Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: Ville - 28.02.14 - klo:13:57
-
Kas kummaa, kun tälle aiheelle ei löytynyt jo ketjua.
Aloitetaan härskillä ja hauskalla taidonnäytteellä: d'Avenzan valmistama täyssilkkinen tupakkatakki, jossa on paisley-printti ja helmiäisnapit:
(http://i.ebayimg.com/00/s/MTU5OVgxMDY2/z/rpYAAOxy0NtTCZ9e/$_57.JPG)
-
Voisitko Ville ensin vähän alustaa siitä, mitä on italialainen tyyli tai miten itse sen määrittelisit? Itse olen sen verran rajoittunut että ryhdyin heti refleksinomaisesti miettimään italialaista business -pukeutumista, mistä ajatus sitten harhaili manner-eurooppalaiseen liikemiespukeutumiseen. Ei Pariisikaan mitenkään väheksyttävä paikka tässä mielessä ole vaikka Italiaa pidetäänkin tyylin ykkösmaana.
Brittityyli omine vakiintuneine käytäntöineen omalla tavallaan dominoi miestenpukeutumista joten italotyyliä, tai manner-eurooppalaisesta pukeutumiskulttuuria koskevia kommentteja olisi virkistävää lueskella. Vaatturini ainakin muistaa aina letkauttaa tulvaa odottavista italialaisista kun kinastelemme lahkeen pituudesta, meillähän standardi on saksalaisen (?) säänön mukainen kantappua hipova housun pituus.
-
"Okay, fuck off. Go down the road, buy an Armani!
Save yourself $1 000, see if l care!
At Pendel and Braithwaite you get Savile Row tailoring...
...with 400 years of tradition behind it.
Down the road you get an ltalian gents' outfitter.
lf you don't understand, then save your money."
Lainaus yhdestä elokuvasta (kuka tunnistaa?), missä painotettiin, että brittityyli > italialainen tyyli.
Ihan selkeitä eroja joita itse tiedän on esimerkiksi se, että italialaiseen tyyliin ei ikinä kuulu henkselit toisin kuin briteille. Mututuntuma on, että Italiassa fitti on slimmimpää ja housujen rise matalampana.
EDIT: Niin ja tietysti tweed loistaa Italiassa poissaolollaan, mutta se on korvattu kevyillä ja viileämmillä materiaaleilla. Ilmasto vaikuttaa kyllä mielenkiintoisella tavalla tyyliin, yllättävää...
-
En nyt millään voi välttyä ajatukselta että tyyli kuvastaa aina paikallisia olosuhteita, traditioita, uskomuksia, "pöhinää", kulttuuria; Englantihan on edelleen pohjimmiltaan hierarkinen luokkayhteiskunta tavalla jota meikäläiset eivät varmaankaan pysty täydellisesti koskaan ymmärtämään ja se näkyy myös pukeutumisessa johon takuulla liittyy monia kätkettyjä hierarkioihin liittyviä viestejä. Italia taas on jotain muuta. Kun brittityyli vilisee sääntöjä ja vakiintuneita käytäntöjä, etelämmässä otetaan rennommin ja leikkisämmin.
Kun Suomessa seuraa eritasoisten pukeutumis- ja tyylikouluttajien messuja, brittiläisestä perinteestä, tekisi mieli sanoa arkaanisesta traditosta, peräisin olevat säännöt puskevat pintaan. Johtuneeko siitä että suomennetuista tyylioppaista melkoinen osa on brittialkuperää. Jopa Bernhard Roetzel saksalaisuudestaan huolimatta nojaa mielestäni vankasti brittiläiseen traditioon.
BTW, onkohan edes olemassa italialaisten kirjoittamia italotyyliopaita vai pitäisivätkö italialaiset jo ajatusta tyylioppaan kirjoittamisesta mielettömänä? Vähän niin kuin suomalaiset kirjoittaisivat saunomisen säännöt osa I - IV. Kyseessähän on asia jonka "kaikki tuntevat", Suomessa saunominen ja Italiassa tyyli ja estetiikan taju?
-
En ole ainakaan kuullut italialaisen kirjoittajan tyylioppaasta. Jospa niiden kääntäminen ei innosta englanninkielistä maailmaa? Flusserit sun muut ovat nähneet Amerikassa ja Englannissa enemmän työsarkaa, kun (kärjistäen) jossakin Napolissa isät vievät poikansa räätälilleen viimeistään 18 vuoden kohdalla.
Määrittely on helppo: italialainen tyyli on Italiassa valmistettua ja italialaisille suunnattua. Yleensä tyköistuvampaa kuin muualla, matalampi vyötärö, lyhyempi lahje, paljon käsin ommeltuja yksityiskohtia tai koristeita, vähemmän rakennetta rinnassa ja hartioilla, ohuisiin kankaisiin on erikoistuttu, jalkineissa paljon väriä tai patinaa sekä kapeat kärjet. Täytyy silti muistaa, että maan sisällä on valtavasti paikallisia eroja. Pohjoisen räätäli tuhahtelee eteläisille eikä suostu valmistamaan mitään, joka on vastoin hänen näkemystään.
-
Lapo-setä rokkaa kangaspäällysteisiä nappeja tykimmin:
(https://fbcdn-sphotos-c-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash3/t1/1926900_10152047870267690_1811886774_n.jpg)
-
(http://www.tods.com/media/postcard/main_image-625-4422-LucaRubinacci-5.jpg) (http://www.tods.com/en/italian-portraits-en1)
Ehkä jotain tällaista?
-
Minulle ilmaisu italialainen tyyli tuo ensimmäisenä mieleen leikkisän halun kokeilla ennakkoluulottomasti materiaalien, värien ja mallien yhdistelmiä varmuudella joka jollain käsittämättömällä tavalla pystyy tuottamaan hyvän näköisiä kokonaisuuksia. Tämä siis ihan subjektiivisena mielikuvana joka ei välttämättä ole ihan koko totuus, varmasti italianoillakin homma menee välillä reisille mutta ilmeisesti meille välittyvään kuvavirtaan suodattuvat vain ne parhaat palat?
Tuo eri värien käyttö pukeutumisessa on asia jota on tullut mietittyä. Miksi Suomessa mennään mustissa, sinisissä ja harmaissa kun etelän pojat pukeutuvat luonnikkaasti myös muihin väreihin? Varmaan osasyy on pohjoisen valo, Välimeren auringossa monet sellaiset värisävyt jotka tällä näyttävät hölmöiltä pelittävät hienosti. Suomalaisten keskiverto ihon- ja hiusten väri asettaa tietysti myös omia rajoituksiaan sille, mitkä värit täkäläisen Ilpon päällä näyttävät hyvältä. Mutta silti, olisiko meillä opittavaa välimeren poikien väreistä?