Keikarin foorumi
Keikari => Yhteiskunta => Aiheen aloitti: danius - 24.11.11 - klo:12:22
-
Pukeutumisen motiivit ovat olleet monenkin keskustelun taustalla foorumin ketjuissa. Pohdimme huonoa pukeutumista, erilaisia laatukriteerejä ynnä muuta. Mutta jos menemme aivan perusasioihin, minulla ainakin herää kysymys "miksi pukeudun?" Tai "miksi pukeudumme?" Monesti haikailemme vanhoja aikoja jolloin Suomessakin osattiin pukeutua. Miehillä oli puku, hattu ja tavat. Mutta jos kaikilla olisi tänäkin päivänä sama klassinen tyyli, oliko koko keikarin blogia ja foorumia olemassa? Onko kuitenkin niin, että pukeudumme erottuaksemme?
En ole perinteinen pukumies, määrittelisin tyylini klassahtavaksi, country gentlemanniksi urbaanilla twistillä. (tästä voi sitten irvailla maailman napaan saakka!) En osaa oikein paremminkaan pukeutumistani luonnehtia. Onko se edes sitä jonkin toisen mielestä. Mutta omia pukeutumisen motiivejani ovat esimerkiksi halu erottautua. Pukeutumisellani viestin arvoistani, jotka eivät yhtene massamuodin, hiphop-ja katukulttuurin kanssa. Pukeudun myös työni puolesta. Lukion historian lehtorina ei olisi tarpeen pukeutua, koulumaailmassa kravatit on laitettu nurkkaan jo ajat sitten, ja ainoastaan filosofian opettajalla on virttynyt pikkutakki. No, minä olen poikkeus. Pukeutumiseni kertoo siitä, kuinka ammattiani arvostan. Ja kuinka arvostan opiskelijoita sekä kollegoita. Pukeudun myös kiinnostuksesta klassiseen pukeutumiseen, tähän ainoaan ja oikeaan tyyliin. Motiiveja löytyy kyllä lisääkin kun vähän kaivelee- mitkä ovat sinun motiivisi, miksi pukeudut?
PS. provosoiduitko? No, se oli tarkoituskin.
-
Otan kantaa sen suhteen heti kehumalla, että loistavaa että opettaja panostaa pukeutumiseen keskimääräistä enemmän. Tällöin myös klassinen pukeutuminen iskostuu nuorten mieleen paremmin ja mielestäni se tuo tiettyä katu-uskottavuutta lisää ammattiin kuin ammattiin.
Itselläni pukeutuminen ei ole pelkkää käytännön vartalon verhoamista ruumiinlämmön ylläpitämiseksi. Se on myös tutustumismatka omaan itseeni. Olen kokeillut monia eri asioita vuosien varrella ja luopunut niistä, mitkä huomaan liian kostyymimäiseksi tai vain siksi jos en yksinkertaisesti ko. vaatteissa viihdy. Kun löydän sen asian joka sopii makuuni, sulautuu se tavallaan osaksi minua. Silloin voin myös tavallaan "unohtaa" vaatteet, mitä päällään kantaa. Tämä on tärkeintä itselleni pukeutumisessa, olen sinut vaatteen kanssa eikä se vaivaa minua pitkin päivää, kuten huonosti istuva paita voisi esimerkiksi vaivata.
Tottakai haluan luoda myös hyvän mielikuvan muille itsestäni. Vaatteethan on viestintää parhaimmillaan, sillä jokaisessa arkisessa tapahtumassa missä tapaa uusia ihmisiä, on pelkällä vaatetuksella merkittävä rooli kun ensivaikutelma luodaan. Pukeutumisella on siis helppo erottua, niin hyvässä kuin pahassakin.
-
Kummelista: " Mull on sama"
Melko samanlaista ajatuksenkulua itselläkin, näen hieman omahyväisestikin itseni jonkunlaisena soihdunkantajana tässä sartoriaalisessa pimeydessä. Tyylin olkoon - vintage inspired classic anglonordic small town gentleman with an artistic eye .. jopas ...hah ! Kaikki lähti siitä kun kaljapullohartiat piti saada kätkettyä ilman kuntosalilla rehkimistä ja hieman topatumpi pikkutakki tuli kuin tilauksesta ja joskus on ihan tilattukin. Haluan myös pelata erilaisilla nyansseilla ja pienilla eroilla. Valitettavan monilla on käytössä vain skaalan ääripäät musta puku ----- tuulipuku. Omasta garderoobista musta on poistettu lähes kokonaan.Kotoakaan ei mainittavammin löydy mustaa tai sisustuslehtien sairaalatyyliä ts valkoista valkoisella. Etupäässä siksi että tämä on kivaa, siis tämä pukeutuminen eli saan siitä mielihyvää.
-
Hei loistava aihe! Vaikka ei provosoi juuri itseäni.
Kysymys on hyvä ja siihen osaa antaa vain pinnallisen vastauksen. Varmastikin pitäisi aidosti pohdiskella löytääkseen todelliset syyt.
Lähtökohta itselläni on työn takia. Aina täytyy olla valmis astumaan asiakkaalle, joten aina saa olla vähintään perus fiksut vaatteet päällä. Pukeutumisella osoitat kunnioitusta toista ihmistä kohtaan. Huono pukeutuminen väärässä tilanteessa tekee sinusta epäkunniottavan moukan.
Toinen syy on omaksi mieleksi. Tykkään näyttää tyylikkäältä! Joskus tämä tarkoittaa epämiellyttävääkin vaatetusta. Itse en jaksa kulkea joka päivä pikkukengissä, mutta usein se vaan kuuluu asusteeseen ja tyylikkääseen kokonaisuuteen. Ei siten, että superstarit farkkujen kanssa ja pikee ei voi olla tyylikästä. Oikeilla väreillä voi.
Kolmas on puhuttaakseni. Rakastan yhdistelmääni keltaiset kengät, farkut ja irtotakki. Se huomataan ja siitä saa hyvää palautetta. En tee tätä koska olen alemmuudentuntoinen, vaan koska pukeutumisella otan kantaa, vilautan ihmiselle luonnettani ja persoonaani ja ennen kaikkea kehotan: anna mennä! Saat näyttää erilaiselta!
Sent from my HTC Desire Z. Please excuse my brevity.
-
Nyt ei oikein ehdi kirjoittamaan romaania ja humoristinen vastaus otsikon kysymykseen eli "koska säätila ja sosiaalinen paine edellyttävät" olisi jo minunkin asteikollani huono, niin pistän kontekstiksi linkin:
Keskustelua tyylisuuntauksista. (http://www.keikari.com/foorumi/index.php?topic=702.0)
-
Nyt ei oikein ehdi kirjoittamaan romaania ja humoristinen vastaus otsikon kysymykseen eli "koska säätila ja sosiaalinen paine edellyttävät" olisi jo minunkin asteikollani huono, niin pistän kontekstiksi linkin:
Keskustelua tyylisuuntauksista. (http://www.keikari.com/foorumi/index.php?topic=702.0)
Perinteisen sapekasta jälkiviisastelua, Daniukselta taidettiin oikein pyytää erikseen tämän topikin avausta, mutta heti naljaillaan ja kukas muu kuin JV, jonka nimimerkki voisi olla myös Besserwisser. Tämän jälkeen taida päästä samaan joukkoon ainakin Salarymanin ja Dan-D:n kanssa.
-
ja humoristinen vastaus otsikon kysymykseen eli "koska säätila ja sosiaalinen paine edellyttävät" olisi jo minunkin asteikollani huono
Olin juuri tulossa postaamaan tämän.
-
Miksi pukeudun? Haluan kauniimman ja kestävämmän maailman ja toimia sinä muutoksena, jonka haluan maailmassa nähdä (Gandhi-Beau -cocktail).
-
Perinteisen sapekasta jälkiviisastelua, Daniukselta taidettiin oikein pyytää erikseen tämän topikin avausta, mutta heti naljaillaan ja kukas muu kuin JV, jonka nimimerkki voisi olla myös Besserwisser. Tämän jälkeen taida päästä samaan joukkoon ainakin Salarymanin ja Dan-D:n kanssa.
Ärrinmurrin keksit ovat pahoja, niitä ei kannata ahmia noin paljoa kerralla!
Ketju on erinomainen ja avausta toivottiin, tarkoitus oli puhtaasti hoitaa itsestäänselvä vitsi pois alta ja samalla antaa keskustelun pohjaksi vanha ketju. Näköjään jotkut kykenevät tulkitsemaan kaiken negatiivisesti ja kuittauksillaan pilaamaan muidenkin päivän, muutenkin sateisen, kylmän ja harmaan.
Toivottavasti viestisi teki edes sinut onnelliseksi.
-
Perinteisen sapekasta jälkiviisastelua, Daniukselta taidettiin oikein pyytää erikseen tämän topikin avausta, mutta heti naljaillaan ja kukas muu kuin JV, jonka nimimerkki voisi olla myös Besserwisser. Tämän jälkeen taida päästä samaan joukkoon ainakin Salarymanin ja Dan-D:n kanssa.
Ärrinmurrin keksit ovat pahoja, niitä ei kannata ahmia noin paljoa kerralla!
Ketju on erinomainen ja avausta toivottiin, tarkoitus oli puhtaasti hoitaa itsestäänselvä vitsi pois alta ja samalla antaa keskustelun pohjaksi vanha ketju. Näköjään jotkut kykenevät tulkitsemaan kaiken negatiivisesti ja kuittauksillaan pilaamaan muidenkin päivän, muutenkin sateisen, kylmän ja harmaan.
Toivottavasti viestisi teki edes sinut onnelliseksi.
EI tehnyt, pikemminkin surulliseksi mutta reilut puolitoista vuotta täällä väijyneenä , voin olla huomaavinani ,että käytät todella paljon aikaa ja vaivaa ja oletettavasti runsasta akateemista osaamista ja älykkyttäsi väärin eli muiden dissaamiseen ja riidan haastamiseen ja kuittauksissa olet ihan Mestarien liigaa, ainakin määrässä... mutta väistyn taas näyttämöltä ja annan viisaammille, jopa jälkisellaisille tilaa.
-
Nyt on herroille puettu päälle liian kireät pipot? ;)
-
Perinteisen sapekasta jälkiviisastelua, Daniukselta taidettiin oikein pyytää erikseen tämän topikin avausta, mutta heti naljaillaan ja kukas muu kuin JV, jonka nimimerkki voisi olla myös Besserwisser. Tämän jälkeen taida päästä samaan joukkoon ainakin Salarymanin ja Dan-D:n kanssa.
WTF? Täytyykö tässä ryhtyä arvioimaan omia kirjoituksiaan uudelleen kriittisesti?
Toisaalta jos Jälkiviisaan ensimmäinen ja minun silmääni täysin asiallinen, mitään naljailua sisältämätön viesti tuomitaan noin kumoon, ehkeivät minunkaan viestini täysin asiattomia ole olleet.
-
EI tehnyt, pikemminkin surulliseksi mutta reilut puolitoista vuotta täällä väijyneenä , voin olla huomaavinani ,että käytät todella paljon aikaa ja vaivaa ja oletettavasti runsasta akateemista osaamista ja älykkyttäsi väärin eli muiden dissaamiseen ja riidan haastamiseen ja kuittauksissa olet ihan Mestarien liigaa, ainakin määrässä... mutta väistyn taas näyttämöltä ja annan viisaammille, jopa jälkisellaisille tilaa.
Omituista, en ole koskaan saanut JV:n viesteistä ilkeää kuvaa, riidan haastamisesta puhumattakaan. Kuittaukset ovat mielestäni aina olleet aiheellisia, mutteivat "dissaamista". Mielestäni Jälkiviisaalla on vain tapana pyytää perusteluita muiden esittämiin väittämiin. Usein niitä ei tahdo löytyä ja vastapuolella menee herne nenään.
-
Perinteisen sapekasta jälkiviisastelua, Daniukselta taidettiin oikein pyytää erikseen tämän topikin avausta, mutta heti naljaillaan ja kukas muu kuin JV, jonka nimimerkki voisi olla myös Besserwisser. Tämän jälkeen taida päästä samaan joukkoon ainakin Salarymanin ja Dan-D:n kanssa.
WTF? Täytyykö tässä ryhtyä arvioimaan omia kirjoituksiaan uudelleen kriittisesti?
Toisaalta jos Jälkiviisaan ensimmäinen ja minun silmääni täysin asiallinen, mitään naljailua sisältämätön viesti tuomitaan noin kumoon, ehkeivät minunkaan viestini täysin asiattomia ole olleet.
Heppikissa64 taisi viitata Jälkiviisaan "vasta-argumentaatiojoukkoon". Kirjoitusvirhe hieman sumentaa viestin sisältöä.
-
Perinteisen sapekasta jälkiviisastelua, Daniukselta taidettiin oikein pyytää erikseen tämän topikin avausta, mutta heti naljaillaan ja kukas muu kuin JV, jonka nimimerkki voisi olla myös Besserwisser. Tämän jälkeen taida päästä samaan joukkoon ainakin Salarymanin ja Dan-D:n kanssa.
WTF? Täytyykö tässä ryhtyä arvioimaan omia kirjoituksiaan uudelleen kriittisesti?
Toisaalta jos Jälkiviisaan ensimmäinen ja minun silmääni täysin asiallinen, mitään naljailua sisältämätön viesti tuomitaan noin kumoon, ehkeivät minunkaan viestini täysin asiattomia ole olleet.
Ilmaisin itseäni tyypillisen vajavaisesti, tarkoitukseni oli ehkä hieman asiattomastikin muistuttaa foorumilaisia siitä asiantilasta että olet Salarymanin kanssa ollut paljonkin Jälkiviisaan hampaissa, saatan toki muistaa väärinkin. Kaikenlainen naljailu on toki hauskaa mutta .... äh olkoon ! Ehkä JV oli nyt aivan vilpittömästi liikkeellä.... nukuin kyllä viime yöni hyvin ja avio-onnikin kukoistaa, ehkä on tullut syötyä sitten niitä keksejä.
-
Äh, ok. Kirjoitusvirhe oli tosiaan onnettomassa paikassa.
En silti allekirjoita. Näissä pitemmissä keskusteluissa, joita Salarymanin ja Jälkiviisaan kanssa olen käynyt yhteiskuntaluokista, syrjinnästä jne. olen kokenut olevani enemmänkin samaa mieltä ja asialinjalla Jälkiviisaan kanssa. Salarymanhän niitä ad hominenm -hyökkäyksiä on viljellyt, ja siksi varmaan ymmärsin väärin koko pointin.
-
Haluan vaikuttaa muiden ihmisten minusta luomiin mielikuviin.
Jos muut ajattelisivat minusta aina samoin, niin pukeutuisin paljon funktionaalisemmin ja yksinkertaisemmin; l. käyttäisin vähemmin erilaisia vaatekappaleita. Nytkin minulla olisi tweedin sijaan fleece lämpöä antamassa.
-
Otan kantaa sen suhteen heti kehumalla, että loistavaa että opettaja panostaa pukeutumiseen keskimääräistä enemmän. Tällöin myös klassinen pukeutuminen iskostuu nuorten mieleen paremmin ja mielestäni se tuo tiettyä katu-uskottavuutta lisää ammattiin kuin ammattiin.
Minä muistan vieläkin sen miten lukion historianopettajalla oli toisinaan ascot tms. huivi kauluspaidan ja (yleensä) neuleen kanssa.
-
Foorumeilla aina jotkut puhuvat kärjistetysti. Ei siitä kannata sen enempää suivaantua. Näin se vaan on aina ollut ja tulee aina olemaan. Suurin osa kuitenkin sitten tosielämässä itkee hiljaa yksin nurkassa ja juo sitä pientä siideriiään, koska tosimaailmassa puhuminen onkin haastavampaa ja vi***sta voi saada pataan.
Foorumi tarvitsee sekä karjistäjiä, neutraalikkoja, että puolustelijoita. Ei tästä nyt kannata hermostua.
Palataanhan aiheeseen, joka muuten on paras uusi aihe taas pieneen toviin.
-
Toi oli konda ihan paska viesti.
-
Totuus on joskus paskaa.
Sent from my HTC Desire Z. Please excuse my brevity.
-
Näissä pitemmissä keskusteluissa, joita Salarymanin ja Jälkiviisaan kanssa olen käynyt yhteiskuntaluokista, syrjinnästä jne. olen kokenut olevani enemmänkin samaa mieltä ja asialinjalla Jälkiviisaan kanssa.
Menee jo herkäksi, mutta minulla on kanssa samanlainen mielikuva, että tällä foorumilla yhteinen sävel löytyy useimmiten Dan-D:n kanssa asiakysymyksistä ja muussa sitten esim. ivymanin kanssa.
Tuon aiemman viestin linkkasin osaltaan siitä syytä, että siellä on paljon hyviä pointteja ja toisekseen siksi, että sen kautta voi katsoa onko oma ajattelu muuttunut.
Minulle pääasiallinen syy pukeutua kuin pukeudun on se, että se tuntuu luontevalta ja hyvältä.
Nuorempana on tullut kokeiltua ties mitä ja vaikka kasvutarinaa ei olekaan, niin mielessä on muistikuvat alipukeutumistunteista. Pukeutumalla oman silmän mukaan tyylikkäästi ja itselle luonteviin vaatteisiin myös näyttää tyylikkäältä.
Miksi sitten pukeutua tyylikkäästi?
Helpoin vastaus on se, että se tuntuu luontevalta, mutta kuten konda aiemmin kirjoitti, siinä ekan sivun paremmassa viestissään, niin pukeutuminen on muiden huomioimista ja tokihan voi kokea, että tyylikkäillä kokonaisuuksilla näyttää esimerkkiä muille. Itse olen myös havainnut, että ei oikein ole vaihtoehtoja: en halua identifioitua musiikkityylin, poliittisen suuntauksen tai vastaavan perusteella, joten jäljelle jää sellainen perusjamppatyyli tai klassinen. Osa kokonaisuuksista on perusjamppatyyliin, mutta laatu- ja yhdistelmäkuviot on haettu klassiselta puolelta. Toisessa ääripäässä aikakausipukeutuminen tai kostyymityyli on myös yhtä kaukana kuin neonpinkki animeletti. Perusjamppavaikutteisiin on syynä puhtaasti laiskuus: kun ei ole "pakko" eikä myöskään tarve laittaa joka päivä pukua tai edes muuta yhdistelmää eikä edes solmiota, niin sitten pukeutuu sään ja suuremman mukavuuden mukaan. Sisäinen laihialainenkin muistuttaa, että jos pärjää dessuilla, neuleella ja chinoilla niin turha kuluttaa "parempia" vaatteita.
Päivitetään samalla ne vanhat prinsiipit.
1. Hinta-laatusuhde: vaatteen tulee kestää niin tyylillisesti kuin materiaalinkin puolesta mahdollisimman pitkään huomioiden hinta. Vaikka John Smedley on suosikkeja, niin tarjouksesta ostettu Boss vastaa myös hintaansa. Lisäksi sitä Bossia voi paremmin käyttää vaikka kalliolaisessa baarissa.
2. Minä maksan vaatteesta, minulle ei makseta mainostamisesta: kirkuvia logoja ei missään tapauksessa.
3. Mukavuus ja tilanne: olen räätäli-Armandin kanssa eri mieltä siitä, että minusta puvunkin tulee olla mukava, miksi pukea mitään epämukavaa? Se ei tarkoita liian isoja leikkauksia tms. vaan hyvin istuva vaate on mukava. Pukeutuminen kuitenkin aina tilanteen mukaan, joskus puku on ehdoton, toisessa tilanteessa taas rennot vaatteet kuuluvat asiaan. Sinne baariin toki ei kannata ehkä puvussa mennä ihan huomion välttämiseksi ja puvun suojelemiseksi.
4. Sää: pakkasessa ei pidä palella tyylin vuoksi eikä vastaavasti sateessa kastua. Samaten ei vaatteelle tee hyvää kokea epämääräisiä sääoloja, kuten kengille öljyistä ja suolaista loskaa. Tätä varten on olemassa kalossit, sadetakit ja talvikengät.
5. Etiketti: silloin kun pukeudutaan muodollisesti niin silloin pukeudutaan muodollisesti ja mieluiten asteikon yläpään mukaan.
6. Oma silmä: jos se miellyttää itseä niin asussa on itsevarma, luottavainen ja sitä kautta kokonaisuus näyttää aina paremmalta kuin epävarman ja häpeilevän päällä. Toki toivottavaa olisi, jos muut kommentoisivat onnistumisia/epäonnistumisia...
7. En ole väriennakkoluuloinen. Sopivasti yhdistelemällä kaikki värit voi saada toimimaan. Musta on tylsä, mutta musta on tylsää jos mustaa käyttää tylsästi. Sama pätee muihinkin väreihin eli ennakkoluulu vahvistuu jos väriä käyttää ennakkoluulon mukaisesti.
8. Herrasmies on herrasmies, vaatteilla siihen ei ole mitään osuutta.
-
Aivan loistavat pointit ja olen jokaisessa samaa mieltä. Eritoten kohta 6.
Saatteko muuten usein kehuja pukeutumisesta? Osaako Suomalainen kehua toisen pukeutumista?
Sent from my HTC Desire Z. Please excuse my brevity.
-
Pukeudun, koska se on kivaa. Ja kivaan lukeutuvat kaikki ne fiilikset siitä, että paitsi tietää näyttävänsä hyvältä - ja klassisuudesta huolimatta erilaiselta, myös tietää kuluttavansa kestävämmin ja ylipäätään olevansa ajattomampi kuin ennen oli (ja valtaosa vielä on). Tottakai mukana on omahyväisyyttä. Lisäksi laadusta nauttii - pidän oikeasti rättien ja popojen räpelöinnistä.
Ja kun olin sinkku, tyylillä sai, etenkin kun laittoi mukaan sopivan määrän leikkisyyttä. Kai tuo pitäisi jättää sanomatta, mutta en uhallakaan jätä. Koska se on totta. Sillä, toisaalta, sai myös sukupuolisesti epävarmoilta turpaanlyöntiyrityksiä. Mikä ei välttämättä ollut yhtään vähemmän hauskaa kuin se toinenkin saaminen.
-
:)
Sent from my HTC Desire Z. Please excuse my brevity.
-
Heppikissalla loistava tyylimääritelmä : "vintage inspired classic anglonordic small town gentleman with an artistic eye" ! Aihe herättää keskustelua. Täytyy tunnustaa, että olen aina ollut kiinnostunut vaatteista ja pukeutumisesta ehkä keskivertomiestä enemmä ( kuten varmaan kaikki foorumilaiset). Viihdyn vaatekaupoissa ja tykkään hipelöidä esim. solmioita tai vaikka parranajovälineitä tavarataloissa. Miespuoliset ystävät ovat monesti ihmetelleet tällaista viehtymystä ja heitelleet kommentteja. Vaimoa tämä ei tunnu haittaavan, jäähän hänelle enemmän aikaa vietettäväksi naistenosastolla.
Klassisella tyylillä haen persoonani ilmaisemisen lisäksi kestävyyttä ja kapinoin kertakäyttökulutusta vastaan. Inhoan muotivillityksiä ja suuntauksia, vaikka olen itsekin niihin välillä harhautunut. Kun kaapista sai poistaa useammankin vaatekappaleen sen vuoksi ettei se ollut enää muotia, siinä sai tosiaan miettiä mitä järkeä tällaisessa on.
On pukeutumistani kehuttukin. Opiskelijoista yllättäen pojat ovat olleet kiinnostuneita vaatteistani ja ovat kyselleet mistä olen niitä hankkinut. Ensin luulin että pilailevat, mutta tosissaan olivat. Olen kuitenkin "vasta" kolmikymppinen, joten ehkä pojat ovat ajatelleet että nuorehkokin mies voi käyttää klassisia vaatteita ja näyttää tyylikkäältä. Muutosta on tapahtunut omiin lukioaikoihin, jolloin lökäpöksyt olivat suurinta huutoa.
Pukeudun omaksi iloksi, muiden iloksi, huomioksi jne. Syitä on useita. Yksi hyvä on se, että tunnen oloni omaksi itsekseni juuri näissä vaatteissani ja tässä tyylissäni. Peilistä katsoessani ajattelen: tältä MINÄ näytän. Saan nautintoa vaatteista, ne ovat myös harrastukseni. Niistä puhuminen, lukeminen, niiden katselu, sovittelu ja hiplailu.
Vaatteeni edustavat kulttuuriani, sellaista maailmaa jollaisen sen haluaisin enemmän olevan. Kaunis, hyvätapainen, kohtelias. Ehkä sellaista ei ole koskaan ollut, mutta joskus tuntuu että ennen oli enemmän. Miksi pukeutuisin kuin amerikkalainen ghettonuori, koska olen eurooppalainen, suomalainen mies.
-
Ihmisillä on tapana hukuttaa vapaa-aika kaikennäköisiin aktiviteetteihin, ettei elämän kurjuutta tulisi ajateltua. Pukeutuminen ja tämänkin roskafoorumin ja muun tyylipaskan seuraaminen on yksi näistä.
-
Ihmisillä on tapana hukuttaa vapaa-aika kaikennäköisiin aktiviteetteihin, ettei elämän kurjuutta tulisi ajateltua.
Toisaalta elämä voisi olla kurjempaakin ilman aktiviteetteja. Torstai-iltakin menisi rattoisasti verkkareissa elämän kurjuutta miettiessä.
-
^^ loistava sarkastinen trolli. Tämä oli itse asiassa jo trollitaidetta.
danius: postaa jossain vaiheessa muutama kuva MTOP:iin.
-
Sisäinen laihialainenkin muistuttaa, että jos pärjää dessuilla, neuleella ja chinoilla niin turha kuluttaa "parempia" vaatteita.
Tämä on niin perkeleen totta.
Olen jotenkin huomannut: mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän tunnen tarvetta minkäänlaiseen 'näyttävään' pukeutumiseen. Itselle riittää ihan hyvin sininen tai valkoinen ocbd, neule, chinot tai sammarit ja dessut, weejunit tai vastaavat vaatimattomat mutta perussiistit jalkineet. Irtotakin käyttökin vähenee koko ajan - etenkin viime aikoina kun olen tehnyt suurimman osan töistänikin kotoa käsin. Tuntuis jotenkin hölmöltä patsastella kotona itrotakissa ja kraka kaulassa. Sisteissä vaatteissa olen toki kotanakin päiväsaikaan, voin sitten illalla vaihtaa johonkin verkkarihousuun tai pyjamaan kun olen saanut lapsen nukkumaan ja alan töllöttää telkkaria tai häröillä täällä.
-
^ Mitä, etkö pukeudukaan tupakkatakkiin ja silkkipyjamaan sekä tohveleihin ja ala ojentaa meitä asianmukaisesti pukeutuneena?
(http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/ohjelmat/diili/the_apprentice_season_6/734675.jpg)
-
^No hemmetti.
Jos olisin Hefe, en muuta tekisikään.
-
Muistaen kuitenkin collar rollin.
-
Ivyman, noillakin perusjutuilla joita luettelit panostat pukeutumiseen enemmän kuin perusjannu. Kotona lienee turha istuskella kravatissa tai käyttää koiria ulkona pikkutakissa. Tilanteen mukaan siis. Illaksi vedän yleensä kolleget jalkaan kun katson töllöä. Viime aikoina koti-iltana viihtyilen myös pyjamassa.
-
Minulla pukeutuminen on osa duunia. Tapaan työni puitteissa jatkuvasti monenlaisia ihmisiä. Ihminen on sillä tavalla vekkuli ja ennakoitavissa että me muodostamme toisista ihmisistä pysyvän mielikuvan ensitapaamisen ensimmäisten viidentoista sekunnin aikana. Koska ihmisen tärkein aisti on näköaisti, asiat ovat ihmisen päässä juuri niin kuin miltä ne näyttävät. Siihen, millainen ensivaikutelma minusta syntyy, voin vaikuttaa hyvin vahvasti pukeutumisella.
Suurin osa ihmisistä kunnioittaa auktoriteetteja ja pitää siitä että heitä johdetaan. Tämä on fakta vaikka kuinka yrittäisitte muuta väittää. Pukeutuminen auttaa auktoriteetin luomisessa. Sanotaan että myyjän pitäisi pukeutua samantasoisesti kuin asiakkaansa. Paskanmarjat. Myyjän pitää pukeutua kuten asiakkaan esimies jolloin asiakas sijoittaa myyjän alitajuisesti samalle hierarkiatasolle esimiehensä kanssa.
Arvaan kyllä että nyt jollain sormet syyhyävät naputella jotain ivallista ylimielisistä pukumiehistä. Näitä juttuja kyllä saa erilaisilla palstoilla lukea. Kuitenkin samat ihmiset ovat elävässä elämässä kuin kohti syöksyvän rekan valoihin jämähtäneet peurat kun särmästi pukeutunut asiantuntija ottaa tilanteen haltuunsa. Selän takana juputetaan jälkeenpäin mutta silloin kun tilanne on päällä, alitajunta vie meitä kaikkia kuin litran mittaa. Puku päällä voit olla joko auktoriteetti tai pelle mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri että hyvin istuva puku luo auktoriteettia.
Pukeutumiseni on siis status- ja auktoriteettipukeutumista. Tavallaan se on myös roolipukeutumista koska se on niin tiukasti sidottu työminääni. Aamuinen rituaali jossa valitsen kaapista puvun,paidan, solmion, sukat ja kengät on virittäytymistä, siirtymisriitti jossa siviiliminä jää sohvalle lojumaan ja työminä astuu remmiin.
Kun sihteeri ohjaa minut johtokunnan kokoustiloihin ja pöydän ääressä istuvien harmaantuneitten herrojen ja rouvien katseet mittailevat minua, haluan että olemukseni viestittää rentoa itsevarmuutta, valpasta läsnäoloa, jokaiseen pieneen yksityiskohtaan yltävää huolellisuutta ja tarkkaa valmistautumista. No-nonsense, pure business. Silmänräpäyksen aikana arvioidaan jo etukäteen se, otetaanko sanomani vakavasti vai annetaanko sen mennä ohi.
Illalla sitten puku tuulettumaan, kengät lesteille ja mies saunaan huurteinen tölkki kourassa.
-
Odotin täsmälleen Jaron kommentin kaltaista vastausta. Näinhän me kaikki ajattelemme kun istumme rauhassa itseksemme ja mietimme asioita tietoisessa mielessämme ilman ihmisten välistä vuorovaikutusta. Mutta heti kun mukaan tulee vuorovaikutustilanne ja toisen ihmisen fyysinen läsnäolo, alitajunta alkaa jyllätä ja alitajunta vie tietoista mieltä kuin litran mittaa.
Ihmisten välinen vuorovaikutus ja vaikuttamisen psykologia ovat mielenkiintoisia asioita. Aihetta opiskelemalla oppii itsestäänkin aika jänniä juttuja.
-
Miksi milloinkin, yleensä ihan omaksi itsekseni. Ai eikö tämä ollutkaan translatiivissa?
-
Kävin tässä huvikseni läpi Jälkiviisaan postittaman 'Tyylisuuntauksesi' -ketjun tarkistaakseni, mitä silloin on tullut valehdeltua. Huomasin että minulla ei meininki ole juurikaan muuttunut. Tai jos on, niin hyvin vähän, ja entistä pelkistetymmäksi. Ketjussa mainitsemani punainen harrington on viime kesäkautena ollut tasan kerran päällä, ja silloinkin 25 minuutin viinakauppareissulla. Muutenkin viihdyin viime kesäkaudella harryssa todella vähän aiempaan verrattuna - harringtonin käyttökerrat aikavälillä huhti - marraskuu voinee laskea yhden käden sormin. Mac, Barbour tai irtotakki on ollut se, millä on menty. Vaimo on ollut tyytyväinen, se kun ei tykkää harringtoneista lainkaan. Ihan kiva kun viime kesänä ei tarvinnut kertaakaan kuulla klassista 'taas toi natsitakki päällä, ota se pois' -läppää.
Pitäis varmaan yhtä natural-väristä Baracutaa ja kaunista vaaleankeltaista Izodia lukuun ottamatta myydä harryt pois ja hankia tilalle Grenfellin Grossfell tai Grenfellin John Simons -kollaboraatio. Alternative harrington.
-
miksi pukeudut?
Eihän sitä munasillaankaan voi ulkona juosta paitsi saunasta tullessa.
Vakavammin ottaen: rätit ja lumput ovat kiinnostaneet junnusta asti, ja kuten muualla on tullut mainittua, olen ajautunut omaan tyyliini pitkällisen brittipohjaisen alakulttuurisen jatkumon kautta. Kyseinen jatkumo kummittelee edelleenkin jossain taustalla, mutta se ei ole enää määräävä tekijä elämässäni millään muotoa. Pukeutumiseen se toki suodattuu, hetki hetkeltä - toivottavasti - huomaamattomammin. Koska työni ei edellytä pukupukeutumista, en pukua niin ollen arjessa käytä. Omalla alallani meikäläistä pidettäisiin vähintäänkin omituisena hiipparina jos menisin työhuoneelle, saati asiakaspalaveriin viimeisen päälle puvussa. 'Luovalla alalla' suunnittelijana työskentelevältä kun kukaan - niin kollega kuin asiakas - ei edellytä puvun käyttöä. Päin vastoin, olisi varsin omituisen näköistä jos menisin asiakkaalle kovat kaulassa kun vieressä oleva proikkari tulisi samaan palaveriin kauluspaidassa, farkuissa ja tennareissa. Joskus toki käytän irtotakkia - etenkin niillä asiakkailla joiden konttoreiden tiedän olevan huonosti lämmitettyjä.
Yllä olevalla haluaisin muun lätinäni lisäksi jossain määrin kyseenalaistaa Salarymanin esittämää väitettä puvun 'auktoriteettiasemasta'. Eittämättä on aloja, joilla väiteä pätee absoluuttisena totuutena, mutta se ei ole yleispätevä. Olen aivan varmasti asiakaskäynnillä yhtä vakuuttava kuin Salaryman omillaan, ja pystyn ottamaan tilanteen haltuun et cetera pukeutumatta koskaan pukuun. Päin vastoin, uskoisin että pukuun pukeutuneena asiakaskäyntini menisivät rankasti pieleen eikä töitä / kauppaa tulisi. Kaikki totuudet ovat suhteellisia.
Jatkan vielä pukeutumisfilosofiastani. Määrittäviä tekijäitä ovat laatu (en tosin vierasta hyviä halpisjuttujakaan, kun niitä kohdalle sattuu), istuvuus, vähäeleisyys ja ehdoton uskollisuus ja lojaalius tietyille tyyliseikoille. Eli pysyn ivy(-vaikutteisessa)-tyylissä enkä tee juurikaan syrjähyppyjä.
-
Auktoriteetteja ovat esim. poliisi, upseeri, portsari, tuomari, opettaja ja esim. lentäjä ja kapteeni kulkupeleissään. Pukumies on vaan pelkkä pukumies ja ns. samaa sakkia loppujen farkku- ym. jannujen kanssa. Eikä siinä todellakaan ole mitään huonoa. Pukumies kuitenkin on samaa "karjaa" jota viedään "kuin litran mittaa" kun pelipaikalle saapuu ulkoisin tunnusmerkein merkitty auktoriteettihahmo. Se on se univormu tai työasu, ei siis mikään kuvainnollinen univormu eli puku, vaan univormu sanan varsinaisessa merkityksessä. Sitten loput tekee niin kuin heitä käsketään, mukaanlukien pukumiehet, cowboyt, rebelit, farkkujannut ja alastomat. Jo pelkkä keltainen heijastinliivi riittää yleensä antamaan "turvallisuuden tunteen" poikkeavassa tilanteessa. Suurin osa tekee täsmälleen niin kuin määrätietoinen heijastinliivissä ohjeita antava henkilö sanoo. Voittaa puvun anytime.
Tuskin mikään on muuten ärsyttävämpää kuin pelipaikalla muille selittävä, kaikkitietävä ja lujasti itseensä uskova "pukumies" joka aikoo "ottaa tilanteen haltuuunsa" esim. vankalla "yleisellä johtamis-, organisointi- ja elämänkokemuksella". Ihminen jonka päätehtävä on myydä jotain saadakseen siitä rahallista etua ei ole edes auttavasti auktoriteettiasemassa "kun tilanne on päällä". Paitsi tietysti jos se tilanne tarkoittaa Power Point-shown vetämistä.
Auktoriteettiasema voi olla tilannesidonnainen tai henkilökohtainen. Mikään listaamistasi auktoriteeteista ei ole toista kummempi vaikka sitten ravintolan jonossa (paitsi portsari, jonka kaveri on ovella), pankissa asuntolainahakemusta tehdessä tai terveyskeskuksen vastaanotolla. Pukumies - termi jota vihaan - saattaa olla auktoriteetti kotikentällään. Esimerkiksi asiantuntijatehtävissä toimiva saattaa todellakin olla asiakkaaseena nähden auktoriteettiasemassa tietäessään alasta yleensä ja aiheesta erityisesti asiakastaan enemmän.
Sitten on toki niitä henkilöitä, jotka ottavat näennäisesti tilanteen kuin tilanteen aidosti haltuun. Näitä henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan karismaattisia tyyppejä löytyy vähän sieltä ja täältä toimialasta ja mahdollisesta univormusta riippumatta.
Pukumiesten - voi taivas että todella vihaan tuota termiä - keskuudessa esiintyy jonkin verran virhekäsityksiä siitä, kumpaan ryhmään kuulutaan. Asiakkaita narusta viemään tottunut tyyppi saattaa olla siviilissä rasittava öykkäri, joka pitää itseään maailman napana tilanteessa kuin tilanteessa kuvitellen olevansa henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaa mahtava alfauros - ugh - vaikka onkin itse asiassa vain asemansa takia ollut auktoriteetti. Tietyn pukumiehen stereotypian habitukseen tuntuu kuuluvan sellainen näkyvä halu olla tilanteen kuin tilanteen herrana ja hidalgona. Tämä tyyppi ihailee vastaavia ominaisuuksia muissa miehissä ja näkee itsensä samassa asemassa, dynaamisena tyyppinä joka saa asioita tapahtumaan. Hän pitää itseään suurenmoisena ja käyttäytyy sen mukaisesti: usein huonosti. Tämä on se klassinen "oks tukka hyvin näkyyks kello" -tapaus.
Puku itsessään ei luo kenellekään auktoriteettia, mutta se toimii tietyissä tilanteissa univormuna. Se on osa kokonaisuutta, ja sen puuttumisen merkitys olisi usein suurempi kuin sen päälläolo. Juristi ilman pukua on vähän kuin lääkäri ilman valkoista takkia. Kun liikutaan liike-elämässä tietyllä tasolla, kaikilla osapuolilla on sama univormu päällä. Auktoriteetin, jos sellaista haluaa, saa tällöin pukumieskin (vastenmielistä, todella vastenmielistä...) hakea jostain muualta.
Tyylikkäin auktoriteetti on vähäeleistä, hillittyä ja rauhallista. Se huokuu karismaa ja tulee kuulluksi ilman itsensä esille tuomista. Öykkäröivä tapaus tyypillisesti "saapuu paikalle ja ottaa tilanteen haltuun." Sitä sitten ei jaksa kuunnella tai katsella kukaan.
Näin omien kokemusteni pohjalta.
-
Ja vastaus ketjun aiheeseen vielä.
Pukeudeun tilanteen ja tarpeen lisäksi omalla tyylilläni koska
1) se on kivaa ja näyttää mielestäni hyvältä
2) silloin kuulun joukkoon
3) silloin erottaudun joukosta
Ensimmäisen ollessa itsestäänselvä keskityn kahteen jälkimmäiseen. Joukkoon kuuluminen liittyy erityisesti työpukeutumiseen. Ammattini edellyttää pukua, joten se on univormuni. Toisaalta pukua voi pitää päällä kovin monella tavalla, ja tietyillä ratkaisuilla erottaudun tietyistä porukoista - vaikka nyt niistä edellisessä viestissä kuvailemistani "pukumiehistä" *puistatus*. Ratkaisut, joilla edellä sanotut efektit saadaan aikaan, ovat hyvin pieniä ja huomaamattomia. Esimerkkinä voisin mainita, että 2000-luvun alussa, kun kaikilla tiettyyn ihmistyyppiin kuuluvilla tuntui olevan päällään töissä hiilenharmaa liituraitapuku, vältin tuota ratkaisua kuin ruttoa. Hiilenharmaa puku ilman niitä raitoja ei taas ollut mikään ongelma. Raidat pois ja erottautuminen oli valmis. Sama koskee esimerkiksi tiettyjä solmioita, paitoja jne. Aina se, joka on uusinta hottia tiettyjen "dynaamisten moniosaajien" joukossa on minulla pannassa.
Siviilissä homma on ehkä vähemmän ajateltua, mutta tiettyä erottautumista tietyistä alakulttuureista harjoitan ihan aktiivisesti.
Tärkeimpänä tekijänä on tietenkin kaiken tämän lässytyksen jälkeenkin se, että pukeudun tavalla, joka miellyttää omaa silmää.
-
Kannatan nimierkkejä Dan-D, salary- ja ivyman, mitä tulee työpukeutumiseen. Vapaa-ajan pukeutuminen on minulla funktionaalista ja mukavaa tai ns. siistimpänä jonkinlaista ivy/mod tjsp. tyyliä, sillä pidän siitä.
-
^Miksi joku ei pitäisi?
Sehän on samalla skarppia ja tyylikästä, mutta rentoa ja ehdottomasti ajatonta.
Timeless cool, se on homman nimi.
-
^ Onhan noita, jotka eivät ymmärrä. Perin valitettavaa.
-
^Miksi joku ei pitäisi?
Sehän on samalla skarppia ja tyylikästä, mutta rentoa ja ehdottomasti ajatonta.
Timeless cool, se on homman nimi.
Sydämeni jossain nurkassa tsygyttää myös tälle tyylille, mutta:
a) tiimalasimallinen pikkutakki toimii paremmin mun hernekeppikropalle
b) hieman rokabillihepcat-taustaa omaavana spectaattorikengät ja leveämmät skragat on enämpi mun juttuja, eihän niihin modiskragoihin edes mahdu mitään "hassuja" juttuja kuten ydinräjähdys marsilaisten hyökkäys tms. pikkukiva
c) sitäpaitsi tavan tallaajana en oikein voi samastua Marthas Vineyard-menoon purjehduksineen yms elitismeineen, joten englannin maalaisaateli sittenkin....hah
-
^Ei minullekaan se WASP purjehdusseuralook tipu yhtään - no, vaikka nytkin on päällä valkoinen ocbd ja laivastonsininen palmikkoneule, heh - pikemminkin olen lähempänä sitä heroiinijazzarioastoa. Chet & co.
Mod as in mod ei myöskään ole ihan mun juttu - liian kapeaksi leikattua ja modiskenessä on ihan liikaa kinaa siitä mikä on 'mod' ja mikä ei. Ei ole tämmöisen vanhan miehen juttu. Mikään skeneily muutenkaan. Olen modernisti - ja sitäkin vain jossain määrin - en 'mod'.
Kyllä sack suit / jacket näyttää hyvältä laihankin kaverin päällä: nähty juttu. Sack ei ole sama jttu kuin 'teltta', ihan samalla tavalla kun käänetisesti: slim fit ei ole 'tight fit'.
Menipäs vääntämiseksi.
Cheers
-
joo heroiinijazzarit ja yleensäkin "brotherit" osasi olla tyylikkäitä ja jotkut harvat osaavat vieläkin vaikka todella harvat....tää räp-ellys skene ei sitten yhtään enää "sedälle" putoa. Mutta itsekin vierastan kaikkien alakulttuurien fas...tiukkapipoista meininkiä. Mulle uppoaa myös vanha r& b ja viime aikoina olen tykästellyt myös vanhan Soulin parissa. Mutta toppaukset pysyy takissa.
Cheers vaan Turkuun
-
Miksi pukeudun?
Halu näyttää huolitetulta ja tyylikkäältä, halu viestittää omaa tyyliä ja ehkä myös jonkinlainen halu edistää miesten hyvää pukeutumista. Jos saan pukeutumisellani enemmän arvostusta ja minut otetaan vakavammin, niin sehän on vaan plussaa.
Ensimmäiset suuret vaikutelmat omaan pukeutumiseen tulevat edesmenneen ukkini pukeutumistyylistä ja tavasta elää. Ukkini oli rehtori ja ennenkaikkea herrasmies. Nyt kun miettii tarkemmin, niin hän oli oman aikansa "keikari". Hyvät sikarivalikoimat, baarikaappi täytettynä laatu juomilla, times lehden tilaaminen jne jne. olivat huomattavan poikkeavia asioita meidän ympäristössä. Muistan esimerkiksi ukkini mafiatyylisen pukeutumisen Turkin lomalta, missä hän saikin paikallisilta nimityksen "mafia". Tämä siis positiivisessa mielessä.
Toinen vaikuttava asia puketumiseen ja kokonaiseen elämäntyylin ihanoimiseen liittyy taas 80-90 taitteen juppivuosiin, kun enoni ajoi uusilla bemareilla ja kengät oli piikikkäät ja kiiltävät. Paidat pastillin värisiä ja tukka sliipattu. Kaikki piti olla tip top ja se iski lujasti nuoreen mieheen.
Toki esim. näistä ed.mainituista asioista olen muodostanut omat näkemykseni ja poiminut omat juttuni talteen.
On muuten hauska juttu, että jos pukeutuu ja panostaa puketumiseen edes vähän keskivertoa paremmin, niin saat kaveripiirissä maineen miehenä joka tietää kaiken pukeutumisesta ja siitä mitä kannattaa ostaa.
-
^^No juuri näin, jaro!
Iso juttu on juuri se, että se "heijastinliivimies" tai "univormumies" esimerkiksi kaivettaessa ketjukolarin uhreja peltimurskasta on (tai anakin antaa vaikutelman, että on) juuri siinä tilanteessa se asiantuntija. Useinhan näin onkin. Taipumus uskoa asiantuntijaa on näin ollen sama siinä liikeneuvottelussa kuin tilanteen ollessa päällä. Asiantuntija ja auktoriteetti, jonka puoleen voidaan kääntyä, tunnistetaan vaistomaisesti ulkoisista merkeistä ja asiaa ajattelematta, ja tilanteissa toimitaan sen mukaan, luovuttaen tilanteen hallinta asiantuntijalle. Käyttäytyminen vain ilmenee eri tilanteissa hyvin eri tavoin, koska esimerkeistä toinen on kriittinen ja akuutti ja aikaansaa stressireaktioita, joissa ihmiset toimivat irrationaalsiesti ja jopa vaarallisesti. Ihmiset saavat turvaa ammattilaisesta. Sen univormumiehen tai "heijastinliivimiehen" on peräti mokattava kunnolla, ennen kuin luotto häneen vaarantuu.
Jos sama kaveri tulee paikalle siviileissä, vauhkoontunut lauma tarkastelee hänen toimintaansa ja luottaa häneen toiminnan ja johtajuuden perusteella. (Tilannetta voidaan parantaa toteamalla oman asiantuntemuksen perusta, mutta sekään ei toimi asiantuntijuuden ulkoisten merkkien veroisesti.) Tilanne on tällöin hyvin erilainen, mutta toki ammattilaisen mahdollisuudet purkaa tilanne järkvästi kokemuksensa perusteella on yleensä aika vankka. Peruste auktoriteetille on kuitenkin erilainen, enemmän henkilökohtainen, jos kohta mahdollisesti nimenomaan sen asiantuntijuuden tukema.
Puku ei tuossa kontekstissa herätä luottamusta. Toisessa kontekstissa kyllä, mutta puku ei ole mikään yleismaailmallinen auktoriteetiksi tunnistettava merkki. "Pukumies" voi toki omalla toiminnallaan päästä "univormumiehen" kanssa samaan lopputulokseen, mutta puku ei tässä kontekstissa auta. Siinä tarvitaan ihan henkilökohtaista auktoriteettia - sitä, jonka jokainen aito pukumies kuvittelee tihkuvansa ihohuokosistaan. Aito pukumieshän muuten on sitten tottunut omassa työssään olemaan uskottava, ja kun häntä kuunnellaan, hän kasvattaa egoonsa uskon siitä, että hän onkin kaikkien alojen asiantuntija. Tyyppiesimerkin dynaaminen moniosaaja muuttuu keski-ikäistyttyään monialajohtaja-asiantuntijaneuvokseksi eli eräänlaiseksi yleisneroksi, joka kavereidensa kanssa saunassa ratkoo maailman kaikki ongelmat oman ylivertaisen osaamisensa turvin. Mikään johtopäätös ei ole liian äkkijyrkkä, mikään perustelu liian ohut ja mikään fakta liian hatara, kun tämä luonnonvoima pönkittää omaa egoaan seitinohuen osaamisensa luomien harhakuvitelmien turvin. Omaan viitekehykseen kuuluvien kanssa toimimaan ja luovimaan tottunut sankarimme uskoo omaan osaamiseensa vankkumattomasti ja uskoo oikeastaan kaikkien muiden olevan vähän tyhmiä. Se ego ei yksinkertaisesti kestä eriäviä mielipiteitä, tappaa luovan ajattelun jota kuvittelee edustavansa ja on myrkkyä kaikille yhteisöille, joissa se saa vapaasti rellestää.
Auktoriteettirooleja ajatellen yksi mielenkiintoinen teema löytyy peruskoulusta. Joukko peruskouluikäisiä, joille esitellään uusi opettaja, käyttäytyy hyvin erilaisesti kuin sama joukko, jolle esitellään sijainen. Jo hyvin nuorena opitaan tekemään täysin asiaa ajattelematta pitkiä johtopäätöksiä auktoriteetin suhteen ja muokkaamaan omaa käytöstä sen mukaisesti.
Melkein oksettaa tämä pukumiehen käyttö. Pitäisikö tasapuolisuuden nimissä puhua pukunaisista välillä, jos vaikka olisi vähemmän vastenmielistä?
-
Salarymanin tämän kertaisen provon luin silmäilevästi kun taas yleistävää dadaa, mutta jaron postauksen vähän paremmin. Pitkässä viestissä oli asiaa ja pääongelma tuntuu olevan puurot ja vellit, omenat ja päärynät (kuten ruotsalaiset sanoisivat).
Arkipäiväisessä tilanteessa puku luo auktoriteettia, koska johtajilla on perinteisesti puku. Tämä auktoriteetti kestää tai vahvistuu sen myötä kuinka pukumies toimii. Pukumies voi säilyä auktoriteettina tai muuttua pukupelleksi oman toiminnan perusteella.
Erityistilanteissa, joita jaron viestit koskevat ja jotka Salaryman mainitsee esimerkkeinä, totellaan tilanteeseen liittyvää auktoriteettia: tulipalossa palomiestä, sairaskohtauksessa hoitajaa, baaritappelussa portsaria, liikenneottomuudessa poliisia jne, jos näitä ei ole läsnä seurataan sellaista, joka näyttää tietävän mitä tekee, riippumatta pukeutumisesta. Tässä tilanteessa oletettu asiantuntemus ja koulutus antavat auktoriteettiaseman tai auktoriteettiaseman voi ansaita toimimalla muiden mielestä järkevällä tavalla.
Kolmantena kategoriana ovat tyypit, jotka ovat karismaattisia tai muuten antavat vaikutelman auktoriteetistaan, mutta nämä tyypit voivat yhtä hyvin nolata itsensä omalla toiminnallaan tai jähmettyä ajovaloissa.
Tietysti Dan-D ehti kirjoittaa saman...
-
Pukumies voi säilyä auktoriteettina tai muuttua pukupelleksi oman toiminnan perusteella.
Heh, tulipas tosi hyviä postauksia jarolta Dan-D:lta ja Jälkiviisaalta. Provo kannattaa aina (virnistys).
Meidän mielemme toimii niin että me määrittelemme ja karsinoimme asioita kirjaimellisesti silmänräpäyksessä ensisilmäyksellä. Ihmisen päänupissa ei kerta kaikkiaan riitä prosessoriteho puntaroimaan kaikkea sitä informaatiota mitä näköaisti meille tuottaa joten me intuitiivisesti asetamme asiat - ja ihmiset - omiin karsinoihinsa asiaa sen enempää miettimättä.
Näemme siistiin hyvin istuvaan pukuun pukeutuneen keski-ikäisen miehen. Teemme sekunnin kymmenyksessä intuitiivisen analyysin ja suljemme tämän mielikuvan mielemme karsinaan. Ja tämä mielikuva tulee tästä eteenpäin värittämään kaikkea sitä mitä tämä mies tekee. Määrittelemme silmänräpäyksessä uudesta ihmisestä mikä tämä on; Nopeat määritelmät toisista ovat mielen oikoteitä ja tapa säästää energiaa.
Mitä ensimmäisen silmänräpäyksen jälkeen tapahtuu on sitten eri asia. Jos kyseinen henkilö ei osoittaudu intuitiivisesti asettamiemme odotusten mukaisiksi, tunnemme luonnollisesti olomme petetyksi. Kyse olikin pellestä joka oli pukeutunut pukuun. Mutta jos hän toimiikin ennakko-odotustemme mukaisesti, arvostamme hänen toimintaansa inan verran enemmän. Ei särmä pukeutuminen tee kenestäkään asiantuntijaa millään elämän osa-alueella mutta se vaikuttaa siihen ensimmäiseen silmänräpäykseen.
Jos sillä pukeutumisella ei ole mitään merkitystä niin miksi täälläkin kysellään toistuvasti neuvoja siihen miten pukeutua työhaastatteluun?
-
joo heroiinijazzarit ja yleensäkin "brotherit" osasi olla tyylikkäitä ja jotkut harvat osaavat vieläkin vaikka todella harvat....tää räp-ellys skene ei sitten yhtään enää "sedälle" putoa. Mutta itsekin vierastan kaikkien alakulttuurien fas...tiukkapipoista meininkiä. Mulle uppoaa myös vanha r& b ja viime aikoina olen tykästellyt myös vanhan Soulin parissa. Mutta toppaukset pysyy takissa.
Cheers vaan Turkuun
Mä olen viime aikoina - no pidemmänkin aikaa - vähitellen alkanut tutustua vanhaan rock'n'rolliin ja rockabillyyn, siis muuhunkin kuin Elvikset, Cochranit, Burnettet jne. Joissa ei toki ole mitään vikaa myöskään, päin vastoin. Kaikki rehellinen juurimusa on hyvää.
Hyvän kaverin kanssa jutellessa taannoin tultiin siihen päätelmään että vuonna 2011 vanhaa punk rockiakin voi alkaa kutsua juurimusaksi. :D
Kippis sinnekin päin!
-
Tämä ketju jakautuu näemmä kahteen suuntaan. On asiallista pohtia auktoriteettia ja pukeutumista. Kriisitilanteessa luotetaan henkilöön jolla on yllään jotain, vaikka juuri ne heijastinliivit, jonka tunnistamme kuuluvan henkilölle jolla oletamme olevan valmiuksia ohjata ja neuvoa muita. Jos joutuisin vaikka junaonnettomuuteen ja harhailisin ratapenkalla muiden hengissäselviytyneiden kanssa, kuuntelisin ensimmäistä ihmistä jolla olisi yllään heijastinliivi tai poliisin tms. uniformu. Kuuntelisin varmaan myös farkkumiestä joka sanoisi olevansa vapaalla oleva palomies.
Mutta pukeutumisen motiiveista ja ketjun toisesta linjasta. Olen joskun miettinyt, että jos kaikki (miehet) pukeutuisivat tänä päivänä pukuun, pukeutuisinko siihen itse. Toisaalta tämä klassisen tyylin ihannointi ja vaikutteiden ottaminen menneistä (hyvistä) ajoista saattaa osaltaan johtua siitä, että se ei ole valtavirtaa. Jos kaikki pukeutuisivat muodollisesti, olisinko itse farkuissa ja rotsissa, tukka liian pitkänä ja rasvalla kammattuna? Kapinointi valtavirtaa, kalkkiksia ja tavallisuutta (square) vastaan taisi olla 50-luvulla alkaneen rock-villityksen yksi taustatekijä. Onko klassinen tyyli kapinaa 2000-luvun massamuotia ja tavanomaisuutta vastaan? I'm different so I am special...
-
Onko klassinen tyyli kapinaa 2000-luvun massamuotia ja tavanomaisuutta vastaan? I'm different so I am special...
Oma ongelmasi, jos teet siitä ongelman. Älä tee. Katso, että tuntuu hyvältä.
-
Erityistilanteissa, joita jaron viestit koskevat ja jotka Salaryman mainitsee esimerkkeinä,...
Missäs kohtaa minä olen maininnut junaonnettomuuksia tai tulipaloja esimerkkinä? Niitä "päälläolevia tilanteita" kun on vähän toisenlaisiakin, vaikkapa organisaation avainhenkilön yllättävä poistuminen rivistä, tärkeän alihankkijan konkurssi, asiakastietokannan korruptoituminen, kilpailijan nostama tekijänoikeusjuttu yms. Kaikkia näitä on nähty ja nähdään päivittäin. Ja voin kertoa että porukka on näissä tilanteissa ihan yhtä lamaantunut kuin rekan valoja tuijottava peura.
Ei se puku sinänsä ole mikään tae yhtään mistään, se vaan antaa ihmisille alitajuisen (länsimaiseen kulttuuriin sidotun) signaalin luotettavuudesta. Miettikääpäs vaikka uutisankkureitten pukeutumista? Arvi Lind äänestettiin muistaakseni useita kertoja Suomen luotettavimmaksi ihmiseksi vaikka mies ei tehnyt muuta kuin luki monotonisella nuotilla toisten kirjoittamia uutistekstejä.
Siinä ollaan kyllä kaikki samaa mieltä että puku on univormu ja sillä on univormun semioottisia ominaisuuksia.
Tästä on olemassa tutkittua tietoa, muistaakseni Gardnerin tekemä tutkimus siitä miten asiantuntijan ulkoinen olemus vaikutti kuulijoiden subjektiiviseen kokemukseen siitä mikä oli tämän asijantuntijana esiintyvän henkilön substanssin taso. Satunnaisotannalla kootut kuulijaryhmät seurasivat samansisältöisen kalvoshown tms. jonka piti sama henkilö eri "roolipuvuissa". Sillä, miten esiintyjä oli puettu oli selvästi havaittava - ei mitenkään valtavan suuri - mutta havaittava vaikutus siihen millaiseksi hänen osaamisensa arvioitiin.
Ja tämä juuri on pointtini: Keskiverto osaava kaveri joka saa perus-pertin toimistovaatteissa suoritusarviossa sata pistettä saa puku päällä ehkä 105 pojoa ja niittivyökamppeissa 93. Ja näillä pojoilla sitten katsotaan kuka saa palkankorotukset, bonarit, ylennykset, parhaat duunikeikat...
-
En teekään. I feel good. Kunhan pohdin tässä ja katson millaista keskustelua syntyy.
Kyllä Salarymanilla on pointtinsa, ainakin tajusin ensimmäisestä kommentistasi että tarkoitat työ- ja vastaavaan maailmaan liittyviä erityistilanteita, et onnettomuuksia ja katastrofeja. Silloin ei puvulla paljon väliä ole kun ruumiita makaa pitkin penkkoja. Mutta jos vierailijaluennoitsija pitää luennon talouspolitiikasta, puku voi tuoda enemmän auktoriteettia ja uskoa asiantuntemukseen kuin niittivyö ja farkut. Mutta tässäkin karismalla on merkitystä. Ehkä liikunnan ope ei olisi kovin uskottava jos vetäisi tunteja solmio kaulassa. ( tähän tuli heti mieleen jääkiekkomaajoukkueen valmentajat joilla on kisoissa puku ja solmio..) No mutta yleensä tilanteen mukaan.
Pukeutumisesta vielä yleisemmällä tasolla. Kyllä se ainakin minua lämmittää kun näen, että pukeutumiseni nostaa hymyn muiden ihmisten huulille vaikka työpaikalla tai kaupan kassajonossa. Pukeudun ennenkaikkea itseäni varten, mutta totta kai myös muita varten. Ilahduttaakseni ihmisiä. Kyllä puhdas ja raikas, siisteihin vaatteisiin pukeutunut, hyväntuulinen ja mielellään vielä hyväkäytöksinen mies saa luottamusta ja positiivista palautetta kanssaihmisiltä ennemmin kuin sulkeutunut, nuhjaantunut tunkkainen äijä. Mitä olen keskustellut muiden kanssa niin yksi ärsyttävimmistä ihmistyypeistä tuntui monen mielestä olevan itsetietoinen, turhantärkeä ja omaa erinomaisuuttaan korostava pukumies. Tämä herätti monessa herraviha-tyylisiä kommenttejä, vaikka kommentoinnin kohteena olevan pukumiehen sosiaalinen tausta ei ollut tiedossa. Kaippa meillä kaikilla on kokemuksia yökerhosta tai baarista jossa yksi tai useampi kravattiin ja pikkutakkiin tai pukuun puketunut mies tilaa suureen ääneen kalliita juomia, korostaa omaa erinomaisuuttaa ja teutaroi. Yksi minun mielestäni huonoimpia pukeutumisen motiiveja onkin oman todellisen tai kuvitellun varakkuuden osoittaminen. "Mulla on bossii, cutsii ja rolexiii. Palvo mua babe."
-
Lienenkö sellaista kirjoitusta koskaan kirjoittanutkaan, jossa vellit ja puurot, omenat ja päärynät eivät olisi sekaisin.
Sillä nyt ei ole merkitystä, mutta saisiko toivoa teksteihin kappalejakoa?
Helpottaisi kummasti lukemista.
-
Kaippa meillä kaikilla on kokemuksia yökerhosta tai baarista jossa yksi tai useampi kravattiin ja pikkutakkiin tai pukuun puketunut mies tilaa suureen ääneen kalliita juomia, korostaa omaa erinomaisuuttaa ja teutaroi. Yksi minun mielestäni huonoimpia pukeutumisen motiiveja onkin oman todellisen tai kuvitellun varakkuuden osoittaminen. "Mulla on bossii, cutsii ja rolexiii. Palvo mua babe."
Tästä tuli mieleeni sellainen kysymys, että miksi moisen käytöksen pitäisi jotenkin ärsyttää? Omasta puolestani baarissa saa olla vaikka aurinkokuninkaaksi pukeutuneena, eikä se omia verenpaineita nostata. Niin kauan kun oma/seuralaiseni fyysinen koskemattomuus säilyy, eikä meteli ole ihan infernaalinen, saavat muut pukeutua ihan miten lystäävät.
Ja kai sitä voi olla hinnakkaat vaatteet päällä ilman, että sen pointti on osoittaa varallisuutta? Eri asia toki, jos sitä ääneen ruvetaan tuomaan esille.
Typo editoitu. Ja toinenkin.
-
Mitä olen keskustellut muiden kanssa niin yksi ärsyttävimmistä ihmistyypeistä tuntui monen mielestä olevan itsetietoinen, turhantärkeä ja omaa erinomaisuuttaan korostava pukumies. Tämä herätti monessa herraviha-tyylisiä kommenttejä, vaikka kommentoinnin kohteena olevan pukumiehen sosiaalinen tausta ei ollut tiedossa.
Suomalaiset on perinteisesti kasvatettu potemaan kroonista mitättömyyttä, alemmuuden ja riittämättömyden tunnetta. Kun kyykkyyn painettu ihminen kohtaa ihmisen joka ei suostu samaan muottiin, otsasuoni alkaa pullistua. Heikko itsetunto ja negatiivinen minäkuva on ikävän yleinen piirre suomalaisissa.
-
Toisten pukeutuminen ei minua haittaa, huono käytös kyllä. Jotenkin sitä silti odottaa kauniisti pukeutuneelta kaunista käytöstä. Jos kravatissa örveltää, se on vaikeammin sulatettavissa kuin verkkareissa. Eipä silti, ei vaatteet miestä tee vaan ennemminkin päin vastoin. Kyllä se silti ainakin minua tympäisee kun täällä satakuntalaisessa pikkukaupungissa laittaa vähänkin "parempaa" päälle niin aina on joku sanomassa. Viimeksi tänään porvariksi nimiteltiin.
-
Tilanne päällä smokki on vielä paljon pukua uskottavampi vaihtoehto. Esimerkkiä näyttää Winston Wolfe: http://www.youtube.com/watch?v=ANPsHKpti48 (http://www.youtube.com/watch?v=ANPsHKpti48)
-
^^Örveltäminen on örveltämistä harrasti sitä kuka tai miten pukeutunut hyvänsä. Itsekin odotan pienessä mielessäni sivistyneesti pukeutuneilta ihmisiltä sivistynyttä käytöstä vaikka näillä kahdella asialla, pukeutumisella ja muulla käyttäytymisellä ei ole mitään sidosta toisiinsa. Se, että me alitajuisesti yhdistämme siistin pukeutumisen hyviin käytöstapoihin vahvistaa pettymyksen tunnetta kun ihminen ei käyttäydykään odotustemme mukaisesti.
Samoin, jos alitajuisesti tai tietoisesti lähdemme siitä että "pukumies" on itsetietoinen itseriittoinen ylimielinen pöljä, etsimme tämän käytöksestä vaikka tikulla kaivaen jotain joka vahvistaisi ennakkoluulojamme. Ja joe emme sellaista löydä niin keksimme jotain itse.
Tien päälläkin tietyt automerkin vaikuttavat "kaahaavan" vaikka ajaisivat samaa nopeutta muun liikenteen mukana koska me kaikki "tiedämme" että tietyn merkkisillä autoilla kaahataan.
Meillähän kaikilla on omat ennakkoluulomme ja typerät stereotypiamme syväkoodattuina päänupin sisään mielen syviin kerroksiin. Ihminen nyt on vaan sellainen että se tykkää seurustella kaltaistensa kanssa ja suhtautuu enemmän tai vähemmän epäluuloisesti niihin toisiin. Fiksu ihminen oppii kyllä helposti tunnistamaan oman älyllisen laiskuutensa ja miten helposti erilaiset ilmiöt, ihmiset ja asiat tulee leimattua ja karsinoitua kovin heppoisin perustein asiaa sen kummemmin miettimättä.
Toisaalta, tätä ihmisten piirrettä voi myös käyttää vipuna omien päämäärien edistämisessä. Ja sitä vipua totta vie käytetään!
-
Samoilla aaltopituuksilla salarymanin kanssa. Virtuaalinen yläfemma!
-
Minulle asiallisesti pukeutuminen saa aikaan huomattavan hyvän olon tunteen. Iästäni johtuen en kulje puku päällä kovinkaan usein, mutta työtehtävät toivottavasti muuttuvat tulevan vuoden aikana sellaisiksi, että pukua tulee käytettyä enemmän.
Pukeudun siis lähinnä sen takia, että tunnen oloni miellyttäväksi, mukavaksi sekä hieman tyylikkäämmäksi kuin keskiverto suomalainen nuori. Muita syitä on yksinkertaisesti ulkoiset seikat, koen saavani elämässä enemmän mahdollisuuksia pukeutumalla massasta poikkeavalla tavalla, olematta silti erityisen erikoinen.
Pukeutumisen vaikutusta työelämään siirtyessä ei tule aliarvioida. Omalla kohdallani kohtuullinen paneutuminen pukeutumiseen on tuottanut hyvää tulosta ensimmäisten kunnollisten työpaikkojeni saannissa. Koska olen jatkuvassa kontaktissa asiakkaiden kanssa tulee minun pukeutua asiallisesti jo firman edun nimissä. Asiakkaiden viihtyvyydessäkin on eroja työntekijän pukeutumisen ansioista tahi syystä.
-
Voisin kai itsekkin tähän ketjuun jotain raaputella:
Kiinnostukseni klassista tyyliä kohtaan varmaan lähti siitä, että se vaikutti paremmalta kuin mikään aikaisemmin näkemäni tyyli. Ja toisaalta koska minussa on varusteurheilijan (a.k.a kamarunkkarin) vikaa ja tykkään laadukkaista asioista, joten.. Ehkäpä myös se vaikutti, etten ollut aiemmin tuntenut kiinnostusta ulkonäköäni kohtaan, koska minut on kasvatettu ympäristössä, jossa vaatteilla ei jumankauta koreilla. Villen tekstin inspiroimana alkoi matkani, joka toivon mukaan jatkuu hautaan asti. Klassisessa tyylissä on myös se kivaa, että voi pukeutua kaikissa tilanteissa oman tyylinsä mukaisesti ja olla silti tyylikäs.
Kuten Manu sanoikin pidän siitä, että erotun muista ikäisistäni, mutten ole silti mikään oudokki, kuten esimerkiksi Hel-looks hiihtelijät. Toisaalta ongelmia tuottaa se, että mikä on minulle kasuaalia voi toiselle aivan hyvin olla todella juhlavaa. Esimerkkinä vaikka setti harmaat flanellit, kauluspaita, neuletakki ja neulesolmio. Toisaalta eipä tuokaan setti ketään koulussa häirinnyt, koska olin kuten joka päivä ennenkin aivan kuin päälläni olisi ollut vain farkut ja t-paita. Kavereideni pukeutuminen poikkeaa omastani enemmän kuin huomattavasti, mutta enpä ole sen antanut häiritä, kuten eivät hekään; ovathan vaatteet loppujen lopuksi vain kangastilkkuja. Jos vielä yhden varjopuolen mainitsen, niin harva ei halua alkuun uskoa minua 16-vuotiaaksi.
Lyhyesti: Pidän ajatuksesta, että kun aamulla lähden ovesta voin olla kohtuullisen varma siitä, että näytän tyylikkäältä. Poikkeuksena sartoriaaliset huonot päivät, jolloin vain heittää aamulla jotain päälleen ilman ajatusta tai vilkaisua peiliin.
-
Ollakseni aina valmis sitä päivää varten, kun joku esittelee minut nuorelle ja kauniille herttuattarelle.
-
^Jos se päivä koittaa kolmenkymmenen vuoden kuluttua voin vain sanoa, että oh suit you, sir!
-
Hyvä Tauno!
Ja Alex, olet hieno poikkeus ikäisissäsi.
-
Ja Alex, olet hieno poikkeus ikäisissäsi.
...ja 39 viestin päässä Legendasta. Wink-wink.
-
...ja 39 viestin päässä Legendasta. Wink-wink.
Jos ei jouluun mennessä ole tuhat täynnä, tulee aattona piiskaa.
-
Jos ei jouluun mennessä ole tuhat täynnä, tulee aattona piiskaa.
...ja pukki tuo pehmeissä paketeissa Rockstar-hupparin ja Fubu-farkut.
-
http://www.youtube.com/watch?v=Rb3k18y6_j0&feature=related (http://www.youtube.com/watch?v=Rb3k18y6_j0&feature=related)
-
Kaikkeni tein, mutta Youtubesta ei löydy kovinkaan montaa hyvää Barney-videota. Taunon kommenttiin "Ollakseni aina valmis sitä päivää varten, kun joku esittelee minut nuorelle ja kauniille herttuattarelle." olisin pistänyt hänen perustelut Suitojaman käyttöön :)
-
Päivää hyvät foorumiitit!
Kaikkeni tein, mutta Youtubesta ei löydy kovinkaan montaa hyvää Barney-videota. Taunon kommenttiin "Ollakseni aina valmis sitä päivää varten, kun joku esittelee minut nuorelle ja kauniille herttuattarelle." olisin pistänyt hänen perustelut Suitojaman käyttöön :)
http://www.youtube.com/watch?v=fFiPJMlcI1g
Kyseinen asuste lienee jokaisen hyvin pukeutuvan uroksen pakko-ostos: vietämmehän sängyssä keskimäärin kolmasosan vuorokaudesta!
-
Halusin jakaa tämän Derek Guyn kirjoittaman tekstin, mutta koska en keksinyt sille paremmin sopivaa topicia, linkitän sen tänne.
“Nice Stuff, But Not for Me”
One of the most important skills you can learn as you develop your own sense of style is how to judge whether something fits you. I don’t mean just physically (though that’s critically important), but also whether something properly suits your personality, character, and lifestyle. For example, a cutaway collar might frame your face very well, but if you’re a stodgy academic who is hoping to be thought of as an intellectual, perhaps a button down collar is more suitable.
Figuring out how clothes should fit is one thing; figuring out whether they suit your personality and character is something else entirely. That part requires a lot of self-discovery, honesty, and time. Unfortunately, when it comes to the task of finding clothes that suit your character, you can easily be distracted by barrage of blogs and magazines telling you what’s cool this season, what’s big in Japan, or how to pull off that “Italian sprezzatura” look that everyone is raving about. Couple that with professional product shots and good looking models, and you can be drawn to certain clothes for all the wrong reasons.
One thing I’ve found helpful is to be conscious of whether you’re buying something just because it’s well designed. Remember that there are hundreds of good looking pieces every season. Indeed, there’s rarely a week that goes by where I don’t see at least five or six things that I think look great. However, just because a piece of clothing is well designed, and perhaps even fits you well, doesn’t mean you should buy it. You should stick to the task of developing a focused, coherent wardrobe that clearly express who you are, not just build a collection of good looking clothes.
And although it’s counter intuitive, I’ve also found that it useful to have a very narrow and defined set of style heroes. People you think are maybe more aligned with your personality, character, and lifestyle than others. Of course, inspiration shouldn’t be the same as emulation, and at some point, you’ll naturally find your own voice, but it can be helpful to be clear about what looks you’re going for.
Thoreau once said, “A man is rich in proportion to the number of things he can afford to let alone.” It’s important to recognize when something looks great, but isn’t necessarily right for you. Shop slowly, let your clothes reflect your body and personality, and know when to leave something alone.
http://putthison.com/post/21383273172/nice-stuff-but-not-for-me-one-of-the-most
Tämän kirjoituksen hengessä olen joskus todennut, että tuplamunkit eivät ole "minun juttuni". Tämä siitäkin huolimatta, että AS Ramseyt ovat todella upeat kengät.
-
En yleensä pukeudu kuten Keikarissa voisi olettaa. Suorastaan inhoan pukuja, noita aikuisten miesten ulkoilupyjamia. Kravattihifistely dimpleineen ja taskuliinat aiheuttavat näppylöitä ja haluaisin ulkoistaa koko homman jollekin, huutaa ota rahani ja kävellä pois sopivan kanssa, niin harvoin kuin mahdollista. Yritän löytää jonkinlaisen optimikohdan käytännöllisyyden ja mukavuuden välillä, samalla vaatimukset täyttäen ja pyrkien mahdollisimman paljon omaa silmääni miellyttävään tulokseen. Oikeastaan jos sää ja tilanne aina sallisi, pukeutuisin mieluiten farkkuihin ja hyvään nahkatakkiin ja lopuilla rahoilla ostaisin vielä muutaman tusinan kenkäparin. Vähän haluaisin laajentaa tuonne bleisereitten puolelle mutta pelkään larppaavani. Tällaista tunnustusta perjantaiaamulle.
-
Ymmärrän pointin - vaikka puvuista tiettyyn rajaan asti pidänkin enkä voi sietää nahkatakkeja ( :D ).
Itsekin olen ehdottomasti kasuaalimiehiä, viihdyn chinoissa, sammareissa, farkuissa, nappikauluspaidoissa ja o-aukkoisissa neuleissa. Toki tykkään käyttää hyvää luonnollishartialinjaista irtotakkia aina silloin tällöin, toisinaan jopa kravatin kanssa, enkä koe larppaavani. Harvammin tosin menen ruokakauppaan tai huoltikselle ostamaan maitoa kraka kaulassa jollen nyt poikkea semmopiseen matkalla kummilapsen ristiäisiin.
Simpe, esy, effortless but not sloppy -.nämä on minun iskusanat. En pidä pökkelöjäykistelystä yhtään - ja sen verran pitää itsekin avautua (jollen ole jo, en muista nyt) että nämä frakki- smokki- yms etikettijutut eivät kiinnosta vähääkään.
Toki otan semmoisista selvää jos joskus kutsu mainittua pukeutumistapaa edellyttävään tilaisuuteen tulee, mutta epäilenpä.
-
Ymmärrän pointin - vaikka puvuista tiettyyn rajaan asti pidänkin enkä voi sietää nahkatakkeja ( :D ).
Torsti vaatii verta moisesta kommentista!!
-
^If You Want Blood You Got It.
En käytä nahkatakkia kun en ole Matti Nykänen.
Ei vaiskaan, toki joku klassinen A1 voi näyttää hyvältä semmoisella hepulla, jolle se sopii, mutta itse en ole koskaan kokenut minkään sortin nahkarotseja omaksi jutukseni. Nuorena omistin 50s 'rottatakin' mutta myin pois kun ei se oikein ollut minun juttu.
-
Ei vaiskaan, toki joku klassinen A1 voi näyttää hyvältä semmoisella hepulla, jolle se sopii, mutta itse en ole koskaan kokenut minkään sortin nahkarotseja omaksi jutukseni. Nuorena omistin 50s 'rottatakin' mutta myin pois kun ei se oikein ollut minun juttu.
Sun kantsis kokeilla sellaista hapsuista mokkatakkia.
-
^komppaan, toi olis just hyvä lookki.
(http://i1000.photobucket.com/albums/af124/Bourboni/ivygal.jpg)
-
Suoraa Haciendalta!
-
Give Me Es Or Give Me Death!
R E P E S I N Bowster ..keleen ..kiainen :D
-
vähän jimi tenor
-
En yleensä pukeudu kuten Keikarissa voisi olettaa. Suorastaan inhoan pukuja, noita aikuisten miesten ulkoilupyjamia. Kravattihifistely dimpleineen ja taskuliinat aiheuttavat näppylöitä ja haluaisin ulkoistaa koko homman jollekin, huutaa ota rahani ja kävellä pois sopivan kanssa, niin harvoin kuin mahdollista. Yritän löytää jonkinlaisen optimikohdan käytännöllisyyden ja mukavuuden välillä, samalla vaatimukset täyttäen ja pyrkien mahdollisimman paljon omaa silmääni miellyttävään tulokseen. Oikeastaan jos sää ja tilanne aina sallisi, pukeutuisin mieluiten farkkuihin ja hyvään nahkatakkiin ja lopuilla rahoilla ostaisin vielä muutaman tusinan kenkäparin. Vähän haluaisin laajentaa tuonne bleisereitten puolelle mutta pelkään larppaavani. Tällaista tunnustusta perjantaiaamulle.
Aikalailla olen samoilla linjoilla kanssasi. Olen myös enemmän kasuaali miehiä. En inhoa pukuja, mutta harvoin niitä käytän samoin kravattia. Farkuista ja chinoista pidän ja yhdistelen niitä bleisereiden kanssa ja pidän myös laadukkaista vyötäröpituisista nahkatakeista. Taskuliinoja ja muita pellava/silkkikaulaliina härpättimiä/komboja suorastaan inhoan. Kengistä pidän, erityisesti mokkakengistä. Italialaisten kenkien muotoilu viehättää itseäni eniten, tosin löytyy englantilaisista kenkämerkeistäkin tyylikkäitä kenkiä.
-
Lisättäköön tuohon vielä että olen pukeutumisen suhteen avarakatseinen. Tärkeintä on että pukeutuu hyvin istuviin vaatteisiin joissa viihtyy ja tuntee olonsa mukavaksi. Nuoremmilla miehillä tuollaiset erilaiset kaulaliinat ja taskuliinat ja niiden yhdisteleminen saattavat toimia ihan hyvinkin. Mutta tälläinen reilusti yli nelikymppinen ukko ei osaa niitä käyttää ja näyttää niissä lähinnä naurettavalta.
-
Pyrin nykyään pukeutumaan niin mukavasti kuin mahdollista. Puku on mukavin asu miehelle, sen jälkeen tulee suorat housut ja irtotakki. Paitahan on ilman muuta mukava: vaimoni joutui muutama vuosi sitten ulkomaanmatkalla auringolta suojautuakseen turvautumaan miesten paitoihin, kun muuta ei ollut juuri siihen hätään saatavilla. Hän totesi, että se on todella mukava asuste ja käyttikin niitä (valitettavasti) pitkään vielä sen jälkeenkin.
Nykyisin, kun on tottunut pukuun tai suoriin housuihin, farkut ja jopa chinot tuntuvat peltisiltä ja suorastaan ihmetyttää, kuinka kukaan niissä vapaaehtoisesti viihtyy.
Villapuserot, -takit yms. ovat mielestäni aina tuntuneet kuin kahlepaidoilta: ne puristavat ahdistavasti paidan ihoa vasten. Irto- tai puvuntakissa paita saa sen sijaan laskeutua vapaasti ja ilmavasti.
-
Koska pidän muodista ja materiasta. Pukeutuminen on lisäksi miltei välttämätön asia elämässä.
-
Lisättäköön tuohon vielä että olen pukeutumisen suhteen avarakatseinen. Tärkeintä on että pukeutuu hyvin istuviin vaatteisiin joissa viihtyy ja tuntee olonsa mukavaksi. Nuoremmilla miehillä tuollaiset erilaiset kaulaliinat ja taskuliinat ja niiden yhdisteleminen saattavat toimia ihan hyvinkin. Mutta tälläinen reilusti yli nelikymppinen ukko ei osaa niitä käyttää ja näyttää niissä lähinnä naurettavalta.
Olen tyystin eri mieltä, tai ehket sinä osaa, mutta minulta se sujuu....
Ex Herra-47
-
Juu puhuinkin vaan omasta puolestani. Kyllä minäkin sentään joskus puvun kanssa taskuliinaa käytän juhlallisemmissa tilanteissa. Noista pellavahuiveista tai silkkihuiveista
vaan en pidä, joita jotkut käyttävät blazereiden tai jopa pukujen kanssa. Nämähän ovat tietysti makuasioita ja hyvä että makuja on monia.
-
^Makuikin kehittyy ja kypsyy kun asoihin perehtyy ja tieto lisääntyy. Voin kertoa, hyvä veli, että siirtymällä tämän forumin jäseneksi olet ottanut ratkaisevan ja peruuttamattoman askeleen joka tulee vaikuttamaan järisyttävästi pukeutumistyyliisi.
Sen voin luvata että tulet saamaan tulevaisuudessa positiivisia kommentteja kun ryhdyt tekemään pieniä, huomaamattomalta tuntuvia säätöjä nykyiseen tyyliisi.
(http://1.bp.blogspot.com/-TORB9c61zqA/Tr1tGUvFqWI/AAAAAAAABxU/m5z3aXrDXVA/s1600/welcome-to-the-darkside.gif)
-
Pukupukeutuminen on usein pakon sanelema valinta ja helppo tie. Lisäksi se on tylsän näköistä, eikä tarvitse pelätä erottuvan muista alan miehistä. Muutama varma väriyhdistelmä käytännössä takaa onnistumisen. Pukupukeutuminen ei siis ole taidokasta ja muotia, vaan pelkkiä vaatteita.
-
Pukupukeutuminen on usein pakon sanelema valinta ja helppo tie. Lisäksi se on tylsän näköistä, eikä tarvitse pelätä erottuvan muista alan miehistä. Muutama varma väriyhdistelmä käytännössä takaa onnistumisen. Pukupukeutuminen ei siis ole taidokasta ja muotia, vaan pelkkiä vaatteita.
Näinhän sitä luulisi... Harvemmin niitä tyylikkäitä kokonaisuuksia kuitenkaan kävelee vastaan. Jos kaikki muu on kuosissa niin hihat on liian pitkät. Viimeistään kengät on hanurista.
-
^^ "Alan miehistähän" voi pelätä erottuvansa heti, jos on tätä foorumia seurannut vähänkään ja ottanut edes muutaman vinkin ja neuvon käytäntöön. Väitän nykyisin erottuvani muista 95 %:sta bisnespukeutujista, vaikka perehtymättömän on vaikea nimetä miksi. Erottuminen on kuitenkin varmaa pelkästään sen vuoksi, että puvuissani on hihoja lyhennetty, takkia on kavennettu vyötäröltä, housut on lyhennetty oikean mittaisiksi, olen siirtynyt tuumaa lyhyempihihaisiin paitoihin, paidat ovat slimmimpiä, kengät ovat oxfordit, sukat eivät ole mustat, solmiot ovat silkkiä ja niiden kuviot mietittyjä, taskuliina on taskussa silloin kun se on mahdollista. (Vielä jos kaventaisi takkeja hartioista, niin erottuisinkin jo peräti 99,9 %:sta "alan miehiä", mutta siihen en taida aivanb heti ryhtyä, kun kyse on sentistä, korkeintaan kahdesta ja parannus/hinta suhde alkaa käydä kovin pieneksi käyetettävissä olevaan varallisuuteen nähden.)
-
Eihän täällä kovin monikaan erotu ensivilkaisulla isosta porukasta.
Tänne kirjoitteleva porukka tosin erottuu toisella vilkaisulla kun istuvuudet ovat paremmin kohdallaan, vaatteet näyttävät laadukkailta ja erityisesti kengät eivät ole normikamaa. Lisäksi tyypit tuntuvat viihtyvän asuissaan.
Pukumiehillä on taskuliinaa, sopivia hihoja ja yhteensopivia krakoja puunattujen kenkien kanssa. Katujen sankareilla on EG:n ja muiden valmstajien laadukkaita vaatteita ja hoidettuja tennareita tai tykkiveneitä.
Yksityiskohdista ja laadustahan tässä on pitkälti kiinni, hyvin harva kuitenkin tykkää riikinkukkoilusta.
-
Pukupukeutuminen on usein pakon sanelema valinta ja helppo tie. Lisäksi se on tylsän näköistä, eikä tarvitse pelätä erottuvan muista alan miehistä. Muutama varma väriyhdistelmä käytännössä takaa onnistumisen. Pukupukeutuminen ei siis ole taidokasta ja muotia, vaan pelkkiä vaatteita.
Voi voi. Onpas jyrkkä tapa aloittaa foorumiura.
Pukupukeutuminen nimenomaan ei ole helppoa. Totta kai se voi vaikuttaa helpolta, jos sen näkee vain "puku päälle ja kraka kaulaan"-tyyppisenä yksinkertaistuksena, mutta silloin vasta mennäänkin metsään.
Jo pelkästään puvussa on niin paljon muuttuja, että hyvännäköisen ja itselle sopivan puvun löytäminen ei ole mikään helppo tehtävä. Tähän kun lisätään kengät, asusteet yms., muuttuu homma koko ajan vain mielenkiintoisemmaksi - tai vaikeammaksi, kuten joku voi asian muotoilla.
-
Voi voi. Onpas jyrkkä tapa aloittaa foorumiura.
Jyrkkyyshän on suorastaan talon tapa, ylläpidon suunnaltakin runsaasti viljelty.
-
Pahoittelut, jos kuulostan todella negatiiviselta ja olen täysin väärässä (olkaa hyvä ja korjatkaa epäkohdat siinä tapauksessa), mutta käsittääkseni istuvuusasiat saa kuntoon varsin helposti vaikkapa asioimalla ammattitaitoisen myyjän luona pukua ostaessa. Myöskään korjausompelu ja muutamasta mittasuhteesta selvää ottaminen ei kuulosta rakettitieteeltä. En edelleenkään usko, että olen kovin väärässä, kun sanon klassisen pukeutumisen olevan helppo ja tylsä tie.
-
^Siinä tapauksessa 99,9 % on valinnut vielä helpomman tien. Mikä muu selittäsi sen, että niin harva onnistuu klassisessa pukeutumisessaan?
-
En edelleenkään usko, että olen kovin väärässä, kun sanon klassisen pukeutumisen olevan helppo ja tylsä tie.
Onhan se tosiaan.
Samaten olympiamaratonin voittaminen on helppoa ja tylsää, tarvitsee vain harjoitella ja juosta kovempaa kuin muut.
-
Pukupukeutuminen on usein pakon sanelema valinta ja helppo tie. Lisäksi se on tylsän näköistä, eikä tarvitse pelätä erottuvan muista alan miehistä. Muutama varma väriyhdistelmä käytännössä takaa onnistumisen. Pukupukeutuminen ei siis ole taidokasta ja muotia, vaan pelkkiä vaatteita.
Näinhän sitä luulisi... Harvemmin niitä tyylikkäitä kokonaisuuksia kuitenkaan kävelee vastaan. Jos kaikki muu on kuosissa niin hihat on liian pitkät. Viimeistään kengät on hanurista.
Välinpitämättömyys yhdistettynä surkeaan tarjontaan. Onhan se ikävää, ettei sitä vähän vertaa viitsitä nähdä vaivaa.
-
Niille, jotka osaa niin se pukeutuminen on helppoa. Niille jotka ei osaa, niin se on vaikeata.
Jälkimmäiset päätyy tälle foorumille.
-
Onneksi en pukeudu muotiin. En näe k.o. ilmiössä mitään positiivista - se poistaa vaivannäön ja mielikuvituksen tehokkaasti, tehden valtaosan pukeutumisesta tylsää.
Klassinen pukeutuminen taas on niin laaja kenttä, ettei siinä kovin helposti tylsisty tai tylsistytä.
-
Niille, jotka osaa niin se pukeutuminen on helppoa. Niille jotka ei osaa, niin se on vaikeata.
Jälkimmäiset päätyy tälle foorumille.
Eli lasket itsesikin niihin, jotka eivät osaa?
-
Nope. Kyllä tänne eksyy välillä ihan tyylikkäitäkin tyyppejä.
Sillä nyt ei ole kauheasti eroa mitä 'tyyliä' edustaa. Kyllä sen näkee, onko silmää niille asioille vai ei.
-
Pukeutuminen ei liene mitenkään erilainen mihin tahansa muuhun taitoon nähden eli se on opittavissa. Lähtötasolla osa on lahjakkaampia kuin toiset, mutta vain ahkera harjoittelu vie huipulle. Joku voi kovasta harjoittelusta huolimatta jäädä keskinkertaiseksi, mutta lahjakkainkaan ei huipulle ilman kovaa harjoittelua pääse.
-
...mieleen muistuu tuo pahamainen sivusto whatareyouwearingtoday. Yhh.
-
Nope. Kyllä tänne eksyy välillä ihan tyylikkäitäkin tyyppejä.
Minä esimerkiksi olen erinomainen pukeutuja.
-
^ Minunhan ei edes tarvitsisi erikseen pukeutua. Olen niin tyylikäs tyyppi, että kaikki näyttää hyvältä päälläni. Mutta harrastuksen vuoksi vähän viilaan kuitenkin.
-
Niille, jotka osaa niin se pukeutuminen on helppoa. Niille jotka ei osaa, niin se on vaikeata.
Jälkimmäiset päätyy tälle foorumille.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että keskivertofoorumilainen on helposti tyylikkäämpi kuin satunnainen vastaan kävelevä muotijamppa.
-
Too cool to live too smart to die - tämä on minun elämän motto.
-
Kannattaa kuitenkin muistaa, että keskivertofoorumilainen on helposti tyylikkäämpi kuin satunnainen vastaan kävelevä muotijamppa.
Sen tajuamiseen vaan taitaa valitettavasti tarvita toisen keikarifoorumilaisen.
-
Pahoittelut, jos kuulostan todella negatiiviselta ja olen täysin väärässä (olkaa hyvä ja korjatkaa epäkohdat siinä tapauksessa), mutta käsittääkseni istuvuusasiat saa kuntoon varsin helposti vaikkapa asioimalla ammattitaitoisen myyjän luona pukua ostaessa. Myöskään korjausompelu ja muutamasta mittasuhteesta selvää ottaminen ei kuulosta rakettitieteeltä. En edelleenkään usko, että olen kovin väärässä, kun sanon klassisen pukeutumisen olevan helppo ja tylsä tie.
Tie on juuri niin tylsä kuin miksi kulkija sen haluaa. Voit esimerkiksi miettiä vaikkapa tämän ja muiden vastaavansisältöisen forumin tietoja ammentaen tarpeisiisi täydellisen puvun asusteineen. Sen jälkeen hankit viisi-kuusi identtistä pukukokonaisuutta kaappiisi ja sinun ei enää koskaan tarvitse uhrata ajatusta sille mitä päällesi pistät. Rationaalinen ihminen tekisi näin. Tylsää mutta varmaa. Persoonatontakin ja semioottisesti mielenkiinnotonta.
Mutta mikäs siinä jos semmoisesta tykkää.
-
Kannattaa kuitenkin muistaa, että keskivertofoorumilainen on helposti tyylikkäämpi kuin satunnainen vastaan kävelevä muotijamppa.
Sen uskomiseen vaan taitaa valitettavasti tarvita toisen keikarifoorumilaisen.
FTFY
Ainakin musta tuntuu siltä, että täällä on illuusiota siitä, että oltaisiin Suomen pukeutumiseliittiä. Toki täällä on tyyppejä, jotka varmasti kuuluvat Suomen tyylikkäimpiin ihmisiin. Kuitenkin ainakin omasta mielestäni keskiverto MTOP-postaaja ei ole tyylikkäämpi kuin muotia seuraava, hyvän maun omistava ihminen. Itse ainakin vielä jonkin aikaa sitten näin ajattelin.. sitten heräsin. Klassisuus ei ole tae tyylikkyydestä.
-
Niille, jotka osaa niin se pukeutuminen on helppoa. Niille jotka ei osaa, niin se on vaikeata.
Jälkimmäiset päätyy tälle foorumille.
Jubamaisesti esitetty, mutta yhdyn kyllä tähän. Yleisesti on ihmisiä, joilla on visuaalista silmää, ja sitten on niitä, joilla ei ole. Harjoittelulla voi parantaa, mutta..
Kannattaa kuitenkin muistaa, että keskivertofoorumilainen on helposti tyylikkäämpi kuin satunnainen vastaan kävelevä muotijamppa.
Sen uskomiseen vaan taitaa valitettavasti tarvita toisen keikarifoorumilaisen.
FTFY
Ainakin musta tuntuu siltä, että täällä on illuusiota siitä, että oltaisiin Suomen pukeutumiseliittiä. Toki täällä on tyyppejä, jotka varmasti kuuluvat Suomen tyylikkäimpiin ihmisiin. Kuitenkin ainakin omasta mielestäni keskiverto MTOP-postaaja ei ole tyylikkäämpi kuin muotia seuraava, hyvän maun omistava ihminen. Itse ainakin vielä jonkin aikaa sitten näin ajattelin.. sitten heräsin. Klassisuus ei ole tae tyylikkyydestä.
Itse en ainakaan edes pyri mihinkään erityisen klassiseen, lähinnä siihen, mikä näyttää itsestä hyvältä. Olen myös erittäin samaa mieltä tässä Alexin kanssa.
-
Sillä nyt ei ole kauheasti eroa mitä 'tyyliä' edustaa. Kyllä sen näkee, onko silmää niille asioille vai ei.
Klassisuus ei ole tae tyylikkyydestä.
Yleisesti on ihmisiä, joilla on visuaalista silmää, ja sitten on niitä, joilla ei ole. Harjoittelulla voi parantaa, mutta..
What they said. Aika hankala lähteä insinöörimentaliteetilla roetzelin sääntöjen mukaan rakentamaan mitään ellei vaan yksinkertaisesti erota peilistä että mikä toimii ja mikä ei. Jos Keikari olisi jonkinlainen Suomen sartoriaalisen eliitin kokoontumispaikka, ei MTOP-ketju olisi täynnä toinen toistaan jäätävämpiä kuvio- ja tekstuurikatastrofeja. Istuvuuden arvioiminen voi välillä olla vähän hankalaakin yksin (ellei himassa satu olemaan hyvää peiliä) mutta kaiken järjen mukaan kuvioiden ja värien yhteensovittamisen pitäisi olla perusjuttuja.
Kyllä nykyään esim ihan Helsingin keskustassa näkee pääsääntöisesti paljon paremmin pukeutuvaa sakkia kuin vaikkapa MTOP-ketjussa. Tai siis toki nyt suurin osa kansasta on aina pukeutunut aivan päin helvettiä, mutta aika usein kaupungilla nykyään bongaa hyvin istuvia kokonaisuuksia joissa suurin osa jutuista pelaa yhteen ja joissa selvästikin on jonkinlainen visio takana. Samaa ei voi sanoa MTOP-ketjusta, jossa onnistumiset tuntuvat olevan aika pienen porukan etuoikeus.
-
Samaa mieltä edellisten mielipuolten kanssa.
Pukeutuminenhan on tosiaan yhtä helppoa kuin olympiamaratonin voittaminen, koska eihän se vaadi kuin harjoittelua ja muita nopeampaa juoksemista. Ongelmahan on vaan siinä, että kaikkien lähtökohdat eivät mahdollista voittamista, kaikki eivät kykene harjoittelemaan riittävästi ja vain kaksi ihmistä kerran neljässä vuodessa juoksevat muita nopeammin.
Pukeutumisessa on eroteltava toisistaan etiketti ja tyylikkyys.
Ne eivät sulje toisiaan pois, mutta kirjallisuutta lukemalla voi oppia pukeutumaan kuten Windsorin herttua tai metsuri nelkytluvulla eikä vaatteiden hankinta vaadi edes rahaa, mutta vaatii silmää laadulle. Laatu kun on sellainen asia, mikä kertautuu eli yksi halpisvaate ei erotu, mutta jos niitä on koko setti niin sitten alkaa näkyä. Etenkin jos kaikki on kirpputorilta. Sitten näiden palasten kanssa pitäisi löytää oikea istuvuus ja siinä eivät tosiaan myyjät auta, oikeastaan päinvastoin. Istuvuuden jälkeen pitäisi sovittaa yhteen värit, kuviot, kuosit ja kankaiden painot. Kirjat ja blogit antavat vinkkejä, mutta ne eivät kerro mikä sopii juuri kulloisenkin käyttäjän habitukseen.
Näitä asioita voi kehittää käytännössä vain katsomalla sitä, mikä sopii muille ja miettimällä mikä sopii itselle. Tämän jälkeen on kokeiltava ja ajoittain epäonnistuttava, siis ihan jokaisen. Tokihan voi kerralla löytää sen yhden jutun ja jumittua siihen, mutta ei se kuulosta kovin helpolta sekään, enemmänkin aika autistiselta.
Etiketin voi oppia kirjoista ja pärjätä kun tilaisuus vaatii etikettiä, mutta siinäkin auttaa tyylikkyyden sisäistäminen. Kaikki etiketin ulkopuolella on sitten kiinni tyylikkyydestä eikä vain "ei ruskeaa kaupunkiin", "käytettävä eri kokoisia raitoja" ja vastaavien ohjeiden papukaijamaisesta toistamisesta.
Tyylikkyys on se, joka oikeasti ratkaisee oli kyse sitten klassisesta, kasuaaleista kokonaisuuksista tai sitten tästä myyttisestä katutyylistä.
-
Sillä nyt ei ole kauheasti eroa mitä 'tyyliä' edustaa. Kyllä sen näkee, onko silmää niille asioille vai ei.
Klassisuus ei ole tae tyylikkyydestä.
Yleisesti on ihmisiä, joilla on visuaalista silmää, ja sitten on niitä, joilla ei ole. Harjoittelulla voi parantaa, mutta..
Kyllä nykyään esim ihan Helsingin keskustassa näkee pääsääntöisesti paljon paremmin pukeutuvaa sakkia kuin vaikkapa MTOP-ketjussa. Tai siis toki nyt suurin osa kansasta on aina pukeutunut aivan päin helvettiä, mutta aika usein kaupungilla nykyään bongaa hyvin istuvia kokonaisuuksia joissa suurin osa jutuista pelaa yhteen ja joissa selvästikin on jonkinlainen visio takana. Samaa ei voi sanoa MTOP-ketjusta, jossa onnistumiset tuntuvat olevan aika pienen porukan etuoikeus.
Samaa mieltä, tyylikkäimmät kaverit eivät varmasti tänne kuviaan postaile. Vähän sama juttu kuin missikisoissa, kauneimmat naiset ei niihin osallistu.
-
Ja kuten maratonissa tai vaikka jonkin instrumentin soitossa ensimmäisellä kerralla ei voi onnistua, vaikka olisi kuinka lahjakas. Erot niihin, jotka yksinkertaisesti eivät ole lahjakkaita tulevat esiin vasta myöhemmin. Jonkin täytyy myös laukaista se lahjakkuus. Joskus mietin, että kuinkahan monta huippumuusikkoa maailma on menettänyt vain siksi, että eivät ole koskaan voineet kokeilla soittamista.
Sama pätee pukeutumiseen. Karu tosiasia on, että jotkut omistavat paremman maun kuin toiset. Toisaalta hekin ovat joskus pukeutuneet äidin ostamiin vaatteisiin, käyttäneet alakoulussa verkkareita, pukeutuneet huppareihin ja farkkuihin, kuten kaikki muut jne. He ovat kuitenkin saaneet jostain sysäyksen, mikä on tuonut hyvän maun esille. Sysäyksenä voi toimia ensimmäinen mittatilauspuku, Mad Menin tai Bondin katsominen tai vaikka Keikarin bongaaminen internetsistä. Jonkin verran voi oppia, mutta se on sitten lähinnä sitä, että mitä on hyvä istuvuus ja yhdistelyä teoriatasolla.
En ala omaa tyyliäni ja makuani mihinkään rakoon lajittelemaan, mutta kuitenkin se on selvää, että pukeutumiseni on Keikarin myötä parantunut huomattavasti. Kuten varmaan MTOP-ketjun tänään ja vuosi sitten -postauksesta voi päätellä..
-
Sama pätee pukeutumiseen. Karu tosiasia on, että jotkut omistavat paremman maun kuin toiset. Toisaalta hekin ovat joskus pukeutuneet äidin ostamiin vaatteisiin, käyttäneet alakoulussa verkkareita, pukeutuneet huppareihin ja farkkuihin, kuten kaikki muut jne. He ovat kuitenkin saaneet jostain sysäyksen, mikä on tuonut hyvän maun esille. Sysäyksenä voi toimia ensimmäinen mittatilauspuku, Mad Menin tai Bondin katsominen tai vaikka Keikarin bongaaminen internetsistä. Jonkin verran voi oppia, mutta se on sitten lähinnä sitä, että mitä on hyvä istuvuus ja yhdistelyä teoriatasolla.
En ala omaa tyyliäni ja makuani mihinkään rakoon lajittelemaan, mutta kuitenkin se on selvää, että pukeutumiseni on Keikarin myötä parantunut huomattavasti. Kuten varmaan MTOP-ketjun tänään ja vuosi sitten -postauksesta voi päätellä..
Alex olet kyllä noin nuoreksi kaveriksi hyvillä jäljillä ja helvetin paljon tyylikkäämpi kuin mitä itse olin samanikäisenä. Tältä foorumilta minäkin haen lähinnä vinkkejä
ja lisäoppia omaan pukeutumistyyliini ja kyllähän niitä täältä hyvin saakin.
-
Jeps täällä on kyllä hyvin todettu tuo pukeutumissilmä. Sitä voi parantaa, mutta jos sitä ei luontaisesti ole, ei sitä varmaan koskaan täydellisesti opi.
Itselläni ei ole sisustussilmää, värisilmää (värisokeus tosin on) tai muutenkaan mitään loistavaa kolmiuloitteista hahmottelukykyä. Se näkyy pukemisessakin varsinkin kuvioiden ja eri värien yhdistämisen vaikeutena. Joskus onnistuu, joskus ei. Varsinkin monivärisissä yhdistelmissä tulee aina vaikeuksia. Vaikka vaatekaappi on keikarin myötä kasvanut (vaikkakin esim paidoistani suurimman osan voisi heittää mäkeen), saa eri comboja mallailla iltaisin, jos yrittää jotain uutta comboa. Harvemmin loksahtaa heti, mitä laittaa niskaan.
Periaatteessa aina pitäisi mennä keep it simple stupid, mutta siinä ei ole mitään säväyttävää.
-
Yhdyn moniin tuossa esitettyihin ajatuksiin. Olen myös hieman sitä mieltä, että täällä on selvästi visuaalisesti lahjakkaita ihmisiä, ja sitten niitä jotka käyttävät tätä siihen "harjoitteluun". Erilainen kikkailu ja kuoseilla sekä väreillä kokeilu ei yleensä onnistu, jos sitä ei vain näe itse. Tällöin ihminen voi esimerkiksi foorumien avulla oppia pukeutumaan ns. perusvarmoihin kokonaisuuksiin, joista esimerkiksi Terbyn MTOP-ketjussa nähty kombo toimii hyvänä esimerkkinä (en siis nyt väitä Terbyn olevan kyvytön muihin, mutta tuo viimeisin oli hyvä esimerkki hyvästä, helposta ja idioottivarmasta kokoonpanosta).
Olen sitä mieltä, että Keikarista löytyy ehdottomasti erittäin tyylikkäitä ja hyvän silmän omaavia ihmisiä, sitten löytyy niitä joiden voi nähdä hyvin ajan kanssa "oppineen" tyylikkääksi ja nykyään toimittavat juuri näitä edellämainittuja hyviä perusvarmoja kokonaisuuksia. Lopuksi löytyy niitä, jotka ovat vielä matkalla. Peruskeikari on varmasti normaalia äijää tietoisempi erilaisista etikettijutuista, mutta eipä se valitettavasti tosiaan aina siksi tyyliksi taivu.
Lisäksi aika monet täällä arvostelevat monia kokoonpanoja juuri sen kuuluisan klassisen tyylin näkökulmasta. Toki tämä foorumi on juuri klassiselle tyylille perustettu, mutta ainakin itse yhdistän tämän klassisuuden edelleen varsin pappamaiseen tyyliin. Oman tyylini näen vain omana tyylinäni, josta löytyy vaikutteita sekä muodista että sitten näistä perinteisemmistä vaatteista. Kuten edellä keskusteltiin, pääasia on se, mikä näyttää hyvältä, ja erilaiset säännöt ovat toissijaisia. Toki monet näistä säännöistä ovat yksinkertaisesti sellaisia, että noudattamatta homma ei toimi.
Lopuksi komppaan BowTiePastaa oikeastaan kaikessa mitä hän edellä sanoi.
-
Erittäin tervetullutta asiakeskustelua!
-
Samaa mieltä edellisten mielipuolten kanssa.
....
Pukeutumisessa on eroteltava toisistaan etiketti ja tyylikkyys.
....
Tyylikkyys on se, joka oikeasti ratkaisee oli kyse sitten klassisesta, kasuaaleista kokonaisuuksista tai sitten tästä myyttisestä katutyylistä.
Näin just. Joillakin on asioille luontaista silmää, joillekin (useimmille, jotka viitsivät vaivautua) se kehittyy yritys-erehdys -metodin kautta ja joillekin se ei kehity vaikka mitä tekisi.
-
Jäi mieleen kaivelemaan tuo tyylikkyyttä saa rahalla -väite. Hyvää makua ei voi ostaa, kuten tuo nahkableisereissään elvistelevä amerikkalainen herra blogillaan todistaa mutta entäs jos ulkoistaa maunkin? En nyt tarkoita, että palkataan Teri Niitti stailaamaan mies vaan sitä, että kävelee johonkin laadultaan tunnettuun klassiseen miestenpukimoon Lontoossa tai vaikkapa ihan kotimaisesti Fereen tai vastaavaan ja pyytää parasta päälle, istuvaksi muokattuna. Muotirättien osalta pukeutumisneuvontaa tarjotaan ihan rahaa vastaan mutta uskoisin, että joku asiantunteva työntekijä näissäkin paikoissa voisi pukea täyden ummikon niin, ettei valittamisen varaa jäisi muuten kuin vähemmän oleellisten makuasioiden suhteen.
-
Periaatteessa aina pitäisi mennä keep it simple stupid, mutta siinä ei ole mitään säväyttävää.
On, jos kokonaisuudesta huokuu laatu ja istuvuus on viimeisen päälle. Minusta aina säväyttävämpää kuin riikinkukkoilu.
Vaimon täti - nyt jo ikääntyvä rouvashenkilö - on tämän ajattelun mestari. Rouvalla on aina simppeli hillityn värinen selkeästi neule (usein poolokauluksella), siististi leikatut housut tai hame ja hillityt kengät, takkina sitten beige Burberryn mac tai trenssi. Käytös aina ystävillistä, kohteliasta ja hillittyä. Ehdottomasti tyylikkäimpiä ihmisiä, joita olen kohdannut - eikä koskaan yliampuvaa meininkiä.
Riikinkukkoilun vuoksi juuri joidenkin Lapojen ym tyyli ei tipu yhtään.
Ironista tässä on se, että mainitsemani rouvashenkilö on ollut naimisissa italialaisen miehensä kanssa 60-luvun loppupuolelta ja asunut - myös varsin tyylikkään - miehensä työn vuoksi vähän joka puoella maapalloa. Etelänavalla tuskin ovat majailleet -tai no, tiedä häntä.
-
Sillä nyt ei ole kauheasti eroa mitä 'tyyliä' edustaa. Kyllä sen näkee, onko silmää niille asioille vai ei.
Klassisuus ei ole tae tyylikkyydestä.
Yleisesti on ihmisiä, joilla on visuaalista silmää, ja sitten on niitä, joilla ei ole. Harjoittelulla voi parantaa, mutta..
What they said. Aika hankala lähteä insinöörimentaliteetilla roetzelin sääntöjen mukaan rakentamaan mitään ellei vaan yksinkertaisesti erota peilistä että mikä toimii ja mikä ei. Jos Keikari olisi jonkinlainen Suomen sartoriaalisen eliitin kokoontumispaikka, ei MTOP-ketju olisi täynnä toinen toistaan jäätävämpiä kuvio- ja tekstuurikatastrofeja. Istuvuuden arvioiminen voi välillä olla vähän hankalaakin yksin (ellei himassa satu olemaan hyvää peiliä) mutta kaiken järjen mukaan kuvioiden ja värien yhteensovittamisen pitäisi olla perusjuttuja.
Kyllä nykyään esim ihan Helsingin keskustassa näkee pääsääntöisesti paljon paremmin pukeutuvaa sakkia kuin vaikkapa MTOP-ketjussa. Tai siis toki nyt suurin osa kansasta on aina pukeutunut aivan päin helvettiä, mutta aika usein kaupungilla nykyään bongaa hyvin istuvia kokonaisuuksia joissa suurin osa jutuista pelaa yhteen ja joissa selvästikin on jonkinlainen visio takana. Samaa ei voi sanoa MTOP-ketjusta, jossa onnistumiset tuntuvat olevan aika pienen porukan etuoikeus.
Laitetaas sisältö tähän, työkone kyykkäsi juuri...
Taitaa osa näistä Stadin keskustan tyyliheeboista olla foorumilla lurkkimassa, MTOPssa kun ei monikaan ilmottaudu.
-
Taitaa osa näistä Stadin keskustan tyyliheeboista olla foorumilla lurkkimassa, MTOPssa kun ei monikaan ilmottaudu.
Saattaa olla niinkin, eivät kaikki halua kuviaan postailla muutenkaan, mikä on täysin ymmärrettävää. En itsekään aio tänne kuviani postailla, koska haluan pysyä anonyyminä, eikä se ole muutenkaan minun juttuni.
Mutta jokainen tyylillään, vaatiihan se rohkeutta postailla fotoja toisten arvosteltavaksi, mikä on ihan kunnioitettavaa.
-
Onkos muuten kenellekään muulle foorumilaiselle käynyt samoin kuin meikäläiselle, että "kovan" alun jälkeen on ottanutkin tietoisen "takapakin" pukeutumisessaan?
Jokunen vuosi takaperin kun olin vasta hiljattain rekisteröitynyt foorumille, siinsi mielessäni puvun/pukujen teettäminen räätälillä ja irtotakkien pitäminen päivittäin, useiden huippukenkien hankkiminen, säkillinen solmioita jne, jne.. Eli erittäin klassista ja fiiniä.
Noh, näin jälkeenpäin minun on vain pakko todeta, että olipa melkoinen onni etten koskaan ruvennut noihin "hommiin". Edelleenkään minulla ei ole mitään sitä vastaan, mutta asia nyt vain on niin, että minulla nuo olisivat tänä päivänä täysin, siis TÄYSIN vailla käyttöä. Sen verran minulla oli "varastoa" jo ennestään, että kaikki ns. pakollinen onnistuu varsin hyvin etiketin puolesta. Eli häät ja hautajaiset pukujen puolesta, sekä tarvittaessa parit suorat irtohousut ja irtotakit hieman tasokkaampaa iltaa varten. Siis kohtuullisen laadukas musta puku, saman tasoinen sininen, sekä yksi harmaa ja yksi tummansininen irtotakki ja parit harmaat irtohousut sekä parit vaaleat/vaaleammat keväälle ja kesälle tarvittaessa. Solmioita toki tuli muutamia hankittua, jotta sain sen "pakollisen" valikoiman aikaiseksi sen mustan hautajaissolmion lisäksi... Eli pari sinistä, pari rykmenttiraitaa/muuta raitaa, hopeanharmaa ja pari pallokuvioista. Kengissä yksi pari mustia Brogue:ta, yhdet oxford:it sinne hautajaisiin ja häihin ja kahdet parit ruskeita. Ok, toki istuvuus tuli foorumin mukaisesti hiottua kaikissa "hienoissa vaatteissa" kohdalleen, mutta siihenpä se sitten jäikin... No hyvä on, muutama niin ikään pakollinen taskuliina tuli hankittua sen valkoisen lisäksi.
Ja nyt ei pidä ymmärtää väärin.. Eli en missään nimessä väitä, etteikö foorumista ole ollut hyötyä tai ettenkö olisi mitään hankintoja tehnyt foorumin avulla.. (nimimerkillä muutamia Baracutan G9:jä omistavana+paljon muuta tätä kautta poimineena) Mutta pointti tällä tarinalla on siis se, että koira ei oikein karvoistaan pääse. Eli minulla on elämäntilanne ollut aina sellainen, että minä en vaan yksinkertaisesti tarvitse niin sanottuja hienoja vaatteita kovinkaan usein. Varsinkaan työni puolesta en niitä todellakaan tarvitse, enkä voisi edes käyttää töissäni sellaisia mitenkään. Toisaalta, harrastukseni ja tuttavapiirini- ja seudut joilla liikun, ovat vain yksinkertaisesti sellaisia, että kaikki vapaa-ajan kauluspaidasta "ylöspäin" ovat raakasti ylipukeutumista. Itselleni ei kuitenkaan henkilökohtaisesti missään nimessä pukujen ja irtotakkien käyttäminen tuota tätä tyypillistä suomalaista tuskaa eivätkä ne ole ollenkaan pakkopullaa sinänsä, mutta en vain todellakaan tarvitse niitä kuin ehkä korkeintaan kerran vuodessa.
Voidaan siis todeta, että ainoat "keikarilaisen ulkoiset tunnusmerkit" näkyvät meikäläisessä tällä hetkellä vain hieman keskivertoa parempana vaatteiden istuvuutena ja parantuneena laatuna. Vaatteet ja asusteet sinänsä ovat hyvinkin arkisia. Itse asiassa, nyt kun mietin oikein tosissani, niin juuri tajusin, että en ole edes kauluspaitaa pitänyt moneen kuukauteen..
Edelleen, kaikesta huolimatta, tämä on kuitenkin niitä harvoja foorumeita, joita jaksaa lähes päivittäin lueskella. Mutta "pukumiestä" minusta ei vain toistaiseksi ole tullut, vaikka en sellaisen käyttöä missään nimessä karsastakaan ja tietämys niistä+etiketistä on tänä päivänä aivan jotain muuta kuin ennen aikaa keikarin.
-
Mulle on käynyt vähän vastaavalla tavalla. Töissä ei kannata puku päällä vedellä, niin pukuja ja puvun takkeja ei sittenkään ole tullut kaaappiin kuin yksi lisää, vaikka alkuun tuntui että niitä pitää kaappiin lisää ostaa.
Mutta on foorumin seuraaminen myös antanut uutta, etenkin tietoa kengistä, joita onkin tullut muutama pari lisää ja nimenomaan reunoskenkiä. Lisäksi musta väri vaatteissa ei tunnu enään niin hyvältä; mielipiteisiin on ollut foorumilla vaikutusta.
Nille, jotka postaavat kuvia, täytyy kääntää vasen poski kameralle...
http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/tiede/jos+sinua+kuvataan+kaanna+vasen+poskesi+kameralle/a802283?s=r&wtm=-23042012&?s=k (http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/tiede/jos+sinua+kuvataan+kaanna+vasen+poskesi+kameralle/a802283?s=r&wtm=-23042012&?s=k)
-
Takkeja on tullut hommattua ja housuja on valehtelematta 10-15 enemmän. Paitoja ja kenkiä on tullut 10-15 lisää. Pukuja en ole ostanut lainkaan ja en osta, ennen kuin on varaa ostaa toimiva MTM puku. Irtotakkia tulee pidettyä paljon enemmän. Oppirahat ovat olleet melko kovat ja kaikki ostokset eivät ehkö ole olleet niitä fiksuimpia, kun katsoo ompelijoille kiikutettujen rättien määrää.
-
[...] Laatu kun on sellainen asia, mikä kertautuu eli yksi halpisvaate ei erotu, mutta jos niitä on koko setti niin sitten alkaa näkyä. Etenkin jos kaikki on kirpputorilta. [...]
En halua tehdä tästä olkinukkea, mutta kunhan piruuttani tarkennan. Kyllähän kirpputorilta saa muutakin kuin halpisvaatteita. Vaatteiden ostopaikka ei määrää laatua, ainakaan kirpputorien tapauksessa, sillä sieltähän saa vaikka mitä. H&M-kaupoista ostaessa sen sijaan kyllä.
Ja olen täysin samaa mieltä mitä sanoit kirjoituksessasi.
[...]
Riikinkukkoiluakin lienee monenlaista, olettaisin? Minut varmaan leimaisit myös riikinkukoksi, kun erotun kadulla, mutta en ainakaan tietoisesti tähän pyri. Kuten allekirjoitukseni sanoo, mottoni pukeutumisessa on, että pitää pukeutuaa omaa itseä varten. Sinulla on tietynlainen esteettinen näkemys ja toimit sen mukaan, samoin minulla ja se, kuinka se tulee esiin, on molemmilla erilainen.
Siinä olemme kuitenkin samalla linjalla, että emme kummatkaan pyri erottautumaan. Minä nyt vain satun pitämään tästä tyylistä niin kovasti, etten lähde siitä tinkimään. Se lopputulos on kuitenkin vähän eri...
Samaten voisin sinulta eversti kysyä: välitätkö mitä muut ajattelevat siitä, miltä näytät? Riikinkukkoilussahan tämä lienee ydin...
-
Riikinkukkoiluakin lienee monenlaista, olettaisin? Minut varmaan leimaisit myös riikinkukoksi, kun erotun kadulla, mutta en ainakaan tietoisesti tähän pyri. Kuten allekirjoitukseni sanoo, mottoni pukeutumisessa on, että pitää pukeutuaa omaa itseä varten. Sinulla on tietynlainen esteettinen näkemys ja toimit sen mukaan, samoin minulla ja se, kuinka se tulee esiin, on molemmilla erilainen.
Siinä olemme kuitenkin samalla linjalla, että emme kummatkaan pyri erottautumaan. Minä nyt vain satun pitämään tästä tyylistä niin kovasti, etten lähde siitä tinkimään. Se lopputulos on kuitenkin vähän eri...
Samaten voisin sinulta eversti kysyä: välitätkö mitä muut ajattelevat siitä, miltä näytät? Riikinkukkoilussahan tämä lienee ydin...
Välitänkö? En juurikaan. Toimin ihan samoin: en tingi omasta meiningistäni pätkääkään - minulla on ne saman tyyliset rytkyt, joita olen mtop-ketjuunkin postitellut päällä 24/7/365. Siksi en hirveän usein sinne kuvia enää otakaan - porukalle täällä ei välttämättä ole hirveän kiinnostavaa nähdä meikäläistä saman tyylisissä seteissä joka päivä. 'Ahaa, sillä on sininen ocbd, chinot ja weejunit - omaperäistä - sillähän oli saman kaltainen eilenkin. Ja edellispäivänä. Ja.. '
Mitä tulee tuohon riikinkukkoiluun - viittasin sillä räikeään ja huomiohakuiseen ulkoiseen erikoisuuden tavoitteluun, tarkoitukselliseen huomion hakemiseen jne. Sinullahan kokonaisuudet ovat tietyllä tavalla usein varsin hillittyjä, vaikkeivät välttämättä 'tästä ajasta'. Aikailmisuni virkkeen lopussa on toki hieman onneton, mutta en oikein tähän hätään keksi parempaakaan.
-
Löydän Tumpin kirjoituksesta paljon samaa, tosin myös omien "trial and error" kokeilujen kautta on paljon tavaroita lähtenyt eteenpäin ja joitain jäänyt kaappiin. Vaikka pukeudun arkisin ja työhön rennommin, eikä puvuille tule niin paljoa käyttöä, on silti silloin tällöin vetää puku niskaan jos tilanne sallii. Jos elopaino ja kroppa pysyy samanmoisena vuosia, ei niistä tarvitse sen takia luopuakaan - tiedä vaikka käyttöä tulisikin silloin tällöin enemmän. Toisaalta vaatekaappia voisi karsia hyvinkin paljon sen perusteella mitä vaatekappaleita olen käyttänyt eniten - varmasti yli 80% vaatteista joutaisi silloin myyntiin.
Keikarin (blogin ja foorumin) kautta olen saanut rohkeutta kokeilla erilaisia asioita - etsiä sitä omaa tyyliä - vaikkakaan riikinkukkoilu ei ole tyyliäni ja sen takia vedän aika matalalla profiililla eri vaatekappaleiden yhdistelyssä vielä tänäpäivänäkin. Eniten innostusta olen löytänyt paremmasta istuvuudesta, erityisesti paidat ja housut ovat olleet ikuinen ongelma kaupassa käydessä ja ongelmakohtien tiedostaminen selkeyttää tulevaisuudessa hankintoja. Siinä missä ulosmennessä ennen vetäsin päälleni farkut ja t-paidan, ei se farkut ja kauluspaita liialliselta pukeutumiselta vaikuta - mutta varmasti näyttää paremmalta ;)
Tiedän vain ulkonäöltä joitain tyyppejä lähialueeltani, joita näkee mm. lähikaupassa/toreilla, jotka pukeutuvat oman tyylinsä mukaisesti ja kantavat sen oman persoonallisen tyylinsä ihan mainiosti. Toivottavasti itsestänikin jäisi tällainen kuva, ettei varsinkaan itselleni sitä kostyymi-pelkoa synny pukeutumisen suhteen. Mieluummin silloinkin kun olen puku päällä, toivon että lopputulos näyttää siltä että mies pukee pukua ja puku miestä, etten näytä siltä perusklisee kiinteistönvälittäjä pakollisessa-haalarissa-surkeissa-kengissä.
-
[...] Laatu kun on sellainen asia, mikä kertautuu eli yksi halpisvaate ei erotu, mutta jos niitä on koko setti niin sitten alkaa näkyä. Etenkin jos kaikki on kirpputorilta. [...]
Vaatteiden ostopaikka ei määrää laatua, ainakaan kirpputorien tapauksessa, sillä sieltähän saa vaikka mitä. H&M-kaupoista ostaessa sen sijaan kyllä.
Ns. soopaa.
-
Juu, siis nimenomaan samanmoisia tuntemuksia täällä kuin nimim. Mats:lla ja Hypnolla.. Eli kyllä niitä joitakin ns. hienompia kamppeita ja kenkiä toki tuli alkuvaiheessa ostettua ja onhan esim. nuo omat kohtuullisen laadukkaat mustat broguet sellaiset, jotka ilmestyivät kaappiin nimenomaan keikarin foorumin/blogin ansiosta ja ne olivat muun muassa ne kengät jotka minulle jäivätkin. Parit muut kengät olenkin myöhemmin laatutorin kautta myynyt pois. Tarkennettakoon vielä, että tuon alun jälkeen olen pikemminkin palannut muodollisesta pukeutumisesta takaisin hyvinkin epämuodolliseen. Toki, ilman muuta jos/kun pukua tarvitaan ja tilaisuus sitä edellyttää, niin ilman muuta vedän sen niskaan oikeinkin mielelläni. Sama tietenkin pätee irtotakkeihin ja housuihin. Mutta sanotaan siis näin, että minun perus arkipäivääni ne eivät kuitenkaan tulleet, ainakaan toistaiseksi.
Mutta, mutta onhan tuo todistettu moneen kertaan nimenomaan täällä, että hyvinkin epämuodollinen pukeutuminen voi olla oikeinkin tyylikästä ja laadukasta, joten parempi ehkä kuitenkin puhua pukeutumisen vaihtumisesta alun innostuksen muodollisesta takaisin epämuodolliseen, eikä niinkään suoranaisesti paremmasta huonompaan.. Näin siis omalla kohdallani. Toisaalta, voihan olla (mitä toki on hieman vaikea myöntää) että en sitten loppujen lopuksi vain osaa kantaa muodollisempia vaatteita, vaikka näin oletinkin. Mene ja tiedä.
Jos nyt sitten tarkastellaan konkreettisesti viime- ja toissa vuotta ihan näin niin kuin esimerkin vuoksi, niin tällä hetkellä meikäläiselle piisaa ja olen siis aidoimmillani/tunnen oloni kotoisimmaksi näissä kamppeissa: pieni nippu farkkuja, yksivärisiä t-paitoja, jokunen pikee, muutama vapaa-ajan kauluspaita, kesäkuukausiksi "farkkumaisia" pellavapöksyjä ja kovimmille helteille jokuset shortsit. Talveksi sitten pari-kolme villapaitaa, (ei edes neuleita, vaan ihan paksuja villapaitoja) pari talvitakkia joista muodollisin niinkin epämuodollinen kuin kipparitakki. Kengiksi talvella laadukkaat, mutta hyvin epämuodolliset Red Wing:n "jenkkiduunarin" varsikengät ja kesällä mokkanahkaiset Folk:n kävelykengät tai tennarit. Naamalle paskamainen virnistys, kusipäälasit ja ei muuta kun menoksi. :-)
EDIT: kieliopillisen lapsuksen takia tarkennettakoot vielä sen verran, että kaikkea noista en yllätys, yllätys pue yhdellä kertaa päälleni, vaan tuo on siis se meikäläisen luontevin vaatekaapin sisältö, josta valinnat tehdään päivittäiseen pukeutumiseen. Taatusti tylsää, (ainakin joidenkin mielestä) mutta helppoa ja ennen kaikkea lähellä "perusjätkää". (ja sitä kovaa kuntia Lahest', HÄHÄ!)
P.S. Ja mitä mustaan väriin vaatteissa tulee, niin.... http://www.youtube.com/watch?v=5j1xrO4iI0o
Toimii ja ovat suorastaan pakolliset joissakin ympyröissä... "We believe in wearing black 'cause it doesn't show any dirt... Or weakness" (H-D:n mainoslause aikoinaan oli tuo) No joo, ehkä aika painua pehkuihin...
-
Onkos muuten kenellekään muulle foorumilaiselle käynyt samoin kuin meikäläiselle, että "kovan" alun jälkeen on ottanutkin tietoisen "takapakin" pukeutumisessaan?
Ilmiöstä on kokemusta, tosin ajalta ennnen kuin Keikari oli edes pilke Villen silmäkulmassa. On hyväkin, että intohimoinen syttyminen hiipuu hissukseen kyteväksi paloksi, tällä tapaa löytää tyylinsä ja oppii tuntemaan tarpeensa. Ja toki välttämään niitä pahimpia ylilyöntejäkin hankinnoissa.
-
Onkos muuten kenellekään muulle foorumilaiselle käynyt samoin kuin meikäläiselle, että "kovan" alun jälkeen on ottanutkin tietoisen "takapakin" pukeutumisessaan?
Tämän vuoksi päätin lisätä vastuunrajoituksen blågin puolella, en siis ota vastuuta siitä mitä tekoja tekstini saavat lukijassa aikaan. 30-parinen popokokoelma ja pakko-oireinen solmiosolmun harjoittelu ovat omia valintoja ;)
-
En nyt sinällään takapakista tiedä, mutta jo ennen Keikaria tapahtui tarpeen mukaan siirtymä puvuista rennompiin kokonaisuuksiin ihan siksi, että pukuja ei päivittäin tarvitse. Tässä suhteessa taas foorumi on ollut avuksi, koska nyt osaa löytää tältä saralta laadukkaita juttuja ja esimerkiksi ivyilystä on oppinut paljon lisää.
Voisiko siis sanoa, että oma tyyli on muuttunut ja kehittynyt, mutta ei sentään loikannut takapakkia kun jo pitkään kengät ovat olleet laadukkaita samoin kuin puvut, mutta laadun tuntemus, nippelitieto ja varmuus omasta tyylistä (mihin myös vaikuttaa MTOP, jossa näkee hyviä ideoita ja sitten sellaisia juttuja, joita ei koskaan päälleen laittaisi).
-
Vastuurajoitus on hyvä, mutta yhden ongelman olen kokenut, kun olen foorumia lukenut. Lahkeiden pituus, ennen oli selviö että lahje pätkäistään siihen kohtaan kun ilman kenkiä on sentti lattiasta. Jotkut suosivat selkeästi lyhyempää lahjetta ja lahkeen pituuden kanssa olen pähkinyt, että pitäisikö siirtyä lyhkäisempiin itsekin, vaikka toisaalta sitten voi näyttää että housuissa olisi kangas loppunut kesken...
-
^ Minulla on suurimassa osassa housuja foorumin konsensusta pidemmät lahkeet, juuri mainitsemallasi menetelmällä mitatut. En anna sen häiritä, enkä aio ryhtyä niitä lyhentämään foorumin vaatimusten tyydyttämiseksi.
-
Breikki lahkeessa on ihan OK ja siistiäkin - kunhan se on se "one clean break" eikä sen pidempi. Lahkeen leveydellä on tämän kanssa myös paljon tekemistä.
-
Lahkeen pituudesta - molempi parempi ts. hiukan käyttötarkoituksen ja tilanteen mukaan, kunhan housut eivät laahaa maata ja puntit roiku rumasti tai ole puoleen sääreen.
Sillä ei ole pätkänkään väliä mitä 'foorumin vaatimukset' ovat.
-
[...] Laatu kun on sellainen asia, mikä kertautuu eli yksi halpisvaate ei erotu, mutta jos niitä on koko setti niin sitten alkaa näkyä. Etenkin jos kaikki on kirpputorilta. [...]
Vaatteiden ostopaikka ei määrää laatua, ainakaan kirpputorien tapauksessa, sillä sieltähän saa vaikka mitä. H&M-kaupoista ostaessa sen sijaan kyllä.
Ns. soopaa.
Käyt väärillä kirpputoreilla tai et vain tunnista laatua. Ostan kaikki vaatteet kirpputorilta tai käytettyinä (teetetyt poislukien, mutta usein kangaskin on kirpparilta, deadstockia) ja voisin väittää että minulla on tarkemmat kriteerit laadun suhteen kun monilla foorumisteilla. Kaikki pukuni ovat 100% luonnonmateriaaleja ja täysliinoitettuja. Kengät joko käsintehtyjä tai hyvin lähellä sitä, jne.
Kannattaa suosia vanhaa. Kyllä siellä kirpputorilla löytöjä tekee jos vain on malttia.
-
^ Vapa ilmeisesti viittasi väitteeseesi koskien H&M:ää.
-
^ Vapa ilmeisesti viittasi väitteeseesi koskien H&M:ää.
Jep. Sieltä, nimittäin, löytää hyvääkin tavaraa.
-
^ Minulla on suurimassa osassa housuja foorumin konsensusta pidemmät lahkeet, juuri mainitsemallasi menetelmällä mitatut. En anna sen häiritä, enkä aio ryhtyä niitä lyhentämään foorumin vaatimusten tyydyttämiseksi.
Tämä on myös ikuinen syntini, eikä minun pr-arvoni kyllä laske merkittävästi jos lahje on pari senttiä liian pitkä ;D
-
Niinhän mä tein. Siksi mm. boldasin sen. Pointtini oli lähinnä se, että H&Mssä on aika vaihtelevaa laatua olevaa tavaraa. Sieltä löytyy roskaa ja hyvää tavaraa. Jännä muuten huomata, että tiedät henkkamaukan olevan roskaa, vaikka ostatkin kaiken kirpparilta...
-
Ah. Ilmeisesti mobiiliversioni ei näyttänyt tuota boldausta, pahoittelen.
Ei minun tarvitse ostaa jotain tietääkseni, että se jokin on roskaa. Näkeehän sen ihan tutkimalla käytettyjä vaatteita, niiden kangasta, tekotapaa, kulumia, jne.
-
Pukeutuminen on jossain määrin pakollista, mutta myös yksi harrastus muiden joukossa. Muotia seuraan jonkin verran, vaikka en varsinaisesti juoksekkaan kaikkien kevään, kesän, syksyn ja talven trendien perässä.
Pukeutumistyyli poikkeaa jonkin verran valtavirrasta, kirpparille heitetyn vaatteen kunto ja laatu on keskimäärin heikko, eikä ole keskivertoa suomalaismiestä muistuttava vartalo. Omien kokemuksien perusteella kirppareilta ei löydy ostamisen arvoisia vaatteita. Vaatimustasoa alentamalla tilanne voi olla toinen, mutta tavoitteeni ei ole kerätä mahdollisimman paljon jatkuvasti kompromisseja tehden. Sen sijaan Ebay:sta ja SF:n myyntipalstalta löytyy käytettyäkin ostettavaa.
-
Oma tyyli hahmottuu ja kristallisoituu koko ajan paremmin. Aluksi ehkä oli sellainen maniavaihe päällä. Nyt oli sellainenkin vaihe että foorumin jauhanta ja oma roikkuminen täällä alkoi ärsyttää, joten otin tietoisen viikon breikin ja samalla mietin suhtautumistani pukeutumiseen. En halua sen muuttuvan pukeutumiseksi pelkän pukeutumisen vuoksi, vaikka se kivaa tietyissä rajoissa onkin. Halua että vaatteet ovat istuvat, laadukkaat ja ajattoman tyylikkäät. Totta kai haluan näyttää myös hyvältä(mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan), mutta keskustelut larppaamisesta ja riikinkukkoilusta saivat toisaalta pohtimaan pukeutumisen motiiveja toisenkin kerran.
-
Ei minun tarvitse ostaa jotain tietääkseni, että se jokin on roskaa. Näkeehän sen ihan tutkimalla käytettyjä vaatteita, niiden kangasta, tekotapaa, kulumia, jne.
No ei sinänsä. Jännää silti on, että viitsii vaivautua katselemaan vähän väliä paikalle, josta on sitä mieltä, että se on huonompaa. Pelkästään vanhaan tuijottelemalla kun ei saa tietoa uudesta.
-
Olenkin kovin rajoittunut.
-
Samaa mieltä edellisten mielipuolten kanssa.
Pukeutuminenhan on tosiaan yhtä helppoa kuin olympiamaratonin voittaminen, koska eihän se vaadi kuin harjoittelua ja muita nopeampaa juoksemista. Ongelmahan on vaan siinä, että kaikkien lähtökohdat eivät mahdollista voittamista, kaikki eivät kykene harjoittelemaan riittävästi ja vain kaksi ihmistä kerran neljässä vuodessa juoksevat muita nopeammin.
Pukeutumisessa on eroteltava toisistaan etiketti ja tyylikkyys.
Ne eivät sulje toisiaan pois, mutta kirjallisuutta lukemalla voi oppia pukeutumaan kuten Windsorin herttua tai metsuri nelkytluvulla eikä vaatteiden hankinta vaadi edes rahaa, mutta vaatii silmää laadulle. Laatu kun on sellainen asia, mikä kertautuu eli yksi halpisvaate ei erotu, mutta jos niitä on koko setti niin sitten alkaa näkyä. Etenkin jos kaikki on kirpputorilta. Sitten näiden palasten kanssa pitäisi löytää oikea istuvuus ja siinä eivät tosiaan myyjät auta, oikeastaan päinvastoin. Istuvuuden jälkeen pitäisi sovittaa yhteen värit, kuviot, kuosit ja kankaiden painot. Kirjat ja blogit antavat vinkkejä, mutta ne eivät kerro mikä sopii juuri kulloisenkin käyttäjän habitukseen.
Näitä asioita voi kehittää käytännössä vain katsomalla sitä, mikä sopii muille ja miettimällä mikä sopii itselle. Tämän jälkeen on kokeiltava ja ajoittain epäonnistuttava, siis ihan jokaisen. Tokihan voi kerralla löytää sen yhden jutun ja jumittua siihen, mutta ei se kuulosta kovin helpolta sekään, enemmänkin aika autistiselta.
Etiketin voi oppia kirjoista ja pärjätä kun tilaisuus vaatii etikettiä, mutta siinäkin auttaa tyylikkyyden sisäistäminen. Kaikki etiketin ulkopuolella on sitten kiinni tyylikkyydestä eikä vain "ei ruskeaa kaupunkiin", "käytettävä eri kokoisia raitoja" ja vastaavien ohjeiden papukaijamaisesta toistamisesta.
Tyylikkyys on se, joka oikeasti ratkaisee oli kyse sitten klassisesta, kasuaaleista kokonaisuuksista tai sitten tästä myyttisestä katutyylistä.
Niin, tyylikkyyden ja tyylittömyyden voi aika pitkälle tiivistää näihin lausepareihin:
"Mikä sopii minulle?" vs. "Mikä sopii kuvitelmalleni itsestäni?"
Joka tämän sisäistää ja älyää toimia sen mukaisesti, on tyylikäs. Sitten edistyneemmille tällainen vaikeampi pähkinä, johon ei enää olekaan oikeita vastauksia.
"Mikä sopii etikettiin?" vs. "Mikä sopii tilanteeseen"
Ja lopulta:
"Mitä minä pukeutumisellani viestin?" vs. "Mitä minä pukeutumisellani haluan viestiä?"
Jos nämä viimeiset ovat linjassa ensimmäisen kanssa, ollaan jo todella pitkällä.
-
Onkos muuten kenellekään muulle foorumilaiselle käynyt samoin kuin meikäläiselle, että "kovan" alun jälkeen on ottanutkin tietoisen "takapakin" pukeutumisessaan?
Ja nyt ei pidä ymmärtää väärin.. Eli en missään nimessä väitä, etteikö foorumista ole ollut hyötyä tai ettenkö olisi mitään hankintoja tehnyt foorumin avulla.. Voidaan siis todeta, että ainoat "keikarilaisen ulkoiset tunnusmerkit" näkyvät meikäläisessä tällä hetkellä vain hieman keskivertoa parempana vaatteiden istuvuutena ja parantuneena laatuna. Vaatteet ja asusteet sinänsä ovat hyvinkin arkisia.
Edelleen, kaikesta huolimatta, tämä on kuitenkin niitä harvoja foorumeita, joita jaksaa lähes päivittäin lueskella. Mutta "pukumiestä" minusta ei vain toistaiseksi ole tullut, vaikka en sellaisen käyttöä missään nimessä karsastakaan ja tietämys niistä+etiketistä on tänä päivänä aivan jotain muuta kuin ennen aikaa keikarin.
Huom. Lainausta on pätkitty ilman merkitsemistä, tekstistä on poimittu tärkeimmät pointit omalta kannaltani.
Olen nyt lukenut Tumpin kirjoituksen sanasta sanaan viisi kertaa sen jälkeen kun hän sen postasi. Allekirjoitan tämän täysin. En ole ostanut yhtään pukua tai pukupaitaa Keikari-historiani aikana, ne kaikki ovat kyllä kaikki käyneet hyvällä korjausompelijalla. Pari yksiväristä taskuliinaa sen ainoan valkoisen kaveriksi on kyllä hommattu. Päällystakit ostan selvästi paremmalla istuvuudella (lue: kokoa pienempänä) kuin mitä aiemmin olen sovittanut ja hyväksi luullut. Samoin on käynyt kenkien kanssa, halpoja mustia roskiin ja laadukkaampaa ruskeaa tilalle, jotta musta jäisi formaalimpaan käyttöön.
En myöskään tiennyt olevani päivittäisessä tyylissäni ivyn kannattaja, tämän hienon seikan olen pystynyt tajuamaan vain seuraamalla Keikaria. Mitä sitten? No sitä, että nyt on huomattavasti helpompi etsiä uusia klassisia, mahdollisesti paremmin aikaa ja silmää kestäviä vaatekappaleita kaappiin ja pidettäväksi, kun taas niitä käyttämättömiä kamoja syynää tarkemmalla silmällä, pistää pussiin ja UFFin laatikkoon.
Pukumiestä ei minustakaan ole tullut, eikä nykyisellään ole tarvetta. Mutta kun tilaisuus tulee juhlien tai työtehtävien muodossa, olen siihenkin valmis.
-
Nyt on tutkittu että musta viilentää parhaiten helteellä:
http://www.talouselama.fi/uutiset/yllatyshavainto+surupuku+on+paras+suvipuku/a2097818 (http://www.talouselama.fi/uutiset/yllatyshavainto+surupuku+on+paras+suvipuku/a2097818)
-
Naisnäkökulmaa miesten pukeutumisesta ja siitä, että miksi..
Who are you dressing to impress? (http://www.parkandbond.com/the-intersection/advice-and-opinion/the-significant-other-who-are-you-dressing-to-impress)
-
^ ihan kiva kirjoitus. Mutta esim. täällä Suomessa naisia miellyttävä pukeutuminen on jotain ihan muuta. Ja voihan naiselta mielipidettä kysyä, mutta ( silläkin uhalla että kuulostan sovinistilta) hän on usein väärässä.
-
olen danius kanssasi eri mieltä tuosta naisia miellyttävästä pukeutumisesta.
-
olen danius kanssasi eri mieltä tuosta naisia miellyttävästä pukeutumisesta.
Minä myös ja samalla en. Jos naisilta kysyy ne on väärässä, mutta usein tykkäävät ihan hyvistä jutuista jos sellaisia tulee vastaan eikä erikseen kysy neuvoja. Sinänsähän tätä on turha pistää vain naisille, koska sama koskee miehiäkin.
-
olen danius kanssasi eri mieltä tuosta naisia miellyttävästä pukeutumisesta.
Vaadin tarkennusta! Vai tulinko väärinymmärretyksi?
-
Naisnäkökulmaa miesten pukeutumisesta ja siitä, että miksi..
Who are you dressing to impress? (http://www.parkandbond.com/the-intersection/advice-and-opinion/the-significant-other-who-are-you-dressing-to-impress)
Awww...they be whining.
-
Nyt on tutkittu että musta viilentää parhaiten helteellä:
http://www.talouselama.fi/uutiset/yllatyshavainto+surupuku+on+paras+suvipuku/a2097818 (http://www.talouselama.fi/uutiset/yllatyshavainto+surupuku+on+paras+suvipuku/a2097818)
Kuulostaa hyvältä aprillipilalta. En usko että auringon tuottama lämpö (valo) on missään verrainnollinen ihmisen tuottamaan lämpöön (joka kosteuden eli hien kautta haihtuu ihon pinnalta viilentäen ihoa). Tämähän olisi kiva testata, otetaan vaalea puku ja tumma puku, pistetään alle lämpömittari ja katsotaan kumpi imee lämpöä auringosta enemmän.. :)
-
olen danius kanssasi eri mieltä tuosta naisia miellyttävästä pukeutumisesta.
Minä myös ja samalla en. Jos naisilta kysyy ne on väärässä, mutta usein tykkäävät ihan hyvistä jutuista jos sellaisia tulee vastaan eikä erikseen kysy neuvoja. Sinänsähän tätä on turha pistää vain naisille, koska sama koskee miehiäkin.
Miehet jotka osoittavat kiinnostusta, uskaltavat ja jopa hyvässä lykyssä OSAAVAT pukeutua tyylikkäästi itsenäisesti, eivät kaipaa apua naisilta. Sekös naisia harmittaa, vaatteethan on ollut heidän intohimo jo vuosia - nytkö mies valtaa senkin alan? Feministit barrikaadeille, miesten vaatteiden hankinta on pysyttävä jatkossakin naisten osaamisalueella!
-
Vaadin tarkennusta!
Tarkoitin sitä danius, kun olen kokenut naisia miellyttäväksi pukeutumiseksi (iästä riippumatta ja täällä päin maapalloa) juuri tuon klassis-painotteisen pukeutumisen, kunhan vaan istuvuus on priimaa. (Klassinen vs. metsien mies/muurahaiskarhu/pimpped-up amis.)
-
Totta, Tauno. Itse olen kokenut tämän myös, mutta todella harvoin. Jos nainen saisi päättää (en tarkoita nyt omaani vaan yleensä) niin miehelle laitettaisiin kaikenlaista muotikamaa, Beckham- kampaus sun muuta.
-
Totta, Tauno. Itse olen kokenut tämän myös, mutta todella harvoin. Jos nainen saisi päättää (en tarkoita nyt omaani vaan yleensä) niin miehelle laitettaisiin kaikenlaista muotikamaa, Beckham- kampaus sun muuta.
Näinpä. Mutta Taunon kanssa siinä samalla linjalla, että varmasti naiset arvostavat klassistakin linjaa, kunhan se tehdään hyvin. Täällä MTOP-ketjussa usein nähtävä english country side larppaus vähän sinne päin istuvuudella ei ole hyvä esimerkki klassisesta pukeutumisesta eikä varmasti myöskään vetoa kauniimpaan sukupuoleen.
-
Tärkein yksittäinen syy on harrastus. Harrastus, joka on toisinaan miltei pakkomielle. Ongelmaksi koen ainoastaan sen, että kaipaan pukeutumisessa uutta ja vaihtelua, enkä usein jaksa täysin samoja juttuja pitkiä aikoja. Tämä tarkoittaa verrattain suurta pukeutumiseen käytettyä rahamäärää. Kuitenkin sillä tavalla, että tyylisuunta pysyy vakiintuneena. Klassinen tyyli muodostaa pohjan, mutta en kiistä, etteikö muoti vaikuta tässä yhtälössä.
-
Täällä MTOP-ketjussa usein nähtävä english country side larppaus vähän sinne päin istuvuudella ei ole hyvä esimerkki klassisesta pukeutumisesta eikä varmasti myöskään vetoa kauniimpaan sukupuoleen.
Englantilainen maaseututyyli on perinteisesti melko väljästi istuvaa, ellei sitten puhuta ns. country suit -luomuksista joilla käyskennellään kartanon tiluksilla. Mukavuus ja tilanteen mukainen vaatetus. Metsälle ei lähdetä pillihousuissa.
-
^Suomalaisen maaseututyylin standardi on ollut viimeiset viisi vuotta air-tex kalvopuku jota ei pestä koskaan.
-
Täällä MTOP-ketjussa usein nähtävä english country side larppaus vähän sinne päin istuvuudella ei ole hyvä esimerkki klassisesta pukeutumisesta eikä varmasti myöskään vetoa kauniimpaan sukupuoleen.
Samaa mietin kyllä itsekin monesti. Joskus ei auta kuin nauraa ääneen, kun on sekoitettu herringbonea, oransseja sukkia, farkkuja, loafereita kashmiria, merinoa, kukonaskelta ja kaikkea mikä kuulostaa hienolta ja tyylikkyys on unohtunut kokonaan. Tyylikkäämmältä näyttäis ku ottais jostain, esimerkiksi hilfigerin kuvastosta perus farkku+neule yhdistelmän. Mutta kokeilemallahan oppii ja palaute on kehittymisen ehto.
^Suomalaisen maaseututyylin standardi on ollut viimeiset viisi vuotta air-tex kalvopuku jota ei pestä koskaan.
Huvittava sinänsä, kun kyseisen villityksen alulle saanut liikemies (erätukun perustaja) on ehkä parhaiten pukeutuva henkilö jonka tiedän.
Itse tykkään pukeutua, koska silmäni pitää kaikesta tyylikkäästä, vaatteista, kelloista, autoista, rakennuksista. Se on yksi keino toteuttaa omia unelmia.
-
Täällä MTOP-ketjussa usein nähtävä english country side larppaus vähän sinne päin istuvuudella ei ole hyvä esimerkki klassisesta pukeutumisesta eikä varmasti myöskään vetoa kauniimpaan sukupuoleen.
Samaa mietin kyllä itsekin monesti. Joskus ei auta kuin nauraa ääneen, kun on sekoitettu herringbonea, oransseja sukkia, farkkuja, loafereita kashmiria, merinoa, kukonaskelta ja kaikkea mikä kuulostaa hienolta ja tyylikkyys on unohtunut kokonaan. Tyylikkäämmältä näyttäis ku ottais jostain, esimerkiksi hilfigerin kuvastosta perus farkku+neule yhdistelmän. Mutta kokeilemallahan oppii ja palaute on kehittymisen ehto.
sä olet kyllä oikeassa. tosin on tullut sellainen vaikutelma, että monet ei uskalla sanoa asioita suoraan. ollaan vain kavereita ja taputellaan selkään, koska tyylisuunta/alakulttuuri on sama
-
sä olet kyllä oikeassa. tosin on tullut sellainen vaikutelma, että monet ei uskalla sanoa asioita suoraan. ollaan vain kavereita ja taputellaan selkään, koska tyylisuunta/alakulttuuri on sama
Heh. MTOP-ketjun kommentointi on jo nyt koventunut - tai muuttunut kaunistelemattomammaksi - melkoisesti, jos verrataan parin vuoden takaiseen aikaan. Jos se koventuu entisestään, ei ketjusta selviä juuri kukaan ilman haukkuja.
Mielestäni nykylinja on hyvä. Ketjun tarkoitus on kaikesta huolimatta kehittää ihmisten "pukeutumistaitoa" - ei toimia Hall of Fame -tyyppisenä vahanukkegalleriana.
-
sä olet kyllä oikeassa. tosin on tullut sellainen vaikutelma, että monet ei uskalla sanoa asioita suoraan. ollaan vain kavereita ja taputellaan selkään, koska tyylisuunta/alakulttuuri on sama
Heh. MTOP-ketjun kommentointi on jo nyt koventunut - tai muuttunut kaunistelemattomammaksi - melkoisesti, jos verrataan parin vuoden takaiseen aikaan. Jos se koventuu entisestään, ei ketjusta selviä juuri kukaan ilman haukkuja.
Mielestäni nykylinja on hyvä. Ketjun tarkoitus on kaikesta huolimatta kehittää ihmisten "pukeutumistaitoa" - ei toimia Hall of Fame -tyyppisenä vahanukkegalleriana.
Vaan miten olisi käynyt monen foorumilaisen pukeutumisen, jos tuo lyttäystyyli olisi ollut vuosi-pari sitten vallalla?
-
sä olet kyllä oikeassa. tosin on tullut sellainen vaikutelma, että monet ei uskalla sanoa asioita suoraan. ollaan vain kavereita ja taputellaan selkään, koska tyylisuunta/alakulttuuri on sama
Heh. MTOP-ketjun kommentointi on jo nyt koventunut - tai muuttunut kaunistelemattomammaksi - melkoisesti, jos verrataan parin vuoden takaiseen aikaan. Jos se koventuu entisestään, ei ketjusta selviä juuri kukaan ilman haukkuja.
Mielestäni nykylinja on hyvä. Ketjun tarkoitus on kaikesta huolimatta kehittää ihmisten "pukeutumistaitoa" - ei toimia Hall of Fame -tyyppisenä vahanukkegalleriana.
Vaan miten olisi käynyt monen foorumilaisen pukeutumisen, jos tuo lyttäystyyli olisi ollut vuosi-pari sitten vallalla?
Kyllä suoraankin saa antaa palautetta, mutta silloin on syytä tutkiskella hieman itseään, että miten ja miksi sen tekee. Ensinäkin edistääkö palautteen suoruus palautteen perillemenoa ja sitä kautta parantaa itse palautetta. Toisekseen on syytä miettiä omia motivaatioitaan palautteen takana. Jos oksentaa palautteen ulos negatiivissävyisenä huuteluna niin onko silloin kyse oikeasti auttamisen halusta, mikä tulisi olla palautteen lähtökohta, vai onko syy palautteen "suoruuteen" se, että nauttii siitä, että saa huudella anonymiteetin suojista ihmisille mitä haluaa, nostaa omaa statustaan ja aiheuttaa muille mielipahaa? Tätä on oikeasti syytä jokaisen miettiä.
-
^ ja näitäkin foorumilta löytyy. Mitä se palvelee että sanoo suoraan, jos ei oikeasti ole mitään sanottavaa, tai ehdotettavaa. Kyllästyttää välillä luke niitä "polta nuo" kommentteja. Ja ne ei edes ole vielä "parhaasta" päästä.
-
^^ Erittäin hyvin sanottu! Kelpaisi kaikille foorumeille huoneentauluksi ja jokaisen johtamistaidon diplomikurssin aineistoksi.
-
Mun mielestä "Polta ne" pitäisi omistaa pelkästään Arskan käytettäväksi. Eli muilta kielletty.
-
Miksi pukeudun? Yksinkertaisesti siksi koska pidän siitä. Mitään työpaikkavelvoitteita minulla duunarina ei ole, eikä minua kovinkaan usein kutsuta sellaisiin juhliin,
joihin pitäisi pukeutua. Näytän syystä tai toisesta hassulta t-paidassa ja farkuissa, suorat housut ja kauluspaita näyttävät paljon paremmilta ylläni.
Käytännössä tosin pukeudun hyvin aika harvoin. Pääsyina viimeaikainen sairaus, joka toi sekä rutkasti ylipainoa (josta olen onneksi jo pääsemässä eroon) sekä
heikko taloudellinen tilanne, johon on myös tulossa parannusta lähitulevaisuudessa, toivottavasti ainakin. Suunnitelmissa on parin kuukauden sisällä siirtyä
takaisin päivittäiseen solmion käyttöön, kunhan nyt ensin saan vähän vaatekomeroani päivitettyä muutaman kriittisen kohdan osalta.