Keikarin foorumi

Vuonna 1888 lasinpuhaltaja ja kultaseppä René Lalique perusti nimeään kantavan, edelleen toimivan yhtiön. Lalique tuli 1900-luvun taitteessa tunnetuksi taidokkaista lasiesineistään, mukaan lukien hajuvesipullot, maljakot ja auton koristeet.

1860 syntyneestä René Laliquesta tuli 1885 kultaseppä Louis Aucocin oppipoika. Samaan aikaan hän oppi korunteon tekniikoita École des Arts Décoratifs -koulussa. Vuonna 1888 Lalique suunnitteli ensimmäiset antiikista ja japanilaisuudesta inspiroituneet, kullasta taidokkaasti työstetyt korusettinsä. Hän rikkoi korunteon perinteitä sisällyttämällä koruihinsa innovatiivisia materiaaleja, jotka hän valitsi niiden tuntuman, valonläpäisyn, heijastuskyvyn ja värin perusteella, olivatpa ne arvokkaita tai ei. Hän yhdisti kultaa ja jalokiviä puolijalokiviin, helmiin, norsunluuhun ja lasiin.

René Lalique vakiinnutti maineensa vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyn aikoihin. Hän voitti kilpailuja, esitteli töitään ja loi koruja tunnetuille viihdyttäjille, kuten näyttelijä Sarah Bernhardtille. Hänen halunsa “luoda jotain sellaista, mitä ei oltu koskaan ennen nähty” toi hänelle nimityksen “modernin korun keksijä”. Hän mullisti aikakauden korutyylit ja oli suosittu seurapiireissä.

Vakiinnutettuaan asemansa Lalique laajensi toimintaansa hajuvesipullojensa täytteisiin. Laliquen yhteistyö ranskalaisen parfyymintekijän François Cotyn kanssa 1900-luvun alussa mullisti hajuvesiteollisuuden: koskaan aiemmin ei tuoksupulloja ollut pidetty niin haluttavina ja keräilyarvoisina itsessään. Lalique loi upeita ja taidokkaasti muotoiltuja hajuvesipulloja, jotka eivät olleet vain käytännöllisiä säilytysastioita, vaan myös taide-esineitä. Hänen suunnittelemansa pullot olivat usein koristeellisia, lasista valmistettuja taideteoksia, jotka heijastivat ajan henkeä ja muotia.

1913 Lalique toi myyntiin parfyymin nimellä “Encrier", mustepullo, joka oli pakattu nimensä mukaisesti Laliquen Biches mustepulloon. Tämä parfyymi sai uuden elämän vuonna 2006 jolloin se toimi inspiraationa Nathalie Lorsonin suunnittelemalle Encre Noire tuoksulle.

2015 lanseerattiin Encre Noiresta rotevampi versio, Encre Noire A L'Extreme by Lalique, joka piti hankkia jo ihan tuon yllä kertomani historian vuoksi. Ja täytyy sanoa, että onhan tuoksu!

Jos tätä pitäisi jotenkin sanallisesti kuvailla, niin tältä voisi kuvitella tuoksuvan siinä parturiliikkeessä, jossa Clint Eastwood käy trimmauttamassa hiuksensa ja ajattamassa partansa. Tuoksu on kuin työntäisi päänsä paljon käyttöä nähneeseen sisältä hiillostettuun konjakkitynnyriin, johon joku on sirotellut sitrushedelmien kuoria ja muutaman ruusun terälehden. Ei mitenkään päällekäyvä tai huomiotaherättävä, mutta itsevarma. Samalla tontilla kuin Terre d'Hermès, mutta kuivempi.  Mennyt maailma tiivistettynä mustepulloon. Miesten tuoksu.

"Sehän on ihan sama, mutta halvempi", kuuluttaa pizzamainos.

Hajusteiden maailmassa tämä saattaa joskus pitää paikkansa. Pohjimmiltaan kysymys on aina rajatusta määrästä kaikkien tuntemia, yleisesti saatavilla olevia aineksia, joita sekoitetaan keskenään omien reseptien mukaan.

Parfymeristit tekevät usein tilaustöitä päätoimeksiantajansa lisäksi muillekin toimijoille, esimerkiksi Zara teettää nimekkäillä parfymeristeillä hengästyttävällä tahdilla pikakopioita ja versioita trendaavista tuoksuista tutulla pikamuodin konseptilla. Mallistojen elinkaari on lyhyt ja jokin tietty tuote on tajolla vain satunnaisen ajan. Joten ei pidä hämmästyä, jos reilun kympin pullossa asuu hetken aikaa parin sadan euron pullon henki.

Joskus halpaversiot pärjäävät hienosti esikuvilleen tuoksun intensiteetissä ja kestossa. Valitettavasti usein valmistuskustannuksissa säästellään laimentamalla kalliimpia tuoksukomponentteja, minkä seurauksena tuoksu ei kestä iholla kuin ehkä puolet siitä ajasta, minkä esikuvansa. Tämä laimenemisilmiö on havaittavissa myös tunnettujen merkkien tuotannossa. Uusi versio vanhasta tutusta tuoksusta tuottaa usein pettymyksen kun kosentraatiossa tuntuu olevan enimmän vettä. Toinen halpiksia perinteisesti vaivannut piirre on ollut alkuperäisten luonnosta poimittujen komponenttien korvaaminen halvemmilla, synteettisillä korvikkeilla.

Yksi jännä juttu, jonka opin vasta äskettäin on, että hajusteetkin vaativat tietyn ajan kypsyäkseen. Kalleimmilla merkkituotteilla tuotantoprosessissa on todennäköisesti mukana varastokypsytys, halvemmissa taas luotetaan että pullot viettävät logistiikkaketjussa niin pitkän aikaa, että aromiaineet ennättävät tutustua pullossa toisiinsa. Kloonituoksuketjuissa toistuukin keromus siitä, miten ensikokeilun jälkeen hyllyyn jäänyt tuoksu on parissa kuukaudessa muuttunut tasapainoisemmaksi ja monisävyiseksi kokonaisuudeksi.

Toipuvana kasariteininä olen mieltynyt tuon ajan tuoksuihin. Alkuperäinen Hugo Boss Sport neliskanttisessa vihreässä pullossa oli ensimmäinen kosketus aiheeseen, joka sitten houkutti ostamaan ruotsinlaivalta Armania, Guccia ja Lacostea, Dioria ect.

Muistikuvat palasivat mieleen nuuhkaisu nuuhkaukselta, kun ryhdyin tutustumaan uteliaisuuttani tilaamiini muutamiin arabiparfyymeihin, joiden mainitaan olevan klooneja suosituista designer- ja niche tuoksuista.

Täytyy sanoa, että tämä kaninkolo vaikuttaa erinomaisen mielenkiintoiselta ja lupaavalta. Kokemus on totta kai hyvin subjektiivinen, mutta itse olen ollut positiivisesti yllättynyt näiden tuoksujen synnyttämistä mielikuvista. Hinta-laatusuhde on vähintään erinomainen kun parilla kympillä saa tuoksuputelin, jonka tuoksu ja kestävyys on samalla tasolla 150-300€/pullo maksavien esikuvien kanssa.

Jos kiinnostus heräsi, niin kaksi tuoksua, jotka kannattaa tsekata:

Lattafa Asad Eau de Parfum: Muistuttaa kovasti Diorin Sauvage Elixir:iä.
Armaf Club de Nuit Intense: Toimittaa samalle tontille kuin Creed Aventus.

Timberlandin bootseja löytyy suomalaisista kaupoista. Katso myös Boot Factoryn valikoimat.

Kelpaako ainoastaan parhaista parhain? Riittääkö kyllin hyvä vai pitääkö aina mennä terävimmälle huipulle?

Ymmärrän hyvin tuoksusnobbailun, ei eroa millään tavalla mistään muusta hifistelystä johon lankeamisesta lähes poikkeuksetta seuraa mopon karkaaminen käsistä ainakin jossain muodossa.

Joskus vuosia sitten kaukaisen maan lentokentän myymälästä univelkaisena impulssiostoksena hankittu ja hartaasti aarteena vaalittu pullo tyhjeni. Uuden pullon hinta vaivutti syviin mietteisiin uushankinnan mielekkyydestä. Ja yleisestikin luksustuotteiden olemuksesta, tuotteiden joiden hinnassa on rehellisesti sanottuna suurin osa pelkkää ilmaa.

Havahduin näistä pohdinnoista kun tyttäreni pyysi tuomaan itselleen tietyn, alle 10€ hintaisen parfyymin halpa-halpa-halpakaupasta. Utelias luonteeni pisti penkomaan miksi tämä parfyymi on saavuttanut suuren suosion nuorten naisten keskuudessa.

Paljastui, että kyseinen halpis on toisinto tunnetusta ja suositusta design parfyymista. Ja hyvä sellainen: Tuoksuprofiili ja tuoksun kestävyys yms 1:1 esikuvaansa, hinta kymmenesosan.

Tästä innostuneena aloin tutkia, löytyykö miesten tuoksuista samaa. Pienellä penkomisella alkoi tulla vastaan ainakin itselleni tuntemattomia tuoksupajoja: Maison Alhambra, Afnan, Lattafa, Rasasi, Fragrance World, La Rive...

Japanilaisesta Selvedge Denimistä tehdyt farkut ovat varmasti mahtavat. Samoin tilaustyönä teetetyt Oxfordit. Tai sveitsiläisen kellosepän vuoden työtunnit vaatinut rannekello. Jos joku kokee jonkin näiden kaltaisen huippujutun sijoitetun rahan arvoiseksi, niin mukava juttu jos ne tuottavat kantajalleen mielihyvää. Mutta haluaako niitä käyttää arjen keskellä?

Miksi käytämme tuoksuja? Koska haluamme esittää itsemme parhaassa valossa muiden silmissä (tai siis nenissä). Koska haluamme jättää muiden mieleen miellyttävän tuoksumielikuvan.

Onko mielekästä maksaa 300-400€ 100 ml EdT tai EdP pullosta, jos alle satasella saa tuoksun, jota tarkkanenäisin asiantuntijakaan ei välttämättä erota esikuvastaan?

Bexleyssä ale. Kahdet Chelsea-bootsit tulossa loskakauden siistimmiksi kengiksi.

Mitäs mieltä raati on tästä: 


https://beaucroftwatches.com/

Kokeilin laittaa tuon Partasudin Marquis de Sade -sitaatin (pukukuvaus) muokattuna AI:lle ja pyysin maalaamaan muotokuvan 1800 luvun tyyliin. Ällistyttävän hyvin toimitti.