Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: salaryman - 13.02.11 - klo:19:41
-
Hyvät herrat,
Suonette anteeksi julkeuteni. Aloitan jo kolmannella viestilläni uuden viestiketjun. Toivottavasti ette pahastu, ja jos pahastutte, ei se mitään. Minä en piittaa.
Vaikka tällä hetkellä on vaikea uskoa, kevät ja kesä lähestyvät. Itse olen jo kovaa vauhtia tekemässä vaatekaapissani inventaariota ja miettimässä mitä sieltä puuttuu ja mitä lentää kohti kuikkaa.
Suunnitelmissa on ainakin yhden hellekäyttöön sopivan kevyen kesäpuvun hankinta. Villa-silkki -seoksesta on erinomaisia kokemuksia mutta mitkä olisivat vaihtoehdot? Kesäpuvun värimaailman pitää olla mielestäni selvästi kesäisen rento, tiedä sitten olisiko esimerkiksi murrettu keltainen liian eksoottinen väri Suomen kesään? Oliivinvihreä on myös väri johon tunnen kummaa vetoa.
Hyvät herrat! Toivoisin mielipiteitänne ja näkemyksiänne tyylikkäästä kesäpukeutumisesta.
Kunnioittaen teidän,
Salaryman
-
Kiinnostava aihe. Et maininnut varsinaista käyttötarkoitusta, mutta introsi perusteella oletan, että mennään "business first"?
-
Hyvät herrat,
Suonette anteeksi julkeuteni. Aloitan jo kolmannella viestilläni uuden viestiketjun. Toivottavasti ette pahastu, ja jos pahastutte, ei se mitään. Minä en piittaa.
Priceless!
-
Jos budjetti ei ole rajoittamassa tai sattuu tekemään hyvän löydön, Loro Pianalta löytyy kangassarja "The Wave" (http://www.loropiana.com/eng/prodotti/tessuti/wave.php) (käytännössä villa-silkkiä) jonka pitäisi olla erityisen hyvä kesä- ja matkustuskäyttöön ja tästä tehtynä löytyy myös valmispukuja. Sinänsä pelkkä villakin voi olla oikein soveltuvaa kesäkäyttöön löyhäkudoksisena (frescot, hopsackit, crispairet ja vastaavat kudonnaltaan "juuttisäkkimäiset" kankaat) jolloin ilma pääsee mukavasti läpi etenkin jos takin rakenne on lisäksi vuoreton. Näitä voi olla tosin vähän haastavampaa löytää valmisvaatteista... En lähtisi poissulkemaan puuvillaakaan materiaalina - se sopii ihan hyvin virallisempaankin menoon jos puvun leikkaus ja detaljit ovat sen mukaiset.
Väreistä heittäisin sellaisen ehdotuksen kuin keskisininen tai "vaalea navy", jos sinisestä pitää muuten. Rentoutta voi hakea myös esim. vähän erottuvammilla sarvinapeilla (helposti vaihdettu valmispuvustakin) tai paikkataskuilla (vähän vaikeampi löytää).
-
Tähän ketjuun olisi hieno saada kuvia. Itsekkin pohdin samaa. Keltaiset ja vihreät eivät näin verbaalisesti aiheuta minkäänlaista intohimoa mutta jos sellaiset näkisin niin voin jopa vaihtaa mielipidettäni. Pellava todennäköisesti oma valintani. Vaikkakin rypistyy jne., niin näyttää helteellä jotenkin inhimilliseltä ja kaiken lisäksi vuorittomana kohtalaisen miellyttävä.
-
Mielestäni kesällä irtohousut ja irtotakki ovat helpompi yhdistelmä kuin kesäpuku, mutta eipä oma mielipiteeni tässä paina.
Vaalea pellavatakki tai puuvilla-pellavasekoitteinen (=pullava) takki on aina hyvä valinta. Vaihtoehtoisesti vaikkapa kevyet vaaleat puuvillahousut ja sininen pellavatakki ovat yhdistelmä, josta saa kymmeniä eri kokonaisuuksia pienellä vaivalla ja formaalius on suunnilleen uskaliaan värisen kesäpuvun luokkaa.
Kokopellavainen puku on aika hankala rypistymisen takia, mutta itse aion joskus vielä moisen hommata.
-
Kiinnostava aihe. Et maininnut varsinaista käyttötarkoitusta, mutta introsi perusteella oletan, että mennään "business first"?
Todellakin, olin aloituksessani epätarkka. Ajatuksia haetaan puvusta joka toimisi kesäkauden semi-casual työtilanteissa, niin konttorilla kuin kesän asiakastilaisuuksissa. Työhöni kun kuuluu esimerkiksi tarjota asiakkailleni viileää juomaa helteisillä terasseilla jolloin lyijynharmaa business-univormu ei ehkä ole paras vaihtoehto. Kesäjuhlat tietysti myös.
Haen jotain välimerellistä rentoutta ja tyylikkyyttä.
Harkitsen jopa niinkin radikaalia kuin mahdollisuutta esiintyä yleisillä paikoilla ilman solmiota. (Huh!)
Puuvilla on jyrkkä ehkä. Plussaa on helppohoitoisuus, yleensä vesipesu kotioloissa onnistuu. Miinuksena on se, että pumpulipuku yleensä näyttää pumpulipuvulta. Pellavatakki + puuvillahousut voisi olla hyväksyttävissä.
Pellava voisi olla klassisuutensa ja hyvien käyttöominaisuuksiensa vuoksi varteenotettava vaihtoehto. Ykkösvaihtoehto minulla kuitenkin on ohut villa-silkki.
Kunnioittaen Teidän,
Salaryman
-
Villasilkkiyhdisteen kanssa ongelma on, että silkki ei loppujen lopuksi kovinkaan viileä vaan silkki on vaihtolämpöinen. Talvella se on aika kylmä ja kesällä kuuma. Samalla villan tulee olla ohutta, jolloin puku ei enää laskeudu kunnolla ja kuluu helposti.
Villasilkkisekoite menee hyvin irtotakissa, mutta housuissa yhdistelmä kuluu ihan liian nopeasti, joten pukuna pitäisi tehdä kahdet housut tai housut pelkkää villaa.
Pellava on minusta toimivin vaihtoehto.
Se toimii kankaana riittävän viileästi ja myös kestää aika hyvin, joskin luonnollisesti rypistyy. Ainakin itse olen ollut erittäin tyytyväinen kesällä pellavapukuuni.
-
Suunnitelmissa on ainakin yhden hellekäyttöön sopivan kevyen kesäpuvun hankinta. Villa-silkki -seoksesta on erinomaisia kokemuksia mutta mitkä olisivat vaihtoehdot? Kesäpuvun värimaailman pitää olla mielestäni selvästi kesäisen rento, tiedä sitten olisiko esimerkiksi murrettu keltainen liian eksoottinen väri Suomen kesään? Oliivinvihreä on myös väri johon tunnen kummaa vetoa.
Mites olisi seersucker?
Erottuvaa, tyylikästä, hieman persoonaa esiin tuovaa, varmasti kriteerit täyttävää.
Vihreän jättäisin pois laskuista (vaikka kuten täällä on tiedossa, olenkin aikalailla "anything goes"-miehiä), mutta miksei hieman keltaiseen taittuva pellava puku voisi olla menestys.
-
Pellavaa suosittelen minäkin kesäpukuun ja varsinkin jos rentoa ilmettä tavoitellaan. Booksterin kangasvalikoimassa on mukavia kesäkankaita. http://www.tweed-jacket.com/CLOTH%20PAGE/CLOTH%20GALLERY/index.htm Tuscan Gold on aika veikeä keltaisen sävy.
Suunnittelemani pellavapuku on ainakin toistaiseksi jäänyt tilaamatta, mutta saas nähä josko jo ensi kesäksi tuolta sen stripe linen kankaalla olevan hankkisin.
-
Villaisista tosiaan seersucker voisi ajaa asiansa siinä missä pellavakin.
Oli päässyt unohtamaan. Sillä saa ihan klassisuutta yleisesti, ei siis ole mikään muotikokeilu kuten turhan monet ohuemmat kankaat, ja on myös kesäpuvuksi sopivan viileä. Unohtamatta nyt sitä, että seersuckerin kanssa voi terassi-ilta venähtää pitkäksi ja puku on edelleen hyvässä kunnossa, samaten solmiota ei ole pakko käyttää
Väreistä niin puvussa on ihan järkeävää pysyä tylsissä normiväreissä, irtotakkien ja irtohousujen kanssa voi toisen kanssa irrotella, mutta puku on sen verran hallitseva kokonaisuus, että keltaisen eri sävyt tuovat mieleen Mask-elokuvan. Oliivinvihreä on huomattavasti parempi noista esittämistäsi vaihtoehdoista.
-
Paremmalla ajalla haen vähän kuviakin, koska olen löytänyt hyviä ideoita samaan teemaan perehtyessäni. Nyt kuitenkin kaksi ajatusta:
1) Vaalea harmaa. Ks. tv-sarja Mad Men ja Roger Sterlingin tavaramerkiksi muodostunut erittäin skarppi (kolmiosainen!) vaalea harmaa. Toimii kuin tauti. Erittäin bisnes-henkinen. Parempi kuin kellertävät (beiget yms) juuri tästä syystä. Lisäksi beige luo (minulla - muut saattavat olla eri mieltä) puvussa mielikuvaa 80-lukulaisesta pukeutumisesta ja on jotenkin lässähtänyt kokonaisuus. Harmaa on ajattomampi, tyylikkäämpi ja bisnes-henkisempi. Mielestäni rehellisesti vaalea harmaa on myös mielenkiintoisempi ja yhdisteltävämpi.
2) "Välimeren sininen." Siinä missä pohjoisemmassa sininen merkitsee yleensä lähinnä yönsinistä tai tummaa navya, Välimeren maissa saatetaan käyttää vaaleampaa ja mielenkiintoisempaa sinistä. Kyseessä ei ole vaalea väri, vaan ihan oma sävynsä. Haen sellaista keskitummaa sinistä, joka ei ole ihan puhtaassa yön tai laivastonsinisessä sävyssä. Kuva tuonee asiaan parempaa osviittaa. Bisnes-henkinen erittäin skarpilla tavalla, toimii tarvittaessa myös puhtaan kasuaalina. Monikäyttöinen, mielenkiintoinen, kaunis.
-
Seersucker on aika outo näky Suomessa, mutta hyvin rohkea valintana kyllä. Itse näen kesäpukuna vaalean beigen(hiekka)/sinisen/harmaan. Materiaalina pellavaa ehdottomasti, lämpimällä säällä kaikki muut voi unohtaa :).
-
Stockmannilla keskustassa on pari aika hienoa Canalin kesäpukuvaihtoehtoa tarjolla miehille joilla on liikaa rahaa. Oman vastaavan kesäpukuni hommasin hulluilta päiviltä, kankaana silkki ja S160 villaa. Mielestäni kangas laskeutuu kauniisti eikä rypisty. Mainittakoon että käytän pukua vain satunnaisesti.
-
Hyvät herrat,
D-Danin kanssa samoilla linjoilla. Vaalean harmaa puku ohuesta harvaankudotusta villakankaasta olisi varmaan helpoiten löydettävissä. "Vaalea navy" antaisi myös mahdollisuuden muunnella olemusta tilanteen ja mielialan mukaan. Sinisen puvun kanssa valkoinen puuvillapaita plus punaisen solmio on klassikko. Solmio pois ja kaksi ylintä nappia auki -> toimii mutta olemus on rennompi.
Salaryman
-
Ohuesta villasta tehty prince of wales check tai nailhead check -kuvioinen harmaahko voisi mennä myös? Helteellä toki hiostava mutta pitääkö helteellä ylipäänsä käyttää pukua?
Seersucker on eksentrikolle / tietoiselle erottautujalle eittämättä hyvä valinta, mutta yliampuva jos haluaa pysyä 'hillityn eleganssin' alueella.
-
Seersucker on eksentrikolle / tietoiselle erottautujalle eittämättä hyvä valinta, mutta yliampuva jos haluaa pysyä 'hillityn eleganssin' alueella.
Eikös seersucker tarkoita enemmän kangasta kuin mitään tiettyä tyyliä?
Tokihan jenkkiläinen seersuckerpuku pistää väreineen ja kuvioineen silmään kuin joulupukki juhannuksena, mutta valmistaahan esim. Brooks Brothers tai J Crew seersuckerpukuja, jotka ovat todella hillittyjä.
-
Totta - kunhan kärjistin.
-
Katselin SF:ltä, niin khakia käytetään myös lakifirmoissa. Samat säännöt lienevät myös Suomessa, eli näin kesällä voi käyttää pukuhommissa myös khakin värisiä pukuja...
-
Katselin SF:ltä, niin khakia käytetään myös lakifirmoissa. Samat säännöt lienevät myös Suomessa, eli näin kesällä voi käyttää pukuhommissa myös khakin värisiä pukuja...
Lähes kaikissa töissä Helsingin ulkopuolella voi käyttää. Pääkaupunkiseudulla kannattaa vähän tarkemmin katsoa, erottuisiko khakipuku liikaa ympäristöstä.
-
^ Oman konttorin ja asiakaskunnan kulttuuri ratkaisee. Isojen yritysten johdon ja pankki-, laki- ja vakuutusmaailmassa pitää olla vähän tarkempi. Muualla pukeutumiskoodi menee koko ajan vapaampaan suuntaan, mikä tekee itse asiassa pukeutumisesta välillä haastavaa. Ns. businesspuku on loppujen lopuksi aika helppo. Erilaiset business-smart-mikälie-casualfridayt ovat välillä ns. haastavia.
-
Onko vaaleissa puvuissa vain tuo khaki hieman kyseenalainen. Meneekö harmaan vaaleat sävyt helpommin kesällä?
-
Vaaleanharmaa ja hiekanvärinen (beige) puku menevät kummatkin kesällä jos ovat oikeasti vaaleita sävyltään. Tyyli mielestäni lähtee heti casuaalimpaan suuntaan jos materiaali on puuvillaa tai pellavaa, business-henkisyyttä katoaa hieman pois, vaikka pukua käyttäisikin pukupaidan ja solmion kera. Lämpimissä maissa tuskin katsotaan pahalla ryppyistä pellavapukua mutta Suomessa missä kesäjuhlissakin istutaan kuumissa mustissa polyesteripuvuissa, voi pellavapuku olla outolintu junttien keskuudessa.
-
Lämpimissä maissa tuskin katsotaan pahalla ryppyistä pellavapukua mutta Suomessa missä kesäjuhlissakin istutaan kuumissa mustissa polyesteripuvuissa, voi pellavapuku olla outolintu junttien keskuudessa.
Ratkaisuja on siis kolme:
1. Sopeutua massaan täydellisesti ja istua mustassa polyesteripuvussa.
2. Naamioitua massaan ja istua mustassa villapuvussa.
3. Rohkeasti ryhtyä esikuvaksi ja mukavuuden & viileyden esitaistelijaksi pukeutumalla puuvillapukuun tai pellavapukuun.
Mihin liittyen niin onko vastaan kävellyt asiallista puuvillapukua?
Houkuttaisi kesäksi hankkia ihan sellaiseen peruskäyttöön pellava- ja puuvillapuku niin voisi vähän viileämpinä päivinä pistää vain puvun päälle eikä tarttis kikkailla muunlaisen varustuksen kanssa.
-
Tietysti on olemassa kompromissiratkaisu: tumma(nsininen) pellavapuku. Se ei erotu massasta värillään niin voimakkaasti
kuin vaalea puku, mutta on silti hengittävä. Toisaalta, pellavapuku ryppyyntyy väkisinkin, ja ryppyinen vaalea puku ei varmasti
herätä ns. tuulipukukansassa yhtä paheksuvia tai kummaksuvia ajatuksia kuin ryppyinen tumma puku. Mutta kukapa meistä
haluaisi pukeutua vain tuularien määrittelemien pukeutumisnormien mukaan?
-
Tietysti on olemassa kompromissiratkaisu: tumma(nsininen) pellavapuku. Se ei erotu massasta värillään niin voimakkaasti
kuin vaalea puku, mutta on silti hengittävä. Toisaalta, pellavapuku ryppyyntyy väkisinkin, ja ryppyinen vaalea puku ei varmasti
herätä ns. tuulipukukansassa yhtä paheksuvia tai kummaksuvia ajatuksia kuin ryppyinen tumma puku. Mutta kukapa meistä
haluaisi pukeutua vain tuularien määrittelemien pukeutumisnormien mukaan?
Itse asiassa en uskoisi tuularien edes huomaavan ryppyistä tummansinistä pellavapukua. Kuitenkin tuularien joukossa armottomia säkkituroja ylipitkillä hihoilla. Siinä joukossa istuva tummansininen pellavapuku herättää lähinnä ihastusta.
-
Tummansininen pellavapuku ois pop, mutta miksei kesäjuhliin myös tummansininen pellavatakki + vaaleat pellavahousut, varmasti näytät paremmalta silloinkin kuin kuka tahansa muu kuumassa muovipuvussaan.
-
Itse asiassa en uskoisi tuularien edes huomaavan ryppyistä tummansinistä pellavapukua. Kuitenkin tuularien joukossa armottomia säkkituroja ylipitkillä hihoilla. Siinä joukossa istuva tummansininen pellavapuku herättää lähinnä ihastusta.
Tuularit kiinnittävät kokemukseni perusteella huomiota vain aika ilmeisiin asioihin, eli tässä tapauksessa ryppyisyyteen,
eikä suurin osa heistä varmasti ymmärrä sen olevan tarkoituksellista. Vaikka rypistymisen viehättävyyden heille selittäisi,
niin eivät läheskään kaikki sitä ymmärtäisi. Rypyt kun koetaan aika yleisesti huolittelemattomuuden ja hoitamattomuuden
puutteen merkeiksi.
Hyvin istuvista vaatteista sen sijaan saa todella harvoin kiitosta - tai ainakin minä saan. Vaatetustani kehutaan yleisesti
ottaen aina silloin tällöin, vaikka päälläni ei olisi mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mutta istuvuutta vain harvoin. Istuvissa
vaatteissa kulkevan ihmisen nähdessään moni tuulari varmasti tiedostaa hänen olevan hyvin pukeutunut ja tyylikäs,
mutta ei osaa eritellä mistä se johtuu. Luonnollisesti se johtuu ennen kaikkea hyvästä istuvuudesta. Tästä tuularien
"puusilmäisyydestä" eli kyvyttömyydestä huomioida vaatteiden istuvuutta johtuu mielestäni ihmisten yleinen tyylittömyys.
Myönnän, olen pessimisti tuularien ajatusten suhteen.
-
Hmm... tuularit? Eihän moni nykyään käytä klassikkoa nimeltä tuulipuku. Nykyään ihmiset havaintojeni mukaan pukeutuvat pikemminkin joihinkin kierrätyskeskuksen lumppuihin. Siltä ne vaatteet ainakin näyttävät.
-
Mun nähdäkseni tuulipuvut ovat viime vuosina yleistyneet. Niitä ei vaan sanota enää tuulipuvuiksi, vaan ne ovat "teknisiä ulkoiluasuja", "kuoriasuja", "juoksuasuja", jne.
-
Kuoriasu, loistava termi.
-
Itse asiassa en uskoisi tuularien edes huomaavan ryppyistä tummansinistä pellavapukua. Kuitenkin tuularien joukossa armottomia säkkituroja ylipitkillä hihoilla. Siinä joukossa istuva tummansininen pellavapuku herättää lähinnä ihastusta.
Tuularit kiinnittävät kokemukseni perusteella huomiota vain aika ilmeisiin asioihin, eli tässä tapauksessa ryppyisyyteen,
eikä suurin osa heistä varmasti ymmärrä sen olevan tarkoituksellista. Vaikka rypistymisen viehättävyyden heille selittäisi,
niin eivät läheskään kaikki sitä ymmärtäisi. Rypyt kun koetaan aika yleisesti huolittelemattomuuden ja hoitamattomuuden
puutteen merkeiksi.
Hyvin istuvista vaatteista sen sijaan saa todella harvoin kiitosta - tai ainakin minä saan. Vaatetustani kehutaan yleisesti
ottaen aina silloin tällöin, vaikka päälläni ei olisi mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mutta istuvuutta vain harvoin. Istuvissa
vaatteissa kulkevan ihmisen nähdessään moni tuulari varmasti tiedostaa hänen olevan hyvin pukeutunut ja tyylikäs,
mutta ei osaa eritellä mistä se johtuu. Luonnollisesti se johtuu ennen kaikkea hyvästä istuvuudesta. Tästä tuularien
"puusilmäisyydestä" eli kyvyttömyydestä huomioida vaatteiden istuvuutta johtuu mielestäni ihmisten yleinen tyylittömyys.
Myönnän, olen pessimisti tuularien ajatusten suhteen.
Sinäpä sen sanoit. Tuularit näkevät hyvin istuvaa pellavapukua käyttävän jantterin tyylikkäänä istuvuuden takia, vaikka puvussa olisikin ryppyjä. Lisäksi monet tuularit saattavat käyttää kauluspaitaa jopa useaan kertaan ilman pesemistä, saati silittämistä. (ainakin kauluksen hikitahrojen perusteella.) Ja kuinka moni silittää pukuaan koskaan? Minä en ainakaan ole koskaan silittänyt, eikä varmasti turon muovikangasta saakkaan silittää.
Lisätään näin jälkikäteen, että pukua olen tarvinnut sen verran harvakseltaan, että vielä ei ole tullut hommattua oikaa kunnon pukua. Tuokin nyt sitten istuu siedettävästi, eikä ole kuin ehkä kaksi kertaa käytetty. Pikkutakilla ja irtohousuilla useinmiten juhlissa mennaan.
-
Olisi kiva nähdä kuvia noista toimivista pellavapuvuista.
-
Puvun prässäys kannattaa jättää ammattilaiselle, varsinkin rinnan ja hihojen alueella saa osaamaton käsipari aikaan tuhoa.
Näin olen itseasiassa ajatellut. Mieleen muistui vain suositukset "kauluksen" silityksestä 2/3 rollin aikaansaamisesta, enkä uskaltanut kirjoittaa ehdottomasti. Mutta koska pukua ei silitetä, niin on varmaankin aika luonnollista, että silloin puvun ryppyisyyttä katsotaan vähän sormien läpi. Puvun prässäys/pesu maksaa sen verran, ja käyttö on sen verran vähäistä, että luulen ettei suurinta osaa puvuista koskaan pesetetä tai prässätä.
Täytyy varmaan tosin omaa kunniaani korostaakseni todeta, että käytän itse pikkutakkeja ja pukua niin harvoin, etten ole niitä pesettänyt koskaan. Kuitenkin tuuletan ne aina käytönjälkeen, ja välillä saavat "höyrykäsittelynkin".
-
Olisi kiva nähdä kuvia noista toimivista pellavapuvuista.
Jäsenten puvuista vai yleisesti hyvännäköisistä pellavaisista?
Eikös se ole sama asia ;)
-
Höyrykäsittelykin on vähän niin ja näin - halvoille puvuille ihan jees, käsintehdyille en uskaltaisi tehdä.
Ai miksi? Ennemmin minä olisin huolestutunut halpojen pukujen käyttäytymisestä maltillisessa höyrytyksessä. Liimakankaat ja varsinaisen pukukankaan laatu, nääs.
Itse olen antanut omille puvuilleni höyryä surutta - Kärcherin höyrypesurilla! Kohtuudella tietenkin, eli ei mitään uittamista vaan höyryllä sumuttaen vaaksan päästä kankaasta ja sen jälkeen tuulettumaan pariksi tunniksi. En tiedä, onko tämä itsepetosta mutta mielestäni tämä höyryttäminen ikäänkuin elvyttää villakankaan entistä ehommaksi.
Olen käyttänyt tuota höyrypesuria menestyksellisesti tahranpoistoonkin. Vaalean kesäpuvun takin selkään oli ilmestynyt ties mistä musta rasvatahra. Tahranpoistoaine ainoastaan levitti tahraa ja imeytti sen entistä syvemmälle kudokseen. Intensiivinen paikallinen höyrytys + puhtaalla harsokankaalla painelu häivytti tahran olemattomiin.
-
En myöskään osaa olla huolissani höyrytyksestä, kun kyseessä on laadukas kangas ja ilman liimaa tehty puku. Muistan kyllä, kun ammoin Bossin puku antautui ja kupruili muutaman vuoden käytön jälkeen. Eikä siihen tarvittu edes höyryä.
-
^ Otan opikseni. Tosin en ole höyrykäsittelyä harrastanutkaan vuosikausiin. Muutama päivä henkarissa takille ja prässäys housuille ovat riittäneet. Miten ne muuten kemiallisessa pesussa silittävät puvun? Ja jonkin verran kosteutta tarvitaan ainakin housujen prässäyksessä raudalla ja laudalla. Siis nihkeän silitysliinan muodossa. Puvun pinnan kevyt höyrytys ei liene sama asia, kuin sen puvun kostuttaminen läpikotaisin höyrypesurilla tai jossain turkkilaista saunaa vastaavassa suihkuhuoneessa.
-
Puvun pinnan kevyt höyrytys ei liene sama asia, kuin sen puvun kostuttaminen läpikotaisin höyrypesurilla tai jossain turkkilaista saunaa vastaavassa suihkuhuoneessa.
Ei todellakaan. Kangasta höyrytetään maltillisesti matkan päästä, höyryä ei siis puhalleta tolkuttomasti niin että vaate on läpimärkä vaan ainoastaan sen verran että pintaan tiivistyy aamukasteenomainen kerros kosteutta.
En kyllä ymmärrä Cdosin lainauksessa esitettyä ajatusta siitä että puvussa olisi jonkinlaisia kangasta venyttämällä luotuja muotoja jotka purkautuisivat kosteuden vaikutuksesta. Jos on, niin sitten ei kyllä puhuta missään tapauksessa laadukkaasta työstä. Kyllä vaatteen muotojen on synnyttävä jo kaavoitusvaiheessa niin että oikein mitoitetut ja leikatut kankaat asianmukaisesti kokoon ommeltuina muodostavat halutunlaisen kolmiulotteisen muodon.
Kaikella materiaalilla kun on jonkinlainen muisti, eli materiaali pyrkii purkamaan jännityksensä ja palautumaan alkuperäiseen muotoonsa. Jos puvussa olisi tällaisia pakotettuja muotoja, ne pyrkisivät ajanmittaan palautumaan jo ihan ilman normaalin kosteuden vaikutuksesta. Jos tilaanne olisi, niin kuin tuo englanninkielinen mörkökirjoitus väittää, länsimaisia pukuja ei voisi käyttää trooppisissa olosuhteissa joissa ilman suhteellinen kosteus huitelee sadassa prosentissa ja lämpöäkin yleensä piisaa.
-
Näköjään pitää oma höyryttely lopettaa myös. Pelkästään ryppyisiä kohtia esim. sumuttimella kosteuttamalla saa myös villan palauttamaan muotonsa, ei tarvitse koko takkia höyryttää jos tietyissä paikoissa, esim. hihassa/selässä on pahimmat rypyt.
-
Tuota jaron linkin takaa löytyvää tekniikkaa voisi melkein kutsua huovuttamiseksi. Jokaisella on taatusti kokemuksia kirjopyykin sekaan unohtuneesta villapaidasta. Samoin huopahatut ja -tossut tehdään kuumaa vettä ja mekaanista muokkausta käyttäen mutta pukujen kanssa nillä ei ole mitään tekemistä. Kai jokaiselle on tuttu villapaitojen pesuohjeessa oleva kehoitus asetella vaate pesun jälkeen kuivumaan alkuperäiseen muotoonsa aseteltuna?
Toistan vielä kerran itseäni: Maltillisella höyryttämisellä ei kunnollista pukua saa pilattua. Jos jotain dramaattista tapahtuu niin sitten vika on puvussa tai höyryn kanssa on sorruttu yltyöpäisyyksiin.
-
Täytyykin muistaa seuraavan kerran kun sataa niin olla sateen jälkeen kävelemättä puku päällä.
Onhan se nyt selvää, että läpihöyryttäminen ja siis suunnilleen kasteleminen ei tee hyvää puvulle, mutta kun ne perhana sentään ovat vaatteita eli käyttöesineitä, niin silloin pieni kastuminen tai esim. kylpyhuoneen höyry eivät haittaa mitään. Jos haittaa niin silloin on tosiaan jotain pielessä ja varmasti puku menee pilalle ihan arkikäytössä, kysehän ei ole tosiaankaan hauraasta posliiniesineestä vaan vaatteesta, jota pitäisi käyttää.
-
Kävin vilkaisemassa tuota Stockan pellavapukua ja aika väliinputoajaolo taas.
Toinen malli oli ihan liian tumma ja toinen ihan liian vaalea...
-
^ Menin näköjään laput silmillä ja näin vain yhden värin. Ehkei siinä tavaratalossa silloin muita ollutkaan. Se olkoon sopiva.
-
Tampereen Stockalla oli tuota pellavapukua (lähes) mustana, (lähes) valkoisena ja hmmm... beigenharmaana.
-
Helsingin keskustassa melkein mustana ja vaaleana (beessi). Mutta ei kokona 46, koko 48 oli taaskin liian iso.
-
Tuota jaron linkin takaa löytyvää tekniikkaa voisi melkein kutsua huovuttamiseksi.
Ei oikeastaan. Kyse on villan kosteus- ja lämpömuovautuvuusominaisuuksien hyödyntämisestä. K.o. tekniikkaa käytetään aina puvunvalmistuksessa - oli kyse vaatturin- tai hyllypuvusta. Homma tehdään joko raudalla tai jättimäisellä prässillä, joka venyttää ja kutistaa tarpeen mukaan.
Huovuttamisessa villa sidotaan itseensä karvan pintarakenteen "suomuja" hyväksikäyttäen - suomut avautuvat ja yhteenhierottaessa takertuvat toisiinsa. Hupamainen pintarakenne on esim. karsrtavillassa - verka- ja sarkakankaissa.
-
Millaisilla vekottimilla olette muuten höyrytelleet vaatteitanne? Kokeilin tänään henkarissa roikkuvan takin höyryttämistä silitysraudalla, mutta ei se oikein tuntunut tekevän mitään koska rauta on suunniteltu puhaltamaan höyryä alaspäin. Takin asettelu silityslaudalle taas on helppoa vain selkäpuolelta ja sillä vaivalla suorittaa jo ihan tavallisen silityksenkin.
-
^ Josta muuten tulikin mieleeni, että jokos ChuckBass on testannut ja raportoinut sen Tobi- steamerinsa toimivuuden??
-
Millaisilla vekottimilla olette muuten höyrytelleet vaatteitanne? Kokeilin tänään henkarissa roikkuvan takin höyryttämistä silitysraudalla, mutta ei se oikein tuntunut tekevän mitään koska rauta on suunniteltu puhaltamaan höyryä alaspäin.
Taitaa olla eroja raudoissa; Ainakin minun käyttämäni raudat puhaltavat höyryä pystyasennossakin, varsinkin kun pumppaa lisää "löylyä" sillä jokaisesta (kai?) höyryraudasta löytyvällä buusterinapilla.
Olen oikonut matkalaukku- kaappi- ja käyttöryppyjä hyvällä menestyksellä hengarissa roikkuvasta puvusta. Vapaalla kädellä voi vetää takinhelmasta / hihansuusta kangasta suoraksi samalla kun pitää rautaa inan verran irti kankaasta ja antaa höyryn tehdä tehtävänsä. Postipaketin ruttaamia ostoksia olen oikonut jopa kärcherin höyrypesurilla enkä ole havainnut aiheuttaneeni vaatteilleni mitään silminnähtävää vahinkoa. Tolkku tässäkin hommassa täytyy tietenkin pitää mukana.
Olen antanut kertoa itselleni että vaatteista höyrytetään nimekkäämmissäkin vaateliikkeissä varastointi- ja kuljetusryppyjä pois ennen julkiseen rekkiin ripustamista.
-
Nettihuutokaupasta hankkimani Jos A. Bank:sin sinivalkoinen seersucker-takki saapui protokollan mukaan sopivasti toukokuun viimeisenä maanataina. Sattumalta uutta hankintaa sovittaessa päällä oli kirkkaan sininen kauluspaita joka yllätyksekseni näytti sopivan aika hemmetin hyvin yhteen tuon raidallisen takin kanssa.
Aika vinkeä asuste tuo seersucker. Vähän erilainen kesäpukine kuin mihin on tottunut mutta ei mielestäni kuitenkaan mikään silmiinpistävän erikoinen, yksivärisen kauluspaidan, sinisten farkkujen tai vaaleiden chinojen kanssa tuo mennee hienosti ilman että syntyy vaikutelmaa kovin radikaalista erikoisuuden tavoittelusta.
(http://www4.images.coolspotters.com/photos/141779/jos-a-bank-seersucker-suit-jacket-profile.jpg)
-
Vedän pakasta tällaisen vähän vanhemman ketjun, sillä mikäs sen mukavampaa kuin ajatella jo ovella kolkuttelevaa ensi kesää (kyllä, olen optimisti).
Aiheeseen, eli kesäpukuihin liittyen: Seersucker Suomessa - uhka vai mahdollisuus?
Itseäni erittäin suuresti kiinnostaisi hommata kyseisestä materiaalista valmistettu raidallinen puku.
Kysymys kuuluukin, että miten tuollaiseen suhtauduttaisiin Suomen suvessa? Onko kyseessä liian eksentrinen valinta, joka johtaa
ainoastaan pihalleheittoon kesähäistä, koska kaikki tuijottavat pukuani, eivätkä morsiusparia? Ei tule mieleen että olisin koskaan
Suomessa seersucker-pukua kenenkään yllä nähnyt. Ei niin ettäkö minua pieni huomio haittaisi, kunhan nyt ei jokaisessa kadunkulmassa
joudu nyrkein itseään puolustamaan.
Entä mitäpä sen kanssa? Mielessäni vilkkuvat kuvat valkoruskeista spectator-kengistä, solmukkeesta ja boater-hatusta. Vai pitäisikö
valita jotain maltillisempaa, ettei mene ihan pelleilyksi? Sartoriaalisen nerokkuuden ja itsestään pellen tekemisen välinen viiva on joskus hyvin ohut.
l
Entä mistä seersucker-puvun voisi hankkia, mikäli moisen teettäminen mennee yli aiotun budjetin? Löytyykö mistään Helsingin
kaupasta hyllytavarana moista, vai pitääkö uhkapelata ja tilata ulkomailta? Mikäli näin, niin mistä kannattaisi etsiä?
-
Raidallinen seersucker-puku, spectatorit, solmuke ja boater hat -yhdistelmä on ainakin erittäin suuri uhka. Kyseisten vaatekappaleiden käyttö yksinäänkin (pl. boater, joka sopii ainoastaan vintage-larppaukseen) vaatii todella hyvää tilannetajua ja yhdistelysilmää.
Taas toitottaisin, että yksinkertainen on kaunista. Itse lähtisin yksivärisellä pellavapuvulla liikenteeseen, jos kesähäihin olisin menossa.
-
Yksivärinen pellavapuku löytyy jo, tavoitteeni kesäpuvuissa olisikin ns. next level.
Boaterista olet varmaankin oikeassa, tosin en liiku missään konservatiivissa piireissä vaan enemmän taiteilija, musa, yms-piireissä,
joissa tuskin kukaan pahastuu jos joku vähän vanhanaikaisesti pukeutuu. Kunhan ei tosiaan vie liikaa huomiota itse morsiusparilta.
Solmuke näyttää todistetusti kaulassani hyvältä, vaikka useimmille se ei sovikaan.
Spectaattoreita en ole koskaan omistanut, vaikka niistä ulkonäöllisesti pidänkin. Itse koko seersucker-ajatuskin lähti itse asiassa
alunperin siitä kun mietin että minkä kanssa spectaattoreita pitäisin, jos/kun sellaiset omistan.
Miten muuten seersucker-pukuja yleensä jenkeissä pidetään, missä se on ymmärtääkseni ihan yleinen kesäpuku? Solmio, yksiväriset
kengät, ei hattua?
-
Seersucker-puku pistäisi Suomen suvessa silmään. Se vaatii Pohjolassa tietynlaista kantajaa, joka on valmistautunut heittämään jotain pistävää takaisin piikittelijöille. Tästä huolimatta seersucker-takki tai -housut irrallisena käyvät taatusti missä tahansa. Omani olen hankkinut USA:n eBayn puolelta. Kyseessähän on puhtaan kesäinen ja rennonedustava kangas. Toisin kuin tavanomainen puuvilla tai pellava, seersuckeriin ei juuri ryppyjä ilmesty. Etu on kankaan puolella.
Valko-ruskeat spectatorithan käyvät minkä tahansa vaalean puuvilla- tai pellavakankaan kanssa. Musta-valkoinen onkin hankalampi, vaativat valkoiset tai seersucker-housut. En usko sinun löytävän Suomesta seersuckeria oikein mistään, Ralph Laurenia myyvistä liikkeistä voi herua.
-
Jos menisi seersucker-puvun ostamaan eikä siitä huolimatta löytyisi ihan hirveästi rohkeutta käyttää sitä, ei se silti ostoksena varmastikaan olisi surkeimmasta päästä, esim. osana muuta kokonaisuutta. Mm. valkoiset housut ja seersucker-takki, tai seersucker-housut ja pellavapaita/pikee jne.
-
Minulla on sinivalkoraidallinen seersucker-puku ja se ei ole kyllä kerännyt kuin korkeintaan pientä hyväntahtoista piikittelyä tutuilta ja suurta spontaania ihastelua vähän tuntemattomammilta kesähäissä ja vastaavantyyppisissä tilaisuuksissa.
Seersuckerin kanssa olen käyttänyt sekä valkoisia buckseja että tan-värisiä oxfordeja ja loafereita, paitana valkoinen tai vaaleansininen ja kaulassa useimmiten (tumman)sininen yksivärisehkö solmio jolloin taskussa sinistä sisältävä liina.
Ainakin omien kokemusten mukaan siis ei minkäänlainen uhka, vaan täynnä pelkkiä mahdollisuuksia. Ja vielä älyttömän mukava päällä kuuminakin aikoina.
Ja jos jollakulla on heittää hyviä, sinisestä poikkeavia kravatti&taskuliina-komboehdotuksia, niin otan sellaisia mieluusti vastaan.
-
Ja jos jollakulla on heittää hyviä, sinisestä poikkeavia kravatti&taskuliina-komboehdotuksia, niin otan sellaisia mieluusti vastaan.
Ruohon- ja metsänvihreä, ruskea, kirkas punainen...ja tietenkin myös pohjasta poikkeavat kuviot, esim. puna- tai vihersävyinen madras.
-
Raidallinen seersucker-puku, spectatorit, solmuke ja boater hat -yhdistelmä on ainakin erittäin suuri uhka.
Vähän sama kuin menisi suomalaisiin kesähäihin ja puhuisi koko tilaisuuden ajan pelkkää muinaissaksaa, koska sattuu pitämään muinaissaksasta.
-
Minulla on sinivalkoraidallinen seersucker-puku ja se ei ole kyllä kerännyt kuin korkeintaan pientä hyväntahtoista piikittelyä tutuilta ja suurta spontaania ihastelua vähän tuntemattomammilta kesähäissä ja vastaavantyyppisissä tilaisuuksissa.
Komppaan tätä. Ei se seersucker aikuisen miehen päällä mitenkään erityisen huomiotaherättävä ole, yleensähän nämä ovat sen verran vaaleita ettei puvun raidallisuuskaan erotu kuin lähietäisyydeltä. Muuten se on kuin mikä hyvänsä vaalea kesäpuku. Huomiota herättävillä asusteilla (solmuke, boater, musta-valkoiset spectatorit) tuosta kyllä saa rakennettua vaatelarppaajan stereotypian mutta jos ei päästä mopoa keulimaan niin saarsucker-puku on mitä mainioin lähtökohta kesäisiin juhlatilaisuuksiin.
Itsellä on sinivalkoisen seersuckerin kaverina yleensä valkoinen tai vaaleansininen paita, beigen värinen mattapintainen silkkisolmio, vaaleansininen puuvillainen taskuliina ja Loaken kaksiväriset (tan/brown) kengät joissa on spectator-fiilistä mutta ei mitenkään silmiinpistävästi. Hattuna panama jos semmoiselle on tarvetta.
-
Raidallinen seersucker-puku, spectatorit, solmuke ja boater hat -yhdistelmä on ainakin erittäin suuri uhka.
Vähän sama kuin menisi suomalaisiin kesähäihin ja puhuisi koko tilaisuuden ajan pelkkää muinaissaksaa, koska sattuu pitämään muinaissaksasta.
Ron onnistui töräyttämään tähänkin viestiketjuun jotain. Tällä kertaa retoriikan työkalupakista löytyi mahdollisimman kaukaa haettu analogia.
No joo. Itse asiasta: olen samaa mieltä siitä, että tuollainen Eliaksen kuvaama setti menee kyllä vahvasti uhka-kategoriaan. Pelkkä seersucker-pukukin on aika eksentrinen valinta Suomessa, vaikka se voikin toimia muilta osin yksinkertaisen kokonaisuuden osana, nöyrästi mutta itsevarmasti toteutettuna.
-
Ron onnistui töräyttämään tähänkin viestiketjuun jotain.
Takavasemmalta yllättäjänä Vuoden turhin postaaja -kisaan!
-
Pelkkä seersucker-pukukin on aika eksentrinen valinta Suomessa, vaikka se voikin toimia muilta osin yksinkertaisen kokonaisuuden osana, nöyrästi mutta itsevarmasti toteutettuna.
Tavanomaisesta, lue: Musta polyester -puku, poikkeava mutta ei mielestäni erityisen eksentrinen valinta. Se törkein kriitikko löytyy sieltä omien korvien välistä mutta jos siitä saa pitävän niskalenkkiotteen niin ei seersucker ole pellavaa eksoottisempi pukumateriaali. Siinä olen samaa mieltä että kannattaa antaa seersuckerin soittaa sooloa ja valita muu kombo komppaamaan.
-
Omissa kesähäissäni yksi herrasmies oli pukeutunut seersucker-pukuun ja hän oli eeittäin tyylikäs näky. Eli oikein käytettynä ilman muuta mahdollisuus.