Keikarin foorumi

Alkaa todella harmittaa, että Uniqlossa ei tullut koskaan vierailtua, vaikka asuin Pariisissa... Eräs ranskansuomalainen jopa mainosti sitä minulle, mutta luulin, että sieltä saa vain katumuotia tyyliin farkut ja t-paidat. Opetus: ei kannata olla ennakkoluuloinen halpisketjuja kohtaan!

Tunnustaudun myös pilottimallin ystäväksi. Minulla on isältä saatu (tai ehkä hänen mielestään kähvelletty) Ray-Banin vintage-pari, enkä muunlaisia aurinkolaseja suostuisi ihan äkkiä käyttämäänkään.

Hetkinen: otsikko kuulostaa harhaanjohtavalta, sillä artikkelissahan todetaan, että "Jousipaita jatkaa tilausompelimona". Sarjavalmistus siis loppuu Suomessa.

En saata ymmärtää iloitsemista toisen konkurssista. Tappiota tulee, ihmiset saavat lopputilin ja mahdollisesti yrittäjän elämäntyö tärveltyy. (Tässä tapauksessa ei onneksi vaikuttaisi olevan kyse viimeisestä, kun tilaustoiminta jatkuu.)

Mieluummin olisin suonut keskivertosuomalaisen ostavan Suomessa tehtyjä kohtuulaatuisia vaatteita kuin sitä aasialaisissa hikipajoissa tuotettua polyesterimoskaa, jolla on suurin menekki. En todellakaan usko, että Jousipaidan konkurssi edistäisi suomalaista vaatekulttuuria - päinvastoin. Ryntäävätkö ko. liikkeen valmispaitojen vanhat asiakkaat nyt Turnbull&Asserin nettikauppaan? Tuskin. Valinnan tilalle saattaa hyvinkin tulla huonompaa, mikäli - kuten oletan - monelle Jousipaidan asiakkaalle peruste maksaa halvinta polyesterimoskaa enemmän oli kotimaisuus.

Kenen kanssa Jousipaita kilpaili valmispaidoilla? Sen pääkilpailijoita eivät suinkaan olleet T&A ja Truzzi, kuten keikarilaisessa todellisuudessa elävä foorumilainen saattaa kuvitella, vaan ne muut Suomessa suuret paitamerkit (kuten Stockan halvat merkit, Dressmann jne.).

Aiemmin minusta tuntui, ettei näistä massaketjuista löydy mitään kelvollista. Nyt kesällä pitkästä aikaa ketjuja kierrellessäni olen kuitenkin joutunut muuttamaan käsityksiäni.

Poimin Dressmannin alesta mukavan tuntuisen pimapuuvillaisen neuleen 10 eurolla. Olisin myös mielellään kokeillut Jelinkin mainitsemaa egyptiläisestä puuvillasta valmistettua two ply -paitaa (20 eur), mutta minulla oli sama ongelma kokojen kanssa. Irtotakeistakin löytyisi 30 eurolla super 100 -täysvillaista. Hinta-laatusuhde vaikuttaisi olevan kelpo - jopa alkaa tuntua, että Dressmann olisi (nykyisin) huomattavasti mainettaan parempi. Vuosien takaa vain tulevat mieleen heikot ostokset, tosin silloin en osannut yhtä tarkkaan laatua syynätäkään ostaessani.

Käyttökokemuksia mm. edellä mainituista Dressmannin tuotteista toivoisin minäkin - onko laatumateriaalin lisäksi myös viimeistely (rakenteen kestävyys) kunnossa?

Muut massaketjut näyttävät liitelevän kovin kaukana klassisista ihanteista tai sitten laatu on järjestään kehnoa. Omat ostokseni keskittyvät melko pitkälti Stockmannille Suomessa.

PS. Jermyn Streetkään ei tee autuaaksi. Olen yhtä (käytettyä) CT:n peruspaitaa kokeillut, ja sen materiaali tuntui huomattavasti epämiellyttävämmältä kuin eräiden parjattujen Suomessa myytyjen merkkien edullisempien tekeleiden. Nähdäkseni maine/tarina vaikuttaa merkittävästi ihmisten kokemuksiin vaatteista, vaikkei sitä myönnetäkään - massaketjun hönöt mainokset ja trendikkyys vs. englantilaisen perheyrityksen arvokkuus ja konservatiivisuus.

Jos massaketju X ja anglolegenda Y tarjoavat vastaavanlaatuisia (alemman hintaryhmän) tuotteita, Y arvioidaan kuitenkin helposti paremmaksi. Totuus voi kuitenkin hyvinkin olla päinvastainen, sillä ketjulla on suuret skaalaedut valmistuksessa. Ainakin periaatteessa se voi tarjota parempaa laatua samalla hinnalla. Ratkaisevaa tietysti on, kumman valmistajan hinnasta suurempi osa perustuu puhtaasti brändin arvoon (eli ei materiaalien tai valmistusprosessin laatuun). Ylemmän hintaryhmän tuotteet ovat sitten asia erikseen - niitä ei massaketjuilta edes löydy. Laatuyritykset eivät kuitenkaan pääse hyödyntämään käsityöosaamistaan alemman hintaryhmän tuotteissa.

Siitä voi sitten olla montaa mieltä, kannattaako ylipäätään halpatuotteita ostaa. Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan ole valmiita panostamaan jatkuvasti tuhansia euroja vaatteisiinsa, ja toisaalta kaikilta ei löydy kiinnostusta käyttää aikaa käytettyjen laatutuotteiden etsimiseen. Minusta vaatejäteillä on oma paikkansa, ja itse pyrin yhdistelemään erilaisia hankintaväyliä (laatuliikkeet, ketjut, käytetyt) parhaan (hinta-laatusuhteeltaan, ajankäytöltään) lopputuloksen saavuttamiseksi.

Tuollainen on täysin ala-arvoista, onneksi kuitenkin verraten harvinaista. Sivumainintana täytyy sanoa, että mainittu vihjaus eurooppalaisten outlet-myymälöiden palvelun puutteesta on roskaa. Olen vieraillut Pariisissa useissa kymmenissä outlet-liikkeissä, ja niissä on saanut palvelua aivan vastaavasti kuin "normaaliliikkeissäkin". Palvelua ei tarvitse myöskään kerjätä, vaan (runsaslukuiset) myyjät itse sitä tarjoavat.