21
Kaunis elämä / Vs: Miesten tuoksut
« Uusin viesti kirjoittanut salaryman 13.04.24 - klo:12:39 »"Sehän on ihan sama, mutta halvempi", kuuluttaa pizzamainos.
Hajusteiden maailmassa tämä saattaa joskus pitää paikkansa. Pohjimmiltaan kysymys on aina rajatusta määrästä kaikkien tuntemia, yleisesti saatavilla olevia aineksia, joita sekoitetaan keskenään omien reseptien mukaan.
Parfymeristit tekevät usein tilaustöitä päätoimeksiantajansa lisäksi muillekin toimijoille, esimerkiksi Zara teettää nimekkäillä parfymeristeillä hengästyttävällä tahdilla pikakopioita ja versioita trendaavista tuoksuista tutulla pikamuodin konseptilla. Mallistojen elinkaari on lyhyt ja jokin tietty tuote on tajolla vain satunnaisen ajan. Joten ei pidä hämmästyä, jos reilun kympin pullossa asuu hetken aikaa parin sadan euron pullon henki.
Joskus halpaversiot pärjäävät hienosti esikuvilleen tuoksun intensiteetissä ja kestossa. Valitettavasti usein valmistuskustannuksissa säästellään laimentamalla kalliimpia tuoksukomponentteja, minkä seurauksena tuoksu ei kestä iholla kuin ehkä puolet siitä ajasta, minkä esikuvansa. Tämä laimenemisilmiö on havaittavissa myös tunnettujen merkkien tuotannossa. Uusi versio vanhasta tutusta tuoksusta tuottaa usein pettymyksen kun kosentraatiossa tuntuu olevan enimmän vettä. Toinen halpiksia perinteisesti vaivannut piirre on ollut alkuperäisten luonnosta poimittujen komponenttien korvaaminen halvemmilla, synteettisillä korvikkeilla.
Yksi jännä juttu, jonka opin vasta äskettäin on, että hajusteetkin vaativat tietyn ajan kypsyäkseen. Kalleimmilla merkkituotteilla tuotantoprosessissa on todennäköisesti mukana varastokypsytys, halvemmissa taas luotetaan että pullot viettävät logistiikkaketjussa niin pitkän aikaa, että aromiaineet ennättävät tutustua pullossa toisiinsa. Kloonituoksuketjuissa toistuukin keromus siitä, miten ensikokeilun jälkeen hyllyyn jäänyt tuoksu on parissa kuukaudessa muuttunut tasapainoisemmaksi ja monisävyiseksi kokonaisuudeksi.
Hajusteiden maailmassa tämä saattaa joskus pitää paikkansa. Pohjimmiltaan kysymys on aina rajatusta määrästä kaikkien tuntemia, yleisesti saatavilla olevia aineksia, joita sekoitetaan keskenään omien reseptien mukaan.
Parfymeristit tekevät usein tilaustöitä päätoimeksiantajansa lisäksi muillekin toimijoille, esimerkiksi Zara teettää nimekkäillä parfymeristeillä hengästyttävällä tahdilla pikakopioita ja versioita trendaavista tuoksuista tutulla pikamuodin konseptilla. Mallistojen elinkaari on lyhyt ja jokin tietty tuote on tajolla vain satunnaisen ajan. Joten ei pidä hämmästyä, jos reilun kympin pullossa asuu hetken aikaa parin sadan euron pullon henki.
Joskus halpaversiot pärjäävät hienosti esikuvilleen tuoksun intensiteetissä ja kestossa. Valitettavasti usein valmistuskustannuksissa säästellään laimentamalla kalliimpia tuoksukomponentteja, minkä seurauksena tuoksu ei kestä iholla kuin ehkä puolet siitä ajasta, minkä esikuvansa. Tämä laimenemisilmiö on havaittavissa myös tunnettujen merkkien tuotannossa. Uusi versio vanhasta tutusta tuoksusta tuottaa usein pettymyksen kun kosentraatiossa tuntuu olevan enimmän vettä. Toinen halpiksia perinteisesti vaivannut piirre on ollut alkuperäisten luonnosta poimittujen komponenttien korvaaminen halvemmilla, synteettisillä korvikkeilla.
Yksi jännä juttu, jonka opin vasta äskettäin on, että hajusteetkin vaativat tietyn ajan kypsyäkseen. Kalleimmilla merkkituotteilla tuotantoprosessissa on todennäköisesti mukana varastokypsytys, halvemmissa taas luotetaan että pullot viettävät logistiikkaketjussa niin pitkän aikaa, että aromiaineet ennättävät tutustua pullossa toisiinsa. Kloonituoksuketjuissa toistuukin keromus siitä, miten ensikokeilun jälkeen hyllyyn jäänyt tuoksu on parissa kuukaudessa muuttunut tasapainoisemmaksi ja monisävyiseksi kokonaisuudeksi.