Keikarin foorumi

Saddleback Leather, kestää ja muuttuu kauniin patinoituneeksi ajan kanssa, myös mustana, tumman ruskeana ja punertavana. Ja erimallisina isompina ja pienempinä. Parasta noissa Saddleback:n tuotteissa on uskomattoman paksu kaunis nahka joka kestää ja kestää. En ole saanut vielä yhtään heiltä ostamaani tuotetta rikki vaikka yritetty on (reppu, salkku, duffelbag ja lompakko).

Toki tuo tyyli ei todellakaan istu kaikille, mutta soveltuu hyvin paitsi "rustiikki" henkiseen lookkiin myös klassisempaan lookkiin mikäli haetaan old school kontrastia kamasta jonka funktio on kestää ikuisesti ei istua vaihtuviin tyyleihin.

Kait tämmöinen taskussa hyväksytään :D

Pitäisi vaan kiillottaa nuo naarmut lasikkeesta pois kunhan joutaisi..

Tai tämännäköinen


Tai tälläinen military henkinen (WWII aikainen ja armeijan kaiverruksilla ja kellotaululla)


Ja noita on vielä laatikossa iso nippu lisää.. tosin varmaan lähtee myyntiin lähes kaikki taskukellot pikapikaa (siis kaikki joilla ei ole tunnearvoa), hurahdin hieman ja totesin vasta myöhemmin etten osaa noita käyttää :O

Paljasjalkakengistä,

Parhaat kokemukset on Fivefingerseistä, mutta niissä on totutteluastetta hiukka enemmän kuin normaalisti, varsinkin jos ei ole varvassukkiin tottunut. Feelmaxeissa on paras tuntuma, ihan kuin paljain jaloin juoksisi, mutta olen juossut niiden kenkiä kolmet puhki, kaikki alle 300 kilometrin. Eli kestävyys ongelmana. Merrelit on uudet tulokkaat enkä uskalla sanoa mitään vielä, hyvältä tuntuu mutta aika näyttää. Merreleissä on sama pohja kuin Vibramin raskaammissa kengissä KSO Trekissä ja vastaavissa, eli sen osalta usko on kova. Ja laatu vaikuttaa hyvältä, itseasiassa harkitsin vakavasti kesän kevyeksi kävelykengäksi Merrelin Tough Glove nahka lenkkaria, mutta kun en oikein lenkkareita osaa "kenkänä" pitää (tämä "ongelma" tosin vaivaa varmaan tällä foorumilla jokaista) :)

Ja lenkeistä, totuttelua ihan oman kehon mukaan, alkuun jollain pehmeällä alustalla kuten rantahiekat tai nurmikentät. Paljasjalkakenkä antaa sen verran suojaa että voi hyvin juosta hiekkateitä kohtuu tottumattomillakin jaloilla (näin olen kuullut sanottavan). Täysin paljain jaloin ensimmäistä juoksulenkkiä ei kannata suunnata hiekkateille tai sepelille :) Jalka karaistuu ja tottuu, mutta turha sitä uutta harrastusta on heti alussa tuhota satuttamalla itseään.

Lenkin kestot aluksi ennemmin vähän lyhyempinä kuin pidempinä. Aloittaisin normi juoksukengän kanssa jos on jo juoksija ja vetämällä lenkistä esim kolmanneksen paljain jaloin alkuun, mielellään lopuksi venyttelynä. Siitä sitten pidentämään lenkkejä ja totuttelemaan. Jos kipua tuntuu tälläinen hippijuoksija lopettaa siihen.

Itselläni juokseminen on kunnon ylläpitoa, eli tavoitteellisesta treenaamisesta en juuri mitään tiedä :) Juoksen 12-17 kilometrin lenkkejä kaksi viikossa ja siihen päälle kaksi noin 4 kilometrin vauhtilenkkiä. Pyöräilen sekä lenkkeilymielessä että kulkuvälineenä, eilen työmatkaa tuli yllättäen pyörälle 28 kilometriä erään tapaamisen takia. Yleensä noin 10 kilometriä päivässä, joskus jopa 90 (silloin tosin pyörä valitaan vain sään suosiessa ja jos on riittävästi aikaa siirtymiin).

Kuolaa pyyhkien,
http://design-y.near-mint.com/

Tuommoinen tilaukseen lähiaikoina :)

Tällä hetkellä muistikirjat ovat Alwych ( http://www.alwych.co.uk/index.html ) Miquelrius ( http://www.miquelrius.com/ ) ja Kokuyo Pro ( http://www.kokuyo.co.jp/ ).

Vakava paperiaddiktio on erittäin vakava asia :) Ja muistiinpanothan tehdään tietysti aina täytekynällä, kuten kirjeetkin. Poikkeuksena on pehmeä lyijykynä joka on aina mukana sellaisia tilanteita varten jolloin täytekynä ei vain toimi (vesisade, yllättävä painovoimattomuus tai pinta johon pitää kirjoittaa on kovalevyä tai muuta oikealle kynälle soveltumatonta materiaalia).

Unkarilaisen Bela Tarrin elokuva Werckmeister Harmonies tuli tänään käytyä tsekkaamassa Orionissa. Viikko sitten nähty Damnation jäi tälle kyllä kakkoseksi, nyt oli jo visiot sen verran apokalyptisia ja pysäyttäviä. Tässä kahden ja puolen tunnin pätkässä taisi olla (laskujeni mukaan) 38 tai 39 ottoa, eli varsin verkkaisella tahdilla edettiin (normaalistihan parin tunnin leffassa on jtn n. 800-1500 ottoa). Väitän että tässä yksi hienoimpia näkemiäni pitkiä ottoja koskaan, sairaalan käytävällä uskomatonta kaaosta taltioiva ikuisuudelta tuntuva kohtaus joka teknisessä taituruudessa jää kakkoseksi korkeintaan Woon Hard-Boiledin käytäväkohtaukselle.

Tarrin seitsentuntinen Sátántangó pitänee jossain vaiheessa katsoa, mutta ehkä ihan himassa jossa mahis vessa- ja ruokataukoihin.

Uskomaton ohjaaja joka tapauksessa.

Mikäli pitkällä otolla tehty taituruus kiinnostaa elokuvataiteellisessa mielessä niin suosittelen lämpimästi Russian Ark elokuvaa, koko täyspitkä elokuva on kuvattu yhdellä otolla ja koko paketti toimii kuin häkä.

Tuli eilen illalla katsottua Submarino, varsin miellyttävä kokemus ja muistutti miksi nautin niin paljon pohjoismaisista draamoista.

Kunnollista rannekelloa ei meikäläinen vielä omista, lisäksi alan tuntemus on varsin kehno.
Ongelmana on myös todellinen ruipeloranne. Onko suosituksia hieman sirommista klassikkokelloista?
Tai peräti mieluummin varteenotettavista budjettivaihtoehdoista.

Ehdotuksia löytyy vaikka kuinka, mutta budjetti olisi hyvä olla tiedossa. Esim sirompana klassikko kellona voisi pitää Rolex:in datejust / precision / explorer / day-date kelloja. Ja esim vintage precision löytyy jo noin vähän reilulla tonnilla hyvässä kunnossa.

Mutta oletan budjetin olevan vähemmän kuin tuo (sillä useimmille noin tonni on jo ihan oikeaa rahaa kellosta). Ja laadukkaita vaihtoehtoja sirommiksi mutta silti kestäviksi kelloiksi päivittäiseen käyttöön olisi vaikka seuraavat:

SpeedBird III gmt, hintaa suoraan valmistajalta 415 puntaa ja ilman gmt toimintoa hintaan 340 puntaa.


MKII Vantage joka on Rolex Explorer tyylinen kello tosin isompana (tai siis modernin explorer kellon kokoisena kun Rolexkin kello kokojansa kasvatti), hintaa 655USD +mahd tullit suomeen.

Suomessa liikkeistä löytyy kohtuudella esim Hamiltonia (hintaluokassa jokunen satku), Citizeniä ja muita halvempia merkkejä. Kannattaa katsella ympärilleen ja verkko foorumit ovat melkoisen hyviä paikkoja kuolata kelloja ennen kuin hankkii sellaisen omaan ranteeseensa.

Jos hakee vintagea niin suosittelen lähtemään liikenteeseen perinteisistä valmistajista koska niiden osia on saatavissa ja huollot onnistuvat helposti. Esim Eterna, Zenith, Longines, Rolex tai vaikka Omega. Noista itse suosittelen Zenithiä lämpimästi, viimeistely huippuluokkaa ja mallit aina 70 luvulle asti upeita ja klassisia. Jos etsii jotain erikoista niin Rado on suositeltava valmistaja.

Myös Seiko tekee paljon hienoja kelloja, myös kalliimpiin hintaluokkiin. Olen jo pitkään kuolannut Grand Seikoa mutta saatavuus euroopassa on heikkoa ja haluaisi pitää omassa kädessään sen hintaista hankintaa ennen ostopäätöstä.

Todellinen herrasmies on herrasmies myös luonnon suhteen eikä näin ollen omista autoa. Tarvitessaan liikkumisvälinettä (yli kävelymatka tai urheilullisella tuulella ollessaan pyöräilymatka) hän ottaa joko taksin tai vuokraa limusiinin mikäli tarvitsee neuvotteluhuonetta pyörillä.