Keikarin foorumi

Perusmalliset oxfordit ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin kauniit ja juhlavat. Ruskea väri lisää vielä käyttömahdollisuuksia mustaan verrattuna. Komeat on.

Tässä alkuun yksi...

Voisin ottaa oikeastaan kuvan takki päälläni, niin voisitte antaa arvionne mahdollisen lyhennysoperaation kannattavuudesta. Samaten jos jokin tiettty yksityiskohta kiinnostaa...

Noudin tänään tullista Oxxfordin Sport Jacketin. Koko on 42L. Takin leikkaus on varsin vartalon myötäinen, mutta valitettavasti ehkä aavistuksen liian pitkä minulle. Vai olenko vain "kangistunut kaavoihin" pikku takkien osalta (perinteisiä tavaratalomalleja). Ilmeisesti oikea mittani olisi 42R tai jopa 42S. Hihoissakin olisi hieman lyhennettävää, mutta se ole ongelma. Helman lyhennys "tappaa" usein takin linjakkuuden varsin tehokkaasti.

Olisin kuvitellut, että takissa olisi ollut full-lining. Heräsi tietysti epäilys, että olenko iskenyt käteni aitoon tuotteeseen ollenkaan? Mihin seikkoihin tulisi kiinnittää erityisesti huomiota aitoutta tarkastettaessa?

Ei sovitus luonnollisestikaan velvoita muuhun kuin moraalisesti ostamaan sovitetun tuotteen samanlaisella kustannusrakenteella toimivasta paikasta. On ihan älytön oletus, että palveleva liike todennäköisesti kaupungin keskustassa voisi tarjota fyysistä lopputuotetta samalla hinnalla kuin nettikauppa. Sen toisen vaihtoehdon jo kerroitkin, eli en näe moraalisesti mitään väärää siinä, että ostaa speksaus- ja sovituspalvelun eri paikasta kuin fyysisen lopputuotteen.

Minun mielestäni logiikkasi kyllä ontuu pahasti. Jos kivijalkaliike A on palvellut minua, mutta siitä huolimatta ostan tuotteen muualta, niin kyllä se A:n kannalta on aivan yksi ja sama ostanko sen sitten kivijalkaliikkeestä B vai nettikaupasta C. Eurot menevät joka tapauksessa ohitse oman kassan.

Yrittäjät määrittävät oman toimintastrategiansa ja toimivat sitten sen mukaisesti. Kuluttajat vuorostaan punnitsevat  eri vaihtoehtoja omista näkökulmistaan katsottuna ja tekevät päätöksensä niiden mukaisesti. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat, mikäli kumpainenkin osapuoli on tyytyväinen. Palvelusta ollaan valmiita maksamaan tai sitten ei.

Ihan rehellisesti sanon, että tuo 100€ hintaero ei ole kovin suuri. En nyt muista miten asiat menevät EU:ssa palautusten kanssa, mutta jos asiakas joutuu maksamaan palautusten postit, niin ei tuolla rahalla kovin monia pokia soviteta. Mistään kymmenien kehysten sovituksesta on ihan turha unelmoida.

Niin, minusta satasen hintaero tässä mittakaavassa on enemmän kuin suuri. Olen jo sovittanut pokat siellä kivijalkaliikkeessä. En aio siis palauttaa pokia muuten kuin virhetapauksessa (mikäli siis edes tilaan ne). Nettikaupassa on tietysti aina omat riskinsä, mutta luulen kuluttajien jo tiedostaneen tämän seikan.

Lainaus käyttäjältä: ChuckBass - 28.12.10 - klo:23:16

^ Eikös tuossa nyt ne kehykset ollut jo päätetty, joten tuo hintojen vertaus (myös prosentteina laskettuna) on mielestäni ihan aiheellista. Jos minuutit sovituksiin on jo kulutettu, niin eiköhän se ole sitten ihan sopivaa ottaa ne ylimääräiset eurot omaan taskuun.

Et näe mitään moraalista ongelmaa siinä, että sovitus hoidetaan maksutta ja hintaeron ollessa 'hurja' liikkeessä speksattu lopputuote tilataankin 'yllättäen' netistä?

Ja sinunko mielestäsi pelkkä sovitus velvoittaa tekemään kaupat? Tai sovituksesta pitäisi maksaa, mikäli kauppoja ei synny? Pyysin myyjältä tarjouksen, siinä kaikki.

Lainausmerkit ovat muuten aivan turhat. Mielestäni hintaero on hurja. Jos tilaan lopputuotteen netistä, se ei tule tapahtumaan yllättäen, vaan täysin harkitusti.

Ceefemmalla tässä ajellaan joo, mutta kovin tavanomaiseksi kulkineeksihan tuo on nykypäivänä väännetty. Ei voida puhua "taikamatosta", kuten ennenvanhaan...pitäisiköhän vaihtaa alle comfort-pallot?

Ex-naapuri tiesi kertoa, kun oli 50-luvulla omistanut ID:n, että hänen autonsa oli "katkennut" keskeltä. Ei ollut korroosiolla mitään tekoa asian kanssa, vaan syynä oli muistaakseni "hiiliköyhä teräs". Oli kuulemma tutkittu valmistajan taholta, kun jo parin vuoden ikäinen auto notkahtaa yllättäen.

Ranskalaisten autojen maine jäi "kantamaan" pitkäksi aikaa, mikä sopi kyllä minulle hyvin (=edullisia). 80-luvulla muuten yksi ruosteettomimmista malleista oli 405 söpö.

MB:t ruostuivat 80-90 luvuilla kuin ranskalaiset ennen vanhaan, mutta maine jaksoi kantaa pitkään. Joskus siis myös näin päin. Surullisen kuuluisan "väyrys-mallin" jälkeen, tehdas teki valtavia ponnisteluja saavuttaakseen jälleen johtotähden maineen. Aika näyttää miten käy. Väittävät vaan tietävämmät, että 124 -korinen olisi viimeinen "kunnon" mersu. Sen jälkeen tehdas on ulkoistanut tarjouskilpailun perusteella osien valmistuksen ja laaduntarkkailu ei ole samaa tasoa kuin ennen.

Ehkä parhaat kokemukset ovat jääneet bemareista. Niissä oli kyllä laatu kohdallaan. Olenkin aina todennut, että auton laatu punnitaan vasta, kun mittarissa on min. 300tkm ja ikää 15v. Bemarit eivät nitisseet, natisseet tai kolisseet vanhoinakaan. Kokemusta on 518, 518i, useista 520i, 524td ja 528i malleista (kaikki e28 -korisia). Kolmesatasista minulla oli harvinainen yksilö, kaksiovinen 325ix, joka oli nelivetoisena aivan yliveto Suomen talveen. Harrasteautona oli tyylikäs 2500 (e3), joka tuli aikoinaan tunnetuksi Baader-Meinhofin haluttuna pakoautona (neliovisuus kaappauksissa, nopea, ajo-ominaisuudet) sekä Tapani Kansan keikka-autona. Myös Jackie Onassis päristeli samanlaisella.

Ainoa harmittava asia BMW:n omistamisessa johtui ulkopuolisista tekijöistä. Liikennevaloissa oli yllättävän monilla kanssa-autoilijoilla omituinen tarve "kyykyttää" bemaristia. Samoin lehdistön ammattitaidottomuus sensaatiohakuisten otsikoiden muodossa suututti. Kaikki uutisointi liikennerikkomuksista tai -onnettomuuksista tapahtui yleensä merkittömänä, paitsi silloin, kun kyseessä sattui olemaan BMW. Silloin merkki muistettiin mainita aina erikseen, ikäänkuin bemari olisi ollut itsenäinen elävä olento. "BMW kaahasi huomattavaa ylinopeutta".

Pidin pitkään Jamesonia perusviskinä omassa kaapissani monikäyttöisyyden perusteella. Nyttemmin vihreällä saarella tapahtuneiden vierailujen jälkeen perusviskiksi on noussut Redbreast. Ei vain taida olla Alkon valikoimissa?

Skottilaisista maistuvimmat ovat reilusti savuisia. Lagavulin, Ardbeg, Talisker ovat eri versioina tulleet tutuiksi.

Makuasioita. Minusta kaikki citymaasturit ovat rumia, hintaan tai merkkiin katsomatta.

Autojen muotovalioita ovat mielestäni monet Pininfarinan tai Bertonen luomukset menneiltä vuosikymmeniltä. Nykymallit eivät "pysäytä" samaan malliin, lieneekö sitten ikä tehnyt jo tehtävänsä ;)

Citroen ID / DS, Porsche 911 / 901 ennen "turbo-lookia", BMW 3.0 CSi vain joitakin mainitakseni. Alfa-Romeolta löytyy myös useita menneen ajan muotovalioita. Samoin monelta brittivalmistajalta.