Keikarin foorumi
Keikari => Linkit ja vinkit => Aiheen aloitti: salaryman - 16.03.16 - klo:22:01
-
Aloitetaanpa kevään piristykseksi uusi viestiketju legendaarisen niksipirkan hengessä. Eli tänne linkkejä sivuille joilla neuvotaan miten saadaan omin pikku kätösin aikaiseksi jotain jollain tavalla tämän foorumin aihealueeseen liittyvää - tai sitten ei.
Ja linkin viihdearvo on tietysti vähintään yhtä arvokas kuin soveltuvuus käytäntöön...
Eka linkki käsittelee DIY vahakangasreleitä: http://www.artofmanliness.com/2014/06/03/how-to-wax-your-own-clothing-and-gear/
-
Ilmeisesti tänne on tarkoitus laittaa niitä tapauksia kun tekemällä itse on syntynyt hyvää jälkeä. Yleensä teemalla tein itse ja säästin tulee toisenlaista.
-
Hyöty vs. viihdearvo, molemmilla on merkitystä. Paras tietenkin jos nämä yhdistyvät.
-
Linkkiä ei ole antaa mutta Ville ainakin on värjännyt itse kenkiä.
-
Vahasin kotitekoisella "greenland waxilla" (mehiläisvahaa ja parafiinia) kirpparilta ostetun vahakangastakin, jossa ei ollut vahaa jäljellä nimeksikään. Taisi olla konepesty.
Kokeilin ensin hieroa vahaa vaatteen pintaan, ja sitten sulattaa se hiustenkuivaajalla. Fööni on liian kesy laite, joten siirryin heti kuumailmapuhaltimeen. Vahan saa kylmänä hierottua vaatteeseen melko tasaisesti, mutta menetelmä on aika hidas ja työläs.
Siirryin sulattamaan vahan vesihauteessa. Se osoittautui hitaaksi, joten puhalsin kuumailmapuhaltimella purkissa olevan vahan pintaa sulaksi. Siitä vahaa oli jo helpompi ja nopeampi levittää. Ensin puuvillarätillä, mutta sitten nahkaisilla työkäsineillä, jotka osoittautuivat ylivertaiseksi työkaluksi. Purkin pinnasta sai ensin sulaa vahaa sormiin, ja hetken päästä puoliksi jähmettynyttä vahaa, joka oli parasta. Kun vaha oli kokonaan jähmettynyt, sulatin taas pintaa 10-20 sekuntia ja jatkoin.
Sulaa vahaa sormissa vedin pitkiä vetoja koko käsiteltävän alueen (esim. hiha) mitalta pitkittäin, ja sitten lisää poikittain. Lopputulos on aika raffi, sillä pinta oli lopulta aika vaikeaa saada tasaiseksi. Ei niin, että vaate olisi raitainen, vaan joihinkin kohtiin laitoin enemmän kuin toisiin. Vahalla oli myös taipumus jähmettyä heti vaatteen pinnassa, joten raidan alussa oli usein enemmän vahaa kuin muualla. Esimerkiksi olkapäät halusin käsitellä paksusti, joten raidan aloitin olkapäästä.
Päädyin kuitenkin valitsemaan nopeamman sulan vahan levityksen, mielummin kuin armottoman vahapalalla hieromisen. Joihinkin kohtiin laitoin alussa aivan liikaa vahaa, kun en heti päässyt vahan käyttäytymiseen kiinni, mutta tuollaiseen "navettatakkiin" ilme sopii vallan mainiosti. Pinta kiillottuu hankauksesta, ja rypistäminen jättää harmaat jäljet vahapintaan. Oletan, että liika vaha kuluu takista ajan myötä, ja että seuraavat käsittelyt tasoittavat tuloksen.
Lopuksi puhaltelin pintaa vielä kuumailmapuhaltimella, ja hieroin nahkakäsineellä pintaa. Se tasoitti jälkeä vielä jonkin verran. Paksusti käsitellyissä kohdissa vaha suli, mutta ei ehtinyt vielä imeytyä, ja siten sitä pystyi jonkin verran levittämään.
Kannattaa varoa sotkemasta niitä kohtia vaatteessa joihin vahaa ei halua. Vakosamettikauluksiin vaha tarttui aika hanakasti, ja näkyy niissä selvästi. Jos ei hosu, voi vahaa laittaa vähän kerrallaan, ja lisätä sitten toisen käsittelyn. Minulla ei ollut malttia, ja hosuin. Aikaa kului silti pari tuntia, ja kädet kävivät koko ajan.
Vahaa upposi aika paljon, ehkä 100g pala, mutta kustannukset olivat kohtuulliset. Mehiläisvahaa löytyi kynttilän muodossa, ja parafiinia sai apteekista 8€/kg. En ole aitoa Fjäll Räven Greenland Waxia käyttänyt, mutta eiköhän tämä aja aivan saman asian, ja maksaa murto-osan (Fjellun vaha 10€/100g).
Varsin mukavaa puuhastelua!
-
Vinkkinä kaikille takin vahaajille: Sauna on varsin näppärä paikka lämmittää sekä takki notkeaksi että vaha juoksevaksi. Vaha tasottuu/imeytyy myös mukavasti kun antaa takin roikkua pari tuntia henkarissa lauteitten päällä.
-
Tämän hupaisan kengännauhaepisodin voikin kirjata tuoreeltaan tänne keikarin annaaleihin.
Jostain itsellenikin täysin käsittämättömästä syystä sain luotua jonkinmoisen päähänpinttymän siitä että kengännauhojen pitää kaliperiltaan mätsätä kenkien luonteeseen, mikä kohdallani tarkoittaa sitä että robustimpiin kenkiin kuten raskaammat broguet, tykkiveneet ja bootsit pitää saada tykimmät nauhat. Ja koska normaalit kaupasta saatavat puuvillanauhat tuppaavat rispaantumaan ja nyppyyntymään alta aikayksikön, kiinnostus kohdistui ronskisti vahattuihin nauhoihin.
Nopealla haulla britti-eBayhyn kävi ilmi että nauhaa löytyy monin eri värein ja leveyksin/paksuuksin melkein missä pituudessa vaan. Veikkaan että nämä nauhat ovat metritavaraa josta myyjä pätkäisee aina tilauksen mukaiset pituudet ja puristaa päihin metallikapselit.
Siispä tuumasta toimeen ja valkkaamaan nilkkureihin nauhoja jotka eivät näytä aneemisilta rihmoilta brogue-bootseissa.
Reilun viikon kuluttua tilattu nauhasatsi löytyi postilaatikosta. Muuten ihan kiva, nauhat olivat värien ja kokonsa puolesta juuri odotetun kaltaisia paitsi että nauhojen päihin puristetut peltikapselit olivat sen verran järeät etteivät sopineet kenkieni messinkivahvisteisten nauhanreikien läpi. Kirottua! Mikä nyt neuvoksi?
No, ennen koiralta kusi loppuu kuin insinööritä temput. Ensihätään hain honkkarista kutistesukkaa josta askartelin nauhaan pääteholkin. Olihan tuo siistimpi kuin alkuperäinen peltiviritys mutta edelleen liian paksu. Seuraavaksi kokeilin clas ohlsonin kutistesukkalajitelman tavaraa ja johan alkoi lyyti kirjoittaa.
CO:n materiaali on ohuempaa ja istuu napakammin nauhan päälle. Kun holkkia vielä rullaa jollain kovalla pöytää tai muuta pintaa vasten lämmittämisen jälkeen niin nauhojen päistä saa ihan professionaalisen näköisen.
Eli lopputulema on juuri otsikon mukainen: Tein itse ja säästin. Rahaa paloi ainakin tuplasti verrattuna siihen että olisin hommannut nauhat vaikka kenkien valmistajalta ja nuo itse tehdyt pääteholkit todennäköisesti tulevat irtoamaan ennen pitkää.
Mutta onpahan saanut puuhata. Hienoa kun on käynyt niin mieletön tuuri että sattuu asumaan ensimmäisessä maailmassa ja on varaa tehdä itselleen ongelmia kengännauhoista.
-
Olisin hieman toivonut kuvia tästä episodista.
-
Arska, kokemus oli ikimuistoinen. Sen verran täytyy kyllä puolustella, että mokka oli valkoista ja aine oli varta vasten mokan värjäämiseen valmistettua. Homman piti onnistua, sillä lähtökohta oli positiivinen.
-
Arska, kokemus oli ikimuistoinen. Sen verran täytyy kyllä puolustella, että mokka oli valkoista ja aine oli varta vasten mokan värjäämiseen valmistettua. Homman piti onnistua, sillä lähtökohta oli positiivinen.
Tarjositko muuten Fiebingsille sisältöyhteistyötä? (Pun intended)
-
Talvivarastosta ihmisten ilmoille naarattujen pellavablazereitten ympärillä ei leijunut todellakaan mikään naisen tuoksu. Vaikka viime kesä ei muistaakseni ollut helteisimmästä päästä niin olin onnistunut iskostuttamaan näihin semmoisen kainalohien odörin että sytytysnesteen ja tulitikkujen luova yhdistäminen vaatekaapin uudistamiseen kävi mielessä.
Periaatteessa nämä pitäisi kai pesettää pesulassa mutta kun irtotakin pesettäminen maksaa saman verran tai jopa enemmän kuin mitä näistä tarvitsee verkkokaupassa maksaa niin päätimpä kokeilla näitten pesemistä ihan ite. Takithan oli jo alaskirjattu joten ei menetettävää.
Maailman lyhyin etäisyys - Tuumasta toimeen. Tenavilta jälkeenjääneen kylpypaljun pohjalle ehkä ruokalusikallinen raastettua marseille-saippuaa ja palju täyteen haaleaa vettä. Rotsit likoon yön yli ja aamulla huljuttelemaan niitä varovasti. Vaihdoin veden uuteen muutaman kerran kunnes vesi säilyi kirkkaana, noista irtosikin melkoisesti väriä ja likaa. Sitten valuvan märkinä ulos roikkumaan paksuimmille henkareille mitä talosta löytyy.
Vuorokauden kuivumisen jälkeen tarkastelin, mites tässä oikein kävi. Takit näyttivät selvinneen oikein mallikkaasti, ei havaittavia vaurioita rakenteissa. Ehkä aavistuksen verran kutistuivat. Tai sitten minä olen paisunut talven aikana.
Oli miten oli, silityksen jälkeen molemmat takit näyttävät oikein edustuskelpoisilta. Tuoksuvatkin raikkailta. Väri kauhtui asteen pari vaaleammaksi mutta itse pidän muutoksesta. Farkkujen chinojen ja pellavahousujen kanssa näitä pidetään.
Pesu onnistui oiken hyvin ja takeille tuli käyttöikää ainakin tämän kesän verran. Silleen odotusten vastainen projekti että tässä syntyi ihan oikeasti säästöä.
-
Huonosti sopii tähän ketjuun (en säästänyt aikaa, rahaa enkä varsinkaan vaivaa) mutta joku pyysi laittamaan kuvia esille valmiista soittimesta, niin tässä se nyt on.
Metalliosat eli talla, virittimet, nupit yms. ja mikrofonit ostettu. Puut, pleksi, yläsatula ym. tehty itse ns. pitkästä tavarasta. Onhan se nyt ainakin itse tehty.
(https://c2.staticflickr.com/8/7483/28108273655_70bd2f93df_c.jpg)
(https://c2.staticflickr.com/8/7373/27493435863_10d043b0a9_c.jpg)
-
Mitkä mikit?
T: Teletappi
-
Tampereen Kitarakuusta ostin Toneriderin mikit.
-
Upea keihäs!
-
Yllä mainittu vahakangastakki sai uuden vahauksen. Parafiini-mehiläisvaha ei ollut mitään kaikkein kestävintä tavaraa, ja varsinkin kyynärtaipeista ja muista liikettä kokevista kohdista vaha oli kadonnut. Tosin käytin takkia todella ahkerasti koko kevään, kesän ja syksyn.
Vahasin takin samalla tavaralla kuin viimeksi. Tällä kertaa käytin maalisutia levittämiseen, ja se oli oikein hyvä työkalu. Tulos sama kuin viimeksi. Ei hienosteluun, eli juuri sopiva.
Mietin, jos vahan sekaan lisäisi jotain öljyä seosta pehmentämään. Tai mehiläisvaha-rasvaa jollaisella nahkaakin voi käsitellä. Täytynee kokeilla pieni erä ja käsitellä joku kankaanpala tai esimerkiksi lakki.