Keikarin foorumi

Stetsonin Vallejo Vitafelt Western tuli tilattua alkuviikosta ja saapui perjantaina. Menee arkikäyttöön neuleiden, t-paitojen ja arkialaosien kanssa (rennot kauluspaidat sitten joskus, kun pääsen infimasseihin/palkkahommiin kiinni).

Baretti on toki hoitanut hyvin lämpimämmän päähineen virkaa, mutta maskien ja aurinkolasien kanssa on tullut vastaan hengityshuurujen pulma. Siihen voi vastata ainoastaan pitämällä aurinkolaseja pidemmällä nenässä tuuletuksen lisäämiseksi, mutta samalla heikentää aurinkosuojaansa huomattavasti näkökentän yläpuolelta. Ynnää tähän vielä koronaetäilyn tuoma lisääntynyt ruutuaika, niin ei kiva tilanne silmille. Lierihattu muuttui ainoaksi ulospääsyksi.

Aiempi karvahuopafedorani on liian formaali arkikäyttöön, joten uuden hankinta oli väistämätön. Lämpimissä päivissä on sentään se hyvä puoli, että muotoon kutistaminen nopeutuu.

Tyrmäysketju on olemassa, mutta onko tullut positiivista palautetta tyylistä? Tämä on oikea paikka niille. Joitain omia kokemuksia:


Tapaus #1
- Tutun lapsi rappukäytävässä: ”Miksi tuo näyttää herrasmieheltä?”
- Äitinsä: ”No kun se on herrasmies”

Päällä oli muistaakseni syksyn arkityyli eli pitkähelmainen loden-mac, huivi, farkut, brogue-derbyt ja baretti. Tästä on joitain vuosia.

Tapaus #2
- Kanssakaronkkalainen 2019: ”Nuo muut näyttävät korkeintaan eri vuosikymmeneltä tempaistuilta, mutta sinä ja [yksi muu henkilö] näytätte kuin olisitte eri vuosisadalta.”

Frakkietiketin tilanteen kommentin kirvoitti osaltani chesterfield, villahuopasilinteri, ja pisteenä i:n päällä taskukello frakkiliivissä.

Tapaus #3
Kanssakaronkkalainen 2020 huomauttaa tuntomerkkieni täsmäävän tuolloin hetki sitten laulettuun Fridolins dårskapin päähenkilöön.
Relevantti katkelma tästä Erik Axel Karlfeldtin kirjoittamasta runosta:

Du går med knäsid gångjärnsrock
och hög och fejad hatt,
du drager balsam i din lock
och bär en skön kravatt.
Ack, på de unga narrars stig,
där vällukt svävar fin

Frakkitilanne tämäkin, joten ei ollut solmiota tai polvipituista päällystakkia*, mutta sen verran mieltä lämmitti, että epävastaavuudet ei mieltä alentanut.

*= Tässä tilanteessa oli polvet ylittävä loden-mac. Syy kompromissiin on, että nykyisen rekkifrakin hartiat eivät mahdu vartalomyötäisemmän chesterfieldin alle. Toisaalta loden-mac peittää myös liepeet, joten ei tarvitse säätää ja neurotisoida erillisen ja vaivaisan piilotusprosessin kanssa.

Ihan mieluusti vastaan uteliaisuuteen. En loukkaannu.

Hame on mukava vaatekappale ja erityisesti lämpimämmillä ilmoilla. Tykkään myös sen estetiikasta.

Vuonna 2019 yli 30°C helteiden kurituksessa päädyin niiden käyttöön aloittaen yhdestä halvasta mustan puuvillan unisex-kiltistä (joskin neurotisoiva sellainen heikollakin tuulella) ja totesin sen ajavan asiansa. En ole osannut tykätä shortseista eikä vaatekaappia ollut suunnitelma tipauttaa kokonaan länsimaiselta pohjalta tai edes varaa siihen, joten se oli luonteva linja aloittaa. Jatkoin hankintoja muutamalla lisähameella ja totesin tämän olevan juttuani. Omissa hameissani edellytän taskuja, luonnonkuituvoittoisuutta sekä levenevää leikkausta. Toki housuilla on oma paikkansa, kun kelit muuttuvat enimmäkseen viileiksi tai tulee rajua tuulta vuodenajasta riippumatta.

Ensimmäinen mittatilauspuku (3-osainen) ja siihen liittyvä ekstra-alaosa (samavillainen hame) laitettu tilauksien teille. Koska 3-osainen on korvaamassa makkarankuoreksi käyvän tumman puvun vaatekaapissani, niin lopputulos tulee olemaan tyylillisesti hillityä päätä. Ekstra-alaosa on myös suunniteltu menemään maltillisuuden vaateiden läpi.

Esteettisemmän, kestävämmän ja mittaystävällisemmän vaatekaapin projekti näillä siviilielämän tarpeilla alkaa olla erittäin lähellä valmis. Muutama spesiaalivaatekappale on vielä parannuksen tarpeessa, mutta niitä kestän vielä odottaa.

Kysymys siis on, mistä naiset voivat löytää oman Suitsupplyn (Yrityksen suistudion tuotteista löytyy muovia, mitä ei miesten omista löydy) tai vastaavat suositut, klassiset ja 100% luonnonmateriaaleissa pysyvät brändit.

Vai onko asia vain niin, että naisia  ei kiinnosta vaatia näitä? Löytyykö foorumilla muita kohtalontovereita jotka ovat joutuneet kuunnella puolison tuskailuja vaatteiden suhteen?

Tämä on osin polku-urautumista. Joskus naisten aseman ollessa paljon kapeampi on jätetty heille ainoaksi vaihtoehdoksi kapinoida vaatevalinnoilla ym. sukupuolien käyttäytymisstereotypiat ja lokerointi, joiden purkutyö enemmän tai vähemmän jatkuu vielä. Myös sekin vaikuttaa, että useammin naisten juhlapukeutumisessa saavutetaan muotojen korostus tiukkuudella kuin väljyydellä/muotojen piilottamisella klassisessa pukeutumisessa (kirjoittajan huom. tämä on vain "is", ei "ought"). Keinokuitu on vielä oikeutettua, kun halutaan kiiltoa (luonnonsilkin tuotantoon liittyy ympäristö- ja eläineettisiä ongelmia), lisäkestävyyttä tai vaatekappale vaatii joustoa, mutta toki jos mitään niistä ei tarvitse, niin keinokuidun käytöltä putoaa pohja.

Ikäväkseni en osaa mainita mitään naisten klassisen pukeutumisen brändiä, jolta löytyisi massatuotannon tuomaa huokeutta hinnoissa ja käyttäisi enimmäkseen luonnonkuituja. Tälläisessä tapauksessa suositukseni on etsiä käsityöläinen, joka hyvän työlaadun lisäksi on tottunut luonnonkuitujen työstämiseen ja osaa myös tarjota sopivaa ja laadukasta kangasvalikoimaa. Tällä tavoin päädyin internetin koluamisen jälkeen teettämään pari hametta (1 arkibeater, 1 edustava) itselleni keleille, jolloin housut olisivat vain tarkoittaneet lämpökuolemaa.

Villasukkakelien täydennys hankittu. Arkiedustus, checked.

Toki nyt puhutaan ”maakuntakuoroista”, mutta joskus kiinnitin positiivista huomiota siihen miten monella miehellä oli yönsininen puku. Ehkä major league tasolla sitten vaatimukset kovenevat!

Kuorolaulu on erään tutun director cantuksen mukaan ”ajallisten uhrausten määrällä mitattuna helpoin tapa päästä osallistumaan korkeatasoisen taiteen esittämiseen”.

Turun skenessä musta puku on ainakin yleinen ja jo ihan korkeakouluopiskelijoiden kuoroissa se on pääväri kuten myös kamarikuoroissa.

Allekirjoitan myös D.C:n sitaatin. Se on lisäksi halpa tapa saada lauluoppia olettaen, että matalan kynnyksen toimijoita on olemassa. Nimimerkillä 2,5 vuotta sellaisessa viettänyt (äänenjohtajanakin suurimman osan) ja yrittää hypätä keskihaastavampaan seuraan kesän jälkeen.

Katupölyn torjuvat suojalasit tulivat hankituksi jo ennen pandemiaa. Mutta jos puhutaan asioista, joihin vain ja ainoastaan pandemia on vaikuttanut, niin työhanskat (hillityn tyyliset) ovat tulleet kavereiksi ruokakauppareissuilla. Tässä pitää tietää, että aiemmin kävin kaupassa lähes päivittäin tai joka 2. päivä, mutta nyt vain joka 3. päivä ja silloin haluan säästää neulesormikkaani painavien kantamusten kulumalta.