Keikarin foorumi
Keikari => Kulttuuri => Aiheen aloitti: bowtiepasta - 28.04.12 - klo:11:42
-
Kuten Ivyman sanoo, 80-luku oli parasta koskaan ja kaikki muu on paskaa. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (tai siis Suomen elokuva-arkisto) on tämän kesän osalta nähnyt valon ja tuo Elokuvateatteri Orionin kankaalle varsin maittavan kattauksen elokuvanautintoja länsimaisen elokuvateollisuuden huippuvuosilta. Elokuvagurut Lehtinen ja Suonio ovat koostaneet väkevän paketin vahvaa elokuvailmaisua, massiivista testosteronia, suuria tunteita ja hillittömiä ruumiskasoja.
Tärppeinä selkeiden klassikoiden (Rambo - Taistelija, Die Hard, Terminator, Commando, Scarface jne) lisäksi nostaisin varsinaisina kulttuuritekoina esiin Michael Mannin debyyttiohjauksen Thiefin (Suurkaupungin Lait) ja William Friedkinin kaupunkikuvauksen Elää ja Kuolla LA:ssa esittämisen valkokankaalta. Molemmat edustavat ehdottomasti tiukinta yhdysvaltalaista rikoselokuvaa koskaan. Käyttäjä BowtiePasta taisi molempia (sekä samassa sarjassa myös esiintyvää Micheal Ciminon elokuvaa Lohikäärmeen Vuosi) hehkuttaa erään kulttuurijulkaisun sivuilla muutamia vuosia sitten ja täytyy sanoa, että kehut pätevät yhä. Uskomattoman vahvaa elokuvallista ilmaisua molemmissa, vaikka tyylit ovat täysin erilaiset. Mannin hillitty ja kylmä formalismi muodostaa tiukan kontrastin Friedkinin miltei koksupäiselle kohellukselle läpi LA:n rikoskuvioiden. Molempia elokuvia kuitenkin ankkuroi äärimmäisen vahva visuaalisuus (Friedkinin elokuvan on kuvannut Legendaarinen Robby Müller) ja huikeat soundtrackit (Mannilla Tangerine Dream, Friedkinillä Wang Chung). Väittäisin että molempien, myöhemminkin mestariteoksia ohjanneiden ohjaajanerojen uralla nämä kaksi leffaa edustavat ehdottomasti uran huippuhetkiä.
Ellette usko, niin tsekatkaa vaikkapa tämä Thiefin ekat 9 minuuttia:
http://youtu.be/SEvomyYkIPY
Sitten kelatkaa miltä toi näyttää valkokankaalta. Voi jumalauta.
Jos jotain puutteita halutaan sarjasta etsiä, niin jäin kaipaamaan Seagalin ensimmäistä elokuvaa, Nicoa (Above the Law), joka peilasi tarkkanäköisesti Yhdysvaltain tiedustelupalveluiden toimia väli-amerikassa ja nosti esiin huumeiden vastaisen sodan vaikutukset amerikkalaisiin esikaupunkeihin. Toisaalta myös Tony Scottin vallaton musiikkivideo Top Gun olisi ansainnut paikkansa Orionin kankaalla, tarjosihan se katsojille ensikosketuksen räjähtävään visuaalisuuteen joka tulisi alle kymmenessä vuodessa muuttamaan Amerikkalaisen valtavirtaelokuvan esteettisen näkemyksen (väitän että varsinaisesti Top Gun-estetiikka hioutui Bruckheimer/Simpson-tuotannoissa vasta 90-luvun puolella).
Ehkä Rennyn Jäätävä Polte - Born American olisi myös vielä mahtunut sarjaan, elokuvan taannoinen esitys elokuva-arkiston Kylmä sota-sarjassa on vieläkin huikeimpia Orion-kokemuksia koskaan. Kansa villiintyi Harlinin kylmän sodan visioista.
Sylvester Stallone
ROCKY IV + Aki Kaurismäki: ROCK´Y VI
2.05.2012 keskiviikko 21:15
5.05.2012 lauantai 21:15
John Milius
PUNAINEN VAARA
9.05.2012 keskiviikko 21:00
12.05.2012 lauantai 21:00
Brian De Palma
SCARFACE – ARPINAAMA
16.05.2012 keskiviikko 20:10
19.05.2012 lauantai 20:10
Michael Mann
SUURKAUPUNGIN LAIT
23.05.2012 keskiviikko 20:45
26.05.2012 lauantai 20:45
William Friedkin
ELÄÄ JA KUOLLA L.A.:SSA
30.05.2012 keskiviikko 21:00
1.06.2012 perjantai 21:00
Abel Ferrara
ARMOTON KAUPUNKI
6.06.2012 keskiviikko 21:00
8.06.2012 perjantai 21:30
Michael Schultz
IDÄN LOHIKÄÄRME
24.06.2012 sunnuntai 20:15
Michael Cimino
LOHIKÄÄRMEEN VUOSI
1.07.2012 sunnuntai 20:30
3.07.2012 tiistai 20:00
Walter Hill
48 TUNTIA
5.07.2012 torstai 20:15
John McTiernan
DIE HARD – VAIN KUOLLEEN RUUMIINI YLI
12.07.2012 torstai 20:15
Steve Carver
YKSINÄINEN SUSI MCQUADE
17.07.2012 tiistai 20:00
James Cameron
TERMINATOR – TUHOAJA
24.07.2012 tiistai 20:15
2.08.2012 torstai 20:15
Newt Arnold
BLOODSPORT – VIIMEISEEN ASTI
31.07.2012 tiistai 20:00
Mark L. Lester
COMMANDO
8.08.2012 keskiviikko 21:00
11.08.2012 lauantai 21:15
Ted Kotcheff
TAISTELIJA
15.08.2012 keskiviikko 21:15
Cirio H. Santiago
KOSTAJA – FINAL MISSION
18.08.2012 lauantai 21:00
Ketjuun tervetullutta sekopäinen hehkutus muista kasariklassikoista (on toki selvää että vuosikymmeneen mahtuu paljon muitakin kuolemattomia elokuvia) ja yleinen tyylikkään elokuvan arvostus.
-
Kovia leffoja. Kovin on kuitenkin Star Trek II: The Wrath of Khan.
Www.khaaan.com
-
WROOONG
Taidankin jo tietää, minkä leffan heitän illalla koneeseen.
-
Kondalta ei enää poastauksia ketjuun kiitos.
*antakaa joku mulle mode-oikeudet jotta voin deletoida ton postin.
edit: ja antaa bannia jonkun v-tun STAR TREK-leffan (olkoonkin, että kyseessä ihan ookoo leffa ja sarjan paras) mainitsemisesta ketjussa. Ei näitä, kiitos. Trikoosankarit muualle.
edit2: et tu cdos
-
jätän tämän vain tähän
(http://cache.io9.com/assets/images/8/2011/11/kirkfighting.jpg)
-
[spoiler=Mitä Arnold tähän sanoisi]JUU AAR FANI GAI KONDA AI LAIK JUU. TÄTS WAI AIM GOIN TU KIL JUU LÄÄST.[/spoiler]
-
Missä 1980-luvun paras elokuva, Lentävät luupäät, kysyn vain?
-
Paras sarja, Moonlighting ja In the heat of the night.
-
voin ottaa pvän jos kondakin saa
-
Joo ei haittais. On tekemistä niin täältä vois osata olla poissakin. Mutta BTP nyt saa luvan kestää kun avas topikin vuosikymmenestä, jolla kaikki hyvä on tapahtunut.
-
Ehkä nuo pari pitäisi käydä katsomassa. Kyllä 80-luvulla tehtiin paljon ihan hyvää kamaa.
-
Hei, olen RAUTAINEN 1980-LUKU -leffasarjan toinen kokoaja ja toivotan kaikki Helsingissä liikkuvat keikarit Orioniin seuraamaan ROCKY IV:llä huomenna ke 2.5. klo 21.15 starttaavaa kokonaisuutta. Ideamme oli koota monessa mielessä "kova" rikos- ja toimintaleffojen sarja, jossa olisi toisaalta äärimmäisen tiukkaa elokuvailmaisua ja toisaalta sankari-ikonien pullistelua, toisinaan samassa paketissa.
Kasarinostalgian lietsomisen lisäksi haluamme saada muutkin kuin perus-filmihullut rakastamaan Orionia ja melko harvinaista chanssia nähdä vanhempaa ydinkamaa porukalla perinteisessä leffateatterissa, jonka projektorissa pyörii jykevät 35 mm-kelat eikä mitkään tiedostot. Lisäbonuksena 1980-luvulla Suomi-sensuurin käskystä leikatut filmikopiot restauroidaan Orionin esityksiä varten alkuperäiseen muotoonsa.
Kuten esittelytekstissä selitetään (ks. toinen linkki), kyseessä on 1980-luvulle sijoittuvien action- ja rikosleffojen sarja, josta siis rajattiin ulos tulevaisuuteen sijoittuvat robocopit, blade runnerit, mad maxit sun muut ja tästä syystä ei Star Trek -leffojakaan nähdä, mutta toive on laitettu korvan taakse. Tämän kesän toivottavasti kuumat päivät voi päättää rentoutumalla Orionissa 48 Hoursin, Die Hardin ja monien muiden herkkujen parissa. Tervetuloa, let's kick it old skool!
http://www.facebook.com/events/382088845158582/
http://www.kava.fi/esitykset/orionin-kesa-2012/rautainen-1980-luku
-
Kuten Ivyman sanoo, 80-luku oli parasta koskaan ja kaikki muu on paskaa.
HAHA totta.
Kasari oli paskaa aikaa mutta hyviä kalkkunoita - ja miksei oikeastikin hyviä rainoja - kyseinen vuosikymmen tuotti, yllätys yllätys. Monta hyvää mainittu.
-
^
Joskus nuorempana tuli arvostettua aika moniakin kasarileffoja lähinnä huumoriarvon vuoksi "kalkkunoina", mutta iän myötä sitä joutunut myöntämään itselleen, että hitosti mieluummin sitä katsoo vaikka Commandon sen viidennentoista kerran kuin vaikkapa jonkun Godardin myöhäiskauden taidekeekoilun.
Kasarinostalgian lietsomisen lisäksi haluamme saada muutkin kuin perus-filmihullut rakastamaan Orionia ja melko harvinaista chanssia nähdä vanhempaa ydinkamaa porukalla perinteisessä leffateatterissa, jonka projektorissa pyörii jykevät 35 mm-kelat eikä mitkään tiedostot. Lisäbonuksena 1980-luvulla Suomi-sensuurin käskystä leikatut filmikopiot restauroidaan Orionin esityksiä varten alkuperäiseen muotoonsa.
Järjetöntä arvostusta tälle! Suurin osa (tai no, itseasiassa Final Missionia lukuunottamatta kaikki muut) on tullut jo nähtyä, mut valkokankaalta nämä täyttä luksusta.
Toivottavasti vastaisuudessakin tulee tämänhenkistä sarjaa Orioniin. Esim jonkinlaista jatkoa Myyttinen Hong Kong-sarjalle (josta puuttuu jostain käsittämättömästä syystä ehkä genren paras elokuva, Swordsman 2?!!) Hong Kongin triad/heroic bloodshed-leffojen muodossa.
Tai no, miksei vaikka muutenkin jatkoa kasaritykitykselle, vaikka ehkä genren ihan kovin kärki onkin saatu jo tähän sarjaan todella hyvin talteen.
-
^
Joskus nuorempana tuli arvostettua aika moniakin kasarileffoja lähinnä huumoriarvon vuoksi "kalkkunoina", mutta iän myötä sitä joutunut myöntämään itselleen, että hitosti mieluummin sitä katsoo vaikka Commandon sen viidennentoista kerran kuin vaikkapa jonkun Godardin myöhäiskauden taidekeekoilun.
Ihan totta. Itsekin olen aikoja sitten päässyt eroon nk. taide-elokuvavaiheesta. Varhais-Godardit (no, Viimeiseen hengenvetoon) on hyviä, mutta..
En oikein enää jaksa sellaisia leffoja joissa kaksi heppua istuu vintillä pöydän ääressä kaksi tuntia sanomatta mitään, ja lopuksi toinen kavereista kysyy: olenko minä nyt omena. Mieluummin jotain jossa vähän tapahtuukin. Jotain Stalkeriakaan en ole koskaan pystynyt katsomaan nukahtamatta loppuun.
'Taide-elokuvien' kohdalla saturaatiopiste oli joskus ysärillä kun erehdyin katsomaan Jarmanin Wittgensteinin. Itse leffa oli kait ihan katsottava, joskaan suurempaa muistijälkeä se ei jättänyt, mutta älyllis-akateemisesti suuntautunut elokuvayleisö oli sitten jotain aivan muuta. Käyttäydyn yleensä elokuvissa hyvin, en keskustele, räplää kännykkää, piereskele tai muuten metelöi - jotain karamellia saatan kenties syödä, yrittäen välttää turhaa rapistelua. Tässä Wittgenstein-taidejumalanpalveluksessa havaitsin kuitenkin tehneeni virheen kutin pienen karkkipussin leffaan. Jo ennen elokuvan alkua edellisessä rivissä istunut filosofianopiseklija rillibimbo kääntyi kiukkuisesti sähisemään 'Shh - täällä pitää olla hiljaa', kun kehtasin lievästi rapistaen poimia jonkun merkkarin pussista. En malttanut olla hiljaa, totesin taidepellelle, etten tiennytkään tulleeni raamattupiiriin. Jos katse olisi voinut tappaa olisin kuollut mies.
-
Huh, mikä kattaus! Eikun iltavapaita anomaan...
Jos maailma olisi täydellinen, eikä genreä rajattu, niin mielellään näkisi myös Predatorin ja Miami Vicen pilotin isolta kankaalta. Jälkimmäinen on ehkä kovin tv-sarjan jakso ikinä.
Joskus nuorempana tuli arvostettua aika moniakin kasarileffoja lähinnä huumoriarvon vuoksi "kalkkunoina", mutta iän myötä sitä joutunut myöntämään itselleen, että hitosti mieluummin sitä katsoo vaikka Commandon sen viidennentoista kerran kuin vaikkapa jonkun Godardin myöhäiskauden taidekeekoilun.
Näin myös täällä. Itse asiassa huomaan, että kaiken älykkään, tiedostavan, sofistikoituneen blaablaablaa jälkeen leffamaku on loksahtanut takaisin siihen, mitä se oli 16-vuotiaana.
-
^Samoin.
-
Minä olen viisivuotiaasta asti katsonut piirrettyjä.
-
Miami Vicen pilotti oli kyl kova!
Näin myös täällä. Itse asiassa huomaan, että kaiken älykkään, tiedostavan, sofistikoituneen blaablaablaa jälkeen leffamaku on loksahtanut takaisin siihen, mitä se oli 16-vuotiaana.
Vähän sama, paitsi et itseasiassa mulle kyseessä ehkä vähän nuoremmat vuodet. Just joskus 16-18 -vuotiaana oma leffamaku oli sieltä kaikkien kauheimmasta päästä. Lukioikäisenä sitä tsiigaa ihan helvetin pihalla jotain Bressonia, käyttää kesätyörahoja Criterionien hankintaan ja luulee ymmärtävänsä elokuvan historian kun ranskan uusi aalto on jotenkin hallussa.
Arvostan kyllä nykyäänkin ns. "taide-elokuvia" (äärimmäisen vajaaälyinen termi kyllä) suuresti ja elokuvahistorian klassikot ovat yleensä klassikoita ihan syystä, Murnausta Mizoguchiin. Varmaan joku Tarkovskin Stalker ja Godardilta nyt ainakin Bande á Part olisivat listalla jos miettisin mielestäni kaikkien aikojen parhaita elokuvia. Sen sijaan jos rupeaisin listaamaan oikeasti suosikkielokuviani, olisi listallani varmaan aika hitosti tätä "Rautainen 80-luku" näytössarjaa.
-
Re. 'taide-elokuvat' - en nyt keksinyt parempaakaan termiä. Filkat ei ole niiiin olennainen osa omaa elämää että jaksaisin hirveästi miettiä jonkun 'vajaaälyisen' ilmaisun semantiikka tai muutenkaan lähteä kauhean akateemiseen vääntöön - se kun ei ihan hirveästi kiinnosta.
Sinänsä olen aika lailla samaa mieltä, joskin joku Solaris on Tarskan tuotannosta kolahtanut paremmin ts. sen olen jaksanut katsella alusta loppuun usean kerran. Ja onhan Stalkerin mutterikohtaus komea, ei siinä mitään. Allekirjoitan re. Bande á Part.
Silti joku 'A Man Who Shot Libert Valance' on minulle 'maailman paras elokuva'®.
Omalla suosikkilistallani onkin varmaan eniten westernejä ja gangsteripätkiä valmistumisvuosikymmenestä riippumatta, ja aika vähän näitä kanonisoidumpia elokuvahistorian merkkiteoksia. Joku muinainen tyttöystävä opiskeli aikanaan elokuvan ja teatterin tutkimusta (nyk. kait Veijo Pulisonki Turo Hietalan mediatutkimus..) Turun Yliopistolla ja neidin vouhotus + rillibimbot opiskelukaverit saivat meikäläisessä aikaan varsin kestävän allergian kyseistä humanistisen yliopistotieteen osa-aluetta ja sen harjoittajia kohtaan. Mikä ei poista sitä tosiseikkaa että kyllähän leffat kiinnostavat mutta eivät fanaattisuuteen asti.
-
Haha, joo. En taide-elokuvien vajaaälyisyydellä viitannut tohon tapaan miten teikäläinen termiä käytti, vaan enemmän siihen että yleisesti termiä käytetään yhteydessä "kuka ny jaksaa jotain TAIDE-ELOKUVIA katsoa, kyllä kansa tietää mikä on hyvästä". Mutta eipä tosiaan itseäkään juuri jaksa kiinnostaa akateemiset väännöt aiheesta. Ne oli jänniä silloin ku oli just täyttänyt 20 ja sai vielä baareissa polttaa. Joku kusinen nollanepa muovituoppi + kauhee röökinsavu + näsäviisaat kakskymppiset vääntämässä Dziga Vertovista = so much fail.
Mediatutkimuksesta muistaakseni Filmihullu-lehti sanoi aikoinaan hyvin että "Mediatutkimus tuli Turun kautta Suomeen ja Turun kautta se myös Suomesta lähtee." Veijo Hietalaa ei voi arvostaa.
Sama fiilis re. leffat. Välillä jaksaa vieläkin innostua, mutta sellainen fanaattinen filmihulluus on kyllä todella kauas karannut.
-
Taide-elokuvia ja vastaavia katsoo kyllä sen kerran kun taas kasaritoimintaa useammin.
Taide-elokuvassa ei ole muuta vikaa kuin, että se aina esitetään jotenkin toiminnan ja viihteen vastakohtana, joista vain kriitikot ja muut tylsimykset tykkäävät. Hyvä elokuva voi olla samaan aikaan sekä taiteellinen että viihdyttävä sortumatta kuitenkaan pitkäveteisyyteen tai matalaotsaisuuteen.
Kasarielokuvistahan Commando on ehdottomasti lajityypin täydellinen kiteymä ja jotenkin pitää tyylinsä vakaana, jolloin ei sorruta rasittavaan typeryyteen vaan ammutaan yli ja paljon.
Noista muista Miliuksen Punainen vaara on kyllä parasta shittiä, rambombaa ja reaganilaisempaa kuin Rambot 2 & 3 ja Nancy Reagan yhteensä. Amerikan ninjat tuosta oikeastaan puuttuvat, jos miettii niitä aikakautensa kovia juttuja.
-
Mediatutkimuksesta muistaakseni Filmihullu-lehti sanoi aikoinaan hyvin että "Mediatutkimus tuli Turun kautta Suomeen ja Turun kautta se myös Suomesta lähtee." Veijo Hietalaa ei voi arvostaa.
Niin kauan kuin puhutaan mediatutkimuksesta pelkästään Hietalalaisessa elokuva- ja televisiotutkimuksen diskurssissa, olen täysin samaa mieltä. Onneksi tuoreemmin on alkanut tulla hyviäkin tuulia - eli oikeaa mediatutkimusta velliperäisen elokuvafilosofian sijaan. Sääli, ettei tätä aiemmin ollut ('kele...).
Toisaalta, en arvosta Peter von Baghia juurikaan pidemmälle kuin Hietalaa.
-
Olen saanut ikuiset traumat siitä kun Orionin elokuvasensuuria käsitelleellä luentosarjalla Veijo Hietala alkoi pornoa käsittelevän luentonsa yhteydessä puhua omista seksikokemuksistaan.
-
^Huh. Kiitokset alkavan pahoinvoinnin aiheuttamisesta.
Taide-elokuvassa ei ole muuta vikaa kuin, että se aina esitetään jotenkin toiminnan ja viihteen vastakohtana, joista vain kriitikot ja muut tylsimykset tykkäävät. Hyvä elokuva voi olla samaan aikaan sekä taiteellinen että viihdyttävä sortumatta kuitenkaan pitkäveteisyyteen tai matalaotsaisuuteen.
Hyvin todettu.
-
Niin kauan kuin puhutaan mediatutkimuksesta pelkästään Hietalalaisessa elokuva- ja televisiotutkimuksen diskurssissa, olen täysin samaa mieltä.
Viittasin tosiaan juurikin Hietalaiseen metuvääntöön, joskin mitä nyt jonkun verran metua lukevilta olen kuullut, niin eipä laitoksen touhut muutenkaan ihan selväjärkiseltä touhulta vaikuta.
Toisaalta, en arvosta Peter von Baghia juurikaan pidemmälle kuin Hietalaa.
Tässä nyt kuitenkin haluaisin sanoa, että von Bagh ja Hietala nyt ovat täysin eri luokan kavereita, oli tyypeistä sitten persoonina mieltä mitä tahansa. Von Bagh kuitenkin oikeasti asiansa osaava elokuvahistorioitsija jonka tietämys elokuvakulttuurista lienee vailla vertaansa Suomessa ja jonka panos ylipäätään kotimaisen elokuvan ja erityisesti elokuvakulttuurin puolesta on erittäin merkittävä. Aika pitkälti tyyppi edustaa sellaista leffafanaattisuutta meikäläiselle joka tuntuu nykyään aika vieraalta (von Baghia tuli kuitenkin tossa lukioikäisenä luettua enemmänkin), mutta väittäisin et on maineensa ansainnut.
Hietala sen sijaan on kaveri jonka elokuvatietämys tuntuu olevan jossain siellä puoli vuotta Orionissa istuneen taikkilaisen tasolla ja jonka suurin kontribuutio elokuvakulttuuriin on sekavien horiseminen Ensi-ilta -ohjelmassa, joka oli tasoltaan kuin luotu miehelle. Sittemmin kunnostautunut lähinnä ala-arvoisten Bergman-kritiikkien parissa ja kirjoittanut tyhjänpäiväistä joskin sisällöttömyydellään miltei osuvaa tekstiä mm. Big Brotherista ja Idolsista. Sanakirjassa suojatyöpaikan kohdalle on tapetoitu Hietalan pärstä. Tai vähintäänkin suojatyöpaikan määritelmä, joka istuu täydellisesti Hietalan professuuriin. Pelle mikä pelle.
-
Huh, mikä kattaus! Eikun iltavapaita anomaan...
Jos maailma olisi täydellinen, eikä genreä rajattu, niin mielellään näkisi myös Predatorin ja Miami Vicen pilotin isolta kankaalta. Jälkimmäinen on ehkä kovin tv-sarjan jakso ikinä.
Kiitos, toivottavasti tulee vapaata! Predator olisi muuten täyttänyt kaikki Rautaisen 1980-luvun kriteerit mutta Orionin setin kokoamisessa meillä oli tiettyjä pelisääntöjä joista eräs oli se, että yksi leffa per ohjaaja ja toinen se, että Stallonelta ja Arnoldilta on oltava tasavahvasti yhtä monta (kaksi) leffaa per näyttelijä. Predator-ohjaaja John McTiernanin Die Hardista ei haluttu tinkiä ja se kiilasi Saalistajan ohi, jolloin Arskan edustajiksi karsiutui koboltinkova duo Commando ja Terminator - Tuhoaja. Palaamme kyllä mieluusti Predator-asiaan jos esim. tehdään sarjalle jatko-osa, mihin katsojamäärillä on tietysti vaikutusta.
American Ninja ykkönen häilyi mielessä yhtenä monista (parhaimmillaan) mojovista pläjäyksistä joissa ei kumminkaan ollut ihan tarpeeksi legendaarista tähtikarismaa. Ja Valtion elokuvatarkastamo määräsi Michael Dudikoffin inttiseikkailun taistelukohtauksiin töksähteleviä poistoja, joiden paikoilleen liittämisessä olisi ollut melkoinen säätäminen. Mutta kyllä tämänkin suhteen saattaa joskus jotain tapahtua.
-
Best 7 minutes of music ever written. (http://youtu.be/EDbCZaAHEXI)
-
nostaisin varsinaisina kulttuuritekoina esiin Michael Mannin debyyttiohjauksen Thiefin (Suurkaupungin Lait) ja William Friedkinin kaupunkikuvauksen Elää ja Kuolla LA:ssa esittämisen valkokankaalta. Molemmat edustavat ehdottomasti tiukinta yhdysvaltalaista rikoselokuvaa koskaan. Käyttäjä BowtiePasta taisi molempia (sekä samassa sarjassa myös esiintyvää Micheal Ciminon elokuvaa Lohikäärmeen Vuosi) hehkuttaa erään kulttuurijulkaisun sivuilla muutamia vuosia sitten ja täytyy sanoa, että kehut pätevät yhä. Uskomattoman vahvaa elokuvallista ilmaisua molemmissa, vaikka tyylit ovat täysin erilaiset. Mannin hillitty ja kylmä formalismi muodostaa tiukan kontrastin Friedkinin miltei koksupäiselle kohellukselle läpi LA:n rikoskuvioiden. Molempia elokuvia kuitenkin ankkuroi äärimmäisen vahva visuaalisuus (Friedkinin elokuvan on kuvannut Legendaarinen Robby Müller) ja huikeat soundtrackit (Mannilla Tangerine Dream, Friedkinillä Wang Chung). Väittäisin että molempien, myöhemminkin mestariteoksia ohjanneiden ohjaajanerojen uralla nämä kaksi leffaa edustavat ehdottomasti uran huippuhetkiä.
Ellette usko, niin tsekatkaa vaikkapa tämä Thiefin ekat 9 minuuttia:
http://youtu.be/SEvomyYkIPY
Sitten kelatkaa miltä toi näyttää valkokankaalta. Voi jumalauta.
Mainitut tärpit siis valkokankaalla hyvin pian, tällä ja ensi viikolla. Kannattaa huomata ohjaajien välinen vaikutteiden vaihtaminen ja kilpa-asetelma, Michael Mann tilasi Thiefin soundtrackin William Friedkinin Pelon palkassa (elokuva)debytoineelta Tangerine Dreamilta ja Friedkin taas otti To Live and Die in L.A:n pääosaan Thiefissä näyttelijäuraansa aloitelleen William Petersenin sekä liikkui tyylillisesti niin lähellä Miami Viceä, että sarjan tuottaja Mann nosti oikeusjutun plagioinnista.
Jos tämän kaksikon elokuvateatterissa näkeminen ei ole nykyoloissa ihan once in a lifetime -tilaisuus niin ainakin hiton lähellä sellaista eikä välttämättä toistu aikoihin. Thief esitetään leikkaamattomana Ruotsin arkiston printtinä ja Orionissa ensi kertaa nähtävä To Live and Die in L.A. Suomi-kopiona. Tervetuloa!
Michael Mann: SUURKAUPUNGIN LAIT (Thief)
23.05.2012 keskiviikko 20:45
26.05.2012 lauantai 20:45
William Friedkin: ELÄÄ JA KUOLLA L.A:SSA (To Live and Die in L.A.)
30.05.2012 keskiviikko 21:00
1.06.2012 perjantai 21:00
-
Törkeästi täältä (https://www.facebook.com/events/316202865150968/?ref=2) kopioitu:
It ain't over until it's over. KAVA:n esityssarja Rautaisen 1980-luvun paluu jatkaa Orionin viime kesän hittiteeman jännityksentäyteistä, turbotoiminnallista ja nostalgista kasarilinjaa. Entistä kansainvälisemmässä trilleri- ja action-kokoonpanossa mukana myös rautainen kotimaan katsaus! Kuraattoreina jälleen Orionin Don Simpson ja Jerry Bruckheimer eli Lauri Lehtinen ja Antti Suonio. Kunnioita Tony Scottin muistoa Top Gunin 70 mm -juhlaesityksessä (Bio Rex 2.2.) ja osta Predatorin liput ajoissa!
Elokuvat ja esityspäivät
George Pan Cosmatos: RAMBO - TAISTELIJA 2
16.01.2013 ke 21:00
Renny Harlin: JÄÄTÄVÄ POLTE
19.01.2013 la 21:00
Tony Scott: TOP GUN - LENTÄJISTÄ PARHAAT (70 MM)
2.02.2013 la 19:00 @ BIO REX
William Friedkin: CRUISING - YÖN KUNINGAS
6.02.2013 ke 21:00
9.02.2013 la 21:00
Juha Rosma: HARMAGEDON
16.02.2013 la 21:00
Robert Harmon: LIFTARI
20.02.2013 ke 21:00
23.02.2013 la 21:00
Richard T. Heffron: MINÄ OLEN TUOMARI
27.02.2013 ke 21:00
2.03.2013 la 21:00
John Frankenheimer: PAHAN OTTEESSA
6.03.2013 ke 21:00
9.03.2013 la 21:00
Danny Steinmann: SAVAGE STREETS
13.03.2013 ke 21:00
16.03.2013 la 21:00
Visa Mäkinen: YÖN SAALISTAJAT
23.03.2013 la 21:15
John McTiernan: PREDATOR - SAALISTAJA
27.03.2013 ke 21:00
30.03.2013 la 21:00
Jackie Chan: POLICE STORY - KYTTÄ ANTAA KYYTIÄ
3.04.2013 ke 21:00
6.04.2013 la 21:00
Ridley Scott: MUSTA SADE
10.04.2013 ke 20:55
17.04.2013 ke 20:55
Andrew Davis: NICO
24.04.2013 keskiviikko 21:00
Antonio Margheriti: KOODINIMI VILLIHANHET
27.04.2013 la 21:00
Ainakin Harmageddon pitää käydä väijymässä.
-
Todella kova. Harmagedon kiinnostaa.