Keikarin foorumi

Toipuvana kasariteininä olen mieltynyt tuon ajan tuoksuihin. Alkuperäinen Hugo Boss Sport neliskanttisessa vihreässä pullossa oli ensimmäinen kosketus aiheeseen, joka sitten houkutti ostamaan ruotsinlaivalta Armania, Guccia ja Lacostea, Dioria ect.

Muistikuvat palasivat mieleen nuuhkaisu nuuhkaukselta, kun ryhdyin tutustumaan uteliaisuuttani tilaamiini muutamiin arabiparfyymeihin, joiden mainitaan olevan klooneja suosituista designer- ja niche tuoksuista.

Täytyy sanoa, että tämä kaninkolo vaikuttaa erinomaisen mielenkiintoiselta ja lupaavalta. Kokemus on totta kai hyvin subjektiivinen, mutta itse olen ollut positiivisesti yllättynyt näiden tuoksujen synnyttämistä mielikuvista. Hinta-laatusuhde on vähintään erinomainen kun parilla kympillä saa tuoksuputelin, jonka tuoksu ja kestävyys on samalla tasolla 150-300€/pullo maksavien esikuvien kanssa.

Jos kiinnostus heräsi, niin kaksi tuoksua, jotka kannattaa tsekata:

Lattafa Asad Eau de Parfum: Muistuttaa kovasti Diorin Sauvage Elixir:iä.
Armaf Club de Nuit Intense: Toimittaa samalle tontille kuin Creed Aventus.

^Mielestäni ei ole mielekästä maksaa jos kokee että se on kallista. Erilaisia halvempia versioita tuoksuista olen kuullut olevan, ainakin Lidlin omat ovat isojen poikien mielestä usein jäljitelmiä niistä hintahaitarin keski- ja alapään tuotteista. Pukeutumispöydällänikin möllöttää sellainen, kuulemma kopio jostakin Bossin tunnetummasta tuoksusta.

Nyt on tuo tuoksuminen jäänyt vähemmälle, koska tässä on jo jokunen vuosi vierähtänyt kotitoimistolla käytännössä kokonaan ja näyttää siltä että työpaikoilla ollaan entistä herkempiä kaikenlaisille tuoksahduksille.

Vanha sanontahan kuuluu, että; ” Saappaat ovat kuin kengät mutta paremmat. ”

Tunnustaudun vannoutuneeksi saapas- faniksi ja niiden käyttäjäksi. Nykyään tulee käytettyä yhä vaan enemmän. Myös kesällä. Huomasin nimittäin että monet tennarit näennäisestä keveydestään huolimatta ovat äärimmäisen hiostavia. (esim. Converse) Eikä tennarit/ lenkkarit puhuttele muutenkaan tyylillisesti. Olen jättänyt ne ainoastaan lenkkipolkuja varten.

Talvisin tulee käytettyä Red Wingejä. Chukkat ja Iron Rangerit ovat palvelleet kohta kymmenisen vuotta. Toki huollan niitä hyvin.
Sitten talvisin pihassa ja muun muassa ampumaradalla käytettyä intin suksiuralla olevia huopakumppareita irtovuorilla. Aivan lyömättömät talvisissa maasto-olosuhteissa. Sulan maan aikaan intin ”jatsareita” eli SA- nahkasaappaita ja märillä keleillä tavan kumisaapasta.
Urbaanimpaan ympäristöön lämpimillä ilmoilla puolestaan desert boot- tyyppisiä, keveitä mokkanahkaisia nilkkureita.
Vanhat cowboy- saappaatkiin tuli valjastettua viidentoista vuoden tauon jälkeen tulevaa kevättä ja kesää varten. (Niitäkin tuli nuorna miesnä hommattua kolmet parit)
Pukujenkin/ irtoyhdistelmien kaverina suosin nykyisin pukusaappaita ennemmin kuin kenkiä.

Mutta, mutta… Yksi vinkki: ranskalaisen Septieme Largeurin saapasvalikoima kannattaa vilkaista. Laatu on erinomainen, eikä hinnatkaan ole aivan pahimmasta päästä.

https://www.septiemelargeur.fr/en/276-boots

Timberlandin bootseja löytyy suomalaisista kaupoista. Katso myös Boot Factoryn valikoimat.

Boot Factoryn näkemykset tuli tässä hetki sitten talvikengiksi ja niitä etsiskellessäni tähän aiheeseen tuli hieman tutustuttua. Timberlandin kengät ovat muotokieleltään vähän samaa, mutta niistä taitaa puuttua ommeltu pohjarakenne ja niissä on kaikenlaista kangas- ja muuta kikkulaa enemmän kuin puhdasoppisemmissa nahkakengissä. En ole sen tarkemmin perehtynyt, mutta eivät mielestäni edusta ihan tätä kenkätyyppiä.

Melko samaa tyyliä olen nähnyt vuosien ajan Helsingissä, sillä Red Wing -tehtaan varsikengät ovat melko suosittuja. En ole varma, onko niiden kiilakorko Suomen talveen paras, kun en ole koskaan omistanut paria. Valtaosa näiden käyttäjistä ei nahkan perusteella huolla omiaan.

Hyvä pointti, Red Wing lienee Suomessa yleisesti myytävistä lähimpänä niin sanotusti oikeaoppista. Voi olla että kärsinyt ulkomuoto on joillekin osa tyyliä, joillekin taas kovasta käytöstä seurannutta välttämätöntä kulumista, ja joillekin taas silkkaa välinpitämättömyyttä ja tietämättömyyttä. Red Wingejä on kyllä paljon muullakin kuin kiilakorolla, joka on ainakin minun silmääni melkoisen ruma. Samaten oma silmäni ei oikein arvosta tuota niin sanottua moc toea mitä osassa Red Wingejä on. Omaan silmääni esimerkiksi Red Wingin Blacksmith taas on varsin hyvän näköinen malli.

Melko samaa tyyliä olen nähnyt vuosien ajan Helsingissä, sillä Red Wing -tehtaan varsikengät ovat melko suosittuja. En ole varma, onko niiden kiilakorko Suomen talveen paras, kun en ole koskaan omistanut paria. Valtaosa näiden käyttäjistä ei nahkan perusteella huolla omiaan.