Keikarin foorumi

Puvusta ja sen väristä suomalaisessa pukeutumisessa,

mistähän mustan puvun suosio johtuu suomalaisten yli kolmekymppisten miesten pukeutumisessa? Olin tässä taannoin Koillismaalla kirkkohäissä, joissa näin yhden keskiharmaan puvun, yhden vaaleanruskean irtotakin ja kymmenittäin mustia pukuja.

Onko se "monikäyttöisyys" siinä mielessä, että samalla puvulla voi mennä hautajaisiinkin, eikä tarvitse omistaa kuin yksi puku? Häiden miespuoliset vieraat oletukseni mukaan pääsääntöisesti eivät varsinaisesti panosta klassiseen pukeutumiseen. Nykyään kuitenkin Dressmannilla ja vastaavissakin näkee harmaita ja sinisiä pukuja myynnissä.

Varmasti tuo veikkauksesi on hyvin lähellä totuutta. Eli se musta puku tavallaan ”käy joka paikkaan”. Tai siis niinhän se täällä yleisesti mielletään, vaikka tietenkin klassiseen pukeutumiseen vihkiytyneet tietävät ettei asia noin suinkaan ole.
Mutta suurten rivien keskuudessa se tosiaan noin mielletään.
Lisäksi suuri syypää on lehtien ynnä muiden tiedotusvälineiden muotitoimittajien ja kaikenmaailman muotikonsulttien ja ”stylistien” hokema, että ”musta käy suomalaiselle” ja ”musta pukee suomalaista”.

Muistan oikein hyvin, kuinka tuota mantraa hoettiin naistenlehdistä lähtien vuosikaupalla yhdessä vaiheessa. (90- luku ja 2000- luku)

No tottapa kyllä. Tuli ehkä rajattua hieman turhan tiukasti tuo. Onhan esim. Holland & Sherryn South Pacific- pellavakin jo suht' tuhtia tavaraa 340- grammaisena. Näin siis yhtenä esimerkkinä omasta kaapista.

Ja tulipa hiljattain tilattua varsin ohkaista tavaraa vartavasten kesää varten H&S:n Oceania mallistosta irtotakiksi. Sehän ei ole kuin 250- grammaista puuvilla-pellava-villa-silkki yms. sekoitetta. Kaveriksi vaaleanharmaata Minnisin 310- grammaista Fresco III:sta pöksyiksi.

Itsellä paksuimmat ovat Schott NYC:n kipparitakki joka taitaa olla noin 900- grammaista, H&S:n Pardessus pakasta ruskeaa -olikohan noin 800- grammaista tavaraa se. Luonnollisesti nuo ovat päällystakkeja. Tuhdeimmat -ei päällystakit- ovat SA-Int sarkahousut (veikkaisin ehkä jotain 600-700- grammaista) sekä pari tweed- irtotakkia 500- grammaisina. Hardy Minnisin flanellipökät 450-470 grammaisia.
Täytyy myöntää, että tuo Schottin kipparitakki ja H&S:n Pardessus alkavat olla liikaa tällä hetkellä vallitsevalla suojakelillä. Mutta ovat kyllä omiaan oikealla talvisäällä.   

Olisiko tällaisessa ketjussa mitään järkeä ihan tuohon pysyvien aiheiden listalle asti?

Eli ajatuksena olisi antaa suuntaviivoja aivan alusta lähtien klassisen tyylin vaatekaapin pitkäjänteisessä rakentamisessa.

Nämä kaikki tiedot ovat toki jo nyt löydettävissä sieltä täältä. Mutta mielestäni koottu, aivan alkutekijöistä lähtevä pysyväiskeskustelu voisi kuitenkin olla monia helpottava lisä, vai kuinka?

Jotta kupletin juoni avautuisi niin sanotusti kaljaksi ja makkaraksi, niin voisin tähän samalla aloittaa siitä ensimmäisestä ja aivan pakollisesta, (muttei ollenkaan tylsästä, kun vain tietää ja omaksuu knopit) eli tummasta puvusta.

Linkki keskusteluun Tumma Puku:
https://www.keikari.com/foorumi/index.php/topic,99.0.html

Mitä kaikkea tuo kyseinen asukokonaisuus pitää sisällään, mistä lähteä liikkeelle, mitä on syytä ottaa huomioon, mitkä ovat niitä ensiarvoisen tärkeitä seikkoja, mitkä vasta toissijaisia? Mitä erityispiirteitä ja lisätarpeita selkeästi toisistaan erottuvat vuodenajat tuovat tullessaan? Kuinka varmistua kokonaisuuden toimivuudesta ja maksimaalisen pitkästä elinkaaresta niin kestävyyden kuin myös tyyliseikkojen ja yksityiskohtien osalta? Mitä karikoita ja mahdollisia "ansoja" on syytä välttää?

Mikä olisi kauluspaidan kalvosimelle sopiva napakkuus? Teetätin ekat mittapaitani tuossa taannoin ja minusta tuntuvat kalvosimet todella väljiltä, mutta myyjän mielestä ne ovat ok.

Ilman muuta pitkälti makukysymys, kuten edellä jo mainittiin. Tosin, liian väljä kalvosin kyllä näkyy harjaantuneemman silmään. Eri asia tietysti, että ketä moinen haittaa..
Itse pidän niin napakasta, että oikeastaan vain etusormi menee väliin jos kokeilee. Napakan istuvuuden etu on kalvosimien/ hihojen paremmin pysyminen oikealla kohdallaan ilman toistuvaa korjailun tarvetta. Myös takin hiha laskeutuu huomattavasti paremmin.
Puhutaan mittojen suhteen niin pienistä mittasuhteista, että kokemuksen karttuessa sen oppii määrittelemään jopa 1cm:n tarkkuudella ja sillä sentillä voi sitten pelata joko napakampaan tai väljempään suuntaan esimerkiksi paidan käyttötarkoituksen mukaan. (eli lähtökohtaisesti muodollisiin paitoihin napakampaa ja vapaa-aikaan aavistuksen väljempää. Joskaan ero ei iso ole, ainakaan omissani)

Mutta omakin kokemus on ihan sama, että myös mittapaitoihin pyritään hyvin usein tarjoamaan pikemminkin turhan väljää kuin napakkaa ikään kuin varmuuden vuoksi. Olen tainnut ainakin yhdestä paidastani korjauttaa ko. asian. Eli jos sinusta tuntuu, että ovat turhan väljiä, niin korjauta takuun piikkiin reilusti vaan, koska muuten ne saattavat jäädä tulevaisuudessa vaille käyttöä turhan pantiksi, jos/kun paitoja tulee jatkossa lisää paremmalla kalvosimien istuvuudella.

^ No sopii hyvin noiden nykyajan yliliberaalien valehtelijoiden joukkoon. Niinhän meidän pääministerimmekin näytti silloin aikanaan Ruotsin vierailulla nahkatakissaan enemmän katuvarpuselta kuin pääministeriltä.
Muutenkin tuo "bisnes" ja "bisnespukeutuminen" jo terminäkin hieman kuvottaa.. Sillä "bisneshän" on täyttä kusettamista jossa ajatellaan pelkkää rahaa, niin miksi moista touhua varten pitäisi pukeutua fiinisti? Tuota paradoksia olen koko ikäni hämmästellyt. Tästä syystä vanhat termit, kuten arkipuku, juhlapuku, iltapuku ja sotilailla tarvittaessa paraatipuku ovat mielestäni paljon parempia termejä kuin joku "kusetus" eli bisnespuku...

Ebay-löytö ja itselle joululahja

Ohhoh! Onpahan vaan komea päällystakki. Hieno löytö!

Meinasin aluksi kirjoittaa tuonne etiketti- osion tumma puku- säikeeseen, mutta onhan täällä tosiaan tämä oma säie hatuille..

Jeps. Eli viikonloppuna oli pikkujoulut ja menin sinne ns. smart casualissa, joka koostui siisteistä/ suoralla leikkauksella olevista hyvin tumman sinisistä farkuista, poolokaulusneuleesta ja ruskeasta tweed- takista. Päällystakkina polvipituinen harmaa glen plaid- kuvioinen villakangastakki pystykauluksin.
Noh, sen verran kylmää oli, että jokin hattu oli päässä oltava. Koska tilaisuudessa ei varsinaista pukukoodia ollut ja näin ollen musta Koivistolainen turkislakki olisi ollut jo turhankin edustava, joten ajattelin että kyllä se siisti pipo menee kun on farkutkin jalassa. Vaan pitää kyllä nyt alkaa uskomaan ettei pipo ole hyvä valinta jos yllä on pidempää päällystakkia ja alla pikkutakkia. Olkoonkin vaikka kuinka "siisti" pipo, niin kyllä se sotii muodollista päällystakkia vastaan ihan selvästi. Tulee hieman samanlainen olo kuin että suorien housujen kaverina pitäisi lenkkareita.

Asia kävi ilmi mentäessä viimeiseen "räkälään" jonne ei tarvinnut edes päällysvaatteita riisua, niin silloin näin itseni peilistä juovuksissa ja totesin, että nyt muuten saa näiden pipojen pitämiset riittää jos päällä on yhtään siistimpää kampetta. Taisin vielä tokaista itselleni ääneen, että hyi hitto mikä hattuvalinta! Kipparitakin kanssa pipo on vielä kotonaan, mutta siitä jos mennään yhtään muodollisempaan ja pidempään päällystakkiin, niin johan alkaa tökkiä.

Näin ollen, itselleni joululahjaksi olen tässä suunnittelemassa tilausta Booksterilta joko flat capista tai baker boysta. Joku tumman harmaa tweed voisi olla hyvä ja monikäyttöinen valinta. En ole moisia koskaan omistanut, joten eiköhän se ole aika yksi jo vihdoin hommata.

Kiitokset muuten vinkkien antajille ja rohkaisijoille hatun suhteen.
Onneksi en laittanut sitä pipoa eilen, vaan mustan koivistolaisen karvalakin. Kylläpä se vaan alkaa jo ihan luonnolliselta näyttää, kun ei tässä enää mitään parikymppisiä olla.
Olisi se pipo ollut irvokas näky tumman kaksirivisen+vieläpä kolmiosaisen puvun ja pitkän, varsin sileäkankaisen päällystakin kanssa.