Keikarin foorumi

Tottahan toki on, että tuo Roetzel ei ehkä kirjana ja yleisesityksenä aiheesta ole mikään kattavin saati muutenkaan paras mahdollinen. Tuotekeskeisyys, tai pikemminkin tiettyjen tuotteitten aiheetonkin ylikorostaminen haiskahtaa myös hieman siltä, että mahtaa olla "muutama" ilmainen vaatekappale herralla itsellään. Siltikin, väitän, että ensimmäiseksi teokseksi tuo saattaa olla jopa paras. Hyvin kirjoitettu teksti ja upeat kuvat toimivat juuri kiinnostuksen herättäjinä, koska kirjan lukeminen on hauskaa ja mielenkiintoista, vaikkei mikään tyylifriikki edes olisi, jonka jälkeen tietoa on helppo hakea muualta lisää. Ja kyllä siinä nyt tietyt peruskäsitteet tulevat kuitenkin selväksi. Vähän sama kuin jotkut Valtaojan populaaritieteelliset kirjat. Niitä on pirun mukava lukea, ne ovat riittävän helppoja myös täysin amatööreille ja onnistuvat mainiosti päätehtävässään, eli luonnontieteen esittämisessä helppolukuisesti, hauskasti ja asiaan vihkiytymättömänkin näkökannasta ymmärrettävästi, mikä kuitenkin ravistelee ihan mukavasti ihmisten aivonystyröitä ja saa varmasti monet ihmiset ihan oikeasti kiinnostumaan tieteestä. Olkoonkin, että varsinainen tiedemaailman todellisuus on huomattavan erilainen käytännössä. Jos aloittelijalle lyötäisiin käteen varsinaisia tieteellisiä artikkeleita, niitä tuskin ostaisi kukaan ja tuskin ne kiinnostustakaan monissakaan herättäisivät.

Tosiaan, yhä ovat myynnissä ja nyt kun tässä on jo kaksi normaalisti ~42 kokoista henkilöä todennut kyseiset ahtaiksi, niin varmaan pienempijalkaisenkin kannattaa tsekata, jos malli muuten natsaa.

Tuntuu olevan aika monella alalla, että pääsykoe loppupeleissä on se vaikein pala. Sama oli ja on lääkiksen pääsykokeessa, sen jälkeen itse opinnoista kyllä pääsee läpi vähän inttimentaliteetilla: ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja tee sitä mitä käsketään, lue tenttiin se mitä pitää. Istumalihaksia kyllä vaaditaan ja eihän ne kaikki asiat mitään yksinkertaisia ole, mutta eivät eivät kyllä mitään sellaisia, mitä normaaliälyinen lukion läpäissyt ihminen ei voisi omaksua jos kiinnostus ja motivaatio vain riittävät. Pääsykokeen feilaa todella moni, joka kyllä osaa pääsykoematskun ulkoa kannesta kanteen, mutta sitten itse koetilanteessa jäätyy paperi- ja aineistopinkan alle eikä pysty poimimaan sitä loppupeleissä melkoisen yksinkertaista punaista lankaa joka sen datan alle on piilotettu. Omasta kokemuksesta väitän, että hirveästä hehkuttamisesta ja spekuloimisesta riippumatta ainakin se pääsykoe on täysin läpäistävissä about kuukauden lukemisilla, kirja pari-kolme kertaa läpi, ensin huolella muistiinpanojen kanssa, sitten silmäillen ja muutamat vanhat pääsykokeet tekemällä.

Funktionalismi pukeutumisessa voi johtaa toiseenkin suuntaan. Itse aion tilata nahkapohjaiset kesäkengät pääasiassa mukavuussyistä.

Yhdyn edelliseen. Sinänsä en näe funktionaalisuuden ja mukavuuden tavoittelussa periaatteessa mitään pahaa; oikeastaan ns. herrasmiesmäistä pukeutumista pohdittaessahan mielestäni tärkein perusajatus on tilanteen mukainen pukeutuminen. Mikäli tilanne syystä tai toisesta on sellainen, että mukavuus on prioriteettilistalla kärkipäässä, niin silloin pukeudutaan mukavasti, ei sen välttämättä edes tarvitsisi (kuten meilläpäin asia on tulkittu) tarkoittaa tyylikkyyden menettämistä. Vastaavasti toisin päin: esimerkiksi itse en haluaisi puolipohjata lakeerikenkiäni edes käytännöllisyysperustein, koska tilanteet (frakin kanssa vuosijuhlissa, orkesterin, jossa soitan, keikoilla etc), joissa niitä käytän, eivät ole millään muotoa käytännöllisyyttä tai mukavuutta painottavia.

Suurin ongelma minunkin mielestäni on se, että ihmiset oikeasti luulevat soft-eccoineen pitävänsä maailman mukavimpia kenkiä jalassa. Tottahan kunnollinen nahkapohjainen reunoskenkä ensi alkuun tuntuu kovalta ja muutenkin hankalalta, mutta kerran jalkaan asetuttuaan se on kuin onkin mitä miellyttävin vaihtoehto. Vaellus-, lenkkeily- ja muut jalkineet ovat sitten asia erikseen, eikä sen sorttinen tukevuuden, kepeyden ja mukavuuden yhdistelmän tavoittelu millään muotoa kuulu oleellisena osana normaaliin katukäyttöön.

On muuten mielenkiintoista tarkastella muutenkin suomalaisuuteen liittyvää funktionaalisuuden korostamista laajemmassa viitekehyksessä. Kyseessä lienee erittäin syvälle kansalliseen identiteettiimme rakennettu piirre (joka on surkeasta pukeutumiskulttuurista huolimatta tuottanut myös paljon hyvää). Mietitään nyt vaikka suomen kieltä. Maailmalla vain harva kieli - jos mikään - pystyy tarvittaessa yhtä eksaktiin ja täsmälliseen ilmaisuun, mutta tästä huolimatta yleiskielestämme puuttuu monista kielistä poiketen lähes täysin kaikki, mielestämme turhat, kohteliaisuusmuodot, muut muodollisuuden tavoittelut, puhuttelumuodot, erilliset maskuliini- ja feminiinimuodot jne.