Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: Jami - 27.09.09 - klo:18:24
-
En löytänyt tästä vielä aihetta, jos sellainen on niin anteeksi ja koitetaan yhdistää sitten :)
Eli tarkoituksena keskustella eri työrooleihin sopivasta pukeutumisesta. Yleisemmin taitaa olla töitä johon oletetaan (tai vaaditaan) esim puvussa oloa. Itselläni on ehkä hieman päinvastainen tilanne ja myös jossain määrin ongelmallinen. Toimin IT alalla asiantuntija tehtävissä ja työtoverinikin on huomannut että hyvinkin epäsiistillä pukeutumisella on positiivisia vaikutuksia siihen kuin asiakas kuuntelee. Tämä on vielä voimistunut esim Aasian työmatkoilla. Kun neuvotteluhuoneeseen menee puvussa nukahtaa asiakas neukkarissa tuoleilleen ajatellen että taas tuota samaa konsultin/myyntimiehen puhetta jota ollaan kuultu jo riittämiin, jos taas menee rikkinäisissä farkuissa, hihattomassa paidassa ja muutenkin epäsiistinä on asiakas ollut skarppina että jos ne tuon näköisen kaverin suomesta tänne lähettää niin se on pakko jotain jo osatakkin. Työ on kovin vaihtelevaa, välillä neuvotteluhuoneissa istumista ja teknisten suunnitelmien valmistusta, suurimmalta osin oman työpisteen ääressä istumista ja välillä taas keskellä yötä konesalissa tietokoneita kuntoon saattaen.
Ja täytyy sanoa että välillä saan kummallisia katseita työkavereiltani jos takki + solmio töissä on, mutta sitä en ongelmaksi kokenut. Ongelmana on lähinnä se että pitäisi olla kuitenkin mahdollisimman vakuuttava (ja myyvä) asiakkaan luona, ja siinä tyylikäs pukeutuminen saattaa olla haittana.
-
Ja täytyy sanoa että välillä saan kummallisia katseita työkavereiltani jos takki + solmio töissä on, mutta sitä en ongelmaksi kokenut. Ongelmana on lähinnä se että pitäisi olla kuitenkin mahdollisimman vakuuttava (ja myyvä) asiakkaan luona, ja siinä tyylikäs pukeutuminen saattaa olla haittana.
Riippuu varmaan myös asiakkaan toimialasta. Työskentelen itse pöydän toisella puolella, eli asiakkaan roolissa - finanssialalla ja IT-palveluiden parissa. Oman urani aikana olen tavannut niin monta villapaita-asiantuntijaa, että minuun (ja työtovereihini, uskoisin) tekee kyllä enemmänkin vaikutuksen, jos kovanluokan it-asiantuntija tai -arkkitehti on nörttihuumoria sisältävän printtipaidan sijaan pukeutunut asiallisesti pukuun. Myyntimies-mynttiset ovat sitten asia erikseen.
Toisaalta, Roetzelin oppi finanssialan tiukasta pukukoodin noudattamisesta ei kyllä tunnu pitävän paikkansa ainakaan Suomessa, sillä niin meillä kuin kilpailijoillakin näkyy harvemmin enää esimerkillisiä asukokonaisuuksia (poislukien ehkä foorumillakin ylistetty hra Wahlroos). Itse sain hämmästyneen ilmeen ja kysymyksiä kun pidin tässä taannoin poikkeuksellisesti taskuliinaa puvun takin taskussa. Ja en ihmettele, vuoden päivät tässä firmassa olleena, taisi tämä olla ensimmäinen kerta kun näen kenenkään pitävän kyseistä vaatekappaletta. :-)
Mutta yleensä pukeudun siis itse rennosti irtotakki+housut -yhdistelmään. Solmiota käytän harvoin, lähinnä asiakkaita tai tärkeitä yhteistyökumppaneita tavatessa. Tämä siksi, että tuntisin oloni melkoiseksi keikariksi kun esimiehenikään ei solmiota töissä käytä.
-
IT-alan vinkit ovat simppelit:
-suoria housuja
-chinoja
-khakeja
-ohuita villaneuleita kauluspaitojen kanssa
-solmio pois
-irtotakkeja
-nauhakenkiä
-mikä tärkeintä: painotus asusteisiin
Tästä kirjoitin lehtiartikkelin Toimi-lehteen. Teksti ilmestyy muistaakseni marras- tai joulukuun numerossa.
-
Ville, hyvä yleisneuvo, joka pätee IT-alan ohella myös suunnittelu- / mainosalalle, jossa puvussa / solmiossa kulkevia oudoksutaan aika lailla
-
IT-alan vinkit ovat simppelit:
-suoria housuja
-chinoja
-khakeja
-ohuita villaneuleita kauluspaitojen kanssa
-solmio pois
-irtotakkeja
-nauhakenkiä
-mikä tärkeintä: painotus asusteisiin
Tästä kirjoitin lehtiartikkelin Toimi-lehteen. Teksti ilmestyy muistaakseni marras- tai joulukuun numerossa.
Toivottavasti artikkelissa valotit myös muita pukeutumisen olennaisia puolia, koska tuolla tavalla pukeutunutta porukkaa it-hommissa näkee aika paljon. Lopputulos vain ei ole yleensä kovin edustava. Jalassa on lököttävät chinot ja yläruumista verhoaa virttynyt villatakki. Solmio nyt ei tule kyseeseenkään ja jos pitää pukeutua ns. siististi niin päälle kiskaistaan Haloselta hankittu kaksi numeroa liian suuri irtotakki. Jalassa omalla toimistolla terveyssandaalit ja ulkona mahdollisimman mukavat Andiamot tai vastaavat. Tämä tosin on ehkä ns. vanhan koulun tyyli. Nuoremmalla polvella sitten näkee enemmän erilaisia kokoonpanoja ja joskus ihan onnistuneitakin.
-
Itse työskentelen teollisuuslaitoksessa, jossa vallitsee 'insinöörien pukukoodi' eli Gantin ja Hillfigerin mallistot ovat hyvin edustettuina. Housut ovat farkkuja, chinoja, vähemmistöllä siistimpää. Solmio on harvinainen näky, lähinnä jos on sidosryhmiä käymässä. Pikkutakki+housut (krakavalintoja voitte vain arvailla) harvoin yllättävät tyylikkyydellään, laatu ei ole ostohetkelläkään vuosia sitten ollut korkea, sama koskee useimmiten myös pukuja.
Toisaalta pukeutuminen on helppoa ja mutkatonta, toki myös siistimpää sallivaa.
-
Ehkä vähän liioittelin tuossa pöydän ääreen nukahtamisessa, mutta tosiaan asiakas tuntuu seuraavan tilannetta kuitenkin erilaisella mielenkiinnolla tällöin. Ja tämä on tuntunut korostuvan vielä Aasiassa jossa muutoin ollut siisti pukeutumis koodi, eli se sisäänastuva asiantuntija (jos on turvamiesten ohi päästetty neukkariin asti) rikkoo sitä harmoniaa aika voimakkaasti omalla pukeutumisellaan, ehkä siinä on joku ärsytys mukana en tiedä sitten. Ja en tarkoita tässä ehkä ErilaZ:n esimerkin mukaista perus nörttipukeutumista. Työkaverini (kovanluokan arvostettu asiantuntija) menee ehkä enemmin moottoripyöräjengiläisen kastiin kuin nörtti kastiin ainakin pukeutumisen puolesta :)
Mutta ihan kiva että ainakin suomessa ErilaZ:n tyyppisiä (minulle) asiakkaita on jotka arvostavat hyvää pukeutumista meissä asiantuntijoissa/arkkitehdeissä. Mutta täytyy sanoa että en montakaan asiantuntijaa (siis varsinaisesti teknisen työn suorittavaa) tunne meidän yrityksestä tahi kilpailijoista. Työn on kyllä joskus aika likaistakin jolloin se valkoinen kauluspaita ei ehkä ole edes se paras vaihtoehto. Italiassa asiakas itseasiassa huokaisi ja kiitteli kun tulimma paikalle että ei tullut niitä ianikuisia pukumiehiä (silloin olimme kolmen asiantuntijan voimin paikanpäällä ja muistaakseni aikalailla t-paidoissa, oli tuskasen kuuma keli ja konesalissakin taisi olla aika lämmin). Tämä oli itseasiassa eka kerta kun panin tämän merkille. Ympärä maailmaa on tullut nyt IT homissa pyörittyä, puketuen milloin siististi (mutta hyvinkin casual tyylillä) ja milloin t-paita/huppari tms linjalla ja ikäväkseni täytyy sanoa että enemmän siistissä asussa saa niitä kummia katseita.
Itsekkin olen viimejat pukeutunut lähinnä farkku+kauluspaita+irtotakki tyyppisesti. Solmio on välillä ollut töissä, mutta tosiaan hieman oudoksi olonsa tuntee kun ei ole sitä esimiehelläni saati muilla asiantuntijoilla. Esimies ei tosin asiakkaan luona koskaan käykään. Myyntimiehet on ne joilla solmion töissä näkee.
ps. teksti voi olla hieman sekava, tässä yrittää kuumeisena kirjoittaa, korjata ja täydentää tekstiä sinne tänne niin voi olla että siitä katosi jo idea...
-
Työpukeutuminen, kuten kaikki muukin, kannattaa aina kuvata nelikenttänä. Akseleina ovat formaalius ja tyylikkyys.
...ei vaineskaan, noiden akseleiden lisäksi tarvitaan myös persoonallisuus. Eli työpaikkapukeutumisen muuttujat ovat formaalius, tyylikkyys ja persoonallisuus. Mielestäni noita muuttujia tarkastelemalla on helppo koota sopiva kokonaisuus.
Palstalla esim. Ivy vaikuttaa toimivan ympäristössä, jossa tyylikkyyttä ja persoonalliuutta suositaan, mutta formaaliutta katsotaan pitkään. ErilaZ:in työpaikalla taas vaaditaan tiettyä formaaliutta, jokin minimi tyylikkyyttä ja mielellään ei kovin paljoa persoonallisuutta.
Tämä kolmella muuttajalla kikkailu sopii tälle palstalle, mutta käytännössä suomalainen valitsee jonkin näistä laatikoista:
- Patruuna: Se parempi pukutyyli
- Nuori kiipijä: Slimmi puku ja vähän paremmat kengät + bemari
- Pakkopuku: Turon puku ja muut tutut merkit. Voidaan korvata pikkutakilla. Solmio optionaalinen.
- Insinöörilook: Chinot/farkut + kauluspaita/poolo
- Mikrotuki: Mitä tahansa
-
Palstalla esim. Ivy vaikuttaa toimivan ympäristössä, jossa tyylikkyyttä ja persoonalliuutta suositaan, mutta formaaliutta katsotaan pitkään.
Osuu varsin lähelle.. Tosin korvaisen kuka ties sanan tyylikkyys sanalla 'trendikkyys', joskin useat alallani työskentelevät tuntuvat ymmärtävän nämä kaksi termiä synonyymeinä.
Takavuosien työelämästä muistan huvittavan sattumuksen: silloinen työpaikkani järjesti teatteri-illan, johon päätin panostaa pukeutumalla ts. laitoin ylle niinkin eriskummallisen kokonaisuuden kuin suhteellisen formaalin puvun, solmioinenn, liinoineen päivineen ja jalkaan formaalimmat kengät. Sain jatkuvaa kuittailua puvusta (olin ainoa pukumies seurueessa) ja kutsumanimen 'juristi' työpaikalla siitä eteen päin. Heh.
-
Omassa työssäni pukeudun aina pukuun, kun teen töitä asiakkaiden kanssa. Toimistolla eletään sitten kuin ellun kanat.
Viime aikoina olen hieman ruvennut harkitsemaan tyylin muutosta pikkutakkilinjalle. Vatekaapin tilavuus ja suunnanmuutoksen kalleus vain hieman jarruttavat päätöstä.
Konsulttipoppoo on aika geneeristä pukumassaa. Liika panostaminen kuitenkin koetaan hienosteluna ja 'pakkopuku' kategoriassa ei oikein voi erottautua. Liian epäformaalisti pukeutuneena voi taas olla vaikea pitää kiinni 'hintamielikuvasta'. Tyylikkäällä pikkutakkilinjalla voisin onnistua kertomaan selkeän viestin: Tässä on tekijämies. Keikarin blogissa oli juttua styleforumin Docista ja näissä kuvissa on paljon hakemaani:
http://www.keikari.com/blogi/wp-content/kuvat/2009/09/Mixing-patterns13.jpg
http://www.keikari.com/blogi/wp-content/kuvat/2009/09/Oikeat-yhdistelm%C3%A4t-Perusv%C3%A4rit.jpg
Vinkkejä vastaanotan kiitollisena.
-
Omassa työssäni pukeudun aina pukuun, kun teen töitä asiakkaiden kanssa. Toimistolla eletään sitten kuin ellun kanat.
Konsulttipoppoo on aika geneeristä pukumassaa. Liika panostaminen kuitenkin koetaan hienosteluna ja 'pakkopuku' kategoriassa ei oikein voi erottautua. Liian epäformaalisti pukeutuneena voi taas olla vaikea pitää kiinni 'hintamielikuvasta'. Tyylikkäällä pikkutakkilinjalla voisin onnistua kertomaan selkeän viestin: Tässä on tekijämies. Keikarin blogissa oli juttua styleforumin Docista ja näissä kuvissa on paljon hakemaani:
Docin tyyli on kieltämättä mainio ja samaan suuntaan olen ajatellut omaakin tyyliäni kehittää. Työasuna minullakin on pääsääntöisesti puku. Ei pakosta, mutta se on ollut helpoin tapa rakentaa edustava kokonaisuus. Sittemmin on herännyt ajatus erottautua muusta konsulttimassasta juurikin aavistuksen epäformaalimmilla, mutta tyylikkäämmällä ja persoonallisemmalla pukeutumisella. Siirtymistä pois puvuista on hidastanut se, että näen päivittäin työssäni niin paljon epäonnistuneita irtotakkiyhdistelmiä, että halu erottua "irtotakkijengistä" on ollut toistaiseksi vallitseva.
-
Sivuan vähän topiikin aihetta. Aloitin tänä syksynä opiskelut yliopistossa, ja olen monesti miettinyt sopivaa pukeutumista luennoille. Yleensä mietin että olenko pukeutunut liian virallisesti, mutta toisaalta olen saanut kehuja puketumisestani. Yleensä ylläni on kauluspaita + neule/slipoveri, farkut tahi chinot ja jalassa loaferit. Joskus ylläni on myös samettitakki. Olen etsiskellyt tässä sopivaa tweed-takkia, joka olisi mielestäni sopivan rento koulun penkille. Olen ymmärtänyt että täällä foorumilla on muitakin opiskelijoita. Olisin kiinnostunut tietämään kuinka te pukeudutte luennoille?
-
http://www.keikari.com/blogi/wp-content/kuvat/2009/09/Mixing-patterns13.jpg
http://www.keikari.com/blogi/wp-content/kuvat/2009/09/Oikeat-yhdistelm%C3%A4t-Perusv%C3%A4rit.jpg
On the right track, I'd say.
tässä pari toimivaa ideaa kuka ties, talk ivy:ltä:
(http://img80.imageshack.us/img80/1575/k7cl1.jpg)
(http://i36.tinypic.com/flvgqq.jpg)
(http://i10.photobucket.com/albums/a127/plsullivan06790/91240f8d.jpg)
(http://i38.tinypic.com/142ymi1.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v481/seaoftunes/Matt-Damon-Talented_l.jpg)
(http://img259.imageshack.us/img259/8545/22029106.jpg)
(http://i145.photobucket.com/albums/r205/Phil3943_photos/Photo23.jpg)
(http://img5.imageshack.us/img5/6493/k1a.jpg)
(http://i40.photobucket.com/albums/e233/DeadBySunday/andagain.jpg)
(http://img7.imageshack.us/img7/5244/94104871.jpg)
(http://img524.imageshack.us/img524/112/27946262.jpg)
(http://img21.imageshack.us/img21/1258/77033343.jpg)
-
Sivuan vähän topiikin aihetta. Aloitin tänä syksynä opiskelut yliopistossa, ja olen monesti miettinyt sopivaa pukeutumista luennoille. Yleensä mietin että olenko pukeutunut liian virallisesti, mutta toisaalta olen saanut kehuja puketumisestani. Yleensä ylläni on kauluspaita + neule/slipoveri, farkut tahi chinot ja jalassa loaferit. Joskus ylläni on myös samettitakki. Olen etsiskellyt tässä sopivaa tweed-takkia, joka olisi mielestäni sopivan rento koulun penkille. Olen ymmärtänyt että täällä foorumilla on muitakin opiskelijoita. Olisin kiinnostunut tietämään kuinka te pukeudutte luennoille?
Omasta opiskeluajasta on _hieman_ aikaa, mutta aloittaessani opiskelut pukeuduin yleensä kauluspaita (bd), neule, tweedtakki, suorat housut, broguet -kombinaatioon (tai samaan ilman irtotakkia, tuolloin hyvin monokromaattisesti ts. valkoinen - harmaa - musta olivat päävärit), mutta sitten tuli Acid House ja aloin - hm - lipsua omista standardeistani.. Monta vuotta meni löysissä merkkifarkuissa (Chipie, Avirex USA tms), tennareissa (Adidas Gazelle, Nastase, Forest Hills, Superstar - jotka tuolloin eivät olleet jokoa Jorman tossut), pikeepaidoissa (Tacchini, Lacoste), neuleissa (Burberry, Stone Island, Pringle - pringlet edelleen käytössä) ja collegepuseroissa / huppareissa (Best Company, Stone Island, Carhartt tms).. You get the drift i presume. Sitä mukaa kun sekoilu väheni - 90-luvun lopulle tultaessa - vaatteetkin palasivat ruotuunsa. :D
Todettakoon vielä että tuohon aikaan brogueni olivat Doc Martensit eikä varsinaista laatukamaa..
-
Harmaat housut. Need I say more?
Itsehän heiluttelen käsiä tällä ... luovalla ... alalla, mutten ole koskaan oikein välittänyt siitä mitä muut sanovat. Niinpä olen ollut tapaamisissa useinkin kolmiosaisessa puvussa kaikkine lisukkeineen. (No irtokauluksia en käytä.) Nykyisin tosin enemmän harmaat housut-neuleliivi-irtotakki-linjalla.
Ehkä se toisaalta nähdään asiaankuuluvana eksentrisyytenä - liiveistä on tullut jo liki tavaramerkki. Tai ehkä urakehitykseni tulee tyssäämään. Tai sitten kun sanon että olen insinööri niin paljon annetaan anteeksi.
Sinänsä asustus kyllä sopii ulosantiin: puhun paljon vastuullisesta tuotekehityksestä ja pitkäikäisten tuotteiden suunnittelusta. Silloin on etevää viitata klassiseen miestenmuotiin hyvänä esimerkkinä ajattomasta designistä.
-
Työasuna pääasiassa tumma puku. Sitä ei varsinaisesti edellytetä, mutta kuuluu alallani ns. peruskoodistoon. Taskuliinaa olen käyttänyt alusta alkaen eikä sitä kukaan ole kummemmin kommentoinut.
-
Itselläni on tällä hetkellä työasuna verkkarit ja t-paita :) tosin tämä johtuu siitä että tänään on viimeinen työpäivä ilman työvelvoitetta :) mutta noin niinkuin normaali oloissa pukeudun joko suoriin housuihin ja kauluspaitaan ja neuleeseen tahi sitten farkut kauluspaita neule linjalla mennään
-
Astuessani työpaikan tai asiakkaan ovesta sisään, en edusta itseäni vaan työnantajaani, tämän imagoa sekä etua. Pukeutuminen on viestintää ja sen on tarkoitus auttaa soveltuvan ilmapiirin luomisessa.
Lisäksi vaatetuksella on toinen, hyvin käytännöllinen funktio. Toimistotiloissa on tavattoman kylmä kesät talvet huonosti järjestetyn ilmastoinnin vuoksi. Tämä näyttää olevan suuri onglema moderneissa toimistorakennuksissa - tai olen vaihtolämpöinen.
Tästä johtuen talvivarustukseen kuuluu kolmiosainen puku, lämpimämmässä säässä kesällä saattaa tulla toimeen kaksiosaisella. Liivit eivät siis ole ylipukeutumista vaan ainoa käytännöllinen ratkaisu. Värit ovat neutraaleja ja yleisilme on kohtuullisen konservatiivinen.
-
Astuessani työpaikan tai asiakkaan ovesta sisään, en edusta itseäni vaan työnantajaani, tämän imagoa sekä etua. Pukeutuminen on viestintää ja sen on tarkoitus auttaa soveltuvan ilmapiirin luomisessa.
Hmm... Ymmärrän ja hyväksyn tuon näkökulman, mutta itse nuorehkona henkilönä näen tilanteen ehkä hieman opportunistisemmin. Tietenkin edustan työnantajaani ("kenen leipää syöt, sen lauluja laulat"...), mutta toisaalta edustan ja markkinoin myös itseäni. Näiden kahdenhan ei tarvitse suinkaan olla toistensa vastakohtia, sillä palkkion pitäisi olla melko suuri jotta täysin myisin itseni.
Tämän jälkeen täytynee tosin todeta, että itse en ole myyntitehtävissä ja tästä johtuen voin määritellä rajoja vähän vapaammin. Yleensä pukeutumiseni liikkuu informal/business casual -akselilla.
-
Tietenkin edustan työnantajaani ("kenen leipää syöt, sen lauluja laulat"...), mutta toisaalta edustan ja markkinoin myös itseäni. Näiden kahdenhan ei tarvitse suinkaan olla toistensa vastakohtia, sillä palkkion pitäisi olla melko suuri jotta täysin myisin itseni.
Melkoinen johtopäätös parista lauseesta. Tiettävästi en maininnut työnantajaani :).
Toisaalta yllä oleva arvio menee muiltakin osin pieleen mutta menköön.
-
Itsellä on huomenna edessä visiitti investointipankkiin. Jännää miten tietyillä aloilla pukeutumisen konservatiivisyys etenkin miehillä on yhä kovassa arvossa. Ajattelin suosia tummansinistä kravattia :3
-
Keskustelu aiheesta virkosi MTOP-ketjussa. Muutamia esille tulleita juttuja: Mikä on hienostelun raja? Voiko pukeutua paremmin kuin esimies? Voiko uusi työntekijä olla pukeutumisellaan suunnannäyttäjä vai pitääkö ensin löytää oma paikka työyhteisössä?
Oma kiinnostuksen syy aiheeseen: uusi työpaikka, jossa formaali pukeutuminen kuuluu asiaan. Kuitenkin keikaristandardein tarkasteltuna pukeutuminen on aika turomeininkiä.
-
Riippuu työpaikasta.
Haistele ilmapiiriä hetken ja tekee sitten johtopäätöksensä. Joissakin paikoissa saa sooloilla ihan vapaasti, toisissa kollegat ja etenkin pomo voivat hermostua jos joku keikaroi (heitä paremmin). Työpaikan ilmapiiristä ja henkilökemioista aika paljon kyse oikeasti.
-
Samoja kokemuksia solmiosta IT-asiantuntija hommissa, työkaverit vinoilee mutta asiakkaat taas ovat arvostaneet ja huomioineet siistin pukeutumisen.
-
Tottakai asiakkaan tapaamiseen pukeudutaan pukuun tai vastaavaan. Tuntuisi silti kovin kummalliselta, jos joku asiakas alkaisi kommentoimaan hyvää pukeutumista. Meillä ei hirveästi parane keikaroida koska saattaa jopa joutua tuotantoon vaihtamaan ajatuksia tekijöiden kanssa. Chinot, nappikaulukset, pikeet jne. saa olla se yläraja minulla jos ei ole asiakastapaamisia. Kengissäkin uskon menneeni ylitse kun kommentti oli jaahas, sieltä tullaan nappakset jalassa, onko ihan eccoa?. Jalassa vaihteeksi siis Herringin tweedibootsit.
-
Hymähdin kun työtoveri kutsui talven jäljiltä nuhjuisia mustia varsikenkiäni kiiltonahkakengiksi. Tämä toki vapaa-ajalla, jolloin muu henkilökunta kulkee oikeastaan poikkeuksetta farkut ja lenkkarit -linjalla.
-
Tottakai asiakkaan tapaamiseen pukeudutaan pukuun tai vastaavaan. Tuntuisi silti kovin kummalliselta, jos joku asiakas alkaisi kommentoimaan hyvää pukeutumista. Meillä ei hirveästi parane keikaroida koska saattaa jopa joutua tuotantoon vaihtamaan ajatuksia tekijöiden kanssa. Chinot, nappikaulukset, pikeet jne. saa olla se yläraja minulla jos ei ole asiakastapaamisia. Kengissäkin uskon menneeni ylitse kun kommentti oli jaahas, sieltä tullaan nappakset jalassa, onko ihan eccoa?. Jalassa vaihteeksi siis Herringin tweedibootsit.
Eikai siinä kummaa jos joku ihminen arvostaa harvinaista solmiota tai hyvää väriyhdistelmää vaatetuksessa ja haluaa ilmaista sen. Mukavahan se on positiivistä palautetta kuulla.
-
Simo, työpaikan ilmapiirin mukaan on hyvä edetä. Osa jäsenistä on aiemmin kertonut pomon vain ilahtuneen, kun työntekijä on edustava lisä, toiset taas kertoneet pomon alfailevan siihen malliin ettei edes kannata yrittää kukkoilla.
-
Meikäläisen kohdalla pomo about ekana päivänä pisti suosittelukutsun Tailor Storeen, joten tie on ns. vapaa jos vain haluan. Chinoja ja paitoja hän sieltä tilaa ja töihin tulevat toimitukset. :-D
-
^Mad Men -tyyliin rivi puhtaita paitoja laatikossa?
-
^ Ei ainakaan toimistolla. :-)
-
Töihin työpaikan henkeen stemmaavilla vaatteilla. Nyansseja voi nysvätä omaksi ilokseen ja ehkä joskus jollain yksityiskohdalla avata keskustelun (kello, komeat popot), mutta tyyli ei ole este tai hidaste, jos ollaan suurin piirtein oikealla pallokentällä (etiketti hallussa ja niin päin pois).
-
Aiheeseen liittyen, stocka järjestää 13.6 tilaisuuden "Tyylin laki, pukeutumista juristeille". Ilmoittauduin tietysti mukaan ja odotan innolla luentoja ja esimerkkejä aiheesta...
Tilaisuuteen olisi voinut ilmoittautua myös malliksi, mutta ajattelin, että yleisössä on kuitenkin mukavampaa...
-
Itse olen työskennellyt pääosin aika vapaassa toimistoympäristössä, jossa pomot ovat varta vasten olleet naisia. Olen oikeastaan ensimmäisestä päivästä lähtien pukeutunut pukuun tai irtotakkiyhdistelmiin ihan reilusti värikkäämmilläkin taskuliinoilla, eikä tämä ole ainakaan pahennusta herättänyt. Muut työntekijät ovat akselilla farkut - jakkupuku.
Jos työpaikka sallii, en ainakaan itse viitsi sen kummemmin muuttaa tyyliäni töissä.
-
Tilaisuuteen olisi voinut ilmoittautua myös malliksi, mutta ajattelin, että yleisössä on kuitenkin mukavampaa...
Olisit nyt mennyt sinne alistamaan tulevia vastustajia.
-
Tilaisuuteen olisi voinut ilmoittautua myös malliksi, mutta ajattelin, että yleisössä on kuitenkin mukavampaa...
Olisit nyt mennyt sinne alistamaan tulevia vastustajia.
No lähinnä tuossa pelotti se ajatus, että olisi "päässyt" etukäteen stailattavaksi ja sitten sinne muiden eteen jonkun tytti tyylikonsultin pukemana...
Eikä niitä kledjuja luultavasti kuitenkaan olis sit saanut edes omaksi...
Takarivistä sitten kaikkitietäviä kommentteja.
-
Takarivistä sitten kaikkitietäviä kommentteja.
Muista laittaa myös muutama oikein pikkutarkka kysymys, jotta saadaan selville osaavatko ne kouluttajat edes alkeita. Tästä koulutuksesta voi tulla mainio trippi.
-
Hieman vanhan ketjun avaamista. Ajattelin jakaa omia mietintojani tyopaikkapukeutumiseen.
Teen tyokseni projekteja monenlaisissa yrityksissa, pituudeltaan paivasta vuoteen. Ohjenuora on etta pukeutuminen on asiakkaan mukaan. Ma tietenkin olen tehnyt siita hieman analyyttisempaa. Eli jaan pukeutumisen seuraaviin karkeisiin luokkiin:
1) shortsit/farkut/(kuvioidut) t-paidat. Flipflopit jne
2) pikeepaita, chinot. Maltilliset lenkkarit (e.g. Superga) tai nahkakengat
3) kauluspaita ja chinot/suorat housut
4) edellinen +irtotakki
5) puku
6) kolmiosainen puku.
(Tietenkin naiden sisalla on nyansseja, esim irtotakki voi olla solmiolla tai hyvin kasuaali pellavatakki, joilla voi pelata hieman formaaliustasoa)
Suuri osa kollegoistani kayttaa poikkeuksetta pukua ilman kravattia. Itse teen tavallisesti asiat vaikeammin ja pidan ohjenuorana etta korotan asiakkaan pukeutumisesta yhdella. Eli jos asiakkaalla ei kayteta edes kauluspaitaa, en mene sinne irtotakissa. Jos asiakkaalla ei kayteta takkia, en laita pukua.
Sama malli toimii muuallakin, oli se sitten sukujuhlat tai mika vaan.
Onko muilla tapana tehda asioista yhta vaikeita?
-
Onko muilla tapana tehda asioista yhta vaikeita?
Kuvaamasi tapa sopii juuri tällaiseen tyylinöösin insinöörin ajatusmaailmaan jolle ei ole äidinmaidossa tullut minkään sortin muoti/tyylitajua valmiina. Eli kun kaiken joutuu kuitenkin opettelemaan ja analysoimaan, pitää ottaa toki huomioon myös asiakkaiden/kumppanien/kollegoiden pukeutuminen ja suhteuttaa omaa pukeutumistaan tuohon. Nyt se on ollut pykälää alempana, ja tavoitteena se pykälää parempi. Tai jopa vain puoli, käyttäähän täälläkin ihmiset chinoja/suoria housuja ja kauluspaitaa. Se puolikas tulee sitten siitä että on valinnut paremmin yhteensopivammat tuotteet ja/tai paremmin sopivana. Esimerkiksi mustat kengät chinojen kanssa ja huonosti istuva kauluspaita -kombinaatiokin on helppo ylittää puolikkaalla kun on siistit ruskeat kengät ja istuva paita.
Myöskin jos lähtee tuolta ykköspäästä parantamaan niin olen analysoinut että yhtäkkiä ei vain repäistä tuonne neloseen, työkaverit olisivat ihmeissään ja kuittaiisivat. Olisi myös hassua olla vuoropäivinä ykköstä ja vuoropäivinä nelosta, kun vaatekaapissa ei ole vielä niin paljo nelostavaraa että joka päiväksi riittäisi :)
-
Verraton jaottelu! En nyt muista tämän antiikin reettorin nimeä, mutta varma ja vanha neuvo kuuluu: muista yleisö. Jokainen työpaikka on myös yhteisö ja asu vaihtelee käytännön mukaan, joten kovat kaulassa kaikkialla ei välttämättä ole eduksi.
-
Raitaverkkari puhuu asiaa.
Olen itse töissä teknisen alan asiantuntija/ylempitoimihenkilö/työnjohtotehtävässä.
On täysin mahdoton pukeutua toisin kuin vastaavat.
Yleensä farkut ja kauluspaita toimistolla.
Käyntejä asiakkaan luona, silloin pikkutakki.
Konepajan lattian sorvinlastut, ei nahkapohjia.
Asiakkaat joiden luona käyn, ovat enintään farkuissa ja kauluspaidassa, yleensä vuokratut työvaatteet.
Ainoastaan ulkomaisten toimittajien edustajien käydessä täällä voi
ajatella pukua. Nykyään Italiasta tai Saksasta tulevat euroopan myyntipäälliköt
pukeutuvat enintään yhdistepukuun. Suorat housut, pikkutakki.
Sitten kun vieraana on jonkin yrityksen omistaja tai pääjohtaja voi olettaa
vieraankin pukeutuvan pukuun, ei muuten.
Pientä tasapainoilua näiden vaihtoehtojen välillä.
-
^ & ^^ Ehdottoman totta. Itse en ole pitkaan, pitkaan aikaan kaynyt tehtaassa, mutta siella liian ylipukeutuminen on viela kiusallisempaa. Se lienee myos suomalaista ajatusmaailmaa, etta ei ole kohteliasta olla puvussa jos muut ovat haalareissa. Joskus aikoinaan kuulin sellutehtaasta joka marssitti puvussa olevat vieraat aina prosessin haisevinta osa-aluetta katsomaan, mika kertoo aika paljon suomalaisesta meiningista.
Ja ^^^ en sanoisi etta joutuu analysoimaan. Mielestani se on hauskaa puuhaa.
-
Puku on suomalaiselle ongelma koska se on yleensä se ykköspuku, eli tumma pönötysvaate jota ollaan totuttu pitämään vain erittäin tärkeissä tilaisuuksissa ja ruumiinkieli on sen mukaista. IMHO arkipuku rinnastuu täysin yhdistelmäpukuun sekä statukseltaan että herättämiltään reaktioiltaan. Mielipiteeseeni vaikuttaa tietysti pappanäkökulma, vahemman herrasmiehen tai yllekirjoittaneen päällä puku ei aiheuta kulmien kohottelua. Harmaa-musta prince of wales kuvioitu sack suit ilman solmiota nykyisin useimmiten konttorihaalarina. Ei erotu ympäristöstä.
-
Ja ^^^ en sanoisi etta joutuu analysoimaan. Mielestani se on hauskaa puuhaa.
Juu totta, tarkoitin lähinnä sitä että sen opettelee, ei ole syntynyt valmiiksi tyylitajulla.
Tuo analysointi tai speksailu on kyllä mukavaa. Pyöräilyssäkin tulee samaa tehtyä, se on vähän se homman suola ja ajaminen siinä ohella sitten mitä speksaamiselta kerkiää :)
-
Puku on suomalaiselle ongelma koska se on yleensä se ykköspuku, eli tumma pönötysvaate jota ollaan totuttu pitämään vain erittäin tärkeissä tilaisuuksissa ja ruumiinkieli on sen mukaista. IMHO arkipuku rinnastuu täysin yhdistelmäpukuun sekä statukseltaan että herättämiltään reaktioiltaan. Mielipiteeseeni vaikuttaa tietysti pappanäkökulma, vahemman herrasmiehen tai yllekirjoittaneen päällä puku ei aiheuta kulmien kohottelua. Harmaa-musta prince of wales kuvioitu sack suit ilman solmiota nykyisin useimmiten konttorihaalarina. Ei erotu ympäristöstä.
Totta. Itse vain en kayta pukua ilman solmiota kuin erittain poikkeustilanteissa, ja silloin pelkastaan kasuaalia pukua, esim. paikkataskullista pellavapukua. Mutta asteikolla samaa luokkaa.
Ma en ole ollut suomen kuvioissa mukana pariin vuoteen, mutta APAC alueella puku on ihan luonteva pukeutuminen. Paitsi tropiikissa, siella pukua kayttaa vaan ulkomaalaiset, paikalliset vaan virallisissa tilaisuuksissa.
-
Pukua jos tarve, muuten suorat housut, kauluspaita ja V-aukkoinen neule. Aina nahkakengät. Näin konsultointi/laki.
-
Toisaalta, Roetzelin oppi finanssialan tiukasta pukukoodin noudattamisesta ei kyllä tunnu pitävän paikkansa ainakaan Suomessa, sillä niin meillä kuin kilpailijoillakin näkyy harvemmin enää esimerkillisiä asukokonaisuuksia (poislukien ehkä foorumillakin ylistetty hra Wahlroos). Itse sain hämmästyneen ilmeen ja kysymyksiä kun pidin tässä taannoin poikkeuksellisesti taskuliinaa puvun takin taskussa. Ja en ihmettele, vuoden päivät tässä firmassa olleena, taisi tämä olla ensimmäinen kerta kun näen kenenkään pitävän kyseistä vaatekappaletta. :-)
Tästä tuli mieleen erään Goldman Sachsin entisen työntekijän lause: "In New York, don't trust a banker with a pocket square. In London, it's a pinky ring. And in Asia, don't f--king trust anyone." Taitavat taskuliinat mennä ainakin isossa maailmassa vähän liian räväkäksi finanssialalle. Itse kylläkin pidän taskuliinaa käytännöss aina, mutta kuulun todella pieneen vähemmistöön meidän firmassa.
Itse toimin siis myös finanssialalla, erään Suomen mittakaavalla merkittävän sijoitusyhtiön riveissä. Univormuna toimii koko firman henkilökunnalla joka päivä puku, hillitty paita ja solmio. Asiakkaiden nähtäville ei mennä muussa asussa, ja täytyy kyllä sanoa että tässä yrityksessä aloittaessani yllätyin melko positiivisesti työkavereiden pukeutumisesta. Jengin puvut ovat yleensä perus Boss, Tiger jne tasoa, mutta kenelläkään ei tunnu olevan vääränkokoista pukua tai räikeää havaijipaitaa koskaan yllä, niin kuin suomalaisilta saattaisi ehkä ennakkoon odottaa.
Ainoa missä harkinta tuntuu muutamalla pettävän, on kellot. Itseäni kellointoilijana häiritsee suunnattomasti, jos paidan hihan alta pilkistää seinäkellon kokoinen Hilfigerin tai pahimmassa tapauksessa TW Steelin möhkäle, kun samalla rahalla saisi jo huomattavasti laadukkaamman ja klassisemmankin kellon.
-
Pankkityötä nyt on laidasta laitaan. Enemmän outoa olisi jos eläkevakuutusta myyvä merkonomi olisi taskuliinoissa, manseteissa ja Calatravassa. Muutenkin, kaikki eivät viitsi laittaa omaisuuksia kiinni työvaatteisiin jotka kuluvat ja siksi on hullujen päivien Bossia ym. Minusta pitää pukeutua asemansa mukaisesti.
-
Istuin viikolla palaveria suuren eurooppalaisen pörssiyhtiön toimarin ja talousjohtajan kanssa. Varustuksena minulla oli uniqlon pikee, farkut ja kirkkaan siniset onitsukan tennarit.
-
Maanantaina uusi työpaikka ja kaikilla päällä vain alusvaatteita :(
-
Itsekin kuulun siihen porukkaan, joka ei ole äidinmaidon mukana kovin paljoa tyylitajua imenyt. Mutta äiti olikin töissä päiväkodissa, joka on prinsessapukuisia asiakkaita lukuunottamatta ehkä casuaaleimpia työpaikkoja, mitä olemassa on.
Itse olen töissä kirjastossa ja siellä virallinen pukeutumisohjesääntö kieltää sekä liian juhlavan että liian rennon pukeutumisen. Pannassa ovat shortsit, napapaidat, liian lyhyet hameet ja vitsikkäät t-paidat, koska ikinä ei tiedä, mistä joku asiakas kimpaantuu. Teoriassa siis hillityn konservatiivinen, siisti ja asiallinen keskitien linja. Käytännössähän tämä ei toteudu. Vanhempi polvi kyllä osaa pukeutua asiallisesti, mutta nuoremmalla väellä on joskus vähän näyttämisen halua ja sitten ne kaikenmaailman työkokeilijat ja harjoittelijat pukeutuvat joskus ihan miten sattuu. Itse taidan kallistua jo vanhemman polven puolelle. Yleensä käytän jotain chinoja, sammareita tai suoria housuja ja kauluspaitaa. Kesähelteillä myös pikeepaitoja ja talvella slipoveria tai muuta neuletta kauluspaidan päällä. Melko tylsää ja tavanomaista perussettiä siis.
Aika usein olen miettinyt räväyttää ja kerätä erikoisuudentavoittelupisteitä laittamalla solmion kaulaan, mutta kynnystä nostaa yllämainittu juhlapukeutumiskielto ja käsitys, että solmiota ei pitäisi käyttää ilman liiviä ja/tai takkia, ja lisäksi vielä se vanha tuttu "kun kellään muullakaan ei ole". Mutta ehkä vielä joku päivä...
-
...hyvin voisi mennä rusetti kirjastomiehen kaulassa, vaikkapa jokin rustiikkinen raakasilkkiversio. Onko asuasetus yleinen alalla?
-
Varmaan tullut jo useampaan kertaan todettua mutta todettakoon vielä kerran: Työpaikkapukeutumistaan pähkäillessä ei mene pieleen kun pitää mielessään että töissä ollessaan duunari hierarkiatasosta riippumatta ei edusta itseään vaan työnantajaansa, eikä pukeutuminen - kuten muukaan käyttäytyminen - voi olla ristissä työnantajan edustamien arvojen ja valitun julkisuuskuvan kanssa. Ja vaikka et olisi suoraan missään tekemisissä asiakkaiden tai muiden sidosryhmien kanssa niin vaatteilla jermuilemalla tekee itselleen hallaa. Varmin linjaus tyylillisesti keskivertotyöpaikassa on smart casual josta on helppo säätää olemustaan sekä rennompaan että virallisempaan suuntaan vaikka kesken työpäivän.
-
Oma työpukeutuminen noudattaa seuraavaa linjaa:
-Nahkaiset kävelykengät, useimmiten ruskeat
-Siistit siniset farkut
-Kauluspaita, vaaleansininen, vaalean harmaa tai valkoinen
-Tummansininen tai ruskea irtotakki
Näillä mennään ja tilanteen mukaan voi ottaa rennommin ja jättää takin pois. Näin siis yrittäjänä henkilöstövuokraus alalla. Omalla habituksellani edustan omaa yritystäni ja on erittäin tärkeää saada aikaan ammatimainen, mutta silti sopivan rento ilmapiiri.