vapaa-aika riitä tarpeeksi puuhastelemaan.
-
En ole nähnyt seuran tiloissa koskaan mainitun kaltaisia ihmisiä. Vaikka harjoittelisinkin jossain muualla, ei kanssaharjoittelijoiden taidottomuus ole minua koskaan suuremmin kinostanut.
-
Ketjua lukematta vastaan omalta osaltani. Eli siis olen reilu parikymppinen, ja olen harrastanut jotain lähes koko elämäni. Joukkuelajien kautta nykyiseen voimanostoon. Eri lajeja vaihtelevilla tasoilla pääasiassa omasta motivaatiosta riippuen. Voimahommia olen nyt tehnyt kohtuullisen tosissani pari vuotta.
-
Minulla seikkailut fyysisen kunnon kanssa ovat menneet pelkistettynä seuraavaa rataa: Liikunta ei kiinnosta pätkääkään -> Juokseminen alkoi kiinnostaa ja aloin hölkötellä 1000-2000 km vuositahtia; ohessa myös tasapainottavia ylävartalon lihaskuntosessioita kotona käsipainoilla -> Kestävyysjuoksu vaihtui sprinttityyppisen ja innostuin mm. paljasjalkajuoksusta (joka toi apua latuskajalkoihin ja selkäjumeihin) -> Kuntosali-innostus alkoi (joskus parisen vuotta sitten).
Tällä hetkellä käyn salilla treenaamassa pari-kolme kertaa viikossa jatkuvasti nousujohteisella ohjelmalla. Juoksusta oli pidempään tauko, mutta nyt olen taas innostunut jolkuttelemaan muutaman 4 - 10 km vedon viikossa. Säiden parantuessa otan taas sprintit ohjelmistoon. Se on aika mahtava tunne, kun on vetänyt 10 kertaa putkeen ihan täysiä sprintin ylämäkeen. Jonkin verran uintia on tullut myös harrasteltua, samoin pyöräilyä (siis molempia kuntoilumielessä).
Yksi kovimmista asioista tällä saralla on kuitenkin perus arkiliikunta. Lähes joka paikkaan tulee käveltyä tai pyöräiltyä kotikaupungin sisällä. Portaat valitsen aina mieluummin kuin hissin. Vaimon kanssa käydään usein iltakävelyllä ja kävelyä tulee muutenkin harrastettua reippaasti.
Laajemmalla perspektiivillä katsottuna liikuntaan ja ylipäätään terveelliseen elämään hurahtaminen on tuonut mulle ihan valtavasti kaikkea, vaikka näillä saroilla on ollut myös kaikenlaisia ylilyöntejä. Ruokailut on tullut laitettua kuntoon, samoin uni. Näitä kumpaakaan ei pidä unohtaa fyysisen kunnon rinnalta.
-
^ Peukku tälle. Liikunta + ruoka + uni -> päänuppikin pysyy kunnossa.
-
Itse olen ollut oikeastaan suurimman osan elämääni ylipainoinen.
Lapsena tosin olin niin hoikka että soittivat koulusta kotiin ja haukkuivat kasvis-syöjiksi.
Hoikkuus nyt lähinnä johtui jatkuvasta sairastelusta ja siitä seurauksena huonosta ruokahalusta.
Sitten kitarisa-leikkauksen jälkeen sairastelu loppui, ruoka maistui ja sain tietokoneen -> Lihoin nopeasti.
Painoa kertyi tuonne 97kg:aan saakka.
Teini-iässä kun tytöt ja armeija (lennosto), siinti silmissä, aloin harrastamaan pyöräilyä ja Judoa.
Painokin tippui tarkalleen 62,5kg lukemaan. Pituutta 168cm.
Lennosto ei sitten enää kiinnostanutkaan kun aloin tarvitsemaan silmälaseja, samoihin aikoihin
löysin nykyisen vaimoni, elokuva-harrastuksen ja popcornit :)
Paino lähti taas nousuun ja onkin nyt 13vuotta armeijan jälkeen noin 97kg, jälleen kerran.
Kyllä tuo paino aiheuttaa ainakin omassa pääkopassa harmaita hiuksia.
Vaikea kuvitella pukeutuvansa fiksusti kun keskivartaloa hallitsee rantapallo.
Silti kuvittelisin olevani ammattini vuoksi hyvässä kunnossa, liikunkin reipasta kävelyvauhtia
noin 8h päivässä, kiipeilen tikkailla ja kantelen "painoja". Syön vain liikaa ja epäterveellisesti.
Hauska yksityiskohta on se, että vuositarkastuksessa lääkärillä kolesterolini oli muistaakseni 2.
Lääkärinä oli jo kokenut n.50v ammattilainen, joka totesi ettei ollut ennen ikinä nähnyt noin pientä
kolesteroli arvoa. Tosin verenpaineet olivaat sitten niin korkealla, että kokeilimme kolmea eri
mittaria, ennen kuin totesimme niiden todella olevan korkealla.
Piinaako minua nyt sitten sisäiset ristiriidat? :)
Ylipaino -> liikuntaa 8h/pvä, alhainen kolesteroli -> korkea verenpaine. ;)
Anteeksi pitkästä postauksestani,
T:Antti
-
Sulla vaikuttaa kuitenkin olevan varsin fyysinen työ, joten peruskulutuksesi on (oletettavasti) sillä mallilla, että pienellä viilauksella ruokavalioon luulen painokäyrän alkavan nopeasti sojottaa kaakkoon.
Jos haluat tiputtaa painoa, suosittelen ihan kättelyssä katsomaan ruokavaliotasi. Kirjaa vaikkapa viikon kaikki syömäsi ruuat (rehellisesti!) exceliin tai vastaavaan ja vilkaise sitä sitten paremmalla ajalla. Ensi alkuun kun sieltä nipsaisee pahimmat kaloripommit pois (sillä oletuksella, että niitä siellä on) niin varsin pienellä muutoksella saa jo aikaan hyvän alun projektiin.
Jojomeininkiä en suosittele, enkä mitään VHH/ketoosipelleilyjä, nimittäin tässä touhussa pienet, pysyvät muutokset ovat pelin henki eikä dramaattinen kalorien kuristaminen saman tien. Tässä taustalla on se, että pysyvä painonpudotus tarkoittaa elintapojen (pääosin ruokavalion) pysyvää muutosta. Mitä isommalla muutoksella aloitat, väitän, että sitä epätodennäköisempää on päätöksessäsi pysyminen. Optimaalisestihan puhumme tässä koko loppuelämän kestävästä elintapojen rukkaamisesta.
-
-
-
Jojomeininkiä en suosittele, enkä mitään VHH/ketoosipelleilyjä, nimittäin tässä touhussa pienet, pysyvät muutokset ovat pelin henki eikä dramaattinen kalorien kuristaminen saman tien. Tässä taustalla on se, että pysyvä painonpudotus tarkoittaa elintapojen (pääosin ruokavalion) pysyvää muutosta. Mitä isommalla muutoksella aloitat, väitän, että sitä epätodennäköisempää on päätöksessäsi pysyminen. Optimaalisestihan puhumme tässä koko loppuelämän kestävästä elintapojen rukkaamisesta.
Kyllä - mutta toisaalta, viime aikoina on noussut pintaan (suhteellisen uskottava) väite, että nopea pudotus saa aikaan myös päättäväisen elintapojen muutoksen ja nopeasti painoa pudottaneet pysyvät tavoitepainossaan paremmin. Nähtävästi tässä ei siis ole yhtä viisastenkiveä - liikaa ja nopeasti lienee yhtä huono idea kuin hivuttaminen (josta harhautuu helposti pois muutosten jäädessä huomaamattomiksi). Riippunee myös persoonasta.
Sinällään erinomainen postaus, koska se erottaa painonpudotuksen liikunnasta. Näillä kun voi olla, mutta ei väistämättä ole, tekemistä keskenään (ja liikunnan lisääminen voi johtaa myös energiantarpeen ylikompensointiin).
Oma liikuntani on korkeintaan tekniikkaa ja peruskuntoa ylläpitävää. Sääntöinäni pidän, että kympin juoksun pitää kulkea 45-60 minuutissa (inhoan juoksua ja testaan tämän max. kerran kahdessa kuukaudessa), punnerrusten pitää kulkea kevyesti ja kamppailutreenin pitää olla teknisesti riittävän hyvää (eli rutiini ei saa päästä täysin kuolemaan). Tuohon kaikkeen riittää pari kevyehköä, koko kehon läpikäyvää lajiharjoitusta viikossa, ihan kotona. Nuoruusajan intohimoiseen harjoitteluun tai liikuntaelämäntapaan en halua enää mennä, eikä vähäistä vapaa-aikaa siihen tuhlata - mieluummin nauttii parisuhteesta ja ystävien seurasta.
-
Sinällään erinomainen postaus, koska se erottaa painonpudotuksen liikunnasta. Näillä kun voi olla, mutta ei väistämättä ole, tekemistä keskenään (ja liikunnan lisääminen voi johtaa myös energiantarpeen ylikompensointiin).
Kilossa rasvaa on 9000 kcal. Liikunnalla läskin kadottaminen on pitkä projekti.
-
Sinällään erinomainen postaus, koska se erottaa painonpudotuksen liikunnasta. Näillä kun voi olla, mutta ei väistämättä ole, tekemistä keskenään (ja liikunnan lisääminen voi johtaa myös energiantarpeen ylikompensointiin).
Kilossa rasvaa on 9000 kcal. Liikunnalla läskin kadottaminen on pitkä projekti.
Tämä.
-
-
-
Ihminen painaa yleensä sen minkä edestä syö. Ylipainoinen ihminen syö hoikempaa enemmän, siitä on siis hyvä aloittaa. Ja kuten Jussi kirjoitti, liikunta saattaa johtaa ylikompensointiin ja siksi ei sitä automaattisesti voi aina suositella.
Tästä löytyy "hauska" käänteinen efekti urheilijoilla, jotka lopettavat uransa ja ovat aiemmin syöneet suunnitellusti rasituksensa mukaan. Kroppa on tottunut saamaan aika tavalla vakiomäärän (ja myös urheilija tottunut siihen luottamaan), eikä matalaan/olemattomaan rasitustasoon totu heti. Seuraukset näkyvät aika nopeasti.
-
-
-
Olen joskus kirjoittanut järkeviä viestejä. Asia pitänee korjata.
-
Kyllä - mutta toisaalta, viime aikoina on noussut pintaan (suhteellisen uskottava) väite, että nopea pudotus saa aikaan myös päättäväisen elintapojen muutoksen ja nopeasti painoa pudottaneet pysyvät tavoitepainossaan paremmin. Nähtävästi tässä ei siis ole yhtä viisastenkiveä - liikaa ja nopeasti lienee yhtä huono idea kuin hivuttaminen (josta harhautuu helposti pois muutosten jäädessä huomaamattomiksi). Riippunee myös persoonasta.
Jos niinkuin jossain määrin analyyttisesti haluaisi ruokavalio- tai painonpudotusasiaa pohtia, niin sitten pitäisi ensin varmaan määritellä jotakin suuntaviivoja, muuten tuloksena on helposti kaikki vaikuttaa kaikkeen -tyylisiä johtopäätöksiä.
Pitkällä aikavälillä, olettaen että ruokavalio on viilattu kuntoon (kalorivaje) luulisin että eräs äärimmäisen tärkeä seikka, joka korreloi pysyvän menestyksen kanssa on se, miten hyvin sitoutuu (uuteen) ruokavalioonsa. Joku isompienkin kilojen pudottaminen on oikeasti pitkä projekti, ja on jopa yllättävän vaikeaa kääntää kelkka ylläpitokaloreille sitten itse "dieetin" (luoja, miten vihaankaan tätä sanaa) loppuessa. Täten siis se mitä sanoit voi helposti pitää paikkaansa, ainakin tietyille ihmisille.
Siis karrikoidaan: Samalla vajeella kontrolloidussa ympäristössä eri ruokavalioiden erot painonpudotuksessa ovat mitättömät. Reaalimaailmassa kuitenkin ruokavalion pitäminen tuo varmaan paljon sitä varianssia dataan.
Eli jos jonkun on helpompi noudattaa vaikka VHH:ta kuin jotain 40/30/30 tai muuta vastaavantyylistä settiä, silloin VHH on luultavasti oikea valinta tälle henkilölle, sillä se selkeästi optimoi tulokset koko aikahorisontin yli.
Samoin jos nopea "alkustartti" tehostaa kannustimia sitoutua elämäntapamuutokseen, sekin voi olla täysin optimaalinen valinta jollekin henkilölle.
Aiemman viestin pointtini kaiketi oli vain lähinnä sanoa, että pienillä ja pysyvillä asioilla saadaan pitkässä projektissa aikaan aika paljon, kun taas (karrikoiden) parin kuukauden greippikuuri voi (muiden ongelmien lisäksi) stögätä motivaation jatkaa ja ehkä jopa tuoda ylilyönnin toiseen suuntaan, jolloin ollaan jojoilussa.
-
Aiemman viestin pointtini kaiketi oli vain lähinnä sanoa, että pienillä ja pysyvillä asioilla saadaan pitkässä projektissa aikaan aika paljon, kun taas (karrikoiden) parin kuukauden greippikuuri voi (muiden ongelmien lisäksi) stögätä motivaation jatkaa ja ehkä jopa tuoda ylilyönnin toiseen suuntaan, jolloin ollaan jojoilussa.
Todellakin näin. Ylipäätään ihmeruokavaliokuurit ovat yleisemmin dorkempia kuin ihan vaakaan ja Fineliin perustuvat setit. Roskan poiston lisäksi harva tarvitsee mitään erityisvetoja, ellei perusruokavalio ole tyystin ja totaalisen perseellään. Tarkoittamani "nopea startti" on lähinnä sitä, että vedetään roskat vek ruoista ja alussa noudatetaan suhteellisen suurtakin kalorivajetta sekä lisätään vedenjuontia mm. "lasi vettä kun nälkä tuntuu" -periaatteella jo ihan senkin takia, että monille vedenjuonti on puolivieras asia ja nestettä ylipäätään juodaan liian vähän.