Keikarin foorumi

Pikkutakin ja kauluspaidan suhteen pidetään hyvänä linjana, että kauluspaidan hihansuu näkyy hieman sieltä pikkutakin hihan alta. Takin hihat siis lyhennetään hieman paidan hihoja lyhyemmiksi. Mutta miten tähän yhtälöön sopii poolokauluksinen neule? Tulisiko sellaisessa neuleessakin suosia kokoa/leikkausta, jossa hihat ovat riittävän pitkät, jotta "vilkkuvat" hieman sieltä pikkutakin hihan alta näkyviin?

Murtumat eivät hyvältä näytä!

Pari on toki pelastettavissa, jos jaksat nähdä usean tunnin vaivaa. Esim Bespokeshoesaddict-tunnuksella toimiva englantilainen tyyppi on YouTubessa jakanut ohjevideoita, joissa hän poistaa vastaavia murtumia nahkakengistä. Ne ovat yleensä vain nahkan pintakerroksessa, joka käsitellään kemikaalilla ja sitten hangataan pois. Nahkaa jää vielä jäljelle sen verran, että popot kelpaavat käyttöön.

On sitten eri asia, jaksaako nähdä vaivan.

Riippuu oikeastaan täysin kemikaalien saatavuudesta ja hinnasta. Muutama tunti ei itsessään ole "deal breaker".

Mistä tässä viime vuosina kiihtyneessä ilmiössä on kyse, jossa nuoriso ja nuoret aikuiset ostavat ns. "high fashionia" oli rahaa tai ei? Teini-ikäisillä on Guccin reppuja, Monclerin takkeja... t-paita maksaa 600-700 euroa ja huppari lähelle tonnin jne.

Merkkeihin satsaamista on ollut monilla sukupolvilla. Juuri eurojen tultua käyttöön (19 vuotta sitten) ilmeni silloisilla teini-ikäisillä sitä sellaista 100-150 euron huppareiden ostamista ja merkkitalvitakkiin saatettiin laittaa esim. 200-300 euroa. Rahan arvo on muuttunut ja varmaan (kai) elintasokin, mutta nyt sitten ihan näin rehellisesti sanottuna kuulee juttuja, että vaikka perheellä ei olisi rahaa, niin jostain pitää säästää perheen teini-ikäiselle puolitoista tuhatta euroa johonkin talvitakkiin. Ilmiö tuntuu hurjalta ja tuota ei pelkkä inflaatio ja/tai elintason tai palkkojen nousu todellakaan selitä.

Oliko porttiteoriamaisesti ajateltuna niin, että kun joskus 15-10 vuotta sitten naiset alkoivat käyttää Louis Vuittonin laukkuja Suomessa (oli rahaa tai ei, niin siihen säästettiin), niin se oli portti laajempaan rahankäyttöön designer-merkkeihin sitten myöhemmin seuraavalla sukupolvella?

Minä en jätä asioita sattuman varaan, vaan lähden siitä että pukukelloja saa olla erimuotoisia, -kokoisia, -värisiä ja -merkkisiä, ja lisäksi eri ranneketyyleillä. Koskaan kun ei tiedä mikä puku- ja solmioyhdistelmä tulee kiskaistua ylle, joten kolmen kellon taktiikka ei tule tässä huushollissa kysymykseenkään.

Näiden lisäksi kokoelmasta löytyy toki myös kolme rymympään tarkoitettua vintagepukukelloa...

Hyvä kokoonpano pukukelloja. Kuka sanoikaan, että kokoelmassa olisi oltava yksi pukukello?

Oma pieni kokoelmani näyttää tällä hetkellä tältä:

https://www.dropbox.com/s/bv1nr8vxg709re7/kuva1.jpg?dl=0
https://www.dropbox.com/s/8cpkunldlles56b/kuva5.jpg?dl=0
https://www.dropbox.com/s/kxdgowz2hiwa45a/kuva2.jpg?dl=0
https://www.dropbox.com/s/rjzvx5k3cackopz/kuva3.jpg?dl=0
https://www.dropbox.com/s/b7fcwcx5jqrtlmn/kuva4.jpg?dl=0

Tudor Hydronaut Prince Date Tiger
Zenith El Primero Rainbow Chronograph ref. 02.0360.400 (WatchGeckon nahkaranneke kuvassa, orginaali metalliranneke löytyy myös)
Rolex Explorer I 39 mm
Zenith Elite Classic 39 mm ref. 03.2290.679/01.C493 (kuvassa ruskealla strutsinnahkaisella rannekkeella, löytyy myös orginaali Zenithin musta alligaattoriranneke orginaalilukolla)
Omega DeVille Tonneau ref. 4503.21.00 (ruskea Hirschin krokotiiliranneke kuvassa; löytyy myös orginaali Omegan musta alligaattoriranneke)

Tudor oli ensimmäinen arvokelloni, jonka ostin käytettyäni erästä Citizenin quartz-kelloa 10 vuoden ajan. Tudorissa on ETA-koneisto ja se on nykyään monen tilanteen kello. Niin sanottu "beater", mutta myös satunnainen valinta työpäivänä ranteeseen. Metallirannekkeella tai esim. sinisellä nahkarannekkeella helmiäissininen taulu saattaa tuoda kiinnostavaa särmää asukokonaisuuteen.

Zenithin kronografi on hyvin monikäyttöinen kello. Metallirannekkeen lisäksi käytän erilaisia nahkarannekkeita ja NATO-remmejä sen kanssa. Laadukas kello niin töihin kuin vapaa-ajalle.

Rolexiin en laita nahkaranneketta tai muutakaan tarvikeranneketta. Rolex on Zenithin kronografin tavoin melko monikäyttöinen kello. Kun töissä asukokonaisuuteni kaipaa metallirannekkeella varustettua kelloa, niin valitsen tämän Rolexin. Jos haluan tehdä varman valinnan, niin valitsen tämän Rolexin; se sopii pikkutakin kuin pikkutakin kanssa yhteen sen ihmeemmin asiaa miettimättä. Tämä kello sopii oikein hyvin myös erittäin rentoon pukeutumiseen.

Zenithin Elite-pukukello on formaalimmasta päästä ja itseasiassa ainoa kello, jonka olen ostanut täysin uutena. Tätä kelloa tulee ainakin tällä hetkellä käytettyä paljon töissä ja yleisimmät rannekevalinnat ovat kuvan ruskea strutsinnahkainen sekä orginaali musta. Tämä on ainoa minun kelloistani, jossa on lasinen takakansi. Zenithin koneisto on vaikuttava ja muistuttaa, että Le Loclessa tehdään muutakin, kuin huippulaadukkaita kronografikoneistoja.

Omegan siro pukukello on kokoelmani formaalein. Saatan joskus laittaa sen ranteeseen tuodakseni semi-formaaliin asukokonaisuuteen traditionaalista ja konservatiivista kulmaa, mutta muuten tämä kello ilmestyy ranteeseeni vain puvun kaveriksi. Omegan tonneau-mallinen kello on muutakin, kuin korea miehen koru juhlapäivään; tämä DeVille on kronometri.

Kuten yllä olevista esittelyistä on voinut lukea, niin omistan vaihtoehtoisia rannekkeita kelloihin jonkin verran. Niitä riittää. NATO-hihnoista strutsinnahkaan ja vasikannahasta alligaattorinnahkaan. Erikoisimman pään esimerkki on Omegan orginaali metalliranneke tuohon minun DeVilleeni. Täytyy sanoa, että en ole kertaakaan käyttänyt; ei sovi ainakaan minun tyyliini käyttää metalliranneketta noin sirossa tonneau-mallisessa pukukellossa.

Yhteenvetona voisin sanoa, että kelloistani useampi on monikäyttöisen kellon roolissa. Viidestä kaksi ovat vahvasti pukukello-kategoriassa, mikä ei ole mikään yllätys. Käytän työssäni taskuliinalla höystettyä pikkutakkia, nahkakenkiä jne. ja ihan alkuperäinen ideani satsata kelloihin lähti juuri työpukeutumisesta. Olin työpäivinä pukeutunut toisinaan jopa ihan pukuun useamman vuoden ja aloin sitten pikkuhiljaa satsaamaan parempiin kenkiin sekä vaatteisiin. Kun kaapista löytyi Canalin pukua, italialaisia ja englantilaisia kenkiä sekä Pradan laukkua jne., niin aloin miettiä, että miksipä en satsaisi myös yhteen tai kahteen parempaan kelloon. Nyt muutama vuosi on vierähtänyt ja viiden kellon boksi on täysi.

Netti on pullollaan italialaisen, brittiläisen ja amerikkalaisen leikkauksen vertailua. Italialainen tyyli on mielestäni sillä tapaa saanut nostetta, että rakenteettomat ja hyvin ohuet puvuntakit ja pikkutakit ovat kasvattaneet suosiota ympäri maailmaa ja myös slim fit-leikkaus on ollut varsinainen laaja trendi.

Mutta miten brittiläinen puku; onko se muuttunut ja ottanut vaikutetta esim. viime vuosikymmenen trendi-ilmiöistä tms. vai pitänyt sitkeästi pintansa paineen alla ja pysynyt perinteisenä?

Uppoudutaan muotoiluun ja myöskin imagoon. Nehän eivät ole kaikki kaikessa auton suhteen, vaan on paljon muitakin arvoja sekä näkökulmia, mutta kun kerran tällainen muotoilu-keskusteluketju on luotu, niin avaan tänne omaa pähkäilyäni.

Pohdintani keskittyy siihen näkökulmaan, että jos auto hankittaisiin täysin lifestyle, muotoilu ja imago edellä. Autoa oltaisiin hankkimassa esim. herrasmiesmäiselle liikemiehelle, joka arvostaa tyyliä. Pukeutuu pukuun tai vähintäänkin smart casualin/business casualin välimaastoon töissä. Käyttää arjessa usein koreaa pukukelloa ja satsaa italialaisiin sekä brittiläisiin laatukenkiin. Mies ei pukeutumisellaan korosta millään tapaa sporttisuutta, vaan enemmänkin eleganssia.

Jos lähden ns. suoriltaan fiilispohjalta arvioimaan E-segmentistä sedania tai farmaria tälle koreasti pukeutuvalle liikemiehelle, niin vastaukseni olisi tällä muotoilun, lifestylen ja imagon näkökulmalla E-sarjan Mersu. Myös Jaguar voisi upota tähän sekä Volvo S90/V90. Volvossa lisämausteena premium-perheauton fiilis sekä turvallisuus. Mutta sitten taas Audi ja BMW tuntuisivat tähän eleganssiin sporttisilta vaihtoehdoilta. Olenko jonkin yleistämisen uhri vai onko se niin, että Audi ja BMW ovat ne sporttiset vaihtoehdot? Jos näin, niin näetkö sinä ko. autoissa jotain sellaista muotoilua ja fiilistä, joka tukisi tämän kuvailemani keikarin imagoa?

Omega De Ville Tresor 40 mm on hieno kello. Mutta kumpi kolahtaa enemmän; sinitauluinen vai valkotauluinen?