Keikarin foorumi

No itse valitsisin noista miesten version Love:sta keltakultaisena kornista nimestään huolimatta. Koska kaulaketjua ja riipusta+kelloa enempää en koruja käytä, niin saattaisin päätyä täten leveämpään malliin. Olen sitä mieltä, että jos ja kun määrä on hillitty, voi ne vähäiset olla hieman näyttävämpiäkin kunhan eivät mene mauttomuuden/ ylilyönnin puolelle. Keltakultahan ei ole yleisesti ollut ns. muotia vähään aikaan, mutta pidän sitä kuitenkin klassisimpana ja ajattominpana vaihtoehtona pitkässä juoksussa.
Ai niin, timantteja ei sitten missään nimessä! ;)

Nuo muut ovat taasen niin tyypillisiä ja tuo Trinity vieläpä tällä hetkellä trendikäs, joten ne jättäisin pois laskuista. Vastaavia näkyy joka kadun kulmassa, eikä noista kannata mielestäni maksaa Cartier- lisää.   

Olipa harvinaisen viisasta ja hyvää tekstiä mieheltä, jonka luoma brändi onkin nykyään hyvin vahvasti muotimaailmassa ja ollut sitä toki jo pitkään.
Kalvosinnapit vs. kello, ehkäpä kyse on myös siitä että kello näkee huomattavasti enemmän käyttöä kuin napit, ainakin useimmilla. Tosin, itse olen tuttavilleni kyllä suositellut poikkeuksetta, että mikäli pukuja on vain se yksi tumma, niin ilman muuta valkoinen paita+ranskalaiset kalvosimet sen kaverina ja kahdet parit nappeja. Arkisemmat hillityt sekä toiset hieman näyttävämmät tai juhlavammat, jopa jalometalliset. Tuolloin kello kokonaan pois ellei se ole selvästi pukukellon speksit täyttävä ja samaa materiaalia tai värimaailmaa kuin jommatkummat napeista tai jotenkin muuten erityisen hyvin niihin sointuva.

Päivitelläänpä taas.. Nyt on ollut käytössäni tuon F- terällisen Aurora Optima 365:n rinnalla maanantaista lähtien Stub- terällinen Optima Rossa.
Loistava kynä lyhyesti. Stub- terästä huolimatta sopii oikein mainiosti päivittäiseen kirjoittamiseen. Vaati toki hieman opettelua ja totuttelua, mutta parin päivän jälkeen, kun oppi pitämään terän asennossaan, alkoi lyyti kirjoittamaan. Todella sileä ja höyhenen kevyt tuntuma. Musteen syöttö on erinomainen. En ole varma, onko myyjäliike tehnyt vielä hienosäätöä terälle, koska kaikenlainen kulmien terävyys ja raapiminen tuntuu olevan tipotiessään, vaikka ko. ominaisuutta hieman Stub- terässä pelkäsin. Viiva elää nyt kohtalaisen mukavasti ja kirjoitus on elävän näköistä myös näin täysin keskivertokäsialan omaavalle, joka ei siis saisi viivaa muuten elämään. Jälki tosin on tällä leveää (tuplaleveää) poikkivedoissa, mutta pystyvedot ovat jossain M- terän paksuudessa ellei jopa F:n noin suurinpiirtein. Terä on myös ns. "märkä", eli mustetta tulee vähintäänkin riittävästi, muttei kuitenkaan sotke tai tahri, ellei itse tumpeloi. Pelkäsin aluksi myös sitä, että tätä saa olla uudelleen täyttämässä vähän väliä juuri tuosta leveästä jäljestä ja märkyydestä johtuen, mutta vielä mitä! Yhdellä säiliöllisellä kirjoittaa vaivatta vaikka kuinka monta A5:sta molemmin puolin täyteen.

Jälleen voin vain todeta, että nämä molemmat Optimat ovat itselleni aivan ylivoimaisia kyniä. Sopivat omaan käteeni uskomattoman hyvin ja terät ovat aika lailla ykkösiä verrattuna muihin omistamiini kyniin nähden. Sailorin terä pääsee jo lähelle kylläkin - ja itse asiassa samaan kastiin-  mutta on kynänä sen verran pienikokoinen, että toimii parhaiten vain lyhyitä tekstejä kirjoitettaessa.
Ok, toki voidaan oikeutetusti sanoa, että kynän pitää tuohon Optiman hintaan jo aivan helkkarin hyvä ollakin. No, sitä se myös on.

Tämä on poistunut myynnistä.

Ihan mielenkiinnosta, mikä se on saanut Villen pään kääntymään? Muistelin, että olit yhdessä ivyman:n kanssa foorumin kovimpia nahkatakkien vastustajia?
Itselle on meinaan käynyt vähän päinvastoin.. Junnuna tuli kovastikin fanitettua, mutta 25:n ikävuoden jälkeen ei ole tullut nahkatakkeja enää pidettyä, vaan olen pyrkinyt myymään kaikki omistamani pois. Mutta mokkanahkaisen voisin edelleen ottaa. Maksavat vaan laadukkaat tänä päivänä ihan älyttömiä.

Kyllähän siinä on nyt niin käynyt, että kaikki rihkama- ja mainoskynät on tullut tämän mustekynäinnostuksen myötä heitettyä menemään. Toki muutama ok tasoinen kuivamuste- ja kuulakärkikynä on tietysti kaiken varalta yhä kotona, mutta ei enää yhtään toimimatonta tai luokatonta kirjoitusvälinettä. Vähän samoin on käynyt myös paperin suhteen. Eli toki muutama suttupaperi- ja ns. "tavallinen" ruutulehtiö vielä löytyy, mutta kyllä niissäkin on tullut pitkälti siirryttyä laatupaperiin. Midorin MD- paperi on yhä suosikkini sen pienen "karheutensa" ansiosta. Toki Clairefontaine hyvin sileänä paperina on toisaalta erittäin hienoa ja miellyttävää, mutta keskinkertaisen käsialan ja kirjoitustuntumani johdosta hyödyn hieman tuosta MD:n tarjoamasta pidosta terää vasten. Saa nähdä, miten Tomoe River vertautuu näihin kahteen. Viime viikolla tuli pieni koesatsi sekä paksumpaa että ohkaisempaa versiota siitä.

Tietysti, ettei unohdu... Hyvä ja terävä lyijykynä on toki esine, joka pitää yhä ja edelleen pintansa. Sehän on tunnetusti kirjoitusväline mikä toimii kaikissa olosuhteissa... Niissäkin, missä paraskin mustekynä hyytyy. Niinpä innostuin hankkimaan mahdollisesti jopa loppuelämäni lyijykynät tuossa männä viikolla. Nyt on siis satsi Palomino Blackwingejä tulossa. Otin kolmea eri kovuutta. Pehmeää, kovaa, ja ekstrakovaa. (eli Blackwingin perusmalleissa musta=soft, tummanharmaa 602=firm, ja natural=extra firm) Samaan satsiin myös Blackwingin oma kaksivaiheinen teroitin.

Kernaasti. Tosin IH:lta ostin kylläkin takin. 3Sixteeniltä ja LVC:ltä pöksyt.