Keikarin foorumi
Keikari => Kulttuuri => Aiheen aloitti: Alex Entwistle - 14.02.12 - klo:22:37
-
Jos kerran leffoille on oma ketjuun niin miksei näillekin? Toivottavasti en tullut luoneeksi turhaa ketjua.
Mitä kävit viimeksi katsomassa, mitä suosittelet ehdottomasti ja minne et missään nimessä halua muiden menevän.
Itse olin juuri katsomassa Tampereen Teatterissa näytelmän Euroopan taivaan alla ja tykkäsin kovasti. Tunsin huvitusta ja samalla piston omassatunnossa, kun sankarit väänsivät merkkifarkkuja missäs muuallakaan kuin Napolissa. Kaulassani sattui roikkumaan kyseisessä kylässä valmistettu solmio.. Lisäksi voin suositella ehdottomasti Murhaloukkua! Onnistui mielestäni hienosti pitämään katsojan otteessaan, huumorin ajoittain löysätessä otetta vain antaakseen jännityksen voimistua.
Olen toki innostunut teatterista vasta hiljan, joten en lauo mielipiteitäni kokemuksen ja kehittyneen maun syvällä rintaäänellä vaan siltä pohjalta miltä itsestä tuntui.
-
Tämä onkin hyvä ketju. Hyvän oopperan ystävä olen heti viimeisen päälle ja siinä sivussa menee toki teatteri, baletti, operetit ja klassisen musiikin konsertit.
Teatterieissa en ole valitettavasti kerennyt käydä pitkään aikaan, viimeksi taisin käydä viime syksyllä katsomassa Shakespearin Kuinka äkäpussi kesytetään -komedian. Nuorempana harrastin teatteria jokseenkin säännöllisemmin, Shakespearia suosittelen. Samoin mikäli tulee mahdollisuus käydä katsomassa joku Goethen tai Schillerin näytelmä, niin ilman muuta kannattaa. Bertolt Brechtiä ja muuta postmodernia paskaa minä taas en suosittele, ei uppoa ainakaan minuun. Mutta makuasioitahan nämä.
Oopperan saralta Wagner on ollut ja tulee aina olemaan kaikkein nerokkain. Mielestäni yhdistänyt loistavasti romantiikan ja realismin. Wagnerin oopperoita olen käynyt katsomassa elämäni aikana reilut sata kertaa. Jokunen vuosi(kymmen) sitten kävin jopa Bayreuthin Wagner festivaaleilla ja sitä suosittelen ehdottomasti. Lähes kaikilla oli frakit.
Wagnerin lisäksi Richard Strauss, Rossini, Puccini ja Beethoven ovat maininnan arvoisia.
Opereteistakin voisin mainita Léharin ja erityisesti iloinen leski -operetti.
-
Oopperassa tulee käytyä kerran, kaksi vuoteen, levyltä ei sytytä kuten livenä. Kelvollista hupia yhdistettynä laadukkaaseen illalliseen laadukkaan daamin kera.
Lemppariksi on noussut kolmeen kertaan näkemäni Mascagnin Cavalleria Rusticana. Surumielistä, herkkaa ja dramaattista, bonuksena vahvat assosioaatiot Kummisetien kuvastoon.
-
Vaadin teatterille ja oopperalle erilliset ketjut!
-
Lemppariksi on noussut kolmeen kertaan näkemäni Mascagnin Cavalleria Rusticana. Surumielistä, herkkaa ja dramaattista, bonuksena vahvat assosioaatiot Kummisetien kuvastoon.
Johtuen tästä kummisetä - tai pikemminkin cosa nostra -aspektista mainittu ooppera on yksi niitä harvoja, joka oikeasti kiinnostaa.
Kaikenlaiseen frakki-smokki-meininkiin epäillen suhtautuvana uskon etten ihan hirveästi viihtyisi oopperassa - vaikka musiikillis-visuaalisesti elämys onkin eittämättä kiinnostava.
Kyllä on niin että olen enemmän baarien mies.
-
^ Ole huoleti, eversti. Suomessa ei juurikaan törmää frakkeihin ja smokkeihin, kun käyt oopperassa. Siinä mielessä - ja monessa muussakin mielessä - oopperan elitismileima on harhaa.
-
>Juuri näin. Villatakki on melkeinpä formaaleinta, mihin nyt normaalisti oopperassa törmää. Vanha kaarti kyllä panostaa, mutta siinä se. Ei se kovin jäykkää sitten käytännössä ole.
En ole vähään aikaan käynyt sen enempää oopperassa, baletissa kuin teatterissakaan. Kotimaiseen teatteriin on tullut lähes täydellinen kyllästyminen. Olisi kivaa, että edes välillä poikettaisiin siitä perussapluunasta, jolla tehdään "elämänmakuista" teatteria. Se klisee alkaa olla niin kulunut, että nämä vakavan elämänmakuiset teatterit aiheuttavat lähinnä myötähäpeää ja ajoittaisia naurunpyrskähdyksiä.
Duunin puolesta joutunut joihinkin revyy-tyyppisiin pläjäyksiin. Olen vakuuttunut, että revyy on yksinkertaisesti sellainen taidemuoto, jota Suomessa ei kukaan osaa tehdä. Sitä myötähäpeän määrää.
Periaatteessahan suomalainen teatteri on laadukasta. Esimerkiksi ulkomaisten teatteriesitysten suomalaiset toteutukset ovat järjestään erittäin hienoja. Ongelma on, että suomalaisen teatterin käsikirjoitukset toistavat sitä samaa kaavaa. Ja miksi ihmeessä jonkun täytyy jossain vaiheessa aina vetää itsensä nakkisilleen?
-
Ooppera on itselleni tuntematon taiteenlaji. Periaatteessa jossain vaiheessa kiinnostaisi tutustua, esimerkiksi tämä Dr.Atomic voisi olla tsekkaamisen arvoinen.
Teatteriin tutustumisen aloitin tuossa muutamia vuosia sitten ja vaikka vieläkin tulee valitettavan harvoin käytyä, niin ihan hyviä juttuja tullut jo nähtyä. Smedsin Tuntematon oli aikalailla kaiken hehkutuksen arvoinen ja esim Andriy Zholdakin Turun Kaupunginteatterille ohjaama Anna Karenina oli upea. Krista Kososen näyttelijänlahjoja on aika vaikea fiilistellä televisio- ja elokuvaroolien perusteella mutta lavalla suoritus oli kyllä aivan suvereeni.
Muutenkin teatterin puolesta olisi kiva nähdä sellaista kunnon rujoa Parviais-meininkiä. Juska Paarma-trilogian kun olisi aikoinaan päässyt näkemään. Paska ja veri lentämään vaan.
-
Kotimaiseen teatteriin on tullut lähes täydellinen kyllästyminen. Olisi kivaa, että edes välillä poikettaisiin siitä perussapluunasta, jolla tehdään "elämänmakuista" teatteria. Se klisee alkaa olla niin kulunut, että nämä vakavan elämänmakuiset teatterit aiheuttavat lähinnä myötähäpeää ja ajoittaisia naurunpyrskähdyksiä.
Todella. Viimeksi olen nähnyt kelvollisen teatteriesityksen noin 10 vuotta sitten - Dario Fo:n Americo (tai jotain sinne päin) Turun kaupunginteatterin Sopukassa, toteutettuna vierasvoimin ts. julmahuvista tuttujen Rasilan veljesten esittämänä. Minimalistinen ja toimiva esitys. Sitä ennen on hyvä ollut 'Huomenna hän tulee' vanhalla Kivipainolla 1991 - ja tämänkin kohdalla voi olla että aika kuktaa muistot. Muut näkemäni jutut on olleet aika huttua.
Noista revyyhommista en edes ala. Jenkit osaa musikaalihomman, Sound of Musicit sun muut, ja senkin parhaiten elokuvissa. Eihän noita kotimaisia edes uskalla mennä katsomaan.
Jotkut lastenteatteriesitykset ovat tosin ihan hyviä - Vartiovuoren kesäteatterin Aladdin edelliskesänä oli ihan hyvä - ja mun poikakin (silloin 4 v) diggaili kovasti.
-
Muutenkin teatterin puolesta olisi kiva nähdä sellaista kunnon rujoa Parviais-meininkiä. Juska Paarma-trilogian kun olisi aikoinaan päässyt näkemään. Paska ja veri lentämään vaan.
Olen katsellut näitä Turun Ylioppilasteatterin wannabe-parviaisia Ravintola Uudessa Apteekissa koko 90-luvun joten ei kiitos. Ainoa hetki jonka voin niille antaa on se kun lyön tuopin naamaan ja monoa nivusiin.
-
Hiukan samantyyppisiä fiiliksiä Suomi-teatterin nykytilasta kuin yllä. Paskanmakua laimentaisi, jos tekisivät edes omavaraisesti, eivätkä niin kovasti tuettuna. Mutta se siitä politiikasta.
Yksi peukuttamisen arvoinen genre on speksi. Muutamien yliopistojen tiedekuntien opiskelijat tekee pro bono - ja amatööripohjalta lähtökohdat huomioiden mitä parhainta viihdettä.
-
Viimeisin teatterikokemus on Tampereen Työväen Teatterista, jossa kävin katsomassa Anna Liisan (http://www.ttt-teatteri.fi/anna_liisa/etu/). Suosittelen erittäin lämpimästi muillekin. Pauli Hanhiniemen kädenjälki esityksen musiikeissa on upeaa kuunneltava ja keskeiset näyttelijäsuorituksetkin vakuuttivat. Kaiken kaikkiaan todella hyvin kasattu paketti, joka sai tunteet nousemaan pintaan - lähes poskille asti.
-
Olen katsellut näitä Turun Ylioppilasteatterin wannabe-parviaisia Ravintola Uudessa Apteekissa koko 90-luvun joten ei kiitos. Ainoa hetki jonka voin niille antaa on se kun lyön tuopin naamaan ja monoa nivusiin.
Noo, ei minullakaan varsinaista intressiä wannabe-Parviaisten sekoiluihin. Lähinnä mitä teksteinä tullut luettua pätkiä noista Parviaisen 80-luvun näytelmistä (+mainio Harmagedon-leffa tullut nähtyä) niin kovilta jutuilta vaikuttavat. Ollut aika fyysistä menoa.
-
Kävin itse viimeksi Tampereen työväenteatterissa katsomassa Chicago-musikaalin. Esitys ei ollut häävi, mutta ihan meneviä kappaleita ja hauskaa oli. Miksi tästä kirjoitan, on se, että en ollut aikaisemmin kyseisessä teatterissa käynyt. Oulusta muuttaneena etelän kaupunkien teatterit ovat uusi kokemus. Oulun työväenteatteri on hyvin pieni ja vaatimaton, vallankumoushenkinen. shh..politiikkaa) joten en osannut odottaa Tampereella noin korkeatasoista, hyvin hoidettua ja laadukasta teatteritoimintaa. Mielelläni menen uudestaan kunhan tilaisuus tulee! Kyllä elevää esiintymistä on aina kaikista hienointa seurata, ja teatteri on aina antanut hyviä kokemuksia. Oulun kaupunginteatterissa hyviä esityksiä on ollut ainakin populaarimusiikkia vittulanjängältä ja Dostojevskin krokotiili pienellä näyttämöllä. Paletista olen nähnyt pähkinänsärkijän, mutta en osaa oikein vielä sanoa mitä paletista pidän. Oopperassa ei ole tullut käytyä. Järjestetäänpä joskus tulevaisuudessa keikarilaisten teatteri-ilta ?
-
Ooppera upposi nuorempana aika hyvinkin, nykyisellään jäänyt vähemmälle. Teatteriin en oikein ole päässyt sisälle - osin juuri niiden yöelämässäkin heiluvien tosielämän parviaisten & kaikissa näkemissäni kotim. teatteriesityksissä läsnä olevan hyperkorrektin pönötyslausunnan myötä. Jotenkin vain kokee jatkuvaa myötähäpeää. Niinpä nykyisin vastaan ystävieni teatterikutsuihin lähinnä heittämällä suoran "kertokaa kun se filmataan" -letkauksen.
Doctor Atomicin ohimeno kyrsii kyllä. Se olisi kiinnostanut kovin.
-
Olen katsellut näitä Turun Ylioppilasteatterin wannabe-parviaisia Ravintola Uudessa Apteekissa koko 90-luvun joten ei kiitos. Ainoa hetki jonka voin niille antaa on se kun lyön tuopin naamaan ja monoa nivusiin.
Noo, ei minullakaan varsinaista intressiä wannabe-Parviaisten sekoiluihin. Lähinnä mitä teksteinä tullut luettua pätkiä noista Parviaisen 80-luvun näytelmistä (+mainio Harmagedon-leffa tullut nähtyä) niin kovilta jutuilta vaikuttavat. Ollut aika fyysistä menoa.
Oletko nähnyt 'Yksinteoin'? Se on jotain aivan muuta - samalla levelillä kuin Mark Parlandin sekoilut.
-
Joo, tosin vaan sen telkkarista tulleen version josta on leikattu Sanna-Kaisa Palon ja sen uuden miesystävän äänet pois puhelinkeskusteluista.
Äärimmäisen häiriintynyttä kamaa kyllä, mut jotain magneettista Parviaisen esiintymisessä on tuossakin. Vaikka kaveri vaikuttaa aivan sietämättömältä mulkulta, niin ainakin osaa itse analysoida omaa kyrpämäisyyttään melko hyvin. Vastaavaan itsereflektioon ehkä Mark Parland ei ihan kykene...
Tässä ehkä yksi legendaarisimpia Parviais-videoita, vaikka itse miestä ei juuri näy:
Renny Harlin käy kotimaassa (http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/renny_harlin_kay_kotimaassa_15566.html#media=15567)
Kaks uransa huipulla olevaa taiteilijaa lievästi sanoen menestyksestään juopuneina. Aivan mahtava haastis.
-
Nyt tiedän minkä parissa viihdyn illalla.
Jouko Turkka on hieno mies - se on jo riittävän hullu. Kirje Oikeuskanslerille - tai mikä se nyt oli - on mahtavaa luettavaa, muistaakseni. Pitääkin hakea kirjastosta uusintalukuun.
-
^Pitää paikkansa - tutustuttu on.
-
Parviainen näyttää kyllä hyvin sen, että mistään ei tarvitse enää välittää, kun mennään hyvän matkaa normitäyspäisyyden tuolla puolen. Kunniansa perään tuskin kukaan jaksaa rosiksessa kysellä, kun herjaaja on puolihullu ja herran nettoarvo pienen kylän verran velkaa.
-
Diggaan oopperaa, kiehtova taiteenlaji, joskin täällä Lahden seudulla harvoin nähtävää herkkua. (Joo, onhan Hki vain reilun tunnin ajomatkan päässä...) Liput hankittu G.Verdin Trubaduuriin, ensi viikolla esitys Lahdessa! Raportoin esityksen jälkeen.
-
Parviainen näyttää kyllä hyvin sen, että mistään ei tarvitse enää välittää, kun mennään hyvän matkaa normitäyspäisyyden tuolla puolen. Kunniansa perään tuskin kukaan jaksaa rosiksessa kysellä, kun herjaaja on puolihullu ja herran nettoarvo pienen kylän verran velkaa.
:D
Osuva analyysi.
-
Tämä tuli eilen käytyä katsomassa Koko teatterissa: Anna Veijalainen: PUDONNEET . Vahvaa tulkintaa ja uskomatonta miten pienin lavastein oli toteutettu onnistuneesti. http://www.kokoteatteri.fi/performance.php?id=138
-
Kävin katsomassa Lahdessa Giuseppe Verdin oopperaa Trubaduuri.
Huh, kuka voi keksiä noin kauheat juonenkäänteet!? Mustalaiseukko pidätettiin ja määrättiin poltettavaksi roviolla. Eukon tytär kosti ryöstämällä toisen kreivin pojista ja heitti hänet rovioon - mutta heittikin vahingossa oman poikansa jnejne. (tai jotakin sinnepäin) Juonessa on toki myös kolmiodraamaa ja valtavaa rakkautta. Ja musiikki on niin upeaa romantiikkaa, kuin olla voi!
-
Eli musset kippas. Mitäs juonenkäännettä tuossa on? :)
-
Oopperalle vahva "kyllä", mutta pääosin vain verismo-suuntaukselle, eli käytännössä Puccinille. Harrastus käy yhteen suuren perversioni, eli musikaalien kanssa. Käykää ihmiset katsomassa Svenskanin Kristina från Duvemåla jos vain satutte saamaan liput.
Ja olinhan siellä minäkin, pressinäytöksessä:
(http://img594.imageshack.us/img594/4435/l1020546.jpg)
-
Konda: "musset"? Was ist Das?
vhild: jahas, taidat olla todellinen ekspertti, ja kiinnostuksesi suuntautuu verraten kapealle sektorille. Puccini on hyvää, toki!
Mainitsemasi musikaali pitäsi kyllä nähdä. En ole koskaan ollut Svenska teaterissa. Mitekäs kouluruotsilla pärjää?
-
choir: Kouluruotsilla pärjää, ja saahan sieltä sanat ja tarvittaessa tulkkauslaitteen syliin.
Olen toki yrittänyt Verdiä, Mozartia ja Wagneria, mutten saa niistä oikein kiinni. Jokaisella on tietysti hetkensä, mutten kykene kokonaista teosta kuuntelemaan nautinnolla, kuten Puccinia.
-
Doctor Atomicin perään ei kannata itkeä. Aivan tyhjänpäiväinen toteutus mielestäni, myöskään musiikki ei ole säveltäjänsä onnistuneinta. Juha ja erityisesti Julius Caesar pesivät Oppenheimerin mennen tullen.
-
^ Atomicin huippuhetki on ensimmäisen puoliajan päätösaaria, joka on 2000-luvun tähän asti parhaita. Se ei valitettavasti kuulostanut Helsingissä yhtä hyvältä kuin Gerard Finleyn definitiivinen tulkinta (http://www.youtube.com/watch?v=7fJRoKlCroU). Muuten on pakko olla valitettavasti samaa mieltä, tämä uudempi produktio oli jotenkin saanut harmaasävyt ja aidon moraalisen ristiriidan hävitettyä ja tuntui olevan jotenkin keskieurooppalaisälykkömäistä saarnaamista ja henkilöiden demonisointia huonoimmillaan. Eikä se materiaalikaan tosiaan ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta säveltäjänsä parhaimmistoa.
-
Olen toki yrittänyt Verdiä, Mozartia ja Wagneria, mutten saa niistä oikein kiinni. Jokaisella on tietysti hetkensä, mutten kykene kokonaista teosta kuuntelemaan nautinnolla, kuten Puccinia.
Puccini: Nessun Dorma. Ja yksi aikakautemme suurimpia tenoreita, vuonna 2007 kuollut Luciano Pavarotti.
http://www.youtube.com/watch?v=rTFUM4Uh_6Y&feature=related
_________________
Kas, Doctor Atomic on ihan uusi ooppera minulle. Taisi jo näytökset loppua?
-
Ha-ha! No hyvä, ettei naapurisopu tuohon kaadu. Toivottavasti ei kumminkaan tapahdu usein.
-
Naapurini soittaa Nessun Dormaa, vaikkakin Jussi Björlingin esittämänä, usein ollessaan humalassa. Ei siinä mitään, pidän kyllä musiikista, mutta usein se tapahtuu noin neljän aikaa aamulla. Usein sitä seuraa Jussi Chydeniuksen valitut parhaat biisit ja pitkälliset monologit mahdollisesta vallankumouksesta...
Silti, parempaa naapuria ei ihminen voisi saada.
Meillä eräs naapuri soittaa repeatilla ja itse mukana laulaen joulun aikaan Björlingin O Helga Nattia, muina vuoden hetkinä ei sitten kuulu pihahdustakaan. Reikäpäisyytensä meillä kullakin.
-
Tarkoitin tietenin Kaj Chydeniusta. Dementia tainnut alkaa kun ajatus ja kirjoitus katkeaa niin usein.
Jussi Chydeniuksen valitut parhaat biisit voisivatkin loppua lyhyeen.
-
Jussi Chydeniuksen valitut parhaat biisit voisivatkin loppua lyhyeen.
http://www.youtube.com/watch?v=NzLjv8Ynros (http://www.youtube.com/watch?v=NzLjv8Ynros)
-
Jussi Chydeniuksen valitut parhaat biisit voisivatkin loppua lyhyeen.
http://www.youtube.com/watch?v=NzLjv8Ynros (http://www.youtube.com/watch?v=NzLjv8Ynros)
No, toki hienoa soittamista löytyy rajattomuuksien lisäksi Donkkareitten vuosiltakin.
-
Eilen oopperassa: Antonín Dvořákin runollinen Rusalka kertoo vedenneidosta ja hänen täyttymättömästä kaipauksestaan. Kaunista ja romanttista!
-
^ Rusalka oli itselleni lievä pettymys odotuksiin nähden. Laulajakaarti oli läpeensä dramaattinen ja erityisesti Rusalkan roolin laulaneelta sopraanolta odotin heleämpää ilmaisua. Sivuhuomatuksena sanon vielä, että tsekin kieli ei Rusalkan perusteella ole paras kieli oopperan esittämiseen.
-
Keskiviikkona kävin katsomassa Tampereen työväenteatterissa Sudenmorsiamen. Aivan mahtava, joskin lähinnä musiikin ja tanssin ansiosta.
-
Tsekin kieli kyllä toimi oikein hyvin Tapaus Makropulosissa, mutta siinä ei toisaalta ollutkaan yhtään varsinaista aariaa, vaan juoni eteni tasaisesti vuorolaulantana. Ja täytyy antaa tunnustus Karita Mattilalle, joka otti suvereenisti näyttämön haltuunsa, ja äänellisestikin jätti muut varjoonsa.
-
Keskiviikkona kävin katsomassa Tampereen työväenteatterissa Sudenmorsiamen. Aivan mahtava, joskin lähinnä musiikin ja tanssin ansiosta.
Antakaa anteeksi tietämättömyyteni.
Mutta onko sudenmorsian oopperakin.
En ole tiennyt,
haluaisin nähdä.
-
Doctor Atomicin perään ei kannata itkeä. Aivan tyhjänpäiväinen toteutus mielestäni, myöskään musiikki ei ole säveltäjänsä onnistuneinta. Juha ja erityisesti Julius Caesar pesivät Oppenheimerin mennen tullen.
Kävin talvella ihmettelemässä tuon Doctor Atomicin ja totesin että mitä ilmeisimmin en ole musiikillisesti riittävän sivistynyt kyetäkseni nauttimaan näistä moderneista mestariteoksista. Viime viikonloppuna Estonia-teatterissa nähty Verdin Rigoletto oli sen sijaan silkkaa nannaa alusta loppuun.
-
Kävin pari päivää sitten katsomassa Svenskanissa Kristina från Duvemålan. Musikaali oli toki pitkä, neljä tuntia väliajan kera. Lavastus oli tosi hyvin tehty ja pääosien esittäjät lauloivat oikein hyvin. Ylipää oli kipeänä, mutta korvaaja Matilda Ambre tosiaan teki hyvää työtä. Kokonaisuus toimi ja kesto ei ollut liian pitkä, vaikka epäilemättä jonkun minuutin olisi voinut saksia pois.
-
Eilen meni baletti-neitsyys. En sentään tanssinut, vaan kävin ensimmäistä kertaa baletissa. Pitihän sitä käydä katsomassa jotain sellaista, jota on verojen maksamisella tukenut.
Lumikuningatar oli todennäköisesti hyvä vaihtoehto, kun esitystä oli helppo seurata kertojan ansiosta. Kertojana oli Minna Tervamäki isoäidin roolissa ja teki mielestäni kelpo suorituksen.
Kantelisen musiikki oli elokuvamainen, mutta toimi hyvin. Miinusta siitä, että musiikki tuli "nauhalta" eikä livenä. Itse Lumikuningartakin ajoi välillä Segwaylla, joka ei liene ballerinojen vakiovaruste. Lavastus oli näyttävä ja onnistunut.
-
Olen katsellut näitä Turun Ylioppilasteatterin wannabe-parviaisia Ravintola Uudessa Apteekissa koko 90-luvun joten ei kiitos. Ainoa hetki jonka voin niille antaa on se kun lyön tuopin naamaan ja monoa nivusiin.
LOL!!1!
Kukaan joka puhuu "Ravintola Uudesta Apteekista" ei todellakaan lyö edes kovimmissa testo-unissaan "tuoppia naamaan", puhumattakaan että pääsisi tennarilla kikkeliä kutittelemaan.
-
Kansallisoopperan Thaïs koettu. Oikein hyvä. Juoni oli erittäin simppeli ja oopperamainen, musiikki alun vellomisen jälkeen ihan mukaansatempaavaa ja esiintyjien habituskin oli uskottava (yleensähän opperassa keski-ikäiset matamit esittävät teini-ikäisiä tyttöjä).
-
Olen katsellut näitä Turun Ylioppilasteatterin wannabe-parviaisia Ravintola Uudessa Apteekissa koko 90-luvun joten ei kiitos. Ainoa hetki jonka voin niille antaa on se kun lyön tuopin naamaan ja monoa nivusiin.
LOL!!1!
Kukaan joka puhuu "Ravintola Uudesta Apteekista" ei todellakaan lyö edes kovimmissa testo-unissaan "tuoppia naamaan", puhumattakaan että pääsisi tennarilla kikkeliä kutittelemaan.
No, se on paikan virallinen nimi. Tässä vaiheessa, muusta suht' hupaisasta puolitoistametrisen ulosannista huomioiden, pitää kysyä, satutko tuntemaan hra. Ivymanin?
Hän ei potki tennareilla.
Jos taas Apteekkia pitää millään lailla muuna kuin itsensä pihalle juoneen viiden pennin teatteriväen vakipaikkana, jonne on silloin tällöin hauska eksyä juomaan olut tai pari, kannattaa vilkaista kaupungin muut paikat.
Teatteriväen suhteen hauskinta on todeta - heidän uudesta näytelmäkkeestään vauhkotessa - että menee katsomaan setin sitten, kun se tulee leffaan. Eli kun tarinan esikarsinta on ohi. Kirjakielipönötys on näyttämöllä yksinomaan rasittavan teennäistä. Ei ole ainoa asia, joka englanninkielisissä maissa tehdään paremmin.
-
Kävikö kukaan katsomassa Madama Butterflyta Tampereella? Itse kävin ennakkonäytöksessä ja pidin sekä näkemästäni että kuulemastani. Isokoski oli odotetun hyvä, mutta erityisesti mieleeni jäi Suzukin roolin laulanut mezzosopraano.
-
Pitkästä aikaa olin eilen oopperassa, tällä kertaa Lemmenjuomaa katsomassa. Positiivinen kokemus näitten modernien saksalaisten ja pitkitettyjen tragedioitten jälkeen. Resitatiivia miellyttävän vähän, nopeatempoista ja melodista aariaa ja hauskakin niin että meinasi operetin puolelle mennä. Vaikka molemmat naissolistit olivatkin sopraanoja, ei sellaista riipivää valitusta ollut koko pätkässä lainkaan. Miinuksena ei sisällä kovin montaa yleisesti tunnistettavaa aariaa, ehkä Una furtiva lagrima on jollekin tuttu.
Suosittelen erityisesti jos joku haluaa tai joku pitää viedä ensimmäistä kertaa oopperaa kokeilemaan.
-
Kansallisoopperassa frouvan kanssa lauantain iltapäivänäytöksessä kokemassa G. Bizet´n Carmen.
Tuttuja melodioita, hyvä näyttämöllepano, ammattilaiset solistit ja kuoro ja orkesteri, rakkautta ja murha kuten aina oopperassa, törkeän kallis väliaikatarjoilu, yleisö oli yleisesti ottaen pukeutunut arkipäivän asuja tyylikkäämmin (mikä kohottaa ainakin minun tunnelmaani). Summa summarum: kiehtova taidemuoto!
-
G. Bizet´n Carmen.
Kävimme kuuntelemassa saman esityksen viime kuussa, kerrassaan nautinnollinen kokemus. Orkesterin suoritus oli yksi parhaita kuulemiani.
-
Heitetääs kysymys tänne: Mitä ooppera-dvd:a voisitte suositella? Tuli tässä vaan mieleen että tällä kotiteatterilla voisi katsoa vaihteeksi muutakin kuin Brice Willistä.
-
Valitse ooppera ja hae vaikka Prestoclassicalista (http://www.prestoclassical.co.uk/) vaihtoehtoja. Lisää tietoa voi hakea vaikka Gramophonesta (http://www.gramophone.co.uk/). Toimivia lähteitä ovat myös classicfm.com ja arkivmusic.com. Ja aina voi kahlata läpi Amazonin arvosteluja.
-
-80- ja -90-luvuilla Ryhmis tehtaili liukuhihnalta loistavia esityksiä. Tämän hetken suosikkini on Kuu-teatteri, jonka Kaspar Hauser ja Ihanat Ihmiset olivat mykistävän hyviä. Uusinta pätkää olen menossa katsomaan huomenna. Arvostelujen perusteella on lupa odottaa illalta paljon.
En ole tavannut yhtään ihmistä, joka ei olisi pitänyt Kiviä Taskussa ja Luolamies -näytelmistä. Jos et ole vielä nähnyt ja kohdalle osuu tilaisuus, varaa heti liput. Varsinkin jos kyseessä on versio, missä esiintyy Martti Suosalo.
-
Kävin katsomassa Q-teatterin Jotain toista-esitystä viime viikolla.
Voin suositella lämpimästi. Nämä pienemmät teatterit ovat varsin hyviä nykyään.
Markkina pitää huolen ettei "paskaa" voi ihmisille tarjota.
-
^ Samaa mieltä. Hieno näytelmä.
-
Onnellisuuden tasavalta tsekattu.
Pidin todella paljon.
-
Terveisiä Oopperan Kummituksesta. Tilaisuudessa oli todellinen suihkuseurapiiritunnelma, kun viihdeuutisista tuttu seurapiirirouva tyttärineen poseerasi kameroille. Ehkä ne olivat kännykkäkameroita. Tai niitä oli yksi.
Itse teos oli nautinnollinen. Varsinkin ensimmäinen laskeutuminen Phantomin luolaan oli vaikuttava. Ja kyllä kylmät väreet menivät parissa muussakin kohtaa.
Kokonaisuus oli kaikilta osiltaan hallittu, eikä mikään noussut negatiivisesti esiin. Varsinkin lavasteet ja orkesterin tasapainoinen sointi sekä äänentoisto antoivat tukevan pohjan.
Jos joku muuten miettii kehtaako sinne mennä ja millaisissa vaatteissa, on se turhaa murehtimista. Pukeutuminen oli laidasta laitaan, eli mitään voimassa olevaa aitoa oopperaetikettiä Suomessa ei ole.
-
Q-Teatteri: Prinsessa Hamlet
Pitkän viiden tähden näytelmäputken jälkeen hieman keskinkertaisempi esitys Q:lta. Ensimmäisen puoliajan jälkeen olin aika pettynyt, mutta onneksi väliajan punkkulasillinen ja toinen puolikas pelasti paljon. Näytelmän angstisuutta kevensi hiemen toisen puoliajan Lontoo-jakson komediallinen osuus. Leea Klemola teki huikean suorituksen Hamletin äitinä.