Keikarin foorumi
Keikari => Kulttuuri => Aiheen aloitti: Voland - 02.01.10 - klo:21:00
-
Että tämmöinen ketju!
Itse olen tilannut Helsinki Timesia vuoden, nyt himottaa New Yorker. Onko kenelläkään tietoa kuinka paljon tuo 'applicable sales tax' mahtaa olla kun tilaa lehden jenkeistä? Vuositilauksen hinta on muuten 112 $ eli 80 €, ei vaikuta yhtään pahalta mielestäni, kyseessä kun on näin korkealaatuinen lehti.
Toinen kysymys on, mitä lehtiä/aikakauslehtiä te tilaatte (jos tilaatte) hesarin lisäksi?
-
Itse luen Newsweekiä, joka on mielestäni erittäin hyvä ja artikkeleita löytyy moneen lähtöön.
-
Päivälehtien (HeSa, HBL) lisäksi kotiin tulee Economist.
-
Eipä tule sanomalehtiä enää luettua paperilta, elil nettiin olen siirtynyt, kun ei niitä yleensä kuitenkaan aika anna myöden lukea. Aamulehti tuli jossakin vaiheessa, mutta ei enää sitäkään.
Oikeastaan ainoa lehti mikä tulee luettua kannesta kanteen on paras oman alani ammattilehti: Windows IT Pro, http://windowsitpro.com/
Muuten kotiin taitaa tulla ainakin Tiede, Tietoviikko (no tää taitaa mennä sanomalehti kategoriaan) ja monia monia jäsenlehtie eri yhdistyksistä.
-
Hesarin tilasin taas uudelleen, muista lehdistä kotiin tulee Monocle, Sight & Sound, Scientific American, GQ (jenkkipainos), Tähtivaeltaja ja Filmihullu.
-
Luen the Economistia, Faktaa, Tekniikkaa ja taloutta, Viiniä ja uutena tilauksessa on Guardian Weekly. Irtonumeroina tulee ostettua myös Ulkopolitiikkaa, Scientific American, la Revue du Monde, Intelligent Life ym.
-
Kannanpa korteni galluppiin:
Aikakauslehdistä säännöllisesti luukusta kolahtavat tällä hetkellä Time, Fortune ja Tekniikka & Talous. Irtonumeroita ostan taajaan Wiredistä ja Fillarista. Netitse tulee ajoittain naureskeltua mm. Modern Drunkard Magazinelle.
-
Olen itse asiassa sitä mieltä, että uutiset ovat kohinaa ja enemmän tai vähemmän fiktiivisiä (joskin viihdyttäviä) narratiiveja. Siksi, ja Hesarin tason laskun vuoksi, en päivälehtiä vaivaudu lukemaan. Käytän senkin ajan kirjallisuuteen :).
Pitäisi kuitenkin taas tilata the Economist - pitkään tuli luettua, sitten tuli tauko kun oli niin kiire ettei millään ehtinyt. Töissä tulee luettua Wired, Fortune ja Time, sekä kasa muunlaista paperilehdistöä. Tekisi vähän mieli tilata Atlantic Monthly.
-
Esquire tulee jenkkipainoksena. Jostakin syystä tämä on konservatiivisemmin taitettu kuin brittiversio. GQ:n kanssa sama juttu. Jotenkin sitä kuvitteli jenkkien olevan "trendikkäämpiä" lehtiensä ulkoasun suhteen.
-
Nykyään ei tule tilattua enää mitään, vaan ostan irtonumeroita mistä lehdestä milloinkin. Aiemmin kotiin tuli mm. Time, Image, Virginia Quarterly Review, Newsweek, Tähtivaeltaja, Rumba ja Suomen Kuivalehti. Sittemmin huomasin, että monet lehdistä jäivät lukematta ja lopetin kaikki tilaukset aamun Hesaria lukuun ottamatta. Täysin haluamani kaltaista lehteä ei olekaan, mutta lehtien lukemista hyvässä kahvilassahan ei voita mikään.
-
Leica Fotografie International ja Viini-lehti (jonka kyllä perun).
-
^Vhild, oletko Leica-kuvaaja? Itseäni on kovasti kiinnostanut legendaarinen M-sarja (kenties M9) mutta minulla ei ole minkäänlaista kokemusta vakavasti otettavasta kuvaamisesta eikä digikuvaamisesta ollenkaan. Jos kuvaat M-sarjalaisella tai jollakin muulla Leicalla, kuulisin mielelläni kokemuksiasi. Noiden hinnat ovat kyllä niin pirun suolaisia, että aivan vielä asia ei ole ajankohtainen. Sen kuitenkin tiedän, että kun hankin kameran, en aloita millään aloittelijan harrastelijamallilla, joka ei pidemmän päälle ole kuitenkaan mistään kotoisin. Leican M-kamerat vaikuttavat sieluni kanssa harmoniassa olevilta, siitä kiinnostus. Mielelläni kuulisin, minkälaista rangefinder-kameralla kuvaaminen on käytännössä.
-
^Hyvä kommentti re. Leicat. Nuorempana puolivakavasti - opiskelujen ohessa - valokuvausta harrastelleena pääsin myös kokeilemaan Leican M2:ta ollessani kesätöissä eräässä pienehkössä valkokuvaamossa, jonka omistaja oli Leica-harrastaja. Sain herran toisen M2n käytännössä kesälainaan ja leikittyä tuli. Onhan se hieno vehje, mutta nopeutta ja / tai käden vakautta vaativissa käsivaratilanteissa aika hankala, sillä runkonsa on kinarikameraksi varsin painava. Soveltuu siis erinomaisesti - hm - fiilistelevään tunnelmakuvaukseen. Käytännöllisyydessä häviää kyllä Nikonin legendaarisehkolle FM2:lle 6-0.
Mutta kuten Jaro totesi, leica on vähän niinkuin Jaguar automaailmassa: siihen ei voi suhtautua järkiperustein.
Nykyisistä digi-Leicoista en sano mitään. Vähän sama juttu kuin nyky-jagge ja vanha kunnon aito Jaguar pannaan rinnakkain.
-
^Ai niin.. aikakauslehdet.. GQ:n ja Esquiren käyn akateemisella selaamassa, Imagen kärsin läpi kuukausittaiselöla parturireissulla, Creative Rewievin hankin irtonumerona silloin kun siinä on jotain oikeasti kiinnostavaa. Musiikkirintamalta ei löydy juuri mitään kiinnostavaa: rokkilehtiä en lue, ja Straight No Chaser ja Grand Slam / Big Daddy ovat lopettaneet toimintansa.
Vaimo tilasi National Geographicia vuosikaudet: edelleen löytyy lukemattomia numeroita vuosien takaa. Loisin mielelläni rouvan tilaamat Tähtivaeltajan ja Tähdet ja Avaruus -lehdet toisinaan itselleni.
Nettilehdistä seuraan Swine Magazinea.
-
Löytyykö New Yorkeria Helsingin Akateemisesta?
-
Löytyykö New Yorkeria Helsingin Akateemisesta?
Pitäisi löytyä. Tilaus Suomeen on 112 dollaria, mikä ei ole ihan tolkuton hinta laatujournalismista - ainakin itseeni NY:n sanotaanko positiivisella tavalla elitistinen tyyli uppoaa hyvin. Tilauksen voi tehdä myös sähköisestä näköislehdestä, joka kolahtaa suoraan sähköpostiin ja suurin osa lehdestä on myös luettavissa sen kotisivuilta ilmaiseksi.
-
Joo, huomasin että suurin osa on kotisivuilla ilmaisena. Jotenkin se ei ole silti sama asia kuin paperiläpyskä.
Olisi suotavaa että täällä hesarilandiassakin osattaisiin suhtautua terveellä tavalla "elitismiin", ettei aina tarvitsisi pyydellä anteeksi sitä että on kiinnostunut muistakin asioista kuin mitä Sanoma-konserni katsoo parhaakseen suomalaisille tuputtaa.
-
Mielenkiintoista havaita, että jo kolme kirjoittajaa -ja minä nyt neljäntenä- on maininnut Tähtivaeltajan, tuo scifi-painotteisen alakulttuurilehden, jonka lukija tyypillisesti pukeutuu mustaan nahkaan ja niitteihin (=yleinen uskomus -80- ja 90-luvulla). Ajat ovat totisesti muuttuneet.
-
^Vhild, oletko Leica-kuvaaja? Itseäni on kovasti kiinnostanut legendaarinen M-sarja (kenties M9) mutta minulla ei ole minkäänlaista kokemusta vakavasti otettavasta kuvaamisesta eikä digikuvaamisesta ollenkaan. Jos kuvaat M-sarjalaisella tai jollakin muulla Leicalla, kuulisin mielelläni kokemuksiasi. Noiden hinnat ovat kyllä niin pirun suolaisia, että aivan vielä asia ei ole ajankohtainen. Sen kuitenkin tiedän, että kun hankin kameran, en aloita millään aloittelijan harrastelijamallilla, joka ei pidemmän päälle ole kuitenkaan mistään kotoisin. Leican M-kamerat vaikuttavat sieluni kanssa harmoniassa olevilta, siitä kiinnostus. Mielelläni kuulisin, minkälaista rangefinder-kameralla kuvaaminen on käytännössä.
Juu, siirryin takaisin filmiin vuosi sitten. Leicoilla kuvaaminen on hankalampaa tietyllä tavalla vs. peilikamerat, mutta antoisampaa. Ja onhan se kiva kerätä katseita...Itse käytän M6- ja M4-kameroita, ja linssejä on väliltä 35-90mm. Rangefindereissä 90mm on aikalailla maksimi, ja muutenkin välillä on vaikeaa "kuvitella" millainen kuvasta tulee, koska sitä ei näe samalla tavalla kuin peilikamerassa, mutta toisaalta kuvaaminen on intuitiivisempaa ja nopeampaa. M6 runkoja saa lähtien n. 700€ käytettynä ja siihen 50mm linssi lähtien käytettynä n. 500€. Täältä lisätietoa: http://www.l-camera-forum.com/leica-forum/index.php?langid=2
-
Rangefinderforum on myös antoisa palsta mittaetsinkameroista kiinnostuneille, http://www.rangefinderforum.com/?styleid=30
Itselläni oli vastikään Zeiss Ikon -runko mahtavalla 35/2 Biogonilla. Pidän mittaetsinkameroiden verrattain pienestä koosta, yksinkertaisuudesta ja kuvaustavasta.
Ja itse aiheesta: minulle tulee kestotilauksena ainoastaan Tieteen Kuvalehti: Historia ja Helsingin Sanomat. Pyrin lukemaan enemmän kirjoja lehtien sijaan.
-
Mielenkiintoista havaita, että jo kolme kirjoittajaa -ja minä nyt neljäntenä- on maininnut Tähtivaeltajan, tuo scifi-painotteisen alakulttuurilehden, jonka lukija tyypillisesti pukeutuu mustaan nahkaan ja niitteihin (=yleinen uskomus -80- ja 90-luvulla). Ajat ovat totisesti muuttuneet.
Se on jännä havainto. Aika samankaltaisia lehtisuosikkeja täällä jengillä muutenkin, vaikka lehdet liikkuvatkin aivan laidasta laitaan.
Unohtui mainita, että selailen aina läpi kaikki vaimon naistenlehdet. Sinänsä joutavan Olivian ruokajutut ovat muuten erittäin hyviä.
-
^
Ahh, naistenlehdet. En ole koskaan ymmärtänyt naistenlehtien menekkiä, enkä mitä muut naiset niissä oikein näkevät. Tietoa/viihdettä/juoruja...? Onneksi olen löytänyt akateemisen kattavasta tarjonnasta minuakin kiinnostavia aikakausilehtiä.
-
^jaat mitä ilmiselvimmin vaimoni näkemyksen... Mrs Ivy ei voi sietää niitä, mitä nyt hankkii kerran, pari vuodessa jonkin Glorian irtonumeron naureskellakseen sile / saadakseen siitä viha-kicksejä / kiusatakseen itseään.. Tiedä häntä. Itse luen parturikäynnillä toisinaan Gloriaa, hieman samoista syistä, silloin kun en viitsi ärsyttää itseäni Imagen tekonokkelalla ja muka-rankalla helsinkikeskeisyydellä.
-
^Image aiheuttaa täälläkin vihanpurkauksia.
Itselleni tulee Helsingin Sanomat, jota lukee lähinnä vaimoni, Time ja Parnasso. SK:n tilasin viime viikolla uudestaan muutamaksi kuukaudeksi. Ajattelin katsastaa, josko päätoimittajan taso olisi noussut.
-
Tiedä sitten, mutta Glorian uusi päätoimittaja Sami Sykkö totesi Nyt-liitteessä, että Gloria on Suomen paras miesten lifestylelehti. Mies lukijoita on kuulemma yli 50 000. Oli miten oli, mielummin luen parturissa kyseistä lehteä kuin jotain tekniikan maailmaa.
-
Periatteessa Suomessa voi vaikkapa Vartiotorni voi ilmoittaa olevansa 'miesten lifestyle -lehti', sen verran vähän on kilpailua.
Toki itsekin luen Gloriaa ennemmin kuin Tekniikan Maailmaa, ihan missä tahansa. Sen verran kuivaa kamaa TM on. Poikkeuksena jotkut vanhat 70-80-luvun numerot, huippuna mm se 1981 lehti jossa taatusti kuivakkaan TM-tyyliin koeajettiin katujyrä. Kovaa peliä Bostonissa, sanoisin.
-
Suomen Kuivalehti on kyllä aika pitkästyttävä tapaus.
Sen takia luenkin mieluummin Spiegeliä ja New Yorkeria, joista ensinmainittua SK yrittää kopioida.
Suomalaisista monen muun lailla Tähtivaeltaja on sydäntä lähellä jo reilusta toista vuosikymmentä.
-
Tilasinpa Mondon juuri. Olen lehteä tykännyt lukea, oli tovin tauolla ja nyt sai taas kohtuu järkevän paketin parin kirjan kera.
-
Mondoa minulle ehti kertymään aina ensimmäisestä numerosta vuodelta 2002 viime kesään saakka kaikki numerot, kun päätin lopettaa tilauksen. Tykkäsin lehteä lukea, mutta päättömän hintainen kestotilaushinta (olisiko ollut noin 70 euroa) ja ulkomaille muutto saivat lopettaa tämän perinteen. Lehdestä on kyllä hyviä tarjouksia ja kun kaupan päälle saa vielä matkaoppaan tai kaksi, niin pitää harkita uusintatilausta hamassa tulevaisuudessa.
Olen viimeisen parin vuoden aikana tilannut lisäksi The Economistia ja Imagea, lisäksi paremmalle puoliskolle tuli Suomen Kuvalehti. Kaikkia saivat jäädä kun a) viikottaiset lehdet jäivät liian usein lukematta ja b) suomalaisia ei viitsinyt tilata ulkomaille.
Nyt The Economist tulee luettua joskus töissä ja irtonumeroina ostettua Britti-Esquirea, Economistin Intelligent Lifea ja Monoclea. Lisäksi joskus satunnainen Time tai Newsweek.
Sanomalehtiä ei ole jotain tarjousjaksoja lukuunottamatta tullut tilattua, menevät liiaksi vain lukemattomana paperinkierrätykseen. Itselleni sopivan harvoin ilmestyvä, mutta riittävästi luettavaa tarjoava aikakauslehti on parasta mahdollista mitä kotiin postiluukusta voi saada. Tosin tällä hetkellä ei siis tule mitään:D
-
Mondoa minulle ehti kertymään aina ensimmäisestä numerosta vuodelta 2002 viime kesään saakka kaikki numerot, kun päätin lopettaa tilauksen. Tykkäsin lehteä lukea, mutta päättömän hintainen kestotilaushinta (olisiko ollut noin 70 euroa) ja ulkomaille muutto saivat lopettaa tämän perinteen. Lehdestä on kyllä hyviä tarjouksia ja kun kaupan päälle saa vielä matkaoppaan tai kaksi, niin pitää harkita uusintatilausta hamassa tulevaisuudessa.
Mondon vuosikertahan on 9 numeroa ja nyt hinta oli 45e/vuosikerta sisältäen 2 matkaopasta. Se mikä on plussaa niin soittavat vielä 1kk ennen tilauksen jatkumista että haluatko jatkaa vai et.
-
Mondon vuosikertahan on 9 numeroa ja nyt hinta oli 45e/vuosikerta sisältäen 2 matkaopasta. Se mikä on plussaa niin soittavat vielä 1kk ennen tilauksen jatkumista että haluatko jatkaa vai et.
Niin, näin juuri yhden määräaikaisen vuosikertatarjouksen osalta, mutta kun olin kestotilaaja, ei samoja etuja saa samaan hintaan. Hinta oli päälle 60 euroa, jos ei nyt ihan 70, ja sillä sai yhden vuosittaisen matkaoppaan. Useinhan se on lehdissä että eka erä tulee kivaan hintaan, mutta kestosta saakin sitten maksaa jo reilummin.
Tilauksen pätkiminen ja uudelleen aloittaminenkin on oma vaivansa eikä aina välttämättä tuota tarjousta sitten heti saakaan. No, joka tapauksessa, peruuttaessani vaa'assa painoi enemmän se ulkomaille lähtö kuin hinta:D
-
Kotiini ei tule enää tällä haavaa kuin Urheilulehti, lähinnä syistä että töissä saan luettua tarpeeksi monia lehtiä, kuten mm. Kauppalehti Option, Wiredin ja Suomen Kuvalehden, eikä aika anna hirveästi myöten. Lisäksi vaimo tuo liki viikoittain naistenlehtiä kotiin, myös englannin- ja ruotsinkielisinä, joita tulee välillä selailtua.
-
Talouselämää olen mietiskellyt hetken aikaa, se on arvokas mutta kai pakko kohta tilata. Mondo kiinnostaisi myös, irtonumeroina poimin silloin tällöin Men's Healthin ja GQ'n matkaani.
-
Talouselämää olen mietiskellyt hetken aikaa, se on arvokas mutta kai pakko kohta tilata. Mondo kiinnostaisi myös, irtonumeroina poimin silloin tällöin Men's Healthin ja GQ'n matkaani.
Talouselämä tulee ainakin meille jäsenetuna. Vaikka ihan kiva lehti onkin laittaisin ennemmin rahat johonkin Business Weekiin tai Fortuneen jos joutuisi maksamaan tilauksen suoraan.
-
Omasta luukusta putoaa hesari (vain siksi, että isä halusi välttämättä tilata sen minulle), reserviläinen, logistiikka-lehti ja suomen autolehti.
-
Täytyy myöntää, että täällä mainitut lehdet ovat meikälle 99%:sti tuntemattomia. Äsken tilasin Esquiren hetken mielijohteesta vaikka en ole koskaan ennen edes kuullut moisesta. Ainut lehti mikä mikä tippuu postiluukusta on Patek Philippe Magazine.
-
^Esquire on yksi legendaarisista miestenlehdistä. 1900-luvun alkuvuosikymmenet se oli USA:n suosituimpia maskuliinisia julkaisuja, ja pitkälti saneli miten herrasmiehen oli sopivaa pukeutua. Aina 50-luvulle asti se oli journalismiltaan ja sisällöltään kirjallisuuspainotteinen ja hyvin laadukas, sittemmin anti on valitettavasti laskenut kovin. Sisältö koostuu kaiketi nykyään tyyli-, muoti-, henkilökuva- ja mediakulttuuripainotteisista teksteistä. Tästä huolimatta tuo sivuston tarjous oli niin halpa, etten usko häviäväni mitään vaikka lehti hieman kehnoksi osoittautusikin. Mainoksia se ainakin on pullollaan.
-
^Esquire on yksi legendaarisista miestenlehdistä. 1900-luvun alkuvuosikymmenet se oli USA:n suosituimpia maskuliinisia julkaisuja, ja pitkälti saneli miten herrasmiehen oli sopivaa pukeutua. Aina 50-luvulle asti se oli journalismiltaan ja sisällöltään kirjallisuuspainotteinen ja hyvin laadukas, sittemmin anti on valitettavasti laskenut kovin. Sisältö koostuu kaiketi nykyään tyyli-, muoti-, henkilökuva- ja mediakulttuuripainotteisista teksteistä. Tästä huolimatta tuo sivuston tarjous oli niin halpa, etten usko häviäväni mitään vaikka lehti hieman kehnoksi osoittautusikin. Mainoksia se ainakin on pullollaan.
Joitain Esquiren numeroita silloin tällöin selailleena lehti vaikutti aika pitkälti niin huonolta, että huumoriarvo teki siitä varsin loistavan. Lehtiä ei kyllä tällä hetkellä tule tilailtua; The Economist tuli vuosia, mutta lopulta backlogi alkoi olla sitä luokkaa, että peruin tilauksen. Duunissa hetken aikaa sai istuskella jonkun porukan vieressä, jolle tuli relevanteimmat bisneslehdet, mutta nyt sekin poppoo muutti muualle...
-
Muistan lukeneeni tästä jostain, joku 3-4 vuotta sitten. Pitääpä kaivaa jos linkki löytyisi.
-
Kukaan muu tutustunut Port-lehteen (http://port-magazine.com/)? Itse pidän ja siksi tilasinkin.
-
Uudessa Kauppalehti Optiossa oli iso juttu perinteikkäistä miesten vaatemerkeistä. Kannattaa tsekata. Kirjoittajat ovat Keikarinsa kahlanneet...
-
Pitääkin lukea optio ekaan kertaan n. 120 vuoteen.
Ei kai, omituista kyllä, luen Option aina Woti kebabissa vieraillessani.
-
Pitääkin lukea optio ekaan kertaan n. 120 vuoteen.
Ei kai, omituista kyllä, luen Option aina Woti kebabissa vieraillessani.
Saattaa kyllä olla että kyseinen juttu lähinnä nostaisi teikäläisen verenpainetta. Sen verran italo-luksushehkutusta(kin) löytyy.
Kebabin kanssa siis melko epäterveellinen kokonaisuus.
-
Ihan kiva juttu Kitonista.
Lista on hanurista. Googlettamalla ja (jenkki)foorumeita pintapuolisesti kahlaamalla kerätyn oloinen.
-
GQ:n huhtikuun numerossa on kohtuullisen laaja artikkeli Brunello Cucinellista. Itse en tosin vielä ole ehtinyt juttua lukemaan. Jenkkilehti siis kyseessä.
-
Tunnustan etten lukenut koko tredia alusta alkaen ihan tarkkaan, joten en tiedä mitä kaikkea on jo sanottu, mutta haluaisin vartavasten suositella erittäin edullista mutta sitäkin laadukkaampaa lehteä: The Atlantic. Varsin hyviä ja perusteellisia artikkeleja milloin mistäkin aiheesta, pääsääntöisesti tietenkin yhteiskunnallisia ja jenkkiperspektiivistä. Parhaiten on mieleeni jäänyt parin vuoden takainen artikkeli USA:n ilmavoimista, sen koulutusmenetelmistä ja perusteellisesta, hyvästä analyysistä miksi jenkkien ilmavoimat ovat niin paljon muita edellä suorituskyvyssä - ja vielä pitkään. Sosiaalinen media, työelämän muutokset ja muut ajankohtaiset asiat saavat hyvän huomion. Suosittelen.
Atlanticin lisäksi minulle tulee Harvard Business Review, Mojo, Viini-lehti sekä ay-jäsenmaksun puitteissa Talouselämä ja Tekniikka&Talous. Ensinmainitun tosin maksaa työnantaja. Mojo taasen on mielenkiintoisin - ehdoton lukupaketti kaikille 60-80 -luvun musaa diggaaville.
-
^Kiitos vinkistä. The Atlanticin ulkomaantilaus on tällä hetkellä niin edullinen, etten voinut olla jättämättä tilausta.
-
Täältäkin puoltoääni The Atlanticille, erinomainen lehti. Tilaan tällä erää iPad-versiona, vuositilaus taisi olla hupaisan halpa viitisentoista euroa.
-
Uusimmassa Kuukausiliitteessä oli ihan hupaisa pakina kartanossa asuvasta herrasta, joka mm. pukeutuu hovimestarin avustuksella "jalkojen mukaan tehtyjen valosten perusteella käsin ommeltuihin sukkiin, jotka ovat peräisin eräästä Jermyn Streetillä sijaitsevasta liikkeestä".
-
Selasin ketjua taaksepäin ja päädyin lopulta tilaamaan myös Scientific Americanin. Hämmästyttävän halpoja nämä amerikkalaiset lehdet, vaikka jonnekin Suomen pohjolaan asti tilaisi.
-
Selasin ketjua taaksepäin ja päädyin lopulta tilaamaan myös Scientific Americanin. Hämmästyttävän halpoja nämä amerikkalaiset lehdet, vaikka jonnekin Suomen pohjolaan asti tilaisi.
Halpuuden maksaa amerikkalainen mainostaja, suomalaiset julkaisut rahoitetaan tilausmaksuilla.