Keikarin foorumi

päädyin aikanaan irkkuihin ja kanadalaisiin, bourbonit jäivät lopulta melko tuntemattomiksi  -  pidän pehmeistä ja pitkistä mauista

Puolisoni toi vuosia sitten Salvadorista tuliaisena sikäläistä vuosikertarommia. Se avasi mieleni sille suunnalle, ja olen joutunut toteamaan Alkomme suunnattoman rajoittuneisuuden. Old Pascas on hyvää ja edullista juomista. Satunnaisesti ostan myös jotain arvokkaampaa, jotka satunnaisesti hivelevät, satunnaisesti eivät, makuhermojani. Nyt on menossa eräs satunnaisuus, Caroni Trinity 1989 - 1992 - 1994, joka on pettymys. 

Keittiöistä - olemme runsaan kymmenen vuoden aikana ostaneet kolme huoneistoa omaan käyttöön, kahdessa asumme edelleen. Yhdenkään keittiötä emme ole edes suunnitelleet uudistavamme, vanhin on ehkä -60-luvulta, ja uusiutuu pakosta putkirempan yhteydessä jonkin verran.
Parhaassa ja näyttävimmässä keittiössä on nyt 15 - 16 vuotta vanhat kivitasot.

Muuttaessamme runsaat 20 vuotta sitten tarvitsimme uuden sängyn. Otin yhteyttä alueen parhaaseen puuseppään. Soitin ja ilmoitin tarpeeni. Vastaus oli, että kaupasta saa halvemmalla. Täsmensi, että tarvitsen normaalia pitemmän, jolloin suostui. Ei vieläkään kitise, vaikka on muutamaan kertaan purettu ja kasattu. Yöpöydät mm. on ratkaistu kätevästi eli ne liukuvat sängyn alta molemmin puolin. Tasot on tehty liimatuista kappaleista. Parisänky koostuu kahdesta sängystä, joiden päätylevyn korkeimmassa kohdassa on 15 cm halkaisijallinen puinen pallo. Pallosta puolet kuuluu kumpaankin sänkyyn. Sen päällä on reikä kynttilälle. Puuseppä sanoi sen tekemiseen menneen yhden päivän. Riittävän kuivaa puuta piti kuulemma hakea, vaikka hän jatkokuivasi omassa kuivaamossa. Sängyn pituus on 2.20 ja kumpikin erillissänky on metrin levyinen.

Muutama vuosi sitten tilasin toiseen asuntoon huonekaluliikkeen kautta Jurvassa tehdyn sängyn. On paljon kevytrakenteisempi, varmaan lastulevyä ainakin osin. Joustaa käytössä jonkin verran jo nyt. Tämä on 2.17 pitkä ja 170 leveä.

Kirjahyllyt ovat Lundiaa, matot perittyjä räsysellaisia, muut huonekalut joko perittyjä tai kirpparilta. Toinen sohva on sivustavedettävä 1800-luvun lopulta, alkuperäiskuntoinen. Lähes kaikki muut huonekalumme ovat käyneet entisöijän käsittelyssä, osa on palautettu alkuperäiseen 30-luvun kuosiin.

Mitoilleni sopivaa tuolia olen haikaillut vuosia, ehkä jonain päivänä. Nyt peffani on 50-luvun Billnäsin pyörivässä tammisessa toimistotuolissa, johon joku on kiinnittänyt pyörät.

^Kuulostaa hyviltä ohjeilta. Harkintaa kannattaa tietysti noudattaa lisäksi, kastejuhlahan on hyvin perhekeskeinen tapahtuma. Jos kutsu on suvun liberaalikristityn hippihaaran kastejuhlaan, saattaa tummassa puvussa tuntea joissain tapauksissa olonsa hieman muusta juhlaväestä poikkeavaksi. Väärä asu se ei varmasti ole silloinkaan.

Melko paljon näkee varsinkin nuoremmilla miehillä aivan arkipukeutumista. Läheskään kaikilla joilla on suorat housut ei ole takkia tai liiviä. Paljon ovat vieraat sukkasillaan kodeissa.

Kuuluisiko muidenkin ottaa hattu päästä toisten laskiessa kukkatervehdyksen?

Muuten selkeää asiaa.

Ei - laskija (mies) paljastaa päänsä ollessaan siinä roolissa. Jo tervehdyksensä jättänyt on hommansa hoitanut. Minä seistessäni haudan päässä otan hattuni pois yhdessä kantajien kanssa ja vasta virren veisuun yhteydessä seuraavan kerran.

Minä pidän kantikkaista pikkuautoista a la Picasso C3 vai C4 - ovat siistejä.

Eikös radler ole niinkuin paikallinen shandy? Jotain limua siellä oluen seassa :/

ei jotain vaan sitruunalimettijuomaa  -  Suomessa janojuomaa tilatessani pyydän 1/3 litraa olutta isoon tuoppiin ja loput Spriteä

Eivät hattutavat ole minulle epäselviä, kipparilakkia lukuunottamatta. Yleiset hattutavat opetettiin aikoinaan koulussa perusteellisesti. Viestissäni koulussa opetetut tavat on kuvattu lyhyesti. Yllä linkatut AAAC:n ohjeet pätevät oikein hyvin Suomessakin. Hautajaisten osalta hattu tosin Suomessa pidetään saatettaessa päässä, hautaan laskettaessa pää paljastetaan.

Toiminta kipparilakin kanssa sen sijaan on itselleni mysteeri.

Eräs suntio muutaman kymmenen vuoden takaa piti hattunsa aina päässä, kun arkkua laskettiin hautaan. Kun liinat oli kerätty, hän otti hattunsa päästään, samoin kantajat. Minä noudatin samaa aikataulua, ja edelleen, vaikka kantajilla ei hattua olisikaan.

Tapaan kuuluu myös ottaa hattu pois kukkatervehdystä laskettaessa, tästä lipsutaan nykyään yleisesti, samoin siitä, että virttä veisattaessa (haudalla) paljastetaan pää.

Lainaus käyttäjältä: Niko_ - 10.03.13 - klo:04:02

Tästä lähes puolen litran kaukalosta kun aamukahvit vetäisee niin johan lähtee päivä käyntiin!

Jos tarvitsen herätystä, itse kaadan tällaiseen reippaasti kuumaa maitoa ja kahden kupin mutteripannullisen.

Hyvin samalla linjalla - kupit ovat tosin läheisestä keramiikkapajasta ostettuja keskenään hiukan erilaisia eli käsintehtyjä. Paksuseinäisiä, laakeita ja tilavia, korvallisia ja noin yksivärisiä. Maidon tosin vaahdotan sauvalla. Maidon ja espresson suhde on noin fiftififti.