Keikarin foorumi

Hyvät herrat,

Suureksi mielipahakseni olen joutunut myöntämään ettei ilmastoamme näin talvisaikaan saa hyvällä mielikuvituksella tai edes patologisella itsepetoksella vertautumaan välimeren tai minkään muun inhimilliseen elämään soveltuvan seudun ilmastoon. Vaikka laadukas ohut villakangas onkin monilta ominaisuuksiltaan verraton niin näissä keleissä Italian malliin pukeutuvan herrasmiehen elinikäodotus saattaa pudota dramaattisen lyhyeksi. Täällä tarvitaa vähän toisenlaiset releet kuin Monacossa tai Barcelonassa. Valitettavasti.

Mitäpä herrasmies pukee päälleen talvella? Tweediä? Flanellia? Paksua villaa?

Kunnioittaen Teidän,

Salaryman

Tosin ongelmana on se, että RR:t painavat niin paljon, että ei nykyteknologialla montaa kymmentä kilometriä körötellä. Toisaalta lisäpaino ei tuontyyppisissä autoissa ole niin paha juttu, kun ei noilla urheiluautomaisesti kuulukaan ajaa vaan lipua tyylikkäästi paikalle, takapenkillä tietenkin.

Ei se ihan noin mene: Isompaan ja painavampaan autoon laitetaan isommat ja painavammat akut. Jos 1300 kiloa painavassa priuksessa on, sanotaan nyt 250 kiloa painava akusto niin kolmetonnisessa luksusautossa päästään 500-600 kilon akkukuormalla karkeasti samaan suorituskykyyn.

Sähköautojen kanssa kysymys on ihan puhtaasti siitä, kuinka suuri osa payloadista uhrataan suorituskyvylle, ts. akustolle. Parhaimmilla ladattavilla akuilla energiatiheys on luokkaa 0,7 MJ/kg. Bensiinin lämpöarvo on 43 MJ/kg. Vaikka ottomoottori pystyy hyödyntämään vain osan polttoaineen lämpösisällöstä, akkujen energiatiheyden pitäisi kymmenkertaistua ennen kuin pääsisimme sähköautoilla samanlaisiin suoritusarvoihin kuin mihin pääsemme nykyisillä kärryillä. Joten en usko sähköautojen koskaan korvaavan polttomoottoriautoja kokonaan.

Hyvät herrat,

Hyytävän talvipäivän lämmikkeeksi ajattelin jakaa kanssanne hieman matkan varrella mukaan tarttunutta kulinaristista kokemusta eräästä, talviseen ruokapöytään loistavasti sopivasta ruokalajiperheestä joka on:

Seljankat

Suomessa elää virheellinen käsitys siitä että seljankka (= kylän keitto) tarkoittaisi vain ja ainoastaan kalakeittoa. Kuitenkin seljankan voi tehdä miltei mistä hyvänsä käsillä olevasta raaka-aineesta kunhan mukana on suolakurkkua ja suolakurkun lientä josta seljankka saa tyypillisen voimakashappoisen makunsa. On olemassa ortodoksisia sieni- kala- liha- yms. seljankkaohjeita mutta niistä puhuminen käynnistää yleensä päättymättömän, katkeran ja verisen oppikuntariidan. Paras ottaa seljankkoihin venäläisen lavea ja avarakatseinen asenne ja ymmärtää että seljankkoiden reseptien variaatiot on rannaton ja kirjava kuin syksyinen aro. Seljankkaa keittäessä ei voi mennä pieleen kunhan käytössä on riittävästi venäläistä suolakurkkua ja sen lientä.

Oma ehdoton suosikkini on lihaseljankka. Ja se syntyy näin:

Otetaan pari porkkanaa, paloitellaan pieniksi ja pannaan pataan.
Otetaan sipuli tai pari, pilkotaan ja pannaan pataan.
Otetaan puoli (pikku)purkillista suolakurkkuja, plkotaan pieniksi kuutioiksi ja pannaan pataan.
Kaadetaan perään liemi siitä tölkistä. Loput kurkut säästetään alkupaloiksi.
Otetaan tölkki tomaattimurskaa, kipataan sekin (yllätys-yllätys) pataan.
Silputaan sekaan selleriä, purjoa, tuoretta persiljaa, lipstikkaa oman taiteellisen näkemyksen mukaan. Määrä on oikea kun siltä tuntuu.
Lisätään vielä kourallinen oliiveja ja pari lusikallista kapriksen marjoja.

Otetaan yksi vakuumipaketti (taitaa olla noin 400 g) paistisuikaleita, ruskistetaan ne voi-öljyseoksessa ja kipataan pataan.
Kaadetaan päälle vielä tuokkosellinen (semmoinen neliömäinen purkki) hapankaalia.

Jos kaapissa satuu olemaan suolasieniä niin nekin voi nakata joukkoon.

Sekaan vielä pari lihaliemikuutiota tai reilu loraus härkäfondia. Lisätään vettä sen verran että ainekset peittyvät. Antaa porista hljaisella tulella ainakin kaksi tuntia. Maku vaan paranee ajan myötä.

Muistit tietysti laittaa kossun pakkaseen?

Kun pata porisee niin ota käsittelyyn ne jäljellä olevat suolakurkut. Leikkaa ne pitkittäin kapeiksi lohkoiksi. Nautiskele ruisleivän, hunajan ja smetanan kera. Oluen seurana ei hassumpaa. Älä kuitenkaan syö kaikkea smetanaa, sitä tarvitaan vielä.

Kun seljankka on tekeytynyt tarpeeksi, ts. keitiön täyttävä herkullinen tuoksi saa itsehillintäsi pettämään, tarkista että suola on sopiva. Happamuutta saa lisää sitruunanmehulla, jos sitä kaipaa.

Kauho soppaa reilusti lautaselle. Kippaa keskelle aimo nokare smetanaa. Ripottele päälle tuoreyrttihakkelusta (=silputtua persiljaa, ruohosipulia ym. tunnelmaan sopivaa). Lautasen viereen lämmitettyä ruisleipää. Olut tai perinteinen kalja sopii juomaksi. Laita taustalle soimaan kaihoisaa slaavilaistyyppistä musiikkia. Esim Georg Ots sopii hyvin. Maistele. Maistele lisää. Nappaa muutama pikku näkäräinen pakastinkuivaa kossua. Liikutu kyyneliin. Ala harrastamaan sing along -toimintaa Georg Otsin päälle.

Kunnioittaen Teidän,

Salaryman

Tässä minun reseptinini:
- Yksirivinen puku. Sallitut värit: Musta, tummansininen ja lyijynharamaa. Harmaa paras
- Yksivärinen paita, mielellään valkoinen tai vaaleansininen. HUOM! Pitää olla huolellisesti silitetty!
- Hyvällä maulla valitty solmio, ei liian räikeä. Vähän paksummasta silkistä tehty solmio jossa on suht' karkea tekstuuri näyttää mielestäni parhaalta, ei niin kaksiulotteiselta kuin kevyet painetulla kuviolla olevat solmiot. Stockmannin poistomyymälässä Tammistossa on just tämmöisiä solmioita 10-15€/kpl
- Hyvin ja huolellisesti kiillotetut nahkakengät. Se, miten mies pitää huolen kengistään kertoo miten mies hoitaa työnsä.
- Taskuliina: Valkoinen puuvillaliina taitettuna "James Bond" -tyyliin eli taskusta näkyy ainoastaan pari milliä leveä kurinalainen viiva.

Lisäksi: Hiukset leikattu, parta ajettu, hygieniasta huolehdittu. Ei liikaa hajusteita. Valmistautuminen haastatteluun hyvissä ajoin, pidä huoli että edellisenä yönä nukut hyvät pitkät unet. Näytät raikkaalta, valppaalta ja rennolta.

Just my 2 cents.

Salaryman

Lapin konjakki on nimenomaan yhden tähden. Kolmen tähden jaloviina aiheuttaa kulmien kohottelua ja epäilyjä juppiudesta. Yhden tähden jallussa on erinomainen bukée, pukee hyvin ketä hyvänsä. Raikastaa hengityksen ja takaa hövelin käytöksen. Tekee miehistä mukavia ja naisista kauniita. Siis kun itse juo.

Tietääkö kukaan foorumin autofaneista kertoa modernia valmistajaa, joka myisi 30-luvun tyylisiä autoja reilusti kaartuvin lokasuojin? Eipä sillä että hankinnassa piakkoin olisi, mutta enemmän haaveilun puolesta olisi mukava tietää.

Parahin herra Ville,

Uskoakseni saksalainen isdera -autoräätäli voisi valmistaa teille mieltymyksenne mukaisen ajoneuvon. Esimerkiksi 2006 Autobahnkurier voisi olla erinomainen perinteitä kunnioittavan harrasmiehen kulkine.







Kunnioittaen Teidän,

Salaryman

(Katotaas kuka ensimmäisenä keksii minkä auton kopasta tuo kabiini on muokattu.)

Hyvät herrat,

Jos Salarymanilta kysytään niin teollisen muotoilun tyylihuippu nähtiin 1930 ja -40 luvuilla, art decon ja streamliningin nimeen vannovat suunnittelijat loivat herrasmiesmäisen tyylikkäitä laitteita.

Ylittämätön esimerkki on Buick Y-job vuodelta 1938: