Keikarin foorumi

Olavi avasikin mainiosti keskustelun klassisesta musiikista. Ei ole tarkoitus "varastaa" ketjuasi, ehkäpä olisit romantiikastakin tehnyt avauksen, mutta itse en malttanut olla aloittamatta tätä topikkia, koska kyseinen aikakausi on omaa sydäntä lähellä. Tietty nyt meinaa vähän levähtää tämä klasariketju kun näitä topikkeja tulee näin monta, mutta tuskinpa tuo haitannee.

Romantiikan ajaksihan taiteessa voisi löyhästi sanoa 1800-luvun alkupuolelta 1900-luvun alkupuolelle ulottunutta ajanjaksoa, jolloin tunteen välittämisen merkitys taiteen tehtävänä alkoi merkittävästi kasvaa. Pidän kyllä myös klassisesta ajanjaksosta, barokista, renessanssistakin jne, mutta -nyt on pakko vähän provota ja kärjistää- barokki on mielestäni tarpeettomankin kikkailevan teknistä polyfonioineen ja samalla liiankin suoraviivaista ilmaisultaan, ja vastaavasti klassismin lyhyenläntä ajanjakso paikoin turhankin pikkusievää ja yksinkertaistettua. Romantiikan ajalla nähdäkseni vasta todella alkoi esiin nousta musiikin ilmaisuvoima laajemmassa mittakaavassa, mikä minulle itselleni on tärkeää.

Säveltäjistä mainittakoon vaikka Dvorak, Schumann, Tsaikovski, suomalaisena tietty Sibelius ja viimeisenä, mutta allekirjoittaneelle parhaimmat kiksit antavana Wagner. Dvorakin sinfoniat, Rusalka, sellokonsertto - silkkaa parhautta. Schumannin sellokonsertto on kerrassaan upea, Tsaikovskin sinfoniat, baletit, viulu- ja pianokonsertto, Romeo ja Julia alkusoitto... liikaa lueteltavaa. Toisekseen toisinaan ärsyttää, kun Suomessa Sibelius on yhtä kuin Finlandia, vaikka säveltäjältä löytyy upeita teoksia vaikka millä mitalla; toisaalta koskapa ne hittibiisit olisivat niitä parhaita oikeasti olleet, puhuttiin sitten bändeistä tai ajat sitten kuolleista säveltäjistä.

Wagneria jaksaisi hehkuttaa varmaan loputtomiin. Jos mies eläisi tänä päivänä, soittaisi hän kaiketi Opethissa. :D Ymmärrän hyvin, että monet pitävät hänen musiikkiaan liiankin konstruoituna ja pitkiä oopperoitaan kaikesta monitasoisuudesta, syvälle alitajuntaan porautuvista aiheista ja huumaavasta musiikista huolimatta puuduttavina.  Kuitenkin nyt alkusyksystä jälleen kerran Ringiä kansallisoopperassa katsoessa ajantaju katosi ainakin allekirjoittaneelta täysin ja olo jälkeenpäin oli kuin parhaankin psykoterapiasession jälkeen, vaikka en jälkimmäisessä olekaan käynyt. Ja kun liiankin usein tulee aina valitettua, ettei Suomesta tule mitään hyvää, niin ainakin Matti Salminen onnistuu äänellään räjäyttämään Metropolitanin siinä määrin että takarivissäkin varmasti herätään: http://www.youtube.com/watch?v=9sgVjgraXsc

Törmäsinpä vahingossa Kampissa tähän putiikkiin ollessani menossa tappamaan aikaa Modaan vaimokkeen etsiessä jotain omia juttujaan muualta keskuksesta. Tietty siitä, käyttääkö "herrasmies" ylipäätään farkkuja, voi vääntää kättä hamaan ikuisuuteen, mutta kaikkiaan ihan mielenkiintoisen oloinen konsepti. Jos joku kokeilee, niin pistäkäähän viestiä tännekin. Itse silloin-tällöin farkkuja casuaalisetin osana käyttävänä ja miljoona kertaa sopivien (istuvat, asiallisen näköiset - ei mallia pappa tai übertrendikäs teini jne.) farkkujen löytämisen vaikeuteen hajonneena ajattelin jopa seuraavalla kerralla, kun farkkuja etsiskelen, tämän tyyppailla. 136€ hinta koko satsille ei edes ole ihan älytön jos lopputulos on oikeasti hyvä ja homma oikeasti mahdollista hoitaa vaivattomasti.

http://nomojeans.com/

...aina tästä Björnin taistolaismenneisyydestä saa lukea, mutta oikeasti minua kiinnostaisi tietää mikä sai miehen mielen kääntymään.

Samaapa olen minäkin kelaillut. Liekö ihan yksinkertaisesti niin, että aate ei tietyn vaiheen jälkeen enää juurikaan palvellut omaa etua. Taistolaisuus kaikessa äärimmäisessä idealismissaan varmaan vetosi aikoinaan niihin nuoriin, jotka maailman tilaa ja menoa kelailivat. Olikohan vanha W.Churchill jopa joka aikoinaan loihe lausumaan jotain sen suuntaista, että jos ihminen ei nuorena ole idealisti, hänellä ei ole sydäntä, mutta jos hän ei vanhana ole konservatiivi, hänellä ei ole järkeä. Tosin mielenkiintoista on silti se, että mies on heilahtanut noin rankasti ääripäästä toiseen sen kuuluisan maltillisen keskitien asemesta. Aiheesta olisi tosi mielenkiintoista jatkaa, mutta jättänen tähän, koska muuten alkaa mennä melkoisen poliittiseksi tämä threadi.

Vöistä pakko nostaa esiin edelleen Krunikan Nippanappaa. Itse etsiskelin kauan burgundinvärisiin brogueihini sopivaa smart casual -vyötä, kunnes lopulta pistäydyin popojen kanssa liikkeeseen ja totesin haluavani vyön, joka sopii yhteen niitten kanssa. Siinä sitten hypistelimme hyvin avuliaan ja miellyttävän myyjän kanssa hetken eri nahkoja, jonka jälkeen valitsin soljen, vyötäröni mitattiin ja viikon päästä 100% handmade in Finland -vyöni oli valmis vähintäänkin kohtuulliseen 40€ hintaan. Laatu on ollut hyvä ja vyö muutenkin juuri sellainen kuin kaipasin, värikin sopii täydellisesti ja tulipahan samalla tuettua kotoista kivijalkaliiketoimintaa. Kaiken kaikkiaan loistodiili.

Olen...hämmentynyt...

Ensireaktioni oli lähinnä, että voi hyvä jumala mitä se Lobbikin on mennyt tekemään, mutta nyt kun noita on hetken katsellut, niin omalla tavallaan ihan päheät... voisi kuvitella sopivan jollekin eksentrisemmälle kaverille jopa ihan hyvin.

Asiasta toiseen: mistä kannattasi etsiä LAADUKKAITA mittatilauskenkiä, joita saisi kivoissa ja trendikkäissä nahan väreissä (pun, kelt, sin, musta, ruskea, konjakki)? Nyt kun 5 parista Leftejä 2 on melkein pilattu ensimmäisen 6 kk sisällä niin voisi vaihtaa merkkiä. Ja käyttäjän ON varovainen jalkineidensa kanssa.

Allen Edmondsiltakin muuten saa nykyään tuollaista "customize your shoes" -palvelua. Varsinaisesta mittatilauskengästä ei ole kyse, mutta Leftin tyyppinen ratkaisu kylläkin, eli saa eri kengät eri kokoisina ja eri levyisinä ja värit ja nahat pääsee valitsemaan kengän osan tarkkuudella vaikka sitten haluaisit puna-sini-viher-kelta -yhdistelmäisen semibroguen, myös pohjissa on jonkin verran valinnan varaa. Hintaa paukkuu tuosta palvelusta listahintaan lisää muistaakseni luokkaa 60-100USD. Nettisivulta ei vielä ainakaan pysty itse Suomeen tilaamaan, mutta täällä päässä uskoisin Feren tai Monofixin ojentavan auttavan kätensä. Voihan tuota kokeilla kysyä meilillä suoraan AE:ltakin.

Futonista vielä. Jos kun ikinäkään moiseen päätyy parivuoteessa, suosittelen ehdottomasti kahta 80cm patjaa ja yhtä 160cm petaria siihen päälle. Itsellä nyt yksi 160cm patja ja voi hyvä isä kun se osaa painaa... patjalla on painoa karkeasti arvioiden useampi kymmenen kiloa ja sen puljaaminen ympäri melkoisen hajottavaa hommaa... seuraavaa muuttoa en halua vielä edes kuvitella. :D